keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Vauhdikkaaksi vaihdettu Assi uudella tallilla

Keskiviikkona menin tutustumaan Assin uuteen kotiin. Tamma muutti takaisin Nurmijärven puolelle. Aavistuksen edellistä isompi pikkutalli. Onneksi taas vähän lyhyempi ajomatka itselleni. Tilat olivat käsittämättömän hyvässä järjestyksessä, lähes steriilit. Oma maneesi ihan tallin vieressä sekä tallissa pesupaikka. Suurena plussana että tallin puolesta hoidetaan koko ruokinta eikä ruokia tarvitse edes laittaa valmiiksi. Naureskelin Assin omistajalle että aiemmin ruokien laittoon mennyt aika menee nyt siihen että siivoan jälkiäni ja kiillotan paikkoja ennen lähtöä.

Omistaja oli harjannut ratsun valmiiksi. Näin kuumilla keleillä koulutunnit oli kuulemma parempi mennä ilman suojia. Passasi itselleni oikein hyvin. Varustaessa tamma oli rauhallinen. Keli oli sen verran tuulinen että mentiin maneesiin. Toinen seinä oli pressua ja vähän heilui tuulessa. Assi suhtautui tähän ihan yllättävän rauhallisesti.

Humma tuntui vaihdetulta sillä jo alkukäynneissä tohisi menemään Hupakon tapaan vauhdilla. Eikä tästä suuremmin rauhoittunut. Ohjat kädessä oli alkuun yhä vähän jännittynyt ja tohiseva. Omistaja antoi ohjeita muttei alkuun hirveästi puuttunut siihen mitä tein. Välillä opastusta tuli semmoista vauhtia etten pysynyt itse rentona vaan minäkin jännityin. Pidäte, pohje, pohje, myötää sisäohjasta, huolehdi lavoista, laita takajalat liikkumaan jne.

Ravissa meno oli aika samanlaista. Assi meinasi kiiruhtaa alta ja hellistä pidätteistäni ei meinannut tapahtua juuri mitään. Omistaja kaipasi etusia odottamaan. Ovikulmaa Assi katseli joka kierroksella ja jännittyi siinä päässä. Muualla oli vähän mutkalla enkä aina saanut asetuksia läpi. Sisältä myötäämällä meni mutkalle ulos. Ehkä siksi tykkäsin taas roikkua sisäohjassa.

Laukassa oli vähän pitkähkö. Kuskin sormista rupesi lähtemään tunto kun tamma oli edestä raskas. Pyörittelin ympyröitä enkä tehnyt mitään kummempaa. Takaosa ja lavat taisivat karkailla ja piti kysellä selvennystä että minne. Suoristusohjeet kuulostivat vähän erilaisilta. Itse ajattelin avoa ja lopputulos oli toivottu ja suorempi.

Välikäynniessä oikeasta kädestä kaikki muut sormet paitsi pikkurilli näyttivät puutumisen merkkejä.

Tuntui että omistaja luki ajatukseni ja ehdotti että jatketaan väistöillä. Ehdotti suoraan raviväistöjä, minä halusin tehdä ensin käynnissä. Uralta sisään ja suoristus. Myöhemmin suoristuksen jälkeen takaisin uralle. Kuski alkuun vähän haahuili. Assi suoritti ihan hyvin. Lisää pontevuutta raviin. Jälkimmäiseen suuntaan parani oikein kivaksi.

Lopuksi tehtiin vielä laukka-avoja. Voltti pitkän sivun alkuun ja pitkät sivut avoa. Tämäkin parani toistojen myötä ja lopuksi vasemmassa kierroksessa Assi rupesi oikeasti kantamaan itsensä hienosti laukassa eikä enää yhtään kaahaillut. Siinä vaiheessa selässäkin oli helppo olla. Omistaja vaikutti oikein tyytyväiseltä.

Loppuraveissa oli paljon parempi. Käynneissä otti vielä pienet hätkyt seinän lepatuksesta. Vaikein paikka oli avonaisen oven kulma.

Ongelmia:
kuskikin oli alkuun hieman stressaantunut
taisin yhä roikkua aika paljon sisäohjassa
en huomannut että roikun sisäohjassa
painoi käsille
oli vähän hätäinen
muutamat pikkusäpsyt
ei peilejä

Parannusta:
ryhdistyi ja keveni hienosti
väisti näppärästi
laukka-avot paranivat loppua kohti
muutamia siistejä siirtymiä joukkoon
ei tehnyt kakkajumeja vaan käveli (pitkään aikaan ei ole tehnyt tarpeitaan ratsastuksen aikana)

tiistai 29. toukokuuta 2018

Monipuolinen maasto suokeilla

Tiistaina ehdin iltamenojen jälkeen vielä tallille. Vähän myöhään meni ja satulakin oli taas hukassa. Toista kertaa Heken vanha satula Hupakolle. Jalustimia piti taas lyhentää. Tällä kertaa tamma tuli tarhasta viimeiset ehkä 15 metriä vastaan. Ei se eilinen ehkä sitten ollutkaan kovin kauheaa sen mielestä.

Keli oli tuulinen vähän alle +20°C kun kahdeksan alla suunnattiin maastoon. Aurinko paistoi ja omasta autoilustani viisastuneena vetäisin huomioliivin niskaan. Varjoista ei oikeasti meinannut nähdä edes tietä.

Tämän päivän suunnitelmana oli kuntorata, koska kaveri ei kuulemma ole siellä koskaan käynyt. Autoja tuli vaikka kuinka paljon vastaan. Yksi aika lujaakin eikä välittänyt hidastusviittomistamme. Onneksi hepat eivät välittäneet.

Mentiin metsään taas tavallisesta kohdasta ja asteltiin miniesteet käynnissä yli. Sitten ravipätkiä kohti kuntorataa. Tammalla oli sekä käynnissä että ravissa aika paljon vauhtia ja piti himmailla ettei ihan kiihdytelty.

Hupakko lampsi radan yli nenä maassa mutta empimättä. Vauhti ei paljoa hidastunut ja odoteltiin kaveria aina välillä. Linjojen alta kuntoradalle ja siinä ravia alle. Sekin oli kesäkova, heppareunasta onneksi vähän pehmeämpi. Hupakko laukkasi aika rauhassa ja kun myöhemmin pyysin lisää vauhtia niin ei kovin lujaa lähtenyt. Kaveri pysyi matkassa.

Poikettiin reitiltä etsimään lampi. Onneksi kaverilla oli kartta niin ei tarvinnut eksyä kovin pahasti. Pari kertaa piti silti tarkistaa suunta. Mentiin hiekkakumpujen kautta ja  hepat saivat samalla hyvää kiipeilytreeniä melko pehmeällä pohjalla. Lopuksi oli jyrkkä alamäki mutta siitäkin päästiin. Hupakon mielestä pahinta oli pysähtely kesken matkaa. Kun molemmat hepat pysähtyivät niin rupesi saman tien hyörimään ja hermostumaan.

Järvi oli alkuun jännä eikä päästy edes ihan rantaan. Sinnikkäällä patistelulla (4,5 min) lähestyttiin kuitenkin rantaviivaa. Kun päästiin niin lähelle että Hupakko sai turpansa veteen niin sitten käveli syvemmälle ihan itsestään. Ja rupesi näyttämään siltä että lähtee uimaan jos en estele. Pysäyttäminen aiheutti polskuttelua ja annoin roiskia. Kenkäni kastuivat. Olin varuillani että tekeekö tammalla mieli vetäistä mahalleen muttei edes yrittänyt. Polskittiin aikamme (3 min) eikä olisi sitten malttanut lähteä pois. Käytiin rannalla ja meni toisen kerran empimättä veteen.

Mentiin ylämäkitreenit takaisin kuntopolulle ja nyt löytyi vähän reippaampi laukkavaihde. Tamma meinasi lähteä sivuteille mutta sain esteltyä. 44,1 km/h kellotin huipuiksi. Ehkä kirittäjä olisi auttanut vielä parempiin vauhteihin. Tuntui ettei pinkonut vielä läheskään täysiä.

Takaisin radan yli mentiin yhtä leppoisasti kuin toiseenkin suuntaan. Metsässä taas ehdotteli lisävauhtia. Otettiin vielä muutamat laukkapätkät. Ensin kaveri edellä. Hädin tuskin mahduttiin laukkaamaan takana. Sitten me edellä ja osattiin mennä maltillista vauhtia.

Halusin loikata risut yli. Lähestyin ravissa ja Hupakko loikkasi ensimmäisen hienolla loikalla ja jäi laukkaan. En lähtenyt himmailemaan vaan sujuttiin kaikista kolmesta oikein kauniisti ja tasaisesti yli. Mainiota!

Loppumatka käveltiin tietä pitkin tallille. Nyt humma malttoi kävellä rentona melko pitkin ohjin. Muutama pikkuhätkähdys tuli (varjoista?) muttei mitään isoja liikkeitä. T-paidalla tarkeni hienosti. Vasta kun käännyttiin kotipihaan rupesi tulemaan vilu. Oikein mainio lenkki! Harmittaa kyllä jos Hupakko myydään!

Ongelmia:
pari minihätkyä
veteen menoa piti empiä pitkään
yksi hyttysenpurema
autotie oli taas aika kova
osa autoista ajoi lujaa ohi (80 km/h alue)

Parannusta:
paljastui vesipedoksi
mäet meni hyvin ylös ja alas
kiihtyi kuitenkin kuntoradalla
ihanan helposti junaradan yli
ei välittänyt autoista
ei mitään omia kekkuloita
loikkasi miniesteet hienosti ja empimättä
ei ollut pahemmin ötököitä

GoPro-tallenne reissusta:

maanantai 28. toukokuuta 2018

Porukassa kiireisempää

Maanantaina olin illalla maisemissa, joten pääsin tunnille. Toiveratsuksi laitoin Hemppa/Hupakko. Hemppa oli ansainnut jo vapaapäivän, joten sain Hupakon. Ratsukoita tunnille tuli 6 ja keli oli parinkymmenen kieppeillä. Aurinkoista. Opena pitkästä aikaa tallin kakkosope.

Käsittämättömän tarkka kuva vauhdissa napatuksi.
Talliin palatessa.
©Minä

Alkutunti meni ihan ok. Sain tamman pidettyä käynnissä eikä hirveästi hätäillyt. Ravissa kiirehti alkuun mutta sain tasoittumaan vain hieman kiireiseksi. Kun vaihdettiin suunta vasempaan kierrokseen niin rupesi kanttaamaan voltit sisälle ja kipittämään. Yritin käyttää vähän käynnissä rauhoittamassa tilannetta. Kovin hyvään ei ehditty päästä.

Päivän laukkatehtävä oli meille vähän turhan vaikea. Keskilinjaa suoraan ja vastalaukassa kaarto uralle ennen lyhyttä sivua. Ylipäänsä jo rauhassa laukkaaminen oli meille tänään vaikeaa. Hupakko veti kamalaa kiitoa ja kun yritettiin tehtävää niin vaihtoi laukan. Ei tainnut tulla puhdasta vaihtoa kummallakaan kerralla mutta säpäkästi vaihtoi uralla taas myötäiseksi. Lopulta tultiin vain uraa pitkin ja hyvin loiva kaari. Siinä säilyi myötälaukka. Lopulta otin raviin kun en halunnut uuvuttaa ihan loppuun. Tultiin vielä lopuksi kerran kun muut eivät enää laukanneet.

Toinen kierros eli vasen oli sangen samanlainen. Mutta nyt sain tiukemman kaaren tehtyä myötälaukassa pysyen kahdesti. Sitten taas ravailin ja rauhoittelin tammaa. Malttoi hetkittäin.

Loppuverkassa piti saada venyttämään eteen alas. Kun annoin pidempää ohjaa niin vauhti kiihtyi. Jäin ympyrälle mutta kovin tasaista tästä ei tullut. Loppukäynnit malttoi sentään kävellä yrittämättä ravirikkoja. Yritin vielä tässä saada pidettyä tuntumaa pidemmällä ohjalla.

Töiden jälkeen lepo.
©Minä

Ongelmia:
kiimapissasi Hempan eteen käytävälle
oli aika kiireinen, varsinkin laukassa
kuski taisi taas roikkua liikaa sisäohjassa

Parannusta:
oli hyviäkin pätkiä
ei säikkynyt eikä jännittynyt mistään
ei ollut enää hokkeja

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

6 tunnin treenillä sennumestaruushopea

Sunnuntaina oli taas vuorossa Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat Turkalla. Minä Tupulla sennuluokkaan. Luvassa siis perinteisesti K.N. Special ja 80 cm. Kisaajia sennuihin tuli lopulta 6. Junnuja oli lähes 30.

Sain taas luksuspalvelua ja ratsun toimitettuna kisoihin. Eilinen kaulanpesu oli jättänyt yhä pihkaläikän kaulaan mutta eipä sille mitään voinut. Innokkaita apukäsiä oli niin paljon etten itse harjannut tammaa tänään ollenkaan. Roosa teki Tupulle hienon letinkin!

Koulussa lähtönumeroni oli 4. Verkassa Tupu vähän hirnui. Alkuun taipui vain käynnissä oikealle mutta melko pian myös vasemmalle, sitten oikealle ravissa ja yllättävän nopeasti oli sangen hyvä. Tammakonstit auttoivat eli kehuin kun teki yhtään oikein. Parempi kuin koskaan aiemmin ilman apuohjia. Ehkä tarvittava mininitreenimäärä tuli täyteen. Ihan eri näköistä menoa kuin eilen!

Verkkailin ihan peruspyörittelyä alkuun. Vähän enemmän malttia kaipasi koutsi kun vihdoin ehti paikalle. Halusin lopulta vielä ratsastaa radan läpi että oli vähän hajuja millaisia ongelmia saattaa tulla. Vaikeinta oli voltti ravissa vasemmalle. Jätin raipan pois eikä hidastanut yhtään. Ihan ok. Enkä huomannut että olisi jyräillyt. Suht kevyenä pysyi. Vinkki oli että lävistäjän lopussa voi ruveta asettamaan uuteen menosuuntaan.

Hetki ehdittiin olla valmistelualueella. Ensin kävelin pitkin ohjin, sitten taivuttelin käynnissä ja ravissa ja tein siirtymiä. Vaikka tänään muistin syödä ja kelikin oli hieno aurinkoinen +15°C niin silti pelkäsin hyytyväni.

Radalla Tupu vähän jännitti tuomaripäätyä ja suorituksen aikana ei kovin rennosti mennyt päätyyn asti. Muoto ei ollut enää niin hyvä kuin verkassa. Tehtiin kuitenkin rikkeetön ja suht energinen suoritus. Tasaisempaa ja pyöreämpää olisi tietysti voinut olla. Muistin hengittää ja nauttia menosta.

Siiri videoi suorituksemme:


Kuskilla oli aidoissa hauskaa.
©Roosa Lohilahti
Riemuitsin kun kuulin tulokseni, mentiin yli haaveilemani 60 prosentin ja saatiin 60,600 %. Samalla luokan kärkeen. Pari suoritusta piti vielä jännittää mutta suureksi yllätyksekseni pidettiin johtopaikkamme ja tämä riitti luokkavoittoon! Sinivalkoinen ruusuke ja askel lähempänä mestaruuden uusimista. Aikamoista!

Yksikorvainen voittoratsu.
©Roosa Lohilahti
Luokkien välissä Tupu pääsi taas talliin lepäilemään. Turkan väki sen sijaan kasasi nopeasti esteradan  ja sennut kävivät sen kävelemässä junnujen joukossa. Kivan looginen rata eikä mitään erikoisempia esteitä. Johteita ja olikohan yksi valkoinen alalankku. Radan kävely näytti siltä että kaikki aikovat tehdä tiukat tiet. Niin minäkin. Seiskan jälkeen ei tosin auttanut lähteä oikomaan sillä ykkösvaiheen maalilinja piti ylittää.

Kivasti ehti katsoa lähes koko junnuluokan ennen kuin oli oma vuoro lähteä. Hevosten mielestä pelottavimmalta näytti kulma ennen kakkosta. Kuulemma kakkosen johteita ja niiden varjoja hepat karttoivat.

Laura kuvasi ratapiirroksen.
Sennuluokan 6 ratsukkoa kasaantuivat verkkaan melko samaan aikaan. Ajattelin taas kävellä rauhassa alle. Nopeimmat laukkasivat jo. Taisivat hypätä jo verkkahyppyjäkin ennen kuin oltiin edes ravissa.

Nyt Tupu oli enemmän estemoodissa eikä kulkenut enää kovin pyöreänä eikä rauhassa. Mutta reipas tohotus sopi itselleni ihan hyvin. Kuunteli kuitenkin pidätteet. Menin lopulta askellajit läpi. Koutsia ei näkynyt vaikka kuvittelin tulevan. Lopulta hyppäsin sitten ristikonkin pari kertaa. Ja sitten pystyn kahdesti sekä okserin myös. Okseria ei taidettu ehtiä nostaa kisakorkeuteen vaan se oli 70 cm. Nyt en jaksanut välittää. Osalle esteistä ei paikka ihan osunut. Ristikon jälkeen oli väärä laukka. Mutta lennokkaasti kaikista yli. Puhtaastikin. Kyllä se riitti. Tupu myös kääntyi ihan hyvin.

Kun junnuluokan palkintojenjako loppui niin lähdettiin alas valmistautumaan. Kovin kauan ei tarvinnut odotella kun ensimmäinen pääsi aitoihin. Sisälle ei päässyt ennen omaa suoritusta. Ensimmäinen kisaaja veti reippaan tuplanollan mutta jätti jälkimmäisen oikoreitin käyttämättä. Oma vuoroni oli toisena ja päätin lähteä haastamaan.

©Roosa Lohilahti

Ensin kävin näyttämässä kakkosen kulman. Vähän kiire tuli kun vihellettiin jo siellä. Tupu ei edennyt ihan kaikista parasta vauhtiaan. Laukkasi kuitenkin ja nosti jalkansa yli. Mutta kuten ope sanoi niin kakkospysty on pudotusriski. Tupu kopsauttikin siihen ihan kunnolla ja pelkäsin suuresti että putosi. Olikohan vasta ennen nelosta kun katsoin. Ihme ja kumma este oli pystyssä. Ennen nelosta unohdin minne olen menossa ja kaarre meni vähän pitkäksi. Kaikki paikat eivät olleet ihan priimaa mutta yli mentiin. Muistin myös seiskan jälkeen jatkaa suoraan. Kasilta ysille ei valuttu niin pahasti kuin pelkäsin. Ysin jälkeen tiukka kaarre oli jopa yllättävän tasapainoinen. Ohjat eivät meinanneet pysyä käsissä. Kympiltä en ollut ihan tarpeeksi ajoissa kääntämässä ja Tupu harkitsi väärän esteen hyppäämistä. Matkaan tuli pieni töks mutta siitä onneksi selvittiin suht nopeasti. 11 puhtaasti, vähän riskitiukka kaarre ja myös viimeinen puhtaasti. En tainnut muistaa kiihdytellä enää aika kaukana olleelle maalilinjalle. Tuplanolla!

Siiri videoi ratamme:


Luokassa tuli kolme tuplanollaa ja kaksi muuta kiersivät pidemmän reitin. Vähän harmitti kun kuulin että ei päästy ruusukkeille. Tarkoitti luultavasti kolmatta sijaa. Myöhemmin tuloksista selvisi että jäin kakkoselle 0,38 sekuntia ja voittajalle 0,73 sekuntia. Hyvin tiukkaa siis oli. ATU oli käytössä eli toivottavasti kaikille myös saatiin sähköiset ajat. Mutta olihan siinä tuuriakin että meillä kakkonen pysyi ylhäällä.

Kokonaistuloksissa sain siis 1 + 3 = 4 pistettä. Voittajalle 2 + 1 ja pronssia tuli 5 + 2. Saatiin siis sennumestaruushopeaa eikä se kultakaan siis kauas jäänyt. Jaettu esteiden kakkossija olisi riittänyt kultaan. 6 tunnin treenillä ylipäänsä. Ei hullumpaa, hieno Tupu!

Pari ruusuketta ja mitali.
©Roosa Lohilahti

Kiitos koko Tallinmäen poppoolle kun taas mahdollistitte tämän!

lauantai 26. toukokuuta 2018

Hupakolla pienet ratatreenit

Lauantaina toivoin pääseväni hyppäämään myös Hupakolla. Se järjestyi helposti kun hyppäävää porukkaa oli kahden ryhmällisen verran. Tässäkin ryhmässä 4 ratsukkoa. Pidin hupparin yhä päällä. Muut riisuivat lopulta t-paidoille mutta en tarjennut vähentää.

Alkuun käveltiin aika pitkään, Hupakko yritti taas jokusen kerran rikkoa itsekseen raville. Ohjat kädessä oli maltillisempi kuin aiemmin. Tupun konstit toimivat tähänkin. Kulki pyöreänä mutta ravissa ei ollut ihan tasainen. Laukat nousivat välillä hyvin, välillä raviräpellyksen kautta tai kunnolla loikaten. Vauhtia oli. Verkassa poni säikähti tiellä juosseita lapsia. Olisin tietysti voinut kääntää poiskin. Nyt ehti tuijottaa niin kauan että päätti itse yrittää poistua. Sain toki torpattua aikeet parissa laukka-askeleessa. Sen jälkeen ei hetkeen halunnut mennä uudestaan kulmaan. Mutta unohti sen nopeasti kun jatkettiin hommia.

Tunti noudatteli hyvin pitkälle samaa kaavaa kuin edellinenkin. Toki Hupakon kanssa jätettiin lyhyimmät lähestymiset ja isoimmat esteet pois. Sekä tämänkin kanssa uusintakierros välistä.

Ensin tultiin siis pitkähköllä lähestymisellä pystyä. Ekalla kerralla vähän kiirehti kohti estettä. Toisella kerralla en päästänyt ja tuli kivan tasaista laukkaa. Tosin askel ei osunut ja koska en päästänyt kaukaa niin oltiinkin sitten jo esteen seassa. Puomit vähän lentelivät muttei onneksi pahempaa. Syytin tästä myös itseäni. Seuraava kerta rauhallista laukkaa taisi olla sekin vielä huono. Vasta kun lisäsin pykälän vauhtia ja lakkasin nauttimasta odottavasta laukasta niin meno parani. Tuli hyviäkin hyppyjä. Tultiin vielä lyhyempikin lähestyminen tälle ja taisi mennä paremmin. Lyhin jätettiin välistä.

Sitten toisena verkkahyppynä okseri. Ensimmäinen hyppy oli taas vähän epämääräisestä paikasta enkä ollut itse ihan mukana. Taisin nykäistä suusta hypyssä. Toinen hyppy oli hieno!

Rata oli täsmälleen sama kuin edellisellä tunnilla Tupun kanssa, tosin nyt korkeutena meille oli 70 cm. Hupakko eteni sujuvasti eikä kiemurrellut pahasti. Hypättiin sekä juuresta että kauempaa. Sininen laatikko-okseri meni molempiin suuntiin töpöaskeleella ja ainakin jälkimmäisellä kerralla tuuppasin ja olin itse jo menossa. Väliin tuli onneksi myös hienoja hyppyjä. Sarjalle vähän pelotti mennä kovin lujaa. Hupakko juoksikin b-osasta oikealta ohi. Uusintayrityksellä tähtäsin enemmän vasemmalle ja raippa oli oikeassa kädessä. Silti juoksi ohi. Nyt ehdin mennessä raipata. En kyllä ehtinyt pysäyttää lähellekään eikä käyty esteen edessä.

Sitten aidan viereen tuli poni tukkeeksi. Nyt päästiin molemmista yli mutta väliin tuli ylimääräisiä askeleita. Silti puhtaasti. Neljäs yritys oli vihdoin toivotunlainen ja sitten meille riitti.

Tunti tuntui kuitenkin pitkältä vaikkei hypätty hirmuisesti. Kaverit hyppäsivät loppuun vielä tiukempien teiden kierroksen. En ollut ihan kartalla ja törttöilin vähän ensimmäisen tiellä esteen takana. Pahoittelut! Onneksi meno ei näyttänyt meistä häiriintyneen.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Ope sitä ehdotti ennen kuin ehdin toivoa. Odotettiin traktori ohi ja muuta ei sitten tullutkaan vastaan. Hupakko meni pitkällä askeleella keulilla. Eteni rohkeasti takapolulle asti kunnes linnut lähtivät ojasta lehahtaen lentoon. Pysähtyi ja peruutteli. Lopulta koko porukka jumitteli hetken. Sain Hupakon hätistettyä eteen ja ehdotti ravia. Muutaman askeleen sitten arasteli mutta sitten kulki taas reipasta käyntiä.

Ojan yli meni varoen mutta empimättä. Tuulessa heilunutta porttia vähän kavahti ja yhä taisi katsella uusia pihakarsinoita. Siististi kuitenkin. Tämän päivän huono uutinen oli että tälle on liuta ostajaehdokkaita ja luultavasti lähtee lähiaikoina uuteen kotiin. Taitaa siis meiltä jäädä kisailut käymättä. Onneksi ennen tätä kuulin että Hempan kaapannut vip-korttilainen vaihtaa vakiratsua ja saan Hempan takaisin. Jee! Silti vähän säälittää luopua Hupakosta.

Ongelmia:
säikkyi juoksevia lapsia
osa hypyistä oli ihan paikattomia
vedin kahdessa hypyssä vahingossa suusta
tuuppasin parille esteelle
kahdesti sarjan b-osasta ohi
säikähti lentoon lähteviä lintuja

Parannusta:
ei ollut niin kiireinen kuin aiemmin
70 cm rata meni sarjaa lukuunottamatta sujuvasti
toimi peltolenkin kärkihevosena pääosin hienosti

Milla videoi ratamme:

Kenraalitreenissä kombo koulua ja esteitä

Lauantaina menin Tupulla estetunnille. Onneksi eilinen toiveeni koulutunnista ja muutamista hypyistä kuunneltiin ja muutettiin vähän suunnitelmia. Aloitin jo puolisen tuntia (20 min) ennen estetuntia, gramaanit niskaan ja sain pyöritellä ensin sileällä alle. Jokin aivopieru tuli ja laitoin tuuliselle +16°C kelille topin. Onneksi tallilta löytyi eilen unohtamani huppari. Ilman en olisi pärjännyt.

Mentiin melko pitkään ensin käyntiä. Tupu oli vähän kiireinen muttei vänkäillyt vastaan. Toimi kivan kevyellä kädellä. Hidastin etujalkoja, vähän väistättelin. Aikamoista pyörittelyä ja taivuttelua. Mutta parani. Oli kevyehkö ja ravissa sama tilanne pysyi. Toki siinäkin parani pikkuhiljaa. Laukat otin vain pienehköt pätkät mutta ei kiirhetinyt ja rullasi ok. Ravissa olin huolissani että onko liian matala ja etupainoinen.

Gramaanit otettiin estetunnin alkuverkkaan pois. Ohje oli ettei haittaa vaikka menee matalaksi kunhan on pyöreä. Pyöreys katosi 20 metrissä. Yritin sitten käynnissä pyöritellä tilannetta paremmaksi. Oikea kierros oli helpompi. Lopulta pääsin raviin asti muttei ratsu ollut niin pyöreä kuin olisin halunnut. Pidätteetkin lakkasivat menemästä herkästi läpi. Laukka oli sentään parempi. Tosin alas siirtymät ei kauniita.

Estetunnilla oli siis 4 ratsukkoa. Tehtiin treeni taas rataharjoituksen tapaan. Ensin hypättiin pikkupystyä vähän pidemmällä lähestymisellä, sitten vähän lyhemmällä ja lopuksi sangen tiukalla. Yllättävän hyvin päästiin yli vaikka viimeinen reitti vaikutti aika hasardilta. Muut tunnilla oli junnuja, joten saatiin muutama oma 80 cm este siinä missä junnut treenasivat 70 cm. Tultiinkohan tämä este ehkä viidesti yhteensä?

Toisena esteenä tultiin lävistäjän okseria porttikulmaa kohti. Pitkällä tiellä oikein sujuva hyppy. Lyhemmälläkin hyvin asiallinen. 2 vai 3 kertaa tämä.

Sitten hypättiinkin jo rata. Lävistäjän sininen laatikko-okseri ykkösenä, pitkän sivun suora linja perään, minttuokserilta kaareva linja, siniseltä laatikko-okserilta toinen kaareva linja ja lopuksi vielä yhden askeleen sarja.

Hyvä laukka päälle ja menoksi. Osa hypyistä taisi lähteä vähän lähempää, osa kauempaa. Hyvällä imulla silti kaikista yli. Kuski ei ollut ihan tyylikkäimmin mukana muttei kovin pahaa heilumista. Tupu ei arponut mitään ja ns. väärin päin jäänyt tasaokserin laatikkokin loikattiin sujuvasti. Sarjakin siististi. Ei kaatunut kovin pahasti sisään ja tiet oli ihan asialliset. Mikäpä siinä. Ei lähdetty loikkimaan enää uusintateitä, Tupu kääntyi jo tässä riittävän hyvin. Hölköttelin pois ja yritin yhä saada kulkemaan pyöreänä. Hieman parempaa.

Ongelmia:
elo ilman gramaaneita oli vaikeaa
taidettiin pudottaa joku este
en ollut hypyissä taas ihan sujuvimmin mukana

Parannusta:
ihan lopputunnista tamma rupesi kulkemaan paremmin oikein päin
hypyt menivät sutjakkaasti

Kiira videoi alkutuntia, Pauliina radan.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Jälkimmäinen valkkutunti Tupun maltattamista

En ehtinyt monta minuuttia olla välillä pois selästä kun kapusin jo Tupun kyytiin. Kiitos tallin väelle ratsun varustuksesta. Siinä missä ensimmäinen tunti oli puokkitunti niin jälkimmäinen oli suokkitunti. Hyvin sopivat kavereiden kanssa yksiin.

Tämä tunti aloitettiin samantapaisesti kuin edellinenkin eli mentiin pientä, odottavaa käyntiä mutta nopeilla askelilla. Tupun sai aina hetkeksi odottamaan mutta jos hölläsin yhtään niin kiihtyi heti. Hitaasta käynnistä ruvettiin tekemään siirtymiä pieneen ja odottavaan raviin. Näitä useampia. Kun ravin sai odottamaan niin sai ratsastaa ravia eteen. Mutta vain vähän ennen kuin ratsu lähtee vyörymään. Taisin ihan turhaan ratsastaa eteen, pelkkä malttava höllääminen olisi tainnut riittää. Sillä kerta toisensa jälkeen Tupu rupesi puolessa kierroksessa kiirehtimään ja vyörymään. Enkä tainnut tässä vaiheessa vielä tajuta mitä ope meiltä tarkalleen kaipaa.

Jo alkutunnista tuli ohjeita aina taputtaa sisäkädellä. Tupu levisi aina samantien kun myötäsin sisältä. Ihan vähintään turpa heilahti ulos. Jos myötäsin molemmilla ohjilla niin rotkahti lavoilleen. Ohje oli että tätä pitää vain toistaa kunnes hepo oppii mitä siltä halutaan. Vähintään vaivalloista. Itse en millään olisi halunnut antaa sisäohjaa niin paljon pois kuin mitä ope halusi. Pienemmät myötäykset eivät taas tuntuneet riittävän opelle. Ja kun kerrankin kuvittelin kantavani käteni kauniisti niin nyt tuli käsky levittää niitä alas sivuille. Ja vielä enemmän kuin mihin käteni venyivät. Tuossa asennossa kadotin myös voiman käsistäni.

Välissä tultiin kenttää ympäri avon, pohkeenväistön ja parin voltin tehtävällä. Tupun kanssa ei liikoja ratsastettu eteen vaan pikemminkin yritin pitää sen malttavassa ravissa. Yllättävän samoilla linjoilla oltiin nyt kuin mitä tein noin viikko sitten itsenäisestikin. Siellä kyllä apuohjat pelastivat paljon. Nyt Tupu nojaili käsiini ja pidätteet eivät valitettavasti tulleet (menneet läpi) vain vatsalihaksilla. Väisti kuitenkin ihan ok ja avoilutkin taisi jotenkin tunnistaa. Näitä tovi molempiin suuntiin.

Suokkien kanssa otettiin laukat enemmän porukassa. Hidasta käyntiä, nosto, jokunen askel laukkaa ja takaisin käyntiin. Tupu innostui vähän ja kaveri kuumahti vielä enemmän. Kun tämä sujui niin sitten jäätiin laukkaan ja tehtiin laukassa hidastuksia ja muistaakseni ajatuksia takaosan väistöstä ulos. Suokkienkin kanssa aloitettiin vaikeammasta eli oikeasta kierroksesta. Nyt tuntui että vasen eli jälkimmäinen ei lähtenyt paranemaan vaan tamma rupesi kadottamaan keskittymiskykynsä ja rupesi jyräilemään. Ei kovin ihanaa. Saatiin laukkoihin kuitenkin jotain eroja.

Loppuraveissakin piti saada tamma malttamaan. Siinä olikin tekemistä. Mutta onneksi tämäkin loppui lopulta. Käsissä tuntui että joku on siellä makoillut.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta ja meni oikein mukavasti. Siinä oli hyvä hetki kaverin kanssa vähän purkaa ahdistuksia tunnista. Selvisipähän valkussa ainakin monta asiaa, jotka tarvitsevat lisää treeniä.

Ongelmia:
sisäohjasta piti päästää paljon enemmän kuin olisin halunnut
Tupu ei oikein rauhoittunut odottamaan
lopputunnista vyöryminen paheni
kädet tulivat kipeiksi
harjasta jäi tuppoja hanskoihin kun jäi ohjien väliin
ei myödännyt kunnolla missään vaiheessa
illalla päähäni tuli auringossa paahtunut olo

Parannusta:
löytyi parempiakin hetkiä
oikea laukka nousi näppärästi joka kerta

Laura videoi pätkiä ekasta laukasta:

Lempihepalla rääkkivalmennuksessa

Perjantaina ehdin iltapäivästä Artsiin. Suosikkiratsuni oli tietysti Hemppa mutta koska kisat painoivat niskaan niin Tupukin piti kouluratsastaa. Lähdin sitten molemmilla valmennukseen (kukkaro sanoi kraah). Keli oli aurinkoinen päälle +20°C ja tuuli. T-paidassa oli silti aika lämmintä. Ope jakoi meille (2 ratsukkoa) no shoutit ja helpotti kyllä elämää!

Aloitin siis Hempalla. Taivuttelin ensin itsenäisesti käyntiin ja kun tuntui ettei opetus vielä ala niin otin raviin. Ihan kamala siirtymä ja humma nosti turvan taivaisiin ja jäkitti ravia. Olin itsekin palauttamassa takaisin käyntiin mutta ohje oli että aloitetaan käynnissä ja käsky kävi lyhentää ohjia. Käynnissä Hemppa toimi ihan ok. Mutta kun prässättiin yhtään enemmän niin tunnin aikana jumitteli ja peruutteli useamman kerran. Yrittipä muutaman kerran vähän keuliakin ja lopulta keuli ihan kunnolla. Taisi kuitenkin aina todeta että ei auta, hommia joutuu tekemään. Ope sanoi että noissa tilanteissa pidetään ohjat kädessä ja pyydetään vain eteen. Itsekseni olisin varmasti jo laskenut vaatimustasoa.

Pyörittiin alkuun ympyrällä. Ripeää käyntiä lyhyillä askelilla. Takaset koukistamaan ja keulaa kevyeksi. Tuntumalla ja asiallisessa muodossa. Siitä pätkiä lyhyttä ravia ja taas käyntiä. Piti ajatella piffiä. Hemppaa hermostutti välillä ja olisi halunnut helpommat hommat. Ravi oli alkuun jäkittelyä mutta tasoittui kuitenkin. Silti useamman kerran Hemppa ehdotti että eikö jo riitä. Jumitteli ja peruutteli. Ope käski pitää tuntuman ja pyytää eteen. Peruutettiin mm. kottikärryt nurin ja aitaan. Välillä Hempalle riitti jo ennen kuin törmäsi mihinkään.

Sitten ruvettiin tekemään siirtymiä lyhyemmän ja isomman ravin välillä. Isompi ravi lähti hyvin muttei saanut jäädä matkustelemaan vaan ottaa takaisin ennen kuin lähtee vyörymään. Meni hetki että tajusin että tätä pitää vaihdella itse ees taas ilman erillistä käskyä. Mukaan lisättiin vielä kaksi volttia molemmille pitkille sivuille. En muista tehtiinkö jotain muitakin kommervenkkejä. Välillä vähän pompin isommassa ravissa, välillä sain istuttua paremmin. Hemppa huhki kunnolla ja hikosi.

Lopulta saatiin hetken hengähdys lepokäyntien muodossa. Kaveria hiillostettiin vielä sen ajan. Kun kaverille lopulta riitti niin me aloitettiin ympyrällä oikeassa laukassa. Taas sama juttu että ensin lyhyitä askelia, sitten kasvatettiin laukkaa ja koottiin taas takaisin. Oikea ei rullannut ensin kovin hyvin mutta parani. Lisää ei tarkoittanut kiihdytystä ja kaahailua. Ajatusta keskilaukan suuntaan. Tahdin piti säilyä. Kun siihen saatiin tukea niin onnistui hienosti ja saatiin toinen lepokäynti.

Sillä aikaa kaveri teki oman laukkapätkänsä. Sen jälkeen me jatkettiin vasemmassa laukassa. Tämä oli meille helpompi suunta ja laukka rullasi letkeämmin. Lyhyttä laukkaa, sitten kuski takakenoon ja isompaa laukkaa. Tuntui etten taipunut enempää takakenoon. Sitten vasta kelpasi. Tähän suuntaan ei tainnut tulla yhtä paljon höykytystä vaan muutaman hyvän siirtymän jälkeen meidät armahdettiin keventämään loppuraveja. Yritin yhä huolehtia suoruuden, keveyden ja aktiivisuuden. Ihan siistiä menoa.

Loppukäynnit jäivät lyhkäisiksi kun tuli käsky vaihtaa seuraavaan ratsuun. Hemppa oli hionnut ihan märäksi ja rupesi jo vaahtoamaan päästä. Kuski ei onneksi ollut ihan yhtä puhki. Mutta veikkaus siitä että Hempan kanssa valkassa on kevyttä meni jykevästi pieleen.

Ongelmia:
ei ollut kuvaajaa
Hemppa vastusteli useamman kerran
osasi keuliakin ihan kunnolla

Parannusta:
meno parani paljon
olin yllättävän rauhallinen vaikka ratsu protestoi isostikin
vasen laukka oli helpompi

torstai 24. toukokuuta 2018

Toinen kerta Akin hyppäytyksessä

Torstaina oli hyppypäivä. Kolmas päiväni putkeen Assilla. Jo eilen tamma näytti siltä että riitti. Tänään oli vähän sama meininki ja tarhasta piti käydä oikein hakemassa vaikka kaveri antoi portilla kiinni.

Keli oli aurinkoinen plus parikymmentä. Mentiin silti maneesiin. Sisällä +28°C ja pölisevää. Nyt kuskin piti vesitankata kesken tunnin. Assi hikosi nopeasti märäksi.

Kuskin keskikropassa näkyy vinouksia.
Tuntikaverin mukana tuli kuvaaja, joka ystävällisesti kuvasi meitäkin.

Ope kasaili esteet ja me kaksi ratsukkoa verkkasimme ensin itsenäisillä kuvioilla, sitten ohjatusti. Taivuta kulmat huolellisesti sisäjalan ympäri. Tehtiin vähän voltteja kulmiin ja avoja, ympyrällä takaosan väistätystä ulos 10 askelta kerrallaan. Aika lievästi Assi suoritti mutta ope vaikutti pääosin tyytyväiseltä. Kommentit olivat lähinnä tarkistelua. Pidä aktiivinen ravi, huolehdi ulkolapa haltuun. Assi eteni onneksi ihan mukavasti itse.

Mitenkäs nuo ranteet ovat noin mutkalla?

Laukassa tehtiin ympyrää ja kulmaan volttia. Muutaman kerran Assi pudotti laukan pois. Volteilla oli alkuun epätasapainoisempaa mutta vähän parani. Taivuta huolellisesti, etene voltillakin. Huomasin että ulkoapuni taas vähän vuosivat. Yritin pitää oman painoni keskellä.



Estehommat aloitettiin pitkällä suoralla linjalla maapuomi + ristikko. Osuttiin kaikki 3 kertaa käsittämättömän hyvin puomille ja väli sujui tasaisesti. Ensin hidas 8. Sitten vähän herättelin ja 7 oli sujuvampi. Painoa jalustimille hyvissä ajoin oli ohje.

Sivukenotusta taas havaittavissa.

Toisesta suunnasta paikat eivät osuneet ihan niin hyvin. Sanomista tuli taas samoista vanhoista. Älä heitä ohjia pois ennen hyppyä. Jotain malttamisestakin saattoi olla. Ehkä vähän ylihyppäsin yläkropalla tai ennakoin liikaa.

Lievää kyynärpäiden lepatusta sivuille.

Sitten tultiin 3 esteen kierros. Ristikko pitkällä lähestymisellä (ei maapuomia enää) ja lävistäjällä suora linja ristikko-ristikko. Meillä 4 laukkaa väliin. Tultiin myös toisinpäin sekä pidempi kierros vielä kaarevalla linjalla, jossa hypättiin ykkönen uudestaan. Kaareva linja oli tänään vaikein osuus. Ykköselle sain linjattua ihan hyvin kummastakin suunnasta mutta lävistäjäesteet olivat vaikeampia. Taas pullahdettiin liian syvälle kaarteeseen. Välillä ohjauskin toimi vähän hitaasti. Tai kuski käänsi leväperäisesti. Ristikkotasolla sujui kuitenkin helposti.

Kuskin selkä jopa aika suorana.

Meille nostettiin vielä lopuksi esteet pystyiksi. Jotain 70 - 80 cm? Tultiin 9 hypyn rata. Osa paikoista jäi vähän kauemmas ja välillä tuli kiemuraa. Ensimmäisen kaareva linja ei ollut edelliskertaa parempi. Sitten jatkettiin ympäri ja tultiin suora linja kohti ovea, sinne Assi imi aina hyvin. Lopuksi vielä kaareva linja toiseen suuntaan. Assi hyytyi linjalle täysin ja vaivoin sai jalkansa esteistä yli. Vika putosikin. Sakkokierros heti perään eikä ollut juuri parempi vaikka suuntaa vaihtaessa vauhtia oli hyvin. Ykkönen ok mutta sitten pullahti ulos eikä kääntynyt kovin sukkelasti. Vauhti hyytyi taas. Kolmas kierros putkeen linjalle, nyt tuntui jo vähän kuskillakin. Raippa apuun ja lisää vauhtia. Yhä vähän hidasti muttei ihan matoiluun asti tällä kertaa. Kaarre ei ollut vieläkään erityisen siisti mutta nyt riitti.

Vähän lohikäärmemuodossa hyppäävä ratsu.

Odotin että Assilta olisi puhti pois ja ravaisi rauhassa. Vaan hetken kävelyn jälkeen ravissa oli taas loppuverkan tapaan vauhtia. Nyt osasin suitsia sen oikein ja sain kivan aktiivista menoa ja ratsun ihan hyvin kuulolle. Apujoukot ehtivät kerätä esteet loppuverkkamme aikana pois.

Sangen suora linja kyynärpäästä kuolainrenkaaseen.

Assi oli satulan alta aika läpimärkä. Nyt oli onneksi apukäsiä vielä ratsun purkamisenkin jälkeen ja sain letkutettua tamman. Onnistui ihan yllättävän hyvin. Ötökkäloimi niskaan ja tamma kaverin perään takaisin tarhaan. Tämä oli nyt näillä näkymin viimeinen Assikertani tällä tallilla.

Ongelmia:
maneesi pölisi
kaarevat linjat olivat vaikeita
lopuksi Assi hyytyi vikalle linjalle
pari pudotusta
annoin taas ohjia liian aikaisin pois

Parannusta:
ei kieltoja
isommatkin pystyt ylittyivät varmasti
sujuttiin pääsääntöisesti ihan ok
Assi ei pahemmin kartellut maneesin takapäätyä

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Aitojen ulkopuolelle

Keskiviikkona menin tuuraamaan Assin hoidossa. Omistajan toiveesta pidettiin valmennusten välissä kävelypäivä. Sain tallikaverin houkuteltua käyntimaastoon, joten vihdoin lähdettiin aitojen ulkopuolelle. Nopeita autoja saattaa kuulemma säikkyä. Keli oli aurinkoinen +22°C.

Tarhassa Assi oli yksin ja jo siellä jotenkin säpsynä. Antoi kuitenkin kiinni kun kävin hakemassa. Tallissa jatkoi kummallista säpsymistä ja hätkähteli aina välillä. Kun oli irti niin pyöri aikamoista rallia ympärilläni. En saanut suojia jalkaan vaan piti hakea riimu ja naru.

Odotin tämän perusteella että maastoreissu saattaisi olla hyvinkin hasardi. Onneksi olin väärässä. Assi kulki tallikaverin perässä oikein säyseästi. Ihan pari kertaa lähtiessä jännittyi pihassa mutta reissun oli rennosti. Paitsi kaverista ei tahtonut ohi. Pysähtyi kun kaverikin pysähtyi. Pari kertaa mentiin sitten puolivahingossa muutama metri edelle.

Assi yritti pari kertaa syödä mutta totteli. Kaverin jumeista en saanut tammaa liikkeelle. Veikkaan että keskenämme ei oltaisi päästy edes pihasta pois. Rauhallisia hiekkateitä ja vähän mäkistäkin maastoa. Isommalle tielle ei lähdetty. Yksi auto tuli vastaan mutta ehdittiin väistää sivuun ja ohitti hitaasti, joten Assi ei välittänyt yhtään.

Lenkkiin meni tunteroinen. Vähän harmitti että maastoilumme täällä jäivät nyt tähän.

Ongelmia:
hyörinä tallissa
Assi ei halunnut mennä maastossa ekana
ehkä eilen joku ötökkä puri jättimäisen punaisen jäljen käsivarteeni
vasen nyrkkini ei meinannut pysyä kiinni

Parannusta:
kivan rauhallinen lenkki
ei välittänyt autosta

tiistai 22. toukokuuta 2018

Takaosakäännöksiä ja kuski reitiltä hukassa

Tiistaina oli tämän viikon koulutunti. Kelin piti olla hellelukemissa mutta oli iltasella jo pari astetta alle. Pukeuduin optimistisesti ulkoiluun mutta kenttä oli jo lähes varjossa. Niin kauan kun kentällä oli toinen hevonen, ei Assilla ollut mitään ongelmia kulkea pitkin ohjin myös metsäpäädyssä. Yksin siitä tuli taas karteltava.

Tänään aloitettiin käyntiväistöillä ohjat tuntumalla. Odotin kamalaa nahkeilua mutta Assi etenikin ihan ok. Ope kaipasi rauhallisia, pitkiä askeleita ja suurta ristiastuntaa. Parani. Suoristuksissa meinasin itse hätäillä. Lavat haltuun ennen uutta suuntaa.

Kevyessä ravissa tuli vähän samankaltainen ohje kuin Pudiksen cr-kurssilla. Pitäisi keventää oikeaa lonkkaa kohti hevosen vasenta korvaa. Taisin olla taas vasen kylki lysyssä. Itsehän en sitä huomannut. Kyynärpäät leijailivat myös tavalliseen tapaansa irti kyljistä kerta toisensa jälkeen. Ravissa Assi oli open mielestä tasainen. Omasta mielestäni epätasaisuudet tulivat nyt pienempinä pätkinä. 3 askelta ok, 3 juosten, 3 jännittyen jne. Taivuteltiin sisään ja ulos. Metsäpäädyssä jännittyi eikä halunnut toisen portin kulmaan.

Laukassa tehtiin myös asetuksia sisään ja ulos. Ensin vähän huonompaa, jälkimmäinen (vasen) laukka meni jo siististi. Tuijottelin vain eteenpäin ja tunnustelin. Hyvin osasin kehua oikeissa kohdissa myös niskaa tuijottamatta. Nyt tuli rentoa ja taipuisaa laukkaa. Molemmat nousivat ihan siististi. Alas ei siirtynyt ihan yhtä hyvin.

Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään takaosakäännöksiä. Sain ensin tehdä yhdet alle ennen opastusta. Yksi takari eli 180° käännös, piti vielä varmistaa. Kyllä. Demokäännöksissä Assi ei kuunnellut pidätteitä ja kuvioista tuli aika laajat. Taisi tulla vähän muutakin stiplua.

Treenit aloitettiin väistämällä ympyrällä takaosaa sisään. Jo tässä hukkasin raiteet enkä oikein tiennyt minne olen ohjaamassa. Ope käski tulla kohti. Ajattelin siis takaviistoon. Se ei kuulemma ollut huono juttu. Väistöjen jälkeen tehtiin ympyrällä avoa (eikä siinä ole väistävää pohjetta eikä takaosaa väistetä ulos, tämäkin ope tiesi nämä asiat). Yhä olin reitin suhteen hukassa. Hevosen sain asemoitua kuten halusin, ihan aina se ei ollut sitä mitä ope halusi. Mutten ihan hahmottanut minne ohjaan. Kun tästä tehtiin takaosakäännöksiä avoimella ympyrän kaarella niin en tiennyt mistä aloitin ja minne lopetin. Jäljet hiekassa paljastivat takasten levähdyksiä. Itse herpaannuin useamman kerran. Ehkä oli vähän tarpeettomankin hauskaa, en ainakaan ottanut itseäni liian vakavasti.

Kun ruvettiin tekemään käännökset aidan kohdalla sain maamerkkien avulla selville mihin olen menossa. Haparoivasta parempaan. Oikea kierros ensin. Vasemmassa samat jutut. Käännökset menivät paljon paremmin, joten palattiin takaisin oikeaan. Useampi yritys mutta kyllä meno parani. Arvelin jo välissä että loppu menee pipariksi koska Assi ei tahdo aidan viereen. Välillä lepatin itse käsistäni tai unohduin vetämään. Käynnistä itsessään tuli ihanan malttavaa ja Assi odotti pyyntöjäni.

Välillä naamallani pörräsi joku suristin, ehkä kärpänen. Häiritsi omaa keskittymistäni hirmuisesti. Assi ei ollut omasta naamastaan yhtä herkkä kuin kuski.

Lopuksi tehtiin vielä siirtymiä. Viimekertaisen perusteella odotin jotain huikeaa. Mutta oltiin lähempänä kammottavaa. Ratsu ei ollut oikein kuulolla eikä kovin tasainen. Itsekin olin tainnut unohtaa miten niitä siirtymiä kannattaa ratsastaa. Liiallisesta lössähtämisestä tuli sanomista. Aika monta sakkokierrosta. Lisäksi oli vaikeaa mennä takaporttia kohti kun humma nosti päätä, jännittyi ja lähti puskemaan keskelle. Eli toisen pitkän sivun jälkimmäinen puolikas käytännössä joka kierroksella oikeassa kierroksessa. Yyyh. Siirtymät kuitenkin lopulta vähän paranivat. Mutta aika kauas jäätiin edelliskerran menosta.

Loppuraveissa yritettiin saada hummaa vielä ilman paineistusta mörkökulmaan. Rupesi pysymään tasaisempana mutta yhä kaarsi hieman kauempaa ja vähän kiihdytti. Pitkin ohjin pysyi mieluummin puolen kierroksen päässä siitä. Kuskia saattoi siinä vaiheessa vähän turhauttaa.

Tunnin jälkeen kentällä raaputin mahan alta. Ilmeen perusteella oli aika mukavaa.

Ongelmia:
kuski oli välillä vähän hukassa reittien kanssa eikä meinannut tajuta
viime viikolla siisteiksi parantuneet siirtymät olivat taas aika kamalia
kentän toinen pääty oli yhä karteltava
pörräävä kärpänen naamallani
en huomannut kun valui ympyrältä ulos
kuski istui vasen kylki kasassa ja paino valui vasemmalle
vasen nimetön tuli kipeäksi

Parannusta:
hiukset pysyivät ponnarilla koko tunnin!
oli kiva tunti ja pysyin koko ajan hyvällä mielellä
Assi sieti kärpäspörräyksen paremmin kuin kuski

lauantai 19. toukokuuta 2018

Ensimmäiset koulutreenit Tupulla itsenäisesti apuohjilla

Lauantaina päädyin ennakkosuunnitelmista huolimatta kuitenkin aamusta tallille. Tupulla piti käydä yhdet koulu- ja estetreenit alle että saatiin virallinen lupa ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin. Hemppahan siis kaapattiin jo toiselle kuskille. Lähes ehdin ennen tunteja mutten ihan. Ope käski laittaa gramaanit. Oli onneksi eilen jo vetristellyt tammaa. Keli oli aurinkoinen +16°C.

Alku ei ollut kovin lupaavaa. Tupulla oli vähän kiire eikä taipunut oikein mihinkään. Kun annoin gramaanin olla löysempänä niin oli vain omassa asennossaan. Pyörittelin käynnissä ympyröitä ja voltteja, tein temponmuutoksia ja väistin. Ei vaikutusta. Lopulta sitten rupesin fuskaamaan ja lyhensin gramaania. Välillä tuntui että sain samalla koko ratsun pään kannateltavakseni. Mutta kyllä sieltä rupesi sitten löytymään pilkahduksia. Taipui ja myötäsi käynnissä. Ravin kanssa oli vaikeampaa. Alkutunnista tuntui että himmasin ravin ihan töpöttelyksi eikä auttanut. Laukka oli läpi tunnin helpoin askellaji mutta sitä ei kovin pitkiä pätkiä menty.

En ehtinyt alta pois vaan tuntilaiset tulivat kentälle. Sain luvan suhailla omiani joukossa. Pari kertaa taisin silti vahingossa haitata tuntilaisten menoa, pahoittelut. Pääty-ympyröillä oli parhaiten tilaa ja olin vähiten jaloissa.

Lopulta myös ravi rupesi paranemaan. Välillä homma levisi käyntipätkän myötä mutta lopulta sain poljentaa takasiin ja ratsu keveni edestä. Ravistakin tuli letkeää ja taipuissaa ja rupesi tuntumaan hyvältä. Eikä enää nostanut turpaa vaikka löysäsin gramaaniakin. Loppuravit keventäen pyysin välillä isompaa ravia ja välillä lyhensin. Toimi hyvin.

Yllätyin ihan positiivisesti miten kivaa menoa Tupusta löytyi. Mutta karu totuus on että treeniä tarvittaisiin paljon enemmän alle että kisatilaneessa saataisiin esitettyä mitään lähellekään tuollaista. Mutta lupaava alku.

Ongelmia:
kankeaa aluksi
välillä makoili käsilläni
ei olisi varmasti onnistunut ilman gramaaneita

Parannusta:
taipuisuutta ja keveyttä rupesi löytymään
laukat toimivat kivasti

Anne H. videoi harjoitteluamme:

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Taas uusi esteope

Keskiviikkona päästiin Assin kanssa taas hyppäämään. Koska ensimmäinen esteopemme on kiireinen ja kaukana ja toinen kiireinen niin kouluopen suosituksesta löytyi kolmaskin esteope. Koska maailma on pieni niin olen kyseisen open hepalla (Väinö) muinoin ratsastanut. (Ja Oulussa Väne oli ylläpidossa.)

Esteet olivat maneesissa ja tuntikaveri sanoi ettei suostu hyppäämään kentällä. Maneesiin siis. Sitä ei oltu kasteltu, joten pölisi. Mittari näytti +26°C. Odotin paljon pahempaa mutta hyvin siellä ratsasti. Miinuksena koko loppuillan niistin hiekkaa.

Alkuverkka mentiin itsenäisesti. Askellajit läpi. Assi oli oma itsensä eli vähän pitkä ja etupainoinen sekä kartteli maneesin takapäätyä. Taivutteluilla notkistui vähän.

Tultiin ravipuomeja. Keulaa ylös. Peili kavalsi että valutiin vähän kohti uraa vaikka kuvittelin olevani keskellä. Kun puomit nousivat toisesta päästä vähän ylös niin Assi kompastui kertaalleen. Sen jälkeen meni paremmin. Sitten tultiin 17,5 metrin linjaa ensin puomeilla. 5 askelta. Molemmista suunnista. Sitten puomit nousivat pikkuhiljaa yksitellen ristikoiksi ja tultiin samaa. Välillä vähän lähelle tai kauas mutta sangen siististi. Esteen jälkeen oli vaikea mennä suoraan kohti mörköpäätyä, toiseen suuntaan sujui hyvin. Tultiinpa kertaalleen neljälläkin kun pohdin ääneen etten ole ehkä koskaan ennen hypännyt Assin kanssa väliä, jonka metrimäärän tiedän. Neljälläkin sujui hyvin.

Lopulta esteet nousivat pystyiksi ja lisättiin ensin tippakuviolla kolmas este lävistäjällä ja lopulta neljäs eli ykkönen toiseen suuntaan mukaan. Taidettiin tulla ensin pikkukierros ja lopulta korkein taisi olla 75 cm pintaan. Yhä ponnistuspaikkoja oli lähempänä ja kauempana. Kaarre meni alkuun vähän pitkäksi ulos ennen ekaa ja tultiin väliin 6. Laukka jäi vääräksi. Vikalla kierroksella ope käski kääntää aiemmin ja tajusin. Assi teki hyvän hypyn ja vaihtoi laukan ja sujuttiin kaari hyvin viidellä. Siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuraveissa Assilla oli alkuun taas kaahotusvirtaa. Sitten tasoittui. Siinä vaiheessa pitää muistaa malttaa lopettaa ennen kuin ratsu väsähtää, oli ohje.

Nyt laitumelle vapautus (kaverin kanssa) loppuillaksi meni ketjuriimun kanssa asiallisesti.

Ongelmia:
valui salakavalasti uraa kohti enkä aina edes huomannut
maneesi pölisi
jokunen väärä laukka
mörköpäätyä piti kartella
hyöri ja säikkyi tallissa epätavallisesti

Parannusta:
kiva perustunti
olin open kanssa kaikista asioista samaa mieltä
tuli hyviä hoksautuksia mm. tasapainosta kaarteissa

maanantai 14. toukokuuta 2018

Siirtymiä helteessä

Maanantaina kun ajoin Assin luokse niin menomatkalla auton mittari näytti enimmillään +29°C. Ratsastuskelikin oli siis sangen lämmin.

Itseksemme ehdittiin kävellä alkukäynnit ennen open saapumista. Portin puolen pääty kentästä oli taas Assin mielestä karttelun arvoinen. Hommat aloitettiin kevyessä ravissa loivilla kiemuroilla. Kun puhuttiin pidemmästä ohjasta niin kuskin pasmat menivät taas sekaisin enkä osannut ratsastaa Assia tasaiselle tuntumalle. Tuntui että joka kierroksella hidastettiin ja kiihdytettiin samoissa kohdissa. Enkä osannut vahtia tahtia kunnolla.

Ensin suoralla hevosella, sitten taivutukset mukaan. Molempiin suuntiin. Sitten sama laukassa ja siinäkin piti taivuttaa kaarteiden suuntaan. Lyhyet sivut jätin suoristamatta ja tein tiimalasikuviota. Meno parani kun ohjat sai ottaa kunnolla käteen. Assi ei meinannutkaan vaihtaa laukkaa. Alkuun vähän kiihtyili ja kaatuili mutta meno parani.

Välikäyntien jälkeen jäätiin pääty-ympyrälle. Päivän aiheena oli siirtymät. Ensin käynnistä seis, sitten ravia ja käyntiä. Alkuun siirtymät tulivat ikävästi kättä vasten ja Assi joko juoksi alta tai oli hidas. Kun sain Assin kuuntelemaan istuntaa niin meno parani kivasti. Vähän isommasta ravista oli lopulta helpompi tehdä malttamaan jääminen pariksi askeleeksi.

Laukat nousivat näppärästi ja otettiin laukastakin jokusen kerran raviin ja käyntiin. Tehtiinpä yksi peruutuskin. Meni taakse mutta turpa nousi. Niin muuten nousi pysähdyksissäkin alkuun. Mutta laukannostot ja siirtymät alaspäin rupesivat sujumaan tasaisessa muodossa. Kelistä huolimatta Assi liikkui reippaasti itse. Hikosikin sitten kaulasta ihan märäksi vaikka pysyttiin lähinnä varjon puolella kenttää.

Tehtiin molemmat suunnat melko samoin. Lopuksi vielä laukan kokoamista ja ravin säätelyä kooten ja eteen ratsastaen. Sangen kivasti muttei päästy vielä ihan sille huipputasolle, jota ollaan joskus käyty kokeilemassa.

Loppuraveissa oli tasainen mutta yhä kartteli kentän toista päätyä. Sieltä humman teki mieli kiihdytellä pois. Oma kuvioni oli tehdä lävistäjiä, pääty-ympyröitä ja sivuja suoraan. Loppukäynneissä käveltiin suosiolla vähän kauempana mörköpäädystä.

Oikein kiva tunti ja vihdoin ohjeet eivät ärsyttäneet yhtään. Tänään olin enemmän open kanssa samoilla linjoilla. Rentouta kädet, jalat alas, pysäytä keskivartalon liike. Nyrkit seilasivat välillä omiaan eikä kyynärpäät meinanneet pysyä kyljissä kiinni, perusvikojani.

Tunnin jälkeen Assi sai ämpäripesun. Alkuun vähän tuijotteli mutta antoi pestä. Ohje oli viedä hetkeksi laitumelle. Tässä vaiheessa puuttui se ketju turvan ympäriltä. Lopulta Assi lähti käsistäni menemään ja koska en heti päästänyt irti niin menin mukkelis. Käsilleni ei käynyt mitään (ei tainnut olla hanskoja). Assi pysähtyi muutaman metrin päähän syömään ja vain vasen polveni likaantui. Onneksi tämä kävi nurmikolla. Opinpa että tämän kanssa se ketju on tosiaan aiheellinen.

Ongelmia:
kartteli yhä kentän toista päätyä
pari omaa pikkusäpsyä tunnin aikana
yhä tuli kerran sanomista kaulan väärälle puolelle menevästä kädestä
vasen nyrkki halusti kellahdella
tunnin jälkeen veti kuskin nurin

Parannusta:
siirtymiset paranivat
lopputunnista ratsu tuntui sangen kivalta
oli kelistä huolimatta kivan aktiivinen
kuski jaksoi loistavasti helleratsastusta

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Huono reittivalinta ja ratsun koti-ikävä

Sunnuntaina lähdin vielä iltapäivästä Hempan kanssa maastoon. Muu porukka meni edeltä, joten me mentiin keskenämme. Keli oli yhä lähes hellerajalla. Ei ötököitä.

Hemppa oli poikkeuksellisen haluton maastoiluun. Alkumatkan pysähteli ja kiemurteli. Eteneminen oli aika takkuista. Raippaamiseen asti ei taidettu mennä mutta useamman kerran piti tosissaan kumautella pohkeilla että nyt mennään ja suoraan eteenpäin, kiitos. Yhä myös sekoili jaloissaan.

Kun päästiin raville niin meno parani. Alkumatkasta tiet olivat kuitenkin aika kovat, joten otin pian taas käyntiin. Siinä Hemppa esitti myös ihan uuden muuvin eli miten pysähdytään, käännytään vilauksessa 180° ja poistutaan laukalla paikalta. Takamukseni pysyi satulassa ja jalustimet jaloissa mutta yläkroppa keikahti kaulalle. Joku 10 m Hemppa pääsi juoksemaan kunnes sain sen pysäytettyä.

Hetki tämän jälkeen otettiin suunniteltu laukkapätkä menosuuntaan ja sen jälkeen ratsu lopetti tuijottelunsa. Mietin jo että onko sen näössä jotain vikaa kun oli niin säpsy ja kaula mutkalla.

Talven laukkapätkä oli karkealla soralla ja siinä mentiin käyntiä. Peltotie oli kasvanut nurmelle ja käyntiä siinäkin. Pellon poikki menevällä pätkällä pääsi ravaamaan. Päätin lähteä oikealle talvireittiä. Tästähän olen joskus aiemminkin yrittänyt mutta kääntynyt takaisin kun tie katosi näkyvistä. Jälkikäteen mietin että oliko syynä sittenkin märkyys?

Pohja oli nurmella mutta kuiva. Päästiin käynnissä ongelmitta purolle. Näin kesäaikaan se olikin vähän isompi. Leveyttä reilu metrin ja kivinen pohja. Ei kovin syvä mutta totesin silti että ratsain en pääse siitä yli. Ihmisille oli tehty pitkospuut. Issikkatyyliin siis toinen ohja kuolaimesta irti ja hetken empimisen jälkeen Hemppa hyppäsi hienosti yli.

Metsäpätkän jälkeen tie oli täälläkin isohkolla soralla eli talven laukkapätkä mentiin käynnissä. Kokeilin myös intiaanitapaan kulkea (kuivuneita) ojanpohjia. Hemppaa ei erityisemmin napannut.

Loppumatkan metsäpätkä oli alkuun lupaava. Mutta sitten tuli märkiä kohtia. Ja lisää. Kuvittelin joka kerta että ollaan lähes lopussa mutta lopulta niitä oli aika monta. Yhdestä isommasta lätäköstä Hemppa käveli läpi, muutaman pienemmän loikkasi yli.

Lopulta selvittiin takaisin autotielle. Ravissa Hemppa tuntui huonolta ja huomasin että humma oli kadottanut molemmat etukenkänsä. Ei mennyt sitten ihan putkeen tämä reissu. Mentiin siis loppumatka käynnissä takaisin tallille. Tulipahan ainakin käveltyä. Eikä tästä kovin onnelliseksi tullut kun soimasin itseäni tyhmästä reittivalinnasta ja pohdin syytä Hempan alkumatkan vastahakoisuuteen. Tallilla sain aiheellisen kevyen nuhtelun että talvireittejä ei voi mennä kesällä.

Ongelmia:
huono reittivalinta
etukengät katosivat
arkoi kengättömiä kavioitaan

Parannusta:
loikkasi ojan yli

Toinen estetunti Hupakolla

Sunnuntaina pääsin uudestaan hyppäämään Hupakolla. Tänään tamma piti käydä hakemassa pihatosta eikä tullut huhuilemalla luokse. Mentiin alkukäynnit kentälle peltolenkin kautta.

Alkuverkassa oli reipas mutta malttoi kuunnella. Nyt osasin myös vaatia täsmällisemmin. Eikä poni enää hiiltynyt kun muut 2 lähtivät raville ja me otettiin vielä hetki käyntiä. Alkuverkassa otettiin vain lämmöt päälle (+24°C pihalämpö) ja taivuteltiin. Ohessa oli muuta säätöä ja mentiin aika itsenäisesti. Ensimmäinen kommentti oli että hyvä ravi.

Otettiin vielä vähän laukkaa alle. Nyt minulla oli ne kaivatut kannukset jalassa. Pääosin oikea laukka nousi todella napakasti ja täsmällisesti, vasemman kanssa taisi tulla enemmän ravisuhrua. Mutta vaikka nostot olivat reippaita niin ratsun sai nopeasti kuulolle kun muisti itse rentouttaa tuntuman.

Verkkatehtävänä pohjusteltiin sarjan hyppäämistä. Ravipuomeja. Reippaasti mutta ihan yllättävän siististi pari kertaa kummastakin suunnasta. Sitten laukkapuomit, yhä aika vauhdilla. Ekalla kerralla venähti välissä ja otettiin puomi mukaan. Sen jälkeen tultiin vähän maltillisemmin (vaikka yhä reippaasti) ja mahtui väleihin. Ihanan suoraviivaisesti. Mutta nyt meinasi kaatua sisälle ennen linjausta, joten menin vähän turhankin huolellisesti kulmaan. Ope toivoi kaarevampaa lähestymistä.

Sarja muuttui lopulta pystyksi ja okseriksi. Siististi yli joka kerta. Korkeus noin max 70 cm.

Tämän jälkeen tultiin suora linja kavaletilta pystylle. Olikohan se 24 metriä? Ehdotin kuutta laukkaa ja kuudella tultiinkin. Aika vauhdilla ja jo tässä tuntui aavistuksen holtittomalta. Kysyin opelta että pitäisikö meidän tulla hitaammin. Vastaus oli että ei näin nuorilla ruveta ottamaan laukkaa pois.

Hypättin vielä 4 laukan suora linja. Nyt poni mietti jo selvästi ohijuoksua jälkimmäisestä. Kiemuraa ja 5 askelta. Sain kuitenkin ohjattua molemmista yli. Sakkokierroksella pienempi kiemura ja 4. Mutta yhä tuntui siltä että ilman tarkkaa ohjausta olisi mennyt ohi.

Toisesta suunnasta tultiin musta pysty ja pitkällä kaarevalla laatikkopysty. Nyt poni taisi uuvahtaa ja tyyli rupesi huononemaan. Ensin banzai-tyylillä laakahypyt. Sakkokierros, jossa tajusin pitää ratsun edestä ryhdikkäämpänä ilman, että hidastan vauhtia. Parempi.

Lopuksi tultiin vielä rata. Jo ensimmäinen linja meni kiemurteluksi ja tuli seitsemäs askel. Neljän askeleen linjalle tuli myös kiemuraa, en muista tuliko 4 vai 5 askelta. Sarja ok. Viimeiselle kaarevalle kiihtyi ja hyppäsi molemmat ihan juuresta. Hieman holtitonta.

Ope ehdotti että otetaan viimeinen linja uudestaan. Minä arvelin että tässä vaiheessa toistoilla ei enää parane vaan huononee ja päädyttiin jättämään tähän. Poni puuskutti.

Ei ravattu enää kentällä vaan lähdettiin peltolenkin kautta takaisin. Tiellä otettiin ravipätkä. Hupakko meni edeltä oikein tolkusti. Myös solisevan ojan yli (maasiltaa pitkin) päästiin nyt empimättä. Mutta pihalla olevat uudet karsinat aiheuttivat jumittelua. Sain kuitenkin ratsun niistä ohi.

Poni oli sen verran kuumissaan että käytin sen ohjeistuksen mukaan pesulla. Ihanan tolkku tyyppi. Ei ollut varmuutta onko ollut pesupaikalla ennen mutta seisoi ihan rauhassa kahdelta puolen kiinni kun letkutin sen puhtaaksi. "Mehun" kanssa leikki sitten lasta uima-altaalla ja loiskutteli turvallaan puolet lattialle.

Ongelmia:
vauhtia meinasi välillä olla jopa liikaa
kiemurteli ja selvästi ajatteli ohijuoksuja
muutama laakahyppy ja pari ihan juuresta

Parannusta:
ei säikkynyt mitään
kaikesta yli
hienoja laukannostoja
kivan kevyt edestä
hyppäsi sarjan hienosti

lauantai 12. toukokuuta 2018

Hemppa kankeilusta taipuisampaan

Hellepäivälle ei yksi ratsastus riittänyt vaan pääsin vielä itsenäisen Hempalla. Tarhailu tapahtui yhä yövuorossa, joten ratsu oli valmiiksi sisällä. Hoitaessa oli oma tuttu itsensä ja nosti kaviot ihanan helposti. Nyt takakengät olivat poissa.

Kentällä oli meidän lisäksemme 0 - 2 muuta hevosta. Hyvin mahduttiin. Ihan alkuun Hemppa tuntui taas huonolta ja sekoili jaloissaan. Nyt en lähtenyt prässäilemään heti vaan ensin käveltiin pitkin ohjin, sitten taivuttelin käynnissä Hempan mielestä kivan mittaisella ohjalla ja ravitkin vielä aloitettiin pidemmällä ohjalla. Näin vältyttiin vastustelulta. Ohjia sai lyhentää hissukseen. Ympyröiden lisäksi tein vähän avokkeita molempiin suuntiin.

Laukat rullasivat alusta asti yllättävän hyvin. Ehkä ratsu oli jo siinä vaiheessa sitten ehtinyt vähän vertyä. Vasen oli kankeampi ja oikeassa meinattiin pullahdella ympyrältä ulos.

Välikäyntien jälkeen jatkoin siirtymillä. Hemppa oli yhä hyvin mukana hommissa eikä juuri vastustellut. Pysähdyksissä ja laukasta raviin siirtymissä alkuun kuonotteli mutta tasoittui niissäkin. Kolmikaarinen ravissa sujui oikein letkeästi. Temponmuutoksetkin ravissa kivasti.

Laukan ja ravin välillä tein siirtymiä ympyröillä. Hemppa ei kuumunut tästä kuten Assi. Laukannostot paranivat ensin ja ratsu rupesi pysymään pyöreänä. Turpa sisään nostossa oli salaisuus. Alaspäin siirtymät olivat huonompia. Lopulta tajusin tehdä siirtymät tiiviimmin kuin neljännesympyrän välein. Aina muutama askel vain laukkaa. Laukka pysyi hallussa mutta siirtymät alas paranivat vasta kun tajusin tehdä pidätteet vain ulkoa ja oikeasti lyhentää laukkaa alle. Alkuun tuli muutamin pudotuksia mutta suunta oli selvästi parempaan.

Loppuraveissa Hempalla oli yhä kiva energia. Ei ollut ihan parhaimmillaan muttei kovin kauas jääty. Melko kevyt edestä, kivan taipuisa ja kuuliainen. Ryhdikäskin. Ainakin Hempaksi.

Kun otettiin käyntiin niin lähdin samantien kiertämään peltolenkkiä. Hemppa oli ihanan rauhallinen. Aurinko paistoi lämpimästi, luonto vihersi ja linnut lauloivat. Eikä vielä häiritseviä ötököitä. Aika harmonista!

Ongelmia:
alkuun oli kankea

Parannusta:
aika tasainen
laukat rullasivat pyöreinä
siirtymät paranivat
keli oli huippu!

Hupakolla ensimmäistä kertaa maastossa

Lauantaina hinguin myös Hupakon kyytiin. Omistaja oli sitä mieltä että se voi tehdä hommia useamman päivän putkeen. Nyt kun este- ja kouluratsuominaisuudet oli testettu hyviksi niin teki mieleni myös maastoon. Seuraa onneksi löytyi yksärisuokista, jonka kanssa ollaan Hempankin kanssa maastoiltu useamman kerran hyvällä menestyksellä.

Hupakko ilmaantui pihatosta kulman takaa portille kun vasta nostelin porttia auki. Työmotivaatio oli ainakin vielä kohdillaan. Hoitaessa oli yhä kiltisti. Jalkojen nostossa vähän häsläsi. Yhä lähti hirmuiset määrät talvikarvaa irti. Häntä oli ihanan puhdas Hempan kakkahäntään verrattuna.

Loikkasin kentällä kyytiin. Me saatiin vetovastuu ja lähdettiin koppuraksi kuivuneita autoteitä pitkin kohti kankaita. Keli helli hellerajan paremmalla puolella ja aurinko paistoi.

Otettiin pieni pätkä ravia autotiellä mutta todettiin pohja turhan kovaksi. Hupakko oli kuitenkin fiksusti. Ohittaneista autoista ei sanonut mitään. Kankaat olivat kuivuneet kesäkuntoon ja siellä päästiin jatkamaan ravilla. Otettiin myös 3 laukkapätkää, joissa vähän vauhdikkaampaakin välillä. Viimeisellä spurttasin kunnolla ja GPS sanoi 39 km/h. Paremmalla pohjalla olisi varmaan päässyt lujempaakin. Ihanan mielissään tamma juoksi ja jarrutkin löytyivät heti kun pyysin.

Käytiin kääntymässä toisella autotiellä ja palattiin kankaiden kautta takaisin Shellille menevälle tielle. Loppumatkasta ravattiin hetki kaverin takana, siinä vähän tohotti. Oltiin keulilla suurin osa matkasta ja siinä toimi hyvin. Ravipätkät jäivät vähän vähiin mutta tuli ainakin pitkät loppukäynnit takaisin. Paluumatkasta uskalsin jo kävellä pitkin ohjin. Tolkku ratsu. Tykkään!

Ongelmia:
yksi jumittelu
jalustimen kuminauha putosi taas

Parannusta:
ihanan lämmintä
ei ötököitä
ei välittänyt autoista

perjantai 11. toukokuuta 2018

Apuohjia ja yksityisopetusta

Perjantaina pääsin taas Hupakon selkään. Keli lähenteli hellerajaa ja tallille mennessä auton mittari näytti +25°C. T-paitakeli siis yhä.

Jotenkin kuvittelin että tunnille tulisi muitakin mutta oltiinkin ihan keskenämme. Alkukäynnit ehdittiin ottaa pitkän kaavan mukaan ennen kuin ope tuli. Hupakkoa ei juuri haitannut olla yksin. Opella oli meille sekä alaturpis että gramaanit. Näin äkkiä olin unohtanut eiliset keskustelut. Heti alkuun gramaanit jäivät turhan löysälle, sillä poni sai jalkansa väärälle puolelle. Tolkku elukka pysähtyi täysin rauhallisena odottamaan että korjataan tilanne. Sen jälkeen yritin pitää naruja tiukemmalla mutta vaikka gramaanit omaan käteeni tuntuivat napakoilta niin sain yleisöltä kuittailuja löysyydestä.

Alkuun vain pyöriteltiin ympyrällä ja ope kaipasi kunnolla pyöreää niskaa. Asetuksilla tuli. Sanoin ettei tämän selässä ole hyvää tuntumaa siihen koska ratsu on liian lyhyellä kaulalla tai liian kiireinen. Kevyessä ravissa piti eiliseen tapaan vähän himmailla. Muuten ratsu oli kyllä eilistä rauhallisempi. Ravissa tehtiin jatkuvaa kolmikaarista ja vaihtelin taivutuksia. Vasemmasta oikeaan vaihtui pienen jäkityksen kautta. Parani onneksi toistojen myötä.

Välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa. Enemmän nostoja. Vähän juoksi ravin kautta ja muutama nousi huonosti. Kertaalleen jumitteli ihan kunnolla ja piti komentaa eteen. Tarjosi vain takaviistoa. Ravista ehdotteli laukkoja itsekseenkin. Itse laukat rullasivat hyvin, kivalla energialla sekä rentoina. Päivän viimeinen nosto ravista oikeaan laukkaan oli todella siisti. Alaspäin tuli aina hyvin.

Ei enää ravattu loppuun. Toivoin peltolenkkiä ja sinne saatiin lopulta kahden hevosen verran seuraa. Minimaalista jumittelua mutta kun kaverit menivät edeltä niin päästiin jännemmistäkin kohdista. Ei tullut autoja vastaan. Tunti oli hyvin rauhallinen, joten ponikin hikosi vain satulan alta ja vähän kaulasta.

Huomenna sitten testaamaan ponin maastoratsuominaisuudet. Juniorimpana sillä on kuulemma maastoiltu paljonkin muttei viime aikoina kuin käyntimaastoja.

Ongelmia:
pitäisi kuulemma olla aina kannukset tällä
ravin jännittyneisyys vasemmasta oikeaan kierrokseen vaihtaessa
alkuun laukannostot tulivat ravijuoksun kautta
yksi kunnon jumittelu
maastolenkillä ei vielä ihan suvereenisti kaikesta ohi

Parannusta:
oli ravissa rauhallisempi kuin eilen
laukat rullasivat kauniisti
nostot paranivat
sain komennettua jumista eteen

torstai 10. toukokuuta 2018

Junnuponi koulutunnilla sekä lennokkaita kavaletteja

Torstaina pääsin toiveeni mukaan uudestaan Hupakon kyytiin. Iltatunnille 6 ratsukon porukassa. Nyt kesä ehti Ouluunkin ja +20°C oli loistava t-paitakeli. Nyt mentiin Kingin satulalla, joka on kuulemma 17" ja aikuisille paremman kokoinen.

Alkuun Hupakko oli taas virtaisa. Ehdotteli alkukäynneistä itsekseen ravia jokusen kerran. Kuunteli kuitenkin jarruja. Verkkatehtävänä tultiin lävistäjiä ensin käynnissä, sitten ravissa. Päätyihin ympyrät. Kenttä pölisi ja tohotuksellamme oli välillä ahdasta. Ainoat kommentit tulivat kiireisestä ravin tahdista. Hidastihan se kyllä kun maltoin pyytää huolellisesti.

Oikea jalka tykkää olla kippuralla.
Junnut kuvasivat tuntiamme.

Laukat tultiin samalla kuviolla. Me Aasian kanssa samaan aikaan. Nyt laukat nousivat ravin kautta ja nostot olivat hosuvampia kuin estetunnilla. Nätisti tuli kyllä lävistäjiksi raville. Taisi jo tässä säikkyä kavioistaan lentävien kivien ääntä bussipysäkin pelleissä. Pari spurttiyritystä, jotka sain torpattua heti alkuunsa. Ympyröillä oli ihan hyviäkin pätkiä.



Välikäyntien jälkeen tultiin viisikaarista kiemurauraa väistöillä höystettynä. Ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa. Tälläkin on kuulemma istuttu ravia jo alas. Hupakko astui kyllä ristiaskeleita mutta tuntui silti ajattelevan että kaikki pohjeavut tarkoittavat lujempaa. Harjoitusravissa löytyi yllättävänkin rauhallinen vauhti. Kun lopulta saatiin vähän paremmin tilaa ympärillemme (pois possujonosta) ja kuski rupesi keskittymään tosissaan ratsun rentouteen niin meno parani.

Muita tuntilaisia vähän kumitettu pois kuvasta.
Kuskin päätä ei tullut talteen.
Hupakko voisi näyttää iloisemmaltakin.

Lopuksi tultiin vielä kavaletteja, 2 kpl kolmikaarisen suoristuspaikoissa keskellä kenttää. Me saatiin kunnia aloittaa ja ensin tehtiin ympyräkierros alle eikä pelkkää kolmikaarista. Vasemmassa kierroksessa aloitus. Humma säikkyi taas kivien ropinoita ja yritti spurttailla. Kavaletit hypättiin sangen lennokkaasti ja vaikka kerroin selvästi ja hyvissä ajoin että vasemmalle niin silti tamma ehdotteli oikeaa. Kahdesti. Sain kuitenkin käännettyä vasemmalle. Kolmannella kierroksella käännyttiin ja laukka piti vaihtaa ravin kautta. Keskiympyrällä en tiennyt että pitikö aiempikin kavaletti loikata, mentiin sitten sekin. Tämä suunta oli helpompi. Lopulta käännyttiin vasemmalle ja siinä laukka vaihtui. Pomput olivat loppuun asti aika ilmavia.

Vähän voisi kuskin kädet olla paremmin mukana.

Toisella kierroksella tehtiin pelkkä kolmikaarinen eli tähdättiin kahteen hyppyyn. Ensimmäinen meni hyvin, ilmavasti ja laukka vaihtui. Kaarre kakkoselle meinasi valua pitkäksi ulos eikä tamma ollut ehkä ihan suora. Mutta laukka vaihtui tälläkin. Vaikka mentiin reippaasti ja aavistus holtittomasti niin plussat toiveiden mukaisesta suorituksesta ja puolessa kierroksessa sain himmailtua käyntiin.

Lennokkaita hyppyjä.

Ope kysyi vielä lopuksi että tullaanko vielä. Päätin että onnistuneeseen suoritukseen on hyvä jättää. Ei tultu enää uudestaan siis. Kaikki muut saivat sakkokierroksia ennen kuin vaihdot onnistuivat. Kivasti muutkin ratsut vähän kuumuivat tehtävästä.

Ei ravattu enää loppuun vaan käveltiin pitkin ohjin. Yhä t-paidalla tarkeni hienosti. Kaarrossa Hupakolla oli kiire talliin ja hiippaili. Taluttaessa oli nätisti.




Ongelmia:
kenttä pölisi
laukat nousivat huonommin kuin viimeksi
säikkyi kivien ääniä pellissä
loppuminuuteilla hyttyset iskivät kimppuun

Parannusta:
laukat vaihtuivat
vauhtia oli riittävästi ja vähän yli tarpeidenkin
hyppäsi kunnon loikilla
ravissa löytyi myös rauhallisempi vaihde

maanantai 7. toukokuuta 2018

Ulkokauden avaus Assilla kesäkelissä

Maanantaina oli tämän viikon Assipäiväni. Keli yllätti ja mennessä auton mittari näytti +22°C! T-paita ei sittenkään ollut liian heppoinen vaate. Aloitettiin vihreän syöttelyllä. Humma näytti siltä ettei olisi koskaan ennen ruohoa nähnyt. Oli ihan hyvä olla ketju turvan ympäri kuten omistaja ohjeisti.

Ratsastushommiin mentiin siis kentälle. Aavistuksen maneesia pienempi, lyhyen kouluradan suuruusluokkaa. Vasta lanattu. Penkkiä ei ollut, joten taiteilin sokeripalan päältä kyytiin. Assi oli hieman säpsy ja kartteli kentän toista päätä. Päästiin sinne jo melko hyvin molemmissa kierroksissa pitkin ohjin kun ope saapui.

Aloitettiin taas vähän pidemmän ratsun taivuttelulla ja katsomalla millaista ravia Assi tarjoaa. Yhä olin tässä tehtävässä vähän ulalla. Yritin olla säätämättä ravia mutta silti saattoi tulla sanomista että säilytä tahti. (Assin omiin hidastuksiin ja kiihdytyksiin piti siis puuttua, tajusin vasta paljon myöhemmin.) Yritin pitää ohjia höllällä ja taivuttaa mutta sitten karkaili ulkolapa. Eikä taivutustakaan ollut yleensä riittävästi. Kuskille tuli sanomista etten saa viedä käsiä harjan yli väärälle puolelle. En huomannut ollenkaan tekeväni moista ja ärsytti. Assi kiihdytteli pelottavasta päädystä poispäin. Tehtiin ympyröitä ja voltteja. Heppa tasoittui pikkuhiljaa.

Sitten taidettiin jo ottaa laukat mukaan. Ensimmäinen nosto käynnistä tuli puoli kierrosta myöhässä. Sen jälkeen nousivat ihan ok. Rentoutta polviin jotta en pompi satulassa. Ehdotin jalustimia pois mutta siihen ei suostuttu. Assi välillä kiihdytteli mutta laukkasi myös ihan nätisti. Sama molempiin suuntiin.

Tehtiin tänään myös siirtymiä laukasta käyntiin ja raviin sekä aiemmalta kerralta tuttua käynnin säätelyä. Hidasti vähän hitaasti eikä lähtenyt kovin hyvin eteenkään. Omasta mielestäni säätyi (hieman) mutta ope kaipasi suurempia eroja (tai ei huomannut näitäkään). Laukasta käyntiin siirsin itse hyvin epämääräisesti. Assi totteli epämääräisesti. Sekä piti huolehtia että vasen lapa ei karkaa ulos.

Laukassa tuli hyviäkin pätkiä kun Assi hidasti ja jäi kantamaan itsensä. Aloittaessa koko ratsu tuntui kaatuvan sisään. Loppuraveissa oli jo sangen tasainen vaikka toinen pääty arvelutti yhä. Ei ihan parasta menoa mutta parani kuitenkin loppua kohti. Kuulin paljon myös "rentouta kädet" tai sisäkäsi. Näitäkin tajuan itse huonosti.

Käveltiin vielä hartaasti loppuun. Eikä tullut t-paidassa kylmä vaikka kello oli jo päälle 20. Jossain vaiheessa mörköpäädyssä Assi säikähti ja loikkasi laukalla sivuun. Kuski oli valmiiksi ilman jalustimia ja pitkin ohjin. Mutta yllättävää kyllä niin tuskin edes heilahdin. Pysyin käsittämättömän hyvin kyydissä. Ehkä Assi sitten on sen verran hidas liikkeissään?

Ongelmia:
olin taas alkutunnista eri mieltä open kanssa virheistäni
en huomannut käsieni seilaamista kaulan yli
kädet eivät pysyneet samalla korkeudella eikä nyrkit pystyssä
Assi kartteli kentän toista päätyä
ratsu ei meinannut keskittyä vaan tuijotteli välillä omiaan
kuski oli siirtymissä välillä todella epämääräinen
loppukäynneissä säikähti ja loikkasi laukalla sivulle

Parannusta:
ihanan lämmintä
ei pölissyt yhtään
loppua kohti meno tasoittui
laukassa tuli ihan kelpo pätkiä
kuski pysyi ilman jalustimia ja pitkin ohjin käsittämättömän hyvin kyydissä kun ratsu pinkaisi sivulle
ei kakkajumeja

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Tuplatuplanolla Tupulla

Sunnuntaina oli Tallinmäen 1-tason estekisat. Korvikeratsuksi sain sinne Tupun ja ehdottamani luokkavalinnat 70 ja 80 hyväksyttiin. Sinne siis. Onneksi tänään kaikissa luokissa oli sama rata.

Katja kuvasi ratapiirroksen.

Alku- ja loppupäivän olin muissa luokissa talkoohommissa. Keli oli sateisesta aurinkoiseen, lämmintä onneksi reilusti plussalla. Hain Tupun 60-luokan toisen verkkaryhmän aikana sisään ja hyvä niin. Humma oli nimittäin mutakerroksen alla. Suurin osa oli kuivunutta mutta vatsan alla ja toisessa takasessa oli suuret märät läntit. Ensimmäiseen kuurauskierrokseen meni puoli tuntia ja olin jo ihan hiessä. Välissä kävin kävelemässä radan ja sitten rupesin puuhaamaan ratsua kolmatta verkkaryhmää varten valmiiksi. Kuurasin vielä märällä vähän mutia vähemmäksi.

Kuten tavallista niin tuli kiire. Tupun suitset oli vielä jemmattu jonnekin väärään paikkaan. Onneksi Hempan kuski löysi ne. Ehdin kuitenkin noin yhden verkkaryhmän verran kävellä tiellä ja pihalla. Jalustimia piti taas säätää lyhemmiksi. Tupu käyttäytyi ihanan rauhallisesti. Kuskikin jätti jännittämättä.

Verkassa humma ei tuijotellut mitään. Näytin pari estettä muttei kiinnostanut yhtään. Ravailin alle, ympyröitä ja temponmuutoksia. Kaatui sisään mutta muuten säätyi ihan ok. Välillä oli vähän malttamaton. Hyppyjä otettiin 4 vai 5. Kaikki ihan siististi. Vaikeinta oli saada kaarevalla linjalla asiallinen tie.

©Anne A.

Omaa vuoroa odoteltiin takakulmassa. Tuulenpuuska lennätti bussipysäkin (kouluaitojen varasto) katon kenolleen. Sitä Tupu vähän hätkähti sivulle. Onneksi ei tehnyt sitä hetkeä myöhemmin, sillä silloin oltaisiin menty suorittavan ratsukon alle esteen taakse. Tupu ei traumatisoitunut ja henkilökunta purki katon ennen omaa vuoroamme.

Tupu eteni radalla kivan reippaasti. Kaatui kyllä kaarteissa sisään. Mutta keula pysyi ylhäällä ja nosti jalkansa. Suunnittelin kiertäväni pidemmät tiet mutta kutosen päällä tuli himo oikoreittiin. Ei nyt ihan täydellinen käännös mutta hyppäsi seiskan puhtaasti vaikken ihan ehtinyt suoristaa. Kasille vähän kauempaa. Ysillekin tultiin lyhyellä tiellä ja vähän heikolla suoristuksella. Kympille sama juttu. Sitten vähän usuttelin eteen ja viimeinenkin puhtaasti.



Omasta mielestäni mentiin rata niin nopeasti kuin vain pystyttiin. Silti jäätiin ruusukesijoista pari sekuntia ja voittoajasta jopa 6 sek. Ei sukkelille poneille vain mahda mitään.

Luokkien välissä heitin Tupun sisään. Ehti syödä hetken ilman varusteita. Lopulta tuli taas kiire mutta ehdittiin kuitenkin kävellä ennen seuraavaakin verkkaa. Keli oli lämmennyt hyväksi ja kuskilla oli sekä liikaa vaatetta että kamala nälkä. Pohdin etten ole ehkä hypännyt Tupulla vielä yhtään 80 cm estettä.

Verkassa Tupu oli sangen samanlainen kuin edellisessäkin. Nyt ehkä säästelin jo vähän eikä menty kovin pitkiä laukkapätkiä. 4 verkkahyppyä. Ekalla 80 cm pystyllä kopsahti, joten otin sen uudestaan. Okseri meni kerralla hyvin, joten se riitti. Testasin vielä kaasun ja ohjauksen. Riittävää. Hyydytti!

Nyt oltiin vasta verkkaryhmän vikoina, joten kulmassa tönötystä tuli tovi. Yllättävän moni sai virheitä. Kallistuin siihen suuntaan että nyt jätetään hasardioikoreitit pois ja tehdään sujuva rata paremmilla suoristuksilla ja pidetään puomit ylhäällä.

Alkurata lähtikin taas hyvin. Nyt tuntui kaatuvan vielä pahemmin ykkösen jälkeen sisälle. Osuttiin kuitenkin kakkosellekin ja esteet ylittyivät puhtaasti. Sarjalla kuului kopsahdus muttei tullut pudotusta. Vitoselle taidettiin tulla aika juureen mutta puhtaasti yli. Kutonenkin. Sen jälkeen Tupu taisi miettiä oikoreittiä ja tulikohan kompastus. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kuitenkin kiersin kympin. Usvatin matkalla eteen ja se meinasi rikkoa rattia.

Seiskalle tultiin vähän kiemuralla mutta yli. Kasille vauhtia oli paljon ja ratsu suunnitteli taas ohijuoksua. Sain aikeet torpattua ja kasista loikattiin lähes paikaltaan yli. Yhä pientä haparointia reitissä mutta nyt sain vauhdin himmattua taas haltuun ja ohjaus löytyi takaisin. Lyht tie ysille ja yli. Kympille mentiin sama oikoreitti kuin edellisessä luokassa. Puhtaasti yli. Taas vähän lisää vauhtia. Vikalle paikka ei osunut ja Tupu leiskautti jättihypyn kaukaa. Mutta puhtaasti yli eli nollilla maalissa. Jes!

Sanna videoi molemmat ratamme:


Aika oli pari sekuntia hitaampi kuin edellisessä luokassa. Silti kahden verkkaryhmän jälkeen kuulutettiin että ollaan kiinni kolmannessa sijassa kun 4 sijoittuu. Ja vielä oli yksi verkkaryhmä jäljellä.

Käytiin Tupun kanssa ensin kävelemässä tiellä ratsain, sitten talutin verkkakentällä. Siitä näki hyvin myös kavereiden suoritukset. Yksi meni meistä ohi ja osan kanssa oli aika hilkulla. Mutta niin vaan kävi että meidät kuulutettiin neljänsinä palkintojenjakoon. Pikkukiiturit ja muhkea suokki. Tätähän ne muut taas povasivat mutten uskonut itse näin käyvän. Hyvä Tupu!

©Anne A.

Kisahevoset siis vaihtuivat alla mutta niin vaan tuli molemmista lajeista ruusuke aika minimitreenillä.