Tilsakelin armoilla taas

Maanantaina oli luvassa taas Harmonia. Hoitaessa nosteli etusia. Pidin raipan kädessä niin käyttäytyi. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli oli kamala. Räntää viimoi silmiin ja pohja näytti liukkaalta. Olikin vain lälly. Kamalat tilsat siitä kuitenkin tuli.

Alkuun Hoo tuntui kummalta ratsastaa ja jännittyi. Itse olin vino ja jäykkä. Tamma oli oikealta tyhjä eikä halunnut asettuakaan oikealle. Kaatui sisään. Omat kädet levisi. Ei pukitellut, oli löysä ja hidas.

Tehtiin ravivoltteja ja laukattiin kaksi sivua. Ei mitään kovin erikoisia juttuja muuten. Kun nostin jalustimet kaulalle niin parani. Harjoitusravissa oli hieman helpompi. Loppua kohti parani muutenkin kun omat harmitukset hälveni.

Tänään käytin vatsalihaksiani. Siirtymät paransi tamman reaktioita.

Tunnin jälkeen oli taas kiltti hoitaa. Treenasin samalla harjan siedättämistä korviin.

Valoisuus oli hassua. Lumisade ja iltahämy sekoittivat sisäisen kelloni. Kun ajoin pois niin joulukuinen keli antoi ymmärtää kellon olevan n. 16. Totuus oli 20.40.

Ongelmia:

kuski oli keljutusjäykkänä alkuun ja tamma hidasteli

asetukset oikealle
tilsat

Parannusta:

laukat nousi

välillä oli hyviäkin pätkiä

sain käynnistä seis vetämättä, silloin pysähtyi tasan

Turvaratsun kyydissä

Torstaina sain alleni taas turvaratsuni Fossin. Luvassa tunti ilman pukittelua, loikkimista tai kyttäilyä. Turvallisin mielin hommiin. Ohjelmassa esteitä 3 ratsukon voimin. Kelinä pikkupakkanen ja pihalla kamala tuuli. Fossi tuntui lähtevän töihin vähän epämotivoituneena.

Tänään Fossi sai viisipalan suuhunsa. Kisoissa oli kuulemma lähtenyt lapasesta. En kyllä huomannut juuri eroa. Ehkä vähän epätasaisempi. Tänään oli ongelmia myös osua ekalle esteelle. Fossilla oli turpa taivaissa -päivä. Tuijotteli välillä yläkautta silmiin. Hallinnan tunne ei silti kadonnut.

Fossi, joka ei ikinä kiellä, yllätti ja juoksi sokeripalojen päälle kasatusta kapeasta esteestä kahdesti ohi. Ekalla kerralla vaihtoi laukan samalla lennosta vaikeampaan suuntaan vasemmasta oikeaksi. Meinasin taputtaa mutta totesin ettei ehkä ollut kehumisen arvoinen suoritus. Myös okserille tyssäsi kun mentiin kohti niin mutkalla sivuliirulla pää taivaissa. Tämän jälkeen meille laitettiin martingaali. Mutta näinhän ne kiellot kuuluu ottaa tunnin alkuun, sitten saa korjattua eikä tule enempää.

Pudoteltiin jotain mutta suht vähän. Sekä tätä yhtä okserikertaa lukuunottamatta osuttiin helposti estetolppien väliin. Toki mentiin suosikkiaskelmäärälläni eli neljällä ja puolella. Siksi tuli 3 pudotusta.

Noottia tuli kun korjasin väärät laukat ravin kautta. Pitää kuulemma ruveta korjaamaan laukassa. Valitin etten osaa ja ope sanoi että ei sitä harjoittelematta opikaan.

Lopuksi ruuna kuunteli pidätteet ja meni jalasta eteen. Osasin korjata menoa oikeaan suuntaan. Hepo oli kuitenkin tolkku vaikka välillä yrittikin kiihdytellä salaa. Linjan vika okseri oli korkeimmillaan 105 cm eikä näyttänyt yhtään niin pelottavalta kuin eiliset kasikympit. Linjalla lohdutti aiemmat esteet eli tiesi että askel osuu melko varmasti mikäli ei sössi todella pahasti. Sekin testattiin kertaalleen pikkuesteillä.

Ongelmia:
tuli sanomista kun korjasin väärät laukat ravin kautta
ensimmäiset kiellot treeneissä

Parannusta:
ei harmittanut yhtään
sain lopputunnista osumaan esteille
105 cm okseri yli

Rästimässä esteillä, ei pukkeja!

Keskiviikkona arvoin pitkään ratsastuksen kanssa. Arvelin että minne tahansa menenkin niin virkkuja ratsuja ja lennokasta menoa luvassa eikä tämä houkuttanut yhtään. Lopulta päätin ruveta hoitamaan rästejä pois ja hyperventiloin iltapäivän pelossa että ratsukseni osuu aika jekkuna ollut Sami. Piti laittaa viestiin maininta että mieluusti joku muu.

Hyvin kävi ja ratsuksi osui Lida. Hoitaessa oli asiallisesti ja laitoin martingaalinkin vaikka hyvin oltaiisin pärjätty ilmankin. Kaikki jalatkin nosti ilman mutinoita. Oltiin maneesissa, yhteensä 6 ratsukkoa ja esteitä. Oltiin poniseurassa, eikä mukana olleista ratsuista yleensä kukaan ole meidän tunnilla. Takaovi oli auki, eli oli tammalla vähän kytättävää. Yhden laukkaspurtin otti verkassa mutta tilanne oli hallussa.

Kulki suht nätisti muttei ollut ihan läpi. Esteet oli hyvin samaan tapaan loivana U:na kuin viimeksikin. Nyt keskimmäinen oli okserina.

Alkuverkassa tehtiin vaihtoja puomien yli. Vasemmasta oikeaan oli paljon vaikeampi. Välillä ei tullut mitään, välillä vaihtoi vain edestä. Myöhemmin sama kaksi kerrallaan n. 40 cm korkeudella. Yhä toiseen suuntaan vaihtui vaikka olisin soheltanut mitä, toiseen välillä ehkä osin tuurilla. Pudoteltiin välillä.

Sitten hypättiin keskellä ollut okseri kertaalleen kummastakin suunnasta. Oikeasta vasempaan laukka vaihtui, toiseen suuntaan piti vaihtaa ravin kautta.

Lopuksi hypättiin vielä 4 esteen rata. Oikeassa okserille, vaihto, vasemmassa lävistäjäeste, vaihto, toinen lävistäjäeste, vaihto, pitkä tie okserille ja vielä yksi vaihto. Esteet näytti jättimäisiltä kun ne yhtäkkiä nousi meille kasikymppiin. Rytmi isoille oli ihan hukassa vaikka tamma etenikin. Osa vaihdoista ainakin tuli. Okseri keilattiin alas heti alkuunsa. Oikea laukka taidettiin taas etsiä ravin kautta, en ole ihan varma. Kaksi vikaa hyppyä tuli tosi lähelle. Pystyn Lida kiipesi uskomattomalla taidolla puhtaasti yli. Vikalla okserilla heilahdin itse kummallisesti eteen ja jalat kävi korkealla takana. Muistin silti että ollaan menossa oikealle ja ainakin askel esteen jälkeen oltiin myötälaukassa. Hyvin pidin hermoni keikkuessakin.

Tamma taisi vähän väsähtää tuumasi opekin. Onhan se nyt viikon sisään hypellyt ainakin torstaina ja sunnuntaina tätä ennen. Itse pohdin että hauska oli hypätä mutta luultavasti olisin saanut koulutunnista enemmän irti. Liian hyvään kun on nyt päässyt tottumaan niin tämä kuuden ratsukon tunti tuntui lähinnä odottelulta. Mutta plussat siitä että hepat käyttäytyivät ja kuskit pysyivät kyydissä!

Ongelmia:
vaihdot vasemmasta oikeaan
pudottelu
yksi spurtti

Parannusta:
hyppäsi empimättä
saatiin kuitenkin vaihtoja

Mitä tulee kun risteytetään lohikäärme ja kenguru

Maanantaina tunnille sain taas Harmonian. Oli ollut kuulemma kamala hakea tarhasta, joten osasin odottaa hankalaa päivää. Käytävällä oli ruuhkaa, joten hoidin tamman karsinassa. Oli taas pahalla päällä. Tänään uhkaili enemmän hampailla kuin takasilla. Satulasta ei pahemmin välittänyt.

Ennen tuntia testasin hiekankin, ihan omin avuin. Penkki keikkasi kun olin menossa selkään. Hoo ei sanonut mitään. Yllättävän hellästi osasin kaatua penkin päälle. Vain pieniä mustelmia. Kelinä oli tihkuinen +2°C.

Alkukäynnit ja ensimmäiset pysähdykset meni ihan ok. Kun otettiin raville niin osasin jo varautua tulevaan. Pukkasi ja otti laukalle. Minä käskin eteen. Jossain vaiheessa keikahdin pukista kaulalle mutta taas jatkui eteen käskeminen kun olin takaisin penkissä. Tamma meinasi pikemminkin jäädä poukkoilemaan paikalleen mutta opelta tuli hyviä ohjeita. Lopulta laukattiin sujuvasti eteen ja vielä sain kommentteja olla rennompana ja paremmin takataskuilla. Pyörittiin tovi laukassa ja suunnanvaihdon yhteydessä sain pyytämäni vaihdonkin läpi. Ei selvästikään tahtonut oikeasti pudottaa mua kyydistä sillä siihen Hoolla olisi varmasti ollut parempiakin keinoja.

Kun lopulta jatkettiin hommia ravissa niin tamman poukkoilut loppuivat. Pitkään Hoo jännittyi joka kierroksella, nosti päätä ja olin valppaana mitä tulee. Jalat kiinni ja ajatus eteen. Loppua kohti rauhoittui ja parani rennoksi ja tosi kivaksi ratsastaa. Pysyi pyöreänä eikä hyytynyt pahasti. Raviväistöt uralta sisään ja takaisin meni yllättävän hyvin.

Tehtävänä tultiin tänään siirtymiä puomeilla. Laukannosto ravista puomin päällä oli käsittämättömän hankalaa. Tamma oli löysä, nosti myöhässä ja monesti vielä väärän laukan. En tullut tyytyväiseksi. Yksi neljästä ratsukosta otti tehtävällä vähän pidemmän ajan, joten välillä odottelua tuli aika paljon. Saatiin sakkokierroksia. Laukkaympyrät ei oikein huvittaneet kun nostot oli niin huonoja. Olisin mieluummin treenannut niitä nostoja. Kertaalleen Hoo otti itse laukalle ja päätyi väärään. Viimeisellä omalla bonuskierroksellani päädyttiin laukkaan taas askelta liian aikaisin.

Laukat itsessään oli aika pyöreät. Vasen rullasi kun istuin tekemättä mitään. Rentouta olkapäät, elävä sisäkäsi. Vähän oli itselläni väkisin vääntämistä. Aluksi osuttiin puomeille, sitten ei enää. Puomeilla tehdyt ravisiirtymätkin meni loppua kohti huonoiksi.

Jälkimmäinen puoli tunnista meni oikeastaan kivasti mutta tunnelmat oli silti ankeat. En oikein osaa arvostaa tamman pomppimista.  Lopuksi painui kuolaimen alle.

Tunnin jälkeen käyttäytyi nätisti hoidettaessa.

Ongelmia:
kiemurteli

asetus oikealle

pukit

siirtymät puomeilla

Parannusta:

sain laukanvaihdon pyynnöstä

lopuksi ravi ja laukat tasottuivat aika pyöreiksi

ei ollut pahin tahmailija

Pikkupukkiponi

Sunnuntainakin teki mieli tallille. Onneksi himooni suhtauduttiin myötämielisesti. Hoolla oli vapaa, joten sain valita Sokerin, Rozen ja Wanesan väliltä. Pikkuponi oli ollut sen verran eläväinen viimepäivinä että teki mieli lähteä kokeilemaan stunttailua.

Harjatessa Wanesa poistui omin luvin käytävälle juomaan. Pohdin että joko menetin auktoriteettini. Kentällä oltiin yksäriponin kanssa kaksin. Kelinä oli pikkupakkanen, joten kenttä oli keskeltä vähän kovempi.

Mitään kovin ihmeitä ei tehty. Siirtymiä ja ympyröitä. Yrittihän poni toki testata muakin ja laukannostossa spurttasi. Mutta kun siitä joutuikin vain laukkaamaan lujempaa eteen niin ei yrittänyt toista kertaa. Tasottui ihan mukavaksi. Vähän otettiin väistöjäkin, puolierot oli aika hurjat.

Lopputunnista yritin ratsastaa keskiravia aiemmin lukemani Kootussa ravissa -blogin postauksen keinoilla. Ravi kootaan kunnolliseksi ja sitten vain päästetään. Harmi vain että Wanesa ns. kokoamisessa kadotti myös moottorinsa. Vaikka välillä liikkui ihan iloisestikin eteen niin ei sitä saanut venyttämään vain päästämällä. Päästi kuskinsa tavallaan helpolla ja meni aina pyydettyä vauhtia ilman suurempaa huhkimista.

Ongelmia:
pukki
väistö toiseen suuntaan
siirtymät alaspäin aika hitaita

Parannusta:
venkoilut loppuivat yhteen pukkiin
laukat nousi helposti
laukassa tasottui kun istuin itse rauhassa
ravissa oli säätövaraa

Lohikäärmepäivä

Perjantainakin mahduin tunnille. Etukäteen vähän lupailtiin esteitä mutta meitä oli tunnilla 5 ja hepat vähän virtaisia, joten mentiin koulua.

Mulle tuli taas Harmonia. Tänään tamma oli ihan erityisen pahana hoitaa. Kumpaankin suuntaan lautasia kumisualla pyöritellessäni yritti toisella jalalla potkia ja toisella pomppi lähemmäs. Yritä siinä sitten jatkaa harjailua kaikessa rauhassa välittämättä hepan kiukuista. Yllättävän hyvin onnistuin. Toinen pää olisi purrut jos olisi ylettynyt.

Alkukäynneissä oli ihan rauhallinen mutta kun otettiin raville niin tamma ensin tuijotteli parkkikselle, sitten loikkasi ylös ja pukitti sekä siirtyi laukkaan. Tämän kanssa metkut ei tänään pelottaneet. Ratsu töihin vaan käski opekin. Oli täysin epätyypillistä Hoolle moinen tuijottelu. Eikä ollut edes pimeää! Lujaa se ei tästä huolimatta mennyt. Olin ihan onnellinen että laitoin satulan.

Alkuun oli ravissa hirveää venkulointia. Oli ihan tyhjä oikealle ohjalle eikä meinattu päästä suoraan. Kyllä se siitä sitten tasottui. Laukat mentiin yllättävänkin rauhassa vaikka siinäkin tuntui alkuun aika jännittyneeltä. Yritettiin tehdä vaihtoja lävistäjillä. Lyhensi kyllä mutta kun yritin aktivoida löysähköä laukkaa niin rupesi vain pomppimaan paikallaan. Hieno laukasta pysähdyksiin tuli, tosin tarkoittamatta. Vaihdot tuli ehkä tuurilla kerran laukassa, sitten jotain ravin kautta löysäilyä. Ei hyvä. Olin omien apujeni kanssa taas ihan hukassa. Tarvitsisin hyvin täsmälliset ohjeet omaan tekemiseeni, että kohta näin, näin ja näin ja sitten huudettaisiin että NYT!

Tälläkin tunnilla ylitettiin puomeja. Sen homman Harmonia sentään teki asiallisesti. Venytti askelta eikä kolistellut (juurikaan). Vähän tuppasi ruuhkautumaan ja koska en halunnut mennä tehtävälle muiden hännässä niin välillä meni ravissa pyörimiseksi.

Loppua kohti tamma muuttui letkeäksi. Harjotusravia istuin vaiheittain. Voltilla piti istua alas ja lopulta ratsu kulki taas paremmin kun istuin satulassa. Mutta heräsi kivasti hommiin ja siirtymät ravi-seis-ravi menivät kivasti. Päästiin takaisin raviin aika asiallisesti komentamatta. Ravissa eteni, asettui ja oli hetkittäin kivan kevyt edestä. Tässä vaiheessa olisi ollut kiva ottaa vielä uudet laukkapätkät. Ravissa kuitenkin eteni reippaamminkin tuntumalla.

Tänään oli niin pilvistä että lopputunti mentiin valot päällä. Aika hämärää oli.

Tunnin jälkeen pahimmat lohikäärmehöyryt oli kadonneet ja tamma oli asiallisesti. Kuumahan sille taas tuli vaikka keli oli nollissa.

Ongelmia:
äkäily hoitaessa ennen tuntia
pukki
tuijottelu ja venkoilu

Parannusta:
lopputunnista hyvä ratsastaa
asiallinen hoitaa tunnin jälkeen

Pikkuesteitä pikkutammalla ihan tolkusti

Torstaina menin tallille luottavaisin mielin. Arveluni Lidasta ja pihalla hyppämisestä menivät kuitenkin pieleen. Oltiin maneesissa, koska yksi kentän valoista oli rikki ja pihalla turhan hämärää hyppyhommiin. Ratsuksikin tuli hyvin yllättävästi pitkästä aikaa Nuppu. Toivoin että mentäisiin asiallisemmin kuin viimeksi kevään viimeisellä tunnilla.

Ratsukoita tunnille tuli 4. Lämmintä oli sekä pihalla että maneesissa n. +3°C. Kuuma tuli. Esteitä kasattiin keskelle maneesia loivaan U:n muotoon kolme pystyä.

Nuppu oli hommissa jo edellisellä tunnilla. Unohdin täysin että tammalle pitää vaihtaa satula. Siinä meni vähän ylimääräistä aikaa pehmusteiden vaihdossa. Lopulta osa korokkeista puuttui kuitenkin välistä ja ope paranteli satulointia. Kommentoi että selättömänä kulkeminenkin saattaa vaikuttaa siihen ettei satula näytä istuvan. Minä kun kuvittelin että ratsu liikkui kivasti tuntumalla eteen.

Oikeaan kierrokseen piti taivutella huolella ja vasempaan pitää suorana. Tuppasi olemaan oikealle ohjalle aika raskas. Laukka oli alkuun nuppumaista kummaa nelitahtista viipottamista. Mutta yllätys oli suuri kun laukka oikeasti parani kun tamma rupesi kulkemaan oikeinpäin. Vähän tuntui että olin silti liikaa kiinni oikeassa, asettavassa ohjassa. Tässä vaiheessa huomasin että käyntityö tuli tehtyä hutiloiden. Ratsastin alkuun ihan liian hellästi ja varovasti.

Hypyt aloitettiin tiimalasikuviolla kaksi kerrallaan. Päätyihin ympyrät ja suunta vaihdettiin lävistäjillä olleilla ristikoilla. Ensimmäinen vuoro kesti pitkään ja saatiin ehkä yksi vaihto. Takaosaa tulevan laukan suuntaan, uusi ulkopohje kiinni ja taakse. Johda. Vaan ei. Nuppu vaan vähän innostui ja kiihtyi. Erikoista oli myös että oikeasta vasempaan laukkaan tullessa tamma otti aina juuri ennen estettä puoli metriä vasemmalle. En meinannut millään saada sitä hyppäämään keskeltä.

Huilitauon aikana väistätin takaosaa käynnissä kumpaankin suuntaan. Jotain meillä naksahti kohdilleen sillä seuraavan vuoron koittaessa rupesi vaihdotkin tulemaan. Ulkojalka kiinni, tamma irti oikeasta ohjasta. Mentiin aavistus lujaa mutta aika vähän piti enää korjata ravin kautta.

Sitten tultiin pari kierrosta vinohyppyjä I:ssä olleelle pystylle. Pelkäsin että Nuppu linjaa itsensä esteestä ohi mutta sellaisia ongelmia ei ollut. Vasemmalle vaan tuppasi kääntymään koko ratsukko ja tiet kärsi. Lopuksi tultiin vielä pysty suoraan 75 cm korkeudessa.

Hypittiin myös pystyä keskilinjalla laukkaa vaihtaen. Samaa olen tullut aiemmin Fossin kanssa. Ekalla kerralla tuli ehkä tuurilla kumpaankin suuntaan vaihdot. Ihanasti tamma paikkasi ja hyppäsi silti vaikkei askel olisi ihan puomille osunutkaan. Oikeasta vasempaan oli meidän hankalampi suunta, osin myös ohjausongelmien kanssa. Siihen saatiin lopuksi sakkohypytkin ja lopulta kun sain käännettyä tarpeeksi paljon liian myöhään ja hypättiin vähän lävistäjämäisesti niin selvittiin lähes pituushalkaisijalle. Pahimmillaan osuttiin seuraavaan kulmaan ja siitä olikin hankala jatkaa matkaa mihinkään. Onneksi Nuppu ei tehnyt äkkiliikkeitä niin kuskikin pysyi kyydissä. Laukat vaihtui yhä pääosin oikein.

Loppuverkassa Nuppu oli yhä raskaahko oikealta. Opelta tuli silti kehujakin että näyttää kivalta. Hauskahan Nupulla oli mennä. Ei tuosta oikein pääse selvyyteen että mikä se on. Mutta asiallisesti se on vähän kaikkea.

Ongelmia:
kuskin turhan kevyt ote tammaan alkutunnista
vasemmalle viettäminen hypyissä
hoitaessa protestoi jalan heilutuksella siirtopyyntöjä

Parannusta:
ei miettinytkään kieltoja
vaihdot rupesi sujumaan
tamma pelasti jos tuli tiukkoja paikkoja
laukka parani ja ravistakin tuli asiallista

Tämä oli 50. ratsastus tälle vuodelle.

Heponiityssä istuntatreenissä

Sain vihdoin aikaiseksi lähteä testaamaan Hyvinkään ratsastuskeskusta eli nykyään Heponiittyä uusiin tiloihin. Puitteet oli tosi hulppeat. Uusi valoisa maneesi lämpimine sisätiloineen, toimiva talli ja monta vesivessaa. 40 euroa irtotunnista.

Tunnille tuli 8 ratsukkoa ja mulle osui reipas ja herkkä Kerttu. Tamma oli kiltti hoitaa. Hoidettiin siis tallissa hoitopilttuissaan. Ope ei muistanut mua aiemmilta käynneiltä enkä kyllä ihmettele. Koulutunti, keskityttiin istuntaan.

Maneesi oli kivan kokoinen mutta urat oli kamalat.  Tuntui että kaivannoista ei meinannut päästä pois. Muiden ratsukoiden meno tuntui välillä suihkimiselta ja aika läheltä menivät ohi. Hepat toki laumaavat yhdessä mutta silti hirvitti.

Kerttu oli reipas ja tosi herkkä raipalle. Kieli viipotti ulkona. Pääty-ympyröillä tuppasi imeytymään uralle ja vasemmalle kääntyi huonosti. Tämä tosin saattoi johtua omasta istunnastani. Istuntani vinouksia lähdettiin korjaamaan todella kummallisesti vastavinouttamalla, josta mua on yritetty opettaa pois. Yläkroppaa piti kääntää liikkeen suunnasta poispäin. Ja käsiä eteen, eteen, eteen ja ylös. Oli hankalaa ja tuntui väärältä.

Kevennyksiä mentiin välillä 2 ylös, 1 alas. Omasta mielestä onnistui kivasti mutta ope käski jalkoja taaemmas. Sen jälkeen yläkroppa tuntui kippaavan etukenoon, jota yritin kompensoida selällä. Toki eteen viedyt kädet vielä hankaloitti. Tämä aiheutti sen, että sain ekaa kertaa selkäni kipeäksi istuntatunnilla.

Vaikka Kerttu olikin herkkä niin tuntui myös sangen urautuneelta tuntiratsulta. Sillä tuntui olevan omia mielipiteitä siitä että pitikö mennä uraa pitkin vai ei. Ope pelotteli että tamma menee kuolaimen taakse jos käteni ovat liian takana ja alhaalla. Kuolaimen taakse menemisestä ei kyllä ollut pienintäkään pelkoa.

Jäin tunnin jälkeen aika hämmentyneeksi enkä ymmärtänyt miksi istuntaani korjattiin laittamalla minut huonoiksi oppimiini asentoihin.

Ongelmia:
en osannut kääntyä vasemmalle
istunta meni ihan mutkalle
käsien uusi asento tuntui omituiselta
selkä tuli kipeäksi

Parannusta:
Kerttu oli reipas menijä

Harmonialla puomeja

Keskiviikkona sain ratsukseni Harmonian. Hoitaessa esitteli taas normikiukut. Yritin jatkaa harjaamista ja jättää huomiotta, sitten yritti purrakin.

©Krista

Tunnilla tehtiin samaa kuin maanantaina. Ratsukoita oli 5. Mennessä oli +9°C, poistuessa oli painunut jo pakkaselle.

©Krista

Vasemmalle kääntäminen oli vaikeaa. Laukat nostettiin suoralla. Tuli väärää ja nosto oli hankala saada osumaan puomille. Välikäyntien jälkeen reipastui. Oikealle ohjalle oli hankala saada tuntumaa. Oli kivan letkeänä muttei ehkä ihan läpi.

©Krista

Ongelmia:
yritti purra, hoitokiukut
vasemmalle kääntäminen
väärät laukat
epätäsmälliset laukannostot
tuntuma oikeassa ohjassa

Parannusta:
letkeä
lopputunnista kivan reipas

©Krista

Anni videoi meidän loppuverkkoja.

Kevättä ja valoa ilmassa

Maanantaina oli ihana aurinkoinen kevätkeli tallille mennessä. +7°C! Odotin rapaista kenttää mutta sehän olikin kuivunut. Paikoitellen ihan kuivaksi. Erittäin hyvä siis.

©Krista

Ratsuksi ei osunutkaan Harmonia vaan meillä oli tänään hevostenvaihtopäivä ja sain Pönän. Mielellänihän minä silläkin menin. Sentään kimotamma. Pönä oli jo tunnilla, joten laitoin Harmonian kuskin myötämielisellä suostumuksella Hoon kuntoon. Pääsin käyttämään lauantaina Rocking Horsen koulutuksessa oppimiani metodeita. Aika paha oli silti tehdä jotain kun tamma näytti siltä että ainoa hyvä asia olisi olla mahdollisimman kaukana siitä. Normikiukuilla mentiin.

©Krista

Pönä tuntui alkuun vähän kiemuralta ja hitaalta. Ehkä vartti meni että rupesin saamaan poniin (ei kai se oikeasti ole poni vaan pieni hevonen) otetta. Kentällä oli yksi puomi ja ylitettiin sitä. Tunnustan että en erityisemmin keskittynyt tiehen puomin jälkeen vaan annoin tamman valua uralle. Eikä tullut korjauskäskyjä niin en välittänyt tästä. Yritin tehdä huolelliset kulmat ja saada ratsun reippaaksi. Ratsukoita oli kivasti vain 3.

©Krista

Puomilta ruvettiin nostamaan ravista laukkaa. Taas osasin kumpaankin suuntaan nostaa hienosti väärää. Mutta jos tiekin valui uralle niin ymmärtäähän sen. Lopulta rupesi tulemaan myötäisiäkin ja tamma virkistyi töihin niin että meinasi nostaa laukkaa jo ennen aikojaan. Vaikeuksien takia tehtävää vähän helpotettiin ja lisättiin toinenkin puomi, jonka yli tehtiin ympyrä ja laukka nostettiin valmiiksi sisään menossa olevalla ratsulla. Onnistui paremmin.

©Krista

Välihuilien jälkeen puomeja olikin jo useampi ja tultiin niitä ravissa. Pönä osasi katsoa jalkansa hyvin. Eikä meille ollut mitään ongelmia venyä samoihin väleihin kuin Hoo ja Roze. Vähän tasaisempaa meno olisi voinut olla, nyt vähän kiihdyteltiin kohti puomeja. Mutta tasapainoisesti ja tuntumalla ne ylitettiin. Vaikka välejä pidennettiinkin. Oikein kunnon venytystä ei saatu vaan lopetettiin kohtuulliseen. Nytkin taisi kertaalleen tulla ekaan väliin kaksi jalkaa.

©Krista

Lopuksi saatiin tulla vielä miniristikko muutaman kerran. Ohjaus meni vähän löyhemmäksi ja ratsu yritti oikoa kulmissa. Esteestä loikki mukisematta yli vaaditut kerrat. Alkuun laukka vaihtui vääräksi mutta lopulta sain pysymään myötäisenä. Hankala oli taas yrittää olla itse ylihyppäämättä.

©Krista

Loppuverkoissa tamma jatkoi alkuun esiintynyttä pään nykimistä. Taisi vähän uuvahtaa. Menokin meinasi hyytyä eli yhä vaan sai pyytää eteen. Vähän innokkaammin kun etenisi itse niin olisi tosi kiva. Lopputunnista rupesi hämärtämään mutta mentiin koko tunti ilman lisävaloja. Jee!

©Krista

Tunnin jälkeen vaihdettiin taas hoidokit ja purin Hoon. Rivakasta harjauksesta tuli vähemmän mutinoita. Kaikki hepat oli ihan märkiä. Taitaa talvikarvan kanssa tulla kuuma näillä keleillä. Tallilta lähtiessä keli oli viilennyt jo nollaan.

Ongelmia:

nousi väärää laukkaa

vähän turhan mateleva

Parannusta:

pienen alkulämmittelyn jälkeen oli oikein kiva

Annille kiitos videoista.

Kehutun koulutamman kyytiin

Sunnuntaina kävin vielä Aaltokankaalla tunnilla. Koulua luvassa ja kivasti vain viisi ratsukkoa. Etukäteen listasin hevostoiveiksi Sissin, Cunamin ja Merin. Eilen ope vihjaili Cunamista mutta lopulta sainkin Sissin. Kiva näin, sillä tahdoin mieluusti kokeilla tämän kovasti ylistetyn tamman ennen kuin menee kaupaksi. Myyntivideo löytyi jo Meri-Lapin hevospalvelusta.

Sissi sai karsinakäytöksestä täyden kympin. Ihana hoitaa ja varustaa. Taluttuikin asiallisesti. Aika muhku. Hieman Harmoniaa isompi ja pyöreämpi.

Ratsailla eteni reippaasti, välillä vähän turhankin. Käynti oli ainakin matkaavoittavaa. Ravissa meinasi kiirehtiä ja sai olla jatkuvasti muistuttamassa tahdista. Toki unohdin aina välillä ja sitten viipotettiin. Mutta käsistä ei ollut lähdössä. Edestä oli vähän raskas ja lisäpohkeesta tuppasi kiihtymään lisää. En saanut keulaa niin keveäksi kuin olisin tahtonut. Ope käski tehdä siirtymiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Ne vähän auttoivatkin. Peruutuksissa pitäisi kuulemma myödätä nopeammin. Veto pois muttei tuntumaa oli oma mielipiteeni. Lopulta open ohjeet olivat juuri sen verran ristiriitaisia että rupesin kyseenalaistamaan lähes kaiken.

Tehtävät tehtiin ympyröillä. Koska tämä oli istuntatunti niin nostettiin jalustimet kaulalle. Me kisatykit oltiin takapäädyssä eli seuraksi samalle ympyrälle tuli Karvinen. Tupattiin Sissin kanssa olemaan turhan reippaita tähän seuraan ja kaverin häntä lähestyi jatkuvasti. Joo, ravia pitäisi voida säädellä mutta ei se ihan niin helposti multa onnistunut. Tehtiin voltteja C:hen ja toiselle reunalle käyntisiirtymä.

Sissillä oli suht kivat askeleet istua. Laukassa joutui käyttämään istuntaa mutta hyvin onnistui eteenratsastuksen jälkeinen hidastus. Yllättävän hyvin jopa. Mutta rankkaa se oli. Kun pyörittiin laukassa kierrostolkulla niin kunto loppui. Välillä oli pakko ottaa käyntiin ja hengittää. Sitten jaksoi taas. Laukkavoltit ei olleet mitään matkustelua. Sainkohan jonkun ei-toivotun vaihdonkin tulemaan voltilla? Laukassa pohkeeni olivat kuulemma paremmin omalla paikallaan. Muissa askellajeissa karkasivat liian eteen. Koulusatulassa. Ehkä kenotin takanojassa vastustamassa tamman käsille painamista?

Taas tuntui että osaava hevonen meni vähän hukkaan istuntatunnilla. Mutta meninpä lähes koko tunnin ilman jalustimia ja temponmuutokset laukassa ei olleet ihan peruskauraa. Sissi oli kiva ratsu mutta ehkä jopa vähän turhan tasainen eli tylsä. Vähän saattoi tuijotella muttei tehnyt mitään ylimääräistä. En ihastunut niin paljon kuin mitä muiden ylistyspuheiden perusteella odotin.

Ongelmia:
tamman kiirehtiminen
kuskilta loppui kunto laukkatehtävässä
pohkeet valuivat ravissa liian eteen

Parannusta:
laukka säätyi hyvin
tosi tolkku ratsu

Alkutunnin videoinnista kiitos tuntia seuranneille junnuille.

Hiihtoratsastuskisoissa lainaratsulla

Sunnuntain hiihtoratsastuskisat Turkalla himottivat kovasti. Harmi vaan ettei tällaiseen ole hevosta. Päätin kuitenkin kysyä heruisiko Turkalta lainaratsua kisoihin ja lopulta sellainen heltisi. Ensin suunnittelivat Noisettea mutta lopulta valinta osui Reijoon. Musta tähtipäinen puokkiruuna, joka kävi hyppäämässä radan kertaalleen alle.

Luokkana siis 70 cm, osallistujia 10. Virheistä 10 sekunnin sakko.

Ratapiirros. Ensin iso lenkki, sitten pieni ilman esteitä.
Tynnyrit pujotellen eri puolilta hevonen ja hiihtäjä.

Meidän lähtövuoro oli viimeisenä. Ehdin välissä siis verkata (sulalla!) kentällä viiden suorituksen ajan. Ensimmäinen missio oli saada Reijo rennoksi. Edellinen rata näytti aavistuksen pomppuisalta hetkittäin ja multakin jo kysyttiin että tahtoisinko vaihtaa rauhallisempaan suokkiin. Vastasin että tällä mennään.

Kivasti ruuna tuli käynnissä rauhallisemmaksi. Oli kyllä vähän tuijottelevaa ja herkästi jännittyvää tyyppiä, joten nopeasti mielialat vaihtui. Mutta tykkäsin kovasti. Laukat nousi asiallisesti ja ratti ja jarru toimi. Eikä kentällä tarvinnut suuremmin tehdä ohjasliikkeitä hidastuksiin. Ei raippaa eikä kannuksia.



Vetoliinojen kiinnityksestä hepo taas jännittyi. Itse vetämistä tai hyppimistä ei päästy testaamaan alle yhtään. Käynnissä lähtöviivalle ja sitten olikin jo aika mennä. Esteet mentiin mukisematta, vähän tuli kiemuraa ja ruuna vaihteli laukkoja. Itse yritin muistella että missä oli jäisiä kohtia, joita piti vältellä. Ruuna liikkui ok-vauhtia itse. Pohja oli vähän liukas, joten kovin ei voinut usvatella. Pieniä ohjausongelmia oli ja meinattiin välillä eksyä pientareen puolelle (jonne oli kielletty menemästä terävän hangen takia). Minä kuvittelin että oltaisiin menty enemmänkin väärässä laukassa. Hepo oli aavistuksen jännittynyt mutta kuunteli kuitenkin. Hyppyrit meni ok, samoin alkusuoralle saatiin toisella kerralla kiihdytettyä eikä tynnyripujottelustakaan sanonut enää mitään. Virheittä maaliin.

Oltiin noin sekunnin verran hitaampia kuin Reijo ekalla kuskillaan. Kymmenestä kisaajasta päädyttiin kuitenkin neljänsiksi. Hyvän mielen kisat ja 6 palkittiin ruusukkein. 3 ekaa sai pokaalitkin.

Vähän tuli hiki.

Meidän tiimi ruusukkeiden kanssa.
©Anne

Videossa ensin GoPro-versio ja sitten Annen kuvaamana kentän keskeltä:


Ekaa ja vikaa kuvaa lukuunottamatta loput on otettu Venlan kameralla, kiitos sitä käyttäneille.

Merin kanssa kisoissa, 75 ja eka 90

Kisat jatkuivat Merin kanssa. Koska 75 sentissä oli vain yksi verkkaryhmä ja verkkasin Niilolla niin Merin verkkauksen hoiti stunttikuski. Oma lähtövuoro oli vikana ja sitä ennen sain ottaa vähän ravia ja laukkaa alle. Hyppäsin verkkahyppyinä kakkosen ja seiskan kisakorkeudessa kahdesti. Meni ok eikä Meri tuijottanut mitään.

Ratapiirros 75 cm.

Radalla valitettavasti putosi jo toka kun oltiin kaarevalla linjalla ristilaukassa ja tultiin esteelle vähän löysästi. Ei muuta kuin vauhti päälle ja loppurataan tiukat tiet. Oltiin lopulta tuplanollien jälkeen neljäntenä. Vaikka oltaisiin otettu puomi vasta toisesta vaiheesta niin edelleen oltaisiin jääty neljänneksi. Tämä oli nyt meidän ensimmäinen startti kun jäätiin ilman ruusuketta.





Luokkien välissä ehdittiin kävellä hetki kun esteitä nostettiin. 90 sentissä arvosteluna oli A.2.0. Nyt ehdin verkata kaikessa rauhassa. Harmi vaan että vain käynti oli hyvä. Muuten Meri tuntui etupainoiselta ja vyöryvältä. Avuksi yritin tehdä siirtymiä. Olisi pitänyt myös pyytää laukassa eteen.

Verkkahypyt tultiin kahdesti pystylle ja kahdesti okserille. Ihan ok muistaakseni.

Ratapiirros 90 cm.

Ysikympin radalla Meri pelasteli. Välillä tultiin juureen ja otettiin miniaskelia mutta Meri nosteli jalkansa kaikesta yli. Tammalla oli myös hyvä haju siitä minne ollaan menossa. Vaikka kolmosen jälkeen keikuin irti satulasta niin päästiin kaarre kahta askelta vähemmällä kuin edellisellä kerralla. Esteille Meri ei empinyt yhtään, laineelle jopa imi. Kovin lujaa ei menty mutta pienet tiet säästi aikaa. Etukäteen ajattelin etten uskalla tehdä kovin tiukkoja reittejä kun esteet on kuitenkin 90 cm. Toisin kävi. Lopulta oltiin maalissa nopealla nollalla.

Tämän luokan estekorkeus oli valinnainen. Metrissä yksi ratsukko teki vielä meitä nopeamman nollan, joten jäätiin toisiksi. Ruusuke meidän ekasta ysikympistä! Kesällä kaikki oli vielä sitä mieltä että Meri ei hyppää 90. Nyt voidaan todeta että hyppää se, vieläpä hyvin. Kaikista starteista ei ole enää ruusuketta mutta yhä on joka kisoista. Hieno tamma!

Poseerattiin Annelle.

Ruusukkeen kanssa karsinassa.

Anne kuvasi meidän radat. Kiitän!

Niilo re 75

Kyselin varmuuden vuoksi olisiko estekisoihin ylimääräisiä ratsuja tyrkyllä. Ajattelin jotain Cunamia tai muita vähemmän hyppyytettyjä ratsuja. Miksei periaatteessa Jatsiakin. Hieman yllätti kun vastaus oli että Niilolle ei ole estekuskeja ja ehdotus oli 75 cm sillä. En ole Nipsulla koskaan aitojen sisällä hypännyt mutta tottakai olin lähdössä. Tästähän on joskus haaveiltukin, toki huomattavasti pienemmistä luokista.

Ratapiirros.

Kisapäivänä lähtölistan mukaan ensimmäinen ratsuni oli Niilo. Luokkana siis 75 cm. Hoitaessa poni oli tosi kiltisti. Luokassa oli vain yksi verkka ja verkkasin kouluponini. Toisena ratsuna samaan luokkaan mulla oli Meri. Aika pitkään tuntui Niilon kanssa siltä että olen kouluvalkassa. Kipsuteltiin ravia kaula kaarella. Vasen laukka tuntui vähän hankalalta. Etukäteen jännitti aika kovasti että mitä tästä tulee. Enemmän Niilolla hypänneiden ohjeet oli että kunhan se laukkaa kunnolla niin hyppääkin hyvin.

Niilo oli edelleen hyvä kisaratsu. Ei tuijotellut mitään, ei porttia eikä vesimattoa. Verkkahyppyjä otettiin 6 ja meni ihan ok.

Ratakin meni ihan sujuen mikäli vääriä- ja ristilaukkoja ei lasketa. Yksi pudotus tuli ja se meni ihan harjoittelun puutteen piikkiin. Yritin 13 metrin väliin 4 laukkaa. Kuvittelin ettei venyttäisi kolmella. Neljä ei mahtunut ja vitonen putosi. Jäätiin siis ekaan vaiheeseen. Hyväksytty tulos kuitenkin eli Niilo re 75 cm. Ja kivahan sillä oli hypätä eli mielelläni lähden toistekin.

Sirkeä pukkituijottelija

Torstaina jatkoin vihdoin flunssan jälkeen takaisin hevosten pariin. Kohtalo oli lepäilyssä puolellani, sillä sekä viime torstain että tämän maanantain tunnit peruttiin tallin puolesta. Puolentoista viikon heppailutauko. Nyt olin yhä vähän puolikuntoinen ja ope käski sitten ottaa sen mukaan huilia jos tarvii.

Aiempi tunti oli hämärässä pihalla ja samaa oli meilläkin luvassa. Ratsukseni tuli Lida, joka oli tänään kunnon säikkytuulella. Ohi kävelevistä ihmisistä otti lähtöjä. Muutkin hepat oli virkkuja. Päivän tolkuin oli Fossi. Osansa oli varmaan viime viikon tuntien perumisen takia kevyemmällä käytöllä, osansa pakastuvalla kelillä. Mennessä mittari näytti -2,5°C. Pois lähtiessä jo -5,5°C. Pidin takin turvaliivin päällä. Vähän turhan paljon vaatetta mutta ilman olisi tullut kylmä.

Lida esitteli poistumisyrityksensä jo alkukäynneissä. Huomasi kyllä ihmiset mutta ensin vaikutti siltä ettei välitä. Seuraavaksi ampaisikin laukkaan. Keräilin siinä puolipitkiä ohjiani. Onneksi ei tullut sivuliikkeitä tai pukkeja, joten pysyin helposti kyydissä. Alkuverkoissa tamma tuntui tosi kankealta vaikka edellisen kuskin kanssa meni nätisti. Ope varoitteli vuoroin ihmiset, laukannostot ja ensimmäiset hypyt että tamma saatttaa pukitella. Laukat meni fiksusti ja selvästi vähän lujempaa meneminen purki turhia pörinöitä vähemmiksi. Kunhan olin hereillä niin tamman omista tuijotteluista tuli pyyntö mennä lujempaa. Lopulta viimeisimmistä ohikävelijöistä selvittiin erittäin maltillisella huomioinnilla. Työskentely auttoi siis tähänkin ongelmaan. Pani myös miettimään että tuskin oli oikeasti kovin kauhuissaan kun näin tasottui. Eilen oli kuulemma jonkun tiputtanut.

Kenttä oli hiekalla, yllättävän hyvänä. Toisesta päädystä vähän koppura ja lopputuntia kohti rupesi kovettumaan muualtakin. Esteet oli polvenkorkuisia. Lopulta Lidalta tuli vain yksi pukki pudotuskiukusta. Välillä kyllä jumi laukkaamaan enemmän paikalleen kuin eteen. Muistelen että tehtiin jotain vaihtojuttuja ja saatiin väliin aivan priima kierros kaikilla vaihdoilla. Puomeilla jopa?

Lopputunniksi mentiin maneesiin ja oli aikamoinen helpotuksen huokaus ainakin minulle. Siellä tehtiin siirtymiä ja peruutuksia. Lida yllätti ja peruutti ihan nätisti! Se tosin vaati sen että seisoi ensin turpa luotiviivalla.

Jotain meni selvästi pieleen kun tunnin jälkeen oli enempi huojentunut olo että se on ohi kuin itsensä ylittänyt olo. Taisin olla vähän jäykkänä jännityksestä, ainakin sen jälkeen kun yksi kuski tippui. Mutta flunssa ei kiusannut eikä olo ollut kuolemaksi. Muistin huilia välillä.

Ongelmia:
kyttäily
sinkoilu
pukki
jännittyminen ja turhan paikallaan ravaaminen/laukkaaminen

Parannusta:
asetukset meni lopulta läpi
tuijottelu väheni kun tamma joutui hommiin
kuunteli pyynnöt eteen ja takaisin
peruutettiin onnistuneesti!

Ei ihan niin hyvin kuin viimeksi

Maanantaina oma olo oli vähän puolikuntoinen. Luvassa oli sama sijainen, jonka tunti meni edellisellä viikolla superisti. Eilisen hiekkaan pyörähdyksen jäljiltä jäi vähän hampaankoloon ja päätin mennä taas ilman satulaa. Ratsuna Harmonia ja ratsukoita tunnilla 3.

Tamma oli oma itsensä kuntoonlaittaessa. Ei pahimmasta päästä ja tänään tasottui hoitokelvolliseksi vaikken ärähdellytkään. Vähän heilutteli takasiaan tavan vuoksi. Nosteli etusiakin harjatessa. Karvaa irtosi hirmuisesti. Jätin kyllä pahimmat kiukkukohdat harjaamatta.

Kivasti tänäänkin tamma seisoi aloillaan kun menin kyytiin. Aiemmin lähti monesti omin lupineen käyntiin mutta nyt useamman kerran on nököttänyt ihan paikallaan. Positiivista kehitystä. Toinen loistava asia oli että ekaa kertaa pitkästä aikaa tunnin alussa oli valoisaa! Keli oli nollassa ja satoi räntää.

Tunti oli kovasti samantyyppinen kuin viimeksikin. Avoja alkuun käynnissä ja ravissa. Tänäänkin ensimmäinen kierros oli parempi, tällä kertaa se oli oikea. Harmonia oli vähän nahkeammalla tuulella ja sanoin opelle että meillä on välillä sellaisia päiviä ettei meinata liikkua. Ope vastasi että nyt ei kysellä mimmonen päivä on vaan liikutaan. Niinhän sen pitääkin mennä. Vasemmassa kierroksessa avot meni harhailuksi vaikka yritin mitä. Ulko-ohjasta oli taas paljon puhetta.

Laukat nostettiin pitkän sivun alun kulmasta ja tehtiin keskelle sivua ympyrä. Raviin ennen seuraavaa kulmaa. Vasen laukka rullasi huonosti enkä kuullut open ohjeita. Ulko-ohjalla suoremmaksi ja eteen. Parani kun suoristui. Siirtymät raville tuli silti jotenkin puolivillaisesti. Onneksi laukan jälkeinen ravi on Hoolla ihanan tasaista. Oikea laukka rullasi paremmin mutta nostoissa tuli välillä vasenta. Ei kuitenkaan ehditty siihen että ope olisi huomautellut vääristä laukoista. Edellisellä kerralla meillä oli täsmälliset nostot ja pyöreät laukat. Siihen ei tänään ylletty.

Lopuksi tehtiin muutamat laukannostot. Oikea oli hyvä. Vasen nosto oli löysä. Ravissa Hoo oli rento mutta ehkä vähän turhan matala. Ei erityisen kevyt. Olisi voinut olla energisempi. Loppuraveissa venytti hyvin ohjan perässä. Minä kevensin enkä tosiaan jaksanut huhkia mitenkään kovin korkealle.

Loppuvenyttelyt tehtiin ratsain. Harmonia oli ihan luottopolle tällaiseen. Huomattavasti helpompaa oli muutenkin kuin Ruutilla. Mutta sen tiesin jo etukäteen.

Omasta tukkoisuudestani huolimatta jaksoin hyvin eikä tuntunut pahalta. Vähän jäi sellainen olo ettei ope arvostanut omia kommenttejani.

Tunnin jälkeen Harmonia taas vähän äkäili mutta päätyi kuitenkin tottelemaan. Tänään pärjäsin komentamisessa ilman raippaa. Annoin olla käytävällä vain toiselta puolelta kiinni. Pyörittelin kumisualla jääkarhun turkkia irti. Omista housuista karvaa irtosi sen jälkeen oikein pölisemällä.

Ongelmia:
kiemurtelu
pieni löysyys
taas jälkimmäinen suunta avoja oli kiemurtelevampi
siirtymät ei yhtä täsmällisiä kuin viimeksi
väärät laukat
tasainen tahti katoili
karvaa on kaikkialla

Parannusta:
tunnistettavia avoja
päästiin viilaamaan jo vähän laatua
aika rento tamma

Ruuti-tynnyrin kyydissä

Sunnuntaina Aaltokankaalla oli luvassa ilman satulaa -tunti. Ratsukoita tuli kivasti vain 3. Arvelin että saisin Niilon tai Pyllerön. Toisin kävi ja pitkästä aikaa (viimeksi kunnolla heinäkuussa) alle tuli Ruuti. Kiva päästä jatkamaan tämänkin kanssa. Aiemmin meilläkin on ollut kipitysongelmia.

Ruuti oli kovin aran oloinen heti karsinassa. Vielä Fossia enemmän kauhuissaan että mikä se tuo tyyppi on ja mitä se minusta tahtoo. Vaikka olin hyvissä ajoin ja erittäin rauhallisena liikkeellä.

Selkään mennessä Ruuti otti muutaman oman askeleen ja ratsautumiseni alkoi pienellä roikkumisella. Ei kovin tyylikästä mutta selvittiin. Poni oli tosi pyöreä. Jalkani erittäin kaukana toisistaan. Selkä oli kyllä supertasainen istua. Ei kovaa selkärankaa tai korkeaa säkää.

Alkutunnista tuntui siltä että mitä tahansa selässä teenkin niin poni jännittyy siitä. Open ohjeet oli tehdä kaikki tooosi rauhassa. Pienet ja rauhalliset ohjasotteet, rauhalliset pohjeavut. Lopulta siis ohjat karkaili puolipitkiksi, pohjeapujani en ehkä osannut rauhoittaa. Mutta ei tästä kovin hyvää näin tullut. Auktoriteetti jäi jonnekin matkan varrelle ja välillä Ruuti oli päättänyt minne mennään ja sain ihan tosissani sanoa että hei, tähän tulee voltti! Sekä käynnissä että ravissa oli hetkittäin rentoja pätkiä mutta nopeasti ne johonkin haihtuivat. Yleensä seuraavaan kulmaan.

Alkuraveissa taisi tulla käsky keventää mutta harjoitusravissa sain oltua tasaisemmin ja sain ponin rennommaksi, joten keventelyni jäivät aika pian pois. Verkkojen jälkeen tultiin kolmikaarista. Etenkin oikealle asetukset eivät meinanneet mennä millään läpi enkä uskaltanut kovin yrittääkään kun ope ohjeisti tekemään kaiken niin rauhallisesti. En ollut kovin tyytyväinen. Edelleen käytiin muutama keskustelu suunnasta ponin kanssa.

Laukat otettiin toisessa päässä pääty-ympyrällä. Ensin vasen kierros ja se oli kyllä Ruutille ihan höpöä. Joka kerta tyssäsi pitkälle sivulle kun olisi pitänyt jatkaa ympyrää pitkin eikä suoraa uraa. Ponivinkeitä. Kaverin perässä pysyttiin reitillä mutta poni oli ihan mutkalla. Ope huuteli pohkeitteni perään, minä kaipasin pois luovuttamaani raippaa.

Oikeaan kierrokseen sain esteraipan matkaan ja meno oli huomattavasti asiallisempaa. Ei toki täydellistä. Mutta hetkittäin Ruuti jopa rentoutui ja pyöristyi laukassakin. Turpa tosin taisi osottaa enemmän ulos kuin sisään. Kun onnistuneiden laukkakierrosten jälkeen tuli lupa ottaa raville niin Ruuti teki omat liikkeensä ja otti muutaman sivuaskeleen. Näin helposti petti taas oma tasapaino. Ehdin jälleen ajatella että kaulalla roikkuminen on luultavasti kivuliasta ja tippuminen ei. Luovutin heti alkuunsa ja pyörähdin tynnyrimallisen ponin kylkeä pitkin alas. Töps vain olin hiekassa. Ohjat kädessä istumassa. Poni pysähtyi viereen. Ei mustelmia, vain henkisiä lovia. Tästä seurasi toki sakkokierroksia. Lähes asiallisesti poni laukkasi ympyrällä yksinkin. Nyt tiessä oli jo aika paljonkin parannettavaa. Mutta ei tullut enempää sivuliikkeitä.

Loppuraveissa Ruuti aloitti kipittelynsä. Alkutunnista oli pikemminkin laiskahko. Nyt oli kuin Fossi innokkaana. Pari treenikertaa lisää niin tästäkin voisi tulla ihan asiallista. Nyt en saanut asetusta oikealle vieläkään kunnolla läpi. Pitkin ohjin käveltiin ihan rauhassa.

Hiekkautuminen jäi taas vähän kaivelemaan. Pitäisiköhän joskus tipahtaa vähän pahemmin niin ei olisi heti luovuttamassa? Voisi vaikka yrittää välillä sitä takaisin kampeutumista? Satulan kanssa tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa. Ja minun kun piti olla niin rutinoitunut menemään ilman satulaa. Huoh taas. Paluu maanpinnalle, jälleen kerran.

Tämän jälkeen piti pohtia itselleen puhumisen sävyjä. Mitä sanon itselleni tässä tilanteessa? Mitä sanoisin kaverille? Yllättävän erilaiset repliikit.

Ongelmia:
Ruutilla oli omasta mielestään parempi käsitys menosuunnasta
kuski ei pysy sivuliikkeissä kyydissä
henkiset vammat hiekkautumisesta
asetus oikealle
jännittyvä ratsu

Parannusta:
Ruuti kulki pyöreämpänä kuin aiemmin
toimi paremmin lopputunnin napakammalla tuntumalla kuin alkutunnin henkäilyllä
kiva mennä vähän harvinaisemmallakin ratsulla