Ei ihan sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä, väistöjä

Maanantaina ehdin viikon tauon jälkeen tallille. Tällä kertaa Oulussa. Hepan suhteen ei ollut juuri ennakkoaavistuksia. Listassa luki Remu. Mikäpä siinä. Hepo oli sisällä ja aika puruinen. Tervehti nuolemalla käteni märäksi. Ihanan rauhassa seisoi harjattavana. Tovi meni kammatessa purut hännästä. Varustuskin meni mukisematta. Kuolaimet tuntuivat olevan aika tiukalla ja maneesissa ope niitä sitten vinkistäni höllensikin eli pudotti alemmas pidemmille poskiremmeille.

Ei oltu kovin sukkelia sillä ennen kuin pääsin edes liikkeelle tuli kommentti kerätä ohjat tuntumalle. Puoli kierrosta menin pitkin ohjin, sitten tuli jo uusi kehotus. Aika pikavauhtia piti ratsastaa hepo kuulolle. Toimi suht ok. Ravissakin sai pohkeita käyttää. Käynnistä tuli ihan hyvä mutta ravissa en saanut asetusta rehellisesti läpi. Tuntui että hepo tahtoo kulkea vinossa ja sain vasta-asetuksilla paremmin pyöristymään. Alkuun mentiin pätkät laukkaakin. Ulkoapuja piti käyttää paremmin.

Yksi hankalimpia open pyyntöjä oli rentouttaa sisäkäsi. Tarkennuksena tuli että tuntuman pitäisi olla tasaisempi enkä saa myödätä niin isosti että nakkaan ohjan löysälle. Koska takaisin tuntuman ottamisesta tulee sillon nykäisy. Kyynärkulmista ja käsien paikasta tuli niistäkin jokusen kerran sanomista.

Tehtävänä oli väistöt. Alotettiin teorialla ja siinä vaiheessa hämmennyin jo itse täysin. Väitin että asetus olisi liikkeestä poispäin. Onneksi osasin kuitenkin ratsastaa vielä oikein. Kertaalleen käynnissä ja sit ruvettiin tulemaan ravissa. Hienosäätöä. Väisti ok mutta ravissa tahti hyytyi ja herkästi pudotti käynnille. Lopulta pysyttiin ravissa ja asetuskin vähän löytyi. Sitten piti saada ratsu vielä rennoksi siinä. Vikalla kerralla rentouskin löytyi, mitä nyt asettui väärään suuntaan ja taisi välillä takaosa johtaa tai lapa pullahtaa. Pitkällä sivulla tein itsenäisesti siirtymiä.

Väistö oikealle oli kuulemma hankalampi suunta Remulle. Pitkällä sivulla kuunteli hyvin mutta itsellänikin oli säätöongelmia. Kädet vähän karkaili ja ope väitti että ohjat ei ole yhtä pitkät. Monesti piti ylipäänsä lyhentää ohjia. Hankalaa. Ulkoapujen väliin. Ja kun väistö sujui takaosan karkailematta niin tahti hyytyi. Kelvolliseen suoritukseen päästiin tähänkin suuntaan. Kertaalleen napautin raipalla turhan rivakasti ja Remu vastasi pukilla. Pyysin ratsulta anteeksi ja jatkossa osasin kosketella raipalla hyvin hellästi. Takajalkojen aktivointipyynnöstä raipalla häntä kyllä pyöri vaikka kuinka varovasti yritin.

Lopuksi otettiin vielä vähän oikeaa laukkaa. Edelleen Remu tuntui vinolta ja ajattelin avoa. Sitten meinasi kuskin koko sisäkäsi lähteä omille teilleen. Ulkoavut kunnolla käyttöön. Tämän onneksi muistin jo tunnin aikana että se on salaisuus Remun toimintaan. Laukka oli heikoin lenkki mutta ei pudoteltu raville. Toinen suuri plussa oli ettei hepo kertaakaan tunnin aikana nykinyt ohjia. Ihanaa!

Remu jatkoi vielä hyppyhommiin.

Ongelmia:
väistöt ei ihan soljuneet
kuski käytti raippaa turhan reippaasti
en saanut ratsua rehellisesti apujen väliin
pohkeita olisi pitänyt käyttää vielä paremmin

Parannusta:
Remu ei nykinyt ohjia
ei pudotellut laukasta raville
sain muutaman hyvän hetken ravissakin

Puomeja Remulla

Sunnuntaina kävin Aaltokankaalla vielä tunnilla. Ratsukseni sain Remun ja tunnin aiheena oli puomit. Ratsukoita oli hurjat 9 ja yksi extra.

Nyt tuli talvi ja pihalla oli kunnolla lunta. Vanha tuttu 3 eri ympyrää, jota olen mennyt mm. Rusinalla elokuussa 2012.

Alkuverkassa Remu oli yllättävän pyöreä. Laukassa eteni jopa vähän hitaasti. Takajalat piti ottaa paremmin käyttöön. Kun sain ulko-ohjan kunnolla käteen niin toimi hyvin. Alkutunnista tuli yksi pömelö laukassa, siitä selvittiin onneksi hyvin.

Remu rupesi vähän kuumumaan. Puomit meni suht hyvin, kertaalleen ei osunut. Tehtävällä sai laukata eteen, vasen laukka oli hankalampi.

Tunnilla oli aika paljon itsenäistä pyörittelyä. Ei haitannut. Lopputunnista kun seuraavan tunnin väki tuli kasaamaan esteitä niin viimeistään siinä vaiheessa tuntui aika kaoottiselta.

En huomannut kun Remun kaula ylitaipui vasempaan. Ei saatu tänään kunnon piiskausta. Remu kuitenkin hikosi vaikka mielestäni mentiin pitkät käyntipätkät väleihin ja laukkaosuudet tehtävällä oli aika lyhyet.


Anne käytti kameraa.

Pään nykimistä ja kiihdytyksiä

Perjantaina ehdin omalle entiselle tunnilleni Aaltokankaalle. Luotin siihen että on koulua ja jätin turvaliivin Hyvinkäälle. Väärin meni, estetunti. Hepakseni oli arvottu Remu, hauskaa. Tallille mennessä päälle iski joku täysin odottamaton sadekuuro. Moottoritien toisella puolella oli vielä kuivaa ja raja meni täsmälleen motarin kohdalla. Tallilla oli tullut aamulla enemmänkin vettä ja kenttä oli melko lätäkkö. Mentiin siis maneesiin, siellä oli esteetkin valmiina. Pihalla +19°C.

Alkuverkoista en enää juuri mitään muista. Hyppelyt alotettiin oikeassa kierroksessa ympyrällä pienellä pystyllä. Ensin piti tulla normaalia laukkaa, sitten koota, sen jälkeen reipasta laukkaa ja lopuksi vielä normaalia. Aika onneton esitys mutta esteestä päästiin yli ja jotain eroja sentään tuli. Omaa keskittymistäni häiritsi tehtävällä samaan aikaan ollut muu liikenne. Mentiin muutenkin sen verran reippaasti että meinattiin olla kaverin hännässä jatkuvasti.

Sitten tultiin lävistäjällä ollutta jumppaa. Ravilla sisään. Tultiin niin vetelästi että laukka ei noussut kuin vasta jälkimmäiseltä ristikolta. Ope huusi että pohkeet kiinni. Pää tajuaa, jalat ei. Tästä hyvästä saatiin sakkokierros. Toinen yritys onnistui laukan suhteen paremmin. Mutta ihan aiheesta tuli sanomista että esteen jälkeen pitäisi jatkaa suoraan. Itellä oli vähän kiikkerä olo kyydissä enkä ohjannut niin hyvin kuin olisi pitänyt.

Sitten tultiin linjaa pystyltä okserille. Tarkoitus oli siirtää välissä raville, tehdä voltti ja jatkaa okserille. Alotin aika hissutellen mutta ope kaipasi parempaa laukkaa. Pysty meni ihan ok mutta heti sen jälkeen Remu nykäisi pään alas. Minä yritin jotenkuten saada ratsua raviin. Onneksi kuitenkin kääntyi. Loput voltista meni ihan ok ja laukkakin nousi linjalta ihan rauhallisesti. Okserin jälkeen oli taas vähän hallintaongelmia ja väärä laukka.

Toisella kertaa sain ihan luvan kanssa tulla vähän rauhallisemmin tehtävälle. Alku meni paremmin mutta silti Remu nyki minut etukenoon. Yritin päästää ohjia pidemmiksi etten ihan keikkaisi. Raville päästiin nyt huomattavasti nopeammin. Mutta laukannosto oli aikamoinen sinkaisu ja samaa vauhtia jatkettiin lähes päätyseinälle asti ennen kun sain Remun rauhoittumaan. Taisi vähän kuumua.

Tämän jälkeen tultiin linja suoraan, 6 askelta piti saada väliin. Ekalla kerralla taidettiin tulla viidellä mutta osasin korjata ja kiemuroista huolimatta sitten saatiin 6. Lopuksi tultiin vielä tehtävät putkeen eli ensin 6 laukkaa linjalle, sitten raville ja jumppa. Kiemuraa tuli taas väliin ja otin turhan aikaisin raville. Kai sen voi laittaa kontrollisiirtymän piikkiin. Uusi laukka ja siirtyminen raville uudestaan suunnilleen siellä missä piti. Jumppa meni aavistuksen paremmin mutta edelleen ope huusi että käytä sisäpohjetta ja tee voltti.

Ei ollut yhtään tylsä tunti. Remu on kivan haastava tapaus enkä jaksa harmistua siitä. Tykkään opetella.

Ongelmia:
nyki päätä alas
kiihdytteli välillä
ravilähestymiset on hankalia
aika loppui eikä ehditty hypätä trippeliä

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
oli kivan haastavaa


Venla videoi, kiitos siitä.

Avoja Remulla

Tänäänkin tuli tallilta eioota kun kyselin aletuntia. Kolmas päivä putkeen. Mutta onneksi myöhemmin tuli viesti että tuli yksi sairaspoissaolo. Tahtoisinko tulla Remulla. Ja toki tahdoin. Lämpömittari näytti takatalven jälkeen ihanasti +24. Tunnilla meitä oli 6, pienryhmätunnin maksimimäärä.

Karsinassa Remu oli kiltisti. Mitä nyt etukavioitaan ei kovin innokkaasti nostanut. Päätin jättää kannukset pois ja rupesin katumaan sitä kentällä lähes samantien. Toki hepo kulki ilmankin eikä reippaudessa ollut vikaa. Pohkeilla piti vain saada pää ratsastettua ylös ja tämä oli erittäin työlästä. Alkuun hepo liikkui pitkänä ja raskaana kaikki 3 askellajia. Minä meinasin etukenottaa Remun mukana. Ekan kierroksen laukassa pudotteli raville omia aikojaan. Jälkimmäiseen (oikea?) kierros sain vähän piiskausta ratsastaa Remu lyhyemmäksi. Pieniä hetkiä onnistuinkin. Mutta tämän jälkeen hepo rupesi toimimaan käynnissä ja ravissa paremmin.

Alotettiin tunti kerrankin hyvissä ajoin ja tuntui että aikaa oli kivasti. Alkuverkkojen jälkeen käveltiin hetki ja sitten alotettiin tehtävä eli avot. Ensin oikea kierros ja käynnissä. Meni ihan ok. Jokunen pitkä sivu käynnissä, sitten ravissa. Pientä hienosäätöä oli eikä koko pitkä sivu pysynyt ihan samanlaisena. Muualla kevensin, tehtävällä istuin alas. Ope käski pitää käden eläväisenä etten jäisi vetämään. Tätä yritinkin. Eikä hepo onneksi pahasti painanut kädelle. Tulipa kyynärkulmistakin ainakin kerran kommenttia.

Toinen suunta (vasen) oli hitusen haastavampi. Osin sen takia että nyt tehtiin avot reilusti uran sisäpuolelle. Meille tämä aiheutti huojuntaa. Välillä hepo suoristui liikaa, välillä karkasi reitiltä. Taas pari kertaa käynnissä, sitten ravissa. Ravissa meni alkuun turhan loivasti (eli vaan suoraan) ja sen tunsin aika huonosti. Reitiltä karkaamisen kyllä huomasin. Piti pitää hepo vielä paremmin pohkeiden välissä. Taas tuli sanomista nousevasta kantapäästä. Hepoa piti myös taivuttaa paremmin.

Loppuverkassa Remu meni pitkänä ja matalana. Etupainoisuus ei varmaan ollut sitä mitä haettiin mutta eipä ope kommentoinut. Sekä ihan alkuun että loppuun hepo yski ravissa. Kenttä pölysi jonkun verran muttei häiritsevän pahasti. Veikkaan että koulutunnit Rusinan kanssa on auttaneet ratsastamaan tämäntyyppisiä hevosia. Tunnin päätteeksi totesin että Touhoon, Aksuun ja Töpöön en ois ainakaan halunnut vaihtaa. Mutta Eros ja Niilo ois saattaneet houkuttaakin testaamattomuutensa takia. Niilon kuriinlaittoa ei lasketa. Remu oli sangen kiva.

Ongelmia:
kädet tuli vähän kipeiksi eli hepo oli sittenkin edestä raskas
en huomannut kun avo loiveni liikaa

Parannusta:
avot meni suht ok
käynnissä keveni edestä

Tämän viikon maastoestekiintiö (sentään)

Perjantaina omalla tunnilla oli luvassa maastoesteitä. Etukäteen ehdin jo perua tunnin mutta kun ilosanoma kiiri korviini niin tuppauduin takas joukkoihin ja hoidin meidät leiriltä tarpeeksi ajoissa paluumatkalle. Ratsukoita oli kivasti vain 6. Listassa luki että menen Rusinalla. Ja että laitetaan pelhamit. Pelhamit oli lukkojen takana toimistossa, joten laitoin satulan valmiiksi. Epäilyttävän hyvin meni satulointi.

Kentällä kyytiin ja pääsin johtamaan joukkoja. Tässä vaiheessa paistoi aurinko. Maastossa käyntiä kolmion terävään kärkeen. Siitä lyhyt lenkki lammelle. Ensin ravia, jälkimmäisen risteyksen jälkeen laukassa. Eli sama kuin viimeksi. Rusina oli ihanan tolkku. Liikkui eteen, ei hötkyillyt, kyttäillyt tai vyörynyt. Laukkasi tasasesti ja tarpeeksi reippaasti.

Kun alotettiin hyppelyt rupesi satamaan. Keli vaihteli aurinkoisesta tihkun kautta keskikokoiseen kuurosateeseen. Kovin märäksi ei onneksi tullut. Päälläkin oli vaan t-paita (+ turvaliivi) eikä kelikään kovin lämmin. Ensin hypättiin 3 esteen minirata. Liikennemerkiltä liikkeelle, keltainen A, rengas, käännös ja rengas toiseen suuntaan. Ei mäkeä. Rusina laukkasi vähän turhan löysästi enkä uskaltanut päästellä kun en tiennyt saanko sen sit vielä kiinni. Kaikista päästiin yli mutta oli hiukka vaivalloista.

Ekalla kierroksella Remu riekkui sen verran että ope ehdotti ratsujen vaihtoa. Rusinalta Remulle. Mikäs tuossa. Nyt tuli elämään sopivasti jännitystä kun Remu oli meinannut kiihdytellä kavereista ohi ja pukitellut. Onneksi mun kanssani ei semmosta tehnyt. Hiukka hassua oli lähteä uuden hepan kanssa heti 3 hypyn kierrokselle ilman mitään tuntuman ottamista. Päätä toki nyki alas munkin kanssani. Alkuun en saanut juonesta kiinni vaan valahdin etukenoon. Samalla ohjauduttiin huonosti ja ekasta laavusta vedettiin kahdesti ohi ennen kuin päästiin yli. Kolmannella kerralla tultiin ovelasti eri reittiä. Muualla sai keskittyä omaan takakenoon että sain hepan pään pysymään tarpeeksi ylhäällä. Muut esteet selvitettiin ihan ok.

Nyt hypättiin samalla myös suhteutettua renkaalta keltaiselle, 7 laukkaa väliin. Ja nämä 7 saatiin joka kerta. Lopuksi hypättiin siihen perään vielä kukkulalla ollut halkopino. Tästäkin vetäistiin kaksi ekaa yritystä ohi. Osa meni ihan omaan piikkiin kun en tajunnut kääntää tarpeeksi tiukasti. Mutta kolmannella päästiin yli. Vikalla kierroksella tultiin sit enää pelkkä halkopino. Ja kerralla yli, jihuu. Olin mielissäni että osasin korjata. Hitusen tietty harmitti että omiin toilailuihin tuhlaantui aikaa. Kohti kavereita laukatessa Remu meinasi vähän kiihtyä mutta päästiin silti hyvissä ajoin käyntiin.

Lopuksi vielä ravia kolmion ympäri ja tallille. Ja sitten rupesi taas paistamaan aurinko. Ei oikeastaan haitannut yhtään tämä heppojen vaihto. Veikkaan että Remun kanssa sain suuremmat onnistumisen elämykset kuin mitä Rusinalla ois tullut. Itsevarmana palasin takas tallille. Luotin siihen että osaan ja niin osasinkin.

Ongelmia:
4 kieltoa
Remun raskas pää
en osaa hypätä Rusinalla

Parannusta:
päästiin lopulta kaikista yli
Remu ei pukitellut enää mulle


Ellalle kiitos videoinnista.

Taas uusi heppa alle

Edellisen Aaltiskertani jälkeen Hiiri lähti ja tallille tuli taas uusi heppa: Looma. Vaihtuvuus on siis edelleen suuri. Mahduin entiselle (ja taas nykyiselle) tunnilleni ja vähän yllätyin kun lapussa luki Remu. Musta ruunikko, josta olen kuullut aika monenlaisia juttuja. Esteillä odotin sen olevan ihan mukava. Tallissa ainakin oli tosi rauhallinen.

Maneesissa vähän säpsähti ison oven kohdalla kun mentiin pitkin ohjin ohi. Enempiä ei onneksi tunnin aikana säikkyillyt. Etukäteen kuulin että tunnilla ois kavaletteja tai esteitä. Estetunniksi oli merkattu vaikka suurimman osan tunnista korkeus oli enempi kavalettitasoa. Ratsukoita tunnilla taisi olla 7. Tunnin piti omistaja. Kuvittelin että kesäope ois pitänyt. Pihalla oli +4.

Alkuraveissa hepo liikkui kivasti eteen. Mutta kuunteli kuitenkin pidätteitäkin. Laukassa ope sanoi että jos jään vetämään suusta niin se vyöryy. Ei ollut yhtään sellaisia ongelmia vaan menoa sai säädeltyä kivasti. Suht reippaasti liikkui omasta takaa muttei mitenkään holtittomasti.

Hyppelyt alotettiin ovipäädyn kahdella ristikolla. Väliin piti saada 6 tai 7 askelta. Alkuun tuli vähän vääriä- ja ristilaukkoja mutta pikkuhiljaa löysin säätelynapit. Päästiin sekä kuudella että seitsemällä muttei ihan aina juuri sillä vaaditulla askelmäärällä. Tätä kumpaankin suuntaan suht monesti. Harjoteltiin samalla esteistuntaa ja siitä tulikin melko paljon sanomista. Tykkäsin olla turhan tiiviisti penkissä ja kevyempänä jalkani karkasivat (enkä muista enää kumpaan suuntaan).

Sitten lisättiin linjat kaaren perään. Lävistäjämäisesti maapuomi, 5 laukkaa ja okseri ja toinen lävistäjä putkeen: maapuomi 5 laukkaa ja pysty. Meillä ei laukat tässä ihan säätyneet vaan toinen väli lipsahti aina neljällä. Sentään virheen paikka vaihteli. Okseri taidettiin hypätä kolmesti ja joka kerta lähestyttiin kiemurtaen. Toinen lähestyminen okserille meni vähän suoremmin. Kun esteet nousi 70 cm kieppeille niin taas epäröi okserille. Mutta päätin että yli mennään. Olisi saanut tulla 4 askeleella ja sitten siihen tulikin viides. Mutta yli mentiin ja maltoin odottaa estettä. Jälkimmäinen väli tuntui aina lyhyemmältä, kai se sitten oli se ovea ja kavereita kohti hyppääminen.

Vähän raakile esteratsu mutta sympaattisen olonen. Loppuraveissa vähän heilutti päätään. En tiedä mitä tein erilailla. Mutta pääosin taisi olla tasainen. Tykkäsin.

Ongelmia:
kiemurtelu kohti okseria

Parannusta:
ei kyttäillyt nurkkia
laukkaa sai säädeltyä
kiva tallissa
Remun oma moottori toimi hyvin