sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa 90 cm kisoissa

Kisat jatkuivat Uotilassa Fossilla 90 cm luokalla. Välissä ruuna hyppäsi 70 cm myös toisella kuskilla vauhdikkaasti. En jaksanut kävellä rataa uudestaan, joten taas lennossa vaihto. Päästiin samantien maneesiin verkkaamaan. Ei ollut suurta tungosta luokkaan, sillä verkassa oli samat 4 meidän torstaitunnin kuskia samoilla ratsuilla kuin viime aikoina torstaisin. Opelta sain vinkkiä että Fossi pitää saada kädestä irti. Taisi tulla jotain muutakin. Ihan hyödyllistä. Otettiin samat verkkahypyt kuin aiemminkin. Hepo oli ehkä aavistuksen rauhallisempi. Korkeus ei tuntunut pahalta. Taas taidettiin pudotella.

Kuvittelin olevani ekana mutta olinkin vasta toinen. Odoteltiin kulmassa ekan suorituksen ajan ja Fossi seisoi tosi nätisti paikoillaan. Oman vuoron koittaessa taas vitonen eli ns. nollaeste alle. Vihellys tuli heti perään, joten jatkettiin samalla laukalla ykköselle. Nyt taisin olla paremmin hereillä korjaamassa väärät laukat. Fossi ei kiihdytellyt yhtä pahasti mutta tasaista meidän meno ei ollut. Kovin pitkälle ei päästy kun ensimmäinen puomi tarttui mukaan. Siitä tuli jonkin sortin tahtirikko. Fossi kiihtyi ja minä hidastin. Ruvettiin ajautumaan kaikille esteille ihan liian juureen ja hypättiin pikemminkin läpi kuin yli. Hirveää kolinaa ja sekosin laskuissakin. Ysin jälkeen osasin suosiolla kääntää sivuun.

Itse korkeus ei ollut paha mutta eihän tämä nyt kovin tyylikästä ollut. Tuomari kommentoi positiivisesti että sehän näytti ihan hallitulta. Kysyin että montako putosi ja vastaus oli 4. 16 vp siis. Voiko tällä tuloksella sanoa että ollaan oikealla tasolla? Päästiin kuitenkin hyväksytysti maaliin, siitä voi jo riemuita. Nolliin tuskin tullaan tällä menolla pääsemäänkään. Kertaalleen ollaan vissiin treeneissä päästy rata puhtaasti. Katsotaan kuinka pitkään haaveilen niistä metrin radoista. Pitäisi saada vähän automaatimpi ratsu, jolla olisi omia visioita ponnistuspaikoista. Sitä odotellessa lisää treeniä.

Kuten tallikoulumestaruudet niin myös estemestaruudet arvosteltiin 70 ja 90 samassa. Rata taisi lopulta olla aika vaikea, sillä tuli aika paljon hylsyjä ja tuplanollia oli 3 vai 4. Ysikympissä kaikille tuli virheitä jo ykkösvaiheelta. Eli ihan mahdollista että meidän 70-ratamme 8 vp:llä saattoi olla jopa puolenvälin paremmalla puolen.

Ensimmäinen kielto 70-radalla

Sunnuntain talliestemestaruuksiin ei ollut lisäkseni ilmottautunut kuin yksi halukas kuski Fossille, joten toiveeni meni läpi ja pääsin hyppäämään sillä sekä 70 että 90. Koska nämä eivät olleet seurakisat niin ratsu sai mennä 3 rataa.

Aamu alkoi junasta ja ajattelin aikatauluni fataalisti väärin. Olin lähtölistoissa päivän ensimmäinen, eli 09 olisi ratsun pitänyt olla jo kävelleenä valmiina verkkaamaan. Koska meni vähän pieleen niin olin tallilla vasta 09. Erittäin pikainen ratapiirroksen tuijottelu (selvisi vihdoin että arvosteluna on 367.1 eli hirmuisesti esteitä, onneksi sama rata molemmissa) ja ratsun pikavarustus. Onneksi Fossi oli puhdas, joten selvisin ennätysajassa. Onneksi kisat oli myös hitusen myöhässä. Ratsu talutukseen ja pikainen radan kävely muiden mukana. Oikeasti en kävellyt rataa kertaakaan läpi vaan etsin vain esteet. Lopulta pelkältä kääntyilyltä tuntunut rata ei ollutkaan niin monimutkainen.

Ratapiirros.


Sitten kyytiin ja verkkaamaan. Fossi oli kuulolla ja keskityttiin rauhalliseen menoon. Ehdittiin verkata ihan rauhassa. Ruuhkaa oli mutta yllättävän hyvin kaikki mahtui laukkaamaankin. Verkkahyppyjen määrä oli hyvin rajoitettu. Pysty matalana kerran (tultiin kahdesti), korkeampana kahdesti (tultiin kerran). Toiseen suuntaan okseri ja pysty kerran. Lisäksi ennen omaa vuoroa sai vielä hyppy-yrityksen vitosesteelle. Ei kovin ihanaa ja pudoteltiin osa. Kuitenkin suht maltillista.

Tuomareilla oli palikat vielä hukassa, joten ns. nollaesteen jälkeen meille jäi vielä tovi aikaa kävellä ennen aloitusta. Tähän mennessä oli selvinnyt sekin että kakkosvaiheessa olisi tyyliarvostelu. En ollut kovin luottavainen että päästään sinne asti.

Lähtömerkin jälkeen voltti ja varmuudeksi vielä toinenkin ja sitten mentiin. Ykkösestä puhtaasti yli. Kaarteessa väärä laukka ja jäi lopulta korjaamatta. Kakkosen ja kolmosen linjalla meno lähti kiihtymään mutta mentiin yli. Kaarteessa hidastin tai ainakin yritin. En vaan tarpeeksi sillä kapeasta nelosesta Fossi vetäisi ohi. Ohoh! Taisi olla meidän eka kielto. Sitten uusi yritys, kunnon tie ja vauhtia reilusti pois. Yli meni. Aiemmin hypätty vitonen tipahti. Kaareva tie kutoselle tuli aikamoisella kiemuralla ja valuttiin kohti seinää. Kutosesta kuitenkin yli. Taas jarruttelua. Seiska ja kasi puhtaasti ja ysi oli ykkösvaiheen vika. Koska vihellyksessä kesti hetken niin ehdin loikata kympistäkin yli. Jee että muistin radan!

Sangen epätasaista. 8 vp mutta hyväksytysti kuitenkin maaliin.

Lotta videoi:

lauantai 29. marraskuuta 2014

Jatsi re 75 cm

Merin jälkeen oli ratsun vaihto takaisin Jatsiin, estekorkeus yhä 75 cm. Pidin nyt raipan mukana. Ennen omaa vuoroa saatiin ottaa verkkahypyt alle eli kutonen väärään suuntaan sekä seiska. Ei onneksi Jatsikaan katsonut vesimattoa. Samoilla laukoilla taidettiin alottaakin. Ykkönen ok ja nyt tein huolellisen tien kakkoselle. Yli. Linjalla taisi olla vähän haparointia mutta reippasti edettiin ja päästiin esteistä yli. Arvelin etukäteen myös vitoselle ilmestyneet laineet ongelmaksi. Yritin lähestyä huolellisesti pohkeet kiinni mutta silti Jatsi keksi juosta ohi. En tainnut olla tarpeeksi jämynä. Ihan uusia piirteitä Jatsilta kieltää erikoisesteelle, jonka kuitenkin näki jo kaukaa. Uudella lähestymisellä yli ja loppurata puhtaasti. En muista tuliko nyt vihellystä mutta huutelin mennessäni että saadaanko hypätä loppuun. Lupa taisi tulla, ainakin hypättiin. Yli meni yhä ja kääntyi. Nyt kehtasi muka tuijottaa edellisessä luokassa ylitettyä lankkuakin. Raipannapautus varmuuden vuoksi ja päästiin yli. Loppurata ei tuottanut ongelmia. Harmi vaan tämäkin kielto.

Kuski taisi luottaa ratsuun liikaa ja ratsastaa liian vähän. Kelpo aika oltaisiin saatu Jatsinkin kanssa. Video kavalsi että Jatsin peruslaukka oli jopa reippaampaa kuin Merin. Kunhan saadaan Jatsin kanssa vähän lisää rutiinia (nämä olivat sen toiset oikeat kisat), pidetään puomit paikoillaan ja osutaan esteille niin väitän että 80-tasolle asti ruunasta on aikamoiseksi ruusukehaiksi.

Anne kuvasi:


Poseerattiin Merin ruusukkeen kanssa.

Jatsi oli palkintojenjaossa korvikeratsuna.

Kisaratsu hoitaa hommat

Kävelin Jatsilla hetken radan jälkeen ennen kun vaihdoin ratsua. Merikin oli kävelytetty hyvin alle. En jaksanut käydä kävelemässä rataa uudestaan. Korkeutena nyt siis 75 cm. Jalustimien säätö ja verkkaan kunhan palkintojenjako ja muu oli pois alta. Tässä luokassa olin ekana (Merillä) ja vikana (Jatsilla) ja koska kuskeja oli vain 7 niin kaikki oli yhdessä verkkaryhmässä.

Ratapiirros 75 cm.

Erikoisesteitä oli lisätty ja seiskan alle oli tullut vesimatto. Verkassa se aiheutti aika monelle ongelmia. Meri ei siitä onneksi välittänyt. Erikoisinta verkassa oli pyöreänä liikkunut Meri! Käynnissä ja ravissa ja laukassakin vahvasti sinnepäin. Taas tulee kummallisia ajatuksia Meristä ja koulukisoista mieleen. Vaikka muiden meno oli verkassa aika villiäkin niin Meri säilytti hermonsa tällä kertaa ja oli asiallisesti. Ensimmäinen verkkahyppy tultiin lähelle mutta silti Meri mahtui ottamaan väliin vielä yhden miniaskeleen. Tajusin että näin ei voi jatkaa, joten laukkasin enemmän eteen. Se auttoi. Loput verkkahypyt ok ja sitten saatiinkin jäädä alottamaan.

Voltti alle ja menoksi. Kuski yritti karistella tässä vaiheessa päästä pois loputkin ajatukset Fossista ja huomisista kisoista. Meri soljui esteistä yli ja vaihtoi laukat itsekseen myötäisiksi. Tehtiin suunnittelemani tiukat tiet. Puomit pysyivät ylhäällä ja maalissa oltiin nopealla nollalla. Yhdentoista jälkeen tosin jo ihmettelin että missä liputtaja. Ai niin, vielä yksi este. Hyvin ylittyi vesimatto toistamiseen. Mikäs siinä. Helppoa kun heppa osaa.

Tästä tosiaan tuli nopea nolla. Yllättäen ekaksi kun oltiin eka ratsukko. Vaan ei kukaan lopuistakaan mennyt ohi. 5 sekunnin kaula kakkoseen. Kukaan muu ei tainnut tehdä tänään tiukkoja teitä kuin me. Palkintojenjaossa Jatsi oli tuuraamassa (kun oltiin ensin hypätty senkin kanssa).

Anne videoi tämänkin:

Kisakielto

Lauantai-iltapäivästä alkoi kahjo kisavuorokausi. Aaltokankaan estekisoihin sain puhuttua Merin lisäksi kaksi starttia Jatsilla: 65 ja 75. 65-luokkaan tuli 9 kisaajaa, joten porukka oli kahdessa verkkaryhmässä. Itse siinä jälkimmäisessä. Lisäksi vähäisen väkimäärän takia sain nakkihommia kaikista muista luokista. Onneksi Anne ilmaantui paikalle ja kuvaamisen lisäksi oli muutenkin korvaamattomana apuna. Kiitos lisäksi myös muutamille muille apukäsille.

Merin harjasin ennen radan rakennusta, Jatsin vasta ristikkoluokan ja oman rataantutustumisen jälkeen. Samalla sai kummatkin hepat kamppeet niskaan ja molemmat napattiin maneesiin. Rata oli onneksi kummassakin luokassa lähes sama. 75:ssa vain yksi este enemmän lopussa.

