torstai 29. marraskuuta 2018

Yhä lennokas ja iloinen Assi ja kuski

Tällä viikolla sekä itselläni että Assilla oli muita suunnitelmia siten, että pääsin vain torstaina ratsaille Assilla. Keli oli pudonnut pikkupakkaselle. Kuulin alkuverkoissa että alkuviikosta Assilla oli ollut pöllövirtaa. Nyt alkuverkassa liikkui yllättävän hyvin. Ei yhtään tuskaista. Vain ensimmäinen laukannosto oli jumitteluyritys ja Assi piti pakottaa eteen. Sen jälkeen ei ongelmia.

Jatkettiin viime viikosta saman open kanssa. Yhä ensin vaikeampi oikea kierros ja käynnissä salmiakkia ja kulmia. Käynti ei edelleenkään ollut reipasta. Tekemistä oli jatkuvasti niin paljon ettei ehtinyt miettiä yhtään omiaan. Hyvä kun pysyi ohjeissa mukana. Oman tekemisen lisäksi piti seurata hepan reaktioita ja kuunnella reitti- ja askellajiohjeet. Oikeassa kierroksessa piti kurkkia häntää, vasemmassa olin kuulemma suorana. Taidettiin tulla ravivolttejakin.

Tänään aloitettiin myötälaukoilla. Yksi suunta kerrallaan. Jossain vaiheessa tehtiin ravissa pääty-ympyrä keventäen, siitä harjoitusraviin, avoa pitkän sivun alusta, keskelle käyntisiirtymä yhä avossa ja siitä takaisin raviin. Siirtymät paranivat open kyynärpäänkäyttöohjeella. Ei saa antaa ohjia pois siirtymissä. Harjoitusravissa istuskelu meinasi välillä pompottaa.

Alkuverkassa Assi vähän hätkyi ja sitten juuri ennen avoa myöhemmin. Äkkiliike ei ollut suuri mutta taas tuntui oikealla alaselässäni haljulta. Ei onneksi jäänyt mitään ratsastusta haittaavaa.

Laukkoja nosteltiin päädyn salmiakilta vuorotellen myötäistä ja vastaista. Nosti kaikki pyydetysti. Eteneminen oli aika lennokasta sekä laukassa että ravissa. Ja oikea laukka oli tänään yllättävän hyvä. Erot laukkojen välillä sangen pieniä. Ja kun vaihdettiin oikeasta vasempaan kierrokseen niin tuntui että kaikki meni uusiksi. Ihan erilaista.

Lopuksi tehtiin vielä jokunen kolmikaarinen, kuskia välillä harjoitusraviin istuttaen. Samanlaisia avoajatuksia kuin Defellä muinoin. Pää kääntyy viimeisenä. Ja kun luulin että hölkätään loppuravit (niin taisi Assikin luulla ja nyt lähti juoksentelemaan) niin tehtiinkin vielä pitkien sivujen keskelle volttiharjoituksia ja vaihdettiin asetusta/taivutusta (hitaasti) sisään ja ulos. Assin työmotivaatio meinasi olla loppu mutta lopulta sangen löysällä ulko-ohjalla mutkauttaen sai vielä rentoutumaan tuntumalle.

Ope oli taas oikein tyytyväisen oloinen ja kehui että meni paljon paremmin kuin viimeksi. Assi oli hyväntuulinen ja lennokas. Sekä kuski. Kyllä tästä kannatti maksaa!

Ongelmia:
yritti pudottaa laukan jokusen kerran pois (sain estettyä)
ensimmäisessä laukannostossa piti komentaa liikkeelle
kuskin piti ajatella käsiään käsirautoihin, taisivat siis taas karkailla
pari pikkusäpsyä, yhdessä nitkahti kuskin selkä

Parannusta:
ei kakkajumeja
ope kehui että meni paremmin kuin viimeksi
kaikki olivat oikein hyväntuulisia läpi tunnin

tiistai 27. marraskuuta 2018

Rentous, tahti ja tasapaino jälleen kerran

Tiistaina jatkettiin kouluratsastusharjoituksia Heponiityssä. Minä taas Sakulla ja ryhmän kokona 6 ratsukkoa. Pihalla oli nyt -6°C (me maneesissa) ja tajusin laittaa paksummat hanskat ja ensimmäistä kertaa tälle syksylle villasukat. Kannatti. Sormia meinasi silti vähän paleltaa.

Ope kysyi heti alkuun että mikä on tärkeintä. Vastasin että rentous. Tuntikaveri osasi vastata kaksi seuraavaa eli tahdin ja tasapainon. Pitäisi varmaan itse vihdoin opetella koulutusportaat. Näistä lähdettiin taas liikkeelle. Nyt entistä tarkemmin pidin ajatuksen suorassa hevosessa ja kevyessä etuosassa. Tänään oli alusta vähän helpompaa mutta puolierot olivat aikamoiset. Oikea kierros oli helppo. Vasemmassa vasen käteni oli tarpeettoman kovilla vaikka yritin mitä. Saku ei halunnut seurata asetuksia.

Pyörittiin uraa pitkin ja keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa. Sai tehdä vapaamuotoisesti lävistäjiä ja niillä käyntisiirtymiä. Jossain välissä volttejakin. Muistin ratsastaa eteen. Välillä tein jokusen oman käyntisiirtymän kun tuntui että humma lakkasi kuuntelemasta. Yritin myös tunnustella menoa ja alkutunnin jälkeen osasin pitää katseen aika hyvin pois Sakun niskasta.

Volteista tuli aika hyviä. Peukalot päällimmäisiksi, vinkkasi ope. Itse skarppasin käsieni kantamisen ja lähekkäin pitämisen kanssa. Sekä yritin käännellä nyrkkejä pystyyn jo valmiiksi. Ope käski kysyä itseltään että mikä on se syy, miksi käsiä tekee mieli levitellä ympäriinsä. Pitää puuttua siihen syyhyn ja tehdä jotain sille. Vain omaa ratsastusta muuttamalla voi tulla paremmaksi. Jotenkin noin.

Laukkoja nosteltiin pääty-ympyröille. Tänään tehtiin tämä aika pikaisesti eikä tullut kovin monta nostoa. Oikea laukka oli parempi mutta vasenkin ihan asiallinen. Vasemmasta raviin oli vähän vyöryilyä. Yritin olla vetämättä ja väistättää muttei päästy ihan tahtomaani lopputulokseen. Alkutunnista osasin kyllä kopistella pohkeilla kovemmin jos ei heti reagoinut.

Ope puhui pohkeenkäytöstä (kantapäiden nostamisesta), varpaiden suunnasta ja käsien levittelystä. Mitäköhän kuvittelin kun ajattelin että nämä eivät koske itseäni. Hah! Vasta kun lopputunnista tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan niin tajusin etten ollut edes katsellut missä varpaani tänään menevät.

Oli taas kivaa ja hyödyllistä. Mutta näemmä mietin viikon aikana liian vähän asioita kun joka kerralle en keksi enää kysyttävää.

Ongelmia:
vasen ohja oli yhä kovemmassa käytössä
sormia meinasi vähän paleltaa
käynti oli turhan kiireistä
ratsun keskittyminen rakoili herkästi jos jossain tapahtui jotain
lopuksi tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan

Parannusta:
tasaisia pätkiä
oikea kierros oli sangen hyvä läpi tunnin
en tuijotellut niskaa pahasti
sain istuttua rennosti
hoitaessa Saku oli oikein kiva rapsuttelukaveri

torstai 22. marraskuuta 2018

Valmentajan vaihto ja iloisesti liikkuva Assi

Torstaina saatiin Assille uusi kouluope paikalle. Tosin ope oli itselleni tuttu Defen ajoilta ja muinoin on Assiakin kuulemma opettanut jonkun junnun kanssa. Nyt ehdin hieman hätäisesti hölkötellä askellajit pohjille läpi. Kovin oli hidasta. Assi yritti pari kertaa jumahtaa laukannostossa mutta sain humautettua liikkeelle. Eikä tämä tullut yllätyksenä kun en saanut ravissa viritettyä hyväksi.

Sitten vielä laukattiin ympyrällä open edessä molempiin kierroksiin. Vasen on helpompi, tuumasi ope. Oikealle taipunee huonommin. Lähdettiin ihan perusasioista liikkeelle mutta kuskille tulikin pään täydeltä mietittävää heti käynnissä. Ei kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja mutta salmiakilla kulmissa perän väistätystä ulos ja taivutusta sisään. Suorilla sisäavut piti höllätä pois. Ja muistaa kulmissa tiivistää myös oma oikea kylki. Lompakko kainalon alle. Eli vähän samoja ajatuksia kuin Airalta tuli. Käynti oli aluksi hidasta ja ope auttoi maasta vähän lisää aktiivisuutta takasiin. Helpotti.

Ravissa taidettiin ensin tulla samaa salmiakkia. Sitten uraa pitkin. Yhä jokainen kulma huolella ja suorille lähetetään eteen. Eikä haittaa jos alkuun juoksee pää ylhäällä kunhan liikkuu. Pohkeiden käyttöön opetettiin niitä vanhoja jippoja. Ensin jalat irti. Sitten yksi kopautus, heti irti ja jos ei lähde niin raippa heti perään kun jalat on irti. Välillä kuskilla oli vähän ajoitusongelmia mutta toistot auttoivat.

En nyt muista enää varmaksi mutta taidettiin aloittaa vastalaukalla. Siinä vertyy vähemmillä kilometreillä. Nostossa yritti taas juntturoida mutta sain liikkeelle. Yhä kulmat piti ratsastaa samoin. Sitten pyöräytettiin myötälaukkaan ja tosiaan itselläni rupesi hämärtymään taas että onko myötä- vai vastalaukka menossa. Vasemmalla taidettiin aloittaa. Yhä samaa ajatusta että etuosakäännös kulmaan ja takaosa väistää ulos.

Vasempaan suuntaan sama juttu. Käynnissä salmiakilla oli hidas mutta ope ihasteli miten mutkattomasti lähti kääntymään. Assi heräsi pikkuhiljaa liikkeelle ja ravissa tehtiin tähänkin suuntaan lyhyen sivun alkuun voltteja ja myöhemmin pääty-ympyröitä harjoitusravissa. Pitkät sivut sai keventää. Loppua kohti kun Assi virkistyi entisestään niin kuskilla meinasi mennä pomppimiseksi. Yritin vain availla jalkoja paremmin irti etten vahingossa puristaisi.

Laukkojen kanssa samat kuviot tähänkin suuntaan. Pitkillä sivuilla sai paahtaa inkkarilaukkaa ja iloisesti Assi viipotti menemään. Ja kulmiin takaosan väistätys ja kuskin ulkokylki haltuun. Ohjasotteiden suunnistakin tuli jotain kommentteja. Alkutunnista ainakin oli niin paljon mietittävää että pää sauhusi ja osa meni ohi.

Laukkojen jälkeen ravissa oli oikein lennokasta menoa. Eikä tarvinnut patistaa. Vähän istutettiin harjoitusravia ympyrällä. Välikäyntien jälkeen saatiin vielä ohjattu loppuverkka. Kolmikaarisia. Ja yllättäen Assi ei lähtenyt juoksemaan alta vaan energia oli kanavoitavissa oikein.

Takaosan siirtely ja kulmat toimivat näemmä Assille oikein hyvin. Ope oli tyytyväinen ja niin olin minä sekä Assikin. Eikä lähdetty prässäilemään vaan nautittiin tänään iloisesti eteen liikkuvasta hevosesta. Pienen jahkailun jälkeen päädyin siihen että jatkamme harjoituksia viikon päästä samalla kokoonpanolla.

Ongelmia:
alkuverkassa oli käynnissä ja ravissa hidas
yritti jumitella pari kertaa laukannostoissa
kuski oli hankalammin mutkalla vain oikeassa kierroksessa

Parannusta:
Assi heräsi liikkumaan iloisesti
ope sanoi että kippuroituva oikea jalkani ei ollut yhtä paha kuin aiemmin

tiistai 20. marraskuuta 2018

Yhä rentoa hevosta, vähän enemmän hommia ja excel päässä

Tiistaina oli tämän viiden kerran setin viimeinen Riitan tunti. Onneksi jatkoa seuraa heti ensi viikolla. Menin tavalliseen tapaan Sakulla. Ennen tuntia pohdin satulan pois jättämistä mutta laitoin sen kuitenkin. Jälkikäteen totesin että tänään olisi ollut huono päivä mennä ilman. Pari pykälää tavallista haastavampia tehtäviä.

Tänään aloitettiin käynnissä taas keskiympyrällä. 6 ratsukkoa. Yhä ajateltiin lähtötilanteeksi rentoa hevosta. Saku oli vähän enemmän kiinni vasemmassa ohjassa. Taas edelliskerrasta viisastuneena toimin entistä aktiivisemmin ja päämäärätietoisemmin asian takia. Ja kun yritin opelle sanoa että ratsastan kohti ulko-ohjaa (vasemmassa kierroksessa) niin sainkin vain liudan ohjeita mitä kaikkea kannattaa vielä tehdä. Minä kun kuvittelin että tekemiseni oli hyvällä mallilla. Ehkä sitten pitäisi olla vielä nopeampi ja tehokkaampi? Sisätakajalkaa alle, suorana ulko-ohjasta, pidätteet oikeasti läpi ja humma odottamaan. Noilla lähdin liikkeelle. Sekä tietysti taivuttamisella, myötäämisellä ja kehumisella. Tänään muistin ratsastaa myös eteen. Hienoa isompaakin ravia irtosi. Sitten lähti takomaan ja tajusin itsekin että siinä vaiheessa pitää hidastaa.

Ravissa saatiin haahuilla omiamme. Tein tarpeen mukaan käyntisiirtymiä ja Saku tuli paremmin kuulolle. Tunnin aikana oli hyviä pätkiä, joista päädyttiin vähemmän hyviin. Pääty-ympyröillä tehtiin ravisäätelyä. Odottamaan ja lähetys eteen. Hyvin lähti jalasta eteen (tosin en aina huomannut itse kovin suurta eroa). Hidastamista piti yrittää tehdä enemmän istunnalla kuin ohjalla. Ohjasta kuulemma jäykistyi kaulasta. Välillä en saanut hidastamaan kuin ohjalla. Pari kertaa kierroksen aikana.

Tänään otettiin laukatkin pääty-ympyröillä koko porukka kerrallaan. Siitä onkin aikaa kun ollaan kaikki laukattu kerralla. Silloin ainakin kun menin Rubylla. Samanlaista työstämistä piti tehdä laukassakin. Vasemmassa meinasi pudotella raviin kun lyhensin. Pyöreämpää kaulaa, kaipasi ope. Laukoissa päädyin vauhtiveikkojen kanssa samalle ympyrälle ja välillä tuntui että sain kaasutella tosissani ja pyöriä pikkuympyrää ettei jääty jalkoihin.

Loppuraveissa oikea kierros oli hyvä mutta vasemmassa kierroksessa oli yhä vähän kiinni vasemmassa ohjassa. Heti kun päästettiin pitkät ohjat niin työjutut palasivat mieleen. En ollut ihan parhaimmillani ja ihan asiallisesta tunnista jäi kuitenkin vähän pettynyt olo kun en saanut Sakua tasaisesti kahdelle ohjalle.

Tänään oli kiva kun tehtiin vähän aktiivisemmin hommia. Pelkäsin että jäädyn kun keli oli pudonnut nolliin ja olin yhä samoissa vaatteissa ja kesähanskoissa kuin aiemmin. Pelko oli aiheeton ja tuli lämmin. Saku oli tunnin jälkeen kerrankin selvästi märempi kuin ennen.

Ongelmia:
vihdoin tuli sanomista nousevista jaloistani
vasen kierros ei tullut yhtä hyväksi
jännittyi jos hidastin ohjalla (ja muuta ei aina kuunnellut)
säikähti pari kertaa "siivoojaa"
löysin itseni useasti tuijottelemasta Sakun niskaa (ope ei sanonut)

Parannusta:
ratsastin vähän aktiivisemmin eteen
ei tuijotellut nurkkia
oli hetkittäin aika hyvä
tajusin tehdä siirtymiä ja temponmuutoksia tarpeen mukaan

maanantai 19. marraskuuta 2018

Etsimässä tasaisuutta kaarille

Maanantaina oli viikottaisen hyppypäivän aika Assilla. En taas lähtenyt innosta puhkuen tallille. Pakkanenkin iski: -6°C. Onneksi maneesissa oli yhä sopiva poololla ja fleecellä. Ratsauduin sattumoisin niin että hevosen turpa oli kohti seinää. Assi yritti tavalliseen tapaansa liikkeelle kun olin päässyt selkään. Seinä hidasti. Ja sitten pölhö hevonen päätti lähteä sivulle ja asteli selkäännousujakkaran mukkelis. Ei onneksi eskaloitunut eikä käynyt mitään. Mutta pitäisi näemmä ruveta tässäkin asiassa pitämään parempaa jöötä.

Käynnissä Assi eteni ok. Ravissa oli hidas. Hyvin hidas. Eikä oikein pyynnöistä herännyt. Ohjattu verkka alkoi tästä. Ensin tultiin volttikahdeksikkoa puomin yli radan poikki ja siinä yritin hoputella Assia eteen. Tajusin että jos ei meinaa kääntyä oikealle niin olen itse liian vähän vasemmalla. Auttoi. Open mielestä kääntyi huonommin vasemmalle. En ehtinyt keskittyä. Enkä huomannut askeleiden tarkkomista puomille. Liikaa ajattelemista oli reitissä, lavoissa ja etenemisessä.

Sitten laukkaa maneesia ympäri. Ohje oli ottaa laukat ilman mitään vaatimuksia. Sen verran vaadin että laukassa piti pysyä ja vaikka ovipäätyä teki mieli kartella niin piti mennä esteiden takaa eli lähes uraa pitkin. Molemmat laukat nousivat nätisti mutta herättelin kyllä ensin. Pari kertaa taisi yrittää pudottaa pois. Matkan varrella onnistui tänään lannoituskin. Ope kehui että laukkaa hyvin. Tuntui siltä että jos teen mitään niin pudottaa laukan pois.

Laukkojen jälkeen ravi eteni ihan erilailla. Tultiin maapuomia päädyssä ympyrällä. Kerrankin kivan simppeli tehtävä. Ensin kerran ravissa, sitten laukassa. Käytännössä ensin käynnissä, sitten pari kertaa ravissa kun käynnistelin ratsun.

Laukassa tämä ei ollutkaan helppo homma. Huikkailin aina ääneen että jäätiinkö lähelle vai kauas. Rupesin säätämään hevosta liikaa. Vasta kun keskityin tasaiseen rytmiin ja säädin kaarta niin ruvettiin osumaan. Mutta se vaati aika monta yritystä. Open ohje samasta askelmäärästä pitkän sivun kääntöpisteestä ei auttanut. Sama molempiin suuntiin.

Sitten ruvettiin tulemaan ensimmäistä kiemuraa. Puomilta noin 8 askelta ristikolle ja siitä noin 5 pystylle. Ensin puomeina, sitten pikkuesteitä paitsi ensimmäinen puomi. Kaikki tiet olivat tänään kaarevia, ylityssuunta vaihtui joka kerta 90°. Tässä sama juttu että säätyi vähän liiankin hyvin. 7 - 10 ja 5 - 6 askelta. Päästiin kuitenkin kahdeksaan ja viiteen. Tämäkin molemmista suunnista.

Toisessa päädyssä oli innarivälein ihan aavistuksen nostetut puomit kaarella. Ja sitten samanlainen kaari suoraan ja viitisen laukkaa keskipystylle. Tätäkin tultiin molemmista suunnista. Vähän haparointia tässäkin mutta Assi eteni ihan hyvin. Vaikeinta oli kääntää viimeinen kaari. Ajattelin esteen jälkeen liikaa suoraan kun piti olla kääntämässä jo hypyssä. Enkä saanut kaipaamaani sakkokierrosta radan viimeisillä esteillä kuin lopuksi. Ope välissä seisomassa auttoi kovasti.

Tultiin näitä noin 6 esteen ratoina molemmista suunnista jokusen kerran. Ensimmäinen pikkukorkeuksilla sangen siististi. Vika laukka jäi vaihtumatta. Isommilla taisi tulla sakkolähestyminen heti ykköselle. Suorana kohti estettä että voi vaihtaa. Tässä katosi Assin vauhti ja oli aika löysä. Kampesi kuitenkin kaikista yli. Viimeiselle kierrokselle skarpattiin taas vähän paremmin ja se oli ihan ok. Toinen kaareva meni neljällä, ennen kavaletteja sain kuudennen sullottua vaikka meinasi jäädä ahtaaksi.

Loppuraveissa Assi meinasi taas alkuun juosta alta. Tasoittui siitä. Nyt en kevenellyt ihan parhaalla ajatuksella vaan höpistiin open kanssa omiamme. Assille tuli kuuma.

Ongelmia:
alkuverkassa oli hidas
toiseksi viimeiselle kierrokselle hyytyi
pari väärää laukkaa
kaarteiden ratsastus oli välillä vaikeaa

Parannusta:
ei kakkajumeja
ei kieltoja
säätyi välillä vähän liiankin hyvin

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Äimiskän kisoista ruusuke ja kieltoja

Sunnuntaina oli 1-tason kisapäivä Äimärautiolla. Tällä kertaa tallin porukasta kukaan ei mennyt pikkuluokkiin, joten tallilta oli lähtö vasta puolen päivän alla. Toki tämä silti tarkoitti itselleni melko aikaista aamua. Ja koska keltaisen kyytiin ei mahtunut enempää väkeä niin piti mennä omalla autolla kisapaikalle. Sainpa sitten samalla katsella hetken ratapiirrosta ilman hevosta. Hempan kanssa luvassa 80 ja 90 cm. Molemmissa onneksi sama rata ja A.2.0 eli vain 8 estettä. Sangen simppeli oppia.

Ratapiirros.

Keli oli pitkästä aikaa aavistuksen pakkasella. Ulkokenttä oli rouhittu mutta sellaisessa kunnossa ettei tehnyt mieli edes ravata. Verkassa sai olla 8 ja oma lähtövuoro oli 13. Ehdittiin kävelläkin ihan hyvä tovi ennen rataan tutustumista. Tuisku taas koutsasi meille kisareitit. Viirien sisäpuolelta ja nelonen vinosti. Seiskan alle tuli portti ja kasin alla oli laatikko. Teija onneksi talutti Hemppaa pihalla tämän ajan. Sitten vessan kautta ratsaille eikä luokkaa aloitettu ennen arvioitua alkamisaikaa 13.30. Menin tyrkylle verkkaan. Jostain kumman syystä siellä oli vain 7 ratsukkoa. Sovittiin että saan mennä sisään ja jos tulee muita niin menen ulos. Oikein mielelläni lähdin ravailemaan Hemppaa hereille.

Käynti ohjat tuntumalla jäi nyt sitten lähes tekemättä. Ravissa yritti juosta pää ylhäällä ja käytin pari kertaa takaisin käynnissä. Pikkuhiljaa meno vähän tasoittui ja otin vähän laukkaakin. Ehdoton plussa oli että ope oli paikalla ratamestarina ja ns. otti täyden vastuun verkastamme. Helpotti kovasti kun ei tarvinnut pohtia että mitä ja milloin. Riitti kun hoidin ratsun liikkeelle ja avuille ja tein mitä käskettiin.

Liikkeelle saaminen ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Verkkapäädyssä oli hetkittäin aika ahdasta ja kunnolla usvatteluun vähän tiivis tunnelma. Siksi kun lähdettiin tulemaan pystyä mininä niin kerta toisensa jälkeen Hemppa hidasti kohti estettä. Korkeus nousi pikkuhiljaa. Tultiin ehkä viidesti. Ristikko kerran vai kahdesti alle. Okseri taisi mennä paremmin. Kerran vai kahdesti. Sitten vielä juuri ennen omaa vuoroa pysty ja okseri. Tosin okserin takana oli yksi hevonen kekkuloimassa, joten otettiin välissä kierroksen verran vauhtia.

Radalle pääsi edellisen suorittaessa. Kävin näyttämässä kasin (jostain syystä teki mieli sanoa sitä esteeksi numero 12) ja seiskan. Sekä menin molemmista suunnista yleisön ja oven editse. Ope rupesi jo huutelemaan että tervehdi vaikka valmistautumiseni oli kesken. Luuli ehkä että olen aloittamassa. Sitten tervehdin ja kiersin lähtölinjan taakse. Laukka päälle ja päätyyn ympyrä. Pitkällä sivulla kunnon herätys eteen ja vähän laukkaa kasaan ennen aloitusta.

