keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Arviointi jätetään opettajalle

Keskiviikkona oli hyppypäivä Assin kanssa. Saatiin toinen ratsukko seuraksi. Pihalla oli nelisen astetta pakkasta ja maneesissa nollissa. Alkuverkassa taas rallattelin askellajit läpi. Ope kaipasi jo tässä vähän menoa ylämäkeen.

Tehtävät aloitettiin suoran linjan ravipuomeilta. Skarppasin tänään hyvin ja tämä sujui ihan kelvollisesti. Kuski pystyssä, ratsu ohjan ja pohkeen välissä ja kunnolla ohjan tuella. Ei suurempia kiemuroita tai oikealle painumisia.

Sitten tultiin ympyrän kaarella radan poikki kavaletin yli. Vasen kierros ok, myötälaukkakin aika hyvin. Tosin parilla ekalla kerralla mentiin ravissa ja humman pää oli kuulemma liikaa ulkona ettei edes kunnolla nähnyt kavalettia. Oikeassa oli alkuun ongelmia ohjata kunnollinen reitti. Muutama väärä laukka muttei monta. Sitten hypättiin lävistäjän pysty perään. Saatiin jopa useampi kierros kaikilla myötälaukoilla! Kertaalleen toisesta suunnasta kaikki oli hyvin vielä askelta ennen estettä. Sitten Assi yhtäkkiä rupesi kiemuroimaan. Sain ratsastettua esteestä yli ja käsky tuli tulla heti uudestaan. Nyt skarppasin loppuun asti ja päästiin hyvin yli.

Lopputunti loikittiin suoraa linjaa (okseri ja pysty) ja välillä lävistäjäpystyllä höystettynä. 7 askelta sanoi ope. Eikä saanut laskea. Vaikea oli olla laskematta. Tultiin välillä kahdeksalla. Kuulin myöhemmin että normaali kuuden askeleen väli. Estekorkeus meille saattoi olla jossain 80 cm nurkilla. Tänään okserihypyissä oli taas vaikeampaa olla mukana. Open kommentti oli että esteet olivat nyt 20 cm isompia kuin viime viikolla. Että tekee ihan hyvää käydä välillä mukavuusalueen ulkopuolella niin voi kehittyäkin. Puhui myös että Assi on niin etumatala ja hyppy on voimakas eli hypyissä ei varmasti ole helppo olla mukana. Välillä tuli suitsutusta vaikkei mennyt mielestäni erityisen hyvin. Oppilaat ovat kuulemma liian kriittisiä oman tekemisensä suhteen eli se puoli pitää jättää opelle.

Ei meillä missään nimessä huonosti mennyt muttei vain tuntunut yhtä helpolta ja siistiltä kuin viimeksi. Toki vaikeustason nostaminen vaikuttaa tähän. Kivaa oli silti!

Ongelmia:
kavaletti oikean kierroksen kaarella
yksi kiemurointi esteen edessä
kakkajumit
kuski retkui okserihypyissä

Parannusta:
myötälaukat löytyivät aika hyvin
ei kieltoja

tiistai 30. tammikuuta 2018

Napa sisään, peppu vasemmalle ja ratsun ulkokylki haltuun

Tiistaina oli taas luvassa kouluvalkka Assilla. Eli itselleni toinen koulutunti putkeen hummalla. Korvahuppu oli pesussa, joten mentiin ilman. Tänään pihalla oli n. -5°C ja maneesissa +1°C. Alkuun menin askellajit jolkotellen läpi. Assi oli ihan reipas mutta pudotteli laukkoja silti jokusen kerran pois. Menin myös vastalaukat ja nosti verkassa myös uralla siististi vastalaukan.

Opetuksessa aloitettiin taas käynnin aktivoinnista ja kuskin asennosta. Melko pian siirryttiin raviin. Tänään tehtiin myös ravivoltteja pitkästä aikaa. Oman painon pitäminen volteilla oli haastavaa. Painoa myös vasemmalle kankulle (molemmissa kierroksissa). Eikä saa kallistella sisään. Korvahuputtomuus ei haitannut kuin yhden minispurtin verran.

Jotenkin kuvittelin taas että taikaiskusta osaisin korjata kaikki aiemmin mainitut virheeni. Eihän se niin mennyt. Yhä tuli samoista asioista sanomista. Ehkä tosin korjaukset onnistuivat vähän nopeammin. Surullista oli että tänään en huomannut kaikkia asioita. Omia ja hevosen muutoksia. Esim. oikea käteni ulkokätenä jäi kuulemma liian jäykäksi. Samalla piti tasapainoilla ulko-ohjan tuen, kääntämisen ja sisälle asettamisyritysten kanssa. Helposti turpa meni vasemmassa kierroksessa oikealle. Eniten taisin kuulla käskyä kääntää napaa sisään. Kummasti se unohtui puolessa kierroksessa. Ja vaikutti tekemiseen suuresti.

Laukat nostettiin tänään käynnistä ja molempiin suuntiin ensimmäiset nostot olivat vänkäilyä. Assi selvästi tajusi mitä haluan muttei halunnut nostaa laukkaa. Jälkimmäiseen suuntaan piti taas pysähtyä kakkimaan ensin. Laukassa lantioni seilasi taas ihan liikaa enkä osannut millään korjata. Kaikki keskittyminen meni lantioon. Siihen nähden Assi laukkasi aika kivasti. Muutaman kerran yritti pudotella raville ja pari raviaskelta saikin väliin mutta olin aika hyvin ajan tasalla korjaamassa.

Lopuksi vielä pienennettiin ympyrää ja koottiin laukkaa. Ensin oli vähän hankalaa mutta kyllä Assi sitten skarppasi ja kokosi. Siirtymät olivat kelvollisia, ei huippuja muttei kamaliakaan. Reitin pysymiseen siirtymissä pitäisi kiinnittää vielä paremmin huomiota.

Loppuun hölkkäilin vielä ravia. Aavistuksen epätasainen mutta hetkittäin kevyt. Vauhdin kanssa sama juttu. Pääosin odotti mutta välillä oli kiireisempi. Loppukäynnit kävelin vielä selästä.

Istunnalla ratsastaminen on siitä kivaa että lopputulos on monesti jopa paljon parempi kuin prässäämällä ja kaikilla on paljon kivempaa.

Ongelmia:
taas pysähtyi tarpeilleen
kuskin piti saada painoa vasemmalle kankulle
olkapäät jännittyivät
napa ei muistanut pysyä selkärangassa
ja muutama muu vaikeasti muistettava asia istunnassa
en huomannut tällä kertaa kaikkia muutoksia
välillä oli ongelmia kuulla opetusta, kahisinko jotenkin erilailla? (samat vaatteet kuin viimeksi)
laukannostot käynnistä oli alkuun takkuiset
välikäynneissä jalkapohjista veti suonta

Parannusta:
vaatimustasoa nostettiin taas vähän ja selvittiin
Assi kokosi laukkaa
korvahuputtomuus ei haitannut
etukenosta ei tullut enää juuri huutia

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kiemura Kingi ja tasaista laukkaa

Sunnuntai-iltapäivälle onnistuin saamaan paikan Vihtiin estetunnille. Keli oli niukasti pakkasella ja aavistuksen räntäinen. Matkaan meni taas n. 40 minuuttia. Tunnista maksoin 39 euroa (ratsastajalle, jota menin tuuraamaan). Ratsukoita oli 4 ja minulle oli jaettu Kingi.

Karsinasta löytyi läsipäinen rautias ruuna. Näytti pieneltä mutta nettisivujen mukaan 162 cm. Hieman epäluuloisen oloinen, joten ihan mieluusti varustin kiinni sidottuna. Etusiin pintelit. Lopulta löysin karsinan seinästä toisenkin narun eli humman sai karsinassa kahdelta puolelta kiinni. Näppärää. Arvasin ihan oikein että satuloidessa heittäytyi lohikäärmeeksi. Louskutteli hampaitaan kohti muttei ylettynyt. Eikä onneksi tehnyt mitään sen kummempaa.

Tuntikaveri vinkkasi että ratsain hidas, joten raippa mukaan. Turvaliivi oli yhä pakollinen varuste.

Maneesissa sain humman pitkin ohjin käynnissä ihan asiallisesti liikkeelle. Tuntui takaosasta aika kankealta. Vaan alkuverkat tehtiinkin taas ihan uusilla metodeilla. Pohkeet irti ja eteen mentiin vain maiskuttamalla ja/tai raipalla. Osasin itse vähän huonosti eikä meno ainakaan parantunut. Eteni kuitenkin ja päästiin raviinkin. Lopulta sai keventää normaalisti.

Käynnissä rullasi pikemminkin tyhjäksi, ravissa ja laukassa meni ennemmin vähän turpa pitkällä. Enkä oikein osannut taivutella tätäkään. Kulmia mentiin suorin vartaloin. Kevyessä ravissa piti skarpata ettei satula läpsynyt takapuoleeni.

Ensin tultiin ravipuomeja tasaisella ravilla. Keskelle puomeja, tuli kommentti. En taas yhtään huomannut ettenkö olisi tullut keskelle. Sitten nostettiin toiselle pitkälle sivulle laukkaa. Käsky oli pysyä uran sisäpuolella. Siitäkin tuli sanomista mutten tajunnut että miksi.

Sitten tultiin miniestettä ensin pystynä, sitten okserina. Pitkällä lähestymisellä ja tarkoitus oli pitää laukka samana ennen ja pitkälle jälkeen esteen. Vaikea paikka tulee kuulemma n. 40 metriä esteen jälkeen kun humma ajattelee että tämä oli tässä. Me saatiin hyvää palautetta ja huomasin että Kingi katsoi jalkansa sangen hyvin itse. Myöhemmin ope vahvisti tämän eli jos hepalle antaa täyden päätäntävallan niin se sovittaa askeleensa itse kaikille esteille hyvin. Kommentit oli lähinnä lähestyessä ettei ainakaan yhtään lujempaa.

Sitten tultiin kaarevia linjoja. Pystyltä pystylle 8 laukkaa, 2 kierrosta putkeen. Seuraavalla kierroksella toisessa laukassa pystyltä okserille 8 laukkaa. Lopulta yhdistettiin tehtävät ja hypättiin 5 esteen rata. Esteet "nousivat" eli välit lyhenivät. Tosin korkeus oli edelleen aika miniä. Ihan max 70 cm. Taidettiin aloittaa tunti jostain 40 sentistä. Okserille taidettiin jäädä nyt muutamaa senttiä kauemmas ja vikalla pystyllä päätökseni askelmäärästä jäi aika loppuun ja viimeiset askeleet olivat pienempiä. Mitään ei kuitenkaan pudotettu ja laukat olivat myötäisiä. Okserin jälkeen taisi tulla kommentti että käsiä pitäisi rentouttaa. En tietenkään osannut lennosta tehdä mitään.

Humma heräsi liikkeelle ja lopputunnista oman vuoron koittaessa lähti näppärästi laukkaan. Lopuksi jo melkein turhankin säpäkästi. Tuli sellainen olo kuin kesällä jos ötökät kiusaavat hevosia.

Loppuverkassa yritti ensin vähän kiirehtiä mutta tasoittui. Ei siltikään ollut kovin taipuisa. Tänään meno tunnilla tuntui omaan makuuni vähän liikaa tätiesteiltä. Ope taisi olla eri kuin viimeksi eikä Kingi ollut läheskään yhtä huippu kuin Balleriina. Vaikka kuulemma olikin nyt vähäiseksi jääneen ulkoilun takia tavallista energisempi. (Minä kun luulin että osasin ratsastaa.)

Ongelmia:
luihu karsinassa
esteet olivat pieniä

Parannusta:
kaikesta helposti yli
humma katsoi paikkoja myös itse
eteni kelvollisesti

Toinen päivä vielä ketterämpää

Sunnuntaina aamupäivällä jatkoimme Ainossa istuntakurssia. Sain paikan koiralta hyvin tuttavallisen tervetulotoivotuksen ja pyyhki kenkäni pitkän kaavan mukaan turkkiinsa pyörimällä varpaillani. Jatkettiin samoilla ratsuilla. Yhä kaikki suojat jalkaan ja martingaalikin.

Taas aloitettiin kääntelemällä voltteja pitkin ohjin. Tänään Unski myötäsi tuntumalle puolessa kierroksessa. Sitten taas kevyttä ravia ja voltteja. Taidettiin tehdä siirtymiä. Laukat otettiin keskiympyrällä. Nyt molemmat laukat nousivat!

Sitten lisää siirtymiä uraa pitkin. Käynnistä laukkaan, pari askelta laukkaa ja takaisin käyntiin. Ope oli tyytyväinen meidän menoomme. Välillä laukka nousi tosi nätisti, välillä piti patistella. Mutta muutamassa askeleessa laukka aina löytyi. Helpotin omaa olemistani ja nostin laukan aina kohti kulmaa. Ei kiihtynyt ja nousi myötäiset. Laukkasin kulman yli ja sitten käyntiin. Vähän tuli kättä vasten. Välillä pari, välillä ehkä 5 raviaskelta väliin. Kai tämäkin olisi kaivannut vain lisää toistoja. Kehuin äänellä kun meni hyvin. Alaspäin siirtymät olisi pitänyt ehkä valmistella vielä paremmin. Ei suurempia puolieroja.

Lopuksi taas nostettiin noin puoleksi tunniksi jalustimet kaulalle. Välillä tehtiin temponmuutoksia askellajien sisällä. Välillä raviavoja. Niistä tuli paljon kehuja. Käänsin vain istunnalla ja humma kuunteli hienosti.

Ihan loppuun vielä prässättiin vähän ympyrällä. Hetkittäin Unski painui edestä raskaaksi, hetkittäin oli kevyt. Syttyi kivasti ja kasasi itseään vielä pykälän. Hyvä aktiivisuus. Piti valmistella pysähdystä mutta jatkettiinkin sitten ravissa eteen. Hieman yllättäen käynnistä tullut käsky nostaa laukka sen sijaan ei onnistunut vaan taas piti kopistaa humma laukkaan. Onneksi laukka lopulta irtosi.

Humma pääsi tänäänkin töihin ja hikosi märäksi kaulasta ja satulan alta. Loppukäynnit talutettiin kuulemma itsemme takia. En tiedä että keskityinkö tässä kovin tarkasti istuntaan. Hyviä kommentteja tuli juu mutta ehkä neljännes siitä mitä Tiinalta Assin kanssa. Kannatti kuitenkin käydä ja tykkäsin Unskista kovasti.

Unski ja minä saksittuina firman posekuvasta.

Ongelmia:
kädet tulivat kipeiksi

Parannusta:
laukannostot huomattavasti eilistä paremmat
raviavot olivat ihanan helppoja
lopuksi kokosi hyvin

lauantai 27. tammikuuta 2018

Ainon toinen ope firman istuntakurssilla

Viikonlopuksi oli luvassa istuntakurssi Ainossa työkavereiden kesken. Samalla pääsin vihdoin testaamaan myös paikan toisen open. Molempina päivinä 1,5 tuntia ratsastusta. Minulle ilman alennuksia hinnaksi tuli 130 euroa. Ihan kohtuullista 6 hengen ryhmässä.

Heppajako toi viikonlopun ratsukseni muutamaa viikkoa aiemmin tuntivahvuuteen saapuneen Unskin eli Unton. 13-vuotias pv. Kuulemma he A, re 110 cm. Karsinassa oli kiltti mutta vähän arka. Pikkumaneesissa oli +8°C (pihalla +1°C) ja valitsemani t-paita + fleece oli oikein sovelias vaatetus. Ratsastuksen aikana hihat ylhäällä, loppukäynneissä hihat alas ja ihan lopuksi tuli vähän viileä.

Alkukäynneissä pitkin ohjin käänneltiin ratsuja volteille ilman pohkeita pelkällä istunnalla. Olipa hankalaa. Pitkin ohjin jaloilla lähes kaikki kääntyvät nykyään helposti mutta kun jalat otettiin pois niin meni hankalaksi.

Hepasta sain käyttöohjeeksi että jalalla kun ratsastaa niin pyöristyy suht helposti. Saattaa myös jäädä painamaan kädelle. Kolme kierrosta meni nenä pitkänä ja vähän meinasi jo huolettaa. Vaan sitten pyöristyi tuntumalle ja oli kivan tasainen. Lopputunnista kävi edestä raskaammaksi kuten oli ennustettu.

Alkutunnista mentiin käynnin jälkeen kevyttä ravia ja voltteja. Sangen pitkään meni ennen kuin rupesi tulemaan kommentteja. Mutta suoritettiinkin ihan tasaisesti. Välillä piti vähän kiinnittää huomiota omaan istuntaan. Katsoa esim. miten jalat ovat rentoina ilman jalustimia suhteessa jalustinhihnoihin.

Laukat mentiin pääty-ympyröillä kun tunnista oli kulunut lähemmäs tunti. Ensin vasen, joka on Unskille kuulemma vaikeampi. Enhän meinannut saada koko laukkaa nousemaan. Ei ollut raippaakaan. Ehkä kolmen ympyrällisen jälkeen nousi alkeisratsastajatyylillä eli paukutin jalkoja kylkiin ja irti. Onneksi ei tiputtanut laukkaa pois vaan sekin oli siistiä ja rullaavaa. Harmillisesti helpompi oikea laukka ei noussut oleellisesti paremmin. Ehkä kierroksen verran yritystä sai lopulta laukan esiin. Laukattiin ihan pitkät pätkät. Humma hikosi märäksi.

Viimeisen noin puolen tunnin ajaksi nostettiin jalustimet ylös. Ensin tehtiin siirtymiä käynnistä raviin, sitten ravivoltteja sangen pitkään. Taas tuli peruskommentti eli sisähartiaa (varsinkin oikeaa) pitäisi kääntää enemmän voltin mukana. Lopulta lässähdettiin vähän sekä minä että ratsu pelkkään raviin. Kuski rupesi vähän hyytymään ja humma painamaan ohjalle. Ohjeeksi tuli kohottaa edestä puolipidätteillä. Toimi hetkellisesti mutta otti kyllä käsiin.

Tunti oli yllättävänkin rankka. Odotin enemmän hengittelyä ja tunnustelua. Yleensä kun hevoset pääsevät istuntatunneilla aika helpolla. Nyt teki koko joukko hommia. Huomenna jatketaan samoilla ratsuilla.

Loppukeskustelussa tuli puhetta myös (muinaisesta) tavasta laitattaa kuskeille raippa selän taakse. Open mielestä huono juttu! Aiemmalle kidutukselleni ei siis ole perusteita.

Ongelmia:
laukannostot
makasi aavistuksen käsillä vaikken huomannut, välikäynneissä tikusti käsiä
taipeeseen tuli vähän hiertymää

Parannusta:
kivan simppeli hevonen
oli rento ja aktiivinen
toimi hyvin ilman raippaa

torstai 25. tammikuuta 2018

Hyvän Assiviikon lopetus hyvään kouluvalkkaan

Jo eilisen jälkeen olin sitä mieltä että meillä on Assin kanssa hyvä viikko menossa. Vähän oli odotukset korkealla torstain koulutunnin suhteen.

Tallissa Assi äkäili satulavyön kiristystä. Muuten oli kiltisti. Pihalla ja maneesissa oli +4°C eikä sisälläkään enää satanut. Epäonnistuneen ratsautumisyrityksen jäljiltä (heppa liikahti kauemmas penkiltä ja hypähdin maahan) käteen jäi tuppo harjaa. Ei ihme että se on niin harva jos irtoaa noin helposti. Ehdin hölkötellä askellajit kevyesti läpi ennen kuin aloitettiin.

Taas ensin käynnissä nopeat pohkeet ja nopeat hevosen jalat. Kuskille yhä vaan asennon viilausta ties kuinka. Kanna kädet, kyynärkulma. Pidä nyrkit kiinni ja hartiat rentoina. Päkiät eivät saa painaa jalustimiin, vain levätä. Vasen jalka pitää pitää edessä, jalat lähellä kylkiä, kantapäitä ei saa painaa alas. Napa kohti selkärankaa, takapuoli satulaan, istu lähempänä satulaa, älä kierry liikaa, istu keskellä. Etukenotusta ei onneksi ollut ihan niin paljon kuin aiemmin.

Ravissa kulki ihan kelvosti. Mentiin taas välillä suoraankin. Tässä vaiheessa maneesissa oli yllätysruuhka ja meidän lisäksemme 3 ratsukkoa. Lopputunniksi jäätiin hetkeksi yksin. Vasemmassa kierroksessa humman turpa osoitti herkästi ulos ja katsomon kohdalla yritti kaatua sisään. Siirtymissä piti olla tarkkana että pysyy valitsemallani reitillä.

Harjoitusravi oli ehkä jopa helpompaa istua kuin kevyt ravi. Jalat pysyivät nyt paljon paremmin aloillaan. Keventäessä tuli noottia että leijailevat välillä irti. Kun takapuolen sai vielä lähemmäs takakaarta, liiallisen kiertymisen pois omasta kropasta ja istuttua keskellä ja vähän alempana niin Assi vastasi hyvin ja askellus parani.

Päivän teemana oli siirtymät mutta tehtiin niitä aika maltillinen määrä. Valmisteluihin meni useampi kierros ympyrällä. Laukat nousivat helposti mutta putosivat yhä jokusen kerran pois. Välillä vähän kiiruhti ravissa, käynnissä oli pikemminkin vähän hidas. Vasen käteni oli kuulemma epämääräinen ja siltä se tuntuikin. Vain kerran yritti pysähtyä kakkimaan ja siitäkin jatkoi pyynnöllä käynnissä! Jes!

Laukat paranivat kivan tasapainoisiksi. Yhä taisin heijata kyydissä vähän liikaa mutta nyt oli niin paljon muuta mietittävää ettei heijaaminen häirinnyt itseäni kovin pahasti. Yksi oikein siisti siirtyminen laukasta raviin. Opekin hämmästyi miten hyvä. Muuten vähän vaihdellen mutta keskimäärin paljon paremmin kuin aiemmin.

Lopuksi ravi tuntui tosi makealta ja opekin kehui. Tunnin jälkeen totesi taas miten hyvä ratsu Assi oikeastaan onkaan vaikkei ole kovin letkeä tai suuriliikkeinen. Tekee rehellisesti töitä, reagoi pyyntöihin eikä suutu jos avut on välillä vähän pielessä. Liikkeet ovat kuulemma parantuneet syksyn jälkeen. Minä tulin tästä sangen tyytyväiseksi. Oli kivaa. Ja nyt tässä rupeaa olemaan jotain ideaa, voi puhua jo ratsastuksesta. Assikin rupeaa tuntumaan tutulta. Ratsastuksen jälkeen olin mielissäni miten reippaasti käveli talutettuna eikä ehdotellut pysähtelyä.

Ongelmia:
kuskin asento
pudotteli laukkoja yhä pois
kiukutteli satulavyölle

Parannusta:
aika paljonkin
kakkasi liikkeessä!

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Taas rimaa korkeammalle ja siistiä hyppäämistä

Keskiviikkoiltana hypättiin taas Assin kanssa. Ei muita ja maneesikin jäi ihan omaan käyttöön. Esteitä tuli 3. Pitkän sivun suuntaisesti kapea pysty ja vähän lävistäjämäisesti okseri ja pysty. Keli vaihtui plussalle ja satoi jo menomatkalla. Oma vaatetus oli taas vähän arpomista. Alupaita, välipaita ja toppaliivi oli lopulta ihan kelvollinen yhdistelmä. Toki paremminkin voisi valita. Alupaita ja takki ehkä.

Alkuun hölköttelin hummalla askellajit läpi ja myös sitä vastalaukkaa. Ilman mitään suorituspaineita, ihan vaan lämmöt päälle.

Tehtävät aloitettiin ravipuomeilla kahdeksikolla. 2 ja 3 puomia. Suorana ja keskelle, ei saa valua oikealle. Taas oli alkuun suuria vaikeuksia hahmottaa ongelmia. Tasainen rytmi, älä muuta ratsastusta puomeille. Rupesin tuijottelemaan kunnolla kauas eteenpäin että hahmotin liirailua. Samalla katosi loppukin aavistus siitä missä puomit ovat ja miten askel niille osuu.

Puomeja ei tultu laukassa vaan lähdettiin heti hyppäämään samaa kahdeksikkoa pikkuesteillä. Tänään sujui hitaan alun jälkeen jopa yllättävän mallikkaasti. Esteet nousivat, kuski malttoi odottaa eikä Assi kiemurrellut. Laukat vaihtuivat vähän nahkeasti, vasemmasta oikeaan ei kai ollenkaan. Ope sanoi että tärkeämpää on jatkaa esteen jälkeen suoraan kuin miettiä myötälaukkoja. Ja sitten sama toisesta suunnasta. Toinen pysty nousi okseriksi ja hypättiin se okserina ehkä jopa vielä siistimmin kuin pystynä. Nyt jotenkin sain jalkani vakaasti eteen enkä kovin monessa hypyssä tänään heilunut omiani. Vaikka puomit nousivatkin.

Välissä tultiin kapeaa pystyä. Ohje oli sihdata aavistus vasempaan jos on riski oikealle valumisesta. Aloitettiin vähän turhan laakana ja tähän taisi lopulta tulla tunnilla 2 pudotusta. Nyt Assi ei ottanut niistä niin itseensä ja jalkoihinsa. Tasaisempi rytmi, lyhyemmät ohjat ja tämäkin rupesi sujumaan hienosti. Ehkä oli helpompaa pysyä jatkuvasti laukassa kuin nostaa joka kierrokselle uudestaan.

Lopuksi hypättiin jokunen kierros 4 estettä putkeen. Ohje oli ajatella jokainen erillisenä ja hoitaa tilanne kaarteissa haltuun. Tämä meni ihan yllättävän hyvin. Vaikka välillä tuntui ettei askel sovi yhtään niin vain odottamalla Assi kyllä sovitti askeleensa ja hyppäsi kun en häirinnyt sitä. Myös ohjan vakaa tuki helpotti Assin menoa. Vain vikan kierroksen 2 vikaa hyppyä oli vähän roikaisuja kaukaa. Ope lohdutti että hypystä jäljessä on turvassa mutta jos hyppää ennen hevosta niin on aika huterasti. Ykköstä kohti Assi kyllä hidasti joka kerta. Yli silti. Estekorkeus nousi ehkä 80 cm nurkille?

Eikä loppuraveissa Assi yhtään kaahottanut alta vaan tuntui tasapainoiselta ja ravasi asiallisesti. Taipuikin. Jes! Maneesiin tuli lopputunnista hassu sisäsade kun katon sisäpintaan tiivistynyt kosteus rupesi tippumaan alas.

Ongelmia:
laukat eivät vaihtuneet hypyissä oikeaan
en aina huomannut liirausta oikealle
tahti ei ollut ihan tasainen alusta loppuun
pari pudotusta
yhä muutaman kerran heitin ohjia pois (enkä huomannut)
yksi semihallittu kakkapysähdys

Parannusta:
kuski oli paljon tasapainoisemmin kyydissä
ei kieltoja
okserihypyt menivät siististi
loppuverkka oli rauhallista ja kuuliaista
nyt ensimmäistä kertaa rupesi tuntumaan siltä että meillä on humman kanssa jonkinlainen suhde (pussasi naamaan, yök)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ulkoavut vuotavat ja vertyessä paranee

Maanantaina oli pakkaspäivä ja molemmat opet estyneitä. Luvassa siis itsenäinen Asseilu. Menin tallille suoraan töistä ja ratsaille ehdin noin kahdeksaksi. Hoitaessa tamma oli minulle ok mutta naapureilleen mustasukkaili ruoistaan. Pihalla oli n. -11°C, maneesissa pari astetta pakkasella. Sopiva vaatetus oli alupaita, välipaita ja välikausitakki. Fleece ja toppaliivi piti heivata. Tallissa toppahame oli hyvä.

Alkukäyntien jälkeen hölköttelin hummalla askellajit läpi. Olihan se pitkä ja kankea. Vähän hidas ja yritti jarrutella. En antanut pysähtyä siinä mutta kokeilin kuitenkin myöhemmin pari kertaa pysäyttää kulmaan että oliko sittenkin kakkahätä yllättänyt. Ei ollut. Yritin itse istua takakenossa. Laukassa mentiin myös vastalaukkoja. En pitänyt kiirettä ja alkuun tulikin laukattua enemmän kuin esteverkoissa. Jokusen kerran pudotteli laukkoja alkutunnista pois. Aavistuksen hengästyi muttei hionnut.

Työskentely aloitettiin käynnissä. Etukäteen ajattelin että tänään volttaillaan ja taivutellaan mutta pysyttiinkin vielä pykälää enemmän perusasioissa. Käynnissä hain tasaista tuntumaa ja etenemistä. Ehkä meni jo kiireiseksikin. Ravissa yritin päästä kiemurtelematta suoraan. Päädyissä tunsin että ratsu vuotaa ulkoavuistani läpi. Kerrankin ehti huomata tällaista. Mainiota! Vasemmassa kierroksessa ratsun muoto parani ulkokyljen haltuunotolla, oikeassa kierroksessa huomasin enemmän ongelmia saada vasen kylki pidettyä hallussa.

Tein vähän ympyröitä, muutaman väistön. Laukkasin. Maneesissa oli 2 - 3 muutakin hevosta, joten reittejä piti suunnitella vähän etukäteen.

Laukat nousivat nyt siististi ja kulki suht asiallisesti ja kiihtymättä. Itse yhä vähän heijasin kyydissä. Laukkojen pudottelu katosi ja meno parani. Rupesi löytymään vähän ryhtiä. Ehkä tällä ratsulla kyse on vertymisestä.

Loppuun tein vielä siirtymiä. Käynnistä raviin ja laukkaan, laukasta lähinnä hallitusti raviin ilman lörähdyksiä. Assi virittyi kivasti ja nosti laukat näppärästi. Kun tein siirtymiä suht tiuhaan (noin puolen ympyrän välein) niin kuunteli myös hyvin. Päivän positiivinen oli yllättävän siistit siirtymät alas. Laukasta ei ehdottanut tapiirisiirtymiä käyntiin vaan löytyi heti ryhdikästä ravia. Välillä toki vähän turhankin vauhdikasta. Mutta ravin sai suht nopeasti haltuun ja laukat nousivat näppärästi niin käynnistä kuin ravistakin.

Loppuraveissa ratsu tuntui tasapainoisemmalta. Kulki melko tasaisen pyöreänä (peilit olivat niin jäässä etten nähnyt), taipui kivasti eikä poikkeuksellisesti yrittänyt kovin pahasti kipitellä. Yhä toki meni toiseen kierrokseen lujempaa. Mutta nyt irtosi myös hidas ja odottava vaihde. Päästämällä sai askelta venymään. Sangen hyvä ja kuski tuli iloiselle mielelle.

Loppukäynnit kävelin selästä ja Assi kävelikin ihan reippaasti. Lopulta sosiaalinen paine ajoi talliin kun rupesi tulemaan ohjeita valojen sammutuksesta.

Ongelmia:
oli naapureilleen vähän känkkä ruoista
alkuun oli hidas ja kankea
kuskin ulkoavut falskasivat
yhä piti kertaalleen pysähtyä tarpeille

Parannusta:
vertyi ratsastaessa hyväksi
oli reipas, kuuliainen, taipuisa ja suht ryhdikäs
saatiin siistejä siirtymiä

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Taas uudessa paikassa estetreeneissä (vaihtoja ja muhkeaa laukkaa)

Sunnuntaina mentiin taas estetreeneihin maneesille. Tällä kertaa Kortesluomalle Pikkaralaan. Itselleni siis toinen kerta elämässä siinä maneesissa (helmikuussa 2011 viimeksi). Nyt oli iltatreenit ja olin jälkimmäisessä porukassa, joten aloitusaika oli klo 19. Pihalla oli -15°C, joten nyt laitoin hepalle fleecen jo menomatkallekin niskaan. Meidän tunnilla oli 4 ratsukkoa: 3 hevosta ja yksi pikkuponi.

Hieman Hemppa katseli uutta paikkaa. Jännin kohta oli katsomosivu, jossa oli muutama ihminen. Varsinkin ihmisten liikehdintä pinkeytti ratsua. Ehkä kuskikin vähän jännitti Hempan puolesta.

Alkuverkassa ravattiin kavalettien yli. Lyhyt ratsu ja lyhyemmät askeleet. Sormet meinasivat jäätyä ja hetken päästä keskikroppa läkähtyä. Fleece pois välistä. Turvaliivin olin jemmannut kotona eri kaappiin eikä se tullut mukaan.

Laukassa saatiin kunnon hiillostusta. Muhkeampaa laukkaa. Kaikista ohjeista en kunnolla edes tajunnut että mitä ope haluaa. Ehkä niitä nopeampia jalkoja muttei lisää vauhtia? Kun pidin edestä vastaan niin Hemppa nyki ohjia. Tätä jatkettiin useampi kierros, välillä kavaletteja ylittäen. Mitään huikeaa parannusta ei tullut mutta lopulta tuli sen verran kelvolliseksi että riitti.

Hyppyhommat tehtiin vuorotellen. Sama rata jatkuvasti ja perään lisättiin lisää tehtäviä kierros toisensa jälkeen. Vasemmassa kierroksessa yksittäinen kavaletti kulmasta, toisesta kulmasta 3 lisää. Lävistäjällä okseri ja suunta oikealle, heti seuraavasta kulmasta ykköskavaletti toiseen suuntaan. Sitten toisella lävistäjällä pysty, vasemmalle ja pitkän sivun 4 askeleen linja, olikohan okseri + pysty.

Ensin oltiin liian löysiä. Laukat eivät vaihtuneet. Lopulta oikealle vaihtui välillä. Jälkimmäinen lävistäjäpysty eli amppari oli kaikille vaikea. Välissä tultiin pitkät pätkät kaikki vain sitä. Eikä vain löytynyt vasenta laukkaa hypyssä. Hemppa vietti vasemmalle kohti kulmakavaletteja, jolloin oli pakko itse ajatella oikealle. Vasta kun kurvattiin kavalettien sisältä niin irtosi myötälaukka hypyssä. Lennossa vaihtoi vain ristille. Eikä oikein auttanut vaikka ratsastin tien lähdes radan poikki. Ehkä Hemppa sitten hypyissä kaatuu niin paljon vasemmalle tai en saa oikeaa ohjaa pidettyä kunnolla kädessä? Näihin ei löytynyt apua.

Sen sijaan hummaa piti viritellä ja ohje oli napauttaa raipalla ponnistaessa oikealle lavalle. Sellainen itsetuho-ohje että napautukseni oli voimakkuudeltaan ehkä 2 g. Ilman turvaliiviä vielä. Näistähän Hemppa lennättää minut kiertoradalle. Sama juttu oli kuvaajan kanssa. Kamera oli taskussa mutta ajattelin että kuvaaminen aiheuttaisi varmaa tuhoa ja epäonnistumista. Ai miten niin vähän taikauskoinen ja vainoharhainen?

Hemppa löysi menovaihteensa mutten ollut kovin tyytyväinen siihen että samalla ratsu jännittyi. Omalle vuorolle lähtiessä rupesi jo poukkoilemaan omiaan.

Lopuksi hypättiin vielä koko rata n. 80 cm korkeudella. Esteet eivät näyttäneet eivätkä tuntuneet isoilta. Silti taas retkahdin muutamassa hypyssä. Ampparin jälkeen myötälaukka tuli ravin kautta.

Tänään tuli ainakin hyvä määrä toistoja. Alkutunnista oltiin silmätikkuina muttei se haitannut. Vaihto-ongelmia oli onneksi muillakin kuin vain meillä. Hemppa hikosi taas märäksi. Loppuverkassa se tuntui 90 % hyvältä. Tosin esteiden kantajat järkyttivät hummaa useampaan otteeseen. Tästä olisi ollut taas hyvä lähteä työskentelemään.

Maneesi oli Korpelaa pienempi (21 x 40 m) mutta ihanan valoisa ja hiljainen. Hyvät peilitkin. Sekä kivan lähellä.

Ongelmia:
alkuun oli vähän löysä
nyki kun yritin lyhentää

Parannusta:
ei kieltoja!
ei taidettu pudottaakaan mitään

lauantai 20. tammikuuta 2018

Lauantain kaverimaasto

Lauantaille oli pitkästä aikaa tarjolla maastoseuraa. Lopulta sattumat vähän hämmensivät pakkaa ja päästiin lähtemään liikkeelle vasta kolmen jälkeen. No, olipahan pakkanen ehtinyt vähän lauhtua siihen mennessä. Tallille mennessä näytti -13°C, poistuessa -11°C. Sain onneksi Lauralta varpaanlämmittimet lainaan. Ne pelastivat paljon. Kolmisormihanskat olivat jossain hukassa, ratsastin siis rukkasilla. Kypärämyssy ja toppahousut olivat ekaa kertaa tälle talvelle käytössä. Eikä onneksi ollut tämän kylmempi vaikka tallikaveri mittasi aamulla jopa -19°C.

Maastokaveriratsu oli suht uusi tulokas tallilla. Varmajalkainen ja reipas otus silti. Hemppa meni alkumatkaa edeltä kunnes rupesi lumikasojen takia peruuttelemaan. En ehtinyt juuri reagoida kun kaveri meni jo edeltä. Hemppa meni perästä eikä kovin tuijotellut enempiä. Muuten oli vähän tavallista pinkeämpi. Eipä olla kyllä hetkeen käytykään kavereiden kanssa.

Reissulla oli luvassa hämärän laskeutuminen, joten toinen kuski napsautti otsalamppunsa päälle. Minulle (ja ehkä Hempallekin) lamppumaastoilu oli ihan uutta. Ehkä jännitin varjoja vähän. Otettiin kuitenkin laukkapätkiä ja Hemppa oli ihan asiallisesti. Konttia tosin nyt tuijotti taas pitkästä aikaa. Viimeksi laukattiin siitä onnistuneesti ohi.

Käytiin kiertämässä peltolenkki ympäri, eri suuntaan kuin yleensä menen. Kaverihepan raviaskel oli niin reipas että lopulta Hemppa rikkoi laukalle. Välillä pysyttiin lennokkaassa ravivauhdissakin. Alkumatkan nopeushuipuksi mittarini sanoi 30,8 km/h mutta sitten hyytyi paristo eikä mitään dataa jäänyt talteen.

Lenkissä meni tunteroinen tai vähän yli. Ei kovin usvatettu menemään eikä Hemppa ollut rahtuakaan hikinen edes satulavyön alta.

Ongelmia:
Hemppa oli tavallista tuijottelevampi

Parannusta:
oli aika tasavauhtiset ratsukot
Hempasta irtosi hienoa ravia
ei tullut kylmä

Kati otti pari videota, joissa me kirjaimellisesti vain näymme.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Pieniä maneesiesteitä

Sunnuntaina oli taas maneesiestepäivä. Jälkimmäiseen porukkaan lähti koko keltainen autollinen hevosia ja aiheutettiin löysällä takakengällä (vtj) pientä myöhästymistä. Edellisestä porukasta tuli vielä yksi vahvistus, joten ratsukoita oli tunnilla 6.

Tänään ohje oli taas ratsastaa ratsut alusta asti pyöreiksi. Hemppa pyöristyi nopsaa muttei ollut ihan tasainen. Tänään yritin tuijotella peileistä suoruutta. Alkuverkkaan sisältyi myös temponmuutoksia. Laukat olivat taas yllättävän rauhallisia ja pyöreitä. Tietysti olisi voinut olla ponnekkaampaa ja rullaavampaa mutta oli rennohko ja odotti. Ihan aluksi olin unohtanut raipan oikealta tapahtuneen selkäännousun jäljiltä oikeaan käteen. Yllättäen humma ei tuumannut tästä mitään. Sitäkin voisi näemmä ruveta siedättämään. Toki vasemmalla taitaa olla enemmän tarvettakin.

Verkassa mentiin uran sisäpuolella ja loikittiin myös kavaletin yli. Tuntui että ympyröiden tekeminen aiheutti aina jonnekin ruuhkaa. Uraa pitkin mahduttiin kaikki 6 menemään kerralla. Meidän suoruutemme kavaletilla kelpasi opelle. Piude olisi antanut huutia. Hypyn jälkeen pullahdettiin aina vähän vasemmalle kohti uraa.

Taisi olla heti alkuun kun tultiin ravissa jumppaa. Alkuun vähän velttoa mutta yli. Esteen noustessa kuskille tuli taas perinteiset ongelmat. Selkä pyöristyi ja retkuin laskeutumisessa. Näemmä sen verran pahasti ettei meille nostettu kuin ysikymppiin. Piti keskittyä myös esteen jälkeen keskelle (vasemmalle) valumisen estämiseen ja käyntisiirtymään ennen kulmaa. Käynti löytyi muttei kovin sulavasti. Näissä olisi paljon työtä sileälläkin.

Sitten tultiin suoraa linjaa. Lyhyttä laukkaa ja 5 askelta oli toive alkuun. Pyysin vähän eteen ja sitten hidastin. Näemmä en herättänyt tarpeeksi tai nakkasin taas ohjat pois ennen hyppyä sillä Hemppa tyssäsi pikkupystyn eteen. Mielestäni laukka oli ok, samoin paikka. Napautin raipalla kaulalle ja Hemppa protestoi pukilla/takapotkulla. Muttei kieltänyt enää tämän jälkeen.

Väliin löytyi sekä haluttu 5 askelta että myöhemmin taidettiin tulla myös neljällä. Yksi oikein tasainen kierros sekä muutama vähän vaihtelevammilla askelko'oilla.

Lopuksi hypättiin vielä vuorotellen rata. Meidät jätettiin viimeisiksi mutta hypättiin kuitenkin samalla korkeudella kuin 1,5 edeltänyttäkin ratsukkoa. Aika pieniltä tuntuivat. Osa ehkä max 80 cm, osa pienempiä. Nyt matkan varrelle taisi tulla vain yksi väärä laukka, jonka Hemppa korjasi puoli-itsestään yhden raviaskeleen kautta. Hyvää etenemistä ja muuten siistiä menoa paitsi vihonviimeisen esteen jälkeen olisi pitänyt jatkaa ovikulmaan niin siinä Hemppa oikoi railakkaasti sisään.

Koko porukka sai tästä sakkokierroksen vikalle esteelle. Nyt kunnolla kohti ovea (josta seuraavat jo yrittivät kurkkia sisään). Ei vieläkään ihan suora mutta parempi.

Loppuraveissa Hemppa tuntui taas hyvältä. Harmi että kuvaajalla ei ollut enää kameraa käsillä vaan purki esteitä. Ei todistusaineistoa. Ihan viime metreillä Hemppa vielä säikähti katsomoon ilmestyneitä koiria (jotka kyllä istuivat nätisti aloillaan) ja hyppäsi kohdalla sivuun. Kuski pysyi kyydissä mutta räkä lensi nenästä kun heilahdin harjaa vasten. Seuraavalla kierroksella koirat eivät enää säikyttäneet.

Paluumatkan Hemppa meni vinkalla eikä taaskaan mennyt ekalla yrityksellä kyytiin vaan peruutti kertaalleen pois. Ei hyvä.

Ongelmia:
kuskin asento
yksi tyhmä kielto
jokunen väärä laukka
tyhjästä ilmestyneet koirat

Parannusta:
rata meni ihan sujuvasti
ei pudotuksia

Laura videoi tuntiamme:


Maneesireissun jälkeen saatiin tallilla kurssi irtokengän kiinnityksestä. Oli todella mielenkiintoista ja kaikki pääsivät irrottelemaan ja lyömään nauloja Tupun kenkään.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Suokkikiiturilla kisoissa

Lauantaina Aaltokankaalla oli estekisat ja olin pitkästä aikaa kvaalautunut mukaan riittävällä äskettäisellä ratsastuksella (5 kertaa edellisen 6 viikon aikana). Ratsuvalikoima oli niukahko koska olin myöhään liikkeellä ilmoittautumiseni kanssa. Jatsi sai kuitenkin kahden pikkuluokan lisäksi mennä vielä kanssani 80 cm.

Yhden luokan kisailu vaati myös koko päivän talkoilun. Aikatauluni mönkäytyi alusta mutta kisapaikalla hurahti silti n. 5,5 tuntia. Kerrankin tajusin ottaa myös lämpimät siviilikengät mukaan. Vaikka pakkasta oli vain pari astetta niin varpaanlämmittimet olisivat voineet silti olla ihan aiheelliset.

Rata oli aikamoista kääntelyä. Suunnittelin ensin vähän hasardia uusintareittiä mutta kun matkan varrelle tuli kaikenlaista tuketta kääntökoloihin niin päätin tehdä pidemmät tiet. Kolmosena ollut valkoinen lankku saattaisi aiheuttaa Jatsille tuijottelua. Tosin aiemmin meni siitä jo nätisti yli.

Ratapiirros.

Sain humman varustettua ennen radan kävelyä ja oltiin vasta toisessa verkkaryhmässä. Kävin omin lupineni kävelemässä maastolenkin päässä. Mielestäni parkkipaikkaa parempi vaihtoehto. Jatsi kulki puolipitkällä ohjalla oikein asiallisesti. Maneesissa ehdittiin vielä pyöriä hetki käynnissä ennen verkan alkamista. Vasta tässä vaiheessa otettiin loimi pois. Hepo kun oli vielä edellisten hyppyjen jäljiltä kostea.

Verkassa lähdin heti raviin. Jatsi liikkui rivakasti eteen, taipumisen kanssa oli vähän heikompaa. Laukassa testasin kaasun ja jarrun ja yritin siinäkin taivutella. Muistin myös tehdä vähän tiukempia teitä ja voltteja. Kääntyi muttei erityisen sulavasti. Verkkahypyt menivät ok. Yksi puomi alas ja yksi vinohyppy. Pudotuksen jälkeinen herätelty hyppy okserille oli hieno. Harmi ettei näistä yleensä ole videoita, ei nytkään.

Meidän vuoromme oli ekana. Vasta kun muut olivat poistumassa niin tajusin etten ole näyttänyt esteitä. Pikainen tuijottelukierros, lankkua vähän epäröi. Ehdin tehdä kaiken tarpeellisen, tervehdys ja menoksi. En tehnyt enää ympyrää vaan aloitin.

Ykkönen siististi yli. Väliin aavistus kiemuraa mutta suunniteltu 5 askelta väliin. Huolellinen tie ja pitkähköllä lähestymisellä lankuille. Jatsi vähän empi ja hidasti mutta sain sen kannustettua esteestä yli. Nelonen oli okseri lävistäjällä, sekin siististi. Sitten lyhyen sivun ympäri suoralle linjalle. Oikaisin kaarteesta pari metriä ja suoristus jäi pariin askeleeseen. Ihan kuin Jatsi ei olisi huomannut estettä ja epäröi. En saanut tilannetta korjattua vaan ratsu pysähtyi esteen eteen. Pahus! Tarpeetonta hutilointia ykkösvaiheessa.

Jatsi meinasi jatkaa matkaa mutta käytin vielä esteen edessä. Sitten uusi vauhti päälle ja huolellinen kaarre esteelle. Taisin napauttaa raipallakin. Siististi yli. Väliin suunnitellut 6 askelta (en ehkä muistanut ajatella) ja kutonen yli. Seiskalle kiersin suunnitellusti uran kautta, puhtaasti yli. Kasille kaarre meni aavistuksen pitkäksi eikä lähestytty ihan suorassa. Silti siitäkin puhtaasti yli. Siihen loppui matkamme eikä päästy oikoreitteihin asti. Tällä vauhdilla ei kyllä olisi kannattanut edes lähteä oikoreiteille vaan sujua vähän isommat tiet.

Kieltoa lukuunottamatta olin rataan hyvin tyytyväinen. Sujuvaa menoa eikä edes meinattu kopistella puomeihin. Jatsi hoiti myötälaukat itse sangen hyvin ja itse osasin olla asiallisesti mukana hypyissä. Kiellon otin osin omaksi syykseni. Kyllähän minä tiesin että Jatsi saattaa tehdä tuollaista. On jopa muinoin kisoissa (marraskuussa 2014) kieltänyt kovin samalla lailla samassa kohdassa olevalle esteelle. Olin vaan mennyt unohtamaan sen enkä varmistellut ihan jokaista estettä tarpeeksi.

Sijoituksilla ei hurrattu vaan oltiin hyväksytyistä viimeisiä. Jatsi puuskutti aika pitkään, käytiin taas pikkulenkki maaston puolella ja sitten talutin vielä hyvän tovin. Enkä päässyt tavoitteisiin eikä vieläkään ole Jatsin kanssa yhtään nollarataa kasikympistä. Toivottavasti saadaan vielä uusia mahdollisuuksia.

Laura videoi ratamme:

Kuntomaasto

Lauantaina ei ollut tunteja tarjolla, vaihtoehdot olivat itsenäinen kentällä tai maastoon. Ope muotoili tämän niin että jos Hemppa saisi valita niin se tahtoisi maastoon. Maastoon siis lähdettiin eikä löytynyt seuraa mukaan. Mentiin heti aamusta mutta päivän jo valjettua. Pakkasta oli vain asteen verran ja satoi lunta.

Suunnittelin vähän pidempää reissua ja jonnekin uuteen paikkaan. Olin viikon takaisesta voimieni tunnossa ja päätin lähteä taas toiselle puolelle junarataa. Suunnattiin siis tietä pitkin kuntoradalle.

Mennessä frisbeegolfaajat olivat Hempasta vähän jänniä. Sitten näki vielä jotain mörköjä yhdellä pihalla. Yritti peruutella enkä keksinyt mitä jännitti. Junaradasta päästiin löysin ohjin nenä pitkällä helposti (mutta hieman arastellen) yli.

Radan jälkeen jatkoin oikealle kesäreittiä. Hemppa kuunteli minua näemmä vähän liian tarkasti sillä kun puoliääneen totesin "o-ou" (täällä ei olekaan aurattu) niin heppa sai hepulit että mitä nyt pitää varoa. Hassu. Pysyttiin pystyssä mutta tiehen tuli pari säikkylommoa.

Ensimmäinen penkkaehdotukseni ei kelvannut mutta toisesta päästiin metsään. Eipä siellä ollutkaan kummoisia polkuja vaan pätkä kuntoradalle oli aikamoista kahlaamista. Lunta taisi olla hummaa noin polviin. Selästä oli huono arvioida lumen määrää. Tulipa jumpattua hangessa.

Kuntoradalla tuli vastaan yksi koiranulkoiluttaja, yksi hiihtäjä ja yksi sauvakävelijä. Mistään Hemppa ei välittänyt. Pohja oli hyvä, joten mentiin kaikissa askellajeissa. Nyt mentiin reitin päähän asti. Luulin että vieraisiin maisemiin mutta siellä tulikin keskimmäinen radanylityspaikka vastaan. Olinpa autuaasti unohtanut sen sijainnin. Käytiin tiellä vähän pyörähtämässä mutten tahtonut lähteä tästä radan yli. Takaisin kuntoradalle siis.

Nyt paluumatkalla käytiin testaamassa sivulenkki. Se meni vesilaitokselle. Samalla rupesi tuntumaan siltä että olen sielläkin käynyt joskus aiemminkin.

Kotiinpäin otettiin vielä laukkapätkä ja kun Hemppa kysyi että saako mennä niin annoin luvan. Yhtään kirittämättä lähes neljääkymppiä. Tästä vauhdista huomasin silti etäämpänä tien yli juosseen valkoisen hiiren tms. Jarrut toimivat yhä hyvin ja hidastettiin ennen autoja. Nyt palattiin autotien kautta radan ylitykseen. Hempalle jännimmät kohdat oli taas taloilla. Ihmisiä ja liikettä. Radan yli mentiin taas turpa maassa mutta empimättä.

Paluumatkalla ihmeteltiin yhä frisbeegolfaajia ja ravattiin tiellä. Loppukäynnit aloitettiin n. 60-alueen alkaessa. Ei humma ehtinyt kuivua ennen tallia. Märäksihän se siis taas meni. Koko lenkkiin meni reilut 1,5 tuntia ja matkaa tuli n. 13,5 km. Keskinopeudeksi tuli 8,3 km/h.

Ongelmia:
muutamat menninkäiset ja yksi kuskinjuttelusäikky
paikoittain oli turhan paljon lunta

Parannusta:
kivan rentoa ja reipasta
mentiin mutinoitta junaradan yli!

torstai 11. tammikuuta 2018

Yllättävän hyvää menoa hyppytauosta huolimatta

Torstaina pääsin taas Assin kyytiin. Tänään vuorossa esteet. Kasattiin kaksi kapeaa pystyä 3 laukan välillä sekä lävistäjälle okseri. Maneesissa oli lisäksemme yhdestä kahteen muuta ratsukkoa.

Alkuverkassa eilisestä nahkeudesta ei ollut jälkeäkään. Aluksi oli kyllä yhä aika kankea ja lähinnä hölköteltiin. Ope ei paljoa kommentoinut mutta hevosen pitäisi olla apujen välissä, kahden ohjan tuntumalla sekä kääntyä. Ei saisi kallistella omin luvin oikealle. Verkkalaukan otin ensin vasemmalle, ihan ok. Oikeaan meni yllättävänkin reippaasti.

Ensin tultiin kapean linjan puomeja ravissa. Kaksi puomia, pidempi väli (3 laukka-askeleen verran, nyt tosin vielä ravissa) ja taas 2 puomia. Olipa vaikeaa enkä oikein löytänyt sopivaa tasaista rytmiä. Joka kierroksella vaihdoin suuntaa vastakaarrolla okserin ympäri. Pahimmillaan humma kompuroi puomeihin ja meinattiin olla nenällämme.

Vasen ohja käteen eikä saa viedä vasenta kättä kaulan väärälle puolelle. Tällaista en ollenkaan huomannut tekeväni.

Sitten laukassa sama homma. Alitajuntani halusi väliin kovasti neljättä askelta ja kolmeen sai tässä vaiheessa ratsastaa ihan kunnolla eteen. Välissä tuli kiemuraa oikealle kummassakin kierroksessa. Ei erityisen ihanaa.

Kun esteet nousivat pikkupystyiksi (ope puhui kavaleteista) niin ensimmäinen kierros oli esteiden tuijottelua. Oma katse pois puomeista ja suoraan jälkimmäiselle. Seuraavalla kierroksella hämmästelin miten osuttiin ekallekin vaikka katsoin jälkimmäistä. Taisin pelätä että mennään ohi. Tämä lähti sujumaan (yhä pienellä oikealle kiemuralla) eikä väli tuntunut enää yhtään niin pitkältä. Muutaman kerran loikattiin ekasta aika isolla hypyllä yli. Tänään ei tuntunut kovin pahalta.

Yllätyksekseni vasen laukka ovelta poispäin sujui vielä paremmin eteen ja väli rupesi jäämään jo ahtaaksi. Puomit nousivat vähän mutta yhä pysyttiin alle 80 cm korkeuksissa.

Lopuksi tultiin muutaman kerran okseri perään. Tämä oli linjattu kivasti. Sai käännettyä helposti esteelle ja ehti suoristaa hyvin. Ekalla kerralla hypättiin se pystynä. Assi vähän katsoi ja suunnitteli kiemurointia. Nyt tajusin laittaa pohkeet kiinni. Taas kuulemma heitin ohjaa liikaa pois. En huomannut. Okserina ei aiheuttanut enempää kummastelua. Kuski tosin vähän rojahteli hypyissä. Ope kehui silti kovasti. Ehkä tänään oli vaatimustaso matalammalla? Itse antaisin näistä korkeintaan 7,5. Toki huimasti paremmin kuin viimeksi. Ehkä eilinen koulutunti sittenkin auttoi jotain?

Loppukäynnit Assi käveli kivan tasaisesti ja reippaasti vierellä. Eikä edes luiminut muille hevosille. Ehkä nyt oli sopivan rankkaa että mieli lepäsi?

Tunnin jälkeen humma ei ryysännyt karsinaan. Ehkä eilinen pään ovenpieleen kopsautus toi myös vähän järkeä?

Ongelmia:
puomit eivät menneet kovin sujuvasti
yksi pudotus
kiemurointia
yhä piti pysähtyä kakkimaan

Parannusta:
kivan reipas
ei kieltoja
ope kehui menoamme
ei kovin paljon vääriä laukkoja
ei rynninyt karsinaan

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kankeilusta ketterämpään

Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa taas Assin kanssa koulutunnille. Pakkasin aamulla vähän huonosti enkä tajunnut ottaa takkia. Alupaitakin oli vahingossa lyhythihainen. Tallilla olikin -5°C, joten oli vähän rapsakkaa.

Tallissa Assi oli asiallinen. Äkäili vain satulavyön kiristykselle. Ehdin kävellä alkukäynnit ja hölkötellä pari kierrosta ravia ennen open saapumista. Tänään pidin toppaliivin koko tunnin päällä vaikka lopuksi oli vähän lämmin.

Aloitettiin hommat taas käynnissä. En muista että Assi olisi ennen ollut noin hidas ja kankea. Kuskille haettiin nopeita jalkoja. Meni siinä hetki mutta kyllä meno vähän parani. Ravissa oli sama juttu eikä humma ollut alkuun tippaakaan kiireinen. Kuskin asennosta löytyi taas 1001 korjattavaa kohtaa ja keskityin pää sauhuten itseeni. Olkapäät rennoiksi, kyynärpäät kylkiin, käsiä ei saa painaa alas, omaa painoa pitää ajatella taakse, lonkat rennoiksi, nilkka ei saa nousta, polvea voi ehkä nostaa, jalat lepäävät rentoina jalustimilla, reisillä ei saa puristaa eikä keventää reisille, napaa ei saa työntää eteen vaan ajatella kohti selkärankaa.

Pääosin pyörin epämääräisesti päädyssä neliöllä tai ympyrällä. Pienen hetken vasemmassa kierroksessa tajusin ajatuksen jatkuvasta kääntämisestä. Saatiin mennä hetki myös koko uraa suoraan. Tammalla oli kaula vinossa enkä edes huomannut. Tasainen tahtikin taisi katoilla mutten huomannut sitäkään.

Kahdesti tunnin aikana piti taas pysähtyä tarpeille. Jälkimmäinen haittasi aavistuksen laukkatyötä. Muuten ope totesi että laukat nousivat ihan hyvin. Eikä ollut kovin suuria puolieroja. Keinuin taas itse ihan liikaa laukassa mutten osannut nyt korjata. Pudotteli laukat jokusen kerran pois. Sitten ensin ravi kuntoon (en huomannut että juoksi alta) ennen uutta nostoa. Harjoitusravissa tammasta tuntui saavan paremman otteen.

Ihan lopuksi ravissa keskityttiin myös kuskin sivusuuntaiseen vinouteen. Oikeaa kylkeä rutumpaan. Assi ravasi jo ihan eri meiningillä, paljon letkeämpänä. Katsotaan mielenkiinnolla säilyykö letkeys huomiseen kun jatkamme esteillä.

Ongelmia:
kuski ei tajua laskevansa käsiään liikaa
hartiat sen sijaan jännittyivät kuulemma ylös
napa pullahti eteen vaikka sen pitäisi mennä selkärankaa kohti
ratsu oli alkuun hidas ja kankea
pysähdyskakat

Parannusta:
laukat nousivat ok
tamma vetristyi tunnissa
en jäätynyt kuoliaaksi ilman takkia

lauantai 6. tammikuuta 2018

Puomeja kootummassa laukassa

Lauantaina mahduin vihdoin Hempan kanssa tunnille. Yhä satoi lunta ja keli oli nollissa. Ratsukoita tunnille tuli 5 ja aiheena meillä oli puomeja. Tänäänkin Hemppa vihjaili ettei enää tahtoisi satulaa selkäänsä.

Toisella pitkällä sivulla oli pitkä liuta puomeja ja niukasti maasta irti olevia kavaletteja. Tultiin niitä heti alkutunnista käynnissä ja ravissakin. Keskeltä yli ja tasaisessa tahdissa. Hemppa otti 2 askelta väliin ja noin kolmanneksi viimeisellä puomilla herpaantui ja nyki turpansa ylös. Hetken keventelyn jälkeen sai istua harjoitusraviin. Nostin jalustimet kaulalle. Yhä vain viikon takainen taivehiertymä muistutti olostaan.

Sitten tultiin koko porukka puomien yli laukassa. Kaikki laukkasivat samaan aikaan ja mahduttiin ihan yllättävän hienosti. Hemppa laukkasi kivan rauhassa, eilisistä treeneistä taisi olla apua. Pari huonompaa kertaa tuli, jolloin väliin tuli ravia tai väärää laukkaa ja tahtirikkoja mutta suurin osa onnistui kuitenkin hyvin. Molempiin suuntiin sama. Eikä laukassa edes pahasti vänkäillyt vaikkei juuri tehty ympyröitä. Yllättävän pyöreää.

Sitten tultiin yksi kerrallaan koko kuvio. Oikeassa laukassa aloitus, ennen puomeja voltti (ympyrä), puomit, perään voltti puomin yli, päätyyn ja samaisen puomin yli lävistäjä ja laukan vaihto. Laukkaa lähes puomeille, taas voltti ennen, puomit ja tarpeen vaatiessa voltti myös perään. Sitten lävistäjä toiseen suuntaan ja vaihto ilman puomia.

Alku meillä meni ihan hyvin. Voltti puomin yli oli hankalasti linjattu. Mutta ei kaahailtu vaan edettiin tasapainossa. Yllätyksekseni tuli ilmava vaihto puomilla oikeasta vasempaan. Vasemmassa vähän venähti ja puomien lopussa tuli ahdasta. Toiseen suuntaan vaihtoa ei tullut vaan jäi väärään laukkaan ja lopulta pudotti vaihdon yhden raviaskeleen kautta. Ei hiillostettu vaan olin tyytyväinen.

Loppuraveihin yritin laittaa jalustimia takaisin mutta hihna oli ns. ratkennut pituussuunnassa kahteen osaan ja irronnut kiinnityskoukustaan puoliksi. Ei tullut kevennyskäskyä, joten istuin sitten yhä alas. Mentiin puomeja ja nyt ratsu tukeutui ohjaan vähän enemmän ja tasaisemmin ja tasaisempaa oli myös meno. Ei enää nykimistä loppuun. Vauhti säätyi istunnallani. Oikein hyvä.

Loppukäynneissä väänsin jalustinremmin ruotuun ja sain jalustimet takaisin jalkoihin. Halusin käydä loppukäynnit vielä pellolla.

Lunta oli pyryttänyt niin paljon ettei siellä tarvinnut haaveillakaan kuin käynnistä. Hemppa ei ollut innokkaimmillaan vaan ehdotti syvän hangen kautta takaisin kääntymistä pari kertaa. Käytiin myös kerran hepan ja kerran kuskin virhearvion takia syvissä lumissa. Huomasin äkkiä että hevosella ei pääse samasta paikasta kuin moottorikelkalla kun humahdettiin ryntäisiin asti hankeen. Hemppa otti tilanteen rauhassa ja peruutti pois. Räntä vihmoi reiteni märiksi eikä todellakaan tehnyt mieli kävellä toista kierrosta.

Hemppa sai tallissa loimen niskaan ja pääsi kavereiden kanssa pihalle syömään päiväheiniä. Sekä huomenna saa vihdoin ansaitun vapaapäivän.

Ongelmia:
humma yritti vaivihkaa pakoilla satulointia
räntä kasteli reidet
viikon takainen hiertymä haittasi yhä
alkutunnista vähän perusnykimistä
laukka ei vaihtunut toiseen suuntaan
kauhisteli puomeja kantavaa opea

Parannusta:
laukka oli aika hyvin kasassa
vaihtoi laukan puomilla
tasoittui loppua kohti

perjantai 5. tammikuuta 2018

Hitailua ja matelua esteillä

Perjantain the estetunnille sain Armaan. Humma laitettiin onneksi valmiiksi ja kävin itse nakkaamassa Cunamin talliin. Ei haitannut, sillä sain samalla juoduksi. Tuli kuuma. Ratsukoita tällä tunnilla oli 5. Esteitä muuteltiin edellisestä vain hieman.

Jo alkuverkka oli kunnon luulot pois -menoa. Ympyrällä puomien yli ravissa ja kaksi volttia esteiden ympäri. Armas ei ollut kovin taipuisa ja taivutteluyrityksistä hidastui. Käynnissä reagoi hyvin pohkeeseen, muttei juuri muuten.

Laukassa tultiin vuorotellen puomikasaa ympyrällä ja piti laskea 3 viimeistä askelta. Odotellessa piti tehdä pari laukkavolttia. Ekan ylityksen jälkeen laskut menivät oikein. Ratsu olisi voinut olla terävämpi.

Ensimmäinen estekuvio oli tulla oven edestä maapuomin yli, kääntää täyskaartomaisesti okserille (jonka edessä oli vielä maapuomi) ja jatkaa siitä ympyrällä vielä pystyn yli. Yli päästiin muttei kovin tyylillä. Tultiinkohan kahdesti. Sitten toiseen suuntaan vähän samanoloista. Kertaalleen myös lopetettiin vastakaartoon. Tuli huono hyppy, ohjat luiskahtivat vasemmasta kädestä ja heppa näki tilaisuutensa tulleen ja pyörähti kohti ovipäätyä. Olin tilanteen tasalla ja estin poistumisen. Sain sen verran ohjia kerittyä käsiin että jatkettiin ensin aiottua reittiä uralle.

Lopuksi tultiin koko höskä putkeen. Pelkäsin että kuntoni loppuu. Muutaman hetken Armas laukkasi aktiivisesti eteen. Ope sanoi ettei silloin tarvi hoputtaa. Tottahan se onkin mutta kun lopetin niin kahdessa askeleessa ratsu oli ravissa. Hieman epätasaisesti mentiin mutta kaikesta yli ja reititkin taisivat aavistuksen parantua.

Ope lohdutti että ainakin kului kaloreita ja totesi ettei Armas ole kovin tykki estehommissa. Salaa haaveilin että hepo olisi voinut ottaa lähtöjä jotta olisi ollut vähän enemmän energiaa, jota suunnata.

Ongelmia:
epätasaisuus
löysyys

Parannusta:
ei kieltoja
ei ehkä pudotettukaan mitään

Vähäväkistä hyppäämistä

Perjantaille ilmottauduin Aaltokankaalle Ankin estetunnille. Kuulemma hyppyhommia oli tarjolla jo tätä ennen. Meni torstai-iltaan ennen kuin omat aikatauluni selvisivät ja lupauduin tulemaan perjantaina paikalle myös tuntia aiemmin. En ihan tarkkaan tiennyt mitä on luvassa.

Hallissa oli naapurin pro-kuski hyppäämässä treeniä tarvitsevilla suokeilla. Minulle oli listattu Cunami ja menin sillä joukkoon. Ensimmäinen haaste oli tosin taikoa jalustimet hihnoineen. Juuri täksi hetkeksi ilmaantunut satulahuoneen valokatkos ei auttanut asiassa mutta selvisin.

Verkkailut hoidin itsenäisesti. Ravissa Cunami oli pari ekaa askelta todella hyvä, ilmava ja ryhdikäs. Sitten se taisi huomata että minä olen selässä. Ravattiin ja laukattiin päädyssä puomin yli. Kelvollista mutta vähän löysää. Eikä antilöysää meinannut löytyä.

Open tultua päästiin hyppäämään tehtäviä ensin ristikkokorkeudella. Muutaman esteen pätkiä. Esteet olivat kovasti samannäköisessä muodostelmassa tuplayynä kuin viimeksi Piian tunnilla.

Alkukierroksilla Cunami oli vähän löysä. Ehkä siksi tuli myös runsaasti vääriä laukkoja. Toki kuskikaan ei muistanut ajatella vaihtoja. Taisin alkuun vähän jännittää osaako humma käyttäytyä. Mitään omiaan ei kuitenkaan tehnyt koko tunnin aikana. Open ohjeet taisivat olla suoraa hevosta, energistä ja aktiivista laukkaa sekä tasaista rytmiä. Meno helpottui kun esteet nousivat ja hepo heräsi hommiin. Helpompi oli pyytää odottamaan kuin ratsastaa eteen.

Kierrosten välissä toinen ratsukko hyppäsi ja me saatiin vetää aina hetki henkeä. Ei tämä onneksi erityisen raskasta ollut vaikka hallissa olikin vain kaksi hyppääjää. Esteet nousivat pikkuhiljaa ja tultiin ratoja erilaisilla yhdistelmillä. Lopuksi korkeimmat taisivat olla n. 90 cm. Viimeinen kierros meni jopa ihan siististi eikä uudet reittiyhdistelmät tuottaneet ongelmia. Vaikein taisi olla tiukahko kaarre okserille, jonka jälkeen vähän lennettiin viimeinen linja. Ykkönen taisi pudota muttei hummaa haitannut. Myötälaukat rupesivat lopputunnista löytymään.

Sakkona taidettiin tulla ensimmäinen linja uudestaan ja se meni nyt paremmin.

Loppuraveissa Cunami oli kivasti hereillä ja kulki tasaisena. Minua ruvettiin jo hätistelemään alas ja seuraavan ratsun selkään. Ylimääräisiä käsiä ei ollut tarjolla, joten pikanakkasin Cunamin karsinaan.

Ongelmia:
alkuverkassa oli löysä
alkutunnista vääriä laukkoja
ainakin yksi pudotus
vähän kiemurtelua ja lavan karkailua

Parannusta:
meno helpottui esteiden noustessa
lopputuntia kohti ratsun eteenpäinpyrkimys parani
rupesi löytymään myötälaukat
90 cm meni helposti
ei mitään humman omia vinkeitä

Lumituiskussa maneesille ja takaisin sekä kouluvalmennus

Perjantaille Artsi oli buukattu meille Penttisen maneesille. Meillä Hempan kanssa oli yhä kyytipulmia ja omistaja ehdotti että voidaan ratsastaa sinne. Sitä lähdettiin kokeilemaan. Keli ei todellakaan hellinyt, pakkasta oli pari astetta ja lunta pyrytti lisää. Autoteitä ei oltu aurattu, joten kaikkialla ei voitu edes ravata. Jännin osuus oli vastaan tullut tukkikuorma ja pihissyt auto. Vaikka pysäytti niin silti meinattiin peruuttaa ojaan. Selviydyttiin kuitenkin suht reippaasti ohi.

Junaradasta päästiin ihanan helposti yli. Nyt oli siihen ehkä paras pohja kun maa oli valkea ja vain kiskojen pinta näkyi. Isolla tiellä ei ollut autoja ja pienen empimisen jälkeen Hemppa asteli tiestäkin yli. Ensimmäinen kerta kun mentiin ratsain toiselle puolelle. Reilu puolisen tuntia meni matkaan.

Kouluvalkassa oli siis 3 ratsukkoa. Pelkäsin että hiillostetaan puhki mutta nyt ei ollut onneksi ihan yhtä intensiivistä. Alkuverkassa ravia ja laukkaa, keskiympyrää ja siirtymiä. Nopeampia takajalkoja. Käsiä lähemmäs harjaa ettei saa nyhdettyä ohjia.

Huileja oli 2 vai 3. Ekassa työpätkässä tehtiin s-kiemuroita ravissa. Ope oli yllättävän tyytyväinen. Vasemmissa kaarissa piti johtaa ulos ja huolehtia kuitenkin turpa sisään. Muutamat askeleenpidennykset tähänkin väliin.

Jälkimmäisessä pätkässä tehtiin aiemminkin testattua laukkatehtävää. Pitkän sivun noin puolesta välistä laukka. Kaivattiin 8 askelta lyhyelle sivulle, kolmisen askelta suoraan pitkää sivua, lävistäjälle ja suoristus pituushalkaisijalle. Siitä kulmaan ja käyntiin. Meille tehtävää muutettiin niin että tehtiin päätyyn vielä laukkaympyrä. Vasemmasta kierroksesta ei tullut hohdokasta. Oikeassa sitten hiillostettiin vähän enemmän ja lopulta jäätiin laukkaan ja tehtiin vielä volttikin. Hemppa löysi tasapainonsa eikä enää hätäillyt. Yhä linjauksien kanssa oli vähän hakemista. Eikä takaset olleet vieläkään kovin ripeät.

Loppuravissa Hemppa oli ok ja letkeä muttei ihan läpi vaan yhä vähän nyhti välillä. Sitten heijastinloimi takaisin niskaan, kuskin huomiovaatteet ylle ja takaisin pyryyn.

Paluumatka mentiin ravihölkkää missä päästiin. Alkumatka meni sukkelasti. Nyt piti vähän odotella autoja muttei Hemppaa haitannut. Tien ylitti yhä vähän turhan rauhallisesti. Junaradan vain pienellä katselulla. Matkan varren talot ja postilaatikot olivat arveluttavia. Rennommin toimi Tupoksen metsätiellä.

Tiellä mentiin köpöravia pohjan mukaan. Lopulta meni niin liukkaaksi ja tuli tilsat että käveltiin suosiolla loppumatka. N. 34 minuuttia takaisin. Paremmalla kelillä tuosta olisi kiirehtimättä selvinnyt helposti 25 minuuttiin. Mutta tulipahan ainakin hyvät loppukäynnit. Matkaa 4,5 km/suunta.

Ongelmia:
tukkiauton ohitus
hitaat takaset
ohjien nyhtäminen
lumi tiellä

Parannusta:
matka maneesille ratsain onnistui hienosti
junaradan ylitys ihanan helposti molempiin suuntiin
tasoittui valmennuksessa

torstai 4. tammikuuta 2018

Puolen tunnin liikutus ja kenkä irti

Torstaina pääsin onneksi kyydillä tallille kun en saanutkaan autoa. Keli oli talvinen pari astetta pakkasella ja tuuli. Nyt ostamani "irtokorvaläpät" omien korvien suojaksi pääsivät ensimmäistä kertaa testiin. Ihan näppärät olivat.

Kentällä oli meidän lisäksemme toinenkin ratsukko. Aloitettiin Hempan kanssa rauhassa käynnissä. Yritin vähän ajatella istuntaani eilisten ohjeiden mukaan mutta könötykseltä tuntui. Hemppa oli aika perus oma itsensä. Aavistuksen vänkäili. Ravissa taivuttelin ja tein vähän väistätyksiä. Sittemmin kolmikaarista käyntisiirtymillä. Lopuksi kokeilin laukasta ensin kaaret käynnin kautta vaihtaen. Yhä pitäisi saada painoa paremmin takaosalle, sillä vetää siirtymissä ohjaa ja valuu etupainoiseksi. Myöhemmin yritin vaihtaa laukkoja lennosta. Alkuun taisi muutama onnistua, sittemmin vaihtoi ravin kautta tai meinasi jäädä vaihtumatta. Jokunen hetki näitä pyöriteltiin. Laukat olivat kuitenkin Hempaksi suht asiallisia eikä kiirehtinyt.

Lopuksi tein vielä siirtymiä. Ravista käyntiin, seis ja takaisin raviin rupesivat pysymään pyöreinä ja tasaisina. Suunnittelin vielä lähteväni loppuverkkaamaan pellolle mutta kohtalo päätti toisin. Kentästä kuului kling ja Hempan toinen etukenkä oli irrallaan. Tiedä sitten miten onnistui pikkuravissa polkemaan sen irti mutta lopetin ratsastuksen siihen ja tulin alas selästä.

Hommissako?

Tämän päivän pyöritykset jäivät puoleen tuntiin. Onneksi tuli suht valmista. Ehkä Hempallekin oli kiva saada välissä kevyempi päivä. Veikkaan kyllä että olisi tykännyt pellostakin.

Focus vähän vähemmän hommissa.
Ongelmia:
viimainen keli
kengät eivät pysyneet kiinni

Parannusta:
laukkasi ihan ok
laukat taisivat muutaman kerran vaihtua pyynnöstä lennossa
siirtymät paranivat

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vihdoin Hempan kanssa Airassa ja lintutornimaasto lämmittelyiksi

Keskiviikkona Aira tuli vihdoin Oulun suunnalle siten että olin itsekin paikalla. Saatiin aikataulut sopimaan ja lähdettiin Tupokseen maneesitreeneihin. Kärry saatiin tallikaverilta vuokralle ja mennessä Hemppa vähän empi kyytiin nousua. Toinen tallikaveri lähti matkaan ja olin mielissäni kun sain samalla kartturin ja apukädet.

Oltiin todella passelisti paikalla mutta aikataulu oli lähes kolme varttia myöhässä. Päätin lähteä Hempan kanssa kävelemään maastoon alkukäyntejä. Saatiin reittiohjeet lintutornille. Pakkasta oli muutama aste.

Alkumatkasta vastaan tuli hiihtäjä. Näin sen jo ennen Hemppaa. Käveltiin kohti, parikymmentä metriä ennen otin seis. Hiihtäjä ohitti rauhallisesti eikä Hemppa sanonut mitään. Itselleni rupesi tulemaan vilu ja alla oli hyvä ja tasainen tiepohja, joten jatkettiin hölkkäravissa. Arvelin että maneesille ei ole kiire, joten tuli tehtyä paljon aiottua pidempi lenkki. Löydettiin lintutornille asti. Odotin näkeväni merta mutten tiedä että mentiinkö edes oikeaan suuntaan. Tie olisi jatkunut vielä eteenpäin. Paluumatkalla otettiin yksi hyvin rauhallinen laukkapätkäkin.

Oltiin ottamassa pitkiä paluukäyntejä kun meidät huhuiltiin maneesille. Mentiin sitten ravissa. Eikä ollut vielä mihinkään kiire mutta päästiin tulevan treenikaverin kanssa kävelemään maneesin päätyyn edellisen ryhmän vielä lopetellessa.

Hommat aloitettiin käynnissä. Nyt ei tullut kuskin paikalleen asettelua alkuun vaan sanallinen ohjaus riitti. Hemppa kulki rennosti nykimättä.

Ravi aloitettiin keventäen. Maneesin takareuna jännitti Hemppaa oikeassa kierroksessa alkuun. Yksi pieni sivuloikka tuli. Myöhemmin mentiin myös harjoitusravia. Uraa pitkin suoraan ja päätyihin ympyrät. Me edettiin kaveria reippaammin. Vaikein ohje tajuta oli oma kaula pitkäksi ja leuka alas tms. En jotenkin hahmottanut että mitä ja mihin suuntaan.

Laukassa tehtiinkin pitkään töitä. Yhä Hemppa osasi laukata kivan rauhallisesti ja kantoi itsensä hyvin. Heti alkuun kysyi ope että onko vasemmassa takasessa vikaa. Oikea laukka taisi taas rullata huonommin. Lopulta pudotti muutaman kerran raviin. Laukkatyötä tuli niin paljon että ratsu hikosi läpimäräksi.

Lopuksi Hemppa rupesi olemaan jo turhankin rento ja valui löysäksi. Sitten piti ratsastaa pohkeella aktiivisuutta.

Olin tyytyväinen siihen miten Hemppa hoiti hommansa ja miten yhteistyöhaluinen ratsu oli. Kannatti ehdottomasti käydä. Onneksi tämä vihdoinkin järjestyi Hempallakin! Pientä miinusta siitä että taas kärryyn menoa piti hetki arpoa.

Ongelmia:
alkuun oma uusi asento tuntui raskaalta
ratsu jännitti aluksi vähän maneesin takapäätyä

Parannusta:
Hemppa oli vieraassa maastossa ihanan rento
oman asennon pitäminen helpottui loppua kohti
Hemppa kantoi laukat hyvin

Pauliina videoi harjoitteluamme:

Hiihtoratsastamassa Hilimalla

Vuoden alkuun sattui sopiva talvinen keli hiihtohommiin. Innostuin ostamaan omat valjaat. Hempan kanssa ei kuitenkaan herunut lupaa kokeilla. Onneksi tallikaveri Hilimallaan lähti mieluusti vetämään. Hassua kyllä niin minä amatöörihiihtäjä olin porukan kokenein tässä puuhassa.

Alkusäätöä.
©Hannakaisa
Vetoliinan suoristelua.
©Hannakaisa
Humma sai pienen siedätyksen varusteisiin kentällä. Liinan paineeseen ja suksiin. Onneksi tamma oli kokenut kärryjen ja reen kanssa niin ei sanonut tästä mitään. Minä suksille. Onneksi löytyi lainasukset. Edellisestä kerrasta olikin taas kulunut useampi vuosi (2012 tai 2013 kentsujen hiihtoloman kaatajaisissa minisuksilla, todistusaineisto on hukassa).

Testaus vetopaineeseen ja läpsyviin liinoihin. Ensin ilman suksia.
©Hannakaisa
Hiihtäjä aluksi vähän haparoiden liikkeelle.
©Hannakaisa

Pellolle oli aurattu hyvä lenkki ja mentiin se pari kertaa ympäri. Alkuun oli vähän huteraa mutta ravissa oli helpompaa. Vauhti ei huimannut päätä missään vaiheessa vaikka tuli vähän reippaampaakin laukkaa (huiput 27 km/h). Hankalinta alkuun oli kaarteet ja jarruttaminen. Pysyin kuitenkin pystyssä. Olin suksilla n. 12 minuuttia ja sitten luovutin perävuoron seuraavalle.



Vauhtiakin löytyi.
©Hannakaisa

GoPro-tallennus hiihtelystä:

tiistai 2. tammikuuta 2018

Pienryhmäesteillä kaaria ja kääntelyä

Tiistaille saatiin järjestymään pienryhmäestetunti Aaltokankaalle ennen tunteja. Ope oli itselleni uusi tuttavuus. Tarjolle tuli Jatsi, Niilo, Risto ja Akva, saatiin jakaa keskenämme. Itse en ollut ratsua toivonut ja Ristolle ja Akvalle oli ottajat. En halunnut Niiloa (koska en osaa istua sen hypyissä) ja sain onneksi Jatsin.

Esteitä maneesiin tuli keskelle suunnanvaihtoristikko, siitä kumpaankin suuntaan Y-muodostelmassa kärkiin pysty ja okseri. 5 estettä yhteensä.

Ennen tuntia Jatsi näytti hyvin happamalta joka kerta kun menin karsinaan. Ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Verkassa oli käynnissä ja ravissa ihan ok. Yritin taivutella molempiin suuntiin sisäjalan ympäri. Laukassa oli vaikeinta. Pitkillä sivuilla saatiin spurttailla eteen, hyvin lähti.

Hypyt aloitettiin ravissa, maapuomi ja ristikko. Odota hyppyä. Sitä jokunen kerta, sitten laukassa. Vaikka Jatsi hoitaa yleensä myötälaukat hyvin itse niin silti tänään tuli vääriä joukkoon. Alkuun tultiin yksittäisiä esteitä ravin jälkeen laukassa.

Sitten ruvettiin yhdistelemään linjoja ja tultiin muutamia esteitä putkeen. Menomme pysyi aika samanlaisena. Kertaalleen Jatsi yllätti ja vaihtoi laukan lennosta. Esteet olivat aika pieniä (ainakin näyttivät pieniltä, okserit 70 cm), kunnes vikalle kierrokselle saatiin kasikymppiin. Jatsi sujui hyvin ja yhtä (toistuvaa) väärää laukkaa lukuunottamatta meni kivasti. Ainakin kolahdus tuli, en ole varma pudotettiinko.

Kiva tunti, sopivasti tekemistä ja opelta tuli hyviä ohjeita. Jatsilla oli ihanan helppoa hypätä verrattuna moneen muuhun viimeaikaiseen ratsuun.

Ongelmia:
vääriä laukkoja
tasainen rytmi vähän hukassa

Parannusta:
vaihtoi laukan kerran lennosta
eteni innokkaasti
ei kieltoja

Virpi videoi tuntiamme:

Tiistaimaasto kaksin

Tiistaille oli Aaltokankaan estetunti iltapäiväohjelmana, joten kävin Hempan kanssa maastossa jo puolen päivän jälkeen. Ei ehditty tallikavereiden mukaan mutta saatiinpa mennä omaa vauhtia.

Mentiin Isolan tallin ohi tien päähän ja käytiin peltolenkki ympäri ja metsän kautta takaisin. Pohjat olivat hyvässä kunnossa, joten mentiin kaikki askellajit. Viimeisillä laukkapätkillä takaisinpäin jarrutusmatkat vähän venyivät humman menohalujen takia, joten totesin että käydään vielä tiellä laukkaamassa kunnolla.

Paluumatkalla tuli muu talliporukka vastaan. Me sitten koukattiin metsälenkin kautta autotielle. Metsässäkin kesti paikoitellen ravata. Autotiellä mentiin Hempan vauhtia poispäin, käännyttiin rauhassa käynnissä ja takaisinpäin vauhtia oli sitten vähän enemmän. Huiput 44 km/h.

Vastaantulijoita tällä reissulla oli mopo (takaa ohi, heppa ei välittänyt), traktori (pysäytti 20 metrin päähän ja käveltiin rennosti ohi), autoja (ei välitetty) ja Hempalle jännimpänä tien laitaan pysäytetty jeeppi. Eihän siinä yleensä ole autoa. Tuijotteli samalla myös auton mukana tulleita, pellolla käveleviä ihmisiä.

Kiva lenkki ja taas saatiin hyvin tuuletettua pölyt päistä.

Ongelmia:
tien laitaan pysähtynyt auto oli jännä

Parannusta:
reipas ja innokas ratsu
ei välittänyt liikkuvista kulkuvälineistä

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uudessa paikassa, uudella opella estevalkassa

Tälle viikolle ei ollut maneesiestetreenejä tallin puolesta tarjolla. Onneksi pääsin pro-junnun matkaan Mäkelään Sonjan estevalkkaan. Taas sain hepan paikan päälle. Harjasin sen autossa ja varustettiin yhdessä. Sujui hyvin nopeasti.

Käveltiin vähän maneesissa ja säädin samalla satulavyön, martingaalin ja jalustimet. Ratsailla en ehtinyt kovin pitkään kävellä kun käytiin jo juttelemassa open kanssa. Pyysi kertomaan vahvuuksista ja hankaluuksista tms. Ehkä nopeasti treeneissä nousevat esteet olisi voinut jättää mainitsematta ongelmana.

Alkuverkassa sain viilausta istuntaan. Kantapäät alas, jalat vähän edemmäs, satulavyön kohdalle, nyrkkejä ylemmäs (suora linja kuolainrenkaaseen), kyynärpäitä vähän taaemmas ja ranteet rennoiksi. Polvilla ei saa puristaa ja tätä ihmettelin sillä polveni olivat mielestäni ihan irti satulasta. Olihan siinä tekemistä.

Tehtävät aloitettiin kolmen puomin laukansäätelyllä. 17 metrin välit, ensin 5 ja 5 askelta. 2 kierrosta ja suoritettiin ihan siististi. Kuudella Hemppa ensin pudotti raviin, sakkokierroksella taisin saada korjattua. 4 ja 4 sujui myös ihan hyvin. Vähän oli sellainen olo että ope odotti tämän meille paljon vaikeammaksi. Toki sanomista tuli vielä että (varsinkin oikeassa kierroksessa) Hemppa valuu vasemmalle eli kohti uraa.

Sitten hypättiin pystyä ja puomeja ja lopuksi okseriakin. Alkuun oli pieni ristikko-okseri. Hemppa vähän katsoi, hidasti ja hyppäsi aikamoisen roikkoloikan yli. Sakkokierroksella parani.

Näiden jälkeen tultiin jumppaa. Ravissa sisään. Maapuomi, pari ristikkoa, 1 laukka, pysty, 1 laukka ja okseri. Alkuun mentiin ilman okseria. Kädet ja katse eteen oli ensimmäinen kommentoitava asia. Harjasta kiinni ja katse takkiin päädyssä. Sitten vielä jalkoja alas ja lopulta vinkkasi että hypyissä voi myös puristaa polvilla.

Harjasta pitäminen auttoi alastulojen takanykäyksiin. Taisi tässä aika paljon olla viilattavaa. Toistoja tuli useampi ja okseri nousi. En kovin tarkkaan katsonut että mihin sitä säädettiin mutta taisi se olla vähintään 80 cm. Open viilailu auttoi ja hypyissä rupesi olemaan vähän helpompaa olla mukana.


Sitten tultiin vielä pari rataa. Linjoja ja kaarevia. Keskimmäinen puomi nousi n. 70 cm pystyksi. Osa suoritettiin hyvin, osa huonommin. Uutena tullut kaarre lävistäjän pystyltä keskimmäiselle pystylle onnistui sujuvasti. Sen sijaan aiemmin menty suora linja hyytyi nyt viidenteen askeleeseen. Ja tulipa ekalla kerralla vikaan kaarteeseen ennen okseria myötälaukka. Vähän hymyilytti kun radan selityksessä tätä ennen ope puhui että ennen okseria korjataan laukka. Sakkokierroksella saatiin sitten suora linja korjattua neljään askeleeseen mutta tehtiin se opastettu laukan korjaus. Hankaluutena oli väärät laukat mutta rytmi pysyi aika hyvin. Samoin näin yksittäisinä esteinä sain myödättyä hyppyihin mukaan ihan hyvin.

Olipa hyödyllinen tunti. Kiva saada tekemiseen taas erilaista näkökulmaa.

Ongelmia:
vääriä laukkoja
ei ihan suoristunut vasemmalta
kuskin istunta

Parannusta:
ei kieltoja
ei tuijotellut pahasti
pudotettiinkohan mitään


Hanski videoi hyppyjämme. Kammotus kun humma näyttää pitkältä.