sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Pay & jump tuijottelematta!

 Sunnuntai jatkui Äimiskän estemerkkisuorituksilla. Senja hyppäsi A-merkin radan alle ja sen jälkeen meillä oli luvassa pay & jump 80 cm. Senja ehti käydä karsinassa päiväheinillä sillä aikaa kun rakensin rataa. Unohdin kovasti että ennen rakentamista olisi kannattanut opetellakin rata.

Saatiin opastettu radan kävely. Tarjolla oli liuta kaikenlaisia oikoreittejä eikä onneksi mitään kovin pahaa. Esteissä oli täytteitä ja vesimatto. Suht yksinkertaisesti muistettava rata. Jota en näemmä opetellut tarpeeksi kunnolla vielä tässäkään vaiheessa. Stressasin siitä ollaanko ajoissa verkassa.


Ratapiirros.


Sitten Senjalle sukkelasti suitset päähän ja itselleni kypärä ja turvaliivi. Takin jätin pois koska keli oli plussalla.

Maneesissa opekorokkeelta kyytiin ja melko pikaisesti raviin ja laukkaan. Senja vähän vyöryi ja yritin ottaa avuille. Yhä enemmän tohotin menemään kuin keskityin. Onneksi oli ohjattu verkkakin niin sain vähän ajatuksia kasaan.


©Ella Strid

Hypättiin ristikko useamman kerran. Käännä kunnolla. Laukkaa kaarteet. Pidätteet. Parani onneksi. Sitten tuli käsky pystylle. Ei oltu ehditty käydä tuijottelemassa sen alla ollutta vesimattoa yhtään. Vähän lisää painetta laukkaan ja yli mentiin. Tultiin sekin useamman kerran. Lähes joka hypyssä laukka vaihtui vääräksi eli oikeaksi. Okseri tultiin kerran vai kaksi. Sitten huilattiin hetki käynnissä ja oikeastaan siinä vaiheessa olisi pitänyt olla jo radalla suorittamassa. Onneksi ei ollut minuuttiaikataulua. Tultiin pysty vielä kerran (nyt myötälaukassa pysyen) ja siitä sitten lähes laukalla radalle.


Ykkönen.
©Ella Strid

Kävin näyttämässä kaikki täytteet Senjalle. Taas epäkorrektisti suoraan kohti kävellen. Mutta paineetta, eikä Senja niistä juuri kiinnostunut. Varaston oviaukkoa kavahti aavistuksen. Katosomo oli onneksi tyhjä eikä ulko-ovesta jaksanut suuremmin välittää. Kierrettiin rata vielä molempiin suuntiin ympäri, päätyyn ympyrä ja sitten menoksi. Jännitti tarpeettoman paljon. Ei toki kamalasti, mutta vähän kuitenkin.

Ykkönen yli ja taisi tulla myötälaukka. Kakkoselle askel ei osunut ja usutin kaukaa. Senja ei lähtenyt vaan otti vielä pikkuaskeleen ja samalla puomin. Ehkä ihan hyvä, sillä nyt mahduttiin alle 17 metrin väliin. Myötälaukat taisivat olla ihan hyvin, Senja hoiti itse. Kaikki lyhyemmät käännökset unohdin. Sarjalle tultiin sangen juureen mutta päästiin yli eikä Senja katsonut täytettä. Sen jälkeen taas unohdin mihin ollaan menossa ja kiersin kasin ulkokautta vaikkei sieltä pitänyt mennä. Kutonen oli vähän kuin radan poikki mutta onneksi hieman vinoon. Eikä jättömatkalla tuijoteltu vitosen täytteitä. Seiskalle eli vesimatolle yritin tehdä hyvän tien ja siitäkin päästiin empimättä yli. Tosin siinäkin askel tuli juureen. Kaarre kasille ihan hyvä (vaikka väärässä laukassa) ja kasi mentiin vähän kauempaa. Ysille meinasi tulla kiire kääntää. Ei tuijoteltu senkään täytteitä ja puhtaasti yli.


Sarjalle aina vähän juuresta.
©Ella Strid

Halutessaan sai jatkaa vielä esteet 2 - 7 perään. Ope sanoi ettei näe syytä miksei mentäisi, joten tietysti mentiin. En näemmä oppinut edelliskierroksesta mitään sillä tultiin kakkoselle täsmälleen samalla tavalla. Tuuppasin kaukaa, Senja ei lähtenyt vaan otti pikkuaskeleen ja puomin mukaan. Mutta mahduttiinpa taas väliin. Yhä unohdin tiukemmat käännökset. Tosin nyt nelosen jälkeen mentiin kakkosen sisäpuolelta. Sarja meni vähän sujuvammin ja sen jälkeen muistin kääntää kasin sisäpuolelta. Tosin ajauduttiin seinälle ja mahdollinen vinolinja kutoselle meni siinä. Nyt olisi ollut loistava tilaisuus testata vinohyppyä. Seiskalle tultiin hyvin ja siihen tuli hyvä hyppy. Se oli sitten siinä.


Jälkimmäinen hyppy seiskalle (eli radan vika) oli parempi.
©Ella Strid

Olin todella tyytyväinen siihen, ettei tuijoteltu radalla mitään! Eikä meno ollut yhtä vyöryvää ja holtitonta kuin aiemmin. Lähestymisvirheet kakkoselle olivat tietysti kurjia mutta olin iloinen että kaikesta mentiin yli. Itse en ollut oikein tilanteen tasalla, olisi pitänyt opetella rata paremmin. Ehkä sitten olisin ollut paremmin kärryillä mistä olen kääntämässä ja minne. Nyt en tainnut juuri ratsastaa radalla. Mutta kivan luottavaisena Senja kuitenkin kulki.

Ope oli eri mieltä vyörymisestämme. Ja taas kuulemma pari kertaa hirvitti että tuleeko stoppi. Itse kommentoin että suoritettiin ehkä 65 % treenitasosta. Mutta harvemmin sitä kisoissa (tai vastaavassa tilanteessa) ihan täysiä itsestään saa annettua. Rata oli todella kivasti suunniteltu ja vaikka rakentaminen olikin työlästä niin oli kiva että oli kisapuomit ja kaikki täytteet. Mieluusti treenaisin tuota samaa rataa vielä vaikka kavalettikorkeuksilla ja saisin tietkin kuntoon.

Kuulemma eilen Senja oli stepannut pesupaikalla hervottomasti. Tänään poikkeuksellisesti ei edes nostellut jalkojaan jalkapesun aikana. Muutenkin oli aika rento tyyppi tänään.

Katja videoi ratamme. Eipä meno videolta kovin ihanalta näytä.

Kuntojumppatunti ratsailla eli montéjuttuja Vilimalla

 Etukäteen selvisi että sunnuntaina Turkan treeneissä ei tällä kertaa ole esteitä vaan kuntojumppaa. Kuvittelin homman ihan erilaiseksi. Heppajako toi minulle Vilman ja tällä kertaa oltiin isommissa porukoissa (8 henkeä).

Tallille mennessä oli vielä pari astetta pakkasta. Vilma löytyi pihatosta heti portilta nauttimassa auringosta. Ope sanoi että hoitaessa voi olla hapannaama tms. muttei ole tuhma vaan tamma. Pelkkä ärähdys kuulemma riittää. Tämä oli ihan hyvä kommentti, sillä kun menin harja kädessä karsinaan niin humma käänsi röyhkeästi minulle takapuolensa. Eikä tosiaan tehnyt mitään sen kummempaa.

Ohjelmasta ei ollut vielä tässä vaiheessa tarkempaa hajua, joten valitsin koulusuitset enkä laittanut suojia.

Selkäännousun jälkeen ensimmäinen ohje oli lyhentää jalkkareita. Vikoissa rei'issä olivat yhä liian pitkät, joten piti laittaa kiepit. Tässä vaiheessa selvisi ettei luvassa ole mitään odottamiani sammakkojalannostoja vaan monté-teemainen tunti.

Tehtiin ensin kentällä erimittaisia "ravivetoja". Eli heppa ravasi ja kuski oli mahdollisimman virtaviivaisesti mukana. Vilma oli ollut mukana montékurssilla, mutta kentällä oli kyllä hyvin rauhakseltaan. En juuri ratsastanut, lähinnä matkustin kyydissä. Jockeyasento sattui oikeaan nilkkaani. Jalustimen työntäminen vähän syvemmälle jalkaan auttoi. Odotin paljon pahempaa jalkojen hapotusta mutta sitä ei tullut. Tosin vetommekin olivat vain paria minuuttia kerrallaan.

Käytiin pari kierrosta myös pellolla. Vaikka väylä oli aurattu niin silti siinä oli aika paljon lunta. Noin joka kuudes askel tuntui upottavan ja jännäsin pysymmekö pystyssä. Onneksi Vilma oli todella tolkku eikä kavereiden nahistelu, ohi juokseva poni tai jaloissa pyörineet koirat haitanneet. Pysyttiin aika hyvin ravissa mutta tuli myös jokunen laukkarikko.

Ope totesi että liian sumppuista menoa ja palasimme takaisin kentälle. Ohimennen traktori kävi auraamassa sen eikä Vilma tuumannut traktoristakaan mitään. Käveltiin sen aikaa.

Siinä vielä jokunen pätkä. Ei mitään suurempia vauhteja lähdetty irrottelemaan. Vetojen jälkeen oli kiva kun sai istahtaa satulaan ja pyöritellä jalkoja ilman jalkkareita.

Vaikkei tosiaan mitään kummempia tehty niin tunti hujahti suht äkkiä. Tänään ei tosiaan tarkoituksella laukattu yhtään. Vilmalle tuli hiki, oma maksimisyke oli vain 152. Estetunneilla helposti 175 pinnassa. Huippunopeuskin oli vain 21 km/h.

Selästä alas tullessa onnistuin vielä vähän pyöräyttämään oikeaa nilkkaani lisää. Jalka oli jotenkin mutkalla kun osuin maahan. Onneksi ei tullut mitään pahempaa.

Tunnin jälkeen vaihdoin yhden hokin, josta oli kärki katkennut. Vilma pääsi nakuna takaisin pihattoon ennen ip-tuntia. Aurinko lämmitti kelin plussalle ja 13 jälkeen rupesi tulemaan tilsoja. Ehdittiin siis hyvin sitä ennen.

Ongelmia:
oikea nilkkani ei tykännyt kevyestä istunnasta minijalkkareilla
oli välillä vähän hasardia menoa ympärillä
tulin nilkka mutkalla alas satulasta

Parannusta:
Vilma oli todella tolkku
yllättävän kevyttä kuskille

Liisa ja Satu kuvasivat menoamme:

lauantai 27. helmikuuta 2021

Yhdessä rataa tuijottelematta

 Lauantaille odotin vähän yllätysratsua. Sellaista ei tullut vaan jatkoin hyppäämistä Senjalla. Aamulla oli vielä kylmähkö vaikka aurinko paistoi. -8°C tallille mennessä ja -4°C lähtiessä.

Senja löytyi sisältä ja oli oma itsensä. Tosin tänäänkin yritti napata rinnuksista kun laitoin suitsia. Sama on tapahtunut parin viikon sisällä kerran aiemminkin kun säädin leukahihnaa kiinni. Kivahdin ja heilautin kättäni ihan refleksinä, se tuntui riittävän Senjalle hyvin ja sen jälkeen oli hevosiksi.

Esteet olivat maneesissa valmiina. Taas yllätyin kun tänään olikin ihan ehta ratatreenipäivä. Sarja, ja nyt oikea vesimattokin. Kuulemma ratapiirroskin oli ollut mutta näin sen vasta tunnin jälkeen. Onneksi rata oli helppo oppia ihan kertomallakin. Tunnilla oli täydet 6 ratsukkoa.

Alkuverkassa tunsin olevani hidas. Olin vielä käynnissä kun muut laukkailivat. Olin päässyt raviin asti kun tuli käsky vaihtaa suuntaa. Ehdin silti ottaa pienen laukkapyrähdyksen. Ovesta tuleva aurinkokaistale ei onneksi ollut Senjan mielestä paha juttu. Laukattiin pidempään sitten vasempaan kierrokseen ja lopuksi vielä hetki ravia. Aavistuksen vyöryvä ja hieman etumatala. Kohottelin lapoja ja taisin tehdä temponmuutoksia.

Verkkahypyt aloitettiin kulman ristikko-okserille (kuvassa 10). Ponnistuspuomeina punaiset lötköt. Senja ei tuijottanut estettä vaan sen vieressä uralla seissyttä opea niin ettei meinattu päästä uraa pitkin suoraan. Ohje oli mennä ensin uraa pitkin ohi ja näin tehtiin. Taidettiin hypätä tämä neljästi ennen kuin Senja lopetti open tuijottelun. Este ei ollut yhtään paha juttu.


Päivän rata.
Ryppyisestä valokuvasta tuunattu luettavaksi.

Toisesta suunnasta riitti vähempi määrä toistoja. Tosin silti sain kerran hyppäytettyä liian kaukaa.

Tultiin sitten vielä vaihtotehtävänä pysty (8) ja kavaletti (6). Ekalla kerralla ekalle taisi lähteä kaukaa enkä ollut mukana, vaihto tuli. Toista vaihtoa ylivarmistelin kiertymällä itse. Siitä tuli noottia. Toisella kierroksella ei tainnut tulla kumpaakaan vaihtoa hypyssä. Ohje oli johtaa ja jos ei sillä vaihtu niin pyytää vaihto pohkeilla. Vaihdettiin siis pari askelta myöhässä. Mutta reitit taisivat olla hyvät.

Sitten tultiin rata pikkukorkeudella. Kävin näyttämässä vesimaton (9) taas epäkorrektisti kohtisuoraan, tosin vain toisesta suunnasta. Senja vähän kavahti mutta katseli sitten rauhassa. Meidät jätettiin hyppyvuoroissa vikaksi ja muiden suorittaessa käveltiin yksäreiden puolella. Ensin odoteltiin vain pitkin ohjin. Oman vuoron lähestyessä vähän ravailin omalla puolellamme. Valmisteluun sisältyi laukkaa ja vaihto lennosta.

Ensimmäinen rata oli yllättävän tasainen. Odotin pahempaa tuijottelua muttei Senja juuri katsonutkaan mitään. Enkä edes paineistanut suuremmin. Vedestä yli empimättä. Porttia ei katsottu kumpikaan. Pahin oli ehkä ovikulma ja sen ihmiset. Pientä jännitystä ennen sarjaa. Ratsastin kaikki paikat ja Senja kuunteli. Myötälaukat. Hyvä suoritus, tosin ei ihan yhtä priima kuin toissapäivänä.

Saatiin vielä korotettu kierros. Meille nousi kasikymppiin ja tässä hallissa ne näyttivät taas pikkuisilta. Vaihdoin hanskat kevyempiin ja tuntui että sain vähän herkemmän tuntuman. Valmistautuessa en suuremmin usvatellut ja ilman prässäämistä Senja tuntui ottaneen painoa paremmin takaosalleen.

Jälkimmäinen kierros taisi omasta mielestäni mennä paremmin kuin open mielestä. Sangen tasaista ja yhä ratsastin kaikki paikat. Senja tuntui olevan kivasti läsnä ja kanssani. Enkä retkunut hypyissä. Ope kommentoi että pari kertaa tultiin niin lähelle että pelkäsi että Senja stoppaa jos heitän ohjat pois. Enpä heittänyt. Ja jos tasapaino vähän hypyssä menikin niin sain korjattua paljon nopeammin. Senja kuulemma näytti hypätessä rennolta ja taitaa ruveta luottamaan minuun. Mutta paljonhan me treenaammekin Senjan kanssa yhdessä. Tämä oli kiva kuulla.

Saatiin sakkokierros kolmen laukan linjalle takaisinpäin kun tultiin se vähän turhan lentämällä. Jatkoin sakot heti perään eikä se tainnut olla hyvä juttu sillä lennettiin ihan samoin kuin radalla. Käytiin käynnissä ja kaveri tuli välissä. Sitten uudestaan. Nyt paikka tuli vähän lähelle ja väli meinasi jäädä jopa vähän pitkäksi. Mutta kolmella mentiin yhdessä ja tämä riitti meille.

Kello taisi olla jo sen verran että aika oli loppu. Meidän loppuverkkamme jäivät tekemättä ja parkkeerasin Senjan satulanvaihtoon seuraavalle kuskille. Onnistuinpa sitten vielä kasoja kerätessäni kuulemma säikäyttämään Senjan. Voi hönttiä tammaa.

Ongelmia:
yritti (taas) napata rinnuksista suitsiessa
tuijotti opea okserin lähestymisissä
3 laukan väli vähän lentämällä loppuun

Parannusta:
ei tuijoteltu esteitä
ei säikkyloikkia
ratsastin kaikki paikat ja mentiin kaikista yhdessä yli
sangen kivat ja sujuvat radat

Katja videoi jälkimmäisen ratamme ja sakkokierrokset linjalle:

perjantai 26. helmikuuta 2021

Istunnalla kokoamista

 Perjantainakin oli kaunis aurinkoinen keli. Turkalle ajaessa oli pikkupakkanen ja palatessa yllättäen plussalla. Luvassa istuntaa ja ratsuksi Ponne. Tunnille tuli täydet 7 ratsukkoa.

Ponne olikin valmiiksi sisällä tallissa, mainiota. Oli sangen puhdas ja sukat hohtavan valkoiset. Oli tainnut olla edustushommissa. Harjasin silti pikaisesti läpi, Ponne hyöri. Kavioiden putsaus oli taas hankalaa muovikoukulla. Muita ei löytynyt laatikosta.

Suitset ja satula alatallista. Ohjat olivat irti mutta niiden kiinnitykseen ei kauaa mennyt. Satulavyö tarpeeksi tiukalle ennen selkäännousua ja lainaraippa mukaan. Tunti oli yläkentällä eli uusien ohjeiden mukaan keskioven vierestä kyytiin ja tallin takaa kiertäen ylös.

Meillä oli sijainen, muistaakseni ei ole opettanut minua aiemmin. Samalla selvisi että edellisellä tunnilla oli tullut tilsoja ja yksi pv oli siksi mennyt kaarteessa nurin. Meille siis varovaista menoa luvassa.

Tämä oli ensimmäinen koulutuntini Ponnella enkä ollut kovin innoissani. En oikein osaa mielestäni ratsastaa sillä koulua.

Alkuun saatiin hölkötellä hetki ravissa. Ponne puksutteli he C -muodossaan ja yritin olla tasainen pyynnöissäni ja stressaamatta liikaa. Kaikkien muiden hevoset näyttivät kulkevan oikein kauniisti niska pyöreinä. Tehtiin myös käynnistä istunnalla pysähdyksiä. Sujui vaihtelevasti.

Koko tunti tultiin samaa kuviota. Päädystä keskilinjalle kohti porttia. Matkalle kolme volttia istunnalla kooten, kaikki aina siihen suuntaan josta tultiin. Isompaa ravia suoralle. Päädystä toiseen suuntaan. Ensin hetki käynnissä, sitten piiiiitkään harjoitusravissa. Ope oli ihanan rauhallinen ja kannustava. Henkilökohtaisia ohjeita tuli aika vähän. Minun piti rentouttaa jalkani alas. Ponne kuunteli istuntaa yllättävän hyvin ja malttoi volteilla. Välillä jopa pyöristyi ja myötäsi. Harmi että tämä ei pysynyt suorille. Tarkkana suoristusten kanssa. Muistakaa ulkotuki. Ponne ei juuri taipunut mutta ulkotukeni toimi tänään ihan hyvin. Ainakin silloin kun muistin ajatella asiaa. Perusnäppärää menoa mutta edelleen vähän pitkällä hevosella. Kulmat mentiin vaunumoodissa suorana.

Loppuvaiheessa nostettiin pitkille sivuille laukat. Kerran väärä. Pari sangen kivaa nostoa ja liuta vähän etupainoisia. Alassiirtymät olivat välillä vyöryviä pudotuksia raviin, ei kovin priimaa.

Volttitehtävällä oli monesti aika ahdasta ja sai sihtailla pieniin väleihin. Yllättävän hyvin silti mahduttiin. Jokusen kerran piti ottaa vähän käyntiä. Ravissa edettiin hitaammin kuin moni muu.

Meni vähän yksitoikkoiseksi kun tehtiin vain samaa kierrostolkulla. Lopulta otettiin välikäynnit ja pyörittelin yläkroppaa auki, sillä tunsin kohmettuneeni kouluratsastusasentooni. Ope käski venytellä kotona. (Minähän venyttelenkin.) Loppuun jatkettiin vielä samaa volttailua. En enää jaksanut skarpata kunnolla. Enkä tajunnut että open kommentti meille "hyvä tahti" tarkoitti että pitäisi olla hyvä tahti eikä että sellainen on jo. Vähän rupesi lösähtämään.

Ihan loppuun kevennettiin vielä hetki. Hyvät pätkät olivat edelleen aika lyhyitä. Välillä tuli myös päänravistelua. En tullut kovin onnelliseksi.

Kävelin selästä käsin alakentälle. En tiedä tuliko tilsoja. Ei ainakaan lipsunut yhtään.

Ponne omaan karsinaansa, pikaharjaus, varusteet puhtaina paikoilleen ja iltaruoka. Olin todella nopeasti valmis!

Ongelmia:
hyöri harjatessa
oikea jalkani halusi olla kippurassa
en saanut Ponnea kunnolla taipumaan
oli vähän tylsää
volteilla oli ahdasta

Parannusta:
myötäsi välillä volteilla
muutama hyvä laukannosto
tunnin jälkeen pääsi ihanan nopeasti kotiin

Veera kuvasi muutaman pätkän meistäkin:

torstai 25. helmikuuta 2021

Pikkurataa isossa hallissa

 Torstaina oli kaunis aurinkoinen päivä ja lämpötila nousi pitkästä aikaa plussan puolelle. Vielä illalla tallille ajaessa mittari näytti niukasti plussaa.


Suojamuoti parhaimmillaan.
©Hanna Moisanen

Ei yllättänyt että tänään sain Senjan. Humman ainoa tunti tälle päivälle. Löytyi karsinastaan muttei selvästi ollut ollut vielä kovin kauaa sisällä sillä toisesta etusesta löytyi vähän lunta. Varustus meni sukkelasti eikä ollut yhtä hapan kuin mitä on välillä viime aikoina ollut. Plussaa uusista jalustinkumeista!


Hyppääminen on kivaa!
©Hanna Moisanen

Jalkkarit olivat eilisen jäljiltä vikoissa rei'issä enkä lähtenyt säätämään. Menin myös pitkästä aikaa koko tunnin ohuemmilla hanskoilla sekä ilman takkia. Tunnilla oli 6 ratsukkoa.


Eipä ole ohjia heitetty pois.
©Hanna Moisanen

Odotin että oltaisiin tehty taas loivia kiemuroita ja vaihtoja mutta olinkin väärässä. Pitkällä sivulla oli sarja kahdesta pystystä. Välissä oli punaisia lötköpuomeja askelmerkkeinä. Lisäksi oli "vesimattopysty" toiveideni mukaan vierekkäisistä sinisistä lötköpötköistä. Sekä kaareva linja pystyltä okserille.


Nätti Senja ja kuskin karhukädet.
©Hanna Moisanen

Alkutunnista verkattiin taas itsenäisesti. Senja oli vähän vyöryvä ja pinkeä eikä tilanne juuri parantunut vaikka yritin nyt ihan tosissani puuttua siihen heti alusta asti. Oikeaan kierrokseen vain vähän arasteli ovikulman ihmisiä, ravissa ja laukassa. Vasemmassa laukassa sen sijaan ekalla ohituksella säikähti yksäripuolella ollutta yksinäistä kavalettipalikkaa ja otti sivuloikan. Pysyin hyvin kyydissä mutta ei tuntunut mukavalta (fyysisesti).

Laukattiin verkassa yksittäisen punaisen lötköpötkön yli. Päästiin yli mutta alkuun molemmat Senjan kanssa vähän varmisteltiin. Ehkä neljäs ylitys rupesi olemaan normaali.

Hypyt aloitettiin oikeassa kierroksessa sarjalta. Pidin ekalla kerralla vähän liiankin tukevasti edestä, sillä jännäsin Senjan reaktioita punaisiin lötköihin. Ei kummempaa ja yli mentiin. Pikkukorkeuksilla tuli kiva määrä toistoja. Kertaalleen Senja yllätti ja loikkasi jo askelta ennen. Kummasti loppua kohti parani kovasti vaikka esteet nousivat. Vika pysty nousi jonnekin 85 cm paikkeille. Hyvin sisään, kevyt tuntuma, suora linja tehtävällä ja sen jälkeen ja eilistä paremmat mukautumiset hyppyihin. Jes!

Sitten tultiin toiselta reunalta kaareva linja pystyltä okserille. Kuulin metrimäärän mutta unohdin sen jo. Kakkosella se alkoi. 6 laukkaa piti ottaa väliin. Siitä jatkettiin pikkupystylle, jonka alla oli neljä sinistä lötköpuomia.


Näyttää siltä että kroppaa kiertämällä yritetään varmistella vaihtoa.
©Hanna Moisanen

Ekalla kerralla kaareva väli tultiin kuitenkin liian isosti. En muista livahtiko viiteen vai tuliko loppuun liuta miniaskelia. Okserilla laukka ei tainnut vaihtua. "Vesimattoa" lähestyessä Senja tuijotti seinällä ollutta opea ja kuvaajaa niin intensiivisesti ettei huomannut koko estettä ja mentiin siitä läpi. Täyskaato, ei hyppyä. Tällaiset "kiellot" ottaisin mieluummin kisoihinkin äkkipysähdysten sijaan. Eipähän tainnut kauhistua valemattoa siis.


Kumpi pomppaa korkeammalle?
Vesimatoke alla.
©Hanna Moisanen

Toisella kerralla saatiin ekaan väliin tasaiset 6 askelta ja vaihto. Toki unohdin jatkaa suoraan ja tehdä päätyyn hyvän tien. Vesimatokkeesta päästiin nyt asiallisesti yli kun ihmiset olivat sijoittuneet muualle.

Välikäynneissä jossakin kohtaa tuntia Senja otti vielä toisen kunnon sivuloikan kun ihminen nousi opejakkaralta seisomaan parinkymmenen metrin päässä. En vain tajua miten se oli muka niin pelottavaa. Pysyin tässäkin hyvin kyydissä vaikka ohjat olivat pitkinä. Tosin taas tuntui siltä että sisuskaluni vaihtoivat heilahduksesta paikkaa.

Tultiin sitten vielä rata. Kaarevan linjan pystyn alle laitettiin kaksi kavalettipalikkaa. Käytiin Senjan kanssa tuijottamassa niitä epäkorrektisti kohtisuoraan molemmista suunnista juuri kuten opet eivät suosittele. Yllättävän vähän mitään Senja niistä tuumasi. Näemmä voi olla tavaraa, mutta ei yllätyksiä tai mitään liikkuvaa.


Päivän ensimmäinen hyppy kavalettipalikoiden yli.
Aika keskeltä!
©Hanna Moisanen

Toinen eli viimeinen kavalettipalikkahyppy.
©Hanna Moisanen

Meidät jätettiin viimeisiksi. Parin ensimmäisen suorituksen ajan kävelin katsomopäädyssä (ettei nuori heppa ja poni joutuisi olemaan yksin ratsikoulupäädyssä). Sitten mentiin muiden mukaan ratsastamaan tyhjenneessä yksäripäädyssä. Yritin ottaa Senjaa kuulolle ja pois yhä vähän vaivaavasta vyörymisestä. Jännittyi toisessa päässä rahtusen ja oven kohdalla olin aina varautunut sivuloikkiin. Niitä ei onneksi tullut.

Tein vähän laukkaympyröitä ja siirtymiä. Ravitohotukseen auttoi hetken maltillinen käynti.

En katsonut estekorkeuksiamme mutta vesimatoke oli pienempi, sarjan b isompi ja muut ehkä siellä 80 sentin paikkeilla. Senja oli suht kivasti kuulolla, vaihtoi myötälaukat, ei tuijotellut esteitä ja vastasi apuihini. Tehtiin nyt hyvät kaarteet päätyyn asti. Oltiin hyvin linjoilla ja humma pysyi suht rentona. Parissa välissä meinasi vähän kiihtyä mutta olin herkästi puuttumassa ja reagoin hyvin. Paikat esteille olivat hyviä ja meno kaikkiaan oikein sujuvaa. Sarjavälissä ope vielä sanoi että muista olla pystyssä ja ohje tuli juuri täydelliseen aikaan. En siis retkunut vikalla isommallakaan pystyllä.

Olin hyvin tyytyväinen! Ope sanoi että tempo oli tähän halliin ja tälle tasolle oikein hyvä. Täsmensiköhän että kovempaa ei tarvi mennä. Senja oli kuulemma vähän katsonut kavalettipalikoita korvat hörössä, itse en ehtinyt huomata moista.


Hii!
©Hanna Moisanen

Kysyin lopuksi vielä eilisestä kiellosta että pitäisikö Senja saada kammettua niistä yli. Vastasi että hevosen viisautta olla hyppäämättä ihan mistä sattuu paikoista. Tästä olen kyllä samaa mieltä. Kunhan Senja vaan muistaisi tehdä kiellot jatkossakin tarpeeksi rauhassa jotta pysyn kyydissä. Hah! Tähtäämme pikemminkin ennakointiin, kuten ope sanoi. Siihen että paikat osuisivat, eikä tarvitsisi turhia kiellellä.

Selästä tulon jälkeen Senja ei tänäänkään malttanut seistä aloillaan. Yleensä olen pyytänyt peruuttamaan takaisin paikoilleen. Tänään kokeilin itseni ympäri pyörittämistä. Kahdesti piti pyörittää, sitten malttoi seistä.

Ongelmia:
kaksi kunnon sivusäikkyloikkaa
keilasi esteen kun tuijotti ihmisiä
alkuun vähän vyöryvä
ei seissyt kaarrossa aloillaan

Parannusta:
ihanasti toiveiden toteuttamista "vesimatolla"
Senja ei tuijotellut erikoisesteitä
oikein siisti ja tasainen rata
olin paremmin hypyissä mukana

Pinja videoi tuntiamme:

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Rataa pikkuhallissa

 Keskiviikkona satoi taas koko päivän lunta (Oulu 81 cm) ja taas jännitin jääkö auto jumiin tallin pihalle. Pakkasta oli enää -8°C.

Estevalkkaan menin Senjalla ja yllätyksekseni humma oli taas jo aiemmalla tunnilla hyppäämässä. Ei tullut viestiä valmiina olevasta ratsusta.

Näin loput edellistunnista ja Senja meni kivan tasaisesti. Edellisellä kuskilla oli kiire pois, joten pääsin Senjan kyytiin hyvin pian. Ehdin kävellä 8 minuuttia ennen kuin loput ryhmäläiset saapuivat. Meitä oli tänäänkin kivasti vain 3. Lyhensin jalkkareita nyt kahdella reiällä vikoihin. Eivät vieläkään tuntuneet liian lyhyiltä. Ehkä pitäisi tehdä vielä lisäreiät.

Alkuverkkailun ehti tehdä kerrankin kaikessa rauhassa. Muistelin taas maanantain oppeja. Hain Senjaa malttamaan, kuulolle ja olemaan kanssani. Eikä Senja ollut onneksi pahasti eri mieltä. Välillä yritti vähän kiiruhtaa mutta pahaa altajuoksua tai vyörymistä ei ollut kuin vasta lopputunnista (pienissä pätkissä).

Hypyt aloitettiin suoralle linjalle ristikkokorkeudella. Välissä oli 3 pehmopuomia avustamassa askeleiden osumista. Ihanan helppoa ja tasaista. Molemmista suunnista. Tultiin sama linja myös pystyllä ja okserilla, suht hyvin edelleen.

Seuraavaksi tultiin kulmasta kaarevalle linjalle. 5 askelta väliin. Ensin ristikkoina nämäkin. Ekalla kerralla en saanut laukkaa vaihtumaan oikeaksi. Sen jälkeen tajusin kääntää kulmasta esteelle tarpeeksi ulkoavuilla ja myötälaukka rupesi löytymään hypystä. (Video kavaltaa että tultiin silti useamman kerran väärässä.) Väli tuntui jäävän joka kerta vähän pitkäksi. Paitsi ihan viimeisellä ratakierroksella. Eikä Senja tuijotellut ovea yhtään vaikka hypättiin taas ihan kohti. Tultiin tämä vielä pystyinä. Kuskin piti taas skarpata että olisin ollut heti esteiden jälkeen toimintakunnossa. Yhä meni liian monta askelta.

Ensimmäinen ratakierros oli turvallisen pieni. Ykkönen oli ristikko ja muutkin jossain 70 cm tienoilla. Joitakin hyppyjä taisi nyt tulla vähän kauempaa ja lopputunnista useamman kerran oli kiire kerätä ohjia takaisin käsiin. Laskin paikat jotta opekin tiesi mistä ollaan menossa. Ykkösen jälkeen meinasi vähän lähteä vyörymään ja ohje oli nostaa nenä ylös. Hankalasta ahtaasta lähestymisestä Senja lukitsi esteen ihanasti ja meni sen empimättä. Vaikka tehtävät seurasivat toisiaan tänään aika nopeasti niin mielestäni ehdin silti mukaan. Pitää varoa ettei lähde kiihtymään liikaa, kommentoi ope.

Toiselle kierrokselle esteet nousivat ja jostakin syystä se tänään taas vähän jännitti. Ei vieläkään isoja (ja pienempiä kuin ekalla ryhmällä). Korkeimmat ehkä 90, enimmäkseen kai kasikymppiä ja osa alle.

Toivoin opelta täysin kommentoitua kierrosta ja sellaisen myös sain. Aivan ihana juttu! Jotenkin ratsastan mielestäni paremmin kun voin keskittyä open ohjeisiin. Voin sitten rataharkoissakin miettiä että mitä ope sanoisi tässä. Alkuradasta auttoi myös jännitykseen.

Ykköselle taidettiin tulla vähän juureen ja se putosi. En tiedä pyysinkö jo vähän alitempoon mutta aika moni paikka taisi tulla lähelle. Linjalle se oli open mielestä hyvä ratkaisu. Kaareva linja tuli tosiaan nyt isommalla vauhdilla kuin aiemmin, tajusin kuitenkin ruveta himmailemaan heti alkumatkasta. Tässä ehkä pidätteet olisivat voineet mennä paremminkin läpi. Hankalasta kolosta suora linja meni ihan superhyvin. Sen jälkeen lyhyt sivu oli mielestäni ihanasti hallussa mutta okserille paikka tuli liian juureen eikä Senja hypännytkään. Mielestäni ollaan kavuttu paljon pahemmistakin paikoista välillä yli. Nyt ei tainnut olla tarpeeksi painetta vaan mentiin jo vähän liiankin rennosti. Uudella lähestymisellä piti hillitä etten rupea usuttamaan liikaa. Nyt mentiin helposti yli.

Se riitti meille. Yhä isompien esteiden hypyissä en pysynyt ihan priimasti tasapainossa vaan vähän retkahdin alastuloissa. Siitä aiheutui pari askelta ajelehtimista ennen kuin ehdin vaikuttaa. Piti myös muistaa tukea Senjaa hyppyyn asti. Alkutunnista taisin taas välillä heittää ohjia pois liian aikaisin.

Eihän se ikinä ole kiva kieltää mutta nyt tuo ei jotenkin mennyt niin tunteisiin. Sitä en tiedä että pitäisikö opetella kampeamaan Senja näistä tilanteista kuitenkin esteistä yli. Toisaalta paikan osuessa Senja ei ole puomiesteille kiellellyt turhaan. Pitäisi siis opetella ratsastamaan hyviin paikkoihin.

Olin päivän tuntiin kuitenkin tyytyväinen. Ehkä uusintakierros samalla korkeudella olisi parantanut luottamustani, mutta ei jäänyt kaivelemaan näinkään. Aika paljon Senjalle tulee muutenkin hyppyjä tällä viikolla, joten parempi olla loikkimatta ylimääräisiä.

Tunnin jälkeen tuli taas uusi kokemus hevosen kanssa. Purin Senjan varusteista ja jätin sen karsinaan syömään heiniä siksi aikaa kun hoidin varusteet pois. Sitten pesupaikalle jalkojen pesuun. Senja kuitenkin elehti että sillä on jano ja tunki turpaansa veden alle. Ei saanut juotua letkusta valuvasta vedestä, joten tein kädestäni kupin ja joi siitä kuin tuttipullosta. Aikamoista. Ei näemmä ollut mikään pikkujano, joten päädyin laittamaan vettä ämpäriin helpommin juotavaksi. Vaikea sanoa paljonko upposi kun täytin sitä samalla letkusta. Ei näemmä tällä kertaa ollut muistanut juoda karsinassa heti tunnin jälkeen.

Ongelmia:
kuski yhä vähän retkui hypyissä
alkutunnista heitin ohjia pois hyppyyn ponnistaessa
välillä meinasi mennä vyörymiseksi
yksi kielto

Parannusta:
pikkukorkeuksilla helppoa ja siistiä
ei hypätty kaukaa
ei tuijotellut tai ollut pinkeänä
jalkani pysyivät hypyissä paremmin
silmäni eivät tänään juuri vuotaneet

Nila videoi tuntiamme:

tiistai 23. helmikuuta 2021

Perustyötä vaihdoilla

 Tiistaina oli estepäivä Äimiskällä. Pakkasta oli -12°C ja tämän jälkeen pitäisi lauhtua entisestään. Koko päivän oli taas tuiskuttanut lunta ja pelkäsin jääväni autolla kiinni ensin tallitiellä, sitten tallin pihalla. En onneksi.

Arvelin saavani Senjan ja niinhän siinä kävi. Humma oli mennyt yhden koulutunnin aiemmin ja oli ihanan puhtaana tallissa. Olin itse vähän myöhässä mutta näemmä sen innostamana paljon tavallista nopeampi. Takasuojat on tosiaan jätetty pois valikoimista. Estevalkkuihin voi kuulemma yhä laittaa mutta ei hivuta eli ei tarvi normitunneille.

Turvaliivin laitoin nyt takin päälle ja se mahtui uudessa säätöasennossaan tosiaan myös tämän paksumman takkini päälle. Ei ehkä ihan paras tapa käyttää mutta parempi kai kuitenkin kuin ilman.

Ehdittiin taluttaa tovi pihalla. Oli aika raskasta lumessa. Senjan pysähtyessä venyttelin jalkani. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.

Olin jotenkin jo unohtanut mitä on luvassa. Tietenkin lisää loivaa kiemuraa vaihdoilla, kuten lauantainakin! Nyt ne oli kasattu kavaleteista. Pitkällä sivulla oli kolmen pystyn kolmoissarja, alla siniset lötköpötköt. Ope sanoi välit, mutta unohdin olivatko ne vähän alle vai yli 7 metriä.

Aloitettiin oikeassa kierroksessa. Loiva kiemura voltteineen ensin puomeina. Ravissa oikein letkeää ja tasaista. Sitten laukassa kavaleteilla. Vaihtojen kanssa oli yhä ongelmia. Lisäksi voltin kavaletilta Senja hyppäsi ulos oikealle eikä pysynyt kaarella. Vaihdot tulivat vähän miten sattuu. Ensin vähän myöhässä, sitten vähän vähemmän myöhässä. Viimeisen kavaletin jälkeen tärkeämpää oli tehdä kunnon reitti kulmaan kuin saada vaihto. Ohje oli jo ravissa väistätellä puomien jälkeen. Osa vaihdoista taisi tulla mutta kovin priimaan ei päästy.

Välissä tultiin kolmoissarjaa. Ensin noin 50-senttisenä. Senja tuli korvat piikkihörössä, mutta pahemmin arpomatta päästiin kuitenkin yli. Pyysin reipasta laukkaa mutten paineistanut ylimääräistä. Jäin alkuun pitämään vähän liikaa sarjalle. Ei aina osuttu ja kuski ratkaisi lähes aina liian kaukaa. Kertaalleen kaukaa lähteneen hypyn jälkeen Senja vähän kompastui välissä. Hui! Ei kuitenkaan osuttu mihinkään (puomeihin, maahan). Oikeassa kierroksessa pysyttiin aika hyvin keskellä. Viimeinen pysty nousi lopulta noin kasikymppiin enkä ollut enää sulavasti kyydissä.

Sitten sama toiseen suuntaan. Nyt kiemurassa oli paljon enemmän järkeä ja saatiin jo 50 % onnistumisia kierroksille. Voltti meni kerran höpöksi ja sen jälkeen skarppasin ja tuli niin hyvä ettei sitä tarvinnut enää uusia. Kolmannella kierroksella piti tulla kiemuralla vain eka ja vika ja tuli molemmat vaihdot, jes! Vihdoin tajusin nostella lavat ylös ennen hyppyjä. Kumman hankala asia muistaa ja tajuta heti alkutunnista.

Tultiin kolmoissarja vielä vasemmaltakin. Nyt Senja valui enemmän oikealle ulkolaitaan. En saanut korjattua vaikka yritin. Yhä välillä hyppyytin vähän kaukaa. Piti saada kevyeksi ohjalle ja odottamaan. Muualla odotti mielestäni oikein kivasti mutta pelkäsin että jää esteille jo liian hitaaksi. Tarvitsin ehdottomasti eniten kaitsemista lähestymisiin. Vikan pystyn noustessa kasikymppiin rupesin taas retkumaan kyydissä. En tajua. Ehkä jalustimia pitäisi lyhentää vielä vikoihin. Pohdin voiko johtua satulasta.

Sarjan jälkeen jatkettiin suoraa linjaa tyhjenneelle yksäripuolelle. Väliaidan ohitus meni kiemurtelematta. Eikä loppuverkkailu yksäripuolellakaan ollut kovin paha juttu Senjalle. Oli kivasti kuulolla ja taipuisana. Malttoi myös pidemmällä ohjalla kiirehtimättä ja laski päätään. Ei tosin yhtä hyvin avuilla kuin eilen.

Tunnin jälkeen muistin vihdoin vaihtaa nysäksi kuluneen hokin. Sekä tein martingaaliin kaipaamani lisäreiän ettei ole niin lörppä mahan alla.

Ongelmia:
pelkäsin että auto jää lumeen kiinni (loppumatka oli auraamatta)
alkutunnin vaihdot
banzai-paikkoja kolmoissarjalle
isommilla hypyillä istuntani petti
vasemmassa kierroksessa valui sarjalla seinälle

Parannusta:
ei säikkyjä eikä tuijotuksia
vaihdot edelliskertaa paremmin
väliaidan ohitus ongelmitta

maanantai 22. helmikuuta 2021

Valmisteleva koulutreeni eilisiin rataharkkoihin

 Maanantaina oli yhä kylmää, auton mittari näytti -14°C tallille ajaessa. Ei sentään tullut lisää lunta (70 cm jo Oulussa). Ratsukseni sain Senjan ja se löytyi samasta tarhasta kuin eilen eli tie vitosesta. Tarhalistoissa lukee yhä tie 1.

Senjan hoito-ohjeista oli kadonnut maininta takasuojista. Suojat olivat yhä harjaämpärissä. En laittanut niitä ja unohdin kysyä opelta oliko näin tarkoitus.

Tunnille tuli 5 ratsukkoa. Alkuverkat taas vähän humputtelin. Ohimennen juteltiin open kanssa eilisestä rataharkasta. Vaihtoja voi kuulemma estää väistättämällä. Tästä on tainnut olla aiemminkin puhetta mutta olen unohtanut. Unohtui myös kysyä taas että miten.

Alkuverkoissa Senja kauhistui ja pysähtyi pari kertaa. Ehkä maneesin seinälle päätynyt lumi oli paha? En oikein meinannut tajuta että mitä katsoo. Ihan uudessa kohdassa keskellä pitkää sivua. Ope totesi ettei katso vaan Senjalla on päivänsä. En ollut ihan samaa mieltä. Mielestäni se ei ole tuijotellut menninkäisiä.

Tämän päivän tehtävärata piti ihanasti vastalaukkoja ja siirtymiä sisällään. Kentän puolen pitkälle sivulle käynnistä vastalaukka. Siitä takasin käyntiin. Takapäätyyn ympyrä rennolla hevosella ja pitkällä, matalalla kaulalla. Sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Raviskan puolen pitkälle sivulle käynnistä myötälaukka. Laukasta käyntiin. Katsomopäätyyn salmiakki. Kavalettipalikat olivat kulmina ja piti kääntää etuosaa kulmissa. Salmiakilla sai myös ajatella suoralla vähän eteen ja kulmaan kiinni.

Aloitettiin ympyrä ja salmiakki käynnissä. Olikin vaikeaa! Ympyrällä matalammalle niskalle. Eikä saa kiirehtiä yhtään alta käynnissäkään. Ikinä. Pysäytä istunnalla (ulko-ohja avuksi jos ei kuuntele istuntaa). Jos ei keskity niin taivutellaan pitkällä ohjalla puolelta toiselle. Eikä saa lähteä kiihtymään tai tuijottelemaan. Jos niin tekee niin pysäytetään uudestaan. Olin ihan liian hidas ja passiivinen alkuun. Taivutus oman sisälonkan ympäri. Ja oma ulkokylki piti pitää jäntevänä. Hetken täsmähiillostuksella parani kovasti.

Tänään kivasti kaikki laukannostot tulivat pyydetysti eikä tullut yhtään vaihtoa. Valmisteluun meni välillä hetki pidempään, mutta kannatti. Alassiirtymät olivat alkuun vähän vyörymistä. Loppua kohti parani kovasti kun Senja muutenkin siirsi painoa takaosalle. Ihan priimaa ei tullut mutta ope kommentoi että yllättävän vähän ravia. Olisikohan joku 3 raviaskelta tullut, mutta käynti oli heti sen jälkeen kuulolla.

Samat kuviot tehtiin siis ensin oikeaan kierrokseen. Päädyt ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Sitten vasempaan sama juttu.

Salmiakkipääty oli meille hankala sekin. Olin yhä ihan liian hidas ja refleksinä jäin vetämään jos pidätteet eivät menneet salmiakin kulmissa läpi. Tässäkin onneksi open oikea-aikainen täsmäpalaute auttoi kovasti. Kovin ihanaan ei päästy mutta takaosa toivottavasti lakkasi nakkaamasta käännöksissä ulos. Laukassa ohje oli tehdä käännöksiä välillä käynnissä ja nostaa laukka kääntyessä. Senjan mielestä hankalaa. Vasempaan ehdittiin mennä vain kierros laukassa kun aika loppui. Ope lupasi että jatketaan aiheesta ensi viikolla.

Loppuverkassa oli ihanasti avuilla oleva ratsu! Senja oikeasti kuunteli pienet pidätteet ja jäi odottamaan. Näin hyvään ei olla aiemmin päästy. Tältä sen kai pitäisi tuntua aina alusta asti. Pitää skarpata ja vaatia jatkossa taas vähän tarkemmin. Tästä tunnista olisi luultavasti ollut paljon iloa ennen eilisiä rataharkkoja!

Ongelmia:
molempien kiireisyys
kuski ei vaatinut tarpeeksi tarkasti
taivuttaminen
kulmien ratsastus salmiakilla

Parannusta:
kaikki laukat nousivat oikein
siirtymät laukasta käyntiin paranivat
jäi odottamaan
loppuverkassa ihanasti kuulolla

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Hieman epäilevä koulurata bonusvaihdoilla

 Ennen tallipäivän jatkumista kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja syömässä pikaisesti. Luvassa siis koulumerkkisuoritukset Äimiskällä. Minä Senjalla A-merkkiä ihan rataharjoituksen ilosta. Merkki kun on jo.

Luulin olevani tallilla lähes ajoissa mutta kouluaidat olivatkin jo valmiina. Se oli ollut todella ripeää! Vasta tässä vaiheessa selvisi ettei Senja menekään mitään ennen minua. Ilmottautumisajan aikana kolme muuta kuskia ehti siis ilmottautua ja perua. Varustaminen ja aikatauluttaminen luvassa siis. Hyvin mieluusti olisin ollut sille vasta jälkimmäinen kuski. Kuulemma B:n loppuun oli tulossa vielä yksi suorittaja lisää, joten aikatauluun noin + 5 min. Myöhemmin selvisi ettei ehkä tulekaan.

Senja sai tarhailla vielä tovin. Hain sen sisälle noin 1 h 20 min ennen omaa starttiani. Tänään humma löytyi kauimmaisesta tietarhasta ja seisoi siellä kauimmaisessa takakulmassa. Ei tehnyt mieli lähteä hakemaan, joten odotin portilla. Ei tarvinnut odottaa kovin kauaa kun Senja tuli paikalle. Pihalla oli -13°C.

Hoidin ja puunasin rauhassa. Yksi hokki oli vaihtokunnossa mutta sitten lopulta kuitenkin unohdin sen. Jotenkin aikataulutin taas pieleen ja 30 min ennen alkuperäistä starttiaikaa oltiin lähtövalmiina tallissa. En oikein keksi mikä olisi tähän passeli aika. 45 min?

Hallissa viimeinen B:n kuski oli suorittamassa kun hyppäsin kyytiin. Ei sitä yhtä ylimääräistä sitten tullutkaan. Verkattiin yksäripäädyssä ja Senja oli jännityksestä vähän kankea. Ei pakopinkeä eikä kovin tuijotteleva muttei kyllä rentokaan. Aloitettiin siksi rauhassa kävelemällä pitkin ohjin ympäriinsä. Onneksi oli kivan väljää kun me olimme tosiaan viimeisinä vuorossa ja meidän lisäksemme verkkasi enää kaksi muuta.

Alkuun tein pari peruutusta. Ei kovin ihanaa mutta päästiin taakse. Totesin että parempi jättää peruutukset pois treeniohjelmistosta. Sitten keventelin suoraa uraa, ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Yritin aika kiltisti hakea Senjaa avuille. Humma viskeli päätään eikä halunnut taipua tai kuunnella. Ohimennen vähän väistöjä ja voltteja. Laukassa oli vähän parempi mutta yhä jotenkin omassa kuplassaan.

Verkka-aikaa oli vähän turhan vähän enkä päässyt kunnolla siirtymiin asti. Laukat aloitin myötälaukan jälkeen vähän tyhmästi lävistäjällä enkä vastalaukoilla. Senja oli ihan vaihtomoodissa eikä auttanut vaikka joka kerta otin vaihtuneen laukan pois ja jatkoin vanhaan suuntaan kääntäen. Yleensä hepat tajuavat parilla kerralla. Senja ei. Onneksi vastalaukat suorilla nousivat ja pysyivät hyvin. Ravisiirtymät tulivat kättä vasten ja taas tuli päänheilutusta. En silti halunnut päästää kulmaan ja vaihtamaan omia aikojaan. Myötälaukassa tein jokusen voltin ja keskilaukkakyhäelmän. Kovin paljon en istunut ravia alas. Kun yritin vähän jämäkämmin ottaa lapoja haltuun niin sain vain enemmän venkulointia. Taisin jättää vähän puolitiehen. Olisipa ollut ohjattu verryttely!

22 minuutin selässäolon jälkeen oli oma aika siirtyä aitoihin valmistautumaan. En oikein tiedä tuijottiko Senja tuomaripöytää vai ihmisiä enemmän. Yritin edetä rennossa käynnissä mutta stoppailu alkoi jo puolessa välissä pitkää sivua. Lyhyellä sivulla oli vielä ihminen keräämässä kakkoja ja vähän jännitti kävellä ihmisten välistä ettei vahingossa poistuta paikalta jonkun yli.

Onneksi saatiin aikaa valmistautua rauhassa. Muutama kerta käynnissä tuomaripäädyn ohi, sitten ravissa. Toiseenkin suuntaan. Sitten vielä laukassa molempiin suuntiin. Vähän parani. Lopulta vielä epäkorrektisti keskilinjaa kohti tuomaria. Oltiin ehkä saatu jo lähtömerkki. Sen jälkeenkin tein vielä kiellettyjä voltteja keskilinjalle. Kummasti oli muisti nollaantunut mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Humma ei ollut vieläkään avuilla mutta aloitettiin. Suht suora linja sisään, korkeintaan 30 cm poikkeama loppuun. Vähän nauratti tuomarin kommentti, "hieman epäilee". Paperin paras numero on ensimmäinen volttimme oikealle, 7. Suunnanmuutoksen kuvio oli mielestäni ok mutta Senja ei arvostanut kun taivutuksen suunta vaihtui. Vasemmalle oli vähän epätasaisempaa menoa.

Molemmat raviväistöt olivat vähän epämääräisiä. Keskiravikin vaisu. Pysähdykseen tuli ihan hyvin mutta lähtikin siitä heti taakse. Arvoin hetken että mitä teen ja päädyin pyytämään peruutuksen heti. Se onnistui paljon paremmin kuin pelkäsin. Suoraan, tasaisesti ja vastustelematta. "Hyvä peruutus." Tämä oli päivän plussa! Paperin mukaan ei oltu ihan pisteessä. Saatoin vähän varmistella ja ennakoida jos ei pysähdykään.

Käynteihin en muistanut kiinnittää huomiota. Vasen laukka nousi vastalaukkana hyvin ja pysyi yllä. Tosin tipahti pois vähän ennen aikojaan kun yritin valmistella ravisiirtymää. Ravi kulmassa ei ollut kovin ihana mutta oikeakin laukka nousi hyvin. "Nosto täsmällinen." Voltin pelkäsin karkaavan liian isoksi. Ei ollut yhtään niin hallittua kuin olisin halunnut. Keskilaukkaa pyysin eteen mutta tuomari kaipasi enemmän. En muista putosiko laukka raville jo ennen ällää. Pienen hetken meinasin unohtaa mitä tulee mutta muistin keskiravilävistäjän. Nyt pyysin rennommin ja mielestäni oli jo ihan ok. 6,5, "saisi venyä enemmän".

Käynteihin en taaskaan muistanut kiinnittää huomiota. Oikea laukka nousi vastalaukkana hyvin mutta tunsin takapuoleni alle että Senja suunnittelee vaihtoa. Yritin olla vakaana mutta vaihto tuli. Heti raviin ja yritin korjata tilanteen. Harmi vaan että saamani yksi laukka-askel ennen ravisiirtymää oli vasenta. Tämä arvosteltiin kuitenkin kiltisti ja saatiin vitonen.

Senjalle jäi vaihtomoodi päälle eikä ollut enää sitäkään vähää rento. Vasen laukka nousi kuten pitikin mutta sekä voltilla että ympyrällä tuntui todella vinolta ja kaatuvalta. Suorallakin taisi poikittaa, en huomannut. Keskilaukkaa kaivattiin yhä rohkeammaksi. Lävistäjällä tunsin taas että kohta vaihtaa. Vaikka tämän piti olla helpompi suunta. Yritin kovasti estää ja menin itse ihan mutkalle. Vaihto tuli taas. Yritin kai korjata tätäkin mutta tila loppui kesken. Lopputervehdykseen tullessa humma oli kaikkea muuta kuin rento ja unohdin itsekin skarpata. Sain sentään henkäistyä ja loppu parani. Ilman kamalaa epäröintiä päästiin geehen ja se oli siinä.

Vaikka mitään ennakkopaineita ei pitänyt olla niin silti vähän harmitti että suoritettiin noin huonosti. Pelkäsin että paperista tulee paha mieli.

Hölkkäsin hetken loppuun ja vihdoin Senja rupesi tuntumaan rennolta. Ei haitannut edes radan purku. Olisipa ollut kiva saada mennä toinen rata putkeen.

Loppuun tuli vielä pieni epäonninen sattumus kun talliin mennessä Senja astui juuri ovella sen verran sivuun että satula koski ovenpieleen. Itse olin toisella puolella pitelemässä ovea. Onneksi ei tullut vahinkoa!

Ope oli arvostellut suorituksemme onneksi todella kiltisti ja vaihdoistamme tuli vitoset. Kolmas vitonen oli alakerrassa kuuliaisuudesta. Muuten paperissa oli enimmäkseen kutosta. Jokunen 5,5 ja 6,5 sekä se yksi 7.

"Aavistuksen jännittynyt läpi radan -> vaihtelee laukkoja ja jää ravissa jännittyneen näköiseksi. Muoto on hyvä ja istut siististi -> lisää varmuutta yhteistyöhön."

Prosentit piti laskea itse ja tulokseksi tuli 59,259. Todella kiltisti, olisin itse antanut ehkä 54 %. Mutta näemmä tästä tuli omat ennätysprosenttini tälle radalle. Jospa vaikka seuraavalla kerralla jotakin kutosella alkavaa.

Hannalle kiitos ratamme tallentamisesta!

Kaarteita ja kiituri-Milo rauhallisempana

 Sunnuntaille toivoin Turkalle ryhmää aamulle tai aamupäivälle. Sellaista ei ollut tarjolla vaan estevalkut alkoivat vasta yhdeltä. En halunnut jättää tuntia välistä, onneksi onnistui päästä ensimmäiseen ryhmään ja saada jatkava hevonen. Viidenneksi siis pikkujunnujen joukkoon Milolla.

Olin tallilla suht hyvissä ajoin. Kentällä oli hiihtoratsastushommat menossa, joten päätin hakea Milon ensin sisään. Humma löytyi samasta vasemmasta pihatosta kuin mm. Germis. Milo oli paalilla ja oli parista sentistä kiinni etten ylettynyt sen riimuun ennen kuin hivuttautui pois paikalta. Sen jälkeen Milo oli sitä mieltä ettei tahdo antaa kiinni. Väliin tunkevat varsat eivät auttaneet asiaa yhtään. Tulivat iholle ja välillä ajoivat Miloa kauemmas.

Yritin aikani ja lopulta lähdin hakemaan kaurakauhan. Tosin kauroja en löytänyt niin leipäpalat saivat ajaa asian. Vähän jännitti että saanko koko lauman kimppuuni ja millainen kaaos tulee. Onneksi ei tullut suurempaa härdelliä vaikka kaikkien korvat kääntyivätkin kippoa kohti. Milo antoi kiinni ja varsat yrittivät vain vähän väliin. Sain ne hätisteltyä pois ja päästiin Milon kanssa kaksin portista ulos.

Milo sisälle ja loimi pois. Muistelin että sillä olisi oma nimikkoloimi. Loimessa ei ollut nimeä eikä uudesta loimihuoneesta löytynyt Milon paikkaa. Kyselemällä selvisi että Milon paikalla oli jo (toinen nimetön) loimi. Loimen alta telineen nimilappua ei nähnyt. Helpottaisi jos nimilaput olisivat myös seinällä ja paikat vaikka aakkosjärjestyksessä. Bonusta olisi ovessa joku lista hevosista, joiden loimet tähän huoneeseen kuuluvat.

Kun olin selvinnyt loimesta eroon niin esteet oli jo kasattu kentälle.

Suojat olivat hukassa, joten laitettiin Bolen suojat. Muistelin että fullit ovat liian isot. Suitsista jarrumalli, satulan paikalla oli kamala kasa kampetta. Vasta kun laitoin ne selkään niin tajusin ettei alimmainen ollut suinkaan romaani vaan karvasatula. Hah hupsista! Piti vielä kaivella jemmasta metallinen kaviokoukku, sillä tilsat eivät irronneet muovisella.

Pakkasta oli -14°C ja viima oli aikamoinen. Toppahousuja en tänään laittanut mutta panta kypärän alle oli hyvä veto. Toppahanskat ja varpaanlämmittimet. Hyvin tarkeni.

Tänään ohje oli taivutella Miloa heti alkutunnista. Muistelen että viimeksi sanottiin ettei taivuttelusta tarvitse murehtia. Tänään ihan oma-alotteisesti ratsastin Milon alkuraveissa hitaaksi. Vähän turhankin hitaaksi ja ope ihmetteli että onko sillä kaikki kunnossa. Vähän vähempikin hidastelu riitti.

Laukassa vauhti hidastui taivuttelulla. Ei Milo halunnut taipua mutta yritin kyllä. Piti käyttää paljon jalkaa. Tässä pääsin vähän kärryille siitä, että humma hidastaa paremmin avoajatuksella kuin ohjista vetämällä.

Hypyt aloitettiin yksittäiselle pystylle (kuvassa este 2/5). Ensin taidettiin tulla puomina ja korkeus nousi ihanan maltillisesti. Paikkaa toivottiin mieluummin lähelle ja sain Milon malttamaan niin hyvin että tultiin todella juureen. Yksi epäsynkkahyppy mutta pääosin sangen kivasti. Meille myös nostettiin ja tultiinkohan se kertaalleen jopa metrisenä. Isolta ainakin näytti. Tultiin tätä molemmista suunnista. Ajattelin tosiaan lähestyväni ihan reilusti avossa ja se piti humman malttavaisena vaikka toistoja tuli useampia.


Ratapiirros wa-ryhmästä.

Tultiin vielä ykkösokseri muutaman kerran yksittäisenä ennen rataa. Ihan ok. Nyt sujuttiin jo vähän paremmin eteen.

Sitten tultiin rata kertaalleen. Meille korkeutena oli n. 80 cm. Ei tuntunut yhtään pahalta. Väleissä Milolla hirtti kaasu mutta kaarteissa sain sen onneksi malttamaan. Vauhdin kiihtyessä kuski unohtui vetämään, kädet nousivat ja jalat irtosivat. Ei kuulemma kuitenkaan niin pahasti kuin viimeksi. Mahduttiin sarjaväliinkin.

Ei tultu rataa enempää vaan keskityttiin kaarteisiin. Seuraavalla kierroksella tultiin kakkoselta neloselle ja sen jälkeen jatkettiinkin kaarella sarja toisesta suunnasta. En muista enää ihan tarkkaan miten tämä meiltä sujui. Ekalla kerralla ensimmäinen kaari ja pääty taisi tulla hyvin ja jälkimmäinen kiireellä. Sakkokierroksella taidettiin korjata jälkimmäinen tosi hyväksi. Tosin Milo vaihteli laukkoja ja kuski oli hieman kiikkeränä kaarteissa. Rupesin pysäyttämään Milon sarjan jälkeen suoralle. Saatiin vielä pari sakkokierrosta paremman kaarteen tekemiseksi. Kaarre ehkä parani mutta Milo rupesi kuumahtamaan. Ehkä olisi pitänyt vain kävellä ja nollata hetki. Meni vähän hätäiseksi.

Hyppyjen jälkeen Milo kävi hetken kierroksilla mutta nopeasti sain sen hölkkäämään hidasta loppuravia. Koska seuraava kuski oli näköpiirissä ja itselläni kiire niin luovutin ratsun pikaisesti eteenpäin.

Oli hauska tunti eikä missään vaiheessa tuntunut erityisen hankalalta. Eihän se nyt täydellisen tyylikästä ollut mutta joukossa oli ihanan rauhallisia pätkiä. Eikä tänään Milo jostakin syystä tuntunut selästä häiritsevän pieneltä ja lyhytkaulaiselta. Kiva oli myös että ope oli kuunnellut ja muisti perjantain heittoni kun sanoin pelkääväni että ikä tulee vastaan ja kehittymiseni loppuu tai pahimmassa tapauksessa taannun. Vaihtelevat ratsut kuulemma auttavat monipuoliseen oppimiseen tms.

Kotona tutkin vielä Milon taustoja tarkemmin ja huomasin että sillä on aika mielenkiintoinen sukupuu. Isänä arabi ja emä on puoliksi eestinhevonen, puoliksi venäläinen ravuri. Hauskana yksityiskohtana Milo on sukua perjantain ratsulleni Panskulle. Panskun isä Elkar on Milon emänemänemänisä. Elkarin varsoja ovat myös Oulunsalon Elari sekä Saaran tallin Eetu, näistä kummallakaan en ole tainnut mennä.

Ongelmia:
pyydystäminen pihatosta
loimen paikka oli hukassa
metallisia kaviokoukkuja ei ollut laatikossaan
ei taipunut kovin hyvin
yksi epäsynkkahyppy
kiihtyi linjoille
kiihtyessä käteni nousivat ja jalkani irtosivat
vähän huteraa esteiden jälkeen

Parannusta:
malttoi paljon paremmin kuin viimeksi
sangen tasaista menoa
ei tuntunut yhtä pieneltä ja lyhytkaulaiselta kuin viimeksi

Fia videoi tuntiamme:

lauantai 20. helmikuuta 2021

Vaihdellen vaihtoja

 Lauantaina Äimiskällä oli puomeja ja minulle jaettu taas Senja. Pakkasta reilu kymmenen ja tunnille tuli 6 ratsukkoa. Maneesissa oli esteet valmiina ja niistä ope järkkäili meille puomitehtävät.

Alkuverkassa taivuttelin rennosti. Ei kovin pahaa jäkittelyä. Vähän yritti kiiruhtaa mutta hidastin maltilliseksi. Ovella oli ihmisiä lähes koko tunnin, ei onneksi tuijoteltu juurikaan. Oli vähän hidas jalalle.

Tänään oli luvassa taas loivaa kiemuraa ja vaihtoja. Alkuun tultiin kuviota ravipuomeina. Loiva kiemura ja keskelle voltti. Toiselta sivulta laukkapuomit suoraan. Laukkapuomit sujuivat hyvin kunhan muistin edetä tarpeeksi sujuen. Ravipuomeilla vähän jolkottelin läpi. Ope kaipasi puolipidätteitä ja parempaa taipumista ja muotoa.

Sitten laukassa sama. En muista oliko ensin pelkät puomit, lopuksi kuitenkin nousivat vähän irti päistä. Vaihtoja ei juuri puomeilla tullut. Senjan laukka meni niin poukkoilevaksi etten osannut sanoa koska vaihto lopulta tuli. Yhä himmailin vähän liikaa. Suoran linjan puomeja sai yhä tulla. Välillä vaan siellä useampi kaveri oli kävelemässä reitillä.

Parasta oli kun lopuksi saatiin henkilökohtaisia sakkokierroksia. Ensimmäisten puomien jälkeen käyntiin ja uudestaan. Muistutus jos ei pohkeesta tapahdu mitään. Eikä Senja suuttunut vaikka napautin raipalla lavalle. Ei olleet kaverit haitolla.

Sama juttu myös toisesta suunnasta. Ei juuri ihanasti paremmin. Suora linja hyvin ja valmisteluympyröillä jo kivan suora, lyhyt ja kuuliainen ratsu. Lopuksi tultiin vielä kiemura vuorotellen. Ensin pari kertaa alusta uudestaan. Sitten tuurilla vaihdot suunnilleen siellä missä pitikin. Sattumoisin juuri tämä kierros tuli talteen.

Totesin ettei voi puhua taidosta kun vain joka viides kerta onnistuu. Ope vastasi että siinä sitä kehittyy kun seuraavaksi onnistuu jo joka neljäs ja sitten joka kolmas. Siihenhän tässä on pakko tähdätä.

Loppuverkassa Senja oli taas oikein kiva ratsastaa. Eivätkä varpaani olleet pahasti umpijäässä ilman lämmittimiä. Senjalle sen sijaan oli tullut taas ihan kunnolla hiki ja kaula oli märkä.

Senja jatkoi tavalliseen tapaansa seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
vaihdot
halusin tulla tehtäville liian hitaasti

Parannusta:
suorat linjat sujuivat hyvin
ymmärsin open selitykset tehtävistä heti
osa vaihdoista tuli

Katju videoi viimeisen kierroksemme:

perjantai 19. helmikuuta 2021

Malttamista puomeilla lumisateessa

 Perjantaina Turkan tunnilla oli puomeja. Ratsuksi tuli toista kertaa Pansku. Pakkasta oli reilu kymmenen astetta, satoi lunta ja tuuli. Onneksi tajusin ottaa pannan korvien suojaksi. Ratsukoita tuli tunnillemme 6.

Pansku löytyi pihalta loimitettuna. Nyt muistin jo hepan oman varustekaapin ja aloitin sieltä. Suojat löytyivät suojahuoneesta muiden suojien joukosta omalta paikaltaan. Satuloita ja suitsia oli yhä kahdet eikä missään mainintaa kumpi sopisi puomitunnille paremmin. Oli vain ohjeita fylleistä. Eikä esim. ohjeen mukaista sinistä karvaa edes näkynyt, vain musta. Otin sitten ruskean satulan, jonka ohjeissa oli geeli ja villahuopa kaapista. Junnut suosittelivat toisia suitsia kuin viimeksi. Olisin halunnut ehkä ne toiset mutta tottelin.

Varustekaapin ovessa luki että tallin huopa ja että jalustimet ovat kaapissa. Epäselväksi jäi pitääkö villahuovan lisäksi ottaa vielä tallin huopa. Ja miten villahuopa kuuluu satulan alle asetella ja mihin järjestykseen romppeet selkään tulevat. Jalustimiakaan ei löytynyt mistään. Onneksi tallin laatikossa oli kerrankin aikuisten freejumpit, mentiin sitten niillä.

Hoitaessa Pansku oli kiltisti. Mahduttiin karsinaan (viimeiseen vapaaseen). Kengät ja hokit olivat kiinni. En silti ehtinyt kasaamaan puomitehtävää yläkentälle. Onneksi muut kävivät hoitamassa. Enkä tiedä mihin sohaisin itseni mutta huomasin että peukusta tulee verta. Onneksi tilanne hoitui pikaisella huuhtelulla.

Pihalla kyytiin ja jalkkareita piti lyhentää yhdellä. Pansku ei olisi malttanut seistä aloillaan. Koulusatulan kanssa en olisi varmaan kyennyt humman selässä istumaan kun ratsu oli niin leveä. Melko pian poistuttiin yläkentälle.

Hommat aloitettiin taas käynnissä, oikea kierros. Takaosaa väistettiin ensin sisään, sitten ulos. Jälkimmäinen oli paljon hankalampi ja humma halusi mennä vain kaulasta kaarelle. Toisella sivulla tehtiin siksak-väistö puomien välissä sisään ja takaisin uralle. Sitten pari kertaa ravissa sama. Panskulle tuli kiire eikä tullut erityisen nättejä väistöjä. Kevensin ravia ja sekin saattoi hankaloittaa. Saatiin lopuksi pari sakkokierrosta vasemmalle ja parani vähän.

Seuraavaksi tehtiin vielä vähän keskiraveja ja laukannostoja. Väliin piti sisällyttää myös koottua ravia. Pansku kuumahti aika äkkiä ja sen jälkeen tarjolla oli eri versioita kiihdyttelystä. Huomattavasti helpompaa olisi ollut vain mummoilla ja hengitellä. Keskiravi meni kiireiseksi ja valmisteluun tarvittiin monta volttia. Samoin koottu ravi kohti laukannostoa rupesi sekin kiihtymään. Ei kovin ihanaa mutta tuli ainakin ihan hyvät laukannostot. Lopulta lähinnä pyörittiin ravivolteilla rauhoittumassa. Taidettiin tehdä tätä molempiin suuntiin. Vasempaan laukkaan tuntui aika kankealta.


Päivän ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä.
Voltin laitimmainen puomi meni uran yli.

Sitten puomitehtävän pariin. Oikea kierros. Takapäädystä ensin ravipuomit, sitten linjalla laukannosto ja laukkapuomit. Toiselle sivulle ympyrä laukassa puomien yli ja päädyssä takaisin raviin. Pansku oli yhä innokas. Meidän bravuurimme tässä oli nostaa laukka vasta kahta askelta ennen laukkapuomeja. Se onnistui hyvin. Päätyihin tuli odotteluympyröitä mutta tehtävillekin mahtui. Laukkapuomiympyrä sujui yllättävän hyvin. Ope näki parhaat palamme ja 4 askelta joka väliin. Välillä tuli myös 3 kun viimeinen väli meni vähän oikoen.

Loppua kohti laukannostot eivät osuneet enää ihan yhtä hyvin ennen laukkapuomeja. Onneksi näitä ei enää katsottu.

Lopuksi tultiin puomiympyrää vielä yksitellen. Tultiinkohan kolme kierrosta putkeen. Ei ihan tasaista mutta taisi tulla 4 joka väliin. Ope antoi tunnustusta että minulla on estesilmää.

Muiden laukatessa tehtävällä sai ottaa pätkän vasenta laukkaa. Nyt huomattavasti parempi ja taipuisampi laukka.

Ei ehditty tehdä tehtävää enää toiseen suuntaan vaan kevenneltiin pois. Ei yhtään niin ihanaa ja tasaista kuin viimeksi. Tänään muutenkin Pansku yritti välillä nyhtää ohjia pitkiksi.

Siivosin vielä hetken kakkoja kentältä. Kun mentiin talliin niin jäljellä oli vain käytäväpaikkoja. Siinä sitten loppuhoito. Melko märkänä loimi niskaan ja takaisin pihalle. Häntäremmi oli inhan kakkainen.

Ongelmia:
missään ei lukenut kumpi satula tai suitset
satulan alle tuleviin fylleihin ei ollut ohjetta
Panskun omat jalkkarit olivat hukassa
humma oli kiireinen
nyhti välillä ohjia

Parannusta:
hyviä laukannostoja
ravipuomit paranivat toistoilla vaikka humma kuumahti
laukkapuomiympyrä aika hyvin 4 askeleeseen
vasen laukka parani loppua kohti

Jk. Seuraavana perjantaina toinen satula ja suitset oli jo merkattu selvästi että älä koske. Mainiota!

torstai 18. helmikuuta 2021

Matkustajana kaarilla

 Torstaina Äimiskällä jatkettiin kaarevilla puomeilla. Tänään oli näemmä taas yllätysratsun aika ja jako toi Iiron. Humma oli mennyt yhden estetunnin alle. Harjasin läpi ja oli omaan tapaansa hapannaama. Oli saanut Senjan vanhan satulan ja panssarivyö oli todella pitkä. Molemmilta puolilta lähes vikoihin reikiin. Ei onnistunut ilman apukäsiä.

Pakkasta oli kymmenkunta ja tunnilla 5 ratsukkoa. Tehtävä oli vähän samantyyppinen kaarihomma kuin aiemminkin viikolla.

Alkuverkassa oli taas sellainen olo että Iiro ei tottele minua yhtään. Näennäisesti kulki oikeaan suuntaan ja oikeaa askellajia. Mutta vauhti heijasi eikä jalasta tullut reaktiota. Pidätteisiin vastasi paremmin.

Tultiin ensin vain yhden upouuden lötköpötköpuomin yli. Iiroa ei suuremmin kiinnostanut. Ravissa, sitten laukassa. Ope puhui jotakin paremmasta kääntämisestä mutta taisin itse kääntää pois linjalta koska edessä oli seuraavan tehtävän puomit.

Ravissa tultiin katsomopäädyn ympyrällä kolmea puomia pikkuravissa ja toisella laidalla neljää puomia isommassa ravissa. En saanut Iiron raviin juuri eroja muttei silti tainnut juuri tulla askelvirheitä. Onneksi ope patisteli vähän parempiin suorituksiin.

Toisessa päädyssä tultiin tuttu kavalettikaari. Tosin nyt puomeja oli vain noin 6. Ensin kaikki maassa, lopuksi keskimmäiset kavaletteina ja reunimmaiset sisäreunasta ylhäällä. Yksi pehmopuomi ulkolaidalla ohjurina pitämässä ratsukot tehtävän sisällä.

Tänään oli taas kummallisen hankalaa mahtua menemään tehtävälle. En viitsinyt mennä kaverin hännässä, joten kiersin tehtävän ulkopuolelta jos oltiin liian lähellä. Iiro meni kuitenkin herättyään sen verran haipakkaa että joko sai kaverin silti kiinni tai jos jäi enemmän väliä niin joku muu ehti koloon. Laukkasin taas ties kuinka monta ympyrällistä valmisteluja ennen tehtävää. Jotenkin minulta näemmä puuttuu silmä nähdä sopiva etäisyys kierrosta aiemmin.

Iiro hitaili välillä ja silloin oli käsky mennä uraa pitkin suoraan ja herätellä. Tehtävä sujui aika vaihdellen. Jos tultiin hyvin sisään ja imi niin silloin päästiin siististi. Mutta lähes puolet sisääntuloista osui huonosti ja väliin tuli ravia tai muuta söhellystä. Saatiin kuitenkin lopulta omat toistomme. Rentoa sisäkättä ja mitäköhän muuta ope sanoi. Omasta mielestäni ei ollut ihan priimaa.

Melko pian ratsailla tuli sangen kuuma. Varpailla oli kuitenkin viileä, joten en lähtenyt keventämään vaatetustani.

Suunnanvaihdon yhteydessä piti tehdä käynnistä muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Iiron kanssa piti olla nopeampi. Ei kovin nättiä mutta parani. Eikä yhtä pahoja juurtumia kuin Senjan kanssa. Napakammalla ohjastuntumalla tuntui liikkuvan vielä nahkeammin. Ehkä olisin halunnut puskea vain liian kiireiseksi?

Samat kuviot tehtiin toiseenkin suuntaan (oikea). Parani vähän muttei erityisen ihmeellisesti. Iiro heräsi laukassa liikkeelle ja viipotti maneesia ympäri hyvinkin reippaasti. Välillä jopa muistin puolipidätteen ennen tehtävää.

Loppuverkassa laukattiin ensin pidemmälle ja matalammalle kaulalle. Iiron muoto oli epätasainen ja matalana kävi vain hetkittäin ja sitten tuntuma taas katosi kun nosti päänsä. Ravissa en saanut sitä sen paremmin kauniiksi ja tasaiseksi. Yhä tuntuu että emme jotenkin ole Iiron kanssa hyvä match.

Tunnin jälkeen oli yhä vähän hapannaama mutta jalkojen pesu ja kylmäys sujui ongelmitta.

Ongelmia:
tuntui siltä ettei Iiro ole avuilla
taas oli ongelmia saada oma vuoro tehtäville
lähes puolet paikoista oli huonoja
hapannaama hoitaa

Parannusta:
ei pukitellut
suht tasaista menoa tehtävillä
heräsi laukassa liikkeelle

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Pakkasta ja suoria linjoja

 Keskiviikon estevalkka siirtyi taas tuntia aiemmaksi. Juuri tällä viikolla se sopi itselleni erittäin huonosti. Onneksi ope sai järjestymään Senjan jo edelliseenkin ryhmään, joten riitti että olin paikalla 19.00. Kuvittelin olevani vähän aiemmin, mutta aika hilkulle meni.

Auton mittari näytti tallin pihaan kaartaessa -20°C. Lauantaina kun menin jo hehkuttamaan että nyt on pahimmat pakkaset ohi. Pah! Toppahousuja en laittanut edelliskeskiviikon katastrofin jälkeen. Reiteni suojasin rainlegseillä. Toppahanskat, sekä tuubihuivi korvien päälle. Varpaanlämmittimet. Aika hyvä. Paitsi että vähän isommaksi säädetty (jotta mahtui ohuemman takin päälle) turvaliivi ei mahtunutkaan enää takin alle ja takin vetoketju korkkasi jumiin. Onneksi takki pysyi neppareiden avulla päällä ja turvaliivi lämmitti vatsan.

Alkuun oli sangen keskittymiskyvytön olo. Silmänikin rupesivat vuotamaan jo alkuraveissa ja ripset meinasivat jäätyä kiinni.

Aloitettiin tulemalla upouusien lötköpötköpuomien yli ravissa. Ääni paljasti että joku meillä osui puomeihin. En osannut itse sanoa että mikä. Kuulemma toinen takanen. Senjaa ei näyttänyt haittaavan. Sain onneksi vähän paranemaan.

Laukassa sitten sama juttu puomien yli. Ohje oli vaihdella istunnan keveyttä. Perusistuntaa ja kevyempää. Toive oli tulla lähelle ensimmäistä puomia ja rennosti. Sain korjattua paremmaksi.

Sitten tultiin jumppalinja toisesta laidasta. Kuulemma 6 metrin välit jos muistan oikein. Ensin pikkuesteinä. Sai edetä rennosti ja reilusti. Itse tuin käsiä harjaan hypyissä. Taisi pysyä myötälaukat. Ekalla kerralla meinattiin tulla liiankin pienesti. Lopuksi osa nousi ja tunnin jälkeen yllätyin kun vika oli ysikympissä. Ei tuntunut niin isolta.

Lopuksi tultiin keskilinjan pitkä jumppa. Matkalla oli 8 puomia tai kavalettia, pysty ja okseri. Ensin pikkukorkeudella. Sujui tasaisesti. Hankalinta oli kaarteet tehtävän jälkeen.

Kun okseri nousi okseriksi niin ekalla ylityksellä Senja kompastui siihen. Kysyin opelta olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin. Ei kuulemma. Okserin noustessa meni hankalammaksi olla mukana hypyissä. Ensin jäin vähän jälkeen. Open ohjeesta sain mentyä paremmin mukaan. Kaarteissa molempiin suuntiin paino kaikkosi oikealta jalustimelta. Aika huonosti siinä hetkessä ehti mitään huomata. Kaarteet eivät olleet kovin tasapainoisia. Plussaa että mentiin aina kuitenkin yhdessä ja samaan suuntaan.

Purkaessa yllätyin että linjan okserikin oli aika iso. Noin 95-senttinen. Ei siis ihme jos vähän jänskätti hypätä sen kokoista ns. kohti seinää kun ei muutenkaan ollut ihan ihanasti hypyissä mukana.

Tallissa tuntikaveri sai kiskottua takkini pään yli pois. Hetken rassaamisen jälkeen sain vetoketjun taas toimimaan ja huomasin ettei se edes hajonnut. Hyvä.

Ongelmia:
takin vetoketju korkkasi
silmistäni vuosi vesi
Senja kompastui okseriin
en osannut olla isommissa hypyissä mukana
kaarteet eivät kovin tasapainoisia
Senja säikkyi (vain) opea
oli vähän viileä kaikesta huolimatta

Parannusta:
pysyttiin aika keskellä linjoja
ei kieltoja

tiistai 16. helmikuuta 2021

Kaarevia tehtäviä kavaleteilla

 Tiistaina oma tunti oli pitkästä aikaa omalla paikallaan kuten kuuluikin. Pakkasta oli n. -16°C ja tunnille tuli 4 ratsukkoa. Ei tullut yllätysratsua vaan Senja. Aiheena puomi/kavaletti. Senja oli mennyt yhden tunnin alle ja löytyi karsinastaan. Nyt kun kerrankin oli hyvin aikaa niin säädin Laiban martingaalin paremmin Senjalle sopivaksi.

Tehtävät olivat maneesissa valmiina. Eli selkään vaan.

Alkuverkassa yritin ajatella eilistä, kevyempää tuntumaa ja istunnan alle jäävää ratsua. Pah! Senja jolkotti kieli pitkänä alta eikä todellakaan kuunnellut istuntaa. Onneksi oli sentään suht rento eikä tuijotellut.

Kuvio oli vähän samantyyppinen kaari + kello kuin aikaisemminkin. Kaari oli sangen identtinen, kellossa oli nyt vain varttiviivat eli neljännesympyrän välein puomi ja kavalettipalikoille kasattu miniristikko. Väleinä 13 metriä eli 4 askelta.

Aloitettiin taas ravissa kaarevalla uralla. Vähän hienosäätöä. Sitten laukassa puomeina ja nousivatkohan ne kavaleteiksikin. Välillä piti jatkaa suoraa uraa toiseenkin päätyyn. Nämä sujuivat kivasti ilman suurempia ongelmia.

Kellotehtävä mentiin myös aika kellontarkasti. Joka kerta toivotut 4 askelta väleihin. Taidettiin ensin tulla vain puolikas ympyrä ja sitten useampi ympyrällinen putkeen. Kertaalleen ovesta tuli ihminen kesken tehtävämme ja Senja spurttasi karkuun. Pysyttiin silti tehtävällä ja saatiin edelleen 4 askelta joka väliin. Olin itseeni aika tyytyväinen.

Odotellessa treenasin tulevan kouluradan tehtäviä. Raviväistöjä ja käynnistä vastalaukkaa. Ihan ok.

Toiseen suuntaan tehtiin ravipuomeja lukuun ottamatta samat jutut. Yhä tarkkaa ja siistiä työtä. Ympyrällä 4 askelta väleihin ja meni oikein rennosti ja kivasti.

Lopuksi kellotehtävän kavaletit nostettiin meille kavalettikorkeuteen eli yhä aika maltillisen pientä. Kummasti oma pakka meinasi levitä eikä enää ollutkaan yhtään niin tasaista ja helppoa. Meni vähän heijaavaksi eli eteen, kiinni, eteen. Tässä tosiaan yksi huono lähestyminen heijastui heti pitkälle. Meno kuitenkin vähän parani muutamalla ympyrällisellä ja yhä taisi tulla toivotut askelmäärät.

Enempää ei tehty vaan hölkättiin pois.

Ongelmia:
säikkyi parin spurtin verran liikettä ovella
10 cm nousu kavaleteiksi sekoitti yllättävän paljon pasmoja

Parannusta:
todella tasaista menoa minikorkeuksilla
säikyistä huolimatta tuli joka kerta oikeat askelmäärät

maanantai 15. helmikuuta 2021

Istuntaa, siirtymiä ja vähemmän ohjaa

 Maanantaina oli vihdoin lämmennyt ja pakkasta oli enää nelisen astetta! Tänään olin ekaa kertaa vakipaikkalaisena iltapäivän pienryhmätunnilla. Viimeinen koulutunti ennen sunnuntain koulumerkkisuorituksia. Enkä tietenkään ehtinyt katsoa ohjelmia etukäteen läpi. B-merkin ohjelmasta en tykkää. Vaihtoehtoina oli aikuismerkki (josta en yhtään muista miten se menee) tai A-merkki. Mutta pohdin onko A vähän liioittelua ekaksi yhteiseksi radaksi.

Ratsuksi tuli toki Senja. Se löytyi pihalta ja oli juuri ehtinyt syödä heinänsä. Tallissa loimi pois. Tilsat irtosivat ihanan helposti. Tänään heiluttelin itselleni omaa tilaa harjatessa. Senja kun taas tuli turpa turhan lähelle uhittelemaan. Se auttoi.

Alaturpis oli hukassa. Ei kuulemma puuttunut tarkoituksella, joten otin uuden. Itseni varustin kisakamppeilla eli laitoin pitkästä aikaa kannukset. Raipan jätin pois. Käytännössä en huomannut mitään eroa.

Tunnille tuli 6 ratsukkoa. Alkuverkkailussa Senja aloitti kompuroimalla paristi ekan ravikierroksen aikana. Sen jälkeen ei onneksi enää. Mutta ei ollut kovin elastinen vaan enempi kankea ja vastusteleva. Kompuroinnin takia yritin heti alusta ratsastaa painoa takaosalle. Ympyröillä asetin ulos. Ehdittiin laukata vain toiseen suuntaan.

Tänään tultiin koko tunti taas keskilinjaa kohti katsomoa. Jatkettiin taas edelliskertaisesta eli istunnalla ratsastamista luvassa. Alkuun kevennettiin ravissa 1 alas, 2 ylös. Hankalinta oli laskemisen lisäksi muistaa keskittyä ratsastamiseenkin. Aina jos tuli herpaannuksia niin kevennys automatisoitui normaaliksi. Muuten ei ollut suurempia ongelmia "valssikevennyksessä", kuten itse sitä ajattelin. Senjaa pyöreämmäksi, puolipidätteet, muistutteli ope.

Tämän jälkeen jäätiin käyntiin ja istuttiin normaalisti satulaan. 10 askelta "ylös", 2 "alas". Eli 10 askelta käyntiä eteen tuntumalla, niska ylhäällä. Kaksi peruuttaen taakse ilman tuntumaa niska alhaalla. Tuntumalla Senja peruutti alkuun yllättävän hyvin. Mutta kun yritin höllemmällä tuntumalla (tai sitten tuntumallakin) niin tuli taas niskojen nakkelua ja juurtumisia. Aina välillä luulin keksineeni missä oli vika mutta seuraavalla kerralla ei taas onnistunut. Muutama meni vinoon mutta pääosin suht suoraan jos päästiin taakse. Ehkä kolmannes peruutuksista oli ok.

Seuraavaksi käynti vaihdettiin raviin. Noin 20 askelta ravia niska ylhäällä. Sitten 4 askelta peruutusta taakse. Askelten määrämme oli vähän epämääräinen. Mutta ravi oli aika hyvä. Siirtymät ravista seis ja peruutuksesta raviin tulivat aika kivoiksi. Peruutus pysyi hankalahkona.

Lopulta tehtiin vielä viitisen askelta laukkaa ja sitten pari askelta (en kuunnellut ohjeita tarpeeksi tarkkaan) käyntiä. Käynti taas löysällä ohjalla ilman tuntumaa. Eikä saanut kiirehtiä käynnissä. Nostot olivat aika kivoja ja molemmat laukat nousivat joka kerta toivotusti. Myös keskilinjalla! Ovikulmaa Senja ei katsellut yhtään.

Laukkojen jälkeen tehtiin vielä ravia. Tuntumalla eteen. Sitten istunnan alle odottamaan. Jalat irti ja ohjat pois. Yllättäen Senja teki tämän tosi hienosti! En olisi arvannut miten hyvin jää kuulolle. Tosin loppua kohti ei enää malttanut ihan yhtä hyvin.

Sitten kun sai lähteä ratsastamaan vähän eteen niin loppuraveissa vauhtia olikin reilusti. Yritin pidemmällä ohjalla taivutella. Eikä meinannutkaan kompastella vaikka kulki pää alhaalla. Unohdin katsoa peileistä mutta nyt vihdoin kaula taisi olla säkälinjaa alempana.

Kyselin opelta suosituksia sunnuntain merkkisuoritusradaksi. Merkkejä en tarvitse, ajattelin lähinnä ratatreeninä. Vastaus oli että rohkeasti vain A. Sinne siis.

Ongelmia:
peruutukset olivat yhä hankalin osuus
jokusen kerran nyhti ohjia

Parannusta:
ei ollut himopakkanen!
tilsat lähtivät helposti
ei tuijotellut ovea (ei liikettä)
siirtymät paranivat
jäi hienosti istunnan alle ravissa
myötälaukat!
tunnin jälkeen oli valoisaa

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Hitailua jumppalinjoilla

 Sunnuntaina sain toivottua itseni vasta iltapäivälle Turkan kisatiimin estetunnille. Tänään treenit olivat taas aikaisemmin ja ryhmäni oli viimeinen. Ratsuksi tuli Ponne ja Ponne oli samoin kuin minäkin käynyt aamulla kympiltä loikkimassa jo kertaalleen.

Odotin vähän lämpimämpää keliä mutta päädyin kuitenkin menemään ilman toppahousuja. Varmuudeksi nappasin kypärämyssyn matkaan korvien suojaksi. Vasta tallilla tajusin että panta olisi ehkä ollut parempi. -17°C.

Ponne löytyi sisältä suht puhtaana. Varusteet löytyivät mistä pitikin. Suurin haaste oli taas hoitaessa hyörivä humma. Rupesin ihmettelemään onko harjaamisessani jotakin pielessä, sillä Ponne uhitteli oikeasta takakyljestään ihan samoin kuin Senja ja Herkkokin. Rupesi nostamaan takajalkaa kiukkukoukkuun. Uhkasikohan napsiakin. Sen verran minulla oli kuitenkin auktoriteettia että lopetti moisen.

Kiristin satulavyön ajatuksella ennen selkäännousua. (Viimeksi oli liian löysällä.) Aloitin toppahanskoilla mutta melko pian oli tosi kuuma ja vaihdoin kevyempiin hanskoihin. Kypärämyssy tuntui olevan liikaa. Hetken päästä taas tuuli ja se olikin kiva leuan suojana. Ei siis tullut ainakaan kylmä.

Alkuverkassa ravailtiin sangen pitkään. Olin aivan nukuksissa enkä jaksanut suuremmin työstää. Nyt en stressannut kaulan asennosta. Ponne oli kuitenkin suht tasainen. Ei kiihdytellyt eikä kiemurrellut omiaan. Laukassa mentiin ensin hetki rennosti eteen ja sen jälkeen niska ylös ja lyhyttä laukkaa. Vain vasen kierros alkuverkassa. Onneksi opelta sai taas hetken täsmäohjeita. Minulla kun on edelleen hankaluuksia hahmottaa koska on hyvä.

Esteet oli kasattu jumppalinjoiksi. Aloitettiin niistä pisimmällä eli kymmenellä kavaletilla. Välissä oli vähän tötteröitä ja ohjauspuomeja. Onneksi Ponne ei katsellut mitään vaan meni suoraviivaisesti. Alkuun humma ei kuulemma ollut ihan suora. Sain kai korjattua. Toiseen suuntaan mentiin kerran vahingossa linjan jälkeen open sisäpuolelta kun en ollut varma mistä pitäisi mennä. Mielestäni ope seisoi suoraan linjalla.

Pikkukorkeuksilla sujui ihan ok. Kun kavaletit vähän nousivat niin Ponne hukkasi oman imunsa ja sitä piti patistella eteen. Ei reagoinut jalkoihihi, joten heiluttelin raippaa ilmassa. Eniten tällä tehtävällä ketutti se, ettei meinattu saada omaa vuoroa millään. Olin valmistautumisympyrällä jotenkin väärässä hetkessä. En halunnut mennä heti kaverin perään ja kun tein ympyrän väliin niin aina joku muu kiilasi väliin. Meidän lisäksemme oli siis 5 muuta ratsukkoa.


Ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä.

Ponne hikosi märäksi jo tässä. En yhtään ihmettele kun odotettiin ympyröillä vuoroamme ties kuinka kauan. Sama olisi ollut vaikka kävellä sen aikaa kun muut ensin hyppäävät.

Sitten tultiin sama linja alle, kenttä ympäri samassa pikkulaukassa ja kolme pystyä keskeltä. Ensimmäinen kertamme pystyille oli aivan nappisuoritus.

Toisella kierroksella tultiin taas linja alle, pikkulaukkaa ympäri pystyille ja sitten kaarre oikealle pidemmän laukan kavaleteille kasvattaen laukkaa. En muista mikä meni höpöksi mutta käsky oli laukata ympäri ja tulla viimeiset kavaletit heti uudestaan. Eikä täysiä. Sitten meni hyvin.

Lopuksi tultiin pidemmät kavaletit vielä toisesta suunnasta eli vasemmassa laukassa kohti tallia. Ensin taas ihan todella hyvin. Toisella kerralla ekalle tuli jalkavirhe. En muista putosiko. Ope kysyi että tahdonko vielä korjata. Päädyin siihen ettei tulla enää. Muuten olisi luultavasti käynyt kuten kaverille ja yhdestä sakkokierroksesta tulikin noin viisi.

Pidempien kavalettien laukka on kuulemma meille sopiva ratalaukka. Vastasin että tästä tunnista jäi mieleen lähinnä se lyhyempi, koottu laukka.

Hölköteltiin hyvät pätkät ravia loppuun. Nyt ei ollut enää kovin tylsää tai työlästä. Ponne taisi ehkä itse hakea vähän rennommalle niskalle. Ope suositteli Ponnelle vielä hyviä loppukäyntejä vaikka rantaan. Niin sitten livahdettiin sinne muiden purkaessa esteet.

Ponne käveli nätisti (hieman empien) ensimmäiseen risteykseen. Siihen jumahti. Mentiin koiranulkoiluttajan imuun ja päästiin melko pitkälle ihan hyvin. Olin päättänyt missä käydään kääntymässä ja totesin että sinne myös mennään. Ponne pysähtyi, jumitti ja peruutti. Ei sentään kovin innokkaasti ollut pyörähtämässä takaisin. Annoin katsella hetken ja lopulta komensin eteen. Päästiin aina pari askelta ja sitten pysähtyi uudestaan. Lopulta suostui pysymään käynnissä. Kova oli pörinä, taisi luulla että joku vaanii ojassa. Odotin että olisi halunnut spurtata sitten vauhdilla kotiin mutta tyytyi töpöttämään pikkuravia. Halusin käyntiä ja käynti lopulta löytyi, ei vaan kovin rento. Pitkiä ohjia en uskaltanut antaa sillä yllätysmuuvit eivät olisi yllättäneet.

Tallissa oli todella hiljaista. Kylmäsin jalat ja humma ehti kuivua vähän syödessään. Vinkkien perusteella löysin Ponnen oman oranssiraitaisen loimen ja nakkasin humman loimitettuna pihalle.

Ongelmia:
ei mennyt jalasta eteen
kymmeniä ympyröitä kun ei mahtunut tehtävälle
saatettiin pudottaa jotakin
jumittelut loppukäynneillä

Parannusta:
laukka säätyi
suht tasaista menoa

Videoista kiitos ainakin Liinalle ja Marialle.

Kolmannella kerralla jo jotakin järkeä

 Sunnuntaiaamu oli myös aikainen. 08 aikoihin herätys ja kympiksi taas Ponipihalle jatkamaan Herkolla Jauhiaisen treenejä. Kolmas kerta Herkolla esteitä siis. Piti olla muka lämmintä mutta tallin pihalle ajaessa mittari näytti -21,5°C. Eikä ollut edes mitään kunnon talvikamppeita päällä.

Herkko oli ulkoilemassa. Sain onneksi opastusta mistä se löytyy. Eri tarhasta kuin mihin se viimeksi vietiin.

Loimen alta löytyi aika puruinen ratsu. Yritin hetken hoitaa irrallaan mutta uhitteli sen verran että laitoin kiinni. Vetosolmu ei pitänyt kun pureskeli sen auki. Tosin samalla kieputti itseään vain tiiviimmin kiinni.

Tänään meitä oli kolmen hengen ryhmä ja kun päästiin pihalle niin maneesin ovi oli jo auki ja edelliset lopettaneet. Vaikka kello oli vielä pari minuuttia vaille.

Pidensin jalkkareita eilisestä yhdellä eikä tuntunut pahalta. Pikemminkin aika hyvältä. Eivätkä jalkani silti heiluneet hypyissä.

Alkuverkassa ei tehty mitään kovin ihmeellistä. Mielestäni tein temponmuutoksia ja huolellisia kulmia jo ennen kuin ope kehotti. Herkko lähti jalasta hyvin eteen, tuli myös takaisin, muttei ihan hetkessä. Kääntyi volteille eikä tuijotellut tänäänkään mitään.

Verkkahypyt aloitettiin ympyrällä ristikolle. Kivan tasaista ja rauhallista. Kertaalleen reitti meinasi levähtää vähän leveäksi, muuten kääntyi hyvin.

Tämän jälkeen taidettiin tulla 3 laukan linjaa. Pääosin tultiin oikein siististi. Nyt löytyi niitä myötälaukkojakin onneksi jo vähän eilistä paremmin. Open kommentti vasemmasta jalasta jälkimmäisellä esteellä auttoi kovasti.

Jos ekalle jäätiin kauas niin lennätin kaukaa ja samalla Herkko lensi koko matkan ja väli meinasi jäädä ahtaaksi. Joka kerta tuli kuitenkin vaaditut 3. Opin onneksi että venyy väliin vaikka tultaisiin kuinka pienesti sisään. Lähestymisen ratsastin tarkasti kulmaan joka kerta.

Ensimmäinen kaareva linja pystyltä okserille tultiin ekalla kerralla kuudella. Tälle välille tuli tänään eniten ylimääräistä kiemuraa. Okserin alla olleita palikoita Herkko ei katsonut yhtään. Viidellä väli tuli sujuvammin. Ekalle piti lähestyä kaarevammin C:stä eikä tehdä tiukkaa kulmaa.

Jälkimmäisen kaarevan linjan lähestyminen lenkillä oli itselleni päivän hankalin kohta. Laukka tuntui aina sammahtavan kaarteeseen. Onneksi Herkko hyppäsi hitaammastakin vauhdista. Kertaalleen lähes ravistakin. Pystylle sujuttiin hyvin neljällä.


Päivän rata, alkaa vasemmalta ylhäältä.
Lopuksi 14 metrin linja vielä uudestaan.

Tarkoitus oli vaihtaa kevyempiin hanskoihin mutta päädyin pitämään normirukkaset koko tunnin ajan. Yllättävän vähän haittasi ettei saanut ohjia oikeaan sormiväliin. Tänään ei tullut sanomista liian pitkistä ohjistakaan.

Ope ohjeisti muut liikkumaan ravissa sillä aikaa kun mitään ei tapahtunut. Kavereille annettiin kuitenkin suoritusrauha eikä radan aikana ravattu.

Ratamme oli kuvan mukainen. 3 laukan linja tultiin kahdesti. 8 hyppyä siis. Laukkaa käynnistellessä Herkko yritti spurttailla mutten sallinut. Tuli mielestäni ihan hyvin kuulolle. Ensimmäinen kierros oli ihan sujuva. 3 laukan linjan jälkeen laukka ei vaihtunut ja tultiin lenkkilähestyminen okserille vähän huonosti. Yli kuitenkin ja sujuttiin linja neljään.

Toisella kierroksella aloitin muka skarpisti mutta tultiin ykköselle liian juureen ja se putosi. Kamalalla kiemuralla tuli 6 laukkaa kakkoselle. Ehdin hypätä vielä linjankin (myötälaukka!) ennen kuin tajusin käskyn ottaa uudestaan alusta.

Ykköselle kaarevampi lähestyminen. Se auttoi ja nyt paikka jäi ehkä jopa vähän kauas. Sujuvat 5 askelta kakkoselle. Päädyssä sai hyvin kiinni ja 3 laukan linja meni rennosti. Laukka jäi sen jälkeen vääräksi enkä saanut sitä korjattua kovin äkkiä. Kaarre levähti pitkäksi ja tultiin okserille vinossa ja alitemmossa (ravissa). Herkko meni onneksi yli vaikka vauhtia ei ollut. Sen jälkeen otin kiinni ja totesin ettei ole järkeä jatkaa tästä.

Käsky tuli tulla okseri uudestaan ja jatkaa siitä. Kummasti se myötälaukka kaarteessa helpotti hyppyä okserille. Sujuva 4 väliin (laukka saattoi olla väärä). Näin että viimeisen linjan pysty oli noussut matkan varrella mutta se ei pahemmin hirvittänyt. Rennosti sisään ja hyvin Herkko loikkasi jälkimmäisenkin. Jee! Eikä kuski käynyt tänään missään vaiheessa korkeuksissa. Todella paljon sujuvampaa kuin eilen.

Ope puhui viimeistä estettämme tänään metriseksi mutta jälkimittaus paljasti korkeudeksi noin 105 cm. Jännä juttu että okserina se on pahempi. Tosin tänään oli muutenkin helpompaa kun linjalla tiesi täsmälleen mistä ponnistus tulee.

Loppuverkat ja hetki käyntiä. Herkolla ei ollut taas yhtään hiki, joten varusteiden purku, pikainen harjaus, loimi niskaan ja takaisin tarhaan. Kävin välissä lämmittelemässä päätallissa, sen jälkeen vielä hoidin varusteet pois. Olisi tehnyt mieli käydä kurkkimassa seuraavaa porukkaa mutta olin taas niin umpijäässä että totesin paremmaksi mennä kotiin lämmittelemään. Auton mittari näytti -19°C.

Ongelmia:
aika kylmä, menin koko tunnin normirukkasilla
lenkkilähestyminen okserille oli hankala
yhä vähän vääriä laukkoja
jättölinjat eivät olleet yhtä priimoja kuin lähestymiset
olin hevosen poishoidon jälkeen umpijäässä

Parannusta:
ratsastin hyvät lähestymisreitit
paljon myötälaukkoja
kuunteli pidätteet hyvin
hyppäsi hitaammastakin laukasta
ei tuijotellut mitään
pysyin hypyissä paljon eilistä paremmin mukana
isompi pysty ei ollut pelottava

Mariellalle kiitos tuntimme videoinnista (erityisesti tällä pakkasella)!