80-radalla meno tuntui vähän epätasaiselta. Hemppa meni minne pyysin ja ponnistuspaikat olivat ihan ok. Sekä matkalla kakkoselle että vitoselle valmistautuva ratsukko oli lähes edessä ja huutelin pois alta. Tehtiin suunnitelman mukaan pienet tiet eikä pahemmin edes kiemurreltu. Myötälaukatkin tulivat maalilinjan ylitystä lukuunottamatta. Seiskaa katsoi yllättävän vähän. Vikalle taas hidasti ja hidasti. Tuntui siltä että suunnittelee pysähtymistä. Napautin raipalla ja sain kammettua siitä yli. Nollilla maalissa. Tämä riitti lopulta toiseen sijaan. Jäätiin Tuutille noin 6 sekuntia ja kolmonen oli meistä taas pari sekuntia hitaampi ja nelonen siitä taas 3 sek. Eli ei hirveästi arpomista järjestyksen kanssa. Kunniakierrokselle lähdössä Hemppa esitteli taas sotahuutonsa eli vähän kiljumista ja loikkimista. Ja väärä laukka.

80-ratamme:


Käytiin välissä pyörähtämässä hetki pihalla ennen ja jälkeen palkintojenjaon. Sen jälkeen saatiinkin jäädä jo 90-verkkaan. Aloitin rauhallisella ravihölkällä ja yritin saada tasaisemmaksi. Parani. Vähän nopeammaksi avuille ja jalasta oikeasti eteen. Yhä piti välillä napauttaa raipalla.

Taas ope hoiti verkkamme. Sain toiveestani ensin yhden ristikon alle. Yhä oli vähän hidas. Pienemmät pystyt kelvollisesti mutta n. 80 cm kohdalla kun ei mennyt jalasta eteen niin estettä kohti usutus aiheutti tyssäyksen. Eihän se ihan yllätyksenä kenellekään tullut. Pitäisi vain opetella kampeamaan se näistä tilanteista yli. Kuten radalla äsken onnistuneesti tein vaikka sanoin ettei sitä pääse ikinä harjoittelemaan. Paremmalla alkuvauhdilla sitten yli. Ensimmäinen hyppy okserille oli sangen kaamea juuresta. Meni kuitenkin yli. Toinen paremmin. Verkkahyppyjä tuli tähänkin nyt enemmän kuin olisin itsekseni ottanut. Loppuun suhasin vielä vauhtikierrokset ja sitten taisikin olla jo aika mennä valmistautumaan radalle.

Näytin samat kasin ja seiskan sekä yleisön. Muutenkin tein täsmälleen samat kuviot lähtiessä. Pitkän sivun usvatuksessa taisin miettiä jotain omiani enkä ihan keskittynyt. Ehkä olisi voinut olla vielä puoli pykälää aktiivisempi.

Ykkönen meni ihan ok. Kakkoselle tein tiukan tien kuten viimeksikin mutta nyt Hemppa ei ollutkaan jalan edessä eikä hypännyt. Videolta katselin niin 2,5 askelta ennen estettä oli jo suora. Enkä törttöillyt mitään erityistä. Ihan hyvin olisi voinut mennä. Napautin raipalla heti kieltäessä. Sitten ympyrä päätyyn ja uusi lähestyminen. Nyt päästiin yli. Ehkä ratsastin paremmalla asenteella, sillä loppurata oli oikein mainio. Sen verran kyllä jäi epäilyttämään että tein aavistuksen isommat tiukat kaarteet. Samat oikoreitit silti. Ennen nelosta taisi tulla askel enemmän kuin 80-radalla ja ennen vitosta kaksi. Tosin kaarevat linjat loppuun menivät sitten yhtä vähemmillä askelmäärillä eikä nyt epäröity vikalle enää yhtään. Loppuradasta Hemppa oli hyvä ratsastaa. Tosin nyt maalilinjan lisäksi myös yhdellä kaarella oli väärä laukka. Muttei aikomuksiakaan kopistella esteisiin.

90-ratamme. Anne kuvasi molemmat videot.


Tästä luokasta ei nyt sitten tullut ruusuketta. Jos olisin heti alkuun tehnyt ne pari askelta pidemmät kaaret niin se olisi luultavasti riittänyt sijoituksiin. Mieluusti olisin ottanut sen kakkospalkinnon tästäkin luokasta. Nyt piti tyytyä yhteen. Kuitenkin olin hyvin tyytyväinen. Jälkimmäinen rata oli mielestäni parempi. Ja Hemppa käyttäytyi tänään kisoissa taas niin fiksusti. Kisapaikalle taluttaessa otti muutaman hätkysäikähdyksen mutta kahvion portaista ei tänään sanonut mitään. Itse olin koko päivän hyvällä tuulella enkä osannut enää edes jännittää. Lähdimme näyttämään mitä osaamme ja pitämään hauskaa. Ja kiva oli käydä!

Ruusukepose.
©Hanski

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kaarevia linjoja auringonpaisteessa

Lauantaina saatiin vielä viimeistelytreenit ennen estekisoja. Koska keli oli hyvä ja kenttä hyvänä niin ei tullut vieläkään maneesireissua. Mutta turha sinne olisi ollut kelin puolesta mennä. +7°C ja aurinkoista. Tunnille tuli 3 ratsukkoa. Minä tietysti Hempalla. Joka kuulemma oli mennyt tänään jo yhden tunnin alle.

Selfie ennen tuntia.
Aurinko paistaa!

Alkuverkassa Hemppaa piti kopistella liikkeelle. Vasen pohje ei mennyt läpi ja ratsu tuntui sangen löysältä. Yritin vähän kiihdytellä ravissa ja laukassa muttei humma vielä syttynyt. Tultiin kavaletteja pääty-ympyrällä ja yksittäisenä toisessa päädyssä. Yhdessä yli mutta alkuun Hemppa hidasti kohti kavalettia. Sitten tehtiin vuorotellen vaihtotehtävä kahdeksikolla. Hemppa oli nukuksissa eikä vaihtoja oikein irronnut. Sakkokierroksella taisi paikata lennossa toisen. Tule suorempaan kohti kavalettia. Ohjasinkin vähän miten sattuu.

Kavaletteja alkuun.
©Karita Kulkula


Sitten tultiin suora linja muurilta lankulle. Ensin (kohtuudella) mahdollisimman monta laukka-askelta. Ensimmäinen lähestyminen ei mennyt ihan putkeen kun jouduin himmailemaan kohti ensimmäistä estettä. Eihän Hemppa siitä sitten mennyt yli. Napautin raipalla ja kumautin jaloilla. Eikä ollut oikein milläänsäkään. Ympyrä ja uudella yrityksellä yli. Väliin 8 askelta ja Hemppa painui vasempaan laitaan kohti uraa. Toiselle kierrokselle toivottiin yksi vähemmän ja tultiin tasainen 7. Sitten vielä vähemmän. Herätin paremmin liikkeelle ja 6 meinasi käydä ahtaaksi. Olisi siis onnistunut varmaan vielä viidelläkin mutta sitä ei enää kokeiltu.

©Karita Kulkula


Välissä tultiin 5 esteen pikkurata pikkukorkeuksilla. Lävistäjällä pysty, toisella lävistäjällä okseri, kaukana uran sisäpuolella suoralla linjalla okseri uran suuntaisesti ja toiselta pitkältä sivulta aiempi muuri + lankku -linja. Hemppa sujui ihan asiallisesti. Pari väärää laukkaa, jotka korjattiin ravin kautta. Vähän kartteli kuvaajaa päädyssä.

Kaikissa kuvissa ei edusteta ilmeillä.
©Karita Kulkula


Jostain syystä arvelin että oltaisiin lopetettu jo siihen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan tultiin vielä korotettu tippa. Kakkosokseri ja siitä kaareva linja mustalle lankkupystylle eli vitoselle. Kovasti samaan tapaan kuin viimeksi hypätessä. Mutta sitten jatkui päädyn kautta ympäri, ns. lävistäjän alusta ykkönen ja tiukemmalla kaarella kakkosokseri toisesta suunnasta. Muiden esteiden korkeuksia en ehtinyt katsoa mutta pieneltä näyttänyt musta oli 80 cm. Osa saattoi olla siis jopa vähän yli. Ensimmäinen kaari suht siististi kuudella. Jälkimmäiseen taisin ajatella neljää mutta jäätiin kauas. Este muuten samassa kohdassa kuin viimeksi kun oli ongelmia. Tökättiin vielä pieni viides ja ajauduttiin ulkoreunaan. Mutta yli. Heti perään sakkokierros jälkimmäiselle kaarelle. Nyt menin ensimmäisen jälkeen pidempään suoraan. Eihän siitä sitten tullut kaunista kaarta vaan ajauduttiin linjalta ulos ja tultiin ihan vinkkuralla okserille. Joku lohtu että nyt 5 askelta olivat paremmin saman kokoisia keskenään. Huutelin vain että kamalan vaikeaa.

Taas arvelin että oltaisiin lopetettu tähän. Ei olisi haitannut. Mutta menin toivomaan että joskus voitaisiin jatkaa tästä. Tahtoisin oppia hyppäämään suoralla hevosella, suoraan ja keskeltä esteitä. Ope naljaili takaisin että pitäisi käydä useammin treeneissä eikä juosta Ypäjällä ja Purolassa. Touché. Mutta kuitenkin laski esteet ja ehdotti että tultaisiin kaarteet vielä. Nyt välissä oli kavaletti vähän auttamassa linjauksessa. Ensin tehtiin kaari ja kierrettiin kavaletti. Sitten hypättiin esteet suoralla linjalla eli vinohypyillä kavaletin sisäpuolelta. Ensin vasemmassa kierroksessa. Oikein nätti 5 askeleen kaari vaihdoilla. Ja suora linja neljällä. Mainiota!

Oikeassa kierroksessa vasen kaari oli yhä se vaikeampi. Taisi kuitenkin tulla vaihdot ja nyt vähän hitaammassa laukassa 5 askelta mahtui paremmin. Suoraan ei päästy kunnolla. Olisi pitänyt olla vähän enemmän vauhtia sisään. Hemppa rupesi mutkailemaan ja otti reitin ulkopuolelta tilaa vielä viidennelle askeleelle. Meni kuitenkin yli. Sakkokierros heti perään. Nyt sujuvat neljä mutta Hemppa vaihtoi laukan matkalla. Tähän oli silti oikein hyvä lopettaa! Ja tosiaan edellisen kerran kun muistelen tiukempia kaaria ja vinohyppyjä olleen ohjelmassa niin ratsunani oli Pave. Hempalla en muista koska jos koskaan ollaan näitä treenattu.

Vähän iloisempiakin naamoja.
©Karita Kulkula


En kuullut mitä ope sanoi loppuverkasta mutta ravailin tovin. Ensin Hemppa yritti vähän nyhtää ohjia mutta sitten kulki oikein kivasti. Ei tullut vielä pimeää mutta rupesi hämärtämään.

Tallissa Hemppa sai maltillisen harjan saksinnan ja hännän pesun ja trimmauksen. Jospa tällä kertaa ei lähdetä kisoihin harmaaksi liukuvärjätyllä hännällä. Onneksi se ei ollut kovin kakkainen. Kun Hemppa pääsi pihalle oli jo pimeää ja tähtitaivas yllä. Sitten vielä puunasin varusteita huomista varten.

Hemppa hommien jälkeen tarhassa.
Kamera ei arvosta pimeyttä.

Ongelmia:
ei hypätty keskeltä
yksi tyhmä kielto pikkumuurille
kaarre vasemmassa laukassa oli vaikea

Parannusta:
heräsi paremmin liikkeelle
ei mitään juntturointeja
vinohypyt menivät yllättävän hyvin
loppuravissa oli hyvä

torstai 15. marraskuuta 2018

Itsenäisesti parempi kuin pariin viikkoon

Torstaina menin Assilla itsenäisesti. Osin kouluopen puutteen takia, osin säästösyistä. Nyt lähdin hyvin määrätietoisena liikkeelle ja alkuun Assi käveli ihan hyvin. Lyhensin ohjia pikkuhiljaa ja yritin pitää ratsun rentona. Ympyröitä ja taivuttelua. Ravissa sama juttu enkä kerinyt kovin lyhyeksi. Yritin huolehtia siitä että kulkisi edes jotenkin oikein päin. Lisää ympyröintiä ja taivuttelua. Vasemmassa kierroksessa valui sisään.

Laukat nousivat yllättävän hyvin. Joissain nostoissa tuli vähän jumitteluyrityksiä mutta muistutin raipalla että nyt liikutaan. Eikä sitten jumiteltu. Pyörittelin aika pitkät verkkalaukat. Suoruutta ja taivutteluja ympyröillä. Assille tuli hiki jo tässä vaiheessa.

