perjantai 31. elokuuta 2012

Vyörymätön Rusina ja herkkänahkainen kuski kavaleteilla


Tänään ohjelmassa oli kavaletteja. Arvelin etukäteen että ratsuksi osuu joko Hasse tai Valma. Väärin meni ja olin hyvin yllättynyt. Rusina. Alkuun ajattelin että voi voi huomenna sattuu käsiin. Onneksi sille vaihdettiin suitset pelhameihin niin vältyin käsikivuilta. Hepo oli siis jo edellisellä tunnilla. Ratsukoita tunnilla oli 6. Kelinä pilvinen +16.

Edestä kevyt Rusina. Kuvan otti Anne.

Alkuverkka tuntui supernopealta. En ehtinyt saada ratsuun paljoa tuntumaa. Mentiin vain hetki käyntiä tuntumalla ennen kuin alotettiin ympyrällä ravaaminen. Ympyröitä oli 3, pienimmällä voltilla ja suurimmalla piti tulla 2 raviaskelta puomien väliin, keskimmäisellä vain yksi. Vähän samantyyppistä kolmen ympyrän tehtävää on tehty Easyn kanssa viime talvena estetunnillakin. Kolisteltiin Rusinalla jonkin verran. Sisäpohkeen ympäri, ei saa vyöryä, ei saaa roikkua sisäohjassa tie kuntoon, pidätä ja myötää. Tuli taas huomattua etten osaa ratsastaa ympyrällä. Tasainen kääntäminen on yllättävän vaikeaa. Varsinkin kun niitä puomeja ei saa katsoa. Ekalle tulin liian ulkoreunaan ja siitä valuin loppua kohti sisälle. Tunnustan etten itse muistanut läheskään joka kerta laskea että tuleeko oikea askelmäärä väliin.

Pienin ympyröistä (voltti) ravissa. Kameraa käytti Anne.

Keskimmäinen ympyrä ravissa. Anne otti kuvan.
Suurin ympyröistä, edelleen ravissa. Annelle kiitos tästäkin.
Laukassa tultiin alkuun kolme ratsukkoa kerrallaan puomeina. Keskimmäistä ja reunimmaista eli kakkosta ja kolmosta. Itellä oli ongelmia hahmottaa sopivaa laukkaa. Korjausehdotuksia tuli että energisemmin, ei saa vyöryä, liian lujaa ja taidettiin tulla liian hitaastikin välillä. En omaan takapuoleen osannut yhtään sanoa koska on hyvä. Olisin mennyt mieluusti vielä aavistuksen reippaammin. Välillä osuttiin, välillä ei. Kun sain rauhassa keskittyä niin meni paremmin. Tämä kumpaankin suuntaan.

Kavaleteilla mentiin ekaa ja tokaa ympyrää. Puomi, kavaletti, puomi. Rusina valui ennen puomeja ulos. Yritin taas kovasti mutta tuntui ettei mikään kelpaa. Ekaan kierrokseen (vasen) oli vähän hankaluuksia kun joko kaveri tai me keilattiin kakkonen nurin enkä päässyt sille pitkään aikaan tulemaan. Siitäkin tuli sanomista että pitää kuunnella ohjeita ja mennä joka toinen ykköstä, joka toinen kakkosta. Kertaalleen ope rupesi laskemaan meille tahtia lähestymisalueella. Meni omat pasmat ihan sekasin, jäädyin ja juostiin vaan tehtävästä läpi. Huutia tuli että enkö näe paikkoja. Tunnustin että näin yhtä askelta ennen että sopiiko. Kun sopi niin osasin laskea 3 askelta ennen mutta kun ei sopinut niin useimmin vain jäädyin. Lopulta osasin sitten toimiakin. Ope sanoi ettei aina korjata eteen.

En tiedä mikä meni pieleen mutta tuon kierroksen aikana rupesi keljuttamaan hirmuisesti, menin ihan lukkoon ja rupesi itkettämään. Ei varmasti ainakaan parantanut omaa suoritusta. Hammasta purren tsemppasin itseni seuraavalle kierrokselle. En tajua mistä otin itseeni, sillä ope ei sanonut mitenkään pahasti ja omasta mielestäni meillä meni kuitenkin ihan ok. Olisin vissiin tarvinnut vain enemmän positiivista rohkaisua ja niitä hyvä-kehuja (joita ainakin eilen tuli ylitsevuotavan paljon).

Jälkimmäiseen kierrokseen (oikea) oli tarkotus yrittää tulla 2., 1. ja 2. Ei onnistunut ekalla yrityksellä mutta suht nopeasti kuitenkin. Teorian kyllä osaan mutta käytännön soveltaminen on vaikeaa. Välillä Rusina tehtävällä vaihtoi laukan vääräksi ja muutaman otteeseen taisi hermostua pelhameista sillä nakkeli niskojaan. Nopeasti päästiin kuitenkin aina sopuun.

Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtotehtävää vinohypyillä. Neljän kavaletin rata. Vasemmasta laukasta kolmonen, oikeasta kakkonen, vasemmasta ykkönen ja oikeasta kakkonen. Vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtui hypyissä. Oikeasta vasempaan vaihtoi askeleessa kavaletin jälkeen. En tiedä vaihtuiko hypyssä jo ristiin. Jälkimmäisellä kerralla oikeasta vasempaan jäi ristilaukaksi enkä saanut sitä vaihtumaan pohkeella. Sisäpohje ja ulko-ohja oli neuvot. Ite olin siinä vaiheessa ihan pihalla että mitä enkä ollut varma meidän ristilaukasta. Käsky kävi että hyppää vielä jonkun yli. Sitten vaihtoi vasemmaksi. Kummallista miten ristilaukka ei tuntunut hankalalta. Siksi en ollutkaan varma että mitä minun halutaan tekevän.

Loppuravit oli aika pikaiset. Rusina oli hyvin pyöreänä. Jopa niin paljon että arvelutti että painuuko se kuolaimen alle. Mitään kommenttia ei tullut. Yritin vähän kohotella sitä ylös. Sain ainakin korkeimman kohdan hilattua lähelle niskahihnaa. Ei kyllä ehkä loppuverkassa ole enää tarkoituksena. Yritin ravata vielä tuomarikopin ohi että näkisin onko ratsu kuolaimen takana. Käskettiin käyntiin ennen kuin ehdin sinne asti.

Vielä lopputunnistakin oli semmonen olo ettei Rusinaan ollut oikein otetta. Kyllähän se kuuliaisesti teki suunnilleen mitä pyysin mutta takapuolituntumani hienosäätöön oli ihan hukassa. Olisin halunnut alkuun pyöritellä hetken itsenäisesti ravissa ja sitten laukata jokusen kierroksen ympyrällä laukkaa säädellen ihan ilman puomeja. Mutta eipä se näin ryhmäratsastuksessa onnistu. Kummallinen jälkikeljutus jäi vaikka Rusina oli kiva ja omasta mielestäni meni ihan hyvin. En ymmärrä!

Ongelmia:
ei tullut omasta mielestä tarpeeksi kehuja vaan kaikki tuntui olevan pielessä
heppaan en saanut kunnon otetta koko tunnin aikana enkä tiennyt koska menee hyvin
vähän vyöryi välillä
en huomannut eroja

Parannusta:
meni aika helposti
Rusina käyttäytyi kelvosti
laukat vaihtui 75 %

Kooste alkutunnin ravipuomeista. Annelle kiitos kuvauksesta.

torstai 30. elokuuta 2012

Istuntaa ja apujen käyttöä yksityisvalmennuksessa


Pitkän haaveilun jälkeen sain luvan ja aikaiseksi hommata Mintin pitämään mulle ja Easylle kouluvalkkaa. Yritin haalia muita ratsukoita mukaan. Kysyinköhän kuudelta ihmiseltä eikä kellekään sopinut. Asennoiduin sitten että kiva saada kaikki huomio itselle.

Opetus oli ihanan positiivista ja keskityttiin aika pieniin asioihin. Ennen ratsastusta olisi hyvä kuulemma venytellä. Ensimmäiseksi mun jalkani käännettiin oikein päin, piti ajatella O-asentoa eikä A:ta. Pohkeet tuli ihan erilailla kiinni hevosen kylkiin kuin ennen. Tuntui hyvin kummalliselta. Jalat tuntui olevan myös liian takana mutta olivat kuulemma juuri oikein. Pohkeita ei saanut antaa potkutyyliin vaan rokisti "pyörittämällä jalkaa varpaiden ympäri".

En olisi ikimaailmassa uskonut kuinka herkkiin apuihin Easy reagoi. Monesti en ollut edes varma että olinko tehnyt jalalla jotain vai vasta ajatellut kun ratsu jo reagoi. Jos pienestä pohjeavusta ei tullut reaktiota niin raipalla kutiteltiin. Raipasta eteenpäin säntäys ei kuulemma ole hyvä asia sillä sellaisella liikkeellä ei tee kouluradalla mitään. Raipalla ei siis saa säikytellä vaan kevyesti huomauttaa.

Suurin osa tunnista mentiin käyntiä tai olin paikallani kuuntelemassa ohjeita. Tämä oli enemmän aivojumppaa ja tunnustelua. Mentiin koko tunti ympyrällä. Kun hepo jännittyy niin korjataan pohkeella eteen. Ravissa sai mieluummin keventää niin ratsu rentoutuu paremmin.

Taisi olla ensimmäinen tunti kun oikeasti en yrittänyt ratsastaa hevosta pyöreäksi mutta se pyöristyi silti. Aika levoton oli kuitenkin edestä. Tehtiin suoristamista ja asettamista ja sain vinkkejä sisätakajalan ratsastamiseksi alle. Maastakäsin voi kuulemma asettaa ja pyöritellä astumaan vatsan alle ennen kuin nousee ratsaille. Suoralla hevosella väistätys taas ei ole niin hyödyllistä.

Tänään meidän pyörein askellaji oli laukka. Easy laukkasi yllättävän rauhassa. Laukassa ohjat oli pikemminkin vähän pitkät kuin napakat. Muuten taas oma ohjastuntumani taisi välillä olla vähän turhankin hellä.

Lopputunnista ravatessa kertaalleen hepo pelästyi jotain ja vähän loikkasi. Muuten oli rauhassa. Saisi kuulemma tunnin aikana useamminkin venyttää eteen ja alas. Käynnissäkin meni matalaksi mutta puri kuolaimeen ja jännitti päänsä paikalleen. Se oli huono juttu. Siitä kuulemma vain jännittyy ja pahimmillaan rikkoo käynnin tahdin. Käynnissä pään luontaisen liikkeen pitäisi säilyä.

Tunnin jälkeen loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa. Sielläkin hepo vähän säpsyi. Loppumatkasta tuli poni kärryillä vastaan. Easya ei kiinnostanut.

Ongelmia:
ei pysy paikallaan kun nousen selkään
painoa liikaa lavoilla, sisätakanen lintsaa
vähän levoton hepo
säikkypyrähdys

Parannusta:
hepo oli tosi herkkä
sain hyviä vinkkejä Easyn jumppaukseen

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Estevalkassa Valmalla puomeja ilman jalustimia ja 4 laukan linjaa


Hevosellinen viikonloppu oli näemmä pahasta kun tänäänkään ei olisi huvittanut lähteä tallille. Vaikka luvassa oli estevalkka. Sangen kummallista. Listasta puuttui multa ratsu, joten piti soittaa opelle. Ehdotin Koraa mutta se ontuu. Vastaehdotus oli Valma kun oon sillä kuulemma niin hyvin hypännyt. Mikäpä siinä. Viimeviikkoisen jälkeen suhtauduin ihan avoimin mielin. Lämmintä oli +17 ja ratsukoita valkassa 5.

Tänään oli itellä aika hyytynyt olo. Onneksi sain apua hepan laitossa niin ehdin kasata oman osuuteni esteistä. Kolme puomia 17 metrin välein ja lähemmälle pitkälle sivulle maapuomi, ristikko, 4 puomia 3 metrin välein, okseri ja puomi. Alkutunnista mentiin samaa puomeilla kun syksyn ekassa estevalkassa Hassella kavaletteina. Puomi, voltti, puomi, voltti toiseen suuntaan ja puomi. Vähän lujaa mentiin. Tätä kumpaankin suuntaan. Nyt osasin jo kiristää satulavyön toiselta puolelta vikaan, toiselta neljänteen eli tokavikaan. Mutta vaati alkuravit ja kaksi lisäkiristystä että kiristyi tarpeeksi tiukalle.

Ennen laukkaa nostettiin jalustimet kaulalle. Oli hyvin voi ei -olo. En ois yhtään jaksanut. Valman laukka oli tänään aikamoista kaahotusta ja vyörymistä. Ei helpottanut yhtään. Ensin mentiin puomeja oikeaan kierrokseen. Tarkoitus saada muutamat tasaiset 5 laukat välieihin, sitten kuudet. Meniköhän 5 - 6 yritystä että saatiin 5 + 5 onnistumaan. Kutoset onnistui helpommin, yrityksiä vaadittiin vain 2 - 4. Välillä ehti onneksi kävellä muiden laukatessa. Oli aika aavikkoimainen olo, onneksi oli vesipullo mukana. Vasen kierros oli paljon hankalampi. Ensin lennettiin väli neljällä. Laukkakin vaihtui välillä vääräksi. Lopulta saatiin pari onnistunutta 5 + 5 ja se riitti. Mutta kauan siihen meni.

Olin hyvin onnellinen että saatiin ottaa jalustimet takaisin. Kyydissä oli sen jälkeen ihanan tasapainoinen olo vaikka tamma poukkoilikin alla. Mentiin seuraavaksi linjaa, oikeassa kierroksessa alotettiin. Valma meni lujaa ja yritin kyllä pidättää. Askeleet taisi osua puomien yli kuten pitikin mutta aika lentämällä mentiin enkä ehtinyt paljoa välissä ajatella. Kertaalleen luikahti ristikon jälkeen vasemmalta ohi kun askel ei sopinut. Annoin mennä ohi, sillä muuten ois tullut kaaos. Okseria nostettiin pikkuhiljaa, suurimmillaan oli n. 85 cm. Ei ongelmia. Kuskia kyllä vähän jännitti että mitä korkeuksia Valma selvittää.

Lopuksi tultiin vielä toisesta kierroksesta. Okseria laskettiin ehkä 65 senttiin. Edelleen mentiin lujaa. Koska en osannut laskea välissä neljään niin saatiin vielä sakkokierros. Tultiin tämä ehkä kolmesti. Käsky kävi että pidätä joka askeleella. Keskivartaloni kuulemma ajaa vahingossa eteen. Pohkeet taisi olla välillä irti.

Valma kyttäili taas vähän autoja ja kun Tihta kaatoi esteen niin meinasi saada hepulit. Vähän säikky ja jännittynyt. Mutta silti mukava tamma. Parhaimmillaan Valma on aina tunnin jälkeen tallissa.

Ongelmia:
laukansäätely
oma vartalonhallinta
kuski oli tänään aika hyydyksissä
Valma oli jännittynyt

Parannusta:
ei yhtään kunnon kieltoa
ei ollut yhtä lennokasta ku aiemmin, ei keulinut
estekorkeus ei ollut ongelma

tiistai 28. elokuuta 2012

Ihastuttavalla Ilolla kouluvalkassa


Viime viikosta hurahtaneena otimme privatunnin kolmisin Äimiskällä uusiksi. Pelkäsin ratsukseni taas Lukea ja hitusen haaveilin Madonasta, joka osui Annelle. Minä pääsin uuden tuttavuuden Ilon kyytiin. Tiesin etukäteen että Ilo on reipas suokki ja pätevä esteillä. Vähän harmittelin että olisin mieluummin mennyt sillä esteitä. Lapsoset laittoivat hepan mulle valmiiksi. Näemmä tarvitsisin hepattoman viikonlopun, sillä tänään ei oikein olisi huvittanut lähteä tallille. Erittäin harvinaista mulla.

Oltiin maneesissa. Pihalla oli +19 ja maneesissa oli yllättävän sopiva ratsastuskeli. Pelkäsin tikahtumista. Selkään päästyäni hämmästelin että olenko tosiaan suokin kyydissä. Ratsu oli kapea. En ole yhtä luikun suokin selässä ennen ollut. Ilo oli yllättävän reipas. Itellä oli taas säätötunto hukassa kun oma kivan reipas meno oli opesta juoksemista. Alkuverkat mentiin itsenäisesti enkä siinä vielä saanut otetta ratsuun. Menin taas aika hellästi. Äkkiä päätyi kyllä sekä ratsu että kuski töihin kun opetus alkoi ja turhat helläilyt unohdettiin. Jalustimet nostettiin kaulalle heti alkuun.

Alkuun (tai oikeastaan koko tunti) tultiin kummallekin sivulle loiva kiemura keskelle. Ratsu piti taivuttaa sisään mutta ristiaskelia ei sallittu. Siinä olikin haastetta vähän vimpulan Ilon kanssa. Vauhtia oli monesti liikaa ja takaosa karkaili puolelta toiselle jos sitä ei vahtinut. Muistelen että tässä ratsua sai toiseen kierrokseen jo vähän pyöristymään.

Sitten ravissa sama homma. Ruvettiin pyöräyttämään keskelle vielä voltti uralle. Itelle tuli kommenttia liiasta vauhdista ja vähän riittämättömistä taivutuksista. Perisyntejäni. Mutta hepan ravi oli kivan tasaista ja tuntui että pääsin aika helpolla. Kyydissä oli tasapainoinen olo. Ratsastus oli enemmän hienosäätöä kuin tahkomista. Ei ruvennut hyydyttämään vaikka mentiin aika pitkät pätkät. Lopuksi keskeltä kiemuraa otettiin vielä laukannostot mukaan. Laukassa tehtiin vielä pääty-ympyrät. Kerran tai pari nousi väärä laukka. Ja laukassa tuli huutia taivutuksesta ja takaosasta.

Välissä pidettiin lyhyt hengähdystauko ja jatkettiin sitten samaa toiseen kierrokseen käynnissä. Käyntipätkä ei ollut kovin pitkä. Ravissakin tehtiin vähän lyhemmin. Laukannostot lisättiin samoin. Ei ollut muistaakseni suurempia puolieroja. Tai sitten olen autuaasti unohtanut. Hyvin jaksoi kuski. Hankalinta oli laukka. Mentiinköhän siinäkin liian lujaa. Pyöreys ainakin kaikkosi.

Lopuksi mentiin vielä laukassa uraa pitkin. Ilolla piti tehdä vasta-asetuksia pääty-ympyröillä. Olisin tarvinnut huomattavasti pidemmän laukkapätkän että olisin saanut homman toimimaan. Kyllä me toki laukattiin muttei kovin laadukkaasti. Jalustimet sai ottaa loppuraveiksi takaisin. Mutta koska en kokenut itseäni tarpeeksi hyytyneeksi niin kevensin loppuravitkin jalustimet kaulalla.

Tunti meni tosi nopeasti ohi. Ei tullut tällä kertaa pahaa väsymystä missään vaiheessa. Olisin jaksanut toisenkin tunnin hyvin perään. Saatiin käydä vielä yksäriratsun kanssa loppukäynnit maastossa. Taidettiin olla jopa parikymmentä minuuttia. Kertaalleen hepo siellä säikähti ihmisiä, muuten oli tolkusti. Menin luottavaisesti pitkin ohjin. Aika reipas oli käynti maastossakin.

Ilo oli yksi kivoimmista ratsuista tähän mennessä Äimiskältä. Mulle sopivan reipas ja säpäkkä. Kaikkea muuta kuin etupainoinen jyrä. Sama juttu kuin Millan kanssa: olisipa kaikki suokit tällaisia niin tykkäisin niistä yleisesti. Tunnin jälkeen olin turhankin nopea ja käytin ratsun pesulla vaikka se oli vielä tekemässä yhden tunnin illalle. Olipahan ainakin päässyt hiestä eroon. Ilman satulaa huomasi hyvin että aika hoikassa kunnossa hepo oli.

Ongelmia:
aika vetkula hepo
melko hoikassa kunnossa

Parannusta:
mulle oikein sopiva ratsu

maanantai 27. elokuuta 2012

Kevyttä peruspyörittelyä ja maastokäynti


Tänään menin taas melko perustreenin Easyn kanssa. Kevennettynä ja lyhennettynä versiona tosin. Pyöristelin sitä ympyröillä. Kelinä oli +17 ja kentällä muitakin ratsukoita.

Käynti oli vähän nahkeaa eikä siirtymät olleet ihan parhaasta päästä. Väliin tein muutaman 3-kaarisen kun tila antoi myöden. Muuten yritin pysytellä pois muiden alta. Laukkaa mentiin vain kierros kumpaankin suuntaan. Ei ollut onneksi pahimmasta päästä. Ravissa yritin saada venyttämään eteen alas. Sain houkuteltua pidemmälle ohjalle ja tuntumakin säilyi. Paljon on edelleen kuitenkin parannettavaa.

Lopuksi käytiin vielä kävelemässä maastossa. Alkuun piti keskustella suunnasta. Easy tahtoi käydä umpimetsässäkin niin käytiin. Loppumatkasta annoin ratsun valita itselleen mieluisen paluureitin tallille. Kiersi kuitenkin pidemmän reitin kautta takaisin. Ihan tallin kulmalla nähtiin jänö. Jonkin sortin pomppiva pitkäkorva siis, en osaa sanoa tarkempaa lajianalyysia.

Ongelmia:
ei kovin pyöreitä siirtymiä

Parannusta:
ei kyttäillyt kentän päätyä yhtä pahasti

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oikean kouluratsun kyydissä


Sunnuntaina ei ollut tarkoitus päätyä ratsaille vaan käydä vain kuvaamassa Annen kisat. Varmuuden vuoksi pukeuduin kuitenkin asiallisesti tallivaatteisiin ja otin kypärän ja hanskat mukaan. Niinhän siinä sitten kävi että muutaman tunnin hengailun ja juoruilun jälkeen olin kysymässä paikkaa aletunnille. Olisin ollut hyvin tyytyväinen ei-vastaukseenkin, jonka meinasin ensin saada. Mutta vastaus olikin jotain täysin odottamatonta: Miskan voisi liikuttaa. Open hieno kouluratsu alle siis ja sillä tunnille. Ratsukoita tunnilla oli 6, kelinä +20 ja tunnin piti uusin ope.

Hepo oli nätisti talutettaessa ja tallissa. Vähän hääräsi muttei häiritsevästi. Harjaus, satulointi ja suitsinta onnistui hyvin. Itseäni jännitti enemmän kuin Hasset ja Valmat yhteensä. Yleensä kun minä ja vaativalle tasolle koulutetut hevoset emme ole kaikista parhaiten tulleet juttuun kun hepot reagoivat tahattomiin painoapuihini.

Satulassa oli alkuun tosi erilainen olo. En muista sanoinko olevani etu- vai takakenossa. Äkkiä siihen onneksi tottui. Miska oli reipas mutta tolkku. Ei mitään poukkoiluja vaan kuunteli apujani ja ymmärsi ne. Omistajalta tuli ohjeeksi olla pohkeiden kanssa jämäkkänä heti alkuun. Laitoin siis ponikannukseni jalkaan.

Ratsu oli hyvin avuilla heti alusta asti. Käynti oli hankalin askellaji kun en saanut ratsua jäämään rennoksi. Hetken pyöristyi ja nousi. Samoin takaosa monesti kiemurteli vähän omiaan. Ravi oli keventäen mukavaa, harjoitusravi taas aikamoista linkousta kuten kouluratsulta saattaa odottaakin. Laukassakin oli tolkku.

Tunnilla ei mitään hirmu ihmeitä tehty. Jakaannuttiin omille ympyröille tekemään siirtymiä. Mulle tuli sanomista karkailevista lavoista. Ihme ja kumma niin omaan istuntaani ei puututtu. Oli aika erilaista tehdä siirtymiä Miskalla. Alkuun laukka-ravisiirtymissä laukka lyheni ja lyheni enkä ollut kartalla että millä hetkellä hepo siirtyy raville. Kuulemma pääsi venähtämään liian pitkäksi siirtymissä. Noloa tunnustaa mutta laukka ei noussut ihan joka yrityksellä. Parani onneksi loppua kohti. Miskan kanssa tuntui että laukka nousi ulkopohkeesta. Tuntui myös etten saanut puolipidätteitäni läpi enkä valmisteltua siirtymiä kunnolla. Hepo ei jäänyt odottamaan.

Saatiin ite toivoa että mitä siirtymiä harjotellaan. Valitsin käynti-laukka. Laukat nousi nyt pyynnöstä mutta käynnille siirtymiset ei tulleet ihan suoraan. Käyntipätkillä hepo jännittyi ja nousi edestä, ihan rentoja nostoja ei tullut. Mentiin noin kierros-puolitoista laukkaa ja noin kierros käyntiä kerrallaan. Siirtymät suht tiuhaan kuitenkin. Vähän jäi semmonen olo että tuli tehtyä hepalla ehkä sen elämän laaduttomimpia siirtymiä. Paljon olisi ainakin parannettavaa vielä. Video kavaltaa.

Välillä oli aikaa kikkailla omiani ja yritin saada ratsua vähän kootumpaan muotoon käynnissä. Tuli sanomista että se kiiruhtaa liikaa. Mutta käynti parani sen jälkeen rennoksi ja suoremmaksi ja ope tuumasikin että pieni eteenratsastus taisi tehdä hepalle hyvää.

Olipa ihana päästä osaavan ja fiksun ratsun selkään. Kunpa tuntihevosetkin ois tällaisia. Kuskin hymy oli aika muikea tunnin jälkeen.

Laukkaa. Kuvat on valitettavasti videokameralaatua.
Annelle kiitos kuvista.

Ongelmia:
säätönappulat ei olleet ihan hallussa
kiemursi käynnissä

Parannusta:
oispa tuntiratsutkin tommosia
Videokooste siirtymistä. Kameran käytöstä kiitos Annelle.

lauantai 25. elokuuta 2012

Estekisoissa Valmalla yhdellä kiellolla maaliin


Kisoihin sain kun sainkin alleni vielä toisenkin ratsun. Ei ollut mitään tietoa onko Valmalla ikinä ennen kisattu. Alotettiin senkin kanssa turvallisesti 60 sentin luokasta. Sama rata siis kuin Hassen kanssa. Valman kanssa oltiin vikoina. Nyt olin ehtinyt sivusta seurata sen verran että tiesin kakkosesteen olevan monille vaikea. En olisi Hassenkaan kanssa siihen lähestynyt kuten tein jos olisin ollut myöhemmin lähtövuorossa. Valman kanssa otin opikseni. Tarkemman suunnitelman keksin vasta ratsailla kun unohdin sen aiemmin miettiä: tehdä turvalliset tiet ja hakea nollaa.

Tallissa Valmakin oli tänään hankalampi. Korviin ei olisi saanut koskea yhtään, joten suitsien laitto oli aika eksoottista.

Valma oli verkassa vielä pinkeämpänä kuin Hasse. Mietin jo että mihin hulluuteen olen lupautunut. Yleisöä piti tuijotella, oli hepan mielestä aika hurjaa että niitä oli myös tien puolella. Pelottavinta oli kentän laidalla olleet x ja joku muu väärässä paikassa oleva juttu. Neljännellä kerralla päästiin niiden ohi ilman sivuloikkaa. Yhden oman loikan Valma esitti myös esteiden välissä. Ei ihan keulimista mutta pikakäännös. Yleisön ohi laukkaaminenkin oli hankalaa.

Pinkeä ratsu verkassa.
Kuvan otti Kaisa.

Verkkalaukkaa.
Laukkaa yleisön ohi verkassa.
Nyt tultiin verkkahyppyjä enemmän. Ristikko kahdesti, samoin pysty ja okseri. Alkuun valuttiin verkkahypyissä vasempaan reunaan. Keskityin suoristamiseen. Silti hepo lähti muinaiseen tellutyyliin kiihdyttämään viime metreillä estettä kohti. Esteen jälkeenkin vauhtia oli aika paljon. Yritin pitää lyhyessä laukassa ennen estettä, ope sanoi että laukkaa enemmän. Ohi ajavat autot jännitti heppaa tänäänkin. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä Valmalle kakkosen etukäteen.

Verkkahyppy ykköselle esteen ollessa ristikkona.

Verkkahyppy kun este oli nostettu pystyksi.
Kaisa kuvasi nämä.
Omaa vuoroa odotellessa jännitti edelleen epäilyttävän vähän. Lietsoin sitten itseeni kisajännistystä ja ehkä sen turvin taisin nyt ratsastaa vähän paremmin.

Verkassa kuski muistelee luultavasti rataa.
Valma tarkkailee ympäristöä.
Kameraa käytti Kaisa.

Ykkösestä päästiin hyvin yli. Kakkoselle pitkä suoristus ja yli. Kolmonen tulikin liian äkkiä ja laine oli tänään epäilyttävä. Keskiviikkona siinä ei ollut mitään pelottavaa. Siihen tyssäsi Valma. En päästänyt ohi ja toisin kuin Hassen kanssa näytin esteen. Sitten vasta uusi lähestyminen ja päästiin yli. Olisi heti ekalla kerralla pitänyt käydä lähempänä uraa ja suoristaa paremmin. Loppuradalla muutaman esteen kohdalla Valma suunnitteli ohimenoa mutten päästänyt. Ainakin vitoselle. Lopuista kuitenkin selvittiin ja päästiin 4 virhepisteellä maaliin.

Lainelankut oli tänään epäilyttäviä. Kuskilla vähän epämääräinen asento.


Kolmosesta toisella yrityksellä yli.
Kutonen.
Seiskaeste.
Kasi eli radan viimeinen este.
Enpä olisi uskonut että Valmalla menee paremmin kuin Hassella. Tulokseksi tuli 16. 31 lähtijästä.

Helpottuneet ilmeet kun rata on ohi.


Hieno Valma!
Vasta lähtölistasta selvisi että Valman oikea nimi on Waleica. Sitten löytyikin hepo sukupostista ja selvisi että 8v tammalla on kaksi varsaa. Suomessa syntynyt FWB.

No olihan se ihan mukavaa.
Kaisalle kiitos kaikista kuvista.


Meidän rata. Anne kuvasi. Kiitos!

Hasardi-Hassella 60 cm estekisoissa


Estekisoihin lähdin siis suunnitelmien mukaan Hassella metsästämään lisää cup-pisteitä. Tavotteena oli vaatimattomasti voitto ja totesin ettei sekään välttämättä riitä. Estekorkeutena turvallinen 60 cm. Tämmösiä pikkukorkeuden kisoja ei vähään aikaan ole ollutkaan. Etukäteen jännäsin eniten että tuleeko vesimattoja. Onneksi matto oli vielä tässä luokassa rullalla esteen vieressä. Arvosteluna oli 367.1 ja luokassa lähtijöitä hurjat 31. Neljä verkkaryhmää. Mua ja Hassea monet patisteli kasikymppiin mutta kuten kohta selviää niin omaan arvostelukykyyn kannattaa luottaa.

Verkassa. Kuvasta kiitos Kaisalle.

Tallissa Hasse katseli pitkästä aikaa satulaa pahalla silmällä ja oli satuloidessa levoton.

Kisakeli oli lämmin +17. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Se hankaloitti ainakin kakkosesteen ratsastusta kun valkoisen okserin eteen lankesi varjo. Lähtölistaa piti vähän värkkäillä kun toisella extremeratsullani (Valma) mut oli laitettu ekaksi ja Hassella kolmanneksi. Valman kanssa siirryttiin luokan vikoiksi. Olin siis Hassen kanssa tokana.

Oma tulkinta ratapiirroksesta. Kolmosella oli lainelankut.


Verkassa Hasse oli tavallista pinkeämpi. Pysyi kuitenkin näpeissä eikä sinkoillut. Verkkahyppyjä otettiin hyvin maltillisesti. Kerta ristikolle ja pystylle. Okseri kahdesti. Verkkaesteenä oli ykkönen. Kummankin okserihypyn jälkeen Hasse lähti kiihdyttelemään ja taas povasin ongelmia. Ei onneksi kyttäillyt mitään esteitä.

Verkkahyppy okserille.
Kuvan otti Kaisa.

Suunnitelma radalle oli että tiukat tiet enkä usvattele liikoja. Ykkösen jälkeen kiihtyi kuten arvelin, tulin kakkoselle vähän huonon lyhyen tien enkä saanut suoristettua. Hasse pudotti käyntiin. Yritin vielä käynnistä hyppyyttää mutta tyssäsi. Tajusin että tähän kaatui voittohaaveet. Uusi lähestyminen ja yli. Suunnitelma B oli päästä turvallisilla teillä maaliin asti. Laukka ei edennyt kunnolla (tai en uskaltanut päästää), monesta hypystä tuli aika töksähtävä.

Eka este radalla. Kuvaajana oli Kaisa.

Kakkosesta ei päästykään heti yli. Kaisan ottama kuva.
Kakkosesta toisella yrityksellä yli. Vasemmalla näkyy kutonen, oikealla
puskien välissä kasi ja etureunassa punainen nelonen.
Kuvan otti Mirka.
Kakkoselta alas. Nämä laskeutumiskuvat on yleensä aika kauheita.
Kuvauksesta kiitos Kaisalle.
Kolmosen jälkeen hepo oli aika sinkoilevassa mielentilassa. Yllättävän hyvin sain sen rauhoitettua ennen linjaa. Vitosen jälkeen unohdin hetkeksi radan, onneksi esteillä oli numerot. Ei tullut ihan paras lähestyminen kutoselle kun vähän pullahti linjasta yli. Kutosen jälkeen vauhti kiihtyi. Seiskalle tultiin aavistus lujempaa kuin olisi tarvinnut ja tämä kostautui sillä että kasista puski oikealta ohi. Ei kuulutettu hylsyksi vielä siinä vaiheessa mutta hylsyhän siitä tuli. Uusi lähestyminen ja kasista yli. Maaliin asti siis selvittiin.

Nelonen eli linjan eka.
Kuvan otti Kaisa.

Seiskasta yli, vauhti ei ollut tässä enää kuskin hallussa.
Kameraa käytti Kaisa.
Jälkimmäisellä yrityksellä myös kasista yli.
Tässä vaiheessa tulos oli jo hylätty.
Kaisan ottama otos.
Oltiin ehdottomasti oikeassa luokassa. Jos olisin saanut hypätä ristikkoluokan alle niin tästä olisi ehkä voinut tulla jotain. Nyt itseäni jännitti liian vähän ja ratsastin huonosti. Siihen yhdistetään jännittynyt ratsu niin eihän siitä hyvää tule. Kuinkakohan monet kisat Hassella pitäisi käydä että rentoutuisi kisatilanteessa? Se vähän yllätti kuinka vähän tuo hylsy itseäni harmitti. Monesti on 4 vp keljuttanut enemmän. Yhtenä lisäsyynä pidin sitä että saisin vielä toisen mahdollisuuden Valman kanssa. Rata oli aika hankala kun hylsyjä tuli 10. Lähes kolmannes sai siis hylätyn.

Laukkaa verkassa ennen suoritusta.

Verkassa huomasi olevansa pikkuluokassa. Kasikympin verkkaan verrattuna meno oli paljon kaoottisempaa. Mutta siitähän se paranee kun kuskeille tulee lisää kokemusta.

Video meidän radasta. Annelle kiitos kuvauksesta.

perjantai 24. elokuuta 2012

Mini-innareita Koralla


Tämän päivän ohjelmassa oli esteitä, tarkemmin in-out -jumppa. Ajattelin että perinteiseen tyyliin hypätään jumppasarjaa, jonka lopussa oleva okseri nousee. Väärin meni. Tajusin myös että meidän oma ope ei pidä tuntia eikä toinenkaan perjantaisijainen. Arvelin sitten että ehkä uusin tulokas. Väärin meni taas ja tunnin piti onnellisten heppojen ope. Kolmas pieleen mennyt arvaus oli ratsuni. Arvelin jotain Hassen ja Valman suuntaan mutta tulikin pitkästä aikaa Kora. Ratsukoita tunnilla oli 7 ja kelinä aurinkoinen +15.

Esteet oli ekan tunnin jäljiltä valmiina kentällä. Koran laittoon sain pari pikkuapulaista. Kentällä piti toiseen jalustinhihnaan laittaa kierre. Kora oli omaan tapaansa kirahvina ja kulki pää ylhäällä. Sillä martingaalit tulevat todella tarpeeseen. Yritin todella työstää ratsua avuille ja pyöreämmäksi heti alusta asti. Opelta ei hirmuisesti kommenttia tullut. Yritykset ei tuottaneet tulosta vaan taivaita kurkoteltiin.

Kaikkea muuta kuin pyöreä ratsu.
Kuvan otti Anne.

Ekana tehtävänä tultiin maapuomeja ravissa. Meiltä kaivattiin rentoutta. Tätäkin tultiin yllättävän monta kertaa. Sitten puomit laukassa. Ei lujempaa vaan rennommin. Kora sai vähän venyttää puomeille. Kommenttia tuli etten saa puristaa ja punkea kohti ekaa puomia. Seuraavalla kerralla oikein keskityin ja silti tuli samasta asiasta sanomista. Huusin vastaan etten puristanut. Ei mennyt läpi.

Ravipuomit.

Laukkapuomit.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin ensin joka toinen (viidestä) puolikkaina kavaletteina, myöhemmin kokonaisina. Ihan kelvosti meni ja rentous lisääntyi. Mentiin näitäkin useampi kerta.

Loikka kavaletin yli.

Ja toinen. Anne kuvasi.
Sitten tultiin vuorotellen 4 puolikasta kavalettia, joiden välissä oli 2 laukan kolo, käännös oikealle ja kulmaan voltti kahden kavaletin yli. Jälkimmäisellä kierroksella 4 ekaa oli jo kavaletteina. Vähän oli voltilla alkuun ohjausongelmia. Kora puksutti kaikista yli mutta vähän kolisteli.

Tehtävän alussa puolikkailla kavaleteilla.
Kuvasta kiitos Annelle.

Lopuksi tultiin vielä "rata". 4 kavalettia, voltti kulmaan 2 kavaletin yli, linja, jolla puomi, kavaletti, puomi, kavaletti ja puomi (jota mentiin aluksi), vasemmalle ja vielä voltti kulmaan 2 kavaletin yli. Muiden alottaessa en halunnut jäädä muiden tavoin nököttämään paikalleen. Mentiin ensin käynnillä pitkin kenttää. Rupesin sitten ravaamaan kun näytti että odottelusta tulee pitkä. Muut tulkitsivat ravini valmistautumiseksi ja päästiinkin vissiin jo kolmantena tehtävälle. Kora oli kivan tasanen ja malttoi odottaa. Olisin kyllä kaivannut vähän korkeampia esteitä näin estetunnille. Selvittiin pudotuksitta.

Volttikavaletit ekassa kulmassa.
Annelle kiitos kuvasta.

Loppujen hypätessä jatkettiin pienen hengähdystauon jälkeen ravailua. Tein taas kaikkeni että saisin Koraa vähän myötäämään. Kertaalleen pää oli vähän laskeutumassa mutta liian myöhään huomasin ja olin jo vetänyt ohjasta. Sinne katosi se hetki. Eikä uutta tullut vaikka yritin mitä. Kannuksia oli vähän ikävä. Yritin vielä käynnissäkin mutta ei.

Ilmeellä mennään. Lops lops sanoo Koran alahuuli.
Kuvan otti Anne.



Lopputunnista kysyin opelta mitä Koralle pitäisi tehdä että sen saisi kulkemaan pyöreämmin. Ope sanoi että salaisuus on pohkeissa. Koran pitäisi kuunnella kääntävät pohjeavut. Suustaan se on kuulemma hyvinkin helppo. Pyörittiin tovi pientä kuviota ope ohjista kiinni pitäen. Eipä Kora paljoa pyöristynyt eikä hirmuisesti pohkeitani kuunnellut. Yleensä kuulemma vaan kiihdyttää pohkeista. Tänään tuntui etten aina saanut oikein mitään reaktiota. Ja kun raipalla muistutin niin ei pahemmin reagoinut siihenkään. Mutta nämä siis vain sivusuuntaisiin apuihin. Vauhtia oli sopivasti.

Kun kuski on tarpeeksi mutkalla niin hevonen laskee päätään.



Viimeiset hetket ennen pitkiä ohjia.
Annen ottama kuva.
Tänään lopetettiin taas tosi hyvissä ajoin. Onneksi kuvaajani oli hereillä niin en sitten laskeutunut vielä satulasta vaan kävelin sinnillä sinne lähes puoleen asti, jolloin tunnin kuuluisi loppua. Tulin kyllä alas selästä jo ennen puolta kun seuraava kuski saapui. Toisaalta osa oli ehtinyt taluttaa siinä vaiheessa jo 5 minuuttia. Ripeät apulaiset purkivat esteet, kiitos!

Ongelmia:
en saanut pohkeita kunnolla läpi
Kora oli koko tunnin kirahvi
laukat vaihtui hypyissä oikeaksi (vaikka olisi pitänyt pysyä vasempana)

Miinuksia:
kaartoon käskettiin jo 7 vaille
estekorkeus oli niin mini että nämä lasketaan kavaleteiksi

Parannusta:
opelta tuli mielestäni pelkästään hyviä kommentteja tänään
Kora oli tuttuun tapaansa tolkku

Videokooste tunnista. Kiitos Annelle kuvaamisesta.

torstai 23. elokuuta 2012

Epäonnistuneita puomivaihtoyrityksiä


Tänään kävin viimeisen vuokrarästini pois. Vähän oli hyytynyt olo aamusta. Omistaja ehdotti puomeja ja maastoa ja se kuulosti hyvältä. Kelinä oli pilvinen +14.

Olin vähän laiska enkä jaksanut kantaa kentälle kuin kaksi puomia. Pääty-ympyrän vastakkaisiin kohtiin, toinen lyhyen sivun keskelle, toinen kentän keskelle. Ajattelin että treenataan niitä lähestymisiä, joita Hippoksen mukaan voi harjoitella vaikka joka päivä eikä niillä saa ratsua pilattua.

Easy tasottui tänäänkin suht nopeasti. Yritin sitä houkutella vähän korkeampaan muotoon. Tiedä sitten miten onnistui. Alotettiin käynnissä, halusin pyöreät siirtymät raviin. Niitä sai yrittää useamman kerran ennen kuin onnistui. Ravi oli yllättävän tasaista. Ensin ravailin muualla kunnes tajusin että voin jo ravissa ylittää puomeja. Rupesin jopa vähän näkemään askelpaikkoja. Ravattiin ympyräkahdeksikkoa.

Pidettiin hetken huili ennen kuin alotettiin laukkatyö. Ensin vasemmassa laukassa ympyrällä kahden puomin yli. Osuttiin alkuun suht hyvin. Välillä tultiin toki lähemmäs ja välillä jäätiin kauas. Suht siistiä kuitenkin. Tätä jonkin aikaa. Aluksi laskin 12 laukka-askelta kaarelle mutta keskittyminen herpaantui enkä muistanut laskea enää enempää. Melko lopussa Easy potkaisi toisen puomin takasilla vinoon. Onneksi löytyi apua puomin suoristukseen.

Oikea kierros oli hankalampi. Väkimäärä ympärillä lisääntyi ja itselleni epätyypillisesti kadotin keskittymiseni. Oli semmonen olo että tarkkailevat meitä vaikka tuskin niin tekivät. En saanut keskityttyä ja tuli huonoja suorituksia. Ravirikkoja ja enemmän huonoja kuin hyviä osumisia.

Sitten keksin taas haastaa meidät hankalalla tehtävällä. Laukattiin ympyräkahdeksikkoa ja yritin vaihtaa laukkaa puomin päällä. Löytyipä tehtävä, josta suoriuduttiin onnettomasti. Yritin vaikka kuinka monesti mutta kumpaankin suuntaan onnistui vain yksi vaihto. Muuten vaihtoi aina ravimökellyksen jälkeen. Sisuunnuin tästä ja lepohetken jälkeen yritin uudestaan. Vaihdoin kasilla kulkusuuntaa, joten puomille lähestyttiin nyt eri suunnasta. Ei auttanut ja meni vielä huonommin. Yritin vaikka mitä. Laukata lujempaa tai hiljempaa, johtaa isosti, pitää ulko-ohjan tuella huolella, lähestyä puomia suorempaan tai vinompaan, antaa pohjeavut selvästi. Onnistumisia 0 %. Ei vaihda. Joku ei osannut jotain. Joko minä tai hepo tai kummatkin.

Pohdin että ei tätä tähän voi jättää. Ylitettiin puomia sitten vielä käyntisiirtymillä. Laukkasin nyt jo vähän pienennetyt ympyrät ja otin puomin ajaksi käyntiin. Sujui ihan ok. Piti vielä kertaalleen yrittää että vaihtuisiko askeleessa mutta ei. Sitten vielä käynnin kautta hyvä suoritus ja riitti.

Hinkutuksessa meni niin kauan että maastoreissu jäi loppuverkoiksi. Siellä oli minimaastotreenit menossa, joten yritettiin mennä mahdollisimman huomaamatta ravilla lammelle. Siellä vähän kahlausta ja pitkin ohjin käynnillä takaisin.

Ongelmia:
laukat ei vaihdu puomilla

Parannusta:
ravissa suht tasainen
aluksi ponnistuspaikat osui hyvin

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Estevalkassa Valmalla


Keli oli edelleen tihuttava +14 kun pääsin Aaltikselle. Olin estevalkkaan toivonut Hassea ja haaveilin että pääsisin sen kanssa treenaamaan ennen kisoja meille hankalaa vesimattoa. Haaveilin myös että oltaisiin kelistä huolimatta pihalla kun kisatkin on tarkotus pitää kentällä. Kolmesta toiveesta toteutui yksi: oltiin kentällä. Ratsukseni oli merkattu Valma enkä ollut siitä kovin onnellinen. Ratsukoita oli valkkaan tulossa 6. Esteitä kentälle kasattiin 5: portti, okseri, lainelankut ja kaksi pystyä.

Ratsulla pientä tynnyrivatsaa havaittavissa.
Anne otti kuvan.

Tallissa Valma ei tänäänkään antanut koskea korviinsa ja pään harjaaminen oli sen mielestä ikävää. Anne varusti ratsun kun olin kasaamassa esteitä. Kiitos.

Kuskin ilme on kauhistunut, hepo näyttää uteliaalta.
Kuvasta kiitos Annelle.

Valma oli taas omaan tyyliinsä reipas. Ei tänään ihan niin tasainen mutta kuitenkin ihan tolkku. Jo alkuraveissa huomasin että se säikkyy rekkoja. Vasen laukka nousi yllättävän hyvin. Taisi tulla yksi pukki vauhdissa. Eipä mennyt laukkailut ihan putkeen kun satula valahti oikealle kyljelle. Hidastin ja huusin apua. Eipä siinä auttanut kuin loikata alas kyydistä. Onneksi ei vatsan alle pyörähtänyt. Ja minä kun vielä ravin jälkeen kokeilin että vyö on tiukalla. Huonosti kokeiltu. Satula uusiksi paikoilleen ja vyötä kiristettiin kahteen otteeseen. Ison mahansa lisäksi näemmä vielä pullistelee.

Taitaa olla hetkeä ennen satulan pyörähdystä. Kuvan otti Anne.

Ekana verkkahyppynä tultiin vasemmassa kierroksessa portti maapuomilla kahdesti. Vähän kiihtyi estettä kohti. Mutta pidin laukan kontrollissa ja suoristin tarkasti niin päästiin hyvin yli kummallakin kerralla.

Verkkahyppyjä. Anne kuvasi.


Sitten tultiin oikeasta kierroksesta kerran. Kun oltiin lähestymässä niin rekka taisi päästää Valman mielestä väärän äänen ja hepo loikkasi ylöspäin. Nousi sekä etu- että takajalat. Kuski poistui satulasta kaulalle ja nappasi tiukan otteen tamman kaulan ympäri. Onneksi ei tullut enempiä loikkia ja pienen steppailun jälkeen hepo rauhottui. Pääsin omin voimin takaisin satulaan. Ope huusi että jatka mutta jalustin oli mutkalla satulan siiven päällä ja tahdoin sen takaisin jalkaani. Sitten jatkettiin ja päästiin portista yli. Ennakoin sen verran että pidin raipan koko hyppyjen ajan vasemmassa kädessä. Kävellessä kyllä kuskia jännitti ja kädet vähän tärräsi. Toivoin että rekat on hipihiljaa liikkumatta lopputunnin.

Ilmavaa menoa ennen säikkyloikkimista.
Kameran takana oli Anne.

Verkkahyppy oikeaan kierrokseen.
Kuvaajana oli Anne.
Ekana hypättiin 6 esteen rata. Estekorkeus jossain 60 sentin kieppeillä, turvallisen pieniä. Muutamat ponnistuspaikat ei osuneet ihan kohdilleen mutta päästiin puhtaasti maaliin. Olin positiivisesti yllättynyt.

Seuraavan 6 esteen pätkän estekorkeus oli n. 75 cm. Eka (portin yläpuomi) tippui ja kolmosen jälkeen hepo pomppi sen verran että vasen jalustin putosi (huomaa videolta). En saanut sitä vauhdissa takaisin jalkaan vaikka lähellä oli. Hyppäsin sitten loput 3 estettä yhdellä jalustimella. Vähän oli ohjausongelmia ja kahdesta äksästä mentiin yli. Ekan Valma hyppäsi, toinen juostiin kumoon. Hupsista vaan. Ope sanoi että vähän huolestuttavan näköistä että pysynkö kyydissä. Jalustin jalkaan (sain sen lennosta vikan esteen jälkeen) ja sakkokierroksena vielä portti uudestaan. Meni paljon paremmin. Vaikka Valmalla olikin tapana ruveta kiihdyttelemään n. 5 metriä ennen estettä.

Kuvittelin jo että lopetetaan. Mutta tultiinkin vielä 4 hypyn uusintarata, josta ope kellotti meille aikaa. Huokaisin että voi ei. Ope sanoi että Valman kanssa en voi tehdä mitään hullua. Vastasin että tiedän kyllä. Portti, tiukka kaarre vasempaan (n. 270°), pystyn jälkeen tiukka kaarre oikeaan (taas yli puoli kierrosta), okseri, tiukka kaarre oikeaan ja mentiin portin sisäpuolelta. Tässä välissä sai vähän ratsastaa eteen ja lopuksi vielä laine. Meillä putosi eka. Mutta aika oli porukan toiseksi nopein! Vähän päälle 30 sekuntia. En olisi ikinä uskonut. Valma ei käänny kovin nopeasti enkä voi ratsastaa sillä kunnolla eteen kun se ei sen jälkeen tule takaisin. Käännyttiin näemmä kuitenkin tarpeeksi pienesti ja hepan laukka on luonnostaan niin isoa. Olisin kyllä voinut kääntää vielä tehokkaamminkin. Mutta 4 vp aiheutti sen että jäätiin tuloksissa tokavikoiksi.

Näin taipuu Valma. Kuskia hymyilyttää.
Annen nappaama tilanne.

Tunnin jälkeen oli autuas olo. En olisi ikinä uskonut että Valman kanssa menee näin hyvin. Ei yhtään kieltoa! Kaksi pudotusta ei ole kovin paha. Tämä tunti oli kuin hyvä elokuva: omat tunteet vaihteli laidasta laitaan. Epätoivoa ei onneksi ollut. Loppukommentti opelta oli että Valmalla kai ois kivempi hypätä kun Hassella ja kollegat valkasta usutti että miksen lähde Valmalla kisoihin. Ehkä sitten niihin seuraaviin? Toinen ope sanoi että Valma on ruvennut viimeaikoina menemään kouluakin paremmin.

Todistusaineistoa että lopputunnista hepo vajosi kuolaimen alle.
Annen otos.

Ongelmia:
säikkyi rekkoja
2 pudotusta
ei aina ihan hallussa

Parannusta:
ei yhtään kieltoa!
pysyin kyydissä vaikka välillä oli vähän haastavaa
ei kytännyt lainelautoja eikä porttia

Tunnin ratapätkät. Annelle kiitos kameran käytöstä.