tiistai 13. huhtikuuta 2021

Senja 100 - puomeilla vaihtoja ja suoraan

 Tiistaina oli puomitunti ja sain taas Senjan. Jos laskuni pitävät paikkansa niin tämä oli sadas kertani Senjalla. Humma oli edellisellä tunnilla valmiina ja siinäkin ylittelivät puomeja. Koulusatula enkä jaksanut vaihtaa. Jalkkareita lyhensin 8 reikää. Tunnilla en edes huomannut ettei ollut estepenkkiä.

Edellisellä kuskilla en nähnyt kieltä, meillä se taas pilkotti alkuverkan ja myöhemminkin. Senja oli kivan vähän vyöryvä ja yllättävän taipuisa sekä kevyellä tuntumalla. Tosin alkuraveissa vasempaan kierrokseen kulmissa ja kaarteissa oli huono. Pidemmällä ohjalla liikkui normaalisti. Oikeaan kierrokseen tai suorilla ei huomannut mitään. Ope kommentoi että ei onnu, jatketaan.

Ihmettelin ravia alkuverkassa niin paljon että laukat jäivät aika vähiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin 3 + 3 puomia loivalla kiemuralla ravissa. Nyt en huomannut enää epätahtisuutta. Senja oli kivan keveä ja rauhallinen. Muutaman kierroksen jälkeen rupesi taipumaankin ihan hyvin. Askelia en oikein tajunnut vaikka yritin miettiä niitäkin. Ensin vasen, sitten oikea kierros.

Ope taisi pohtia jatkoa lennosta. Päädyttiin tekemään sama puomitehtävä laukassa ja puomeilla piti vaihtaa laukat. Nyt tuli hyvät etukäteisselitykset ja ohjeet. Olisin silti kaivannut tehtävälläkin vielä tarkemmin kommentteja siitä että mikä falskaa ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ensin oikea kierros. Ensimmäinen vaihto vasempaan oli helpompi. Oikealle tuli vähän myöhässä. Toiselle sivulle tein välillä omat treenivaihdot matkan varrella. Ympyrällä Senja laukkasi ihanan rauhassa ja kevyenä. Teki mieli hihkua että katsokaa!

Oikealle vaihtoa ei ehkä saatu osumaan puomien päälle, en ole ihan varma.

Toiseen suuntaan ensimmäinen vaihto oikeaan oli taas hankala. Jälkimmäinen vasempaan sen sijaan onnistui joka kerta melko itsestään puomeilla. Taas meinasi olla vähän sitä että tullaan vain uudestaan. Rupesin itse huutelemaan kysymyksiä että mitä pitää tehdä toisin. Yläkroppaa ei saa lähteä kääntämään ja piti ratsastaa suoraan kohti opea. Minä kun mietin lähinnä että mistä suoruutemme falskaa. Sellaisia ohjeita ei tullut. Vaihto jalasta. Kovin monta sakkokierrosta ei sitten tullut kun kelpasi.

Tultiin lopuksi vielä suorat puomilinjat. Ensin 5 + 5 askelta, sitten 4 + 4. Kummallisen haparoivaa vaikka tämän pitäisi olla bravuureitamme. En muista enää tarkemmin mikä meni pieleen, paikat ainakin. En muista tuliko vääriä askelmääriä ja vääriä laukkoja. Lopuksi sai kurvata vähän yksäripäädyn puolelta ja Senjakin piti herättää ihan kunnolla liikkeelle jotta tuli neljät.

Loppuraveissa liikkui letkeästi ja puhtaasti. Vertyi kai paremmaksi.

Ongelmia:
alkuraveissa oli vasemman kierroksen kaarteissa huono
ei ihan priimaa tekemistämme

Parannusta:
laukkasi ihanan maltillisesti
omat käyntiväistöt todella näppärästi

Yhden puomin harjoituksia itsenäisesti

 Maanantaina Nellalla oli taas kävelypäivä ilman satulaa ja nyt myös ilman kuolaimia. Olin osan aikaa selässä. Hyvin toimi ohjaus ja jarrut. Maanantaina ensimmäistä kertaa "mehu" ei maistunut tallissa.

Tiistaina oli itsenäisen treenin aika. Päätin tehdä kotiläksyt eli puomin ylitystä. Maneesiin tuli hankalasti iltapäivävarauksia, joten piti mennä vielä tuntia aikaisemmin. Illaksi kun oli muuta ohjelmaa.

Ennen ratsastusta oej oli hieman muita lämpimämpi. Ehkä rahtusen verran turpeampikin. Ei aristanut enkä löytänyt muuta vikaa, joten seurataan. Yksi hokki oli löysä ja kiristämisestä meni vain huonommaksi. Kierrevikaa tässä on ollut jo useamman viikon. En jaksanut vaihtaa satulaa, joten koulupenkillä. Kuolaimet vaihdoin nyt oliivikolmipalaan. Kokeillaan valikoimaa läpi. En huomannut oikeastaan eroa.

Oma aikatauluni oli taas jälkijättöinen ja ratsastusaikaa jäi alle tunti. Laitoin pitkän sivun sisäpuolelle yhden puomin ja lähdettiin ylittämään sitä. Ensin käynnissä, sitten melko normaalisti ravaillen. Nyt en himmaillut ensin käyntiä vaan lähdettiin ratsastamaan ravikuvioita puomin yli. Tultiin joka tavalla, joka tuli mieleen. Suoraan, vinosti lävistäjällä kaikista suunnista, kolmikaarisella, loivalla kiemuralla, ympyrällä, uralta puomille väistäen ja täyskaarrolla. Nella ei puomia ihmetellyt vaan meni yli. Myös hyvin vinosti.

Tänään ratsastin ravia jo vähän eteenkin. Kun pidin jalat kiinni niin eteenratsastusten jälkeen tuli hienosti takaisin.

Hankalimmat reitit jätettiin laukkaosuudesta pois. Suoraan ylitykset sujuivat ihan hyvin. Ei tosin täydellisen tasaista. Yli kuitenkin. Lävistäjillä en saanut laukkaa vaihtumaan. Tuli sitten testattua että pitää vastalaukat oikein hyvin. Loivensin lävistäjiä vähän ja yritin näyttää selkeästi uuden suunnan. Ei silti tullut yhtään vaihtoa. Väärät laukat korjaantuivat muistaakseni pikaisen ravin kautta. Ympyröintiä tehtiin myös jonkin verran.

Oikea laukka oli tasapainoisempi mutta kummatkin olivat ihan ratsastettavia. En tainnut suuremmin säädellä laukkaa, kunhan yritin vähän katsoa paikkoja puomille. Ei tehty erikseen vasenta ja oikeaa laukkaa vaan vaihtelin suuntia lennosta. Tuli siis yksi vähän pidempi laukkapätkä. Nella vähän hengästyi ja sitten käveltiin hetki.

Ehdittiin vielä ravailla loppuun ja loivalla kiemuralla tuli kivaa ja tasaista menoa. Apuvoltit auttoivat.

Aika loppui ja piti poistua irtojuoksutuksen alta. Siivosin puomin ja kasamme (kahdet). Loppukäynnit mentiin teitä pitkin taluttaen. Eilen testasin taluttaen pari pätkää ravia maneesissa, toimi oikein kivasti. Tänään toistettiin sama pientareella ja sekin sujui mallikkaasti. Pitänee keväämmällä ruveta viettämään Nellan vapaapäiviä yhdessä lenkkeillen.

Odotin että Nella olisi lenkiltä imeytynyt takaisin tallille mutta jäi taas viimeiseen risteykseen ihmettelemään. Koska ei ollut kiire niin annoin seistä siinä katselemassa. Taisi siinä useampi minuutti mennä. En tiedä mitä katseli. Tarhoille päin.

Keli oli aurinkoinen ja Nella pääsi hommien jälkeen takaisin tarhaan.

Ongelmia:
laukanvaihdot
jäi taas vähän lyhyeen

Parannusta:
tasaisempaa ja rauhallisempaa
taluttaen toimi oikein kivasti


Turpie tarhasta.

Nella uudessa loimessaan.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Hietasaaren suokkimaasto

 Sunnuntaille löytyi maastoseuraa ja lähdettiin Nellan kanssa taas ulkoilemaan. Keli oli ehkä seitsemän asteen verran lämmin ja aurinkoinen mutta taas tuuli navakasti.

Tallireissu alkoi avustamalla hevosia tarhoista sisään. Onneksi meillä ei ollut minuuttiaikataulua. Nella oli kolmas humma, jonka hain sisälle. Jäi hetkeä aiemmin ihan yksin tarhaan kun lampaatkin lähtivät ja oli sen näköinen että on ihan valmis sisään. Tänäänkin oli tallissakin yksin mutta nyt oli ihan rauhassa. En tiedä mikä eilen oli erilailla.

Vaihdoin kuolaimet varmuuden vuoksi kimblewickiin. Suitsien saaminen paikoilleen oli taas työlästä nostetun kuolaimen takia. Jälkimmäinen korva ei meinannut mahtua niskahihnan ali.

Laitoin myös parantelemani heijastinkamppeet. Korvahuppuun tuli kiinnitys niskahihnan ympäri ja se auttoi. Totesin että pitäisi väljentää huppua vielä lisää ja siirtää korvia etäämmäs toisistaan. Ratsastusloimeen lisäsin häntäremmin ja tällä tuulella pysyi niukasti senkään kanssa paikoillaan. Itselleni esteraippa (vihdoin toin oman raipan tallille) sekä GoPro. 

Seuraksi saatiin vauhtisuokki ja jäätiin suosiolla pitämään perää. Käynnissä ei pysytty vauhdissa ja ravailtiin aina pätkiä kiinni. Mentiin osin samoja reittejä kuin viimeksi, osin vähän kauempaa. Ihmisiä tuli vastaan kaikkialla muualla paitsi pienimmillä kinttupoluilla. Ihanasti hepat eivät välittäneet muista liikkujista mitään. Kaveri ylitti sillatkin empimättä. Nella vähän ihmetteli tuulessa kolisevia siltojen valoja.

Tänään päästiin ottamaan muutamia ravipätkiäkin. Nella oli kiltti ja tasainen, tosin ravissa meni aika tiiviisti kaverin perässä. Olisin voinut pitää vähän enemmänkin hajurakoa.

Otettiin myös laukkaa, lumipohjalla. Viimeksi mentiin se kohta käynnissä. Vähän arvelutti, mutta kaveri meni edeltä ja me yhä nuohosimme hännässä. Yritin pidättää ja nostaa Nellaa vähemmän etupainoiseksi. Ei varmasti ehtinyt juuri katsoa mihin jalkansa asetteli. Tilsoja lensi päälleni mutta sain väisteltyä. Nellakin piti tasapainonsa eikä edes lipsunut tai kompastellut. Enkä kiljunut hitaampaa vauhtia.

Loppumatkasta Nella oli vähän töhö ja halusi itse päättää koska ravaa kaverin kiinni. Yritin pitää päätösvallan itselläni. Käynnissä ei edelleenkään pysynyt vauhdissa. Enkä itse edelleenkään ratsastanut maastossa kunnolla vaan tilaisuuden tullen annoin mennä käyntiä melko pitkällä ohjalla.

Oltiin nopeita ja 42 minuutin kohdalla oltiin takaisin tallilla. Nella oli vielä sen verran tohinoissaan, että käytiin vielä kävelemässä lyhyt pätkä keskenämme. Lopulta luulin että autopilotti vetää Nellan tallin pihaan mutta painelikin ohi. Käytiin sitten kävelemässä tarhojen ohi kunnes halusi palata takaisin. Nyt hiki oli kuivunut ja hengitys tasaantunut. Leikin sitten GoPron kanssa vielä muutaman selfien verran. Osuttiin ruutuihin.


Pihalla otin ensimmäiset turpie-selfiet.
©minä

Nellan mielestä yksi kuva olisi riittänyt.
Tässä näkyy vielä sydänturpa.
©minä

Koska kello rupesi olemaan paljon niin Nella jäi sisälle ja annostelin sille loput välipalaheinät. Pian tulivat muutkin hevoset sisään ja pääsin siivoamaan tyhjää tarhaa. 4 kottikärryllistä lähti ja yhä jäi. Nyt lähes joka kohdasta on kuitenkin siivottu jo vähän.

Ongelmia:
suitset oli hankala saada päähän kuolaimet ylempänä
käynnissä ei pysytty perässä
ravissa ja laukassa nuohottiin kaverin hännässä
tarha ei ole vieläkään puhdas

Parannusta:
todella tolkusti maastossa
ei katsellut mitään

GoPro-kooste maastostamme:

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Nellan häsläpäivä ja toinen kouluvalmentaja

 Lauantaille järjestyi tallinpitäjän koulutreenit. On Nellalle jo ennalta tuttu, samoin minulle. Luvassa 45 minuutin yksityistunti.

Nella oli syömässä yksin tarhassa kun hain sen sisään. Mukaan myös sylillinen heiniä. Tänään yksin tallissa olo ei oikein maistunut hepalle ja huuteli kavereiden perään. Eikä myöhemmin talliin saapunut poni juuri auttanut. Pihalla oli aurinkoinen ja paikoin tuulinen nollakeli.

Edellisillä oli hommat vielä kesken kun mentiin maneesiin. Kapusin selkään ja kävelin pitkin ohjin kunnes oli meidän aikamme. Alkuun keskusteltiin open kanssa asiat pääpiirteittäin läpi ja nosti laskemani kuolaimet takaisin ylemmäs. Suositteli myös välillä kokeilemaan muitakin kuolaimia, mm. D-renkaisia.

Kun kaverit poistuivat maneesista niin Nellan keskittyminen herpaantui taas ja huuteli perään varmaan lähemmäs vartin. Meno oli häsellystä. Ei mikään paras lähtökohta koulutunnille mutta pohdin taas että hyvä opetella toimimaan tällaisinakin päivinä.

Aloitettiin käynnissä ympyrällä. Ohjeet poikkesivat selvästi toisesta opesta. Nyt sisäkädellä piti johtaa.  Rauhallinen käynti. Kevyestä ravista pudotettiin jokusen kerran takaisin käyntiin kun ei rauhoittunut ravissa. Tavalliseen tapaan tehtiin paljon erilaisia kuvioita. Tänään opin reitit onneksi sukkelasti. Pääty-ympyröiden sisään tehtiin tarvittaessa voltteja. Neljänneslinjalta väistettiin uralle ja tehtiin päätyyn voltti. Muutaman kerran otin itsekin käyntiin kun tuntui ettei kuuntele. Väistöissä piti ajatella asetusta menosuuntaan. Sekä varoa etten purista polvella. Suorilla sai asettaa ulos. Jossakin vaiheessa istuin ravissa alas.

Alkuun painoi jonkin verran käsille ja varsinkin vasemmassa ohjassa oli paljon hevosta. Edestä painui matalaksi ja alkuun muoto oli hyvinkin epätasainen. Itseäni hämmensi kun ohje oli Nellan kiihdyttäessä siirtää omaa ylävartaloa edemmäs. Teoriassa järkevää saada painopistettä kauhovien etujalkojen päälle. Käytännössä ihmetytti kovasti kun kaikki muut opet kieltävät etukönötykseni. Enkä itse huomannut siitä suurta apua. Alitajuntani vain ehdotti etukenotuksen lisäksi istunnan keventämistä joka selvästi tarkoittaa että saa mennä lujempaa.

Välissä tehtiin voltteja ja lyhyitä lävistäjiä. Tässä Nella tuli kivasti kuulolle ja rupesi rauhoittumaan.

Oikea laukka nousi nätisti ylöspäin ja rullasi paremmin. Taidettiin pyöriä ympyröitä ja mennä vähän uraa pitkin suoraan. Välissä käveltiin hetki. Vasen laukka ei noussut yhtä nätisti vaan enemmän ajautui eteen. Menokin oli tasapainottomampaa kaahotusta. Seuraavan ratsukon tultua halliin Nellan keskittyminen rupesi taas rakoilemaan.

Loppuraveissa oli siis yhä kiireistä ja epätasaista menoa. Tuli muutamia hyviä pätkiä mutta yhä haettiin malttia käynnin kautta. Positiivista oli että Nella oli nyt paremmin kahden ohjan tuntumalla.

Erillistä loppupalautetta ei saatu. Aika paljon ehdittiin keskustella välikäyntien lomassa. Nellan maltti on kuulemma parantunut kovasti aiemmasta, joten eiköhän se tästä vielä meilläkin yhteistyö lähde toimimaan paremmin. Tämä ope povasi jo että kenttäkisailut voidaan aloittaa suorilta kasikympistä. Pitää nyt ensin katsoa miten treenit lähtevät sujumaan. Ensin pitäisi käydä kunnon laukkamaastoissakin.

Käytiin loppukäynnit taas rannassa. Alkumatka oli ihanan tyyntä, lähempänä merta tuuli. Nella oli yhä vähän omituisella tuulella ja levoton. Ope arveli että kiimatkin saattavat vaikuttaa käytökseen. Vähän tuijotteli maastossa muttei silti säikkynyt tai loikkinut. Treenattiin myös pysähdys. Hankalampaa oli taas malttaa jäädä hetkeksi seisomaan.

Tallissa oli vähän rauhallisempi mutta häsläily loppui kun pääsi takaisin tarhaan ja kaveri odotti siellä. Nakkasin evakossa olleet loput heinät molemmille syötäviksi ja siivosin itse tarhaa. Viiden kottikärryllisen jälkeen jäi vielä paljon. Samalla huomasin että Nella tosiaan väistää kaveriaan jo pahasta katseesta. (Kertaalleen väisti kottareiden päälle ja ne kaatuivat.) Yllättävän paljon myös liikkuvat tarhassa. Ei todellakaan pelkkää nökötystä.

Ongelmia:
Nella ei keskittynyt kunnolla ja oli kiireinen
ohje etukenotuksesta tuntui todella kummalliselta
kuskin leijuviin käsiin ei puututtu
Nellan matalaksi painumiseen ei puututtu
tarhassa on paljon siivottavaa

Parannusta:
toinen laukka nousi nätisti
lopuksi oli paremmin kahden ohjan tuntumalla
häsellyksestä huolimatta oli ratsastettavissa

Arja videoi muutaman pätkän menostamme:

Helpompi toinen kerta Portaksella

 Lauantaina oli taas estepäivä Äimällä. Haaveilin Senjasta mutta tulikin taas yllätysratsu: Portas. Humma löytyi maneesin takaa kauimmaisesta tarhasta ja tuli aika mateluvauhtia mukaan. Senja tuntui ihmettelevän viereisessä tarhassa etten hakenutkaan sitä. Senjalla näytti olevan vapaa. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.

Portasta ei saanut laittaa kiinni. Jätin riimun päähän ja oli hoitaessa kiltisti. Kiristin hokit, koska olivat löysällä. Takasissa ei ollut kenkiä mutta siistit kaviot. Varustus oli ihanan sukkelasti hoidettu. Suitset, martingaali ja satula. Etusuojat. Kuolaimina waterfordit ja martingaali piti säätää estemoodiin. Ei kiukuttelua satulalle tai vyön kiristykselle.

Keli oli nollassa ja me tietysti hallissa (aurinkoista ja tuulista ulkona). Menin alkuverkan ilman takkia ja olin aika jäässä. Onneksi sain sen napattua alkuverkan jälkeen päälleni. Portas eteni ihan hyvin mutta kulki kameliasennossa selkä alhaalla ja pää pystyssä. Yritin pitää vakaan käden ja ratsastaa jalasta eteen. En taivutellut kummempia. Oikeassa laukassa kulki perä sisällä.

Verkkahypyt tultiin ensin suoralle, olikohan 13 + 13 metrin linjalle. Kavaletti, pysty ja kavaletti. Molempiin väleihin piti ottaa 4. Ekalla kerralla tultiin vähän lähelle eikä lähtenyt jalasta eteen. Ekaan väliin livahti viides. Sen jälkeen päästiin loput neljällä. Myös toisesta suunnasta. Kertaalleen tuli isompi lähestymisvirhe ja häsellettiin linja yli vähän miten sattuu. Pääosin siististi.

Seuraavaksi tultiin ravilähestymisellä sarjalle. Ekalla kerralla unohdin vasemman laukan. Sen jälkeen Portas hoiti homman lähes itsestään. Pyysin reipasta ravia ja väli sujui hyvin. Vasen laukkakin löytyi.

Tultiin vielä jumppakavaleteilta kahden laukkavälin päähän pystylle. Ekalla kerralla siihenkin tuli lähestymisvirhe ja 3 askelta. Sen jälkeen sujuttiin ja osuttiin hyvin. Lopulta pitkähkö 2 laukan väli rupesi jäämään jopa ahtaaksi. Jättölinjalla ei pysytty ihan pilkuntarkasti vaan kaarsi ensin uralle ja sitten sisään.

Näistä sitten kasattiin rata ja tultiin se vuorotellen. Meidät jätettiin taas viimeisiksi. Nyt suora linja piti tulla ratatempossa eli 3 + 3 askeleella. Kaikki muut taisivat ottaa ensimmäiseen väliin ylimääräisen askeleen, päätin että me mennään kolmella. Lyhensin jalkkareita tässä välissä vielä pari reikää.

Kiihdyttelin ennen aloitusta ihan kunnolla. Yllätti että mielestäni huimasta vauhdistamme huolimatta ensimmäinen väli meinasi silti jäädä pitkäksi. Venyttiin kuitenkin kolmeen ja jälkimmäinen oli parempi. Ravi tuli vähän myöhässä mutta seuraavalle tehtävälle päästiin hyvin ravissa. Kivasti sisään ja hyvä hyppy okserille. Taas haipakkaa menoa ja sujuttiin jumppa ja sarja kivasti. En muista oliko laukka jossakin välissä vääränä. Kivalla vauhdilla päästiin myös viimeiselle linjalle ja nyt muistaakseni piti jo pidättää kolmen laukan väleihin.

Omasta mielestäni vedettiin oikein kivasti ja yllätyin kun ope käski meidätkin tekemään vielä ykkösen ja kakkosen uudestaan. En muista nousiko ykkösen pysty mutta kakkosen okseri ainakin nousi. Nyt kolmoset tulivat alkuun helpommin. Ravi yhä vähän myöhään mutta isokin okseri empimättä yli. Nyt jalkani heilahtivat hypyn aikana vähän taakse. Onneksi palautuivat nopeasti myös takaisin paikoilleen. Jee!

Ope oli menoomme oikein tyytyväinen. Kehui hyvästä energiasta ja mistäköhän kaikesta muusta. Taisi myös sanoa että olin välillä vähän hypyistä jäljessä. Olin itsekin hyvin tyytyväinen. Toki oli vähän pieniä mokia mutta pääosin ihanan helppoa ja suoraviivaista. Eikä Portaksen hyppy tuntunut enää yhtään niin hankalalta ja kulmikkaalta kuin viimeksi. Toki nyt mentiin rataan asti melko pieniä esteitä.

Unohdin taas tiirata okserin koon. Jumpan perässä ollut sarjan pysty oli 80 ja okseri oli sitä isompi. 90? 95?

Loppuraveissakaan Portas ei kulkenut kovin rentona. Nyt onneksi jo vähän vähemmän väärin päin. Käynnissä tuli jo muutama askel melko rennolla niskalla.

Portas jatkoi hommia ja vaihdettiin satula. Keräsin vielä hetken kasoja.

Ongelmia:
alkuverkassa oli kylmä ilman takkia
kaksi askelvirhettä lähestymisiin
vikalla okserilla jalkani heilahtivat taakse

Parannusta:
helposti kaikesta yli
ihanan tasaista ja suoraviivaista
hypyissä ei ollut yhtä hankala olla kuin viimeksi

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Räntää paossa hallissa ja pikainen valokuvaus

 Perjantaina suunnitelmissa oli ottaa Nellasta avustettuna epäviralliset rakennekuvat. Jotta on myöhemmin helpompi tarkastella mihin suuntaan ollaan menty. Onko kasvanut lihaksia vai mahaa tms. Keli ei kuitenkaan suosinut vaan tuiskutti räntää. Hyvin epäsuotuisa kuvauskeli.

Suunta oli siis ratsastusvarusteissa maneesiin. Edelliset juuri lopettelivat eikä päästy alkukäyntejä pidemmälle kun jäätiin keskenämme. Nella hetken huuteli perään mutta rauhoittui onneksi suht pian.

Käynnissä meno oli onneksi jo suht tasaista. Ravissa aloitettiin taas jolkottamalla pää pystyssä. Enkä näemmä saanut menoa ravissa juuri paranemaan. Onneksi käynnissä käyttäminen auttoi.

Ei tänäänkään tehty mitään ihmeellistä, ympyröitä, vähän siirtymisiä ja kolmikaarisia. Kotiläksyistä mietin tasaista muotoa myös suorille urille. Lopputunnista tämä sujui jo paremmin.

Laukkoja mentiin aika maltillisesti vähän ympyröillä ja muutama kierros uraa pitkin. Siinäkin pyysin tasapainoista ja rentoa menoa. Ihan ok-pätkiä tulikin.

Ravissa Nella painui yhä välillä turhan matalaksi ja muoto oli epätasainen. Ei kuitenkaan nyhtänyt ohjia käsistäni. Välillä myös kiirehti eikä malttanut kuunnella pidätteitä. En ihan keksinyt että mistä kiireisemmät pätkät tulivat. Itse olisin voinut tänään muistaa tauottaa tekemistä vielä paremmin. Välillä lepopätkän olisi voinut ottaa aiemminkin.

Käynti oli tänään jo pääosin aika tasaista ja maltillista. Ravi tasoittui kovasti loppua kohti. Hetkittäin Nella tuli kivan kevyelle tuntumalle ja loppua kohti keveni vasemmastakin ohjasta paremmin kahden ohjan tuntumalle. Molemmissa laukoissa löytyi rentoja pätkiä. Vasemmassa oli enemmän vauhtia ja tasapainottomuutta mutta sekin tasoittui.

Itseni yritin pitää pystyssä ja ryhdikkäänä sekä ohjat tarpeeksi lyhyinä. Huomasin yhä tekeväni liikaa käsillä ja liian vähän jaloilla. Mutta huomaaminen on jo hyvä.

Nellalle ei tullut tästä juurikaan hiki. Hieman kostui korvien tyvestä. Kasoja tunnin maneesissa oloon ehti tulla taas viidet. Selvisi myös että kyljen karvattomat kohdat ovat hiutuneet satulahuovasta.


Pikatreeni maasta käsin ratsastuksen jälkeen.
Tässä yritän saada hummaa poseryhtiin.

Keli parani ratsastuksen aikana ja lopuksi vielä pikakiillotin Nellan ja otettiin muutama valokuva iltavalossa. Humma oli ihanan kärsivällinen. Esittäjä (minä) täysi amatööri. Kuvausvälineenä puhelin. Ei kannata katsoa liian kriittisesti.


Haastavaa saada mustasta hevosesta hyviä kuvia.
Tämän parempaa taustaa ei pihalta löytynyt.
Harjapuoli.

Harjaton puoli ja jalat vähän paremmin.

Ongelmia:
vähän huuteli kavereiden perään
5 kakkakasaa
yhä hetkittäin epätasaista ja kiireistä
ratsastus oli yhä pääosin sellaista ettei kriittinen kuski halunnut siitä todisteita

Parannusta:
käynnistä tuli aika hyvä
laukassa kivoja pätkiä
ravi parani ja tasoittui kovasti loppua kohti

torstai 8. huhtikuuta 2021

Vikana tallilla

 Torstaina sain hommattua Nellalle uuden loimen. Nyt ei haittaa vaikka sataisi useamman päivän putkeen. Kolmesta sadeloimesta pitäisi löytyä aina yksi kuiva.

Tallireissu jäi iltaan koska ei ollut akuuttia tarvetta käydä iltapäivällä. Ratsastuskoulun tunnit olivat 20 asti, joten sen jälkeen pääsi maneesiin.

Tallilla aloitin uuden loimen sovittamisella. Ihan hyvä, mutta edessä olisi voinut olla vielä enemmän säätövaraa väljempään suuntaan.


Uusi loimi päällä. Alla lakana sovitusta varten.
©minä

Edessä olisi voinut olla enemmänkin säätövaraa.
Loimi Hankkijan alesta (49,90 e).

Maneesiin ehdittiin vasta puoli ysin aikoihin. Aloitin taas keräämällä yhden kasan. Kaveri tuli halliin ennen kuin ehdin selkään.

Alkuratsastus oli itseltäni kummaa haahuilua. Nella oli epätasainen edestä enkä jotenkin osannut korjata. Pyörin ympyröillä ja vähän vain ratsastelin menemään. Mietin liikaa muita asioita ja liian vähän Nellaa.

Tänäänkin tehtiin ihan perusjuttuja. Ympyröitä. Suorilla hain tasaisuutta. Joitakin kolmikaarisia.

Taktikoin kevyttä ravia kaverin lähtöön eikä Nella sanonutkaan mitään yksin jäämisestä.

Vasta kun jäätiin keskenämme niin meno rupesi tasoittumaan ja tuli kivoja pätkiä. Kello tosin tuli niin paljon että lopetin lyhyeen. Loppukäyntejä matkustelin selässä silmät kiinni. Nella haahuili ympäriinsä ovelta peilikulmaan ja takaisin. Lopulta pysähtyi ovelle. Olin ratsailla n. 40 minuuttia. Edelliset olivat ehtineet poistua tallistakin, joten laitoin paikat yökuntoon. Kotimatkapyöräilyyn oli valot.

Ongelmia:
alku oli aika epätasaista

Parannusta:
ei kovin kiireistä
tasoittui loppua kohti
ei haitannut että kaveri lähti