torstai 25. maaliskuuta 2021

Uusinta tiistailta

 Torstain estetunnille sain jatkaa Senjan kanssa. Tamma oli iltapäivästä käynyt jo kertaalleen esteillä. Piha oli yhä lätäkköä. Nyt keli putosi nollaan ja päädyin jättämään takin päälle. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Arvelin tällä kertaa oikein ja tehtävä oli sama kuin tiistaina. Tosin okserinkin paikalla oli pysty. Koko tunti oli hyvin samanlainen. Alkuverkassa Senja lerpatti kieltä ja vähän tuijotteli tötteröiden virkaa tekeviä pottia. Kun potta vaihtoi paikkaa niin Senja kauhistui. Muuta ei tuijotellut. Ei opeakaan.

Verkkahypt tultiin taas vinosti radan poikki. Oikealle vaihtoi hyvin, yllättäen ensimmäisen vasemmallekin. Toisella kerralla vasemmalle ei taas ollut paikkaa ja yritin tuupata. Maltoin kuitenkin mieleni. Puomi taisi lähteä mukaan. Uusintakerta ei ollut juuri parempi. Kolmannella kerralla ohje oli tulla enemmän radan poikki. Se auttoi.

Sitten tultiin pystyt uralta pois ja tiukka käännös perään. Vasen laukka saattoi vaihtua paremmin kuin toissapäivänä. Oikean kohdalla Senja rupesi jo vähän sakkaamaan ja käännökset rupesivat tulemaan lähes nopeammin kuin humman jalat toimivat. Vähän nauratti mutta samalla huoletti että riittääkö tasapainomme. Hyvin tarkkaan piti itse istahtaa heti esteen jälkeen takaisin pystyyn. Pieni etukeno teki käännöksessä selässä olon epävakaaksi. Oli ainakin ratsulla takaosa alla.

Sitten tultiin vielä rata. Meille tänäänkin 80 cm korkeudessa. Olisin mennyt mieluusti aiemminkin mutta meidät jätettiin kasikympin hyppääjistäkin vikoiksi. Välissä ehdittiin käydä taas vähän hölkkäämässä yksäripäädyssä.

Ennen omaa vuoroa herättelin taas ja tein vaihtoja. Osa oli vähän epämääräisiä kun pyysin epämääräisesti. Muuten Senja meinasi taas vähän kuumahtaa ja tehdä pikakäännöksiä. Vaihdot tulivat vain suuntaa vaihtaessa, lävistäjällä en saanut toista vaihtoa.

Itse rata meni taas kivasti. Ehkä paikat eivät olleet ihan yhtä hyvät kuin viimeksi. Mutta nyt silmäni eivät vuotaneet eikä Senja vyörynyt kuin vähäsen välillä. Oli jotenkin enemmän aikaa esteiden väleissä. Myötälaukatkin taisivat tulla.

Saatiin kuitenkin vitonen vielä sakkona, ei saa vyöryä. Ohje oli tulla vähän enemmän radan poikki. Taisi tulla parempi paikka ja se sitten riitti meille.

Loppuhölkätkin mentiin toisessa päädyssä, sangen letkeää menoa eikä ovikaan enää juuri haitannut.

Ongelmia:
pientä vyörymistä
rupesi vähän sakkaamaan
vaihdot vasemmalle olivat hankalammat

Parannusta:
pysyin paremmin hypyissä mukana
vaihdot yhä sangen näppärästi
kääntyi sukkelasti
ei vyörynyt radalla yhtä pahasti kuin tiistaina

Teija kuvasi alkutuntiamme.

Ratavideo ehti valitettavasti lakata olemasta ennen kuin muistin pyytää sen itselleni.

Etsimässä Nellan nappuloita

 Torstaina menin Nellan apuliikuttajaksi kun nykyinen yp ei ehtinyt. En saanut kysyttyä opettajaa, joten menimme keskenämme. Innokkasti menin taas tallille pyörällä. Ehkä viitisen astetta plussalla ja keli taas entistä keväisempi. Vain yksi aliska oli kelirikon vallassa.

Nella oli kengitetty sunnuntaina ja sain olla katsomassa. Viikonloppuna allekirjoitin myös tallipaikkasopimuksen huhtikuusta alkaen.

Tallilla ensimmäinen homma oli etsiä Nella. Hepat oli siirretty eri tarhaan. Löytyivät onneksi hetken hakemisen jälkeen. Seuraava ongelma oli lukossa oleva satulahuone. En ollut näemmä muistanut kysyä ihan kaikkia asioita etukäteen. Onneksi taukotuvasta löytyi apua. Kolmantena hässäkkänä oli vielä ohjien vaihto toisista suitsista (ei paha) sekä kuolaimien vaihto. Käyttöön tuleva muovikuolain (Acavallo sensitive bit) oli itselleni ihan uusi tuttavuus ja sen kiinnittäminen meni vähän arvaillen.

Hoitaessa Nella oli oikein kiltisti ja rauhassa. Välillä naposteli mukaan otettuja heiniä. Yksi hokki puuttui taas, nyt eri hokki kuin viimeksi. Saatiin mennä yp:n koulusatulalla ja vyö tuntui menevän aina vain tiukemmalle ja tiukemmalle.

Suunnitelma oli olla hallissa kolmelta, sillä neljältä alkavat tunnit torstaisin. Oltiin noin vartti myöhässä. Nappasin maneesista esteraipan käteeni.

Alkuun oli ruhtinaallisesti koko maneesi käytössä. Pyörittelin hetken käynnissä. Ei edelleenkään mitään kovin ihanaa menoa. Nella ei ollut kovin taipuisa eikä pyöreä. Yhä vähän kiireinen. Pyysin malttamaan ja yritin taivutella. Ravissa vähän väistättää malttamaan. Kuunteli kyllä pidätteet, mutta kiihtyi pian uudestaan. Ei menty mitenkään kovin kovaa, mutta odottaminen puuttui.

Halliin tuli toinen ratsukko ja Nellan keskittyminen meinasi vähän rakoilla. Hyvin mahduttiin. Enemmän piti väistellä omia kasojamme. Istuin nyt ravissa alas ja meni vähän tasaisemmin kuin viimeksi.

Laukassa Nella tuntui menevän aika pitkulaisena. Ympyröillä lopulta myötäsi, ravissakin. Mutta tuntui painuvan myötäyksissä aika matalaksi. Ollaan selvästi opettajan tarpeessa.

Ei tosiaan tehty mitään kovin ihmeellistä eikä mielestäni rankkaakaan. Laukkaa tuli toki ihan hyvät pätkät mutta omalla mittapuullani oli yhä maltillista. Humma hikosi korvien juuresta. Ehkä sitten oli jo sen verran lämmintä ja aiemmin klipattu karva kasvanut. Toisaalta kuulin myös hepan hengityksen, jo alkuraveissa.

Sitten tulivatkin jo oppilaat. Ehdin hölkätä vielä pari kierrosta kevyttä ravia. Sitten siivosin kasamme, varustin itseni ja hepan lisävaattein ja lähdimme loppukäynneille maastoon. Menoreitti mentiin opastuksen mukaan, silti vähän arvelutti. Lopulta mentiin lähinnä autotietä eestaas. Löytyi hieno merimaisema taustalle mutta Nella ei suostunut seisomaan sen vertaa aloillaan että olisin saanut kuvan otettua.

Autoista Nella ei välittänyt mutta takaisinpäin vähän hiihteli. Harjoiteltiin sitten pysähtymstä ja odottamista. Malttamatonta menoa, mutta pääsin kehumaan ja pyytämään eteen. Tässä lisää treenattavaa.

Ratsastuksen jälkeen epäsuokkimaisesti Nella joi mashinsa kumoamatta. Hiki oli kaikonnut, joten harjaus, loimi takaisin niskaan ja takaisin ulos. Omaan tapaani en päässyt lähtemään sukkelasti vaan jäin kuhnaamaan. Olisin voinut laittaa puuttuvan hokin takaisin mutta tarvikkeita ei löytynyt. Pitää ostaa omat hokkivehkeet.


Nella hommien jälkeen tarhassa.
©minä

Ongelmia:
yksi hokki puuttui eikä löytynyt hokkitarvikkeita
yhä vähän hätäistä
ei kovin taipuisaa tai rentoa

Parannusta:
paremmin kuin viimeksi
maastossa oli tolkusti

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Paljon paremmin kuin maanantaina

 Keskiviikkona ei ollut estevalmennusta ja pohdin että pitäisinkö hepattoman. Eihän se luonnistunut vaan tiistai-iltana varasin paikan koulutunnille.

Keskiviikkonakin oli kunnon kevätkeli ja päivällä aurinkoinen +7°C. Tallille mennessä +3°C ja sekä tallitie että piha aikamoisella lätäköllä. Onneksi vaihdoin kesäkenkiin juuri nyt, sillä nämä pitivät riittävästi vettä. Talvikengissäni taas on reikä kantapäässä eli olisi ollut varma kastuminen.

Ratsuksi tuli tänäänkin Senja. Humman ensimmäinen tunti ja jatkoi vielä viimeiselle.

Hoitaessa humma oli tänäänkin vähän hapan. Huomasin että ärsytti vähemmän jos harjasin kevyemmin. Yritin taas olla ripeä mutta karvaa lähti runsaasti.

Virittelin martingaalinkin ja unohdin näemmä pyöräyttää sen satulavyön ympäri. Esteillä kun panssariin kiinnitetään vasta lopuksi. Piti sitten avata vyö vielä uudestaan. Ainakin vyö oli tainnut vaihtua maanantain jälkeen, satulasta en ole ihan varma. En näemmä katso niitä kovin tarkasti.

Luulin olevani ajoissa mutta näemmä vyösäätöön meni sen verran aikaa että olin vasta 4 yli ratsailla. Alkuverkat menin turhia paineistamatta, ehdittiin mennä vain oikeaan kierrokseen.

Tunnin tehtävät olivat samat kuin maanantaina. Tosin nyt ratsukoita oli 8, joten mentiin hieman ohjatummin. Aloitettiin taas käynnissä avolla lamppurivin alla. Kivan rentoa menoa Senjalta. Tosin kieli näkyi. Siitä pysähdys ja peruutus. Tämähän onnistui! Ope kehui ja totesi että paikat selvästi auenneet. Eikä se jäänyt yhteen kertaan vaan kaikki peruutukset sujuivat. Myös toiseen suuntaan eli vasemmalle. Ei nyt edelleenkään ihan täydellistä mutta rentoa ja rauhallista. Ei juurtumia. Vain yksi ehdotus pyörähtää enemmän kerralla.

Sitten jatkettiin ravissa ravipuomeja katsomopäädyssä ja toisessa päässä laukkapuomeja. Ravissa ihanan rauhallista ja tasaista. Laukassa vasen kierros oli sangen hyvä ja hieno.


Kuski kummassa lysyssä ja Senjan kieli pilkottaa.
©Janna


Välikäyntien jälkeen oikeassa kierroksessa tuli tunnin huonoimmat minuutit kun ei osuttu enää millään laukkapuomeille. En tajua mikä meni pieleen. Laukka oli vasempaa reippaampaa ja tultiinkohan neljästi eikä mikään onnistunut. Onneksi hetki ravipuomeilla auttoi ja sen jälkeen saatiin laukkapuomitkin taas sujumaan.

Hölkättiin vielä hetki pidemmällä ohjalla ja sitten luovutin Senjan seuraavalle kuskille. Satulahuovassa ei ollut kiinnikeremmejä, joten se piti korjata takaisin paikoilleen. Polarini (sykemittari) päätti bootata itsensä kun yritin katsoa loppuraveissa kelloa. Ei sitten tullut tämän ratsastuksen dataa talteen. Pah!

Ongelmia:
kieli näkyi lähes koko tunnin
muutama kompastuma
alushousut hiersivät ravissa alkuun
oikean kierroksen alku, ei osuttu laukkapuomeille
yksi jumahdusyritys
Polar boottasi

Parannusta:
peruutukset sujuivat
ihanan rento ja rauhallinen koko tunnin
ei tuijoteltu

Janna videoi meistä pätkiä:

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Vaihto joka esteellä

 Tiistaina tallille ajaessa ei ollut pimeää vaan hämärää vaikka kello oli jo yli 19. Piti tarkistaa monesti olenko menossa oikeaan aikaan paikalle. Keli oli muutaman plusasteen myötä muuttunut talvesta selvästi kevääksi ja oli ihan eri näköistä.

Luvassa oli esteitä ja sain Senjan. Ope oli saanut katsottua lampaankarvapadin satulan alta ja vinouden syy selvisi: se oli jostakin syystä topattu aivan toispuoleiseksi. Nyt se oli suoristettu eikä satulakaan enää valunut vinoon. Iltapäivästä humma oli käynyt koulutunnilla.

Maneesissa aloitettiin esteiden kasaamisella. 5 estettä: neljä pystyä ja okseri. Puomiesteitä ja lötköpötköt maalinjoiksi. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Alkuverkassa Senjan kieli oli taas ulkona. Mietin että kieli rupesi ehkä näkymään taas vinon satulan kanssa samoihin aikoihin. Jospa se siitä taas pian katoaisi. Alkuverkat olivat ripeähköt, askellajit läpi molempiin suuntiin. Vaihto tuli lennosta.

Hypyt aloitettiin ristikolle radan poikki vinolähestymisillä. Senja lukitsi esteen hyvin eikä kiemurrellut. Oikealle laukat vaihtuivat hyvin, vasemmalle huonommin. Lopuksi tuli pari sakkokierrosta vasempaan. Nyt tuli hyviä täsmäohjeita korjauskierroksille. Vasen lapa ylös, väistätä uralle. Yleensä kohottelin vain oikeaa lapaa. Lopulta löytyi toinenkin vaihto. Kertaalleen hypättiin ovea kohti epäsynkassa kun Senja ottikin vielä yhden askeleen. En ole varma kumpi katseli enemmän kulmaan.

Tunnissa oli vähän samaa kuin edellisissä vinohyppyestetunneissa Kaapon ja Helenan kanssa. Seuraavatkin esteet olivat aika samoin sijoitettu kuin silloin. Nyt vain hypättiin lähestyen pitkää sivua pitkin ja siitä kaarrettiin uran sisään esteelle. Heti esteen jälkeen piti kääntää vastakaartomaisesti mahdollisimman nopeasti takaisin uralle. Tötterön ympäri kuitenkin. Hypyssä vaihtaa siis laukka ja uralla karauttaa vähän eteen.

Vasemmat laukkamme vaihtuivat vielä tässäkin aika kehnosti. Yllättävää. Vasta kun tein reitin vähän linjasta ohi niin vaihto löytyi. Toiseen suuntaan esteenä oli ristikko-okseri. Vaihdot menivät näppärämmin, käännökset tasapainoisemmin (pääsin helposti suoristamaan jo uran sisäpuolelle eli toivottua pienemmällä kaarteella) ja karautuksista lähti hyvin eteen. Kunhan muistin pyytää. Hankalampaa oli saada sitten sukkelasti takaisin kiinni.

Sitten tultiin 7 hypyn rata. Ovelasti siten, että joka hypystä vaihtui laukka ja esteet tulivat aika ripeästi peräkkäin. Hypättiin jälkimmäisessä kolmen porukassa, estekorkeutena 80 cm.

Ennen omaa vuoroa herättelin Senjaa pari kierrosta laukassa ja suhauttelin vaihtoja menemään. Vaihtoi kaikki ihan todella näppärästi. Ensin vähän kahdeksikolla, sitten keskilinjalle loiva kiemura ja ehti hyvin vaihtaa ees ja taas. Suorilla vaihtoja ei ehditty testata kun sai jo tulla. Kyselin että mennäänkö liian lujaa. Oli kuulemma vähän hilkulla mutta moottoria ei tarvi sammuttaa yhtään vaan säilyttää sama aktiivisuus. Nenä ylös.

Kasikympin esteet näyttivät alkutunnin pikkuesteiden jälkeen isoilta, varsinkin kun välipuomit puuttuivat. Sinne kuitenkin mentiin rohkeasti kohti ja ratsastin kaikki paikat. Tunnustan etten muistanut hirveästi miettiä myötälaukkoja. Aktiivinen laukka ja reitit suunnilleen kuntoon. Näppärästi sujuikin, Senja tosin vyöryi aavistuksen enkä saanut pidätteitä joka välissä ihan niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Okserin jälkeen oli pidempi lähestyminen viimeiselle pystylle. Ohje oli taas karauttaa pitkä sivu. Senja lähti hienosti eteen mutta tuli vähän heikommin takaisin. Istuin ja käänsin esteelle mutta laukka jäi vaihtumatta. Tultiin viimeinen sakkona uudestaan. Laukka vaihtui hyvin lennosta uuteen lähestymiseen.

Kun tultiin maltillisemmin esteelle niin ehdin valmistella ja suoristaa paremmin ja vaihtokin löytyi.

Loppuverkat tehtiin yksäripäädyssä. Senja vähän jännittyi oven luona mutta muuten oli kivasti sekä ryhdissä että rentona ja taipuisana.

Oli ihan todella kiva tunti ja tuntilaiset hyvällä mielellä. Kaikilla sujui sangen mukavasti ja tehtävät olivat kivoja.

Ongelmia:
kompasteli taas muutaman kerran, käynnissä etunen valahti alta
ei tullut kaikkia vaihtoja vasemmalle
retkahdin taas muutamassa hypyssä
vähän vyöryi radalla

Parannusta:
satula oli nyt suora
vaihtoi laukat sileällä todella hyvin
oikealle vaihdot esteillä
kääntyi näppärästi
ei tuijotellut ovelle tai katsomoon vaikka oli ihmisiä
kiva tunti ja kivat tehtävät

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Jumien aukomista kiltisti

 Maanantaina oli muutama aste pakkasta. Luvassa kouluratsastusta Senjalla. Humma löytyi pihalta mutta taas kummallisesta tarhasta. Maneesi kakkosesta. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Karvaa lähti harjatessa jo sangen roimasti. Kuluneet läntit oikealla kyljellä ja selässä satulan takaosan alla olivat jo ihan selvät. Tänään Senja pullisteli pitkästä aikaa enemmän enkä saanut vyötä samoihin reikiin kuin yleensä tallissa. Hallissakin hyppäsin 2 reikää liian löysällä vyöllä kyytiin kun ei mennyt enempää. Selästä sitten vielä yksi ja alkuverkkojen jälkeen meni helposti toinenkin.

Jalustimia säätäessä Senja oli kummallisen säpsynä. Sätkähti muutaman kerran pienesti. Ei sitten tehnyt mieli venytellä kinttujani alkukäynneissä. Mutta ei sitten tullut kuitenkaan kummempaa. Tänään ei kompastellutkaan.

Alkuverkassa kieli roikkui taas ulkona. Pyysin Senjan malttamaan ja tänään hölkättiin alkuravit vähän rauhallisemmin. Eikä laukassakaan kiihdytelty. Pyörittelin ympyröitä ja pyysin taipumaan. Vähän arkoi ovea mutta vain hidasti, ei pysähtynyt tai tehnyt sivuliikkeitä. Tästäkin päästiin ehkä viidellä ohituksella eroon.


Tänään Äimän instastooreissa Senja todettiin tallin reippaimmaksi.
Pohdin että olisikohan Hellu (Helena) ollut allani Senjaa reippaampi.

Tehtävät aloitettiin käynnissä lamppurivien alta. Oikea kierros. Käynnissä avoa suuntaan ja toiseen. Avoasennosta seis ja kaarella peruutus taakse. Vasen oli hankalampi, oikeaan peruutti helpommin. Erikoista. Ope ohjeisti tekemään isompia ja nopeampia ohjasliikkeitä, enemmän sivulle. Senja kun välillä juurtui aloilleen. Peruutuksen hankaluus kuulemma kertoo kropan jumeista. Nämä saatiin kuitenkin toimimaan molempiin suuntiin. Hetken päästä nostettiin peruutuksesta aina sen puoleinen laukka. Eli pitkille sivuille vastalaukka. Senja nosti kaikki laukat toivotusti. Ei kyllä erityisen reippaasti.

Tehtiin sama toiseenkin suuntaan. Vihdoin peruutukset lähtivät sujumaan juurtumatta. Tosin rentous oli vähän uupelossa. Ulko-ohja piti päästää tarpeeksi pitkäksi.

Sitten lähdettiin menemään ravia ympäri. Katsomopäätyyn tuli puomit ympyrälle, osa taisi olla vähän päistä ylhäällä. Ravia piti koota. Eikä jäädä pitämään edestä. Taas tuli muistutus että kun tekee mieli ottaa niin pitääkin päästää ja toisin päin. Senja oli alkuun jopa vähän löysä ja pudotteli käynnille. Reitti enemmän sisäreunasta. Parani loppua kohti.

Toisessa päässä oli kolme laukkapuomia (keskimmäinen ministi irti maasta), nämä piti tulla lähelle ja pienellä laukalla. Vasempaan onnistui helposti, oikea laukka oli vähän vauhdikkaampaa. Mutta ei kiihdytelty. Oikeassa kierroksessa opastus oli taivuttaa rennoksi vasemmalle ja sieltä lähteä houkuttelemaan myötäasetusta. Ei päästy kovin pitkälle mutta humman jalka rupesi nousemaan ravipuomeilla paremmin ja pysyi laukkapuomeillakin paljon rennompana. Parempaan suuntaan siis.

Tunti loppui jotenkin salakavalasti. Kevensin hetken ja houkuttelin vielä taipumaan oikealle. Ei taipunut, mutta pysyi rentona. Tämän tunnin kivuus oli kukkahattuilu, ei pakotettu tai komennettu vaan houkuteltiin.

Senjalle ei tullut hiki, kuskillekin enempi vilu. Onneksi pakkasten pitäisi olla tämän jälkeen (ainakin hetkeksi) ohi. Purin Senjan ripeästi ja annoin sille omaa rauhaa. Tänään kun sen työajat näyttivät viheliäisesti siltä että joutuu kolmeen otteeseen satuloiduksi.

Ongelmia:
ei mitään erityisen hohdokasta menoa
juurtui alussa peruutuksissa

Parannusta:
ei kompastellut
peruutti kelvollisesti
tasoittui ja rentoutui loppua kohden
koulusatula pysyi suorassa

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Senja 88 - tuskanhikeä vaihtotehtävällä

 Sunnuntaina piti olla ratatreenit Turkalla. Nollakeli, viima ja lumisade eilisen vesisateen päälle tekivät kentästä kuitenkin mahdottoman. Onneksi b-suunnitelmana mahduin Äimiskän puomitunnille. Luulin olevani kuudes mutta meitä olikin vain 5. Odotin puomeja mutta listassa luki este. Kävin sitten hakemassa turvaliivin autosta. Odotin random-ratsua mutta Senja sieltä taas tuli. 88. kertani Senjalla. Yhtä vaille kaikki niistä alle puolen vuoden sisällä.

