keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lähitalli testissä


Taas oli keskiviikkona uuden tallin testauksen paikka. Kiwigo on lähin tallini Lappeenrannassa. SRL:n hyväksymä harrastetalli. Maneesia siellä ei ole mutta kenttiä ainakin kaksi. Täälläkin meinasi olla haastavaa saada tunti varattua. Netissä lukee puhelinajat mutta puhelimeen vastattiin vasta soittoajan loppuminuuteilla. Täällä kiinnosti etukäteen kuskin pituus. Sain paikan jatkotunnille. Etukäteen kuulosti aika epäilyttävältä.

Löysin tallille eksymättä ja pihalta sain opastuksen oikeaan talliin. Sieltäkin löytyi kysymällä lista seinältä. Hepakseni oli merkattu Leksa. Tallin suurin, n. 180 cm (eikä ainakaan omaan silmääni lihava). Minä kun luulin että tällä pituudella joku vähän pienempikin ratsu olisi passannut. Talli oli uudehko ja kivan siisti ja väljä. Hepo oli juuri saamassa uusia kenkiä alle. Myöhemmin selvisi että kenkäämässä oli meidän ope. Leksalla oli sientä, joten oli tarkkaa olla sekoittamatta varusteita. Meinasin jo kieltäytyä hepasta, sillä kaikkien kamppeitteni pesu ei kuulostanut houkuttelevalta. Mutta lähdin kuitenkin mukisematta. Heppa oli tallissa kiltti mutta vaikutti vähän säikyltä. Kentälle kävellessä ei ollutkaan niin kyttäilevä kuin kuvittelin.

Kenttä oli melko pieni, kesällä kuulemma kolminkertainen. Ratsukoita tunnilla oli 6. Onneksi opella oli silmää teettää sellaisia tehtäviä, jotka eivät ruuhkauttaneet pahasti. Lämmintä oli +2 ja siitä viileni nollaan. Tunnin aikana tuli melko pimeää. Kentällä ei ollut avustajia, joten kampesin itseni hepan kyytiin ilman apuja maasta. Kentän toinen puoli oli melko pimeä joten oikean jalustimen säätö meni käsikopelolla. Teki mieli kääntää hepo kaarrossa ympäri mutten kehdannut sooloilla.

Leksa on kisannut kuulemma vaativaa B:tä, eli osaava on. Kannuksia ei ollut mutta olisi kannattanut. Ope kommentoi että ne voi ottaa kentän laidalle mukaan, siitä ne saa helpommin jalkaan kuin auton takakontista. En saanut heppaa kunnolla teräväksi. Kulki vähän pitkänä ja löysänä. Meni sitten myös etupainoisena. Tehtiin pysähdyksiä ja siirtymiä. Välillä tehtävät oli niin monimutkaisia kahdeksikkokuviolla siirtymineen etten meinannut millään muistaa.

Kommentteja tuli hirmuisesti. Jalat nousee, istun vinossa, kädet laskee. Pohkeeni eivät vaikuttaneet juuri mitään hepan menoon. Kun ratsu rupesi pyöristymään niin samalla se rupesi painumaan liian matalaksi. Onneksi ei painanut niin paljon kädelle kuin jutuista päättelin. Laukannostoissa oli ongelmia. Heppa kuulemma osaa laukkapiruetinkin. Mulla pudotteli raville. Tuli tosi huono kuski olo. Ois pitänyt olla ne kannukset ja ois pitänyt olla vielä vaan paljon jämäkämpi. Lopputunnista tuli hirvimoodi taas takaisin. Keljutti.

Lopuksi tehtiin kuskijumppaa. Se oli kivaa ja piristi mieltä. Pudotettiin toinen jalustin pois, kevennettiin silti. Sitten toinen käsi ensin ylös, sitten selän taa. Sitten nostettiin toinen vai kumpikin jalka satulan etupuolelle. Ja edelleen piti keventää. Vähän sai pinnistellä mutta yllättävän kivuttomasti meni. Hepo lönkytteli menemään. Vähän jäi kuitenkin kalvamaan etten missään vaiheessa saanut ratsuun kunnolla liikettä.

Tallilta löytyi kuitenkin kivaa höpötysseuraa tuntikaverista. Kuulin ohimennen lauantain estetunnin tyhjistä paikoista ja tuppauduin sitten itsekin mukaan. Pitäähän se testata toisenkin kerran ennen kun voi vetää johtopäätöksiä. Sama ope pitää.

Ongelmia:
en tullut kovin onnelliseksi
kenttä oli toiselta puolelta pimeä, jalustimia ei nähnyt säätää toiselta puolelta

Parannusta:
meni kai se sinnepäin
kivan monipuolinen tunti
ope löysi kaikki virheeni

maanantai 25. helmikuuta 2013

Koulukisaratsua valkkaamassa


Maanantaina estetunnin jälkeen alkoi arpominen koulukisaratsustani. Ope oli tullut toisiin ajatuksiin ja totesi että tällä treenimäärällä joku vähän Zabudokia helpompi hevonen olisi parempi. Sain valita Best Horsen ja Galogenin eli Kentsun väliltä. Iso ja säpäkkä (kyttäilevä) kukkopattijalkainen talliäksy vai iso ja laiskahko kimo. Kummatkin osaavia. Eniten taisi vaakakupissa painaa Kentsun löysyys. Mieluusti olisin jonkun vähän pienemmän ratsun halunnut. Ope totesi että Zapu on vielä isompi kuin nuo. Valintani oli siis BH. Kummatkin vaihtoehtohepat oli jo valmiiksi tunnilla. BH:lla oli tosiaan sama satula, jolla hetkeä aiemmin hyppäsin Wäiskillä.

Edellisellä tunnilla ei näyttänyt kisoja ajatellen kovin lupaavalta kun hepo säikkyi katsomopäätyä. Mun kanssani tyytyi onneksi lähinnä jännittymään katsomopäädyssä, pientä kyttäilyä. Lopputunnista sekin helpottui. Hepo oli suht tasainen. Nyt oli onneksi minikannukseni jaloissa. Oikeassa takasessa huomasi taas kukkopattiliikettä. Peileistä huomasin myös ajoittain vähän passimaista käyntiä, siitä ei ope sanonut mitään.

Tunnin aiheena oli KN:n tehtäviä. Voltteja, lävistäjiä ravilisäyksellä tai 3 askelen käyntisiirtymällä, laukannostoja sekä pääty-ympyröitä ja lävistäjiä laukassa. Ope muisti taas sanoa että on BH:lla saanut kisoissa ysin laukannostosta. Hepo oli vähän loikkivainen mutta suht perushelppo kuitenkin. Lävistäjällä tiputti itekseen raville, ei onneksi vaihdellut laukkoja. Laukassa tuli kivojakin pätkiä.

Suurin ongelma oli vissiin taas oma vähän sinnepäin ratsastukseni. Tultiin ravissa keskilinjaa suoraan tervehdystyyppisesti. Sekä pysähdyksellä että ilman. Joka kerta oli pientä viilattavaa, joko tahdissa, asetuksessa tai linjassa. Mutta hyvähän se on että ope kommentoi. Mulle ois kerrankin kelvannut vähän vähemmänkin täydelliset suoritukset. Mutta eihän se koulukisoissa silleen toimi.

Lopputunnin ravitehtävissä taisi olla välillä myös ongelmia pysyä ravissa. Mutta eipä hepo onneksi minnekään sinkoillut, kunhan steppaili. Loppua kohti päästiin katsomopäädystäkin jo turpa alhaalla ohi. Mutta joka kerta sai keskittyä siellä ratsastamaan. Ei sopinut unohtua matkustelemaan. Alkutunnista taisi jotain sivuloikkiakin siellä tulla.

En nyt ihan täydellisen tyytyväinen tuntiin ollut. Mutta meinasin kuitenkin tulevan viikonlopun aluekisoihin lähteä kokeilemaan sen KN:n. Ei pelkoa että olisin liian hyvä kun ope tunnin jälkeen muistutti että ois siellä kisoissa se helppo C:kin tarjolla. Ysiltä kun lähdin kotiin oli -3.

Ongelmia:
vähän kyttäili
pikkusen kuumui
vähän raskas kädelle/pitkä
tahti
en osannut taas ratsastaa tarpeeksi täsmällisesti

Parannusta:
omaan silmääni aika hienosäätöä

Tasaista hyppäämistä ja hyvä kontrolli


Maanantaina oli vuorossa taas oma estetunti. Ratsukseni tuli taas Wäiski. Ratsukoita tunnilla oli 6. Keli ehkä aavistuksen pakkasella. Lähellä nollaa kuitenkin.

Alkuun taas kouluratsastettiin, tällä kertaa ei taidettu harjotusravia mennä. Nyt osasin pitää itseni välimoodissa. Laukoissa hepo kyllä kulki pyöreänä ja takasilla alle polkien. Tänään olin muutenkin paremmin iskussa, sillä nyt jo verkkahypyt ristikolle oli ihan hyviä eikä normaalia räpellystä. Ponnistuspaikat osui kohdilleen, sain askeleet laskettua ja laukkakin pysyi myötäisenä.

Tehtävänä tänään otettiin kontrollivoltteja esteiden väleihin. Ensin hypättiin porttia kohti ovea, päätyyn voltti ja siitä lävistäjäokserille. Toisen päädyn kautta jatkettiin vielä toisen lävistäjän este, olikohan trippeli. Tätä mentiin jokunen kerta, sitten lisättiin perään vielä trippelin jälkeen kontrollivoltti samaan kohtaan kuin ensimmäinenkin ja siitä sarjalle. Tänään osasin jopa istua sarjalla vähän paremmin.

Hyppyjä ei hirmuisesti tullut. Kommenttia tuli että laukan pitää säilyä energisenä myös volteilla eikä niillä kuulu ratsastaa koulumuodossa turpa alhaalla. Hups. Meille voltit oli vähän turhia, hepo oli hyvin kuulolla muutenkin. Tänään kaikki meni sangen vaivattomasti. Ponnistuspaikat pääosin tosi hyvin. Kun kerran lähti vähän kauempaa niin olin siihenkin valmistautunut. Ainakin 1 väärä laukka tuli esteen jälkeen mutta se korjattiin hyvin nopeasti askeleessa. Esteet ei hirmu korkeita olleet, ehkä 80 cm?

Loppuraveissa meinasi taas vähän innostua muttei pomppinut omiaan.

Ongelmia:
oikea kantapää ei pysy alhaalla

Parannusta:
ei juuri huonoja hyppyjä tai vääriä laukkoja
tosi tasaista ja sujuvaa

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Toinen kankitunti gramaaneilla


Onneksi oli hiihtolomaviikko etelässä ja tiistaina tuli peruutuspaikka auki. Keskiviikkonakin siis Poni-Hakaan, nyt vielä tuntia myöhemmin. Tämän tunnin piti Teete, joka ehti opettaa minua vain tovin ennen muuttoani Ouluun. Listassa luki taas että kanget. Ratsukseni oli merkattu Nalan, jolla ei kankia ole. Tein sitten saman ratkaisun kuin maanantaina Nalanilla mennyt kaverini eli gramaanit. Etukäteen tiesin että ratsuni on tamma. Kivan väriseksikin olin sen havainnut. Kuulemma vähän hitaahko ja pää ylhäällä kipittäjä.

Tallissa hepo ruokaili antaumuksella ja sain harjata rauhassa. Mutta kuolaimia heppa ei tahtonut suuhunsa sitten millään. Ensin ei malttanut lopettaa syömistä ja minä en sitten taas malttanut odottaa että hepo olisi valmis. Pitkään aikaan pahin tappelu. Yritti nostaa päätään taivaisiin mutta sain estettyä suitsilla. Ei avannut hampaitaan ja nosti taas päätä. Grandin kanssa oli muinoin vähän yhtä vaikeaa. Tähän olisi tarvittu tilanteen nollaus mutta sitten ei ollut enää aikaakaan moiseen. Lopulta suitsitus onnistui. Tänään tajusin myös pukea vähemmän vaatteita päälle ja menin ilman takkia. Pakkasta oli pihalla -6, hitusen kylmempää kuin maanantaina.

Maneesissa kuulin että yleensä Nalan seisoo huonosti paikoillaan ja on vähän raa'ahko. Yllättävän nätisti seisoi ja kun käänsi peppua niin väistätin koko kierroksen ympäri. Malttoi sitten taas hetken seistä. Alkuun meni vähän pää pystyssä mutta noin kierroksessa rentoutui vaikka gramaanit oli aika löysinä. Kun tajusin itse rentoutua niin ratsukin myötäsi. Ratsukoita tunnilla oli 7 ja vikan tunnin kunniaksi oli juhlallisesti koko maneesi tilaa.

Nalan tuntui Bambia vinommalta. Pitkin ohjin käveli ihan selvästi pää vasemmalla. Oikea käteni teki paljon enemmän töitä ja tuntui etten saanut oikeaa pohjetta kunnolla läpi että asetus oikealle olisi säilynyt. Mitä herkemmällä tuntumalla pääsin ratsastamaan sitä paremmin meni. Alku mentiin ihan perusmenoa. Vähän eteen ja vähän kiinni. Ympyrät päätyihin. Kuvittelin että pätkät olisi pidempiä mutta ope kaipasikin lyhyitä ja säpäköitä temponmuutoksia. Vähän hämäännyin kun ope maiskutti ja ite yritin koota. Hepo lähti kivasti pohkeista eteen mutta lyhentämisestä jännittyi. Tuli vähän huonosti takaisin. Ope taas kaipasi takaosaa monesti vähän paremmin töihin. Lävistäjät ravilisäyksellä meni ihan ok mutta tahtia sai tarkkailla. Jälkimmäisessä lisäyksessä oikeasti laskin ja tahti pysyi paremmin.

Tehtävinä tehtiin myös keskikäyntiä, täyskaartoja, väistätystä uralle, avon ajattelua ympyrällä, siirtymiä, puolipidätteisiin reagoimista ja ympyröitä.

Laukat alotettiin heti laukanvaihtotehtävällä. Oikea kierros, pitkän sivun alusta vastalaukka, puolessa välissä käynnin kautta myötälaukkaan. Päätyihin käyntivoltit. Vastalaukat nousi hyvin mutta laukka oli kuulemma nelitahtista. Taas kuului maiskutusta opelta. Sangen huonosti ehdin valmistella käyntiin siirtymää ja vyöryttiin ravin kautta. Hepo veti minut etukenoon. Myötälaukka nousi tosi monesti väärin. Nalan vähän intoili mutta pysyi nahoissaan.

Jälkimmäinen laukkatehtävä oli myös oikeassa kierroksessa. Pääty-ympyrällä laukan säätelyä. Haasteena oli pitää Nalan ympyrän kaarella kun valui ulos. Turpakin halusi olla mieluummin ulos. Ulkopohkeella reittiä ja sisäohjalla asetuksen houkuttelua, sisäpohkeen ympäri taivuttamista. Ei toiminut niin helposti kuin olisin halunnut. Vähän karattiin ulos. Ei tullut kuitenkaan sanomista. Hepo pysyi myös suht hyvin rentona. Meidän säätelyt oli aika maltillisia. Ope sanoi ettei oikein osaa koukistaa takasiaan eikä lyhentää laukkaa, monesti pudottaa raville. Mulla pudotti kerran. Mutta jes että kerrankin laukattiin vähän pidempi pätkä eikä yksikään heppa keksinyt omiaan. Ei siis tarvinnut keskeyttää tehtävää.

Loppuraveissa oli sangen tasainen ja venytti kivasti eteen alas. Tänään muistin kehua pitkin tuntia hyvistä yrityksistä. Välikäyntejä oli tunnin aikana tosi monta, veikkaisin viittä. Käsistäni ei tullut mitään sanomista ja jaloistakin vain että pohkeet voisi olla vähän taaempana. Kuinka kummallista! En usko että oikeasti kannan kädeni ja rentoutan jalkani täällä tavallista paremmin. Huomasin myös tallin turvekuivituksen ja maneesinkin tummahkon pohjan. Tämä selittää lapsuuteni muistikuvia ja nytkin testattua mustaa räkää tunnin jälkeen.

Ongelmia:
pidätteet ei menneet ihan niin hyvin läpi kun ois pitänyt
en oikein saanut reagoimaan istuntaani
tallissa ei ole mitään koukkuja, joihin tavaroita ripustaa

Parannusta:
suht tasanen ja kiva
tunnin jälkeen malttoi hienosti kun purin suitset

Päiville taas kiitos kyydityksestä :)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Yhdistämässä työ ja huvi


Maanantaina päädyinkin ratsastamaan työmatkan vuoksi Vantaalle. Entisten tuntilaisteni tunnille Poni-Hakaan, jossa aloitin alkeiskurssilla parikymmentä vuotta sitten. Edelliskerran (joulukuu 2011) jälkeen talli oli rempattu ja puitteet olivatkin nyt tosi hienot. Vielä hulppeammat kuin Hubsilla. Kovasti samanoloiset. Lämmin, tilava ja valoisa uusi satulahuone, käytävällä juoma-automaatti.

Listassa luki että mennään kangilla, ratsukseni oli merkattu Bambi. Riemuitsin että tamma. Hepalla oli hoitaja, joten nautin kerrankin siitä ettei tarvinnut hoitaa ja varustaa itse. Vähän kävin rapsuttelemassa heppaa ja totesin tallissa kivaksi.

Ennen tunnin alkua ehdin hetken katsella ponituntilaisten menoa. Ilman satulaa menivät ihan kuin minäkin muinoin natiaisena tuolla. Silloisista poneista enää Kerppu on jäljellä enkä silläkään koskaan mennyt. Kerppukin kuulemma jo eläkkeellä (30v mittarissa). Oli vaihtanut väriä aiemmasta tummanharmaasta melko vaaleaksi. Valkoista siitä tuskin tulisi vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Meidän tunnin aikaan poneilla oli estetunti ja meillä siis puoli maneesia käytössä, 7 ratsukkoa. Muistelin ihan oikein että maneesissa on lämmin. Pihalla oli niukasti pakkasta ja -5 asteen keleillä normaalisti käytetyt poolo + takki oli taas totaalisesti liikaa. Mutta sinnittelin. Muistelin myös että viimeksi pelkällä poololla tuli paha kurkkukipu. Ope oli sama kuin teinivuosinani.

Ratsailla tamman ihanuus sitten karisi. Käynnissä jo liikkui tahmeasti. Ope varoitteli että on tosi vino ja jos ei liiku niin yleensä on sillon ihan mutkalla. Peileistä yritin tarkkailla suoruutta enkä kovin makkaralla menoa huomannut. Vauhtia olisi pitänyt olla paremmin. Kannoin kädet hyvin mutta sitten ne jähmettyivät turhan liikkumattomiksi. Kannuksia oli ikävä (ei käytetä täällä kuin erittäin harvoin). Korkeutta hepalla n. 171 cm, ei tuntunut niin isolta, taisi olla sen verran kuikelo. Alkuun tuntui että jalkani on ihan jumissa enkä taivu sen ympärille.

Ravissa hepo sentään liikkui eteen. Alkujäykkyyden jälkeen kulki kaula kaarella mutta se ei lohduttanut kun en saanut sitä kunnolla pohkeista eteen. Ravissa taas meinasi vähän kipitellä. Vähän mentiin avoajatuksella käyntiä välissä. Ravissa ainakin volttailtiin.

Laukkatehtävässä mentiin tänään pidempi pätkä kerrallaan. Ope mainitsi heti tunnin alkuun että tänään on laukkapainotteinen tunti. Itse en tätä käytännössä havainnut. Ohje oli mennä uraa laukassa ja pitkien sivujen puoleen väliin tehdä 10 metrin voltit. Meillä laukka pyöri vähän huonosti. Aluksi nousi ihan ok vaikkei hepo tuntunut olevan avuilla. Myöhemmin nostot rupesivat tökkimään kumpaankin suuntaan. En tiedä pyysinkö epäselvästi vai mitä mutta piiskaamiseksi meni ennen kuin päästiin laukkaan. Kovin hyvä mieli ei moisista tule.

Jälkimmäiseen suuntaan joku hepoista innostui vähän omiaan ja muutettiin sitten tehtävää vähän vähemmän laukkaisaksi. Lyhyen sivun keskellä aina siirtymät käynnistä laukkaan ja toisinpäin. Pidin kuulemma laukassakin liikaa edestä. Mutta pidemmällä ohjalla ja löysemmällä tuntumalla hepo venyi pitkäksi. Käyntisiirtymät oli aika kamalia. Erityisiä kankienkäyttöohjeita ei juuri tullut.

En oikein ihastunut Bambiin. Ope kommentoi tunnin jälkeen että yleensä tuntuu kauheammalta kuin näyttää. Tekee kuulemma samaa muillakin, se vähän lohdutti. Jaloistani ei tullut mitään sanomista, se vähän kummastutti. Siitä sen sijaan tuli sanomista kun avasin kankien ketjun jo maneesissa. Takaisin kiinni ja karsinassa vasta saa avata.

Olen näemmä ruvennut vähän kriittiseksi. En ihan hirmuisesti tästä tunnista saanut irti. Kanget oli kyllä kiva yllätys. Hinta oli kuitenkin hulppeahko (40e irtotunti). En ehkä menisi tuonne tunneille jos joutuisin paluumuuttamaan.

Ongelmia:
jäkitys
omat kovat kädet, nyrkit ei pysyneet kiinni
laukannostot
laukasta käyntiin siirtymät

Parannusta:
pyöristyi kuitenkin
ravi sujui helpoiten (vähän juoksi alta)
ei ollut ihan niin vino ja kiero kuin alkuun pelkäsin

Päiville kiitos kuskauksesta :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ensimmäinen ruusuke Lappeenrannasta


Raijalla tuntuu olevan kisoja melko tiuhaan. Mutta eipä se tämmöistä hurahtanutta haittaa. Kolmannet estekisat tälle vuodelle, ratsuna taas Wäiski. Luokkina 80 ja 90 cm. Hepalle oli myös kaksi muuta kuskia, luokkiin 80 ja 40. Alkuun oli vähän satulaongelmia ja jostain varastosta löytyi parhaat päivänsä nähnyt penkki. Onneksi muut kisaajat laittoivat hepan kuntoon. Ehdin sentään harjata ja putsata karsinan. Radat oli samat kuin aluekisoissa, esteet vaan hitusen eri paikoissa. Hyvin olin nollannut pääni, sillä melko alusta jouduin tiet opettelemaan.

Minä olin päivän eka kuski hepalle. Ensimmäinen startti oli ekan luokan ekan verkkaryhmän neljäntenä. Verkka jäi vähän lyhyeksi mutta ehdin hypätä kumpaakin verkkaestettä (ykkönen ja vitonen jos en väärin muista). Verkassa hepo oli hitusen enempi pinkeänä kuin aiemmin mutta pysyi ihan näpeissä. Kasikympin verkkahyppyihin olin tyytyväinen, niitä ei kovin monta otettukaan. Pystylle yksi ja okserille ehkä 2.

Ratapiirros 80 cm. Suhteutettujen välit oli 21 m.

Radalla hepo vähän kiihdytteli itekseen. Tein taas tiukat tiet ja yritin päästä turhasta himmailusta. Taisi olla perusradan seiska kun silti tuli mukaan. Uusinta jäi siis välistä.

Sitten kuskin vaihto ja kasikymppi hepalle uudestaan. Ennen ysikymppiäni heppa ehti käydä tallissa huilimassa. Siinä olin tokan (eli vikan) verkkaryhmän seitsemäs lähtijä.

Ratapiirros 90 cm.


Ysikympin verkassa muistin tehdä kontrollisiirtymiä ja suoristaa Wäiskiä laukassa. Nyt meidän ponnistuspaikat verkassa katosi. Okserille tultiin kahdesti vähän lähelle ja sit tosi kauas. Mutta annoin olla, verkkahyppyjä otettiin ehkä 5.

Suorituksen ajan oltiin yksin maneesissa kun vuoroaan odottava heppa ei viimeksi osannut käyttäytyä ja pysyä suorittajan alta pois. Voltti alle ja menoksi. Wäiski kääntyi hyvin, tiukemmin kuin viimeksi. Joku taisi kolista mutta esteet pysyi ylhäällä. Uusinnan ratsastin oikeasti rivakasti ja hyvin menikin kunnes sössin totaalisesti ja hyppäsin väärän radan! Eka kerta elämässä näin. Hyppäsin sitten kasikympin uusinnan, ne kun oli sen verran samanlaisia. Eli okseri väärästä suunnasta enkä tajunnut kuin vasta ponnistaessa. Kuvittelin hyppääväni vikaa estettä. Yli mentiin mutta puomit putosi. Ilmassa vielä manasin. Uusinnasta tuli sitten väärän radan vuoksi hylsy.

Keljutti että menin itse sössimään ruusukkeeni. Ei voi olla näin tohelo! Mutta koska muilla meni vielä huonommin eikä perusradalta tullut kuin kaksi nollaa niin päästiin silti palkinnoille. Aika uskomatonta. Oltiin siis tokia. Rauhallinen kunniakierros ei kovin rauhallinen ollut. Voittaja oli mennyt kuulemma myös tosi lujaa eli vaikka olisin ratsastanut oikein loppuun saakka niin on mahdollista että sijoitus ei olisi muuttunut. Tämä kyllä lievensi keljutusta. Mutta aika hämmentyneenä poistuin kisoista. Heppa jäi vielä hyppäämään 40.

Wäiski ja ruusuke.

Ylivalottuneita poseja kännykällä.
Kuvista kiitos Roosan äidille.


perjantai 15. helmikuuta 2013

Perjantaihyppelöitä


Perjantaina kun menin tallille niin ope oli ratsastamassa maneesissa. Sai henkisen miinuksen multa kun meni ilman kypärää. Esteet oli valmiina, joten ei tarvinnut niistä hätäillä. Hepakseni sain taas Wäiskin. Ratsukoita tunnilla oli tänään 6. Maneesin mittari näytti -5.

Ehdittiin kävellä lähes vartti ennen kuin ope tuli. Tätä ennen olin kyllä ottanut ohjat jo tuntumalle ja aloittanut käyntityöskentelyn. Oikeaan kierrokseen sai naputella sisäpohkeella melko uskottavasti ennen kuin se meni läpi. Tein vähän väistöjä ja avoja, volttailin ja taivuttelin. Ohjattu alkuverkka piti tänään sisällään pari täyskaarrosta uralle väistätystä, muutaman avon, temponmuutoksia ja volttailua.

Laukassa alotettiin taas verkkahypyt suht pian. Ensin katsomon edestä vähän viistosti ristikolle. Nyt ei tullut ihan kamalimpia hyppyjä alkuun. Laukka tosin vipsahti esteellä vääräksi jos en ollut tarkkana. Mutta parin hypyn jälkeen pääsin siitäkin jyvälle ja rupesi pysymään oikein. Sitten tultiin edelleen oikeassa kierroksessa kahden ristikon kaarretta 4 laukalla. Vähän vaihtelevalla menestyksellä kelvosta melko täydelliseen. Muistaakseni neljästi ja 4 laukkaa tuli joka kerta, samoin pysyi myötälaukassa. Suunnan vaihto ja sama väli kolmella kolmesti. Ei ihan yhtä täydellistä parhaimmillaan mutta suht tasaisen hyvää. Ja melko helppoa.

Sitten hypättiin 3 esteen, 4 hypyn miniratapätkiä kolmesti. Ensin kahdesti n. korkeudella 60 cm ja sitten kertaalleen n. 80 cm. Kuvio oli vähän z:n muotoinen, okseri, lävistäjällä 1 laukan sarja ja portti. Eka kierros meni ihan ok. Toiseen suuntaan tuli portille vähän hassu hyppy kun ei askel osunut. Mutta osasinpa jäädä odottamaan enkä hyökännyt kaulalle. Vika kierros taisi mennä sangen kivasti jos oikein muistelen.

Loppuverkassa hepo oli taas vähän villinä. Mutta siitä sitten tasottui.

Ongelmia:
myötälaukassa pysyminen alkutunnista

Parannusta:
laukka säätyi helposti

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Toinen testikerta Hubsilla


Kuten suunnittelin niin halusin käydä Hubsilla vielä toisenkin kerran testaamassa menoa. Eniten olin utelias paikan vakiopen suhteen. Ensimmäinen haaste oli saada tunti varattua. Lopulta siihen taisi mennä yli vuorokausi että ope ehti minulle listojen ääreltä vastata. Sain valita että halusinko koulutunnille vai loikkimaan. Valitsin tietysti esteet. Koulutunnilla oli kivan vähän porukkaa kun kävin kurkkimassa, meitä taas 7.

Ratsuvalinnasta olin mielissäni, Dream Like eli tamma. Syntynyt 2001, ruunikko takasukalla, tähtipää. Sopivan kokonen mulle. Hepo oli jo edellisellä tunnilla. Meni ihan nätin näköisesti ja reippaasti. Hepalla oli pintelit valmiina eikä esteitäkään tarvinnut kasata niin pääsin hyppäämään suoraan ratsaille. Ope sanoi ettei pahemmin verkkailla mutta käytännössä alkutunnin työskentelyyn meni aika kauan. Tämän tunnin teema oli ratsun pitäminen paketissa ja loikat (= 3 kavalettia) oli sivuosassa. Itelläni meni tosin koko tunti ennen kuin huomasin tämän. Turvaliivin kanssa tuli melko tyhmä olo.

Melko pian huomasin että Dream Liken eteenpäinpyrkimys oli vähän huijaamista. Ei se kunnolla kuunnellut pohkeita vaan saattoi olla niille jopa hidas. Hetki meni että sain sen avuille. Senkin jälkeen oli hetkittäin vähän venkula, kulki pyöreänä mutta nyökkäili vielä pahemmin edestä tyhjäksi kuin Valma. Hipposta lukiessani tuli semmonen olo että tamma meni lujaa oman epätasapainoisuutensa takia.

Alkutunnista tehtiin yksitellen siirtymiä open katsellessa. Raviin ja käyntiin päästiin hyväksytysti riittävän paketissa. Laukkakin nousi valvovien silmien alla ekaa kertaa ihan hyvin. Tunnista oli yli puolet menty kun ekaa kertaa päästiin ravipuomeille. Ne ylitettiin tasan kerran. Ope kysyi että mikä kohta meni parhaiten. Meillä taisi olla keskikohta, en tosin ole ihan varma enää.

Tämän jälkeen päästiin itse loikkimiseen. 3 kavalettia siis ravilähestymisellä, joista kaksi oli toisesta päästä maassa. Estekorkeus max 40 cm. Tultiin hyvillä välimatkoilla. Alkuun open nimeämässä järjestyksessä, sitten kolmas kierros omavaltaisessa järjestyksessä. Me pikkusen valuttiin linjalla ulos ja ope kaipasi parempaa myötäämistä. Pidä keskivartalo kasassa äläkä jää vetämään. Taisi olla muutakin pientä viilattavaa. Väleistä sanoi että suhteutetut. Kuvittelin että ois olleet keskenään yhtä pitkät. Käytännössä tokan loikan jälkeen sain ratsastaa eteen että sain samat 4 laukkaa vikaankin väliin. Kolmannella kierroksella taidettiin kolistella joku alas, sillä sain vielä sakkokierroksen. Vika meni paremmin mutta kakkoskierros oli silti mielestäni paras.

Tunnin lopuksi kysyin opelta että oliko välit yhtä pitkiä kun tuntui että 4 + 5 laukkaa olisi sopineet niihin paremmin. Vastasi että koulutuksellisesti ois ollut parempi tällä hepalla tulla 5 + 4 laukkaa. Enkä siis saanut vastausta kysymykseeni. Loppuraveissa hepo oli ihan ok. Lopputalutuksissa mittasin välit: 11,5 metriä ja 14 metriä. Eipä ihme jos jälkimmäinen väli tuntui pidemmältä. Ja minä kun harmittelin ettei päästy koko tehtävää yhtä ja samaa tasaista laukkaa. Taisin ymmärtää jotain väärin. Talutusta piti tämänkin hepan kanssa hetki treenata ja peruuttaa ennen kuin heppa tajusi että sen tulee pysähtyä samalla kuin minunkin. Hyvin meni oppi lopulta perille. Tallissa luimi oikean kyljen harjausta.

En ihastunut tähänkään ratsuun. Openkin kanssa puhuttiin eri kieltä kun oli ymmärtämisongelmia puolin ja toisin. Ihan hyviä vinkkejä joo mutta kaipaisin enemmän tekemistä. Nyt ratsastuksesta tosi iso osa oli aika itsenäistä uran kiertämistä. 30 euroa tästä tuntui hieman paljolta. Muut kuskit tosin tuntuivat olevan mielissään. Satulassakin olin yhtä kauan kuin Raijalla, vaikka siellä tunnin pituus on 50 min, täällä tunnin. Pitää käydä testaamassa vielä Kiwigo, muuten en tiedä mitä keskiviikkoisin teen.

Ongelmia:
loikkiminen ei vastannut kuskin odotuksia
hepo tuntui epätasapainoiselta

Parannusta:
kivempi ratsu kuin viimeksi

maanantai 11. helmikuuta 2013

Ravilähestymisiä, hyppyasentoa ja pientä intoilua


Maanantaina oli taas oman estetunnin vuoro. Kevät hiipii pikkuhiljaa sillä nyt menomatkan ajelin jo pelkillä lähivaloilla. Keli oli nollassa.

Ope kysyi että tahdonko mennä Wäiskillä vai haluaisinko jonkun muun. Vastakysymys oli että pääsisikö sillä ens sunnuntaina estekisoihin. Onnistuu kuulemma, joten Wäiskin halusin. Oma missio oli edellisten kisojen jälkeen treenata miten hyppelyt sujuu vähän reippaammin. Ratsukoita tunnilla oli tänään 6.

Alkutunti mentiin taas kouluratsastusta. Mutta tällä kertaa ei avoja. Siirtymiä ja voltteja. Harjoitusravia. Oikea oli meidän helpompi suunta. Nyt Wäiski ei enää nostele päätään niin pahasti ja yritän saada sen pohkeella ratsastettua eteen ettei menisi niin nippuunkaan. Vasemmassa kierroksessa auttoi asettaminen ulos kun oikealle ohjalle en saanut niin hyvin tuntumaa kuin vasemmalle. Alkuun vähän laiskotteli ravissa mutta kun sain ratsun kunnolla liikkeelle niin tuli sangen kivaa menoa. Siirtymät oli ihan ok ylöspäin mutta ravista käyntiin pääsi aavistuksen etupainoiseksi. Aika pientä viilausta.

Laukat nousi hyvin ja sitten alotettiin verkkahypyt. Maapuomi, ristikko, maapuomi. Aika pitkään meni ennen kuin tajusin että välit on suht lyhyet. Lähestyminen oli pitkä ja esteen jälkeen piti jatkaa suoraan. Ekat 3 - 4 hyppyä oli aika huonoja. Askel ei osunut, tuli ravia tai kummia loikkia. Sitten sain juonesta kiinni ja pääsin esteelle pontevalla laukalla. Ja laskin askeleet puomille. Parani.

Tämän jälkeen tultiin ravilähestymisellä puomi, pysty (vai ristikko?), 1 laukka väliin ja okseri. Tämä oli Wäiskillä kivan helppoa. Eteni itse, pysyi ravissa, oli säädeltävissä. Eli tarvitsi vain pitää ravi sopivana ja odottaa estettä. Tätä tultiin kans aika monta kierrosta. Ite sain viilausta hyppyasentooni. Ensin piti myödätä paremmin okserille. Sitten jalat alas, lähemmäs satulaa, peppua taaemmas ja yläkroppaa lähemmäs harjaa kumartaen. Hirmuisesti sai keskittyä mutta parani. Okseri oli lopuksi jotain 90 cm:n tienoilla. Vähän isolta näytti muttei tuntunut yhtään pahalta saati pelottanut. Muutaman kerran tultiin välissä verkkaristikko heti tämän perään.

Lopuksi tultiin vielä kaarevaa linjaa pysty + okseri. Muut otti väliin viidestä seitsemän askelta. Ajattelin että mentäis kuudella. Wäiski kuitenkin innostui. Hypättiin ekalle ehkä vähän kaukaa ja taidettiin oikaista kaarta. Pidätteet ei menneet välissä läpi ja annoin sitten mennä viidellä. Siitä huolimatta oli tasainen ja hallittu. En muista tultiinko kolmesti. Odotellessa hepo rupesi vihdoin vähän kuumumaan. Enkä turhaan rauhotellut vaan saatoin jopa vähän lietsoa moista. Kiva että vihdoin löytyy säpäkkyyttä. Silti oli semmonen olo että homma on täysin hanskassa. Kertaalleen meinattiin esteiden välissä luiskahtaa kaarteessa uralle asti. Vikalla kerralla tulin kunnon tiet ja otin pidätteet läpi. Siisti ja hallittu 6 laukkaa. Olin tyytyväinen ja siihen sitten hypyt loppuikin.

Loppuverkassa kaikki hepat oli taas ihan täpinöissään. Wäiski meinasi pelästyä ulkoa tulevia ihmisiä ja kun yksi heppa vähän pömelöi niin se tarttui nopeasti muihinkin. Kaikki kuskit pysyi kuitenkin kyydissä eikä edes sinkoiltu päättömästi. Ihan rentoa menoa ei irronnut mutta suht nopsaan ratsu rauhottui. Nyt vasta tajusin että hevosillahan on sunnuntait vapaana ja tämä lienee monella eka tunti vapaan jälkeen. Siinä lienee yksi syy riehakkuuteen.

Tunnin jälkeen ilmosin vielä itseni virallisesti kisoihin. 80 ja 90 cm, Wäiski. Paljastin etten metriä ole ikinä kisannut. Enkä aluekoulua.

Ongelmia:
ekat verkkahypyt

Parannusta:
hepasta löytyi kivasti omaa energiaa
oma hyppyasento

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tehokasta poniratsastusta ilman satulaa


Sunnuntainakin houkutti tallille mutta iltapäivälle oli sovittu leffailua. Missasin siis klo 15 tunnin (jossa ois ollut vielä esteitä). Alunperin kuvittelin että pitää tyytyä itsenäiseen mutta olihan siellä klo 11 tarjolla ilman satulaa -tunti. Sinne siis. Pistin toiveeksi "joku poni, jolla en ole mennyt".

Ratsukoita tuonne tuli lopulta 4. Muut olivat vähän huolissaan meidän tasoeroista mutten minä semmosista murehdi. Kyllä siellä vaaditaan jokaiselta sopivasti. Eikä muut olleet edessäkään vaikka semmosiakin muka pelkäsivät. Tilaa oli melko ruhtinaallisesti. Ja mikä parasta, toiveeni meni läpi ja sain Pyllerön! 2007 Suomessa syntynyt tamma, säkä n. 142 cm.

Tarhasta haettaessa poni oli vähän jukuri, pysähtyi keskelle väylää etten saanut porttia kiinni ja matkalla nyki syömään heiniä. Pienellä komentamisella loppumatka sujui jo nätisti. Ponin asuinpaikka jäi vähän epäselväksi mutta koska sen varusteet oli Hirsitallissa niin laitoin sen Koran karsinaan ja hoidin siellä. Kiltisti oli hoidettaessa. Tuli Pudiksen Radan harjaaminen mieleen. Selän yli näki hyvin mutta mahan alle huonommin. Kun jätin karsinan oven raolleen niin poni livahti Ellin karsinaan. Samapa tuo ja sai suitset sitten siellä.

Pakkasta oli pihalla -5 ja me siis maneesissa. Ope (punatukkainen kesäope) ei ollut vielä tullut, joten minäkin talutin alkuun. Kontrollipysähdyksiä, pujottelua ja pieni ravipätkä. Sitten länkkäpyöritystä. Sama juttu kuin Easylla eli oikealle pyöriessä halusi että seison mieluummin edessä kuin sivulla. Jossain välissä mielessä livahti ajatus että pääsisinköhän kyytiin ilman penkkiä. Se kuitenkin unohtui ja lopulta asuin penkiltä selkään. Jos se onnistui Easyn kanssa niin 9 cm matalamman ponin kanssa hyvin helposti. Kovasti yritin jalkojani venytellä mutta ei ne ylettyneet mahan alta yhteen.

Poniratsastajan on helppo hymyillä.


Tunti mentiin hyvin pitkälle ihan perusjuttuja. Siirtymiä ja ympyröitä, ravivoltteja. Tuntui vähän etuoikeutetulta mennä tasaisella ponilla. Mutta sain kyllä aikamoista piiskausta opelta. Ei paljon lepohetkiä saatu, yksi lyhyehkö lepokäynti. Poni oli kivan reipas ja raville päästiinkin helposti. Ravista käyntiin ja seis oli vähän työläämpiä, vähän meinasi vyöryä. Ja tarkkana sai olla että päästiin kulmiin. Laukat nousi pääosin väärin kumpaankin suuntaan. Mahdoinkohan istua kierossa? Kulmassa nostaminen auttoi asiaa. Mutta suorilla nousi lähes joka kerta väärä. Meinasi vähän ennakoidakin. Tehtävää vähän vaikeutettiin ja mun olisi pitänyt tehdä laukkavoltteja. Muutaman tein mutta niillä oli aika hutera olo. Epämukavaksi asti ja piti tarrailla harjaan. Päätyihin tehtiin raviympyrät. Laukan jälkeen ravi meinasi olla alkuun juoksemista. Pikkuhiljaa poni rupesi pyöristymäänkin. Alkuun vain ympyröillä, myöhemmin ravissa muuallakin.

Ravia jo pyöreämpänä.



Kun muut huilasi käynnissä niin saatiin sillä aikaa oma privatehtävä. Laukkakahdeksikkoa ravin kautta vaihtaen. Kuulosti aika pahalta mutta selviydyttiin yllättävän hyvin. Toinen suunta oli hankalampi, toinen meni helpommin. Olikohan oikealle hankalampi, en muista enää. Mutta nyt taisi laukat nousta oikein joka kerta.

Tunti oli aika tiivis ja tuntui todella siltä että sain opetusta ja tekemistä koko rahan edestä. Eikä tosiaan yhtään haitannut kuskien tasoerot. Pyllerö oli tosi kiva tapaus. Poni ja tamma niin mitä muuta voi odottaa. Mutta pikkuisen jästipää. Menisin mieluusti sillä uudestaankin.

Ongelmia:
väärät laukat
laukkavolteilla kuski oli huterasti

Parannusta:
meno tasottui hienosti loppua kohti
poni ei maneesissa juoninut mitään omia muuveja

Kuski näyttää istuvan vinossa
vasen hartia alempana.



Lepokäynti.

Jyrille kiitos kuvista!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Valma re 85 cm


Helmikuun alussa oli Aaltiksen tämän vuoden ekat estekisat. Pitkään pähkäilin luokan valinnan kanssa, varsinkin kun kuulin että isompaan on tulossa vesimatto. Totesin kuitenkin että 70 on vähän tylsä, lähdetään kokeilemaan taas sitä 85:sta. Pompin riemusta kun omistaja myöhemmin kysyi että tahtoisinko hypätä kisoissa Valmalla myös 70 cm. Tottakai tahdoin!

Pakkasta oli -8. Hepalle viritettiin punainen rusetti häntään. En tiedä kuinka nukuksissa olin, sillä 70-luokkaan tuppasin itseni väärään verkkaryhmään. Sain sitten kuitenkin hypätä ekan verkkaryhmän vikana. Verkassa Valma meni aika lujaa ja pidätteet meni huonosti läpi. Sisäpohje, sanoi ope. Muuten oli kuitenkin rauhallinen eikä kovin pahasti kyttäillyt mitään. Onneksi siitä rauhottui ja verkkahypyt meni ihan ok.

Ratapiirros 70 cm. Annelle kiitos valokuvauksesta.

Radat luokissa oli lähes samat. Ratapiirrokseen oli 70-luokkaan unohtunut ravipuomit, joten ne siellä radalla sitten myös oli (este 5). Aika jännä. Omaa vuoroa odotellessa tein pysähdyksiä ja yritin saada tammaa kuulolle. Jalustimet oli aika lyhyet ja mieluummin roikotin jalkoja ilman jalustimia. Ekoista aplodeista Valma sitten esitti pienen sivuloikan. Onneksi vain pienen, pysyin kyydissä.

70:n rata ei ollut ihan niin tasainen kuin olisin halunnut. Esteistä päästiin kuitenkin yli ja ravipuomitkin tultiin ravissa. Kääntäminen ei ollut ihan terävimmillään ja kaarteet luisui ulos. Loppuradan tiukka kaarre valahti sen verran että meinattiin hypätä kakkonen vääränä esteenä. Omat jalat tuntui menevän hypyissä taakse ja pitäisi mielestäni myödätä vielä paremmin hyppyihin. Mutta nollilla selvittiin, luokan hitain puhdas. Ite olin ihan unessa ja luokkien välissä haaveilin päikkäreistä.

Anne kuvasi meidän radan.


Sama rata kuskiperspektiivistä.

Valman uusi erikoisuus oli ettei se halunnut tulla karsinasta pois eikä halunnut mennä sinne takaisinkaan. Lähtiessä sai vähän patistella, takaisinpäin oli vaikeampaa. Piti lopulta ihan sisuuntua että päästiin perille. Eipä hepo siksi paljon ehtinyt luokkien välissä levähtääkään. Toinen kerta onnistui sitten huomattavasti helpommin.

Ratapiirros 85 cm myös Annen kuvaamana.

85:n rata oli erilainen kuin etukäteen kuulemani huhut. Vesieste oli radan jälkeen bonusesteenä eikä sitä hypätty verkassa. Kävin näyttämässä mattoa, johon oli kipattu kuumaa vettä. Vesi höyrysi ja Valmaa pelotti. Ratamestari huusi että älä jää siihen pyörimään. En oikein tiedä että oliko siitä näyttämisestä mitään hyötyä vai enempi haittaa. Meidän hyppyvuorolla ei nimittäin enää höyrynnyt. Vitosesteen alle oli tullut heinäpaali, mutta sitä ei kateltu. Normipelokkeet eli kukkia ja palmuja oli taas. Mutta kuski vähän heräsi kun piti terästäytyä kaiken jännän joukossa.

Tämä jälkimmäinen rata meni paremmin. Jätin tiukat käännökset suosiolla pois. Heti alkuun totesin että tahdon siistin nollan enkä edes ajatellut ratsastavani aikaa. Kivasti ja tasaisesti menikin. Ja koska olen niistä vesimatoista niin pitkään haaveillut niin vikan esteen jälkeen jatkettiin vielä matolle. Yritin ratsastaa tomerasti mutta silti Valma tyssäsi siihen. Hetken henkäisy ja uusi yritys. Eikä vieläkään. Nyt tuli sekä ratamestari että omistaja viereen avuksi. Pitkää ohjaa, anna tutkia, pidä tuntuma. Sitten otettiin puomi pois ja kolmas lähestyminen muttei vieläkään yli. Paikaltaan käskettiin hyppäyttää mutta eihän se mennyt. Lopulta otettiin vielä ravilähestyminen ja sillä päästiin vihdoin yli. Hieno tamma! Olin tyytyväinen että päästiin yli eikä kiellot jääneet harmittamaan yhtään. Sitä en vaan ite huomaa että kuinka pitkään hepo pelkää ja mistä alkaa pelleily. Naapurin GP-hyppääjän kanssa ei vesimatot kuulemma tuottaneet Valmalle ongelmia. Mutta onhan se vähän eri asia minä kyydissä kuin GP-kuski.

Tältä päivältä siis kaksi nollarataa. Jälkimmäisessäkin oltiin hitain puhdas. Jos aikaa tahtoisi parantaa niin kaarteita pitäisi saada tiukemmiksi ja esteiden välissä ratsastaa eteen. Nyt en oikein uskaltanut kun se kiinni saaminen on vähän arveluttavaa. Veikkaisin että ulkoradoilla pärjäisi paremmin.

Annen kuvaama 85-rata.

Kypäräkameran versio.

Vesimatto ja sen selätys.

maanantai 4. helmikuuta 2013

BH:lla esteitä


Maanantaina oli kiva huomata että tallille mennessä ei ollut enää ihan yhtä pilkkopimeää kuin aiemmin. Arvelin ja vähän toivoinkin että saisin tänään hypätä jollain muulla kuin Wäiskillä. Alle osui kisatykki Best Horse eli BH. Jos en väärin muista niin ainakin 130-luokkia on hypännyt. Osaava myös koulupuolella ja vaativaa B:tä kisannut. Omaan makuuni aavistuksen turhan iso. Säkä nettisivujen mukaan n. 170 cm. Ruunikko.

Tallissa oli sen verran äksyn olonen että meinasin laittaa kiinni. Narua ei siihen kiireeseen kuitenkaan löytynyt, joten pistin pelkän riimun. Harjatessa nosteli takasiaan ja näytti sangen epäluuloista naamaa. Hyörikin vähän. En oikein tykännyt tallikäytöksestä vaikkei mitään tehnytkään. Tunnin jälkeen vielä kyselin että näykkiikö se. Ei kuulemma ainakaan semmoisia kokemuksia ollut.

Esteitä olisi pitänyt maneesissa käydä siirtelemässä mutta myöhästyin siitä hommasta. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja maneesin mittari näytti -4. Esteet näytti olevan osin kisojen jäljiltä, linja ykköseltä kakkoselle, linja neloselta vitoselle ja olikohan kasi? Vika oli kuitenkin keltamusta pysty vitosen lähistöllä. Näiden lisäksi keskihalkaisijalla oli 4 ristikkoa innareina.

Hyvin pian ratsailla huomasin että iso heppa ja selvästi pohkeilla ratsastettu. Mitä onnettomat jalkani tekevät? Missä kannukset kysyi opekin. Kouluratsastusmoodiin kuitenkin päädyttiin. Alkuverkaksi avoja ja siirtymiä. Käynnissä heppa nosteli oikeaa takastaan kukkopattityyliin. Vika on kuulemma kuitenkin joku muu eikä kesäisin tuota tee. Hepo oli hitusen säpsy, varsinkin katsomopäädyssä saattoi loikkia omiaan. Pysyi kuitenkin hanskassa.

Hyppyjä mentiin kahden esteen linjalla. Tämänkin hepan sain ratsastettua löysäksi esteillä. Aika taidokasta. Jalat alas sanoi ope. 4 laukan väli meni paremmin viidellä kun en saanut kaasua päälle. Hypyissä taas tuntui että vedin suusta. Mentiin myös 3 esteen tehtäviä, en muista enää kovin tarkkaan. Yli päästiin kuitenkin vaikka jokunen kolisteltiin alas.

Lopuksi tultiin vielä 4 ristikon innarijumppaa ravilähestymisellä. Alkuun vähän jännäsin mutta se oli mulle hyvä tehtävä. Sai keskittyä omaan istuntaan ja myötäämiseen. Heppa hoiti oman osansa suht hyvin. Tunnilla otti muutamat omat loikat myös esteiden välissä katsomopäädyssä. Muistelen etäisesti että yksi lähestyminen piti sen takia ottaa uusiksi kun tie meni ihan pöpinäksi sivuloikan takia. Samoin jumpalla sai keskittyä että tullaan suoraan. Sakkokierroksia saatiin jokunen jo aiemmin mutta jumpallekin vielä lopuksi. Sekin taisi tulla pikemminkin esteiden jälkeisen elämän takia.

En ihastunut kovin suuresti, tykkään Wäiskistä enemmän. En oikein jaksa talliäkäisiä heppoja. Elämä on kaikille paljon helpompaa jos hepo osaa olla nätisti aloillaan hoidettaessa ja varustaessa. Tunnin jälkeen heppa sai loimen takaisin niskaansa. Klipattu satulansijaa lukuunottamatta.

Ongelmia:
sain tälläkin löysiä hyppyjä
miniaskeleet ennen esteitä
katsomopäädyn kyttäys
pari pudotusta

Parannusta:
kaikesta yli

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ekaa kertaa aluekisoissa kaksi rataa samalla ratsulla


Sunnuntaina oli tämän vuoden ekojen aluekisojen aika. Kisaaminen onnistui vielä viimevuoden lisenssillä mutta tämä oli aikamoinen sytyke hankkia aluelupa myös kuluvalle vuodelle. Uutta oli että kisojen pienin kaikille avoin luokka oli 80 cm. Aiemmin olen tottunut 80:n olevan poniluokka. Paikan päällä yllätti myös ryhmäverkat. Mutta enpä ole ennen hallialuekisoissa ollut. Kuinka yleinen käytäntö mahtaa olla? Kisat oli kivan pienet, lähtöjä reilu 40, kummassakin luokassani 16. Wäiskillä siis sekä 80 että 90 cm.

Ratapiirros 80 cm. 
Ratapiirros 90 cm.


Radat oli onneksi kivan samantyyppiset keskenään. Ysikympissä kakkonen ja kolmonen hypättiin toisinpäin ja uusinnassa sama juttu. Ysikympissä hypättäviä esteitä oli myös se yksi enemmän. Estevälejä laskiessa sain mystisiä 19,5 metrin välejä.

Edellisen yön unet jäi vähän turhan vähiin enkä ollut ihan skarpeimmillani. Unohdin myös tyystin tulevani aluekisoihin eikä hepalle ollut numerolappua mukana. Onneksi semmonen löytyi tallin täyden varustuksen kisakaapista. Kisajännitys piti onneksi virkeänä ekan luokan läpi. Heppa taas oli kaikkea muuta kuin kuuma ja yleisöä kyttäilevä. Verkkaesteinä hypättiin ykköstä ja vitosta. Kummassakin luokassa.

Kasikympin rata oli tasainen, puhdas ja suht nopea. Olin tosi tyytyväinen. Ihan tarpeeksi nopeita ei kuitenkaan oltu kun olin eka ei-sijoittunut. Tätä on täällä näemmä ilmassa. Olisi pitänyt tehdä vielä tiukemmat tiet muita esteitä hipoen. Mutta kaikki oikoreitit käytettiin mitä pystyi. Heppa oli radalla jopa rauhallisempi kuin viikolla treeneissä. Ei kiihdytellyt linjalle, jota etukäteen vähän pelkäsin.

Ennen ysikymppiä rupesi kuskia unettamaan. Verkassa jo tuli kummallisia hyppyjä. Muutamia vääriä laukkojakin oli mutta radalla niitä ei joko ollut tai en niitä huomannut. Laukat vaihdettiin sit verkassa lennossa vähän pomppien. Radalla heti eka hyppy oli huono ja jalustin putosi. Matkaan tuli mutka ja hepo lähti viettämään oikealle mutta esteistähän ei mennä ohi vaikka ois kuinka jalustimet irti! Kakkosokserista mentiin ilman toista jalustinta. Kolmoselle sain jalustimen onneksi takas. Sitten meni jotain muuta pieleen ja esteet rupesi putoilemaan. Perusradan lopusta tippui kaksi peräkkäistä. Ei siis päästy uusintaan asti. Eikä tästä ole mitään todistusaineistoa. Nyt ois kiva hidastuksella katella että mitä tehdä toisin. 8 vp siis tuli ja tuloksissa häntäpäähän. Jos olisi pudonnut vain yksi niin oltais oltu seitsemänsiä. Kysyin opelta että mikä meni pieleen. Vastasi että mentiin liian hitaasti. Pidätin kuulemma liikaa niin Wäiski jäi pohkeen taakse ja tuli liian juureen. Omasta mielestäni pudotti kuitenkin takasilla. Pitää siis ruveta treenaamaan reippaampaa hyppäämistä.

Yleisön kommentti oli että meillä meni hyvin ja kannattaa pitää tästä hyppyhepasta kiinni.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Extrahyppytreeni ennen kisoja


Vapaan perjantain kunniaksi päädyin tietysti tallille. Sain valita este- ja koulutunnin väliltä ja hyppäämään teki taas mieli. Kuvittelin jälleen meneväni hyvissä ajoin mutta pieleen meni. Auton ovet oli jäätyneet kiinni, joten niidenkin kanssa sai hetken tapella. Onneksi oli lukkosula laukussa eikä autossa. Hepakseni sain taas Wäiskin. Harjat ja suojat löytyi helposti mutta satulahuovan valkkaamisessa meni tovi ja aiemmin käytetty satulavyö oli kadonnut. Esteet oli joku onneksi jo käynyt kasaamassa maneesiin. Mittari siellä näytti -2.

Alkuverkka mentiin hyvin kouluratsastustyyppisesti ja oli hankalahkoa istua harjoitusravissa estejalustimilla. Teki mieli pudottaa ne pois jaloista. Käynnissä ja ravissa temponmuutoksia, ravissa avojakin. En kuunnellut ohjeita ihan skarpiten, joten suorittelin vähän missä sattuu. Hepo kulki nätisti, ainakin pääosin. Vasta pikkuhiljaa löytyi raviin ratsun oma reippaus. Tehtiin pari lyhyttä väistöä pois uralta ja jälkimmäisen jälkeen nostettiin laikka. Laukassa kevennettiin aluksi, taas ihan uusi juttu. Vähän kummallista mutta onnistui jotenkuten. Tässä vaiheessa olin jo ihan kouluratsastusmoodissa kun alotettiin verkkahypyt ristikolle. Löysää oli ja kuski nukuksissa. Ponnisteltiin vähän mistä sattuu ja kertaalleen kun pyysin ponnistuspaikan juureen niin puomi lähti matkaan.

Sitten hypättiin ensin porttilinja muutaman kerran ja tämän jälkeen muutaman hypyn harjoituksia, oksereita ja sarjaa. Portit meni neljällä laukalla vaikka aika moni muu tuli viidellä. Erehdyin ratsastamaan välissä eteen ja meno kiihtyi vähän liikaakin. Päästiin kuitenkin neljällä. Sarjaan en ollut kertaakaan täysin tyytyväinen. Jos askel ei sopinut niin puskin kovaa ja kaukaa, jolloin pelkäsin kahta kauheammin että aavistuksen lyhyen välin puomit tulee suuhun. Ekalla esteellä sukelsin joka ikinen kerta liikaa. Oksereillekaan ponnistuspaikat ei ihan osuneet ja heiluin hypyissä välillä jalat takana. Mutta ratsu oli taas kivan rauhallinen.

Lopuksi tultiin vielä 7 hypyn rata: ristikko, sarja, okserit, sarja toiseen suuntaan ja porttilinja. Estekorkeus nousi tässä vaiheessa n. 90 senttiin. Skarppasin noin 3 askelta ennen ekaa estettä ja sitten taas rentouduin vähän liikaa. Noin puolet hypyistä oli kelpoja, toiseen puoleen olisi löytynyt viilattavaa. Pahin oli eka okseri, jolle hepo loikkasi askelta ennen kuskia. Ohjat pääsi pitkiksi enkä ollut hypyssä mukana. Mutta eipä muuta kuin narut takasin käteen ja jatkoimme matkaa. Hyvin ehti kasautua ennen seuraavaa estettä. Toinen kerta sarjalle osui paremmin ja laskin askeleet ääneen. Vikalle linjalle mentiin taas vähän lujaa ja taidettiin hypätä ekallekin jo aika isosti. Välissäpä ei pidätteet enää menneet läpi, joten jäin odottamaan että roikastaanko kolmella. Hepo päätti kuitenkin ottaa vielä yhden askeleen. Ope kehui että jäin odottamaan. Minä taas tajusin että lamaannuin kyydissä. Juuri tommosista tilanteista ne kiellot tulee kun jätetään hevonen yksin.

Ite en ollut kovin tyytyväinen tän päivän hyppyihin. Maanantaina meni hirmuisesti paremmin. Heppa kuulemma kisoissa on paljon pinkeämpänä, jospa sitten itekin heräisin ratsastamaan. Nyt lienee turha toivoa että olisi sama rata. Ja kummassakin luokassa 367.1 eli hirmuisesti opeteltavaa.

Ongelmia:
epämääräiset räpellykset ponnistuspaikoissa
yksi pudotus

Parannusta:
tunsin väärät- ja ristilaukat katsomatta