maanantai 30. syyskuuta 2013
Ihastumassa Harmoniaan lisää
Maanantaina olin taas Malluilemassa. Hevostoiveeksi olin ehdottanut kimoa pv-tammaa. Cavalaa ei näemmä vielä uskallettu antaa mutta olin Harmoniaan erittäin tyytyväinen. Ennen tuntia meinasi tulla hitusen kiire mutta nyt ei onneksi tarvinnut enää pyöritellä pinteleitä etusiin vaan kaikkiin jalkoihin tuli suojat. Lämmintä +5.
Tunnilla tehtiin ainakin avoja. Volteilla havahduin siihen että takaset liiraa välillä omia reittejään. Tehtiin raviväistöjäkin. Hepo ei ollut yhtä rento kuin viimeksi. Mutta kiva oli huomata että aika hyvin tunnen selkään mitä tapahtuu. Paitsi avoissa en aina.
Laukanvaihtoja piti tehdä taas vain muutama. Mutta eipä ne juuri edelliskertaa paremmin onnistuneet, joten niihin meni aikaa. Edelleen ohjausongelmia kun istuntani ja keskittymiseni levisi.
Lopulta heppakin taisi vähän väsähtää. Hikosi taas.
Loppukäynnit sain käydä maastossa Harmonian kanssa kahden. Vaikka viimeksi spurttailtiin parkkiksella. Tällä kertaa ongelma oli enemmän kuskin suuntavaiston puute. Yritin laavulle mutta vasta kolmas yritys vei meidät sinne. Hepo ohjautui automaattiohjauksella kyllä hienosti takas talliin.
Totesin että ei mua täältä saa kulutettua pois ja hankin kymppikortin. Tuntihinta putosi samalla 26 eurosta 22 euroon. Ei ollenkaan paha. Varsinkin kun Harmonia on niin passeli ratsu mulle. Sainpa vielä toiveeni estetunnistakin läpi. Sinnikäs hyppyjen kysely tuotti lupauksen että ens maanantain tunnilla hypätään. Jee!
Ongelmia:
ratsu ei ollut ihan yhtä rento kun viimeksi
Parannusta:
ohjautui paremmin
ei satanut
hyvin toimi yksinkin maastossa
perjantai 27. syyskuuta 2013
Savin tallilla testitunnilla
Perjantaina päädyin kokeilemaan Savin tallia Riihimäelle. Kuvittelin testaavani ensin maneesittomia talleja mutta täälläpä oli maneesi. Puhelimessa sanoin muistaakseni että tykkään tammoista ja olen mennyt isoilla poneillakin. Sain tunnille kirjavan pienen pv-tamma Pain. Tuli aika paljon Easy mieleen. Hoitaessa oli kiltisti. Hepan omistajakin tuli paikalle ja katsomaan tuntia. Pai siis yksäri, joka tekee myös tunteja. Aiempaa uraa ratsastuskoulussa useita vuosia.
Olin muutaman minuutin myöhässä maneesissa mutta opetuskin alkoi vasta n. 15 yli. Ravityö alkoi samantien kun otettiin ohjat. Mieluusti olisin ensin tutustellut hetken käynnissä. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3.
En ollut tamman kanssa alusta asti tarpeeksi tarkkana. Oikoi kulmia mutten käynnissä jaksanut niin puuttua asiaan. Maneesi oli pleksikattoinen n. 20 x 40 -kokoinen halli. Miinusta aika syvistä ellipsiurista. Pai oli kuulemma reipas. Alkutunnista oli enempi hidas. En enää muista tarkkaan ohjeita mutta taisi olla jotain pohkeella tuntumalle ratsastamisesta.
Alkuravit meni vielä suht ok. Mutta en oikein saanut ratsastettua takaa eteen. Jossain vaiheessa huomasin että Pai jolkottelee tahtomaansa vauhtia suunnilleen tahtomaansa reittiä eikä suuremmin kuuntele mitä yritän pyytää. Puolipidätteet ei menneet oikein läpi. Siihen nähden oli sangen haastavaa tehdä raviväistöjä pitkältä sivulta sisään, suoristaa ja takas uralle. Otettiinkohan yhtään väistöaskelta? Itse olisin helpottanut tehtävää ja mennyt mieluummin vaikka käynnissä parempaa väistöä. Nyt tästä ei ollut mielestäni mitään hyötyä. Ohje oli että ei saa jäädä suuhun kiinni ja piti antaa pidempää ohjaa. Tuntui hullulta.
Myöhemmässä tehtävässä tehtiin ravivoltti, käyntiin, nostettiin laukka, kulmassa tai lyhyellä sivulla raville ja taas voltille. Volteilla kääntyi vähän huonosti. Ulkoapuja olisin itse ajatellut. Mutta sai kuulemma kääntää sisäohjastakin ihan kunnolla. Vippaskonstit käyttöön kunhan lopputulos on toivottu. Tai jotain sinnepäin. Ihmettelin taas hieman. Laukat nousi onneksi tosi kivasti. Meinasi pudottaa raviin välillä omia aikojaan mutta kun tajusin ratsastaa lyhyelle sivulle asti kunnolla niin siirtymistä tuli parempia. Hankalinta oli ravivoltit.
Pai ei rentoutunut kunnolla oikein missään vaiheessa. Harjotusravi oli tästä syystä pompottavaa. Kukkahattuni olisi mieluummin keventänyt.
Puolessa välin tuntia oli lepokäynnit. Ihan pitkä pätkä. Loppuraveista otettiin käyntiin jo 10 vaille. 5 vaille käskettiin kaartoon. Ihmettelin ääneen että nytkö tämä jo loppuu. Totesin että alotettiinkin niin myöhään. Toki oli ihan omaa syytä etten ollut tasalta paikalla. Vastaus oli että saan jäädä Pain kanssa kävelemään maneesiin jos tahdon. Ja tahdoinhan minä. Hepan omistajakin oli seurana. Pai ei hötkyillyt kun kaverit lähti. Olisin minä mieluummin vielä tehnyt jonkun lyhyen tehtävän loppuun. Tai edes keskustellut tunnista open kanssa. Tämä tuntui aika kummalliselta. Kuvittelin että ihmisillä on perjantai-illan kiireitä ja siksi näin.
Tasalta sitten kaartoon ja alas selästä. Saipa hepo ainakin kunnon loppukäynnit. Opetusta tunnista oli siis max 40 minuuttia. Hepalle ei ollut kovin raskasta. Välikäyntien aikana jo jupisin että aika kamalasti meillä menee. Pidätteisiin vastaus oli että pitäisi olla kädestä nopeampi. Teoriassa joo mutta käytännössä en osannut. 26 euroa ei enää tuntunut kovin halvalta.
Tunnin jälkeen omistajalla oli kuitenkin aikaa jutella tallissa pitkään. Sain vähän esittelyä pihallakin. Omistaja suositteli liinatunteja istunnan parantamiseen. Hevosena ehkä viihtyisin täällä mutta itsestäni en ole niin varma. Tunnin jälkeen olin pitkälle iltaan hyvin hämmentynyt tunnista. En muista tällaista hämmennystä aiemmin kokeneeni. Olisikohan estetuntikin samanlaista "anna pidempää ohjaa"? Eniten tästä tuli mieleen eka kerta onnellisten heppojen open opissa kun Sirkka juoksi pää ylhäällä hirvenä mielestäni nollatuntumalla.
Ongelmia:
ei päästy kulmiin
puolipidätteet ei menneet läpi
ei kuunnellut istuntaakaan
Pai ei rentoutunut
tehtävät oli päivän tasoomme nähden vaikeita
alimittainen tunti
tosi erilaista kuin mihin oon tottunut enkä oikein osannut
Parannusta:
tolkku ratsu
nosti laukat hyvin
ei keljuttanut
torstai 26. syyskuuta 2013
Vauhtia esteillä
Torstaina sain tunnille taas Fossin. Tallissa oli oma rauhallinen itsensä ja matkalla kentälle pysähteli välillä tuijottelemaan. Tätä en oikein sen kanssa jaksa. Alkutunnista taisi taas käydä samoin kuin aiemmin eli juuri kun olen keräilemässä ohjia omin luvin, tulee käsky ottaa ohjat tuntumalle ja alottaa hommat.
Tänään Fossi oli tähänastisista kerroista ehdottomasti reippain. Hetkittäin meni jopa holtittomasti. Kaahotti kyllä pahemmin ravissa kuin laukassa. Verkkatehtävänä mentiin ravipuomeja, voltteja ja pääty-ympyrä laukassa sekä laukkapuomeja. Raviosuus oli paljon kiireisempää, laukassa onneksi malttoi odottaa.
Alkuun tultiin 3 esteen jumppasarjaa jos oikein muistan. Sanomista tuli että pitää malttaa odottaa hyppyjä eikä hypätä ennen hevosta. Lantiota eteenpäin ja ite pystympään. Tuntui että käteni loppuivat kesken jo tässä enkä saanut myödättyä tarpeeksi.
Loppuun tultiin tyypilliseen tapaan pari sarjaa. En muista enää tarkemmin. Ensimmäinen kierros meni oikein kivasti. Kuvittelin että loppui jo ja lähdin keventelemään. Mutta meidät huudettiinkin vielä takas. Tokalle kierrokselle esteet nousi pelottavan suuren näkösiksi ja se vaikutti omaan ratsastukseeni huonontavasti. Linjalla tajusin että ahtaaksi jää ja jotain kai yritin tehdä mutta silti valuttiin tosi juureen. Saatiin uusia se ja jälkimmäinen yritys meni paremmin. Olin mielissäni että hypättiin niin jättimäisiä ja kuvittelin osan vähintään 90-senttisiksi. Tunnin jälkeinen mittaus paljasti karun totuuden ja korkeimmat oli 85 cm.
Loppuverkkoja en muistaakseni juuri ehtinyt tehdä kun heppa jo vaihdettiin lennossa seuraavalle kuskille.
Ongelmia:
hepan keskittyminen herpaantui tosi herkästi ympäristöön
meni hetkittäin turhan lujaa
Parannusta:
kaikesta yli
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Semi-itsenäisesti kaverin hevosella
Kun minut pyydettiin ratsastamaan tutun hevosella lähikuntaan niin en epäröinyt. Vaikka meni siinä jokunen viikko ennen kun kehtasin ruveta tyrkyttäytymään kunnolla paikalle. Ratsuna siis punaruunikko n. 165 cm korkea esteratsu Redi. Omistaja oli sitä jo putsaamassa kun saavuin paikalle. Auttelin siinä ja samalla paljastui että luvassa olisi kouluväännön lisäksi hyppyjäkin. Olin taas henkisesti (ja varusteiden perusteella) varautunut sileään.
Alkuun mentiin kunnon pitkät käynnit ensin pitkin ohjin ja sit työskennellen. Kentällä oli aluksi toinenkin ratsukko. Alkuraveista en hirmuisesti muista. Mutta rento hepo ei ainakaan ollut. Omistaja kertoi että yleensä laukkaa ensin ja ravailee sitten vasta. Ajatus tuntui vieraalta mutta ravipätkä jäi tämän ajatuksen takia normaalia lyhyemmäksi ennen kuin otin laukkaa. Estepenkissä oloni oli aika hutera ja hepokin liikkui reippaasti. En osannut istua laukkaa alas mutten oikein olla kevyessäkään istunnassa. Laukkojen jälkeen ravissakin oli aikalailla vauhtia.
Pienen lepotauon jälkeen työskenneltiin vielä vähän väistöjä ja muuta. Sitten omistaja kasasi kentälle ristikon. Tultiin ensin ravissa. Varotteli että saattaa kiihdytellä esteen jälkeen. Mutta tuli tosi nätisti enkä itekään sählännyt ravilähestymisissä niin pahasti kuin toisinaan. Tätä jokunen kerta kummastakin suunnasta, sit laukassa. Edelleen meni kivasti ja hepo oli hyvin kuulolla. Samoin kun este nousi pystyksi. Muutama vähän huono ponnistuspaikka tuli mutta hepo imi esteelle hyvin ja hyppäsi huonommistakin paikoista.
Kun tuli ehdotus että laitetaanko lisää esteitä niin en vastustellut yhtään. Niitä tuli lopulta 4. En muista enää että hypättiinkö niitä yksittäisinä. Jotain parin hypyn tehtäviä saattoi olla. Nyt hepo rupesi vähän innostumaan ja piti vähän tarkistella jarrujen toimivuutta ennen kuin lähdettiin hyppyihin. Lopulta hypättiin 4 estettä putkeen. Kääntyi hyvin mutta vauhtia oli esteiden jälkeen välillä vähän liikaa. Ei ihan tasaisen kaunista ja kontrolloitua. Mutta helposti yli kuitenkin. Olisikohan yksi jossain vaiheessa pudonnut. Tultiin tämä 3 vai 4 kertaa. Parin kerran jälkeen pyysin vielä ite uusintaa. Rupesihan se meno tasottumaan. Taisin edelleen vaan antaa yhdessä hypyssä liikaa siimaa enkä kontrolloinut tarpeeksi, joten tuli turhan laakea loikka ja esteen jälkeen oli turhaa vauhtia.
Tuli kuitenkin ihan kelvoksi. Hepo pysyi näpeissä eikä pöljäillyt. Estekorkeus oli maltillisesti jotain 70 sentin paikkeilla. Illan hämärtyessä arvelin niitä vähän isommiksi mutta purkumittaus paljasti. Loppuun vielä ravailin pitkän kaavan mukaan ja kävelin hyvin. Keravalla oli kuulemma satanut tänään lunta. Sangen kylmä tuolla kävellessä sitten tulikin. Kovin rennoksi Redi ei tullut mutta ainakin vähemmän jännittynyt kuin alkuun. Loppuraveissa vähän säikkyloikkasi puskia pakoon. Ei kuitenkaan mitään kummempaa.
Toivotettiin tervetulleeksi uudestaan. Varottelin että tommosia kun sanoo niin kohta oon tulossa joka ilta. Redi oli ihan hauska ratsu. Ei selvästikään kouluhevonen. Ja vaatinee useamman kerran ennen kuin yhteistyö rupeaa kunnolla toimimaan. Jos se olisi tamma niin tykkäisin huomattavasti enemmän.
Ongelmia:
hepo oli vähän jännittynyt
Parannusta:
hyppäsi kaiken kyttäilemättä
alkuun oli kivan rauhallinen hypyissä
Veljeni videoi meidän hyppyjä. Hevonen on muuten myynnissä jos kiinnostaa.
Tunnisteet:
esteitä,
itsenäisesti,
koulua,
kuvat/videot,
Redi
maanantai 23. syyskuuta 2013
Entistä ihanampi ratsu: pv-tamma
Maanantaina oli taas Mallun tallin vuoro. Nyt siellä oli taas osattu laittaa mulle entistä passelimpi ratsu. Listassa luki Harmonia eli paikan tyttären kisaratsu. Vähän päälle 165 cm korkea kimotamma. Hepo oli otettu jo valmiiksi "käytävälle" ja varusteetkin tuotu. Pientä tammailua oli hoidettaessa mutta pääosin oli kiltisti.
Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Alkuverkoissa melko nopsaa Harmonia rentoutui ja nasahti pyöreäksi. Ihan tasainen ei toki ollut mutta enimmän aikaa kulki oikeinpäin. Ja jos siitä nousi niin enempi rentoutumalla rentoutui ratsukin takaisin. Ei mennyt kauaa kun hehkuin jo selässä tykkääväni tästä. Ope kyseli että tuntuuko hepo liian isolta. Ei ollenkaan.
Ekana tehtävänä tehtiin väistöjä. Ensin muutama käynnissä, sitten ravissa. Eka raviväistö oli vähän vaatimaton mutta nopeasti sain juonesta kiinni. Sitten tamma väistikin oikein kivasti ja tasaisesti. Eikä tarvinnut puskea yhtään. Tarpeeksi vaan pitää edestä että ristiinastunta oli riittävää. Lopuksi tehtiin siksak-väistöjä. Pituushalkaisijalle suoristus, väistö oikealle, suoristus ja väistö vasemmalle. Saatiin sekä kelpo väistöjä että jokunen oikein makealta tuntunut.
Tunnin ohjelmassa oli myös laukanvaihtoja. Itsehän en ole niitä juurikaan treenannut. Laukat nousi aika vaihtelevasti. Mutta oli enempi rauhallinen kuin ampaileva. Olisin saanut ratsastaa luultavasti vielä napakammin eteen ja muutenkin kasata menoa. Sillä eipä laukat vaihtuneet. Ja kun rupesin ajattelemaan vaihtoja niin levisi istuntakin, jonka seurauksena ratti meni rikki ja huideltiin minne sattuu. Osa käännöksistä meni lapa edellä roimasti pitkiksi. Kiva oli että käytettiin tähän aikaa eli yrityksiä sai useamman. Harmi vaan ettei oikein onnistunut. Jonkinlaisen raviräpöstyksen kautta sitten vaihtoi. Tulikohan lopuksi ehkä yksi jotenkin siedettävä?
Loppuraveissa taisi hepo olla aika reipas. En muista enää. Laukanvaihtojen hankaluus vähän tasotti hehkutustani tammasta.
Loppukäynnit käytiin kimotammojen kanssa kaksin maastossa. Jännitystä toi metsästä kuulunut rasahdus sekä paluumatkalla heppojen spurttikiihdytys parkkiksella. En tiedä mitä säikähtivät. Onneksi pysyttiin kyydissä. Eikä Harmonia monta askelta sännännyt päättömästi kun jarrut rupesi jo toimimaan. Toki tovi meni ensin kerätessä ohjia.
Hepalle tuli tunnilla niin kuuma että jäi talliin kuivumaan.
Ongelmia:
laukassa oli suuria ohjausongelmia varsinkin vasemmalle kääntäessä
en osannut vaihtaa laukkoja
Parannusta:
raviväistöt kivasti
lauantai 21. syyskuuta 2013
Lisää uusintateitä
Ankin estevalkkaan toivoin Elliä. Enkä ollut kuulemma ainoa. Kovin mielissäni en ollut kun listassa luki Power. Tarkoitushan oli harjotella Ellillä mahdollisia tulevia kisoja varten. Power oli hommissa jo kahdella aiemmalla tunnilla eli hyvin lämmitelty. Vauhti oli silti edelleen hukassa. Meno oli pitkää ja löysää enkä sitä oikein muuksi saanut. Hetkittäin saatettiin toki mennä myös pitkänä ja lujaa mutta eipä sen laadukkaampaa ollut. Alkuverkka saatiin mennä aika itsenäisesti. Ratsukoita oli 4.
Esteet oli kasattu enempi katsomopäätyyn ja aikamoisia hasarditeitä oli luvassa. Etukäteen kauhistelin mahdollista keilausten määrää. Heti alkuun tultiin kunnon luulot pois -tehtäviä. Hyppyjä, joissa oli tiukkoja käännöksiä seinälle. 3 ja 4 esteen tehtäviä ja vinolähestymisiä. Ei ihan parhaimmasta päästä. Eikä meillä laukat vaihtuneet sitten millään. Yli kyllä mentiin. Tosin yksi hypättiin niin juuresta että Power potkaisi alapuomin maahan. Mutta sitähän ei lasketa kunhan ylin pysyy paikallaan.
Yritin kerta toisensa jälkeen herätellä Poweria hommiin mutta tulos ei ollut toivottu. Tehtävät möngittiin läpi. Onneksi ensimmäisen kierroksen jälkeen ei esiintynyt kiemurtelua ennen esteitä. Yhdestä pystystä meinasi nimittäin liirata ohi. Siinä ei ollut toivoakaan päästä johtamaan oikeaan suuntaan. Yhdessä pätkässä oli välissä myös eteenratsastus pitkällä sivulla. Meillä levähti kelvosti alkanut alkutehtävä siihen ja Power vaihtoi laukan samalla. Heiluin kuulemma itse liikaa ja heitin ohjat pois. Mutta jarrutus ja tiukka kääntö seuraavalle sentään onnistui porukasta parhaiten.
Loppuun hypättiin vielä rata, joka kellotettiin. Esteitä taisi olla 6. Alku meni ihan hyvin. Mutta tokavikan paikkeilla tehtiin tie vähän hutaisten, Power puski pahasti sisäpohjetta vasten, laukka hyytyi, piti ottaa vähän kauempaa että päästiin esteelle eikä loppukaan mennyt ihan putkeen. Mutta esteet pysyi sentään ylhäällä. Ei pärjätty ajassa, jäätiinköhän voittoajasta 3-4 sekuntia ja kakkosellekin sekunti. Vaan enpä osannut tätä ihan hirmuisesti harmitella. Totesin että kisoissa en kääntelisi ihan noin ja kisoissa alla olisi todellakin joku eri ratsu.
Ongelmia:
en saanut Powerista löysyyttä heräteltyä pois
väärät laukat
Parannusta:
ei pudotettu yhtään ylintä puomia!
laukat rupesi lopputunnista vaihtumaan vähän paremmin
Videota meidän menosta.
Rusinan hyvä päivä
Lauantaina vaatimus että pääsen estevalkkaan oli että käyn myös normihintaisella tunnilla. Menin sitten kaksi tuntia putkeen mutta mikäs siinä. Koulutunnille sain Rusinan. En tiedä mikä aivokatkos kävi. Ennen tuntia harjasin hepan ja se käyttäytyi mallikkaasti. Kävin hakemassa kouluraippani autosta ja unohduin katselemaan kentän menoa. Ope tuli ja maksoin. Meinasin lähteä maneesiin kun huomasin että unohdin varustaa Rusinan. En ymmärrä miten se saattoi unohtua niin täydellisesti. Onneksi oli apukäsiä paikalla niin Rusina oli parissa minuutissa valmis.
Alkuverkat meni epäilyttävän hyvin. Rusina pyöristyi lähes samantien kun otin ohjat tuntumalle. Ja pysyi ravissakin kivasti oikeinpäin. Käyntiä en juuri ehtinyt mennäkään. Opelta tuli sanomista että tahti voisi olla vähän rauhallisempi. Käsistäni kuulin myös koko tunnin säännöllisesti. Kanna kädet, ranteet suoraan ja nyrkit pystyyn. Auttaa kuulemma myös siihen ettei hepo valu liian matalaksi ja kuolaimen taakse. Takajalkoja piti ratsastaa aktiivisesti töihin. Verkkakuviona ruvettiin samantien tekemään 10 metrin voltteja.
Alkuverkkailut meni niin hyvin että olisin ollut jo valmis lopettamaan tämän jälkeen. Rusina oli kevyt, kuunteli, asettui ja taipui. Seuraavaksi jatkettiin pienen levähdystauon jälkeen 5-kaarista harjotusravissa. Onneksi olin suotta huolissani ja tämäkin meni oikein kivasti. Löytyi taas pientä viilattavaa suoristuksiin ja siihen, miten Rusina asettuu vasemmalle jos en kiinnitä asiaan huomiota. Hetkittäin pääsin ratsastamaan takajalkoja alle ja Rusina pysyi edestä kevyenä. Tuntui oikein kivalta.
Laukassa voltit oli vähän haastavampia ja suorilla meno kiihtyi. Tarpeeksi kun keskityin niin saatiin kuitenkin ihan kelpo voltteja. Vaikka monesti alku olikin vähän kaatumista. Ohje oli asettaa sisään jo ennen volttia, pidättää meno hallituksi ja taivuttaa myös alkuvoltti. Ei täydellistä mutta parani. Eikä loppukäynneissäkään loikittu mitään ylimääräistä.
Tämä oli taas niitä onnelliseksi tekeviä tunteja, oli aivan huippua miten Rusina toimi noin kivasti!
Ongelmia:
asettui helposti vasemmalle jos en ollut tarkkana
laukassa kiihtyi suorilla
Parannusta:
ei minkäänlaisia loikkia
Rusinalla oli tosi hyvä päivä
kääntyi laukassakin
Pia taisi kuvata.
Tiukkoja uusintateitä
Lauantaiaamun ohjelmassa oli taas Aapon kanssa hyppelyä. Harjauksen ja varustamisen ajan ratsu oli kiltisti. Ja vaikka kuinka huolellisesti putsasin kaviot juuri ennen lähtöä niin silti käytävälle tuli puruvana. Tunnin jälkeen sain vinkin kuinka karsinasta oven edustalta kannattaa potkia puruja pois edestä. Ope kysyi toiveita että tahdotaanko pihalle vai maneesiin. Kaikki kannatti ulkoilua, vaikka vähän tihuttikin. Tunnin aikana pysyttiin kuitenkin kuivina eikä pohjakaan ollut liian märkä. Ei yhtään lätäkköä.
Ope muisteli viimekerran toivelitanniaamme ja tänään luvassa oli uusintateitä. Eli tiukkoja kurveja. Alkuverkoissa yritin tänään taas ratsastaa täsmällisesti ja kunnolla. Hepo tuntui silti aavistuksen pitkältä. Parhaat alkuverkat ollaan saatu päivää ennen jälkimmäisiä koulukisoja. Nyt pyörittelin voltteja ja ympyröitä tavanomaista enemmän. Ja kontrollin vuoksi siirtymiä. Painoa keulalta ylös ja jarrujen kevennys.
Verkkahyppyinä hypättiin ristikkoa oikeaan kierrokseen ja pystyä vasempaan. Ristikolle oli taas vähän haparointia ja tuli sakkokierroksia. En saanut rytmiä pysymään ihan tasaisena, jolloin ponnistuspaikatkin hapuili. Pystyllä taas onnistuttiin poikkeuksellisesti vaihtamaan vasen laukka vääräksi eli oikeaksi. Edellisellä hyppykerralla tämmönen ois ollut ihan uskomatonta. Tänään Aapolle kelpasi siis kummatkin laukat.
Itse tehtävänä tultiin 8 hypyn kaartelu. Ensimmäiset 5 estettä ei olleet mitään hirmu pahaa mutta loput 3 oli jo tiukkaa ohjaamista. Oikeassa laukassa sisään, 5 laukan linja oikealle kaartaen, oikealle pystyn ympäri ja lainelankku, josta vasemmalle, kaareva (jotain 30 metrin suuntaan) pystylle, vasemmalle okserin ympäri toiselle okserille, (ehti suoristaa noin 2 askelta ennen), tiukka oikea ja lähes okserin vieressä ollut pysty, siitä vasemmalle ja taas aika tiukka kaarre pystylle. Sille sentään ehti suoristaa. Tämän jälkeen tiukka vasen (päivän vaikein) ja reilu 180 astetta käännöstä okserille. Sinnekin ehti suoristaa hyvin. Ja okserin jälkeen oikealle.
Ratapiirros selventänee selostusta. Kaisan tekemä. |
Tämä hypättiin kolmesti. Ekalla kerralla ei tarvinut tehdä kovin tiukkoja teitä mutta en lähtenyt tekemään mitään maisemareittejä vaan kiersin heti ekalla kierroksella esteet sieltä mistä jatkossakin. Ei mitään suurempia kompastuksia. Laukatkin vaihtui. Tokalla kierroksella käänsin jo tiukasti. Tokavikan esteen jälkeen horjahdin ja olin jatkamassa matkaa tangentin suuntaan. Jalustinkin putosi. Mutta sain käännettyä ja päästiin okserille. Vikalla kierroksella estekorkeus oli korkeimmillaan n. 80 cm. Vähän rupesi jo tuntumaan hurjalta. Mutta Aapo oli hyvin menossa. Ponnistuspaikat ei tainneet olla ihan nappeja mutta kolahduksesta huolimatta esteet pysyi ylhäällä. Nyt ajattelin pitää hepan paremmin näpeissä tokavikalla. Mutta eipä se ihan putkeen vieläkään mennyt. Tuntui että jäin suuhun kiinni. Aapo taisi jo tietää minne ollaan menossa ja lopuksi vielä vähän spurttasin okserille sekä kunnolla sen jälkeen. Onhan meillä paremminkin joskus mennyt mutta yllättävän hyvin Aapo kääntyi. Ulkoavut tässä oli tärkeät. Eikä siitä sisäohjasta tarvi vetää kun hepo jo kääntyy. Ope oli kuitenkin tyytyväinen.
Kiva oli päästä testaamaan että mimmosia riskejä kisoissa sitten mahdollisesti uskaltaa ottaa. Ihan tuollaisia käännöksiä en lähtisi tekemään mutta hyvä tietää että niihinkin kykenee. Erittäin kiva oli sekin, että saatiin koko tunnin puomit pysymään ylhäällä vaikka jokusen kerran kopsuikin.
Ongelmia:
Aapo oli hetkittäin vähän hidas pohkeelle ja sain raipalla muistuttaa kun lähdettiin tehtäville
Parannusta:
kukaan ei pudottanut yhtään eikä kellekään tullut kieltoja
myötälaukat löytyi paljon viimekertaa paremmin
Aleksei videoi hyppyjä.
torstai 19. syyskuuta 2013
Esteryhmän koulutunti
Listassa luki että koulua mutta juuri kukaan ei sitä huomannut. Mielissäni olin siitä, että ratsukseni oli merkattu Fossi. Itsekin iskin vain normivarustuksen ratsulle sekä itselleni. Tarjolla olisi kuulemma ollut jonkun koulusatula geeliviritelmineen mutten jaksanut lähteä vaihtamaan. Turvaliivikin piti jättää päälle sillä ilman olisin varmaan paleltunut. Lämmintä oli n. +15 mutta tuuli ja oli pilvistä. Lopuksi aurinkokin laski. Pelkällä pitkähihasella olisi tullut varmasti vilu. Raippakin oli estemallia mutta hepan reagoinnista johtuen sanoisin että ihan sopiva. Kyytiin kapusin väärältä puolelta kun Fossi pyörähti lastaussillan edessä. Kovasti näytti jännäävän että mitä kummaa tapahtuu. Avustajan kanssa tämä sujui sitten ihan hyvin.
Syy kouluratsastukseen oli kuulemma märkä kenttä. Yksi kulma oli ihan lätäkkönä ja paikoitellen oli märähköä. Reilu puolet oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Olisi kai siinä voinut hypätäkin jos olisi sijoittanut esteet sopivasti.
Kerrankin ehdin oikeasti ottaa ohjat tuntumalle ennen kuin ope palasi kentän reunaan. Yleensä olen ollut niitä juuri keräilemässä käskyn käydessä. Tein pysähdyksiä, väistöjä ja avoja. Pysähtyi ihan ok ja pienillä avuilla mutta turpa nousi. Onneksi sitten muistin houkutella hepan taas oikeinpäin ja kehua ennen kuin jatkettiin käyntiä. Monesti tulkkasi jo kehuni käskyksi jatkaa matkaa. Peruutettiin hyvin vähän tai ei ollenkaan, en ihan varmaksi muista. Väisti jotenkuten, avot meni aika näppärästi.
Ravissa istuin monin tavoin vinkkurassa. Mikäköhän istuntaani on nyt mennyt? Liiallinen toimistotyö? Liian vähäinen oheisharjoittelu? Käsiä yritin muistaa kantaa, oikeaan kierrokseen tuli jatkuvasti sanomista että yläkroppaa pitää kääntää kun käännän voltille. Lopulta olin mielestäni jo ihan ylimutkalla takaoikeaan mutta hepo kääntyi edelleen huonosti. Piti myös istua paremmin istuinluiden etu-/keskiosalla (en muista), edempänä satulassa, kääntää lantiota oikeinpäin alle (jolloin mielestäni ajaudun satulassa taaemmas) ja kääntäessä piti ajatella oikeaa istuinluuta taaemmas. Yritin kyllä kovasti mutta taisi tulla vain enemmän mutkia. Heti alkuun tuli sanomista myös että ravin tahtia pitäisi rauhoittaa. Yritin sitten oikein löntystelyä. Ei sekään ehkä ollut ihan haettua. Ratsua piti myös saada vähän pidemmälle kaulalle eikä ihan pakettiin. Huutelin sit takaisin että kuinka pitkä ois hyvä. Tämä aiheutti sen että jos Fossi sääti omiaan niin tuntuma tippui herkästi kokonaan pois. Mutta elettiin sen kanssa.
Laukassa en jaksanut juuri panostaa. Hepo laukkasi kiihdyttelemättä eikä painanut kädelle. Jossain vaiheessa ope kaipasi vähän kokoamista ja jotain yritin vähän tehdä. Oikeaan kääntyi edelleen huonohkosti ja välillä liirattiin uran ulkopuolelle. Vasempaan kääntyi hyvin. Laukka oli enempi reipasta kuin löysää. Asetukset taisi olla kateissa kun en asiaan keskittynyt.
Tehtävänä mentiin pohkeenväistöjä lävistäjällä. Hepo piti pitää pitkän sivun suuntaisena. Ensin käynnissä, väliin muutama pysähdys. Sitten ravissa käyntiinsiirtymillä. Ensin vasen kierros (oikea pohje väisti), myöhemmin oikea. Kumpaankin suuntaan tuntui että tullaan ihan banaanina etummainen lapa edellä. Ope käski kääntää ratsun koko etuosaa paluusuuntaan. Ja ite piti ainakin ekaan kierrokseen siirtää painoa vasemmalle eli menosuuntaan. Tuntui että olin entistä kierommassa. Puhui myös vatsalihaksista ja palleasta. Kuulin ja tajusin mutta en ymmärtänyt kokeilla käytännössä. Jälkikäteen monesti harmittelen että en ole muistanut ajatella vatsalihaksiani tarpeeksi tunnin aikana. Enkä näemmä ajattele siltikään vaikka siitä erikseen sanotaan.
Ravissa ei meno juuri parantunut. Onneksi kuunteli pidätteet ja hidastukset edelleen hyvin. Muualla tehtiin omatoimisia siirtymiä. Jälkimmäinen suunta oli yhtä hankala. Ehdittiin ottaa vain muutama yritys. Vika kerta ravissa enkä meinannut saada Fossia edes irtaantumaan uralta. Mutta kun se lopulta lähti väistämään niin väistö olikin oikein kiva ja ratsu suht suorassa. Vähän se lässähti loppua kohti mutta taisin vihdoin istua suht oikein. Siihen sitten piti jo lopettaakin väistöt.
Loppuravit oli taas aika lyhyet. Meni reippaahkosti mutta ei yhtään juossut alta. Ei päästy omassa menossa vielä siihen energian lisäämiseen ja rauhallisessa tahdissa pidemmän askeleen hakemiseen. Kunnon koulutunniksi en tätä vielä sanoisi. Tehtiin joo kouluratsastusliikkeitä mutta liikkeiden laadukkuuteen ei juuri puututtu. Meillä oli kyllä niin tuskaista että ensimmäinen asia oli päästä ylipäänsä väistöä. Taisin yrittää edelleen vähän puolivillaisesti. Kun ei piiskata tarpeeksi niin en yritä ihan tarpeeksi. Loppukäyntejä ei ollut vaan ratsu sai uuden kuskin kyytiinsä, joka sitten käveli.
Ongelmia:
istuin vinossa
oikealle kääntäminen hankalaa
väistöt lapa edellä
hepan keskittyminen herpaantui tosi helposti ja rupesi tuijottelemaan ympärilleen
välillä viskeli päätään
Parannusta:
vika raviväistö meni huomattavasti muita paremmin
ei jyrännyt eikä kuskannut
hiljensi helposti
kulki suht oikeinpäin
maanantai 16. syyskuuta 2013
"Essi" testaa velttopohkeineen
Maanantaina Mallulla oli vapaana vain pikkuponeja, joten otin suunnitelman B käyttöön ja kysyin tuntia Pikkupihlajasta. Tämän paikan löysin Oulun tuttujen vinkistä. Matkaa tallille tuli parisenkymmentä kilometriä. Kartan perusteella löysin hyvin perille. Täällä löysin hyvin jopa talliin ja kun jatkoin tarpeeksi pitkälle niin listakin tuli vastaan. Tosin omaa nimeäni en siitä löytänyt. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi että kuljin nimellä "Essi". Ratsukseni oli siis merkattu Havanna. Etukäteen katselin nettisivuilta että se saattaisi olla kiva vaikka pieni epäilys eestiläisten reippautta kohtaan onkin. Hepo oli vielä tarhassa, sieltä sisään siis ja loimi pois. Muut tuntilaiset olivat ihanan avuliaita ja ratsu oli hyvissä ajoin valmiina. Kannuksia ei kellään ollut, joten en viitsinyt edes kysyä niistä.
Letkassa kentälle ja tovi odottelua. Lämmintä oli hieman reilu 15 astetta. Päätin jättää toisen pitkähihaisen pois ja mennä poololla. Ratsukoita tunnilla oli 6. Havanna rupesi hamuilemaan puiden luo kun yritin jättää vesipulloani penkille. Pidin toki ohjista kiinni. Seurauksena sain pintanahan kuorinnan aidasta oikeaan käsivarteen. Ei onneksi pahempaa. Kahdesta ohjasta vetämällä ei ollut toiveita saada ratsua puskista, niinpä vedin vain toisesta. Satulavyön nyin tarpeeksi tiukalle että pääsisin maastakin kyytiin. Loikkasin kuitenkin penkiltä. Jonka jälkeen ope löysäsi meidän vyötä. Sanoi että jos heppaa ahdistaa niin se ei liiku. Jalustimistakin tuli kommenttia ennen kuin ehdin tehdä niille mitään. Tiesin kyllä että jockeymitassa olevat jalustimet olivat turhan lyhyet.
Ohjeet tosiaan oli että hepo saattaa olla aika jäykkä. Eteen, eteen ja vielä eteen. Käynnissä liikkui mielestäni ihan kelvosti. Huomattavasti reippaammin kuin Eros. Mutta ravissa sain sitten sellaista höykytystä opelta että huh. Enkä silti saanut ratsua kunnolla eteen. Kyllähän hepo mennä lönkötteli. Kuviot oli aika vapaat, samoin suunta. Tähän käytettiin aika paljon aikaa. Itelleni tuli kommenttia aika monesta asiasta, kanna kädet, jalat rennoiksi alas, vasen hartia on alempana, käytä pohkeita ja ratsu liikkeelle. Istuin tänään niin vinossa että ope kysyi olenko ollut jossain onnettomuudessa. En ole. En tiedä miksi vinous aina toisinaan ilmenee enemmän ja välillä istun suht suorassa.
Käveltiin hetki, ei tullut käskyä antaa pitkiä ohjia. Sitten itse tehtävän kimppuun. Ensin oikeassa kierroksessa, lyhyen sivun keskeltä käännös keskelle, väistö ekalle tötsälle, voltti ulos (vasempaan), väistöä vielä seuraavalle tötsälle eli noin uralle, voltti sisään (oikeaan), raville ja pitkä sivu avoa. Alkuun kaikki käynnissä. Vähän myöhemmin väistöt ja voltitkin ravissa. Havanna eteni edelleen vähän tahmaasti, ei kuitenkaan pahimmasta päästä löysä. Pysyi ravissa. Volteilla tuli sanomista että pitää taivuttaa sisäpohkeen ympäri ja kääntää ulkoavuilla. Ohjastuntuma pitää pitää tasaisena ja häärätä vähemmän. Eli ei tarvi sisäkädellä johtaa niin paljoa. Ja kun yritin olla käsieni kanssa rauhassa niin sitten ne rupesivat jähmettymään jo liikaa. Laskivat mokomat jatkuvasti liian alas. Ope käski unohtaa ranteet ja ajatella kädet kyynärpäistä kuminauhoiksi. Itseäni lähinnä hävetti kun meni niin huonosti. Mutta ei ope hermostunut vaan napakasti neuvoi. Tuntui ettei hepo juuri väistänyt enkä ole varma avojenkaan laadusta.
Sitten ruvettiin nostamaan jälkimmäisen voltin jälkeen laukka. Laukat sentään nousi suht hyvin. Laukassakin piti ratsastaa eteen. Pohkeeni eivät edelleenkään tarkoittaneet Havannalle juuri mitään. Open ohjeet ratsastaa pohkeilla vatsaa ylös tuntuivat meidän tasollamme aika kaukaisilta yrityksiltä. Kun raippasin niin muutaman kerran sain pukkeja. Jalustinkin putosi mutta pyysin vain lisää eteen. Aluksi pudotteli pitkän sivun päässä raville. Mutta kun myöhemmin jatkettiin laukassa niin sain jo vähän ratsastettua. Laukka oli ehdottomasti paras askellajimme tänään vaikka muoto haussa olikin.
Hetki käyntiä ja sama toiseen suuntaan suoraan ravissa. Tuntui että edelleen hätiköin itse liikaa väistöissä enkä ehtinyt ajatella jokaista askelta erikseen sivulle. Oikeaan muistaakseni oli vähän kääntämisongelmiakin. Tässäkin tuli opelta että myötää sisältä voltilla. Myötäämiseni oli nyt aika pieniä (verrattuna siihen yleiseen ohjat pois, lerpatukseen). Annoin niin vähän kerrallaan että ope sai toistaa pyyntönsä aika monesti. Lopulta kun sisäohja oli löysänä niin ratsu pyöristyi. Ohoh. Suorilla se tarkoitti sitä että turpa vippasi ulos ja kun yritin asettaa sisältä niin ei tullut hyvää. Onneksi tähänkin kierrokseen lopulta pyörittiin hetki laukassa. Alkuun sain ainakin kertaalleen nostettua väärän. Mutta laukka rullasi ihan erilailla eteen kuin muut (askellajit).
Loppuraveissa jouduin edelleen ratsastamaan eteen mutta ope kommentoi että ratsu käyttää nyt selkäänsä ihan eri tavalla. Kannuksia oli ikävä lähes koko tunnin sillä jalkani ovat tällaiseen käyttöön aika voimattomat. Tunnustan että välillä meni jalkatyö vähän ruman näköiseksi mutta hepo ei silti juuri lorviaan lotkautellut. Harmi.
Tunnin jälkeen olin jo unohtanut heponi himon vihreään ja meinasin taas päätyä ratsun mukana puskiin. Jos joka kerta joutuisin ratsastamaan Havannan tyyppisellä hevosella niin joko oppisin jotain ja yhteistyö rupeaisi toimimaan tai sitten turhautuisin pahasti. Mieluusti valitsisin vaihtoehdon C ja skippaisin tällaiset jalalla ratsastettavat kokonaan ja pysyisin niissä kevyissä ja säpäköissä.
Positiivista tässä oli se, että jouduin kunnolla hommiin eikä tullut pätkän vertaa kylmä. Tunnin jälkeen vatsalihaksiin jopa vähän sattui, jee! Opekin kommentoi tunnin jälkeen että uusi paikka, uusi hevonen ja uudentyylinen opetus eli harvoinpa se eka kerta kovin hohdokkaasti menee. Himo hyppytunnille kuitenkin heräsi.
Ongelmia:
hepo meinasi karata syömään tilaisuuden tullen
istuin vinossa ja muutenkin vähän miten sattuu
en saanut ratsua kunnolla reippaaksi
väistöt ja avot tuntuivat hankalilta
Parannusta:
laukat rullasi ihan ok
ei keljuttanut yhtään
sain kehuja siitä etten tuijotellut ratsun niskaa
Havanna (ja muut hepat) on aika niukanlaisesti esitelty nettisivuilla (kuva sieltä vielä löytyy):
pv.
Eesti 2001
164 cm
he A, re 100 cm
perjantai 13. syyskuuta 2013
Taas tammailemassa Sammalistossa estetunnilla
Perjantaina menin toista kertaa Sammalistoon. Tämä oli se kunnon hyppäriksi mainostettu tunti, jolla hypätään vähän isompia (80 cm). Töistä meinasi tulla aika kiire neljän tunnille. Listasta löysin ratsukseni Aadan. Tallissa ei ollut ketään, arvelin että ovat kasaamassa esteitä. Hepo onneksi löytyi, samoin sen harjat. Laitoin tämänkin kiinni, sillä jo karsinaan mennessä luimi. Myöhemmin kuulin että se on niin arka ja ennakkoluuloinen. Tämäkin oli tosiaan samasta muotista pullautettu kuin Aaltiksen Ruuti sekä Hyvinkään ratsastuskeskuksen Di. Musta, pieni ja hyvin pyöreä. Satulassa oli jopa häntäremmi ja uskon että ihan aiheesta. Epäselväksi jäi oliko Aada ponikokoinen. Max 150 cm sanoisin. Ratsukoita meidän tunnilla oli 7. Maneesiin mentiin kun vaihtoehtoja ei ollut, nyt sinne isommalle puolelle. Pihalla olisi ollut täydellinen ratsastuskeli: aurinkoinen +19. Sainpa varoituksen että hepo menee kauroille jos en ole tarkkana. Ei onneksi yrittänyt mitään.
Aada pitää kuulemma saada ratsastettua reippaaksi mutta hyppää kivasti ja korjailee kuskin virheitä. Herkkä suusta. Sileällä en osannut ratsastaa hepoa pyöreäksi. Liikkui kuitenkin ihan ok eteen. Melko pian ruvettiin ravissa tulemaan maapuomeja ja pikkuristikoita. Ravissa oli tarkoitus pysyä. Jos hepo ravasi ristikon yli niin ok mutta jos sattui hyppäämään niin en osannut yhtään olla mukana. Myötää kunnolla käski ope. Kuvio oli vähän juustonaksumainen. Toisella pitkällä sivulla suoraan puomit + ristikko, toisella kaksi ristikkoa loivalla kiemuralla. Verkkalaukoissa pudotteli alkuun raville. Piti saada laukka rullaamaan paremmin. Epäilen että tahattomasti jarrutin menoa jollain kohtaa kroppaani. Laukassa hypättiin ristikkoa ympyrällä, meni ihan ok.
Esteitä oli 4. Alkuun hypättiin suora linja miniristikoilla. Kuulin metrimääränkin mutta unohdin. Ajattelin että meidän ponilaukalla siihen tulee 6 askelta ja oikeassa olin. Tosin ekalla kerralla en ratsastanut tarpeeksi eteen ja hypättiin okseri aika kaukaa. Sitten esteet nousi hitusen ja tultiin kaksi linjaa putkeen. Jälkimmäinen oli kaareva ja askeleen verran ekaa lyhyempi. Laukkoja siis 6 ja 5. Ekalla kerralla taisi tulla vääriä laukkoja väleihin. Aadan laukka oli niin tasainen että en tuntenut vääriä laukkoja takapuoleeni. Edelleen piti myös myödätä paremmin. Mutta lopputunnista ei sitten siitä enää puhunut. Lisäksi jalkani rupesivat nousemaan. Hetkittäin tuntui että sain vakiokommentteja riippumatta siitä että mitä tein. Mutta löytyipä heppaan pikkuhiljaa uudenlaista pöhinää.
Tämän jälkeen taidettiin tulla kaikki 3 linjaa putkeen. Eli ensin suoraan (vasen laukka), kaarre oikealle ja lopuksi kaarre vasemmalle. Laukan piti vaihtua siis kolmosella oikeaksi ja vitosella takas vasemmaksi. Ja este ykkönen oli nelonen toiseen suuntaan ja kakkonen ja kuutonen oli sama. Nyt hepo meni jo niin reippaasti että ajattelin tulla ekan välin viidellä. Väärin ja kuudes oli pikkuaskel. Mutta hyppäsi kuitenkin. Kaarteisiin tuli 5 ja 6 laukkaa. En ollut ihan tyytyväinen ja onneksi ehdittiin tulla vielä toinen kierros. Ope kysyi että onko joku, jolle ei saa nostaa. Hyvin oli hiljaista. Minäkin tulkitsin sen retoriseksi kysymykseksi.
Vaan eipä meidän jälkimmäinen kierros juuri ihanampi ollut. Kuusi ahdasta ekaan väliin. Nyt ope muisti kertaalleen juuri ponnistaessa sanoa jostain ongelmastani (en enää muista mistä) ja sain sen siksi korjattua. Siinä oli hieno ajoitus ja radan jälkeen sanoin siitä opelle. Meidän laukat kuulemma vaihtui hyvin. Estekorkeus oli edelleen aika maltillinen, arvelen että max 75 cm. Olisin kaivannut vielä sen kysymyksen että kelle saa nostaa. Olisin myös ihan mieluusti mennyt vaikka ilman jalustimia. Aada kun oli hirmu tasainen menijä. Nyt vähän jäin matkustelemaan eikä saatu tasaista ja sujuvaa rataa aikaan.
Hepalle tuli hirmuinen hiki jo alkuverkoissa. Ei se mielestäni ihan niin rankkaa ollut. Loppuraveissa sai edelleen ratsastaa eteen enkä saanut ratsua kumpaankin kierrokseen hyväksi. Ihan ok tunti mutta tykkäsin siitä aiemmasta enemmän. Nyt hypättiin vähemmän eikä mielestäni vaadittu ihan tarpeeksi. Jäi semmonen olo etten saanut tästä hirmuisesti irti. Lopputunnista oli lisäksi kurja kuunnella kinastelua. Sekä kukkahattuani kiristi taas ilman kypärää menevät yksärit(?). 30 euroa maksoin myös tästä ilosta. Pohdin että jos hinnan saisi valita vapaasti niin ratsun vuokrasta n. 12e, esteiden hyppäämisestä 5e, opetuksesta muutama euro. Parikymppiä olisi ollut hyvä hinta tästä. Tuskin olen ainakaan ihan heti tulossa tänne uudestaan.
Ongelmia:
ravihypyissä en osannut olla mukana
en ollut ihan skarpeimmillani säätelyn kanssa
omat jalat nousi
ei hypätty hirmuisesti
Aadalla oli niin tasainen laukka etten tuntenut vääriä selkään
Parannusta:
hyppäsi kaiken mukisematta
liikkui myös pohkeista eteen
en vetänyt kertaakaan hypyssä suusta
Tamman esittely tallin sivuilta:
t. Lambada "AADA" -99
Reipas ja tasainen, pienehkö liettualainen pv-tamma.
Herkkäsuinen ja näppärä myös hypäessä. Mukava ratsastaa kaikin puolin!
torstai 12. syyskuuta 2013
Uotilasta löytyi suosikkiratsu
Torstaina pelkäsin taas pahoin että luvassa on litimärkä tunti. Iltapäivällä oli aikamoinen rankkasade. Samoin ajellessa tallille tuli välillä enemmän vettä. Onneksi nappasin sadetakin mukaan. Vielä suuremmaksi onneksi sade piti parin tunnin tauon tallireissun ajan. Listassa luki Fossi. Fossista ei ollut muuta muistikuvaa kuin että se on ollut meidän tunnilla aiemmin ja taisi olla aika reipas tapaus. Tallissa tämäkin oli superkiltisti. Hyvä piirre tuntiratsuille. Korkeutta vähän alle 160 cm, vaaleanruunikko ja päässä tähtipiirto. Nätti elukka. Tosin ruuna.
Fossi saattaa olla kuulemma pikemminkin vahva ja sitä kautta vauhdikas. Kysyin että laitanko kannukset ja vastaus oli että ei niistä haittaakaan ole. Ope antoi alkuun käyttöohjeita. Saattaa kuulemma nostaa pään joko ylös tai tosi alas, painaa kädelle ja kiihdytellä. Ajattelin että en siis saa jäädä vetämään ja pitää tehdä paljon kontrollisiirtymiä. Ja kun hepo kiihdyttelee niin pitää vain pitää pohkeet tuntumalla. Vähän samaan tapaan kuin Valmalla siis (tänään on sattumoisin Valman nimipäivä). Oikea kierros on kuulemma muuten parempi mutta siihen suuntaan kääntyy huonommin.
Fossi kulki tähänastisista ratsuistani reippaiten itse eteen. Käynnissä ihan ok. Kun pyysin ravia niin pomppasi laukalle. Meni aika pitkään ennen kun sain laukan pois vaikka hyvin siinä lyheni. Alkuraveissa ihan ok, päädyissä tosiaan vietti aika vahvasti uralle. Muttei ollut läheskään yhtä pahoja ohjausongelmia kuin Artulla. Ope käski mun kääntyä kans, lantiosta asti. Oikea onkin mulle hankalampi kropankiertämissuunta. Laukassa taas mentiin vähän lujaa. Ohjista vetely ei oikein auttanut asiaa. Verkkatehtävänä ylitettiin maapuomia ja siihen tuli vähän kummallisia loikkia kun mentiin liian pitkänä ja lujaa. Ope käski laukan kuntoon hyvissä ajoin ennen puomia että pääsisin päästämään ohjista kunnolla. Välillä meni hitusen paremmin.
Jossain vaiheessa tajusin että Fossi laukkaa parhaiten ja ihan rauhallisesti kun istun ite kevyessä istunnassa juuri mitään tekemättä. Kavaletin ylityksellä tuli vääriä laukkoja. Ensin pohdin että toinen laukka ois Fossille mieluisampi mutta vääriä tuli kumpaankin suuntaan. Piti hypätä kohtisuoraan radan poikki, välillä tein liikaa kaarretta.
Sitten otettiin järjestys, huikkasin itseni tokaksi. Nyt totean että loppupäässä on kivempi olla niin aika kuluu nopeammin. Odotellessa käveltiin välillä pitkin ohjin. Välillä hepo innostui ja oman vuoron koittaessa ampaisi omin luvin laukkaan. Muutamat hiljentelyt alle mutta välillä alotettiin turhan lujaa. Hypättiin ristikkoa kahdeksikolla. Oikeassa laukassa sisään, hypyn jälkeen oikealle, ympyrä ja uudestaan esteelle ja nyt sen jälkeen vasemmalle. Ei saa hypätä ennen hevosta, odota hyppyä, älä mukaudu niin paljon ja myötää paremmin taisi olla tämän tehtävän kommentit.
Rupesin pikkuhiljaa odotellessa tekemään siirtymiä ja se paransi meidän tehtäville menoa. Tämän jälkeen taidettiin hypätä pystyä ja okseria kasilla kaksi kierrosta. Taas vaihdeltiin laukkoja hypyissä. Estekorkeus oli ehkä 70 cm. Fossi ei kiihdytellyt enää omiaan mutta ponnistuspaikat oli välillä ihan hukassa. Sitten taas jäädyin toimimattomaksi, katsoin lähestyvää estettä ja mietin ettei osu. Yritin vain odottaa mutta taisi silti tulla jotain sanomista. Yksi taisi pudota kun hypättiin ihan juuresta. Siitä ope sanoi että olisin vaan antanut hepan edetä paremmin esteelle. Ite taas mietin etten tahdo opettaa hevosta kiihdyttämään kohti estettä.
Vikalla kierroksella hypättiin kääntötehtävää pituuslinjan viistoesteillä. 5 hyppyä, estekorkeus oli 80 kieppeillä, saattoi olla ehkä joissain vähän ylikin. Vasemmassa kierroksessa sisään, okseri, muutama laukka suoraan ja kulma vasemmalle, sinivalkoinen pysty, oikealle noin 270 astetta, päädyssä punainen pysty, muutama laukka suoraan ja kulma vasemmalle, pinkki okseri, oikealle ja lopuksi vielä vihreävalkoinen pysty. Alotettiin suht rauhassa eikä Fossi juuri kiihtynyt. Ope halusi edelleen että myötään hyvissä ajoin ennen estettä. Tuntui käsittämättömän kummalliselta. En osannut istua. Ja juuri kun Ellin kanssa opin että löysät pois ennen hyppyä tai tulee kielto. Muutenkin alitajuntani harasi vastaan että hepo joko kiihtyy tai valuu pitkäksi ilman ohjien tukea. Kun nytkin mielestäni sain pidätteet löysättyä sen 3 askelta ennen estettä ja odotettua loput. En tiedä kuinka löysäksi narut olisi pitänyt päästää. Open jutuista tulkitsin että sen mielestä meidän esteiden pudottelu johtui myötäämisen puutteesta. Ite olisin mieluusti kokeillut ensin omalla tavallani eli kuono ylös ennen estettä, skarppaavat puolipidätteet ja sitten rauha. Nyt meni itellä vähän häkellykseen kun yritin noudattaa ohjeita mutten osannut.
Mutta Fossi oli oikein kiva. Tuon lisäksi tallin reippaita esteheppoja on Flika, joka on kuulemma pitkällä saikulla. Juttujen perusteella siinä on kaikki ainekset suosikkiratsukseni. Sattuu olemaan vielä vähän reilu 160 cm korkea, pv-tamma ja ruunikko. Flikan toipumista odotellessa toivon että saisin mennä Fossilla enemmänkin. Mainitsin opellekin että tykkäsin siitä. Eikä Fossi ollut yhtään vahva edestä. Vähän kyllä tuntui siltä että se laitettiin hepan hyvän päivän piikkiin eikä mun ansioikseni.
Fossi jatkoi vielä seuraavalle tunnille ja itse sain poristua muiden heppaajien kanssa. Yksi parhaista asioista ratsastuskouluissa.
Ongelmia:
en osannut myödätä monta askelta ennen estettä
keilattiin aika monta
peruutti vähän nahkeasti mutta parani
Parannusta:
polvista ei tullut sanomista
ei kieltoja
kuunteli lopputunnista aika kivasti pidätteitä
tykkäsin
Fossin esittely tallin sivuilta:
Rotu: Pv
Syntynyt: 26.4.2002
Sukupuoli: ruuna
Säkä: n.158cm
Fossi on kaunis hevonen, pieni ja pyöreärunkoinen hurmuri. Fossi on todella kiltti hoitaessa, mutta saattaa olla joskus hieman aran oloinen. Fossi toivoo ratsastajiltaan rauhallista otetta niin karsinassa kuin kentälläkin. Reipas ja herkkä hevonen joka yrittää aina parhaansa mukaan suorittaa pyydetyt asiat. Kilpailtu HeB tasolla ja hypätty 80cm ratoja. Esteillä superkiva!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Epäonnisen päivän pelastus: ratsastusta kaatosateessa
Maanantaina pääsin toisen kerran Mallun tallille. Päivä oli jo valmiiksi ollut aika epäonninen, joten tallireissun ajaksi sattunut kaatosade sopi kuvaan hienosti. Siellä edellinen tunti silti ratsasti kentällä kun saavuin paikalle. Onneksi oli sadetakki. Listaan ratsukseni oli merkattu Dimka. Ruunikko ruuna, lähes ponikokoinen tämäkin. Hoitajan kanssa harjattiin se aika nopsaa.
Sade yltyi niin pahaksi että ei alotettu tuntia tasalta vaan odoteltiin tallissa kuivempia aikoja. Omistaja tarjosi meille suklaakeksejä ja olin sadetakissani polvet märkinä aika onnellinen. Lopulta päätettiin kuitenkin lähteä sateeseen, minä en ainakaan ole sokeria. Hepalle varusteet niskaan ja ite pidin sadetakin. Suitsien paikalla oli piuhatkin mutta jätin ne matkasta. Omistaja totesi ajatelleensa myös että ilman mennään. Ratsukoita tunnilla oli noin 4.
Käynnissä ensin pitkin ohjin, sitten voltteja. Piti muistaa puolipidätteillä kertoa ratsulle aikeensa. Käynnissä toimi kivasti. Ravissa sadetakki hilautui satulassa takapuolen alle ja kuristi. Kestin noin puolitoista kierrosta kunnes totesin että tulen hulluksi sen kanssa. Ope ehdotti että varmuuden vuoksi tulisin alas selästä ottamaan takin pois. Eikä se sade ratsastaessa haitannut vaikka märäksi tulikin.
Laukassa tehtiin lävistäjiä, joiden päässä siirryttiin käyntiin tai raviin. Laukat nousi meillä aika huonosti. Kuulemma opetettu nostamaan ulkojalasta. Kauniiksi nostoiksi en niitä sanoisi eikä juuri sen kauniimmin päästy laukasta alaskaan. Pudotti lähes joka kerta omia aikojaan, juoksi ravissa ja nosti päätä. Välillä harhautui reitiltäkin ja oli lähdössä väärään suuntaan. Ope oli kuitenkin hyvin positiivinen eikä itelle tullut yhtään keljutuksia. Kärsivällisesti vaan ohjasin ratsun oikealle reitille.
Pääosin Dimka liikkui kivasti itse eteen. Laukka oli aika reipasta mutta ravissa sai välillä vähän hoputtaakin. Sitten tehtiin väistöjä. Lyhyeltä sivulta radan poikki ja väistö uralle vuorotellen eri suuntiin. Väisti aika nahkeasti ja pidätteistä nosti päätä. Pelkällä istunnalla en saanut hidastamaan tarpeeksi että olisi astunut ristiin. Ope sanoi että heppa ei kovin mielellään väistä mutta avoja taas tekee helposti. Ravissa väistöt ei valitettavasti parantuneet. Mutta kiva oli että päästiin open syyniin ja saatiin yrittää sangen monta kertaa.
Lopulta väistettiin oikeassa kierroksessa pitkää sivua pitkin turpa kohti aitaa. Jalat kuulemma liikkui kolmella uralla mutta päänsä kanssa oli tosi levoton. Muualla tasottui huomattavasti paremmin. En oikein päässyt selville että olisiko tarvinnut jämäkämmän, tasaisemman vai höllemmän tuntuman. Vai vastusteliko koska ei huvittanut väistää? Yksi tunti ei riittänyt siihen että olisin löytänyt oikeat säätönappulat. Väistävän jalan piti olla tosi takana. Vähän arvelutti kun muutenkin jalkani karkaavat väistöissä turhan taa. Mutta kaipa tietävät kuinka omat hepat toimii.
Loppuraveja pyörittelin pikkuhiljaa pidemmällä ohjalla ja meni ainakin kelvollisesti. Lopuksi käytiin vielä kävelemässä metsässä. Dimka ei ois kai enää tahtonut, sillä ei meinannut pysyä muiden vauhdissa. Vaikka satoi ja olin ihan märkä niin syksy ympärillä oli kaunis. Vasta tallissa rupesi palelemaan kun yritti etsiä varusteille kuivumispaikkoja ja kävi pesemässä hepan jalat taivasalla.
Kotimatkalle sade vihdoin taukosi.
Ongelmia:
laukat
pidättäessä pää nousi taivaisiin
väistöt
Parannusta:
kiltti hoitaa
Dimkan esittely tallin fb-sivuilta:
Herr Dimka ”Dimka”
Dimka on v. 2007 syntynyt ruuna, jolta löytyy suvusta connemaraa ja torinhevosta. Dimka osaa jo HeA:n asioita, mutta näyttää taitonsa vain tarvittaessa. Hienot liikkeet ja loistavan moottorin omaava ruuna, joka vielä hyppääkin hyvin. Maastohevosena tämä on paras! Tämän ruunan nähdessään ilmestyy lähes kaikkien naamalle leveä hymy.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Itsenäisesti Valmalla
Lauantain tallitalkoissa sain puhuttua itselleni Valman sunnuntaille. Tunti oli menossa maastoon mutta saisin kuulemma mennä myös itsenäisesti. Maastoon en kellään muulla olisi tahtonut kuin Valmalla mutta käy se itsenäinenkin kun saan suosikkiratsuni.
Valma tuli edelleen kutsumalla tarhasta, tosin houkuttimena oli pieni matkalta napattu ruohotupsu. Tallissa oli kiltisti. Korvien takaa harjaamisesta ei edelleenkään nauttinut ja satulavyön kiristykselle vähän kiukutteli.
Lopulta meitä jäi 3 itsenäisesti menevää kentälle. Kuviot tuntuivat kaikilla olevan aika samanlaiset joten ei tarvinnut väistellä. Päätyihin oli houkuttelevasti jätetty maapuomit, joten yliteltiin niitä jonkun verran. Katsomosta tuli huutelua että jalustimet ylös. En nostanut. Myöhemmin myös että pidä ulko-ohjalla kunnon tuki. Valma kulki ihan kivasti. Ei ollut tasaisimmillaan mutta eipä myöskään juossut alta. Muutamat kiihdyttely-yritykset sain aika nopeasti haltuun ja suitsittua pois. Vähän menin matalan aidan kohdalta enkä tehnyt tänään kovin vaikeita juttuja, sillä halusin tästä hyvän mielen tunnin. Harjotusravi meni vaikeiden asioiden puolelle.
Mentiin hitusen väistöjä ja siirtymiä. Alas siirtymät ei olleet niin rentoja kuin olisivat voineet olla. Pääty-ympyröillä ravasin puomien yli. Myöhemmin myös laukassa. Laukat nousi alkuun tosi kivasti, myöhemmin oli vähän ongelmia. Askel ei ihan joka kerta osunut mutta siinä oli hyvä sitä vähän treenata. Ravissa ratsu oli väliin jopa löysähkö.
Lopuksi piti kokeilla miten saan laukanvaihdot tehtyä. Ekat yritykset meni ihan puihin mutta seuraavat onnistui paremmin ja vaihdot tuli. Toinen taisi tulla puomin jälkeen mutta vika puomilla. Ei siis yritettykään kouluvaihtoja.
Loppuravien aikana tuntilaiset tuli takaisin. Hyvin Valma ainakin hikosi. Jotain tuli siis tehtyä eikä vaan humputeltua. Tunnin jälkeen ei meinannut tykätä korvien takaa pyyhkimisestäkään. Sai melko kattavan sienipyyhinnän.
Ongelmia:
kuskin kädet ei pysy ylhäällä eikä jalat alhaalla
harjotusravi oli tänään hankalahkoa
pyöreys ei säily pysähdyksissä
Parannusta:
laukat vaihtui lopulta
Kameran takana oli Anne.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Kouluratsulla puomeja
Lauantaina menin myös Aaltokankaalle tunnille. Listassa luki Rusina ja ihan mukava yllätys se oli. Hepo oli vielä tarhassa ja näytti siltä ettei todellakaan viihdy enää pihalla. Ei tainnut mennä lauantaina muita tunteja kuin tämän. Sai komentaa ihan kunnolla että malttoi pysyä käynnissä tarhasta talliin. Yritti kiihdytellä raville ja pyöri editseni (jota ei sitäkään saisi antaa tapahtua). Tallissa oli muuten kiltisti mutta satulavyön kiristykselle louskutteli. Kampasin sen häntää selväksi ja aikamoisessa takussa olikin.
Heti kun otin ohjat käteen niin tuli kommentti että sisäpohje pitäisi ratsastaa läpi. Käynnissä Rusina pyöristyi nätisti. Ravissa hetkittäin. Kun keskityin puomeihin niin sitten mentiin turpa ylhäällä vähän turhan lujaa.
Kentälle oli viritelty puomeja kolmeen kulmaan 3 kpl kuhunkin. Itellä oli aikamoisia hahmotusongelmia puomiympyröiden keski- ja kääntöpisteiden kanssa. Mutta lopulta niille osuttiin. Tiestä tuli vähän sanomista mutta kun katselin menosuuntaan enkä alas puomeihin niin en kovin tarkasti huomannut että osuttiinko ihan keskelle vai ei.
Lopuksi tultiin kolmiapilamaista kuviota vuorotellen. Ensin harjotusravissa, sitten laukassa. Laukkaa otettiin tätä ennen pätkä oikeaan kierrokseen ja oli vähän vyöryväistä menoa. Tuntui että säätely-yritykseni vain pahensivat tilannetta. Alassiirtymät oli vyörymistä. Kolmiapila laukassa oli vyöryntää sekin. Oikeaa laukkaa, voltti, suoristus ja raviin, voltti vasemmalle harjoitusravissa ja siitä taas oikean laukan nosto vikalle voltille. Ekalla kerralla ei osuttu ekoihin puomeihin. Ravisiirtymä ei ollut kaunis mutta tuli kuitenkin hyvin takas. Valmistelin laukannoston huolellisesti ja nousi aika myöhään. Mutta nousipa oikein. Aika monella muulla oli tässä ongelmia.
Toinen kierros ei mennyt yhtään paremmin. Yritin vähän työskennellä siirtymiä odotellessa alle. Silti vyöryttiin. Saatettiin osua nyt puomeille ja raviosuus meni siirtymän jälkeen ihan ok. Mutta kun ope sitten kaipasi meiltä säpäkkää laukannostoa niin valmisteluni jäivät puolitiehen ja taidettiin saada ristilaukka. Sitten loppui aika eikä enää kuin vähän ravattiin loppuun. Loppukäynneissä Rusina esitti vielä jotkut omat säikkyloikat. Aika laimeaa mutta taas tuli hienoja ristiaskelia.
Paremminkin on mennyt.
Ongelmia:
laukkaosuus
kiskoi pitkästä aikaa päätä alas
Parannusta:
ravissa oli hyviäkin pätkiä
Saara kuvasi meidän menoa.
Vasemman laukan hyppypäivä
Lauantain hyppelyt järjestyivät huolellisesta jahkailusta huolimatta lopulta hyvin nopeasti. Heppajako oli taas tavallinen. Karsinassa Aapo oli kiltisti mutta kentällä kun kiristin satulavyötä niin uhkasi haukata. Tämän päivän teemana oli sarjat.
Alkuverkassa yritin taas ajatella kouluratsastusta ja nyt muistin sisäpohkeetkin. Silti olisi pitänyt olla vielä tehokkaampi sillä vähän sanomista tuli. Laukassa säätyi kyllä mutta oltiin vähän laiskanpulskeita. "Eteen" ei ollut tykin suusta ja hyvistä yrityksistä huolimatta vähän venyi. Lyhentäminen hyydytti entisestään. Verkkalaukoissa tultiin puomia ympyrällä. Ei ihan priimaa. Ja kun lopuksi piti vaihtaa puomilla laukka vasemmasta oikeaan niin siitä ei tullut mitään. Yritettiinkö neljästi ja lopulta taisi vaihtaa vasta askeleessa puomin jälkeen. Toiseen suuntaan mentiin ilman vaihtoyrityksiä.
Hypyt alotettiin yhden laukan välistä oikeassa kierroksessa. Ristikko ja ristikko-okseri. Väli taisi olla jotain alle 7 metriä. En muista enää sentintarkkoja lukuja. Normaalilla laukalla. Muut hepat joutui venyttämään tosissaan väliin (taisivat tulla turhan hitaasti), joten pelkäsin että väli jää Aapollekin lyhyeksi ja säädin selässä jotain omiani. Myötää paremmin tuli kehotus. Toisella kerralla uskoin jo että Aapo hoitaa homman. Mutta joka kerta tultiin väärässä laukassa alas.
Sitten hypättiin muistaakseni 1,5 metriä pidempi sarjaväli, joka piti tulla 2 askeleella. Ope varotteli että tämä on Aapolle lyhyt väli. Pidätin ekalla kerralla varmuuden vuoksi niin hyvin että meinasi tulla 3 laukkaa ja hypättiin toka kaukaa. Seuraavalla yrityksellä päästin vähän enemmän eteen ja hyvä tuli. Tämä vasemmassa kierroksessa niin laukkakin säilyi oikein. En aiemmin muista huomanneenikaan näin suuria puolieroja Aapon laukoissa.
Sitten tultiin tieltä poispäin keskilinjan sarjaa. Ensin 1 normaali laukka, sitten 2 vähän eteen ja lopuksi vielä 1 normaali. Ekalla kierroksella vika oli maapuomina. Tässä ei suurempia ongelmia ollut mutta tulihan ne esteet hirmu nopeasti peräkkäin.
Sitten tultiin koko höskä putkeen. Oikealle 1 laukan väli, oikealta keskilinjan 4 estettä, vasemmalle 2 laukan väli ja vasemmalta keskilinja uudestaan oikealle jatkaen. Ekalla kierroksella suurin ongelma oli taas väärät laukat. Jos ponnistuspaikat ei ihan osuneet niin maltoin odottaa. Nyt yritin ratsastaa kevyemmässä istunnassa. Kommenttia tuli että lähemmäs satulaa. Mutta positiivista että eka kierros ei ollut kammottavaa räpistelyä kuten yleensä tuppaa olemaan. Ei pudotettukaan mitään kun muistin ratsastaa heti ekalle.
Tosin saatiin ykköslinja sakkokierroksena pari kertaa kun ope halusi meidät oikeassa laukassa alas. Oikea laukka tuli lopulta vasta sillä kun heti alastulosta olin kääntämässä tiukasti oikeaan.
Toiselle kierrokselle esteet nousi sinne jonnekin 80 sentin hujakoille. Sain virheet korjattua eikä vääriä laukkoja enää tullut! Jihuu! Kelpo menoa. Kuvaajaa ei ollut niin vuoroteltiin videointivuoroja. Tuntuu että oikeasti opin jotain. Syyskuulle lupailevat seurakisoja ja olisi kova hinku päästä Aapolla varsinkin estekisoihin.
Olisi kiva hypätä hirmu pitkää jumppasarjaa tai sitten puomisuoraa, jossa joka askeleella mentäisiin puomista yli.
Ongelmia:
vaihtaa laukka vasemmasta oikeaan
tulla suoralla hypystä oikealla laukalla alas
Parannusta:
ei taidettu tiputtaa yhtään
säätyi hyvin
Anne videoi ratsailta meidän hyppyjä.
torstai 5. syyskuuta 2013
Alkukaameuksista hyvään säätelyyn
Torstaina oli kolmannen tunnin vuoro Uotilassa. Listassa luki taas Arttu enkä ollut kovin mielissäni. Nyt osasin kuitenkin jo rutiinit ja ratsu sekä tavarat löytyivät vaivatta. Tänään olin alusta asti tiukempi Artun kanssa. Keskiviikolta ei mieleeni jäänyt juuri muuta kuin hyöriminen ja huonot alkuverkat. Tänään en suvainnut hyörimistä eikä Arttu edes yrittänyt kuin lopulta vähän hiippailla eteenpäin säätäessäni jalustimia. Muistelen että viimeksi oli kierteet, nyt en jaksanut laittaa.
Alkukäynnit oli aika pitkät. Olin juuri keräämässä ohjia omin lupineni kun lupa herui. Pitkin ohjin taas hortoili vähän omia reittejään. Tutkimukseni osoittivat että istunta vaikuttaa tähän jonkin verran. Ravissa laitoin ratsun hereille. Tähän toimi sama kuin Mallun Assiin eli napakka tuntuma ja itselle pieni takakeno. Hetkittäin oma-alotteisesti kävi pyöreänäkin. Ravissa tultiin puomeja: harjotusravissa puomit, pienet voltit niiden ympäri eli sama puomi tultiin kahdesti. Väleihin käyntisiirtymät. Tämä meni vielä ihan kelvosti. Oikeassa kierroksessa tosin yläkroppa halusi kääntyä väärään suuntaan.
Laukka oli taas hankalaa vaikka asennoiduin muka paremmin. Pääty-ympyröiltä lipesi karkuun ja pudotteli niillä raville. Istuntani oli kuulemma liian vahva. En tajunnut mitä se tarkoittaa enkä muistanut kysyä. Suoraa uraa päästiin suht hyvin sentäs. Siinä vähän kiihtyikin ja meni aika matalaksi. Puomitehtävä laukassa oli kamala. Lyhyempi väli mentiin harpaten neljällä, pidempi viidellä. Ope ois kaivannut lisää askelia mutten saanut laukkaa säädeltyä. Pudotti samantien raville. Ekan pudotuksen jälkeen en meinannut saada laukkaa nousemaan uudestaan. Erittäin kiusallista ja harmillista. Vasen nousi paremmin kuin oikea. Mutta kumpaankaan suuntaan puomitehtävästä ei tullut hyvää vaikka välillä jokunen lisäaskel tulikin. Piti tulla myös ravisiirtymällä eli keskimmäinen puomi ravissa. Siinä ei sitten ravia meinannut löytyä millään. Meni aika rumaksikin kun hepo nosti päänsä taivaisiin. Laukka oli liian pitkää ja siirtymät tuli liikaa kädellä. Mutta tehtävästä en tinkinyt vaan keskimmäinen puomi ylitettiin joka kerta ravissa.
Lepotaukoon mennessä Arttu oli hionnut itsensä kaulasta lähes vaahtoavaksi. Ei se nyt ihan niin rankkaa ollut eikä ollut hirmu kuuma. Pikkusta vajaa +20. Eikä sillä jättimäinen talviturkkikaan ollut mutta sitä kai on syyttäminen. Tässä vaiheessa olin taas huolissani tunnin sujumisesta. Ajattelin että jos tehdään säätelytehtäviä niin olen pahassa liemessä. Nyt esteitä oli tosiaan siirrelty ja erikoisemmat oli kadonneet joukosta.
Hyppytehtävät alotettiin maapuomilla ja okserilla. Väliä oli kuulemma 27 metriä. Katselin että muut meni aika lailla 7 laukalla. Meille tuli erittäin tasanen 8. Olin aika yllättynyt miten hyvin tuo meni. Aavistuksen meinasi kiemurtaa ennen okseria mutta sain pohkeilla pidettyä reitillä. Pohdin jo että tämmöseen suoritukseen ois hyvä lopettaa ja pelkäsin että se oli tuuria. Onneksi toistaminen onnistui ja tämä toimi taas alkuverkkoihin nähden ällistyttävän hyvin. En tiedä mitä tein toisin mutta nyt ei rynnätty puomille eikä ampaistu muutenkaan missään.
Toiseen suuntaan tultiin ensin okseri, sitten maapuomi. Ponnistuspaikat okserille ei olleet priimaa kun ratsu kiihdytti ennen estettä enkä estänyt tarpeeksi jämäkästi. Tahti hajosi ja kerta toisensa jälkeen lähinnä lamaannuin että askel ei sovi. Yli mentiin kuitenkin joka kerta. Nyt näemmä jalat kuitenkin toimivat. Vähän etupainosia hyppyjä tuli pitkällä hevosella. Välillä läheltä, välillä kaukaa. Laukkoja väliin tuli ensin 7. Sitten pyydettiin kuutta mutta edelleen tultin 7 kun tuli pieni hyppy. Ohje oli että tommosessa tilanteessa pitää oikeasti ratsastaa eteen. Seuraavalla kerralla sitten usutinkin kunnolla esteen jälkeen vaikka hypyssä taisi puomit lähteä mukaan. Venyttiin kuitenkin siihen kuuteen.
Lopuksi piti tulla vielä 7. Esteen jälkeen otin liikaa kiinni ja väli meinasi jäädä jopa pitkäksi. Korjasin sen eteenratsastuksella ja Arttu venyi siihen seitsemään. Ei tasainen mutta muuten hyvä. Ope kehui että hyppykin oli parempi.
Loppuverkan ravissa oli taas aika kiva. Mutta eipä se ravissa ennen tuntiakaan mitään yrittänyt. Jatkoi seuraavalle tunnille ja pääsin aika sukkelasti lähtemään kotiin.
Ongelmia:
alkuverkka laukassa
esteen ja puomin väliin tuli pientä kiemuraa
Parannusta:
kertaakaan ei sanottu polvista!
maanantai 2. syyskuuta 2013
Riihimäellä hyppäämässä
Maanantaina oli vuorossa ensimmäinen talli Riihimäeltä testiin: Sammalisto (Riihimäen ratsastuskoulu). Nettisivujen mukaan ratsastuskoulun hevoset ovat lähes kaikki tammoja, joten luotin tuuriin. Tänne oli kivan helppo ajaa ja ajo-ohjeet olivat yhtä vasemmalle kääntymistä lukuunottamatta taas lähes samat kuin Oulussa Aaltokankaalle ja Lappeenrannassa Raijalle. Hullua.
Pihalla haahuilin vähän mutta onneksi näköpiiriin tuli kypäräpäitä, joita seuraamalla löysin yhden oven vierestä SRL:n kyltin. Sisältä löytyi heppalistakin. Kyselyt aloitin lähimmästä ihmisestä. Mistä löytyy Lady, mistä sen harjat ja varusteet, hoidetaanko kiinni? Ratsuni oli suurehko (n. 166 cm?) ruunikkotamma. Suositus oli laittaa kiinni. Harjatessa oli ihan nätisti, myös mahan alta harjatessa mutta satuloidessa ymmärsin syyn sitomiselle. Satula sai protestia. Siihen nähden suitsitus onnistui kivan helposti. Jalat oli kuivat ja aika mutaset. Sain tehdä tosissani hommia että niistä tuli jotenkin puhtaat. Etusiin tuli pintelit ja pintelöintitaitoni oli vähän ruosteessa. Ei tarvinnut onneksi ottaa monta yritystä.
Esteet oli valmiina maneesin pikkupuolella. Kuljettiin sinne pikkupätkä ulkokautta, matkaa tuli ehkä parikymmentä metriä. Maneesi oli tetrispalikan muotoinen, meidän päätymme oli arviolta 20x40, toinen puoli ehkä 25x60. Tunnin lopuksi huomasin että isolle puolelle pääsee suoraan tallista. Selvisi myös ettei ulkokenttää ole ollenkaan. Mutta ulkoratsastusmahdollisuuksia kuitenkin löytyy lähistöltä.
Meidän tunnilla ratsukoita oli 7. Olin tätiryhmässä, kuten jo puhelimessa kävi ilmi. Alkukäyntien aikana ei saatu opetusta vaan puheenaiheet oli laidasta laitaan oppilaiden turistessa keskenään. Lady ei ollut reippauden perikuva. Kun otettiin ohjat tuntumalle niin pyöristyi suht helposti käynnissä. Ei ollut mikään pahin vetelys mutta muistelen että enemmän sain ratsastaa eteen kuin pidättää. Ravissa kulki melko matalana ja luultavasti vähän pitkänä. Kuitenkin suht oikeinpäin. Vähän volttailtiin alle ja sit ruvettiin tulemaan pitkän sivun ravipuomeja ja miniristikkoa. Ristikkokin oli niin pieni että ravilla mentiin. Harjoteltiin kevyttä istuntaa ja pitkää myötäämistä. Multa kaivattiin vielä pikkusen lisää ohjaa ristikolle. Ravi ei saanut kiihtyä puomien ja ristikon välissä. Mun mielestäni oli pikemminkin löysä.
Verkkalaukkaa mentiin uraa pitkin, taaempaan päätyyn voltti, toiseen pääty-ympyrä kavaletin yli. Lady pudotteli jokusen kerran raville. Muutaman kerran nousi väärä laukka. Ja vaikka huomasin sen samantien niin silti ope ehti siitä aina sanoa. Kavaletti laukassa meni ihan hyvin. Kertaalleen tykitettiin vähän kauempaa kun askel ei osunut. Siitä tuli sanomista että mieluummin läheltä eikä saa hypätä ennen hevosta.
Sitten jäätiin osastoon tallinpuolen pitkälle sivulle. Yksitellen ravilähestymisellä sisään vasemmassa kierroksessa. Ravipuomit ja ristikko. Sitten piti jatkaa laukassa. Nämä meni ihan hyvin vaikka ravilähestymiset ei parasta osaamistani ole. Maneesissa pyöri myös eksynyt lintu ja Lady oli ainoa, joka otti tirpasta vähän ylimääräisiä kierroksia. Kuskin mielestä se oli pelkästään virkistävää. Päätyyn tehtiin tehtävän jälkeen laukkaympyrä ja siinäkin olisi saanut olla vähän rullaavampaa menoa.
Vaihdettiin suuntaa ja ravipuomit nousi pystyksi. Aluksi kaksi kertaa ravilähestymisellä. Ristikon edessä oli edelleen ponnistuspuomi. Ekalla kerralla tultiin sangen laiskat 3 laukkaa väliin. Toisella kerralla Lady keskittyi lintuun ja tehtiin välille kiemuraa ja 4 askelta. Itseäni vähän harmitti kun päästin hepan kiemurtelemaan, ope vaan kehui että hienosti jatkoin vaikka Lady oli poistumassa muualle. Tämän jälkeen saatiin onneksi tulla laukassa, minä kun en ole oikein ravilähestymisten ystävä. Vaikka niillähän sitä hypyn odottamista oppii. Matka laukannostosta maapuomille oli sangen lyhyt. Sai olla hereillä että sai laukan säädettyä siihen mennessä sopivaksi. Jälkimmäinen pysty nousi ehkä 70 senttiin ja kuten tavallista niin esteen noustessa oma meno parani. Tokavika kierros oli oikein hyvä. Vika ei ihan yhtä täsmällinen.
Ehdittiin hypätä melko monesti eikä tällä kertaa haitannut tönöttää osastossa. Heppakaan ei hermostunut odottelusta. Muiden suoritusten katsomisesta sai hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen. Loppuraveissa sain alkureippauden haihduttua edelleen pyytää eteen. Ope sanoi että sisätakanen pitäisi saada astumaan paremmin alle. Lisää pohkeita siis.
Suurempaa loppupalautetta ei saatu. Jotain ope kysäisi mutta taisin vastata vähän turhan yksitavuisesti ettei menty tarkempaan ratsastuksen analysointiin. Loppukäynnit meni taas muiden kuskien jutellessa keskenään. Ite olisin voinut ottaa opetusta vielä senkin ajan.
Tunnin jälkeen selän pesu sienellä. Olin sen verran hidas hepan hoitamisessa että rivakat kanssaratsastajat ehtivät purkaa esteet ja poistua paikalta. Lopuksi innostuin buukkaamaan vielä seuraavan estetunninkin. Nyt jälkeenpäin muistelen open sanoneen että se seuraava ois semmonen viikon kakkostunti.
Ladysta lukee tallin nettisivuilla että se on syntynyt 1998 ja on melko iso, osaava ja kaikin puolin mukava pv-tamma. Hyppää melko isosti ja innokkaasti.
Ongelmia:
en osannut ratsastaa lyhyeksi ja säpäkäksi
Parannusta:
kiva oli saada tamma
hyppäsi mukisematta kaiken
ei ollut ihan pystyynkuollut
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Ilman satulaa kurissa ja nuhteessa
Sunnuntain ilman satulaa tunti oli yllättävän suosittu. Viimeksi ratsukoita oli 4, nyt jopa 9. Toivoin jotain pientä ja tasaista ja sain Eemelin. Vähän ylikasvanut poni. Olikohan viides kertani sillä? Hieman huoletti etukäteen, sillä eilenkin hepo pukitti kisoissa kuskinsa alas (ja hyppäsi seuraavan esteen ilman ratsastajaa!). Sekä karsinan ovessa että tarhassa oli tarkat ohjeet että pitää taluttaa ketju leuan alla. Olinkin hepan kanssa hyvin tarkka siitä että seurataan nätisti eikä yhtään kuikuillakaan omiaan.
Tallikäyttäytymisestä olin kuullut juttuja että Eemeli saattaa karata pienestäkin ovenraosta ja kun päättää lähteä niin jyrää vain. Laitoin siksi varmuuden vuoksi riimunnarun estämään mahdolliset pakoyritykset. Harjatessa pidin oven puolivahingossa kiinni. Onneksi oma pituus riitti että pääsin sieltä omin avuin pois. Siinä käyttäytyi nätisti. Kun sain suitset päähän niin sen jälkeen päätti yrittää raollaan olevasta ovesta karkuun. Vaan eipäs onnistunut vaikka nojasi naruun lähes koko painollaan. Minä tietysti ohjasperillä mätkin ryntäisiin että takas omalle puolelle. Hetken päästä luovutti. Hetkeksi. Huilin jälkeen päätti yrittää uudestaan. Eipä päässyt ponny edelleenkään minnekään vaikka etuset oli jo reilusti käytävän puolella. Edelleen sai mätkintää ryntäille että takasin. Sillä tuskin oli vaikutusta vaan pakkohan se oli peruuttaa kun ei eteenkään päässyt. Kuvittelin että tuosta olisi tajunnut. Vaan piti testata myöhemmin vielä kolmannen kerran. Naru piti pintansa. Jospa Eemeli tuosta jotain oppi ettei auta lähteä pakoyrityksille.
Kun lähdettiin tunnille niin seurasi ihan säyseästi perässä. Onneksi mentiin kentälle sillä oli aika täydellinen keli ratsastaa pihalla.
Jakkaralta hyppäsin kyytiin ponityylillä eli nostin takajalan (oman oikean siis) suoraan hepan yli. Naapurit pörisytti moottorisahaa ja tunnilla mukana oli myös muita eestinveijareita, joten alkutunnista en ihan pitkin ohjin uskaltanut kävellä. Eemeli pikkusen kuunteli ääniä ja vähän oikoi metsän puolen päädyssä. Ei pahempaa.
Tästä se lähtee. |
Omaa jalkojen venyttelyä. |
Tunti alotettiin käyntityöskentelyllä. Voltteja. Eemeli pyöristyi käynnissä suht helposti. Aktiivisempaa käyntiä kaivattiin kaikille. Eemeli helposti otti suoraan raville kun pyysin lisää vauhtia. Pyöriteltiin voltteja kumpaankin suuntaan ensin käynnissä. Ravit alotettiin kans volteilla jokaisen sivun keskelle. Tässä meni mielestäni melko kauan ja rupesin jo tuskastumaan käynnin määrään. Pelkäsin että ei juuri enempää ravata tunnin aikana ja rupesin venyttelemään ravipätkiä omin luvin kulmiin asti. Olin tosiaan saanut hyvin tasaisen ratsun ja ravissa oli superhelppo olla kyydissä. Pientä viilausta tuli volteilla sisään kaatumisesta, kyynärkulmista, käsien kantamisesta, kantapäiden painamisesta alas jne. Itse huomasin hyvin matalalla viihtyvät käteni ja yritin nostella niitä ylemmäs.
Matalat kädet. |
Yrityksiä asettaa. |
Kuski vinossa. |
Melko pian tuli käsky ruveta keventämään ravia. En mielestäni tehnyt juuri mitään, oli aika helppoa. Silti meni muka niin hyvin että mustakin sopi katsoa mallia. Ei ollut raskasta. Välillä vähän hoputin lisää vauhtia raviin mutta pääosin liikkui kivan energiseksi. En sanoisi Eemeliä yhtään laiskaksi tämän perusteella.
Välihuikat kuskille. |
Laukat mentiin kolmen porukoissa. Pääsin riekkujien joukkoon. Melko nätisti olivat. Eemeli nosti laukan hyvin mutta pudotteli jokusen kerran raville. Kun komensin raipalla niin sain pukin. Mutta ei ollut kovin iso enkä siitä hetkahtanut. Uusi pyyntö että vauhtia kiitos. Vähän myöhemmin poni rupesi keksimään omia reittejään ja meinasi liirata ympyrältä ulos. Ulkoapuja huusi ope ja itse en ollut ihan tarpeeksi jämynä kun annoin ponin luisua reitiltä. Mutta nokka takaisin ympyrälle ja matka jatkui. Seuraavaksi liirasi sisään. Onneksi näistä selvittiin ja saatiin laukattua vielä reitillä pysyen.
Muiden laukatessa mentiin ravia ja siirtymiä toisessa päädyssä. Piti keventää mutten aina muistanut. Käyntiin vähän valui välillä, hankalinta oli käynnistä seis. Käynnistä ravillekin sai välillä muistuttaa raipalla.
Jälkimmäinen suunta laukassa oli vähän samantyyppinen kuin eka. Taas tuli ainakin yksi pukki ja poni meinasi lähteä omille teilleen. Nyt laukattiin paljon lyhyempi pätkä. Päästiin lopuksi noin 1,5 kierrosta hyvin. Ja mikä ihanaa niin laukan jälkeinen reipas ravi oli sekin täydellisen ihanan tasaista istua.
Omille teilleen menossa? |
Loppuraveissa uskalsin antaa jo vähän pidempää ohjaa. Pyöristyi hetkittäin kivasti, varsinkin volteilla. Jos muistin kunnollisen ulkotuen niin pysyi suorillakin pyöreänä. Jos taas pääsi nousemaan niin en osannut mitään vippaskonstia pyöräyttää turpaa samantien takaisin alas. Loppukäynnit kävelin jo ihan luottavaisena pitkin ohjin. Välikäynnitkin mentiin pitkin ohjin.
Eemelin omat protestit. |
Eemeli oli erittäin mukava. Eikä yhtään niin juoni kuin odotin. Yleisökin odotti laukkasinkoiluja, joutuivat nyt pettymään. Hepo pysyi kivasti kurissa ja nuhteessa. Tunnin jälkeen palkkasin Annen ovelle raippa kädessä estämään pakoyritykset. Mutta kuka nyt heiniltä tahtoisi karata. Oli nätisti kun pesin selän.
Ongelmia:
pakoyritykset karsinasta
pari pukkia
hetkittäin ohjautui laukassa vähän huonosti
käsien kantaminen oli tosi hankalaa, viihtyivät harjan korkeudella
Parannusta:
poni ei saanut kuskia karistettua eikä kunnolla yrittänytkään
tosi tasaiset askeleet ja kiva selkä istua
Annelle kiitos videoinnista.
Jyrille kiitos kaikista kuvista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)