Välikäyntien jälkeen jatkoin ihan peruspyörittelyllä. Loivia kiemuroita, kolmikaarisia. Paljon suunnanmuutoksia. Vähän temponmuutoksia ja jonkin verran siirtymiä. Etukäteen ajattelin sivuttaisliikkeitä ja siirtymiä mutta tämä sopi tilanteeseen paremmin.

Lopulta toisen välihuilin jälkeen en päätynytkään tekemään enempää laukannostoja vaan hurauttelin KN:n läpi. Meni todella paljon paremmin kuin odotin. Assi oli päässyt altajuoksuvaiheeseen, eli edettiin kivan rivakasti. Sain kuitenkin tehot kanavoitua aika hyvin. Vaikeinta olivat hyvät pysähdykset ja kulmiin pääseminen. Laukat nousivat oikein näppärästi ja muuten ohjautuvuus oli hyvä. Ravivoltit olivat ihanan aktiivisia, samoin keskiravi. Ensimmäisen laukkalävistäjän meinasi pudottaa raville mutta sain estettyä. Jälkimmäisen jälkeen esitettiin yllättävän asiallinen käyntisiirtymä lähes pisteessä. Vain vähän lösähti etujaloilleen.

Pienen lepokäynnin jälkeen tein vielä parit laukannostot ja sitten ravissa lisää lävistäjiä, taivutteluja ja suunnanmuutoksia loppuverkkaan. Ihan lopuksi loppukäyntien jälkeen otin vielä tuntumalla parit pysähdykset, joista sitten hyvällä hetkellä hyppäsin alas selästä.

Uralta löytyi levinneet kakat, joista en ollut ihan varma että olivatko meidän. Mutta eipä kertaakaan pysähdytty! Siivosin omat ja kaverin jäljet kun kerrankin oli jotain siivottavaa siinä vaiheessa kun olin pois ratsailta. Vaikka aikatauluni oli tänään vapaa ja maneesi myös niin niinhän siinä kävi että lähdin viimeisenä ja sammutin valot.

Ratsastuksen jälkeen otin peilin kautta kuvan
meistä kun maneesi oli muuten tyhjä.

Ongelmia:
yritti jokusen kerran jumitella
pysähdykset ja ravissa kulmiin ratsastus vaativat lisää treeniä

Parannusta:
eteni aika kivasti
oli suht tasainen
KN:n läpihumputtelu meni paljon paremmin kuin odotin

tiistai 13. marraskuuta 2018

Kehuja asenteesta

Tiistaina oli taas Heponiittyilta. Tämän piti olla toiseksi viimeinen mutta onneksi tuli vielä pari lisäkertaa tarjolle ennen joulua. Sain taas Sakun. Pihalla muutama aste plussalla.

Tänään aloitin kyselyt jo alkutunnista. Päivän pohdinnoissa valmentautuminen ja SRL:n valmennusrenkaat. Liittoa kiinnostaa vain kv-tasolle tähtäävät ja kaikki samat resurssit voi itse hankkia rahalla. Systeemiin mukaan pääsy tarkoittaa lähinnä lahjakkaita lapsia ja todellakin niitä tulevaisuudessa korkealla tasolla kisaavia. Valmentajan hyvyys nähdään sen valmennettavien tuloksista. Ohjaajilla on vielä koulutus kesken. Eikä valmentaja voi olla liian hyvä. Näistä jäi aika paljon pohdittavaa loppuillaksi.

Tänään saatiin koko tunti hyöriä aika vapaasti. Suunta ja kuviot vapaat. Ensin käyntiä, sitten ravia. Sitten vinkattiin tekemään siirtymiä. Taivuttelin ja yritin antaa Sakulle tarpeeksi ajateltavaa sekä kehuja kun menee oikein. Lopulta näki vähän menninkäisiä ja ope vinkkasi että ehkä lisää ajateltavaa ja vähän lisää vauhtia. Välillä oli sellainen olo ettei ihan jää odottamaan. Temponmuutoksia askellajien sisällä ja sivuttaisliikkeitä olisi voinut tehdä tehokkaammin. Vaikka yritin kuinka taivutella niin silti vasemmassa kierroksessa varsinkin oli raskaahko vasemmalle ohjalle. Eli vielä kevyemmäksi edestä ja suoremmaksi oli open loppuohjeet.

Laukat nousivat näppärästi. Oikea rullasi hyvin ja tuli oikein asiallisesti alaskin. Tein lopulta nostoja käynnistäkin ja siirtymät takaisin käyntiin. Oikea ok, vasen vähän vyöryvämmin.

Välillä vähän kartteli maneesin toimistopäätyä. Nyt osasin vihdoin olla sullomatta sinne ja käänsin aiemmin radan poikki. Ihan yllättävän hyvin mahduimme kaikki tekemään omat kuviomme sekaisin. Alkuverkan tein loivia kiemuroita ja vaihtelin paljon suuntaa. Muutaman kerran tuli kommenttia että voisi olla vielä pyöreämmällä ja matalammalla niskalla tms.

Tunti meni äkkiä. Loppuraveissa oli ihan ok mutta olisin ehkä voinut kokeilla vielä rohkeammin antaa pidempää ohjaa. Ope puhui siitä että hevonen oppii myötäämisestä eli ns. palkkiosta. Ei ohjasta vetämällä.

Tänään ope kysyi jokaiselta tunnin lopuksi että mikä meni hyvin ja mikä huonosti tai jotenkin noin. Aloitin kertomalla miten olin itse hyvällä tuulella, muistin kehua Sakua, se vastasi pyyntöihini hyvin ja aika täsmällisesti. Oikea laukka oli oikein hyvä ja siirtymät siitä alas asiallisia. Kokeilin monenlaista. Ope kehui että minulla on hommaan hyvä asenne. Haasteeksi mainitsin vasempaan ohjaan nojaavan Sakun. Siihen asti en ehtinyt että olisin kertonut mitä olisi vielä voinut tehdä huolellisemmin.

Tunnin jälkeen kerroin vielä eräänä yönä päähäni iskeneestä pähkähullusta ajatuksesta että neljän vuoden tavoitteeni on päästä suokkien SM-kenttätasolle. Tosin ajanlasku ei ole vielä alkanut. Täsmällisten tavoitteiden asettamista piti loistavana asiana. Matkan varrella niitä voi sitten tarvittaessa muuttaa.

Ongelmia:
yhä oli vasemmalle ohjalle vähän raskas
vasemmasta laukasta hieman vyöryen alas
parit pikkusäikyt
ei saanut jäädä himmailemaan ravissa

Parannusta:
oli leppoisa tunnelma
muistin kehua kun tekee hyvin
tein monenlaisia juttuja
laukat nousivat hyvin
oli kiva saada kehuja omasta asenteesta!

maanantai 12. marraskuuta 2018

Esteitä vaihtelevalla vauhdilla ja vaihdoilla

Maanantaina töiden jälkeen väsytti ja keli oli syksyinen tihkuinen +4°C. Ei olisi huvittanut lähteä tallille vaikka luvassa oli estetunti. Osasyynä varmaan muistikuvat edelliskerran hankaluuksista.

Assi oli kiltti hoitaa. Maneesissa oli mennessä 5 muuta hevosta mutta aika äkkiä kaikkosivat ja jäätiin keskenämme. Alkuverkassa Assi oli tahmea. Olisin halunnut edetä nelosvaihteella ja sain vain kakkosen silmään. Ensimmäinen siirtymä käynnistä raviin oli sekin työläs. Yritin olla puskematta. Keventelin hiljaa ja välillä ehdottelin että josko liikuttaisiin vähän enemmän. Lopulta laukkailin ympäri maneesia ja yritin usuttaa lisää vauhtia. Onnistui ainakin sen verran että osasi tehdä tyhjennyksen vauhdissa enkä edes huomannut! Se on paljon se! Raipasta tuli pukki. Pukista putosi ohjat oikeasta kädestä. En silti hämmentynyt. Kun vihdoin kertaalleen vähän spurttasi kulmasta niin palkitsin välikäynneillä. Niissä liikkui ihanan hyvin itse eteen.

Haaveilin että olisi pitänyt toivoa aiheeksi suoruutta. Mutta sitä lähdettiin tekemäänkin. Pituushalkaisijalle tuli puomeja, päätyihin yksittäiset ja keskelle 3. Ensin kevyessä ravissa. Ensimmäisen puomin yli, väliin voltti vanhaan suuntaan, keskimmäiset puomit ja niiden jälkeen voltti tulevaan suuntaan, viimeinen puomi ja päädystä suunnan vaihto. Tätä jokunen kierros ravissa. Meni yllättävän tasaisesti mutta vähän häiritsi tunne että mentiin nyt jo täysiä. Yritin olla patistelematta ja hiljaa mutta tuntui siltä että vauhdissa on säätövaraa vain hitaampaan suuntaan.

Sitten jätettiin ensimmäinen puomi ja voltti pois. Tultiin ravissa suoraan kolmelle puomille eli lyhennettiin ratsastusalaa päädystä. Jälkimmäisellä voltilla harjoitusravi ja laukannosto. Laukkaa päädyn ympäri ja pitkän sivun puolessa välissä takaisin raviin. Tätä jokunen kierros.

Ensimmäinen laukannosto meinasi olla jumahdus. Tänään kokeilin ajatuksen kanssa open vinkkejä että vain kertaräimäys raipalla. Ja sehän auttoi! Pikkuhipsauksesta ei tapahtunut mitään ja refleksini kahdesta napautuksesta tosiaan tavallaan rankaisi siitä jos ensimmäisestä lähti jo eteen.

Tämän jälkeen taisi keskelle tulla ristikko ja viimeinen puomi nousta kavaletiksi. En muista tultiinko pelkkää näitä kahta vai koko linjaa heti. Lopulta kuitenkin oli kavaletti, 17 metriä, ristikko, n. 20 metriä ja kavaletti. Ensin vain soljuttiin ne oikeassa laukassa yli. 5 ja 6 laukkaa oikein tasaisesti. Vähän jopa yllätyin sillä odotin jälkimmäiseen väliin seitsemää. Taidettiin tulla pelkkää suoraa linjaa jokunen kerta molemmista suunnista. Ehkä.

Sitten näistä lisättiin tehtävä. Oikeassa sisään ja linjan jälkeen oikealle, lävistäjäpystyllä vaihto. Sitten vasemmasta tehtävälle, päädystä vasemmalle ja toisella lävistäjäpystyllä vaihto. Ensimmäinen kierros mentiin pikkukorkeuksilla ja sujui käsittämättömän hyvin! Tasaisesti ja sujuvasti ja molemmat vaihdot! Riemuitsin että superhyvin ja että voitaisiin lopettaa tähän. Taputin Assin tietysti myös hyväksi.

Mutta opella oli muita suunnitelmia ja vähän nosti esteitä. Ristikosta tuli okseri. Jälkimmäisestä välistä piti jättää yksi askel pois. Assista meinasi loppua bensa. Silti päästiin pääosin 5 + 5 askelta. Vasen laukka kuljetti pidemmälle, joten siinä sai ensimmäisessä välissä pidättää enemmän. Tultiinkohan tämä kahdesti. Jossain välissä jälkimmäiseen väliin sujahti ylimääräinen askel enkä malttanut ottaa käyntiin ja kuunnella jatko-ohjeita. Mutta eipä se lähtenyt hyvin menemään siltikään ja lävistäjäesteen jälkeen piti ottaa ajatustenkasaustauko kun lähti vain huononemaan ja sekosin ohjeissa.

Kun Assia hoputti (piti oikeasti ratsastaa eteen) jälkimmäiseen väliin viidellä niin menosta tuli etupainoista. Sitten ope huuteli kohottamaan keulaa, joka hidasti entisestään. Menosta tuli kiemurampaa ja huonommin hallittavaa. En tykännyt. Saatiin me lopulta suoritettua toinenkin kierros loppuun mutta oli vähän työntämistä ja puskemista. Tosin en huomannut työntäväni kohti estettä. Vaikuta mahdollisimman vähän ja käytä kertaraippa. Se auttoi parhaiten. En muista tuliko vaihtoja. Tyytyväiseksi en kuitenkaan tullut vaikka viimeinen kierros olikin kelvollinen.

