torstai 29. kesäkuuta 2017

"Olen tyytyväinen miten ratsastit sitä tänään"

Torstain koulutunnilla sain jatkaa Sepen kanssa. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja nyt päästiin kentälle nauttimaan aurinkoisesta yhä lähes parinkymmenen asteen kelistä. Ei pölissyt eikä ollut juuri ötököitä. Mainiota. T-paita oli sopiva vaate. 45 euroa tästäkin tunnista.

Alkuun pyörittiin keskiympyrällä ja haettiin hevosia taas herkiksi avuille. Ei juoksija-Sepe niin herkkä jalalle ollutkaan. Maiskutus onneksi auttoi. Muutaman kerran taivuttelin omiani, seurasi kyllä. Ope meinasi ensin käskeä suoraksi mutta kun huomasi mitä teen niin sanoikin että tee vain. Muuten liian mutkalla olevasta hevosesta tuli myöhemmin väistöissä sanomista.

Tehtiin ympyrällä ja suoralla uralla siirtymiä. Ravista käyntiin ja lähes käyntiin. Ympyrällä väistettiin hevosta ulos. Ihan ok. Sitten käyntiväistöistä muutama laukannosto. Ne onnistui yhtä söhlää lukuunottamatta oikein kivasti ja ruuna ponnisti ylämäkeen.

Juuri ennen loppuraveja Sepe rupesi makoilemaan ohjilla mutta pyöristyi tuntumalle. Yritin nostella pohkeilla kevyemmäksi. Keveni melko itsestään kun ruvettiin keventämään loppuun. Ja pysyi kauniisti pyöreänä. Vautsi! Ihanan palkitsevaa. Opekin kommentoi loppuun että oli tyytyväinen siihen miten tänään ratsastin Sepeä. Jes!

Ongelmia:
kuskin paino vasemmassa kierroksessa valui yhä ulos satulasta
kommentteja tuli että kädet alas ja ylemmäs satulassa

Parannusta:
istunnasta tuli kehuja
liiasta leijumisesta ei sanottu
nosti laukat yhä tosi näppärästi
juuri ennen loppuraveja nasahti pyöreäksi ja pysyi siinä loppuun asti
ei ötököitä

Jäähyväishyppelöt + koulukisatreeni

Torstaina tuli soitto tallilta juuri kun olin lähdössä töistä. Listra ehkä myydään. Ope kysyi että tahdonko hypätä sillä vielä viimeistä kertaa. Tietysti tahdoin. Minulle oli merkattu Aapo mutta ohje oli vaihtaa hepat listassa päittäin.

Kuski vielä pystyyn ja katse ylös.
©Mariel


Esteet oli lähes kasassa kun pääsin tallille. Tarhojen puolen pitkällä sivulla 20 metrin linja kahdella pystyllä, keskempänä kaksi pystyä vähän vinossa ja okseri noin kohti porttia radan poikki. Keli oli aurinkoinen +21°C ja ratsukoita tunnilla oli 3. Tämäkin tunti oli pitkään perumisuhan alla, saatiin kuitenkin väki kasaan.

©Mariel


Alkutunnista mentiin ympyrällä. Aktiivisemmasta ravista taisi tulla yksi huomautus vaikka pääosin Listra eteni hyvin. Myös sisälle taivuttamisesta tuli sanomista. Tehtiin siirtymiä ja ne sujui siististi. Kaikki pysähdykset tasan. Laukassa yritin pitää tamman lyhyenä.

©Mariel


Ensimmäiset hypyt mentiin ympyrällä. Kaksi kierrosta laukkaa ja yksi käyntiä. Ensin ihan ok-hyppyjä mutta sitten ponnistuspaikattomia tököjä tai loikkia epämääräisesti kauempaa. Oltiinpa vähän epäsynkassakin. Enemmän laukkaa oli open ohje ja se auttoi. Onneksi mokailen yleensä alkutunnista niin Listra ei pikkuesteillä vielä rankaise.

©Mariel


Rata taidettiin tulla lopulta kolmesti. Kerran pikkuisena ja kahdesti jossain 80 cm tuntumassa. Tiukka lähestyminen kaarteesta ykköselle, 20 metrin suhteutettu, pitkällä tiellä päädyn pystylle ja siitä semitiukka kaarre päädyn kautta okserille. 5 hyppyä siis. Ekalla kierroksella ajattelin väärin ja mietin linjalle neljää askelta. Tulin kuitenkin järkiini kun väli näytti pitkältä. Neljä isoa askelta ja tökö. Muuten suht ok. Myötälaukoista en ole ihan varma.

©Mariel


Toiselle kierrokselle tsemppasin kunnolla. Hypättiin keskeltä, rytmi oli tasainen ja pidätin linjavälissä ihan kunnolla. Oikein siisti nolla myötälaukkoineen.

©Mariel


Vikalle kierrokselle otin taas hyvän laukan alle mutta nyt kaarre ekalle meni liian kulmikkaaksi ja ykkönen tuli alas. Muuten ihan siisti tämäkin kierros muttei ihan yhtä hyvä kuin edellinen.

©Mariel


Lopuksi tultiin linja vielä uudestaan. Jälkimmäinen este nousi metriin. Nyt laukka oli sopivampi eikä välissä tarvinnut pidättää niin paljon. Helposti yli.

©Mariel

©Mariel

©Mariel

Loppuraveissa tamma ei juuri juossut. Oli ihan tasainen muttei ihan niin pyöreä kuin olisi voinut olla. Loppukäynnit käytiin maastossa ja siellä meillä oli vauhtia käynnissä muidenkin edestä.

©Mariel

©Mariel

©Mariel

Ongelmia:
ihan alkuun unohdin taas taivuttaa
alkutunnista oli rytmi vähän hukassa
yksi pudotus
Listralla oli vielä hokit alla

Parannusta:
toiseksi viimeinen kierros oli ihan superhyvä


©Mariel


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Ei tietenkään kisaratsua

Keskiviikon koulutunnille arvasin ratsuni ihan pieleen mutta sen verran oikein meni etten saanut kisaratsua alle. Pitkästä aikaa Wanesa ja ihan mieluustihan minä sillä kouluakin menen. Kelinä oli aurinkoinen +18°C ja ratsukoita tunnilla 5. Minä ainoalla kylmäverisellä.

Päivän tehtävät mukailivat etäisesti tulevan lauantain aikuismerkin kouluohjelmaa. Käyntiväistöjä ja muutama laukkaympyrä. Sekä keskilinjalle tuloja ja pysäytyksiä.

Heti kun otin ohjat tuntumalle niin poni oli käynnissä oikein kiva ja taipuisa. Onneksi ehdittiin hetki pyöritellä käynnissä ennen kuin tuli kehoitus raviin. Siinä tuli sanomista muutaman kierroksen jälkeen että nopeammin poni avuille ja lyhyemmäksi tms. Lopulta otin muutamat käyntipätkät väliin omin lupineni kun ei pelkkä ravi näemmä tuonut autuutta. Parani. Volttailin ja taivuttelin jo valmiiksi paljon. Vasemmassa kierroksessa vähän vänkäili ulos ja taisi koko tunnin olla enemmän vasemmassa ohjassa kiinni.

Ensin tultiin käynnissä keskilinjalle ja pysäytettiin. Ihan ok. Saattoi välillä asettua oikealle ilman että huomasin. Harjan takaa en ainakaan nähnyt sitä. Päädyssä tuli muutaman kerran vähän kiemurtelua. Ope käski tulla varpailleen asti. Sitten ravissa ja seis ja lopulta ravissa sisään ja 4 askelta käyntiä. Ei saatu siirtymistämme kommentteja. Käynnissä poni oli yhä parhaimmillaan.

Sitten tehtiin käynnissä väistöjä uralta sisään. Yllättävän helposti ja tasaisesti. Vasemmassa kierroksessa jopa hetkittäin pyöreänä. Muualla otin vähän ravia ja yritin taivutella volteilla. Nyt rupesi paranemaan ja poni lyhenemään. Kovin monta väistöä ei tehty, ehkä molempiin suuntiin yhteensä 5.

Laukkoja mentiin kenttää ympäri ja välillä tehtiin open ohjeesta pääty-ympyrä. Itselläni meni hetki hahmottaa että minkä kokoista ympyrää kaivattiin. Sanoisin halkaisijan olleen lähemmäs 30 metriä. Laukat Wane nosti ihan nätisti mutta käynnissä saatu hallinta ja muoto levähti heti alkumetreillä. Eteni ihan ok mutta ei erityisen tasapainoisesti. Pari kertaa otin omin luvin käyntiin ja tein uuden hallitun noston.

Loppuraveissa poni eteni mutta yhä oli vähän vänkäilevä volteilla. Ei loksahtanut kevyeksi. Pitkin ohjin istunnalla meni 3 kierrosta ennen kuin sain ponin käyntiin. Siinäkin auttoi eteen tullut kaverin pylly.

Yöksi Wane meni tarhaan.

Ongelmia:
vasen käsi tuli kipeäksi
laukka oli tasapainottomin askellajimme

Parannusta:
oli käynnissä tosi kiva
väisti helposti ja tasaisesti

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Vauhdikkaampi pikkuveli

Tiistaina pääsin pitkästä aikaa Heponiittyyn Riitan silmien alle. Kevään tunnit kämmäsin ihan itse kun en seurannut tiedotusta tarpeeksi tarkasti. Ne oli myyty täyteen kun kuulin niistä.

Tänään olin ihan varma että alleni tulee taas Saku. Olin väärässä ja sainkin Sakun 6 v pikkuveljen Sepen. Sepe on ollut muutaman kerran samoilla tunneilla ja on näyttänyt aika reippaalta, tasapainottomalta ja hetkittäin jopa aavistuksen holtittomalta. Sukkajalka läsipää. Hoitaessa oli lopulta vielä Sakua enemmän häslä.

Ratsukoita tunnille tuli 6. Mentiin maneesiin ja alkutunnista pihalla satoikin. N. +12°C ja poistuessa alle kympin.

Alkuun mentiin taas ympyrällä. Sitä ennen olin jo huomannut kuinka hienosti humma ohjautuu pitkälläkin ohjalla. Ei tehty mitään eksoottisia taivutteluja tai pyörittelyjä alkuun. Päivän teema taisi olla pohkeelle herkistäminen. Useampaan kertaan käytettiin jalat irti ja sitten pyydettiin pohkeella eteen. Vaikka omat pyyntöni olivat välillä vähän epämääräisiä niin Sepe vastasi hyvin. Toki juoksi suurimman osan ajasta nokka pystyssä mutta kuunteli. Alkutunnista ope muistutteli elävämmistä käsistä ja tulkkasin sen niin etten saa jäädä vetämään. Eipä Sepe myötäämällä mihinkään kiihtynytkään. Välillä vaan vaati vähän enemmän istuntaa että sen sai nopeasti hidastamaan.

Väistettiin ympyröillä käynnissä ja ravissa. Ei kaahotettu muita lujempaa. Hidastaessa jäin välillä vähän leijumaan jalustimien varaan ja siitä ope huomautteli. Huomasin kun keskityin, automaattisesti en. Ympyröillä painoni ja takapuoleni taas valahti suunnasta riippumatta ulos. Sitäkin yritin muistaa korjata.

Ravissa pyöriteltin jokuset voltit. Ensin tuntui tasapainottomalta ja kiihtyi mutta parani vähän.

Lopuksi laukattiin pääty-ympyröillä. Meidän ympyrällä oli 3 reipasta, mutta silti välillä aikamoisia tukoksia edessä. Sepe nosti laukat todella näppärästi ja puksutti menemään. Ei mitään kovin laatulaukkaa mutta en osannut sitä juuri työstää. Ope keskittyi muihin, joilla oli isompia ongelmia. Vasemmassa kierroksessa Sepe vähän käytti jo nenää alempanakin laukassa. Aika paljon malttamista se hepalta vaati.

Loppuraveissa taas puolikkaan ympyrän verran meni siihen ettei juostu, sitten tuli oikein kivojakin pätkiä. Pitkin ohjin humman sai vielä ohjattua syvälle kulmiin. Mainiota!

Sepe oli hauska kaveri ja tykkäsin siitä ehkä jopa enemmän kuin Sakusta. Saisinpa jatkaa sillä torstaina. Pihalle tämä sai ötöloimen niskaan. Elämäni ensimmäinen ötöloimen asennus jos oikein muistan.

Ongelmia:
kuski ei aina ollut syvällä satulassa
kuskin paino valui ympyröillä ulos
hummalla oli hetkittäin vähän kiire
juoksi nenä pystyssä
heilutteli lopputunnista päätä
laukkaaminen ympyrällämme oli välillä vaikeaa
tallissa vähän hääräilevä

Parannusta:
nosti laukat todella helposti
ei ollut edestä raskas
ohjautui hienosti myös pitkin ohjin
ihanan kuuliainen

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vielä parempaa hyppäämistä

Maanantaina hieman yllätyin kun estetunnille ratsukseni oli taas jaettu Sokeri. Mukaan tunnille tuli myös Aapo, Dumbo ja Limoza sekä Piku. Lämmintä oli mennessä +13°C ja poistuessa +9°C. Rankkojen sadekuurojen suhteen tuurini jatkui yhä. Ennuste näytti pahalta mutta tunnin aikana ei satanut yhtään.

Muut hepat kävivät alkukäynneillä maastossa. Itse en ollut niin nopea vaan kävelin sitten itsenäisesti kentällä. Selkään mennessä Sokeri nyki ohjia. Opelta tuli huutia etten saa antaa pelleillä.

Ensin kävelin hetken takki päällä ja lopulta poolossa. Kun muut tulivat niin taivuttelin omin lupineni käynnissä. Ravissa ei ollut kovin letkeää mutta parani pikkuhiljaa. Tehtiin ravista peruutuksia ja takaisin raviin. Laukasta käyntiinsiirtymiä. Taisi tämä vähän nopeuttaa reagointia ja siirtää painoa takaosalle.

Ensimmäiset hypyt tultiin kentän keskellä olleelle pystylle kahdeksikolla. Meillä oli ongelmana vaihdot tai suoraan jatkaminen. Sokeri ehdotti esteen jälkeen sisään kanttailua ja päädyin estelemään. Tällä tavalla laukka jäi vaihtumatta tai vaihtui vain edestä. Tekosyiksi taisi ope sanoa ja omaa osaamattomuutta ja ratsun avuilla olemattomuuttahan se olikin. Yksi pudotus otettiin tässä ja se jäi tunnin ainoaksi. Esteen noustessa rupesivat vaihdotkin paranemaan. Raipan käyttö lavalle vähän auttoi suoraan jatkamisessa.

Tämähän ei edes näytä kovin etupainoiselta.
©Amanda

Päivän rata tultiin ensin kahdessa osassa. Kahden ristikon suora linja ja perään okseri. Seuraavassa pätkässä kahdeksikon pysty ja toisen sivun kaareva linja (pystyt kulmien sisäpuolella). Suoralle otettiin neljää, kaarevalle n. 9 askelta. Muut tuli suoraa neljästä kuuteen askeleella. Minua käskettiin pitää tuntuma. Sokeri meni aika vauhdilla kun vähän usutti.

Koko pitkä rata taidettiin tulla kahdesti. Ekalla kierroksella korkeus oli yhä sangen mini. Kaarevan pystyt oli max 60 cm ja suoran ristikot nekin pienehköjä. Sokeri eteni hyvin reippaasti edelleen. Yritin skarpata lähestymisten ja jättöjen kanssa. Muistin tehdä puolipidätteet. Okserille saatiin aika hyvä linjaus joka kerralla.

Odotellessa pidin tamman pääosin käynnissä hyvin lyhyenä. Selkään tuntui että turpa on ryntäissä mutta todellisuus lieni kaukana siitä. Mutta eipä sitten laukassakaan ollut pahimmasta päästä pitkä ja etupainoinen.

Vikalla kierroksella rata oli n. 80 cm. Hyvin skarppasin tämänkin. Nyt lopetin jahtaamisen ja maltoin odottaa. Muistin silti puolipidätteet. Siistejä hyppyjä, hyvää etenemistä ja myötälaukat. Parissa välissä sisäpohjetta piti yhä tehostaa raipalla. Suoran lopussa huomasin kuvaajan ja muistin poseeratakin. Enpä tuijottanut puomeja. Okserin jälkeen päästiin jopa siististi suoraan. Jes!

Ei hypätty enempiä. Loppuravit ehdittiin onneksi nyt pyöritellä. Oikea kierros ihan ok, vasen paranemaan päin. Ei täydellisen tasaista mutta oikein kelvollista.

Loppukäynnit käytiin tietä pitkin laavulla ja takaisin. Vain kertaalleen Sokru yritti syödä vaikka monesti rehut oli turvan edessä. Ehkä sitten rupesi olemaan avuilla?

Vasta jalkoja kylmätessä sade iski niskaan. Ei onneksi kastellut läpimäräksi.

Ongelmia:
yksi pudotus
laukassa ei ollut kovin taipuisa
alkutunnista joko esteen jälkeen kanttasi sisään tai laukka ei vaihtunut

Parannusta:
eteni melko lentämällä
muistin tehdä puolipidätteet
laukatkin rupesi vaihtumaan

Hyppyjämme:

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannuskäyntimaasto

Perjantaina onnistui tallireissu mökkireissun varrella. Hemppa rokotettiin eilen, joten omistaja ehdotti jotain kevyttä kenttäpyörittelyä tai maastoa. Päätin lähteä käyntimaastoon.

Heppa löytyi laitumelta ruunaporukan joukosta. Antoi nätisti kiinni eikä hermostunut vaikka joutui yksin talliin. Lämmintä oli aurinkoinen ja paikoin tuulinen +15°C. Lähdin kuitenkin ilman takkia.

Ratsu oli rauhallinen, joten mentiin koko lenkki käynnissä pitkin ohjin. Ei tätä oikein ratsastukseksi voi sanoa kun oma syke tippui alle 80:n. Mentiin Hempan vauhtia, joka tänään oli tavallista hitaampaa. N. 5,5 km/h. En hoputellut kun ajattelin että eilinen rokotus saattaa tuntua jossain.

Hempalle lenkillä jännintä oli tien viereen ilmaantunut iso tukkipino. Olisi mieluummin peruuttanut pois paikalta. Siinä käytiin vähän neuvotteluja ja lopulta piti napauttaa raipalla. Sitten käveli tien toista laitaa ohi.

Hassu lenkki sillä ei tullut ketään vastaan. Yhdelläkään pihalla ei ollut koiria haukkumassa. Metsässä kuului tuulen kahina puissa, linnunlaulu sekä oma kavioiden kopse. Ihanan rentouttavaa. Vasta loppumatkasta peltojen kohdalla viuhunut tuuli vähän paleli. Yritin nousta käynnissä kevyeen istuntaan mutta Hempalle se tarkoitti ravia. Kolmesti himmailin käyntiin ja sitten luovutin ja istuin satulassa.

Matkaan meni tunteroinen. 5,4 km. Hyvä reissu.

Ongelmia:
tukkipino jännitti ratsua
hätkähti ojassa spurtanneita linnunpoikia

Parannusta:
ihanan hiljaista
rentouttava reissu

torstai 22. kesäkuuta 2017

Tasaisempaa ja hieman taipuisampaa hyppäämistä

Torstaina olin taas varma että estetunnilla kastutaan ukkoskuurosta läpimäriksi. 1,5 tuntia ennen näytti vielä pahalta. Lopulta tallireissun aikana ei satanut yhtään. Onneksi oli t-paita mukana sillä tuli kuuma.

Esteitä kentälle kasattiin 5. Kaksi yksittäistä pystyä, 18 metrin linja pysty-pysty, sekä yksittäinen okseri. Ratsukoita tunnille tuli 4 ja ratsuni sain valita Sokerin ja Wanesan väliltä. Arvoin todella pitkään kumman otan. Lopulta halusin päästä helpommalla ja ajattelin että Sokeri on reippaampi.

Alkuverkka oli meille oikein hyvä. Ihan alkuun tehtiin taas kuskien pikavenytykset korviin, häntään ja varpaisiin. Sitten hapotettiin kuskin pohkeet ja sääret kevyen istunnan harjoituksilla. Ihmettelin ettei tuntunut missään muualla. Tämän jälkeen sai taivutella hetken käynnissä. Alku oli todella kankea mutta päästiin lupaavaan. Hetki ravia ja sitten peruutuksia ja laukannostoja. Kun Aapo ei halunnut peruuttaa tälläkään kuskilla niin saatiin oikein sopivasti hetki aikaa työstää itse. Jatkoin käynnissä taivuttelua. Rupesi paranemaan mutta ravi oli yhä heikompi.

Samat peruutukset toiseen suuntaan. Sitten ristikon yli. Sitä jokusen kerran, sitten nousi pystyksi. Hypättiin molemmista suunnista. Pääosin aika tasaisesti, kerran taisi kolista.

Heti tämän jälkeen tultiin pikkurata. Aloituspysty, 3/4 kenttää ympäri ja marimekkopysty, puolisen kenttää ympäri ja 18 metrin linja, sitten vielä lähes puolisen kenttää ympäri ja okseri. Ihan ok. 18 metrin väli tosin tuli 4,5 askeleella ja väleissä oli vääriä laukkoja. Okseri loikattiin oikein hienosti venyen.

Toiselle kierrokselle estekorkeus nousi n. 70 senttiin. En muista tultiinko saman tien jo pidempi versio radasta vai sama pikkupätkä uudestaan. Jatko radalle kuitenkin oli että okserin jälkeen tultiin heti seuraavalla sivulla aloituspysty uudestaan toisesta suunnasta, siitä alle puolen kierroksen päästä linja toiseen suuntaan ja lopuksi vielä marimekkopysty.

Ensimmäinen pidempi ratamme oli vähän sohlaamista. Ykkönen putosi kun yritin hyppyyttää kaukaa, tuuppasin ja Sokeri otti vielä pikkuaskeleen. Linjalle tultiin pienesti sisään ja väliin töksähti 5 askelta. Tätä ennen oltiin kyllä päästy jo neljälläkin. Okserikin putosi. Loppuradasta yhä jotain vääriä laukkoja mutta kaikesta yli. Vähän tuntui siltä ettei pidätteet menneet aina läpi eikä tamma mennyt jalasta eteen. Tosin saatoin myös itse tehdä pidätteet todella epämääräisesti.

Olin ihan tyytyväinen että tultiin vielä toinen samanlainen kierros. Pääsin korjaamaan. Ensimmäinen homma oli oikeasti tehdä puolipidätteet kunnolla. Sillä saatiinkin oikein hienoja ja ilmavia hyppyjä ylöspäin. Kuvittelen ratsastaneeni lähestymiset nyt paremmin mutta silti niistä tuli noottia. Ei pudotuksia eikä kolinoita, ponnistuspaikat ihan ok ja korkeintaan yksi väärä laukka. Olin itse oikein tyytyväinen. Väleissä piti toki vähän hätistellä eteen.

Lopuksi tultiin vielä pelkkä okseri kahdesti. Ensin taisi olla n. 80 cm. Siististi yli. Toisella kerralla korkeutta oli n. 90 cm ja yhä nätti ylitys ylämäkeen. Tämä riitti meille. Olisin halunnut kevennellä rauhassa pois mutta piti olla vähän aikaa seis kun Listra juoksi hetken irrallaan. Sitten kun pääsin jatkamaan loppuverkkaa niin tuli kommentti että Sokeri tarvitaan minuutin päästä seuraavalle tunnille. Ravin työstämisemme jäi vähän puolitiehen. Käynnissä tamma oli jo hyvä, ravissa vasta orastavasti. Laukka olisi ollut vuorossa vasta sen jälkeen. Mutta eipä auttanut vaan hetkeksi sitten käyntiin tuntumalla, taipui nätisti molempiin suuntiin ja palkaksi pitkät ohjat. Muut pääsivät loppukäynneille laavulle, minä annoin tamman eteenpäin.

Osa porukasta sai vähän loppupalautetta. Minäkin olisin halunnut, mutten saanut lopuksi enää mitään kommenttia.

Kropek lopetettiin eilen. Taisi menettää näkönsä mystisesti lähes kokonaan.

Ongelmia:
ei ollut laukassa kovin taipuisa
pari pudotusta

Parannusta:
kaikesta helposti yli

Hyppyjämme tunnilta:

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kehumalla kelvollista

Keskiviikon koulutunnille toivoin Harmoniaa ainakin kolmatta kertaa putkeen. Arvasin oikein enkä saanut sitä. Dumboa olisin veikannut mutta tulikin Limoza. Ratsukoita tunnille tuli 7 ja tamma oli jo valmiiksi hommissa. Ehkä siksi vähän vertynyt. Lämmintä oli n. +15°C eikä satanut vaikka tihku-uhka oli.

Alkuverkat mentiin pitkällä ohjalla, myös ravit. Kyllä se vähän hidastui kun rupesin lyhentämään ohjia. Toiseen suuntaan sain taivuteltua ihan ok ravissa mutta toiseen otettiinkin heti laukat. Ensimmäinen nosto käynnistä oli joka kerta onneton. Eli ei noussut. Mutta kun tamma pääsi jyvälle niin tuli oikein kivoja nostoja. Kovin virkeää laukkaa ei ihan alkuun tullut. Mutta edettiin kuitenkin.

Välissä taidettiin vähän ravailla ja pyöritellä jokunen voltti. Päivän tehtävä meni siten, että ennen kulmaa käyntiin, (suoralla hevosella) laukannosto, 10 askelta laukkaa, raviin ja ristikkäisessä kulmassa sama uudestaan. Ensin oikea kierros. Limoza kuulemma laukkasi perä sisällä ja alkuun tuli sangen kummallisia suoristusohjeita. Palauta ulkojalka omalle paikalleen oli vielä ihan ok muttei auttanut. Sitten painoa ulos, sisäjalkaa taakse ja takaosan siirtämistä sillä (ei vaihtanut laukkaa). Kun lopulta rupesin ajattelemaan avoa niin auttoi. Sillä olisi mielestäni voinut aloittaa. Toiseen suuntaan päästiin heti suoraan ja ope hämmästeli että mitä tein. Ajattelin sitä avoa.

Välissä tehtiin muutamat takaosakäännökset. Aika kunnianhimoisesti aloitettiin 180° käännöksillä. Eihän siitä kovin hyvää tullut kun ensimmäisen askeleen jälkeen Limoza heitti perän sivulle ja ajatteli kai että tässä piti vain kääntyä mahdollisimman nopeasti. Sain kuitenkin muutamia asiallisiakin askeleita.

Käynnistä raviin ja laukkaan päästiin ihan siististi raippaamatta. Loppuverkassa ravasi ok ja patistellen ok+. Kun ohjaa sai päästää pidemmäksi niin irtosi kunnon lennokasta menoa. Hyvin hidasti istunnasta käyntiin mutta pompahti siitä vielä takaisin raviin ja kesti kierroksen verran saada takaisin käyntiin.

Ihan ok tunti. Mutkaisista ranteista tuli alkuun sanomista ja takaosakäännöksessä kyynärkulmat suoristuivat. Jalkoja piti malttaa pitää myös hiljaa. Mutta käsistä, kenotuksesta tai nousevista jaloista ei tullut niitä tavallisia kommentteja. Ehkä asiat oli tänään hyvin?

Iltaruokansa tamma söi todella nahkeasti. Suihkutettavasta ötömyrkystä jännittyi mutta kesti kuin hevonen. Yöksi pääsi kavereiden kanssa pihalle.

Ongelmia:
takaosakäännöksissä perä vippasi
pukitti jokusen kerran
tamman kipeähkön selän takia suositeltiin keventämistä (ei haitannut keventää)

Parannusta:
sain suoristettua laukassa
ei ollut nahkeimmillaan
teki ihan siistejä laukannostoja
loppuraveissa pitkin ohjin eteni lennokkaasti
muistin kehua monesti joka kierroksella kun teki hyvin
ei ollut kovin raskasta

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Keravan maastoestekurssin toinen päivä radan parissa

Tiistaina keli ei suosinut. Ihmettelin vähän itseäni, sillä ei olisi huvittanut lähteä tallille. +12°C ja vesisadetta. Kaikeksi ihmeeksi sade taukosi ja päästiin ratsastamaan kuivina. Tihutti vain pienesti ja vain hetken. Samat ratsut kuin eilenkin eli jatkoin Merlotilla.

Tänään hokkien kiinnitys sujui paljon eilistä sukkelammin. Ehkä hokkireiät olivat valmiiksi puhtaammat? Geelin kanssa oli yhä oma kikkailunsa. Kannukset jalkaan ja menoksi.

Vähän etupainoiselta näyttää ja kuski sukeltaa.
©Kristiina Kiiski

Verkka käytiin taas possujunassa pellon ympäri. Ravia ja laukkaa. Yhä taas vaihtoi laukkoja välillä itsekseen, välillä pyynnöstä. Ei menty kovin lujaa. Olin itse vähän nukuksissa.

Tänään aiheena oli rata eikä aloitettukaan laukkavedoista. Suorilta lähdettiin hyppimään. Ensin eilinen ns. trippeli kolmesti, sitten keltainen talo. Merlot vietti talohypyssä oikealle ja hyppäsi kulman yli. Hetken ehdin ajatella että tuli kielto. Ei olisi ehkä ollut maastoradalle kelpaava suoritus mutta hyppäsi kuitenkin. Toisella kerralla paremmin.

©Kristiina Kiiski

Sitten lähdettiin hyppäämään rataa osissa. Ykkönen tukki ja kakkonen pikkulaavu. Kolmonen harmaa tukki ja nelonen risueste. Vitonen iso hauta, kutonen ns. sianselkä, seiska pikkuhauta ja kasi tukki heti perään. Ysi keskikokoinen hauta ja kymppi penkki ylämäkeen. 11 punainen tukki mäen päällä, 12 alashyppy, 13 tukki kohti vettä, 14 veden jälkeen ylämäessä jotain risuja, 15 kapeampi tukki kohti vettä. Lopuksi vielä 16 eli pikkukukkulan päällä ollut tukki. Sinne imi mielestäni hyvin mutta kuitenkin oli pitkä ja hyppäsi jalat estettä raapien. Yli kuitenkin. Kuski taisi itsekin sukellella.

Bojoing. Apuhyppääjä eläytyy.
©Kristiina Kiiski

Ei ollut mitenkään erityisen luottavainen olo mutta kaikesta mentiin yli. Välillä tajusin etten odota hyppyjä kunnolla mutta open palaute oli edelleen hyvin niukkaa. Kaikilla meni hyvin tms.

Oltiin tänäänkin hyppyvuorossa vikana. Ei Merlotilla ollut mikään kiire mihinkään. Saatiin hypätä talo kerran verkkahyppynä alle kun tuli niin paljon odottelua. Sitten radalle. Heppa eteni hyvin ja muistin tehdäkin niitä pidätteitä enkä vain ajatella tekeväni. Ihan tasaisesti. Ennen isoa hautaa napautin taas raipalla kun meinasi lähteä kiemurtelemaan (kuten verkkakierroksellakin), siististi yli. Jotain vääriä laukkoja mutta aika tasaisesti. Ennen alashyppyä napautin uudestaan kun lähti viettämään oikealle. Ihan asiallisesti alas. Ei se ollutkaan niin kamalaa. Vedessä vähän kiemuraa ja heppa teki väliin jonkun ihan oman loikkansa kohti kuivaa maata ja askel jäi välistä. Loput esteet ihan tasaisesti.

©Kristiina Kiiski

Radan jälkeen vihdoin hymyilytti. Vaikka tihutti kun lähdettiin liikkeelle. Suht siistiä ja tasaista. Ope arvioi että vaikeusaste oli tuttari+. Nyt ei tuntunut rankalta enkä muista hengästyneeni radalla. Kummempia loppupalautteita ei saatu. Hyvin meni.

Lähes satulassa.
©Kristiina Kiiski

Käytiin vielä ravilla ja käynnillä pellon ympäri, hepat talliin, hoito pois ja laitumelle. Karsinassa pudotin vahingossa yhden hokin mutta kärsivällisellä taputtelulla se sieltä lopulta löytyi.

Kiva kurssi. En muistanut nauttia joka hetki mutta kiva oli päästä hyppäämään. Tuntui taas menevän aiempaa nopeammin. Palautetta olisin voinut ottaa vähän enemmän.

©Kristiina Kiiski

Ongelmia:
painui pitkäksi ja matalaksi enkä huomannut
kuvat paljastavat karun sukeltelun
palautetta tuli niukasti

Parannusta:
ei kieltoja
tasainen rata

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Toinen kerta Merlotilla, nyt maastohyppyjä

Maastoestehommat jatkuvat perinteisesti. Kahden päivän kenttäkurssi Keravalla ennen juhannusta. Keli oli aurinkoinen ja tuulinen +21°C ja meitä oli samat 5 kurssilaista kuin viime vuonnakin. Ratsujako meni taas uusiksi ja sain Merlotin. Kimo ruuna, jolla menin koulutunnin lokakuussa 2012.