Maneesissa selvisi ettei meillä olekaan esteitä. Olisin mieluummin pukenut toppa- kuin turvaliivin. Nyt alaselkäni sai taas vetoa. Keskilinjalle tuli kiemurakavaletit neljällä kavaletilla. Pitkälle sivulle laukkapuomit.

Alkuverkassa Senja jolkotti taas kieli pitkällä. Kompasteli taas jokusen kerran kuten muutenkin viime aikoina. Yritin taivutella mutta aika kankeaa oli, etenkin oikealle.

Ohjattuna tultiin kiemuraa ravissa ja laukkapuomeja samalla laukassa. Ei saatu juuri kommentteja. Laukkapuomit menivät joka kerta sangen hyvin.

Tänään puomilinjalle tultiin vasemmassa kierroksessa eli oven ohi. Ovea ei tuijoteltu tänään ollenkaan, edes kun seuraavan tunnin väki rupesi tulemaan.

Laukassa puomikiemuralla oli vähän kiire. En ollut ihan skarpeimmillani eikä tehty tänään kovin priimaa missään vaiheessa. Ei tainnut tulla vaihtoja. Parhaimmalla kierroksella onnistui 3 ensimmäistä. En muista oliko siinä vaiheessa nostettu jo kavaleteiksi.

Ei taidettu olla ainoita, joilla oli ongelmia. En ehtinyt taivuttaa enkä suoristaa. Kavaleteilla tultiin ensin neljällä, sitten kolmella. Vaihtoja tuli välillä tuurilla. Kommentiksi taisi tulla lähinnä että uudestaan. Olisin kaivannut paljon tarkempia ohjeita.

Odotellessa vaihtelin laukkoja kahdeksikolla toisessa päässä. Ne sujuivat sangen kivasti. Välillä Senja kuumahti sen verran että olisi halunnut juurtua vain aloilleen. Lähti kuitenkin nätisti pyytämällä. Kertaalleen ehkä komensin jos ei reaktiota tullut, en muista varmaksi.

Välilaukoissa vaihtelin laukkoja suorallakin. Luulin tämän sujuvan hyvin mutta ihan joka kerta vaihtoa ei tullut heti pyynnöstä. Kertaalleen napautin raipalla ja sain aika ilmavan vaihdon. Pitkällä sivulla ehdin vaihtaa vain ees ja taas.

Tehtävää helpotettiin ja tultiin ykkönen, voltti ja kakkonen. Näihin taidettiin saada vaihdot. Koko kiemuralinja ei onnistunut. Lopuksi tultiin vain kahta ekaa ja ope helpotti välejä pidemmiksi. Saatiin vielä ohjuritötterötkin. Me taidettiin Senjan kanssa jäädä molemmat vähän liian kierroksille ja tultiin vain. Eihän se onnistu jos joka kerta tekee samalla tavalla (väärin). Vasta loppumetreille saatiin tarkempaa ohjausta. Ensimmäinen vaihto (vasemmasta oikeaan) tuli hyvin, toinen ei millään. Lopulta tultiin pelkkää kakkosta. Ei, ei ja ei. Hevonen on vino. Kun suoristin ennen estettä niin vaihtoi kerran ennen estettä. Muuten en vain saanut suoraksi. Aika loppui ja viimeisellä kerralla ei tullut vaihtoa.

Senja oli sangen hikinen ja tuskanhiki kai itsellekin tuli. Käveltiin hetki ja luovutin humman seuraavalle kuskille. Turhautti. Eilen meni niin kivasti ja tänään kun vähän vaikeutettiin niin lörähti. Olihan tässä paljon hyvääkin mutta vaatimustasoa olisi voinut laskea vielä lisää. Eikä edes ehditty vinohyppyihin asti vaikka meitä oli vain 5. Olisin kaivannut myös tarkempaa opastusta ongelmiimme.

Katsoin vähän seuraavaa tuntia. Senjan varusteita ei vaihdettu ja satula näytti tosiaan kippaavan ihan vinoon. Minkäköhän verran se vaikeutti suoristumista?

Ongelmia:
satula valui taas vinoon epätasaisen lampaankarvan takia
kieli näkyi koko alkuverkan
Senja stoppaili jokusen kerran
kompasteli taas alkutunnista

Parannusta:
ei ovituijotteluja
laukkapuomit suoralla onnistuivat helposti
vaihtoi helposti sileällä

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Ei kiemuroita vaan kolmikaarinen vaihtotehtävän pohjina

 Lauantain puomitunnille arvelin kavalettikiemuroita. Ope yllätti ja tehtävänä olikin kolmikaarinen. Ratsuksi tuli kuitenkin tuttu Senja. Tunnille tuli 5 ratsukkoa ja pihalla oli nollan nurkilla.

Alkuverkassa taisin työstää ihan kunnolla. Väistöjä, taivutuksia ja temponmuutoksia. En muista enää varmaksi. Tänäänkin Senja kompasteli muutaman kerran, lähinnä alkutunnista. Etujalka tuntui enemmän notkahtavan pois alta.

Kolmikaarista lähdettiin tulemaan ensin ravissa puomeilla. Tultiin useampi kierros. Tehtävä ei ollut ihan koko alueen levyinen pituussuunnassa ja päähän (keskelle maneesia) jäi tyhjä tila. Taivuta huolella, hyvät suoristukset radan poikki, tee hyvät kaarteet reunalle asti, rauhallista ravia. Senja oli kivan maltillinen eikä ravissa ollut yhtään kiire. Välillä muistin yrittää saada kevyemmälle tuntumallekin.

Tämän jälkeen taidettiin nostaa keskimmäisen puomikasan jälkeen laukka ja viimeinen puomikasa tultiin laukassa. Nämä sujuivat meiltä kivasti.

Sitten tultiin laukassa ensin vain radan poikki keskimmäisen yli vaihdoilla. Ensimmäisellä kierroksella jälkimmäinen vaihto taisi tulla myöhässä. Eli oikeasta vasempaan. Toisella kierroksella molemmat tulivat hyvin.

Open sanoin seuraavaksi otettiin haltuun koko kolmikaarinen laukassa vaihtoineen. Ensimmäinen kierros ei ehkä mennyt ihan nappiin mutta toisella tuli vaihdot, jotka pitikin. Ope ihasteli Senjan hyvin nousevia lapoja ja minä mietin miksen saanut ohjattua keskelle kavaletteja. Mutta kaksi vaihtoa ja yksi säilynyt laukka kuten pitikin, jee!

Lopuksi tultiin keskimmäinen kavaletti vielä uudestaan radan poikki vaihdoilla. Molemmat kerrat onnistuivat. Tähän oli hyvä lopettaa. Ihana oli saada onnistumisia vaihtotehtävillä!

Hölkkäsin loppuravit ja talutellessa kerättiin tehtävät pois. Senja onnistui kävelemään kantamaani puomia päin ja kopsautti polvensa sen päätyyn kun ei pysähtynytkään puomiluukulle. Kylmäsin varmuuden vuoksi molemmat polvet (kun en tallissa enää muistanut ihan varmaksi että oliko se vasen). Samalla takasetkin.

Senja jatkoi hommia vasta kahdelta ja pääsi välissä ulkoilemaan. Ei ollut juuri hikikään.

Ongelmia:
taivuttelu alkutunnista
kompasteli taas muutaman kerran
ei tullut kaikkia vaihtoja

Parannusta:
tajusin tehdä valmistelevat toimenpiteet: suoristamiset ja lavan nostot
iso osa vaihdoista saatiin onnistumaan