Sainpa lopuksi vielä ripityksen siitäkin että pitäisi aina jatkaa kun ei kesken esterataakaan voi ruveta kävelemään ja ottamaan uudestaan. Mielestäni olin ihan väärä kohde tuolle. Pikemminkin ongelmani on se, että menen aina, vaikka treeneissä kannattaisi välillä ottaa niitä aikalisiä ja laittaa asiat vaikka ympyrällä kuntoon. Olisin ollut paljon onnellisempi jos oltaisiin lopetettu hyvän pikkukierroksen jälkeen.

Assille tuli ihan kuuma eikä loppuverkan aikana ehtinyt kuivua. Ravissa oli kuitenkin suht tasainen. Pohdin että otinko taas ravia liikaa pois ja kun ratsastin eteen että menikö liian kiireiseksi tai etupainoiseksi.

Ongelmia:
alkuun oli todella hidas
alkuverkassa pukitti raipasta ja pudotin oikean ohjan kädestä (en silti hämmentynyt vaan jatkoin)
kertaalleen retkuin okserihypyssä
meni etupainoiseksi kun jätettiin askel pois jälkimmäisestä välistä
hidastui isommilla esteillä

Parannusta:
onneksi ei tehty mitään tiukkoja käännöksiä
kääntyi suht hyvin
ei kakkajumeja
pikkukierros meni todella hyvin
vaihdot löytyivät tänään hyvin

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hallitreenit pimeässä omalla pihalla

Sunnuntaina piti alkuperäisen suunnitelman mukaan hypätä illalla taas maneesilla. Mutta koska kenttä oli niin hyvässä kunnossa niin jäätiin siihen. Aikataulunikin aikaistui tunnilla kello seitsemään viidenneksi ratsastajaksi. Hyvä vaan. Kelinä pikkutihkuinen n. +5°C. Säkkipimeää tietysti.

Hoitaessa Hemppa oli vähän huonotapaisempi kuin aiemmin. Hyöri eikä kunnioittanut omaa tilaani ihan kuten olisin halunnut. Tunnin jälkeen sama juttu kun riisuin suitsia ja olisi halunnut ryysiä syömään. Ei sentään jyrännyt ylitseni kun seisoin ruokakupin edessä. Muttei odottanut yhtä nätisti kuin aiemmin.

Ratsailla oli suht tasainen. Pahasti kiinni vasemmassa ohjassa ja vasen lapa tuntui painuvan alas. Yritin kohotella mutta taisin keskittyä liikaa vasempaan puoleen. Lopputunnista yritin ratsastaa kahden ohjan tuntumalla kuten Artsissa ja taisi mennä vähän paremmin.

Alkuverkassa tein ihan oma-aloitteisesti haitaria. Eli temponmuutoksia ravissa. Se kun muutenkin auttaa humman kuulolle ja takaosalle saamisessa. Jossain välissä tuntia tein pari peruutustakin. Jostain luin/kuulin että ne auttavat matkalla parempiin siirtymiin alaspäin. Laukassa pyysin välillä ihan kunnolla eteen. Ei ollut ihan reippaimmillaan mutta heräsi eikä tarvinnut kamalasti usutella. Tuntui ihan aavistuksen pomppuisalta alkuun ja kertaalleen vähän pomppi ja röhki omiaan kun kaveri lähti vierestä laukkaan. Komensin heti että tämä ei ollut asiallista käytöstä ja sen jälkeen oli siivosti.

Ensin tultiin jumppalinjaa kavaletti-pysty-kavaletti neljällä laukalla. Ensimmäisellä kierroksella Hemppa ei ollut hereillä ja ekaan väliin piti ratsastaa eteen. Muuten sujui helposti. Lopuksi meidät laitettiin tulemaan vielä 3+3. Taas ensimmäinen väli oli huono ja ekalle paikka tuli turhan juureen ja tuli neljäs askel. Jälkimmäinen venyi kolmeen. Samalla katosi vähän alkutunnilla ihastelemani suorassa hyppääminen ja rupesi painumaan kohti uraa. Sakkokierroksella tuli toivottu 3+3.

Sitten loikittiin suora linja ja kaarevat linjat. Siistit 6 askelta joka väliin. Yksi kaarre väärässä laukassa, vaihtui jälkimmäisellä esteellä. Vähän jännitin että tuijottelee lankkuja tai muuta. Osasin pitää jalat kiinni eikä emmitty.

Lopuksi tultiin rata. Me tavalliseen tapaan viimeisinä. Vasemmassa ensin kavalettijumppa 3+3 askeleella, päädystä kaareva, toiseen suuntaan suora, sitten kaareva ja kaareva ja lopuksi kavalettijumppa toiseen suuntaan. Yhteensä siis 14 hyppyä. Meille korkeus oli max 90 cm. Isolta näyttänyt okseri oli 85.

Muuten sujui ihan näppärästi paitsi ensimmäiselle kaarevalle livahti ylimääräinen askel. Olisi pitänyt olla kääntämässä heti hypystä. Toiseen suuntaan se sujui kuudella. Muut linjat ihan ok. Ainakin pääosin myötälaukat. Viimeisellä kavalettilinjalla Hemppa lähti taas valumaan vasemmalle ja kun pystyllä rupesin estämään sitä niin vaihtoi laukan. Eikä 90 cm pysty aiheuttanut lamaantumista.

Saatiin lopuksi sakkokierros kaarevalle linjalle. En ole ihan varma oliko se vapaaehtoinen mutta mentiin. En muista tuliko yhä 7 askelta. Sitten kun käänsin heti hypystä niin olisi tullut kuudella, paikka jäi vähän kauas ja Hemppa löi jarrut pohjaan. Sekä minun että open mielestä siitä olisi päässyt ihan hyvin. Ope kommentoi että vasen laukka ei vie niin pitkälle kuin oikea. Sitten ohje oli tehdä vähän enemmän kaarta ja tulla seitsemällä. Kaarretta tuli vähän enemmänkin lisää ja tulikin 8 askelta. Eli vielä kerran. Nyt seitsemällä. Ei vieläkään ihanan täydellistä mutta mentiin kuitenkin yli.

Ei ravattu enää loppuun. Aika neutraalit olotilat jäi. Kelvollista. Lohduttavaa että pysyin kiellossa niin hyvin kyydissä. Hempan kommentti olisi varmaan ollut että aina ei vaan kykene. Muuten meni sangen kivasti, joten turha tästä ottaa mitään suurempia murheita. Ensi lauantaina luultavasti hypätään vielä ennen hallikisoja. Vaikka toiveeni ohjatusta ratsastuksesta viittasikin enemmän koulutuntiin.

Ongelmia:
kerran yritti vähän loikkia omiaan
jokunen väärä laukka
yksi kielto
hankala säätää sopiva askelmäärä kaarevalle linjalle

Parannusta:
90 cm pysty puhtaasti eikä näyttänyt pahalta
sangen tasaista muuten

SM-kenttähevonen ja PM-kouluope

Haaveilin pitkään että pääsisin myös Elviiran selkään. Jetin ja Sessun kyytiin kun en ikinä ehtinyt. Tämä laitettiin sitten sunnuntaina toteen yksityistunnilla ja opeksi sain PM-mestaruuden voittaneen tallin junnun. Ensimmäinen kerta kun opetti minua. Elviira näytti pieneltä eikä selästäkään tuntunut kovin suurelta. Sukupostin mukaan 159 cm. Ikää tammalla jo 21 vuotta ja SM-mestaruudesta 13 vuotta aikaa. Koska olen katsellut liikaa tallin junnujen hevosinstatilejä niin toiveeni tunnille oli sarjavaihdot.

Ope laittoi meidät kunnolla hommiin. Lyhennä ohjaa. Eniten kuultu ohje taisi olla toive vähän pyöreämmästä niskasta. Selkään en havainnut epäpyöreyttä mutta pienen jännityksen tunsin kyllä. Heti alkuun lavat tuntuivat vähän karkaavan vasemmalle. Opetus oli oikein positiivista ja välillä kyseltiin kuskilta miltä tuntuu. Ratsun lapoja ohjattiin ja huolehdittiin takasten aktiivisuudesta. Ohjeita tuli myös oikein sopiva määrä. En kokenut jääväni yksin muttei tullut infoähkyäkään.

Alkuverkassa mentiin ympyrällä askellajit läpi sangen hartaasti. Ravissa oli vauhtia mutta vaikka tuntui vähän kiireiseltä niin näytti kuulemma hyvältä. Yllätyin miten paljon painoa ohjille tuli. Laukassa oli kevyempi. Mutta vasenta laukkaa piti hidastaa ihan roimasti. Ja se todella oli kulmikasta. Oikea soljui helpommin. Sain rentouduttua kyydissä ihan hyvin eikä ollut kamalan rankkaa. Jo tässä taidettiin ottaa ajatuksia avosta mukaan. Laukattiin kierrostolkulla molempiin suuntiin sekä vastalaukat myös. Vähän jännitti miten humma jaksaa mutta luotin siihen että ope tietää kyllä koska on tällä lähivuosina kisannut.

Välikäyntien jälkeen tehtiin raviavoja. Sitten meinasi mennä pasmat vähän solmuun kun muutettiin tehtävää. Ensin vähän voltteja ja pitkät sivut avoa. Sitten suoraan avoon, voltti väliin ja loppusivu sulkua. Sitten muutettiin linjaus että voltin jälkeen sulku jatkuikin lävistäjän suuntaisesti. Tämä piti selittää noin kolmesti ennen kuin tajusin. Vähän vauhti hyytyi avoissa ja suluissa. Ope sanoi että hevosen jäykkyyksiä. Sanoi myös useampaan kertaan ettei tämä ole ollenkaan kamalimmasta päästä miten Elviira osaa kulkea. Jotenkin noin. Ja tulkitsin huumorikommentin kehuksi. Jossain välissä tehtiin parit pohkeenväistötkin uralle suuntaa vaihtaessa.

Loppuun tehtiin toivomiani vaihtoja. Laukassa vähän samantapainen kuvio. Pitkä sivu avoa, päätyyn puolikas voltti ja siitä hyvin loivalla sulkuajatuksella uralle. Sitten ensin asetuksen vaihto uuteen suuntaan ja vaihtopyyntö. Kyllä humma vaihtoi mutten ollut ihan varma ajoituksesta. Oikeasta vasempaan sujui paremmin. Ekalla kerralla tosin laukka meinasi sammua sulussa.

Vasen kierros oli vaikeampi ja laukka meinasi hyytyä vähän joka välissä. Lopulta tuli ravirikkojakin. Eikä vaihto tullut pisteessä pyynnöstä. Lopulta ehkä vaihtoi kuitenkin. Ehkä. Ope sanoi vaikeuksien syyksi kuumuvan ratsun. Sitten meinasi aika loppua kesken ja tehtiin vielä yksi vaihto lävistäjällä helpompaan suuntaan. Onnistui. Sitten kommentoin opelle että missä vaiheessa on hyvä paljastaa etten osaa vaihtaa.

Loppuravit hölköteltiin suht ripeästi aloittavan estetunnin joukossa. Sitten pitkät käynnit ja vielä pari kierrosta taluttaen. Oli oikein mainio tunti! Seuraavaksi pitänee toivoa samanlaista Hempan kanssa. Voi olla että vaihtoihin asti ei ensimmäisen puolen vuoden aikana päästä. Mitä se suorana laukkaaminen on?

Johtajalle kommetoin että oikein hyvä tunti ja pitää palkata junnu hommiin.

Ongelmia:
tuntui taas hassulta laukata niin hitaasti kuin alussa
en nähnyt niskan hieman puutteellista pyöreyttä selkään
avoissa ja suluissa vauhti vähän kärsi
lopuksi rupesi sakkaamaan vaihtotehtävissä
hieman harmillista ettei tullut todistusaineistoa

Parannusta:
sangen asiallista menoa
muutamat vaihdot onnistuivat
täsmällinen, sopivan vaativa ja kannustava ope

lauantai 10. marraskuuta 2018

Höyryjen poistoa räntäsateessa

Lauantain päätavoite oli käydä Hempalla maastossa. Se jäi päivän viimeiseksi hevoshommaksi eikä sinne lopulta löytynyt seuraa. Tarkoitus oli lähteä 14.30 mennessä että ehditään pimeän alta pois mutta se pikkuisen venähti. Keli oli harmaa ja lähtiessä rupesi tihuttamaan jotain epämääräisen valkoista, +2°C.

Odotin pahempaa venkulointia alkuun mutta käynti ei ollutkaan kamalaa kiemurtelua. Sen verran kuitenkin että pysäytin aina autojen tullessa ohi. En halunnut kokea sitä että Hemppa heittää takapuolensa auton alle. Hangaksentiellä lähdettiin melko kevyellä tuntumalla raviin ja meni sen jälkeen ihan hyvin. Vähän hidasti ylämäkeen ja kaivinkonepaikan nurkilla tuli yksi sivusäikky. Vähän nitkautin selkääni mutta pysyin hyvin penkissä. Suorat mentiin laukalla. Ensin Hempan vauhtia. Kaarteessa vaihdoin laukan. Nyt osasin jo aavistella että kakkakasan väriläntit tiellä aiheuttavat Hempassa väistöliikkeitä. Vasta loppumatkasta pyysin lisää vauhtia ja löytyihän sitä. Vähän päälle 40 km/h.

Kankailla käveltiin alkuun ja käytiin pienen hiekkakuopan läpi. Keski- vai yläpolulta alapolulle. Sitten ravia ja vähän laukkaa. Olin sen verran epäluuloinen edelliskerran yllätyspukin vuoksi että pidin harjasta kiinni. Pukkikohdasta kuitenkin siististi ohi ja pehmeämmät paikat mentiin ravissa. Hyvin pääsi laukkaamaan mutta juurakot vähän hirvittivät. Hemppa olisi halunnut mennä lujempaa kuin annoin. Välillä mentiin pätkiä vähän reippaammin. Mutta kunnon päästely ei onnistunut.

Autotie tuli äkkiä vastaan. Pyöräytin vielä ympäri ja loikittiin pikkurisut. Yli mentiin mutta nyt ei paikat olleet kohdillaan vaan tuli hassuja pomppuja. Ei onneksi provosoinut mihinkään ylimääräisiin liikkeisiin.

Käveltiin hetki autotietä kotiinpäin kunnes pohdin että ikävä jättää laukkoja himmailuun. Käytiin siis vielä päästelemässä pätkä kohti Shelliä ja takaisin. Hemppa valui keskemmäs tietä ja pyysin laitaan. Meinasi samalla pyynnöllä loikata takaisin metsäpolulle. Sain onneksi estettyä. Sinne meillä olisi ollut ihan liikaa vauhtia. Ihan reipasta laukkaa irtosi molempiin suuntiin. Vähän yllätyin kun katsoin mittaria ja huiput olivat 54,2 km/h. Hupsis. No, pääsi päästelemään.

Pelkäsin että hämärä iskee niskaan ja mentiin ravilla lähes tallille asti. Nyt ravasi oikein kivalla tuntumalla letkeästi ja kuuliaisesti. Taivuttelin molempiin suuntiin ja seurasi oikein hyvin. 80-alueella yksi auto meni sangen lujaa ohi. Vaikka kiersi tien toisesta laidasta niin silti Hemppa hätkähti. Osa taas hiljensi pysähdyksiin asti ja piti viittilöidä että saa ohittaa, kiitos. Reissun päällä meni noin kolme varttia, 9,5 km.

Loppukäynnit viimeisteltiin omalla kentällä. Eikä sielläkään tullut niin nopeasti pimeä kuin pelkäsin. Turhaan hätäilin äkkiä takaisin.

Ongelmia:
yksi säikky
vähän eri väristen pohjien väistelyä
hätkähti lujaa ohittanutta autoa

Parannusta:
ei pukkeja
jarrut toimivat
loppuraveissa oli oikein hyvä

Kärryttelyseurana

Lauantaina oli aikaa hillua koko päivä tallilla. Sain kutsun tallikaverin mukaan kärryttelyseuraksi maastoon Hilimalla ja tietysti lähdin vaikka keli lupasi kylmää ja märkää. Pakkasin mukaan kaikki vaatteet (mutta ihan kaikkia en pukenut). Fleece, ohut ja paksu takki. Sadetakki ja huomioliivi. Sukkahousut, ratsastushousut, ohuet toppahousut ja rainlegsit. Villasukat ja kumisaappaat. Rukkaset. Kypärämyssy ja kypärä. Reisille tuli silti vähän kylmä. Onneksi oli vielä viltti matkassa. Enkä siis tehnyt muuta kuin olin matkustajana.

Mentiin Kotakankaan lenkki. Isolasta eteen tuli toinen kärry, joka vähän tukki reittiämme eikä päästy suunnitelmien mukaan ravaamaan. Metsäpätkällä sitten hölköteltiin rauhallista ravia. Koska ravit jäivät sen verran vähiin niin käytiin vielä Hangaksentiellä hölköttämässä pätkä sinne ja takaisin. Ns. lampaiden jälkeen ympäri. Hilima ravasi iloisesti ja huippuvauhdit olivat lähes 20 km/h.

Sen verran tihutti että sadetakki oli ihan märkä. Vaikken sadetta huomannutkaan. Reissu meni sukkelasti ja ilman mitään ongelmia. Mutta ei Hempasta varmaan tähän seuraan olisi ollut. Olisi saanut kärryistä hepulit. Naureskelin että se olisi pitänyt ottaa käsihevoseksi mukaan.

Ongelmia:
muu liikenne hidasti
puhelinmyyjä häiritsi metsärauhaa (eikä soittanut ikinä uudestaan vaikka lupasi)
samalla tuli sormille kylmä
tihutti

Parannusta:
oikein tolkusti kaikki

Hetkellistä jarruttomuutta

Lauantaiaamuni alkoi Aaltokankaan 4 hengen pienryhmäestetunnilla klo 10. Taas olin alkuperäisestä aikataulustani jäljessä ja muut tuntilaiset olivat kasanneet esteet kun pääsin paikalle. Hepat oli jätetty meitä varten sisälle.

Heta kuvasi ratapiirroksen.

Olin mielissäni kun sain jatkaa Grinillä. Tajusin vasta aamulla että olisin voinut toivoa sitä. Jampan kuski ehdotteli vaihtamista mutten suostunut. Hoitaessa Grini oli kiltisti. Taas estesuitset eli olympia. Tällä kertaa ohjat olivat isoissa renkaissa kiinni. Nyt otin heti alkuun tynkäraippani mukaan. Kannukset jätin pois. Tämän tunnin perusteella ehdottomasti ensi kerralla myös kannukset!

Maneesissa oli n. +5°C, pihalla vähän vähemmän ja tihutti. Alkuverkassa pyöriteltiin askellajit läpi. Suoraa uraa, pääty-ympyröitä ja oliko jokunen volttikin. Grini eteni vähän paremmin ja rennommin kuin viimeksi. Mutta heti kun ruvettiin tekemään hommia vuorotellen, alkoivat taas jumittelut oman vuoron koittaessa. Muutenkin kävely oli välillä mutkalla valumista johonkin. Aika kovasti sai komentaa että meni suorana suoraan haluamaani suuntaan.

Aloitettiin ovea lähimmästä ristikosta ja sen edessä oli ponnistuspuomi. Oikea kierros. Ensin tyhjä kierros ympäri, sitten ympyrällä yli eli esteeltä oikealle ja perään vielä toinen ylitys, josta jatkettiin vasemmalle. Grini meni reippaasti. Osa laukoista vaihtui mutta eivät kaikki. Pikkuhiljaa lisättiin lisää ristikoita perään 4-kaarisen kiemurauran tapaan. Ja lopulta jatkettiin vielä suora linja perään.

Ensimmäisellä kerralla pikkukorkeuksilla linjalle tuli 6 askelta. Kun esteet nousivat niin jarrut menivät totaalisen epäkuntoon. Pidin ennen pystyä kaikin voimin vastaan mutta humma kiihtyi silti ja singahti välin viidellä. Meni kuitenkin suoraan ja loikki esteet.

Viimeinen kierros tuli videolle. Kaarevan linjan tehtävät menivät ihan höpöksi eikä ollut yhtään paikkoja. Sain luvan tehdä suoralle linjalle voltin jos lähtee kiihtymään. Nyt kuitenkin malttoi pystylle asti ja vielä pari askelta sen jälkeen ennen kuin lähti kiihtymään. Siinä vaiheessa olin jo päättänyt ettei tehdä volttia. Sujuva 5. Tosin kuskilla ei taas lopulta ollut mitään sanottavaa vauhdista. Koulutuksellisesti olisi voinut olla hyvä tehdä voltti. Nyt ymmärrän miksi viimeksi ohjat olivat kakkosrenkaissa. Nyt mentiin tosiaan hetkittäin ihan ilman jarruja. Pelham voisi olla hyvä kokeilla. Nivelellä en lähtisi tämän kanssa hyppäämään. Se taisi suunnilleen olla tilanne tänään ison renkaan kanssa.

Estekorkeus oli tänään meille max 75 cm. Ehkä tarvitsisimme myös vähän isommat esteet jotta humma malttaisi keskittyä paremmin.

Ongelmia:
kädet tulivat kipeiksi
omaa vuoroa odotellessa kiemursi ja juurtui
kuskin hiukset eivät pysyneet takaponnarilla vaan pampula putosi ja katosi

Parannusta:
ravipuomit todella tyylikkäästi
helposti kaikesta yli
ei kiemurrellut tehtävillä

Viimeisen kierroksen söhellys on ainoa, joka tuli talteen. Ansku kuvasi Hetan laitteilla.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Tasaista pimeässä

Perjantaina olin etäilemässä ja ehdin neljäksi Hempan kanssa Artsiin. Ei muita tulijoita, joten saatiin yksäri kotikentällä. Alkuviikosta Hemppa oli kuulemma ollut tuhma mutta nyt oli kiltisti. Tosin tarhasta piti käydä hakemassa perältä asti ja karsinassa talloi ohimennen vähän varvastani. Ihan hyvä kosto, koska vahingossa aiemmin säikäytin sen yrittämällä ripustaa loimea sen karsinan seinälle. Ei ollut Hempasta hyvä ajatus.

Päivän erikoisuus oli että Hemppa oli muuttunut edelliskäynnin jälkeen pilkkuiseksi. Kaulan oikealta sivulta löytyi 8 noin sormenpään kokoista tai pienempää valkeaa täplää. Lisää rungosta ja päästä. Erikoista.

Suunnitelma oli että olen rauhassa verkannut askellajit läpi ennen open tuloa. Töiden kanssa venähti ja rupesin ravaamaan vasta kun ope kaartoi pihaan. Käynti siihen asti oli yllättävän tasaista eikä ravikaan paha. Ei ollut pahasti kummallinen mutta muutama yksittäinen huonompi askel tuli alkutunnista. Open kanssa jatkettiin suorilta verkkalaukoilla. Ei kovin kauniit nostot. Ympyrää ja suoraa. Nopeat askeleet. Vasen laukka oli huonompi ja siinä piti ajatella lapoja ulospäin että huonompi sisätakanen mahtuu paremmin astumaan alle. Tai jotenkin noin.

Välikäyntien jälkeen tultiin avotehtävää uudella tavalla. Ensin harjoiteltiin käynnissä askelmerkit kohdilleen. Kulman jälkeen lähdettiin pitkän sivun alusta loivalle lävistäjälle. Tähtäys pikemminkin kulmaan. Suoralla hevosella suoraan. Sitten siitä lähdettiin vaihtamaan suunta kohti lyhyttä sivua pitäen ratsu sangen samassa asennossa. Taivutusta olisi voinut lisäillä mutta oma ajatus ei riittänyt myöhemmin sinne asti. Eikä meno saanut hiipua. Heti kun tuli jotain hankaluuksia tai lavat tippuivat niin jatkettiin kulman suuntaan eli suoran hevosen menosuuntaan. Näitä sitten toistettiin vuorotellen. Ei ollut ihan tunnetta siitä koska meni huonommaksi mutta se korjaantui aika hyvin sillä etten tehnyt kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Hempan ajatusta piti saada enemmän eteen. Välillä sen avuksi tehtiin kulmaan voltti. Kertaalleen käänsin uralle tullessa väärään suuntaan.

Sitten avohommaa jatkettiin uraa pitkin harjoitusravissa. Alku samoin että linjattiin lävistäjälle. Siitä heti jatkettiin pitkän sivun suuntaisesti. Yhä jos tuli ongelmia niin jatkettiin pois n. 30° kulmassa kohti lyhyttä sivua ja jatkettiin kun tilanne parani. Hyvä tehtävä. Suurin haaste oli että välillä Hemppa vastusteli heti jos otti ulkoa pidätteen. Suunnanvaihto avoon piti tehdä enemmän ulko-ohjan pidätteellä kuin sisäjalalla. En kyllä osannut jättää sisäjalkaani rauhaan.

Laukat tehtiin yksi laukka kerrallaan tiimalasikuviolla. Samalla kierroksella tuli siis sekä myötä- että vastalaukka. Lyhyet lävistäjät kentän poikki melko keskeltä. Lyhyet sivut ja pitkien sivujen alut ja loput suoraan. Aktiivinen laukka muttei saanut mennä lujaa. Tässä huomasi miten ohjat lähtivät luistamaan ja Hemppa oli enemmän vasemmassa ohjassa kiinni. Toiseen suuntaan kulmissa sai nenä vipsahtaa ulos. Vastalaukka piti ratsastaa kuten myötälaukka ja asettaa kohti kentän keskustaa. Olikohan vasemmassa laukassa. Pääosin tuli käskyjä pitää Hemppa suorana. Kaula etujalkojen välissä. Pari rikkoa tuli. Sitten ratsastettiin vastalaukkaa kierros välissä uraa pitkin ja vähän eteen. Kyllä se siitä tasoittui. Reiteissä, suoristamisessa, asettamisessa ja ohjien pitämisessä käsissä oli niin paljon ajattelemista etten ehtinyt pahemmin miettiä Hemppaa sen tarkemmin. Tehtiin tätä kierrostolkulla kerrallaan ja sitten vaihdettiin suunta. Odotin paljon rankemmaksi mutta hyvin jaksettiin.

Loppuraveissa keventäen Hemppa oli sangen kiva. Ei ihan lyhyin ja lennokkain mutta sangen suora ja kevyt sekä aktiivinen. Jos lähti nykimään niin ohje oli keventää alas vähän raskaammin ja ajatellen istuntaa taakse tms. Eikä saanut valua uralle. Koska oli niin hyvä niin ei ravattu pitkään. Käyntisiirtymä oli yllättävän hyvä loppuun.

Sitten kävelin rauhassa loppukäynnit. Ympärillä oli säkkipimeää, joten ei todellakaan houkutellut poistua aidoista. Lopulta tulin alas ja keräsin kasamme Hemppa matkassa. Itselleni jäi vielä liikuntavirtaa ja oli vähän vilu hiipinyt puseroon, joten jäin vielä taluttamaan. Lopulta halusin kokeilla että miten Hemppa säätyy talutuksessa mukana. Vähän nahkeasti lähti ensin raviin mutta lopulta ravissa yhtä lailla seurasi minun vauhtiani. Pikkuhölkässä pikkuravia ja kun paahdoin menemään niin venytti kelvolliseen keskiraviin. Laukkaa en saanut irti spurttailuyrityksilläni. Sitten oli hyvä kävellä vielä loppuun kun kuskilla oli lämmin.

Ongelmia:
ohjat luistivat käsistä
nyki vähän
kertaalleen käänsin väärään suuntaan ravissa
esteet olivat vähän edessä
oli pimeää

Parannusta:
ei tullut sanomista liian pitkästä hevosesta vaikkei ollut kovin lyhyt
Hemppa oli kiltisti
ei ollut kovin rankkaa
pitkät pätkät harjoitusravia ja laukkaa eivät tuntuneet yhtään pahoilta
kenttä oli todella hyvässä kunnossa
ei satanut

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Pilatesta ja juntturointia feat. Assi

Keskiviikkona aikataulut osuivat vihdoin yksiin ja Aira tuli käymään Assin kotitallilla. Sopivasti minulla Assipäivä ja saatiin valmennusaika iltapäivälle. Tästä tulikin sitten yksäri ja vähän kauhistuin kun hinta selvisi: 100 e! No eipä sitä auttanut enää peruakaan.

Suunnittelin meneväni taas hyvissä ajoin kävelemään valmiiksi. Lopulta ehdin kävellä hyvin ja ottaa melko pikaisesti askellajit läpi. Tässä vaiheessa Assi oli aika tahma. Vasta laukassa rupesi heräämään.

Open kanssa lähdettiin keskittymään ihan perusjuttuihin. Kuskin suoruuteen ja Assin apuihin vastaamiseen. Mentiin takapäätyyn. Alkuun kuski taas käänneltiin oikeaan asentoon satulassa. Tuntui alakyttyräiseltä. Kuva kertoo toista totuutta. Lantio oikeasti alle ja vatsalihakset käyttöön. Yläkroppa siihen päälle.

Ei näy alakyttyrää vaikka sellainen muka tuntui.
©Aira

Ensin ajattelin kuvion ympyräksi mutta kulmiahan siihen ratsastettiinkin. Ensin käynnissä. Nyt sain vihdoin kunnon kädestäpitelytunnin. Joka kulmaan tuli ohjeet erikseen. Ja saihan niistä muistutella! Hidastettiin vatsalihaksilla kulmiin ja suorille lähetettiin jalalla eteen. Hengitä, hartialinjaa vasemmalle, kulmassa ulkokyljen kautta ylävartalon kierto sisään. Lantiolla ei saanut lähteä tuuppimaan. Käynnin jälkeen kevyessä ravissa sama. Tarpeeksi kun toistettiin niin Assi rupesi heräämään. Melko pitkään oli kyllä sellainen olo etten huomaa eroja eikä tuntunut reagoivan jalkoihini.

Välikäyntien jälkeen sain valita laukan ja harjoitusravin väliltä. Päädyin laukkaan vaikka kuvittelin että ehditään tehdä molemmat. Assi oli eri mieltä ja jumitteli tänään vielä tavallista enemmän nostoissa. Nosteli häntää mutta mitään ei tullut. Ehkä olisi pitänyt vain komennella alusta asti heti topakammin eteen. Odotin että saisi hommat hoidettua ja sitten sujuvoituisi.

Lopulta nostettiin laukka kevyestä ravista. Ihan en osannut vaan autopilotti jätti satulaan juuri ennen nostoa. Pari kertaa Assi pudotteli laukan pois mutta sain hoputettua takaisin. Sitten ihan reippaastakin laukasta pudotti laukkaa pois. Näihin epäilen syyksi sen että kuunteli kuskin istuntaa ja kummasteli epätavallisia "ohjeita". Ihan kuten muinoin pudotti raviin sillä että irrotin jalat laukassa. Seuraavaksi saikin sitten olla jo vähän rauhoittelemassa menoa. Oli hankala pitää kädet rentoina kun humma halusi olla pitkä. Asetuksia ja taivutuksia en ehtinyt juuri miettiä. Sisäpohjetta käskettiin välillä käyttää. Laukassa mitä ehdin peilistä vilkuilla niin nyt yläkropassa oli enemmän kuurakettimaista suuntausta etuviistoon. Käännä lantiota alle, kierto ulkokyljestä. Hevoseen ei tosiaan pahemmin puututtu eli siirrettiin vain kuskin lapoja.

Harjoitusravi jäi tänään sitten tekemättä mutta ei haitannut. Laukasta jäin suoraan keventämään loppuraveja. Assi lyheni kyllä ja kulki suht asiallisessa muodossa muttei ollut niin tasainen kuin olisi voinut olla. Yhä tuli täsmäohjeita ratsastukseen. Loppukäynnit mentiin sitten huokaisten. Loppupalautteen yhteenveto oli että vatsalihaksia pitäisi käyttää enemmän.

Tein loppuun hetken kävelyn jälkeen vielä pätkän kevyttä ravia. Ensisijaisesti halusin Assin tasaisemmalle ohjastuntumalle mutta oli hyvä palautella asioita itsekseen myös tuoreeltaan mieleen. Assi ei tasoittunut paremmaksi. Jos annoin pidempää ohjaa niin lähti kiirehtimään. Enkä oikein viitsinyt tässä vaiheessa enää vaatia tiukasti, joten meni vähän haahuiluksi. Päädyin sitten jatkamaan loppukäyntejä. Mietin että lantion alueeseen ei tullut tunnin aikana korjauksia. Vain alun ohje että avaa lonkkia. Katselin vielä istuntaani peileistä ja yritin rutistaa oikeaa kylkeäni ja siirtää hartioita vasemmalle. Tuntui vinolta mutta näytti suoralta. Ope epäili työasentoani vinouttavaksi tekijäksi. Pitää yrittää muistaa kiinnittää asiaan huomiota!

Istuntakorjauksia:
kuskin piti käyttää kylkiään vielä paremmin
oikeaa kylkeä kainalon alta ruttuun
koko hartialinjaa piti siirtää vasemmalle
kantapäitä piti nostaa
hartioita ja käsivarsia piti rentouttaa

Ratsastusongelmia:
alkutunnista reagoi jalkaan vähän hitaasti
Assi jumitteli laukannostossa poikkeuksellisen pahasti
lopputunnista rupesi juoksemaan alta

Parannusta:
ei ollut kovin raskasta selälleni
Assi heräsi liikkeelle

tiistai 6. marraskuuta 2018

Asettamista ja rentouden hakemista

Väliviikon jälkeen jatkoimme harjoituksia Riitan tunneilla Heponiityssä. Perinteisesti 6 ratsukkoa ja minä jatkoin Sakulla. Heti alkuun kysyin myötäämisestä. Kuulemma jos ohjat heittää pois niin hevosen kuuluu jäädä kantamaan itsensä muutamaksi sekunniksi. Mutta jos myötää tuntumalla niin ratsun kuuluu seurata ohjaa. Olin siis ajatellut asian sangen oikein.

Tänään aloitettiin vähän itsenäisemmin. Ensin asettamista ja avuille suoraa uraa pitkin. Sitten vasta ympyrälle. Tein ja työskentelin kyllä mutta alkuun vähän epämääräisemmin. Käsien asentoa ja ohjien pituutta yritin muistaa tarkkailla läpi tunnin. Myöhemmin myös sitä että istun painavana satulassa.

Saku ei ollut kevyimmillään. Päällisin puolin suht ok mutta vasemmassa ohjassa kiinni. Välillä oli myös sellainen olo ettei odota. Mutta liikaa ei saanut jäädä hidastelemaan. Olisin voinut vaatia vielä paremmin malttamaan. Myöhemmin kun muistin ratsastaa myös jalalla eteen niin helpotti.

Ravissa tuntui jopa helpommalta. Tehtiin siirtymiä käyntiin ja raviin ja piti tarkkailla että siirtymästä tulee edellistä parempi. Kun yli puolet on hyviä niin oppiminen menee oikeaan suuntaan tms. Siirtymät ok. Yritin muistaa ajatella asetusta läpi siirtymän. Herkästi jäin sitten vähän kiinni sisäohjaan. Vasemmassa kierroksessa oli hankalampaa muutenkin saada oikeaan ohjaan tuntumaa. Kertaalleen tuli tälläkin tunnilla sanomista että asettava käsi enemmän ylös. Vaikka yritin jo valmiiksi. Skarppasin myös ettei toinen käsi mene alas. Huomasin sen haluavan sinne.

Tämän päivän uusi juttu oli uraa pitkin suoraan ja asetettiin sisään tai ulos. Pitkillä sivuilla piti katsoa peileistä. Yllättävän hankalaa. Tuntui että lyhyet sivut menivät hyvin ja pitkillä jähmeentyi. Vinkiksi tuli tehdä silloin voltti. Mutta volteilla ja kulmissa homma toimi ja suorilla ei. Mutta kai se on oikea suunta lähteä tekemään.

Lopputunnista tehtiin taas laukannostoja. Sai nostaa itse käynnistä tai ravista. Ihan näppäriä nostoja ylämäkeen. Rennompaa kaulaa kaipasi ope. Tämän päivän positiivisuus oli että laukka nousi joka kerta. Myös silloin kun kiireellä karautin pois kavereiden alta. Ravisiirtymät olivat aavistuksen vyöryviä. Ei yhtä hyviä kuin mihin parhaimmillaan ollaan päästy. Oikea laukka oli taas lyhyempää ja kepeämpää kuin vasen.

Tämän päivän hankaluus oli lopputunnista alkanut yhden kulman karttelu. Yhä ratkaisin tilanteen väärin ja rupesin sullomaan hummaa kulmaan. Ohje oli että kannattaa kääntää radan poikki jo ennen kuin jännittyy ja kierros kierrokselta yrittää hivuttautua lähemmäs kulmaa. Kumma juttu etten meinaa oppia tätä.

Jossain vaiheessa tuntia ravi rupesi tuntumaan hassulta. Ajattelin että nyt varmaankin kokosi ja rupesi kulkemaan korkealla ja kevyellä kaulalla. Pari kierrosta ehti vetää niin kunnes ope puuttui asiaan. Ei ollut kuulemma hyvä juttu vaan veti kaulansa lyhyeksi ja jännittyneeksi. Ja tärkeintä on rentous ja rento kaula.

Loppuraveissa Saku ehdotteli itse laukkaa jos oikein muistan. Ei ravattu kovin pitkään. Kuunteli pidätteet hyvin jos meinasi lähteä kiihtymään. Ja loppuverkan sopiva asento on pää sään alapuolella. Mutta ei etupainoisena.

Ongelmia:
oli vähän raskas edestä
kuskin kädet tulivat kipeiksi
en muistanut miten säikkyily pitää ratsastaa
omat jalat nousivat kippuralle

Parannusta:
ihan kelpo menoa
tunsin asioita aika hyvin

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Luottavaista menoa toisena päivänä maastoesteillä

Sunnuntaina pääsin ensimmäiseen hyppyporukkaan. Seuraksi kaksi suokkia. Yöllä oli käynyt pakkasella ja aamullakin oli vielä vilakkaa. Välikausihanskat olisivat voineet olla hyvä vaihtoehto maneesiin. Varpaita välillä vähän viilensi mutta pärjäsin hyvin.

Tänään Rellu ei ollut niin taipuisa ja tasainen kuin eilen. Alkuverkassa otin useasti takaisin käyntiin parantelemaan muotoa. Muuten oli tolkku itsensä. Alkulaukkojen lomassa loikittiin ympyrällä ensin minitukkia kolmesti. Ihan ok. Sitten pikkurisua. Ekalla kerralla ei ollut painetta kohti ohjaa ja askel ei osunut. Kivan vakaasti pysyn nykyään näissä hassummissa hypyissä kuitenkin kyydissä. Kaksi seuraavaa hyppyä tulivat paljon paremmin kun sain ajatuksen takaa eteen.

Sitten taidettiin tulla ensin coffin eli pysty, vesi ja pysty. Ensimmäisellä kerralla korkeus oli mini, toisella pieni. Ekalla tultiin vähän kovaa mutta taisi ehtiä nostaa jalkansa. Toinen vähän hallitummin.

Tämän jälkeen loikittiin taas muutaman esteen pätkiä. Sisälsivät myös eilen hyppäämättä jääneet punaisen risun ja tukkiokserin. Sekä täksi päiväksi rakennetut kulman ja portin. Rellu meni empimättä kaiken. Omassa ratsastuksessani huomasi taas pientä huononemaa esteiden noustessa. Punaiselle risulle tuli sakkokierros, joka meni aavistuksen paremmin. Nauroin yleisölle että nämä ovat niitä meidän huonoja hyppyjämme. Edelleen siis kuitenkin suht sujuvasti yli vaikka lähelle tultiinkin. Kantapäitä piti miettiä alemmas ja välillä vähän tasapainottaa puolipidätteillä. Ei ollut vielä takapuolituntumaa siitä että koska laukka on levinnyt liikaa. Luontaisesti humma oli kuitenkin aika ryhdikäs.

Lopuksi tultiin vielä 10 hypyn rata: sianselkä, lävistäjällä huilu ja okseri, toisella lävistäjällä pieni ja iso risu, tukkikasa, kulma, lävistäjällä iso ja pieni risu ja lopuksi coffin (a, b, c).

Alku meni ihan hyvin. Sitten rupesin kai tuijottelemaan liikaa isoja esteitä ja säätämään liikaa. Ison risun jälkeen meni epätasaiseksi. Tukkikasa ihan juuresta. Kulma taas lennokkaan kaukaa. Loppu taisi mennä vähän paremmin muttei niin tasaisesti kuin olisin halunnut. Coffinillekin taisi tulla vähän ahdasta.

Perään saatiin sakkokierroksella tukkikasa. Tasainen rytmi ja sopivan kokoinen puolipidäte. Oikein mallikelpoisesti yli ja se riitti. Ope sanoi että jäi 5 % himo tehdä meidän kanssa vielä jotain. Ymmärsin hyvin mutta oltiin kuitenkin molemmat sitä mieltä että tähän on hyvä lopettaa. Eniten ehkä helpottaisi että saisin säännöllisesti tarpeeksi isoja esteitä eteeni, jotten lamaantuisi niistä yhtään.

Luulin näitä isoiksi mutta kun katselin niin portti ja kulma olivat 85 cm. Muut samaa suuruusluokkaa. Punainen iso risu saattoi olla vähän enemmän. Myöhemmin kuulin että yksittäisenä on tuttarin este ja tehtävän osana (kuten tässä meillä) helpon tasoinen. Pakko oli uskoa.

Rellu oli aivan huippu lainaratsu. Ihanan kuuliainen ja suoraviivainen. Tosin kun innostui esteitä kohti niin perä heitti sivulle ja kun yritin suoristaa raiteilleen niin vaihteli laukkoja. Ei silti empinyt yhtään. Edes silloin kun tein huonoja päätöksiä. Muistin kehua kun teki hyvin.

Loppuraveissa oli hyvä muttei ihan yhtä hyvä kuin eilen. Kyselin jo omistajalta että mitä pitää tehdä että pääsen toistekin.

Ongelmia:
perän kiemurtelu ja laukkojen vaihtelu lähestymisissä
pyynnöstä laukka ei vaihtunut ihan joka kerta
viimeisellä radalla kuski rupesi säätämään paikkoja liikaa
isommat esteet aiheuttivat kuskille vähän jäätymisiä

Parannusta:
nyt en jännittänyt etukäteen yhtään vaan lähdin luottavaisin mielin tunnille
Rellu ei katsellut esteitä, empimättä kaikista yli
säätyi hyvin
flunssa haittasi ratsastustani yllättävän vähän
oli kivaa!

Päivän hyppyjä:

lauantai 3. marraskuuta 2018

Mainiota maastoesteilyä maneesissa

Lauantai oli Purolassa estepäivä. Luulin rataesteiksi mutta muillakin ryhmillä oli kombo rata- ja maastoesteitä maneesissa. Olin viimeisessä porukassa kolmen hengen ryhmässä. Puolisen tuntia ennen rupesi vähän jännittämään.

Jätin kannukset pois koska eilen sain katkottua hepan kyljestä karvoja. Käytännössä tällä ei ollut vaikutusta. Sisäpohje meni tänään huomattavasti paremmin läpi kuin eilen. Tosin vaati se vähän hommia tänäänkin.

Alkuverkassa mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Ohimennen menin myös valmiiksi tyrkyllä olleet maapuomit kaarevalla linjalla molempiin suuntiin. Sujui ihan asiallisesti. Muuten alkuverkassa ei ollut vielä kovin tasapainoista menoa.

Tehtävät aloitettiin ravissa. Kaareva linja, sitten seinältä vinosti puomi ja kaareva toiseen suuntaan. Sitten sama laukassa ja sitten kavaleteilla. Humma kyllä eteni mutta oli sen verran kiemura että pohkeet tuli pidettyä aika luonnollisesti kiinni.

Tämän jälkeen tultiin jumppalinjaa. Maapuomi, ristikko ja okseri (ekalla kierroksella pystynä). Tultiinkohan kaareva linja perään ja jotain muitakin. Vähän sai ratsastaa jumppavälissä eteen. Taidettiin tulla se vain kolmesti ja vikalla kierroksella okserin takapuomi taisi olla jo 80 cm kieppeillä. Sen isompia ei taidettu tulla.

Sitten tultiin kierroksia, joilla yhdistettiin normiesteitä ja maastoesteitä. Ensimmäisenä pieni tukki. Vähän jännitti että miten menee. Mutta ei Rellu katsonut. Yli vaan. Samalla kierroksella tultiin toinenkin. Nappasin harjasta kiinni mutta yli mentiin tästäkin.

Maastoestehyppyjä tuli useampia tunnin aikana. Pari hassumpaa loikkaa mutta pysyin kyydissä eikä humma ottanut itseensä. Kertaalleen meni pidäte vähän turhan hyvin läpi ja vauhti hyytyi täysin paria askelta ennen estettä. Muuten sangen sujuvasti. Vesimatostakaan ei sanonut mitään.

Vikalla kierroksella oli oikein hauskaa kun saatiin esteiden välissä rallatella kunnolla eteen. Eikä saanut päästellä edes ihan täysiä.

Loppuverkassa kulki jo paljon tasaisemmin. Oikeassa kierroksessa ajattelin avoa ja Rellu kulki sangen rentona. Vähän pidemmällä ohjallakin. Oli kyllä kiva tunti ja oikein hauskaa. Open kommentti oli että meillä näytti olevan hauskaa yhdessä tms.

Ongelmia:
alkuverkassa oli vähän kankeaa
oikealla jalallani tuntui olevan vähemmän painoa
kertaalleen pidäte meni turhankin hyvin läpi
narskutteli

Parannusta:
ei katsonut yhtään esteitä
laukat vaihtuivat lennosta
kuunteli avut todella hyvin
ponnistuspaikat löytyivät sangen hyvin
tuli taas kommentteja että hymyilin läpi tunnin

Ella videoi hyppyjämme:

perjantai 2. marraskuuta 2018

Lapinlahden marrasleirillä lainaratsulla

Viikonlopuksi tuli mahdollisuus lähteä Purolaan maastoesteleirille lainaratsulla. Opeksi K. Purdy. Eihän tällaisia tilaisuuksia voi jättää käyttämättä! Niin siis huristelin junalla 5,5 tuntia Lapinlahdelle. Ratsun sain kesän leirikaverilta lainaan. Perjantai-ilta oli pimeä ja sateinen, n. +5°C. Flunssa meinasi iskeä, joten en ollut ihan parhaimmillani. Onneksi ei pahemmin haitannut ratsastusta.

Ensimmäinen tunti oli koulua ja olin illan viimeisellä tunnilla. Tämä oli kaksari. Ensin sain toki hepan omistajalta pikaohjeet. Kävelee reippaasti, on kiltti. Voi ahdistua jos jää vieraan hevosen ja seinän väliin. Mentiin maneesiin kävelemään edellisen vielä suorittaessa. Talutin tosin ensin kierroksen ympäri. Kivan tolkku mutta reipas. Kun sitten otin ohjia tuntumalle niin vauhti oli kyllä hallinnassani mutta muuten humma tuntui kirahvilta. Pää nousi jännittyneesti ylös. Lähdin hakemaan taivutuksia läpi mutta oikea kylki oli sangen kankea. Vasen kierros onnistui helpommin.

En saanut käyntiä kunnolla hyväksi ennen kuin lähdin ravaamaan. Siinä samat yritykset taivutella. Vauhdin kuunteli kyllä hyvin. Lopulta ope käski laukatakin. Oikea laukka sujui ihan tasaisesti. Tosin ei rentona. Vähän pidempää ohjaa käski ope.

Tunnilla ei tehty mitään kovin ihmeitä. Pääty-ympyrää ja tarpeen mukaan voltteja sisään. Oikean pohkeen läpi saaminen oli aikamoinen urakka. Ope kävi alkuun vähän kokeilemassa ohjasta että kyllä humma pääsee pyöreälle niskalle. Silkkihanskat pois ja kunnolla tarpeen mukaan ratsuun käsiksi. Alku oli venkulointia mutta rupesi tulemaan hyviä pilkahduksia. Ensin käynnissä, sitten ravissakin. Tehtiin vähän yksi ratsukko kerrallaan siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Aika kaukana täydellisestä mutta oikeaan suuntaan. Muistin kehua paljon. Ope kaipasi välillä vielä huolellisempaa sisäohjasta kiittämistä. Sitten myös kahdesta jalasta eteen ja piti pysyä raiteilla. Vasemmassa kierroksessa sai ajatella koko etuosan kääntämistä sisään babyavon ajatuksella.

Laukat tultiin vuorotellen. Yllättävän tasaista. Välillä vähän vänkäilyä. Tässäkin yritin pitää rungon suorana. Vasemmassa kierroksessa tuntui että lavat pullahtavat ulos ja perä sisään. Muuten en tuntenut takaosan kiemurtelua niin hyvin kuin olisin halunnut. Muutamia siirtymiä laukasta raviin ja käyntiin ja käynnistä laukkaan. Ihan jees.

Ei ravattu enää loppuun vaan käveltiin pitkin ohjin. Taluttaessa piti lopussa vielä kokeilla että humma oikeasti osaa kulkea minun vauhtiani ihan nätisti.

Ongelmia:
alku oli aika jännittynyttä
oikean pohkeen saaminen läpi
välillä oli vähän kiemurtelua

Parannusta:
ihanan kiltti ja tolkku ratsu
vauhti säätyi oikein hyvin
yllättävän tasaiset siirtymät
tuli loppua kohti tasaisemmin tuntumalle
oli oikein kivaa

Likka videoi tuntiamme: