tiistai 30. huhtikuuta 2019

Pp-treenit euforiasta kiihdyttelyyn ja takaisin

Tiistaina oli taas perinteinen Heponiitty-ilta Sakun kanssa. Tarpeeksi lämmintä niin jäätiin kentälle. Unohdin taas ötökkämyrkyt mutta sain olla silti aika rauhassa. Metsäkauris tms. sen sijaan näkyi taas, 1 kpl. Ratsukoita oli tänään tunnilla 3.

Hommat aloitettiin keskiympyrällä. Käyntiä, kevyttä ravia ja lopulta laukatkin. Saku oli epäilyttävän tasainen, kevyt ja rauhallinen. Tuntui että lähinnä matkustelin ja kaikki oli helppoa. Aavistuksen lujempaa toki meni vasempaan kierrokseen. Laukassa piti istua painavasti taakse ja tuntea pompottelu tms.

Laukkojen jälkeen juoksi ravissa ja viitisen kierrosta yritin hengitellä Sakua rauhallisemmaksi kunnes tajusin että juoksemiseen pitää oikeasti puuttua. Riittävän napakka pidäte ja myötäys. Toista. Toista. Ja taas päästiin oikein näppärään menoon. Rupesi olemaan jo epäilyttävän euforista ja helppoa.

Tunnin teemana oli kuulemma pp. Olikohan se pehmeät pakarat? Jotain sen suuntaista. Tai saattaa tarkoittaa myös puolipidätteitä. Molempia tänään.

Välikäynneissä nostettiin jalustimet ylös. Ei siinä mitään mutta paljon suurempi haaste oli jatkaa sen jälkeen uraa pitkin. Vielä kun traktori tuli taas lähelle mölyämään niin zen-kuplani meni rikki ja samalla Sakukin kiihtyi ulos kuplastani.

Tehtävät vaikeutuivat tästä vielä vähän lisää. Ensin taidettiin tehdä voltteja ravissa kulmiin tai jotain ravijuttuja kuitenkin. Kiihtymistä ja liirailua. Sitten laukassa voltit päätyihin ja lävistäjällä ravin kautta vaihto. En taas kuunnellut tehtävänantoa kunnolla ja puolet meni ohi. Yritin saada Sakua kulkemaan asiallisesti ja keskittymiseni hupeni siihen.

Laukassa Saku vyöryi, volteilla pahimmin. Ja siinä kuulemma painoin sisäkättä alas, joka oli ihan väärin. En huomannut yhtään. Open edessä vasemmassa kierroksessa Saku ei kääntynyt volttiuraa vaan liiraili ulos voltilta keskelle kenttää. Vasen pohkeeni ei kuulemma mennyt läpi. Olin ihan hämmennyksissä. Otettiin aikalisä ja käynnissä pieni väistö. Silti refleksikäteni jatkoi kuulemma ohjan painamista harjan väärälle puolelle vaikeuksien tullessa. Aikamoinen skarppailu että sain kättä enemmän oikeaan suuntaan. Muuten sohellusta. Laukannostoissa ei saa keikkua sisälavan päällä. En huomannut sitäkään.

Laukkatehtävän aikana meinasi olla vähän toivotonta. Yllättävän hyvin pakka sitten taas kasautui loppuraveihin ja elämä oli taas helppoa. Ihan hyvä näemmä vähän törkkiä kuskia mukavuusalueen ulkopuolelle etten erehdy luulemaan että kaikki on pelkästään helppoa.

Loppukäynnit käytiin postilaatikolla. Ensimmäistä kertaa muistaakseni olin Heponiityn ratsulla aitojen ulkopuolella. Kunnon maastoreissut on ainakin vielä tekemättä.

Ongelmia:
vasen kierros oli kiireisempi läpi tunnin
lopun laukkavolttitehtävä (ilman jalustimia) oli hankala
kartteli kulmia
tehtävänanto jäi taas kuuntelematta
en huomannut virheitäni

Parannusta:
alkutunti ympyrällä meni käsittämättömän hyvin
sain istuttua laukassa painavasti taakse
tajusin lopulta tehdä ravijuoksun hillitsemiseen riittävät puolipidätteet
loppuraveissa pakka oli taas hallussa

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Paras hyppy koskaan täällä

Maanantaina pääsin taas hyppäämään Assilla. Nyt keli oli vähän viilennyt, mutta taisi olla +14°C mennessä. En ollut kovin hyvissä ajoin mutta taas samaan aikaan pihalla kuin tuntikaverikin. Lyöttäydyin Assin kanssa vanaveteen alkukäynneiksi pihalle. Assi lähti käynnissä kiireellä perään mutta sitten pohti että pitäisikö sittenkin vähän jännittää ja hidasti. Muutamat pikkusäpsyt otti. Ensimmäisestä nosti kaikki jalat kerralla ilmaan ja sitten laskeutui aloilleen. Tai siltä se ainakin tuntui. Kaveri otti kipinää. Myös myöhemmistä pikkuhätkyistä. Yhdestä en ollut edes varma että tuliko yhden jalan kompastus vai säikky. Kovin jännittyneeltä Assi ei kuitenkaan tuntunut.

Maneesin ovista päästiin nyt oikein sujuvasti ratsain. Alkukäyntejä tuli lopulta reilu 25 minuuttia open kasatessa tehtäviä. Otin sitten vähän kaverin imussa verkkaravit ja laukat ilman erillistä ohjeistusta. Assi ei ollut ihan skarpeimmillaan mutta en ollut kyllä minäkään. Käyntiä tuli taas reilusti väleihinkin. Säästelin taas vähän selkääni ja olin melko paljon kevyessä istunnassa.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin taas laukansäätelyä suoralle puomilinjalle. Reippaasti 5 laukkaa. Oikea kierros. Ensin kaksi vähän huonompaa kertaa, kolmas oli sangen hyvä. Ehdottelin opelle että joko riittää mutta käski tulla vielä. Sitten taas muistaakseni yksi huonompi ja sitten hyvä, taas minulle olisi riittänyt. Ope halusi että tekisin hyvän siten että näkisi itsekin. (Mitäs ei katsonut.) Sitten taisi taas tulla huonompi ja lopuksi kelvollinen, se riitti. Hetki käyntiä ja vasen kierros.

Hetki sitten oikeassa kierroksessa oli sellainen olo ettei ope juuri katsonut. Nyt vasemmassa kierroksessa tuntui siltä ettei varmasti ehtinyt katsoa kaveria. Mutta täsmäohjeet meille oli tietysti kivoja. Vielä rennommin ja parempi paikka ensimmäiselle puomille.

Seuraavana puomitehtävänä oli aiemmalta tunnilta tuttu kolme puomia ympyrällä. Käännä ulkojalalla, keskeltä yli. Ensin vähän liirailtiin. Vasemmassa tuli n. 4, 4 ja 5 askelta. Välillä kuudeskin. Oikea kierros oli paljon sujuvampi ja tultiin useampi kierros 3, 4 ja 5. Ei tämä silti liian helppo tehtävä ollut. Aika pienellä ympyrällä siinä pyörittiin.

Esteistä taidettiin tulla ensin keltaista estettä ristikkona. Maapuomi taisi olla jo tässä kolmen laukan päässä esteen edessä. Rauhallisempi ylävartalo, käsi liikkuu harjaa pitkin eteen. Kertaalleen tultiin oikein siististi. Assi yllätti ja takkikulmaan tehty voltti sujui ilman poisliirailua. Mutta meidän piti ottaa laukasta suoraan käyntiin eikä saanut lässähtää raviin. Este nousi ja tultiin ehkä neljästä viiteen kierrosta.

Seuraavaksi sama homma okserille. Lyhyt, koottu laukka lähestymisessä. Tajusin onneksi heti ensimmäisellä kierroksella että maapuomin jälkeen pitää sujua eteen. Silti väli jäi ekalla kerralla vähän pitkäksi. Huolellisemmin seinälle esteen jälkeen, käski ope. Okseri näytti korkeuteensa nähden aika pitkältä. Esteen noustessa muuttui sopusuhtaisemmaksi. Tätäkin tultiin useampi kierros. 80 sentin hyppy oli superhieno! Ope kehui että hienoin hyppy, jonka Assi on näillä tunneilla koskaan esittänyt. Mainiota! Ja osasin olla itsekin hypyssä jalat alhaalla ja kiinni. Sekä ensimmäisen kerran jälkeen sain Assin törkittyä uralle ja voltattiin kulmassa olevan tuolin ympäri.

Kertaalleen alastulon jälkeen tuli pukki. Arvelen että törkkäsin vahingossa kannuksella ja Assi reagoi siihen. Okseri nousi ja meidätkin laitettiin hyppäämään. Sujuvasti vaan ja kauniisti yli. Toisesta reunasta 90, toisesta vähän vajaa 85. Hypyn jälkeen totesin ettei ehkä olla aiemmin hypätty Assin kanssa noin suurta. En muista ollaanko menty yli kasikymppisiä. Ja alitajunnassa oli pelko että kestääkö Assi.

Tuntui siltä että tuntia oli kestänyt jo vaikka kuinka ja vielä oli viimeinen tehtävä eli keskilinjan sarja hyppäämättä. Väli taisi olla jotain 7 metrin pintaan. En muista enää mitä kuulin mitaksi. Pysty ja okseri. Nyt sai sujua reilummin. Taas tultiin ensin vähän pienempänä. Vasen ja oikea kierros. Nousi välillä. Vasemmassa Assi ajautui esteiden oikeaan laitaan ja vähän jo pelkäsin että osutaanko tolppien väliin ollenkaan. Oikeassa päästiin keskemmältä. Ja taas päätyyn asti ja kulmaan voltti. Eikä mitään arpomista kulmaan menosta, jes! Tässäkin okseri oli lopuksi 80 cm.

Ope ehdotti että me tultaisiin vielä koko homma putkeen. Nyt maapuomit heivattiin välistä pois. Minä ehdottelin että meni niin kivasti että voitaisiin jo lopettaa. Ope oli sitä mieltä että nyt kuskilla olisi hyvä tilaisuus vielä treenata. En sitten kieltäytynyt.

Oikeassa kierroksessa sujuen pystylle. Oikein nätti hyppy ja laukkakin vaihtui. Pelkäsin ettei taituta kaarteeseen kulmasta keskilinjalle mutta se meni oikein mallikkaasti. Kulmaan vähän hyytyi, joten ajoin varmuuden vuoksi vähän liikaa eteen. Tultiin sitten pystylle vähän turhan juureen ja välissä piti venyä vielä enemmän. Tämän toki unohdin heti kun se oli tapahtunut. B-osan eli okserin jälkeen löi tyhjää enkä muistanut kumpaan suuntaan piti kääntyä että löytyy viimeinen okseri. Menin vasemmalle ja se oli oikea ratkaisu. Sujuva laukka muttei liian pitkäksi. Assi vähän arpoi lähestymistä ja kiemursi laukanvaihdot esteen eteen. Sujuvasti kuitenkin nätillä hypyllä yli. Ihanaa!

Se riitti sitten meillekin. Tallikaveri tuli tässä vaiheessa kurkkimaan tuntiamme eikä nähnyt hyppyjämme. Siinä olisi ehkä ollut mahdollisuus saada todistusaineistoakin. Vaan taas jäätiin ilman.

Hitsin pimpulat kun oli taas kivaa!

Tallilta pääsin lähtemään kympiltä pois eikä ollut kuin vasta hämärähköä. Luulin että lämpö putosi vähän alle kympin mutta auton mittari näyttikin vain +2°C. Huh!

Ongelmia:
toin välillä huonoihin paikkoihin, varsinkin puomeilla
kerran vähän kolautti esteeseen
isommilla esteillä lähestymisissä oli Assilla vähän kiemuraepäröintiä
en huomannut kun eteni riittävästi

Parannusta:
isommille oksereille hienoja hyppyjä
eteni sopivasti
ei tuijotellut kulmia!
+Assi liikkui seuraavana päivänä ilman jäykkyyksiä

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Estetunnille vaikka väkisin

Sunnuntaina kun satuin olemaan kisojen jälkeen illasta tallilla niin tietysti tuppauduin myös estetunnille (toki kyselin paikkaa jo aiemmin). Sain valita Akun ja Tupun välillä ja otin tietysti Tupun. Oikeasti olisin sen kanssa enemmän koulutuntia vailla, sillä siitä tuli stunttiratsuni seuraavan viikon koulukisoihin toiselle radalle.

Tupu oli jo hommissa ja hyppäsi ensimmäisellä tunnilla oikein näppärästi. Mitä nyt vähän kanttaili kulmissa sisään. Tupun jalustimet olivat mystisesti kadonneet jäljettömiin, joten hyppäsin Hempan jalkkareilla. Keli oli aurinkoinen n. +7°C.

Luulin Tupua vähän hitaaksi mutta kun kerran kopistelin sen liikkeelle niin lähti vyörymään eikä meinannut enää kuunnella pidätteitä. Ope ehdotti väistöjä. Kaipasi myös pidempää ja pyöreämpää kaulaa. Vastasin että pyöreämpää ei ole nyt tarjolla. Pahin kulttuurishokki tuli ravin myötä. Tuntui vaappuvalta ja todella erilaiselta kuin Hempan ravi.

Tultiin ravissa ja laukassa kaarevan kavalettipuomilinjan yli. Pääosin ihan ok, välillä vähän kolisi. Laukassa 4 ja 3 askeleella. Sain säädettyä. Silti tuli kommentti ettei tarvi tulla ihan noin lujaa.

Tehtävät tultiin pikkukorkeuksilla. Maapuomeilla höystetty sarja, kaareva linja pystyltä muuriokserille. Ehkä jotain muutakin.

Lopuksi tultiin rata. Ope meinasi hyppäyttää sen meilläkin pikkuisena 60 cm tuntumassa. Kysyin että eikö nosteta. Nosti sitten osaa vähän. Ei ehkä kasikymppiin asti mutta ainakin 70 cm.

Vasemmassa kierroksessa suora linja, toisen sivun kaareva linja, sarja ja porttipäädyn kautta kaareva. Tupu laukkasi rauhassa ja kontrolloidusti. Pohdin että mennäänkö jo liiankin hitaasti. Pari paikkaa tuli aika juureen ja sarjan b kolahti. Ei kuitenkaan pudonnut. Tein hyvin tarkat tiet. Aavistuksen paremmin olisi voinut sujua. Viimeinen huono paikka meni ihan omaan piikkiini. Perussiistiä ja helppoa. Ei herättänyt kovin suuria tunteita.

Mielenkiintoisin osuus oli omaa vuoroa odotellessa kun taivuttelin käynnissä. Sain käynnissä ratsastettua lopulta pyöreälle kaulalle. Ensin vasempaan kierrokseen ja lopulta säilyi oikeassakin. Yritin vähän ravissakin mutta Tupulla meni heti estemoodi päälle. Loppuverkassakin ensin pinkoi mutta lopulta tasoittui ravissakin aika hyväksi. Ei yhtään niin hankala alku kuin vuosi sitten. Torstaina toivottavasti sitten vielä kunnon koulutunti ennen kisoja.

Ongelmia:
vyöryi alkuverkassa
en osannut sanoa koska vauhtia on sopivasti
alkuun usvatin laukassa liikaa, radan olisi voinut sujua paremmin

Parannusta:
perushelppoa
ei katsellut esteitä yhtään
sain sullottua suht asiallisesti kulmiin
tasoittui käynnissä ja lopuksi ravissakin
olin kerrankin jälkihoidossa nopea ja tunnin jälkeen ripeästi valmis

Pitkuloitumassa kisoissa

Sunnuntaina oli 1-tason koulukisat Äimiskällä. Lupa lähteä herui hyvissä ajoin mutta jäin vatuloimaan kyydin puutteessa. Kun tallin junnu vähän patisteli ja omistaja järkkäsi minulle lainakärryn niin ei ollut enää hyviä tekosyitä olla menemättä. Vitkastelu tosin aiheutti sen että himoitsemani aamuluokat (he C ja B) menivät täyteen ja jouduin tyytymään yhteen iltapäiväluokkaan (he B). Isona plussana tosin että sai olla ihmisten aikaan liikkeellä eikä aamuhämärissä. 09 heräys riitti ja vaikka aikatauluni petti useassa kohdassa niin silti olin reilusti ajoissa kisapaikalla.

Tänään Hemppa ei halunnut olla pihatossa aloillaan harjattavana. Jatkettiin siis puomilla yrittämistä. Mutta ei Hemppa tänäänkään suostunut olemaan siinä kiinni vaan aina hetken jälkeen peruutti pois. Olin jo oppinut ettei kannata sitoa isommin kiinni. Seistiin sitten vähän kauempana. Minulla naru toisessa kädessä. Silti yritti välillä hiippailla mutta sain komennettua seisomaan. Nyt oli suht puhdas mutta karvanlähdön takia hinkkaukseen meni kuitenkin aikaa. Letitys hoitui siinä samalla. Yllättävän sukkelasti. Tänään 11 lettiä, jotka nutturoin vain kaksinkerroin taittamalla. Harjan mitta oli ihan asiallinen. Häntää olisi voinut vähän tasoittaa mutta saksia ei löytynyt.

Kärrynä oli tänään itselleni taas uusi lainakoppi. Sähköjen kanssa oli vähän säätämistä. Muun tajusin onneksi viritellä jo eilen valmiiksi. Ei varustekaappia, joten satula ja muut tavarat päätyivät takakonttiin.

Hemppa lastautui aivan yllättävän hyvin. Vieras koppi ja suorilta sisään.


Hemppa kisapaikalla odottelemassa.


Kisapaikalla oltiin alkuperäisen aikatauluni mukaan noin paria tuntia ennen starttiani. Hemppa piti jättää hetkeksi yksin koppiin ilmoittautumismaksuhommien ajaksi mutta oli ihan rauhassa heinäverkkonsa kanssa. Purku ja varustus onnistuivat oikein hyvin ilman apukäsiä. Pahinta Hempan mielestä olivat lähistöllä liikkuneet ravurit. Ei onneksi paennut taivaanrantaan.

Kisapaikalle mentiin taluttaen autotietä pitkin. Kentällä oltiin noin tunti ja vartti ennen arvioitua suorituksemme alkuaikaa. Ohimennen varmistin vielä tuomarilta että kuolaimemme (D-rengas kolmipalalla) on sääntöjen mukainen. Olihan se.

Hyppäsin kyytiin ja kävelin hetken kentällä. Totesin että alkuverkan voisi hyvin tehdä myös maastossa ja käytiin kävelemässä 1,3 km lenkki ympäri. Oikeastihan olisi pitänyt ottaa vauhtilaukat alle mutten kehdannut. Rupesin myös pelkäämään mahdollisesti vastaantulevia ravureita.

Keli oli aurinkoinen mutta alle kymmenessä asteessa. Maastolenkin ajan olin takki päällä mutta verkatessa pelkkä poolo riitti. Kävelyä tuli n. 25 minuuttia. Verkka-aikaa luulin olevan n. 50 minuuttia mutta se lyheni noin viidellä minuutilla kun meitä edeltävä ratsukko jäi yllättäen pois.

Aloitin hommat taas kaikessa rauhassa käynnissä lapoja halliten. Hemppa vähän nyki ohjia mutta oli suht asiallinen. Ravissa sama juttu. Jostain kumman syystä itselläni oli eilen paljon selvemmät sävelet mitä olen tekemässä. Nyt meinasi olla kummaa haahuilua. Parikymmentä minuuttia meni enkä ollut edes laukannut. Laukassa kentän pohja tuntui pehmeältä ja Hemppa pitkältä ja etupainoiselta. Onneksi vähän parani. Oikeassa kierroksessa kääntyminen oli heikohkoa ja vasen lapa pullahteli tänään paljon eilistä pahemmin. Vasemmassa kierroksessa kulki ohjastuntumalla, oikeassa nyki turpaa ylös. Ei kovin hyvä. Laukannostot olivat yhä löysiä.

Virallinen verkka oli sisällä ja menin sinne vasta edeltävän ratsukon aloitettua. Raipan sai pitää vielä mukana. Alkuun Hemppa meni taas aika kamalaksi. Nyt tehokkain työskentelyni osui tähän. Ravivoltteja, suunnanvaihtoja, siirtymiä. Laukkaa, nostoja ja voltteja. Nyt vasta istuin ravissa alas. Peileistä näytti asialliselta ja selkään tuntui hyvältä.

Edeltävä ratsukko meni lopputervehdykseen ja jutteli tuomarin kanssa. Nakkasin siis raipan pois ja lähdin aitoihin. Mutta pian tuomari hätisti meidät pois, edellinen suoritus oli kuulemma vielä kesken. Hupsis, noloa. Kuuluttajakin meni samaan lankaan. En kuitenkaan osunut alle vaan sain poistuttua jaloista. Hetken päästä uusi yritys.

Ravia ympäri. Tuomarin ohi käynnissä. Hemppa jännittyi vähän muttei liiraillut pois. Voltti tuomarin eteen, täyskaarrolla toisesta suunnasta ohi. Taisin olla nostamassa laukkaa kun tuli vihellys. Aika pian. Laukkaympyrä, raviin. Ravivoltti. Vieläkään ei parantunut, joten pysäytys. Siitä sitten liikkeelle.

Alkulinja tultiin hyvin suoraan. Eikä sen jälkeenkään tullut pahaa kiemuraa. Vähän aktiivisemmin olisi voinut edetä jalasta. Volttikahdeksikko yllättävän hyvin. Nelikaarisen reitit sangen kohdilleen mutta olisi voinut edetä paremmin. Laukannosto oli löysä ja vähän piti kopistella eteen. Yllättävän pyöreällä niskalla voltilla. Lävistäjä kelvosti. Ei pahin vyörymäsiirtymä muttei tasoittunut heti.

Toinenkin nosto oli löysä. Kääntyi voltille. Raviin tuli vähän kättä vasten. Käynti ok. Venytti ohjan perässä. Ohjien keräilyssä nosti päätä pahemmin kuin treeneissä. Rupesin vähän ennakoimaan ravisiirtymää. Ei noussut. Eikä toisestakaan pyynnöstä. Meni pisteestä ohi mutta lopulta tuli vänkyröinnin kautta ravi. Loppulinjalle tultiin tarkasti suoraan ja Hemppa eteni kivasti. Suorana lopputervehdykseen.

Anne videoi suorituksemme:


Olin ihan tyytyväinen. Ei pahempia rikkoja eikä kovin pahaa vastustelua tai nykimistä. Haaveilin etukäteen yli 62 prosentista Tuli tasan 60. Odotin tällä suorituksella vähän enemmän. Videollahan meno näyttää lähinnä löysältä.

Suurin ongelma oli liian pitkä hevonen. Tai siis vielä suurempi ongelma oli se, ettei kuski huomannut sitä! Taas puuttui verkasta joku huutamasta että aktiivisemmin ja lyhyemmin. Joka hiivatin kisassa sama ongelma! Oikeasti en ole mielestäni sillä tasolla että kannattaisi käydä kisoissa ilman valmentajaa. Mutta olosuhteiden pakosta käydään silti. Kivempihan se on käydä kuin olla käymättä.

Pisterivi oli melko tasaista kutosta. Alusta ja lopusta olisin mielestäni ansainnut seiskat mutta tuli 6,5. Jälkimmäisestä laukkavoltista 5,5, laajahko. Jälkimmäisestä keskikäynnistä + ravisiirtymästä ansaitusti vitonen. Alakerrassa lennokkuudesta ja kuuliaisuudesta 5,5. "Hevonen ei nyt kyllä valitettavasti ole laisinkaan pohkeen edessä, jää kovin pitkäksi. Lyhyt, terävä verryttely ehkä auttaisi..."

Ja minä kun kerrankin riemuitsin että ehdin verkata riittävästi. Eipä tähän auta kuin kokeilla erilaisia juttuja kunnes rupeaa tulemaan hyvää. Veikkaan kyllä että tänään ainakaan itsenäisesti ei lyhyemmällä verkalla olisi tullut kuin huonompaa.

Suurin ongelma on etten itse tajua koska on hyvä ja koska pitää vaatia vielä lisää. Treeniä, treeniä.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Itsenäisesti koulukuvioita simasuulla

Lauantaina oli viimeistelypäivä Hempalla ennen sunnuntain koulukisoja. Haaveilin opetuksesta mutta se ei sitten onnistunutkaan. Lisäksi Hemppa oli menossa yhdeltä tunnille. Itsenäisesti siis, kenttä viiden jälkeen vapaana.

Keli oli taas aurinkoinen, noin plus kymmenen. Hemppa oli pihalla ja ehtinyt pyöriä itsensä taas mutakerroksen alle. Totesin että kivempi putsata humma ulkona ja harjasin sen pihatossa. Karvaa irtosi yhä hirmuisesti. Tuuli vei tupot pois. Tuumaus oli kovin utelias puuhistani ja osallistui. Hemppa nautti auringosta. Lopuksi oli kiva rapsutella vielä hummaa ja toinen nuokkui silmät puoliummessa. Vähän harmitti että siitä piti lähteä hommiin.

Tallissa Hemppa näytti vähän siltä että ei enää satulaa, kiitos. Kuolaimiakaan ei olisi halunnut. Taisi hepan mielestä hommat jo riittää tälle päivälle.

Kentällä ensin talutin ja purin esteet edestä. Sitten sama Hempan haluttomuus jatkui. Kaksi edellistä kertaa hyppäsin sujuvasti kyytiin oikealta puolelta. Tänään Hemppa lähti pakittelemaan sivulle kerta toisensa jälkeen. Vasemmalta puolelta olisi huolinut kyytiin mutten halunnut antaa periksi. Kun olin siirtänyt noin kuudesti takaisin penkin viereen niin pysähtyi tuijottelemaan kärryheppaa ja ehdin selkään ennen kuin huomasi.

Käytiin lämmittelykierros tietä pitkin maastossa. Oikealle ravissa. Vähän yllätyin miten rento ja tuijottelematon oli. Lopulta vähän oikeaa laukkaa. Ei oikein kiihtynyt vaan pariakymppiä. Käynnissä käännös takaisin. Vasen laukka nousi oikein tasaisesti (muoto kaamea) ja siinäkin jolkoteltiin pariakymppiä. Pari kertaa piti ottaa käyntiin autojen takia.

Kentällä lähdin suoristelemaan ensin käynnissä. Pientä vastustelua mutta pikkuhiljaa parani. Ravissa sama juttu. Vasen lapa sisään, kaula suoraksi. Avoja ja ympyröitä. Jalasta eteen. Yritin pitää kouluraippaa hetken oikeassa kädessä mutta kun hipaisusta tuli takapotku ja pelkästä läsnäolosta Hemppa jännittyi ja hidasti niin luovutin. Välikäynneissä sain kyllä hieroa sillä molempia kylkiä.

Aloitin helpommasta eli oikeasta laukasta. Uraa pitkin ja muutama ympyrä, sitten lävistäjän kautta vastalaukkaan. Työstäminen oli kesken kun huominen kyytimme saapui. Oma keskittyminen karkasi ja pidettiin välikäynnit.

Jatkettiin muutaman siirtymän kautta takaisin oikeaan laukkaan. Laukka ok, nostot löysiä. Vasen laukka ei ollut alkuun niin kamala kun pelkäsin. Ei tosin ollut kukaan huutamassa että lyhennä ohjia. Yritin keskittyä istumaan kunnolla takana. Vastalaukkaa sitten vasemmassakin. Lopulta myötälaukassa ympyröitä.

Taidettiin pitää seuraavatkin välikäynnit ennen kuin otin laukassa 15 metrin voltit mukaan. Alle tiimalasin verran vastalaukkaa. Taivuta vielä huolellisemmin. Kääntäminenkin oli välillä suuntaa-antavaa ja tuli isoja. Ravissa tein vielä pari nelikaarista. Taas oli kääntöongelmia ja viime metreillä aina oltiinkin yli linjan tai kääntyi liian aikaisin. Välissä tarpeen mukaan vähän siirtymiä. Parani kun keskityin kunnolla.

Lopuksi sitten radan pariin. Oikealta valui keskilinjasta yli, pitänee siis aloittaa vasemmasta kierroksesta. Vasta tässä vaiheessa tajusin että ravivoltit puuttuivat verkkaohjelmastamme. Vasen ok, oikea (kerta toisensa jälkeen) liian iso. Eikä ihan täsmälleen reitillä. Tosin toisella sivulla ei ollut kirjainta niin se vaikeutti. Nelikaarinen meni yllättävän taipuisasti mutta alas istumiseni hidastutti vauhtia. Taisi olla enemmän kuskista kiinni. Molemmat laukat nousivat todella löysästi. Voltit tasaiset mutta vähän hitaat. Ei ollut lennokasta. Lävistäjän ravisiirtymä oli ihan yllättävän hyvä kun keskityin hidastamaan laukkaa istunnalla. Ei lähtenyt vyörymään ravissa. Ehkä ravin rauhallisuus oli yksi syy löysään laukannostoon. En muista miten toinen laukka tuli alas. Käynti ok. Enkä taas muistanut että kuinka löysiksi ohjat pitää antaa. Kaksi kirjainväliä on ainakin itselleni aika lyhyt aika keriä ne takaisin. Ravi loppuun ok. Viimeiset 3 askelta valui linjalta vähän sivuun, pysähdys ok. Ja kun muistin vähän liikuttaa kuolainta niin laski päänsä. Kisoissa tuskin muistan.

Suurimmat hankaluudet oli laukannostot. Niitä en lähtenyt tänään enää hinkkaamaan. Seuraavaksi listalla oli ravivoltit ja nelikaarisen linjaukset. Niitä oli hyvä ajella loppuraveissa. Uralla voltit paranivat nopeasti. Oikeassa kierroksessa yhä liirasi herkästi ulos. Nelikaarisen menin monesti ennen kuin rupesin osumaan suoristuskohtiin paremmin. Hemppa sen sijaan oli kiva. Kevensin ja humma oli tasainen, suu kiinni ja kuola valuen. Vaahtosi suusta eli jotain oli tainnut mennä oikein. Kun tuli hyvä hetki niin otin käyntiin. Loppukäynnit talutin ja siivosin samalla jälkemme (ja tuntilaistenkin kasoja).

Hemppa simasuu ratsastuksen jälkeen.
Kellertävä läiskä on kuvasta häivytysyritetty takkini.

Ongelmia:
oli taas mutainen ja karvaa lähti paljon, harjaamisessa meni kauan
laukannostot olivat löysiä
kuski ei osannut kääntää sopivan kokoisia nelikaaria
oikean kierroksen ympyrällä liirasi pitkästä aikaa ulos
harjoitusravissa vauhti kuoli
siirtymät olivat herkästi huonoja jos en keskittynyt kunnolla

Parannusta:
pihalla oli kiva rapsutella
vasen laukka rupesi rullaamaan yllättävän hyvin
ei rikkonut vastalaukkoja
loppua kohti tasoittui kahdelle ohjalle
loppuraveissa kulki tasaisesti suu kiinni ja kuolavana valuen

torstai 25. huhtikuuta 2019

Ainon pikkukentällä ensimmäistä kertaa

Torstai näytti hetken jäävän hepattomaksi. Kun tallituttu laittoi koulutuntinsa Ainossa myyntiin niin tartuin tilaisuuteen heti. Hurautin suoraan töistä tallille, matkaan meni noin vartti. Pienet on piirit sillä pihalla oli Tallinmäen väkeä.

Hevoslista löytyi tutulta paikaltaan. Ratsuksi Femme. Ei sanonut mitään. Käytävän päädystä löytyi ruunikko tamma. Korkeutta jotain 165 cm pintaan. Rauhallinen hoitaa. Vaikka kuvittelin olevani taas hyvissä ajoin niin lopulta tuli kuitenkin kiire enkä ollut ihan viittä vaille valmis.

Tunti oli pikkukentällä, ope itselleni uusi. Muutaman kuukauden vasta täällä opettanut. Keli oli pilvinen lähellä pariakymmentä. T-paita oli aika ilmiselvä vaatetus. Fleecen kanssa olisin tikahtunut. Ei onneksi juuri pölissyt. Meidän tunnillamme oli 5 ratsukkoa. Toinen porukka hyppäsi vieressä isolla kentällä.

Alkuun oli aikamoista säätöä. Virittelin kuulokkeen ja hetken päästä se ei toiminut, vaihdettiin ja uudelleen asettelu. Sitten pidensin jalkkareita, kiristin satulavyötä ja hetken päästä lähetin meinasi pudota. Meni aika pitkään että pääsin kunnolla keskittymään ratsastukseen.

Femme oli sangen suoraviivainen tyyppi. Meni eteen ja kääntyi, kuunteli pidätteet. Mutta alkuun en saanut sitä pohkeen eteen vaan vänkäili. Ope ehdotti pidempää ohjaa. Kevyessä ravissa tehtiin ympyröitä ja voltteja kunnolla taivuttaen. Ei oikein taipunut sisäpohkeen ympäri. Ja kun ohjat tuntuivat hyvän mittaisilta niin olikin vain rullannut kaulansa nippuun. Pidemmällä ohjalla kädet tuntuivat tulevan syliin. Piti skrpata että sain pidettyä ne asiallisemmin. Lopulta ope löysi raipan kentän laidalta ja kun sain sen käsiini niin ratsu rupesi ajattelemaan paremmin takaa eteen. Helpottui kovasti. Tulkitsin ohjeista että vähän matalampaan muotoon ja tämä lähti paranemaan hyvin. Jälkimmäinen laukka oli jo asiallista, ainakin pääpiirteittäin. Alkuverkka meni uusia nappuloita opetellessa.

Saatiin valita tehdäänkö vastalaukannostoja vai loivia kiemuroita. Kiemuroita äänestettiin ja niitä toivoin itsekin. Välikäynneissä rupesin ratsastamaan kiemuroita jo ennen kuin niistä puhuttiin. Olisin halunnut vielä paremmin taivutella humman apujen väliin molempiin suuntiin. Oli noin 80-prosenttisesti hyvä.

Ohjat tuntumalla piti kaarellakin pitää asetus kentän keskelle. Sulkutaivutuksen ajatuksella. Ensin vähän käynnissä, sitten ravissa. Lopuksi laukassa. Ensin pienemmällä kaarella, sitten sai tulla lähemmäs kentän keskiosaa jos sujui hyvin. Ensin oikea kierros. Mieleni teki asettaa kaarella kaaren suuntaan ja sain siihen luvan. Tosin suoruutta pidemmälle en tainnut päästä. Istu laukassa taakse.

Tähän suuntaan tuli yksi rikko, muuten Femme teki pulleammatkin kaaret hyvin. Laukassa huomasi miten tämä on erisuuntaan vino kuin vakikolmikkoni. Tuntui olevan enemmän oikeassa ohjassa kiinni.

Hieman yllättäen toinen kierros eli vasen oli vielä helpomman tuntuinen. Humma tuntui olevan paremmassa tasapainossa ja pitävän laukkaa paremmin itse yllä. Tosin jo ravissa ennen laukkaa tuntui vähän kuumahtavan. Nyt pääsin vähän rauhoittelemaan. Opekin kommentoi että aina kiva kun hepat innostuvat, siitä tietää että tykkäävät tehtävästä. Jälkimmäiseen suuntaan ei rikkoja tullut.

Loppuverkassa tehtiin kiemuroiden sisään voltit. Kovin monta kierrosta ei ehditty. Nyt piti taas vähän himmailla vauhtia. Hyvin kuunteli.

Kiva hevonen ja kiva tunti. Osaava opetus ja riittävästi huomiota. En ollut eri mieltä asioista. Sangen erilainen ratsu kuin mihin olen viime aikoina tottunut. Mutta olin kovin mielissäni että osasin muuttaa ratsastustani tälle sopivaksi ja tuli oikein nättiä menoa.

Olin katsonut listasta että heppa jatkaa hommia klo 20 mutta katsoin näemmä sen verran huonosti että meni ohi että menee myös klo 19 tunnille. Minä siis vapauduin katselemaan vähän tunteja ja sosialisoimaan muiden yllätystuttujen kanssa.

Ongelmia:
alkuverkka oli uuden hevosen opettelua
alkutunnista ei tullut kovin paljon kommentteja (toisaalta en kaivannutkaan)
kuulokesäätö tunnin alkuun
yksi rikko vastalaukassa tunnin aikana

Parannusta:
ope antoi hyvät vinkit, joilla ratsun sai toimimaan
raipan saaminen helpotti (ei tarvinnut käyttää kertaakaan)
teki vastalaukat hyvin
osasin ratsastaa pidemmälle kaulalle
töistä oli näppärä saapua paikalle

Netistä kaivelin myöhemmin tietoja ratsusta. Femme puuttui vielä hevosesittelyistä mutta facesta löytyi tieto että tuli helmikuun lopulla.

"Tervetuloa töihin Femme! Tämä estetaituri on aikaisemmin hypännyt 110cm-tasolla, ja ilahduttaa jatkossa oppilaitamme. Femme on ystävällinen 12v. tamma, joka sopii sileällä kaiken tasoisille ratsastajille."

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Reipasta menoa pikkuradalla

Keskiviikkonakin päivälämpötila kipusi kahteenkymmeneen. Auringon laskuaika etelässäkin venyi jo yhdeksään. Kahdenkympin kelissä ajelin tallille, kerrankin hyvissä ajoin. Suunnittelin käveleväni alkukäynnit pihalla. Ajoitus oli täydellinen, sillä tuntikaveri tuli samaan aikaan pihalle ja lähti meille seuraksi (vetoavuksi ja mörönsyötiksi).

Käytiin pyörähtämässä pikkulenkki patsaalla. Assi oli tolkusti mutta välillä tuntui vähän jännittyvän. Välillä kiihdytteli käynnissä edelle mutta risteyksessä ei mennytkään vaan lähti peruuttamaan, lähes kaverin päälle. Näihin tilanteisiin ei opi reagoimaan kuin enemmällä maastoilulla. Mutta maneesiinkin päästiin nyt ihan sujuvasti ratsain.

Käveltiin siellä vielä tovi. Odottelin open ohjeet ja tein alkuverkan sen mukaan. Ravia, lepokäynti, toinen laukka, hetki käyntiä ja pikaisesti toinen laukka. Aika varmistellen kevyesti. Assi liikkui ihan letkeästi eteen mutten ollut ihan varma että menee nimenomaan jalastani eteen. Raipan vaihdoin taas pidemmäksi. Kakkojen takia hidasti mutta sain komennettua pysymään liikkeellä.

Ensimmäisenä esteenä hypättiin ristikkoa (kuvassa este numero 4) vähän vinkeästi ympyrällä molempiin suuntiin. Lähestyminen oli itselleni molemmista suunnista vähän hankala mutta toisella kerralla onnistui jo sujuvammin. Kerran tultiin ilman paikkaa ja olin lähdössä hyppyyn jo kauempaa. Assi otti vielä yhden askeleen. Ei kovin tyylikästä.

Oma näkemykseni päivän radasta.


Sitten saman esteen eteen (keskemmäs maneesia) tuli n. 5 metrin päähän maapuomi. Pikkuisen huojuttiin yhä linjauksessa mutta ihan ok.

Seuraavaksi hypättiin punainen pysty (este 1) kohti päätykulmaa ja pitkän sivun linja (2 ja 3) kuudella laukalla. Meille 6 tuli sangen itsestään. Jossain tässä vaiheessa tuntia oli kunnon ahaa-elämys kiinni olevista jaloista. Hypyissä oli paljon helpompi olla kun pidin pohkeet kiinni.

Toisella kerralla Assi heräsi ja piti jo pidättää kuuteen. Ope sanoi että hyvin ratsastettu paikka lähemmäs. Sitten tultiin vielä toisen pitkän sivun kolmoissarja: 2 ja 1 laukkaa väleihin. Viimeinen okserina. Oikein siististi. Me tultiin tämä siten, että otettiin pitkän sivun linja (toiseen suuntaan) pohjille ja siihen piti tulla 5. Vaikka mielestäni edettiin hyvin niin silti tultiin linja kuudella.

Rata tultiin vain kertaalleen. Punainen (1), linja (2 ja 3), vihreä (4), sarja (5a-c), tiukka käännös kolmosesteen sisältä, suoran eka (6) ja vinohypyt (7 ja 8) loppuun. Nyt venyi suoran viidellä. Sarjalle imi oikein kunnolla ja sen jälkeen oli liikaa vauhtia kaarteeseen. Pullahti ulos. Kamala mutka ja vihellellen korjasin reitin takaisin linjalle. Käynnin ja ravin kautta. Vinohyppyihin tuli aavistus kiemuraa muttei tultu niitä enempää.

Sakkokierroksella tultiin pelkkä sarja, käännös ja pysty. Nyt en saanut käynnistymään ihan niin hyvin pohjille kun aloitettiin suoraan sarjalla. Silti riittävällä energialla sisään. Eikä se käännös onnistunut vieläkään kovin sujuvasti. Vähän paremmin sentään. Pystyn jälkeen otin laukkaa sarjan ohi ja okserin takaa vielä kerran reittiä pitkin, tosin nyt vähän väljemmin. Vihdoin kääntyi mistä pitikin. Seuraavalle kerralle toivoin lisää kääntötehtäviä.

Hetken kävely, lyhyehkö loppuravailu ja loppuun taas talutus. Nyt ehdin kunnolla purkamaan esteitä ja pääsin tiirailemaan korkeuksia. Suurin osa näytti olevan 65 cm. Jotenkin odotin vähän enemmän. Ehkä 70?

Ongelmia:
päätyjen ratsastus
olin alkutunnista kerran hyppäämässä ennen Assia
aavistus kiemuraa lähestymisissä välillä
tiukka käännös sarjan jälkeen

Parannusta:
ei pukkeja eikä pudotuksia
ponnistuspaikat olivat tänään hyviä
sain ahaa-elämyksen kiinni olevista jaloista
imi välillä hienosti eteen
ei ollut ihan pilkkopimeää kun poistuin tallilta

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Malta, malta

Tiistaina etelän keli lämpeni päivällä pariinkymppiin! Vielä tallille mennessä auton mittari näytti +17,5°C. Tunnit olivat ulkona ja hyttyset olivat heränneet. Saku sai huppunsa, kuski jäi myrkyttömänä ötököiden armoille. Onneksi niitä ei ollut kovin paljon. Saku ei ravistellut päätään kuin kertaalleen tunnin aikana. Sekin luultavasti pikemminkin protestina ohjasotteesta.

En tarjennut riisua t-paidalle. Fleece hihat ylhäällä oli ihan hyvä vaatetus. Ratsukoita tunnilla oli tänään 4.

Alkutunnista Saku kammoksui A-päädyn katsomoa (yleisöä). Viereisessä metsässä liikkuneet eläimet (valkohäntäpeurat?) eivät Sakua kiinnostaneet. Kuskia enemmän. Viime kesän tuijottelukulma ei ollut tänään yhtään paha.

Alkuun tehtiin taas väistöjä uralta sisään ja takaisin. Hitaampaa käyntiä. A-päädyssä oli pakko kääntää ennen päätyä että hommista tuli edes jotain. En muista tehtiinkö kulmiin voltteja jo käynnissä. Välillä Saku hiihti alta ja piti pidättää ihan tosissaan että sain sen hidastamaan. Vaadin pysähdyksiin asti, hiippailu ei kelvannut. Ihan pitkät pätkät mentiin alkuun käynnissä.

Ravissa tehtiin ainakin jossain vaiheessa kulmia. Hetki meni itsellänikin että tajusin tehtävän. Jäätiin urien sisäpuolelle. Pitkän sivun lopussa noin viimeisen kirjaimen kohdalla väistettiin uralle. Sitten taivutus ja noin 10 metrin säteellä kulman käännös. Eikä tässäkään saanut hätäillä. Oikeassa kierroksessa asiallista menoa, vasemmassa oli vähän enemmän kiire. Lopulta sain kummassakin kierroksessa hetkittäin tunteen että johdan menoa. Pitkillä sivuilla sai säätää omiaan sen mukaan mitä tarvitsee. Voltit hidastivat parhaiten. Välillä kyllä juoksi volteilta sisään kaatuen pois. Väistöillä sain jalat haltuun. Välillä meinasi aavistuksen kiemurtaa. Ja jos kierrokset kasvoivat niin hidasteluympyrä auttoi siihen.

Tänään tehtiin samaa myös laukassa. Pitkän sivun puolesta välistä nosto. Yhä pysyttiin uran sisäpuolella. Lopussa väistö uralle ja taivutus kulmaan. Lyhyen sivun keskellä raviin. Ja jos siinä oli liikaa vauhtia ja vyörymistä niin voltti heti perään. Seuraava kulma samalla tavalla mutta ravissa. Alkuun Saku vyöryikin ravisiirtymissä. Mutta tänään taas parani parin toiston myötä. Samoin ensimmäiset laukkakulmat Saku kaatui vähän sisään mutta helpotti muutamalla toistolla. Kaikki laukat nousivat näppärästi. Tänään tehtiin kyllä muutamat laukannostot jo alkuverkassakin. Ravissa skarppasin ja tein kulmat yhä yltiöhuolellisesti. Parhaimmillaan tuli kehuja erittäin hienosta kulmasta. Välillä päästiin jo vähän lähemmäs A-päätyä.

Matkan varrella tultiin suunnanvaihdot pohkeenväistöllä. Rennommat jalat. Istunnalla sivulle. Ja tänäänkin tuli sanomista että vasen kankkuni on valahtanut liian alas (jos muistan oikein). Piti tuntea molemmat istuinluut. Vasen meinasi taas olla hukassa enkä tehtävien tiimellyksessä ehtinyt tunnustella sitä tarpeeksi. Itse yritin kantaa käteni lähempänä toisiaan. Silti karkailivat enemmän levälleen.

Tunti meni äkkiä ja sitten jäätiinkin hyvästä nostosta jo keventämään loppuraveja. Sai päästää vähän pidemmälle kaulalle. Hetken ihastelin miten molempiin suuntiin on rauhassa, rentona ja taipuisana. Sitten meinasi vasemmassa hieman kiihtyä. Mutta sain hillittyä ja yritykset jäivät yrityksiksi. Kiva tunti ja tein taas hyvällä asenteella hommia. Vain kerran tuli sanomista etukenosta. Tänään taas jostain syystä osasin istua pystympänä. Tykkäsin myös kovasti kun ohje oli että nojaa taaemmas. Yksiselitteistä.

Tänään vihdoin onnistui lähteä työpäivän jälkeisellä tallireissulla tallilta pois ennen pimeää. Ihana kevät! Lähtiessäkin vielä +12°C.

Ongelmia:
hyttysiä
Saku tuijotteli A-päätyä
alkutunnista oli kiireinen ja vyöryvä
Sakun vasen suupieli taas vähän hiertyi

Parannusta:
en etukenottanut pahasti
sain Sakun menoa rauhoitettua
Saku kulki sangen kuuliaisena ja lyhyenä
muutamia hienoja kulmia
laukat nousivat hyvin
tallilta lähtiessä ei ollut pimeää!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Koulujumppaa Hempalle

Maanantaina oli pääsiäisen viimeinen tallipäivä. Luvassa vihdoin koulua. Kelinä aurinkoinen +12°C ja tarhasta löytyi mutainen ratsu. Totesin että pihalla on kivempi harjata eikä tallissa meinaa nähdäkään kaikkea tumman ratsun likaa. Vaikka viritin eväätkin niin Hempalle ei kelvannut. Puhisi eväspussille eikä halunnut seistä puomilla. Pidin sitten narusta kiinni ja Hemppa yritti hiippailla millon minnekin. En saanut sitä ihan niin puhtaaksi kuin olisin halunnut vaikka aikaakin oli reilusti.


Mutapaakkuratsu ennen tuntia.


Lopulta oltiin pari minuuttia myöhässä kentällä. Onneksi mikään ei alkanut toviin ja ehdittiin kävellä ihan hyvin alle. Sitten otin vähän pyöreämmälle kaulalle ihan pitkällä ohjalla. Takki jäi kentän laidalle. Poolossa oli alkukäynneissä aavistuksen viileä mutta työskentelyyn se oli passeli. Saatiin yksäri, joten täsmätehtäviä luvassa.

Ope ohjeisti jäämään toiseen päätyyn ympyrälle. Mainitsi miten Hemppa ei anna vaikuttaa itseensä ja yleensä tunnit sen kanssa ovat vain selviytymistä hummaa suututtamatta. Mikäli ymmärsin oikein. Minulla oli tänään kouluraippa mukana mutta pidin sen vasemmassa kädessä enkä juuri käyttänyt pohkeen taakse. Ehkä olisin voinut hyödyntää sitä vähän rohkeammin.

Ensin otettiin toiseen suuntaan käynti ja ravi. Toisen suunnan käynti jäi tekemättä. Kaula suoraksi, ei saa taivuttaa liikaa vasemmallekaan. Ympyrä ajateltiin mutterina (8-kulmainen paitsi itse tein 12-kulmaisen). Hemppa oli vasemmassa ohjassa enemmän kiinni. Ihan alkuun tätä ei niin huomannut mutta myöhemmin ei voinut olla huomaamatta. Oikean kierroksen ravissa ope kaipasi asetusta. Ei vaan irronnut vaan kääntyi koko kaula. Sain käyttää käynnissä ja siinä sain Hempalle kerrottua mitä tahdon. Sitten onnistui ravissakin paremmin.

Ravissa jatkettiin välillä ympyrältä myös suoraa uraa. Pitkät sivut vähän uran sisäpuolella ja ajatus avosta. Kumpaankin suuntaan ensin vähän kiemursi. Vasempaan tasoittui helpommin. Oikeassa ei oikein hyväksynyt ulko-ohjan pidätteitä. Vähän lisää ravia. Aika hyvin itselläni oli käsitys siitä mitä milloinkin kannattaa korjata ja viilata. Varsinkin kauempana ja vauhdin lisääntyessä suurempi osa ohjeista rupesi menemään ohi kun en kuullut. Pari kertaa kysyin että mitä mutta muuten yritin arvailla. Kuskia ei onneksi kiusattu harjoitusravilla vaan sain keventää.

Laukka aloitettiin vasemmasta. Vähän pidemmällä ohjalla oli yllättävän hyvä. Lyhennä ohjia, ajattele pieniä kulmia. Aseta. Rullaava laukka. Paremmin polkevat takaset mutta ei saa kiihtyä. Mentiin pitkään ympyrällä. Laukassa meno vain huononi suoralla. Ajatus avosta. Joo, ajattelin kyllä mutten saanut taivutusta saati etuosaa vasemmalle. Yritin vetää vasemmasta ohjasta mutta sekään ei auttanut. Huomasin melko nopeasti etten jaksa itse jos jään vasempaan ohjaan kiinni. Sain sen korjattua elävämmäksi (ettei siinä päässyt makoilemaan). Sanomista tuli jostakin pään heilutuksista. En kuullut varmaksi että mikä oli syy ja mikä korjauskehotus. En huomannut että Hemppa olisi pahemmin heilutellut. Kuskille myös ohjeeksi että rennot jalat alas. Ohjien lyhentäminen oli vaikeinta. Välillä piti komentaa enemmän eteen. Käytiin myös lävistäjän kautta vastalaukassa mutta siitäkään ei tullut kovin hyvää.

Vasemman laukan jälkeen Hemppa oli jo läpimärkä. Onneksi kuskille ei ollut kovin raskasta. Hyvin jaksoi. Välikäynnit olivat lyhyehköt, sitten oikea laukka.

Oikea sujui paljon paremmin. Vähän paremmin piti rullata ja polkea takaa. Kaulan suoruus. Käännä etuosaa. Sitten tämäkin pyöräytettiin lävistäjän kautta vastalaukaksi. Siinä Hemppa tasoittui paljon paremmin kahden ohjan tuntumalle. Siitä vaihdettiin ravin kautta vasempaan laukkaan. Hetken meni hyvin kunnes alkoi taas jäkittäminen. Ehdotin lopulta että saanko käyttää taas vastalaukassa. Se auttoi taas ja kun vasen laukka sujui yhden kulman yli siististi niin sai siirtyä raviin.

Loppuravissa Hemppa oli tasainen. Sai päästää vähän pidemmälle kaulalle eli ryhdikkyys jäi testaamatta. Vähän yritti vyöryä mutta istunnalla tehty hidastus auttoi siihen. Ei vieläkään edennyt jalasta ihan napakimmin eteen mutta hyvä alku. Sellainen olo että Hemppa olisi paljon enemmänkin jumppatuntien tarpeessa.


Läpimärkä vaahtoponi tunnin jälkeen.


Käveltiin hetki kentällä seuraavan tunnin aloitellessa. Sitten vielä peltolenkki ympäri. Hemppa ehti vähän kuivahtaa mutta silti päätyi pesulle tunnin jälkeen. En saanut vesiä tulemaan letkulla pihalle, joten pesin sisällä. Tätä lienee taas luvassa hamaan syksyyn.

Ongelmia:
humma oli taas mutainen
Hemppa ei halunnut seistä pihalla puomin vieressä
en kuullut kaikkea opetusta (20 - 35 % meni ohi)
oli enemmän vasemmassa ohjassa kiinni ja tyhjä oikealta
vasen laukka oli hankalaa

Parannusta:
käynti ja ravi olivat yllättävän asiallisia
oikea vastalaukka auttoi vasempaan laukkaan

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Erikoisesteitä

Sunnuntaina pääsin estetunnille ensimmäiseen bonusryhmään. 3 hengen porukalla. Junnut olivat toivoneet erikoisesteitä ja sellaisia kentälle sitten tulikin. 9 estettä, joista yksi taisi olla tavallinen puomipysty (kuvassa 4a). Kelinä oli pilvinen ja tuulinen +9°C ja kenttä oli yhä huippukunnossa. Lähtiessä rupesi tihuttamaan.

Alkuverkassa Hemppa oli taas tavalliseen tapaansa mutkalla. Sen lisäksi aika hitaana vaikka nyt oli ensimmäistä kertaa tällä viikolla kannuksetkin. Yritin keskittyä kovasti pitämään kaulaa suorempana. Ajatus oli siis "kaula vasemmalle". Tultiin ensin ravissa maapuomeja kaarevalla linjalla molemmista suunnista. Ihan ok mutta vähän löysää. Laukassa sama juttu, taisi siinä olla jo ristikkokin. En kenkinyt kunnolla eteen, liikkui tälle tehtävälle riittävästi.

Oma versio päivän radasta. Linjaukset tynnyrille (7)
ennen ja jälkeen menivät erilailla.


Sitten erikoisempien esteiden pariin. En näyttänyt mitään esteistä etukäteen. Lankulta muurilaatikko-okserille 5 laukan suora (esteet 8 ja 9 kuvassa). Odotin vähän että okserille saattaa tulla kielto.  Ajattelin että tätäkin on hyvä harjoitella. Mutta ei Hemppa tuijotellut. Yritin kyllä tulla rennosti. Tosin ekalla kerralla tuli 6 askelta ja laukka vaihtui okserilla vääräksi. Sakkokierros heti putkeen ja molemmat viat korjaantuivat.

Tultiinkohan 4 laukan porttilinja (esteet 2 ja 3, tosin toisesta suunnasta) tässä välissä. Sama kuin toissapäivänä. Ihan siististi. Sitten sarja. 1 laukka väliin. B-osassa oli hainhampaat. Siihenkin tultiin ensin turhan rauhallisesti ja väli jäi pitkäksi. Sakkokierros perään korjasi tilanteen.

Esteistä olivat iso portti (5), vesimatto (1) ja tynnyri (7) hyppäämättä kun tultiin jo koko homma putkeen ratana. Junnu keksi radan ja meidät jätettiin viimeisiksi. Kaksi ensimmäistä tekivät rupersiistit suoritukset. Meille sitten nostettiin. Eivät näyttäneet jättimäisiltä, joten arvelen jotain kasikymppiä. En katsonut korvin tarkkaan.

Odotin että vesimaton jälkeen tulee pukkia ja loikkaa. Kun Hemppa vasta hypyssä tajuaa maton ja sen jälkeen hiekka rapisee mattoon. Olin onneksi väärässä. 4 laukan linja jäi pitkällä laukalla vähän ahtaaksi ja pudotettiin kolmoselta yläpuomi. Sarja ja 5 laukkaa vitoselle mallikelpoisesti. Hemppa lähti kiihtymään ja vitoselle tultiin ihan kisamoodissa. Hyppy siististi, päädyssä vähän kanttasi. Rauhoitin menoa ja seiskan linjaus taisi tulla kolmosen ja ysin välistä. Mielestäni asiat olivat ihan kunnossa mutta kahta askelta ennen tynnyriä Hemppa järkyttyi että mitä sinne eteen on oikein laitettu. Täysstoppi ja varmuuden vuoksi vähän etäämmäs esteestä.

Tynnyrieste.
Roosan kuvasta kaapattu instasta, mukana myös Marwinin naama.

Ihan kaikessa rauhassa pyysin Hemppaa vähän lähemmäs tynnyriä. Kasasi hetken itseään ennen kuin suostui. Epäilevästi lähestyi ja sitten nuuhki. Ope kommentoi että ihan rauhassa ja rennosti uusi lähestyminen. Nyt mentiin yli mutta kuski ei ollut ihan tyylillä mukana. Ohjat taisivat taas valua pidemmiksi. Vähän yllättäen Hemppa ei sanonut tästä mitään. Viimeinen linja siististi.

Pelkäsin että tämä olisi jännää ja pomppuisaa. Olin väärässä. Tynnyriä lukuunottamatta sangen helppoa ja sujuvaa. Kyllähän me tämä osataan!

Ope kysyi että tahdonko ottaa jotain uusiksi ja mieluusti otin vielä toisen hypyn tynnyrille. Tultiin tynnyri, vesi (este 6) ja porttilinja kentän porttia kohti eli 3 ja 2. Nyt tulin tynnyrille liian pienessä laukassa eikä taaskaan tullut sujuvaa hyppyä. Yli kuitenkin. Vesimatto ihan ok. Ja yhä venähti linjalle salakavalasti pitkäksi enkä tajunnut. Eikä edelleenkään mahduttu väliin vaan jälkimmäinen putosi. Hemppaa ei haitannut. Eikä lähdetty korjaamaan.

Olipa kiva loikkia vähän erikoisempia esteitä. Tynnyriä toivoin seuraavallekin estetunnille. Voisihan sinne vieläkin kummallisempia askarrella joukkoon. Eniten kaipasin yhä kommentteja siitä koska laukkamme on tehtäville sopiva. Kun en edelleenkään meinaa huomata.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Nyt Hemppa ei ollut märkä kuin vähän kaulasta ja satulan alta. Viiman takia sai silti loimen niskaan. Kiva oli palauttaa se pihattoon ja todeta että huomenna jatketaan!

Ongelmia:
oli vähän löysä
pari pudotusta kun ei mahduttu
yksi kielto

Parannusta:
ei pukkeja
ei tuijotellut muita esteitä kuin tynnyriä
pysyin kiellossa nätisti kyydissä
Hemppaa ei haitannut vaikka kuski ei ollut aina ihan mukana
aika hyvin myötälaukat

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kevätmaasto uusille reiteille

Lauantaina lähdettiin alkuillasta maastoon. Keli oli puolipilvinen ja +10°C pinnassa. Samalla vaatetuksella kuin eilenkin ja ihan hyvä oli. Seuraksi taas tallikaveri Hilimallansa. Tarhasta hakiessa Hemppa säikkyi kanojen rapistelua ja pyrähti laukalle.

Tiet olivat yhä tallin nurkilta kovempia, joten alkumatka mentiin käynnissä. Hangaksentietä radan yli ja kuntorataa pitkin. Nyt parhaat laukkapätkät olivat Hangaksentiellä ja laukattiin pitkät suorat. Nostossa tuli pieni pomppu ja postilaatikosta ja muusta tuijottelusta pari askelta ristilaukkaa. Muuten oikeassa laukassa. Alkuun vähän rauhallisemmin, lopulta kun annoin mennä ja vähän hoputin niin n. 35 km/h. Ennen ylämäkeä passivoiduin kyydissä ja Hemppa hidasti ensin itsekseen laukkaa ja pudotti sitten raville.

Ennen rataa ei tullut mitään jumitteluja vaan Hemppa pysyi ihan rauhallisena. Radan yli mentiin Hiliman hännässä pitkällä ohjalla. Vähän katsoi ja haisteli mutta jännittymättä yli. Jes!

Kuntorata oli enimmäkseen lumella ja mentiin se käynnissä. Vastaan tuli mönkkäri mutta kohtelias kuski pysäytti ja sammutti moottorin ohituksemme ajaksi. Ohjeistin että odottaa meidät 30 metrin päähän ja sitten voi lähteä. Odottivat vielä kauemmin. Silti Hemppa säikähti kun käynnistivät moottorin. Onneksi ei mitään pikkupyrähdystä enempää.

Toinen radan ylitys meni vielä helpommin. Sitten lähdettiin oikealle uusille reiteille. Autotie näytti sen verran hyvältä että käytiin laukkaamassa eestaas. Ei edelleenkään mitään hirmuisia kiihdyttelyjä. Kaverilta lensi etukenkä tässä, joten loppumatkasta piti keskittyä pohjiin vielä tarkemmin.

Alkuun näkyi muutama frisbeegolfaaja, myöhemmin muutama ihminen ja koira. Sen jälkeen hiljaiset metsät. Pelkkää linnunlaulua ja kevään tuoksua. Osin sulaa, välillä vähän lumella. Hetkittäin vähän isompaa soraa, välillä hyvää metsäpohjaa. Odotin että lenkki olisi ollut paljon lyhyempi mutta matkaa oli vaikka kuinka. Vasemmalle lähti muutama isompi tie, minne lie menevät. Hemppa jolkotti reippaasti menemään ja minä olin onnellinen.

Lopulta tie vaihtui pienempään. Mentiin kelkkajälkiä lumella. Vielä oli hankikanto mutta ei tässä silti käyntiä lujempaa päässyt. Ihan pitkä käyntipätkä.

Kun tultiin isolle tielle niin en muista kumpi hepoista ensin rikkoi ravin kautta laukalle. Me oltiin perässä eikä Hemppa onneksi hermostunut. Mentiin sitten pätkät laukkaa. Piennar oli hyvässä kunnossa ja tie tarpeeksi suora.

Loppumatkasta kun käynnistä otettiin raville niin Hemppa pukitti. Ehkä Hilima oli sen mielestä liian kaukana edessä? Vaikka olin varautunut niin silti Hiliman raville lähtö tuli Hempalle yllätyksenä ja pelkäsi jäävänsä matkasta. Ravissa oli ihan tolkusti.

Tiet olivat hiljaiset mutta yksi auto tuli vastaan. Sen jälkeen kun jatkettiin ravissa niin nyt Hemppa pukkasi kahdesti. Taas kokoa medium plus. Mutta nyt kuskia ei kauhistuttanut vaan vain nauratti. Pysyin hyvin tasapainossa eikä enempiä loikkia onneksi tullut. Kaveri pohti että ehkä Hempan pitäisi mennä loppumatkasta edeltä kotia kohti. Viimeisellä kerralla en keksinyt enää syytä miksi Hemppa pukitti. Villi jäi päälle?

Loppumatkasta kun käveltiin pitkin ohjin niin mietin että nyt jos Hilima lähtee raville niin en ehkä pysy enää kyydissä. Vaikka Hemppa olikin rennosti. Mitään erikoisempaa ei onneksi tullut ja päästiin rauhassa takaisin tallille.

Gps:n jälki reitistämme.


Reissuun meni rahtu päälle 2 tuntia. 17,31 km keskinopeudella 8,4 km/h. Jos kuntorata ja viimeinen kinttupolku olisivat olleet paremmassa kunnossa niin aikaa olisi säästynyt helposti useampi kymmenen minuuttia.


Lähes takaisin tallilla.
©Pauliina

Ongelmia:
neljä pukkia
vähän säikähti mönkkärin käynnistystä

Parannusta:
molemmat radan ylitykset sujuvasti ja jännittymättä (kaverin hännässä)
loppumatkan pukit eivät säikäyttäneet kuskia
tulin metsässä onnelliseksi

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Helppoa Hempalla

Perjantaina oli pääsiäinen ja pääsin vihdoin Hempan luo. Nyt vasta näin ensimmäistä kertaa Aasian varsankin.

Aprillipäivän yllätysvarsa Tallinmäen Tapaus.

Lämmintä oli aurinkoinen +7°C. Suunnitelma oli käydä ainakin alkuun maastossa ja sitten ehkä pyöritellä vähän kentällä. Tarjolle tuli puomitunti ja aikatauluni passasi siihen hyvin.

Hemppa piti käydä houkuttelemassa parinkymmenen metrin päästä pihatosta. Oli hyvä että aikatauluni oli väljä, sillä karvaa irtosi tuhottomasti. Pyörittelin sitten oikein ajan kanssa sitä vähemmäksi. Hempan varusteet olivat vaihtuneet lähes kokonaan sitten viime käynnin. Remonttiturpis, kaarevat jalustimet. Samalla näemmä uudet jalustinhihnat sillä 135-hihnoihin piti tehdä kierteet. Ratsastuksen jälkeen helpotin tilannettani ja tein parit lisäreiät.

Hyppäsin Hempankin kyytiin oikealta puolelta. Ei sanonut siitä tänään mitään. Itseltäni se rupeaa sujumaan sangen näppärästi nyt kun sitä on satunnaisesti Assin kanssa tehnyt. Vaatetukseksi poolo ja välikausitakki. Alkumatkasta tuntui paljolta mutta varjossa kävellessä tuuli ja meinasi tulla viileä.

Aloitettiin siis maastolla keskenämme. Lievää kiemurtelua alkumatkasta muttei tarvinnut komentaa. Tiet olivat kuivuneet aika koppuroiksi. Ravissa kopisi. Kauempana oli pehmeämpää. Ensimmäiset pari raviaskelta tuntuivat aika könkiltä mutta meno tasoittui nopeasti. Kovimmat paikat mentiin käynnissä. Isolan ohi tietä pitkin.

Meno oli ravissa sangen nahkeaa. Eteni kyllä mutta haluttomasti. Ja oli taas kaula mutkalla oikealle. Lopulta tie pehmeni sen verran että otin laukkaakin. Ei siinäkään mennyt lujaa, alle 20 km/h. Tänään aloitin helpommasta eli oikeasta.

Lähdin kokeilemaan Kotakankaan reittiä metsän poikki. Käynnissäkin meno oli matelua. Alkupätkältä reitti oli sula mutta metsässä lumella/jäällä. Meno hidastui entisestään ja totesin lopulta että lähdetään takaisin. Onneksi kotia kohti askel venyi paremmin. Kun tultiin takaisin tielle niin Hemppa hypähti itsekseen raville. En torunut vaan nostin laukan. Pyysin vasenta mutta tuli oikea. Annoin olla ensimmäisen suoran oikeassa. Kaarteen jälkeen lähdin vaihtamaan ravin kautta. Pari kertaa vielä ehdotti oikeaa kunnes irtosi vasen. Aika köpöä menoa eikä oikein rullannut. Lopulta vähän maiskuttelin lisää vauhtia mutta huiput olivat n. 26 km/h. Hempaksi siis todella rauhallista.

Käveltiin Kotakankaantien päästä tallille ja olin parikymmentä sekuntia määräajan jälkeen kentällä. Aika tarkkaa. Mistään ei myöhästytty vaan saatiin kävellä vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin mitään tapahtui.

Seuraavaksi luvassa siis kahden ratsukon puomitunti. Alkuun mentiin askellajit itsenäisesti läpi. Odotin hitailua ja kankeilua mutta Hemppa olikin aika hyvä. Laukassa piti antaa olla vähän pidemmällä ohjalla jotta pysyi rennompana. Vasemmassa laukassa vielä pidemmällä ohjalla. Vaihdatin tynkäraippani tavalliseen estemalliin. Alkutunnista pidin sitä sisäkädessä. Oikeaa laukkaa nostaessa tuli todella löysä nosto ja enempiä ajattelematta napautin raipalla pohkeen taakse. Hemppa pukitti. Ihan arvattavaa. En käyttänyt raippaa enempää mutta komensin reilusti eteen. Huikkasin opelle että minä aiheutin sen. Ympyröitä ja uraa pitkin sujuen. Yllättävän hyvä tosiaan.

Alkuverkan jälkeen yritin riisua takkia. Avasin vetoketjun ja kamala viima tuli sisään. Totesin huonoksi ideaksi ja nostin vain hihat ylös. Se oli hyvä ratkaisu.

Puomeja ei ollut ollenkaan tarjolla vaan aloitettiin kavaleteista. Kuulemma kaikki alle 80 cm ovat puoliverisille puomeja. Kavaletin yli ympyrä ja sitten kahden kavaletin linja. Pidä ratsu suorempana. Vedettiin oikein nätisti ja tyylillä molempiin suuntiin. Ensin 6 askelta väliin, sitten vähän sujuvammin viidellä. Tuntui ihanan helpolta ja kotoisalta! Molempiin suuntiin ajattelin vasenta lapaa haltuun. Kääntäminen ulkopohkeella. Ja tänään näin paikat kavaleteille vaikken tuijottanut niitä. Tulivat jotenkin itsekseen.

Lopuksi Hemppa vasemmassa kierroksessa vähän tuijotti lähtevää autoa linjan päässä. Vaihtoi laukan jälkimmäisellä vääräksi ja kanttasi sisään. Sakkokierroksella laukka vaihtui jo ekalla kavaletilla vääräksi.

Sitten tultiin kavalettikorkeuksilla olevia esteitä. 4 askeleen linjalla portti ja portti. Kaarevalla linjalla n. 7 askelta kavaletti ja lankku. Rentoa ja sujuvaa laukkaa, kaipasi ope. Hemppa vähän katseli ekaa porttia. Taisi tikata eteen vielä yhden askeleen. Jotenkin siten kuitenkin etten ollut hypyssä ihan mukana ja esteen jälkeen hääräsi jotain omiaan. Saattoi olla että piti torpata poukkoiluaikeita, en muista kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Valui kuitenkin linjalta ulos ja hidasti. Oltiin noin 2 askeleen päässä seuraavasta esteestä käynnissä. Totesin että treeneissä en lähde käskemään tästä vaan otettiin suosiolla uusi lähestyminen linjalle. Tositilanteessa olisin patistanut siitä eteen. Yhä tuli aavistuksen ilmavammat loikat mutta nyt päästiin molemmista yli. Kaarre kavaletille oli oikein sujuva. Ahdas 8 lankulle ja sen jälkeen yritti vähän pomppia omiaan. Nopeasti tilanne oli kuitenkin hallussa ja pääsin kiittämään.

Toisella kierroksella aloitettiin suoralla kavalettilinjalla (vasen kierros), sitten 4 laukan linja toiseen suuntaan ja aavistuksen lyhennetty kaareva linja lankulta kavaletille myös toiseen suuntaan. Kaverin lähtiessä liikkeelle Hemppa otti tänään useamman kerran vähän kierroksia siitä.

Kavaleteilla laukka saattoi taas vaihtua vääräksi ja Hemppa korjasi päädyssä omaan tapaansa raviaskeleen kautta. Porttilinja oikein siististi. Lankulla tuli taas pomppuvirtaa ja Hemppa oli sen jälkeen kiihdyttelemässä johonkin omaan suuntaansa. Vähän ronskimmilla pidätteillä homma haltuun ja ahdas 7 kaarelle.

Luulin jo että olisi riittänyt mutta saatiin suora kavalettilinja sakkona. Ihanaa! Pidä vasen laukka. Se olikin helpommin sanottu. Jos hölläsin vasemmasta ohjasta niin turpa kääntyi oikealle ja lapa pullahti vasemmalle. (En tosin edes kokeillut vaan tiesin kokemuksesta.) Tein siis vasemmasta puolipidätteitä ja yritin pitää lavan hallussa. Reitti piti ajatella ellipsin kaareksi. Ensin tein ihan liian loivan kaarteen pari kolme kertaa. Lopulta ope meni keskelle seisomaan apumerkiksi. Hemppa otti ekasta hypystä kierroksia ja oli välillä vähän villinä. Osuttiin kuitenkin tehtävälle. Mutta tuli paljon vääriä laukkoja. Lopulta uskoin että sisäohjasta pitää oikeasti höllätä kunnolla ennen hyppyä. Yrittää pitää Hemppa rentona. Sitten onnistui. Kysyin että riittikö hypyt ja vastaus oli että saa tulla vielä jos tahtoo. Emmin hetken ja totesin että mennään nyt vielä. Ei jäänyt kaivelemaan että onnistui tuurilla vaan tuli toinen onnistuminen putkeen. Ehkä oikeasti tajusin jotain.

Aikamoista tasapainoilua Hempan kanssa tässä. Vasemman ohjan käyttö on tarkkaa. Jos löysää tai pitää liikaa niin tuloksena on väärä laukka.

Loppuravissa oli taipuisa ja sangen tasainen. Yhä huolehdin suoruudesta. Hemppa hikosi jälleen märäksi ja vähän yllätyin kun taas löytyi vaahtoakin. Loppukäynnit käytiin takapeltolenkin kautta. Empimättä lompsi lätäköiden läpi.

On Hemppa vaan niin ihana! Sen kanssa on niin tuttua ja helppoa. Hyvin mystisesti myös selkäkipuni katosi tälle reissulle.

Ongelmia:
oli aika kankea ja hidas maastossa
pukitti kun käytin raippaa oikealle puolelle
yksi epäonnistunut estelinja (en laskenut kielloksi)
jonkin verran vääriä laukkoja suoralla kavalettilinjalla
välillä tuntui pomppuisalta
en kuullut kaikkea opetusta

Parannusta:
sain pidettyä Hempan suorempana
tuntui ihanan helpolta ja kotoisalta Hempan kanssa
laukat rullasivat kentällä paljon paremmin kuin odotin
sain lopulta pidettyä linjalla vasemmassa laukassa
selkäkipuni katosi!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Hyvän mielen vinohyppyjä

Keskiviikkona sain vihdoin revanssin Assin kanssa kisojen jälkeen. Kovasti arvoin etukäteen mitä tehdään ja päädyin lopulta estetuntiin. Se on takuuvarmemmin hyvän mielen tunti molemmille. Tallille mennessä auton mittari näytti korkeimmillaan +15,5°C mutta laski pari astetta tallin pihalle. Aurinko paistoi. Lähtiessä oli n. +5°C.

Assi oli tallissa hyvin rauhallinen. Jopa unelias.

Alkukäynneissä selkääni yhä vähän jomotti (unohdin ottaa särkylääkkeen ennen tallireissua) ja mietin että onneksi ei ole koulutuntia luvassa. Estetunnin voisin killua tarpeen mukaan kevyessä istunnassa. Aurinko paistoi maneesiin ja Assi vähän arasteli aurinkoläikkiä ja varjoja.

Ehdittiin kävellä runsaasti open kasatessa tehtävät. Lopulta viimeisten kasausten lomassa tuli ohje ottaa ravia. Ihan alkuun Assi taas vähän nyki ohjia ja oli epätasainen. Yritin pitää käteni rentoina ja jalat mahdollisimman puristamatta. En käskenyt vaan pyysin, vaadin reaktion ja hölläsin. Oma määrätietoisuus pyynnöissä oli tänään parempi. Assi tasoittui ja rupesi liikkumaan paremmin (eli reippaammin). Juuri kun oltiin ravissa pääsemässä vitosvaihteeseen niin tuli kehotus kävellä hetki. Samalla vaihdettiin raippa taas pidempään jottei tarvitse irrottaa kättä ohjista.

Laukassa tehtiin edelliskertojen tapaan vähän temponmuutoksia. Jalasta eteen ja jos ei mene niin heti raippa. Välillä kokoaminen mutta aktiivisuuden pitää säilyä. Sehän olikin hankalaa alkuun. Taidettiin mennä jokunen kierros molempiin suuntiin. Säästin selkääni ja olin kevyessä istunnassa. Ope kehui että istuntani näyttää todella hyvältä ja totesi että kevyen istunnan harjoituksia pitäisi tehdä enemmän.

Sitten tultiin yksittäistä pystyä, edessä maapuomi ja väliin 2 askelta. Ensin vasemmasta. Maneesissa olleet 2 muuta ratsukkoa pysähtyivät siksi aikaa. Yksi vähän löysempi hyppy mutta muuten oikein siistiä ja tasaista suorittamista. Tämän jälkeen maneesi tyhjeni muista hevosista ja toisen kuski lähtiessään huikkasi että näyttivätpä meidän hyppymme siisteiltä (tai jotain vastaavaa). Olipa mukavasti sanottu!

Sitten tultiin vinohyppyjä toiselle pystylle. Keskilinjaa ovelta kohti peilipäätyä. Esteen edessä oli maapuomit kujana ohjaamassa reittiä. Eikä este ollut edes pahasti vinossa. Pientä kiemuraa ja kun yritin jatkaa suoraan kohti peilejä niin Assi kauhistui aurinkoa ja jähmettyi. Se ei kuulemma kuulunut tehtävään, eli sai kääntää aikaisemmin takaisin uralle.

Tultiin tätä molemmista suunnista. Vähän oli hankaluuksia nähdä paikkaa. Ensin jäätiin vähän kauas. Tuo lähemmäs. Ei ihan noin lähelle. Vähän isommassa laukassa. Sain korjattua. Sitten ope käänsi esteen toiseen suuntaan vinoon ja tultiin kahdeksikolla molemmat suunnat. Irtosi jopa kaivattu vaihto. Lopetussuunta ei ollut selvillä niin jatkoin suoraan. Nyt päästiin käyntiin suoralla ilman kauhisteluja. Enkä muistanut keskittyä mihin laukkaan lopetettiin.

Sitten ope käänsi ohjauspuomikujan lähemmäs ovea ohjauskulmaksi. Tultiin peilin luota vihreä pysty, kaarevalla linjalla ruotsalaiselle okserille (ei maalinjaa) ja siitä puomikulman sisältä vinohypylle. Kaarevalle linjalle toivottiin 6 tai 7 askelta. Etukäteen pelkäsin että okserin jälkeen Assi villiintyy ja pukittaa. Näin ei onneksi käynyt. Assi hyppäsi ensimmäisen pystyn uraa kohti valuen (eli oikealle) ja matkaan tuli ylimääräistä mutkaa. Taisin vielä olla hyppäämässä ennen heppaa. 8,5 askelta ja vielä vähän tuijotusta okserille. Loppu sujui hyvin. Vähän parani toistoilla. Vasta kun ope seisoi ekan esteen jälkeen tukkeena uralla niin päästiin hyppy suoraan. (Eikä vieläkään vasemmalle, jonne jatkettiin.)

Lopuksi tultiin tämä 3 esteen tehtävä toisesta suunnasta. Eli ensin vinohyppy kohti ovea, sitten okserille ja vielä kaareva linja pystylle. Jossain välissä esteet nousivat. Nyt jo ihan hypättävän kokoisia, jossain 80 cm kieppeillä.

Vinohyppy ihan ok. Sitten Assi ei lähtenytkään jalasta eteen ja okserille tultiin vähän hitaasti. Kaarevalle linjalle en kääntänyt ollenkaan kun Assi valui valmiiksi oikeaa pohjetta vasten. Tultiin vinosti esteelle, huonolla linjalla ja vinolla hevosella. Vielä vähän hidastikin mutta päästiin yli. Vaaditut 7 laukkaa. Taidettiin jättää ykkönen pois ja tultiin uraa pitkin okseri ja pysty. Nyt parempi laukka alle. Okseri sujui paremmin ja sain ohjattua paremman tien. Ei siitä silti tasaisen kaarevaa tullut ja lopuksi meinasi tulla kiire esteelle. Pieni kulma reittiin mutta nyt suorempana yli. Paljon parempi. Siihen oli hyvä lopettaa.

Käveltiin hetki ja sitten hölkkäilin tovin. Meinasi kiirehtiä mutta tasoittui taas oikein kivaksi. Lopuksi taas talutin loppukäynnit. Tai tunnustan että nostin ohjat kaulalle ja kävelin vieressä. Mutta hyvin Assi seurasi ja pysähtyi mukanani vaikken pitänyt kiinni. Jos paikalla on muita tai ovet auki niin en tietenkään ole noin leväperäinen.

Ongelmia:
alkuverkassa Assi tuijotteli aurinkoläiskiä, myöhemmin heijastuksia päädyn peileissä
välillä tuntui hengästyvän paljon tavallista enemmän (lämmin ilma syynä?)
hyppäsi pystyä vahvasti kohti uraa viettäen
ainakin kerran olin hyppäämässä ennen Assia
kaareva linja okserin ja pystyn välissä oli päivän vaikein osuus

Parannusta:
ope kehui kevyttä istuntaani
Assi ei katsellut esteitä
ei pukkeja
saatiin hienosäädettyä menoa paremmaksi
oli kivaa!
Assin kyljen jäljet eivät tänään hiertyneet pohkeistani (vaikka oli myös kannukset)
selkääni ei sattunut tunnin aikana ja ratsastuksen jälkeen oli vähemmän kipeä kuin ennen

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Etukenotusta ja hyvää mieltä

Maanantai jäi lopulta hepattomaksi, vähän ahdisti moinen. Tiistaina pääsin onneksi taas ratsaille. Selkäni oli kunnossa vielä ennen sählyä mutta suuttui siellä. Buranaa ennen tallireissua ja silti jomotti vasemmalta alhaalta.

Ensimmäinen kunnon kevätkeli. Mennessä +12°C, lähtiessäkin vielä +6°C. Jätin sukkahousut pois välistä ja optimistisesti laitoin alle t-paidan poolon sijasta. Sukkahousujen (ja villasukkien) puute ei haitannut mutta fleece piti pitää yläkropan peittona. Toppaliivin nakkasin heti alkuunsa pois.

Ratsukoita tunnille tuli tänään 4. Sain jatkaa onneksi taas Sakulla. Tallissa olin määrätietoinen ja humma kiltisti. Ratsailla tohotti muttei tuijotellut. Hommat aloitettiin taas rennolla hevosella, väistöillä ja taivutuksilla. Pidätteitä tarpeen mukaan ja sai vaikka pysäyttää. Katsomon eteen pysäytys ei oikein onnistunut. Väistöt ihan ok ja nyt ihan tosissani yritin asetuksia mukaan. Skarppasin myös tarkasti etten jää vetämään. Pidäte ja myötäys. Muutamat pysäytykset. Ajatus tarpeeksi hitaasta käynnistä. Kuskin suurin ongelma tänään oli etukenotus, josta tuli melko jatkuvasti sanomista. Arvelen että kipeällä selälläni saattoi tosiaan olla jotain tekemistä kenotuksen kanssa.

Alkutunnista ensin kevennettiin ravia, pääty-ympyrää koko porukalla. Temponmuutoksia. Sai mennä tarpeeksi hitaasti, joten sain kierrokset alas. Tajusin myös olla vetämättä, joten Saku keveni ihanan kepeäksi edestä. Sisäkättä ylös ja taivutus ympyrän kaaren mukaan. Nautin menosta. Vasempaan vähän kiihtyi mutta sain malttamaan siinäkin. Kun Saku yritti kaatua sisään niin hipsaisin raipalla. Eikä sanonut siitä mitään pahaa.

Sitten jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin. Ensin käyntisiirtymiä. Vähän oli yhä ongelmia katsomon reunalla. Sitten sai tehdä myös väistöjä tai pysäyttääkin. Lopuksi myös voltit annettiin valikoimaan. Vähän tuntui kiihtyvän volteilla mutta nyt en yrittänyt hiivuttaa kaikkea vauhtia pois. Taipui kauniisti. Se olisi open lisäämä viides positiivinen asia. Pääsääntöisesti homma oli hyvin hallussa mutta välillä vähän rakoili jostain. Nyt ymmärsin että tarpeen mukaan pieni sooloilu ei ole paha asia. Jos pitää pysäyttää niin kentän keskellä mahtuu ihan hyvin ottamaan seis.

Melko pian ruvettiin tekemään laukkatehtävää. Ohjeiden aikana Saku tuijotteli ja hiippaili katsomon edessä eli ohjeet menivät kuskilta ohi. Onneksi ope kärsivällisesti toisti ne minulle. Kulmiin myötälaukka, pitkien sivujen keskelle vastalaukka. Joka väliin ravia. Näin kiteytetysti.

Laukkatehtävä meni tänään yllättävän hyvin. Kaikki nostot toivat toivotun laukan. Ja useamman kierroksen sain kaikki kulmat ja vastalaukat tehtyä putkeen. Saku oli aavistuksen kiireinen ja välillä pakoili uraa katsomon edessä. Tee voltti, ohjeisti ope. Oltiin sen verran muita ripeämpiä että välillä piti katsoa uralta väljempi paikka.

Vasemman kierroksen lopuksi Saku rupesi olemaan aika kuumunut. Jätä osa laukoista väliin ja tee sen sijaan vaikka kulmaan laukkavoltti, oli ohje. Näppäriä voltteja tuli ne muutamat mitä ehdittiin tehdä. Toki laukassakin oli samoja juttuja eli ei saa etukenottaa, istu raskaasti ja jotain pidätteistäkin.

Lopuksi keräydyttiin vielä keskiympyrälle ravaamaan. Sakulla oli vauhti päällä ja piti rauhoitella. En kuitenkaan jäänyt vetämään eikä tässäkään tuntunut jyräävän. Vähän yllättäen tehtiin laukannostot molempiin suuntiin. Laukat nousivat oikein näppärästi. Eikä pahasti valtautunut. Oli aika rento olo kyydissä. Vaikka Saku yritti loikkia katsomon edestä sisään ja kiihdytti niin ei haitannut minua. Mutta kun ope maiskutti kaverille kun oltiin kohdalla niin Saku vaihtoi laukan takaa vääräksi. Pikkuvikoja. Sain korjattua.

Loppuravissa kuunteli taas pidätteet hyvin. Yritin vahtia ettei pääsisi etupainoiseksi vaikka venytti alemmas.

Ongelmia:
kipeä kuskin selkä
kuskin etukenotus
kuski valui heti uudestaan etukenoon kun sai korjattua
kuski yritti paikata etukenoa pyöristämällä selkää
Sakun katsomon tuijottelu
laukassa vähän sivuliikkeitä katsomon edestä (aika säälittävää)

Parannusta:
1) alkutunnista Saku oli raviympyrällä ihanan kevyt edestä
2) kuskin zeniä ei haitannut vaikka Saku loikki laukassa vähän omia sivuliikkeitään
3) ei tullut olo että juoksi alta tai painoi kädelle vaan kuunteli ja malttoi
+4) kaikki laukat nousivat oikein
taipui kauniisti ravivolteille
tajusin lisäkiristää satulavyön jo alkutunnista
ei saanut raipan hipaisuista hepuleita
oltiin Sakun kanssa molemmat hyvällä tuulella

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Jumittelua rataharkoissa

Sunnuntaina oli rataharkat Assin kotitallilla. Oma starttivuoroni oli kello 12.45. Tähtäsin tallille yhdeksitoista mutten taas onnistunut. Luulin olevani silti ihan hyvissä ajoin. En ollut. Omistaja oli laittanut kaiken jo lähes valmiiksi. Humma oli harjattu eikä harjalle ehtinyt kuulemma tehdä enää mitään. Laitoin mössöt, suojat ja suitset. Sekä itseni.

Puolta tuntia ennen verkkaan pääsyä lähdettiin kävelemään pihalle. Aurinkoinen noin +4°C. Onneksi tajusin että sinne jäätyy ja toppaliivi ja ratsastushame olivat mukana. Tarkenin. Omistaja lähti mukaan. Käytiin lähinnä teitä pitkin lähimaastoissa. Assi oli fiksusti mutta välillä vähän jähmettyi. Lopulta kotipihalla vielä enemmän. Ei kannata ruveta tappelemaan. Käännyttiin sitten takaisin tai omistaja talutti meidät pahoista paikoista ohi. Mieleni olisi tehnyt patistella vähän enemmän.

Maneesin välikössäkin tyssäsi. Siinä tuntui vähän epämukavalta kun katto oli niin lähellä. Verkassakin tuntui aavistuksen takakireältä. Enkä oikein osannut ratsastaa hyväksi. Verkka-aikaa oli tänäänkin 30 minuuttia.

Omistaja oli taas apuna verkassa. Pyöreämmäksi, pyöreämmäksi olivat ohjeet tänään. Tai se, mitä niistä kuulin. Nyt itselläni jäi vähän suorittaminen päälle enkä päässyt tunnusteluun asti. Assi eteni vähän nahkeasti. Olisi pitänyt komentaa vielä paremmin eteen mutta yleisön edessä hävetti ruveta raippailemaan. Ja taas taisin kuvitella että liikkuu riittävästi. Väärin.

Pidettiin jonkin verran pieniä taukoja eli kuski jaksoi hienosti. Omaa verkkaani häiritsi myös suorittajien väistely. Ulko-ohja kunnolla käteen, kaula suoremmaksi ja lavat haltuun. Temponmuutoksiin asti ei päästy ja siirtymätkin jäivät kesken kun oli jo oma suoritusvuoro. Assi makasi ohjilla pahemmin kuin ikinä enkä osannut ja ehtinyt saada sitä sieltä paremmaksi. Pidempi verkka olisi ollut hyvä. Uraa pitkin laukkaspurttailut jäivät tekemättä.

Kellon kilistyä otin pienen laukkapätkän. Käytin käynnissä (vähän turhan hätäisesti) ja tein ravivoltin. Koska ei tullut hyväksi niin toisenkin. Sitten parani sen verran että lähdin aloittamaan.

Aloituslinjalla valui vähän vasemmalle. Enkä muistanut miettiä pysähdyksen muotoa. Ravissa oli jähmeä eikä suinkaan letkeä ja lennokas. Nelikaarisen reitti meni 90-prosenttisesti ihan ok mutta laatu oli vajaa. Laukka nousi. Tuntui siltä että pudottaa raville ja piti vähän hoputella. Voltit olivat hieman kulmikkaita, toinen tuomarin mielestä vähän iso. Lähes pudotti raville ensimmäisellä voltilla. Ennen lävistäjää uudestaan. Lävistäjällä siirtyi raviin kuten piti. Mutta vähän pitkänä. Toinen laukka oli jo paljon työläämpi. Lyhyellä sivulla noston jälkeen ehdotteli ravia ja voltin jälkeen pitkällä sivulla pudotti kokonaan raviin. Yritin kovasti kaikenlaista mutten saanut laukkaa enää nousemaan. Ei pysynyt ravissakaan vaan pudotti käyntiin. A:ssa esitettiin siis siirtymä käynnistä raviin kun se olisi pitänyt tulla laukasta. Käyntiin muistin kuitenkin ottaa ohjelman jatkuessa. Siirtymän laadusta ei muistikuvia. Käynnissä sama juttu että oli vähän jähmeää eikä meinannut edetä. Letkeys ja kaunis muoto hukassa. Raviin kuitenkin päästiin ja suht asiallinen reitti loppuun.

Tuomarin suullinen palaute piti sisällään että Assi oli pohkeen takana ja siitä seurasi tuntuman epätasaisuutta ja vastustelua kaikkeen tekemiseen. Taipuminen rungosta jäi vajaaksi. Ja kakkahätä pilasi (ei ehkä sanonut noin) jälkimmäisen laukan. Pohkeen takana olemista ei voinut siinä kuulemma korjata, joten ei menty mitään osia ohjelmasta uudestaan. Lisää treeniä. Ja kannattaa kuulemma keventää ravissa siihen asti että ratsu on rento.

Käytiin keskenämme kävelemässä loppukäynnit patsaalla. Kunhan päästiin talutettuina pihajumista ohi niin loppumatka sujui hyvin. Yksi pieni hätkähdys linnuista. Harmitti, mutta tällaista tämä on. Odotin enemmän tällaista menoa edellisiin kisoihin.

Tuomari arvosteli kiltisti. Aloituksesta oli seiska. Mutta ravisiirtymästä (jota ei esitetty) saatiin 5,5. Mielestäni kolmonen olisi ollut parempi. Rikotusta laukasta tuli sentään vitonen. 59,545 %. Tarkistuslasku antoi päälle 60 % mutta laskin vielä itse uudestaan. Tänään olisi ollut ruusukkeitakin jaossa muttei näillä pisteillä mitään pelkoa sijoituksesta.

"Hevonen saisi olla paremmin pohkeen edessä ja hyväksyä tuntuman, asetukset ja taivutukset. Laukassa parempaan tasapainoon. Saisi olla notkeampi koko kropastaan."

Omistajan mielestä Assi tuntui jo eilen väsyneeltä. Itse en huomannut erityisempää väsyneisyyttä. Mutta rentous puuttui eikä keskittynyt minuun kunnolla vaan pälyili. Kuulemma kakkakin oli jo tuloillaan ennen aloitusta mutta komensin siitä eteen. Olisi kannattanut kuulemma antaa hidastaa tyhjennykseen. En tajunnut yhtään. Luulin että jumittelee vaan omiaan. Mutta entistä enemmän olen sitä mieltä että Assi pitäisi pitää aina tarpeen tullessa liikkeellä. Muuten tulee tällaisia ratastipluja.

Ensi kerralla kuulemma mietitään koko viikon ohjelma tarkemmin ennen kisoja. Ihanaa! Ja jotain vielä pienimuotoisempia rataharkkoja saattaisi vielä saada järjestettyä ennen kesää. Ope tuomariksi. Minulle kyllä riittäisi. Tässä vaiheessa voisin melkein mennä itsenäisestikin ratatreeniä. Mutta kisaamaan ei opi kuin kisaamalla. Yleisöön ei totu kuin yleisön kanssa. Ratsastamisen opettelu jatkukoon.

Emmi kuvasi ratamme:

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Tyytyväinen, seesteinen ja levollinen

Perjantaina pidettiin vielä viimeiset kouluratsastustreenit ennen sunnuntain harkkakisoja. Tallissa Assi oli rauhallinen. Ratsain liikkui alusta asti yllättävän kivasti. Aktiivinen käynti. Ravissakin jalasta eteen. Melko pian otettiin laukkaverkkakin.

Laukassa ope toivoi avoajatusta pitkille sivuille. Assi kun halusi itse heittää perää sisään. Avo taisi tuntua hankalalta sillä pudotteli laukkaa useamman kerran pois. Luulin että johtui tyhjennystarpeesta mutta mitään ei tullut ja jumittelu jatkui. Kunnolla eteen ja lopulta pysyttiin laukassa.

Välikäyntien jälkeen otettiin siirtymien avulla avuille. Käyntiä ja ravia ympyrällä. Ensin oli hidas reagoimaan, sitten rupesi kiiruhtamaan ja piti huolehtia että rauhallinen meno säilyy eikä lähde viipottamaan. Taas vaadittiin noin kymmenkunta toistoa että kuski rupesi ajattelemaan rentoutta käsiinsä. Se paransi siirtymiä roimasti.

Sitten lähdettiin tulemaan rataa. En saanut aitoja enkä korvikkeita mutta urat tehtiin vähän seinien sisäpuolelle oikeiden mittojen mukaan. Ohje oli että jos jotain menee pieleen niin heti uudestaan. Ohjelmana FEI lasten esiohjelma A (he B).

Alkupysähdys otettiin kahdesti. Katso tuomarin pään yli. Ajattele yhden käyntiaskeleen kautta seis. Se auttoi. Ylöstuijottelu tuntui vaikealta. Suju eteen niin kiemurtelee vähemmän. Sen tiesin jo valmiiksi. En muista tuliko lyhyestä lävistäjästä kommenttia.

Nelikaarinen tuppasi alkamaan huonosti. Ensimmäiset kaaret olivat kankeita ja väärän kokoisia. Viimeiset kaksi sujuvia ja letkeitä. Vaikka kuinka ajattelin nelikaarisen jälkeen laukkaa niin meinasin unohtaa nostaa sen. Molemmat nousivat kuitenkin joka kerta helposti pyynnöstä. Muoto taisi kadota nostossa ja aktiivisuus olisi voinut olla parempi. Alkuun rullailtiin useampia voltteja. Hienosäätöä 15 metrin koon hakemisessa. Toiseen suuntaan (jota tuomari ei niin hyvin näe) en juuri miettinyt kokoa.

Lopputunnista maneesiin tuli talutettava ratsu ja tuntui siltä että eivät oikein seuranneet huikkailujani. Omat pasmani levähtivät kun pelkäsin että joudun väistelemään. Vähän yllättäen Assi vaihtoi lävistäjän alkumetreillä laukan. Kääntö paluusuuntaan oikealle ja uudestaan. Ei tapahtunut toiste. Siirtymät lävistäjällä kai ihan kelpoja. Kertaalleen vähän kompastui ja se huononsi. Toisessa laukassa muuten aika samat jutut mutta ravisiirtymä A:ssa oli hankala. Töks, löysä, etupainonen, liian aikaisin. Hengitä raviin. Harmi etten osannut hengittää siirtymää täsmällisesti. Käyntisiirtymässä taisi olla vähän samoja vikoja. Käynnissäkin oli jotain korjattavaa mutten muista mitä.

Hetken huilaamisen jälkeen tultiin vielä nelikaarisesta käyntiin asti uudestaan. Nyt meni jo huomattavasti paremmin. Nelikaarinen symmetrisemmin. Laukassa oli letkeä ja sain vaikutettua. Rupesi tuntumaan yhteistyöltä.

Enkä muista enää että ravattiinko vielä loppuun. Ihan lopuksi kuitenkin talutin taas. Olin tyytyväinen ja tästä tuli taas hyvän mielen tunti. Vähän lisää tasaisuutta ja jumit pois niin olisi todella hyvä. Otsikko kertoo mielentilastani kun lähdin tallilta kämpille.

Ongelmia:
alkulaukoissa yritti pudotella/pudotteli avosta raviin
nelikaarisen ensimmäiset kiemurat
siirtymät, varsinkin alas
kun heräsi niin meinasi lähteä taas juoksemaan alta
kakkaus ei onnistunut ravissa, sain kuitenkin pidettyä käynnissä
15 metrin volttien ko'oissa oli vähän hakemista
kuskin keskittyminen herpaantui talutettavasta hevosesta
Assin kyljessä olevat jäljet hiertyivät pohkeestani, kannus ei osunut sinne asti

Parannusta:
kivan lennokasta menoa
hienosäätö onnistui ja meno parani

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Jatkuvaa parantamista

Keskiviikkona oli hyppypäivä Assilla. Nyt jo vähän ahdisti että ensi viikolla pääsen vain kertaalleen. Tätä se paremmin sujuminen teettää. Nyt oli jo vieroitusoireita.

Assilla oli vekki kyljessä, joten jätin kannukset varmuuden vuoksi pois.

Keli oli pakkasella ja tänään hypättiin taas yksärillä. Tai siis ei juuri hypätty vaan ope kasasi edelliskerran tapaan hyvin puomipainotteiset tehtävät. Myhäilin tyytyväisyyttä. Alkuverkat tehtiin ohjattuina eli vain kävelin kunnes tehtävät oli kasattu. Ohimennen hämmästyin kun huomasin peilistä että kippuralle pyrkivä oikea jalkani lepäsi itsestään kauniisti jalustimessa ja kantapää oli alhaalla! Joka suunnasta peileistä näytti oikein hyvältä. Jahuu!

Ravissa Assi aloitti oikein hyvin. Eteni letkeästi, ryhdikkäästi ja taipuisasti. Ope sanoi että kun Assi on noin hyvä niin kuski voi keskittyä omaan asentoonsa. Elävät kyynärpäät ja kädet tarpeeksi alhaalla (alempana kuin kouluratsastuksessa). Mentiin suoraa uraa ja ympyröitä, jokunen suunnanmuutos. Maneesissa oli kivan väljää. Suurin osa ajasta oltiin keskenämme, välillä oli toinen (talutettava) hevonen. 3 eri heppaa ehti käydä sinä aikana kun oltiin.

Ennen sen ihmeellisempiä tehtäviä tehtiin myös edelliskerralta tuttua eteenratsastusta ja huolellisia kulmia. Ope vaihdatti raippani koulumalliin ja helpottihan se kun ei tarvinnut irrotella ohjista. Pikkuhiljaa lisää ravia. Tarkasti kulmiin. Nyt ei onneksi kammoksuttu kumpaakaan päätyä. Vielä lisää ravia. Kulmista Assi lähti hyvin mutta kun pitkän sivun keskellä piti ottaa vähän kiinni ja pyytää uudestaan eteen niin lähti hitaammin. Älä potki vaan käytä raippaa. En tunnusta potkineeni. Hankalaa oli tietää koska ravia on riittävästi. Välillä hoputin liikaa ja välillä tyydyin liian hitaaseen. Tultiin pelkkä vasen kierros.

Sitten sama vasemmassa laukassa. Rennot kädet. Lisää laukkaa. Yritin pitää Assin suorana. Vauhdin lisääntyessä lähti vähän kanttailemaan kulmia. Huolelliset kulmat, lisää laukkaa. Tehtiin myös vaihto lennossa oikealle. Tai siis yritettiin. Onnistui vasta kolmannella kerralla. Riittävästi laukkaa lävistäjällä, jalat hiljaa. Sitten vaihtoapu. Ja kun Assi lopulta laukkasi riittävästi eteen ja tarpeeksi rennosti niin vaihtokin tuli. Kuski puuskutti tässä vaiheessa, Assilla toivottavasti kunto riitti paremmin. Otettiin vielä oikea laukka putkeen vaikka pohdin että jaksaakohan Assi. Hyvin skarppasi.

Välikäyntien jälkeen tultiin peilipäässä ympyrällä kolmen puomin yli. Vähän samaan tapaan kuin viimeisellä kerralla edellisen open kanssa yhdellä puomilla. Aloitettiin oikeassa kierroksessa. Ensin laukka oli hyvää mutta avoimella sivulla tuli kääntöongelmia. Lopulta laukka rupesi sammumaan. Aktiivisemmin. Jokaiseen väliin toivottiin viittä mutta välillä ylimääräisiä askelia livahti useampikin. Useampi kierros meni siinäkin kunnes tajusin että yksi väleistä pitää kääntää ja ajatella tiukemmin. Vasempaan kierrokseen tajusin kovistella laukan paremmin liikkeelle. Alkuun paikat eivät osuneet, tuli ravia tai loikki kaukaa vaihtaen laukankin välillä vääräksi. Parin käynnistelykierroksen jälkeen sain juonesta kiinni ja ruvettiin pääsemään kaikki välit viidellä. Kaksi kaarta laajemmin sisäpohkeen ympäri ja yksi enemmän sisäreunasta. Olin tyytyväinen ja ope oikein tyytyväinen.

Sitten huilitauon jälkeen tultiin edelliskerran tapaan kolmea puomia suoralla linjalla. Ensin vasen kierros, toiveena 4 + 4 laukkaa. Ei oikein onnistunut, ekalle ei osuttu ja jälkimmäinen väli tuntui kammottavan pitkältä. Ainakin kahdella ensimmäisellä kierroksella jälkimmäiseen väliin livahti viides. Lopulta usutin ja komensin ja venyttiin neljään. Sitten tuli tarkistusmittaus ja väli lyheni hitusen. Olikohan jotain 15 metrin pintaan tai vähän päälle. Kun jatkettiin niin yhä ensimmäiselle oli vaikea osua. Jos laukkaa oli enemmän niin Assi kanttasi kauempaa päädystä. Keskimmäisellä puomilla valui kohti uraa ja estelystäni vähintään vaihtoi laukan vääräksi. Taidettiin joka kerta tulla viimeiseltä puomilta väärässä (oikeassa) laukassa alas. Tultiin myös 4 + 5. Onnistui mutta nopeammin kiinni. Vähän parani muttei priimaa. Humma oli makuuni liian mutkallakin.

Oikeassa kierroksessa lähti sujumaan vähän paremmin. Aloitettiin 5 + 5. Rennot kädet. Lopulta pääsin odottamaan neljään. Viimeinen kierros oli oikein sujuva eikä lähdetty tekemään väleihin eri askelmääriä. Voisin kyllä viettää vaikka koko tunnin tämän tehtävän parissa. Tänään taisi olla kuski, jolla meni noin 10 kierrosta sisäistää tämäkin tehtävä.

Lopuksi tultiin keskilinjaa kohti ovea. Maapuomi, n. 10 metriä (3 askelta) ja okseri. Koottua laukkaa mutta silti aktiivisesti. Tämä tuli ihan hyvin. Vähän piti uralta kaartaessa muistuttaa raipalla aktiivisuudesta. Mutta ihan rullaavaa ja polkevaa laukkaa saatiin käännökseen keskilinjalle! Osuin mielestäni joka kerta aika hyvin puomin keskelle. Paikatkin ihan ok. Sitten ajattelin vähän liikaa kokoamista enkä tajunnut että oikeasti pitää sujua paremmin eteen. Välillä jäätiin esteestä hieman kauas. Hypyn jälkeen hetki laukkaa suoraan ja käyntiin yhä linjalla ennen ovea.

Tultiin tämä jokunen kerta. Välissä parit huilit. Vasemmassa kierroksessa Assi oli löysempi. Kertaalleen kopsautti etusensa esteen päälle niin että meinasi mennä turvalleen. Kuskikin vähän huojahti mutta pysyttiin pystyssä ja minä kyydissä. Eikä estekään pudonnut. Puhuin ruotsalaisista maastoestemekanismeista mutta ihan tavallinen turvakannatin olisi ollut tässä pop. Onneksi ei käynyt mitään.

Jokusen kerran laukka vaihtui matkan varrella. Mutta koska tehtävä oli suoralla linjalla niin en juuri miettinyt laukkoja. Tässäkin kuski tarvitsi useamman toiston että tajusi mitä kannattaa tehdä. Eli sujua puomin jälkeen paremmin eteen. Raippa apuun ponnistuksessa, kaipasi ope. Väliin tuli myös pari oikein tyylikästä hyppyä. Vähemmän tyylikkäissä osasin istua pystyssä ja ohjat valuivat pitkiksi. En tuijotellut korkeutta kovin tarkkaan mutta max 80 cm, luultavasti vähän vähemmän. Kuitenkin lopuksi esteen kokoinen eli yli 65 cm.

Lopuksi hetken kävely ennen loppuhölkkää. Siinä Assilla meinasi taas olla alkuun kiire. Sitten otti pitkiltä sivuilta parit hätkähdykset. Tunnin ainoat. Vähän väistätin vauhdin hillitsemiseksi. Sitten piti ratsastaa jo eteen. Ja ulko-ohjalla lavat haltuun. Melko lyhyet hölkät. Lopuksi taas kuski alas, satula pois, loimi niskaan ja hyvät talutukset loppuun. Loppukäynneissä aika kuluu aina nopeasti ja takaisin talliin vetää lähinnä tarve päästä ennen yötä pois.

Hieno Assi, oli taas niin mainiota tänään! Taas hommassa oli niin paljon enemmän järkeä kuin joskus muinoin kun laukka sammui kääntäessä.

Ongelmia:
reippaammassa laukassa suoruuden kanssa oli haasteita
hyppäsi vasemmasta laukasta löysemmin
kertaalleen kompastui puomiin ja mentiin lähes nenälleen
kuskilla meni tänään useampi kierros että sai juonesta kiinni kullakin tehtävällä

Parannusta:
oikea kantapääni oli itsestään alhaalla (ainakin käynnissä)
tänään en etukenottanut
ei pukkeja
sain lopulta juonesta kiinni tehtävillä
muutama oikein makea hyppy
kannuksettomuus ei haitannut
päästiin ongelmitta molempiin päätyihin
Assilla oli hyvä aktiivisuus
tulin onnelliseksi

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Kun kaikilla on kiire

Tiistaina pääsin vihdoin taas ratsaille. Vähän tarpeettoman pitkä tauko tuli (6 päivää). Osin aikaansaamattomuuttani kun en buukkaillut vapaailloille lisäratsastuksia. Yritin paikkailla hepattomuutta jumpilla mutta ei se ole sama asia. Hevosmessuillakaan en mennyt edes lääpintäetäisyydelle.

Vaikka perjantaina lumet katosivat Hyvinkäältä niin nyt tuli takatalvi ja lähtiessä piti harjata auto lumen alta. Satoi räntää ja keli oli nollissa. Tallissa odotti yllättävän kurainen Saku. Karvaa ei tänäänkään juuri irronnut. Taas pidin humman huonosti kurissa sillä vasemman takasen sisäpinnan harjauksesta ei selvästi tykännyt ja heilutteli takajalkaa. Samoin satulavyötä kiristäessäni lähes näykkäisi. Vähän otti kiinni jostain pintavaatteista. Taisin olla vähän nukuksissa sillä en saanut kerrottua ettei tämä ole soveliasta. Ratsukoita oli tänään tunnilla 4.

Nyt sain satulavyön kiskottua jo selkään noustuani (avustuksella) tarpeeksi napakalle. Ei pyörinyt myöhemmin laukassa. Alkukäynneissä Saku hiihteli menemään ja ehdotteli välillä ravia. Tuntui olevan kovin kiire. Sen sijaan että olisin saanut ratsun rauhoitettua niin kiire tarttui kuskiinkin. Joku takakireys tuli enkä tunnistanut tätä ratsailla.

Tänään yritin keskittyä pitämään käteni vierekkäin. Monesti löysin ne aika alhaalta. Opelta tuli useasti sanomista etukenotuksesta. En tiedä mikä siihen asentoon tänään taas houkutti. Pidätteet enemmän lantiosta. Yritin kyllä mutta yritykseksi jäi ja Saku tuntui vain painuvan kättä vasten ja pidätteistä läpi.

Alkuun taas taivuteltiin ja väistäteltiin ympyrällä ja suoralla uralla. Vähän vyörymistä. Tehtiin muutamat etuosakäännökset väistöstä. Lopulta jäätiin hinkuttamaan väistö, käännös, väistö, käännös 10 metrin välein. Eikä mitään epämääräisiä väliaskeleita. Huomasin että Sakulta puuttuu asetus ja yritin asettaa. Ei vaan yrittämiseni riittänyt ja Saku mieluummin lisäsi vain poikitusta kuin asettui. Välillä tuntui että komensin (pidätin, asetin) ihan kovasti, sillä tänään humma jokusen kerran ravisteli päätään. Sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Eikä väistöissä saati käännöksissäkään saanut kenottaa itse mihinkään suuntaan. Se oli vaikein asia sisäistää kaiken muun lisäksi. Teoriassa helppoa, tänään vaikea toteuttaa.

Ravissa tunne alta juoksemisesta säilyi. Katsomon puolen pitkä sivu oli yhä maneesin vaikein paikka. Tosin tänään päästiin jo lähes uralle eikä Saku sinkoillut uralta kertaakaan pois. Ei tehnyt mieli kiihdytellä (pyytää lisää aktiivisuutta) kun tuntui jo normivauhdissakin valtautuvan. Vähän väistöjä, käyntisiirtymiä ja lopulta myös voltteja. Tuli hitaasti käyntiin. Ei kuunnellut istuntaa vaan piti lähes roikkua ohjissa. Käynnissä piti malttaa mennä rauhassa eikä kiirehtiä, ohjeisti ope. Sen sain korjattua. Vaikka välillä hypähteli käynnistä itsekseen parin askeleen jälkeen raville. Ravivolteilla taipui nätisti mutta yhä tuntui kiihtyvän holtittomasti, vaikkakin maltillisesti. Tuntui siltä että ollaan muiden tukkeena. Mentiin hitaahkosti mutta yhä tuntui vyöryvältä.

Laukkoja tehtiin tänään vain kulmiin. Samaan tapaan kuin viimeksi. Kun kulmassa kaatuu sisään niin tue ulkokäsi lähes satulaan, sisäkättä ylös ja sisäjalalla ohjaus kulmaan, ohjeisti ope. Olin käsieni ja jalkojeni kanssa tässä alkuun hidas. Mutta ruvettiin pääsemään paremmin kulmiin. Tänään laukattiin kaikki 4 kulmaa (jopa pelottavin ihmisoven kulma), parhaimmillaan taidettiin jopa laukata kaikki putkeen. Hetkittäin kyllä tuntui että menee vain huonompaan suuntaan ja vyöryyntyy. Jälkimmäinen eli oikea kierros ei ollut automaattisesti helpompi. Lopulta sain vähän skarpattua ja kun tein täsmälliset temponmuutokset ravissa pitkälle sivulle niin Saku totteli. Laukoissakin oli joukossa pari kepeämpää. Ehkä sellaiset kun sain istuttua paremmin taakse?

Loppuraveissakaan ei ollut kovin ihanaa. Pidempään muotoon. Avauduin altajuoksun tunteesta ja tehtiin ohjatusti pidäte ja myötäys, pidäte ja myötäys. Saku kuunteli nyt pääosin hyvin mutta edelleenkään ei tuntunut siltä että humma on avuilla. Ope arveli että saatan vaatia itseltäni liikaa. Ei pidä kuulemma tähdätä täydelliseen. Tästä olen eri mieltä (mikäli ymmärsin oikein mitä tarkoitti). Pitää muistaa kehua jo yrityksistäkin. Tietysti. Mutta silti voi tähdätä täydelliseen minun mielestäni, muu olisi luovuttamista ja huonoon tyytymistä.

Tämän päivän 3 positiivista asiaa oli hankalampi juttu. En ollut kovin riemumielin. Sakulla oli kiire ja minä ratsastin huonosti. Kolme keksimääni asiaa ovat listattuna alempana. Jälkiviisaana olisi pitänyt ottaa tunnin alussa rauhassa aikalisä. Suorittaa vähemmän ja luvan kanssa hidastella alkuun sen verran että saadaan molempien kierrokset alas. Tunnin jälkeen tajusin että taisi olla univajettakin, sillä tallissa minitoheloin. Unohdin riimunnarun, meinasin unohtaa kypäräni, Sakun suupielien tarkistus unohtui jne.

Positiivista kuitenkin että nyt huonommin menneestä tunnista ei tullut kamalaa lannistumaa vaan totesin että joskus tulee tällaisia päiviä. Eikä se nyt niin huonosti mennyt vaan jäätiin kuitenkin enemmän hyvän puolelle. Etukenotuksen estoon en vielä keksinyt ratkaisua.

Ongelmia:
Saku tuntui juoksevan koko tunnin pidätteistäni läpi
jännittyi katsomosivulla enemmän
kuski taas kenotti milloin mihinkin
en meinannut saada asettumaan
vasen lapa tuntui karkailevan vasemmalle
laukoissa tuntui välillä menevän vain huonompaan suuntaan
molempien rentoudessa oli puutteita
kuski taisi olla puoliunessa sillä tunnin jälkeen tallissakin töhöili

Parannusta:
1) yritin sinnikkäästi vaikka tuntui vaikealta
2) huomasin että asetukset olivat hukassa
3) ravivolteilla löytyi hetkittäin rentoutta ja taipui nätisti
ei ollut kovin pahoja puolieroja (molempiin suuntiin oli kiire)
parit näppärät kulmat laukassa
katsomon puolen sivu ei ollut enää kovin paha
tunnin jälkeen vasen käsi ei ollut kipeä vaikka kuvittelin roikkuneeni ohjissa