Nyt osasin olla ajoissa paikalla ja sain hokit ährättyä kiinni ilman paniikkia. Ohje oli satuloida tarpeeksi eteen eikä missään tapauksessa kävellä löysällä vyöllä. Satula kuulemma valuu taakse ja kipeyttää hepan selän. Aikataulua oli vähän aikaistettu ja tähdättiin puoleksi jo pellolle.

Alkuun taas itsenäinen verkka. Nyt mentiin pari lenkkiä possujunassa ravia ja laukkaa. N. 10 min. Merlot tuntui tasaiselta. Vaihtoi välillä laukkaa itsekseen, välillä pyynnöstä.

Verkkahyppynä tultiin ensin minitukkilaavu, trippeliksi taisi ope kutsua. Sitten se + pöytä. Seuraavalla kierroksella eka + valkoinen. Kolmannella eka, valkoinen ja laavu. Ihan jees. Käytiin etupellolla loikkimassa (tarkkaa järjestystä en muista) iso hauta, ns. sianselkä, pikkuhauta, tukki perään, toisella kierroksella pari tukkia lisää. Osa myös toiseen suuntaan. Isolle haudalle ensin vähän peruuteltiin (käynnissä) mutta toisella yrityksellä mentiin jo yli.

Sitten tuli mäen päällä isompi tukki ja alashyppy, perään vielä tukki veteen ja pieni keltainen tukki. Aloitin löysästi ja alashyppyyn heppa tyssäsi ja peruutti sivuun. En muista otinko uuden lähestymisen mutta sitten päästiin alas. Toisella kerralla aloitin paljon reippaammin ja alku sujui hyvin. Sitten sama tukki veteen, vedestä ylämäkeen hyppy ja lopuksi vielä yksi tukki.

Lopuksi tultiin vielä tukki veteen ja hyppy ylös vedestä. Oltiin kuulemma molemmat liikaa nenällämme. Merlot loikkasi todella kaukaa ylös ja vietti kummasti vasempaan reunaan. Saatiin sakkokierros ja pari lisää kun aina vaan heppa viime hetkellä painui vasemmalle ja loikki ohjurikepin yli. Myös silloin kun ope laittoi sinne johteen. Kertaalleen kolhaisi takasuojankin rullalle. Siirsin raipan vasempaan käteen mutta olin liian jäässä että olisin osannut käyttää sitä. Aiemmin sillä sai toivottuja tuloksia.

Ihan loppuun loikattiin vielä kahdesti sama hyppy alas veteen. Ensimmäinen oli aikamoinen pommi ja toinenkin ihan hyppy. Paljon helpommin tähän suuntaan.

Muutamia huonompia hyppyjä tuli ja alas- ja ylöshypyt olivat itselleni taas ne vaikeimmat. Merlot tuntui aika luottoratsulta. Harmi vaan että olen niin hyvä ratsastamaan hevosia pitkiksi ja löysiksi. Opelta tuli sangen niukasti palautetta enkä muista kertaakaan kuulleeni mitään kun tilanne oli päällä.

Loppuun ravailtiin hetki itsenäisesti ympäriinsä, sitten letkassa tallille, heppojen hoito ja Merlot parin kaverinsa kanssa yöksi laitumelle. Ylöshypystä oli tullut takaseen pintanaarmu, desinfioin varmuuden vuoksi.

Ongelmia:
osaan ratsastaa hevoset pitkiksi ja löysiksi
ylös- ja alashypyt oli vaikeimmat
kommentteja taisi tulla vähemmän kuin aiemmin

Parannusta:
ratsu tuntui turvalliselta
keli oli huippu

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hieman pomppiva sunnuntaimaasto

Sunnuntaina sain tallikaverin seuraksi ja lähdettiin maastoon. Samat hepat kuin viimeksi eli minulle Limoza ja seuraksi Sokeri. Olisin ottanut Sokrun jos olisin lähtenyt yksin. Keli oli pääosin pilvinen +21°C ja vaikka tuuli niin ei ollut yhtään kylmä. Mainio maastokeli.

Ei ollut suunnitelmia niin aika ex tempore päätettiin mennä taas hiekkakuopille. Nyt lähdettiin tutkimaan miten sinne pääsee metsiä pitkin. Limoza ei ollut innokkaimmillaan menemään edeltä vaan ns. vikuroi. Etupää keveni. Laitettiin sitten Sokeri suosiolla keulille eikä tapeltu tamman kanssa kunnolla kuka määrää.

Ekan tiepätkän jälkeen reitti metsään löytyi helposti ja polku oli sopivan helppokulkuista. Kuitenkin käyntipolku. Muutamassa risteyksessä vähän arvottiin ja kerran piti palata takaisinpäin. Suuntaus oli kuitenkin hyvä ja löydettiin pikkukuoppa, väärä isompi ja lopulta the kuoppakin. Parissa aiemmassa otettiin jo laukkapyrähdykset. Nyt keveni tamman peräpääkin.

Isolla kuopalla mentiin puoli kierrosta ravia ja toinen puoli laukkaa. Päästeltiin menemään ja sitten tammalta ei enää tullut mutinoita. Laukka vaan vaihtui ainakin kerran. Hyvin hidastui lopulta ennen metsää. Toinen kierros käveltiin ja lopulta laukattiin mäki ylös.

Yritettiin etsiä oikotietä takaisin muttei oltu suunnasta varmoja. Päädyttiin sitten merkatulle reitille. Aikamoista kinttupolkua kuten muistelinkin. Välillä kiviä, liian usein puunrunkoja turhan lähellä molemmin puolin. Tätä ei kovin lujaa menty. Lopulta löydettiin kuitenkin lupiineille. Loppumatkasta otettiin tietoinen riski vaihtaa reittiä vähän. Limoza vietti eri paikkaan kuin tuloreittimme. Askellus oli niin reipasta (7,4 km/h) että Limoza taisi tietää mihin on menossa. Samalla vältettiin jyrkkä alamäki.

Päädyttiin lopulta takaisin tielle ja siitä löydettiin tallille. Huomattavasti paremmat maisemat tällä reissulla kuin edellisellä. Tykkäsin silti enemmän menomatkan helppokulkuisemmasta väylästä.

Paluureitti on ylempi.

Ongelmia:
tällä reissulla tammalla keveni sekä keula että peräpää
ratsun kanssa näkemyseroja etenemissuunnasta pari kertaa

Parannusta:
kuopalla oli reipas ja tolkku

torstai 15. kesäkuuta 2017

Jätillä esteitä

Torstaina oli taas kesä. Estetunnin väki meni ihan uusiksi mutta itselleni pääasia että tunti pidettiin. Lopulta meitä olikin 5. Etukäteen oli sellainen olo että ratsukseni tulee varmaan Dumbo ja näin myös kävi. Esteitä kasattiin toiselle pitkälle sivulle loivalle kaarelle 3 pystyä, lisäksi keskelle kenttää okseri ja sen viereen kavaletti. Keli oli aurinkoinen +22°C.

Dumbo tuli kiltisti tarhasta. Oli ollut jo aiemmin hommissa mutta ehdin kuivattaa satulahuovan auringossa. Alkuverkassa hepo oli ehkä pikkiriikkisen hidas ja pitkä. Reagoi kuitenkin asiallisesti. Ravissa otti yhden laukkaspurtin, en tiedä mitä pelästyi. Muuten tehtiin nopeita siirtymiä askellajista toiseen.

Hypyt aloitettiin keskimmäiselle ristikolle ravissa. Dumbo eteni hyvin mutta oli aavistuksen pitkä. Pääsi viettämään niin vinoksi että kielsi. Sitten komensin sen paikaltaan yli ja onnistui astumalla. Tultiin sitten kahta ja kolmea estettä. Jokaiselle taidettiin ottaa ensin kielto. Toisella kerralla meni jo sujuvammin. Korkeudet oli miniä. Lopuksi päästiin kaareva jo aika helposti. Kiellot oli onneksi kilttejä ilman äkkiliikkeitä. Välillä vietti mutkalla sivuun jo kaukaa. Helppo pysyä kyydissä.

Sitten tultiin laukanvaihto-okseri. Taas heppa lähti hyvässä laukassa liikkeelle ja este oli max 60 cm. Vaan silti otettiin siihen pari kieltoa alle. Lopulta yli.

Pikkurata tultiin kahdesti. Kaarevat 3 estettä, okseri ja vielä kavaletti perään. Eka kierros ihan ok. Kaarevan vikalle vähän kiemuraa. Okserin jälkeen tie vähän levähti ulos ja kavaletilla ei vaihtunut laukka. Mutta päätin varmistella että kavaletista mennään kieltämättä yli. Se onnistui.

Toinen kierros oli vähän sujuvampi mutta joku pudotettiin. Tämä jatkui sillä että tultiin kaareva loppuun vielä uudestaan. Nyt siinä oli ristikko ja kaksi pystyä.

Lopuksi tultiin vielä pelkkää okseria. Ensin ok. Mutta kun este nousi niin tyssättiin taas. Lopulta D hyppäsi paikaltaan yli enkä tietysti ollut hypyssä mukana vaan roikuin ohjissa. Heppaparka. Kun ohjia piti puristaa niin paljon että heppa pysyisi lyhyenä niin en osannut tässä höllätä. Seuraava kerta kuitenkin ok ja kun vielä nousi niin sekin hyvin. Mahtoiko olla vikalla kierroksella edes 80 cm?

Vähän hölkkää loppuun, heppa oli ihan hyvä. Loppukäynnit laavun kautta. En muista olenko ollut Dumbon kanssa ennen maastossa. Jalkojen kylmäyksessä oli tosi fiksusti. Seuraava kuski oli siinä apuna.

Ongelmia:
kielsi lähes joka esteelle ensin
taidettiin pudottaa vain 1 vai 2

Parannusta:
eteni ihan reippaasti
ei tehnyt äkkiliikkeitä, selässä oli helppo pysyä
ope oli menoomme tyytyväinen

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Maastoratoja

Keskiviikkona maastoestekurssin toisena päivänä oli lämmintä ja aurinkoista. Tosin iltaa kohti viileni. T-paita oli silti loistava valinta ratsastusvaatteeksi, kuuma tuli heti alkuverkoissa. Tänään meitä oli tunnilla vain 2 kolmannen telottua itsensä eilen.

Daisy oli mennyt tunnin alle mutta piti varustaa. Satulavyölle luimi vähän, muuten oli kiltisti. Verkat mentiin taas itsenäisesti. Yhä vähän hidas. Yritin keskittyä miten saan tamman kulmiin ja taivutettua ilman että yrittää oikoa ja estoyrityksistäni jännittyy. Verkkalaukassa tein vaihdon lävistäjällä ja se onnistui näppärästi. Vautsi. Muuten oli vähän hidasta.

Hypyt aloitettiin eiliseen tapaan ympyrältä. Puomi, pysty ja puomi aika tiukalla kaarella. Kaksi ekaa kierrosta tamma pudotteli raville, sitten tulistuin ja muistutin raipalla. Auttoi eikä ravia tullut enää. Kääntäminen oli silti niin vaikeaa että ope tuli seisomaan vikan puomin ulkopuolelle. Yhä lannistavaa.

Tultiin vielä pikkurata kentällä: kapea, pinkki ja okseri, kaarevalla keltainen, kapea toiseen suuntaan ja sarja + linja perään. Nyt sujui ihan mukavasti. Tamma hyppäsi sieltä mistä pyysin, kauempaa tai lähempää. Kerran en ollut ihan kädellä mukana kun pompattiin etäämpää enkä luottanut siihen että mennään. Estekorkeus jossain 70 cm nurkilla. Ihan ok.

Maastohypyt aloitettiin kahdella eestaaslinjalla. Iso alashyppy, kaksi tukkipinoa ja tynnyrit. Mutkassa ympäri ja sama takaisin. Tämä taisi mennä ihan ok. Toiselle sivulle pieni alashyppy, A, tukkipino ja tynnyrit. Aikamoista kiemurtelua ja matelua mentiin A:lle eikä tullut hirveänä yllätyksenä että lopulta tyssättiin. Uusi vauhti, muistutus raipalla ja sitten singottiin ehkä aavistus liian lujaa jo. A ok, tukkipinolle kiemurteleva lähestyminen, tynnyrit ok. Takaisinpäin siistimmin.

Sitten hypättiin kaksi pidempää kierrosta. Talo, kolmio, pikkutynnyrit (pystyssä), amme, hauta, pieni alashyppy, A, tukkipino, tynnyrit, toiset tynnyrit, kaksi tukkipinoa ja isompi ylös kentälle. Tämä oli meidän päivän paras kierros. Vähän vielä kiemursi tukkipinolle mutta muuten oli todella tasaista. Ennen ylöshyppyä piti hidastaa ja tasapainottaa. Kuvittelin näin tehneeni mutta tultiin kuulemma kuitenkin liian lujaa. Niissä on riski mennä nurin.

Sitten tultiin lähes sama toiseen suuntaan. Alashyppy ja pidempi lenkki ympäri. Nyt tuli paikat vähän kauas ja lähelle eikä ollut yhtä tasaista. Nyt alamäessä tuli tukkipinon ja A:n tilalta alashyppy veteen. Laukan pois saaminen ja ravissa sinne oli hankalin osuus. Sitten pikkuhyppy ylös kentälle, uusi iso kulmaeste ja kentän ympäri. Talo oli vika, siihen hypättiin vähän kaukaa enkä ollut ihan mukana kädellä. Muuten ihan ok. Molemmilla kierroksilla muistin nauttia parin askeleen verran mutta sitten oli niin paljon muuta ajateltavaa että piti keskittyä tekemiseen.

Oli kiva kurssi ja heppa oli oikein huippu. Odotin vähän villimpää tapausta mutta ope arveli että viime viikon junnujen kenttäkurssi imi niistä enimmät ylivirrat. Loppuraveissa oli kevyt, aktiivinen ja sopivan energinen. Taipui helposti.

Jospa syksyllä pääsisi vielä uudestaan.

Ongelmia:
hypyissä oli hankalampi olla mukana kun ponnistettiin kauempaa
ylöshyppyihin tultiin kuitenkin liian lujaa ja liian lähelle
kuski jännitti yhä isompaa alashyppyä
yksi kielto A-esteelle
mäkäräiset vähän kiusasivat

Parannusta:
ensimmäinen ratakierros oli todella tasainen

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Sileää, rataesteitä ja pari maastoestekierrosta

Tiistaina oli järkkäämäni maastoestekurssin ensimmäinen ilta. Meinasi olla osallistujapulaa mutta onneksi sain haalittua hyppääviä kavereitani mukaan. 3 ratsukkoa, sateinen +9°C. Onneksi lopulta ei juuri satanut enää meidän tuntimme aikana.

Ratsut saatiin valita keskenämme, tarjolla oli Hämis, suokki-Harri (kuulemma kone) ja Daisy. Oma toivejärjestykseni oli Daisy, Harri ja Hämis. Mieluusti lähdin testaamaan jotain uutta. Sain Daisyn ja se oli kiva. Kuvittelin nuoremmaksi mutta olikin jo 10 v. Suojat jalkaan ja estepenkki selkään. Itsenäinen alkuverkka.

Ensimmäistä kertaa Tiialla alkuverkka meni suht helposti. Tamma liikkui eteen ja hetkittäin pyöristyi kouluratsun näköiseksi. Kulmiin piti muistaa taivuttaa vielä paremmin. Laukat nousi ja rullasi. Tosin sekä ravissa että laukassa ei ollut kovin reipasta vaihdetta tarjolla. Pikemminkin hitusen hidasta. Vasemmassa kierroksessa eteni paremmin.

Ohjattu osuus alkoi aika pitkällä sileän pätkällä. Ravissa kaksi volttia, avoa ja käyntiinsiirtymiä. Toisella sivulla kaksi puomia. Laukassa sitten sama. Taivuta huolellisemmin, jalat alas. Kulmiin vähän jäkitti. Puomit päästiin sangen tasaisesti. Vasemmassa kierroksessa piti vielä keskittyä suoruuteen vaikka kuvittelin että tullaan jo suoraan. Välihuilin jälkeen hypättiin puomi, ristikko ja puomi ympyrällä. Oli ongelmia kääntää tarpeeksi tiukasti esteeltä. Tai tarpeeksi tasaisesti jatkuvasti. Ope tuli lähes heti seisomaan reittiavuksi. Lannistavaa. Tässä tamma heräsi liikkumaan.

Sitten hypättiin pari vähän erikoisempaa estettä kahdeksikolla. Sitten taas välisäätöjen jälkeen sama homma toisinpäin ja perään linja 4 askelta ja askeleen sarja. Tällaisista olen haaveillut pitkään. Kädellä vielä paremmin mukaan. Uskalsin kuitenkin sujua ja sain täsmättyä menon eli suht tasaisesti tultiin. Keskimäärin taisin hyppyyttää pikemminkin vähän kaukaa kuin läheltä.

Lopuksi tultiin vielä kaksi kierrosta maastoesteitä kentän ympäri. Hauta, ammeet, pikkukanisterit, kolmiot ja mökki. Sekä sama toiseen suuntaan ja vielä vikaksi pieni alashyppy kentältä. Tamma eteni hyvin mutta olisin voinut tasapainottaa menoa vielä paremmin. Ponnistuspaikoissa oli vähän hajontaa. Kaikesta kuitenkin yli. Eniten tuijotteli veden suuntaan.

Ei taidettu ravata loppuun vaan käytiin kävelemässä vesiesteessä. Kivasti meni ja toivottavasti huomenna päästään nopeammin hypyille ja metsään. Ei kastuttu mutta heppojen varusteiden ravanpoistossa oli tekemistä.

Ongelmia:
kantapääni nousivat
hypyissä voisin myödätä vielä paremmin
ympyrällä oli vaikea kääntää
kaipaisin itse vielä lisää tasaisuutta
yksi laukannosto meni höpöksi ja piti ottaa uudestaan

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
kulki aika kivasti
ei satanut pahasti

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hajutonta ja mautonta hyppäämistä

Maanantai jatkui hevostellessa. Tuntilista tuli taas tuntikaverilta etukäteen juonipaljastuksina facessa. Vähän yllätti että sain Sokerin muttei haitannut yhtään. Tämä oli ainakin päivän kolmas tunti Sokerille. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Keli oli yhä sateinen +13°C mutta tunnin aikana ei tullut tihkua pahempaa. Kenttä oli kuitenkin aika märkä. Takin alla oli vain t-paita ja silti tuli kuuma. Hihat käärin ylös heti alkuun.

Ensin ravailtiin pidemmällä ohjalla, sitten tultiin kavalettia kahdeksikolla ensin ravissa, sitten laukassa. Kanttailu ilmaantui aika pian. Onneksi vauhtia oli kelvollisesti vaikkei mitään kiitoa mentykään. Ope kaipasi suokkeja nostelemaan jalkojaan paremmin. Ravista piti tehdä käyntisiirtymiä ja tein pari peruutustakin. Ei ollut edestä raskas mutta hieman hidas ja pitkähkö. Yllättävän virkku siihen nähden että oli ollut hommissa jo alle. Laukat vaihtui vähän vaihtelevasti ja kerran potkaistiin ja pyöräytettiin kavelettia. Sisään taivutus jäi aika vajaaksi.

Esteet oli joka sivun keskellä aidassa kiinni. Takasivulla lyhyt askeleen sarja, muualla pystyjä ja ristikko. Verkkakierroksella hypättiin näistä 2 ja molempien yli tehtiin voltit. Sitten mentiin kaikki esteet 3 kierrosta ympäri siten, että voltit tuli muiden yli paitsi sarjan. Muut pudotteli niin paljon ettei meinattu päästä liikkeelle. Lopulta muut oli saaneet kierroksensa tehtyä ja loikittiin keskenämme pari kierrosta. Tässä vaiheessa olisin kaivannut open huomiota mutta jutteli keskellä käveleville. Alkuun yritin saada Sokeria hyppäämään kauempaa mutta tikkasi miniaskeleita ja itse hypin ennen. Vasta kun tajusin ruveta ottamaan paikkoja lähemmäs niin parani. Ravisohloista päästiin onneksi eroon. Käveltiin hetki (ei edes niin pitkään kuin ohjeistettiin) ja sitten piti tehdä sama uudestaan, yhä oikea kierros. Taas väki pudotteli. Saatiin lopulta hypättyä kaksi kahdestatoista esteestä kun tuli kommentti että riittää meillekin. Jahas. Kuulemma kaikki näyttivät uupuneilta.

Sitten hypättiin yksi kahdeksikkokierros vaihtoja hakien. Laukat vaihtuivat yllättävän hyvin. Takaisinpäin jäi ristilaukkaa, kavaletti jäi etusten väliin ja sitten Sokeri kaatui kaarella holtittomasti sisään. Vika este alas. Päivän ainoa pudotus meille. Korkeutta näillä max 70 cm.

Lopuksi tultiin vielä yksi kierros volteilla ympäri toiseen suuntaan. Ihan ok mutta loivaa kiemurtelua ja kanttailuyrityksiä. Vika kolahti muttei pudonnut. Yhä ei tullut suuremmin kommentteja suorittaessamme.

Kerrankin ravattiin kunnon loppuravit. Tässä ope jutteli kaikkien kanssa vuorotellen. Minä yritin saada Sokeria vihdoin taipumaan, yhä huonohkolla menestyksellä mutta kuvittelin että tein asioita ainakin oikeaan suuntaan. Estekommentteja ei hirveästi tullut, parannettavia ehdotuksia kiemurtelusta ja etupainoisuudesta tuli vasta tässä. Mieluusti olisin ottanut niistä huutia jo aiemmin että olisin saanut vielä paremmin skarpattua ja korjattua. Mutta open kommentti siitä että nykyään saan hepat jo sangen hyvin otteeseen lohdutti hyvin. Ja tykkäsi kuulemma enemmän nähdä minut Aapon kuin Sokerin kyydissä. Eipä se Sokeri tällaisella tunnilla mikään tykki ollut. Aika hajuton ja mauton. Tasapaksua.

Loppukäynnit käytiin laavulla ja metsän kautta takaisin. Eikä vieläkään tullut kylmä hihat ylhäällä. Junnut onneksi letkuttivat Sokerin.

Ongelmia:
yksi pudotus
joitakin vääriä laukkoja
alkutunnista sovitti askeleensa ravista
sen jälkeen hyppäsi vielä mieluummin juuresta
kanttasi kaarteissa sisään
en saanut rehellisesti taipumaan koko tunnin aikana
tehtäviä oli vaikea tehdä kun muut pudottelivat niin paljon
välillä tuntui ettei ope huomannut että mekin ollaan tunnilla

Parannusta:
lopputunnista venytti rohkeammin yli
ei kieltoja

Firman lajitestauksena lännenratsastus

Maanantaina oli kuukausittaisen omakustanteisen firman järjestämän lajikokeilun vuoro. Nyt oli vuorossa lännenratsastusta. Olin tietysti mukana. Paikkana Jokirannan ratsastuskoulu Hyyppärässä eli noin neljäs kerta elämässäni sillä tontilla. Tunnin western, 40 euroa. 5 heppaa, 8 kuskia (osa meni vain puolikkaan tunnin).

Keli ei suosinut ja sateinen +13°C ajoi meidät maneesiin. Ratsukseni sain kunnon konkarin, 17-vuotiaan Eddien [edi]. Ehta Paint. Meni pitkään ennen kuin tajusin tasaisen ratsuni tammaksi. Meillä oli länkkäsatulan lisäksi länkkäkangetkin. Semmoisilla en ole ehkä koskaan ennen mennyt.

Etupose.

Ohjat tuli nyrkkiin niin että molemmat narut tuli nyrkin sisään. Ei mitään pikkurillivälejä. Turvallisuussyistä loppupäät meni eri puolille kaulaa. Tuntuma, mutta omaan makuuni ohjat oli kyllä pitkät. Enkä osannut pitää käsiä kunnolla nyrkissä niin siitä vielä löystyivät. Pohkeiden napautuksella eteen, toisella napautuksella käännös ja johtava ohjasote. Pysähdyksessä napa sisään ja lantion kallistus (takataskut penkkiin) ja alapohkeet kiinni. Jos ei tämä auta niin "whoa" ja jos ei sekään auta niin ohjat.

Heppa liikkui hyvin eteen ja kääntyi. Pysäyttäminen oli paljon vaikeampaa. Muutaman kerran pysähtyi suht hyvin mutta yleensä vain hiippaili menemään. Tai pyöri paikallaan. Turhaan pelkäsin että hissutellaan. Melko pian päästiin jogiin eli raviin. Kevennettiin hetki ja sitten volttailtiin. Lopulta otettiin ravista seis ja peruutettiin. Siinä samat pysäyttämisen ongelmat.

Puolessa välissä pidettiin hetken käyntitauko. Sen jälkeen lisättiin haastetta ja otettiin ohjat yhteen käteen. Hauskaa. Pidin hetken ensin oikeassa ja sitten vaihdoin vasempaan. Oikeassa kierroksessa vasen oli luontevampi mutten vaihtanut myöhemmin enää takaisin. Pari kertaa tuli ohjaushärö mutta muuten toimi kivasti. Saatiin pysäyttää ja peruuttaa käynnistä tai jogista puomikujaan. Vähän kolisteltiin mutta heppa tiesi homman ja toimi aika automaatilla. Neliöön pysäyttäminen ei ilman ohjia onnistunut vaan aina valuttiin ulos.

Sitten sai ottaa mukaan myös laukan. Nosti kivan helposti. Open mielestä mentiin vähän liian lujaa. Itselläni oli oikein luottavainen olo vieraan hepan kyydissä laukassa ohjat yhdessä kädessä. Tästäkin tehtiin kujaan kääntöjä ja peruutuksia. Vähän varmistellen. Eikä meinattu päästä ihan perille asti. Lopuksi tuli kehuja että hyvin korjattu. Ratsastin kuitenkin päähän asti ja seistiin siinä hetki. Vaikka heppa yritti poikitella niin peruutus oli lopulta suora.

Loppuun ravailtiin ja mentiin hetki vielä käyntiä. Posekuvat otettiin sekä puolivälissä että lopussa. Kivaa oli.

Kunnon luksustunti kun hepan sai valmiina ja tunnin jälkeen hoitaja otti sen hoiviinsa. Ehdottomasti kannatti käydä. Yrittivät tietysti houkutella länkän pariin jatkossakin.

Sivupose.

Ongelmia:
pysähtyminen
pakarat jännittyivät ihan liikaa

Parannusta:
nosti laukat helposti

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kaverimaasto hiekkakuopille

Sunnuntaina lähdettiin kolmisin maastoon jo aamupäivästä. Hyvä niin sillä iltapäiväksi oli luvattu sateita. Lämmintä oli silti vähän päälle +20°C ja aurinkoista. Lähdin sitten topilla. Ratsuksi meinasin saada Sokerin kun olin kuulemma ollut vähän vastahakoisen kuuloinen Limozasta. Tahdoin kuitenkin nopean pv:n, joten sain Limozan. Tänään tamma oli supertolkku kaikin puolin. Martingaali jäi laittamatta muttei haitannut.

Mentiin hiekkakuopille ja vähän harhailtiin ennen oikeaa risteystä. Löydettiin kuitenkin. Hepat heräsi loppumatkasta ja Limoza ravasi metsässä Pikun perässä aika tohinoissaan. Mennessä oltiin keskellä tai vikana.

Ensimmäinen laukkakierros mentiin suht rauhallisesti. Tultiin perästä. Loppupuolisko mentiin käynnissä ja ravissa. Toiselle kierrokselle päästiin keulille eikä Limozaa tarvinnut hoputella. Reilu 40 km/h jo tässä. Alamäkeen otettiin raville. Sitten rupesi aika loppumaan kesken ja ei kävelty lenkkiä ympäri vaan vaihdettiin lopulta suuntaa ja laukattiin samaa reittiä takaisin. Limoza kiihdytti taas ihan omasta halustaan ja pinkoi menemään. Laukka vaihtui pari kertaa muttei mitään pomppuisaa. 44 km/h enkä edelleenkään pyytänyt vauhtia. Nautin maisemista. Suokit ei pysyneet perässä ja rupesin vähän himmailemaan.

Lopulta laukattiin vielä mäki ylös. Tämänkin jälkeen tammalla olisi ollut vielä menohaluja. Metsätyökoneista päästiin Pikun perässä ihan ongelmitta ohi. Paluumatka tultiin samaa lähiöreittiä ja ravailtiin pientareella. Kerran piti tällä pätkällä pysähtyä potkimaan meidän läjiä pois asvaltilta. Myöhemmin tein saman risteyksessä. Loppumatka mentiin käynnissä mutta hepat tuntuivat yhä sen verran huohottavilta että käytiin vielä lenkki laavulla.

Limoza oli sen verran läpimärkä että pääsi pikasuihkuun. Tarhassa kävi heti pyörimässä.

Ongelmia:
ratsu kakkasi kahdesti väärään paikkaan ja piti potkia läjiä
ei löydetty ihan suorilta kuopille

Parannusta:
tamma tosi tolkkuna
oli kiva viilettää

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Tasoittunut arabi

Perjantaina ehdin illasta tallille. Arvelin ihan oikein että jos Aapon ns. ykköskuski ei ole tallilla tänään niin arabi päätyy minulle. Näin kävi. Heppa oli taas vaihtanut karsinaa enkä meinannut löytää sitä millään. Seuraavaksi oli hukassa harjat ja satula. Yhä poni oli välillä sitä mieltä että päähän ei saisi koskea. Sain kuitenkin varustettua ennätysajassa. Olin heppaa ovelampi.

Kelinä oli aurinkoinen +18°C ja kenttä eilisestä sopivan kostea. Ratsukoita oli kivasti vain 4. Kentälle meno oli aikamoista raahautumista Limozan tapaan. Raippaa ei ollut. Nyt kiristin satulavyötä kunnolla maasta käsin. Niin kunnolla että se meni poikki! Solki irtosi joustosta ja olin hyvin onnellinen ettei tämä tapahtunut maanantaina kun satula oli kallellaan. Olisin saattanut poistua kaaressa. Uusi vyö tilalle ja maasta selkään. Ei mitään ongelmia.

Vyötä tai jalustimia ei tarvinnut säätää mutta heppa seisoi ihan rauhassa paikoillaan kunnes pyysin sen liikkeelle. En tajua mikä oli maanantaina pielessä. Satula liian edessä? Liian löysä? Penkiltä nousu?

Tämän tunnin piti pitkästä aikaa omistaja. Edellisestä olikin noin 3 kk. Huomasi siitä että tehtiin monipuolisempia ja pykälää vaativampia kuvioita kuin yleensä. Laukattiinkin poikkeuksellisen paljon. Mentiin avoja käynnissä ja ravissa, lopputunnista pohkeenväistö uralle ravissa, peruutus, täyskaarrolla laukanvaihto.

Meidän suurimpia haasteitamme oli ihan perusetenevä ravi. Pyysin ensin pikkuraipan ja paria kierrosta myöhemmin kouluraipan. Aika paljon piti patistella että edettiin. Laukannostot oli paljon vaikeampia kuin esteillä. Kulmasta nostaminen auttoi, maiskutus ei. Ja pudotteli ihan yllättäen raville. Ratsun luikkuuden takia oma tasapaino lähti äkkiä hakoteille kun laukka ei heti noussutkaan. Tiedostin mutten osannut korjata. Jalustimetkin putoilivat tässä. Omasta mielestäni ne olivat pitkähköt, open mielestä 2 reikää liian lyhyet. Jäykkyyttä lonkissani kuulemma.

Ratsain suurin hankaluus oli peruutuksessa. En vain saanut Aapoa taakse. Open ohje oli pitää vastaan kunnes ottaa askeleen taakse. Ja vetää ohjista lujempaa kun ei auttanut. Ohjasote suunnattiin kohti omia reisiä, yläkroppaa kallistettiin vähän eteen, lantiota myös johonkin. Tuntui pahalta sekä henkisesti että fyysisesti. Kun hetkeksi hölläsin niin heppa ehkä tasapainotti itseään ja otti askeleen taakse. Kehuin. Mutta tämä ei riittänyt vaan sama uudestaan. Ope tuli avittamaan maasta. Kädet hapotti ja pelkäsin että ratsu lähtee ylös- eikä taaksepäin. Heppa oli herkkä suusta ja jos käsiini sattui niin miltä mahtoi tuntua ratsuparan suussa. Lopulta kuitenkin saatiin tämä tehtyä. En tullut tippaakaan onnelliseksi vaan harmitti hepan puolesta.

Laukanvaihdoissa heppa pääsi ottamaan ravia väliin. Näin kyllä aiemmin että osaa vaihtaa laukassa pysyenkin mutten vain saanut laukkaa pidettyä yllä.

Avot meni yllättävän hyvin käynnissä. Ravissa oli huojuvampaa. Tälläkin toimi paremmin kun ohjalla teki mahdollisimman vähän ja hoiti avon istunnalla. Ravissa ope käski tehdä voltteja alle mutta tämän kanssa yllättäen onnistui mielestäni helpommin ilman niitä. Kummallista. Lopulta ruuna rupesi venkuloimaan eikä olisi halunnut enää ravata opekulmaan. Annoin hetkeksi pitkät ohjat ja ajattelin että on väsy. Muttei auttanut. Muualla tuli onneksi vielä hyviäkin pätkiä.

Lopuksi tehtiin vielä raviväistöjä uralta sisään. Taisin alkuun yrittää vähän liikaa. Kaikki tänne nyt. Heppa ei ehkä taaskaan tajunnut mitä tahdon ja harasi vastaan. Muutamalla toistolla ja rauhallisemmalla menolla päästiin paremmin sivulle. Olisin mieluusti aloittanut tämän käynnissä mutten viitsinyt taas jupista vastaan.

Eipä loppuraveissakaan esitetty mitään kovin taidokasta menoa. Ope antoi tunnustusta siitä että sain hepan pois patenttimuodossaan leijumasta ja paremmin eteen. Eipä se kovin helposti sinne eteen mennyt.

Kaarrossa yritti hyöriä mutta kun kerran käänsin takaisin paikalleen niin malttoi seistä. Tallissa rapsuttelin ja yhä välillä sai koskea päähän ja korviin ongelmitta ja välillä taas ei. En ottanut selvää että mikä siinä on.

Ongelmia:
raahusti taluttaessa
satulavyö hajosi
peruuttaminen
laukat nousi huonommin
pudotteli laukkoja pois
välillä kiemurreltiin
oli hitaahko
päähän ei aina saanut koskea

Parannusta:
suitsiminen meni edelliskertaa nopeammin
ei sinkoillut
yllättävän hyviä avoja

torstai 8. kesäkuuta 2017

Sujuvasti ja märkänä yli

Torstain estetunti uhkasi taas peruuntua osallistujapulan takia. Lopulta meitä oli 2 ja tunti pidettiin. Sain Wanesan ja olin tähän ihan tyytyväinen. Keli oli sateinen +13°C. Kovin siis vaihtelee päivästä toiseen.

Poni piti hakea tarhasta ja oli ihan märkä. Karsinassa sillä oli vuosituhannen nälkä ja kun en saanut sitä olemaan syömättä niin lopulta tuuppasin kuolaimet heinien perään suuhun. Turpahihna jäi siksi hyvin löysälle ja unohdin kiristää myöhemmin.
Oma versio radasta. Suhteutetun väli 20 m. Kavalettia hypättiin vain verkassa.
Esteet oli kentän oikeassa laidassa eli ykkösen vasemmalla
puolella oli toinen kenttäpuolisko.

Alkuverkassa ensin venyteltiin. Sitten kevenneltiin hassusti käynnissä ja ravissa. 3 ylös, 2 alas. Ravissa 5-1. Alkuverkat mentiin ympyrällä ja tovin olin huolissani miten saan ponin avuille pelkästään raviympyrällä. Käsky oli vielä taivutella sisään. Ei ollut kovin vetreää vaan yritti vähän kaatua sisään. Vaan yllättäen rupesikin tulemaan kehuja, jopa laukassa! Wane kyllä laukkasi Waneksi sangen sujuvasti ja rennosti.

Kavalettia ylitettiin ensin ravissa, sitten laukassa. Yksi töpöhyppy, pari vähän kauempaa. Ei pahoja räpellyksiä vaan ihan kelpoa. Pysyttiin laukassa ja laukka pysyi myötäisenä.

Sitten hypättiin kolmosta ristikkona vähän isommalla ympyrällä. Ekalla kerralla kiemurteli lähestymisessä kunnolla mutta olin raipan kanssa hereillä ja päästiin yli. Jatkossa ei empinyt. Siististi meni. Toiseen suuntaan sama ja ristikko vähän nousi. Yhä nättiä.

Sitten hypättiin rata. Ekalla kerralla vain okseriin asti. Korkeus oli aika maltillinen, ehkä sitä laittamaamme aloituskorkeutta, 55 cm? Ope oli tyytyväinen mutta parannusehdotuksiksi tuli tarkkailla kiemurointia linjalla ja ratsastaa päädyt huolellisesti.

Toinen rata meni vähän paremmin. Yhä jokunen väärä laukka mutta suhteutettu meni suorempaan. Joka kerralla väliin tuli 6 askelta. Ihan hyvä ponimäärä. En muista oliko tämä jo n. 80 cm kierros. Vikalla kerralla korkeutta oli 90 cm pintaan jos en ihan väärin katsonut. Vähän enemmän eteen ja pystympänä hyppyihin. Jälkimmäisen toteutin ihan hyvin, poni rupesi taas vähän uuvahtamaan loppua kohti. Piti varmistella hyppyjä mutta hienosti yli. Kakkonen putosi ja okserille tultiin yhä aika vasempaan laitaan. Muuten sangen siisti. Ope kehui okserihyppyä että lähti rohkeasti eikä töpöttänyt juureen kuten yleensä.

Loppuverkassa vauhtia oli hyvin. Olisi voinut kyllä venyttää ohjan perässä paremminkin alas. Pitkin ohjin istunnalla käyntiin onnistui tänään jopa vain noin 35 metrin jarrutusmatkalla. Loppukäynnit käytiin maastossa ja ponin oma askel veti sen verran hyvin ettei Piku töhissyt hännässä kuin vasta ihan loppumatkasta. Wanelle vielä oikein hienot plussat siitä että mentiin maastossa pitkin ohjin eikä poni yrittänyt kertaakaan syödä vaikka sapuska tuli välillä lähes naamalle.

Ongelmia:
muutamia vääriä laukkoja
loppurataa kohti vähän hyytyi
valui kaarteissa helposti ulos
yksi pudotus
tunnin jälkeen olin läpimärkä (housut oli paikoin kuivat rainlegsien ansiosta)

Parannusta:
hyppäsi helposti ja sujuvasti
ponnisti rohkeasti kauempaakin
sain omaa istuntaani korjattua pystympään
90 cm rata meni suht siististi
ope oli tyytyväinen
ei yrittänyt syödä pitkin ohjin maastossa

Tiina tallensi hyppymme:

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ei vieläkään toiveratsua vaan jatkoa Dumbolla

Keskiviikon tunnille toivoin taas Harmoniaa vaikka arvelinkin että turha toivo. Niin olikin. Listaan oli merkattu Limoza ja onneksi vaihtoehdoksi myös Dumbo kun sen kuski ei päässyt tunnille. En edes pohtinut vaan halusin päästä helpolla ja päädyin Dumboon. Keli oli aurinkoinen +22°C. Topilla pärjäsi hyvin vaikka kenttä painuikin hieman varjoon. Pölisi vähän muttei kammottavasti. Ratsukoita oli 5.

Alkuverkat mentiin ensin käynnissä pitkin ohjin voltteja kulmiin, sitten tuntumalla sama. Ja ravissa sama. Hetken sai keventää ja sitten istuttiin alas. Selkä ei sanonut vastaan. Heppa oli kevyt edestä ja lyheni hyvin. Tuntui menevän vähän turpa ryntäissä ja kuulemma kieli kävi ulkona. Kuskille tuli sanomista voltilta ulos liirailusta sekä siitä että ulkokäsi pitäisi pitää omalla paikallaan. Oikeassa kierroksessa valuttiin mystisesti aidalle. Ensin perä ja sitten koko ratsu. Ei ollut ihan aktiivisimmillaan vaan sain pyytää suht usein lisää tehoja raipalla naputtamalla.

Välikäyntien jälkeen tehtiin kierrokseen kaksi laukkaympyrää, muuten mentiin harjoitusravia. Ympyröitä sai tarvittaessa pyörittää useamman putkeen. Mentiin vaan 1 jos ei muuta käsketty. Kertaalleen ei meinattu päästä laukkaan, muuten nousi ihan ok. Laukassa olisi voinut olla aktiivisempi mutta siinä taisi olla open makuun sopivan lyhyt. Ravit laukkojen ohessa oli tunnin hankalin osuus. Olisi pitänyt tehdä enemmän omaa temponsäätelyä. Pari kertaa ope käski laukasta suoraan käyntiin. Eka meni ok-, toinen venähti pitkäksi ja vyöryväksi kun en ehtinyt valmistella tarpeeksi.

Jälkipose.
©Venla


Loppuravit pyöriteltiin taas voltteja. Ei ihmeitä. Lopulta pitkät ohjat ja istunnalla käyntiin. Tuli tosi helposti. 8 vaille aloitettiin loppukäynnit. Tunti jäi siis vähän lyhyeksi.

Meni ihan ok. Ei kaduta heppavalinta.

Ongelmia:
oli vähän hitaahko
välillä vähän vänkäsi
näytti kuulemma alkutunnista kieltä
valuttiin välillä mystisesti aidalle

Parannusta:
kevyt edestä

Venla videoi tuntiamme:

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Arabiloikkia alas ja ylös

Sunnuntaina oli vielä hyvä keli kun palasin Suomeen. Maanantaina taas päästiin niukasti +10°C yläpuolelle ja illan satoi vettä. Tuntilista tarjosi kuitenkin aikamoisen yllätyksen: uusi arabi Aapo. Ratsukoita tunnille tuli 5.

Hoitaessa heppa oli vähän herkkis. Harja taisi ensin olla liian kova, päätä ei olisi saanut harjata ja kuolaimia ei olisi halunnut millään suuhun. Selvisin kuitenkin ajoissa kentälle.

Menin penkiltä kyytiin ja hetken kaikki vaikutti olevan ok. Sitten hepo kiihdytti laukkaan ja sain käännettyä ympyrälle. Mutta ei oikein hidastanut vaan pyörittiin ympyrää. Lopulta otin enemmän vain sisäohjasta ja sain käännettyä niin pienelle ympyrälle että hidasti. Kauaa ei tätä riemua kestänyt kun spurttasi uudestaan. Yritin jotenkin pysyä kyydissä mutta kun hepo oli niin kaita niin en saanut jalkoja kunnolla ympärille ja tuntui että joka pohkeen hipaisusta meni lujempaa. Satula keikahti vasemmalle kyljelle ja heppa oli väärässä askellajissa. Yritin hypätä hallitusti alas mutta eihän se onnistunut vaan pyllähdin. Ehdotin jo että saisinko jonkun muun ratsun mutta ei ollut tarjolla.

Uudella yrityksellä menin suoraan maasta kyytiin ja ope painoi vastaan. Kiristettiin vyötä ihan kunnolla. Heppa yritti ottaa kierroksia mutta ope ohjissa rauhoitti molempia. Käyntiin lähdettiin ohjat tuntumalla ja ohje oli ratsastaa sitä ihan niin kuin mitä tahansa muutakin hevosta. Ihme ja kumma tämä toimi. Ei säntäilty. Käynnissä kavalettien yli. Rauhallisesti raviin. Pientä epätasaisuutta toki. Laukat nousi näppärästi. Tosin vähän huijasin ja maiskutin nostoissa kun heppa oli niin ääniherkkä. Kavaleteistä yli, ohjautui. Laukkaa pystyi jopa vähän säätelemään. Pikkuhiljaa rupesin rentoutumaan. Tehtiin siirtymiä ravista ja laukasta käyntiin. Parani. Vähän tuijotteli opea kulmassa.

Sitten loikittiin ristikkoa laukassa molemmista suunnista. Kertaalleen pudotettiin kun askel ei sopinut ja tultiin ihan juureen. Mutta ei Aapoa haitannut. Este nousi ja yhä helposti yli.

Sitten tultiin pikkurata. Pysty, okseri ja toinen pysty, isolla s-kuviolla. Tultiinkohan 2 vai 3 kierrosta. Lopulta hypättiin okseri vielä uudestaan perään. 80 cm kierros meni hyvin ja vikalla kierroksella esteet oli metrin pintaan. Empimättä yli. Vika kierros tallentui videolle eikä karma iskenyt näpeille. Mehän hypättiin jopa suht sujuvasti. Ei olisi alkuminuuttien perusteella uskonut!

Loppuraveissa otti vähän kipinää kun Listra pinkoi hetken yksinään. Pysyin kuitenkin kyydissä. Loppukäynnit maastossa meni suokkivarmuudella. Ei hätkynyt eikä tuijotellut. Ohjia en kuitenkaan uskaltanut päästää pois tuntumalta.

Jalkojen kylmäys onnistui helposti kun ahne heppa sai syötyä samalla. Siinä huomasi myös muita arabipiirteitä, meinasi välillä tulla turhan syliin.

Alkutunnin maastoutuminen jäi kaivelemaan vaikka muuten meni ihan hyvin. En ole varma olisinko tarpeeksi kärsivällinen tämän kuskiksi. Ja onhan se järkyttävän kapea. Omasta mielestä pitkähköt jalustimeni näyttivät kuulemma todella lyhyiltä. Video paljastaa ainakin sen että jalkani olivat hypyissä alhaalla, jihuu!

Ongelmia:
kuolainten laitto
selkäännousun kiihdyttely
satula pyörähti kyljelle ja kuski maahan
kuulin opetusta välillä huonosti

Parannusta:
ohjat tuntumalla kulki tasaisesti
ei katsonut esteitä
ei hermostunut pudotuksesta
empimättä kaikesta yli
maastossa oli todella tasainen
niin nälkäinen että jalat sai letkutettua ongelmitta

Jenna kuvasi vikan ratamme:

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Perjantaina vielä toiveratsuilla

Perjantain sääennuste lupasi sateen uhkaa ja +16°C. Olikin positiivinen yllätys kun paistoi aurinko. Pakko oli vaihtaa hyppyreissulle lyhythihaiseen paitaan kun tuli kuuma jo odotellessa. Heppatoive ykkönen meni läpi ja kolmatta päivää hyppäsin Tip Toella.

Mentiin koko reissu aika tiiviisti eikä juuri kävelty väleissä. Käytiin kauhukuja ja hypättiin taas peltojen välissä, laukattiin alapellolla ja tultiin perään muuri ja pari tukkia. Siinä taas kun käytiin ravissa niin rytmi katosi ja tuli aika kamala loikka ekalle tukille. Alkumatkasta olisi saanut vähän päästellä suoralla mutta edessä oli hitaampi kaveri niin ei mahduttu. Kiilasin jatkossa niiden ohi. Kauhukujalla päästelin esteiden välissä vähän omin lupineni. Tänään piti pidättää aika kovaa että sain tamman hidastamaan. Nyt hypättiin myös kauhukujan jatke eli 3 estettä takaisinpäin.

Pääosin menin meistä noin neljäntenä ja se oli hyvä paikka. Edessä ei ollut hidastelijoita vaan edettiin vetoporukan vauhtia. Ehkä olin itse vähän hyydyksissä sillä taas tuli useampi huonompi ponnistuspaikka ja sitä myöten huonompi hyppykin. Onneksi Tip Toe oli turvaratsu, joka meni yli vaikka sähelsin mitä. Vasemman yläpellon isommat renkaat hypättiin aika kaukaa mutta heppa ei empinyt yhtään millekään esteelle.

Välilammessa ei käyty. Vikana hyppynä tultiin pikkulasku lampeen ja tukki lammessa. Ihan ok. Koko reissu mentiin reilussa tunnissa ja vähän lyhyeltä se tuntuikin.

Vasta kun palattiin tallille niin satoi vähän. Loistava ajoitus.

Ongelmia:
välillä piti pidättää aika kovasti
ponnistuspaikoissa oli vähän hakemista
oltiin aika lyhyt reissu

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
keli oli hyvä

torstai 1. kesäkuuta 2017

Toinen kerta samalla hyppyhepalla tällä reissulla

Torstain iltapäivätunnille sain ensimmäistä kertaa tältä reissulta tutun hyppyhepan. Jatkoin eilisen Tip Toen kanssa. Sen laitoin myös ensimmäiseksi perjantain toivelistalle, toiseksi Cambellin.

Satoi yhä muttei enää ihan niin pahasti. Hypättiin myös nurmella eikä lipsuttu. Tosin liukasta oli sillä yksi heppa meni nurin. Ei onneksi käynyt mitään. Laitumelle hypyssä me kopsautettiin etujalat ihan kunnolla esteeseen mutta pysyttiin pystyssä. Suoralla (kevyessä istunnassa) annoin mennä ja huiput oli 36,6 km/h. Vähän odotin että tuleeko huutia mutta ei tullut. Kaveristakin päästiin etäältä ongelmitta ohi.

©Virpi


Tultiin taas runsaasti alashyppyjä sekä tiukka alamäki käynnissä. Hypättiin aika reippaaseen tahtiin eikä ollut tavanomaista pitkää kävelyä välissä. Tip Toe oli aika pelastaja ja meni yli vaikka toin huonostikin esteelle. Kuunteli kuitenkin ja välillä otti pikkuaskeleen tai lähti kauempaa jos pyysin. Mukaan mahtui kyllä pari tamman omaakin ratkaisua. Omistajan läsnäolo auttoi ja skarppasin. Kun joku välillä kommentoi vierestä että erittäin hyvin niin kyllä niitä kommentteja tahtoo saada lisää.

©Virpi


Tämän reissun riemu oli bonusesteet. Kolme meistä sai hypätä ison tukin. Isommat alashypyt veteen markkinoitiin että vain hyvin rohkeille. Sinne vaan. Ei olleet pahoja ja Tip Toe osasi laskeutua sulavasti. Olisiko vesirajaan ollut jotain metrin pintaan pudotusta ja pohjaan sitten vielä rahtunen lisää. Nämä tuli videolle (tekstin lopussa).

©Virpi


Loppulammella tamma innostui raviin kun olin polvillani kyydissä. Mielestäni se oli vain hauskaa. Jiihaa. Onneksi oli rainlegsit niin ei polvet roiskuneet märiksi.

Aikamoinen turvaratsu tämäkin oli. Mielelläni jatkaisin sillä vielä huomenna. Ihanan kevyt edestä.

Ongelmia:
lähes kompastui yhteen esteeseen
oli liukasta (yksi heppa meni nurin)

Parannusta:
eteni innokkaasti
kaikesta helposti yli
päästiin hyppäämään isompia bonusesteitä
ratsastuksen jälkeen omistaja kehui miten ratsastan extremely well (ja pari muuta meistä myös)

Virpi kuvasi isot hyppymme:

Day 4, raining

Torstaina satoi vettä. Poolon päälle takki ja housujen päälle rainlegsit. Ehkä eilinen huokailuni Shannonin ikävästä (myytiin Ruotsiin) vaikutti ja sain aamun hyppelyille eilisen sileän maaston tammani Izzyn.

Kävellessä heppa oli yhä vähän hidas. Laukassa oli vauhtia hyvin ja sai pidättää. Pysyi kuitenkin käsissä. Siitä en niin välittänyt että aina hidastaessa (eli laukasta käyntiin/seis) veti päätä alas.

Käytiin hyppäämässä kahdeksikko ja hypättiin jotain muitakin useamman esteen pätkiä. Jo alkuun huomasin että heppa hyppää mieluummin kaukaa kuin läheltä eikä ole kovin vesi-innokas. Reissun aikana tuli kymmenkunta hyppyä kun lähdettiin mielestäni loikkaan noin askelta liian aikaisin. Pysyin kyllä helposti mukana mutta osa tuli ihan yllätyksenä enkä aina ollut ihan nätisti mukana. En vetänyt suusta mutta ohjat lipesi ainakin kerran ihan kokonaan. Myös minihyppy vedestä ylös oli tamman mielestä suuruusluokkaa 120 cm okseri.

Ei otettu kieltoja mutta yksi uusinta kun viimeinen tukki jäi hyppäämättä koska en tajunnut että sekin pitää tulla. Onneksi tähän sai samalla uusittua tuon hypyn vedestä ylös ja nyt meni paremmin. Olin ihan tyytyväinen että välilampeen ei menty nyt alashypyillä. Muuten tultiin alashyppyjäkin ja meni ihan ok. Erityisempiä kehuja ei tullut ja omasta mielestäni ratsastin huonohkosti.

Puskien läheisyydessä tamma yritti syödä lähes aina kun oli tarpeeksi lähellä. En tykännyt. Pidemmällä laukkapätkällä yritin mennä kaverista ohi mutta Izzyllä kilahti päässä. Kun tajusi että mennään ohi niin rupesi pomppimaan ihan omiaan. Pää ylös ja perä maahan, ei sitten mentykään ohi. Ei onneksi loikkinut mitään kovin isoja.

Keli oli märkä ja ns. vedenpitävä takkini kastui läpimäräksi. Ehkä jo ensimmäinen pesukonepesu oli sille liikaa (oikeanlaisella pyykkiaineella jopa). Onneksi oli niin lämmintä ettei tullut vilu. Vielä suuremmaksi onneksi oli kuivat vaihtovaatteet mukana hanskoja myöten.

Hack eli sileän maasto jätettiin liiallisen märkyyden vuoksi välistä. Olisin hyvin voinut mennä.

Ongelmia:
hidastaessa veti päätä alas
yritti syödä
oli märkää
lähti välillä holtittoman kaukaa hyppyihin
vesihypyt oli välillä muutenkin erikoisia
meinasi lähteä pomppimaan kun oltiin laukkaamassa kaverin ohi

Parannusta:
kaikesta yli