tiistai 31. toukokuuta 2016

Kolmas tamma, lisää maastoesteitä

Tiistain iltapäivätunnille sain taas uuden hevosen. Cappagh, 2006 syntynyt astetta muhkumpi tamma. Alkuun vähän rauhaton. Reipas menijä tämäkin. Vähän tuijottelevampi. Yritti evästää mutta kun napautin pohkeilla niin jäi yhteen yritykseen.

Alku taas tuttuun tapaan käynnissä alas, vöiden kiristys ja ravilla tukki. Tosin nyt jo kaksi tukkia. Heppa oli innolla menossa ja hypyissä oli helppo olla. Alkupään hypyissä meinasi lähestymisravi olla hukassa ja tultiin laukassa. Onneksi tasoittui hyppyjen lisääntyessä. Hepalle reissun järkyttävin kohta oli kanootin ohi kävely.

Tänään hypättiin myös viereisen pellon esteitä. Joukossa pitkä keltainen ja portaat ylös. Liuta uusia esteitä. Sekä 12 esteen hyppykierros, jossa esteet seurasivat toisiaan hyvin tiheästi. Ihanaa! Siihen olisi mieluusti ottanut toisenkin kierroksen. Yhdelle vähän epäröi mutta pohkeilla meni reippaasti yli.



Vedelle saavuttiin eri suunnasta. Puolessa välin käytiin taas lammessa seisomassa.

Takaisinpäin tultiin vanhaa tuttua reittiä. Yhä nyki välillä päätä alas. Pysyi kyllä hanskassa. Hypättiin myös laiduntavien hevosten joukkoon ja karautettiin siellä porukassa laukkapätkä. Vapaalla olevia ei kiinnostanut.

Lopuksi alamäessä keltaiselle Cappa loikkasikin askelta ennen kuin arvasin. Loikkasin hypyssä korkealle ilmaan, ohjat löystyi ja hukkasin toisen jalustimen. Seuraavalle esteelle oli n. 4 askelta aikaa oli hyvin, ehdin kasata ohjat ja yhdellä jalkkarilla pääsi hienosti yli. Kanoottieste ei onneksi ollut yhtään niin pelottava kuin maassa oleva kanootti.

Mainio reissu jälleen kerran ja tämä tamma paransi menoa loppua kohti. Vaikka tehtäville monesti lähdettiinkin pomppien laukassa paikoillamme niin jarrut toimi hienosti.

Ongelmia:
alkuun nyki päätä eteen ja alas
tuijotteli hieman
yksi epäsynkkahyppy keltaiselle

Parannusta:
kaikesta yli
1 laukan sarja helposti

Osa hypyistä puuttuu videolta.

Köpömaasto

Maastoestereissuun sisältyi myös puolen tunnin välimaasto. Ratsukseni sain Kaluhan. Tämäkin oli tamma ja aika samasta muotista tehty kuin Shannon. Väri, koko ja muoto täsmäsivät aika hyvin. Luulin vanhemmaksi mutta olikin vasta 12v.

Odotin kolmen askellajin maastoa mutta mentiinkin vain käyntiä ja ravia. Aavistuksen ankeaa. Tamma ei ollut erityisen reipas mutta eteni kyllä kun pyysin. Mentiin suurimmaksi osaksi tuttuja maastoja.

Ongelmia:
ei laukattu

Parannusta:
tolkku elukka

Nummilla laukkailu jatkui Shannonin kanssa

Tiistaina aloitettiin hyppyhommat aamulla 10 aikoihin. Nyt meitä oli 9 omaa porukkaa ja 2 henkilökuntaa. Keli oli edelleen loistava. Ratsujako toi minulle eilisen Shannonin. Ei se ehkä sitten niin huonosti mennytkään.

Tänään jatkettiin eilistä menoa. Esteeltä toiselle käynnissä, esteet ravissa tai laukassa. Tänään vähän useamman esteen pätkiä kuin eilen. Tamma tuntui sen verran tutummalta että sain pidettyä sen paremmin hallussa. Tänään ei spurttailtu esteiden välissä. Hyviä hyppyjä, tasaista rytmiä. Ei empimistä ja itsekin rupesin pääsemään kunnolla vauhtiin. Ei jännittänyt vaan rupesin nauttimaan.

Oikea laukka jäi edelleen nousematta vaikka kuinka yritin. Esteiltä alas saattoi kyllä tulla oikeassa. Tiukat käännökset oli myös hankalia. Iso tukki loikattiin lähes ravista ja delfiinin jälkeinen tiukka alamäkikäännös meinasi sekin mennä vähän pitkäksi.

Shannon on myös myynnissä kuten lähes kaikki muutkin tilan hevosista. Hinta yllätti kovasti: 1750 euroa!

Ongelmia:
tiukat käännökset
kolmesti tamma loppakoipeili ja kopsautti esteeseen
meinasi lopuksi kompastua syvään veteen

Parannusta:
oli paremmin näpeissä
hypyt meni sujuvasti

GoPro-menoamme:

maanantai 30. toukokuuta 2016

Irlannin nummilla maastoesteillä

Parin vuoden haaveeni toteutui ja lähdettiin Oulun tallinporukalla Irlantiin hyppäämään maastoesteitä. Paikkana Flower Hill Portumnassa. Superaikaisesta aamusta (herätys 2.55) huolimatta aloitettiin hyppyhommat jo tulopäivänä. Meitä asiakkaita oli 7 ja lisäksi keulilla ja takana tallin henkilökuntaa.

Ratsukseni sain 8-vuotiaan rautiaan Shannon-tamman. Ratsu oli kivan tasainen, kuuliainen ja halusi itse edetä. Tehtiin reilu 6 km pitkä lenkki, jonka varrella hypättiin esteitä letkassa. Edettiin pääosin käynnissä ja esteille lähestyttiin ravissa ja laukassa. Yleensä aika lyhyillä varoitusmatkoilla mutta ohjeet saatiin pysähdyksissä ennen kuin lähdettiin esteille. Shannon hyppäsi kaiken mukisematta ja meni veteenkin. Välillä menohaluja meinasi olla vähän liikaakin.



Kommentteja ei kovin paljoa tullut. Ohje oli pitää tamman pää esteen jälkeen ylhäällä. Pari laukkapätkää mentiin ilman esteitä ja muutamat kahlaukset ja ala- ja ylämäet loikkimatta. Itse hyppyjä tuli lähemmäs 30. Estevalikoima oli tosi runsas ja maastot ihanan vaihtelevat. Ihan minejä esteitä ei oikeastaan ollut vaan pienimmät olivat ehkä 60 cm luokkaa. Korkeimmat olivat ehkä 80 cm pintaan. Mutten yhtään valita että olivat liian pieniä. Oli ihan tarpeeksi jännää.



Lenkissä meni vähän vajaa puolitoista tuntia. Keli helli aurinkoisena ja ötökättömänä. Lämmintä oli parikymmentä. Oikein hyvä t-paitakeli.




Ongelmia:
pari kertaa meinasi kadota jarrut

Parannusta:
kaikesta helposti yli

Kuvat ovat videoista.

GoPro-kuvakulma minun ja Shannonin menoon:

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Alkukesän maasto

Sunnuntaina Hyvinkää oli Suomen viileimpiä paikkoja lämpötilan ollessa vain vähän päälle +15°C. Aurinkokin rupesi paistamaan vasta tallireissun jälkeen. Luvassa maastoilua Sokerilla.

Käytiin hölköttelemässä peruslenkki teitä pitkin. Tosin pari harvinaisempaakin pistoa tehtiin. Sillan ylitys meinasi olla tammalle jännä. Pääosin oli kivan rauhallinen. Tuijotti lähinnä isoja kiviä ja reagoi hidastamalla. Ei onneksi nelipistejarruin. Alkumatkasta käveltiin pari kilsaa kun en jaksanut oikein tehdä mitään. Vastaan tuli hevosia ja 8 autoa, niistä Sokeri ei sanonut mitään. Laukkapätkät olivat reippaampia kotiin päin. Huiput 39,3 km/h. Matkaa tuli aika tarkkaan 10 km, aikaa meni vähän reilu tunti.

Oikein kiva leppostelureissu.

Ongelmia:
isot kivet
hidastelu jännikkeiden kohdalla

Parannusta:
kivan rento ja kuuliainen

lauantai 28. toukokuuta 2016

Ratsastuskoululaisten alue-estemestaruudet

Lauantaina ei onneksi ollutkaan superaikainen aamu. ESRA:n estechampionaateissa sennut oli vikana vuorossa ja mentiin tiputellen kisapaikalle. Oma lähtöaika oli alkuperäisen oman arvioni mukaan joskus 14 jälkeen. Tallilta piti lähteä 10.30 mutta meni reilulla tunnilla pitkäksi. Ehdittiin hyvin puunata Lidaa ja varusteita vielä vähän lisää. Kelinä oli pilvinen +16°C.

Kisat olikin etuajassa ja kun päästiin parkkiin oli samantien vuorossa radan kävely. Onneksi sain kuvan siitä jo automatkalla nähdäkseni. Hetken opettelu kaikkien kurvien kanssa. Kentällä piti vain parissa kohdassa muistaa minne jatkaa. Vitosen jälkeen vasemmalle. Ei pahoja pelokkeita ja esteet maltillisen kokoisia. 80 cm.

Ratapiirros.

Heti seuraava homma oli hankkiutua ratsaille. Luokka alkoi kun saatiin oma radankävely valmiiksi. Oma lähtönumero oli 21, joten aikataulu oli kuitenkin vähän tiivis. Hepat ulos autosta, varusteet niskaan ja kuski kyytiin. Lida oli hieman jännittynyt mutta käveli kuitenkin minne pyysin.

Mentiin samantien verkkaan kunhan ensin löydettiin oikea reitti sinne. Ope käski raviin ja napakkaa ravia. Lida oli ihan ok. Tilaa ei ollut liikaa kun 10 ratsukkoa pyöri verkassa. Kierros oli meidän onneksemme vasen. Ravia ja laukkaa, eteni ja taipui. Mitään volttijuttuja ei oikein mahtunut tekemään. Verkkahypyt ristikolle ja pystylle. Kerran putosi, kerran hyppäsin ennen hevosta ja kävin hassusti ilmassa hypyssä. Okserille ok. Saatettiin pudottaa enemmän kuin 1. Lopuksi vielä pysty ja okseri ja sitten valmistautumaan.

Edellisen ratsukon aikana radalle pääsi kävelemään. Ravia ei saanut mennä. Onneksi olin kärppänä menossa ja osasin hyvin luovia toisella puolella kenttää. Lida tuijotti vähän kentän laidalla ollutta porttia sekä katsomon päätykulmaa. Esteitä en näyttänyt eikä ne vaikuttaneet kiinnostavankaan.

Ykkönen.
©Senna

Laukka päälle ja terhakkaasti liikkeelle. Ykkönen puhtaasti ja väärässä laukassa alas. Aika pitkään meni ennen kuin korjasin ravin kautta. Kakkonen kopsahti. Tippumisesta oli eriäviä mielipiteitä. Yleisö sanoi että heilui ihan kunnolla mutta pysyi paikallaan. Tuomari merkkasi pudotukseksi. Itse olin niin keskittynyt seuraavaan etten ehtinyt ajatella. Videostakaan tätä ei näe. Linjalle Lida kiihtyi, askel jäi kauas ja vielä vähän tuuppasin. Kolmonen keilattiin ihan reilusti matkaan. Esteen jälkeen taas väärä laukka. Kaarre meinasi käydä tiukaksi ja ravin kautta laukka korjaantui. Neloselle tultiin lähelle mutta tamma kampeutui puhtaasti yli. Vitoselle vähän samoin. Sielläkin kaarteessa taisi olla väärä laukka. Kutonen vähän paremmin. Seiskakin vielä puhtaasti sekä väärässä laukassa alas. Vaihtui se lopulta myötälaukkaan. Onneksi se tyyliarvostelu olisi ollut vasta kakkosvaiheessa eikä päästy sinne asti. Sen verran tiloissa näemmä olin etten kuullut vihellystä. Olin kuitenkin melko varma että pudotus tuli. 8 vp sen sijaan oli vähän harmillinen yllätys. Mutta eipä siitä tunnu löytyvän todistusaineistoa että mitä kakkoselle oikeasti kävi.

Kutonen.
©Senna

Homma oli niin äkkiä ohi etten muistanut jännittää. Aika odotettu tulos. Onneksi ei tämän enempää puomeja. Lida hyppäsi lopuksi vielä toisella kuskilla luokan vikana, siellä vain 1 puomi mukaan.

Seiska.
©Senna
Mainio kisapäivä vaikkei menestystä tullutkaan. Uotila sai kuitenkin joukkuehopeaa (ihan ilman omia ansioita). Hengessä mukana.


Johanna videoi ratamme.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Jatkoa Sokerilla - pikkuhyppyjä

Perjantaina oli pitkästä aikaa reissuvapaa. Tallille siis. Tänään vain yksi tunti ja ratsuksi osui Sokeri. Tamma oli jo aiemmin ollut hommissa. Meidän tunnilla oli 4 ratsukkoa ja aurinkoinen +17°C. Kenttä tosin jäi melko pian varjoon.

Ope kysyi että tahdottaisko hypätä. Haluttiinhan me. Tehtävä kivasti vielä ympyränä.

Alkuverkat otettiin heti ravissa ja puolilöysillä ohjilla. Ei kovin hyvä meille. Olisin halunnut taivutella käynnissä. Sokeri otti hyödyn irti ja jolkotteli pitkänä ja etupainoisena. Onneksi kuitenkin energisenä. Kevyen istunnan treenit oli aavistuksen hankalat koulusatulassa ja pitkillä jalkkareilla. Vähän lusmusin ja keksin tekosyitä jalustimista.

Ennen välikäyntejä ei laukattu ja tultiin ristikkoa ravissa. Eikä siihen tullut edes hyppyä vaan ravissa yli. Sangen vähän Sokeri kolisteli. Laukkaa ei otettu koko tunnilla muualla kuin tehtävällä. Seuraavaksi sitten ristikko, ympyrällä toisen yli ja ensimmäinen uudestaan. Myöhemmin kakkonen nousi pystyksi. Sokeri loikki innolla. Kuvittelin löytäneeni myös vääriä laukkoja mutta taipumisen puute ja lapa sisällä kaatuminen oli ainakin osaan selitys. Muutamat keilattiin ja hitaammasta laukasta Sokeri paikkoi ponnistuspaikan ravilla. Molemmissa suunnissa sama. Vähän siinä rajoilla että oliko tämä este- vai kavalettitunti. Korkeus taisi olla max 50 cm. Tykkäsin kuitenkin tehtävästä.

Muualla yritin taivutella ja herätellä takasia töihin. Harmi ettei oikein ollut työstöaikaa. Sain nenää vähän alas mutta keula ei ollut yhtään niin keveä kuin eilen. Lyhentämisessä ei päästy samaan pisteeseen.

Loppuraveissa en antanut venyttää ohjan perässä koska valahti jo pidätteen myötäämisestä aina etupainoiseksi. Taivuteltiin ravissa molempiin suuntiin ja taivutukset rupesi löytymään kivasti. Hetken tasainen käynti painumatta liian matalaksi ja siitä palkkasin pitkin ohjin.

Ongelmia:
ei ollut yhtä lyhyt ja notkea kuin eilen
muutamat pudotukset

Parannusta:
vaikka oli pitkula niin silti energinen ja jarrutkin toimi herkästi
hyppäsi innolla

torstai 26. toukokuuta 2016

Toivetunti liinautusta

Illalla jatkoin vielä Mallulle. Nyt iski sadekin niskaan, onneksi lähinnä tihutteluna. Ratsuni oli toiveiden mukaan valmiina. Sokeri edellisellä tunnilla. Tammalla ei ollut satulaa vaan huovat ja vikellysvyö. Niillä meinasin myös jatkaa. Ratsukoita oli kivasti vain 3.

Ehdotin että hypätään taas. Kaksi muuta kuskia suhtautuivat sangen neutraalisti. Seuraava keksimäni vaihtoehto oli istuntaopetus liinassa. Siihen tuli samanlainen vastaus. Opelle tämä kelpasi. Haki liinan ja meille satulan. Innokkaita aloittajia ei ollut, joten päädyttiin ekana liinaan. Tätä ennen olin hölkötellyt ravia vähän aikaa. Siinä Sokeri oli aika pitkänä.

Ope nappasi ohjat pois ja sitoi ne sivuohjatyyliin satulahuopaan kiinni. Ensin oikea kierros, joka oli itselleni selvästi vaikeampi. Oikea hartia taakse mutta katse eteen. Oikeaa lonkkaa taaksepäin (tämä oli vaikeaa) ja nilkat kiinni. Varpaat ylös. Käsiosuus meni ongelmitta. Kevennystä piti vähän madaltaa sekä suoristautua (eli yrittää kenottaa enemmän taakse). Ohjien puute ei haitannut kevennystä yhtään. Pikemminkin oli vapauttavaa kun kukaan ei maannut kädellä.

Vasemmassa kierroksessa piti pysyä suorempana sillä lonkka kuulemma kääntyi helposti liikaa sisään. Sokeri kuulemma sillä taipui mutta koska tuijottelin eteen ja tamma oli jossain kaukana alla enkä tuntenut tätä takapuolessani niin meinasi jäädä huomaamatta.

Laukkoja ei otettu vaan vaihdettiin seuraava kuski tilalle.

Tykkäsin myös itsenäisen pyörittelyn ajasta. Kerrankin sai kaikessa rauhassa hinkuttaa käyntiä alle. Taivuttelin, suoristin ja väistin takasia. Pikkuhiljaa tasoittui. Alkuun turpa nousi siirtymissä raville ja suunnanvaihdoissa. Ravista käyntiin oli helpompi. Kaikki nämä tasoittuivat. Käynnistä seis oli hankalin vaan siinä tamma betonisoitui omaan muotoonsa eikä halunnut laskea turpaa. Lopulta sain kuitenkin käännettyä kaulaa sivulle ilman että koko hevonen lähti mukana.

Loppuun otin vielä pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Ei pahinta pitkulointia muttei ihan tasaisen pyöreääkään. Käynti- ja ravipohjustus pitäisi tehdä vielä huolellisemmin.

Tunti hurahti yliajalle. Mekin kyllä mentiin suurin osa käyntiä. Meno parani kivasti ja tamma lyheni. Sokeri olisi varmasti tosi kiva jos sillä saisi mennä vain itse pari viikkoa.

Ongelmia:
oikea kierros on kuskille vaikeampi
Sokerin muoto karkasi pysähdyksissä

Parannusta:
taivutteluilla ja siirtymillä tamma lyheni

Taas väärä tamma!

Torstaina menin mielissäni tallille odottaen että pääsen korjaamaan Lidan kanssa menoa tasaisemmaksi. Pieleen meni. Lida oli yritetty huumata kengitykseen ja sainkin alleni Jaden. En ollut erityisen innoissani. Kisatreenin kannalta ei haittaa mutta pelkäsin rikkovani itseni. Ratsukoita oli tänään 5.

Alkuverkassa tamma oli yllättävän tasainen. Vain kertaalleen ravissa meinasi jumahtaa ja piti kovemmin käskeä liikkeelle. Vauhdissa löytyi hyvin säätövaraa. Laukassa ope käski työstää eikä vaan kaahottaa eteen. Oikealle piti taivuttaa huolellisemmin ja se selvästi oli Jadelle vaikeampi suunta. Alkuverkassa tein laukanvaihdot molempiin suuntiin, vasemmasta oikeaan meinasi jäädä vaihtumatta kun en saanut kaulaa suoristettua.

Itse tunti sujui aika pitkälti samoilla urilla kuin eilinen estetunti. Verkkahyppyihin kapealle tosin lisättiin pysähdys ja voltti. Ensin vasemmalta, pysähdys noin 20 metriä ennen estettä. Ekalla kerralla meni pitkäksi. Voltti kulmaan kapean jälkeen. Pysähtymiset parani paikoilleen ja tamma vaihteli myötälaukat tarvittaessa itse. Toiseen suuntaan myös ekalla kerralla meni vähän pitkäksi. Jollakin kerralla lähestyessä raipasta tamma vaihtoi väärän laukan mutta korjasi itse myötäiseksi. Taisi olla jo toinen kerta kun oli niin super että meille riitti. Koska alla oli Jade niin kuskille oli suuri palkinto ettei tarvi hypätä enempää.

Muita esteitä ei taidettu verkkana tulla. Rata oli sama kuin eilen. Tänään aloitti hepat joten jäätiin neljänsiksi. Hyvä laukka alle ja menoksi. Ykkönen ok. Silti kakkoselle hyytyi ja tyssäsi. Lisää vauhtia ja yli vaan tyssäsi heti linjan seuraavalle. Taas vauhtia ja yli, nyt päästiin samoilla vauhdeilla myös sarjan a muttei okseria. Kolmas vauhdinhakureissu ja nyt ylittyi loppurata.

Toinen poni hyppäsi välissä ja sitten oli meidän sakkokierros. Nyt kunnon usvalaukalla liikkeelle. Ykkönen putosi mutta muuten kaikesta yli. Taisin lopussa jopa niin innostua että alkutunnin malttaminen hukkui ja hyppäsin yhden esteen ennen ponia. Harvinainen virhe tämän tamman kanssa. Estekorkeus taisi olla se sama 80 kuin eilen.

Onhan Jade parhaimmillaan mainio hyppykaveri. Vaan epäluotettavuus nakertaa sen pisteitä pahasti. Itselleni isot taputukset siitä että vaikka tuli kolme kieltoa niin olin tiiviisti kyydissä enkä meinannutkaan keikkua alas. Jihuu!

Loppuraveissa tamma oli mainio. Eteni, kuunteli ja taipui. Olisipa se aina heti alkutunnista tuollainen. Tänään ratsuni jatkoi seuraavalle tunnille. En muista tällaista aiemmin tapahtuneen.

Ongelmia:
3 kieltoa
pudotus
välillä perä lensi

Parannusta:
laukat nousi joka kerta taistelematta

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Helleövereiden viimeistely siirtymillä

Päivän kolmas hevostelu oli iltatunti Mallulla. Ratsu oli valmiiksi tunnilla, tällä kertaa taas Roze. Vaikka menin sillä eilen niin välissä ehdin olla kolmen muun tamman kyydissä. Aika tammapainotteista tosiaan. Vähän meinasi säädöt olla hetken hakoteillä mutta pian Rozekin tuntui kovin tutulta. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli parinkympin paikkeilla. Kenttä meni varjoon eikä siis enää oltu hellelukemissa.

Tänään jatkettiin siirtymien parissa. Aika samanlainen tunti kuin eilen Listran kanssa mutta vielä vähän tiiviimpi. Alkulämmittelyn jälkeen Roze rupesi lyhenemään. Tänään tehtiin taas ihan reilusti laukkatyötä. Alkuun vähän pidempi pätkä, myöhemmin puolikkaan kentän verran kerrallaan.

Laukassa Roze oli pidempänä enkä saanut sitä ottamaan niin hyvin painoa takaosan päälle. Tästä seurasi että siirtymät alaspäin ei olleet kovin sulavia. Onneksi lopputunnista tehtiin vastalaukkakiemuran ohella nostot käynnistä sekä siirtyminen takaisin käyntiin. Alkuun ohje oli toisella sivulla ravata voltteja. Tilanpuutteen takia siinä päädyttiin kuitenkin menemään käyntiä. Me sovellettiin omiamme ja jatkettiin aiemmin tehtyjä ravi-seis -siirtymiä. Piti saada tamma reagoimaan hidastuksiin paremmin ja saada painoa taaemmas. Lopulta lisäsin tähän vielä peruutuksia. Vastalaukkakaarre ainakin parani lopulta molempiin suuntiin alun kanttailusta paljon tasapainoisemmaksi. Käyntisiirtymistä ei tullut priimoja mutta hieman parempia niistäkin.

Loppuraveissa Roze oli melko hyvä. Taipui, oli lyhyt ja kantoi itsensä. Lähes hyvä muttei ihan. Pohkeista eteen lyhyenä ei tullut ihan pyydetysti. Ravin kasvatus pidensi hevosta tarpeettoman paljon ja poljenta tuli turhan paljon edestä. Se yllätti että kun lopulta piti ravissa antaa pidempää ohjaa niin siinä Roze ei (enää) lähtenyt nykimään ohjia eikä painamaan niille vaan keveästi päänsä kantaen venytti ohjan perässä. Mainiota.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Tunnin jälkeen tehtiin taas sienipesu. Taas sitä piti kauhistella. Sieni itsessään ei ollut pelottava eikä sienellä pyyhkiminen kamalaa mutta välillä piti silti kavahdella taaksepäin. Sen verran jännää oli että välillä tamma mieluummin tuijotteli epäluuloisena kuin söi ruohotupsuja.

Ongelmia:
siirtymät laukasta käyntiin ja seis
vähän nyki taas ohjia

Parannusta:
vastalaukat helposti
laukka tasapainottui loppua kohti
hyvin jaksoin 3 tuntia

Hieno verkka ja huono rata

Keskiviikon estetunnille sentään sain Lidan. Välissä käytiin vähän siirtelemässä esteitä, sitten kotoisan tamman kyytiin. Tällä tunnilla oli 6 ratsukkoa ja hevosten kokoskaala oli laaja. Lida Sintin jälkeen ainoana hevosena.

Alkuverkassa ei tehty ihmeitä. Vähän taivuttelua, eteni ok eikä tuijotellut. Suht tasainen. Laukassa vähän spurtteja. Välillä lähti, välillä vähän himmaili.

Verkkaesteenä tultiin kapeaa. Ensin vasemmassa pitkällä lähestymisellä. Siististi yli molemmilla kerroilla, myötälaukkakin taisi säilyä. Oikeassa kierroksessa piti ottaa hypyn jälkeen raviin. Tultiinkohan kahdesti. Toisella kerralla väärässä laukassa alas. Toisella ponnistettiin yhdessä vähän kauempaa. Ei kopistu esteeseen. Viimeisenä vielä kertaalleen lävistäjäokseri. Taas ope katsoi muualle ja kolmas oikein siisti hyppy laukanvaihdolla.

Ponit hyppi radan ensin. Meille siis kohtuuttoman pitkä odottelu. Koomattiin Lidan kanssa päiväunitilassa. Aurinko porotti ja oli ihanan lämmin. Ilman turvaliiviäkin. Se oli penkillä vahtimassa.

Me hypättiin Lidan kanssa vikana. Olisi pitänyt spurtata vielä paremmin alle ennen aloitusta. Nyt tultiin turhan ponnettomasti kapealle ja se putosi. Seuraava oli tien puolen 4 askeleen linja. Siitäkin ekalta puomi mukaan ja matkalle kiemuraa. Siitä aika nopea kaarre lyhyen sivun suuntaiselle 1 laukan sarjalle, se puhtaasti. Taas käännös esteelle tuli nopeasti, okseri lävistäjällä. Lida laskeutui vasemmassa eli väärässä alas ja korjasi itsensä lennossa oikeaan. Vau! Sitten ykkönen eli kapea toiseen suuntaan ja siitä kaareva aiemmin hypätylle okserille. Taisi olla ok. Vikana vielä lävistäjällä muuri. Askel ei osunut yhtään ja vaan jäädyin. Tultiin juureen, Lida kapusi ihmeen kaupalla puhtaasti yli ja minä keikuin kyydissä miten sattuu mutta onneksi helposti satulan yllä pysyen.

Valitettavan epätasaista taas vaikka verkkahypyt meni niin kivasti. Kaksi ekaa keilattiin alas eikä muuallakaan oltu oikein tasaisessa rytmissä. Kuvittelin että estekorkeus olisi ollut jossain 70 sentin alapuolella mutta tarkempi tiirailu osoitti että nehän oli 80! Pari oli 75. Miten ne näyttivätkään niin pieniltä?

Ei tultu sakkokierroksia vaan taas tuli kommentti että huomenna jatketaan.

Ongelmia:
epätasainen rata
kaksi pudotusta

Parannusta:
tosi hyvät verkkahypyt
80 cm esteet näytti mineiltä

Suoristus- ja taivutusyrityksiä

Katselin etukäteen että keskiviikkonakin paukutellaan hellelukemia. Loistava päivä siis ottaa taas heppaöverit. Uotilaan rästimään vikoja pois. Ensin koulutunti jonne suureksi yllätyksekseni sain Nupun. Muuten oli asiallisesti mutta satulavyötä kiristäessä uhkaili hampailla. Ratsukoita tunnilla oli n. 5.

En muistanut yhtään tamman käyttöohjeita. Pidemmälle ohjalle ja paremmin suoraan oli open antamat lähtökohdat. Kuvittelin että on suora mutta vasen korva tosiaan oli vähän alempana. Rennot kädet ja pikemminkin löysää menoa. Alkuun kun yritin ratsastaa eteen tuntumalle. Löntystely luonnistui kyllä sekin helposti. Laukat nousi nätisti eikä olleet pahiten kulmikkaita. Edettiin rauhassa ja ohjat oli mielestäni sangen pitkät.

Päivän tehtävänä mentiin suorilla suoraan ja tehtiin kulmiin voltit. Kaikissa askellajeissa kierros kerrallaan. Ohje oli taivuttaa varsinkin oikealle kunnolla ja suorillakin pitää asetus oikealle. Oikeassa kierroksessa käynnissä tuli vihdoin kauniita pätkiä. Ravissa ne taas hukkui. Laukat jolkoteltiin rauhallisesti. Bonuksena mentiin vähän vastalaukkoja, nekin Nuppu suoritti tasaisesti.

Loppuraveissakaan ei tullut suuria ihmeitä. Tamma ei ollut läpi vaan jolkotti nenä pitkänä. Mutta aika tasaisena ja suht tyytyväisen oloisena.

Ongelmia:
taas jäi semmonen olo etten osaa juuri mitään

Parannusta:
tänään en ottanut hyvin tai huonosti menemisistä yhtään stressiä

tiistai 24. toukokuuta 2016

Vielä lisää siirtymiä

Tiistain iltatunnille minut kelpuutettiin seitsemänneksi. Sain valita Rozen ja Listran väliltä ja tahdoin toki jälkimmäisen kun se tulee niin harvoin tarjolle. Ei puhettakaan että olisin tahtonut Listralla mennä ilman satulaa. Onneksi Rozen kyydissä hiertynyt takapuoli ei kipuillut satulassa. Kumpparit oli apuna.

Tämäkin tunti mentiin siirtymien parissa. Nyt pari astetta tiiviimmin kuin edellinen. Tykkäsin. Tekemistä oli aika paljon muttei kuitenkaan liikaa. Alkuverkassa huomasin miten itse olin tylsämielinen ja jolkottelin uraa pitkin muiden volttaillessa omiin tarpeisiin. Alkuun Listra oli vähän jäykkä mutta notkistui paremmaksi. Aika pitkä pätkä tunnista mentiin jalustimet kaulalla.

Ratsun jännittyneisyyden taso vaihteli tunnin aikana paljon. Kunnon pakospurtteja ei tullut mutta pari kertaa hätkähti, ainakin kerran kiihdytti ja laukasta jumi portin kohdalle kahdesti. Siihen en oikein keksinyt syytä. Tulipahan harjoiteltua ratsun huomion kiinnittämistä itseeni.

Tämän tunnin siirtymät tehtiin askellajien yli. Ravista pysähtyi näppärästi, samoin takaisin raville päästiin hyvin. Yritin keskittyä siihen etten vetäisi ohjista jo ravia pyytäessäni ihan varmuuden vuoksi. Laukka nousi helposti sekä käynnistä että pysähdyksistä. Parhaimmillaan ampailematta. Yritin saada tammaa kulkemaan rentona ja energisenä ja hetkittäin siihen päästiinkin. Silloin muistin kehua kovasti. Laukassakin oli ihanan helppo istua kun tamma toimi oikein. Laukasta käyntiin tuli muutamien raviaskelien kautta ja laukasta pysähtyi jopa vielä paremmin. Pari metriä jarrutusmatkaa. Muutama käyntiaskel.

Mainio tunti. Sopivasti haastetta ja Listra kulki aika kivasti. Pätkittäin kivan tasainen. Välillä toki yritti vetää kuonoa pitkälle.

Ongelmia:
jännittymiset

Parannusta:
oikein näppärä siirtymissä
hyviä tasaisia pätkiä väliin

Hellettä pitelemässä Rozen kyydissä

Tiistaina lämpömittarin lukema kipusi hellerajalle. Loistava tekosyy lusmuta sisälajit ja karata tallille. Ekalle tunnille pääsin kolmanneksi ja sain Rozen. Auton huoltoreissun takia pyöräilin paikalle ja osin taas oman kiireisen aikatauluni takia kysyin sopiiko mennä ilman satulaa. Myöntyvä vastaus tuli.

Roze oli kivan tasainen. Vauhtiakin oli. Muille annettiin tehtäväksi ravata meidät kiinni ja siinä niillä olikin tekemistä. Meidän kannalta hyvä ettei tarvinnut olla kenenkään pölypilvessä. Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja ratsastettiin erilaisia ratsastusradan teitä. Meille tuli bonuksena parit käyntiväistöt. Ne oli meidän tunnin huonoin osuus. Hidastui ja meni mutkalle ja takaosa jäi vaikka kuinka yritin estää.

Laukat nousi aika näppärästi, tosin välillä tuli väärää. Ravista pysähtyi asiallisesti. Käynnissä tuli kivoja oikein keveitä pätkiä. Taivutukset ihan ok. Ei mitään ihan hohdokkainta. Takaosa toimi mutta ravissa ja laukassa olisi voinut olla vielä pyöreämpi. Tykkäsin kun kerrankin laukattiin kunnolla useampi kierros uraa pitkin putkeen ja väliin muutama ympyrä. Lopputunnista Rozen laukkavauhti vähän meinasi hiipua mutta raipalla muistuttamalla sieltä sai oikein hienoa, reipasta poljentaa irti.

Tänäänkin tamma vähän nyki ohjia muttei ihan pahiten. Vain kertaalleen taisin keikahtaa kaulalle.

Ongelmia:
laukka nousi jokusen kerran vääränä
takapuoli hiertyi
minä ja tamma hiottiin housuni ihan märiksi istuntani alta

Parannusta:
kyydissä oli tosi helppo olla
käynnissä lyheni ja keveni hetkittäin mainiosti

maanantai 23. toukokuuta 2016

Päivän kolmas tunti esteillä

Maanantaina hevoshulluus meni siihen pisteeseen että ratsastin triplat. Vika tunti oli 4 ratsukon voimin esteitä ja sinne sain Ressun. Ruuna oli tehnyt yhden tunnin aikaisemmin.

Alkuverkassa poni eteni mutta reippaampaa menoa piti vähän patistella. Irtosi onneksi sitäkin. Irtosi jopa pyydetty laukanvaihto! Tosin pari askelta myöhässä. Laukassa voltattiin ja taivutettiin, nahkeasti taipui.

©Krista
©Krista

Ensimmäinen pikkupysty tultiin kertaalleen ravissa, sitten käynnissä. Käyntihypyissä en osannut olla yhtään mukana vaan keikuin aina jäljessä miten sattuu. Tarkoitus siis oli että nimenomaan hypätään käynnissä. Kerran taidettiin keilata puomi mukaan.

©Krista

Vihdoin este nousi ja tultiin laukassa. Kivoja hyppyjä ja usvatin ponia aika reippaasti eteen että estettä kohti sai vähän pidätellä. Helposti yli, ysikymppiin asti. Siitä ylös ei tainnut nousta.

©Krista

Sitten tultiin pikkutehtäviä. Innari ja pysty, innari, linja ja pysty. Reitit vaihdettiin hankalammiksi ja tultiin innarille ja linjalle tiukoilla teillä. Ressu yllätti ja hyppäsi silti mukisematta. Ainoa, jota vähän arpoi oli lieriöokseri ekaa kertaa isompana. Askeleetkin venyi hyvin ja 20 metrin väli mentiin samalla 5 laukalla kuin hevoset.

©Krista

Vikalle kierrokselle esteet oli jo sangen korkeita. Koska Limoza kielteli ennen meitä enkä ollut kovin hyvällä uskolla menossa niin okseria onneksi laskettiin meille. Ehkä metristä jonnekin 80 cm tienoille. Saattoi olla jopa pienempi kuin edellisellä kierroksella. Innarin poni ylitti yhä hyvin ja yllätin itsenikin miten hyvin sain oltua kyydissä. Marimekko keilattiin mukaan oikein kunnolla mutta 5 laukalla taidettiin selvitä väli okserille. Pysty nyt hyvin vaikka taas usvatin aika lujaa. Lopetin tähän kunnes muistin että vikalla kierroksellahan piti ottaa alku vielä uudestaan. Ei mitään uutta. Innari ok ja marimekko alas. Lopuksi saatiin sakkona vielä pelkkä marimekko. Sain onneksi korjausvinkiksi olla itse vähemmän sisäkaarteessa ja se auttoi. Ei kyllä hypätty ihan suoraan mutta puhtaasti. Se riitti. Innari oli ehkä 70 cm, pystyt n. 90. Veikkaan että ison okserin kanssa olisi tullut ongelmia, joten hyvä että sitä laskettiin.

©Krista

Meille oikein hyvä tunti. Poni liikkui ja hyppäsi kaiken. Enkä kamalasti tutissut esteistä. Piruuttani jätin taas turvaliivin laittamatta. Vaikka kyllä se 90 cm ponin kyydistä näytti jo isolta.

©Krista

Loppukäynnit käytiin laavulla.

Ongelmia:
tunnin jälkeen taluttaessa meinasi häipyä omille teilleen

Parannusta:
hyppäsi hienosti
eteni
irtosi laukanvaihtokin sileällä

Krista kuvasi meitä Aman kameralla:

Koulutuplat Rozella siirtymien parissa

Maanantaina tuli iltapäivästä kyselyä että mille tunnille olen tulossa kun illalla on esteet. Vastasin toki että voisin tulla kaikki. Varsinkin kun ulkona paistoi aurinko ja lämmintä oli +21°C. Alkuun luvassa siis koulua ja koulua. Molemmille tunneille Roze. Ekalla ratsukoita oli 5, jälkimmäisellä 4. Molemmilla tehtiin siirtymiä.

Meno oli peruskelpoa. Ei vaadittu kovin paljoa, joten vähän luistelin matalan aidan kohdalta. Alkuun Roze oli vähän kipittävä mutta toisella tunnilla kaivattiin jo lisää ravia. Siirtymät ylös oli ihan ok, ravista seis myös mutta laukasta alaspäin himmailut valahti pitkiksi. Laukkaympyröillä sisään taivuttaminen oli työlästä.

Tänään tamma ei loksahtanut missään vaiheessa superhyväksi. Käynnissä kyllä keveni hetkittäin hienosti edestä. Jälkimmäisestä tunnista mentiin iso osa ilman jalustimia ja se tuntui oikeastaan helpommalta.

Kovin rankkaa ei ollut ja vesipullosta muistettiin tarjota huikkaa. Roze jatkoi vielä kolmannen tunnin putkeen.

Ongelmia:
laukasta käyntiin siirtymät
laukkaympyrällä taivutus
nyki ohjia

Parannusta:
pyytämällä sai lisää ravia
suht tasainen
sain kehuja keskittyneisyydestä

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

2-tason debytti Hempalla

Sunnuntaina oli taas herätys puoli kuuden aikoihin. Kisapäivä Pikkaralassa, ORK:n 3-tason kisat, joihin meidät päästettiin hyppämään 2-tason 90 cm Hempan kanssa. Läheltä piti ettei kisalupaa evätty koska en eilen päässyt treeneihin.

©Venla

Anne ihanasti valmisteli meidän lähtöä pakkaamisella jo eilen. Tänään sitten kisanumeroiden kiinnitys, huovan vaihto ja hevosen puunaus. 08 aikoihin lähtö tallilta kisoja kohti. Meidän luokkamme oli 1b, 90 cm, arv. 367.1. Ekana oli poneille 80 cm. Rataantutustuminen oli yhteinen ja aikataulullisesti todella näppärää. Radan ehti kiertää rauhassa (ei pelokkeita, ei tolkkuja oikoreittejä) ja katsoa pari suoritusta alle. Sitten purkamaan ja varustamaan Hemppaa. Oma lähtövuoro oli alunperin yhdeksäs mutta kun välistä jäi 2 ratsukkoa pois niin seitsemäs.

Kaisa kuvasi ratapiirroksen. Märän pohjan takia 5A purettiin pois.

Ruuna oli kisapaikalla ihanan tolkku. Toki selvästi jännitti mutta ei hötkyillyt ja totteli. Kun päästiin maneesiin niin tasoittui. Maneesissa max 8 ratsukkoa ja oltiin aika sopivasti paikalla. Päädyssä oli pieni kävelyalue, siinä pyörittiin hetki. Sitten estepuolelle ravailemaan. Verkka oli oikeassa kierroksessa, mikä asetti vähän hankaluuksia vasemman pohkeen läpiratsastuksen kanssa. Onneksi välissä oli kaksi hiljaisempaa hetkeä. Ensin vähän volttasin keskellä vasempaan. Myöhemmin pyöräytettiin molemmat verkassa olleet ratsukot vasempaan kierrokseen ja laukattiin hetki. Kun tuli enemmän väkeä niin komennettiin oikea kierros takaisin. Mutta tämä riitti vasenta.

Tämä yrittää olla iloisia ilmeitä.
©Venla


Laukassa tein vähän temponmuutoksia. Hemppa nyppi ohjista mutta muuten oli tasainen. Ensimmäiset verkkahypyt ristikolle oli haastavia kääntämisen takia. Hemppa tykkäsi vaihdella urallakin laukkaa oikeasta vasempaan. Tästä ei tullut kehuja koska oikeassa olisi pitänyt pysyä. Ristikko tultiin pari kertaa, samoin pysty. Ihan ok mutta alastulossa taisi olla vasen laukka. Lopuksi hypättiin vielä okseri kun meidät mainittiin valmistautuvissa ratsukoissa jo toisen kerran. Oikein hyvä hyppy ja siitä suoraan pihalle.

Kuski mutristelee, Hemppa edustaa.
©Venla


Aikataulutus oli oikein passeli, sillä kovin pitkään ei ehditty alhaalla kentän laidalla odottaa kun päästiin jo aitoihin valmistautumaan suorittavan seuraksi. Odottaessa käveltiin kentän ympäri. Hemppa ei tuijotellut mitään muuta paitsi yleisöä. Riemuitsin että tajusin mennä siitä ohi ja vieläpä käynnissä. Vähän ehdotteli pakittelua juuri lähtölinjan kohdalla, onneksi siinä oli vielä aikaa ja päästiin tilanteesta lopulta rauhassa yleisön edestä kävellen. Lähtömerkin jälkeen otin laukan ja vetäisin saman kierroksen kentän ympäri laukassa. Hemppa eteni ihan hyvin eikä tuijotellut ylimääräisiä.

Ykköselle roikastiin kaukaa. Näemmä myös korkealta.
©Venla


Nelosena oli trippeli hieman hankalalla lähestymisellä.
©Venla

Nyt ei yleisökään enää haitannut ja ykköselle linjaus onnistui hyvin. Askel ei ihan sopinut ja Hemppa päätti hypätä kaukaa. Vaikken ollut ihan hypyssä mukana niin taputtelut kuskille että keikuin kuitenkin aika tasapainoisesti matkassa. Kaarre oikealle ja laukkakin oli myötäinen. Kakkoselle tultiin vähän juureen mutta Hemppa nosti jalkansa yli. 5 laukkaa linjalle yhä oikeassa laukassa ja kolmosesta paremmin yli. Vasen laukkakin löytyi. Päädyssä oli lällyä ja kaarteessa neloselle laukka kaikesta huolimatta vähän hidastui. Trippelistä päästiin silti puhtaasti yli ja paikkakin oli suht ok. Tässä välissä meillä saattoi olla kaarteessa väärä laukka.

Sarjasta jäi pelkkä pysty.
©Venla

©Venla
Vitosena ei tosiaan ollut sarjaa vaan pelkkä pysty. Ok yli ja myötälaukka. Kutoselle kierrettiin ysin sisäpuolelta, varmuuden vuoksi suora lähestyminen. Muistin jatkaa seiskalle ja myötälaukkakin löytyi. Taas vähän varmistelin että portista mennään yli ja niin mentiinkin. Sitten päädyssä vähän eteen ja linjaus ykkösvaiheen vikalle. Nätisti yli, siistit 7 askelta väliin ja ysistäkin yli. Taas myötälaukka. Hieman eteen mutten lähtenyt kiihdyttelemään tai kurvailemaan.

Kutonen.
©Venla
Seiska. Pientä varmistelua, epämääräistä kenotusta ja kieroja ranteita.
©Venla
Kympille sangen suoraan. Sen olisi voinut hypätä myös vinoon ja kiertää kakkosen sisältä mutten tahtonut riskeerata. Yli ja kakkosen ympäri. Myötälaukka! Taas vähän eteen ja lopuksi vielä vikalle linjalle. Nyt en suoristanut portille ihan niin huolellisesti muttei haitannut. 5 askelta väliin ja vielä vikasta yli. Sillekin tuli vähän hassu hyppy mutta puhtaasti yli.

Ysi.
©Venla
Takana 11.
©Venla

Eka 2-tason luokka ja 0-0. Jihuu! Kuulutettiin perään että tässä vaiheessa neljänneksi. Aika pitkään roikuttiin sijoituksissa kiinni mutta koska tuplanollia tuli paljon eikä yritetty ratsastaa aikaa niin lopullinen sijotus oli 19. 38 kisaajan joukosta. Rata oli siisti (toki omia jalkoja pitäisi saada paremmin alas ja hillitä yläkropan sukeltelua), esteet ihanan pieniä ja kaikki meni hyvin. Kyllä meidät ehdottomasti kannatti päästää kisaamaan!
12 ja tähän se loppui.
©Venla



Kaisalle kiitos radan videoinnista!

torstai 19. toukokuuta 2016

Yllätysalkeisesteitä

Torstaina kävin vielä Mallulla iltatunnilla. Ratsukoita kivasti vain 4. Mulle oli jaettu Sokeri joka oli jo hommissa. Alkukäyntien aikana hihkuttiin opelle että voitaisiinko hypätä. Eipä siinä juuri ylipuhumista tarvittu kun ope jo kantoi esteet paikoilleen. Kaksi pystyä. Toinen pitkän sivun sisällä, toinen lävistäjällä.

Sokeri liikkui ihan hyvin mutta tuntui pitkältä ja etupainoiselta eikä taipunut kovin kauniisti. Kulmia vähän kanttailtiin aiempaan tapaan. Laukassa varsinkin. Jalasta liikkui ihan hyvin eteen ja jarrutkin toimi. Kevyessä istunnassa ohjeeksi tuli pitää nilkat lähempänä hevosta.

Hypyt tultiin kunnon alkeiskurssityyliin. Osasto pitkälle sivulle ja siitä yksitellen esteen yli. Ensin pitkän sivun suuntaista, myöhemmin lävistäjäestettä. Alkuun Sokeri yritti kiihdytellä kohti estettä. En sallinut. Myöhemmin kun askel ei sopinut niin tarkkoi paikan ravilla, en oikein tykännyt. Maanantaiopelta olisi tullut huutia. Lävistäjäesteelle saatiin kai pääosin laukka vaihtumaan (vasemmasta oikeaksi). Loppua kohti kun eteneminen oli kunnossa niin ravin sijaan Sokeri loikki kaukaa. Esteet oli kääpiöitä, joten selvittiin hyvin. Ohjauksen kanssa piti olla tarkkana, sillä ohjaustehostin oli näemmä herkillä ja pienillä pyynnöillä tuli isoja kiemuroita.

Loppuun hypättiin vielä 3 hyppyä peräkkäin, pysty siis vielä toisesta suunnasta. Ekalla kierroksella kuulemma kaahailtiin liikaa. Omasta mielestä kivan reippaasti ja vielä vähän pyysin. Toiselle nosti esteet 65 ja 70 senttiin, yhä näyttivät mineiltä. Tultiin rauhallisemmin ja siististi mentiin.

Loppuraveissa Sokeri rupesi myötäämään, itse arvelin että meneekö jo liian matalaksi.

Hyppyteknisesti ei mikään huipputunti mutta olipa kiva päästä loikkimaan. Turvaliiviä en osannut kaivata missään vaiheessa.

Ongelmia:
ei ihan avuilla
kulmat
kiemursi herkästi
ei kovin teknistä

Parannusta:
kaikesta helposti yli
vaihdotkin löytyi

Normimenoa pienillä kääntelytehtävillä

Torstaina meitä oli 5 ratsukkoa hyppäämässä aurinkoisessa +15°C kevätkelissä. Lida oli itseni jäljiltä, joten ei tarvinnut säätää mitään. Martingaalitkin oli valmiina. Hoitaessa oli vähän hapan.

Tänäänkään tamma ei ollut koulumoodissa. Sileän meno oli aika epätasaista. Pyöristyi hetkittäin mutta sitten taas turpa nousi enkä osannut täsmäiskuja saada takaisin rennoksi. Muutamia kivoja pätkiä tuli kuitenkin väliin kun muistin rentouttaa käteni. Vasemmassa laukassa oli tosi hankala saada nenää sisään.

Yllättäen päivän ensimmäinen kavalettitehtävä tultiinkin käynnissä. Voltteja molempiin suuntiin ja nenää alas, linjalla ohimennen kaksi kavalettia. Eikä edes keilattu joka kerta. Volteilla kulki ihan asiallisesti ja rentoutti turpaa taivutuksen mukaan.

Ravissa tultiin volttailua sisältävää puomitehtävää. Eteenmeno jalasta oli nahkeaa. Volteilla tasoittui mutta suoristusten aikana jännitti päätä ylös. Välissä ratsastettiin ravia eteen. Käytin tähän hetken enemmän ja sain lopulta oikeassa kierroksessa pitkälle sivulle rentoja ja venyviä raviaskeleita.

Laukassa tultiin ristikkoa kahdeksikolla. Vaihdot oikealle oli tänään hukassa, vasemmalle tuli hyvin. Sitten ratana tultiin ristikko, samaan suuntaan jatkaen ja lävistäjäpysty, ristikko toisesta kierroksesta ja toinen lävistäjäpysty, kaareva kapealle puomikasalle, kulmaan voltti, 3 esteen jumppa, voltti ja 4 + 1 esteen jumppa. Kaksi kierrosta ja yhä vaihdot oikealle oli hukassa. Ehkä kuski olisi kaivannut vielä enemmän kovistelua. Lidalta luonnistui mukisematta jopa vastalaukkavoltti eikä sen tehnyt edes mieli vaihtaa. Jumpat oli hankalia istua kun mentiin löysästi sisään.

Lopuksi tultiin vielä pelkkä jumppa. Vika este oli askeleen päässä ja nousi puomikasasta okseriksi. Nyt sain herätettyä tamman hyvin sisään. Sain istuttua innareilla ihan ok, kantapäät pysyi alhaalla. Okserikin siististi yli. Korkeutta sillä max 70 ja muut oli paljon pienempiä.

Lopetettiin tähän, sillä Lida vaikutti väsyneeltä. Loppuraveissakin oli yhä samaa epätasaista menoa. Välillä parempia pätkiä, välillä turpa nousi.

Ongelmia:
tuijotti naapuripihan tapahtumia koko tunnin
epätasainen
jäykkä vasemmalle
myötälaukka esteillä oli taas hukassa, tarjosi vasenta
vähän löysä ja pudoteltiin taas tavalliseen tapaan

Parannusta:
ei säikkyjä
kaikesta yli (tai läpi)

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Pudotuskiintiö taisi täyttyä maanantaina

Keskiviikkoiltana pidettiin porukalla korvaava tunti tallin puolesta perutulle kerralle. Kaikki 4 ratsukkoa paikalla. Mulle tuli Lida, joka oli valmiiksi jo hommissa. Satulan vaihto ja martingaalit. Tammalle oli maanantain jälkeen ilmestynyt vihdoin myös puuttuva alaturpis sekä näemmä kumitutit. Aurinko paistoi ja mittari näytti jotain +10°C paikkeilla. Ehdotin opelle että seuraavissa kahden radan kotikisoissa voisin hypätä 60 tai 70 alle. Ei tullut tyrmäystä.

Selkäännousuni penkiltä oli sangen eksoottinen ja kun Lida lähti liikkeelle niin löysin itseni kaulalta. Onneksi himmaili sen verran että sain lopulta kammettua itseni satulaan.

Tänään tamma ei ollut koulumoodissa. Alkuverkkailu oli kammottavan epätasaista. Juoksi alta tai hyytyi, reagoi aika satunnaisen tuntuisesti. Yritettiin tehdä raviväistöjä. Ei pyöristynyt kuin käynnissä. Ei onneksi säikkynyt tai tuijotellut. Vähän pinkeä oli hetkittäin. Tästä onneksi lähti vähän tasoittumaan.

Aloitettiin keskellä kenttää olevan puomikasan yli. Kohti tietä ravissa, puomeilla laukka ja vuorotellen eri suuntiin. Puomeilta piti jatkaa suoraan. Meillä onnistui yksi kolmesta. Joko nousi laukka, päästiin suoraan tai löytyi myötälaukka. Vähän piti raipalla herätellä että tamma rupesi reagoimaan nostopyyntöihini. Lopulta muutaman sakkokierroksen jälkeen löytyi jo kelvollinen eteneminen.

Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin laukassa maneesia kohti. Vaihto puomikasalla. Vasemmassa kierroksessa en meinannut löytää reittiä suoraan kentän poikki. Yllättäen vaihdot kuitenkin löytyivät vaikken tajunnut jatkaa puomien jälkeen suoraan. Kanttasi Lidakin mutten edes yrittänyt tulla suoraan. Lopulta meni kerran höpöksi ja jäi vaihtumatta oikeaan, sakkokierroksella päästiin suht suoraankin. Yhtä vaille kaikki vaihdot puomeilla, vau!

Tämän jälkeen tultiin samaa pystynä kohti maneesia. Edelleen vaihtoi. Kun perään lisättiin kaarevalla tiellä n. 6 askeleen päähän toinen este niin vaihdot oikealle hukkuivat. Vasemmalle päästiin sujuvasti okserille. Oikealla odotti kapea. Osuttiin sille mutta laukka oli monesti väärä tai ristillä. Ainakin 1 pudotus ekalle. Kuskille tuli sanomista yläkropan puutteellisesta kääntämisestä oikealle (oikeassa kierroksessa?) ja siitä että Lida viettää hypyissä oikealle. Jälkimmäistä en edes huomaa.

Pienenä radanpätkänä tultiin 6 hypyn kääntötehtävä. Ekalla kierroksella korkeutta n. 70 cm. Hyppäsin kolmantena. Vaikka katsoin kaksi suoritusta alle niin hyppäsin kolmantena vahingossa väärän esteen. Hups. Alku ei muutenkaan ollut häävi kun kaksi ekaa kaarta väärässä laukassa. Päätin aloittaa lennossa alusta. Se kannatti, sillä nyt löytyi kaikki myötälaukat, trippelille hieno hyppy ja vain vika lähti mukaan. Vau!

Seuraavalle kierrokselle esteet nousi kasikymppiin. Yllätettiin Lidan kanssa ja suoritettiin kympin arvoisesti. Myötälaukat eikä edes hipaisuja, kaikki esteet pysyi ylhäällä! Vau taas! Enkä tajua mitä tein erilailla. Herätin eteen, muistin puolipidätteet, yritin säilyttää saman rytmin ja ratsastaa kaarteissa energisesti.

Tässä vaiheessa arvottiin taas että pitäisikö lopettaa kun on hypännyt näin hyvin. Taputtelin toki vuolaasti. Tultiin vielä sarjaa, nyt pukittelupaikasta poispäin. Onneksi lähestymislinja oli pitkä, sillä meni aika pitkään saada tamma suoristettua. Paikka osui hyvin ja Lida leiskautti hienoilla hypyillä yli. Varmistelin vähän jälkeen että keula pysyy ylhäällä. Tällä kierroksella me suoritettiin neljästä ratsukosta tyylikkäimmin. Eipä ole tämmöstä sattunut pitkään aikaan. Otettiin kuitenkin vielä uusiksi. Okseri nousi noin ysikymppiin. Itseluottamus oli yhä hyvällä mallilla ja yhtä tyylillä mentiin edelleen. Saatoin kyllä itse heilua jotain kyydissä, sillä okserin jälkeen tamma spurttasi. Meno haltuun ja taputtelu hyväksi. Tämä riitti meille.

Viimeisistä 18 hypystä meillä putosi vain 1! Viimeiset 10 pysyivät ylhäällä. Vielä kerran vau!

Ongelmia:
alkuun aika epätasainen

Parannusta:
koko tunnilla vaan n. 4 pudotusta!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kiiturin vauhti hukassa

Tiistai-iltana oli viimeinen kerta Riitan tunteja. Perusratsastuksen askeleet pitäisi olla nyt hallussa. Tarkemmin niistä Heponiityn omasta blogista. Tänään tunnilla oli 6 ratsukkoa, keli aurinkoinen +12°C. Poolo ja fleece ja varmuudeksi kaikki sumutettu offilla. Onneksi tänään oli huomattavasti vähemmän hyttysiä kuin viimeksi.

Olin luottavainen sen suhteen että jatkan Sakulla ja näin olikin. Ruuna oli jo aiemmalla tunnilla hommissa ja bongasin toisesta etusesta puuttuvan kengän. Kulki ihan puhtaasti, joten minäkin kyytiin vaan.

Aloitettiin perinteisesti ympyrältä. Taivutus sisään ja rentoutusta. Blogissa puhuttiin lapojen hallinnasta ja alkutunnista opekin siitä mainitsi. En tiedä missä keskittymiseni oli mutta sisäistin tänään vähän vajaateholla. Saku oli turhankin rauhallinen eikä kuunnellut pohkeitani. Kauniisti voisi sanoa että rentoa mutta hyytynyt kuvaisi paremmin. Ravia kevennettiin ympyrällä ja maisemat ei vaihtuneet millään. Tehokkaammalla jalankäytöllä ei tuntunut olevan vaikutusta, totteli paremmin open kauko-ohjausta. Pudotteli välillä käyntiin ja oli ihan työlästä saada takaisin raviin. Kuvittelin että harjoitusravi parantaisi tilannetta. Ohjat rupesivat taas karkailemaan turhan pitkiksi ja ope sanoi siitä jo tässä vaiheessa kolmesti. Voih!

Sitten jatkettiin uraa pitkin. Voltit pitkien sivujen alkuun ja pitkällä sivulla etuosaa sisään. Saku aloitti ihan ok. Taisin unohtaa kehumisen sillä meni vaan huonompaan suuntaan. Hyytyi ja vähän kiemursi. Ensin käynti, sitten ravi ja lopuksi laukka. Kun rupesin tosissani patistelemaan liikkeelle niin alkoi viskomaan päätä. Liekö sitten jännityin niin etten saanut tuntumaa pidettyä tasaisena? Harjoitusravissa yritin istua takaosan päälle, ope kaipasi pidempää istuntaa ja kroppaa hevosen taivutuksen suuntaan. Vatsalihaksiin joustoa. Tosin siinä vaiheessa olin jo lietsonut itseni kokovartalokipsiin silkasta turhautumisesta.

Päivän positiivinen pilkahdus oli että laukat nousi hyvin. Tosin ravihoputtelusta otti laukkaa jo aiemminkin ihan itsekseen. Oikeasta laukasta pudotteli raville mutta nosti pyynnöstä laukan takaisin. Osasin olla hätäilemättä nostoissa. Yhä samaa etuosan siirtämistä. Yritin pitää tuntuman kevyenä ja istunnan vakaana. Välillä meinasi pyöristyä laukassakin mutta meno meinasi hyytyä samalla. Nyt mentiin eteen. Ei edelleenkään erityisen reippaasti mutta vasen laukka taisi pysyä yllä. Ensimmäinen kerta kun laukattiin pidemmät pätkät kerralla. Hyvä näin ja yhä tuntui jäävän vähän puolitiehen. Kääntäminen ainakin oli levähtelyä (leviämistä).

Loppuraveissa huomasin että ruuna oli edelleen hyvin toispuoleisesti ohjissa kiinni. Vaikka yritin korjata asiaa aiemmin. Ehkä tähän olisi kaivattu myös takaosan väistätystä. Uraa pitkin loppuravissa eteni vihdoin ok mutta sitten häiritsi vinous. Vasemmasta ohjasta myötäämällä turpa kääntyi ulos. Käynnissä piti vielä hinkuttaa hetki ylimääräistä. Parani sen verran että sain annettua pitkät ohjat paremmasta hetkestä.

Tunnin jälkeen olin aika angst. Kuvittelin että istunnassani oli tänään jotain niin pahasti pielessä ettei ruuna liikkunut. Mietin jo että olisi pitänyt lopettaa viimekertaan. Vasta tunnin jälkeen ope muisti että Saku oli se, joka ei oikein tykännyt liikkua ilman kenkiä. Siinäpä olisi kuskille mieluinen selitys. Tämä jäikin ikävästi hampaankoloon. Varsinkin kun tänään olisi omasta mielestäni pitänyt ratsastaa ihan superisti. Ope tarjosi tähän ongelmaan kesän 3 hengen tunteja. Hinta rupeaa vaan olemaan kipurajoilla, 50 e. Toisaalta en ihan hirveästi yllättyisi jos löytäisin itseni sieltä. Vaikka useampi tiistai onkin jo buukattu muulle hevostelulle.

Ongelmia:
eteneminen
vasemmassa ohjassa roikkuminen
volteilla ja kulmissa sisäpohjetta vasten kaatuminen
vanhat istuntavirheeni palasivat
ravissa joustaminen vihlaisi pari kertaa alaselästä

Parannusta:
laukannostot

maanantai 16. toukokuuta 2016

Piste-ennätyksiä hyvässä ja pahassa

Maanantaina Uotilassa oli yhdistetyt koulu- ja esterataharkat. Ratsuksi Lida ja kummempia miettimättä KN ja 80/90 cm. Estekorkeus oli lähtölistaan merkattu 90 cm, mikäs siinä. Molemmat radat putkeen, koulu ensin. Tänään Lida oli pitkästä aikaa vähän hapan varustaa.

Itsenäinen verkka oli maneesissa. Ei ollut ruuhkaa vaan meidän lisäksi vain toinen ratsukko. Joka vaihtui matkalla. Lida oli taas kumman tasainen. Otin ohjat käteen ja tamma pyöristyi. Liikkui jalasta eteen ja taipui. Eikä mitään vastustelua. Jopa alaspäin siirtymät tuli herkästi. Laukat nousi mutta hieman hitaasti, samoin keskiravia en saanut irti. Verkka oli vähän päämäärätöntä haahuilua. Askellajit läpi ja taivuttelua. Sitten lähdin pihalle katsomaan tilannetta.

Siinä vaiheessa tajusin etten opetellut esterataa kunnolla. Esteet ei olleet vielä kasassa kun menin varustamaan ratsuani. Onneksi paikalla oli avuliaita opastajia ja ehdin nähdä kaksi suoritusta. Jälkimmäisen aikana verkkailin jo kouluaidoissa. Pidin raipan vielä pyörimisen aikana mukana.  Edelleen vähän haahuilua. Lähtömerkin jälkeen heitin raipan pois.

Lida oli edelleen yllättävän tasainen. Ensimmäisellä kiemuralla vastusteli eikä keskiravi oikein irronnut. Voltit oli vähän kulmikkaita. Jälkimmäisen kiemuran ajattelin enemmän pienistä voltin palasista ja ympyrän puolikkaasta, meni paljon paremmin. Käyntiin siirtyi ok mutta vaikka pyysin samantien takaisin raviin niin askelia tuli 4.

Käynnissä tuntui todella tahmealta. Pysähdyksessä malttoi seistä muttei ollut edestä ihan tasan. Ravi nousi ok ja laukkakin vaikka taas ponnettomasti. Pääty-ympyrästä tuli paperin paras numero, ainoa 7. Lävistäjä ok, kulma ei. Ravi ei kovin pahaa kipitystä. Jälkimmäinen nosto tuli myöhässä. Rupesin panikoimaan jo ennen nostoa ettei ehkä nousekaan. Tästä huonoin numero eli 5. Kaksi ensimmäistä kulmaa laukassa oli myös etäisesti sinnepäin. Toisesta laukkaympyrästä 6,5, kaivattiin rytmikkäämpää menoa. Lävistäjän lopun käynnin yritin taas valmistella mutta jotain jäätymistä siinä tapahtui eikä takaset olleet alla. Raville vain aavistus liian aikaisin, ravia turhan monta askelta väliin. Kuitenkin ennen kulmaa oltiin käynnissä. Ja taas käynti tuntui hyytymiseltä. Vähän tuuppailin jotta päästäisiin paremmin suoraan. Yritti vähän kiemurtaa.



Numerot olivat suurimmaksi osaksi kutosta. Alakerrassa jopa istunnasta ja oikeista teistä 6,5. Näin ensimmäistä kertaa Uotilassa sain helposta B:stä yli 60 prosenttia! 60,600 %! Taisi olla samalla Lidalla ensimmäinen säikkymätön suoritus. Ei rikkeitä ja kuskin matkustelusta huolimatta näin hyvin. Tämä lohdutti kun seuraavaltakin radalta otettiin ennätyspisteet.

Lennossa siis jalustimien lyhennys ja sitten verkkailemaan estepuolelle. Aikataulua vähän säädettiin ja ennen meitä otettiin yksi koulusuoritus väliin. Lida oli taas omissa tiloissaan estepuolella. Pinkeä. Yritti säikkyä tai muuten vaan kiihdytellä. Tuntui jännittyneeltä. Ei kuitenkaan pukitellut. Siirreltyjä estetavaroita uran ulkopuolella piti tuijotella.

Päivän esterata.


Verkkahypyt pikkuesteillä meni ok. Ykköseltä oli tosin vaikea päästä oikeassa laukassa alas. Hypättiin molemmat n. 3 - 4 kertaa. Ensin n. 60 cm, sitten n. 80 ja lopuksi 90. Pysty päästiin ysikympissä puhtaasti. Okseri meni vielä kasikymppisenä, ysikymppisenä putosi. Hyppy oli kuitenkin muuten hyvä, joten en viitsinyt ottaa enää uudestaan. Olin valmis aloittamaan mutta koulupaperin kanssa kesti vielä tovin. Olin tässä vaiheessa jo aika uupunut ja odotellessa käveltiin. Myös hyppyjen välissä.

Lopulta lähtömerkki tuli. Lida tuntui vähän kiireiseltä muttei kuitenkaan mennyt jalasta eteen. Koska laukka tuntui hyvältä muistelin muistisääntöjäni. Silloin siis lisää puhinaa. Ykkönen ok. Puhtaasti yli ja jopa myötälaukka. Kakkoselle juureen ja putosi. Välissä väärää laukkaa, kolmoselle ei noustu yli. Nelonen oli kohtalokkaassa kohdassa ollut sarja. Yritin kohottaa keulaa. A-osasta puomit lennellen yli, b-osa sentään pysyi pystyssä. Sen jälkeen vähän varmistelua että keula on ylhäällä eikä tamma ajattele pukkeja. Välissä en ehtinyt yhtään miettiä mikä laukka meillä on. Trippelille osuttiin kuitenkin sopivaan paikkaan ja päästiin puhtaasti yli. Kutoselle en tainnut suoristaa ihan tarpeeksi. Siitä mentiin läpihypyllä. Sen jälkeen pientä ohjausepävarmuutta sarjan välistä. Ei hypätty vääriä esteitä. Kaarteessa yritin tsempata. Tätähän me viimeksi hypättiin. Seiska alas, väliin kiemuraa ja vaikka kapealle lähtikin vähän kauempaa niin ei noussut siihenkään hyppyyn tarpeeksi. Tässä saatoin jäädä itse liikaa kiinni.

Siihen loppui ratamme. Ykkösvaiheesta lähes kaikki puomit mukaan. Ennätystulos tämäkin: 24 vp. Eipähän yrittänyt kieltää tai pukitella. Hyväksytty tulos. Tällaisten jälkeen haaveilen siirtymisestä siihen 60 senttiin. Lida taisi jo kuvitella hyppäävänsä 60 cm, tai ainakin jalkojen nostelu oli sitä luokkaa. Tänään tamma ei mua pelastellut. Onneksi kuitenkin hyppäsi! Taitaisin tarvita sen open tännekin verkkaan avuksi. Epätasaistahan tuo oli.


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kaikenlaista vastaantulijaa

Sunnuntaina piti sataa kaatamalla. Kaikeksi onneksi selvittiin aamuisesta maastoreissusta kuitenkin kuivana. Tiimi kisaratsuillaan ja Hempan kanssa päästiin johtamaan joukkoa.

Ei päästy edes raville asti kun edessä siinsi kaivinkone. Vieläpä möyriväinen. Hemppa kauhistui jo sadan metrin päästä ja aloitti pakittelun. Muutaman kerran patistin sen jonon keulille kunnes todettiin että ehkä paras laittaa Vake vetämään porukka tästä ohi. Ehkä 70 metrin päässä kuljettaja sammutti laitteen odottamaan että päästään ohi. Tulipa siinä samassa vielä yksi autokin ohi mutta Vaken perässä kaikki sujui hyvin.

Hangaksentielle otettiin laukkapätkä. Aloitettiin rauhallisesta mutta kun takaa huudeltiin kovempaa ja kovempaa niin lopulta päästiin ihan kunnon vauhtineliin asti. Hemppa venytti askelta muttei lisännyt omia vaihteita. Kun kuului hidastuskäsky niin jarrut toimivat ihanan herkästi ja laukka lyheni heti pyynnöstä. Huiput 43,6 km/h. Kuulemma Pavekin jäi, en huomannut. Laukatessa ylitsemme lensi pienlentokone aika matalalta, siitä hepat ei onneksi välittäneet.

Koska tultiin junaradan ylityksen nurkille niin halusin käydä Hempalla yli ihan vain aiempien hankaluuksien takia. Taas Hemppa aloitti stoppailun ja peruutukset jo kaukaa. Usuttamalla ei edetty, joten vaihdoin oveluuteen ja peruutettiin yli. Sukkelasti meni. Valitettavasti takaisinpäin oli ihan yhtä hankalaa. Hemppa tuntui tuijottavan vaaleampia läikkiä tiessä. Peruuttaen taas yli. Eipä me tästä suosiolla yksin selvitty uudellakaan kerralla. Tulipa sitten vielä etäältä ravikärrytkin ohi. Lopulta päästiin radan yli suosiolla vain Paven hännässä. Mutta se sujuikin sitten sangen mallikkaasti. Hemppa meni kaverin perässä ihan paineistamatta ja rentona. Näinhän nämä tilanteet pitäisi ratkaista.

Takaisinpäin lähdettiin kangaspolkua. Kovin pitkälle ei päästy kun huomattiin että takaa tulee maastomönkijä, joka omaan silmään näytti golfautolta. Väistettiin polun sivuun ja auto huristeli ohi. Ei jännityksiä. Polulla ravattiin tovi ja sitten hölköteltiin rentoa laukkaa takaisinpäin. Tällä kertaa oikeaa laukkaa eikä Hemppa vaihtanut. Pohja laukkailuun oikein hyvä mutta koska mentiin kotia kohti niin pidettiin vauhti maltillisena. Hemppa kuunteli. Ei tarvinnut juuri pidätellä mutta varmasti olisi irronnut paljon sukkelampaakin menoa varsin pienellä pyynnöllä. Patisteluun ei ainakaan ollut tarvetta. Hemppa hoiti johtotehtävänsä hyvin eikä pälyillyt sivuille vaikkei tästä olekaan tainnut pitkään aikaan mennäkään.

Käveltiin vielä vesipolun kautta takaisin. Hemppa meni ilman mutkuja veteen. Polun päässä oli pellolla vielä traktori. Vähän Hemppa sitä katseli mutta päästiin kuitenkin hyvin ohi. Tiellä tuli vielä ihan loppupätkällä useampi auto vastaan ja ohi. Näistä ei hevoset välittäneet.

Vaikka tänään tuli monenlaista kulkijaa vastaan niin kaikki olivat ihanan kohteliaita ja huomaavaisia. Juna, rekat, peräkärryt ja hirvet jäivät tältä reissulta vielä puuttumaan. Sekä muut ratsukot. Jäniskin nähtiin.

Oikein mainio reissu. Pienistä hankaluuksista selvittiin voittajina. Reipas maastolaukka tuli taas tarpeeseen.

Ongelmia:
kaivinkone
junaradan ylitys

Parannusta:
kaikesta päästiin ohi
ihanan kuuliainen ratsu (muualla kuin jännissä paikoissa)

GoPro oli tänään Kaisalla eli meistä näkyy vähän perää.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Maastoestekauden avaus 2016 poukkoillen ponilla

Lauantaina päädyin iltapäivästä vielä kolmannen kerran ratsaille. Maastoestekauden avaus Aaltikselta käsin! Ratsuksi toivoin Jatsia muttei toive mennyt läpi vaan mulle oli merkattu Eemeli. En ollut hirveän riemuissani, sillä tänään en saisi pudota (torstaina kävin hoidossa suoristumassa). Kolmatta kertaa ikinä Eemelillä metsään hyppäämään.

Kavuttiin kentällä kyytiin, 4 ratsukkoa. Vähän tihkutti, +13°C. Me käveltiin metsään ekana mutta ravi- ja laukkapätkälle otettiin Jatsi vetohevoseksi. Laukassa Eemeli yritti jo pomppia omiaan. Jotain pukkia ja laukanvaihtoa taisi tulla. Kovin en uskaltanut usvattaa eikä poni kiihdytellytkään. Vesipätkät ylitti varmasti.

Hommat aloitettiin taas laukkaamalla yksin kukkulakierros. Kerta ja vielä toinenkin varmuudeksi. Eemeli tuijotteli kukkalaatikoita ja taas pukitteli. Onneksi Lida ja Ressu ovat opettaneet olematta turhaan etukenossa. Pysyin kyydissä enkä ollut edes lähellä keikkua alas.

Koska oli sen verran märkää ja pohja monesta paikasta kuoppainen niin päästiin hyppäämään vain kahta estettä: rengasta sekä tolppaa. Bonuksena takapolulta löytyi myös maassa ollut tolppa, vähän kuin maapuomi bonusesteenä. Sekä alapolku oli veden vallassa eli siitä mentiin myös joka kierroksella läpi.

Tänään Eemeli ei spurttaillut. Pukkeja kyllä veteli joka kierroksella. Pahin oli renkaan jälkeen alamäkeen. Varmistelin pitämällä harjasta kiinni. Itse hypyt meni ok. Esteetkin oli kyllä pieniä. Ohjausongelmia ei ollut eikä ponia hätäännyttänyt muiden laukkailut. Malttoi lähteä kavereiden seurasta pois eikä yrittänyt palata tallille. Vauhtia olisi voinut olla vähän enemmänkin. Raipasta lähinnä pukitti ja vaihtoi laukan vääräksi. Tosi paljon niitä vääriä laukkoja sitten esitettiinkin.

Kivaa oli eikä kellään ollut ongelmia. Jatsin kyytiin oli kyllä vähän ikävä ja myös Meri näytti kivan tolkulta. Loistavaa että saatiin kausi korkattua ennen ulkomaanleiriä.

Ongelmia:
pukitteli
vauhtia olisi voinut olla vähän enemmänkin
väärät ja ristilaukat

Parannusta:
pysyin kyydissä
kaikesta helposti yli

Videokameraa käytti Vilma ja omat GoProlla:

Koulutunti vähän vänkäillen

Lauantaina oli iltapäivällä vielä koulua Hempan kanssa. Tunnilla oli 7 ratsukkoa ja yhä sangen kuivaa. Vähän taisi tihuttaa jossain välissä mutta niukasti.

Alkuun Hemppa oli ihanan paljon tasaisempi kuin estetunnilla. Loppua kohti vänkäily lisääntyi. Pöhinä oli taas hyvä. Tosin nyt oli sekä kannukset että esteraippa. Lopputunnista nakkasin raipan pois, sen olisin voinut tehdä vähän aiemminkin.

Alkuverkan jälkeen tultiin yhdistettyä väistö-puolivolttitehtävää. Väisti ok mutta tasaisuuden kanssa sai olla tarkkana. Harjoitusravi otti vähän selkääni, joten keventelin välillä uralla. Alkuun opelta tuli sanomista että oikeaan kierrokseen ei pidä taivuttaa niin paljon. Estetunnin lopuksi juuri tajusin missä on vika ja nyt tuntui hassulta pitää ruuna väkisin suorana kun olisin halunnut päästä testaamaan lavan hallintaa ja sisäpohkeen ympäri taivuttamista ilman että kaula taittuu.

Laukkatehtävänä tehtiin ympyrät molempiin päihin ja keskelle vähän artsimainen kuvio. Lävistäjälle, suoristus keskelle pituushalkaisijalle ja toinen lävistäjä takaisin uralle. Eli vastalaukkaa. Parhaimmillaan Hemppa suoritti hyvin. Oikeassa laukassa välillä vaihtoi vasempaan ja poikitti rajusi kun yritin päästä suoraan. Vasemmassa vaan jäi pomppimaan lähes paikalleen. Ehkä siinä mielentilassa olisi saanut Hempalta lentäviä vaihtoja toiseenkin suuntaan. Ope ohjeisti taivuttamaan kaarteen suuntaan mutta koin sen hankalaksi. Laukannostot oli myös ihan omaa luokkaansa pomppuja. Ehkä sittenkin törkin kannuksilla tahattomasti. Tai raippa aiheutti lisää kipinöitä.

Loppuun tehtiin vielä 3-kaarista kiemuraa. Vasemmat kaarteet oli ihan ok mutta oikeat ei. Asetuksen vaihto ei onnistunut sujuvasti, Hemppa rupesi venkoilemaan ja poikittamaan. Ja yleensä vastaantuleva liikenne vielä sotki omaa keskittymistä. Vaikka volttailin oikealle niin en saanut edelliskerran sujuvuutta.

Ei mitenkään erityisen ihanaa muttei pahimmastakaan päästä. Ainakin Hemppa liikkui hyvin. Hauska tuo että nyt kun on ruvennut tekemään vaihtoja pyynnöstä niin tarjoaa niitä myös itsekseen. Mutta niinhän se oikea laukka vastalaukkana on ruunalle hankalaa. Varmasti helpompaa vaihtaa ja yrittää luistaa hommista.

Ongelmia:
oikea kierros
laukannostot
tasaisuus

Parannusta:
väisti helposti
eteni
vasen kierros oli paljon parempi
parhaimmillaan saatiin kaikissa tehtävissä sujuvia pätkiä

Anne videoi Kaisan kameralla, videot jossain hukassa.

Vaivatonta hyppäämistä

Lauantaina oli muuta hevospuuhaa iltapäivälle, joten en ehtinyt enää tavalliselle estetunnille Hempan kanssa. Onneksi meidän porukallemme järjestyi toinen hyppytunti aamulle. Lopulta siellä oli JHK-tiimi. Muilla vieraammat ratsut, minä Hempalla.

Sateen uhkasta huolimatta ei satanut. Lämmintä oli n. +10°C. Hemppa tuntui alkuun ravissa könkältä, sillä olikin tänään 3 lämmintä jalkaa. Mutta hetken ravailun jälkeen tämä katosi. Open kommentit oli että katsotaan. Ravissa Hemppa oli vasempaan kierrokseen suht ok mutta oikea oli venkuilua. Kaula kääntyi mutta ruuna ei rehellisesti taipunut. Tultiin ravipuomeja kaarella ja jo siinä oli taivuttamisen kanssa hakemista. Sitten sama laukassa. Meidän toistot jäi aika vähiin kun tunnustelin ruunan puhtautta. Puomit nousi pikkukavaleteiksi, ihan ok.

Hemppa oli tänään kivan energinen. Esteraippa oli mukana varmistelemassa tätä. Nyt laukassa jo alusta asti muistin taivutella hyväksi. Pohkeesta spurtit eteen jätettiin ottamatta mutta hyvin pärjättiin ilmankin.

Hypättiin kolmen kavaletin linjaa, meille 3 laukkaa väleihin. Vähän sai jopa pidättää. Pian keskimmäinen nousi okseriksi ja lopulta aika isoksikin. Ihanan vaivattomasti päästiin yli. Tosin tehtävän jälkeen oltiin monesti väärässä laukassa. Oikea, vaikka vasen olisi pitänyt olla. Vaihtoi kuitenkin pyynnöstä lennossa. Vau!

Seuraava linja oli pystyltä portille, 4 lyhyttä laukkaa. Sekin ihan ok. Kun esteet nousi niin taas otettiin yksi epäsynkkahyppy ekalle. En kuitenkaan kovin pahasti hötkynyt vaan jälkimmäinen meni asiallisesti. Sakkokierroksella paremmin.

Väliin tultiin rata. Kaarevat kavaletit, suunnanvaihtokavaletti, kaareva linja okserilta portille, aiemman 3 laukan linjan kavaletti ja okseri sekä lopuksi vielä 4 laukan suora perään. Estekorkeus ehkä 90 cm. Muutamat väärät laukat, muuten tasaista ja sujuvaa.

Lopuksi loikittiin 4 laukan linjaa vielä vähän isompana. En jännittänyt vaan olin hyvin luottavaisena. Ekalla kerralla tultiin ekalle sangen lähelle, mahtuipahan ainakin hyvin väliin. Vikalla kierroksella portti-okseri oli jälkimittausteni mukaan lähes metrin. Veikkaus oli 98 cm. Helposti yli. Väärässä laukassa tosin alas. Mutta mitä pienistä. 3 laukan linjalla oli myös semmonen olo että 10 cm lisää olisi mennyt kepeästi.

Tosi kiva estetunti. Ihanan vaivatonta. Hempalla hyvä energia. Ponnistuspaikat ei olleet ihan kaikki priimaa mutta suurimmaksi osaksi kohdillaan. Vääriä laukkoja tuli mutta sangen hyvin ne sai korjattuakin. Tämän perusteella sain puhuttua luvan ORK:n kisoihin hyppäämään meidän eka 2-tason 90 cm.

Ongelmia:
alkuun könkkäsi
väärät laukat
pari tilastopuomia
sileällä vänkäili

Parannusta:
hyvä energia
säätyi ihanan hyvin
tosi vaivatonta ja helppoa

Miia videoi:

torstai 12. toukokuuta 2016

Itsepsyykkauksella metrisistä tuli pikkutikkuja

Torstaina hypeltiin aurinkoisessa säässä 3 ratsukon voimin. Juuri passeli t-paitakeli eli hieman alle +15°C. Lida oli melko tasainen ja aavistuksen hidas. Sangen säikkymätön.

Alkuverkassa yritin herätellä jo ravissa, kovin suuria eroja ei tullut. Laukkaspurtit lähtivät vähän paremmin mutta täyttä tamman omaa intopinkomista ei irronnut.

Verkkatehtävänä tultiin eilistä linjaa ensin ravipuomeina voltilla, sitten muuten laukassa ja välivoltilla mutta puomit ravissa. Myöhemmin pikkupystyinä koko tehtävä laukassa, yhä välivoltilla. Vasen laukka löytyi hyvin, oikea oli enemmän hukassa. Alkutehtävä meni yleensä innokkaasti ja tokalle esteelle tamma lörähti. Vaikka välillä sain raipattuakin niin aina en saanut haluttua reaktiota.

Seuraavana tehtävänä tultiin 3 esteen s-mutkaa. Hankalinta oli pitää oikea laukka ekassa hypyssä. Keskimmäinen ylittyi helposti kun sen jälkeen sai kurvata vasemmalle. Vikalle tultiin laakana. Vähän otti kipinöitä pudotuksesta mutta olin ajan tasalla. Toisella kierroksella lisättiin perään vielä kapea ja pysty. Yli mentiin.

Seuraavana tehtävänä tultiin kääntämistä. 4 eri suuntiin vinossa ollutta estettä keskeltä kenttää ja lopuksi suora linja. Punaiset numerot kuvassa. Osuttiin esteille mutta suoristukset oli vähän mitä sattuu ja laukka hyytyi välillä kaarteissa. Lida ei aina kuunnellut pyyntöä lähteä kauempaa hyppyyn vaan kapusi juuresta. Varsinkin muurille sattui useamman kerran. Linjan okseri näytti jo ekalla kerralla pelottavan isolta. Ope sanoi että tämmösiä ollaan hypätty kisoissakin. 90 siis. Ei auttanut kuin lähteä todistelemaan itselle että osaan kyllä. Kiusallani jätin turvaliivinkin hakematta päälle. Kaksi kierrosta tätä. Jälkimmäisellä tosi makea hyppy okserille. 7 laukkaa väliin.

Oma tulkinta päivän tehtävistä.


Lopuksi tultiin vielä 6 hypyn pätkä. Kuvan mustat numerot. Esteet nousi taas mutten antanut sen haitata. Pienempi pysty, suora linja, okseri suunnanvaihdoksi ja toinen pidempi linja. Korkeus 90 - 100. Usvatin nyt ainakin kunnon vauhdilla. Varmuudeksi piti vähän raipatakin. Pääosin nousi hyvin yli. Kaksi vikaa putosi. Pystyn jälkeen varmistelin ettei tule pukkeja eikä tullutkaan. Olin menoon kaikesta huolimatta tyytyväinen.

Ope halusi että lopetetaan puhtaaseen ylitykseen, joten tultiin ykkönen sakkona. Juureen ja putosi. Sitten linjan eka. Juureen ja putosi. Taisi tamma vähän hyytyä. Sitten kokeiltiin hypätä ykkönen toiseen suuntaan. Isolla laukalla kohti ja hyppy kaukaa. Lähes puhtaasti, takasilla hipaisi alas. Mutta tämä riitti meille. Niin minun kuin openkin mielestä. Ope arveli että Lida väsähti.

Vaikkei suoritettu ihan priimaa niin olin tuntiin oikein tyytyväinen! Kyllä me osataan.

Ongelmia:
oikea laukka välillä hukassa
hetkittäin vähän löysää

Parannusta:
ei pukkeja
kaikesta yli tai vähintään pudotuksella toiselle puolelle
sain psyykattua itseni ajattelemaan metrin esteet pikkuisiksi ja itseluotto piti

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kevyempää keulaa ja siirtymiä puomeilla

Keskiviikkona päädyin vielä kolmannelle tunnille kohdemarkkinoinnin uhrina. Ei haitannut yhtään. Neljännelle piti jo sanoa ei. Ratsu oli valmiina kuten toivoin, Roze edellisellä tunnilla. Ratsukoita tunnilla oli 4. Keli viileni ja kenttä meni pilveen, poololla kuitenkin tarkeni.

Tänään uran poikki oli muutamia puomeja. Alkutunnista Roze kolautteli vaikka yritin mitä. Onneksi pikkuhiljaa tamma rupesi lyhenemään ja sai jalkansa paremmin yli. Tänään kyllä kompasteli läpi tunnin. Alkuun tehtiin voltteja, oli pieniä säätöongelmia ja taas kaivattiin sitä elävää sisäkättä. Kerta toisensa jälkeen joudun kysymään tähän tarkennusta. Johda ja viereen. Tamma oli ensin vähän hätäinen.

Pitkällä sivulla tehtiin ravista pysähdyksiä puomin eteen. Jarrut toimi aika nelipisteenä, silti välillä pysäytin liian aikaisin. Pitkäksi ei menty kertaakaan. Vasen etunen jäi yleensä taaemmas. Keskittyminen puomiin haittasi pysähdykseen ratsastusta.

Sitten molempiin kierroksiin tehtiin puomilta laukkaympyrä. Ravista nosto puomilla, ympyrä laukassa ja takaisin puomilla raviin. Ensin oikea kierros. Ensimmäinen kerta onnistui epäilyttävän hyvin. Raviin siirtyi täsmällisesti mutta tuntui vähän vyöryvältä. Ope kehui takaosan käytöstä. Myöhemmin nostot meinasi vähän viivästyä. Saatiin kuitenkin hyvä suoritus vielä ennen suunnanvaihtoa.

Vasen kierros meni helpommin. Tosin alkuun Roze oli jatkamassa puomin jälkeen suoraan eikä ympyrälle. Ope kehui istuntaani paremmaksi kuin koskaan aiemmin. Jopas! Roze oli kuuliainen ja kun tehtiin yksi sangen priima laukkaympyrä täsmällisillä siirtymillä niin saatiin jäädä keventämään.

Loppuraveissa tamma rupesi oikeasti kevenemään keulasta ja oli oikein kiva ratsastaa. Eteni muttei juossut, kuunteli pidätteet ja taipui. Eikä enää kolistellut puomeihin. Mainiota!

Tammalle tuli sen verran kuuma että tahdoin huuhtoa sen tunnin jälkeen. Arvelin ettei letkutus onnistu. Sienipesukin vaati hetken siedätystä. Onneksi olin ovela ja kärsivällinen. Lopulta Roze ei sanonut märästä sienestä enää mitään ja yllättäen sillä sai pyyhkiä myös korvantaustat vastustelematta. Pään harjaaminen harjalla kun tuppaa olemaan Rozen mielestä kamalaa.

Ongelmia:
kompasteleva tamma

Parannusta:
lyheni ja keveni
ei nykinyt ohjia kuin hyvin lievästi ja kertaalleen
siirtymistä tuli aika tarkkoja
istunnasta tuli vuolaita kehuja

Tuplarästi Lidalla löysäillen

Keskiviikkona päädyin tuplatunnille rästimään Uotilaan kuten viikkoa aiemminkin. Tänään sain molemmille tunneille Lidan. Oli vaikea tajuta ettei ole torstai. Keli oli +15°C paikkeilla, laitoin varmuuden vuoksi poolon. Hihat ylös niin oli ihan ok. Koulutunnilla ratsukoita oli 5 ja oltiin koulupuolella. Kenttä pölisi jo. Ope käski ottaa piuhat mukaan siltä varalta että tamma on ihan kauhea.

Koulutunnilla Lida oli hieman tahmea. Suht tasainen kuitenkin. Alkuverkassa tamma meni hetkeksi epäkuntoon avuille. Säikähti, pudotti oikean laukan pois enkä meinannut saada laukkaa millään takaisin. Nosti turpaa ylös eikä kuunnellut. Ikävästi tuli eilinen mieleen. Vaikka käskettiin vaihtaa suuntaa niin halusin sen oikean laukan ensin. Ja lopulta se löytyikin. Vasemman kanssa sujui taas ihan ok.

Tehtävänä tultiin ensin pituushalkaisijaa suoraan. Käynnissä, sitten harjoitusravissa. Sitten siihen lisättiin volttikahdeksikot. Oikealle voltatessa piti saada yläkroppaa käännettyä liikkeen suuntaan. Oli tosi hankalaa ja vaikka yritin niin silti siitä muistutettiin.

Tehtiin myös keskiraveja. Aika onnetonta. Lida ei halunnut venyttää askelta yhtään enkä raaskinut kepittää niin paljon että olisin saanut kunnon eroja aikaan. Kevensin suurimman osan. Käskemällä tamma myös jännittyi. Vähän lisää apua opelta olisi ollut hyvä. Suurimman osan ajasta tuli taas vain semmonen olo etten osaa mitään kunnolla.

Estetunnille tuli 4 ratsukkoa. Alkutunnista Lida tuntui vielä nahkeammalta liikkumaan kuin koulutunnilla. Oli kuitenkin taas suht säikkymätön.

Verkkatehtävänä tultiin puomilinjaa tehden voltti väliin. Sitten sama pikkupystyillä. Oikeassa kierroksessa laukat vaihtui monesti vääriksi. Vasemmassa sain tsempattua ja pysyttiin sangen hyvin myötälaukassa. Hetkittäin tamma tuntui vähän löysältä.

Oma versio ratapiirroksesta.


Sitten vaihdettiin kuviota ja hypättiin tippa. Oikeassa sisään, pysty, kaareva linja okserille, päätyyn puoliympyrä ja linja takaisin. Taas piti oikein keskittyä että ekan jälkeen oltiin oikeassa laukassa. Sitten perään lisättiin toisen puolen esteistä vastaava kuvio, 8 hyppyä siis. Olikohan ensimmäinen kierros kun hypättiin ekasta taas mystisesti läpi. Jotenkin en saanut Lidaa lähtemään hyppyyn. Päätin kuitenkin jatkaa vaikka kakkonen tulikin aika äkkiä. Siitä se meno parani loppua kohti. Tosin kapealta en saanut kertaakaan oikeaa laukkaa alas. Esteet pysyi pieninä (max 70 cm jos sitäkään) eikä taidettu juuri pudotella. Kaksi kertaa tultiin tuo kapea ja vähän jäi hampaankoloon. En saanut enää sakkoja vaan ope kommentoi että huomenna pääsen jatkamaan.

En laittanut turvaliiviä päälle koska esteet oli niin pieniä. Eikä Lida onneksi mitään kekkuloinutkaan. Ei pukkeja.

Ongelmia:
vähän hidas ja löysä
väärät laukat

Parannusta:
ei pahempia säikkyjä
pikkuesteillä ei pahemmin pudotuksia