Ratapiirros.


Jatsi oli verkassa jopa vähän löysä. Menin kuitenkin ilman raippaa. Hyppi verkkaesteet eikä otettu muistaakseni kuin 4 verkkahyppyä. Ei juuri jännittänytkään.

Ykköselle ratsastin kunnolla ja päästiin siitä hyvin yli. Mutta hutilointi alkoi heti tässä ja tein kakkoselle vähän turhan vinon lähestymisen. Jatsi päätti jättää okserin hyppäämättä ja väisti sivulle. Olipa typerää itseltäni. Tässä vaiheessa kun ajallakaan ei ollut väliä. Hepo eteni loput ihan hyvin ja koska meille ei vihelletty ekan vaiheen jälkeen niin hyppäsin harjoituksen ilosta radan loppuun. Lankkuja hepo taisi hieman katsoa mutta kaikesta päästiin yli ja ruuna kääntyikin ihan hyvin. Ajan puolesta oltaisiin luultavasti pärjätty mutta tällä kertaa näin.

Videon kuvasi Anne.

torstai 27. marraskuuta 2014

Pudotuspeli

Tänään arvelut meni ihan oikein ja sain näin kisojen alla jatkaa hyppyjä Fossilla. Esteet oli maneesissa valmiina. Fossille oli ilmestynyt myös koulusatula. Mentiin kuitenkin estepenkillä mutta ns. romaani välistä vaihdettiin karvaan. Fossin talvikarva on aika heikkoa, sillä nyt pohjepaikkojen lisäksi myös satulahuovan kohdalta kyljestä on karvat kuluneet. Toinen kylki näytti sen verran epäilyttävältä että kysyin että otanko kannukset pois. Ope käski pitää. Ratsukoita oli 4. Keli pihalla pari plussalla.

Alkuverkassa Fossi oli kevyt ja kuunteli pidätteet suht hyvin. Laukat istuin lähes täysin kevyessä istunnassa. Tein vähän temponmuutoksia ja piti oikeasti pyytää eteen. Vähän hitaasti reagoi jalkoihin. Laukattiin puomilinjan yli tehden kummankin puomikasan yli voltti. Meillä oli vähän kääntöongelmia. Kertaalleen Fossi meinasi häipyä tangentin suuntaan ja vedin kaulan aika rumasti mutkalle.

Ekana hyppytehtävänä tultiin viistohyppyjä ristikoille kahdeksikolla. Tarkoituksena tehdä vaihdot ja ratsastaa kunnon tiet kulmiin. Aika kamalaa. Oikeasta vasemmalle vaihtui joskus, toiseen suuntaan ei sitten millään. Kaksi kierrosta ja kummallakin kerralla pyörittiin kolmesta viiteen kierrosta ennen kuin tuli siedettävää. Voltit kulmiin auttoi vähän. Kertaalleen tultiin väärässä laukassa kun Fossin väärä laukka oli supertasainen istua enkä tajunnut/jaksanut tarkistaa mikä tuli. Hepo ehdotti kaikkia kaarteita väärällä laukalla. Paljon piti korjailla.

Päivän bravuuri oli suoraan ratsastus okserille, suoraan jatkaminen esteen jälkeen, vasemman laukan säilyttäminen ja hallittu voltti kulmaan. Ehkä nelisen kierrosta ja joka kerta hyvin. Priimasta hyvä plussaan. Tasaista ja melko kevyttä. En muistanut ajatella että makasiko ohjilla. Yli taidettiin päästä joka kerta puhtaasti.

Lopuksi tultiin suunnanvaihtopystyä kahdeksikolla. Taas haettiin vaihtoja. Oikeasta vasempaan onnistui välillä, toinen suunta ei sitten millään. Pudoteltiin hirmuisesti. Lopulta saatiin pelkkää sakkokierrosta toisensa perään vasemmasta oikeaan. Olisi ehkä pitänyt nostaa oikea laukka vielä aina perään. Olin muutenkin hävettävän hidas korjaamaan. Tätä tahkottiin ajan loppumiseen asti. Ei tullut hyvää. En saanut oikeaa ohjaa irti, osannut tehdä nostavaa liikettä sillä oikeaan aikaan ja tarpeeksi ylös enkä taakse. Tietä hankaloitettiin hevoselle eli en saanut oikoa vaan tasapainoa yritettiin horjuttaa menemällä reitiltä ohi ja kääntämällä vähän ns. yli. Ei auttanut. Sukelleltiin molemmat ja puomit tarttui kerta toisensa jälkeen mukaan.

Esteet oli tänään tosi pieniä. Kiva olisi ollut lopettaa onnistumiseen. Nyt jäi vaan huokailut että miksi en osaa. Ope sanoi että Fossi vaihtaa myös sileälläkin mutta ei ihan ilmaiseksi tms. Lupasi kuitenkin että saan mennä sillä sunnuntain kisoissa sekä 70 että 90. Lupasin että pudotellaan puomeja kummassakin luokassa. Ollaanhan me kai kertaalleen hypätty treeneissä rata ilman pudotuksia.

Ongelmia:
laukanvaihdot, varsinkin vasemmasta oikeaan
pudotukset

Parannusta:
suoraan meno onnistui hyvin

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Puolivaloilla koulutunnilla

Keskiviikon sovitut menot siirtyivät, joten oli oivallinen tilaisuus mennä tallille. Heppatoivetta en laittanut ja pelkäsin taas että tulee Ekku. En pukkien takia vaan koska ei huvittanut mennä sillä. Haaveilin poneista. Listassa luki kuitenkin Harmonia. Mikäs siinä.

Tamma ei ollut ihan herttainen muttei pahimmasta päästä. Luimi muttei tehnyt muuta. Nosteli toista takastaan mutta erittäin maltilla. Vasta myöhemmin rupesi työntämään turpaa kohti eikä meinannut millään pitää päätä pois alueeltani. Raippa matkaan auttoi kummasti vaikken tehnytkään sillä mitään.

Lämmintä oli +3°C, ratsukoita taisi olla 5. Kenttä oli hyvä. Aavistuksen kova takareunasta ja toisesta takakulmasta vähän märkä. Kesäkengillä pärjättiin hyvin. Pihakaan ei ollut enää liukas.

Olin kumman uuvuksissa. Ratsastin vähän sinnepäin. Jätin tänään uteliaisuudesta kannukset pitkästä aikaa pois. Satulan kanssa tunsin olevani tosi korkealla. Meidän meno oli aika epätasaista. Käynnissä pyöristyi välillä. Tajusin tehdä pyynnöt taivutusten kautta enkä värkkäämällä. Auttoi. Oli isoja puolieroja. Ravissa meno oli välillä tosi hyytynyttä, välillä meinasi jopa juosta alta. En hahmottanut mistä vauhdin epätasaisuus tänään johtui. Läpi tunnin.

Laukkoja ei otettu tänään kun hyvin lyhyitä pätkiä tehtävällä. Kolmikaarista. Alkuun kokonaan ravissa, välikäyntien jälkeen keskimmäinen kaari laukassa. Ravissa asetettiin välillä ulos eli asetus pysyi samaan suuntaan koko kolmikaarisen. Hoo meni aika jäykkänä suorin vartaloin. Kerran nousi väärä laukka. Oikea rullasi taas paremmin. Kääntäminen oli hankalaa ja meinattiin ajautua kääntöpisteeltä ohi. Vasta kun tajusin muuttaa koko kaarteen ratsastusta niin helpottui.

Jokaisessa askellajissa oli pyöreitä pilkahduksia mutta aika vaatimattomaksi jäi. Monesti tuntumakin meni tosi vahvaksi. Mutta ilman kunnon ulko-ohjan tuntumaa ei pyöreyttäkään löytynyt. Loppuverkassa sai päästää pitkälle ohjalle kohti tuntumaa. Tämä meni ihan ok mutta jotenkin puolivillaisesti suoriuduttiin koko tunti. Ope sentään lohdutti että joskus sellaisia päiviä vain tulee, aina ei voi onnistua.

Ongelmia:
kummatkin vähän unessa, kuski ja ratsu

Parannusta:
selviydyttiin ihan ok

maanantai 24. marraskuuta 2014

Täsmällisyyttä siirtymiin

Koulutunnille sain onneksi ihanaisen Harmonian. Satulasta ei ollut mainintaa mutta päätin mennä vielä ilman. Ida laittoi hepan kuntoon. Ratsukoita tunnilla oli 5. Keli yhä nollissa, kenttä hyvässä kunnossa. Ei lunta kentällä. Eikä Hoolla vieläkään talvikenkiä.

Käveltiin suht pitkään alkuun ja tehtiin taas alkujumpat ratsailla. Viikko sitten estetunnilla taidettiin alottaa voimistelut. Hoo mennä tallusteli ilman että välitti heilumisistani. Itse hommat alotettiin aika pian ravilla. Eli ratsuun ei ollut juuri otetta ja tamma juoksenteli reippaasti pää pystyssä. Olikohan sillä liikaa virtaa vai selkä jumissa ilman satulaa pomppivasta kuskista? Kivan helppo kyydissä oli olla vaikka tamma olisi tehnyt mitä. Ohjeina oli alkuverkassa ottaa välillä yksi pitkä sivu laukkaa. Oikeassa kierroksessa eka yritys toi kunnon viipotusvautiravin. En tiennytkään että Hoo osaa ravata niin lujaa. Kuskilla meni käkätykseksi. Osaan nostaa laukan, jepjep. Seuraava yritys onnistui.

Ylöspäin siirtymät ei olleet ihan parhaasta päästä mutta kyllä sitä vauhtia sitten aina löytyi. Ja vaikka ratsu veteli mimmosta kyytiä niin sen sai pidätteillä hyvinkin nopeasti haltuun.

Edellisen estetunnin esteet oli kentällä vielä pystyssä. Niistä tehtiin meille 2 ravipuomia, joita oli tarkoitus ylittää ravissa loivalla kiemuralla. Hoo oli innoissaan menossa. Välillä välistä puuttui askelia ja esittipä tamma tähän okserihypynkin. Pari kertaa loikattiin kummatkin puomit laukassa yli. Ope sitten käski ottamaan tammaa kuulolle. Selvittiin lopulta ihan asiallisesti ravissakin.

Vähän väkersin käyntiä väliin että sain valkoisen paremmin kuulolle. Aika paljon tehtiin ohjattuja siirtymiä askellajista toiseen sekä täyskaartoja. Laukkaakin mentiin kivasti välillä pidempiäkin pätkiä. Sekä ravissa että laukassa Hoo oli kovasti menossa. Ravissa välillä innostui poikittamaankin. Pyöreys parani käyntitarkistuksen jälkeen ja pysähdykset oli tosi hyviä. Mutta lopullinen naksahdus jäi puuttumaan. Loppua kohti tamma rupesi makoilemaan liian matalana ja nostoyritykseni saivat sen aukomaan suuta. Yritin pitää suorana ja volteilla välillä jopa väistää takasia ulos. Ei tullut hyvää.

Laukassa oltaisiin tänään päästy varmasti kunnon haipakkaa. Annoin edetä reippaasti mutten pyytänyt enää enempää. Laukasta käyntiin tuli ihanan helposti. Huonoimpia oli käynnistä raville, seuraavaksi hankalinta oli päästä pysähdyksistä raviin. Laukannostot taas olivat parhaimmillaan ihanan ilmavia. Muoto olisi voinut olla parempikin. Peruutuksetkin irtosivat tänään kivan helposti.

Ratsastuksellisesti ei ylletty tänään parhaimpaamme. Kulmissa taipui loppua kohti paremmin mutta alkutunti oli aikamoista läpijuoksua kiihdytellen. Vaan Hoon kanssa on niin kivaa. Tulen niin onnelliseksi!

Ratsastettiin kentältä tallin pihalle. Vasta matkalla muistui mieleen talvikenkien puute. Parkkiksen nurkalla tamma vähän hepuloikin mutta ei onneksi sinkoillut. Pysyttiin pystyssä ja tulin ennen liukkaita kohtia alas selästä. Tallissa oli muuten kiltisti harjatessa mutta kun kiersin tamman mielestä liian tiiviistä välistä takapuolen ja seinän välistä niin hermostui siitä. Hermostuin takaisin ja tilanne laukesi nopeasti.

Ongelmia:
kulmat
tasaisuus

Parannusta:
reipas
ei hötkyillyt vääriä liikkeitä (pukitellut)

Sokerin piilevät menohalut

Maanantaina menin vähän epäilevänä tallille. Ajattelin että estetunnille tulee joku vähän vähemmän mieluisa ratsu ja pelkäsin Ekkua. Osuma tuli Sokeriin enkä siitäkään hirmuisesti riemuinnut meidän kisahyytymisten jälkeen. Tamma oli ollut jo hommissa mutta harjasin sen silti. Koulupenkki estetunnille. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkukäynneissä Sokeri eteni ihan kelvosti. Ravi alotettiin vähän hitaahkosti ja heti pääsi ope sanomaan että lisää vauhtia. Tulihan sitä kun komensi. Lopulta aika hienostikin. Juoksijoiden sukua. Käynnissä ja ravissa alotettiin volttailulla ja taivuttelulla. Meillä oli puolieroja. Sokeri myötäsi lopulta suht helpostikin mutta en osannut pitää tuntumaa tarpeeksi tasaisena, joten oli aika epätasaista. Ohjat valui jatkuvasti pidemmiksi. Ajattelin vissiin ratsastaa ensin matalaan turpamyyryyn ja nostaa siitä. Vähän etupainoistahan se oli.

Laukka rullasi ihanan helposti ja nousi näppärästi. Volteilla hyytyi vähän mutta suorilla usvatin kunnolla eteen. Irtosihan sitä vauhtia.

Esteitä oli tänään kasattu pysty, okseri ja kaksi 3 esteen jumppasarjaa innarivälein. Korkeudet hyvin maltillisia, lopussa max 65 cm.

Verkkahypyt tultiin tavalliseen tapaan ristikolle. Taidettiin tulla lähinnä lujaa ja laakana, joten taidettiin pudottaa ja kolistella jokusen kerran. Laukat taisi pysyä myötäisinä. Sitten hypättiin okseria vasemmassa kierroksessa. Ekalla kerrallla askel ei osunut, joten Sokeri varmisteli paikan ravilla. Tästä saatiin huutia. Jatkossa tultiin sitten niin reippaasti ettei ravia enää näkynyt. Lopuksi vielä 3 esteen innarisarja pari kertaa. Ensin vähän matalasti mutta jälkimmäinen kerta oli open mielestä hyvä. Sokeri teki kuten Piku ja oli esteen jälkeen heti kanttailemassa sivulle. Uusintatiet mielessä.

Sitten hypättiin 4 tehtävän rata. Ristikko, oikealle, okseri, vasemmalle, eka jumppa, tiukka vasen ja toka jumppa ja vasen. Mentiin aika lujaa. Ekasta taidettiin enemmän juosta läpi kun hypätä. Olin kokonaan unohtanut että pitää nostaa keulaakin eikä vain posottaa täysiä. Saatettiin ottaa toinenkin pudotus sekä jotain raviaskelia. Selvittiin mutta siistimpääkin olisi voinut olla.

Toiselle kierrokselle vaihdettiin vähän hyppyjärjestystä. Edelleen hypättiin kaikki valolta poispäin. Nyt ensin pystyksi noussut ristikko, oikealle, eka jumppa, oikealle, okseri, vasen ja toka jumppa. Mentiin kunnon haipakkaa ja tiukoilla teillä. Sokeri sai jalkansa nostettua yli ja muistin ainakin osittain oman hommani keulan kohottajana. Kiva oli että reipas meno löytyi aika helposti eikä itse radan ratsastus ollut raskasta. Vikalla jumpalla kolautettiin keskimmäiseen mutta pysyi ylhäällä. Eli muuten priimaa mutta yksi pieni tyylivirhe. Eipä haitannut yhtään hypätä Sokerilla. Tällä menolla nousi pari pykälää suosikkilistallani.

Hyppyjen jälkeen ehdittiin ottaa vähän ravia ennen kun piti poistua kentältä irtohevosen metsästystä varten. Virallisia loppuverkkoja ei siis ollut. Annoin Sokerin seuraavalle kuskille.

Ongelmia:
jokunen pudotus
vähän etupainoista menoa

Parannusta:
liikkui ihanan heposti
ohjautui hyvin
ei kieltoja

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kahden tunnin suokkimaasto

Iskä bongasi Grouponilta minulle heppamaaston. 29 e 2 h, joten mikäs siinä. Paikkana vuoden takaa tuttu Haukankallio, jossa minut näemmä vielä muistettiin. Etukäteen varmistelin että pääsenhän kokeneiden porukkaan ettei mennä köpöttelyä. 2 tunnin käyntimaastosta en nimittäin viitsisi maksaa. Muinainen Muhoksen issikkavaellus palellen käynnissä heinäkuisessa vesisateessa oli vielä mielessä. Vastaus oli että kaikkien ryhmien kanssa mennään kaikkia askellajeja. Hyvä näin.

Tallilla selvisi että ratsukseni saan hyvin reippaan Takspassin. Entinen ravuri, 10 v ruuna. Alle vuoden ollut ratsun hommissa. Ohje oli laittaa hoitaessa kiinni. Käyttäytyi hyvin.

Alkuun olin aika epäluuloinen mukaan lähteneitä nuorempia ihmisiä kohtaan kun ongelmia oli sekä jalustimien säädön, selkäännousun että ratsun kentältä pois ohjaamisen kanssa. Onneksi hepat hoitivat hommansa ja päästiin menemään kaikkia askellajeja ilman hissuttelua.

Takspassi rauhottui kun päästiin liikkelle ja myöhemmin malttoi seistä aloillaankin. Pidemmillä ohjilla kulki rennompana. Meillä oli vähän ongelmia turvavälin kanssa ja hepo olikin lähes johtoratsun hännässä. Kun taajamapätkän jälkeen etummainen hevonen potkaisi kohti ja sanoi vastalauseen hännässä roikkumisesta niin piti terästäytyä ja vaatia ruunaani pitämään hajurako. Sehän onnistui ihan kelvollisesti. Ei ollut raskas edestä eikä painanut kädelle. Vähän heilutteli päätään välillä.

Ravipätkät mentiin yleensä ylämäkiin. Eikä varoitusta tullut etukäteen. Kertaakaan en ehtinyt pyytää ratsuani raviin kun oltiin jo rynnätty kaverin perään. Pidemmän päälle saattaa aiheuttaa koulutuksellisia ongelmia. Ei tuijotellut mitään eikä säikkynyt. Ihanan tasainen maastojuna.

Polun yli oli kaatunut jokunen pieni puunrunko. Yhden yli mentiin ravissa ja ratsuni hyppäsi sen ja otti laukalle. Myöhemmin laukattiin ihan kunnolla. Kivan tasainen laukka eikä yhtään ollut ryysäämässä kaverista ohi. Hännässä mentiin yhä ja vauhdista lentelevät lumi- ja maapaakut osuivat aika kipakasti naamaan ja reisiin. Piti siis ottaa matala asento ja tuijotella sivulle. Yksi pieni intopukki tuli laukassa. Jättimäinen ylämäki mentiin täysiä. Gps sanoi 45,8 km/h maksimiksi.

Maastot oli hienot ja ylä- ja alamäet toivat reissuun kivaa lisää. Kunnon metsäpolkuja suurimmaksi osaksi. Loppumatkasta oikean jalan varpaille tuli vähän kylmä. Ravivauhti kotia kohti oli vähän päälle 20 km/h. Yhtään patistelematta. Sangen reipasta siis. Kiva reissu ja kiva ratsu. Turhaan olin huolissani himmailusta. Mutta yhtään jännää ei ollut. Ja varmasti lujempaakin olisi päässyt jos vetohevonen ei olisi ollut edessä.

Ongelmia:
etäisyys edellä menevään

Parannusta:
ihanan tasainen
hienot maastot

perjantai 21. marraskuuta 2014

Liitovaihe kohti lumihiekkakuorintaa

Perjantaina tuli lunta. Haaveilin tunnista Harmonian kanssa (ilman satulaa) mutta koska tamma oli vielä kesäkengässä niin sain korvaavan ratsun. Haaveilin taas jostain pienehköstä mutta osui Ekkuun. Mieluummin olisin ottanut jonkun muun mutta mikäs tässä. Hoitaessa oli kiltisti kuten aina. Tavallista likaisempi.

Tunnin aikana taisi sadella vielä vähän lisää lunta. Kenttä oli kuitenkin hyvä ja pienestä lumipeitosta huolimatta enempi hiekkapohjalla mentiin. Ratsukoita tunnilla taisi olla 5.

Ekku kulki kuten yleensäkin. Meni suht ok mutta tuntui etten saanut siihen kunnolla otetta. Ope kehui miten se on minun kanssani niin rauhallinen. Alkuverkoissa mentiin käyntiä ja ravia temponmuutoksilla. Lyhyet sivut hitaasti, pitkät eteen. Eroja tuli mutta tuntui että oltaisi voitu esittää vielä 60 % parempaakin. Sormet meinasi jäätyä. Sitten tuli lupa pyöritellä voltteja itsenäisesti ja saada hepat kunnolla taipumaan. Itellä houkutteli jo tässä vaiheessa ottaa käyntiin ja lämmitellä sormia.

Kulmassa tuli talikosta kolinaa ja Ekku säikähti ja otti sivuloikan. Tehtiin voltti ja otettiin kulma uudestaan. Jo tässä vaiheessa ajattelin että oikeasti pitäisi käydä nollaamassa tilanne ja ottaa käyntiin. Seuraava ohitus kulmasta toi uuden säikyn ja toisesta tai kolmannesta sivuloikasta keikahdin sitten alas kyydistä. Maa oli pehmeä ja ajattelin vain ettei Ekkua kannata päästää irti. Sain ohjat pidettyä kädessä mutta kun heppa jatkoi liikettään ja raahauduin hiekassa perässä niin ote lipesi. Sitten Ekku taas rallitteli ja purki ylimääräisiä höyryjä useamman minuutin kunnes antoi kiinni. Lohdutti ettei pukitellut kuskin kanssa. Itselleni ei tullut edes mustelmia. Jäi vaan harmittamaan etten kuunnellut omia ajatuksiani mitä kannattaisi tehdä.

Takaisin selkään päästyäni rentoudesta oli taas kadonnut pari prosenttia. Ekku ei tainnut kyseistä kulmaa enää ihmetellä. Tehtiin kolmikaarista ravissa ja laukassa. Taas vahvasti sinnepäin mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan. Laukat nousi helposti mutta muoto katosi joka nostossa. Ei kiihdytellyt eikä sikaillut/sinkoillut. Eteenratsastus laukassa meni siististi. Siirtymät takaisin raviin ei olleet kovin kauniita.

Loppuraveissa kulki taas vahvasti sinnepäin. Edelleen oli puolierojakin. Ihan jees muttei täydellistä. Pitkin ohjin oli ihan asiallisesti. Näppejäkään ei enää palellut.

Ongelmia:
kuski ei pysynyt kyydissä
ei antanut kiinni kun pääsi irti
viimeinen silaus jäi taas puuttumaan

Parannusta:
ei pukitellut ratsastajan kanssa
paria säikkyä lukuunottamatta tosi rauhallinen ja asiallinen
osasin pudota täysin vammoitta

torstai 20. marraskuuta 2014

Ympyröitä, täys- ja vastakaartoja

Tänään haaveilin taas saavani Fossin ja toive toteutui jälleen kerran. Tallillekin on mieluisaa mennä kun arvelee että kivoja juttuja on luvassa. Ratsukoita tunnilla oli 5, pihalla hitusen pakkasta ja esteet valmiina maneesissa.

Taas alusta asti yritin saada Fossin liikkumaan rauhallisesti. Aika myöhään tajusin volteilla ja ympyröillä väistää takaosaa ulos. Auttoi sekä paremmassa alleastumisessa että suoruudessa. Oikealle asetukset oli välillä aika työläitä. Kaula saattoi kääntyä mutta turpa osotti ulos enkä saanut kahden ohjan tuelle. Hepo kulki tänään pikemminkin pystypäin mutta eipähän ollut niin pitkä.

Alkuverkassa hepo liikkui kaikissa askellajeissa kivan rauhallisesti eikä painanut kädelle. Laukassa tultiin ympyrällä puomipinon yli. Näennäisestä hyvästä laukasta huolimatta osuttiin välillä puomeihin kun ratsu oli liikaa etukenossa. Hypyt alotettiin samalta ympyrältä, vuorotellen pari kierrosta. Kummatkin suunnat. Taas mentiin salaa etupainoisina, taisi tulla yksi pudotus. Joka kerta tehtävän jälkeen käynnissä tajusin että unohdin tunnustella tuntuiko Fossi etupainoiselta.

Sitten tehtäviin lisättiin täyskaarrot ja myöhemmin vastakaarrot. Tiukkoja käännöksiä (jotka meillä olisi voineet olla tiukempiakin). Alkutunnin väärät laukat taisi vähentyä loppua kohti. Pahimmillaan Fossi innostui ihan kunnolla ja pidätteistä rupesi tuijottelemaan yläkautta silmiin. Kuskille tuli noottia useammin että ei saa hypätä ennen hevosta. Pahoja sukeltamisia en esittänyt. Estekorkeus oli ekojen ympyrähyppyjen jälkeen jotain 70+.

Lopuksi tultiin 8 hypyn rata. Oikeassa kierroksessa pääty-ympyrä, sitten täyskaarto, vasemmassa kierroksessa ympyrä ja lävistäjämäisesti (täyskaartoeste), päätyyn ja okseri, pääty-ympyrän este suunnanvaihdolla ja toisen pitkän sivun 14 m linja 3 askeleella. Ks. piirros.


Oma versio päivän esteradasta.


Tultiin tokana kuten tämän tunnin kaikki tehtävät. Muistin radan! Yksi taisi pudota. Taas oltiin liian etupainoisina. Nyt sentään muistin mietiskellä matkan varrella miltä tuntuu. Yritin tehdä ylös kohottavia pidätteitä mutta niiden jälkeen oli ongelmia osata palauttaa kädet takaisin alas. Vika linja meni hienosti. Radan korkeus oli n. 80 - 90 cm, mutulla.

Luulin että hypyt olisi olleet siinä mutta tultiin linja vielä kertaalleen. Paikka ei mainannut osua mutta tajusin ratsastaa eteen, jolloin loikattiin kaukaa. Matkalle tuli vähän mutkaa ja okseri hypättiin oikeasta reunasta. Helposti kolmella ja koskematta yli. Jee! Jälkimittaukset näytti että okseri olisi ollut 95 cm. Ei tuntunut pahalta.

Loppuraveissa yritin saada Fossin kulkemaan edestä kevyenä ja kiirehtimättä puolipitkällä ohjalla. Onnistui jopa sinnepäin. Heppa jatkoi hommia ja itse rupean olemaan aika luottavainen 90-radan suhteen. Siksi haaveilen että vielä ensi viikollakin saan jatkaa treenejä Fossin kanssa.

Ongelmia:
kuskin oikea jalka nousee hypyissä
kuski meinasi ennakoida hyppyjä
etupainoinen ratsu
ruuna pohkeen takana

Parannusta:
hyppäsi mukisematta
laukanvaihdot parani loppua kohti
ei ollut edestä raskas

maanantai 17. marraskuuta 2014

Jäykistelyä verkassa, helppoa menoa esteillä

Maanantaina sain estetunnille Pikun. Päivällä tuli viesti että koulutunnille ei ole lisäkseni muita tulijoita, joten se joudutaan perumaan. Voi harmi. Olisin kuulemma saanut mennä harmaalla (valkoisella) armaalla.

Esteitä kasattiin kentälle kaksi okseria ja kaksi pystyä, kaikki yksittäin. Koska tämä jäi päivän vikaksi tunniksi niin tehtiin alkuverkat ajan kanssa. Pikun kanssa oli jälleen kerran semmonen olo että koulutunti tulisi tarpeeseen. Ei taipunut eikä myödännyt. Osasi kyllä kaatua pohjetta vasten kulmissa ja volteilla. Ensin pitkin ohjin höntsäilyä, harjoteltiin kevyttä istuntaa. Sitten taivuttelua volteilla. Kunnon rääkki. Ravia ja laukkaa ihan huolella. Ja vähän lisää etenemistä. Takasten aktivointi oli tänään haastavaa. Kannuksia en laittanut koska aiemmin on liikkunut paremmin ilman.

Tuli sellainen olo että käyntityö olisi voinut olla tehokkaampaa. Vain pienet pätkät ravia ja laukkaa että ruuna herää mutta käynnissä itse työstö. Nyt jäi vähän puolitiehen ja tuntui että meni enemmän sekä ratsun että kuskin uuvutukseksi.

Verkkahypyt hypättiin valoa lähimpänä olleelle okserille. Ensin ristikko ja siitä sitten nousi ristikko-okseriksi. Pari väärää laukkaa, ehkä yksi pudotus. Mutta löytyi myös myötälaukat. Kulmassa eteni ihan hyvin mutta hidasti hieman ennen hyppyä. Siinä vaiheessa tuntui turhalta tehdä puolipidätteitä.

Päivän rata oli 4 hyppyä pitkä. Oltiin kolmantena vuorossa. Oikeassa laukassa lähin okseri, oikealle ympäri, pysty ja vasemmalle ympäri, toinen pysty ja oikealle ympäri ja vika okseri ja vasempaan. Vikalle okserille mentiin kummallakin kierroksella vähän linjasta yli. Samoin Piku oli vikan esteen jälkeen samantien kanttaamassa vasemmalle. Tehtiin vähän uusintatiet. Hepo kuitenkin eteni suht helposti. Laukat vaihtui jälkimmäisellä kierroksella kaikki kuten pitikin. Oli aika vaivatonta.

Lopuksi hypättiin vielä ekaa estettä jokusen kerran. Pikun hypyt vähän löysenivät, joten yritin napakoittaa raipalla. Korkeimmillaan taisi olla n. 90 cm. Isohko jo mutta yli päästiin silti. Hepo ei ollut kovin menossa kun esteen jälkeen oltiin useasti ravissa.

Kuumahan hepalle tästä tuli. Kuten myös kuskille, joka jätti tänään takinkin turvaliivin alle. Keli oli nollan kieppeillä, ratsukoita tunnilla 5.

Pohdin että tuolla ei oikein ole inhokkiratsuja esteille. Jopa Rosun kanssa homma on ihan siedettävää. Toisaalta ei ole kovin suuria suosikkejakaan nyt kun Harmonia ja Tytsy eivät ole valikoimissa. Kivoimpia hypätä nykyvalikoimista ovat olleet Dimka ja Ekku.

Ongelmia:
sileän työskentely
jatkuva oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
laukat vaihtui helposti
hyppääminen oli vaivatonta

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

F-team, osa 2

Päivän jälkimmäinen kisaratsuni oli Fossi. Sille olin jo kolmas kuski tänään. Ratsun sain valmiina heti toisen ratansa jälkeen. Fossinkin kanssa verkattiin pihalla. Aikaa taisi olla 4 ratsukon verran. Alotettiin käynnissä ja tehtiin siirtymiä. Parhaimmillaan pääsin hienosti eroon Fossin tyypillisestä turvannykimisestä pysähdyksissä. Fossin kanssa pyöreänä pysähtyminen oli paljon helpompaa kuin Flikalla.

Ravissa meinasi alkuun olla vain kaahovaihde. Arvelin että olisiko ratsu jo vähän väsähtänyt. Mutta eihän tämä nyt niin rankkaa ole kun yleensäkin torstaisin juoksee ainakin 2 tuntia. Ravi parani pikkuhiljaa ja löytyi malttivaihdekin. Välillä ratsun keskittyminen herpaantui tuijottelemaan kentän ulkopuolisia juttuja. Onneksi ei kuitenkaan kovin usein. Estepuolella verkkaaminen ei onnistunut kun siellä oli liikaa ylimääräisiä virikkeitä.

Laukassa Fossi meinasi olla reipas. Nousin kevyeen istuntaan hetkeksi ja ratsu rauhottui. Kivan kiihtymättä saatiin sitten Fossinkin kanssa pyöriteltyä parit pääty-ympyrät ja lävistäjät. Laukasta alaspäin ei ollut Fossinkaan kanssa kovin priimaa. Ravista seis onnistui välillä hyvin, välillä aika huonosti.

Melko pian oli oman vuoron aika. Mutta kaiken ehdin verkassa tehdä mitä aioinkin. Kovin suuria suunnitelmia ei edes ollut.

Fossinkin kanssa tehtiin suht siisti suoritus ilman rikkoja. Parhaat numerot oli kuuspuolosia, joita oli kummaltakin tuomarilta useampi. Laukasta käyntiin tuli kummaltakin puoli pistettä vähemmän kuin Flikan kanssa. Kovin kaunista se ei ollutkaan. Mutta muistin hymyillä eikä tullut mitään katastrofeja. Edelleen tuli kehuja tarkoista teistä. Valmistele tehtävät puolipidättein ja taivutukset vielä pehmeämmiksi. Turha valittaa ettei Fossi osaisi kun pro-kuskinsa kanssa sai B:0:sta 61,7 %. Meidän loppuprossiksi tuli 59,4 (59,2 & 59,6 %) eli täsmälleen sama kuin viimeksi B:0:sta. Jotain 59 pintaan olisin itse tuomaroinut itselleni. Lisää treeniä vaan. Seuraavaksi tosin mieluisamman lajin pariin parin viikon päästä.

Catherine videoi:

Kakkosratsulla koulukisoissa

Tallimestaruuksiin himoitsemani toinen ratsu olikin mulla lähtövuorossa ekana. Eli Flika. Kenttä oli tarpeeksi hyvässä kunnossa verkkoihin, joten siinä säästettiin vähän aikaa kun ei tarvinnut verkata ryhmissä. Keli oli hitusen plussan puolella ja edelleen oli ihana ratsastaa valoisalla.

Flika oli omaan tapaansa ihanan kiltti hoitaa. Edellisestä kerrasta on kyllä sen verran aikaa etten äkkiseltään edes muista että koska. (Blogi kertoo että toukokuun kisoissa.) Koska nämä olivat harkkakisat niin laitoin suojat ja piuhat. Pohdin gramaaneita mutta mietiskelin että mitä tammalla on viimeaikoina tunneilla ollut. Päädyin piuhoihin. En jaksanut letittää. Olin tamman eka kuski kolmesta.

Verkattiin pihalla. Pyörittelin suurimmaksi osaksi käyntiä. Halusin tammaa taipumaan ja rennoksi. Aika heikosti onnistui, varsinkin oikealle oli asetuksetkin aika hukassa. Yritin käyttää pohkeita huolellisesti ja riittävästi mutta ei juuri parantunut. Sekä käynnin että ravin yritin pitää rauhallisina. Laukka eteni itsestään rennoimpana mutta meno oli muuten jotenkin jäykkää ja rullaamatonta. Ei onneksi kuumunut eikä tuijotellut mitään. Ehkä parin tunnin pyörittelyllä olisi tullut hyvä. Ehdittiin kuitenkin verkata ihan hyvin kun kisat oli aavistuksen myöhässä.

Itse suoritus meni vähän jännittyneesti. Ei rikkoja mutta kaikki alaspäin siirtymät pahasti kättä vasten. Oma arvio olisi tuosta ollut n. 55 %. Omalta opelta tulikin 55,8 % mutta toiselta tallinomistajalta 58,6 %. Alunperin pisteet oli tähän toiseen paperiin laskettu väärin ja oli 60,8 %. Hienoltahan se näytti mutta pakko oli tarkistuslaskea. Eikä voi tulla yli 60 % tulosta jos paperi on täynnä viispuolikkaita ja kutosia. Tarkoista teistä saatiin kehuja kummaltakin ja 6,5. Lopullinen oikea tulos oli siis 57,2 % ja KN:n ja B:0:n 18 kisaajan joukosta 15. Ihan kiltisti.

Tältä se näytti:

lauantai 15. marraskuuta 2014

Pukiton maasto hiekkakuopille

Perjantaina tunnin jälkeen huokailin taas kuinka kiva Harmonialla oli mennä. Tallinpitäjä sitten kyseli että koska tulen seuraavan kerran ja ehdotti seuraavalle päivälle maastoa. Heti ekana henkäisin että enhän mä ilman satulaa voi maastoon lähteä. Mutta hiertymät on saaneet levätä jo sen aikaa että voi laittaa satulan. Näin olin helppo ylipuhuttava.

Lauantaina oli ihana mennä tallille valoisalla. Tamma löytyi tarhasta mutta ei hörissyt. Oli kuitenkin asiallisesti. Harjatessa tosin piti taas ottaa taikasauva (raippa) apuun taikomaan tammasta paremmin käyttäytyvä. Seinään kahlittu syövä tamma oli kuitenkin riittävän asiallinen hoitaa myös omassa karsinassaan. Ope sanoi että jos sikailee niin käytävälle vaan. Satulan laitto vähän kiukutti. Kehtasipa vielä yrittää haukata opea selästä kun tarkisti vyömme. Onneksi olin hereillä nykäisemässä ohjasta.

Tänään kyseessä olikin siis 2h maasto eikä 2x 1h maasto kuten kuvittelin. Ope kertoi että lähdetään hiekkakuopille, jee! Etukäteen toki pelkäsin kuinka Hoo käyttäytyy. Muistelen aiempien reissujen pukkeja. Hepo oli virkeä mutta käsissä pysyvä. Välillä pörhisteli vähän tarpeettomasti. Alkumatkasta mentiin tosi pitkät käyntipätkät, joten kuskikin ehti rentoutua. Ravipätkät oli lyhyitä eikä Hoo tehnyt mitään tyhmää. Kun ennakoin ja pyysin sen raviin ennen kuin edellä menevä ampaisi eteenpäin niin vältyttiin omilta singahduksilta.

Kuopille oli aika pitkä matka. Kun päästiin sinne niin hepo pörhistyi entisestään. On tainnut tottua että kohta päästellään täysiä. Maisemat oli tosi hienot. Vähän samaa luokkaa ympäristönä kuin Pikkaralan kuopat mutta jylhempää. Yritin rentoutella heppaa asetuksilla. Mentiin pätkät ravia ja omin lupineni vähän laukkasin letkan hännillä. Tosi rauhallista laukkaa eikä tamma yrittänyt mitään.

Porukan kanssa laukattiin ylämäessä. Kovin pitkälle ei päästy kun tuli kaaoksen alkeita yhden hepan ohitellessa muita. Hoo kuunteli pidätteet ja jäi laukkaamaan lähes paikoilleen. Ei mitään ylimääräisiä pomppuja! Ja sitten odoteltiin (lähes) rauhassa aloillamme ja käynnissä että muutkin sai ratsunsa käyntiin. Ei katastrofia.

Loppumatkasta mentiin metsäpolkuja, joissa oli sekä vähän kivikkoa että aika jyrkkiä alamäkiä. Otin pari oksatökkäisyä ja muutaman kerran piti vetää jalka pois hevosen ja puun välistä. Tykkään vähän leveämmistä poluista. Hoolla oli välillä vähän kiire mutta saattoi sille välillä antaa pidempääkin ohjaa. Tulipa loppumatkasta väisteltyä vielä pitkospuitakin. Yhdessä ahtaammassa kohdassa oli pakko mennä laudoituksella (kesti hevosen onneksi). Vaan olipa märät laudat liukkaat kesäkenkien alla. Onneksi oli monta jalkaa maassa kun neljäs lipsui.

Kentällä otettiin vielä laukkapätkät. Ope käski rentouttaa jalat ettei meno jarrutu. Yritin patistella eteenpäin. Ihan ok liikkui, vasemmassa jopa sangen kivasti.

Heppa hikosi märäksi vaikkei kovin lujaa menty. Taisi olla vähän liikaa padottua energiaa, jota purki jännityksenä. Tunnin jälkeen taas melko pienellä luimimisella selvisin harjaamisesta.

Ongelmia:
virtaisa ratsu

Parannusta:
ei pukkeja!
pysyi käsissä

perjantai 14. marraskuuta 2014

Tasapainoilua

Perjantaina piti tietysti tuppautua illalla ratsastamaan kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Tällä kertaa en riskeerannut vaan laitoin jo kyselyyn toiveen Harmoniasta. Hoo myös luvattiin.

Tallilla kysyin että saanko jatkaa ilman satulaa. Lupa herui. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja pitkästä aikaa meitä opetti nk. kesäope. Keli oli nollan tuntumassa. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa.

Tamma oli semikiltti hoitaessa. Pelkällä harjalla uhkailu ei auttanut vaan lopulta oli haettava raippa käteen. Asenteeni oli ”jos et ole kiltisti niin syön sinut”. Ei ihan auktoriteetti riittänyt. Väistö- ja talutusharjoitukset meni kuitenkin ihan ok.

Alkutunti tehtiin voltteja käynnissä ja pitkät sivut mentiin ravissa. Hepo oli jotenkin nippuuntuneen oloinen. Jännittyi ja lyhensi kaulaa mutta takajalat tuli kaukana takana ja selkä painui notkolle. Ilman satulaa tunsi selän jännitykset hyvin. Yritin saada sitä vähän rennommaksi, mieluummin vaikka pidemmälle kaulalle. Ravi oli alkuun vähän hiipimistä. Ope kaipasi enemmän liikettä ja lopulta kun rupesin komentamaan kunnolla liikkumaan niin muukin helpottui.

Jakauduttiin ympyröille tekemään siirtymisiä. Saatiin Hartsan kanssa ihan oma ympyrä. Oi että oli taas hankalaa ylipäänsä pysyä ympyrällä. Tammalla oli kummaa liirailua. Uralla oli hankala päästä käymään, takaosa kulki omia reittejään jne. Mutta lohikäärmehän kuulostaa aika luikerolta. Ravia, käyntiä ja pysähdyksiä alkuun. Yli 3/4 ympyrää harjotusravissa oli meille liian pitkä yhtenäinen pätkä. Meno parani kun rupesin tekemään vähän omia temponmuutoksia. Hyvin tuli ravista käyntiin tai seis, takaisin liikkeelle lähti vähän tahmeammin.

Tehtävää vaihdettiin ja puoli ympyrää ravissa, puomille seis, laukannosto ja puoli ympyrää laukkaa. Taisi nostaa joka kerta oikein. Vaan ite varmistelin ja kippasin nostossa etukenoon. Kun lakkasin kenoutumasta niin laukat lakkasi nousemasta. Pyysin välillä ihan kunnolla eteen. Kivointa oli tehdä omia kontrolliharjotuksia. Laukasta kahdessa askeleessa seis juuri vetämättä! Huippua! Ihana että joku kuuntelee pidätteitä. Ja toiseen suuntaan samat jutut.

Lopuksi ruvettiin tulemaan ympyrää mutterina. Yritin alkuun 8 suoralla sivulla mutta 6 sopi paremmin. Ratsu rupesi letkistymään ja liikkui. Kun vaihdettiin suuntaa niin muoto ei noussut yhtään asetuksen vaihtuessa. Jes! Opekin kehui että kulkee kouluratsun muodossa eikä pitkänä kuten yleensä. Kivalta tuntuikin. Eteni ja oli suht kevyt edestä. Ei ihan priimaa mutta 99,5 %. Laukkoja olisi ollut kiva ottaa vielä vähän lisää mutta sitten aika oli jo lopussa ja oli loppukäyntien aika.

Ihana Harmonia! Ei mitään omia vinkeitä ratsailla. Takamus tuli taas helläksi muttei ihan pahiten. Tunnin jälkeen harjatessa taisi tulla yksi luimu.

Samoissa puuhissa ilman satulaa kimoilemassa oli tänään myös Anne toisella puolen Suomea.

Ongelmia:
tallikäytös ei priimaa
ympyrällä pysyminen
olisi voinut olla vähän rennompi alkuun

Parannusta:
kuunteli pidätteet hyvin
ei säikkyjä tai kyttäystä kentällä
lopuksi tuli aika hyväksi

torstai 13. marraskuuta 2014

Laukan säätämistä ja tasapainotusta

Arvelin vähän että tänään olisi voinut olla koulutunti luvassa kun sunnuntaina on tallikoulumestaruudet. Olin väärässä eikä haitannut. Ratsukseni halusin Fossin ja sen myös sain. Hoitaessa oli ihanan kiltisti kuten aina.

Esteitä kasattiin kaksi kavalettia (minipystyä) kummallekin pitkälle sivulle. Toiseen väliksi 5 m, toiseen 7 m. Lävistäjälle okseri.

Ravia.
©Jenna A.
Ovisivun tehtävä.
©Jenna A.

Heti alkuun yritin saada Fossin kulkemaan rauhassa. Käynnissä meinasi vähän kiihtyä mutta ravissa kulki aika tasaisesti ja kuunnellen. Laukassa päätin välttää edelliskerran kädelle makoilun. Alkuverkassa onnistui jotenkuten. Tehtiin ympyröitä ja loivia kiemurauria. Edelliskerran perusteella lienee helppo arvata että Fossi ei laukkoja vaihdellut vahingossa vääriksi.

Laukkaa.
©Jenna A.

Peilisivun eka este.
©Jenna A.

Peilisivun toka este.
©Jenna A.

Aika pitkät laukkahöykyytykset oli lopulta. Ympyröitä ja vähän laukkasulkua volttia pienentäen. Harmi että Fossille aika monet pohjeavut tarkotti eteenpäin. Opelta ei hirmuisesti kommenttia tullut, arvelen että menomme oli sen verran epätoivoista. Kerrankin ratsu, jota kovin herkästi en saa mutkalle. Välillä piti ratsastaa vähän eteen ja näiden jälkeen oli taas vähän työläämpää saada menoa koottua. Oli kuitenkin hallittua. Lisää sisäpohjetta parempaa tasapainoa varten kaipasi ope. Tunnin ainoa laukanvaihto sössittiin.

Fossi näyttää rennolta, kuski vähän häärää omiaan.
©Jenna A.

Asiallisemmat kädet.
©Jenna A.

Verkkojen jälkeen puolet tunnista oli jo mennyt. Hypyt alotettiin lyhyen välin kavaleteilla. Alkuun tuli paljon sanomista että käsi rennommaksi. Pidin välissäkin liikaa ja tultiin sitten vähän laakana. Mutta hyvin mahtui joka kerta väliin. Kumpaankin suuntaan ensin lyhyttä väliä jokusen kerran, sitten pidempää. Säätely onnistui ihan ok. Lyhyt laukka tuli helpommin sillä että pienestä käynnistä nosti pienen laukan. Ja oikeasti ratsastin lyhyttä laukkaa. Pohkeet kiinni. Isommasta laukasta lyhentäminen oli huomattavasti vaikeampaa. Ja mieluusti melko pian noston jälkeen tehtävälle eikä volttailua alle. En meinannut tänäänkään osata tehdä nostavia pidätteitä oikein. Lopulta hepo sai kaipaamansa rauhan tehtävillä. Ponnistuspaikat osui pääosin ihan ok. Ongelmana oli väärät laukat tehtävän jälkeen.

Hypättiin molemmista suunnista.
©Jenna A.
Hyppy vai sukellus?
©Jenna A.

Sitten hypättiin lyhyempi väli, okseri ja pidempi väli. Kuskilta pientä jäätymistä mutta selvittiin. Fossi hyppi mukisematta vaikka jätin okserille vähän yksin kun en osannut päättää mitä tehdä. Kaarteissa oli edelleen ongelmia rullaavan laukan ja hyvän tasapainon kanssa. Pari kertaa näin ja sitten vaihdettiin. Iso väli ensin, okseri ja lopuksi lyhyt väli. Sopivasti haastetta. Päästiin taas yli mutta koska kaarre ennen okseria (väärässä laukassa) oli niin epämääräinen niin saatiin sakkokierros. Taas oltiin ekan välin jälkeen vasemmassa laukassa. Vaihdoin laukan ravin kautta ja okseri olisi ollut niin lähellä (ja koska tarkotus oli saada tasapainoisempi kaarre) niin hyvin tapojeni vastaisesti tein voltin alle. Paikka jäi vähän kauas ja kiihdytettiin kohti estettä. Hienolla hypyllä yli 95-senttisestä okserista. Ja kulmaan kiinni. Reitti luisui taas turhan seinälle mutta linjaan mennessä oli laukka lyhentynyt ja hallitusti päästiin myös lyhyen laukan väli.

Hyppy.
©Jenna A.

Sukellus.
©Jenna A.

Tänään pääsin hienosti eroon edelliskerran harmituksista. On se Fossi vaan makea! Eikä edes kaahoteltu vaan laukassa oli säätövaraa. Keulan nostoa pitäisi vielä treenata. En osaa sanoa pudotettiinko tänään mitään kun en keskittynyt kolinoihin. Ihan hyvä pohjustustreeni koulukisoja varten. Jonne sain kinuttua vielä toisen startin. Fossille oli 3 kuskia kasassa. Ope ehdotti Mörköä. Ei kelvannut vaan haaveilin jostain pienestä ja liikkuvasta hasardiratsusta. Seuraava ehdotus oli Flika. Jee, kelpasi! Eli KN x 2, F & F.


Välillä jarrutehtosteissa oli ongelmia.
©Jenna A.
Ongelmia:
laukat vaihtui suorilla
laukkasulku
tasapainottomuus kaarteissa

Parannusta:
kaikesta helposti yli
säätyi Fossiksi hyvin

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kiireen hillintää

Koulutunnille ratsukseni oli merkattu Tytsy. Pakko tunnustaa että olin hyvin pettynyt etten saanut mennä Harmonialla. Ope ajatteli kuulemma takapuoleni parasta. Tosiaan 2 tuntia satulatta olisi voinut olla aika tiukka.

Ihana hoitajani laittoi ratsun valmiiksi. Wanesallekin löytyi innokas hoitaja. Tytsyllä oli olympian tilalta nivel kielilätkällä. Olihan ne jarrutehosteet vähän heikommat näin. Ratsukoita oli kivasti vain 4. Silti meinasi olla hetkittäin ahdasta kun meidän jarrutusmatkat venyi.

Tunnin aikana tehtiin taas ohjattuja siirtymiä ja täyskaartoja. Voltteja ja väistöjä. Tytsyllä meinasi olla aika kova kiire ja jotenkin itsekin menin hätäiseksi. Välillä hidasti turhankin hyvin. Kehuja saatiin huolellisista teistä ja tarkasta suoristuksesta lyhyelle sivulle. Tytsy oli vähän jäykähkö varsinkin vasemmalle. Jos sain turpaa käännettyä sisään niin herkästi tuli koko tamma mukana. Olisin voinut työskennellä käynnissä vähän enemmänkin. Onneksi mentiin hyvin myös käyntipätkiä.

Laukassa vauhtia vasta olikin. Yksi vaihde melko lujaa eteen. Hyvä että myös kääntyi mutta ympyröiden pyörittely ei juuri auttanut kun muiden takalistot lähestyivät niin ripeästi. Tehtiin lävistäjiä ja yritettiin vaihtaa laukkaa. Lävistäjillä pidätteet ei menneet sitäkään vähää läpi. Vaihtoi monesti edestä. Kertaalleen tuli puhdas vaihto mutten ollut ajoissa reagoimassa kehuilla. Tarkoitus oli siis vaihtaa ravin kautta. Ravia ei vain näkynyt. Siihen nähden sain yllättävän hyvin hepan hidastamaan laukasta ravin kautta käyntiin.

Laukkojen jälkeen ravissakin oli kiire. Vaikka sain tamman joka sivulla malttamaan niin aina ennen kulmaa lähti kiihdyttämään kuin odottaen seuraavaa laukannostoa. Tein omia siirtymiä käyntiin ja seis. Kuunteli kyllä ja lopulta sain pahimman vauhdintavoittelun hillittyä ja päästiin rauhallistakin ravia. Aika oleellinen juttu jos meinaa tehdä edes siedettäviä raviväistöjä.

Väistöt onnistui tänään yllättävän hyvin sekä käynnissä että ravissa. Odotin jotain paljon hankalampaa. Loppuraveissa tamma kulki jopa suht rentona. Viimeinen silaus vasempaan jäi puuttumaan ja käynnissä sitten vielä vähän kääntelin turpaa ennen kuin annoin pitkät ohjat.

Olipa ihanan tasaista ja turvallista Wanesan jälkeen. Ei se vauhti haittaa kun ratsu on muuten tolkku. Sen verran oli tekemistä tunnilla etten edes huomannut kun rupesi tihuttelemaan. Pihalle jätetyt kamppeeni oli tunnin jälkeen ihan märkiä.

Ongelmia:
kiire kummallakin
jarrut on toimineet paremminkin

Parannusta:
väistöt yllättävän ok
rauhallinenkin meno löytyi

Pukkipäivä

Maanantaina kuulin heti tallin pihalla että saan estetunnille Wanesan ja poni on jo hommissa. Jäin siis saman tien kasaamaan esteitä. 3 metrin innaritehtävä pysty-okseri-pysty sekä kaksi yksittäistä pystyä. Kenttä oli käsittämättömän hyvässä kunnossa perjantaihin verrattuna. Toinen takakulma oli vähän märkä, muualta hyvä.

Samalla tuli seurattua että ponini oli virkkuna. Laukassa sen pieni pukki oli vielä soma mutta kun tamma loppuraveissa heitti takapuolta ihan kunnolla ja kuski muksahti tantereeseen ei ollut enää yhtään hauskaa. Onneksi ei käynyt mitään. Lisäjännitykseksi ope sitten kertoi että tänään hypätään ilman satulaa. Jahas! Keräsin ehkä vähän turhia tutinoita. Ratsukoita tunnilla oli 5. Kelinä kostea +5°C.

Yritin askarrella tamman tukkaa pois edestä. Käytännössä sain yli puolet ponnareista poikki. Mutta lopulta tuli 3 jonkun sortin ponnaria. Ei huopia vaan kuski kyytiin. Alkuverkassa pidin puolipitkät ohjat. Käynnissä ja ravissa meni ihan ok. Kääntyi jopa voltit puolipitkällä ohjalla kun sain istuntani kohdilleen. Ohjista vetämällä vain liirasi ulos. Alkulaukat mentiin varmuuden vuoksi alkeistyyliin eli käveltiin osastossa ja eka laukkasi vikan kiinni. Pikkuruisia ohjausongelmia mutta ei pukkeja. Sama kumpaankin suuntaan pari kertaa.

Verkkahypyt tultiin ristikolle ravissa. Alkuun suht ok. Laukassa alkoi pukittelu. Ei mitään valtavaa mutta kävin kertaalleen kaulalla. Pidin edelleen oikealla kädellä tiukasti harjasta. Tätä jonkun verran. Kerran vedettiin etäältä ohi kun poni juoni omiaan.

Sitten hypättiin jumppaa. Ekalla kerralla tuli ajatusvirhe ja olisin ottanut ekaan väliin yhden askeleen. Mutta tämä olikin innariväleillä. Aika reippaasti piti tulla sisään että sujui myös ulos. Vähän liirattiin reunoille mutta poni ei ajatellutkaan jättää hyppäämättä. Muutaman kerran päästiin myötälaukassa alas. Valitettavan paljon tuli vääriä alastuloon.

Tultiin vielä ratakierros. Huusin omaksi lähtövuoroksi kolmosen. Jännitys lisääntyi kun yksi hepoista oli aika lennokkaalla tuulella ja takamus nousi ilmavasti. Ristikko, jumppa, ristikko ja pysty. Kaikki hypättiin valolta poispäin. Wanesa liikkui mukavasti ja hyppäsi mielellään. Yhdessä välissä oltiin ristilaukalla. Käytiin ravissa ja ajattelin että laukka korjaantui. Mutta kuulemma vedeltiin ristilaukalla. Täh! Joko ponilla on supertasainen ristilaukka tai sitten kuskilla oli ylimääräisiä kierroksia niin paljon ettei keskittyminen riittänyt. Esteet oli n. 50 - 60 cm.

Lopuksi hypättiin vielä jumppa. Kun nostin kulmasta laukkaa niin poni meinasi lähteä kiikuttelemaan. Pidäte tuli tehtyä juuri oikeaan aikaan ja tarpeeksi napakasti. Sinne jäi vikurointihalut. Okseri oli noussut välissä mutta hienosti yli. Olin samaa mieltä että meille riitti.

Loppuraveissa poni tasottui kivaksi. Pidin yhä suht tiukkaa kuria.

Ope kommentoi että poni meni hyvin mutta multa ois voinut vaatia vielä vähän enemmän. Vähemmän harjassa roikkumista ja enemmän ratsastusta. Tunnustan. Eihän se niin kamalaa ollut. Pitäisi vaan luottaa siihen että ponin pukeissa pysyy kyllä mukana kunhan ei anna sen nykiä päätä alas. Satulattomuus toi tänään lisäjännitystä.

Ongelmia:
pukitteleva poni
kuski taisi jännittää vähän liikaa

Parannusta:
ei kieltoja
kuski pysyi kyydissä
eihän ne pukit niin pahoja olleet

perjantai 7. marraskuuta 2014

Laukaton tunti

Perjantaina kyselin tilaa heppailemaan. Kun ehdotettiin suorilta Hoota ilman satulaa niin eihän sellaisesta voinut kieltäytyä. Hoitaessa oli pääosin ok, muutamat luimut tuli mutta sain komennettua lieskat takaisin suuhun. Ratsukoita tunnilla taisi olla 6. Hypättiin jo pihalla kyytiin koska kenttä oli niin lälly. Parkkasin Hoon lastauslaiturin eteen, Mikko piti kiinni ja astuin kyytiin. Ihanan helppoa.

Alkukäynnit oli aika pitkät. Tunti mentiin ohjatusti voltteja, täyskaartoja ja siirtymiä. Tehtiin vähän käyntiväistöjäkin. Meidän ongelma oli tasaisuuden puute. Väistöissä vauhti meinasi hyytyä ja lopulta sekä vauhti että poikitus heijasi vähän miten sattuu. Ei kovin laadukasta.

Tamma oli koko tunnin suunnilleen oikeinpäin. Alkuun ravi tuntui huteralta. Hallitsemattomia pieniä sivuliikkeitä. Ehkä pohja sitten oli niin liukas. Ope ohjeisti menemään rauhallista ravia ja tehdä ennen kulmia huolelliset puolipidätteet. Meidän meno oli siis vähän hissuttelua.

Tein omatoimisesti siirtymiä ravista seis ja takaisin sekä väistöjen aikana tein muutamat avot. Niissä oli sama huojuntaongelma kuin väistöissä. Kun sain ratsun kohdilleen niin se rupesi sen jälkeen tarjoamaan kaikkea muuta. Tunnin aikana en keventänyt ollenkaan.

Lopussa ope ohjeisti menemään vähän rennompana ja enemmän eteen. Kuulemma parani. Kuski kun oli kuvitellut että nimenomaan pitää hissutella. Itse olin juuri saanut tuntuman siihen että ratsu kuuntelee ohjeeni jokaiseen askeleeseen. Sain ravia hidastettua omasta mielestäni hyvin. Tuntui aika kivalta. Kommentit oli että näytti vähän jännittyneeltä. Höh.

Tunnin jälkeen harjasin tamman irrallaan. Hepo keskittyi heiniinsä eikä jaksanut uhitella. Aavistuksen erikoista. Olin toki hereillä tarkkailemassa mielentiloja. Lopuksi tehtiin vielä korppuvenytys. Kaivataan lisää treeniä.

Ongelmia:
alkuun oli vähän huteraa

Parannusta:
rentoutui loppua kohti
Hooksi kiltihkö hoitaa
ei kyttäillyt kentällä
ei ollut yhtä paha rääkki takapuolelle kuin maanantai

torstai 6. marraskuuta 2014

En vaan osaa vaihtaa laukkoja!

Torstaina ei hypättykään vaan esteet oli vaihdettu lennossa puomeihin. Samoin ratsukseni oli ensin merkattu uusi tulokas, pikkutamma Lida. Samoin lennosta sekin oli vaihtunut Fossiin. Enkä osannut juuri harmitella. Fossilla kun on aina niin kiva mennä. Tai näin ainakin luulin. Käyntien aikana ope yritti houkutella puuttuvia ratsukoita valkkaryhmiin. Kiva ajatus mutta eihän mulla sellaiseen ole aikaa sitoutua. Vain valkkulaiset pääsevät kuulemma ulkopuolisiin kisoihin. Myös HIHS mainittiin. Vaan tuleepa noita kisojakin koluttua jo valmiiksi aika runsaasti. Eikä suurille areenoille ole yllättäen hinkua. Mieluummin menisin erilaisiin valmennuksiin.

Hepo oli valmiiksi hommissa ja oli kuulemma ollut vauhdikas. Mulla ei ollut kovin lennokas. Alkuverkassa yritin taas pikemminkin hissutella. En tehnyt hommiani huolellisesti ja keventänyt keulaa sekä ratsastanut pohkeita läpi. Ratsu kun liikkui ihan mukavasti vaikka kuski vain ratsasteli. Ravipuomit suoralla meni oikein kivasti kerta toisensa jälkeen. Ympyröillä oli vähän liirausongelmia mutta kun tarpeeksi alleviivasin niin hepo myös lopetti liirauksen ulkopohkeen käskystä.

Laukassa ei menty liian lujaa ja puomitkin meni nätisti. Tahti säilyi suoralla, vähän meinasi välillä kiihtyä. Eikä edes laukannut mutkalla. Kun keskityin kunnolla niin osuttiin hyvin. Harmittavan paljon tuli kuitenkin puomien kolistelua kun kuskin huomio ratkeili. Päivän erikoisuus oli että alkuverkassa tuli vain yksi ei-toivottu laukanvaihto. Tämä enteili näemmä lopputunnin sujumista.

Jälkimmäisen välihuilin jälkeen tultiin laukassa loivaa kiemuraa voltilla. Tarkotus oli saada laukat vaihtumaan. Tässä vaiheessa meni jo hankalaksi. Oikeasta vasempaan vaihtoi välillä itsestään. Toiseen suuntaan ei kunnolla kai kertaakaan. Edestä ehkä joskus. Ihan perusasiatkin oli hukassa. Montako askelta tulee väliin? Kuinka osutaan puomille? Kuuluuko etupään maata matalalla? Hitaasta laukasta ei ainakaan vaihtanut. Sitten ampailtiin jo liikaa ja käännyttiin huonosti. Liian säpäkkä tehtävä aivoilleni. Ajoitukset oli hukassa.

Lopputunnin "rata" oli yksitellen puomien yli laukkaamista. Satunnaisessa järjestyksessä, vaihtoja tehden. Edelleen ihan liian nopea tehtävä meille. Hutiloin, ajoitus oli hukassa eikä meinannut tulla mitään. Jopa vaihdot ravin kautta oli takkuisia. Ennen puomia piti tehdä kunnon nostava pidäte ylös ja saada sisäohja irti. Olin kuulemma myöhässä, pidätin liian hellästi ja liikaa taakse. Rupesin myös heilumaan ylävartalolla. Ihan liikaa kerralla muistettavia asioita. Ope yritti välillä huudella ajoitusta
mutta olisin tarvinnut vielä enemmän aikaa varautua. Jäi aika onneton olo että enpä osaa! Mutta hepo kuitenkin pysyi hyvin nahoissaan, ei kiihdytellyt ja meni tyynesti kaarteita vastalaukalla jos en ehtinyt vaihtaa.

Tunnin jälkeen oli aika angst. Lohduttauduin sillä että puomitunnilla ei osattu ja isot esteet viikko sit meni superisti. Toisin päin olisi ollut ankeaa! Tuntikaveri lohdutti että Fossilla ei ole helppo vaihtaa.

Ongelmia:
laukat ei vaihdu

Parannusta:
Fossi oli suht rauhallinen

maanantai 3. marraskuuta 2014

Elämän tarkoitus

Maanantaina sain koulutunnille Harmonian. Kuskeja oli tälläkin tunnilla kivasti vain 4. Ahkera apulaiseni Anni hoiti Harmonian paikalle ja purki Pönän. Kiitos! Hoo oli saanut (taas) satulasta hiertymiä säkäänsä ja kainaloihin, joten ohjeena oli mennä ilman satulaa. Mikäs siinä. Penkiltä kyytiin.

Harmonia oli tänään melko tasainen. Liikkui pohkeista eteen ja hidasti istunnalla. Ei hätäillyt pois alta, pikemminkin hitaili. Istuin koko tunnin harjoitusistunnassa. Loppua kohti rupesi takamus olemaan niin hellänä että keventelyaikeet tyrehtyi nopeasti. Alkuun tehtiin paljon ohjattuja tehtäviä. Siirtymiä ja täyskaartoja.

Pääteemana tänään oli hevosen suoruus. Alunperin ope kuulemma kaavaili vastalaukkoja mutta ei sellaisiin kannata mennä ennen kuin ratsu on suora. Ravissa vähän hapuiltiin, laukassa poikkeuksellisesti kummassakin kierroksessa takaosa karkasi sisälle. Vasemmassa korjasin tekemällä avoa. Oikeassa kierroksessa sain korjattua suoristamalla itseni. Vasemmassa taisi lopulta mennä paremmin suoraan. Tässä mennään mielestäni vähän metsään, sillä parempi olisi löytää vinouden syy istunnastani ja poistaa itse aiheuttaja. Avolla suoristaminen on virheiden peittelyä. Ope kyllä totesi että pääasia että saan sen menemään suoraan. Saatiin tehtyä aika täsmälliset tiet. Oikea laukka oli taas reippaampaa. Hauska oli huomata open vinkistä että Hoo nosti laukat myös täysin ilman ulkopohjetta.

Välillä oli hieman hankala päästä laukassa suoraan kun tuuli ja tihutti naamalle niin ettei meinannut nähdä eteen eikä kuulla.

Mentiin myös väistöjä. Käynnissä ja ravissa. Oikealle väisti helpommin. Kuulemma jo lähes sidepassia eli pitäisi muistaa myös edetä. Vasemmalle (eli oikean pohkeen väistö) oli vinkkarampi. Vähän jäykempi ja takaosa saattoi lähteä edelle. Tehtiin ravissa myös siksakväistöä. Ihan ok mutta olisin kaivannut vielä vähän rennompaa ratsua. Sisäohjan liikuttelu ei auttanut.

Pääosin Harmonia kulki koko tunnin aika tasaisen pyöreänä. Volteilla oli välillä vähän liirausta, jäykistelyä ja väistöaskelia. Mutta tänään myös komensin niistä. Heppa jäi selvästi kaipaamaan välikäyntejä ja omin luvin annoin hetken venyttää. Lopputunnista silti meinasi painua turhan matalaksi ja sain pohkeilla tehdä töitä. Kun väistöt ja suoraan laukat oli riittävän hyviä niin loppuverkassa volttien pyörittelyn sijasta tein uteliaisuudesta ravista jokusen pysähdyksen sekä temponmuutoksia. Reagoi aika kivasti. Pysähdykset tuli vetämättä ja pyöreinä. Raviin takaisin vähän hitaammin. Venytti (kiihdytti) myös kelvosti eteen. Lävistäjä oli ok mutta aiemmin tunnilla tuli hienompi. Sain lyhennettyäkin menoa. Erittäin selvät erot.

Lopuksi ope otti meidät vielä pääty-ympyrälle syyniin. Vähän lisää ravia, ei saa painua turhan matalaksi ja rupesi olemaan oikein bueno. Tamma ravasi pyöreänä rungon läpi selkäänsä käyttäen. Myös reippaahkossa menossa oli helppo istua kyydissä. Suunnanvaihdossa tuli vähän ei-toivottuja ristiaskelia takaa mutta myös voltilla meno pysyi hyvänä. Toki sai vähän varmistella ettei hyytynyt. Siirtymä käyntiin onnistui myös pyöreänä. Ei töksähdetty. Siitä tamma ansaitsi pitkät ohjat ja lepokäynnit. Hienosti tehty! Vaikka keli ei hellinyt niin en olisi mieluummin ollut missään muualla. Harmonian selässä on minun elämäni onnellinen kohta.

Mikä erikoista niin tunnin jälkeen tallissa sain harjata tamman läpi ilman luimuja. Poikkeuksellista.

Ongelmia:
takapuoli kipeytyi
pientä kiemurtelua
takaosa heitti kummassakin kierroksessa sisään

Parannusta:
ei mitään ilkeitä metkuja mulle
sangen tasainen
helppo istua kyydissä ilman satulaa, myös laukan jälkeisessä ravissa
loppuravit oli oikein letkeät
laukat nousi helposti ja myös ilman ulkopohjetta

Kömpimistä ja kipuamista

Maanantain estetunnille sain pitkästä aikaa Pönän. Eli nuoren kimotamman, jota haaveilen seuraavaksi estekisaratsukseni. Tällä kertaa poni oli hoidettaessa suht asiallinen. Kavioita ei olisi jaksanut pitää ylhäällä mutta ei sikaillut erityisemmin. Ei hyörinyt eikä yrittänyt poistua paikalta. Kelinä oli sateinen +10°C. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa. Takareunasta vähän märempi mutta etukenttä parempi. Ratsukoita oli vain 3. Muut kasasi esteet. Kiitos ja anteeksi.

Poni liikkui alkuverkassa ihan kelvosti eteen. Yritin pitää lyhyempänä kun mentiin tuntumalla. Ravissa eteni ok, laukassa jopa reippaasti. Verkkahypyt otettiin valokulmaan. Oikea kierros, alkuun pysyi myötälaukka. Kun este nousi niin ruvettiin tulemaan ristillä ja väärässä laukassa alas. Kertaalleen tultiin ihan juureen kun paikka ei osunut ja yritin hyppyyttää kaukaa. Ei lähtenyt, kuski hyppäsi ennen heppaa ja heppa tuli esteestä läpi. Kehut hyvästä yrityksestä.

Kovin korkeita ei tänään loikittu. Max 80 cm ehkä. Verkkahyppyjen jälkeen ei kovin pitkään kävelty kun tultiin jo rataa. Saatiin huutaa lähtönumerot ja kaikki huusi eri numeron lähes samaan aikaan. Ei tappelua siis. Me alotettiin.

Ekana suunnanvaihto-okseri (jolta oli hirmu vaikea tulla oikeassa laukassa alas). Oikealle ja 1 laukkavälin sarja (johon tuli helposti 2 askelta). Vasemmalle ja päähän, vähän hassu tie, kulmassa ollut pysty. Pari sivua laukkaa ja ristikkäisen kulman pysty. Vasemmassa laukassa alas. Eka kierros loppui siihen. Meidän meno ei ollut kovin sujuvaa. Poni ei halunnut edetä itse, joten kuskin homma oli aika työläs. Jos ennen estettä ei ollut kunnon laukkaa niin hypyt oli aikamoista kipuamista.

Toiselle kierrokselle esteet nousi. Ekalla oli n. 55 cm. Toisella ehkä n. 70 cm. Loppuun lisättiin vielä ykkösokseri uudestaan (eli pitkähkö matka sillekin), jatkettiin oikealle ja verkkaesteenä ollut pysty vikaksi. Nyt rupesi ratapituus olemaan meille ihan maksimia. Kummatkin uuvahti. Ennen ekaa estettä poni liikkui mutta sen jälkeen vain hetkittäin. Yhä tuli vääriä laukkoja ja sarjaväliin 2 laukkaa.

Kolmannelle kierrokselle esteet nousi vielä vähän. Korkeimmat ehkä 80 cm kieppeillä. Nyt vihdoin sain sarjavälin 1 askeleella (toki ope vähän lyhensi väliä). Samoin jälkimmäisellä kerralla okserin jälkeen oltiin vihdoin oikeassa laukassa. Joku muu väli matkan varrella mentiin väärässä laukassa. Jos ei pudonnut niin ainakin kopsui.

Ope kysyi että tahdotaanko tulla tämä vielä kertaalleen. Meille riitti mutta kaksi muuta ratsukkoa tahtoivat tulla. Ei siitä olisi ainakaan parempaa tullut.

Lopuksi hypättiin vielä okseria ja yritettiin tehdä vaihtoja. Hyvä näin sillä väärät laukat jäi vähän kaivelemaan. Vaan poni oli jo ihan poikki. En vaan saanut sitä etenemään kunnolla. Lisää mönkimistä ja kiipimistä. Esteestä joka kerta yli ja tuli sinne jokunen toivottu vaihtokin. Itsellänikin taisi tiedottamisessa olla puutteita kun energia meni ratsun liikuttamiseen. Kun lopulta saatiin vaihdot kumpaankin suuntaan niin meille riitti. Onneksi. Ope sanoi että ponille oli varmasti rankahkoa sillä ei ole pitkään aikaan hypännyt kovin suuria. Onhan siitä parisen kuukautta kun minäkin olen tällä mennyt. Kuskista olisi kuulemma saanut vielä enemmänkin irti. Mutta nyt jotenkin uuvahdin. Eikä Pönäkään ole koskaan ennen ollut näin tahmea.

Ongelmia:
ratsun oma eteenpäinpyrkimys oli hukassa
yksi läpimeno
vääriä laukkoja
oli aika työlästä

Parannusta:
Pönä ei mennyt kovin pitkänä
ei kieltoja
vaihtojakin lopulta tuli

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kääntöavut hukassa esteillä

Sunnuntaina jatkoin toisen tunnin putkeen. Esteitä Jatsilla. Hepo oli kuulemma jo kolmatta tuntia putkeen hommissa, joista eka oli alkeistunti. Ensin siis suojat jalkaan ja apuohjien purku. Kolmas suokkiruuna esteille viikon sisällä. Jopas.

Alkuverkassa hepo meni aika suoraviivaisesti. Ympyröillä oli ongelmia sisäpohkeiden kanssa. Tänään jotenkin erityisen paljon. Kummassakin kierroksessa puski kulmissakin sisään. Kaarevilla teillä myös tahti heijasi. Laukassa meno oli pitkillä sivuilla tosi reipasta.

Puomit tultiin kivasti. Hepo osasi itse asetella jalkansa väleihin hyvin. Kuskilla oli varsinkin vasemmassa kierroksessa ohjausongelmia. Ensin puskettiin kulmassa tosi pahasti sisään ja sitten meinasi lähteä kiihdyttelemään ulos eikä kääntynyt ulkopohkeella. Joka puomilla piti huijata sisäohjalla ettei karata linjalta ulos. Kavaleteilla sama. Kertaalleen toin huonosti ja tuli söhötystä askeliin, muuten meni kääntöongelmia lukuunottamatta ihan hyvin. Vauhdilla ja innokkaasti.

Toisessa päässä oli kaksi ristikkoa ympyrällä. Väliin piti saada 3-4 askelta. Mentiin pääosin kolmella mutta tuli myös 4 ja kertaalleen jopa 5 kun pullahdettiin välissä ulos. Tuli myös yksi kielto kun pullahduksen jälkeen reitti esteelle meni turhan hankalaksi. Seuraavalla yrityksellä päästiin kuitenkin yli. Ope sanoi että herkempi olisi suuttunut ja kieltänyt uudestaan. Ristikoilla oli samat kääntöongelmat kuin toisessakin päässä.

Tultiin kaksi kierrosta. Väliin lisättiin vinosti hypättävä suunnanvaihtopysty, jonka alla oli valkoisia äksiä. Se oli tokalla kierroksella n. 75 cm, ristikot n. 60 cm. Eka kierros meni muistaakseni ihan hyvin. Mitä nyt kavaletille taisi tulla joku lapsus kuskille kun lähdettiin kaukaa. Laukat vaihtui ja oltiin yhdessä menossa. Toinen kierros ei ollut yhtä tyylikäs. Jatsi loikki etäämpää kuin arvelin ja olin vähän jäljessä. Useammassa hypyssä pompin sitten kahta korkeampaa kuin ratsu. Laukat vaihtui silti. Vikassa hypyssä oltiin vihdoin taas yhdessä menossa.

Ope lohdutti että Jatsia ei näyttänyt yhtään haittaavan. Yritin väleissä aina kehua hyväksi. Innoissaan ja vauhdilla hyppäsi ja kiva Jatsilla on hypätä. Omaa vuoroa odotellessa yritin ratsastaa pohkeitani läpi. Vasemmalla väistää takaosaa ulos ja oikealla kääntää etuosaa sisään. Vähän jäi vajaaksi. Heppa oli innokas eikä aina olisi malttanut kävellä. Liikkeellelähdöt oli vauhdikkaita.

Ongelmia:
ei kuunnellut sisäpohjetta kummassakaan kierroksessa
vasen laukka oli huonomman tuntuinen
yksi kielto

Parannusta:
laukat vaihtui hyvin
hyppäsi innokkaasti

Hyytynyt dieselmoottori tuupattavana

Sunnuntain koulutunnille haaveilin saavani jonkun vähän epätyypillisemmän ratsun. Toive toteutui muttei kovin mieluisalla tavalla: iso ja musta Eros. Keli nollissa ja ratsukoita tunnilla 9. Hoitaessa osasi käyttäytyä. Taidan olla vähän vierottunut apuohjista, sillä en edes muista koska olen viimeksi mennyt martingaalin kanssa.

Päivän aiheena oli väistöt. En ollut kovin innoissani. Alkuverkassa saatiin pari etenevää käyntiaskelta, muuten hyydyttiin. Ravi eteni paremmin mutta kaukana reippaasta sekin. Tuskaisaa. Laukat otettiin kolmen porukoissa ympyröillä. Eteni välillä, sitten pudotti salakavalasti raviin ja kun käskin ja komensin takaisin laukkaan niin pukitteli. Martingaalin kaulahihna oli hyvä kauhukahva. Pukit oli kuitenkin sen verran tossukoita että tippumisriskiä ei ollut.

Sitten tehtiin ympyrällä väistöjä. Käynnissä takaosaa ulos. Meidän meno oli pääosin kamalaa matamista. Välillä jaksoin komentaa enemmän, välillä en. Ope ehdotti ravipätkiä väliin herättelyksi. Suunnanvaihtojen yhteydessä otettiin taas laukkapätkät. Laukka oli kuulemma paremman näköistä. Painoa takaosalle ettei pukita, ei yliryhtiä kuskille. Pudotteli silti raviin ja pukitti kun komensin. Mutta kaikki pukit tuli siis ihan syystä. Ja ekat laukannostot onnistui ihan hyvin.

Taas vaan odotin että piina loppuu. Loppuraveissa hepo liikkui vähän paremmin. Meidän paras askellaji olisi luultavasti ollut harjoitusravi mutta sitä ei menty tänään yhtään. Eteen alas -venytykset jäi vähän puolitiehen. Hetkittäin pyöristyi mutta ei juuri venyttänyt.

Ongelmia:
liikkui huonosti
pudotteli laukasta raville
pukitti kun komensi takaisin laukkaan
aiemmin ollaan tehty hienoja siirtymiä ravista käyntiin, tällä kertaa ei yhtään

Parannusta:
pukit ei pelottaneet

lauantai 1. marraskuuta 2014

Ransun ensimmäiset pystyt

Lauantaina oli tarkoitus mennä klo 15 tunnille mutta koska se oli ylibuukattu niin aamulla tuli puhelinsoitto että tahtoisinko tulla mieluummin miniestekurssille hyppäämään Ransulla. Totesin että onpa hauskaa kun viikko sitten juuri siitä haaveilin. Kuulemma haaveeni oli päätyneet tallinpitäjän korviin ja siksi tällaista ehdotti. Mutta tottakai tahdoin.

Hepo oli tänään hoitaessa edelliskertaa asiallisemmin. Esteitä kasattiin kaksi 12,5 metrin linjaa. Maapuomi, ristikko ja pysty. Toinen pitkän sivun suuntaisesti, toinen lävistäjälle. Ulkona oli jokunen aste pakkasta, maneesissa nolla. Ratsukoita oli lopulta 7. Tämä oli Ransulle kuulemma vasta kolmas hyppykerta.

Alkuverkassa tultiin maapuomeja kevyessä istunnassa ravissa. Meni ihan ok, ei katsellut puomeja. Meiltä kaivattiin jopa vähän rauhallisempaa menoa vaikkei mielestäni menty edes lujaa. Hieman yllätti että alkuverkoissa ei laukattu ollenkaan. Vilu hiipi puseroon ja alkuverkkojen jälkeen laitoin takin päälle. Harvemmin näin päin.

Ravissa tultiin ympyrä alle ja tehtäväkin ravissa. Ristikot oli alkuun niin pieniä että hyvin malttoi hepat ravata. Ei ongelmia. Useampi kierros näin. Sitten saatiin nostaa ekalta laukka. Meidän laukannostot ei olleet kovin säpäköitä mutta lopulta päästiin aina laukkaan. Hepo pysyi myös hyvin linjalla eikä valunut uralle.

Sitten sama lävistäjällä. Taidettiin tulla samantien laukassa. Ekalla kerralla laukkalähestymisellä Ransu meni tokasta esteestä ohi. Uudella yrityksellä osuttiin. Sitten tultiin kummatkin tehtävät putkeen. Me molemmat ravilähestymisillä. Vikalle kierrokselle toivoin että saadaanko hypätä pystyjä ja saatiinhan me. Eka väli meni superhienosti ja laukkakin nousi heti ekasta hypystä. Jälkimmäisellä välillä taisi tulla esteiden väliin vähän ravia ennen kuin laukka nousi. Mutta osuttiin edelleen ja Ransun ensimmäiset minipystyt meni hyvin. Estekorkeus oli todella maltillista, ehkä 50 cm.

Ransulla oli hauska hypätä. Tosin vähän reippaammassa tahdissa etenevä tunti olisi ollut mukavampi. Kylmässä seisoskelu ei tuntunut kovin mielekkäältä. Toki heppaa ei voi ekoilla kerroilla kovin rasittaa. Mutta huomaa että olen tottunut vähän erilaisiin estetunteihin kuin osastossa seisoskeluun. Vaikka tässä oli väkimäärän takia tunti ja vartti toiminta-aikaa niin ehkä kahdessa porukassa 40 + 40 minuuttia olisi ainakin itseäni motivoinut paremmin.

Ransun kanssa olisi hauska kokeilla seuraavaksi ihan vaikka puomien laukkaamista. Kaarevilla linjoilla sellaista on kuulemma jo harjoteltu.

Ongelmia:
yksi ohimeno
tuli kylmä
liikaa odottelua

Parannusta:
hyppäsi kivasti
ei kiihdytellyt

Tältä se näytti: