Lauantaina Hemppa oli taas mennyt yhden tunnin alle ja löytyi sisältä. Hoitaessa oli oma kiltti itsensä. Ratsailla tuntui aluksi kankealta ja takapää jäykältä. Verkka oli niin ripeä etten oikein ehtinyt saada ratsusta otetta. Käynnissä taivuttelua, ravissa taivuttelua ja temponmuutoksia, jolkotteli pitkänä ja hitaana. Tultiin myös lötköpuomien yli kaarella. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja lämmintä ehkä +7°C.
Laukassa tultiin sekä isoa laukkaa ulkoreunasta että pikkulaukkaa sisäreunasta puomien yli. Vasen kierros oli söhellystä mutta jälkimmäinen oikea sujui hyvin.
Tehtävänä kentällä oli lävistäjillä sekä toisella pitkällä sivulla kaksi innarikavalettia, yhden askeleen väli ja este. Kaksi pystyä ja okseri. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat pieniä ja välit lyhyehköjä. Muuten mahduttiin mutta muurilaatikko-okseria Hemppa ei tahtonut hypätä. Korkeutta sillä oli ehkä 60 cm. Kielto oli mielestäni täysin turha ja napautin Hemppaa heti esteen edessä raipalla lavalle. Ihme kyllä heppa ei sanonut tästä mitään. Uudella yrityksellä päästiin yli. Heti alkuun tultiin kaksi kierrosta putkeen. Laukat olivat vääriä mutta muuten ihan kelvollista.
Seuraavalle kierrokselle esteet nousivat jonnekin 80 cm nurkille. Välejä pidennettiin, joten nyt sai laukata sujuvasti. Tai siis sujuvammin. Myötälaukat löytyivät nyt itsestään. Kertaalleen tuuppasin kavaletille mutta Hemppa paikkoi jalkansa itse.
Olikohan kolmas kierros kun pysty nostettiin meille ison näköiseksi. Oli kuulemma metrissä. Helposti yli. Kuskin turvaliivikin oli silloin vielä aidalla. Olisin kyllä laittanut sen päälle jo tälle kierrokselle jos olisin tajunnut kuinka paljon este nousee.
Videolta päivän tokavika hyppy.
Eikä se ollutkaan viimeinen kierros vaan vikalle nousi myös okserit. Jostain syystä ne eivät näyttäneet pahoilta vaikka open mukaan korkeutta oli 95. Pysty oli nyt 105. Okserit menivät täysin ongelmitta. Ekalla ylityksellä (kuvassa) otettiin pystyltä puomi takasilla mukaan, joten tultiin vielä uudestaan. Nyt päästiin puhtaasti yli. Tosin molemmilta tultiin väärässä laukassa alas. Mutta oli mainiota ja oma ilme taas hangonkeksiä. On tuo mahtava eläin!
Ongelmia:
alkuun tuntui aika kankealta
yksi kielto
väärät laukat
Parannusta:
esteiden noustessa myötälaukat löytyivät itsestään
ope muistutti pitämään pohkeet hypyissä kiinni ja tämä auttoi
Keskiviikkonakaan en mennyt tallille riemusta kiljuen. Ratsutoiveita en jaksanut laittaa mutta nyt olin listalla ihan tyytyväinen: Wanesa. Koska Horas ja Limoza olivat saikulla niin sekä edellisellä että meidän tunnilla olivat kaikki 6 tällä hetkellä tunteja tekevää hevosta. Ratsu valmiina siis. Kelinä oli pilvinen n. +10°C.
Ennen tuntia söin puusta yhden omenan ja tunnille mennessäni syötin jämät Wanesalle. Ehkä tämä lahjonta auttoi mutta poni oli läpi tunnin parempi kuin koskaan ennen. Ja kun ratsu toimi niin hyvin niin oli helppoa olla itsekin kiva.
Pyöristyi kun otin ohjat tuntumalle. Ei juuri käyntiä menty ja yllättäen sama keveys ja pyöreys säilyi saman tien myös ravissa. Poikkeuksellista.
Tämän tunnin teemana oli voltit vaikka toivottiin jotain haastavaa. Sain kuitenkin toivottua tötteröt pois kulmista. Kylläpä helpotti!
Alkuverkassa tehtiin ns. pääty-ympyröitä. Kaikki sivut ovat suunnilleen saman mittaisia. Kahden sivun keskelle kuitenkin n. 20 metrin ympyrät. Tässäkin poni oli keveä ja taipuisa. Myöhemmin vaihdettiin volteiksi, ensin käynnissä, sitten ravissa. Pelkäsin jatkuvasti koska meno lähtee huononemaan muttei se lähtenyt.
Laukkoja ei taidettu alkutunnista ottaa. Myöhemmin nostettiin suoraan voltilta. Laukat oli tietysti vaikein osuus tänään. Nyt tuntuma ei enää säilynyt jatkuvasti ihan höyhenenkeveänä. Vasen laukka oli normaalia kelvollista. Tein ympyröitä muttei tullut kovin mainittavaa parannusta. Raipasta viuhtoi häntä.
Mutta oikea laukka lähti ympyröiden avulla paranemaan ja siinä rupesi tulemaan orastavasti pyöreitä hetkiä. Vautsi. Kierrokseen mahtui vähän raviakin ennen voltteja. Ravi oli yhä hyvää ja keveää vaikka laukassa vähän neuvoteltiinkin. Ravissa sain istuttua kivasti takaosan päälle. Alkutunnin kummallinen käsieni vääntelykin kuriintui.
Loppuraveissa Wanesa tuntui siltä että nyt poni on oikeasti läpiratsastettu ja avuilla. Keveä, taipuisa ja käsittämättömän tasainen. Olipa kivaa.
Mutta pieni varjopuoli tällä tunnilla oli sillä heti alusta asti tunsin takapuolessani ponin liikkumisessa aavistuksen epäsäännöllisyyttä. Loppuraveissa tuntui hitusen enemmän ja kun kysyin opelta niin tarkan tiirauksen jälkeen päätyi samaan tuomioon kuin minäkin että ottaa vasemmalla takasella hieman lyhempää askelta. Mitään lämpöjä jaloissa ei tuntunut.
Tarhaan palauttaessa poni oli tänään kuin pieni enkeli. Ope lähti aukomaan naruja mutta Wane ei yrittänytkään mitään.
Ongelmia:
laukka oli yhä vaikein askellaji
tuntui että otti vasemmalla takasella hieman lyhempää askelta
Parannusta:
keveä ja taipuisa läpi tunnin
oikea laukka lähti paranemaan
oli kiltisti tarhaan viedessä
Maanantaina estetunnit yhdistettiin (junnut + sennut) ja päästiin aloittamaan valoisalla. Lämmintä vähän päälle +10°C. Päivällä olisi ollut t-paitakeli ja aurinkoista. Meille kuitenkin laskeutui pimeys. Ratsukoita oli yhteensä 6 ja minulle oli jaettu Horas.
Alkukäynneissä tehtiin taas perinteiset kuskijumppailut. Kun otettiin raville niin heti ekasta askeleesta huomasin että ratsu ontuu. Hetki meitä ravautetuttiin ja katsottiin että lähteekö paranemaan. Ei lähtenyt ja sain vaihdokiksi Sokerin. Siltäkin puuttui toinen etukenkä. Muuten hyppyhepat olivatkin kaikki tunnilla jo valmiiksi.
Sokeri oli ollut edellisellä tunnilla joten lähdettiin heti mukaan verkkaan. Siirtymiä ravista käyntiin. Meni taas hetki ennen kuin rupesin saamaan tammaa avuille. Käynnissä onnistui helposti mutta ravissa ei. Laukkoja ei taidettu ennen hyppyjä ottaa.
Ravihyppyjä alkuun, sitten kai laukassa. Tänään saattoi tulla vähän ravisohellusta paikkoihin. En päässyt tekemään alkutunnin kiihdyttelyjä niin tamma ei erityisemmin syttynyt.
Tehtävänä oli viime viikon tapaan nuolenpäitä. Alkuun tultiin keskellä kenttää olevaa okseria vasemmassa kierroksessa ja piti pysyä vasemmassa laukassa. Saatiin useampi sakkokierros ja lopulta myötälaukka löytyi vain tiukalla kääntämisellä heti hypystä. Itse hypyt olivat jotenkin hitaita ja laakoja eikä tänään ollut helppoa olla hypyissä mukana.
Rata oli käännöksiä ja vaihtoja. Loppuun pysähdys tötsien väliin. Ensin tavallaan 1-kaarinen ja sitten 4-kaarisesta 3 ensimmäistä kaarta. Ensimmäinen pysähdyksemme meni pitkäksi. Toiselle kierrokselle skarpattiin. Myötälaukatkin löytyivät paremmin mutta yhä keskimmäinen este oli vaikein.
Lopuksi saatiin pari omaa sakkokierrosta keskimmäiselle ja laukka haluttiin vaihtumaan oikeasta vasemmaksi. Lopulta onnistui. Takapuomi oli kasikympissä ja nuolenkärkien kanssa korkeutta oli n. 90 cm.
Muut olivat jo hölkänneet ja kävelleet, joten meidät jätettiin kentälle keskenämme tekemään loppuverkkaa. Motivaatio tipahti ihan saman tien. Kuvittelin ettei missään lähistöllä ole ihmisiä mutta ope kuitenkin pimeyksistä lopulta huikkasi että voi ruveta kävelemään. Kävellessäkin oli motivaatiovajetta. Loikkasin naistensatulaan ja rupesin pujottelemaan tötteröitä pitkillä ohjilla. Molemmin päin. Sokeri toimi hienosti mutta kuski oli alkuun hutera kunnes tottui.
Vaikka aloitettiin tuntia aiemmin niin pois ei päässyt juuri aikaisemmin sillä 6 hevosesta tuli pitkä jono jalkojen kylmäykseen.
Ongelmia:
myötälaukat
en tullut onnelliseksi vaikka ope kehui
Sunnuntaina kenttä ei kuivunut hyväksi, joten estekisat peruuntuivat. Sinne olisin mennyt Robinilla 50 - 60 cm ja Lolalla 80 cm. Lolalla en nyt sitten mennyt koko viikonloppuna (enkä hirveästi tätä surrut). Sen sijaan saatiin kisojen tilalle lisäestetunti. Sinne toivoin Robinin ja myös sain sen. Tunti pidettiin maneesissa.
Estetunti oli heti koulutunnin perään, joten sain ratsun valmiina paikalle ja vaihdoin selästä toiseen. Ravissa huomasin melko pian että jotain on kummasti. Robin otti lyhyempää askelta kuin eilen ja lopulta rupesi potkimaan mahansa alle. Ensimmäisen ihmettelypysähdyksen jälkeen sama jatkui. Veti päätä alas ja ehdotti laukkaa. Lopputulos oli ettei ratsu arvosta vatsapanssaria. Kun vaihdettiin vyö tavalliseen niin junnukin palautui taas normaaliksi. Onpa hyvä että menin sillä eilen niin huomasin poikkeavan käytöksen.
Oltiin verkassa vähän muita jäljessä, joten hetken ravailun jälkeen otettiin mekin laukkaa ja tultiin pääty-ympyrällä kavalettia. Kovin oli ahdasta ja tämä jo tuntui itselleni vaikealta. Maneesin leveys on jotain 17 metrin luokkaa, joten tiukahkosti sai kääntää. Robin oli kuitenkin rehellinen ja meni joka kerta yli vaikkei tiet ihan priimaa olleetkaan.
Sitten loikittiin vuorollamme sekä ristikkoa, pikkupystyä että okseria. Lopulta myös lävistäjän pystyä. Kaikki meni hyvin vaikka okserilla kuski olikin vähän epävarma ja nappasi harjasta kiinni. Esteet nousi jonnekin 70 cm asti. Muut (isot hevoset) hyppäsivät isompia. Ponin kunto tuntui vähän loppuvan ja meitä säästeltiin jättämällä joku kierros välistä. Esteiden jälkeen taisi olla vääriä laukkoja.
Lopuksi hypättiin rata. Näytti aika hankalalta ja meille turhankin vaikealta. Ensin taidettiin tulla lyhyempi kierros ja lopuksi sitten vielä pidempi.
Eka hyppy oli pysty maneesin poikki. Siitä lyhyehköllä tiellä pysty lävistäjältä, sitten seuraavan pitkän sivun pysty, toisen pitkän sivun okseri ja vikalla kierroksella vielä pysty radan poikki toiseen suuntaan.
Hienosti Robin veti. Ensimmäinen ratakierros oli ok. Vikaa kierrosta ei ole videolla ja sinne löytyi kaikki myötälaukatkin. Ope sanoi että korkein este oli 75 cm. Me porukan ainoina tehtiin nollasuoritus ilman pudotuksia. Vautsi! (Tosin muut hyppäsivät isompia.)
Ihanan tolkku juniori! Omistaja lupasi että tätä ei olla myymässä. Myöhemmin tästä saa tapella.
Ongelmia:
panssari
osa tehtävistä oli meille aika vaikeita
muut saivat hypätä isompia (en olisi tällä halunnutkaan enkä toisaalta olisi halunnut mennä kellään muulla)
Parannusta:
ei kieltoja eikä tainnut pudotakaan mitään
myötälaukat nousivat paljon eilistä paremmin
ei tuijotellut mitään
hyppäsi kaiken empimättä
Sunnuntain ns. aamutunti oli koulua. Olin vasta vikassa ryhmässä, joten tunti alkoi klo 12. Olisin yhä halunnut Liljan mutta se vietiin taas alta. Seuraava toiveratsuni oli Candy ja sen sain. Tamma oli tästä jatkamassa suoraan esteille.
Mentiin taas maneesiin ja nyt meitä oli tunnilla 4. Candy oli yllättävän reipas. Muistelin sen hitaammaksi. Kouluraipalla hipaisusta sai sätkyt ja myöhemmin tuntui höykyilevän raipan takia. Helpotin molempien elämää ja vaihdoin myöhemmin lyhyempään raippaan.
Alkuverkassa tamma oli vähän kankea. Oli kiinni vain vasemmassa ohjassa. Ope ohjeisti käyttämään vain yhtä ohjaa kerrallaan. Mielestäni tämä ei sopinut meille erityisen hyvin mutta tein kuten käskettiin. Vasemmassa kierroksessa pitkillä sivuilla tamma käänsi päätä vain ulos kun yritin höllätä sisäohjasta. Oikeassa kierroksessa pääty-ympyrällä kaatui sisäohjan mukana koko ratsu sisään.
Välissä tehtiin ravissa pari tiukempaa reittiä. Minimaneesissa ensin pitkältä sivulta käännös radan poikki, keskipisteestä käännös vasemmalle kohti C:tä. Eipä Candya ehtinyt ekan käännöksen jälkeen juuri suoristaa. Lopulta tamma rupesi kuitenkin pehmenemään ja taisin itsekin ottaa molempia ohjia tuelle. Sujui myös harjoitusravissa.
Ensin tehtiin käynnissä volttia takaosakäännösmäisesti. Itselläni meni nelisen kierrosta ennen kuin hahmotin mitä tässä yritetään tehdä. Ymmärsin koko homman ihan väärin ja väistätin takaosaa sisään. Ope olisi voinut vähän aiemmin huomauttaa että näyttää menevän päin honkia. Kyllähän meno tietysti parani kun tajusin hidastaa takasia ja siirtää etusia.
Laukassa tehtiin ensin vain pääty-ympyrä ja pitkä sivu perään. Sitten pitkälle sivulle lisättiin voltin kokoinen neliö ja tässä haettiin kootumpaa laukkaa ja samaa ajatusta takaosakäännöksestä. Tässä välissä Candy oli jo ehtinyt hermostua muutamaan otteeseen. Pukitti muutaman kerran enkä ymmärtänyt yhteyttä omiin tekemisiini. Ensimmäisellä kerralla mielestäni suuttui kun kaveri laukkasi kohti. Mutta samalla laukassakin tuli oikein kivoja, rentoja pätkiä lyhyellä ratsulla. Neliötehtävä onnistui molempiin suuntiin paljon paremmin kuin olisin uskaltanut arvella.
Loppuraveissa Candy oli reipas ja aktiivinen. Ei kuitenkaan ihan tasainen edestä. Pääosin kuitenkin hyvä.
Tämä olikin ihan hauska ratsu. Mutta koulutunnille. Esteillä ei taas näyttänyt houkuttelevalta.
Ongelmia:
epätasaisuus
pukit
Parannusta:
tasoittui kivaksi
lyhensi laukkaa
kivan aktiivinen
Lauantaille sai vielä illalle ylimääräisen koulutunnin. Olin hevosten jaossa viimeisten joukossa ja valinnanvaraa oli Ali ja Vellu. Kumpaakaan en olisi halunnut. Lopulta valkkasin sen, jolla on tasaisempi ravi. Mieluummin olisin ottanut Liljan tai Candyn.
Estetuntien kanssa meni niin myöhään että syömisen kanssa tuli kiire ja sitten myös hepan laiton kanssa. Varttia ennen tunnin alkua Vellu löytyi vielä tarhasta. Satulan alle korokepaloja. En kuitenkaan menettänyt opetuksesta mitään kun tunnitkin olivat myöhässä.
Kenttä oli kuivunut vähän, joten jäätiin pihalle. Ratsukoita taisi tällä tunnilla olla 6. Keli pilvinen ja pimenevä ehkä reilu +10°C. Ei kenttää silti voinut kuivaksi sanoa vaan reunoilta oli aika lällyä.
Alkutunti mentiin milloin keskiympyrää, välillä ovaalimpaa ja toisinaan suorakulmiota. Yritin hengitellä Vellua siirtymiin mutta toimi aika kehnosti. Vähemmän kättä toivoi ope. Keskiympyrällä mentiin ravia ja päätyihin mikinkorvavoltit käynnissä. Ruuna oli taipuisa mutta taisi vähän liirailla ilman että huomasin. Raviin lähti reippaasti. Alas tuli siistimmin jos muistin valmistella kunnolla. Yleensä muistin tämän liian myöhään.
Laukat rullasivat isosti mutta yhä taisi muutaman kerran pudotella laukkoja pois. Toisin kuin kesällä niin tänään ei tuijotellut eikä säikkynyt mitään omiaan. Iso plussa.
Tunnin lopuksi tehtiin laukkatehtävää. Oikea laukka lyhyeltä sivulta kohti opea. Noin keskellä käyntiin, vasen laukka ja voltti maneesin seinälle. Takaisin käyntiin ja oikea laukka opelle asti ja käännös oikealle. Odotin jotain paljon pahempaa mutta selvittiin tästä pari kertaa yllättävän hyvin. Oma keskittymiseni ei ollut ihan huipussaan vaan muut ratsukot veivät siitä vähän
Loppua kohti Vellulla rupesi kuitenkin keittämään. Odotellessani tein ensin siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Ope komensi tekemään laukkatyötä. Lopulta en saanut enää käännettyä ratsua laukassa ilman että hermostui. Homma lähti menemään ihan plörinäksi. Vikalla kierroksella riitti että laukattiin suoraan kohti opea.
Loppuravissa Vellu oli rennohko ja reipas. Kuski ei kuitenkaan ollut onnellinen. Yksi suurimmista syistä huonoon tuntiin oli varmasti kuskin asennevamma. Mielestäni minun ei kuuluisi mennä Vellulla ollenkaan. Tosin sillä voisi olla hauska hypätä. Temperamenttimme eivät kohtaa. Liian suuri ja vyöryvä ratsu. Tarvitsisin tämän kanssa paljon hidastempoisemman tunnin. Ei se ehkä nytkään niin pahalta näyttänyt kuin tuntui vaikka ope kommentoikin että laukkatyömme meni ihan penkin alle. Tottahan se oli.
Ongelmia:
temperamenttimme eivät kohtaa Vellun kanssa
siirtymät alaspäin
laukkatehtävä
rapaisuus
Parannusta:
ei tuijotellut eikä säikkynyt
pysyi käsissä
Jälkimmäiselle estetunnille tuli 5 ratsukkoa ja vaihdoin lennossa Rinjaan. Olisin toivonut Liljaa tai Lolaa mutta Lilja oli jo mennyt niin paljon ja Lola napattiin alta. Patu olisi myös ollut tarjolla mutta se ei napannut. Ehdotti Robiniakin mutta epäilin että jaksaako junnu.
Sain Rinjan maneesiin valmiiksi varustettuna. Kuski vain kyytiin. Alkutunti meni siihen että yritin saada ratsua herätettyä eteen. Jolkotteli pitkänä ja jos yritin lyhentää ohjaa lyheni vauhtikin. Parhaiten liikkui kun työnsin toisella kädellä ohjat pitkiksi ja toisella naputtelin raipalla vauhtia. Laukassa meno tuntui myös sangen pitkältä ja vähän holtittomalta. Ohjautui kuitenkin.
Tultiin laukassa ympyrän kaarella kahta puomia. Ulkoreunasta 3, keskempää 2 askelta. Samoin edelliseltä tunnilta tuttua pitkän sivun kahta puomikasaa yhden laukan sarjavälillä. Ope kaipasi siihen maapuomeina kahta askelta väiliin. Vaikka sain Rinjan ennen puomeja kuinka lyhyeksi pomppimaan paikallaan (kuumui hyvin) niin puomit mentiin sellaisilla jättiloikilla että 1,5 askelta oli paras saavutuksemme. Vikalla kerralla Rinja otti ekalle sellaisen banzai-loikan ettei kuskin maastoutuminen ollut kovin kaukana. Selkään tuntui kuin oltaisiin hypätty ainakin metrin pystyä. Olisi ollut hauska nähdä tämä sivusta. Sen jälkeen saatiin lupa tulla tämä yhdellä askeleella ja toisella yrityksellä tuli jo ihan siististi.
Esteet olivat vähän eri järjestyksessä kuin edellisellä tunnilla. Ensin hypättiin pelkkää pikkupystyä. Kevyemmästä istunnasta pääsi hyppyihin paremmin mukaan. Nyt vauhtia oli jo hyvin. Sitten sen perään lisättiin kaarevalla linjalla toinen pysty, 3 askelta väliin. Toisella sivulla oli sarja. Lopulta mentiin kaikki putkeen. Ei Rinja vieläkään ollut kovin hallinnassa mutta kunhan ohjasi esteille niin meni kyllä yli. Vika sarjan ylitys tuntui jopa ihan siistiltä. Korkeus nousi sinne 80 cm pintaan. En katsonut mittoja kovin tarkkaan mutta maneesissa nämäkin tuntuivat isoilta.
En muista pudotettiinko jotain. Loppuverkassa Rinja rupesi sitten liikkumaan omasta halustaan eteen ja ohjia sai vihdoin kerittyä aavistuksen lyhemmiksi. Opekin sanoi että näistä kahdesta Myy oli selvästi enemmän minun tyyppiseni ratsu. Ehkä jurputtamisen sijasta annankin itselleni taputukset että urheasti lähdin harjoittelemaan vähemmänkin sopivalla hevosella.
Ongelmia:
tuntui ettei ratsuun ollut kunnolla hallintaa
pitkä ja hidas
laukan lyhentäminen puomeille
Lauantain iltapäivätunti oli esteitä. Koska taas vähän lähti käsistä niin tuppauduin molemmille estetunneille. Ensin oli vuorossa 4 hengen tunti, osin naapurimökin väen kanssa. Siihen sain Myyn. Mentiin maneesiin.
Alkuverkassa Myy oli hyvin kankea. Ei halunnut taipua yhtään ja jäkitti vastaan. Paljon en ehtinyt käynnissä taivutella kun ruvettiin ravaamaan. Tultiin maapuomien yli. Sekä päädyssä ympyrällä että pitkän sivun suuntaisesti useampi puomi. Linjalle taisi tulla muutaman kerran askelvirheitä mutta näistä ope ei sanonut mitään.
Laukassa meno oli vähän epätasaista. Kiihtyi helposti eikä ollut kovin rento. Antoi kuitenkin kiinni. Enkä ihan hahmottanut että montako askelta ympyrällä puomien väliin pitäisi tulla. Pahin sisälle kaatuminen kuitenkin väheni. Pitkällä sivulla taidettiin tulla nyt puomiväli yhdellä askeleella.
Melko pitkään mentiin puomeina. Esteinä tultiin yhden askeleen pysty-pysty -sarjaa, lävistäjän pystyä sekä toisen pitkän sivun linjaa pystyltä korkealle kavaletille. Ope arveli väliin neljästä kuuteen askelta mutta lopulta jopa ponitkin tulivat toisinaan kolmella. 3 oli meille hyvä, kertaalleen olisi tullut neljälläkin.
Sarja meni joka kerta siististi. Ensimmäisellä kerralla lävistäjäpystylle Myy juoksi siitä ohi. Ajattelin tehdä ojeiden mukaan enkä kääntää heti kavaletin jälkeen. Myy oli liian pitkänä ja este tuli liian nopeasti eteen. Jatkossa päästiin yli.
Vikalla kierroksella esteet nousi meille ehkä 80 cm pintaan. Maneesissa näyttivät isoilta. Nyt kuski keskittyi paremmin ja siten myös ratsu skarppasi. Paljon tasaisempi ja rauhallisempi kierros. Esteetkin pysyivät ylhäällä.
Eipä Myy vielä loppuverkassakaan erityisen rento tai taipuisa ollut.
Ongelmia:
tasaisuuden puute
yksi ohimeno
Parannusta:
isommat esteet menivät siistimmin
laukka oli säädeltävissä
Lauantaiaamuna arvottiin ratsut estekisoihin. Kasikymppiin sain Lolan ja toiseksi ratsuksi tarjottiin Robinia. Mikä ettei. 50 - 60 cm. Tosin en ole junnun selässä vielä koskaan ollut, joten nyt lähdettiin korjaamaan asiaa.
Ruuna löytyi 5 kaverin joukosta pihatosta. Hoitaessa oli oikein kiltisti. Eikä edes pupeltanut kaikkea suuhunsa. Ratsautuminen ok ja maneesissa 5 ratsukon tunnilla käyttäytyi oikein moitteettomasti.
Kivan reipas itse. Säätyi ja pysyi aika rentona. Alkuun tehtiin muutamia käyntiväistöjä lävistäjällä. Ope kehui. Ravissakin humma oli rento ja tasainen. Jos pyysi enemmän vauhtia niin lähti herkästi takomaan. Ope sanoi että käyttää takasiaan luonnostaan hyvin. Ei tehty mitään kovin ihmeellisiä. Ravattiin ympyrällä, vähän väistätettiin perää sisään ja ulos. Yhä pysyi rentona. Kevensin kaikki tehtävät eli en istunut ravia alas.
Lopputunnista tehtiin itsenäisiä laukannostoja ja sai jatkaa laukkaa. Kovin pitkiä pätkiä ei mahtunut menemään. Robin nosti herkästi väärää, joten rupesin helpottamaan nostoja ja tein ne kulmissa tai ympyrän avoimella sivulla kohti seinää. Tämä auttoi. Laukka ei ollut niin tasapainoista ja siinä oli turpa pidemmällä. Sai kuitenkin säilytettyä laukan pääty-ympyröillä. Eikä kiihdytellyt.
Loppuravissa annettiin pidempää ohjaa. Kiihtyi ihan aavistuksen. Lopulta istuttiin alas ja ajattelin että siirrytään saman tien käyntiin. Mentiinkin pari kierrosta vielä ravia ja sitten sai siirtää istunnalla käyntiin. Humma pisti työvaihteen silmään eikä halunnut laskeutua käyntiin. Lopulta ohjasin nurkkaan.
Todella kiva ja tolkku hevonen. Jonkun tällaisen voisin haluta omaksi. Ja paljon tasapainoisempi kuin moni vanhempi idän ihme.
Ongelmia:
takominen
tuli helposti vääriä laukkoja
laukka ei ollut niin rentoa ja tasapainoista
Parannusta:
todella rento ja tasainen
ihanan kuuliainen ja hyvin koulutettu
Perjantaina oli aika palata Einolaan muistiksen merkeissä. Illalla ratsastettiin kolmessa porukassa. Menin vikassa ryhmässä ja meitä oli 4. Aiempien sateiden takia menimme maneesiin. Minä sain valmiina olevan Rosan ja seurana meillä oli 3 ponia.
En muistanutkaan miten kiva Rosa on. Tasoittui tuntumalle lähes samantien. Tehtiin käynnistä pysähdyksiä ja toimi kivasti. Ravissa myös. Alkuun tehtiin siirtymiä. Sitten tultiin käynnissä vasemmassa kierroksessa väistöä keskilinjalta uralle. Siinä sain ensimmäiset omat kommenttini että hyvin menee, seuraavalla kierroksella että vielä paremmin menee. Lopulta ope toivoi rennon sivuaskelluksen lisäksi vähän enemmän eteen.
Laukkoja otettiin molemmissa kierroksissa pääty-ympyröinä. Rosa nosti laukat helposti pyynnöstä. Ope kaipasi vähän nopeampia nostoja ja laukassa nopeampia takasia. Nyt oli kouluraippa menossa mukana eikä sillä todellakaan tarvinnut kuin hipaista niin ratsu reagoi. Tässä en saanut itse unohtua takakenoon. Myöhemmin myös ravissa kaivattiin nopeampia askelia takaa. Rosa vähän innostui laukoista ja rupesi pari kertaa ennakoimaan nostoja. Himmailun takia nostoissa vähän jännittyi. Lopulta osasin ratsastaa laukasta alas raviin ja siirtymistä tuli siistejä. Ravia piti vähän himmailla. Mutta sekin onnistui istunnalla.
Loppuverkassa Rosa oli edelleen hyvä. Tunti hujahti äkkiä ohi. Hyvin meni, sillä ratsu oli itseäni hikisempi. Ei mennyt minulla urheiluksi vaan omasta mielestäni sain istuttua sangen siististi. Jalatkin olivat suht rentoina alhaalla.
Kiva tunti vaikkei meitä hirmuisesti hiillostettukaan.
Ongelmia:
lopputunnista yritti vähän makoilla käsillä
innostui ja ennakoi muutamaa laukannostoa
laukan jälkeen yritti kipittää ravissa
rennon lisäksi sain sen ratsastettua välillä löysäksikin
Parannusta:
oli todella tasainen läpi tunnin
hidasti istunnalla
väisti helposti
sain takasia ratsastettua aktiivisemmaksi kun ope pyysi
Keskiviikkona oloni oli jo aamulla kuin jyrän alle jääneellä. Kroppaa kolotti. Raikas +10°C pilvinen keli ei erityisemmin houkutellut tallille. Laitoin taas pitkästä aikaa viestin että toivon Harmoniaa. Yllätykseni oli suuri kun se oli merkattu minulle. En olisi uskonut! Hepo oli vielä valmiiksi hommissa, joten pääsin lämpimän ratsun kyytiin.
Alkuverkassa ei lähdettykään tekemään voltteja vaan siirtymiä. 20 askelta käyntiä, 20 ravia. Lopulta oli pakko volttailla omin luvin kun meno ei suorilla lähtenyt yhtään paranemaan. Tamma oli vähän vasemmassa ohjassa kiinni ja edestä jähmeähkö. Volteilla sain sen käynnissä myötäämään, ravissa meno oli vaihtelevaa. Sitten hommaan lisättiin vielä laukat. Nousi ihan siististi mutta jolkotti pää pitkällä eikä 10 askeleessa ollut toivoa saada parannusta aikaan. Minulle tuli ohjeita vetää palleaa sisään ja selkää vähemmän notkolle. Jalustimet piti tipauttaa pois heti alkuunsa. En nostanut niitä ylös vaan kevyinä saivat heilua koko tunnin sivuilla. Myöhemmin huomasin että laukkaa perä sisällä, yritin suoristaa mutta mutkitteli.
Lähes koko tunti taidettiin tehdä siirtymiä tietyin askelvälein. Ensin mukaan otettiin oikeassa laukassa parkkiksen sivulla kavaletin yli laukkaaminen. Hoo ei kiihtynyt vaan kahdesti pudotti raville kun askel ei osunut. Muuten siististi. Nyt rupesi suorillakin kulkemaan ravissa ihan asiallisesti. Kavalettia tultiin vain oikeassa laukassa.
Lopputunnista tehtiin samalle sivulle pohkeenväistöjä ravissa. Hoo väisti ihan ok, ei jännittynyt eikä tahmaillut suuremmin. Enemmän poikitusta kaipasi ope. Eikä saanut antaa tamman lähteä itse valumaan sivulle. Tätä en kyllä huomannutkaan. Isompi poikitus tuli mutta samalla meni vähän työlääksi. Kuulemma molemmat näytetimme siltä että meno on kovin pakotettua. Yritin mennä rennommin mutta siihen auttaisivat kehut (ja vitsit) eikä aina vain lisää vaatiminen.
Välissä yritettiin tehdä suunnanvaihdon yhteydessä laukanvaihto lennossa. En saanut vaihtumaan.
Ei ollut tänään kovin ihanaa. Tehtävät olivat vähän liikaa suoraa uraa omiin tarpeisiini enkä saanut ratsua kunnolla avuille. Tunnin jälkeen Hoo kiukutteli loimen laitossa ja potki takaviistoon. Uskoi ärjymiseni eikä kenkinyt minua. Tänään en taas osannut pelästyä äkäilyjä.
Ongelmia:
loimea laittaessa potkaisi takasella takaviistoon
ratsastuksesta ei tullut kunnolla hyvää
Maanantaina sain estetunnille Sokerin. Taas kiinnosti kummallisen vähän lähteä tallille. Ei onneksi satanut mutta oli pimeää, +8°C. Ratsukoita tunnille tuli 4. Esteet olivat tavalliseen tapaan valmiina mutta tällä kertaa ratsu ei. Sokeri oli aiemmin tehnyt pari tuntia alle, joten oli suht puhdas.
Alkuverkassa Sokeri tuntui poikkeuksellisen kankealta. En saanut sitä kunnolla avuille ennen laukkoja. Onneksi ope otti sitten vähän takapakkia ja pyöriteltiin voltteja ja saatiin tehdä siirtymiä omaa tahtia. Tämä auttoi paljon. Käynti parani lähes heti, ravin kanssa meni tovi. Laukat olivat selvästi huonompia mutta toiseen suuntaan oli vähän parempia pilkahduksia. Olikohan vasen?
Jossain välissä tultiin ravissa kolmen puolikkaan miniesteen jumppaa. Ihan ok. Aktiivisesti mutta välillä johonkin kopsahti kevyesti.
Edellisen tunnin rataa muokattiin valoihin sopivammaksi. Jumpasta tuli minun mielestäni okseri mutta ope puhui pystystä. Alkuun kiihdyttelin Sokeria vähän turhankin paljon. Siitä oli helpompi lähteä himmailemaan. Esteet eivät tänään nousseet kovin korkeiksi. Hypättiin vain kolmea estettä ja alkutunti yksittäin. Välillä toki kaikki laukassa ympäri kenttää.
Tänään haettiin pyöreämpiä hyppykaaria laittamalla "nuolipuomeja" esteiden päälle ja osin johteiksi. Sokeri ei puomeja tuijotellut vaan meni energisesti yli. Puomeja ylemmäs nostamalla tuli esteelle pituutta ja ratsun hyppyyn pyöreyttä. Huomasin että meni vähän venyttämiseksi enkä aina osannut ihan myödätä. Korkeimmillaan oli 80+ cm.
Lopputunnista tultiin 2 estettä putkeen. Siihen asti olin osannut tuoda Sokerin hyviin paikkoihin ja alkutunti hypättiin oikein siististi. Ratsukin laukkasi kevyenä ja lyhyenä. Vaan nyt kun käännettiin esteeltä toiselle niin kanttailu ilmaantui taas. Käskettiin tehdä välivoltti ja lopulta päädyttiin hetken käyntiherkistelyn jälkeen sakkokierrokselle. Mutta tämä kannatti ja ympyrällä laukatessa (oikea kierros) Sokeri loksahti niin hyväksi etten edes tiennyt että se osaa laukata niin lyhyenä, kevyenä ja taipuisana. Vautsi!
Yhä jäi paikka aavistuksen lähelle mutta tuosta laukasta ei voinut saada kuin hyvän hypyn. Loppuverkassakin tamma oli vielä hyvä.
Vaikka tunti oli onnistunut ja Sokeri parempi kuin koskaan niin silti jälkimielentila illalla oli jotenkin harmaa.
Ongelmia:
jalkani kuulemma menevät hypyissä eteen, ope arveli myös koulusatulaa osasyyksi
Sokeri ei ihan rehellisesti pysynyt laukassa jos tultiin juureen
lopussa kanttailtiin
Parannusta:
kenttä oli todella hyvässä kunnossa
ei kieltoja eikä pudotuksia
lopuksi Sokeri laukkasi lyhyenä, pyöreänä ja taipuisana!
Kisojen jälkeen meillä oli Hempan kanssa pari tuntia luppoaikaa enkä raaskinut hankkia 30 euron päiväkarsinaa. Ratsu kisahoitajan kädessä, itse taluttaminen tai Hemppa autossa ei nekään kuulostaneet niin hyviltä kuin keksimäni kevyt maastolenkki hyvässä seurassa. Houkuttelin siis Daisyn Oman ihmisen (ja tietysti Daisyn samalla) meille oppaiksi käyntimaastolle.
Mennessä eksyin heti alkuunsa kun en muistanut minne risteyksestä piti jatkaa. Eilisen kärryparkin ohi ja eipä siinä paljon eksymisvaraa enää ollut kun tunnistin maisemat. Ajoitus oli sangen täydellinen ja saatiin matkaseura mukaan. Mentiin Hempan kanssa edeltä ja alkuun vähän himmailin vauhtia. Hempan selästä arabi näytti pikkuiselta.
Vastaantulijat olivat kovin kohteliaita. Autot hidastivat, osa sammuksiin asti. Kevari odotti että päästiin risteyksestä ensin ja koiranulkoiluttajakin jutteli koirilleen niin että lähestyjät kuuli jo kaukaa.
Alkumatka mentiin hiekkatietä asuinalueen sivuitse. Hempalle jännin paikka oli ison tien alikulku. Stoppasi jo etäälle. En lähtenyt patistelemaan vaan Daisy sai mennä edeltä ja nätisti tultiin perässä. Sama juttu oli myös takaisinpäin.
Loppumatka oli autometsäpolkua. Vastaantulijoita oli, mutta vähän. Hepat tallustivat rauhassa ja kuskit juorusivat keskenään. Ei lähdetty samoilemaan superpitkälle vaan lopulta käännyttiin takaisinpäin.
Paluumatkallakaan ei mitään ihmeempiä. Vastaantulijoita yhä jonkin verran ja aliska jännitti Hemppaa myös takaisinpäin. Sanottiin matkaseuralle lopulta heipat ja palattiin kaksin kisapaikalle. Ei ongelmia.
Kiimingin syysmaisema Hempan selästä.
Luulin olevani täsmällisesti viime minuuteilla takaisin mutta lopulta ei lähdettykään vielä ja Hemppa pääsi syömään heiniä autoon.
Ongelmia:
aliska
Parannusta:
reissu meni leppoisasti hyvässä seurassa
ei satanut
Sunnuntaina pääsin helpolla kun sain ratsuni suoraan kisapaikalle. Tänään luvassa siis 2-tason 90 cm eiliseen tapaan Kiimingissä.
Ajattelin että aikaa on vaikka kuinka mutta ei heti päästettykään tutustumaan rataan. Lopulta kun sain radan käveltyä niin poniluokka alkoi eikä ratsun varustukseen ollutkaan kovin paljoa aikaa. Hemppa kun oli vielä kokonaan puunaamatta. Vähän mutainen kaulasta ja päästä mutta häntä olikin ihan kakkainen. Siinä tuhrautui sitten vielä vähän lisää aikaa. Tuli onneksi kelvolliseksi.
Keli oli tänäänkin pilvinen ja välillä taisi vähän tihuttaa. Hieman eilistä lämpimämpää, +10°C tienoilla. Ehdin sivusilmällä katsoa vähän ponien menoa. Sitten pikavarustus ja ratsaille. Enkä tainnut lopulta olla mistään myöhässä vaan taidettiin joutua odottelemaan hetki ennen verkkaan pääsyä. Yhä ratsu taisi olla aavistuksen takakireä. Yritin taivutella ja herättelin eteen. Verkassa ei tullut kieltoja ja hypyt taisivat mennä ihan ok. Radalla oli taas kourallinen erikoisesteitä ja kävin esittelemässä ne. Lopulta ehdittiin olla aidoissa aika pitkään ja olin vain tyytyväinen että ehdittiin katsoa kaikki esteet. Ehkä aikaa jäi jopa liikaa enkä sitten huomannut ratsuun hiipinyttä pituutta ja löysyyttä.
Ratapiirros.
Ykköselle en tehnyt superpitkää tietä. Ihan tavallinen okseri kohti yleisöä. Rataa kävellessä olin jopa silottanut maasta raitoja tehneen lehtikasan pois pelottamasta. Silti askel ei sopinut ja Hemppa stoppasi. Uudella yrityksellä päästiin onneksi yli. Pikkuhiljaa saatiin myös rytmistä kiinni. Päästiin ehkä vitosesteelle ennen kuin muistin että arvosteluna on 367.4 eli saan mennä myös toisen vaiheen ja voin ratsastaa siinä alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Ei Hemppa sitten tuijotellut erikoisesteitä ja kääntyikin ihan asiallisesti. Taisi löytyä myötälaukatkin. Ei pudotuksia ja toisen vaiheen ajan puolesta oltaisiin oltu sijoituksissa. Arvelin että joku kuitenkin menee meistä ohi. Toinen vaihtoehto oli haaveilla siitä että nelosellakin sijoittuisi. Ei se ihan niin mennyt vaan saatiin ekasta vaiheesta myös 2 vp enimmäisajan ylityksestä. Mutta toisen vaiheen aikamme olisi lopulta kuitenkin riittänyt sijoitukseen. Kiellolla menetin siis neljännen sijan ja 18 euroa palkintorahaa. Hieman ärsytti. Varsinkin kun tätä ennen oli niin hyvä ruusukeputki takana.
Lauantaina saatiin lupa lähteä Hempan kanssa LidRidin ykköskisoihin. Luokkina 80 ja 90 cm. Apulaisia ei ollut liiaksi, joten pakkasin ruunan kyytiin ja huristeltiin kisapaikalle ihan keskenämme. Ehkä ensimmäinen kerta kun kuskasin hevosta yksin? Keli oli ensimmäistä päivää syksyisen keltainen ja vähän tihutti. +9°C.
Omaan tapaani aikataulu ei lopulta ihan pitänyt ja kun pääsin kisapaikalle oli radankävely jo menossa. Hoitaja vahtimaan ratsua ja radalle etsimään oikeita esteitä. Ratapiirrosta en ehtinyt nähdä. Onneksi rata oli looginen 367.1 ja esteet seurasivat toisiaan ilman kikkoja.
Ratapiirrokset.
Sitten ratsun pikavarustus ja tyrkylle verkkaan. Enkä ollut mistään myöhässä. Ravailin ja taivuttelin. Hemppa aavistuksen kavahteli liikettä ja ääniä katsomosta mutta sain sen pidettyä töissä. Herättelin liikkeelle mutta silti päivän ekalle pikkupystylle tuli kielto. Nyt syy jäi itselleni mysteeriksi. Ihan tavallinen puomieste, ei mitään tuijotettavaa. Ok laukka ja paikkakin olisi osunut. Onneksi tämä jäi päivän ainoaksi kielloksi.
Itse radalla näytin Hempalle erikoisemmat esteet. Musta lankkukolmonen oli monelle muulle vaikea. Laukka päälle ja vääristä laukoista huolimatta tehtiin ripeä nolla. Ainakin eka kolahti mutta kaikki pysyivät onneksi paikoillaan. 30 ratsukon joukossa saatiin tällä sininen ruusuke. Palkintojenjaossa olin kovin hämmentynyt, sillä meidät kutsuttiin paikalle vasta kolmantena eikä mistään tätä ennen selvinnyt että palkittiin ylimääräinen ykkönen.
Ysikympin verkkaan en ollut ihan yhtä ajatuksen kanssa menossa ajoissa mutta onneksi henkilökunta kävi kutsumassa meidät paikalle. Nyt verkassa ei tullut kieltoja mutta pudotus tuli. En tainnut taas kovin monta hyppyä ottaa. Sen verran hässäkkää verkassa oli että joku ratsasti uralla meidän päällemme (oltiin ravissa/laukassa). Eikä Hemppa potkaissut siinäkään vaiheessa kun vieras hevonen tuuppasi takalistoon. Inahti kyllä ettei tämä ole kiva juttu.
Kisarata oli onneksi edellisen luokan ykkösvaiheesta tuttu, joten ei tarvinnut opetella mitään uutta.
Vaikka ysikympin arvosteluna oli A.0.0 niin päätin silti edetä ripeästi. Tämä kannatti ja saatiin edellistä sujuvampi ja siistimpi rata. Yhä ripeä nolla ja se palkittiin poistuessa punavalkoisella ruusukkeella.
Torstaina oli taas aika mennä Piuden silmien alle. Jatkoin Sallylla ja taas olin tunnin ainoa oppilas. Sääennusteet eivät onneksi pitäneet paikkaansa eikä tullut kaatosadetta. Välillä vähän tihutteli, olin ehkä keliin nähden vähän kevyesti pukeutunut t-paitaan, fleeceen ja rainlegseihin. Hyvin kuitenkin tarkeni. +12°C. Nyt laitoin myös ne open viimeksi kyselemät kannukset. Lyhyt kouluraippa.
Heti alkutunnista ope ihmetteli että mitä olen tehnyt kun en ole enää yhtään niin vino. Neljän päivän tallittomuus ja viime viikon flunssako tällaista aiheuttaa? Ei aavistustakaan. Samalla hevosessakaan ei tuntunut niin suuria puolieroja. Kummatkin kierrokset olivat suunnilleen yhtä vaikeita eikä viettänyt mihinkään. Toki itse huomasin yhä huonosti oikean kierroksen ympyröillä että valuu ulos. Vain pari kertaa tuli kuskille sanomista että yläkroppa oikealle menosuuntaan.
Alkuverkassa mentiin kaikki askellajit läpi ja pyörittelin omia kuvioita. Laukassa onnistui vaihdot lävistäjillä, ehkä osin vahingossa. Laukka piti pitää lyhyenä ja koottuna. Sally säilytti molemmat laukat hienosti ja lopulta maltoin istua omasta mielestäni kamalassa mateluvauhdissa ihan rauhassa.
Tänään alkuverkan jälkeen mentiin lopputunti minikavaletteja. Kummassakin päädyssä oli yksi ja ylitettiin ne vähän kuin ympyrän kaarella. Iso ellipsi siis. Pitkillä sivuilla suoraan. Ensin kevyessä ravissa molempiin suuntiin, sitten laukassa. Ravissa piti ajatella pitkillä sivuilla avoa. Olikohan oikeassa kierroksessa kun olisi pitänyt ruveta kääntämään vähän aikaisemmin. Ravissa sain katseeni estemoodiin ja yläkropan ennakointi rauhoittui kun en katsonut kavalettiin päinkään.
Laukassa en saanut pidettyä hommaa yhtään niin hyvin kasassa kuin alkuverkassa. Tamma venähteli salakavalasti ja yritin aktivoida takasia. Välillä loikittiin kaukaa, muutaman kerran ihan juuresta. Välillä tuli hyviä pätkiä (ja näissä taisin vähän säätää) mutta kierroksissa oli eroja. Suuri ahaa-elämys tuli siitä että oikeasti pitää ratsastaa kaarre ja lähestyminen kavaletille, sitten askel osui kuin itsestään.
Muuten sanomista tuli siitä etten saa olla hypyissä liikkeen edellä. Kädet pitäisi pitää vielä paremmin aloillaan. Pitkillä sivuilla en saa takakenottaa ja painosta pitäisi saada 30 % jalustimille. Aika paljon muistettavaa.
Kertaalleen laukka vaihtui hypyssä ja yritin korjata lennossa. Lopulta pyörittiin keskellä ympyrällä väärässä laukassa useampi kierros. Yritin kyllä kovasti muttei onnistunut. Eikä onnistunut ohjeillakaan. Perusmenoa omissa vaihtoyrityksissäni. Lopulta ope ehdotti että mennään kavaletin yli ja tämä auttoi.
Loppuraveissa tamman sai antaa venyttää ihan pitkälle kaulalle. Hyvin pysyi silti tuntumalla ja nyt rupesin itse tuntemaan hyvin koska tarvitsee tasapainottaa. Aiemmin nenä maassa mönkimistä ei sallittu. Tätä en itse hahmottanut että koska se on ok ja koska ei. Mutta ope oli hyvin tyytyväisen oloinen. Harjoitusravia ei tänään menty askeltakaan.
Tunnin jälkeen kaikki oli ravassa. Oli putsaamista. Ja paluumatkalla näin supikoiran.
Ongelmia:
kaarteiden ratsastus, ulkoavut
selän rentona pitäminen
laukanvaihdot
hypyissä liikkeen edellä oleminen
Parannusta:
olin kuulemma paljon suorempi kuin viimeksi
alkuverkassa laukanvaihdot onnistuivat
alkuverkan laukka oli lyhyttä
Keskiviikkona oli lopulta myös lämmin syyspäivä. Harmi että tämäkin ehti vähän viiletä ennen kuin päästiin ratsaille. Reilusti kympin yläpuolella kuitenkin, t-paita + fleece. Nyt ehti ratsastaa valoisalla.
Listalla odotti yllätys ja pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan kesällä tullutta kirjavaa tammaa. Vaska selvisi myöhemmin nimeksi, pitkään listassakin luki vain kirjava. Oli jo valmiiksi hommissa ja edellinen kuski kehui kovasti. Meitä taisi olla 5 ratsukkoa.
Alkuverkassa pyöriteltiin voltteja käynnissä ja ravissa. Nyt tein nämä ihan ajatuksella ja huolella. Silti tamma oli kankeahko. Kaatui sisään, kenotti päätä eikä oikein halunnut taipua. Eteni reippaasti ilman raippaa ja kannuksia. Melko pian otettiin laukatkin. Vähän oli nostovaikeuksia ja tiputteli laukkoja pois vaikka kuinka yritin pitää yllä. Pyysin raipan ja puolipitkä kouluraippa kiritti niin hyvin että lopulta se oli pakko pudottaa pois. Toiseen suuntaan laukat menivät vielä raipan jälkivaikutuksella. Johonkin väliin kyllä juostiin puoli kenttää ravissa kun laukkaa ei meinannut löytyä.
Välikäynneissä käveli paremmin suoraan kuin aluksi. Silloin olisi halunnut lähteä portille ja välillä kiemurrella omiin suuntiin.
Lopputunnin tehtävänä nostettiin käynnistä laukka pitkän sivun lopusta ennen kulmaa. Lyhyelle sivulle laukassa pääty-ympyrä ja seuraavan pitkän sivun alusta takaisin käyntiin. Olin aika yllättynyt kun vasemmassa kierroksessa laukat nousivat. Puolessa välissä ympyrää rupesi aina hyytymään ja oli aika työlästä saada laukka pidettyä. Kun lopulta ehkä kolmannella kerralla pudotti raviin eikä pyynnöstä nostanut laukkaa takaisin niin menin kinuamaan uutta raippaa. Minitikku oli toiveena ja sellaisen olisin kaivannut jo ekallakin kerralla. Sopivia ei ollut tarjolla niin ope katkaisi meille pienen oksan pensaasta. Se oli juuri täydellinen. Ei paljoa tarvinnut kaulalle hipaista kun humma muisti jatkaa laukkaa.
Oikeassa kierroksessa nosti huonommin. Ehkä uuvahti? Tuli vääriä ja ravia. Vielä karumpaa kulman oikaisua kuin vasemmassa. Loppuun kuitenkin päästiin oikeassa laukassa ympyrälle ja pyörittiin pari sakkokierrosta. Höllää sisältä, katse menosuuntaan. Kai se auttoi.
Laukkapätkien välissä pyörittelemilläni käyntivolteilla rupesi vähän myötäämään. Tässä salaisuus oli saada etuosaa jopa vähän väistettyä sisäpohkeella ympäri ja taivutus tästä. Oikeassa kierroksessa toimi huonommin. Loppuraveissa oli hyviäkin hetkiä muttei ollut erityisen tasainen.
Kehityskelpoinen. Kivan energinen. Mutta laukkaaminen ilman raippaa oli turhauttavaa. Pohdin että vaadinko ratsulta sen voimiin ja taitoihin nähden liikaa.
Ongelmia:
pudotteli laukkoja pois
vähän tasapainoton
ei kovin taipuisa
tuntui huonokuntoiselta
Parannusta:
kivan reipas
ei tehnyt mitään tyhmää
yritteliäs
JK. Seuraavana maanantaina näin kirjavan hyppäämässä ja kulki koko tunnin niin nätisti hypyt mukaanlukien että rupesin kyseenalaistamaan omaa ratsastustaitoani.
Myynti-ilmossa kerrottiin näin:
2003 syntynyt kirjava tamma, jolla ajettu ja ratsastettu. Ihanaakin ihanampi muhkea tamma, josta on moneksi. Kiltti ja äärettömän kuuliainen, helppo hoitaa ja käsitellä. Kengitykset sun muut onnistuu helposti. Kokoa on about 165cm, kantaa isommankin ihmisen, mutta toimii silti pienin avuin. Kokoisekseen yllättävän kevyt ja paremminkin "herkkä" kuin laiska. Tasoltaan n. HeB ja meillä hypätty 70-80cm asti. Kivat, helpot liikkeet istua, kuitenkin sopivasti "laatua", hyppää kivasti myös. Ollut aiemmin tätiratsuna, ajoheppana ja nyttemmin meillä ratsastuskoulussa. Ajatuksena oli tehdä tästä meille vammaisratsu, mutta meistä tuntuu siltä, että vaatisi vielä aikaa totutella sellaiseen. Joten tässä oikein ihana tätiratsu, ajoheppa, ratsastuskoulun tuntipuksutti, astetta erikoisempi treenikaveri.
Maanantaina sain etukäteen juonipaljastuksina että menen Wanesalla. Sekä sen että poni on jo valmiiksi hommissa. Tarjolla oli yksi syksyn lämpimimmistä päivistä mutta meille toki oli tarjolla vain viilenneen illan n. +12°C ja heti alkuverkoissa päälle laskeutunut pimeys.
Päivän ratapiirros. Yläreunan keskimmäistä ei hypätty.
Poni näytti edellisellä tunnilla kivan reippaalta. Laitoin silti ponikannukset jalkaan. Turvaliiviä en. Ihan alkuun taas jumpattiin selässä. Alkuverkoissa sain tamman pyöristymään kelvollisesti mutta olisin voinut taivuttaa vielä huolellisemmin. Yllättäen oikea laukka oli jopa pyöreähkö!
Hypyt aloitettiin ope-/valokulman marimekkoristikolle ravissa. Ihan ok. Vähän piti herätellä mutta sitten onneksi liikkui. Vasemmasta kierroksesta ekalla lähestymisellä tuntui ihan superhyvältä. Rentoa ja pitkää ravia. Samalla taisin laittaa autopilotin päälle, sillä poni juoksi esteestä oikealta ohi. Estelyissäni ohjat olivat liian pitkät. Ope käski peruuttaa, minä räppäsin vielä esteen edessä raipalla vaikka ns. rangaistukseksi se tulikin ihan liian myöhään. Mutta ei kielletty enempää ja tuli ihan ilmavia hyppyjä yli.
Sitten loikittiin hetki samaa estettä laukassa pystynä ja perään tynnyrit seuraavasta kulmasta ravilla. Hyvin meni, sitten sama laukassa. Tultiin useampi kerta kaikki putkeen.
Näiden jälkeen tultiin rata. Ykkösenä keskimmäinen este puolikkaana ristikkona motaria (kuvan ylälaitaa) kohti. Oikeassa laukassa sisään ja oikealle. Seuraavaksi porttikulman okseri. Vapaavalintainen kuvio suunnan vaihtoon ja lopuksi vielä marimekko ja tynnyrit. Tultiin kahdesti ja molemmat ihan siististi. Vähän piti ruveta hätistelemään poniin lisää kaasua. Tokalla kierroksella ennen marimekkoa portin kohdalla Wanesa teki jonkun oman liikkeensä. Ehkä säikähti jotain parkkiksella tai pukitti. Pysyin kuitenkin hyvin kyydissä ja matka jatkui. Marimekko oli päivän isoin ja mentiin siitä sujuvasti yli. Tynnyrillä muistin jopa ajatella omia jalkojani alas.
Lopuksi hypättiin marimekko vielä kertaalleen yksittäisenä. En katsonut korkeutta, jotain Wanen kanssa mukavuusalueen ylärajoilla tässä hämärässä. Alle metri, vähintään 70 cm. Paha sanoa.
Ope oli menoomme tyytyväinen. Jotain on kuulemma naksahtanut ja nyt homma toimii kaikilla hevosilla. Oikein kiva kuulla!
Loppuravit pyörittiin vain kentällä. Wane oli taipuisampi mutta yhä välillä puri vasempaan kuolaimeen eikä halunnut kääntää päätään yhtään vasempaan. Oli ihan aktiivinen ja kuvittelen takasten työntäneen ihan hyvin. Toki kovin korkeassa muodossa poni ei liikkunut. Pidemmällä ohjalla toimi myös ok.
Pihalla poni oli taas melko possu. Kauroille jyräsi siihen malliin että sain vain suitset päästä mutta riimusta ei puhettakaan. Sitten vähän leväperäisesti talutin ponin kylmäykseen irrallaan. Hyvin seurasi iltaruokiaan. Riimun sujautin päähän kun tamma rupesi ruokien loputtua haaveilemaan poistumisesta. Enkä komentanut kunnolla. Seisoi kuitenkin riittävän hyvin että sain jalat letkutettua.
Tarhaan vienti oli se vaikein osuus. Oli pilkkopimeää ja kun lähdin etsimään mistä saan sähköt pois niin poni jyräsi löytämälleen heinäkasalle, yritin estellä ja seuraavassa hetkessä säikähti jotain ja hyppäsi jalalleni. Turvakengistä huolimatta oikein kipakka osuma jalkapöydälle. Katkaisijaa ei löytynyt mutta sain ponin lopulta tarhaansa ilman lisävammoja tai sähköiskuja. Kovin nautinnollista tämä ei pimeydessä ollut. Onneksi esteet oli purettu ja sain linkuttaa (autolla) kotiin. Pikkuvarvas ihan mustana. Kylmäystä ja silti ep. Kestää kuitenkin kävellä. (Jälkikirjoitus: Ei ollut pitkään kipeä. En käynyt lääkärissä. Vielä vuotta myöhemmin puutuu välillä.)
Ongelmia:
pimeys (ratsailla ja tarhaan viedessä)
yksi kielto
tarhaan viedessä loikkasi varpaille
Parannusta:
ei pudotuksia
oikea laukka oli yllättävän pyoreää
ei satanut
Sunnuntaina oli kauan (useamman vuoden) odotettu Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuspäivä. Kisat pidettiin Turkalla ja pelkäsin kovasti että ne perutaan vähäisen osallistujamäärän takia. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan lopulta löysin itseni lähtölistoista sennuissa ekana sekä koulussa (K.N. Special kello 11.35) että esteillä (80 cm). Kisat alkoivat kympiltä ja junnut menivät ennen sennuja sekä koulun että esteet (klo 14). Koko päivän satoi.
Pakkasin Hempan tavarat jo lauantaina valmiiksi ja sain luvan tulla suoraan kisapaikalle. Olin vähän ysin jälkeen paikalla. Kymppi päiväkarsinasta kannatti ehdottomasti. Kisahoitajaakaan minulla kun ei ollut. Letitin ja putsasin Hempan. Sitten oli kolmisen varttia aikaa katsella vähän junnuja ja valmistautua pihalle lähtöön.
Verkkaan menin 11 aikaan. Sadevaatteet päällä. Menin vähän turhan puolivaloilla eikä ollut kukaan piiskaamassa. Taivuttelin mutten vaatinut tarpeeksi liikettä tai lyhyyttä. Laukat rullasivat pyöreinä mutta siirtymät laukasta alas oli aikamoista nenä pitkällä vetämistä. Tajusin kuitenkin pyytää ihan reipasta ravia eteen raipan avulla.
Ope tuli paikalle vasta kun oltiin siirtymässä alas valmistelualueelle. Meinasi mennä koutsaamaan jälkimmäistä sennuratsukkoa mutta huusin että minä kaipaan apua ensin. Saatiin kevyessä ravissa pari täsmäohjetta ja ehdin mennä katseen alla pari ympyrää kunnes tuli kehoitus tulla kiertämään rataa. Ravissa sisään ja käynnissä tuomarin ohi, käyntivoltti siihen ja sitten taidettiinkin saada jo lähtömerkki. Huikkasin että aita on matalana, se nostettiin ja menin tuomariauton ohi vielä toisesta suunnasta.
Rata oli aika perus meidän menoa. Hemppa vähän nyki enkä taaskaan saanut sitä kunnolla apujen väliin. Ei suuria rikkoja muttei meidän parastakaan menoa. Ensimmäisellä loivalla kiemuralla vastusteli asetuksen vaihtoa. Ensimmäisen laukkalävistäjän pudotti raville kahta askelta ennen koska hämmästyi kulmaan ilmestynyttä kuvaajaa. Pysähdyksessä keskelle ei tullut tuntumalle. Paperin ainoa seiska tuli vasemman laukan ympyrästä. Alkuun taisi olla jotain epätasaisuutta mutta loppu oli omastakin mielestäni ihan hyvä. Käyntisiirtymä tuli turhan monen raviaskeleen kautta ja pahasti kättä vasten.
Tämänkin radan jälkeen oli kuolaintarkastus. Halusin silti käydä vielä ravaamassa pari kierrosta ja taas verkkakentällä Hemppa oli rento ja tasainen. Ärsyttävää. Onko se kevennys vai olenko kaikesta huolimatta aina radalla paljon jäykempi kädellä?
Meni pitkään ennen kuin omat prosentit selvisi. Ei tullut vitsillä haaveilemaani 70 prosenttia eikä arvostelu ollut erityisen kilttiä. 61,800 % ja pysyttiin johdossa luokan loppuun asti. Opelta kävi käsky hakea ratsu palkintojen jakoon. Onneksi siihen tuli monta käsiparia avuksi. Näin päästiin Hempan kanssa johtamaan ensimmäistä kertaa kunniakierrosta 1-tason helpossa B:ssä. Ero kakkoseen oli ihan selvä, joten ansaittu voitto. Ratsukoita koululuokassa oli 7, joten vain 2 palkittiin. Yhä satoi.
Välissä oli aikaa vaihtaa kuivat vaatteet ja syödä vähän evästä. Äkkiä aika silti meni ratapiirrosta opetellessa ja ratsun nutturoita parannellessa. 367.1, ekassa vaiheessa 8 estettä, toisessa 4. Sarja siivottiin pois koska junnuissa olivat ponit ja hevoset sekaisin lähtölistalla. Eikä sarjaa lisätty sennuillekaan. Rataa kävellessä toppahousut kastuivat läpimäriksi, samalla toiset kisahousuni reisistä. Olisi vain kannattanut hakea rainlegsit päälle! Kenttä oli jo aikamoista velliä vaikka aamulla vain yhdessä kulmassa oli lätäkkö. Ei silti liukas. Kolmosella ja kasilla oli valkoiset lankut, 6/9 oli lila muoviportti. Ei mitään erityisen hasardeja reittejä, uusinnassa silti aikamoista kääntelyä.
Hieman suttuinen ratapiirros.
Ratsun harjaus, estekamppeiden virittely ja lähdettiin verkkaan pian sen jälkeen kun junnut olivat aloittaneet. Verkka oli aikamoinen kaaos, joten loikkasin siellä vain kyytiin ja menin Hempan kanssa paljon väljemmälle valmistelualueelle kävelemään. Osin siksi että halusin nähdä muutaman suorituksen alle. Hepat eivät erityisemmin tuijotelleet mitään tiettyjä esteitä. Useammalla oli silti hankaluuksia.
Luokan loppupäässä kun menin verkkaan niin siellä oli hämmästyttävän tyhjää. Kaksi viimeistä junnua ottivat vielä viimeiset hypyt ja meidän tallin sennut jäivät sinne keskenään. Tajusin onneksi pyytää lähtevää verkkavahtia laittamaan pystyn meille pieneksi.
Ravailin ja laukkailin Hempan hereille. Ihan ok. Eikä pohjakaan tuntunut niin upottavalta kuin viimeksi estekisojen verkassa. Aloitin verkkahypyt pikkupystyltä. Toin ihan hyvin mutta ekalla kerralla Hemppa veti nelipistejarrun päälle esteen edessä ja sanoi ettei pysty. En lähtenyt komentamaan vaan näytin lankun. Toisella kerralla tuli odotetusti iso hyppy. Tulin vielä kahdesti ympyrällä. Parani hyväksi.
Kun ope tuli niin päätti lopulta aloittaa hyppyyttämisemme vielä minipystyltä. Otti yläpuomin pois ja taas Hemppa kehtasi tuijottaa lankkua. Hidasti kohti mutta päästiin yli. Toinen hyppy meni paremmin. Kahdesti isompana, ekalla paikka oli vähän räpellystä, toinen siististi. Okseri kerran. Lopulta odottelua oli niin paljon että hypättiin pysty vielä kerran ennen kuin lähdettiin kisakenttää kohti.
Nyt sain kaipaamani etulyöntiaseman ekasta lähtövuorosta. Odottavaa ratsukkoa kun ei aitoihin päästetty niin nyt ehdittiin pyöriä radalla riittävän kauan toimihenkilöitä odottaessa että ehdin näyttää Hempalle kaiken tarpeellisen. Ajattelin ruveta ravailemaan niin lähtömerkki tulikin juuri kun oltiin menossa lähtölinjaa kohti. Vähän kiemuraa ja laukalla kentän ympäri. Kunnolla eteen ja vähän kiinni. Ei voltteja.
Ekalle linjalle sujuttiin niin hyvin että 5 askelta rupesi käymään ahtaaksi. Tajusin jarrutella ja 5 tuli. Kaarre ok, kolmonen puhtaasti. Olikohan kolmonen, jolle Hemppa vähän epäröi. Siinä oli ensimmäinen ylitettävä lankku. Laukka ei vaihtunut vaan jäi oikeaksi. Yritin jarrutella raviin mutta ei onnistunut. Lopulta kaarteessa tein päätöksen jatkaa. En ole ihan varma irtosiko lähestyessä lopulta myötälaukka. Nelonen puhtaasti, en laskenut askelia enkä miettinyt kaarretta. Vitosestakin yli. Tämäkin kaarre ok ja kutonen yli. Vähän usvatin eteen, käytinköhän raippaakin. Ei ihan tuntunut vastaavan jalkaan. Tarpeeksi pitkään suoraan ennen käännöstä, seiska puhtaasti. Ei uralle asti vaan käännös ennen vitosta. Kasille taisin vähän tuupata mutta siitäkin yli.
Heti kasin jälkeen käänsin esteiden välistä ysille. Ehkä reittini oli optimi, sillä odotin kakkosvaiheen ajan alkamista ja liputusta paljon aiemmin. Sain suoristettua ysille ja puhtaasti yli. Aika isolla loikalla ja kaarre oikealle ei ollut ihan tiukin. Kymppikin puhtaasti. Taas taisin vähän komentaa eteen, nyt pienemmällä kaarteella yhdelletoista. Puhtaasti yli ja taas vitosen sisältä varoen liian kauas ulos valumista. Suoristus jäi vähän haparoivaksi ja tultiin vikalle vinosti. Riskillä ja pienellä tuuppauksella. Puhtaasti yli. Ja kun yritin kirittää maalilinjalle niin oltiin jo ylitetty se. Nollat, jes!
Itse en ehkä ollut taas kaikista tyylikkäimmin mukana mutta Hemppa hoiti oman osuutensa hienosti. Sitten oli loppuluokka jännitettävänä kuinka käy. Nopeasti 6 ratsukkoa esteet loikki. Neljälle hyväksytty tulos. Kaksi tuplanollaa ja oltiin nopeimpia. Ajat selvisi vasta kotona netistä. Lähes 6 sekunnin kaula. Oho!
Päästiin Hempan kanssa siis jo toiste palkintojenjakoon ja karautettiin märkä kenttä taas edeltä ympäri. Hemppa vähän kartteli isoimpia lätäköitä ja minä kehuin hevosta miten hyvin se hommansa hoiti.
Aikamoinen tovi piti odottaa välissä että pisteet saatiin laskettua. Yhä satoi ja olin taas läpimärkä sadetakista huolimatta. Onneksi tässä ei ollut enää arpomista vaan mestaruus tuli taputeltua kahdella voitolla. Lopulta päästiin sennut ja junnut vielä kertaalleen palkintojenjakoon. Pisteillä 2 meille lankesi Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden seniorimestaruus. Tavoite täytetty ja perin Annen mestaruuskruunun. Kävipä niin hauskasti että saatiin K.N.:stä vielä samat prosentit kuin Anne ja Jetti reilut 3 vuotta sitten omissa mestaruuksissaan. Hopealle pääsi pisteillä 4 ja pronssi tuli myös Tallinmäelle pisteillä 7.
Me kaapattuna SRL Pohjois-Suomen joukkopönötyskuvasta.
Maanantain jälkeen iski flunssa ja kipeilin ja lepäilin sen jälkeen. Lauantaina oli seuraavan kerran aika mennä ratsaille, estetunnille Hempalla. Ruuna oli taas mennyt yhden tunnin alle ja löytyi sisältä. Sille oli vaihdettu kuolaimet ja suitset. Kuulemma paljon tasaisempi näillä. Itse en huomannut eroa. Martingaali viriteltiin taas lennossa.
Alkuverkka mentiin napakasti. Ensin siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Meitä ei piiskattu vaan kommentointi oli lähinnä että hyvältä näyttää. Hemppa nyki tavalliseen tapaansa eikä venyttänyt ravia ennen kuin muistutin raipalla. Laukkaa tultiin oikeassa kierroksessa ja pompittiin samalla kavaletin yli muutaman kerran. Ihan ok.
Sitten loikittiin lankkupystyä. Ekalla kerralla askel ei sopinut yhtään. Odotin rauhallisesti ja Hemppa tökkäsikin vielä pikkuaskeleen eteen. Toisella kerralla tulin sujuvammin ja meni paremmin. Sitten okseri pari kertaa, ihan siististi. Laukat taisi pääosin pysyä myötäisinä. Kerran korjasin askeleessa oikeasta vasempaan.
Tämän jälkeen tultiin rata kertaalleen. Suunnanvaihtokavaletti, kaareva linja kavaletilta lankkupystylle, vesimattopysty suunnanvaihdolla, sarja ja lopuksi linja okserilta kavaletille. Aivoni olivat ihan tukossa enkä nähnyt paikkoja yhtään. Ykkösellä laukka jäi vaihtumatta oikeaksi. Korjasin ravin kautta. Paikat tuli melko juureen mutta yhdessä mentiin kaikista yli. En oikein tehnyt päätöksiä. Okserillekin Hemppa hidasti. Aikamoinen kieltoriski. Yli kuitenkin. Eikä pudotuksia.
Luulin jo että lopetetaan mutta tultiinkin vielä uusintateitä. Kavaletti, tiukka oikea, vesimatto, tiukka vasen, pidempi tie kavaletille ja oikealle. Vaikeinta oli taas tiukka oikea heti ekan jälkeen. Ulkopohjetta huuteli ope ja kehui Hempan piruettilaukkaa. Omasta mielestäni katosi eteenpäinpyrkimys. Yhdessä mentiin kuitenkin pystystä yli. Loput kaarteet menivät sujuvasti. Meille olisi riittänyt tämä mutta kun muut saivat tulla uudestaan niin minäkin pyysin kaksi ekaa. Nyt kaarre oikealle meni mielestäni vielä sujuvammin. Yhä tuossa voisi tinkiä linjasta ja hypätä vinoon mutta sellaisia ei nyt mietitty.
Kentällä ei taas meinattu ehtiä ravata. Se vähä oli kuitenkin taas tasaisempaa ja nyt polki paremmin takaa ja oli sitä myötä myös edestä tasaisempi. Peltolenkki ja tiepätkä ravia. Hemppa meni vähän hätkyväksi mutta toimi kuitenkin.
Ihan hyvä viimeistelytreeni. Itseäni haittasi päänsärky flunssaa enemmän eikä onneksi tuntunut kovin pahalta. Ajatuksen tukkoisuus haittasi ehkä enemmän. Tämän jälkeen vaihtoon meni siis lähes koko varustus ohjia ja kuolaimia myöten kisoissa sallituiksi ja sopiviksi. Mutta eihän se ole niin justiinsa treeneissä.
Ongelmia:
nyki ohjia
kuskin ajatus ei oikein virrannut
ponnistuspaikat olivat välillä mitä sattuu
pukitti ainakin kerran
Parannusta:
helposti kaikesta yli
lopuksi uusintareititkin menivät suht sujuvasti
Maanantain estetunnille tuli 4 ratsukkoa ja sain valmiiksi hommissa olleen Pikun. Tänään ruuna oli vähän hidas ja ehkä siksi myös jäykähkö.
Alkuun tehtiin taas kuskien venytykset ja sammakot. Sitten otettiin ohjat tuntumalle ja pyöriteltiin voltteja käynnissä ja ravissa. Ei kovin notkeaa. Eikä otettu laukkoja vaan ruvettiin tulemaan ristikkoa ravissa. Piku ei jaksanut sitä hypätä tai ottaa laukkaa vaan askelsi ravissa yli. Vasemmassa kierroksessa tultiin laukalla eikä sitä ennen oltu laukattu yhtään. Pääosin tultiin hyvin mutta imu itse esteelle oli välillä heikkoa ja kuskilla oli yhä taipumus ylihypätä ja kallistella yläkroppaa. Siitä ei tullut sanomista.
Ohjeeksi annettu ratapiirros.
Tultiin vielä 18 metrin linja pari kertaa ennen rataa. Yritin usvattaa neljään mutta joka kerta tultiin viidellä. Open mielestä se oli ihan hyvä. Kulma meni kanttailuksi ja suoristuminen jäi puolitiehen jos en ollut huolellinen.
Ratana tultiin kaareva linja oikean yläkulman pystyltä portin viereiselle pystylle, tiukka käännös vasemman yläkulman pystylle ja siitä kaareva opekulman (oikea alakulma) pystylle. Lopuksi okseri. Jollekin kaarelle tuli väärä laukka mutta muuten suht ok. Tiukasta kaarteesta selvittiin yllättävän hyvin. Tykkäsin siitä että joka radan jälkeen ope keskusteli suorittajan kanssa siitä hetken.
Toiselle kierrokselle jatkettiin okserilta portin viereinen pysty ja sama kaareva linja toiseen suuntaan ja vikaksi keskellä kenttää oleva pysty. Esteet eivät nousseet eli korkeus oli siinä 60 cm kieppeillä yhä. Rupesi hämärtämään ja valot olivat jo päällä. Ensimmäinen kaarre meni höpöksi, paikat eivät osuneet ja Piku otti ravia väliin. Muuten ihan siististi. Ope olisi kaivannut tiukkaan kaarteeseen vielä lyhyempää ratsua ja napakampaa laukkaa. En muistanut tuollaisia itse ollenkaan. Joku väli taisi yhä mennä väärässä laukassa.
Loppuraveissakaan Piku ei ollut rehellisesti läpi. Yhä oli vähän hyytynyt. Pyöristyi aina hetkittäin mutta yhtä nopeasti muoto avautuikin enkä saanut takasia polkemaan niin aktiivisesti kuin olisin halunnut.
Loppukäynnit käytiin maastossa. Kovin oli pimeää enkä nähnyt edes polkua mutta tasaisen varmasti Piku veti letkaa ja piti vielä niin reipasta vauhtia yllä että piti useampaan kertaan pysähtyä odottamaan muita. Taisi näkyä lepakkokin.
Ongelmia:
hidas pohkeelle
kuski oli vähän puolikuntoinen
ei meidän parasta menoamme
Parannusta:
joitakin vääriä laukkoja
ei kieltoja eikä pudotuksia
Sunnuntaina lähdettiin tuntikaverin kanssa Ankkurilahteen 1-tason koulukisoihin. Hempalle letit (innokkaana tein 15 kpl) ja kisahoitaja harjasi. Huovan vaihto ja kumitutit pois. Autoon käveli taas nätisti, matkusti rauhallisesti ja kisapaikallakin käyttäytyi niin fiksusti että uskalsin huoletta jättää ratsun kisahoitajani käsiin.
Meidän luokkamme oli K.N. Special ja kivasti alkoi vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Ei siis tarvinnut herätä susiaikaisin vaikka ajoissa oltiinkin. Oma lähtövuoro oli kuudentena ja haaveilemani pitkähkö verkka ilman hätiköintiä onnistui. Maneesissa sai olla 6 ratsukkoa verkkaamassa ja Hemppa oli jo kävellyt alle.
Alkuun annoin olla vähän pidemmällä kaulalla ja taivuttelin käynnissä. Sitten ravia ja melko pitkän pyörittelyn jälkeen vasta laukkaa. Yllättävän tasainen. Onneksi Laura oli paikalla sillä tuli kommenttia ettei ole kovin pitkä mutta takaset näyttävät jäykiltä, varsinkin oikea. Spurttailin vähän laukkaa ja ympyröillä keskityin enemmän sisätakaseen. Kuulemma parani. Lopuksi myös temponvaihteluita. Ohimennen tehtiin myös askeleen pidennyksiä lävistäjillä, loivia kiemuroita sekä siirtymiä. Ihan ok ja aika rentoa. Vaan ehkä vaadin taas vähän liian vähän. Laukat nousivat näppärästi ja lävistäjät rullasivat loppuun asti. Oikea laukka oli kulmikkaampaa. Hemppa hikosi märäksi jo verkassa ja vähän huolestuin että hiillostinko jo liikaa.
Kentälle päätyyn pääsi edellisen ratsukon aikana. Hemppa jännittyi siinä hetkeksi ja menin siinäkin alkuun käyntiä. Eipä hirveästi ehditty ravata kun oli jo oma vuoro mennä aitoihin. Vähän arasteli tuomariautoa mutta kun mentiin kaikessa rauhassa käynnissä ohi niin tästä ei tullut mitään ongelmaa. En ottanut tässä vaiheessa enää laukkoja.
Rata suoritettiin siististi ilman rikkoja. Hemppa kyllä reagoi jalkaan aika hitaasti eteen ja vähän vänkäili edestä vastaan. Numerot olivat lähinnä kutosta ja kuuttapuolta. Riemuitsin että pysähdyksestä ja lopputervehdyksestä oltiin saatu seiskat. Huonoin numero oli keskiravin vitonen. Jälkimmäiset laukat luulin paremmiksi kuin tuomari ne arvosteli (6). Ei ylipäänsä ollut meidän parasta menoa enkä ollut erityisen tyytyväinen. Kotona tuntuu niin paljon paremmalta. Haaveilin silti että vähintään 58 %.
Hieman yllätyin kun kuulin että saatiin päälle 61 % (61,4) ja kärkikahinoihin. Lopulta kaksi meni meistä ohi ja saatiin viimeinen jaettu sijoitus eli kolmossija. Mainiota! Meidän ensimmäinen ruusukkeemme helposta B:stä muualta kuin kotikisoista. Jee!