Rämpimistä estetunnilla

Keskiviikkona hypättiin taas Assin kanssa. Alkuverkassa oli ihan normaali ja eteni.

Ope kasasi keskelle neliön ja sen kulmissa oli puomi, kavaletti ja ristikko vielä ulospäin. Hommat aloitettiin ravipuomeilla keskilinjaa pitkin. Jo tässä eteneminen oli aika työlästä. Vuorotellen kierrettiin aina eri suunnasta puomeille seinän kautta. Sekä kaarteissa että kohti puomeja meno hyytyi. Samaa tehtiin myös laukassa yksi suunta kerrallaan. Aika työlästä. Yllättäen vasen laukka rullasi huonommin.

Seuraavaksi tultiin laukanvaihtotehtävää toisella laidalla. Kuviot vähän kuin kaksi lävistäjää/vastakaartoa. Uralta pari askelta irti ja sitten puomi tai kavaletti. Laukka ei edelleenkään rullannut kunnolla. Mutta yllättäen osa vaihdoista tuli. Väitin että enemmän tuurilla. Assi ei nimittäin ollut suora, avuilla eikä aktiivinen. Ope ehdotteli kevyempää istuntaa mutta en huomannut mitään apua. Parhaiten Assi eteni kuten Piku ja Wanesakin eli tiiviisti satulassa ja kuski roimassa takakenossa. Ei tyylikästä. Ja jos eteni niin keulaa piti kohotella ja sitten vauhti taas katosi.

Loikittiin myös keskilinjan puomeja innarikavaletteina. Sekä vähän pidemmän tehtävän osina. Ei kovin pitkiä pätkiä. Assi ei meinannut herätä. Open usuttelu takaa vähän auttoi. Viimeinen kierros oikeassa laukassa sujui vähän paremmin. Osa hypyistä oli hyviä ja laukat vaihtuivat sangen hyvin. Esteet näyttivät mineiltä mutta korkein taisi olla 70 cm. Pääosin 50 cm pinnassa.

Loppuraveissa Assi oli vihdoin taas hyvä ratsastaa. Liikkui itse eteen eikä juoksennellut alta. Vähän yritti välillä kiihtyä. Minä vahdin vasenta lapaa.

Ongelmia:
kakkajumi
ei ollut kovin reipas
jos yritin pitää keulaa koholla niin vähäkin vauhti katosi
ei juuri parantunut loppua kohti

Parannusta:
kaikesta yli
vaihdot tulivat yllättävän hyvin
ei tämä hitaamman päivän menoksi ihan kamalaa ollut

Enemmän vastuuta omasta tekemisestä

Maanantaina oli Assin kanssa kouluvalmennuspäivä. Meinasin sössiä ja unohtaa laittaa maneesivarauksen, joten meni vähän yöpuuhiksi. Pihalla oli muutama aste pakkasta. Ohje oli verkata hyvin itse pohjille ja tällä kertaa ehdin ravatakin reilu 10 minuuttia alle ennen open tuloa. Alkuun Assi oli hidas, sitten rupesi juoksemaan alta. Molemmissa päädyissä vähän kartteli takkeja.

Open kanssa jatkettiin heti ravissa. Assin hallinnan kanssa tuntui olevan niin paljon tekemistä että oma oleminen rakoili. Suora hevonen, aktiivinen ravi, kunnolla kulmiin, taivuta kulmat. Ja sitten kuskin kädet leijailivat taas omilla teillään ja kylkituki unohtui. Välillä tuuttasi aivoissa niin paljon että osa open kommenteistakin taisi mennä ohi.

Laukat mentiin samaan syssyyn. Vähän hidas nosto mutta nousi. Ei saa varmistella. Ja kun muistin välillä yrittää höllätä jalkojani niin Assi uhkaili ravipudotuksilla. Hyvin kyllä jo tunnen selkään että koska laukka säilyy ja koska on vaarassa pudota pois. Aktiivisesta laukasta ei tee rikkoja. Tekemistä oli niin paljon että meni vähän pinnistelyksi enkä ollut niin rento kuin olisin halunnut. Ratsun suoruuteen meni paljon keskittymistä. Sitten rupesi painamaan kädelle. Ope taisi olla menoon suht tyytyväinen. Vähemmän tyytyväinen siihen etten ehtinyt/muistanut tunnustella tarpeeksi itse ja kaipasin paljon apuja. Tosin mainintani siitä että painaa kädelle oli enemmän selitys siihen että keskittymiseni menee siihen enkä saa kaikkia korjauksia tehtyä. Eikä niinkään avunpyyntö että mitä asialle pitäisi tehdä. Tultiin myös pari pitkää laukkalävistäjää. Siinä tuli ensimmäiset laukan pois pudotukset ja lopulta kakka.

Välikäynneissä sain napakkaa palautetta siitä että pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta kehittymisestäni. Uskoin toki. Mutta silti itsenäinen menoni on vielä paljon onnettomampaa. Ehkä pitäisi pitää sellainen tunti, jossa kerron mitä tunnen ja teen. Matkustelemaan kun en näillä tunneilla ainakaan ehdi.

Tehtävänä tehtiin tänään yksikorvaista mikkiä. Eli pääty-ympyrä ja siitä voltti ulos, keskemmäs maneesia. Taidettiin aloittaa ravissa jo ennen välikäyntejä. Ehkä. Kuten sanottua niin osan tunnin asioista unohdan heti.

Ravissa oli alkuun vähän kankeaa. Toinen takanen ei kuulemma astunut niin hyvin alle kuin olisi voinut. Eikä saanut hidastua voltille. Taivutusta alkuun vähemmän. Siinä vaiheessa en ollut ehtinyt miettiä hevosen kaulan asentoa oikeastaan yhtään. Tätä molempiin suuntiin. Sitten laukassa sama.

Laukannosto oli takkuilua. Ei nostanut, nosti lopulta ja pudotti pois. Tämä taisi toistua kolmesti ennen kuin pysyttiin laukassa. Sain valita aloitussuunnan ja valitsin vasemman laukan. Vähän kulmikasta mutta parani. Kovasti sai skarpata lähes kaiken kanssa.

Yllättäen oikea kierros ei ollut vaikeampi vaan laukka lähti rullaamaan paremmin. Kun vastalaukkaympyrällä piti asettaa sisään ja ehdotettiin jalkojen vaihtamista toisin päin niin aavistelin vaihtoa. Vaihtoikin edestä. Sitten kokeiltiin piruuttaan että vaihtaako, yhä vain edestä. Ja onnistui lopuksi vielä vastalaukassa pysyen. Nyt rupesi tulemaan ihan asiallista laukkaa. Siirtymä raviin parani kun ajattelin heti ravia eteen. Kummasti joka tunti unohdan keskittyä siirtymiinkin ennen kuin siitä huomautetaan.

Sain jatkaa loppuverkkaan tästä suoraan. Eikä haitannut vaikka lopetettiin tähän vaikkei aika ollut ihan täynnä. Assi kulki aika tasaisena ja eteni hyvin. Vähän piti vahtia ettei lähtenyt kiirehtimään. Tein vinkkauksesta parit väistöt, ei kovin hääviä. Muuten kuitenkin ihan hyvä.

Loppukäynneissä mietin taas istuntaani. Pitäisi saada kuulemma tunne ja peilikuva vastaamaan toisiaan ja tätä pohdin.

Ongelmia:
jumitteli useamman kerran laukkatehtäville lähtiessä
välimuisti meinasi loppua kaiken muistettavan kanssa
kuskin istunta levähteli keskittymiskyvyn loppuessa kesken: kädet leijailivat irti ja kylkituki katosi
yritti vähän painaa käsille
jännitti oven takaa kuulunutta harjauksen ääntä

Parannusta:
oikea laukka lähti rullaamaan ihan hyvin
aktiivisuus oli tänään ihan hyvä

Ihana hevonen mutta väärällä tunnilla

Sunnuntaille ei järjestynyt esteyksäriä eikä -kaksaria Ypäjälle vaikka sellaisen olisin kaikista mieluimmin ottanut. Kaksariin verrattuna säästin 5 e ja menin sitten suosituksen mukaisesti junnujen estetunnille vaikka olin vähän skeptinen. Tehtäviä voi kuulemma eriyttää. 6 ratsukkoa tunnille.

Leirin loppupalaveri jäi estetunnin takia itseltäni vähän kesken kun kiidin hevosenlaittoon. Hopoti paljasti jo etukäteen että hyppään Divalla. Aamulla humma oli koulutunnillamme mutten ehtinyt paljoa seurata.

Estetunti oli samassa Vanhassa maneesissa kuin leirituntimme. Varttia vaille lähtö. Karsinassa tamma oli oikein symppis. Kaarrossa rauhallinen. Matkalla näkyi peuroja mutta hepat eivät välittäneet niistä. Vähän jännittyi loppumatkasta tarhojen kohdalla muttei tuntunut sinkoilevalta.

Maneesissa verkattiin melko alkeisjatkotyyliin. Ensin käynnissä uraa pitkin ja voltteja. Sitten kaikki ympyrälle ja siinä ravia. Ope käski laittaa käsiäni alemmas enkä tajunnut että miksi. Useamman kerran. Laukat tehtiin samaan tapaan kuin välillä Mallulla eli järjestäydyttiin käynnissä osastoon ja ensimmäinen laukkasi aina viimeisen kiinni. Divan isosta laukasta oli varoitettu etukäteen mutta tuli se silti vähän yllätyksenä. Se todellakin oli isoa! Onneksi jarrut löytyivät. Mutta pidätin ihan tosissani. Ehkä tämän olisi voinut tehdä vähän hellemminkin. Harmi ettei ollut hirveästi aikaa harjoitella. Ensin oikea kierros, tultiinkohan kaksi laukkapätkää ympyrällä. Vasemmassa kierroksessa laukattiin vuorotellen koko uraa pitkin samalla tavalla muut kiinni. Alkuverkan kommentteja oli myös että jalat alas ja kädet lähemmäs toisiaan. Nämä allekirjoitin.

Sitten järjestäydyttiin seinälle seisomaan osastoon ja yksi kerrallaan tultiin ravilähestymisellä miniristikolle. Edessä ponnistuspuomi. Ensin keventäen, joku 10 metriä ennen estettä tuli ohje istua alas. Suoralla linjalla seis ennen seinää. Meidän vuoromme oli viimeisenä. Diva oli innokas. Hyppyyn asti malttoi, sitten piti taas ottaa aika iso pidäte että sain seis. En muista ihan varmaksi että tultiinko tämä kerran vai kahdesti.

Seuraavalla kerralla tultiin seuraavalta pitkältä sivulta toinen este perään ja sen jälkeen seis. Edeltävä ratsukko sai omia sakkokuvioitaan ja ehdin unohtaa pysähdyksen. Diva meni jälkimmäisen jälkeen aika haipakkaa ja tein päätyyn ympyrän. Saatiin kakkoselle sakkohyppy ja nyt sitten pysähdys. Pysähdyksestä ope käski kääntää seinän kautta ympäri.

Odotellessa tein välillä käyntivoltteja enkä pysynyt ihan aloillani. Ei kielletty mutta kuvittelin vähän paheksuntaa. Diva odotti omaa vuoroaan ihanan rauhassa vaikka kaveri lähti edeltä laukkaan.

Viimeisellä kierroksella tultiin lävistäjällä kolmas este perään. Korkeutta max 50 cm. Kysyin että voisiko nostaa mutta ei onnistunut. Kun kuulemma aurinkokin paistaa niin hankalasti silmään. Alkutunnista menin sanomaan että kakkosesteelle lähestyminen voi olla hevosille hankala kun aurinko vilkkuu juuri esteelle tullessa silmään. Tunnin aikana nähtiin siihen yksi kielto mutta se ei tainnut johtua auringosta.

Viimeisellä kerralla Diva ravasi oikein kauniisti ja rauhassa ensimmäiselle ristikolle asti. Oikein yllätyin. Välissä oli taas väärä laukka mutta vaihtui lennossa. Loput oikein siististi ja aavistuksen lennokkaasti. Sitten loppuverkka. Alkuun yritti kipitellä mutta malttoi kun en antanut kiirehtiä.

Ope antoi jokaiselle loppupalautteet erikseen. Puhetta tuli paljon mutten saanut siitä oikein mitään irti. Kun kysyin käsien laskemisen kommenteista niin en siihenkään saanut tyydyttävää vastausta. Ympäripyöreitä kommentteja että jos hevonen on matalammassa muodossa niin käsiäkin pitää laskea. Oltaisiin mieluummin vaikka peilin edessä katsottu ja väännetty vähän rautalankaa. Tunnin aikana kuvittelen nähneeni peileistä aina vain suoran linjan kyynärpäästä kuolainrenkaaseen. Siitä käskettiin laskea käsiä alemmas.

Käveltiin vähän pidemmän maastolenkin kautta takaisin tallille. Diva oli oikein rauhallinen ja tasainen. Vaikka etujoukot kiisivät edeltä ja hitaammat jäivät kauemmas taa niin ei haitannut. Oikein kiva hevonen!

Muuten tunti ei todellakaan täyttänyt odotuksiani vaan oli juuri sitä mitä pelkäsinkin. Estekorkeus oli lähempänä kavaletteja ja hyppyjen määrä jäi noin seitsemään. Osastossa odottelua. Kaukana väitetystä he B -tasosta. En tahdo maksaa tällaisista tunneista. Mieluummin maksan enemmän ja otan vastinetta rahoilleni. Laitoin tästä myös palautetta hevosopistolle.

Ongelmia:
tunsin olevani väärässä paikassa
laukka oli välillä vähän hankalasti säädeltävissä
kiihtyi hetkittäin

Parannusta:
ihanan tolkku
hyppäsi empimättä
jarrutkin löytyivät
paluumaastossa oli oikein rauhallinen

Merja kuvasi tuntiamme:

Paremmin yhdessä

Sunnuntaiaamuna sain jatkaa Upella. Vähän yllättävää mutta ihan kivaa. Tallille mennessä mietin monesti että nyt pitää muistaa venytellä. Se sitten kuitenkin unohtui. Keli oli tippunut pakkaselle. Mentiin letkan ekana maneesille ja takaisin.

Maneesissa hyppäsin sitten alas selästä pikavenyttelemään. Samalla sain otettua itse humman matkaloimen ja oman takkini reunalle. Sekä sain vähän lämpöjä päälle selästä kävelyn jäljiltä. Onneksi otin myös paksummat välikausihanskat mukaan. Sukkahousutkin olisivat voineet olla jo hyvät. Ilmankin onneksi pärjäsi. Maneesi oli tosiaan viileä ja pitkähihainen + fleece oli hyvä ratsastusvaatetus vaikka alkutunnista ja loppukäynneissä oli viileä.

Pose tunnin jälkeen maneesissa.
©Anu

Tänään unohdin tunnustella ratsun sivuvinouksia. Omaan suoruuteeni yritin kyllä keskittyä. Aloitettiin käyntityöllä ja humma oli ihan mukavasti kuulolla. Ravissakin pakka pysyi paljon eilistä paremmin kasassa. Yhä tuli ohje yrittää pysyä keventäessä lähempänä satulaa. Alkuverkat olivat oikein mainiot. Välillä pyöriteltiin omalla voltilla, välillä mentiin uraa pitkin kunnolla eteen ja kiinni. Upesta irtosi makeaa jalkojenheilutteluravia. Tätä ei harmillisesti tallentunut kameralle. Eikä kommentteja tullut niin kai meno oli hyvää. Tuli kivasti istunnalla takaisin. Ja volttipätkiä menin myös harjoitusravissa, ei juossut alta ja oli aika tasainen. Muista taivuttaa huolellisesti. En muista otettiinko tässä laukkojakin.

Katsomon pitkällä sivulla tehtiin väistöjä. Ensin käynnissä uralta sisään, suoristus ja takaisin uralle. Kahdesti pitkän sivun aikana. Etuosa edellä. Tuntui jatkuvasti siltä että on kiire. Siksi suoristukset jäivät vähän puolitiehen ja humma kuulemma heittäytyi uuteen suuntaan. En huomannut. Kun yritin suoristaa paremmin niin itselleni tuli vielä enemmän kiire. Väistöissä käynti vähän hyytyi. Sama juttu kuin eilenkin eli käskettiin nostaa jalustimet mutta minua suositeltiin pitämään ne jalassa. Väitän näin jälkikäteen ettei olisi tullut kovin pahaa katastrofia ilmankaan.

Raviväistöissä oli alkuun epätasaista. Kun humma vähän kuumahti niin ehdotti väistöavuista laukkaa. Lopulta tajusin istua tarpeeksi rentona ja takana ja tuli paljon parempia ja suorempia pätkiä.

Raviväistöjen kanssa tultiin tehtäväkuviota, jossa nostettiin muistaakseni käynnistä laukka. Kaikki laukat nousivat oikein näppärästi. Ensimmäiseen eli oikeaan kierrokseen tehtiin laukassa ympyrä tötteröiden ulkopuolelle. Vasemmassa kierroksessa tötteröiden sisään voltti. Oikea laukka oli aika rentoa. Vasemmassa kierroksessa lähellä seissyt ope jännitti itseäni ja siksi Uppe oli kiireinen ja kaatui sisään. Ope totesi että paljon vaikeampaa ratsastaa pienempi kuvio. Väitän että tötteröt ja suorituspaine aiheuttivat itseeni jännityksiä, jotka aiheuttivat huonomman tuloksen. Pienempi reitti oli täysin toissijainen vaikeus. Mutta muutaman kierroksen jälkeen ja aktiivisella itseni rentouttamisella saatiin lopulta myös rauhallinen ja paljon tasapainoisempi voltti tehtyä. Ja jotta se ei ollut vain tuuria niin tultiin vielä kerran. Osasin!

Virpi videoi pari pätkää tunnistamme:



Loppuverkassa Uppe keveni edestä. Näytin opelle että voin heittää ohjat pois eikä humma valahda mihinkään. Mutta täällä ei tästä palkittu vaan kommentti oli että hepan pitäisi venyttää tuntuman mukana eikä jäädä tyhjäksi. Muuten oli kivan aktiivinen ja tasainen eikä kiirehtinyt vaan jäi odottamaan.

Pose tallin edessä talviviimassa.
©Anu

Ongelmia:
väistöt eivät vieläkään kovin sulavia
ehdotteli kuumuessaan laukkaa väistöillä
jännityin opesta laukkavoltilla
hepo vähän hätkyi maneesiin tulevia

Parannusta:
meni paljon paremmin ja helpommin kuin eilen
venytti ravia makeasti
sain istuttua paljon paremmin ravissa enkä pomppinut
ei juossut alta (kuin vähän oikeassa laukassa alkuun)
laukat nousivat helposti
lopuksi löytyi rento laukka voltillekin

Kiitorotta esteillä

Lauantain jälkimmäinen tunti saatiin toiveista esteitä. Toivoin kivaa ratsua (taisin lisätä perään Rotta < 3) ja sain Robinetan. Ennen ratsastusta käytiin kuntosalilla kiertoharjoittelemassa alkulämmöt. Tuli vähän kiire mutta oltiin ajoissa. Vatsapanssari ja kuolainten vaihto (tilalle kierrenivel). Onneksi pinteleiden sijasta sai laittaa jännesuojat eteen. 5 ratsukkoa tällekin tunnille.

Matka maneesille meni taas rauhaisasti. Nyt letkassa ohjeen mukaan toisina. Kiristin vyön huolella ettei satula keiku kuten eilen.

Alkuverkassa keskityin tasaisuuteen. Vaadin pyöreän muodon ja yritin sen lisäksi pitää takaset aktiivisina ja menon reippaana. Keventäessä piti keskittyä ettei satula läpsinyt takapuoleen.

Mentiin ympyrällä kevyen istunnan harjoituksia. 5 ylös, 5 keventäen. 2 ylös, 1 alas. Ja siirtymiä kevyessä istunnassa. Toimi aika kivasti eikä ollut yhtään rankkaa.

Alkutunti tultiin puomitehtäviä. Kuviona vähän kahdeksikon tapainen. Ensin ravia ja yksi käyntisiirtymä. Myöhemmin myös laukkapätkiä kavalettien yli. Kaikki liikkuivat kerralla ja yllättävän hyvin vedettiin. Ei törmäilyjä ja kaikki mahtuivat. Robi pysyi kavalettien yli ravissa eikä kiihdytellyt yhtään samalla tavalla kuin vuosi sitten.

Välikäyntien jälkeen aloitettiin kavaleteilla ja ympyröillä. Kavaletti, ympyrä, lävistäjän pysty, ympyrä ja toinen kavaletti. Vähän meinasi kiihtyä mutta tuntui olevan näpeissä. Hypyissä satula meinasi taas hyökkiä takapuoleeni. Ja vähän piti malttaa esteen yli ennen pidättämistä.

Lopputunti tultiin esteitä. Rataa pidennettiin joka kierroksella. Ympyrät jätettiin kavaleteilta pois. Kavaletti, pysty ja kavaletti s-kiemuralla. Vähän samaan tapaan kuin ollaan Assin kanssa tultu. Lyhyen sivun kautta lävistäjälle ja siitä ristikko. Toisen päädyn kautta kavaletti ja 5 - 6 askelta okserille. Viimeisen kavaletin jälkeen mentiin noin yksi askel suoraan ennen suoristamista okserin linjalle. Kävin katsomassa tämän etukäteen ja osasin siististi. Viimeiselle kierrokselle lisättiin vielä ensimmäisen lävistäjäesteen perään kaarevalla linjalla n. 4-5 askeleen päähän okseri. Tämä saattoi olla tunnin korkein este, ehkä 75 cm? Hypättiin se vain kerran ja lähestyminen oli törkeän huono. Yli kuitenkin vaikka kiemurrettiin enkä ehtinyt suoristaa kunnolla.

Meno oli ihan sujuvaa muttei yhtään niin tasaista kuin olisin halunnut. Meinasi kiihtyä välillä vähän liikaa. Pari väärää laukkaa mahtui matkaan mutta sain korjattua. Nyt tamma ei välittänyt valkoisista puomeista. Ei yhtään kieltoa eikä ehkä pudotettukaan mitään. Lopuksi tuli sakkokierros takapäädyn linjalle. Ensimmäisellä tunnin hyppykerralla mentiin se tasaisesti kuudella. Ratakierroksella odotin lähteekö viidellä. Ei lähtenyt vaan tikkasi miniaskeleen okserin juureen. Sakkokierroksella sain taas tasaiset 6. Ei kuulemma saa jäätyä ja jäädä odottamaan hevosen ratkaisuja.

Ongelmia:
ei ollut kovin tasaista
kiihtyi välillä liikaa
pari väärää laukkaa
kuskin peppu yritti läpsyä satulaan
valkoiselle okserille huono lähestyminen
sakkokierros vikalle linjalle kuskin jäätymisestä johtuen

Parannusta:
oli oikein kivaa
ei kieltänyt valkoisille eikä muutenkaan
pysyi käsissä vaikka meni lujaa

Korkea ravi hiersi polvia

Lauantaiaamu alkoi aamiaisen jälkeen koulutunnilla. En onneksi joutunut ensimmäiseen ryhmään mutta silti 9.20 oli mielestäni aika aikaista olla hevosen selässä. Ratsukseni sain eilisen demohevosen Upen. Hoitaessa oli kiltisti, pönötti vain aloillaan.

Käveltiin keskenämme (tunnille tulevat 5 ratsukkoa) maneesille. Uppe katseli sivuilleen ja välillä tuntui vähän jännittyvän. Ei kuitenkaan tehnyt mitään. Keli oli nollan tienoilla. Mennessä jo tunsin selkään eilen demossa huomatun että jättää vasemman kyljen mieluusti alemmas.

Alkuun taidettiin jotain pyöritellä käynnissä. Pääosin tultiin loivia kiemuroita. Heti alkuun huomasin että jalkani ovat liian kankeat enkä saa reisiä ja polvia niin irti satulasta kuin tahtoisin. Venyttelyt ennen tuntia jäivät tekemättä. Yritin satulassa vähän paikkailla ja avata jalkoja. Ravi oli ihan yllättävän isoa ja ope sanoi että heittää helposti irti satulasta.

Alkuverkassa taisin vähän matkustella. Loivalla kiemuralla tehtiin keskelle voltti ulos uralle. Huolellisemmat taivutukset, kaarillakin asetukset. Uppe oli kivan ryhdikäs itse. Kevennä pienemmin, pysy lähempänä hevosta. Siinä olikin tekemistä.

Otettiin ympyrällä laukat koko porukka kerrallaan. Jalustimien nostamista ehdoteltiin ehkä jo tätä ennen. Minun suositeltiin pitävän ne jaloissa. Harjoitusravissa humma lähti vähän kiirehtimään. Kyydissä pomppiminen ei auttanut asiaa. Kevensin. Laukoissa oli alkuun rauhallinen, sitten kiihtyi vähän laukassakin. Näpeissä kuitenkin. Ei laukattu tunnin aikana enempää.

Tehtävässä tultiin aika paljon käyntiä. Käyntiväistö keskelle pitkää sivua etuset uralla, loiva kiemura siten, että vain kaari ja voltti tultiin ravissa. Kun meno rupesi tasoittumaan niin rupesin istumaan pätkiä alhaalla. Parani ja pysyi allani suht rentona. Väistöt olivat vähän epätasaisia. Hidasti ja poikitti liikaa. Unohdin taas asetuksen. Muttei mieleeni jäänyt erityisen suuria puolieroja.

Tunti meni äkkiä. Kaikesta yrityksestä huolimatta supergrippihousuni pysyivät satulassa minua paremmin ja heiluin housujen sisällä. Tämä hiersi polveni sisäpinnoilta rikki. Kannatti pakata rakkolaastarit mukaan! Vähemmän kitkaiset housut olisivat koulutunneille paremmat, varsinkin näin isoraviselle ratsulle. Ehkä osaan ottaa opiksi.

Paluumatkallakin humma käyttäytyi hyvin. Perustolkku. Kiva hevonen mutta jäi taas sellainen olo etten vetänyt erityisen hyvin itse.

Ongelmia:
kuskin lonkat olivat kireällä
en osannut istua harjoitusravissa
polveni hiertyivät verille
olisin voinut ottaa vielä vähän enemmän kommentteja opelta

Parannusta:
laukat nousivat nästisti
perustolkku ratsu

Rauhallisempi Robinetta

Perjantaina oli taas Ypäjän vuoro. Sport & Ride II. Ennen ratsastusta oli maneesissa ratsastusdemo, jossa katsottiin yhden open ratsastusta ja istuntaa. Toinen kyseli mitä näemme ja mitä korjaisimme. Oma silmä oli harjaantunut lähinnä niihin itselläni esiintyviin virheisiin eli lonkka oli vinossa ja paino samalla sivussa.

Ratsastus oli vanhassa maneesissa. Olin keskimmäisessä 5 hengen ryhmässä. Ratsukseni sain vanhan tutun Robinetan. Ensimmäisen jalan pintelöinnistä ja satulavyön kiristyksestä äkäili, muuten oli kiltisti.

Hypättiin pihalla kyytiin, tällä kertaa humma oli kiltisti. Sitten pimeän metsän halki maneesille. Meni ongelmitta.

Maneesillakin Rotta oli ihan yllättävän tasainen ja rauhallinen. Käynnissä pyörähti pyöreälle niskalle puolessa kierroksessa. Tämä säilyi myös kevyessä ravissa ja hämmästelin mielessäni miten tämä on näin helppoa. Mutta humma rullasikin vain edestä lyhyeksi ja unohti takaset matkasta. Kun rupesin ratsastamaan takajalkoja niin pää rupesi vänkäilemään. Eikä oikein tullut hyvää harjoitusravin aikana. Osasin silti istua ihan ok, ei ainakaan tullut suuremmin korjauskehotuksia. Alkutunnista tunnusteltiin istuntaa ja mentiin ilman jalustimia käynnissä. Käytä kaarta hyödyksi, aseta ja huolehdi ulko-ohjalla ettei karkaile samalla.

Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään tehtävää. Käynnistä laukannosto, laukassa pääty-ympyrä. Pitkän sivun alussa harjoitusraviin ja toiseen päätyyn ravivoltti. Tosin koko tunti käännettiin radan poikki ennen ovea eikä käytetty ihan koko maneesia. Tämä sujui yllättävän hyvin ja kun taas aluksi nappasin humman pyöreälle niskalle niin ainakin etupään muoto pysyi suht asiallisena tehtävien läpi. Jälkimmäinen eli oikea suunta oli itselleni vaikeampi. Robi oli yllättävän tasainen. Vain pari kertaa luimi kun suokit tulivat sen mielestä liian lähelle. Kerran vähän pomppi luimimisen tehosteeksi mutten säikähtänyt yhtään.

Tunti meni äkkiä. Oli kivaa. Ei mitään suuria ahaa-elämyksiä eikä pahaa hiillostusta. Perusmukavaa. Robi jatkoi seuraavalle tunnille ja käveltiin jalkapatikassa takaisin tallille.

Ongelmia:
karsinassa vähän louskutti
luimi tunnilla jos kaverit tulivat liian lähelle
osan alkutunnista juoksi pää ylhäällä
rullasi herkästi edestä lyhyeksi

Parannusta:
yllättävän tasaisia pätkiä

Assi erittäin hyvänä estetunnilla

Keskiviikkona jatkettiin Assin kanssa esteille. Tallissa humma oli poikkeuksen tyytyväinen ja rauhallinen. Odotin kamalaa ratsastusta sen perusteella. Lopulta satulavyön kiristykselle tuli yksi louskaus. Siihen nähden tunti menikin käsittämättömän hyvin!

Alkuverkkasin rauhassa itsekseni. Assi tuntui yllättävän suoralta. Eteni komentelematta käynnissä. Ravissa ja laukassakin tuntui olevan itse menossa eikä tarvinnut tuuppia. Laukat jopa nousivat näppärästi. Keskityin kyllä kovasti tekemään noston vain lantion kallistuksella.

Ohjattu alkuverkka aloitettiin s-kiemuran linjalla ravipuomien yli. Keskellä oli 2 puomia ja niiden yli tehtiin voltti. Samaa molempiin suuntiin. Eikä ollut kovin pahaa heijaamista tahdissa. Laukassa tehtiin vähän pidemmällä kuviolla ja päätyihin lisättiin ympyrät puomien yli. Kaarella ennen keskipuomeja otettiin raviin ja seuraavalla kaarella nostettiin taas laukka. Ihan asiallisia pätkiä. Ja Assin alkutunniksi erittäin hyviä. Tehtiin mennessä lävistäjillä laukanvaihtoja oikeasta vasempaan. En ole varma vaihtoiko puhtaasti kertaakaan mutta ainakin etuosa ensin ja lopulta vaihtui. Toiseen suuntaan taisi tulla yhden raviaskeleen kautta.

Esteinä tultiin pelkkää lävistäjän okseria ja pitkää suoraa. Myöhemmin koko s-kiemurakin. Peilipäädyn kaarteessa Assi oli hitaimmillaan mutta heräsi siitä. Ensimmäisellä kerralla suoralle tuli 9 askelta. Pienellä herättelyllä 8 meinasi jäädä ahtaaksi. Vielä piti saada kiemurointi pois matkalta.

Keskimmäiselle okserille tuli ensin aika iso hyppy. Siinäkin piti skarpata suorana hyppäämiseen. S-mutkan päätyjen pystyjen alla oli siniset laatikot. Assi ei välittänyt yhtään. Kaarille tuli ahdasta kuutta ja sujuvaa viittä. Viidellä tuntui että sai jo lähes lentää mutta hyvin Assi venyi. Välillä lähti oikein hienosti kauempaa hyppyihin. Myötälaukatkin löytyivät muistaakseni kaikkialle muualle paitsi välillä pitkällä suoralla oli väärä.

Vaikka luulin etten välitä niin silti 30 % omasta keskittymisestäni katosi jos hypätessä piti väistellä muita.

Assi innostui kivasti lopputuntia kohti. Vähän saatiin sakkoja kun kaarevan linjan hyppy vietti seinälle. Sain korjattua. Vikalla kerralla 5 askelta kaarelle meinasi käydä jo ahtaaksi. Oikea-aikaisilla ohjeilla kuskikin sai myödättyä hyppyihin hyvin. Esteet eivät olleet isoja, lopuksi 80 cm pintaan.

Oikein kiva tunti! Olisipa Assi aina tällainen. Tämä oli nyt toinen superhyvä viikko Assin kanssa. Edellinen oli joskus joulukuussa 2017. Mutta kehitystä tuntuu tapahtuvan.

Ongelmia:
pari kertaa hidasti kakan takia
muutama väärä laukka
hypyt menivät välillä vähän vinoon
kaverin väistely vähän söi omaa keskittymistäni

Parannusta:
laukka lähes vaihtui askeleessa sileällä oikeasta vasempaan pari kertaa
sain kakkajumeista liikkeelle nätisti raipalla hipsuttamalla
ei kieltoja eikä pudotuksia
eteni hyvin itse
loikki välillä rohkeasti kauempaa
oli aika suora
ei katsonut estetäytteitä

Kärsivällisellä työskentelyllä hyväksi

Maanantain ja tiistain välisenä yönä näin unta että menin Heponiittyyn. Talli näytti sisältä vähän saman tyyppiseltä kuin Kerava ja yhdessä karsinassa oli possuja. Opet olivat kuitenkin oikeat. Koulutunnin sijaan tarjolla olikin poniestetunti ja minulle oli jaettu joku kirjava n. 130-senttinen poni. Heräsin ennen tunnin alkua.

Tiistaina Heponiityssä tarjolla oli kuitenkin kouluratsastusta Sakulla. Taas humma oli aiemman tunnin jäljiltä märkä. Ratsukoita tuli tunnille 6. Täällä isommat ryhmät eivät niin haittaa.

Alkuun taas asetettiin keskiympyrällä. Käynnissä oli sangen takkuista molempiin suuntiin. Saku vänkäili vastaan ja yritin vain rohkeammin ja rohkeammin. Onneksi ope kannusti kokeilemaan ja tekemään. Ravissa tuntui aavistuksen paremmalta muttei vielä kovin hyvältä siinäkään. Saku oli enemmän kiinni vasemmassa ohjassa. Vasta vähän myöhemmin tajusin ruveta ratsastamaan ns. vasenta lapaa sisään ja se vähän helpotti. Kertaalleen melko alkutunnista tuli sanomista liian pitkistä ohjista.

Ravissa tehtiin ensin voltteja joka sivun keskelle. Vähän parani. Myöhemmin tehtiin pääty-ympyrät laukassa. Ensin oikea kierros. Vasta laukkojen jälkeen ravikin parani. Mutta tuli oikein näppärää laukkaa ja useampi oikein laadukas siirtyminen laukasta raviin. Yhä pitkien sivujen keskelle ravivoltit. Sisäohjalla ei saa vetää. Taivuta sisäpohkeen ympäri. Ulkopohje kaatumista vastaan. Suoralle mennessä lisää aktiivisuutta molemmilla pohkeilla. Laukkaakin parannettiin molemmilla pohkeilla kopistelemalla laukan tahtia nopeammin.

Vasemmassa kierroksessa ei tullut yhtä hyviä laukkoja. Vain yksi hyvä ympyrä ja ravisiirtymät olivat kiireisempiä. Mutta ratsu tasoittui kahdelle ohjalle ja ravivolteista tuli kehuja. Päivän bonus että kaikki laukat nousivat myötäisinä ja heti pyynnöstä.

Yksi ahaa-elämys hieman jännittyneen ratsun selässä oli se, että olin itse turhan takakireä. Käänsin omaa mielialaani pari pykälää iloisemmaksi ja samalla rennommaksi. Auttoi.

Välissä tehtiin käynnissä lyhentämistä ja pidentämistä. Loppuraveissa annettiin vähän enemmän ohjaa ja Saku malttoi sangen kivasti kiirehtimättä. Pidätteistä meinasi tulla turhankin hyvin takaisin.

Kiva tunti vaikka alku olikin tänään aika takkuinen. Hyvin silti jaksoin työstää kärsivällisesti. Ei sovi luovuttaa.

Ongelmia:
alku oli aikamoista vänkäilyä
oli taas vähän enemmän kiinni vasemmassa ohjassa

Parannusta:
kaikki laukat nousivat myötäisinä
oikeasta laukasta oikein hienoja ravisiirtymiä
vauhti oli läpi tunnin hyvä

Laukannostoja keskihalkaisijalla

Maanantaina jatkoin Assin kanssa kouluratsastuksella. Yritin olla kerrankin ajoissa verkkaamassa ratsua ennen opetuksen alkua. Ehdin ravata yhden sivun ennen open saapumista. Mutta tätä ennen käynti ei ollut niin pahaa matamista kuin yleensä. Istuinluiden kääntäminen kuskin ns. takakenon myötä tuntui vähän auttavan. Ravissa liikkui ihan ok. Pohkeista ei tosin reagoinut aina eteen.

Nyt pyörittelimme askellajit läpi verkassa ja laukkaakin otettiin ihan hyvät pätkät. Ei saa päästää pitkäksi. Pitkien sivujen sisäpuolella suoruutta sekä asetuksia sisään ja ulos. Kulki ihan hyvin.

Lopputunti askarreltiin suoruuden ja siirtymien parissa. Keskilinjaa harjoitusravissa peilejä kohti. Ensin tehtiin suoralla parin askeleen käyntisiirtymä. Peileiltä vuorotellen eri suuntiin. Vasen kierros sujui paremmin mutta siinä humma oli vastahakoisempi rentoon tuntumaan. Oikealle mennessä liiraili helpommin linjalta. Paranivat onneksi.

Sitten nostettiin ensin käynnistä laukka. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, ravipätkä väliin ja uusi yritys meni paremmin. Sitten tultiin ravissa keskilinjalle ja nostettiin uuden puolen laukka. Sitä pitkälle sivulle ja uudestaan. Tässäkin suunta vaihtui joka nostolla. Oikean laukan nostoissa kiemuroi alkuun aika paljon ja luisui vasemmalle. Vasen meni paremmin. Lopulta saatiin molemmat suht suoriksi. Oikeakin jopa yllättävän hyväksi. Olisin antanut ehkä 6,5. Mutta nousi aina pyydetty laukka.

Jossain välissä pyöriteltiin oikeaa laukkaa ympyrällä ja yritettiin käännellä lapoja sisään. Oikein sopivaa höykytystä meille.

Loppuraveissa ei ollut ihan parhaimmillaan. Ei huono mutta vasen lapa yritti yhä karkailla ja isompaa ravia pyytäessä kiihtyi. Kuitenkin oikein kiva tunti ja tulin tyytyväiseksi. Meni paremmin kuin Hempan kanssa viikonloppuna.

Kakkoja kerätessä Assi malttoi olla aloillaan kun sai nuuhkia hartioitani.

Ongelmia:
kiemurointi

Parannusta:
kakkajumista päästiin kesken raviin
nosti pyydetyt laukat
suoruus parani
oli suht aktiivinen

Syysviima, vino ratsu ja kieltoja

Sunnuntaina oli estetunti. Ratsuna tietysti Hemppa. Tällä kertaa 3 ratsukon ryhmässä. Oikein sopiva määrä. Keli oli oikein syksyinen. +6°C ja tuuli ja satoi. Alkuun Hemppa kulki autopilotilla kauniisti kaula kaarella kun vältteli sadetta. Ravissa toimi huonommin ja otin jokusen kerran lopulta käytiin korjaamaan tilannetta. Ravin sisällä ei tullut muutosta parempaan.

Tultiin ravipuomeja kulmassa. Ope sanoi että Hempalla vasen kierros on aina hitaampi. En ole huomannut. Parin kierroksen aikana sain menon paranemaan paljon. Oikeassa tultiin ravivoltin lisäksi laukkaa. Laukassa humma meni pää pitkällä eikä auttanut vaikka tein mitä. Tultiin kolmea kavalettia kaarella. Välillä vähän hitaasti. Aina yli. Molempiin suuntiin.

Sitten tultiin pientä jumppaa. Maapuomi, kavaletti ja pysty. Oikeassa kierroksessa ja monesti tultiin väärässä laukassa alas. Pysty nousi pikkuhiljaa ja tuntui etten vain saa Hemppaa hyppäämään suorana. Ope ei tähän niinkään puuttunut. Kaipasi vain nopeampia takajalkoja. Usuttamalla heppa jännittyi lisää, samoin minä kun yritin etsiä rentoa laukkaa. Hypyissä, vaikka sain lapoja haltuun, niin tuntui että ponnistaessa pystylle vippasi takaosaa oikealle. Paha ilman videota sanoa mitä oikeasti tapahtui.

Sitten loikittiin kentän esteitä 2 - 3 esteen pätkissä. Korkeus oli jossain 70 cm paikkeilla ja meni vielä suht ok. Tosin ratsu ei ollut avuilla ja tuntui yhä todella vinolta. Laukassa meni turpa ylhäällä. Mutta nyt löytyi aika hyvin myötälaukat ja paikatkin olivat ihan ok. Taisi tulla kehuja eikä prässäystä.

Kun esteet nousivat ysikymppiin ja lähdettiin tulemaan rataa niin meidän menomme meni epätasaiseksi. Yritin tätä ennen saada ravissa paremmaksi mutta se homma oli ihan kesken. Ykkösokserista kampeutui yli. Odotin esteen jälkeen pomppuja mutta mitään ei tullut. Kakkonen taisi tulla vähän lähelle. En muista korjasinko laukan kaarella. Kolmonenkin vähän haparoiden. Jossain vaiheessa tuntia pudotettiin se. Eikä seuraava kaari juuri sen paremmin, yli kuitenkin. Kutonen oli musta lankkueste. Sama, joka viimeksi kisoissa putosi vitosena. Vaikka tultiin ihan hyvällä suoristuksella ja kelvolla laukalla niin Hemppa jotenkin yllättyi esteestä ja pysähtyi. Omasta mielestäni tämä oli eniten erikoisesteen katselua. Pysyin kuitenkin helposti kyydissä.

Ope käski tulla alusta uudestaan. Tässä tuli seuraava virhe eikä lähdetty korjaamaan syitä herättelykierroksilla vaan jatkoin vain heti alusta. Tulikohan ohje että suju vähän paremmin. En muista. Osa jäi myös kelin takia kuulematta.

Nyt alku meni ehkä vähän paremmin. Kakkoselta kolmoselle taisi olla myötälaukka. Neloselle askel ei osunut ja pyysin hyppyyn kaukaa. Hemppa ei lähtenyt. Odotin jo uutta kieltoa kun hidasti niin vahvasti. Muttei ehtinyt kieltää eikä tökätä miniaskelta. Mentiin melko läpi. Käänsin vitosesta suosiolla ohi.

Uudella yrityksellä paikka osui paremmin ja tuli ihan asiallinen 5 askelta. Ehkä. Nyt ylittyi kutonenkin. Viimeinen kaari oli jumpalta mintulle. En tajunnut lähteä kääntämään heti pystyltä ja ajauduttiin reitiltä ulos. Okserille tultiin vinossa eikä askel ihan osunut. Olisi siitä mielestäni voinut mennä yli mutta tänään Hemppa ei pelastanut. Tämä oli päivän kielloista se, johon oli asiallisin syy. Ja sitten taas pelkkä jumppa ja okseri uudestaan, nyt meni ihan hyvin.

Olin oikein tyytyväinen ettei lopetettu tähän vaan kaverin jälkeen saatiin vielä uusintakierros kakkosesta kutoseen. Nyt pyörittelin laukan hyväksi (tai ainakin roimasti paremmaksi) ennen kuin lähdin edes aloittamaan. Kakkosen ja kolmosen väliin tein väärän laukan takia voltin. Ei ihan priimaa mutta nyt huomattavasti sujuvammin ja ilman kieltoja. Tähän oli jo ok lopettaa.

Jostain syystä ei tänäänkään harjoiteltu uusintateitä. Tuntuu että minä en ole ikinä niillä tunneilla mukana. Ainakaan Hempalla. Muistelen että ollaan Hempan kanssa estetunneilla harjoiteltu tiukempia teitä vuosi sitten syksyllä ennen mestiksiä.

Loppuraveissakaan Hemppa ei vielä ollut hyvä, joten jatkelimme keskustelua. Voisi melkein puhua kinastelusta. Vasen lapa haltuun ja apujen väliin. Menihän siinä hetki mutta viimeiset 3 minuuttia olivat hyviä. Tosin mentiin varmasti jo sen verran yliajalle.

Jo alkutunnista kaipailin kovasti koulutunteja. Tunnin jälkeen oli edelleen sellainen olo. Opekin oli sitä mieltä että tämä oli Hempan vinoja päiviä. Arvelen sitä yhdeksi isoksi syyksi tämän päivän ongelmiin. Voisin jälkiviisastella lisää että tällaisina päivinä voisi keskittyä vähän eri asioihin ja vaatia huomattavasti parempaa perustyöskentelyä ennen esteiden nostamista.

En tullut erityisen onnelliseksi tästäkään tunnista. Mutta välillä on huonompia viikonloppuja, niinhän tämä laji menee. Lisää treeniä!

Ongelmia:

vino ratsu

yksi pudotus

kaksi kieltoa ja läpihyppy

Parannusta:

pysyin kielloissa tiiviisti kyydissä

ei pukitellut
ei suuttunut raipan käytöstä

Kankailla eestaas + bonusloikka

Lauantaina oli pitkästä aikaa maastopäivä Hempan kanssa. Lopulta seuraksi lähti yksi tallin teineistä Enillä, joka ei täällä ole vielä käynyt maastossa. Keli oli pilvinen mutta välillä aurinko vähän pilkahteli. Jotain +6°C pintaan.

Hemppa kulki mennessä ihan asiallisesti. Hirviporukat tulivat autoilla vastaan. Ravissa oli taas alusta asti normaali. Ravattiin tiellä mutta aika vähiin jäi koska jatkuvasti tuli autoja jostain. Kankailla taas ensin maastoesteet käynnissä yli. Sitten rauhallinen laukkapätkä. Molemmat hepat tuntuivat siltä että vauhtia on. Sitten ravailtiin ja mentiin keskipolkua Hangaksentielle. Alapolkua laukattiin reippaammin takaisinpäin. Siinä Hemppa ihan yllättäen leiskautti kunnon pukin. Onneksi irtaannuin vain ylöspäin ja ratsu löytyi alapuolelta. Pysyin kyydissä eikä enempiä loikkia tullut. En kyllä arvostanut tätä yhtäkään. Totesimme että ei tätä tähän voi jättää ja pitää käydä vielä purkamassa höyryt. Kaveri perässä olisi kuulemma päässyt vielä paljon kovempaakin. Luulin että mentiin jo ihan reippaasti mutta kolmenkympin pintaan. Välissä tasoitettiin hevoset käynnissä.

Uudelle kierrokselle lähdettiin yläreitille. Viimeksi oli muistaakseni kivisempi, nyt oli oikein hyvässä kunnossa. Mutkaisuuden takia ei voinut pahemmin kiihdytellä alkumatkasta. Ajattelin että pidempi laukkapätkä alle saattaa kuitenkin auttaa niiden ylimäärävirtojen kanssa. Kun sitten suorilla pyysin lisää vauhtia niin Hemppa lähti Nissen tapaan pelkällä maiskautuksella. Välillä piti ottaa vähän kiinni kaarteisiin ja suorilla taas eteen. Lopulta Hangaksentie tuli taas aika yllättäen vastaan. Nyt oltiin lähes junaradan ylityspaikassa.

Hemppa jaksoi ihan hyvin mutta kaveriheppa oli läpimärkä. Pysyi kyllä vauhdissa. Nyt huiput näyttivät 44,4 km/h. Jatkettiin käynnissä kotiinpäin ja päästettiin Eni edelle. Hemppa ei pysynyt käyntivauhdissa mukana. Kerrankin näin. Käytiin vielä pieni käyntilenkki hiekkakuopassa. Nyt mäkitreenit jäivät todella maltillisiksi. Loppumatkasta hölköteltiin vielä ravia, siinä mentiin taas edeltä. Käveltiin koko autotiepätkä takaisin tallille että hepat saivat kunnon loppukäynnit.

Reissuun meni noin tunti ja kolme varttia. Sen verran piti keskittyä pukittomuuteen (harjasta pitämiseen) ja pohjiin etten muistanut erikseen nauttia. On ollut parempiakin reissuja.

Tallilla omistaja naureskeli että minä olen ainoa, jonka Hempan pukki yllätti. Tunsin itseni koulukiusaajan äidiksi. Eihän meidän pikku-Hemppa ole koskaan tuhma!

Ongelmia:
iso pukki kesken laukan
vähän väisteli isoja kiviä sivuun

Parannusta:
tuntui ravissa taas heti alusta asti normaalilta
kaasu ja jarru toimivat hienosti
sain pitkin ohjin otettua käynnissä olevaa kaveria ravipätkillä kiinni

Rusinankorvike esteillä

Lauantaille oli taas tarjolla pienryhmäestetunti Aaltokankaalle. En osannut olla menemättä ja kuskeja oli lopulta paikalla samat 4 kuin kaksi viikkoa sitten. Nykyään en juuri tätä isommissa ryhmissä muuten enää ratsasta. Olen tottunut jo liian hyvään. Ratsut vaihtuivat kahdella, samoin ope. Minulle oli jaettu Grini. Hauska päästä testaamaan uusia tulokkaita. Tosin tämäkin on ollut tallilla jo pidempään, mennyt vain itseltäni ohi.

Tarhasta löytyi vähän Rusinan oloinen humma. Vasta tunnin jälkeen tarkastin tammaksi. Hoitaessa kiltti, aavistuksen arka. Estetunnille olympiat ohjat kakkosrenkaissa. Nyt myös tukiremmi oli paikallaan. Lisäksi martingaali. Hummalla oli runsas karvanlähtö ja harja tuntui menevän joka vedolla tukkoon.

Pihalla keli oli niukasti plussalla, maneesissa n. +7°C. Tunsin itseni taas töppöjalaksi kun n. 165 cm korkean ratsun jalustimiin piti laittaa kierteet.

Odotin reippaampaa ratsua mutta käynnissä oli tasainen ja ravissa yllättävän tahdikas. Kulki mieluusti pystypäin aika lyhyellä kaulalla ja yritin saada turpaa vähän alemmas. Ravissa tehtiin kulmiin voltteja. Pullauttelee kuulemma lapoja herkästi ulos. En huomannut mitään erikoista. Ope hämmästeli miten rauhallinen on tänään. Laukat nousivat ihan näppärästi. Vasta ensimmäisen noston jälkeen ope sanoi että saattaa pukittaa nostossa. Ei tehnyt tänään. Laukattiin pääty-ympyröillä puomin yli.

Jossain vaiheessa rupesi kiemurtelemaan pitkien sivujen keskellä ja jumahti käyntiin. Ei irronnut ravia eikä laukkaa. Ope toi raipan avuksi, se auttoi. Myöhemmin samanlaisia käynnistysvaikeuksia rupesi tulemaan lähes joka kerta oman vuoron koittaessa. Ponipohkeet käyttöön ja raipalla muistutus. Silti saattoi olla takkuista.

Alkuun tultiin ympyröillä ristikkoa kaikki kerrallaan useampi kierros. Meni ihan ok. Myöhemmin aloiteltiin monesti laukkaamalla ensin pääty-ympyrällä maapuomin yli. Kivan reippaasti kuitenkin edettiin. Kun rupesin tekemään odotellessa siirtymiä niin liikkeelle lähdöt oman vuoron tullessa paranivat.

Ihan asiallisen paljon ehdittiin tänäänkin loikkia. Esteet eivät nyt alkuun olleet ihan minejä. Pari kertaa tuli alkuun pudotus, koska humma tohotti niin paljon. Jokunen väärä laukka esteiden jälkeen. Suoralle otti muistaakseni kuudesta neljään askelta. Kaareva linja meni joka kerta oikein siististi. Lävistäjän pysty vähän vaihellen. Mutta vaikka meni lujaa niin jarrut toimivat ja tuntui silti olevan hallinnassa. Vain kerran vähän pomppi omiaan kun oltiin hypättävän esteen vieressä muiden hypätessä.

Lopuksi esteet nousivat noin kasikymppiin. Meidän ratkaisu tulla linja neljällä ei kelvannut opelle vaan uudestaan. Viidelläkin onnistui ihan ok. Kaarteessa tuli yllättävän äkkiä kuulolle eikä lävistäjän pystylle rynnännyt yhtään. Oikein nätti hyppy ja laukkakin vaihtui. Viimeinen kaareva meni joka kerta oikein nästisti.

Oikein hauska hevonen. Selässä oli kivan turvallinen olo. Muutenkin käyttäytyi asiallisesti.

Ongelmia:
jokunen pudotus
käynnistysvaikeudet omalle vuorolle
yksi pomppu
vähän jännittyneen oloinen välillä

Parannusta:
kivan reipas
hyppäsi helposti
kaareva linja meni joka kerta siististi

Eteen, eteen

Torstaina jatkettiin Assin kanssa kouluratsastusharjoituksia. Yritin taas hoitaa humman irti mutta kun olin irrottamassa talliloimen takalenkkejä niin livahti käytävän toiselle puolelle kaverin karsinaan. Onneksi antoi siinä kiinni eikä ollut puolta minuuttiakaan omilla teillään. Jatkamme siis kiinnipitoa.

Ehdin taas vain kävellä alle ennen open tuloa. Ravihölkkä ei olisi yhtään hullumpi ajatus. Ei ehkä tarvitsisi opetuksessa lähteä aina ihan alusta. Tosin ehkä vielä hyvä että ope on paikalla ohjaamassa alkukopistelua. Reaktio eteen ja kuski hiljaa. Välillä käynnissä piti kimpaantua että tapahtui jotain. Taivuttelua pitkähköllä ohjalla molempiin suuntiin. Käynti saisi aina edetä alusta asti, ravin voi aloittaa varovaisemmin.

Nyt ei otettu laukkaa alkuun vaan tehtiin alkuverkka pitkän kaavan mukaan. Ensin rauhassa käyntiä, sitten ravia. Ei mitään ihmeempiä kuvioita. Ympyrää asettaen sisään ja ulos. Lopuksi suoraa uraa kunnolla eteen. Parani pikkuhiljaa. Kulmissa vilkkuvat uudet kameravalot (Pixio) jännittivät heppaa ja ovipäässä yritti liirailla metritolkulla sisään.

Välihuilien jälkeen tehtiin päädyssä ympyrän pienennystä. Oikeassa kierroksessa lavat ja humma pullahtelivat seinälle. Enkä meinannut huomata. Kaipasin apuviivoja. Harjoiteltiin myös raipankäyttöä pohkeen taakse. Eipä juuri reagoinut. Kääntäessä piti muistaa rennot kädet eikä saa vetää sisältä.

Ensimmäinen laukannosto oli taas vähän empivä. Yksi askel laukkaa ja raviin. Puoli ympyrää ja pudotus. Puoli ympyrää jumittelua ja liirailua ja arvasin oikein että seinän kohdalla nousee uudestaan. Pudotti vielä puolen kierroksen päästä pois ja kakkasi. Sen jälkeen pysyi laukassa. Ensin oikea kierros ja siinä yritti vähän painaa ohjalle ja nykiä kuskia mukanaan etukenoon. Siirtymää raviin viilattiin vähän muttei hirmuisesti. Tässä myös yksi selkeä harjoittelukohde. Itse piti olla tarpeeksi pystyssä ja raskaana siirtymissä. Keskivartalolla hidastus. Ajatus takanojasta siirtymässä auttoi.

Tehtiin laukoissa myös temponsäätelyä koko uralla. Rennosti eteen ja taas kasaan. Eikä saanut päästää valumaan pitkäksi ja holtittomaksi. Vilkkukulmasta mielellään kiihdytteli pois. Myöhemmin sain suht hyvin säätymään laukassa vain päästämällä eteen. Takaisin tuli vähän hitaasti. Vasen laukka oli taas helpompi. Siirtymiin tuli pari sakkokertaa tähänkin suuntaan.

Loppuravissa oli taas oikein kiva. Ajattelin tahdikasta ja ryhdikästä menoa. Suoralla meinasi vähän vängätä mutta osasin korjata. Lävistäjillä ei kiemurrellut enää juurikaan ja sain rennosti venyttämään askelta. Kiva!

Loppukäynneissä tunnustelin taas istuntaani. Lopuksi tein ääniavuilla tehostettuja siirtymiä seis ja käyntiin. Sakun tapaan ei olisi malttanut seistä. Kun sitten sain hetkeksi pysähdyksiin ja sai jatkaa siitä niin käveli aktiivisemmin. Lopulta kun pysähtyi ääniavusta niin palkkasin tulemalla alas selästä. Maasta otettiin vielä samanlaisia pysähdysharjoituksia taluttaen kun ei ensin meinannut kuunnella.

Lähtiessä oli hieno tähtitaivas. Keli lähti viilenemään plus kympistä alaspäin. Paluumatkalla piti jarruttaa kun kettu juoksi tien yli. Näin myös jäniksen.

Ongelmia:
karkasi karsinasta
ensimmäinen laukannosto oli jumittelua (kakka)

Parannusta:
istuin kuulemma suorempana kuin välillä
jalkani olivat rennompina alhaalla
ei tuntunut kovin pomppuisalta harjoitusravissa
loppuraveissa liikkui oikein kivasti

Nyt vasta tajusin Assin nyky-ympäristöstä puuttuvia asioita, joita ei ole yhtään ikävä:

• mutaiset jalat
• kaviourat

Vaikeita kaarteita

Torstaina oli taas estepäivä Assin kanssa. Nyt mennessä oli jo pilkkopimeää. Keli pilvinen +10 pintaan. Humma oli hierottu pari päivää aiemmin, joten toivottiin vähän kevyempää. Pidettiin sitten puomipäivä. Arvasin ihan oikein ettei ope malta pitää niitä pelkkinä puomeina ja tuli kavaletteja joukkoon.

Karsinassa annoin Assin olla taas irti. Pari kertaa tökki oven auki ja useamman kerran piti pyytää peruuttamaan pois oviaukolta. Sujui kuitenkin helpommin ja ripeämmin kuin aiemmin.

Maneesissa Assi oli alkuun taas käynnissä hidas. Ravissa sama juttu alkuun. Verkkailin niin rauhassa että tehtiin puoliohjatusti laukat. Vain uraa pitkin molempiin suuntiin. Ei yhtä pahaa tappelua nostoista kuin yleensä mutta muutaman yrityksen vaati että laukka löytyi. Nyt taidettiin jo tässä vaiheessa jäädä keskenämme maneesiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahdeksikolla kolmen ravipuomin yli radan poikki. Molemmissa kierroksissa Assi valui puomeilla vasemmalle. Kun lähdettiin vasemmalle niin ei ollut niin paha. Mutta oikealle lähtiessä meni huojumiseksi. Vetosuunta tuntui olevan vasempaan ja joka toisella askeleella mentiin oikealle ja joka toisella vasemmalle. Ei hyvä. Takajalat mukaan, aktiivista menoa mutta ei kiireistä.

Välissä taidettiin vain laukata soikiolla. Ope kaipasi vähän napakampaa tuntumaa, en oikein osannut. Jalasta eteen, joka askel pitää ratsastaa. Kerroin myöhemmin että ollaan koulutunneilla harjoiteltu juuri päinvastaista. Kun ope vähän suhisi takana niin löytyi parempi kaasu. Luontaisesti Assi jäi vähän rauhalliseksi.

Mitään kummempia valmistelutehtäviä ei taidettu tulla vaan lopputunti loikittiin erilaisilla kuviolla  etäisesti ns. kulmissa olleita kavaletteja. Molemmissa päissä oli noin kuuden laukan kaari väliin. Kentän keskellä olevat ravipuomit menivät kasaksi. Alkuun Assi pudotteli laukasta jokusen kerran raville.

Sopiva laukka oli hankala juttu. Samoin sopiva reitti. Herkästi lipsahti seitsemäskin askel ja tästä saatiin useampia sakkokierroksia. Kun Assi tuntui laukkaavan skarpisti keula kevyenä niin olikin liian hidas. Tämän päivän erikoisuutena en meinannut yhtään nähdä paikkoja kavaleteille. Välillä tulivat syliin asti ennen kuin tajusin että läheltä vai kaukaa. Kaarteen jälkimmäiselle näin paikan paremmin. Vasen laukka kuljetti pidemmälle kuin oikea. Vähän valuttiin ulkoreunaan mutta positiivista että tunnin aikana vain yksi väärä laukka.

Assi heräsi pikkuhiljaa liikkeelle. Ei ollut lennokas mutta eteni itse. Ei tarvinnut patistella. Toinen positiivinen asia että kun puomikasan yli tehtiin vaihtoja niin onnistuttiin 100 %, suunnasta riippumatta. Jes! Vähän kyllä ylivarmistelin mutta näemmä se kerrankin auttoi.

Nyt pysyttiin paremmin aikataulussa eikä mennyt koko yötä. Loppuravit Assi aloitti ensin hypähtämällä omin luvin raville. Sitten kiihdytteli alkuun. Sen jälkeen tasoittui taas sangen kivaksi, tahdikkaaksi, tasaiseksi ja taipuisaksi. Tähän olisin voinut ottaa vielä vähän täsmällisempää opetusta.

Odotin tältä tunnilta lempipuuhaani pikkuhinkuttelua. Silti tuntui että jäin ongelmieni kanssa vähän yksin. Ei tullut ahaa-elämyksiä, enemmän hämmennystä. Tahtoisin ratsastaa vielä pykälää hevosmyönteisemmin. Tänään Assia patisteltiin mielestäni taas vähän liikaa. Se ainakin selvisi että kaarreratsastukseen tarvitsee lisää treeniä.

Ongelmia:
kädet tulivat kipeiksi (makasi välillä ohjilla vaikka yritin keventää)
en nähnyt paikkoja kavaleteille
pari kakkahidastusta
pudotti jokusen kerran laukkoja pois
hämmennyin opettajien keskenään erilaisista ohjeista
raipasta tuli yksi pikkupukkivaihto

Parannusta:
vain yksi väärä laukka koko tunnin aikana
lopputunnista laukka nousi käynnistäkin
kaikki vaihdot puomikasalla
lopuksi liikkui patistelematta
loppuraveissa sangen hyvä

Muutosta on tapahtunut

Tiistaina jatkuivat taas Riitan koulutunnit Heponiityssä. Sinne siis. Ratsukseni sain kivasti taas Sakun. Humma oli tallissa ja sangen hikimärkänä. Pihalla +8°C, toppaliivi jäi itselleni päälle maneesiin. Oli vähän lämmin mutta selvisin enkä tunnin jälkeen jäätynyt.

Tämä tunti pyörittiin lähinnä keskiympyrällä, 6 ratsukkoa. Alkuun tehtiin siitä lyhyitä lävistäjiä pitkän sivun keskeltä ristikkäiseen viimeiseen kirjaimeen. Käyntiä ja ravia, vähän siirtymiä. Päivän teemana oli asetus ja sitä kautta rento hevonen. Leukaperien pitää olla rentoina eikä kaula saa mennä pökkelöksi. Ensin löi tyhjää mutta pienellä johdattelulla nuo palautuivat mieleeni. Tänään ei tehty mitään kovin täsmäohjattua vaan ympyrällä sai asetella ja tunnustella melko vapaasti. En saanut hirveästi ohjeita, mutta juuri riittävästi. Enemmän tuli kehuja että hyvin menee ja hyvältä näyttää. Jes!

Kummasti vaan tänäänkin ne kommentit ja open katse saivat tsemppaamaan vielä vähän enemmän. Muistin myös kuunnella Sakua. Tein jo alkuun asetuksia nostamalla sisäohjaa. Mutta kun ope mainitsi siitä erikseen niin sen jälkeen Saku parani. Alkutunnista yritti makoilla enemmän vasemmassa ohjassa. Peräänannot ja kehut piti tehdä ulkoa. Oikeassa kierroksessa refleksini halusi myödätä pikemminkin oikeasta ohjasta. Kertaalleen tuli sanomista että pitää varoa ettei sisäkäsi painu alas. Parani siitä ja Saku tasoittui paremmin kahden ohjan tuntumalle. Vasen kierros oli alusta asti helpompi.

Yllättäen ravi sujui ensi metreistä asti rennosti, sangen pyöreästi ja kuuliaisesti. Asettamisen lisäksi tunsin pientä lavan karkailua ja yritin puuttua siihen samalla. Reaktion saaminen on tärkeämpää kuin se, millä voimakkuudella apuja käyttää. Ope puhui myös tuntumasta suuhun. Sen pitäisi olla samalla lailla jäntevä ja lempeä kuin miten pitäisi tärkeää ihmistä kädestä kiinni. Kun ope puhui siitä ettei sitä tärkeää ihmistäkään puristeta niin että se parkuu tuskasta niin tyrskähdin spontaanisti. Näillä tunneilla pysyn ihanan hyvällä tuulella! Mennessä oli enemmän sellainen olo kuin olisi menossa kuumakivihoitoon kuin ratsastustunnille.

Laukkoja tehtiin nostoina ravista pääty-ympyröillä. Kaikista pyynnöistäni laukat eivät nousseet mutta ravi oli tässä vaiheessa todella hyvää. Sain istuttua painavasti ja rennosti takana. Saku oli keveänä ja aktiivisena kahden ohjan tuntumalla. Kun muistin tehdä puolipidätteet huolella enkä hätäillyt nostoja niin laukkakin tuli. Yhä olisin voinut keskittyä itse nostoon enemmän. Yritin ajatella asetusta sisään. Osa laukoista oli hyviä, osa vähemmän hyviä. Ope ehdotti että voisin pelkän rennon noston lisäksi ajatella nostoon myös vähän lisää aktiivisuutta. Osasin toteuttaa.

Loppuun ei tehty kuin lyhyt ravipätkä. Siitä käytiin ja seis ja pitkät ohjat. Piti malttaa seistä. Hetken jälkeen Saku rupesi ehdottelemaan käyntiä ja uudestaan pysäytin ja myötäsin, pysäytin ja myötäsin. Lopulta seisoi taas. Sitten pitkät loppukäynnit. Sakulle kuulemma olisi ollut hevosena helpompaa jos heti ensimmäisestä hetken seisomisesta olisi palkittu loppukäynneillä. Sille kun paikallaan seisominen on ponnistus.

Olipa kiva tunti. Saku toimi läpi tunnin oikein kivasti. Mieleen tuli oppi että jos teet aina kaiken kuten ennenkin niin saat aina saman lopputuloksen. Jos et muuta mitään niin vuoden päästä ratsastat samoin kuin nyt. Pari vuotta täälläkin on treenattu ja tuntuu siltä että kyllä tässä jotain edistystä on tapahtunut.

Tallissakin Saku on nykyään helpompi käsitellä. En tiedä että onko auktoriteettini parantunut vai onko heppa tasoittunut iän myötä (nyt 10 v). Kun otan suitset pois niin ei lähde enää hääräilemään ympäriinsä vaan seisoo nätisti aloillaan. Korkeintaan kääntää vähän päätä. Kun olin valmis ja odoteltiin muita niin rapsuttelin Sakua. Lopulta humma rupesi hoitamaan takaisin ja siinä olin vähän arka. En tiedä kuinka väkivaltaista rapsutusta on luvassa. Vähän annoin nyplätä mutta huomasi kyllä kavahteluni.

Ongelmia:
alkuun roikkui vähän vasemmassa ohjassa
satulavyö jäi kuitenkin vähän löysälle
vasen laukka oli vaikeampi
ihan kaikki nostoyritykset eivät tuoneet laukkaa

Parannusta:
sangen kevyt ja tasainen läpi tunnin
liian pitkistä ohjista tai matalista käsistä ei tullut sanomista
sain ravissa istuttua hyvin

Valjakkoajon peruskurssilla, tunnit 1 ja 2

Sunnuntaina lähdettiin työporukan kanssa Loimaalle hakemaan valjakkoajon perusteita Loimihaasta. Ensin saimme opastuksen kärryihin (vaunuiksi niitä taidettiin kutsua) ja muuhun. Uusia asioita tuli paljon ja jossain vaiheessa piti jo ruveta hillitsemään omaa kyselyäni. Vähän samoja juttuja kuin ratsastuksessa mutta paljon muutakin. Kelin piti olla syksyisen lämmin mutta aika kylmältä tuntui vaikka paistoi aurinko.

Lopulta päästiin itse asiaan ja meille näytettiin valjastus. Taas vähän erilaista kuin ravureilla. Mäkivyö, rintaremmi, vetoliinat, häntäremmi, erilaiset kuolaimet, pitkät ohjat, aisat, vetokarttu, suitsien silmälaput. Aika paljon uusia juttuja. Ensin hypättiin piensuokkiori Havun kyytiin ja ope ohjasti ensin esimerkkikierroksen radalla. Seuraavana ohjaksiin laitettiin minut. Käynnissä oli vähän kiemurtelua ja humma katseli mieluummin vasemmalle. Lähti äänikäskyllä raville. Terävillä suhinoilla lisäsi vauhtia ja maiskautuksillakin teki jotain. Käyntiin myös äänikäskyllä, ohjia piti käyttää vasta jos ei reagoi ääneen. Raippa (tässä lajissa piiska, pituutta enemmän kuin kouluraipalla, vähemmän kuin juoksutusraipalla, nettikauppa sanoo mittavaihtoehdoiksi 150 - 180 cm) piti pitää kädessä mutta tällä herkällä hummalla suositeltiin vahvasti että sitä ei käytä.

Tästä kuvakulmasta aloitettiin käytännön perehdytys.
©minä

Kuvasin pikkupätkän kyydistä ennen kuin meitä päästettiin ohjaksiin:


Ja ihan samoin kuin ratsastuksessa niin oman kropan ryhdikkyys heijastui hevoseen. Jännitin käsiäni, käytin yläkroppaani vähän arasti enkä aina tiennyt mitä olen pyytämässä. Ohjat tuppasi tässäkin olemaan vähän turhan pitkinä. Olinko kierroksen vai kaksi puikoissa ja sitten vaihdettiin taas kuskia. Kolmas kuski tuli Jussin vaunuista ja minä lähdin viimeiseksi kierrokseksi Jussin kyytiin.

Iltapäivällä oppilaat laitettiin valjastamaan itse. Haaveilin pienestä ja rivakasta hepasta tarkkuusajoon. Rafu vietiin ekana, joten Havu oli hyvä valinta. Vasta harjatessa tajusin kuinka pieni se onkaan, kuulemma 138 cm. Suomenhevonen! Suitsiminen oli jo vähän vaikeaa niin alas. Selvittiin ihan yllättävän hyvin ja ripeästi. Vaunujen kiinnitykseen saatiin täsmäapua ja sekin sujui jo yllättävän näppärästi. Sitten kaveri kuskipukille ja kaksin liikkeelle. Nyt suuntana valjakkokenttä, olikohan sillä kokoa 40 x 100 m.

Ensin groomihommissa.
©Taina

©Taina

Ensin kaveri tosiaan hoiti oman osuutensa ja sitten minä saman. Ensin vähän käyntiä ja heppaa (meinaan jatkuvasti puhua ratsusta) tuntumalle. Pujottelin jo tässä ohimennen muutamat tötterövälit. Tuntui vaikealta kun kiemursi. Ravissa homma onneksi oli helpompaa. Ohjautui ihan hyvin eikä enää juuri kiemurtanut. Volttailin vähän ja tein muutamia siirtymiä ja temponvaihteluita. Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut joku asioista tietävä vielä kyselymatkan päässä.

Groomin yksityisyys suojattu.
©Taina

Tultiin 12 portin pujottelurata ravissa. En jaksanut tulla ensin käynnissä kun reitti oli jo tuttu. Meni ihan ok ja tasaista vauhtia. Olisin voinut mennä vähän lujempaakin mutta ei hepo erityisemmin syttynyt. Kaksi kierrosta ja sitten käveltiin väliin. Lopuksi huikkasivat että tule vielä kerran ja niin ravailtiin rata vielä kolmannen kerran. Pari kertaa matkan varrella heppa siirtyi omia aikojaan käyntiin. En tiedä mitä tein väärin. Kapeat tötterövälit eivät ravissa tuntuneet enää pahoilta vaikkei siellä hirveästi ylimääräsenttejä ollutkaan. Se jäi kysymättä että kuinka paljon kapeampia välit ovat kisoissa. Eikä meillä ollut kisapalloja käytössä merkkaamassa virhepisteitä tötteriden täräyttelystä.

Sitten hepo takaisin talliin. Sain ajaa sisään ja hyvin meni. Purkaminenkin meni sukkelasti.

Ensimmäisen (eli aamun) tunnin jälkeen oli sellainen olo että olisi päässyt talutusratsastukseen. Nyt tuntui siltä että sai kokeilla ilman taluttajaa ja vähän ravia. Oikea kevennys vielä hakusessa. Ja itseni tuntien niin olisi tietysti ollut kiva päästä laukkaamaan nyt jo. Jostain syystä kuvittelin ettei kärryjen kanssa voi laukata mutta laukkahan se kisavauhti näiden kanssa on.

Ongelmia:
kiemurtelu käynnissä
en ihan oppinut apuja
vaihtoi muutaman kerran askellajia itsekseen

Parannusta:
ohjautui yllättävän hyvin
valjastus ei ollut niin vaikeaa kun pelkäsin

Villistä tasaisempaan Enjalan maastoesteillä

Vuoden 2018 maastoestekausi rupesi olemaan loppusuoralla. Enjalaan saatiin kuitenkin 6 hengen porukka kasaan ja kelikin oli oikein hyvä. Tosin ihan ennusteiden lupaamaa +17°C auringonpaistetta ei saatu mutta pilvinen lähempänä +15°C kuitenkin.

Ratsuksi minulle oli jaettu Masi. Karsinasta ei löytynyt onneksi isoa turvaruunaa vaan voikko pikkumöhkön näköinen 7 v nuorikko. Ovilapun mukaan he A, re 100 cm. Ei se kovin pieni tai möhkö ollutkaan, n. 160 cm. Hoitaessa oikein kiltti. Suuhun yhdistelmä suoraa kumikuolainta ja olympiaa vikoissa renkaissa. Ehkä sille on joku omakin nimi?

©Jaska

Hypättiin kentällä kyytiin. Saatiin noshoutit. Pitkin ohjin käynnissä ja vielä tuntumallakin sujui ihan ok. Mutta kun kävi käsky raviin niin humma jämähti aloilleen ja rupesi poikittelemaan. Pohjekopsuttelusta tuli pieniä pukkeja. Juuri tässä vaiheessa ope kävi jossain kulman takana ja heti tuli kova ikävä. Muut ehtivät ravata kierroksen tai pari ennen kuin ruvettiin saamaan ohjeita. Siihen asti juntturoimme käynnissä ja paikallaan pyörien hyvin etäisesti haluamiini suuntiin.

Lonkkani kuulemma jarruttaa menoa liikaa ja pakarakin saattaa olla jännittynyt. Puhuttiinkohan reisistäkin? Ohjaa enemmän pois, jalat irti. Raipalla kevyesti kaulalle kunnes lähtee raviin. Tämä auttoi parhaiten. Tosin useampi stoppi tuli yhä. Sitten piti jäädä kevyeen istuntaan. Muualla toimi ok kun yritin olla tekemättä juuri mitään mutta tuntui että aina tyssäsi samaan kohtaan kenttää. En ehtinyt päästä tästä jyvälle kun järjestäydyttiin jo osastoon ja lähdettiin maastoon. Tässä vaiheessa ei ollut kovin luottavainen olo. Miten voin hypätä maastoesteitä hevosella, jota en saa raviin?

Käveltiin polkua kulman taakse pellolle. Esteitä polulla oli neljä pientä. Pystylaatikot lime ja beige, kapean pystyn näköinen puomieste ja viimeisenä laatikot. Korkeutta jotain 60 cm pintaan jos sitäkään. Porukka laitettiin laitumelle kävelemään ja hyrrättiin odotellessa ympyrällä käynnissä. Oma suoritusvuoroni oli neljäntenä.

Ensimmäisellä kierroksella hypättiin pienet pystylaatikot ensin kohti tallia ja sitten takaisinpäin, 4 hyppyä siis. Masi oli vähän epätasainen. Nosti kuitenkin laukan ja loikki esteet. Jälkimmäisen jälkeen vähän kiihdytti tallia kohti. Kun käänsin takaisin kohti kavereita niin ehdotti pikapyörähdystä. Raippa jäi vasempaan käteen ja ensimmäisestä esteestä valuttiin ohi. Hummalla oli vähän omiakin kierroksia. Taisi vielä joitakin pyörähdyksiä yrittää, tässä ei ehkä vielä pukittanut. Uudella yrityksellä selvittiin esteistä yli.

Jaska videoi ensimmäisen hyppykierroksemme:


Seuraavalla kierroksella tultiin sama alku ja takaisin hypättiin kaikki 4. Eli piti laukata kavereista ohi. Alku meni nyt paremmin mutta pystyesteen jälkeen portin kohdalla Masa vetäisi kunnon yllätyspukin. Yläkroppani kävi kaulalla ja leuka ja vasen nyrkki ottivat vähän osumaa hepasta. Ei lähdetty edes yrittämään viimeistä estettä tästä suoraan vaan käveltiin sen luo ja taakse. Sitten uudella yrityksellä kaksi vikaa. Vähän taisi empiä mutta molemmista yli. Taas taisi ehdottaa myös pikapaluuta kavereiden luo.

Ei lähdetty tekemään mitään uutta vaan tultiin samanlainen kierros uudestaan. Nyt rupesi menemään jo paremmin. Ei vieläkään täyttä luottamusta ratsuun mutta mentiin laukassa esteiden yli ja vaihdettiin suunta rauhassa ilman lisäliikkeitä. Takaisin pystylaatikot tasaisesti, pysty yhä vähän juureen ja sen jälkeen tuli taas jotain lisäkiemuraa. En muista tuliko pieni pukkikin. Vauhti hyytyi ja tuli kiemuraa. Sain kuitenkin jatkettua tästä suoraan ja laatikko meni paremmin. Kivasti meno kuitenkin sujuvoitui jatkuvasti.

Viimeinen laatikko. ©Jaska

Edellisellä kierroksella luulin että pukki tuli omasta olemisestani hypyssä. Jälkimmäisellä kierroksella päädyin siihen että se oli Masin omaa jukurointia kavereiden luokse. Ope kommentoi että Masi oli tuhma. Minä iloitsin uusista supergrippihousuistani (Aiver), jotka pitivät minut satulassa.

Aika loppui eikä ehditty tulla enää enempää. Vähän harmi, sillä veikkaan että tämän jälkeen olisi ruvennut helpottamaan. Vähän pidempi aika olisi ollut hyvä. Ei ainakaan ollut tylsää kun kuudesta hepasta viisi kielteli ja kuudeskin vähän yritti. Omaan olemiseeni asti ei ohjeissa oikein päästy. Kommentti oli että ratsastin hyvin. Henkilökunta oli ystävällistä ja talli siisti. Maneesi hieno ja tilava (käytiin lähtiessä kurkkaamassa). 45 euroa oli silti vähän rajamailla että oliko paljon tästä. Hinnaston mukaan hinta nousisi aika maltillisesti ryhmäkoon pienentyessä, joten vaikka 59 e kolmen hengen ryhmästä olisi varmasti paremmin vastinetta rahalle. Tai ylipäänsä jos onnistuisi vaikka 1,5 tunnin tunti. Nyt tosiaan vakiotunnit pyörivät samaan aikaan, joten ratsujamme oli edellisellä ja seuraavalla tunnilla. Pitänee käydä ensi kesänä uudestaan. Maastoesteitäkin jäi vielä useampi hyppäämättä.

Ongelmia:
en saanut heppaa kentällä kunnolla raviin
humma ehdotteli suunnanvaihtopikapyörähdyksiä
pari pukkia
yksi ohimeno

Parannusta:
tasoittui kovasti loppua kohti
pysyin kyydissä
ei jännittänyt kovin pahasti, sopivan jännää

ParemmAssi

Seuraavana päivänä jatkettiin Assin kanssa kouluratsastuksella. Taas tamma tuntui tallissa kivan rauhalliselta. Maneesissa oli eiliseen tapaan hyvin rauhallinen.

Aloitettiin samaan tapaan sangen pitkällä ohjalla käynnissä volttikahdeksikoilla. Vahdi reitti, muista taivuttaa vielä huolellisemmin. Älä jää puristamaan tai pitämään. Harjoiteltiin ns. ponipohkeiden käyttöä. Ei pientä hieromista vaan nostetaan jalat irti ja pudotetaan kylkiin. Siten ne ovat heti alhaalla rennot. Oli aika vaikeaa.

Ravissa hölköttelin ensin hetken ympäriinsä, sitten ympyröitiin keventäen sekä harjoitusravissa. Laukka piti nostaa ohimennen mutta eihän se sieltä tullut vaan jumi. Kuski ja ratsu saivat tavalliseen tapaan sakoksi pari kierrosta siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Sitten nousi laukkakin. Pyöräyteltiin pääty-ympyrä myötälaukassa ja lennosta keskiympyrä vastalaukassa. Pari rikkoa tuli mutta niistä selvittiin nopeasti. Ope kannusti että uskalla tehdä virheitä. Oikeassa laukassa tehtiin myötälaukka keskiympyrällä ja jo se tuntui hankalammalta kuin vasen vastalaukkana. Piti kuitenkin vastalaukan pääty-ympyrällä muttei ollut kovin suora tai tasapainoinen. Kahdeksikkoa tähänkin suuntaan useampi kierros. Kokeiltiin myös kuskin jalkojen nostoa kokonaan irti. Alkuun Assi hämmentyi ja hidasti. Myöhemmin opin etten voi varmistella laukassa pysymistä ja Assi laukkaa paremmin jos en häiritse tarpeettomasti pohkeilla.

Tauon jälkeen jäätiin peilipäätyyn neliölle. Ensin käynnissä. Sitten käynnistä laukannostoja ja siirtymiä takaisin käyntiin. Kuskin piti istua alassiirtymät painavana penkissä. Aina välillä meinasi unohtua. Assi suoritti yhä vähän vaihtelevasti. Ensimmäisillä pyynnöillä ei laukkaa tullut. Parilla toistolla parani. Osa siirtymistä alas oli kelvollisia, osa tuli enemmän lavoille. Harjoiteltiin taas raippamerkkiä juuri käyntiin siirtyessä.

Lopulta jäätiin laukkaan ja kulmat sai pyöristää ympyräksi. Seinille ei saanut silti valua. Kummasti sinne päätyi jos ei skarpannut. Ensin vasen kierros. Ja kun lähdettiin kokoamaan laukkaa mutta pidettiin se yhä aktiivisena niin lopulta irtosi oikein makeaa menoa. Assi oli kevyt, Assiksi lyhyt ja aktiivinen. Kuskilla oli aika hangonkeksinaama kun vaihdettiin suuntaa.

Oikeassa kierroksessa aloitettiin samoin käynnissä neliöllä. Piti ajatella kulmissa takaosakäännöstä. Ja sitten takaset meinasivat luisua ulos. Ajattelin perää sisään ja vähän sulkumaista asentoa kulmiin. Kuulemma parani.

Tähänkään kierrokseen ensimmäinen laukannosto ei onnistunut sulavasti. Kyllä siitä lopulta päästiin laukkaan. Siirtymiä laukan ja käynnin välillä. Myöhemmät laukat nousivat taas hassusti. Sisäpohje kiinni. Älä purista liikaa äläkä hätäile. Laukka tuli useamman sekunnin viiveellä. Ainakin kerran molemmissa kierroksissa.

Lopulta jäätiin myös oikeaan laukkaan. Käännä huolellisesti lapoja sisään. Ei saa valua seinille. Nyt meni vielä herkemmin jos en skarpannut. Ja välillä unohduin ajelehtimaan jos mietin liiaksi muita asioita. Jalat irti, lavat kääntyvät. Raippa aktivoi laukkaa. Oikea ei edelleenkään ollut yhtään niin hyvä kuin vasen mutta tämähän se sitä hyödyllistä on. Laukan jälkeen ravissa makasi ihan tosissaan käsillä ja meni hetki että sain kohoteltua sieltä kevyemmäksi.

Loppuraveihin tasoittui oikein hyväksi. Alkukiiruhtaminen oli maltillista ja tasoittui kevyeksi ja tasapainoon. Sai taivuteltua ja molemmissa kierroksissa oli kevyt ja rento. Eikä mitään nykimistä. Jes! Paras tähän asti!

Ongelmia:
Assi oli alkuun taas hidas
oikeaa kättä piti välillä kääntää pystyyn
pohkeeni varmistelivat kaikesta huolimatta vähän liikaa
laukat nousivat taas hassusti laittamalla sisäpohje kiinni ja odottamalla

Parannusta:
ope sai minun pysymään ihanan rentona ja hyväntuulisena
vasen laukka oli todella hyvä
loppuraveissa todella hyvä

TahmAssi

Keskiviikkona oli tämän viikon hyppypäivä Assin kanssa. Nyt oli hämärää jo tallille mennessä. Tallissa humma vaikutti oikein hyväntuuliselta. Maneesissa tarpeettoman rauhalliselta. Edellinen tunti oli vielä menossa, joten aloitin kaikessa rauhassa. Ope kasasi esteitä. Alkuun tuntui vähän ahtaalta ja vasta ihan loppumetreillä jäätiin keskenämme maneesiin.

Assi mateli käynnissä, sitten ravissa. Yritin huijata antamalla tässä välissä hetkeksi pitkät ohjat. Ei auttanut. Raviin sai patistella ja jumitteli ennen kun päästiin laukkaan. Onneksi laukoissa heräsi. Pyörittelin ensin uraa pitkin myötälaukassa ja parit ympyrät, sitten lävistäjän kautta vastalaukkaan. Vasen vastalaukkana toimi hyvin. Oikeaa vaihtoi oven päässä lennossa pois tai ristille. Toisessa päässä pysyi hyvin. Suorilla irtosi ihan mukavasti eteen.

Ope oli sitä mieltä että vastalaukan voisi jättää verkasta pois, sillä sitä pitäisi tehdä vertyneellä hevosella kootummin. En allekirjoita mukisematta.

Tehtävät aloitettiin puomilinjalla. Puomeja oli päädyissä ravipuomit ja keskellä käyntipuomit. Ravipuomien päälle tehtiin voltti eli tuli kaksi ylitystä. Assi ei kuunnellut yhtään vaan hääräsi omiaan. Hidasteli tai juoksi alta. Onneksi parani pikkuhiljaa. Ope oli aika vaativaisella tuulella enkä osannut toteuttaa kaikkia toiveita. Käsiä edemmäs ja lähemmäs suuta. Tuntui että kädet loppuvat kesken. Hepan keula piti pitää ylhäällä ja vahtia ettei juokse alta. Tiivis tuntuma suuhun, sai kuulemma tuntua painetta. Minä pohdin että jos toteutan open toiveet niin Assi hermostuu ja sitten ei toimi mikään. Onneksi toistot auttoivat. Käyntipuomien ylitys oli kuitenkin yhä vähän velttoa ja ravisiirtymä kuin sukkulan lähtö.

Esteitä tultiin linjan päädyistä ensin yksitellen soikiolla ja ympyrällä kavaletti perään. Useampi kierros. Oikeassa kierroksessa ensin. Pysty oli kavaletin kanssa samoissa korkeuksissa jos sitäkään. Piti sujua vähän tasaisemmin eteen. Vasen kierros tehtiin takapäädyssä. Hypyn jälkeen Assi kavahti sivulle ja pudotin toisen jalustimeni. Parkkipaikalta taisi kuulua jotain ääniä. Seuraavalla kierroksella sama juttu eikä humma halunnut mennä päätyyn asti. Kun parkkipaikka tyhjeni niin Assi rupesi taas käyttäytymään normaalisti.

Tultiin vielä okserikin yksikseen ellipsillä molemmista suunnista. Ensimmäisellä ylityksellä vietti hypyssä todella vahvasti sivuun. Muualla sai herätellä eteen että tultiin esteelle hyvin. Korkeutta ei ollut paljoa mutta pituutta varmaan saman verran.

Tultiin vielä oikeassa kierroksessa okseri ja pysty ennen kuin päästiin hyppäämään kaikki esteet putkeen. Ope sanoi välit mutta ehdin unohtaa. Ehkä 13 tai 14 metriä? Ensin vähän ahdas 4. Seuraavalla kerralla jäädyin täysin ja odotin kolmea. Tuli vielä ahtaampi 4. Sain sitten kunnon pohjustusohjeet ennen koko linjaa. Nyt ei tullut jäätymiä ja halutut 4 ja 4 tulivat ihan hyvin. Vasemmassa kierroksessa oli ahtaampaa ja jälkimmäiseen väliin piti pidättää tosissaan. Oikea kierros oli tasaisempi. Vasemmassa tultiin paremmin suoraan. Oikeassa lopetettiin muistaakseni joka kerta väärään laukkaan.

Lopulta esteitä vähän nostettiin (alle 80 cm kuitenkin) ja tultiin 3 ja 3. Vihdoin otettiin ensin vasen kierros, tähän asti aloitettiin aina oikealla. Aika vaihtelevia suorituksia. Odotin neljättä mutta Assi roikaisi kaukaa kolmeen. Ohjat putosivat ja tuli kiemuraa, Assi oli menossa ohi. Sain kuitenkin ohjattua vielä viimeisellekin esteelle. Kun tultiin reippaammin sisään niin meni ihan sujuvasti. Oikeassa kierroksessa laukka nousi vihdoin nätisti. Ensimmäisellä kerralla humma ei ihan edennyt ja piti ratsastaa väleissä eteen. Sen jälkeen yritettiin tulla sujuvammin mutta ekalle tuli aina lähelle, eka väli jäi pitkäksi, loikkasi okserin kaukaa ja meni aika kiitoa toisen välin. Ja yhä väärässä laukassa alas. Pari toistokertaa eivät tuoneet parannusta. Oltaisiin tarvittu jotain konkreettisempaa alkukaarteen avuksi. Tai enkä maalinjaa kauemmas esteestä? Nyt lopulta jätettiin siihen ja todettiin että ihan hyvä kuitenkin.

Käyntipätkän jälkeen loppuraveissa meinasi taas kiitää. Mutta kun sain haltuun, pidin raameissa, kevensin pienesti tahdin ja vahdin jokaisen askeleen niin tuli sangen hyväksi molempiin suuntiin. Eikä tullut kovin paljon lipeämisiä puolin ja toisin. Päästin käyntiin ennen kuin lähti kiihtymään.

Ongelmia:
alkuun oli hidas
laukannostot
rikkoi vastalaukat alkuverkassa pois
kakkajumi
säikkyi peilipäädyssä pari kertaa
vääriä laukkoja linjan jälkeen (oikeassa vasen)
piti lyhentää ohjia ja siirtää käsiä eteenpäin, oli hankalaa

Parannusta:
heräsi liikkeelle
lähti rohkeasti hyppyihin kauempaakin
ei kieltoja

Rakkaita hevosia ja hyviä ratoja

Sunnuntaina Tallinmäellä oli vuoden viimeiset estekisat. Luokiksi Hempan kanssa valikoituivat sangen helposti 80 ja 90 cm. Tarjolla oli myös metri muttei siihen tullut yhtään osallistujaa.

Keli parani eilisestä kivasti ja paistoi aurinko. +6°C. Kenttä oli vähän kuivunut. Ei ollut enää rapamöyhö vaan vain kostea möyhö.

Tällä kertaa ei tarvinnut osallistua talkoiluun, kommentti oli että ole kerrankin kotona. Ihanaa! Tulin paikalle noin tuntia ennen oman luokan arvioitua alkamisaikaa. Siitä oltiin vielä reilu parikymmentä minuuttia myöhässä.

©Anu

Hemppa oli nakuna pihalla muttei ollut mutainen kuin jaloista ja hännästä. Yritin putsata häntää sienellä ja showshinella. Olisi kuitenkin tarvinnut vähintään ämpäripesun. Liukuvärjäys mustasta vaaleanharmaaseen. Muodikasta.

Kävin kävelemässä radan ensin 70-luokan kävelyssä. Olin vähän vanavedessä kuuntelemassa koutsausta. Ensimmäinen oikoreitti kutoselle ei välttämättä nopeuta. Toisessa sujuva käännös esteen 11 sisäpuolelta. Kolmannessa lähde kääntämään kun takajalat ovat ysin jälkeen maassa.

Ratapiirros. Molemmissa luokissa sama.

Puunasin Hempan ja vaihdoin omat kamppeeni. Päätin lopulta käydä kävelemässä radan vielä uudestaan 80-luokan kävelyssä. Nyt yritin keskittyä siihen että muistan minne pitää mennä. En kävellyt reunoja myöten mutta löin suunnitelmat lukkoon. Samalla kuulin että poisjääntien takia jätetään kolmas verkkaryhmä pois ja tullaankin jo toiseen verkkaryhmään. Aika haipakkaa siis ratsu kuntoon ja pihalle kävelemään. Ehdittiin kuitenkin hyvin. Samalla tuli katsottua miten ensimmäinen verkkaryhmä ratsasti radan. Yritin vähän herätellä ja taivutella Hemppaa mutta ei voi puhua työstämisestä. Vasen lapa tuntui taas tarvitsevan kohottelua.

Kun päästiin aitoihin niin verkka tavalliseen tapaan. Yleisöä oli useammassa kohdassa kenttää aidan ulkopuolella ja pyysin olemaan tekemättä äkkiliikkeitä kun ollaan kohdalla. Vähän Hemppa jännitti myös tuomarikulman liikettä.

©Juuli Heikkilä

Ravi oli alusta asti puhdasta ja sujuvaa. Tein temponmuutoksia, laukassa ympyröitä ja myöhemmin voltteja. Kävin näyttämässä esteet muttei Hemppaa kiinnostanut. Verkkahyppyjä tultiin noin 5. Ihan siistiä. Lopuksi muistin kokeilla myös tiukat käännökset ("piruettivoltit") molempiin suuntiin. Kulki yllätävän hyvin.

©Juuli Heikkilä

Meidän hyppyvuoromme oli porukan viimeisenä ja ope antoi ohjeeksi pitää hepan liikkeellä ettei ehdi kangistua tms. Vähän hankalaa se oli muiden hypätessä. Muutama käyntivoltti kulmassa ja suorittajan vaihtuessa pari raviaskelta. Oman vuoron koittaessa ensin ravilla liikkeelle, laukassa kunnon spurtti pitkälle sivulle ja ympyrä päätyyn. Sitten vasta aloitus.

©Juuli Heikkilä

80-rata alkoi ihan hyvällä hypyllä mutta laukka jäi vaihtumatta. Ykkösvaiheessa ei ollut vielä kiirettä, joten korjasin ravin kautta. Samalla sain ns. tuoreen alun kakkoselle ja ryhdikkään hypyn siitä yli. Linjojen askelia en laskenut. Hemppa lasketteli sujuvaa laukkaa ja minä huolehdin paikoista. Kuunteli hyvin ja oli sopivasti menossa. Reitit menivät suunnitelmien mukaan. Seiskalta kasille yllättävän sujuvasti ja tiukka kaarros kympillekin ilman sakkausta. Nollilla maaliin. Nyt katselin ettei mennä liian lähelle yleisöä. Vähän tuntui pomppuisalta.

Hannakaisa kuvasi ratamme:


Ei mielestäni oltu superripeitä mutta aika riitti luokan voittoon. Onneksi ensimmäisenä kunniakierrokselle lähteminen ei aiheuta samalla lailla poukkoilua kuin kavereiden perään meneminen. Ratahenkilökunta esteen kimpussa kuitenkin arvelutti hummaa ja vaihtoi laukan vääräksi. Korjasin myöhemmin vielä myötäiseksi kun loput hepat eivät olleet enää niskassa.

©Juuli Heikkilä

Aivan ihana kuva! Tästä tuli työkoneeni taustakuva.
©Juuli Heikkilä

Välissä käytiin ottamassa posekuvat Valman kanssa. Kolmesta ihanimmasta hepasta kaksi oli samalla tontilla!

Valma ja Hemppa. ©Niina

Ysikympin verkassa keskityin enemmän pitämään lämpöjä ravissa yllä. Lopulta laukkaakin tuli suht paljon kun verkkaesteille ei mahtunutkaan kaavailemissani väleissä. Jotain taidettiin hypätä vähän lähempää ja joku saattoi kopsahtaa. Ihan ok kuitenkin.

Nyt ei tarvinnut odottaa yhtä monta ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Tein kuitenkin lähtöproseduurit hyvin samoin kuin edellisessäkin luokassa. Odotin että Hemppa olisi ollut enemmän menossa mutta nyt oli ehkä jopa edellistä luokkaa rauhallisempi.

©Juuli Heikkilä

Nyt aloitettiin myötälaukalla mutta tasaista rytmiä ei ihan löytynyt ja jokaisessa paikassa oli vähän säätämistä. Lähempää, kauempaa. Mentiin kuitenkin. Vitoselle tultiin mielestäni ihan hyvin mutta kopsahti ja lähti puomi mukaan. Ihan varmaksi en tosin tätä osannut radalla sanoa. Etukäteen pohdin että pitäisikö tehdä isommat tiet tässä luokassa mutta tulin siihen tulokseen että nyt on loistava tilaisuus treenata tiukempia teitä. Tehtiin siis täsmälleen samat reitit kuin edellisessäkin luokassa. Loput esteet pysyivät ylhäällä ja meno yhä vähän epätasaisena. Neljällä virhepisteellä maalissa. Noin sekunti hitaammin kuin edellisessä luokassa.

©Juuli Heikkilä

Hannakaisa kuvasi tämänkin.


Ysikympissä tuli vain yksi tuplanolla. Ilman pudotusta oltaisiin siis voitettu mutta tämä voisi olla muidenkin repliikki. 4 vp radoista meillä oli toisiksi nopein, joten jäätin kolmansiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Olisihan se ruusuke ollut tietysti kiva.

Loppukäynnit käytiin taas suokkien kanssa pellolla. Nyt mentiin löytyneestä jemmasillasta ylikin. Hepat eivät sanoneet mitään, tuskin tajusivat sitä edes sillaksi. Lohduttavaa oli tallissa omistajan kehut meidän molempien ratojen kaarteistamme. Kääntyi, ei sakannut, ei yhtään luisunut ulos ja eteni. Ja molemmilla radoilla sama juttu. Olipa kiva kuulla!

Rapalinjoja

Lauantaina oli iltapäivällä vielä Tallimäen estetunti. Hypättiin kolmessa ryhmässä ja olin viimeisessä. 4 ratsukkoa. Satoi ja tuuli, +6°C. Kenttä oli märkä ja rapainen. Alkuverkassa Hemppa yritti kääntyillä pois viimasta mutta sitten lopetti kelistä välittämisen. Hetkittäin pilkahteli aurinkokin.

Tänäänkään en huomannut ravissa kummallisuuksia alkuun. Käynnissä oli ok, ravissa halusi lönkytellä pitkänä. Käytin lopulta uudestaan käynnissä ja sen jälkeen kulki ravissakin pyöreämpänä. Laukat ihan tasaisesti. Vähän sai hoputtaa pitkillä sivuilla eteen.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin päädyssä ympyrä kavaletin yli ja suora linja porttipystyltä okserille. En näyttänyt esteitä etukäteen eikä Hemppa empinyt yhtään. Tultiinko 2 vai 3 kertaa. Siistit 5 askelta. Hypättiin myös lävistäjän linja, 5 laukkaa siihenkin. Sekä kaareva linja porttipystyltä pinkille pystylle. Ohje oli kiertää kunnolla reunoja myöten jos huomenna kisoissa kaikkien muiden tallomat linjat ovat lällyä. Portin kohdalla Hemppa tuijotteli omiaan ja otti sivuaskelia sisäänpäin. En keksinyt mitä tuijotteli.

Esteitä ei tänään nostettu, joten rata tultiin myös pikkukorkeuksilla. 4 linjaa, suoria ja kaarevia. Alku ihan ok, eteni sujuvasti ja myötälaukat. Kaarelle ennen pinkkiä olisin voinut ottaa ehkä yhä yhden askeleen vähemmän. Neljänneksi viimeisellä esteellä laukka vaihtui vääräksi eli vasemmaksi ja pysyi vääränä viimeiselle esteelle asti. Ei vaihtanut hypyissä eikä hidastanut näppärästi raviin. Yllättävän tasapainoinen lyhyen sivun kaarre väärässä laukassa.

Saatiin uusia neljä viimeistä estettä. Nyt pysyi myötälaukka ja sujui nätisti. Ei kummallisuuksia vaan siihen oli hyvä lopettaa. Ravasin pätkän perään ja sitten käytiin suokkien kanssa kävelemässä pellolla.

Ongelmia:
rapainen kenttä
pohjasta johtuen hypättiin pieniä
joitakin vääriä laukkoja

Parannusta:
liikkui alusta asti puhtaasti
eteni ihan mukavasti
ei tuijotellut esteitä vaikken näyttänyt mitään
ei kieltoja