lauantai 28. helmikuuta 2015

Junnun esteratsun kyydissä

Tämän viikon lauantaina vihdoin löytyi seuraa pienryhmäesteille. Yritin samaa jo viikkoa aiemmin. Hevostoiveena Meri, sillä tämä oli viimeinen hetki kun ehdin hyppäämään ennen kisoja. Vaan eipä mennyt toive läpi ja ratsukseni tuli tallin uusin tulokas Cunami. Eipä ollut ruunasta oikein muuta tietoa kuin tallin kuulumisten esittely: "Tallille saapui viime viikolla uusi hevonen 6-vuotias ruuna Cunami. Se on iso, 170 cm korkea mutta rauhallinen ja turvallinen. Henkilökunta on ratsastanut Cunamia ja siltä poistettiin sudenhampaat. Tänään ensimmäinen onnellinen asiakas sai kokeilla sitä ja hevonen esiintyi edukseen."

Ruuna löytyi Rusinan entisestä karsinasta. Olihan se isohko muttei liian iso. Sentään ruunikko. Hoitaessa kiltti ja utelias.

Selästä ei tuntunut isolta. Harmonian kanssa samaa kokoluokkaa. Pienempi kuin Mörkö. Ainakin kevyempi.

Esteitä oltiin kasattu maneesiin okseri ja kaksi pystyä. Jo alkuverkassa Cunami antoi itsestään hyvän kuvan. Hyvin ratsastettu ja kuuliainen hevonen. Vähän jännittyi ovipäädyssä pihalla pörräävästä traktorista muttei tehnyt mitään. Alkuun oli sellainen olo että saattaisi singota hetkenä minä hyvänsä paikalta mutta löysimme luottamuksen toisiimme. Säätövaraa löytyi niin ravista kuin laukastakin. Ruuna teki mitä minä pyysin. Ope muistutteli että jotain pitäisi pyytääkin, voltilla taivutaan sisäpohkeen ympäri jne., minä kun meinasin nauttia vain matkustamisesta. Laukassa ruuna välillä jännittyi ja nosti päätään, niinä hetkinä olin ihan tyytyväinen martingaaleihin. Ohje tuli pitää kädet aloillaan. Ekalla kerralla huomautus saattoi olla asiallinen mutta myöhemmin vähän ihmettelin. Pidin niin aloillani kuin osasin ja silti ruuna saattoi nostaa päätä. Tuli epätoivot Ekun kanssa mieleen. Laukassa ratsu tuntui muutenkin menevän aika lujaa.

Tehtävät alotettiin ravipuomeilta. Kaikki epätahdikkuus ja huonot tiet oli pitkälti kuskin hutilointia. Hauskasti hepo myös juoksi seinille jos unohdin kääntää. Tarkkuutta, tarkkuutta. Saatiin onneksi ihan kelpojakin suorituksia.

Sitten samaa (eli suunnanvaihtoestettä) tultiin ristikkona milloin minkäkinlaisella ympyrällä tai kahdeksikolla. Cunami hoiti hommansa hienosti. Kun pääsin laukasta jyvälle niin saatiin tosi hienoja nostojakin. Semmonen olo että hepo olisi helposti loikannut 130 cm. Tuntui ilmavalta.

Suora linja pystyltä okserille oli hankala päästä suoraan. Tasainen tahtikin tuppasi olemaan hukassa. Pidätteet välissä olisivat voineet mennä systemaattisemmin läpi. Jotain taisi pudotakin. Mutta edelleen voin ottaa syyt niskoilleni. Ruuna teki mitä annoin sen tehdä. Pääosin esteet oli tosi pieniä. Vikalle kierrokselle nostettiin ehkä 70 senttiin. Nyt oli jo aavistus hypättävää.

Cunamilla oli kiva mennä. Kuulemma kerää muista hevosista virtaa eikä vielä oikein ymmärrä ryhmätunteja. Siinä mielessä pääsin kaksaritunnilla helpolla. Ei pukitellut ja esteiden jälkeen pään vetäminen alas oli erittäin maltillista. Ei mitään lähellekään sellaista mitä Remu teki muinoin. Vaikka tämä olikin ruuna niin tykkäsin kovasti ja toivottavasti pääsen kyytiin toistekin.

Ongelmia:
annoin vähän sooloilla
yksi pudotus, kiemuraa
ponnistuspaikat

Parannusta:
laukannostot
hyppäsi helposti


Anne kuvasi, kiitän!

torstai 26. helmikuuta 2015

Kahdeksan puomin kidutusta möhköllä

Torstaina menin mielelläni tallille, sillä kuvittelin ratsuksi tulevan joko Fossin tai Lidan. Pieleen meni ja listassa luki Mörkö ja puomeja. Olisin mieluusti ottanut minkä tahansa muun neljästä tarjolla olevasta ratsusta.

Mörkö oli sisällä, aiemman tunnin jäljiltä märkänä. Käyttäytyi hoidettaessa ihanasti kuten yleensäkin. Aikaa oli hyvin mutta unohduin haaveilemaan.

"Esteiden" kasaus oli tänään helppo homma. 4 puomia pitkälle sivulle ja 4 I:hin.

Alkuverkan käyntiosuus meni ihan ok. Lyhensin ohjat ja ruuna pyöristyi. Tajusin tosin vasta open kommentista että yhä mielestäni lyhyt ratsu olikin vain vähän vähemmän pitkä. Käski asettaa ja taivuttaa kummassakin kierroksessa oikealle. Ravi oli askellajeista vaikein. Eli pisin, vyöryvin ja vähiten pyöreä. Laukassa kulki asiallisemmin. Verkassa tehdyn laukanvaihdon Mörkö ennakoi jo kun vasta valmistelin.

Puomitehtävinä tultiin toisella sivulla loivaa kiemuraa neljän puomin yli. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin väistö sisään, suoristus ja takaisin uralle. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Kumpaankin suuntaan. Väistöt aloitettiin mielestäni ihan hyvin mutta aavistuksen kummallisten ohjeiden (huolellisemmin välissä suoraan vaikka suoristus ei olisi voinut olla juuri pidempi, ehkä se oli sitten hutiloitu ja ymmärsin väärin?) jälkeen rupesin itse lukkiutumaan ja sivuliike huononi. Kiemurat ei menneet hyvin oikein missään välissä. Kuvittelin että puomia ylittäessä olisi pitänyt suoristaa ja vaihtaa taivutuksen suunta mutta suoristus kuulemma riippuikin kaaren kohdasta ja olin myöhässä. Taas taisi jäädä jotain ymmärtämättä. No, huonosti taivuttiin silti. Kun lopulta tultiin vinopuomeja ravissa suoraan niin olin yhä eri mieltä kommenteista. Päästiin melko suoraan (max 0,5 metrin heitto) mutta sivulle ajautumisesta tuli sanomista. Vieläpä eri suuntaan kuin omasta mielestäni.

Laukassa ei tultu puomeja vaan volttailtiin. Taisi olla sen jälkeen kun nostettiin jalustimet kaulalle. Kevyttä istuntaa, harjoitusravia, kevyttä ravia. Ei kovin paha.

Sitten tultiin vuorotellen puomitehtävä ravissa ja laukassa, kaikki 8 puomia, tiimalasityyliin. Puolikas lävistäjä ja keskellä ns. lävistäjän vaihto ja sama toisesta päädystä. Kuva alla. Puomit oli vain siroteltu matkalle, joten mitään tiettyjä laukka-askelia ei ollut luvassa. Ensimmäinen kierros tultiin ravissa, sitten heti perään sama laukassa. Ei kovin ihanaa. Mörkö meni pitkänä ja vähän lujaa. Minä keskityin vain ohjaamaan ja yritin pitää vauhdin hallittuna. Toisella kerralla tultiin kaksi kierrosta peräkkäin laukassa. Ei ollut hyvä enkä oikein tajunnut mitä olisi pitänyt muuttaa. Vasta näiden jälkeen ope sanoi että kaipasi lyhyempää laukkaa. Matkan varrella käski käyttää vatsalihaksia.

Tiimalasilävistäjät.
Lopuksi tultiin vielä samaa kääntötehtävää kuin muinoin Nupun kanssa. Kahden puomin yli piti tehdä ns. voltti ja saada väliin mahdollisimman vähän laukka-askelia. Kaksi volttia pitkälle sivulle. Kuva alla. Tajusin kyllä että pitää kääntää myöhemmin, ekalla kerralla meni jo liian myöhäksi. Vasta kun rupesin ajattelemaan laukkapiruettia keskelle niin hommasta rupesi tulemaan jotain. Yleensä vika oli liian pitkässä ja löysässä laukassa. Vaikka käynnissä lyhensin ohjat kuinka lyhyiksi, oli ne silti laukassa liian pitkät. Ope käski käännöksissä kääntää yläkroppaa paremmin menosuuntaan. Olisin tarvinnut vielä oikea-aikaisemmat ohjeet. Mörkö kyllä halutessaan kääntyi. Ensin vasen, sitten oikea kierros. Ei kovin ihanaa ja ajatuskuplani oli aika sensuroitavaa tavaraa. Vasempaan taisi tulla 2,5 vähimmillään, oikeaankin päästiin parhaimmillamme aika harvoilla ja kun lopulta mentiin kohti seinää ja minä vain kehuin tehtävän suorittamisesta niin Mörkö otti oikein hienoja kääntöaskelia laukassa. Pääosin pysyttiin hyvin laukassa.

Mahdollisimman vähän askelia puomien väliin (vihreät nuolet). Näitä kaksi.
Punaisella piirretty normaali volttikuvio.

Loppuverkat mentiin yhä ilman jalustimia. Ei paha edelleenkään. Ravissa tehtiin lyhentämistä ja eteenratsastuksia. Lyhensi sinnepäin, ainakin tuli eroja. Olisi ollut varaa tehdä vielä paremminkin. Eteenratsastuksissa valahti yleensä pitkäksi. Open kommentti taisi olla että näyttää ihan hevoselta. Itse en tästäkään tunnista tullut kovin onnelliseksi. Menihän meillä ehkä 30 sekuntia tästä puolestatoista tunnista kivasti.

Ongelmia:
en tykkää ratsastaa isoilla, pitkillä ja raskailla

Parannusta:
Mörkö on kiva hoitaa
muutama hyvä hetki

maanantai 23. helmikuuta 2015

Sulkukiemurtelua

Maanantaina sain taas riemukseni jatkaa Harmonian kanssa. Tamma oli kuulemma ollut loppuviikosta erittäin häijynä, joten mekin jatkettiin taas varustamista käytävällä. Osasihan se siinäkin kiukutella eli harjasin raippa kädessä. Riittävän monesti kun muistutteli että uhkailu ja päälletulon yritykset eivät ole suotavia niin rauhottui. Satulasta ei sitten enää sanonut juuri mitään.

Kentälle oli ilmestynyt pari peiliä. Hoo ei niistäkään välittänyt. Tuntikaverina ollut poni sen sijaan tuijotteli niitä hartaasti. Oltiin kaksin tunnilla. Päivän ohjelmassa sulkuja. Kuvittelin että tämä olisi meille helppoa kun mennään jo valmiiksi perä sisällä.

Alkuverkassa peruspyörittelyä. Tamma oli tahmeahko. Raviväistöt vielä vähän enemmän hyytyen. Ollaan kuitenkin parannettu väistöjä, sillä nykyään enää harvemmin takaosa meinaa karata edelle. Ope käski laukata rauhallisesti pohjan kunnosta johtuen. Pitkä sivu ja laukkaympyrä keskelle. Vasen laukka oli löysää. Ope kaipasi lyhyempää tammaa. Itsestäni tuntui hankalalta tehdä puolipidätteitä kun pelkäsin ravirikkoja. Oikea sentään rullasi ihan ok. Sain jotenkin skarpattua. Väistöjä olisi tosin mulle riittänyt ihan pari.

Sulut tehtiin käynnissä pitkille sivuille. Puoleen väliin asti aina haettiin että mitäs tässä pitikään tehdä. Sitten tuli jokunen hyvä askel ja kiemurtelua pois linjalta, hyytymistä sekä taivutusasteen vaihtelua. Yllättävän huonosti tunsin selkään missä takaosa menee. Mutta ihan turhaan kuvittelin että tämä olisi ollut jotenkin helppoa. Selvästi tamma ihmetteli että mitäs kummaa, yleensä pitää aina kulkea suorana. Mitä tämä tämmöinen on! Kehujen myötä sai ehkä vähän juonesta kiinni että nyt oikeasti piti kulkea mutkalla. Kuskilla oli perushankaluudet saada oikea ohja pidettyä tuntumalla (oli aika tyhjä) sekä nyrkit kiinni.

Loppuravit eteni tavalliseen tapaan reippaammin kun istuin harjotusravissa. Sulkujenkin välillä mentiin lyhyet sivut ravia ettei ihan hyydyttäisi. Muoto oli suht tasainen ja raville päästiin yllättävän hyvin. Loppuverkan 10 askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä meni sekin aika mukavasti. Tasainen muoto ja hienosti käyntiin. Takaisin raviin olisi voinut lähteä vielä ponnekkaammin.

Loppukäyntien jälkeen jatkettiin vielä talutusharjoituksia. Hoo on kunnon sirkusponi. Selvästi näitä on treenattu aiemminkin. Parhaimmillaan irtosi yksi laukka-askel ja pukki kun lähdin pysähdyksistä vauhdilla juoksuun ja tamma seurasi perässä. Sen jälkeen ravista lähti paras terä ja tamma ravasi mieluummin hitaasti. Kuskin huippunopeus oli 12,8 km/h. Mutta kiemurtelut, siirtymät käynti-ravi-seis ja taakse menivät aika kivasti. Vierellä tamma puhalteli käsiini. Liekö odotteli jotain herkkuja?

Tallissa oli tunnin jälkeen kiltti hoitaa. Suhtauduin yhä aika ennakkoluuloisesti mutta annoin olla pitkällä narulla.

Ongelmia:
kiemurtelu suluissa
tahmailu liikkumisessa
kiukuttelu ennen tuntia

Parannusta:
talutusharjoitukset kivasti
tunnin jälkeen käyttäytyi tallissa
muutama hyvä siirtymä

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Rauhallisempi rata Fossilla

Sunnuntain kisojen jälkimmäinen ratani oli Fossilla, korkeus yhä 80 - 90 cm. Ruuna oli hypännyt alle ensin 70 cm ja sitten tämän 80 - 90 cm kisakuskillaan. Katselin suorituksen Lidan selästä.

Verkassa keskityin pitämään Fossin rauhallisena ja kivan hidasta ravia päästiin hyvin kevyellä tuntumalla. Verkkahypyt oli samat kuin aiemmin eli ristikko kahdesti, pysty kerran pienempänä ja kerran isompana. Taidettiin saada ylimääräinen hyppy kun hypättiin enempi läpi kuin yli. Okserin olisi saanut tulla kahdesti mutta koska meni hyvin niin tultiin vain kerran.

Oltiin tämän korkeuden vikana vuorossa. Koska ratsukoita oli enää 3 niin saatiin kaikki jäädä maneesiin. Pihalla olisi ollut kurja odotella yksin räntäsateessa. Ensin hyppäsi poni, sitten Lida. Itseäni meinasi vähän jännittää odotellessa. Seistiin kulmassa pois alta.

Oman vuoron koittaessa sai taas hypätä kasiesteen alle. Me käynnistyttiin vähän hitaasti, joten ehdittiin saada jo lähtölupa sitä ennen. Vähän tuli sanomista mutta hypättiin se silti. Kolahti mutta pysyi ylhäällä. Sitten sunnanvaihto ja alkuvoltti. Fossi meinasi kiihtyä.

Ykkönen päästiin puhtaasti vaikka Fossi yritti taas kiihdytellä ja tuijotteli yläkautta lähestymisessä. Myötälaukka! Kakkoselle sama juttu ja puomit mukaan. Ei kiihtynyt pahasti mutta silti kolmonenkin tippui. Vähän kiemuraa väliin mutta loppuradan Fossi nosteli jalkansa esteistä yli. Hepo olisi halunnut yhä mennä lujempaa mutten päästänyt. Siksi lähestymiset eivät olleet kovin nättejä vaan turpa oli kohti taivasta. Ponnistuspaikat oli kuitenkin suht ok ja meno hallittua. Vitosen jälkeen väärä laukka korjattiin (hitaasti) ravin kautta ja kaari mentiin vastalaukassa. Muuten vääriä laukkoja oli tavallista vähemmän.

Ei nyt mitään kaikista ihaninta mutta tyylikkäämpää kuin Lidan kanssa. Korkeus ei tuntunut pahalta. Treeneissä ruuna on mennyt nätimmin eikä ollut näin turpa taivaissa. Omistaja kommentoi radan jälkeen että sehän näytti kivalta ja luotto Fossiin palautuu tämmösten jälkeen. Ope ei sanonut meidän radasta mitään. Omat kommentit videon perusteella että olisi voinut sujua vähän paremmin. Ens kerralla hieman vähemmän himmailua.

Taluteltiin hetki pihalla ja sitten hepo pois.


Lotalle kiitos videoinnista.

Lidan keskimmäisenä kisakuskina, vauhtia radalla

Sunnuntaina oli aikainen herätys kun palasin reissusta kisoja varten. Luvassa esteharkkakisat Uotilassa, ratsuina Lida ja Fossi, 80 - 90 cm molemmilla. Lida ensimmäisenä vuorossa. Kisat alkoivat ysiltä ja olin aika sopivasti vähän sitä ennen paikalla tutustumassa rataan. Allaolevaan kuvaan on merkattu ykkösvaihe. Arvosteluna oli 367.1, kakkosvaiheessa tyyliarvostelu. Rata jatkui muistaakseni näin: ysi = vitonen toiseen suuntaan, kymppi = nelonen toiseen suuntaan, 11 = kolmonen toiseen suuntaan, 12 = 6 ja 13 = 8. Yhdellä lähtö/maalilinjalla siis kaikki kolme linjan ylitystä.

Ratapiirros napattu Uotilan fb-ryhmästä. Oksereina olivat 2 ja 3, ei 4 ja 5.
Olin aika nukuksissa enkä jaksanut kävellä rataa. Haahuilin maneesin keskellä ja opettelin esteitä laiskalla tavalla. Pelkäsin silti etten muista.

Kummatkin kisaratsuni aloittivat hommansa 70 cm luokassa. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä suoritukset. Tolkusti menivät. Sen jälkeen menin pihalle taluttamaan Lidaa kunnes oli aika ruveta verkkailemaan. Maneesissa kyytiin ja tamma tuntui täysin erilaiselta kuin treeneissä. Kulki pää pystyssä, valppaasti ja reippaasti. Vähän katseli ympärilleen muttei tehnyt mitään tyhmää. Laukka oli itsestään aika energistä eikä tarvinnut pyytää enempää eteen. Ravissa yritin taivutella ja sainkin menoa vähän rennommaksi.

Verkkahyppyinä tultiin ristikko kahdesti, sitten sama pienempänä pystynä ja kisakorkeudessa. Este 8. Sitten toisessa kierroksessa 11 eli kolmosokseri toiseen suuntaan kahdesti. Saatettiin pudottaa jotain mutta pääosin päästiin puhtaasti yli. Jarrut ja ratti toimi.

Verkan jälkeen käytiin pihalla vielä kävelemässä lumisateessa parin ratsukon verran. Fossin hypätessä saatiin olla maneesin nurkassa odottamassa. Kivan rauhassa Lida malttoi olla.

Ennen omaa suoritusta hypättiin sallittu kasieste alle. Ajattelin että se olisi se "tippuva ykkönen". Se pysyi kuitenkin ylhäällä. Lähtömerkki tuli (enkä tainnut tervehtiä tuomaria), laukkaympyrä alle ja menoksi. Lida meni aika lujaa. Otettiin heti ykkönen matkaan. Laukan hallintaan palauttaminen olikin sellainen homma, jota ei Lidan kanssa oltu harjoiteltu kun treeneissä piti ratsastaa pikemminkin lisää kaasua. Kakkoselle oli hyvin matkaa muttei oltu tarpeeksi hyvässä tasapainossa. Puomit mukaan siitäkin. Kaarteen sain ratsastettua rauhassa mutta kolmonenkin tippui. Rupesi vain tuntumaan siltä että joka esteellä kolisee ja kuvittelin että otettiin koko rata mukaan. Lida kuitenkin sai kalibroitua itsensä kolmosen jälkeen uuteen kisakorkeuteen ja nosti kavionsa lopuista puhtaasti yli. Ihanasti oli kuitenkin menossa eikä yhtään arponut. Nelosen jälkeen tuli sen verran sivuliikettä että pudotin toisen jalustimen. Vitosesta mentiin yhdellä jalustimella yli, sen jälkeen saattoi tipahtaa toinenkin. Jotenkin mystisesti sain ne kuitenkin kaarteessa takaisin jalkaan ja kutonen mentiin jalustimien kanssa. Se oli samalla ensimmäinen pystyssä pysynyt okseri. Nyt tultiin kaareva linjakin suht asiallisesti. Kasistakin selvittiin. Myötälaukat Lida huolehti itse sangen mallikkaasti. Kasin jälkeen korjasin ravin kautta.

Maalilinjan jälkeen saatiin omistajilta/tuomaristolta kunnon hurraa-huudot. Olihan se aikamoista sinnittelyä. Yllätyin kun selvisi että loppurata päästiin puhtaasti. Olisi silti ollut kiva päästä kakkosvaiheeseen. Hauskaa oli kuitenkin.

Välissä ei menty pihalle vaan samantien vaihtui verkkaryhmä ja samalla ratsuni Fossiin.


Pomppua tammalla ainakin riittää.

torstai 19. helmikuuta 2015

Estevalkka puomi-kavalettituntina

Torstain estevalkassa oli luvassa puomitunti. Tämän olisi voinut oikeastaan arvata tulevista estekisoista. Olin yllättynyt että ratsukseni tuli Fossi. Kuvittelin että olisin saanut jatkaa Lidan kanssa. Taas luvassa oli pikainen kuntoonlaitto eikä Fossi arvostanut yhtään. Antoi kuitenkin satuloida kun rauhoitin oman tekemiseni. Otin tänään tunnille raipan mukaan Fossin valkkukuskin vinkistä. Eikä edes myöhästytty mistään vaan odotettiin hetki pihalla ennen kuin päästiin maneesiin. Puomit oli kasattu valmiiksi. Opena oli sama sijainen kuin alkuvuonna. Ratsukoita tunnilla 4.

Fossi oli alusta asti suht rauhallinen. Ravissa neuvoteltiin enemmän kiihtyvyyden epäsopivuudesta. Mukana ollut esteraippa ei vaikuttanut menoon yhtään. Auttoi kyllä kun piti väistää takaosaa. Alkutunnista taidettiin väistää ympyrällä perää sisään ja ulos ravissa. Sitten tultiin ravipuomeja ensin pitkän sivun suuntaisesti, sitten lävistäjällä. Ope venytti puomivälejä pidemmäksi pikkuhiljaa. Alkuun Fossi selviytyi hienosti mutta lopulta rupesi ottamaan mielestäni ylimääräisiä askeleita väliin. Puomeja nostettiin vähän irti maasta. Kivasti ruuna kuitenkin pysyi ravissa eikä yrittänyt laukalle. Eikä ravissakaan kaahottanut.

Sitten tultiin ympyrää laukassa. Tätä ennen ei oltu otettu yhtään laukkaa alle. Kaksi puomia, kavaletti ja kaksi puomia. Oikea kierros oli meille vaikeampi ja kärsittiin kääntämisongelmista. Yritin sitten vähän huijata ja löytää tien, jolla pääsisin kaikista yli ilman suurempaa kääntämistä. Eihän se niin toimi. Vikasta hutaistiin välillä ulkokautta ohi ja ympyrään tuli kuhmu. Positiivista oli että Fossi laukkasi itsestään aika hyvää ja rauhallista laukkaa. Piti vain keskittyä siihen ettei venytty pitkäksi.

Vasen kierros oli huomattavasti helpompi ja ratsu kääntyi kauniisti. Tehtävän onnistuneeseen suorittamiseen vaikutti tosi oleellisesti se, osuttiinko ekalle puomille vai ei. Siinä oli ongelmia. Ope sanoi että tämä on hevosellekin hyvä treeni keskittyä jalkojensa paikkoihin. Sitä Fossi ei juuri tehnyt. Jos ei sovittu tehtävälle sisään niin sitten yleensä keilattiin jotain mukaan. Olisi kiva kun itse osaisi säädellä menon sellaiseksi että joka kerta osuu hyvin ensimmäiselle. Vielä on harjoittelemista.

Lopuksi tultiin vielä ympyrä kahdesti hyvin ja perään ristikoista tehty sarja, väli 7 m, korkeus 60 cm. Ensimmäinen kierros ympyrällä oli sangen täydellinen. Harmi että sen jälkeen meni pipariksi eikä enää osuttu hyvin sisään. Sohlattiin aikamme kunnes päästiin sarjalle. Vähän varmistelin mutta Fossi vaihtoi pyydetysti laukan vasemmasta oikeaan, jes! Lopuksi sakkona vielä pelkkä sarja. Sama juttu ja laukka vaihtui. Jee!

Tämän päivän positiivisuudet oli siinä että Fossi oli rauhallinen, tunsin väärät laukat selkään ja hypyissä tuli vaihdot. Varsinkin tuo väärän laukan tunteminen on iso juttu.

Ongelmia:
ohjaus oikeassa kierroksessa ympyrällä
ponnistuspaikkojen osuminen ympyrällä

Parannusta:
ei kiirehtinyt
oli säädeltävää
tunsin väärät laukat selkään
laukat vaihtui hypyissä kun piti

Pyöreää mutta ponnetonta

Keskiviikkoiltana tuli houkutteluviesti torstaiksi tunnille Harmonialla. Tiesin että aikataulu menee tiukille mutten osannut sanoa ei. Tällä kertaa sijaiseksi tuli tallikaveri teinivuosiltani. Pieni maailma.

Torstainakin aikatauluni oli aika kaoottinen. Kiire mennen tullen. Hoidin taas karsinassa irti. Oli maltillisen äkäinen.

Ratsukoita tunnilla oli 3. Tihutti vettä. Mentiin ihan perusjuttuja. Alkuun suoraa uraa ja pääty-ympyröitä. Kenttä oli liukas ja tamma tosi nahkea liikkumaan. Aluksi käännettiin suoraa hevosta, myöhemmin otettiin asetukset ja taivutukset mukaan. Hoo oli kyllä rento ja pyöreä sekä asettui alusta asti myös oikealle! Taivutuksien kanssa piti olla vielä huolellisempi ja niitä sai pyytää enemmän.

Yritin hetken keventää ilman jalustimia mutta väsyin tosi äkkiä. Ehkä tekniikassa oli puutteita? Sitten istuin hetken harjotusravissa mutta sitäkään en meinannut jaksaa. Jatkoin keventämistä kunnes käskettiin istua alas. Harjoitusravissakin ratsussa oli vauhtia vain ajoittain.

Tehtiin pitkille sivuille vähän avomaista liikettä. Pelkkä ajatus eikä kolmelle uralle asti. Laukassa sama juttu. Laukat oli tosi löysiä. Oikeasta laukasta pudotteli raville eikä pyyntöni vaikuttaneet menoon yhtään. Vasemmassa laukassa sentään pysyttiin mutta esitettiin nelitahtista matelua eikä buustaukseni auttanut. Ulko-ohjan tukea oli hankala pitää kun pelkäsin ravirikkoja. Suoristuskin (avo) oli hankalaa. Ope taisi ajatella nahkeuden johtuvan vinoudesta. Minä pohdin että ehkä jännitin istunnalla tai tamma kauhisteli pohjaa. Sisäpohkeen käyttämättömyydestä tuli useamman kerran sanomista. Tunnustan että jalka on vajaakäytöllä. Mutta nyt vasta siitä sanottiin. Taivuta sisäpohkeen ympäri.

Tänään meno oli siis suht rentoa ja pyöreää mutta kammottavaa matelua. Ei hyvä. Mentiin myös sen verran yliajalle että kiireeni jatkui. Tunnin jälkeen karsinassa tamma meinasi kiukkupuuskassa tulla päälle. Yritin tyhmänä työntää sen sormet edellä kauemmas ja väänsin peukaloni. Au! Ei näin! Onneksi ei tainnut mennä mikään rikki, sillä hevostelu jatkui estevalkalla.

Ongelmia:
aika nahkeaa etenemistä koko tunnin

Parannusta:
oli rento ja asettui helposti
laukat nousi asiallisesti

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Rentoa, täsmällistä ja kuuliaista menoa sijaisen silmien alla

Keskiviikkonakin piti tuppautua tallille. Vastaus oli että klo 18 on tilaa. Kommentoin että ehdin jos joku harjaa hevostani valmiiksi. Liekö viesti kadonnut matkan varrelle, sillä 13 minuuttia ennen tunnin alkua kun ehdin vihdoin paikalle, oli Hoo yksin karsinassaan eikä harjojakaan näkynyt missään. Tohinavaihde päälle enkä sitten väkertänyt tammaa edes kiinni. Pääosin käyttäytyi asiallisesti. Yhdet kiukut otti ja keuhkosin sille samalla mitalla takaisin. Satulasta ei sanonut juuri mitään. Ajatukset tammalla oli selvästi jo hommissa kun meinasi hivuttautua jatkuvasti käytävän puolelle.

Tunnille ehdittiin ihan ajallamme. Ratsukoita oli 3 ja keli sittenkin pakkasella vaikka piti olla plussaa. Pysyin kuitenkin lämpimänä vaikka jätin villasukat laittamatta.

Alkukäynnit käveltiin pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen ei aloitettukaan verkkoja kevyessä ravissa vaan ruvettiin tekemään avoja käynnissä. Ensin vasen kierros ja Harmonia kulki epäilyttävän suoraan. Ulko-ohjalla piti välillä pidättää mutta avo irtosi helposti, tamma oli rento ja pyöreä. Sitten saatiin lupa tulla ravissa eikä siinäkään hullummin mennyt. Välillä volttailtiin että saatiin välimatkat pidettyä.

Oikeassa kierroksessa aloitettiin myös käynnissä. Nyt löytyi meidän normaalia kiemurtelua mukaan kun Hoo rupesi ehdottelemaan omiaan. Saatiin silti tulla ravissakin. Siinäkin oli vähän linjan hakemista, ei ihan niin priimaa. Ihmettelinkin jo että miten alkuun oltiin päästy niin suoraan. Silti tamma oli edelleen rento ja pääosin pyöreä raviavoissakin.

Tämän jälkeen tehtiin siirtymiä. Ope huuteli askellajeja. Muuten tasaisesti ja muoto säilyen mutta peruutukset oli vähän tahmeat. Ihanasti tamma oli kuulolla! Laukat nousi lähes oikein (1 väärä) ja kivasti ylöspäin. Nosto kulmassa aiheutti sen, että mentiin kulmatötsästä yli ja se kumoutui. Tänään laukattiinkin pyöreinä!

Kun lopulta askellajiksi tuli kevyt ravi niin Harmonia vähän hidasti. Kun patistelin lisää hönkää niin saatiin oikein kivaa rentoa, energistä ja edestä kevyttä ravia. Jatkoa ajatellen ope vinkkasi että kannattaa kokeilla keventää ilman jalustimia kun kerroin että keventäessä tamma hidastaa. Ilman jalustimia ei kuulemma voi keventää kovin väärin.

Eteen ja alas venyttäessä tamman huomio herpaantui ja venytys karkaili.

Lopuksi pidettiin vielä lyhyet talutustreenit ja ravi irtosi yhä helposti. Tunnin jälkeen harjasin yhä irti. Tamma oli edelleen vähän epäluuloinen.

Tunti oli tosi kiva! Sijaisella oli taito saada sekä minut että ratsu rennoiksi. Yksi pyöreimmistä tunneistani Harmonian kanssa. Ja ilman mitään taisteluita! Tältä sen pitäisi tuntua!

Ongelmia:
1 väärä laukka
ravi hyytyi keventäessä
oikeassa kierroksessa avoihin tuli kiemuraa
peruutukset vähän juurtuen

Parannusta:
tosi rentoa menoa
kivan pyöreä koko tunnin
eteni
ei tarvinnut tapella mistään
hyvät siirtymät
kevyt edestä

maanantai 16. helmikuuta 2015

Rentoa istuntaa ja letkeää menoa

Maanantain tunnit peruttiin open sairastuttua. Sai silti mennä itsenäisesti ratsastamaan ja tottakai menin kun olin tätä taas kaksi päivää odottanut. Kuvittelin että väkeä olisi ollut enemmänkin mutta sain suurimman osan ajasta olla Harmonian kanssa kaksin kentällä.

Tamma oli tänään tavallisella tuulella. Varustus piti hoitaa karsinassa koska käytävällä oli ruuhkaa. Vähän äkäili. Huomasin että kun harjaan tarpeeksi rivakasti niin sietää sitä paremmin. Satulan jätin taas pois. Olihan jo aikakin. Pakkasta oli ehkä -6°C.

©Ella

Ratsu oli tänään yllättävän tasainen. Alkuun toki vähän venkoili mutta kun sain oman istuntani rennoksi niin tammakin askelsi rennosti eikä tarvinnut komentaa eteen. Alkuverkassa ei mitään kovin ihmeellistä tehty. Ympyröitä, siirtymiä, ravia ja laukkaa. Laukat rullasi jo tässä vaiheessa aika pyöreinä.

Välikäyntien jälkeen päätin leikkiä kouluratsastusta. Sekin on viimeaikoina pyörinyt aika paljon mielessä. Mentiin K.N. Special läpi. Ei kovin tasaista ja kulmat mentiin laukassa tosi varovasti. Oma istunta ei pysynyt tarpeeksi rentona ja meno kärsi siitä heti. Laukasta käyntiin tuli n. viiden raviaskeleen kautta. Lumipohjalla ei tehdä Hoon kanssa ihan parhaita siirtymiä. Toki laukkakin voisi olla vielä tasapainoisempaa.

Seuraavien välikäyntien jälkeen päätin jatkaa siirtymien parissa. Vähän temponmuutoksia ja ravi-seis-ravia sekä käynnistä laukkaan ja takaisin. Tamma jatkoi samaa hyvää ratsastettavuutta kuin lauantaina. Olisi se toki voinut reagoida vielä vähän nopeammin ja tarjota energisempää menoa. Mutta nyt mentiin pikemminkin riemun kautta enkä juuri komentanut, pikemminkin houkuttelin. Eikä lopputulos ollut tavallista huonompi. Asetukset jäi vähän vajaiksi ja oikeaan tuntui kallistavan päätään. Tänään ei örissyt. Vasen laukka rullasi pyöreänä ja sain istuttua aika rauhassa. Alkutunnista asti keskityin omaan olemiseeni.

Seuraavan välikäynnin aikana jahkailin jo että lopetetaanko. Ohjasin tammaa kahdeksikolla pitkin ohjin. Kääntyi arvosanalla välttävä +. Tässä vaiheessa seuraksi tuli toinen ratsukko. Ravattiin sitten vielä vähän. Taas kaikista rennoin terä katosi ja kulmat meinattiin kaatua sisään. Ei ihmeitä, siirtymiä ja yhä keskityin siirtämään alaspäin vetämättä. Peruutukset oli alkuun tiukassa mutta kun lähti taakse niin liikkui pyöreänä ja tasaisesti kiirehtimättä. Lopulta piti vielä vähän höpötellä ja ravasin ohjat kaulalla. Kyydissä oli tosi helppo istua ja sain tamman käyntiin koskematta ohjiin, jes! Useamman kerran vielä eli ei ollut tuuripeliä. Ohjaus olisi voinut olla täsmällisempääkin.

Loppukäynnit mentiin aika pitkän kaavan mukaan. Jatkoin höpöttelyä ja nostin vauhdissa toisen jalan kaulan yli naistensatulaan. Hoo reagoi kuten Easy ja pysähtyi naulittuna. Kun laitoin raipan korvaamaan toista pohjetta niin päästiin asiallisesti kenttää käynnissä ympäri kuski kenossa.

Lopulta hyppäsin kyydistä alas mutta sitten taluttelin vielä hetken. Pysähdyksistä 5,5, takaosan väistöstä 6, etuosan väistöstä 3 (ei oikein tajunnut vaan peruutti), seuraamisesta 6,5 mutta parin treenikerran jälkeen raville siirtymistä 8. Vau! En ole mitään muuta hevosta saanut yhtä helposti talutettua raviin. Hoo nosti ravin kun minä lähdin juoksemaan. Alaspäin siirtymät saattoi välillä vähän venähdellä mutta peruutti kyllä kun pyysin. Mistäköhän löysin intoa vielä kirmailla pitkin kenttää, tuntui että minun reipas juoksuvauhtini oli tamman ravia vauhdikkaampaa. Tämä oli niin lupaavaa että pitää jatkaa myöhemmin ja treenata laukkakin taluttaen. Tammakin näytti tykkäävän kun oli vaihtoehtoista ohjelmaa.

Tallissa tein taas pikaharjauksen ja se siedettiin lähes nyrpistelemättä. Hoo malttoi jopa vähän seurustella.

Ongelmia:
asetukset oli välillä vähän jumissa

Parannusta:
kuski istui rennosti
taluttui hyvin

Ella videoi:

lauantai 14. helmikuuta 2015

Lohikäärme lampaan vaatteissa

Lauantaina menin ratsastamaan Harmonialla itsenäisesti. Haaveilin tunneista mutta porukka yhdisteltiin niin ettei mulle ollut enää tilaa. Itsenäisesti menijöitä oli 3, joten en saanut omaa kenttää. Keli oli nollissa ja olin kerrankin valoisaan aikaan ratsailla!

Tamma oli vielä pihalla kun menin tallille. Mielissään oli lähdössä hommiin, sillä pörähteli taas jotain hörinän ja hirnunnan sekoitusta tervehdykseksi ja tuli portille vastaan. Mitä lie mielialalääkkeitä sille oli syötetty, sillä oli epätavallisen hyvällä tuulella. Ei tainnut luimia kertaakaan koko päivänä! Vaikka loimikin piti poistaa.

Ratsastaessa oli vähän löysä. Taas otin laukat mukaan jo alkuverkan lopuksi. Laukattiin isolla ympyrällä. Tamma oli ihan rennohko. Vasemmasta laukasta tuli aika kiva, loppua kohti vain parani. Oikealle asettuminen ei onnistunut kovin mieluisasti.

Päivän tehtävät mentiin siirtymisten parissa. Huomasin myös että kun istun harjoitusravissa niin hepo etenee paljon paremmin kuin keventäessä. Eipä ihme jos ilman satulaa tuntuu sitten menevän paremmin. Siirtymistä tuli ihan hyviä ja tamma oli tänään muutenkin suht hyvä ratsastaa. Hinkuttelin sitten ihan huolella. Ravia, käyntiä, pysähdyksiä, laukannostoja, laukasta seis. Olisi voinut pysähtyä napakamminkin mutta oltiin kuitenkin lumipohjalla. Vääriä laukkoja tuli ehkä 1 tai 2. Saatiin muutama oikein hieno pysähdyksestä raviin ja laukkaan siirtyminen.

Loppukäynnit käytiin Pönän kuskin kanssa kävelemässä maastossa. Taisi olla mulle täällä eka kerta tälle talvelle.

Ongelmia:
olisi voinut olla vielä vähän energisempi
asetus oikeaan

Parannusta:
kiltti hoitaa
kivoja siirtymiä
laukat nousi pääosin oikein

Lumiturpavideo tunnin jälkeen:

perjantai 13. helmikuuta 2015

Vallan vasenta laukkaa

Perjantainakin Harmonia oli muissa hommissa, joten sain taas vaihtoehtoisen ratsun. Tällä kertaa ratsuksi osui Pena. Vasta toista kertaa tämän kimoruunan kyytiin.

Hepo oli tallissa asiallisesti, vähän hyöri harjatessa. Keli oli nollissa ja ratsukoita oli tunnilla 6. Jätin varustuksesta piuhat pois kun en tajunnut että niitä on käytetty nyt kuurina kaikilla kuskeilla. Ei juoksutettu ketään hakemaan niitä meille. Kuolaimet oli samaa viisipalaa kuin ekalla kerralla Ekun kanssa.

Alkutunti tehtiin kulmaan voltteja. Pena tuntui suorilla kiemurtavan vielä Harmoniaakin pahemmin. Hepo ei kovin pää pystyssä kulkenut. Pyöristyi välillä ja tuntui painuvan pikemminkin etupainoiseksi. Käynnissä nyökkäsi tuntuman pois ja sen jälkeen ratti oli vielä pahemmin hukassa. Ope ohjeisti kehumaan hyvistä yrityksistä ja yritin muistaa tämän.

Riemuitsin suuresti kun ei tehty raviväistöjä. Pena ei ollut muistini mukaan mikään väistöihme. Tänään tehtiin laukannostoja. Jotain oli jossain mutkalla sillä me saatiin aikaiseksi lähinnä vain vasenta laukkaa. Käynnistä nostettiin. Vasen kierros oli sitten odotetusti helppo. Lopuksi nostettiin vielä oikeassa kierroksessa laukka. Sain luvan nostaa ravista ja heti tuli oikein. Se riitti ja otettiin riski että tuli tuurilla.

Ei tämä kamalaa ollut muttei mitenkään helppoakaan. En oikein päässyt ruunan nappuloista jyvälle.

Ongelmia:
oikean laukan nosto
suoraan meno
tuntuma käynnissä

Parannusta:
ihan hyviä pätkiä
ravissa rentoutui hetkittäin

torstai 12. helmikuuta 2015

Kääntämistä Lidalla

Torstain ratsun toivoin ja arvasin oikein ja sain jatkaa Lidalla. Tamma oli valmiiksi hommissa eikä menty verkkaamaan pihalle. Muistin jopa vähän venytellä alle. Ratsukoita tunnille tuli kivasti vain 3.

Esteitä kasattiin toiseen päähän 2 ristikkoa innarivälein, toiseen päähän pysty. Nämä kiinni uraan. Keskelle tuli lävistäjillä hypättävät kavaletit sokeripaloista muodostaen 90 asteen kulman keskenään. Korkeudet pysyivät koko tunnin maltillisina. Ihan alkuun huomasin taas että Lida ei peruuta selästä.

Alkuverkkaa pyörittiin keskiympyrällä ja maneesi tuntui tosi pieneltä. Ope piiskasi heti alkuun kunnolla hommiin. Lida oli kuulemma liian pitkä ja hidas. Kaivattiin lyhyempää ja energisempää askelta. Hassusti käänsin tämän päässäni siten että tamma olisi pitänyt saada tikkaamaan. Ympyrää pienennettiin ja suurennettiin väistämällä. Ja ravia piti saada lisää, lisää, lisää. Oli rankkaa. Sitten sama laukassakin. Yhtälailla piti saada lisää tehoja ja lyhyempää laukkaa. Kädet sakkasi ja jalat tuntui voimattomilta. Raippaankin olisi voinut reagoida paremmin. Lopulta onneksi vähän lyheni, keveni ja pyöristyi mutta helppoa se ei ollut.

Päivän hypyt oli kääntötehtäviä. Alkuun tultiin ristikkoa päädyssä kunnes siitä tuli hyvä. Sitten perään lävistäjäkavaletti, kulmaan, toisen lyhyen sivun jumppa, kulmaan, toinen innari ja vielä ristikko. Meillä oli ongelmia saada laukka vaihtumaan vasemmasta oikeaksi. Lida sitten pudotteli raville (eikä kuski vastustellut) ja tultiin lyhyiden sivujen tehtäville aika kaoottisesti ravissa sisään. Kun sain opelta luvan tulla vaikka vastalaukassa kunhan pysyttäisiin laukassa niin niitä vaihtojakin rupesi lopulta tulemaan. Tämä taidettiin tulla kahdesti kummastakin suunnasta. Lopulta Lidakin heräsi hommiin ja sain siltä kivaa vauhdikasta laukkaa tosi pienillä pyynnöillä.

Sitten hypeltiin kavaleteille ensin hyppyjä täyskaarroilla eli rinkeleitä. Kun sain laukkaan ytyä niin vaihdotkin rupesivat tulemaan. Saatiin kehuja taipumisesta. Tämän jälkeen vaihdettiin kuviota ja vähän voltattiin välissä eli joka hypyssä ei vaihtunutkaan laukka. Voltti oikealle vähän levähti kuten muillakin. Lopuksi hypättiin kavaletit peräkkäin. Ensin täyskaarto ekalle ja sitten 270 asteen kulma seuraavalle. Pärjättiin tässä hienosti ja väliin tuli vain 5 askelta. Olisi ehkä mennyt jopa neljällä jos oltaisiin hypätty jälkimmäinen vinoon. (Muut ratsut otti 6 ja 8 laukkaa.)

Loppuverkassa sain yhä patistella tammaa kulkemaan asiallisesti. Ope kommentoi että vaihdot rupesivat sujumaan kivasti myös vaikeampaan suuntaan vasemmasta oikeaan. Lopuksi sanoi vielä että minulla on ongelmia saada Mörkö peräänantoon ja tämä pahin pökkelö kulkee hetkittäin ihan asiallisesti tms. Kai se oli kehu.

Loppukäynneissä käytiin open kanssa keskustelua Lidan peruutusominaisuuksista. Ei oikein ymmärretty toisiamme. Lopulta sain irti että se kyllä osaa peruuttaa myös selästä. Kyllä se maastakäsin peruuttaa (myös mulla) muttei mitenkään sulavasti siinäkään. Ope laittoi tamman peruutustreeniin ja minä myhäilin vieressä että erittäin tarpeeseen tulee.

Tallin seinältä löytyi kisakutsu estekisoihin reilun viikon päähän. Menipä värkkäilyksi. Koulukisat ovat viikkoa myöhemmin ja ne jäävät nyt ainakin välistä kun ihan kaikkia menojani en voi aikatauluttaa uusiksi.

Ongelmia:
ei peruuta mulla selästä käsin
en osannut vaihtaa laukkoja alkuverkassa sileällä
oli aika työlästä alkuun

Parannusta:
laukat rupesi vaihtumaan
heräsi liikkumaan lopulta kivan reippaasti itse
kivoja pätkiä

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Myötä- ja vastalaukkoja vuonoponilla

Keskiviikolle ei ollut Harmoniaa tarjolla kun tamma oli muissa puuhissa. Sain valita Sokerin ja Wanesan väliltä ja päädyin vuonoponiin. Sillä en olekaan vähään aikaan mennyt. Suunnittelin laittavani satulan mutta kun edellinen kuski mainitsi menneensä vikellysvyöllä niin muutin mieleni.

Poni oli ihanan kiltti laittaa kuntoon. Vilttien läpi jo valmiiksi tasainen selkäkin saattoi olla jopa mukavampi kuin satula. Ratsukoita tunnilla oli 4. Kentän pohja oli yllättävän hyvä vaikka päivisin on ollut roimasti plussalla ja öisin pakkasella. Nyt oli ehkä niukasti plussalla. Ei tullut tilsoja.

En muistanutkaan kuinka reipas tapaus tämä oli. Raipasta reagoi hyvin eteen. Alkuverkkojen jälkeen käytännössä koko tunti tehtiin laukannostoja käynnistä. Pitkän sivun alusta ensin nostettiin myötälaukkoja kumpaankin suuntaan, sitten vastalaukkoja. Kummatkin myötälaukat oli hankalahkoja, ehkä 40 % vääriä. Tammalle olisi pitänyt laittaa taas joku kampaus, sillä en ollut kovin nopea tuntemaan kumpi laukka tuli. Pitkät sivut oli lopulta aika lyhyitä. Takaisin käyntiin jarrutukset eivät olleet sulavia ja törmäsin vikellysvyöhön. Arvasin ihan oikein että saan siitä mojovat mustelmat sisäreisiini.

Vastalaukat aloitettiin nostamalla vasenta. Mitä kummaa? Joka kerta nousi haluttu. Tosin kahdesti ei päästy ollenkaan laukalle asti. Jotenkin osasin heilauttaa painoni oikeaan suuntaan siinä vaiheessa kun ratsu arpoi jalkojensa järjestystä. Harjakin oli kivasti pois edestä niin näin mitä tuli.

Oikea laukka vastalaukkana oli taas hieman hankalampi. Ehkä 80 % nostoista toi halutun tuloksen. Enkä osannut kehua oikea-aikaisesti jos ope ei varmistanut kumpi tuli. Muutaman sentään tunsin selkään. Kun vastalaukat sujuivat niin sain vaikeuttaa tehtävää ja mennä muutaman kulman yli loivasti vastalaukassa.

Lopuksi laukattiin ympyrällä. Ei kovin pyöreää. Käynti ja ravi paranivat kuitenkin kivoiksi ja tamma sai takaset alle. Riemuitsin siitä ettei tehty raviväistöjä.

Ongelmia:
myötälaukat
pyöreys laukassa

Parannusta:
käynti ja ravi tulivat aika hyviksi
vasen laukka vastalaukkana

maanantai 9. helmikuuta 2015

Matamista ja urheilua

Maanantaina sain jatkaa oletettavasti Harmonialla. Kymppikorttini oli Harmoniakortti, kaikki kerrat valkealla tammalla. Hoitaessa hepo oli tänään hieman tavallista kiltimpi. Pidin kurissa ja nuhteessa ja melko pian ratsu alistui käsittelyyni kiltisti. Lahjoin pienillä heinätupoilla kun seisoi nätisti. Karvaa rupeaa irtoamaan kevättä kohti, joten pyörittelin ensin kumisualla läpi. Perjantaina meni niin kivasti, joten jätin tänäänkin satulan pois.

Keli oli aavistuksen pakkasella, ratsukoita tunnilla 4. Harmonia pyöristyi aika nopeasti, harmi vaan että tänään oli taas liike hukassa. Ei tosiaan mitään pöllövirtoja vaikka huilaili eilisen. Kaikki 3 askellajia oli tänään tahmailua. Kiemurtelukin oli palannut. Yritin alusta asti pyytää topakasti eteen ja kehua sekä antaa rauhan kun liikkuu. Harmi vaan että jokainen kulma ja voltti söi liikkeen. Vasempaan oli hankalaa kääntyäkin. Käytännössä siis tuskastuin mateluun melko pian ja komensin ihan kunnolla. Suorilla edettiin ravissa, laukkakin oli löysää. Joka kulman jälkeen olisi pitänyt tehdä sama uudestaan.

Mentiin loivaa kiemuraa vastavolteilla, raviväistöjä siksakkina, pitkiä sivuja laukassa ja lopulta vastalaukkoja myötälaukkavolteilla. Tosi tuskaisaa hyytymistä. Ilman raippaa olisin ollut ihan pulassa. Tänään ne kannuksetkin olisivat olleet paikallaan. Pahimmillaan pohkeista ei tullut mitään reaktiota. Tamma oli kyllä vähän lyhyempi ja välillä röhki. Vasta kun rupesin tekemään itsekseni siirtymiä ravista seis ja takaisin niin sain vähän parempaa menoa. Raviväistöt olivat alkuun tosi hankalia. Loppuun tsempattiin pari hyvää. Tein liikaa ja ajattelin liian vähän.

Päivän positiivinen että kaikki laukat taisivat nousta oikein niin myötäisenä kuin vastaisenakin. Lopuksi oltiin vaan ongelmissa laukannostojen kanssa kun ratsu poikitti perää sisään eikä tukeutunut uuteen ulko-ohjaan. Vasen laukka ei taas ollut ihan niin suoraa kuin ope halusi ja saatiin sakkokierroksia. Kumpaankin kierrokseen unohdin ratsastaa volttien tiet kunnolla (ja isommalla tiellä tamma eteni paremmin). Sangen paljon piti myös patistella että laukka oli laukaksi kutsuttavaa volteilla. Parhaimmillaan yllettiin ihan hyviin suorituksiin, harmi vaan että niitä huonoja tuli niin paljon alle.

Tänään tamma tuijotteli puskia ja jännittyi lopputunnista kentän mörköpäädyssä. En meinannut saada laukkaa pysymään lyhyelle sivulle asti ja kulmassa jännittyi. Tein itsekseni muutaman peruutuksen. Alkuun juurtui paikoilleen mutta kun päästiin taakse niin tuli kivojakin askelia.

Lopputunnista tuntui suorilla hyvältä. Yhä hyytyi kulmiin. En sitten juuri volttaillut, ympyrätkin vähän hidastivat. Meinasi hetkittäin käydä edestä raskaaksi mutta parhaimmillaan oli kivan kevyt. Ope ei uskaltanut laskea meitä maastoon loppukäynneille. Hyvä vaan. Tamma keräsi tänäänkin tilsat, ehkä ne vaikutti vauhtiin. Tunti venähti lähes puoleentoista ja tuli kuuma. Selästä tuli kuumenneeseen kuskiin entistä mehevämmät hiertymät.

Tunnin jälkeen käyttäytyi ihan ok. Oli jotenkin apaattisen olonen eikä käynyt heti hotkimaan ruokiaan.

Ongelmia:
matelu
kiemurtelu
poikitus ennen laukannostoja
kyttäili puskia
hiertymät kuskille

Parannusta:
laukat nousi oikein
väistöt ok kun tsempattiin
pitkille sivuille ravi eteni
ratsussa ei ollut hokkireikiä

perjantai 6. helmikuuta 2015

Harmonialla pääsee myös suoraan!

Perjantaina oli hartaasti odottamani kolmoistunti aikuisten heppaajakavereideni kanssa. Hevostoiveeni menivät kaikille läpi ja ratsuiksi saatiin Hoo, Wanesa ja Roze. Minä tietysti isolla valkealla.



Tamma oli taas oma pahantuulinen itsensä ja heilutteli jalkoja harjatessa. Tämän päivän analyysi sanoi ettei tykännyt kupeisiinsa koskemisesta. Pakkasta oli pari astetta ja menin taas ilman satulaa.



Tänään mentiin aika perusratsastusta. Itseäni ei haitannut yhtään että kaverit sai alkutunnista enemmän huomiota. Kyllä meiltäkin sitten vaadittiin lisää ravia ja parempia voltteja. Alkuverkkaan sisältyi jo laukkaa mutta Harmonia ei tainnut siitä erityisemmin herätä.



Kuvittelin jo että oltaisiin pysytty ihan perusasioissa mutta pieleen meni. Raviväistöjä. Tajusin että nyt viimeistään on pakko saada tamma kuulolle ja patistelin. Väistöt menikin sitten lähes ajatuksella.



Tänään tamma liikkui mukavasti eteen ja mikä parasta niin päästiin suoraan! Laukat meni melko hyvin. Enkä hiertynyt satulattomuudesta pahasti.



Ongelmia:
tallikäytös

Parannusta:
sain tammaan tosi kivan otteen
väistöt meni taas helposti
laukat oli aika ok
lopputunnista päästiin suoraan!
eteni ravissa

torstai 5. helmikuuta 2015

Vihdoin uusi tamma eikä yhtään kärsimystä nimestä huolimatta!

Koko viikon olin ihan varma että torstaina hypyt jatkuu Mörkö-hepan kanssa. Odotin huomattavasti enemmän perjantain tuntia Mallulla kuin estevalkkaa. Onnekseni olinkin väärässä ja listassa luki Lida. 5 ratsukkoa ja ratsut oli sekoitettu ihan uusiksi.

Edellinen tunti oli pihalla, joten meillä oli maneesissa hyvin tilaa rakentaa kulmaan 3 pystyä (hypättiin eka ja vika maassa, keskimmäinen ristikkona) 2,8 metrin välein voltille, toiselle lyhyelle sivulle 3 ristikkoa suoraan 3 metrin välein sekä keskelle kaksi pystyä ja okseri.

Lida oli hieman kuriton laittaa kuntoon. Haukkasi hoitajani hihasta. Nosti kyllä kaviot tälle nätisti, jopa aiemmin hankalan toisen takasen. Maneesissa kyytiin ja käyntiä pitkin ohjin. Verkkaamaan mekin mentiin pihalle. Pari astetta pakkasta, sormet oli ainoat, joille tuli vilu.

Tamma oli vähän jäykähkö. Vasemmalle asettui hyvin, oikealle alkuun huonosti. Kaula tuntui lyhenevän mutta huoleni takajalkojen jäämisestä oli kuulemma turha. Käynti oli helpompaa kuin ravi. Siinä oli alkuun raskaahko kädelle. Olisi pitänyt komentaa vielä topakammin. Ope varoitti että saattaa pukittaa laukassa. Ei sitä kuitenkaan tehnyt eikä ollut muutenkaan virtaisa. Alkuun oli hankaluuksia nostaa laukka ja kun jokusen kerran pudotteli raville niin takaisin laukkaan pääsy oli työläähköä. Käytiin myös toisella puolella kenttää ihan hangessa. Talven ensimmäinen hankitreeni. Sitten vielä taivuteltiin tovi ennen kuin palattiin sisälle. Selvästi rassasi vähän jäädä porukan vikaksi. Muuten oli ihana kun ei tuijotellut mitään.

Alkuun hypättiin kapeaa pystyä tötsien välistä suoraan. Ensimmäinen ongelma oli laukata kunnolla eteen. Yhä pudotettiin jokusen kerran raville. Odotin Lidan tavalliseen tapaan miniaskelia ennen estettä. Vaan tammapa yllätti ja loikki välillä kaukaakin. Kertaalleen jäi ponnistamatta kokonaan ja pikemminkin juostiin yli/läpi. Oikean (jälkimmäisen) kierroksen eka yritys oli super (kun ope ei katsonut) ja vikakin oikein jees.

Tämän jälkeen tultiin toista pystyä kahdeksikolla. Tötsät oli taas auttamassa reitillä pysymistä. Kun ope vähän patisteli meihin energiaa mutta ei vauhtia ja sain käskyn välitettyä tammalle niin meno muuttui oikein kivaksi. Vähän muistustusta tammalle että hyppyihin pitää ponnistaa. Laukat rupesivat vaihtumaan hypyissä. Eikä taidettu pudottaa kuin 1 - 2 kertaa. Yleensä kun Lidakin on helposti keilaavaa tyyppiä.

Sitten tultiin kulmassa ollutta kaarevaa jumppaa. Ensin oikea laukka, sitten vasen. Odotellessa taivuttelin käynnissä. Oikea kierros olikin aivan yllättävän hyvä. Tultiinkohan kauniisti kolmesti ja sitten riitti. Taipui, oli energinen ja eteni. Vasemmassa kierroksessa rupesin sitten miettimään liikaa ponnistuspaikkoja, jonka seurauksena ne katosivat kokonaan. Rämmittiin pari kertaa yli miten sattuu. Tietä piti kiristää. Ei yhtä täydellistä kuin oikea kierros.

Lopuksi tultiin lyhyen sivun jumppaa. Tämä oli meille tosi helppoa. Vihdoin tamma oli sen verran menossa että laukka nousi vaivatta. Tahti oli tasainen ja ristikot ylittyivät kuin itsestään. Ekalla kerralla kantattiin vikan jälkeen vähän turhan äkkiä sisään. Huomasin sen myös itse ennen kuin ope sanoi. Osasin parantaa menoa jatkossa. 3 - 4 kertaa tätä ja sitten saatiin lupa hypätä myös okseria. Sillä oli korkeutta vähintään 80, ehkä n. 90 cm? Ratsastin (alitajuisesti?) vähän eteen kohti estettä. Kivasti yli joka kerta. Tosin väärässä laukassa. Siinäkin esteen jälkeen suoraan pääsy parani toistoilla. Oma mukanaolokin mielestäni parani. Paikatkin oli ihan tolkut. Me saatiin ekana lupa lopettaa.

Halusin vielä kokeilla pienen eteenratsastuksen ja kivasti tamma reagoi jalkaan ja lähti eteen. Tuon kanssa olisi ollut kiva tehdä laukansäätelyä väleissä. Olisin halunnut nähdä että onko sillä oikeasti niin vaikea venyä väleihin kuin miltä se välillä on näyttänyt. Tänään tamma ainakin eteni kivasti. Ope sanoi että alkuverkka pihalla sai sen mielentilan liikkuvaisemmaksi. Eikä oltu lähellekään porukan rauhallisimmat tänään. Loppuraveissa vaati vielä vähän patistusta että loksahti oikeasti pyöreäksi ja käyttämään selkäänsä oikein. Patistelin kyllä koko tunnin. Hauska ratsu kun toimi minun avuillani. Osasin mielestäni myös kovistella aika sopivasti. Ohjan ja pohkeen välissä. Oikeallekin rupesi löytymään kauniit taivutukset.

Lopuksi treenattiin talutusta. Vähän kuriton tässäkin vaan toistot auttoivat. Raippa oli kyllä hyvänä apuna palauttamassa tamman huomiota kiirehtimisestä taluttajaan. Lida oli oikein mainio. Kivan kokoinen ja perusnätti. Tamma. Mieluusti jatkaisin tämän kanssa hommia toistekin.

Ongelmia:
ratsailla ei peruuttanut, vaikka yritin kuinka niin vain juurtui
vähän kuriton hoitaa ja taluttaa

Parannusta:
peruutti maastakäsin
hyppäsi tolkusti
reagoi pyyntöihin

Videoita kuvasi Jenni:

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Örinää ja yhä vaan raviväistöjä

Tänään sain jatkaa Harmonian kanssa. Laitoin satulan mutta se olikin haastava juttu kun mikään tarjolla olevista vöistä ei mennyt kiinni. Hoitaessa oli suht kiltti. Tamma oli alusta asti kovassa kurissa niin ei suuremmin edes yrittänyt riekkua. Pakkasta pari astetta ja tunnilla 3 ratsukkoa.

Alkuverkassa yritin pressata kunnolla. Seurauksena kädet rupesi liikkumaan kevennyksen mukana ja hartiat jännittyi. Käsiin tuli ohje, josta ruuhkavuosiratsastajakin kirjoitti: ota vähän tukea jostain edestä. Mutta eihän ne omat kädet tuntuneet ylettyvän satulaan saati tamman kaulaan asti. Hankalaa. Takapuolta ja reisiäkin piti saada rennommiksi. Tamma ei ollut kovin pitkä muttei kovin rentokaan. Volteilla pyöristyi hetkittäin ja yllättävän aikaisin rupesi röhisemään. Jotain asiaa sillä oli.

Alkuun mentiin normaaleja voltteja ja lävistäjiä käyntipätkillä. Suht pian myös laukattiin pitkät sivut. Oikeassa kierroksessa ei tullut kovin useaa väärää laukkaa, vasemmassa tuli noin puolet väärin. Yksi syy vääriin oli varmasti se, etten saanut ratsua tukeutumaan kunnolla ulko-ohjaan. Yritin välillä patistaa ja väistää mutta aika pitkään meni ennen kuin saatiin myötäinen kahdesti peräkkäin. Yksi pyöreä laukkapätkä tuli, muuten oli pahimmillaan mönkimistä. Välillä eteni paremmin. Hankalinta oli muistaa oikea askellaji. Lopulta siis käynnistä nosto pitkän sivun alussa, ennen kulmaa raviin, ennen seuraavaa kulmaa käyntiin, kulman yli käynnissä ja laukka. Meinasin tiputella ravipätkät jatkuvasti pois.

Välikäyntien jälkeen hyvä tuntuma hukkui ja alotettiin taas nollista. Ohjelmassa taas raviväistöjä enkä ollut kovin motivoitunut. Pääosin aika nahkeaa. Muutaman kerran lörähti ihan puihin. Hukkui sivuliike tai eteneminen tai mentiin perä edellä. Tai kaikki nuo. Parhaimmillaan saatiin muutama ihan kelpo suoritus. Olisi voinut edetä paremmin, ennakoida vähemmän ja pysyä vielä rennompana. Siksakilla pitkälle sivulle kummatkin suunnat. Kuski taisi jännittyä vähän extraa kuvaajastakin. Kertaalleen väistin omin lupineni uraa pitkin ja siinä sentään eteneminen säilyi.

Loppuun nostettiin onneksi vielä laukat. Vasen oli aika kiva vaikka vähän kompuroi. Oikeaan saatiin toinen ympyrä että kuvaaja ehti mukaan. Loppuverkassa oli pyöreä mutta vauhti oli taas vähän epätasaista. Kuulemma oli taas tilsat edessä. Kertaalleen ne jo naputeltiin poiskin. Muille ei tullut. Pyörittiin voltilla. Tie oli aika hapuileva mutta muuten oli suht tasaista. Pohkeista olisi voinut tulla paremmatkin reaktiot, sillä rupesi painumaan vähän turhan matalaksi. Ravissa pyörittiin ihan tovi, sitten vielä käynnissä. Vähän meinasi madella.

Tallissa taas tilsat pois. Harjatessa oli kiltisti. Tallinpitäjä sanoi että myöhemmin oli ikävöinyt perääni. Kun kävin vielä toivottamassa hyvät yöt niin ei juuri musta välittänyt. Taisi kaivata vain ruokaa.

Ongelmia:
kuski jäykisteli
väistöt ei kovin ihania tänään
vääriä laukkoja
alaspäin siirtymissä kuskin jalat karkasi välillä (liian eteen?)

Parannusta:
satula ei haitannut menoa
tamma keskittyi hommiinsa

Pätkiä menosta:

maanantai 2. helmikuuta 2015

Rakkaudesta se hevonenkin puree?

Maanantain tunnille sain taas Harmonian. Varustauduttiin nykyiseen tapaan käytävällä ja tamma oli hyvällä tuulella. Kahden puolen kiinni aika lyhyelle narulle. Vaan silti mokoma ylettyi puraisemaan käsivarresta kun rupesin harjaamaan. Oli alkuun liian kiltti etten osannut varoa tarpeeksi. Ei kyllä haukannut lujaa, ei tullut edes mustelmaa. Ärähdin sen verran isosti ettei yrittänyt toiste. Hetken päästä vielä heilutti vähän takasta mutta kun tamma oli ns. nyrkin ja hellan välissä niin päästiin näistäkin aika vähällä.

Ratsukoita tunnilla oli 6. Menin taas ilman satulaa. Satoi lunta ja kenttä oli runsaasta lumipeitteestä huolimatta vähän liukas.

Tänään tammaa sai patistella paljon. Haaveilin että oltaisiin jatkettu avojen parissa mutta tehtiinkin taas raviväistöjä. Ei yhtä priimaa kuin koulukisojen jälkeen muttei pahimmastakaan päästä.

Laukat mentiin orastavan pyöreinä. Olisi voinut edetä paremmin.

Tuli taas melko hyväksi muttei täysin. Tunsin kyllä etten saanut ihan läpi. Loppuverkat kevensin.

Tunnin jälkeen oli kiltisti. Tavalliseen tapaan nakuttelin tilsat tallissa irti.

Ongelmia:
en osannut varoa hampaita
ei tullut ihan priimaa

Parannusta:
ei tuijotellut muualle vaan keskittyi hommiinsa

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Taivutuksia Aksulla

Viikonloppuna ehdin vain kertaalleen Aaltokankaalle ratsastamaan. Jo tuntia kysellessäni esitin toiveen vähäväkisestä ryhmästä. Sunnuntaille klo 17 oli vastaus. Vaan kun menin tallille niin selvisi että meitä on tulossa tunnille 9! Ärsytti. Varsinkin kun aiempi tunti hyppäsi (ja niitä oli vain 5) ja sitä edelliselläkin tunnilla 7. Vaan tuli kuulemma opellekin tämä väkimäärä yllätyksenä. Itse olisin mieluusti siirtynyt johonkin tyhjempään porukkaan. Lisää harmitusta aiheutti ratsu. En olisi jaksanut Aksua. En edelleenkään tykkää siitä. Toki ennen tuntia toivoin hiljaa mielessäni vain ettei tulisi suokkiruunaa tai Erosta. Olisin halunnut jonkun vähän hasardimman. Power, Remu tai Meri ois olleet kivoja.

Aksu oli valmiiksi hommissa ja jatkoi vielä kolmannen putkeen. Vältyin siis tallipuuhilta. Aksu oli kuitenkin Aksuksi tolkulla tuulella. Ei juurikaan tuijotellut tai säikkynyt. Kielen ratsastamista piti yhä harjoitella. Alkuverkassa kulki jo ihan asiallisesti. Opelta tuli korjauskehotuksia toisensa perään. Vielä vähän lisää energiaa, lisää taivutusta. Lopulta tuli myös se kaipaamani kommentti että "(nyt menee) paremmin". Mun mielestäni tosin jo "hyvä" olisi ollut tossa vaiheessa asiallinen. Ainakin ruuna tuntui kivalta.

Omien käsien kanssa oli taas ongelmia. Käsiä eteenpäin. Mielestäni kyynärkulma hukkui, johon ope käski siirtää kyynärpäitä alaspäin. Täh? Painopistettä lähemmäs hevosta. En osannut toteuttaa. Yliryhdistä tuli taas sanomista. Nykyään joka kerta tältä opelta.

Tunnin aiheena oli ihanan yksinkertaisesti taivutukset. Kuviona oli ympyrät kolmen poppoissa. Jäätiin takapäätyyn. Opelle kiitos ettei kiusaa Aksua ovipäädyllä. Ympyrän sisään tehtiin voltit. Askellajina ravi. Kieli pilkkoi välillä ulos. Lisää jalkaa. Hitaahkon Aksun kanssa oltiin kuitenkin ympyrän nopeimmat, joten jos ravasin vielä eteen niin kavereiden hännät lähestyivät jatkuvasti tielle. Välimatkat oli juuri haastavat, sillä tuplavoltilla tai voltin väliinjättämisellä tilanne ei juuri parantunut. Olisin voinut taivuttaa vielä huolellisemmin. Väliin tuli kuitenkin hyviäkin pätkiä.

Laukat mentiin ympyrää pitkin pitkät pätkät kerrallaan. Kivaa laukkaa tuli kun patistelin lisää energiaa. Välillä kivan pyöreänä ja energisenä. Välimatkojen parantamiseksi tehdyt voltit auttoivat myös sisäkyljen ryhdittämisessä. Vähän meinasi lusmuta ja kaatua sisään. Oma asento käskettiin kummallisen etukenoon. Tuntui hullulta.

Tunti hurahti vauhdilla ohi. Aksu oli ihan hauska tänään, loppuverkat meni oikein mukavasti. Olen silti edelleen loukkaantunut ruunalle muinaisista ohareista kisoissa kun ei nostanut laukkaa. Opekin kehui että oli hyviä pätkiä. Paremmin meni kuin viimeksi.

Ongelmia:
kieli oli välillä ulkona
ravia olisi saanut olla monesti enemmänkin
tuijotteli ovea välillä

Parannusta:
nosti laukat hyvin
meni paremmin kuin viimeksi

Pätkiä meidän menosta: