Hommia hyvällä asenteella

Torstaina keli painui taas useamman asteen pakkaselle ja illaksi iski kamala viimakin. Assin kanssa luvassa oli koulutunti. Nyt jalassa oli open kehotuksesta hankitut uudet kannukset. Nämäkin kuulemma onnettoman nysät.

Alkuun Assi ei ollut pahimmillaan hidas muttei kovin reipaskaan. Verkkaravissa keskittymiseni taisi rakoilla enkä toiminut ajatuksella. Assi oli ihan ok, ei loistelias muttei kovin pahakaan. Laukoissa rupesi virkoamaan itse eteen. Enkä ottanut kovin pitkiä laukkapätkiä.

Kerroin selkäjumeistani ja sain tänään vähän kevennetyn (hah!) raviohjelman. Ensin tehtiin pitkälle sivulle väistöä, päätyihin ympyröitä. Keskilinjalle ja väistöä uralle. Käynnistä raviin, sain keventää. Pari kertaa piti kysyä että mitä pitikään tehdä ennen kun rupesin taas saamaan juonesta kiinni ja keskittymään myös ohjeisiin. Vasenta pohjetta väisti kelvosti, oikeaa oikein näppärästi. Ensimmäiset väistöt keskilinjalta tultiin keventäen, myöhemmin pitkän sivun lopusta väistön loppuun alas istuen.

Salmiakkikäynnin kautta nostettiin ensin vastalaukka. Oikeassa kierroksessa vasen. Ensimmäinen nosto meni mönkään kun kuski herpaantui. Kierroksen päästä onnistui paremmin vaikka nousikin rauhallisesti. Avut piti saada haltuun. Oikeaakin ohjaa piti käyttää. Vastalaukassa taidettiin pysyä uralla. Sitten vaihdettiin myötäiseksi ja tultiin toinen sivu reilusti uran sisäpuolelle. Suoruutta. Lopuksi loivia kiemuroita ja keskellä sai taivuttaa kaarteen suuntaan. Parani loppua kohti. Ja toisessa kierroksessa samat kuviot. Loppuun laukkasi kivan ryhdikkäästi ja näppärästi. Tuntui olevan sangen hyvin apujen välissä. Lopuksi päästiin naulakkokulmaankin jo ihan hyvin.

Laukassa jäätiin lopuksi hetkeksi ympyrälle. Nyt Assi laukkasi kivasti itse. Sitten hetki harjoitusravia. Kuski ei ollut parhaimmillaan vaan pomppi. Kevyessä ravissa taas helpotti. Sitten lähdin haahuilemaan omille teilleni loppuverkkaa. Tajusin oikeastaan karanneeni. Pari kolmikaarista, ympyröitä ja suoraan uraa pitkin. Ei ihan huippumenoamme mutta oikein hyvä ja näppärä.

Open loppukommentit olivat oikein mukavia. Minua on kuulemma mukava opettaa kun korjaan tekemisiäni niin tosissani ja tulostakin tulee. Jotenkin noin. Vastasin että jahuu, me siis kehitymme! Sekä vastakehuksi että nämä ovat niin kivoja tunteja kun sekä minä että Assi pysymme hyvällä tuulella.

Assille tuli tunnilla taas kuuma. Molemmille vällyt niskaan ja kapusin loppukäynneiksi takaisin kyytiin. Nyt matkustajaksi ja Assi tamppasi taas 20 minuuttia omasta halustaan.

Ongelmia:
kuskin selkä oli yhä erityissuojelussa
käynti oli tavalliseen tapaan hidasta
ensimmäinen vastalaukka ei noussut
Assi kartteli vähän naulakkokulmaa

Parannusta:
selkääni säästeltiin eikä harjoitusravia ollut hirveästi
en ollut yhtä pahasti vinossa kuin yleensä
lopuksi irtosi oikein näppärää laukkaa
ei kakkajumeja, yksi hallittu tyhjennys pysähdyksissä
kuulemma yritän ihanan tosissani ja tuloksen huomaa, minua on kiva opettaa
sellainen olo että kehitystä on tapahtunut
selkäni ei ollut seuraavana päivänä paha

Rennommat kädet ja lisää haasteita laukkatehtävällä

Tiistaina tuntui että edellisestä viikosta oli kulunut ainakin 3. Nyt haaliminen oli onnistunut ja ratsukoita tuli tunnille 4. Sain jatkaa Sakulla. Pihalla keli painui niukasti pakkaselle, liukasta.

Nappasin pitkähkön kouluraipan mukaan ja Saku oli aika kiireinen läpi tunnin. Alkuun saatiinkin mennä hetki uraa pitkin. Ensin ratsuja tuntumalle. Ohjia lyhennettiin kuin muurahaiset juoksemassa niitä pitkin. Sitten tehtiin väistöjä puolelle ja toiselle. Nopeat jalat. Meillä taisi olla jo tässä ongelmia pysyä käynnissä. Saku ehdotti hiippailuravia. En oikein saanut asetuksia läpi. Ihan alkutunnista päätin ratsastaa tänään aivan huippuhyvin. Välillä meinasi unohtua.

Sitten taas keskiympyrälle. Taidettiin tehdä joitakin siirtymiä. Sekä avoimella sivulla väistettiin sisäpohkeella ulos. Vasemmassa kierroksessa oli kiireisempi. Oikea oli läpi tunnin kaikessa tekemisessä helpompi. Rennompia käsiä kaipasi ope, monesti.

Siitä kevyeen raviin ja sama ympyröinti ja ulosväistätys siinä. Välillä mentiin aika viipotusta. Jotain katsomon edestä sisälle liirailuja taisi tulla mutta en tehnyt niistä numeroa, joten jäivät kertakokeiluiksi. Välissä tehtiin ohjattuja siirtymiä. Yllätyslaukkaan. Taidettiin pysähtyäkin. Satulavyö oli tässä vaiheessa vielä kiristämättä loppuun ja satula keikkui. Siirtymät Saku teki näppärästi. Itse kaipasin vielä rennompaa menoa.

Sitten mentiin taas uraa pitkin ja tehtiin väistätyksiä harjoitusravissa. Ihan ok. En kyllä ollut kovin nopea. Palattiinkohan lopuksi vielä käyntiin ja sain ajatuksen ulkopohkeesta ja suoruudesta, sitten rupesivat asetuksetkin toimimaan.

Tämän päivän laukkatehtävä olikin ihan erilainen. Yksitellen kolmikaarinen laukassa ja suoristuksissa laukanvaihdot käynnin kautta. Ensin kolmesti vasemmasta aloittaen, sitten neljästi oikealta. Vastoin odotuksia meillä parani toistojen myötä. Saku oppi tehtävän ja käyntisiirtymät paranivat. Tarkemmin suoraan. Rennommat kädet. Kertaalleen nosto kohti katsomoa meni pöpiksi kun Saku lähti vain liirailemaan sisään. Lopulta pyöräytin voltin, päästin kaverit edelle ja otettiin uusi nosto. Oikeat laukat rullasivat näppärästi ja lyhyinä. Vasen oli vähän vyöryvämpää. Itse piti muistaa oikeasti istua takana. Vapaalla pitkällä sivulla sai tehdä tarpeelliseksi näkemiään tehtäviä. Meillä siis pysäytyksiä ja vähän väistöjä. Saku meinasi innostua eikä malttanut aina kuunnella pidätteitäni kuten halusin. Saatiin tehtävä kuitenkin yllättävän tunnistettavasti tehtyä. Molempiin suuntiin viimeinen kerta oli paras.

Loppuravissa sai antaa vähän pidempää ohjaa ja vihdoin Saku kuunteli pidätteeni mallikkaasti. Herkästi teki mieli lähteä kiihtymään mutta nyt jarrut toimivat kevyesti. Yllättävää että laukkojen jälkeen.

Open loppupalaute oli kivan positiivinen. Kehui hyvistä laukoista (varsinkin vaikeammasta vasemmasta) ja siitä että olen selvästi saanut Sakun luottamaan minuun. Muutenkin kaikilla meni tunti oikein kivasti.

Tunnin lopuksi taas näitä hevoselämän peruskysymyksiä:
-Miten minusta tulee parempi?
-Jatka samaa rataa.
-Miten minusta tulee nopeammin parempi?
-Ratsasta enemmän ja parempia hevosia. Älä ainakaan vähennä.

Voi lompakkoparkaani!

Ongelmia:
ensimmäisissä laukkapätkissä satula keikkui
välillä Saku vyöryi käsistäni läpi (innokas)
yritti pari kertaa katsomon kohdalla uran karttelua
käsiäni pitäisi saada rennommiksi

Parannusta:
ei ollut kovin pahasti vasemmassa ohjassa kiinni
oli ainakin reipas
sangen täsmälliset siirtymät läpi tunnin
kolmikaarinen vaihdoilla käynnin kautta oli tunnistettava ja parani toistoilla
loppuverkassa pidätteet menivät hyvin läpi

Venymistä linjoille ja sarjaväliin

Maanantaina jatkettiin hyppyhommia Assin kanssa. Maneesissa oli ollut ilmastoinnin huolto, joten siellä kuulemma pölisi. Pelkäsin paljon pahempaa mutta tuskin olisin edes huomannut jos en olisi tiennyt. Katsomossa ollut kela sen sijaan kauhistutti Assia aluksi. Mutta tästä päästiin nopeasti yli.

Tänään hyppärimme oli kaksari. Ope kasasi sarjan (jotain 7 metrin pintaan väli), siitä 4 laukan päähän pystyn ja viereen kaarevalla linjalla toisen. Sekä lävistäjälle okserin.

Ei päästy itsenäisessä alkuverkassa laukkaan asti kun tuli käsky kävellä hetki. Ravikin oli yhä uneliasta. Ohjattu verkka alkoi ravisiirtymillä. Ympyrällä temponmuutoksia. Puolet kevyttä- ja puolet harjoitusravia. Enkä kehdannut sanoa ettei selkäni tykkää tällä hetkellä alas istumisesta. (Illalla vähän jomotti mutta seuraavana aamuna oli taas suht hyvä.) Lopuksi tehtiin muutamia parin askeleen käyntiinsiirtymiä pisteissä. Aika hitaasti lähti raville.

Laukkaa mentiin vain muutama kierros maneesia ympäri. Piti kai mennä molemmat suunnat mutta ehdittiin vain toinen. Sitten tulikin jo käsky tulla lävistäjän ristikolle. Laukkaa ei ollut mielestäni ollenkaan tarpeeksi. Laukka hyväksi jo aiemmin ja odota kohti estettä. Ei oikein toiminut, sillä tuntui pudottavan käyntiin hetkenä minä hyvänsä jos vain odotan. Uralla piti siirtyä käyntiin. Meillä haaste oli pikemminkin päästä uralle asti laukassa. Tultiin jokusen kerran. Vähän heräsi eli parani. Lopulta meidän ei tarvinnut enää tehdä käyntiinsiirtymistä vaan ravin kautta laukan vaihto (jos ja kun ei vaihtunut hypyssä).

Seuraavaksi tultiin sama este okserina toisesta suunnasta eli ovelta. Sen jälkeen kaarteella kohti seuraavaa lävistäjäestettä ja sitä ennen seis. Kyselin selvennyksen että missä kohdassa pysäytetään. Kun nokka on kohti seuraavaa estettä. Lähestyminen okserille taisi olla taas kamalan löysä. Pysyttiin kuitenkin laukassa ennen ja jälkeen. Hieman vyöryvä pysähtyminen ja yritti hiippailla käynnissä. Kuitenkin pysähtyi noin 3 askelta ennen. Tämä riitti meille tätä harjoitusta.

Välissä tultiin vielä eri linja okserilta viereiselle pystylle. Ope kaipasi kuutta ja sanoi että seitsemänkin vielä ok. Assi herätettiin pitkällä sivulla hyvin liikkeelle mutta silti taisi hidastaa kohti okseria. En huomannut. Ratsastin välin roimasti eteen ja venyttiin juuri seitsemään. Hyvä näin, sanoi ope. Totesin etten olisi millään pystynyt kuuteen. Vastasi vakavasti että olisi onnistunut jos olisin pitänyt laukan samana kuin pitkällä sivulla.

Sitten sarjan pariin. Taidettiin tulla jo koko höskä. Oikeassa laukassa sisään. Sarja ja 4 askelta suoraan. Päädyn kautta toiselle pystylle (tiukka kaarre), sarja toiseen suuntaan. Toisen päädyn kautta okserille ja kaareva linja pystylle. Toivotut askelmäärät olivat 1, 4, 5, 1 ja 6.

Sarjalle tuli ylimääräinen askel. En ole ihan varma tuliko myös seuraavaan väliin. Päädyn kaarre levähti ulos vaikka yritin kuinka kääntää. Kamala usvatus ja suoristus sarjalle oli onneton. A:sta yli mutta linjaus oli kohti b-osan tolppaa. Ämpyilyn kautta Assi päätti juosta ulkokautta ohi. En ihmettele. Käsky oli tulla heti uudestaan. Pysyin laukassa ja jatkoin edellisen pystyn sisäpuolelta. Taisi venyä yhteen askeleeseen. Päädyssä laukka meinasi taas hyytyä ja hirmuisella usvatuksella venyi vikan välin kuuteen.

Kaveri hyppäsi välissä ja sitten me asenteella uusi kierros. Ensimmäiseen väliin stiplasi yhä kaksi. Muuten meni toivotuilla askelilla. Ensimmäinen kaarre yhä vähän leveäksi. Saattoi olla vääriä laukkojakin. Tehtävän viimeiset 3 askelta pystyi vihdoin odottamaan.

Me tultiin kuulemma loppu niin hyvin että nyt viimeisteltiin vain ensimmäinen linja. En muista saatiinko jo tässä vai vasta tämän jälkeen sarjaväliä 20 cm lyhemmäksi.

Seuraavan kierroksen töppäsin osin itse. Assi nosti väärän laukan ja sain korjattua vasta pitkän sivun lopussa. Siitä sitten usvatin lyhyen sivun yli eteen. Sarjaväli näytti taas jäävän pitkäksi, joten pelastin tilanteen raipalla. Ajoitus oli hyvä ja vaikutus juuri toivottu. Venyi 1 + 4 askeleeseen. Lopuksi taisi olla taas väärä laukka.

Mutta tämä ei vielä kelvannut. Seuraavalle kierrokselle ohje oli ottaa laukka hyvissä ajoin kuntoon. Lähdin ympyrän kautta pitkälle sivulle. Lisää eteen. Vielä lisää. Mätkäytin raipalla niin että Assi hermostui ja pukitti. Mutta tällä kertaa lähti siitä myös viipottamaan eteen. Laukka taisi olla ristillä mutta ohje oli jatkaa. Sarjaväli meinasi jäädä yhdellä ahtaaksi. Samoin seuraavassa välissä piti pidättää että neljä mahtui. Mainiota!

Se riitti meille hypyiksi. Olipa hyvä lopetus. Tosin unohdin kysyä että menikö Assi hoputtelusta etupainoiseksi.

Loppuraveissa yritti taas alkuun kiihdytellä mutta rauhoittui sitten siitä mukavaksi. Tuntikaveri sanoi että Assi ei näytä koskaan laiskalta. Yllättävää. Tänään hypättiin max 70 cm. Suurin osa taisi olla 65. Ihan passeli korkeus.

Ongelmia:
alkutunnista meni nahkeasti eteen.
yksi ohijuoksu
ylimääräisiä askeleita sarjaväliin
yksi pukki (raipasta)
vääriä laukkoja

Parannusta:
sangen hyvin toivotut askelmäärät
lopuksi sarja sujui aloitussuuntaankin (oikea) yhdellä laukalla
viimeisellä kierroksella Assi ajatteli eteen
oli kivaa!

Nollaratoja ja ruusukkeita Äimiskän kisoissa

Sunnuntaina oli taas hyvän palvelun kisapäivä. Hemppa tuotiin ja vietiin tallin puolesta. Itselleni jäi hommaksi ensin vain radan opettelu. Näppärä kun edellisessä luokassa oli sarjan b-osaa vaille sama rata! Olin tallilla 70-luokan alkaessa ja oma lähtövuoroni kasikympissä oli 24. Ehdin katsella muutaman suorituksen (ja kerätä vähän kakkoja verkasta).

Ihan looginen rata. Paljon linjoja. Ei hirveästi täytteitä esteissä.

Ratapiirros. Molemmissa luokissani oli sama rata.

Sitten Hempan harjaus. Pihalla. Helpottui kovasti kun sain apukädet pitämään hummasta kiinni. Hännässä oli kakkaa mutta muuten hepo oli suht puhdas. Harjassa näkyi pidemmäksi jäänyt töyhtö. Onneksi se saatiin saksittua myöhemmin pois. Minut hoputettiin hakemaan kypärä autosta radan kävelyä varten. Sillä aikaa Hemppa oli putsattu loppuun ja varustettu. Lopulta sitä talutettiinkin vielä rataan tutustumisen ajan. Kiitos!

Tuisku piti meille ohjatun radan kävelyn. Oikein mainiota. Siinä vaiheessa vielä paistoi aurinko isosta oviaukosta kolmoseen ja seiskaan. (Myöhemmin meni pilveen ja rupesi tihuttamaan. Ei haitannut yhtään!) Eipä siellä mitään kovin ihmeellisiä ollut. Linjoilla piti huolehtia että kertoo tarpeeksi ajoissa mille esteelle ollaan menossa. Valmistautuessa ratsasta oviaukon ohi. Hempalle meinasin käydä näyttämässä kaikki erikoisemmat esteet. Tiukat kaarteet ja tilanteen mukaan oikoreitti vikalle linjalle nelosen sisältä tai ei. Omistaja kommentoi että Hemppa menee linjat sujuen kuudella.

Sitten menin itse taluttamaan Hemppaa pihalle. Useampi kierros kenttää ympäri. Selässä olisin jäätynyt. Mutta nyt tajusin sentään hyvissä ajoin ruveta kampeutumaan ratsaille. Siinä kun aina yllättäen menee useamman ratsukon verran aikaa. Nyt olin aika passelisti selässä. Ehdin vielä hetken pyöriä kentällä ratsain kunnes pääsin maneesiin.

Siinä missä takki oli kentällä loistokapistus niin maneesissa rupesin nopeasti tikahtumaan. Poolo + turvaliivi oli verkkaan ja radalle oikein hyvä määrä vaatetta. Onneksi tänäänkin oli ohjatut verkat ja Tuisku hoiti molemmat verkkamme. Muuten olisin saattanut jäädä haahuilemaan liikaa. Hemppa oli alkuun pomppuisa ja joku pukkiloikka verkan alkuun tulikin. Haitaria ravissa ja laukassa. Koko verkka mentiin oikeassa kierroksessa eli vasen jäi nyt työstämättä. Vaikka porukkaa oli kerralla 8 niin tänään mahtui aika kivasti.

Hemppa tuntui vyöryvältä. Meni kyllä jalasta eteen mutta pidätteisiin vastasi huonosti. Ja kun tultiin ensimmäinen verkkahyppy ristikolle niin tajusin ettei liiku jalastakaan tarpeeksi eteen. Lisää herättelyä. Ristikko pari kertaa, pysty ehkä neljästi ja okseri pari kertaa. Osa vähän huonompia hyppyjä, suurin osa ok. Lähes jokaisen jälkeen väärä laukka. Lopuksi tosiaan viimeinen hyppy vielä ennen valmistautumaan lähtöä. Eikä todellakaan mitään pitkin ohjin kävelyä missään vaiheessa. Kuskille oli aika rankkaa.

Radalle pääsi onneksi edellisen suorittaessa. Kävin näyttämässä suunnitelman mukaan kaikki erikoisemmat esteet. Ensin Hemppa ei olisi halunnut kävellä oviaukon ohi mutta lopulta päästiin siitä. Ehkä osin suorittavan imussa kun meni kaarteen seiskalta eteenpäin.

Lähtömerkki tuli nopeasti. Tervehdin perään ja nostin laukan. Arvelin että tilanne ei ole vielä hyvä, joten hurautin radan ympäri laukalla. Ei oltu ehditty ohittaa oviaukkoa ja yleisöäkään vielä vasemmassa kierroksessa. Päätyyn vielä voltti (kulmikasta) ja menoksi. En ole ihan varma ylittyikö valmistautumisaikamme.

Ykkönen vähän töpösti yli ja väärä laukka. Uralla näppärä korjaus. Kaarteessa ei mennyt jalasta eteen, saatoin naputella raipalla. Edellisellä kerralla kun tässä vaiheessa tuli kielto. Linjalle tuli 7 laukkaa ja siitä tiesin ettei oikein edetä. Muiden linjojen laukkoja en muistanut laskea. Yleisöä ei ohi mennessä katsonut. Neloselta vitoselle oltiin väärässä laukassa. Hyvin sujui kaarre silti. Eikä katsonut esteitä vaikka sitäkin vähän kammosin. Kutonen ja seiska ok. Tiukka kaarre. Kasille taisi tulla vähän lähelle. Ysille lähti kaukaa enkä ollut ihan mukana. Sen verran järki kuitenkin pelasi että hypyn jälkeen sain käännettyä tötterön sisäpuolelta kympille. Ja meni yli vaikka oli vähän pasmat levällään. Tässä välissä totesin että jätän oikoreitin käyttämättä ja kiersin kasin ulkopuolelta. 11 ok ja kaareva tie sarjalle. Sekin puhtaasti. Maalilinja näyttikin olevan aika kaukana ja Hemppa lähti valumaan oikeaa pohjetta vasten. Ei kaunista mutta puhtaasti maalissa.

80-rata:

Oltiin tokavikat suorittajat, joten pitkään ei tarvinnut jännittää tuloksia. Tällä menolla sijoituttiin 21 kisaajan joukosta viidensiksi. Taas olin huolissani palkintojenjaosta. Nyt pyysin että sekin tallennetaan. Osasin jo ennakoida ja olin nostamassa laukkaa ennen kuin etujoukko lähti. Tuli väärä ja korjaantui vasta myöhemmin. Tässä oli pukittelematta mutta kun tultiin oviaukon kohdalle niin siinä hermostui jotain ja pukitti. Ei onneksi enempiä.

Kuvakaappaus kunniakierrokselta videolta.

Ysikympissä olin neljästoista lähtijä, joten loimi niskaan ja pihalle kävelemään. Taas meni yllättävän pitkään. Tihutti sen verran että housut olivat reisistä läpimärät. Yllättävän vähän silti vilutti. Hemppa oli hikimärkä.

Verkkaan ei meinannut päästä sisään kun jo suorittaneet eivät malttaneet tulla ulos. Lopulta pujahdettiin sisään. Kuski oli vielä enemmän uuvuksissa kuin viimeksi eikä meinannut jaksaa oikein mitään. Takki pois ja ravisäätelyä. Hemppa tuntui yhä vaan vyöryvältä. Laukassa samoin temponmuutoksia. Kuski hädätteli jo paljon etukäteen että ollaanko myöhässä ja pitäisikö olla jo valmistautumassa.

Verkkahyppyjä otettiin ristikolle 1 vai 2. Pystylle ehkä 3 ja okserille yksi. Eivät olleet ehkä ihan kisakorkeudessa mutta viis siitä. Välillä verkan okseri näytti jättimäiseltä. Sillä korkeudella ei ainakaan sitä tultu. Ja taas viimeinen pystyhyppy tultiin juuri ennen kuin lähdettiin radalle valmistautumaan. Ohje oli nyt radalla kiertää kasin sisäpuolelta.

Vaikka esteet olivat aika samoin kuin edellisellä radalla niin kävin silti näyttämässä Hempalle kaikki puomeista poikkeavat. Ei sitä edelleenkään kiinnostanut. Edellinen ratsukko taisi jäädä ykkösvaiheeseen, joten tuli vähän kiire, eikä oltu haistelussa valmiita kun lähtömerkki tuli. Ravissa vielä viimeisten luo ja tutkiminen. Sitten laukka päälle ja onneksi lähti nyt hyvin liikkeelle. Vielä varmuuden vuoksi ympyrä päätyyn ja menoksi.

Nyt rata oli sujuvampi eikä vääriä laukkoja ollut enää juurikaan. Ensimmäinen väli meni kuudella ja muita en laskenut. Videolta huomaa että nyt tultiin linja paljon paremmin suoraan muttei vieläkään keskeltä vaan vasemmasta reunasta. Osa hypyistä oli oikein hyviä ja oltiin yhdessä menossa. Ennen kutosta taisi vähän kompuroida mutta ei onneksi haitannut. Kasille lähti vähän kaukaa ja taas olin hetken vähän epätasapainossa. Samalla myös muisti nollautui ja parin askeleen ajan en ollut varma minne ollaan menossa. Hauskasti Hemppa kyllä tiesi. Vei varmasti ysille ja samoin tuntui että oli jo automaattisesti tekemässä sen jälkeen tiukkaa kaarretta kympille. Se menikin näppärästi. Sitten piti ottaa ohjat omiin käsiin kun tehtiinkin oikoreitti. Vähän pohdin että kuinka tiukan kaarteen uskallan ottaa päätyyn. Tiukaksi jäi mutta ehdin suoristaa. Kannustin Hemppaa hyppyyn ja tänään lähti mielellään. Sarjallekin paikka jäi vähän kauas mutta näppärästi yli. Taas vikan jälkeen tuntui aika vyöryvältä ja etupainoiselta mutta yhä nollilla maalissa!

90-rata. Anne videoi molemmat ratamme.

Koutsi totesi että tällä radalla ollaan varmasti sijoituksissa kiinni. Muutenkin olin sekä uupunut että hyvin muikea hyvän radan jäljiltä. Tähän väliin iski paparazzi. Hangonkeksinaama piti kuulemma saada talteen.

Heti 90-radan jälkeen.
Hemppa näyttää kaikkensa antaneelta.
©Ilpo

Oltiin tässäkin luokassa tokavika suorittaja, joten pitkään ei tarvinnut odotella. Ohje oli hölkkäillä vähän. Ensin kävelin pienen hetken että hengitys vähän tasaantui. Eikä kyllä ravattukaan hirmuisesti kun otti yhä kunnon päälle. Sitten tulikin jo kutsu palkintojenjakoon. Tällä kertaa toisena. Eli ruusukkeen väri kirkastui. Ajastakin lähti kolmisen sekuntia.

Taas jännitin palkintojenjakoa ja kunniakierrosta. Ruusuketta vastaanottaessa Hemppa on onneksi aina ihanan rauhallinen. Ennakoin laukkaan lähdön ja vältyin extrapompuilta. Hyvä Hemppa! Lopuksi vielä posekuva maneesissa.

Ruusukkeet tänään Ruotsin väreissä.
©Riikka

Sitten tavarat mukaan ja autolle. Vähän lisää poseilua siellä, purku ja pakkaus. Kuski kotiin. Olipa taas mainio päivä!

Vielä pihaposet.
©Neea

Lisää ympyröintiä

Lauantaina iltapäivästä jatkettiin hommia Hempan kanssa, opeksi Tuisku. En ehtinyt ottaa päikkäreitä mutta olin onneksi vähän herännyt. Keli meni pilveen mutta lämmintä oli yhä noin +5°C.

Taas aloitin verkan peltolenkillä. Käyntiä toiseen päähän ja ravilla lenkkien kautta takaisin. Nyt Hemppa ei paahdellut. Eikä toisaalta löytynyt enää sitä ravia, johon aamulla lopetettiin. Kentällä taivuttelin hetken pidemmällä ohjalla ennen kuin aloitettiin. Toivoin että selkäni takia ei mentäisi harjoitusravia.

Arvasin ihan oikein että jatkettiin pääty-ympyrähommilla. Käynnissä hyväksi molempiin suuntiin. Takaosa meinasi tulla molemmissa kierroksissa sisälle. Puolisen kavionmittaa. Hyvä ettei puolta metriä. Lavat tuntuivat painuvan vasemmalle. Ravissa sama juttu. Vinkki oli välillä (ainakin vasemmassa kierroksessa) käyttää välillä sulkuajatuksella asetusta ulkona ja sitten palauttaa takaisin sisään. Ope kehui rentoa menoa. Selkään tuntui vähän löysältä ja edestä enemmän raskaalta. Ei kuitenkaan ollut ihan pahimmasta päästä vasemmassa ohjassa kiinni. Assin keskiviikko-open tapaan kuolainta piti liikutella. Oikealle ohjalle oli silti tyhjähkö. Assin jipot eivät auttaneet Hemppaan.

Laukat halusin aloittaa helpommasta eli oikeasta kierroksesta. Vähän lisää tehoja, raiteilleen. Yritin skarpata istuntaani taaemmas. Onnistui hetkittäin. Ei pahimmasta päästä. Nostot eivät olleet ihania.

Vasen laukka oli nelitahtista ja kankeaa. Yritettiin vähän kaikenlaista (ei voltteja) muttei parantunut kovin monta pykälää. Hemppa oli jo tässä vaiheessa ihan hikinen, joten ope rupesi kai säälimään sitä. Riitti että tuli vähän parempi pätkä ja lopetettiin laukka siihen. Sitten vain keventelyt pois. Olikohan taas joku puolisen tuntia kun tehtiin hommia. Nyt en itse nähnyt mutta kuulemma ratsussa oli taas vaahtoa. Rankka elämä!

Loppukäynneille lähdettiin pellolle. Annoin Hempan taas päättää mutta kun humma ehdotteli vain kotiin palaamista niin vähän piti puuttua peliin. Pari pikkupyörähdystä pellolla, yksi lähinnä voltin kokoluokkaa oleva pyörähdys kentällä ja koska kuskille ei vieläkään kelvannut niin lähdettiin vielä polkua takatarhoja kohti. Hemppa olisi mielellään vain tönöttänyt entisten tarhakavereidensa portilla. Hetki hyörittiin vielä tässä ja sitten talliin. Tuli siitä joku kymmenisen minuuttia.

Tallissa puunasin ratsua edustuskuntoon huomiseksi. Harjalle näytin saksia. Kun yritin nyhtää muutamia jouhia juuria myöten irti niin oli selvästi epämieluisaa. Hännälle läpiharjaus ja kiillotusaine. Nysät vuohiskarvat joutuivat nekin trimmiin.

Lopuksi vielä varusteiden puunaus ja pakkaaminen valmiiksi. Sitten Hemppa pihalle. Menihän siinä aikaa. Ja koska ennen tuntia ei ollut kovin innokkaana tulossa luokse niin lopuksi kävin tarhassa vielä treenaamassa luoksetuloharjoituksia porkkananpaloilla. Ne olivat hyvä magneetti ja Hemppa seurasi tarkasti. Lopuksi sen teki selvästi mieli mennä tutkimaan Tuumauksen kanssa ämpäriä mutta vaihtoi aina suuntaa luokseni kun kutsuin. Hyvä alku.

Ongelmia:
en muistanut pidentää jalkkareita maaston jäljiltä
humma oli jo aavistuksen väsähtänyt
vasen laukka ei ollut hyvä
Hemppa ei halunnut kävellä loppukäyntejä

Parannusta:
työskenteli rennosti ja vastustelematta
luoksetuloharjoitukset porkkanoilla toimivat ihan ok

Aamumaasto lentoliikkeillä

Yritin kysellä maastoseuraa lauantai-iltapäivälle mutta sitä olikin tarjolla vain aikaiselle aamulle. Sattuneesta syystä jouduin olemaan siihen aikaan liikkeellä jotta sain auton päiväksi käyttöön, joten tähän oli sama integroida tallireissu. Tosin pelkkä maasto. Koulutunnin aika oli iltapäivällä erikseen.

Juna oli taas myöhässä, joten yöuneni jäivät 4,5 tuntiin. Siksi kimppakyyti tallille kuulosti loistoidealta. Ajatus taisi juosta vähän huonosti, sillä olin todella hidas Hempan varustamisessa. Tallille saapumisesta meni kolme varttia liikkeelle lähtemiseen.

Keli oli aivan huippu: lämmin ja aurinkoinen. Eikä tuultakaan pahasti huomannut. Seuraksi maastoon siis Hilima omistajansa kanssa. Perinteiseen tapaan lähdettiin kohti Tiitonsaaren lenkkiä.

©Pauliina (kaapattu Instasta)

Alkumatka meni oikein siististi. Käynnissä Hemppa ajautui haistelemaan Hiliman häntää ja ilmeiden perusteella tamma oli ihana.

Ensimmäisellä laukkapätkällä hepat menivät rennosti vierekkäin. Mentiin laukassa kontinkin ohi eikä se jännittänyt tänään pahasti. Autiotalon ohi oli vähän enemmän vauhtia. Kierrettiin pidempi metsäpätkä ja reitti oli näemmä aurattu toiseenkin suuntaan. Hilima käveli metsässä edeltä eikä Hempalla ollut kiire.

Metsän jälkeen lähdettiin käymään kurkkaus vasemmalla kohti ojaa. Hepat innostuivat laukkaan. Ei mitään holtitonta kuitenkaan. En tiedä oliko maaston muodossa jotain vai mikä aiheutti, mutta Hempalta irtosi yllätyspukki. Tuntui siltä että ensin piti jotain jännittävänä. Pukin jälkeen rupesi nyhtämään päätä alas ja sain tosissani kiskoa että pää pysyi ylhäällä. Siitä sitten onneksi tasoittui. Käytiin ojalla kääntymässä. Näytti siltä että siitä oli menty autollakin yli mutten uskaltanut ratsain lähteä kokeilemaan.

Takaisin päin halusin ensin käyntiä. Odotin että oltaisiin menty pelottavan paikan ohi mutta eihän se niin mennyt. Laukkapätkällä samassa kohdassa Hemppa taas pukitti. Ja taas oli nyhtämässä päätä alas. Estäminen onnistui. Ehdotin ravia, koska tuntui epävakaalta. Hilima ei ollut samaa mieltä ja meni laukalla edelle. Tämä ei onneksi haitannut Hemppaa. Perässä laukkasi ihan nätisti.

Kaarteet ravissa ja seuraavalle pätkälle halusin taas edelle. Jostain alitajunnasta löytyi tilanteeseen sopiva ohjasote. Vasen käsi tuettuna harjaan ja oikealla kädellä ajatus ylöspäin. Eipä Hemppa enempää loikkinut. Hempan vauhdilla Hilima pysyi hyvin perässä. Lopuksi pyysin vähän lisää vauhtia. Tänään ei kiihdytelty, sillä huiput olivat reilu 33 km/h.

Mutta jännitys ei loppunut tähän. Autotiellä mäen päällä talojen kohdalla sain ensin huikkauksen heiluvasta pressusta. En huomannut mitään. Seuraavassa hetkessä Hemppa huomasi ja heilahti tien toiseen laitaan. Pitkin ohjin käynnistä. Onneksi ei tullut autoja, olisi käynyt hullusti! Itse pysyin käsittämättömän hyvin kyydissä. Jalustimetkin pysyivät jaloissa. Eikä Hemppa lipsunut yhtään. En edes tiennyt että noin nopeita sivuttaissiirtymiä voi tehdä.

Hilima meni tosiaan loppumatkan edeltä ja ravasi sellaista vauhtia ettei meinattu pysyä perässä. Mutta vaikken mitään aiemmin värkkäillyt niin Hemppa ravasi ihanan letkeästi ja pyöreänä kahden ohjan tuntumalla. Tähän reissuun meni noin tunti 10 minuuttia, vähän reilu 10 km.

©Pauliina

Olipa taas reissu! Pukit veivät kuskin pahasti pois mukavuusalueelta. Pään alas nyhtäminen oli itselleni uutta. Ja viimeisimmässä sivuloikassa oli tuuria mukana ettei tullut autoja. Eipä ollut tylsää!

Ongelmia:
pukit
säikystä sivuloikka

Parannusta:
huippukeli!
alkumatkasta hepat laukkasivat rennosti vierekkäin
ei haitannut vaikka kaveri laukkasi ohi
pysyin muuveissä hyvin kyydissä
11 aikoihin olin jo kotona

Paremmin hereillä itsenäisellä

Sekä Assilla että itselläni oli rankahko viikko takana, joten torstaina päätin mennä itsenäisesti. Pakkanen kiristyi taas miinus kympin nurkille. Aikatauluni oli melko sama kuin torstaisin yleensäkin.

Ylimääräistä mutkaa matkaan aiheutti Assin kolhaisema silmäkulma. Pintanahkaa puuttui isompi läntti mutta silmä oli kunnossa. Konsultoin muita tallilaisia ja ohje oli putsata. Näin tein.

Maneesissa oli yllättävän hiljaista. Suurin osa ajasta oltiin keskenämme. Välillä oli toinenkin hevonen ja lopuksi kaksi muuta.

Tänään ei mennyt 25 min että Assi heräsi. Käynnissä oli alkuun hidas, samoin ravissa. Mutta melko pian virkistyi niin että pystyi tekemään muutakin kuin vain hoputtamaan. Keskityin kantamaan käteni ja olemaan jalalla hiljaa kun liikkuu. Jo tässä tein ympyröitä ja kolmikaarisia ajatuksella. Vähän taas kartteli naulakkokulmaa vasemmassa kierroksessa mutta nyt käänsin aiemmin radan poikki. Oikeasta vasempaan suunnanvaihdoissa yritti kaatua lapa edellä ja kaula suorana vasemmalle. Laukoissa samoin suoraa uraa ja poikkeuksellisen paljon ympyröitä verkkalaukaksi. Sitten pyöräytin lävistäjän kautta vastalaukkaan ja siinä soikiota. Ihanan tasaista ja ryhdikästä laukkaa jo tässä vaiheessa. Liikkuikin itse eteen. Molemmat suunnat.

Välikäyntien jälkeen suunnittelin ohjelmaksi temponmuutokset askellajien sisällä. Melko pian rupesin kyseenalaistamaan suunnitelmani järkevyyttä. Käynti sujui hyvin kun ratsastin eteen. Mutta kokoamalla katosi osa aktiivisuudestakin. Samalla Assi yritti lähteä kiemurtelemaan. Sai siinä kyllä ratsastettua kivasti apujen väliin jos ei muuta. Eteenratsastuksissa ajattelin kädellä eteen ja yritin olla silti heittämättä ohjia pois. Kovin pitkään en kiusannut meitä käynnillä vaan otin raviin. Yhä vähän katkoin kenttää ovipäädystä lyhemmäksi. Jossain vaiheessa Assi lakkasi kuuntelemasta pohkeita kunnolla, joten tein muutamat herättelysiirtymät. Niihin kuului myös peruutus, aika kamalaa.

Ravissa pyrin siihen että vaihtelen paikkoja, joissa mennään eteen ja otetaan kiinni. Toimi sangen kivasti. Kepeä ja suht tasainenkin. Laukassa pyöristin kulmat ja mentiin soikiota. Siinäkin ajattelin tuntuman ja käden seuraavan mukana eteen. Selvät erot ja ryhdikäs ratsu. Välillä piti muistuttaa isommilla pohkeilla ja raipalla eteen. Siirtymät ok. Ihana miten nykyään meidän melko peruslaukkamme on niitä herkkupätkiä, joita aiemmin tuli vain säästeliäästi harvakseltaan.

Tämän tunnin paras ahaa-elämys tuli kun tajusin miten oikean kyljen suoristaminen ja oikean lavan hallinta kevensivät Assia vasemmasta ohjasta. Assi antoi tästä hyvän tunteen. Oikea pohje käyttöön.

Loppuraveihin Assi oikein hypähti ja oli alkuun vähän kiireinen. Ei ihan yhtä lennokas ja tasainen kuin eilen muttei missään tapauksessa huono. Vähän ympyröitä ja muutama lävistäjä. Vähän pidemmälläkin ohjalla kantoi etuosansa hyvin ja pysyi kevyellä tuntumalla. Hyvän mielen ratsastushan tästä tuli.

Viimeksi lupailin että seuraavalla kerralla kävellään niin pitkään kuin Assi haluaa. Istuin siis taas vain selässä enkä tehnyt mitään. Jalat irti. Toisella kädellä ohjien päästä, toisella satulasta kiinni. Assi käveli 25 minuuttia. Seurana kaksi talutettavaa. Meinasi pysähtyä jo hetkeä aiemminkin mutta teki sen kuin huonosti kouluradalla. Lähes pysähtyi, hiippaili taas, pikapysähtyi ja jatkoi sittenkin käynnissä. En ehtinyt alas selästä, joten annoin kävellä lisää.

Ongelmia:
oli kolhaissut silmäkulmansa
peruutus ei ollut kaunis
kuskin selkä jumitteli illalla vaikken mennyt yhtään harjoitusravia

Parannusta:
heräsi nopeammin liikkumaan
kaikki laukat nousivat jumittelematta
ei tyhjennystä eikä siis jumia

Hidastelusta lennokkaaseen

Keskiviikkona koulutunti oli jo aikaisemmin. Olin töiden jälkeen ihan väsyksissä ja selkääkin juili jo valmiiksi sen verran että nappasin Buranan nassuun ennen tallireissua. Pakkasta -6°C.

Odotin alkuillan ruuhkaa mutta maneesi olikin tyhjä kun mentiin kävelemään. Lopulta hevosia oli ainakin 5 kerrallaan. Sain selkäni takia luvan keventää kaikki ravit, samoin verkkalaukkojakin sai istua kevyemmässä istunnassa. Tänään ei liikuteltu kuolainta yhtä runsaasti kuin viimeksi. Eniten tuli ohjetta "tuntuma ja eteen".

Aloitettiin taas sillä että Assi liikkuu jalasta eteen. En muista minkä verran tehtiin käyntiä alkuun mutta ravissa ihan antaumuksella suoraa uraa, ympyröitä ja jokunen kolmikaarinen. Vaihdoin lopulta omin lupineni suuntaa. Assi oli hidas ja kartteli takkikulmaa vasemmassa kierroksessa. Eikä tuntunut kovin ryhdikkäältäkään. Oman lauantaina alkaneen etukenoni ope arveli johtuvan selkäni varomisesta. Tämä ei käynytkään mielessäni mutta oli oikein uskottava selitys. Assi yritti hidastaa tarpeilleen mutta sain komennettua pysymään ravissa.

Laukassa eteen, vähän kuolaimen liikuttamista, ulko-ohjaa ja ulkopohjetta. Sisäpohkeen ympäri taivutus. Vasemmassa kierroksessa myös sisäpohkeella kammokulmaan. Ope totesi ettei pelkää oikeasti ja lähes pakotin Assin kulmaan. Myöhemmin rupesi menemään sinne paremmin. Assi ei tässä vaiheessa ajatellut vielä kunnolla eteen. Kuski oli alkuverkan jälkeen aika poikki.

Välikäyntien jälkeen heräteltiin siirtymillä. Yhä piti välillä näyttää raipalla että olen tosissani. Pysähdyksestä laukkaan. Parani. En muista mitä ravihommia tehtiin mutta laukassa ainakin loivia kiemuroita siten, että osa tuli vastalaukassa. Vähän piti väistellä muita mutta ihan hyvin mahduttiin. Assi piti vastalaukat hyvin. Asetusta kaaren suuntaan. Yhä piti ajatella paljon eteen ja ratsastaa karttelukulma kunnolla ja ennakoiden. Loivien kiemuroiden jälkeen Assi vasta heräsi liikkumaan. En muista tehtiinkö vähän jotain ympyrähommaa laukassa vielä loppuun.

Lopuksi tehtiin raviväistöjä. Käännettiin lyhyen sivun lopusta pitkän sivun sisäpuolelle ja väistettiin uralle. Vasen kierros oli vähän hankalampi, oikeassa rupesin saamaan juonesta kiinni. Yhä ulko-ohjani vuoti herkästi, varsinkin kulmissa. Mutta nyt Assi suoristui ja väisti välillä hyvinkin lennokkaasti.

Ihan loppuun jäätiin vielä ravissa pääty-ympyrälle. Pyöreämpään muotoon. Assi rupesi ajattelemaan itse eteen ja elo selässä helpottui. Jälkimmäiseen eli vasempaan kierrokseen rupesin ajattelemaan show-ravia ja Assista lähti ihan huikeaa menoa. Ope arveli että enempää ei irtoaisi. Nyt vihdoin eteni ja kulki lyhyenä lyhyellä kaulalla. Letkeästi, taipuisasti ja itsensä kantaen.

Tallissa yritin olla muka ripeä. Mutta kun Assi näytti mistä pitää rapsuttaa niin unohduinkin rapsuttelemaan ja nautin siitä miten mukavaa Assilla näytti olevan.

Ongelmia:
kuskin selkä juili jo valmiiksi
Assi oli alkuun taas lusmuilumoodissa
ulko-ohja meinasi jatkuvasti karata liian löysäksi
aika kovasti sai komentaa eteen
alkuverkka oli kuskille raskas

Parannusta:
tallille mennessä oli valoisaa!
ei tehnyt tasajalkatyssäyksiä alassiirtymissä
piti vastalaukat hyvin
kulman karttelu väheni lopputuntia kohti
meno parani loppua kohti
ravi oli lopuksi tosi makeaa!

Kavereiden puutteessa yksityistunniksi

Tiistaina tallille taisi käydä käpy ja unohtivat perua tuntini. Nyt tällekään tunnille ei ollut nimittäin muita tulijoita kuin minä. Olivat kuitenkin reiluja ja sain puolen tunnin yksityistunnin (samaan hintaan). Mainiota! Ratsuksi taas Saku.

Sakua ei haitannut jäädä talliin tai maneesiin ilman kavereita. Pitkin ohjin ensin vähän kartteli toimistopäätyä mutta lopulta vain katsomon kulmaa. Hommiin jäätiin hevospäätyyn pääty-ympyrälle.

Aktiivinen muttei kiireinen käynti, taivuta sisään. Vahdi ulkolavat. Käytä ensin (istuntaa ja) jalkoja, sitten vasta ohjia. Pitää olla paremmin ajan tasalla. Rennommaksi. Käynnissä molempiin suuntiin, sitten kevyessä ravissa ympyrällä. Vaikeinta oli ravi vasempaan kierrokseen. Saku nojasi taas vasempaan ohjaan. Vasemmasta pohkeesta lähti välillä kiireisemmäksi eikä sivulle. Piti myös ratsastaa oikealla pohkeella painetta oikeaan ohjaan. Ja yhä unohdin taivuttamisen aina hetkittäin. Ei saa suoristua kun tekee pidätteen ulkoa. Ja kun kehuu niin ei heitetä kaikkea ohjaa pois, eikä varsinkaan äkkiliikkeillä. Tehtiin siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Pidä asetus/taivutus läpi siirtymän. Eikä kaikkea kannata parantaa kerralla. Kun lähtee heti ensimmäisestä askeleesta keventämään niin kevennys menee automaattisesti oikein (tämä vaatii vielä käytännön testit että uskon).

Rupesin tekemään itsekseni ajatusta salmiakin kulmista. Käännä ja taivuta, suorista ulkoavuilla, käännä ja sisäpohje. Ongelmaksi tuli taas että taivutus katosi ulkoapujen käytöstä. Piti siis tehdä suoristus ilman suoristusta. Raipan pidin oikeassa kädessä koska tuntui siellä olevan vähiten tiellä. Kun homma rupesi toimimaan niin vielä vähän lisää ravia. Ja takaosaa piti ajatella enemmän ulos.

Alkutunnin olin jännittyneempi enkä saanut tunnusteltua kaikkea niin hyvin kuin olisin halunnut. Takasten meno jäi vähän hämärän peittoon.

En muista jäätiinkö harjoitusraviin jo tässä. Jossain vaiheessa otettiin kuitenkin laukat. Ne samoin ympyrällä. Siirtymät eivät kuulemma ole kuskille lepäilyn hetkiä vaan niissä pitää olla skarppina. Ratsastetaan laukan viimeinenkin askel ja heti ravissa töihin. Oikea laukka oli ihan näppärä eikä vasenkaan pahimmasta päästä. Ope kehui mutta tuntui silti että muoto oli aika avoin. Peileistä ei pahemmin ehtinyt vilkuilla.

Sitten olikin jo aika keventää pois. Nyt tuli jo vähän turhankin hyvin pidätteestä takaisin. Rupesi olemaan helppoa ja mukavaa. Saku rentona ja huomattavasti paremmin kahden ohjan tuntumalla.

Puoli tuntia meni todella äkkiä vaikka olinkin kolme varttia selässä. Odotin pahempaa höykytystä mutta tämä oli oikein hyvä näin.

Ongelmia:
unohdin taivutuksen jatkuvasti
olin välillä liian hidas
jalkani lepäilivät liikaa
teki taas kovasti mieli etukenottaa
Saku oli alkuun vasemmassa ohjassa kiinni
kehuin heittämällä kaikki ohjat liiaksi pois

Parannusta:
Saku suoristui ja tuli paremmin kahden ohjan tuntumalle

Kääntöharjoituksia puomeilla tyylillä

Maanantaina oli taas estepäivä Assilla. Olin töiden jälkeen ihan uuvuksissa, onneksi tallilla heräsi. Assi oli hoitaessa kiltisti ja vaikka se oli kiinni niin näytti siltä että pari kertaa olisi halunnut lähteä hiippailemaan muualle.

Ehdittiin kävellä reilu vartti alkukäyntejä. Assi vähän kartteli päätyjä mutta nyt sain hommat hyvälle mallille jo käynnissä. Odotin ohjattua verkkaa muttei sellaista tullutkaan. Ope rupesi kasailemaan tehtäviä ja minä ravailemaan. Olin keskiviikon jäljiltä vähän ymmälläni että mitä kannattaisi tehdä. Yritin pitää Assin lyhyenä ja aktiivisena sekä taivutella. Silti välillä tuntui ettei reagoinut pohkeisiini mitenkään ja komensin liian lepsusti. Ope sanoi että etenee letkeästi. Tunnustin että mennään melko täysiä. Ehdotti myös että jätettäisiin laukkaverkat välistä mutta otin mieluummin laukat mukaan. Niissä lopulta vähän virkistyi ajattelemaan itse eteen. Ja lakkasi viipottamasta perä sisällä kun suoristin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ravipuomeja harjoitusravissa. Alkuun pompin jonkin verran, estejalkkarit eivät auttaneet. Jalat rennoiksi, kädet rennoiksi ja lähemmäs harjaa. Yritin vähän peilistä kurkkia. Kuulosti nimittäin samalta kuin Ypäjän estetunnilla. Ja olo oli sellainen että käsissä ei riitä pituus. Jos niitä laittaa alemmas niin niitä joutuu painamaan alas ja jännittyvät. Sekä pohkeista vähän lisää ravia. Assi aloitti vauhtivaihteella mutta rauhoittui siitä. Heppa hoiti hommansa hyvin, kuskin pomppiminen väheni pikkuhiljaa. Molemmat suunnat. Vasemmassa kierroksessa parkkikselta taisi kuulua ääniä kun Assi yritti poistua pikana vasemmalle. Pari kierrosta vähän kartteli päätyä.

Seuraava homma oli kaksi laukkapuomia ellipsillä. Tässä olikin tekemistä. Saada reitti kuntoon, ylittää puomit sopivista kohdista ja pitää aktiivinen laukka. Ensin vasen kierros, jossa tultiin ekalle monesti liian juureen. Onneksi toistoja tuli niin paljon että sai viilattua. Vaikeinta oli etten nähnyt paikkaa kaarretiellä. Tai ei riittänyt välimuistia enää sen miettimiseen. Aktiivinen laukka ja kääntäminen vaativat aika paljon keskittymistä.

Oikeassa kierroksessa Assi ehdotteli monesti puomien jälkeen hidastamista. Nyt jäätiin useammin kauas ekasta ja Assi loikkasi pitkänä ja etupainoisena yli. 3 askelta väliin rupesi kuitenkin löytymään ja rytmi säilymään paremmin. Sama juttu että vaati sangen monta toistoa että tuli kelvoksi. Kuskille varsinkin eilisen jälkeen oikein hyvää treeniä. Varo ettei kaula ole liikaa mutkalla oikealle. Käännä ulkopohkeella. Ihan samat jutut kuin Hempallakin.

Seuraavana ohjelmassa oli tehtävärata. Oikeassa kierroksessa harjoitusravissa ravipuomit, suoralla laukannosto ja ristikko perään. Siitä kaarevalla tiellä 4 askelta puomille, tiukat 4 kaarella seuraavalle ja 4 vielä viimeiselle. Uralla ravipuomien nurkilla laukanvaihto vasempaan. Päädyn ja sivun kautta ympäri ja ristikko keskilinjalta kohti takapäätyä.

Ensimmäinen kierros oli yllättävän hyvä. Puomien kanssa taisi tulla jotain pientä sohellusta ja viimeiselle ristikolle loikkasi 1,5 askeleen päästä. Välejä vähän säädettiin ja piti tulla 4, 3 ja 3 askelta. Ensimmäisellä kierroksella askelmäärät menivät pipariksi kun ekalle ristikolle tuli iso hyppy ja ajattelin 3 askelta vaikka piti tulla 4. Huutelin että saanko ottaa alusta uudestaan. Ei kuulemma. Viimeinen ristikko hyvin. Ja taisi olla tällä kierroksella kun Assi tuli ravipuomit niin hyvin etten edes huomannut että alla oli puomeja.

Viimeiselle kierrokselle tsempattiin ja tehtiin oikein tyylikäs suoritus. Tosin laukannostossa saattoi yhä tulla 20 cm sivusiirtymää kohti uraa ja laukka olisi voinut soljua tiukkojen puomikäännösten yli paremmin. Takapäätyä yhä vähän kartteli mutta nyt tultiin viimeinen ristikko parhaiten yli. Enää ihan aavistus oikealle pullahtaen ja sangen suorana.

Ope oli oikein tyytyväinen. Niin minäkin ja ehdotin että joko lopetetaan tähän. Molempien yllätykseksi kellokin oli jo lähes tasan. Luulin että olisi ollut varttia vaille. Mutta alkutehtäviin meni sen verran aikaa. Kuten sanottua niin ei tarvitse hypätä isoja että estetunnista saa mielekkään. Tämä oli meille oikein hyvä tehtävä ja haastoi riittävästi.

Loppuraveissa Assi yritti taas ensin juosta alta mutta tasoittui sitten aika kivaksi. Ja pysyi hyvänä vaikka annoin vähän pidempää ohjaakin. Mainiota! Eikä edes pahemmin hionnut.

Kävelin hetken selästä ja sitten talutin useamman kierroksen. Yhteensä ehkä vartti. Silti Assi oli sitä mieltä että loppukäynnit jäivät liian lyhyiksi eikä olisi halunnut pois maneesista. Nyt pidin pintani ja lupasin että keskiviikkona sitten kävellään pidempään lopuksi.

Ongelmia:
parkkispäädyssä tuli pari äkillistä karttelukierrosta
selkäni ei erityisemmin tykännyt harjoitusravista (en silti sanonut mitään opelle)

Parannusta:
kääntyi paljon paremmin kuin odotin
ope oli oikein tyytyväinen siihen miten saatiin tehtävä suoritettua
tykkäsin tehtävästä

Kavalettikiemuroita

Sunnuntaina oli estetunnin vuoro. Viikon päästä on vuoden ensimmäiset kisat Äimiskällä ja luvassa Hempalla 80 ja 90 cm. Odotin että oltaisiin tehty jotain valmistavia tehtäviä mutta kenttä olikin vetänyt sen verran liukkaaksi että tästä tuli kavalettitunti. 6 ratsukkoa.

Suunnitelma oli käydä verkkaamassa pellolla. Vaikka lähdin hyvissä ajoin tallille niin aikataulu peltoiluun oli silti aika tiivis. -8°C ja niin suuri kuu että siitä tuli selvät varjot. Jäisenä loistava hanki, josta kaikui kavioiden ääni. Kuulosti siltä kuin metsästä olisi ollut tulossa enemmän hevosia. Kavioista lentelevät lumipaakut kuulostivat lattialle heitetyiltä marmorikuulilta. Auratulla väylällä oli sen verran lunta että hokkikenkä rikkoi pinnan. En muista koskaan ennen kokeneeni tällaista ympäristöä.

Hemppa oli rauhallinen. Mentiin ensimmäinen suora käynnissä ja ravattiin lenkki takaisin. Lopulta otin takaisin käyntiin kun huomasin että useampi heppa tuijotti meitä kentältä. Vähän huhuilin. Yksi hieman säikähti.

Kenttä oli siroteltu täyteen puomeja. Jo alkukäynneissä ruvettiin ylittämään niitä. Pian huomasin että Hemppa on vähän löysä ja keräsin ohjat kunnolla käteen. Mutta ope käskikin tehdä alkuverkat pidemmällä ohjalla ja keskittyä ensisijaisesti rentouteen. Hemppa kyllä kääntyi pujottelut puomien yli mutta taipuminen oli nahkeampaa. Ravissa ruvettiin tekemään voltit joka kaarteeseen ja tarpeen mukaan muuallekin. Muutaman kierroksen jälkeen Hemppa rupesi letkeytymään. Taas tuntui enemmän siltä että osaan teeskennellä ratsun sen näköiseksi että se olisi avuilla.

Laukkoja mentiin molemmissa suunnissa puomilinjan yli. Viittä ja kuutta askelta. Vasen laukka ei ollut kovin hyvä. Yritin taivuttaa, nostaa sisäohjaa, ratsastaa ulko-ohjalle, ulkopohkeesta tuntumalle, höllätä ulkoa. Eikä tullut oikein hyvää. Katselin viikonloppuna estekisojen liveä netistä ja sieltä huomasin että suoran linjan ratsastuksesta saattoi päätellä miten ratsukko sijoittuu.

Takaosanväistättelyherättely oli menossa kun ruvettiin tulemaan tehtäviä. Näytimme kuulemma valmiilta, joten saatiin aloitusvuoro. Kolme kavalettia aika pian toisiaan seuraavilla kaarteilla ja minikavaletti loppuun. Laukan piti vaihtua mutta eihän meillä tullut vaihtoja noin pienillä. Eikä Hemppa ollut tarpeeksi hereillä. Sakkokierros perään muttei parantunut. Taidettiin tulla vielä kolmaskin kierros mutta sama juttu. En laskenut askelia väleihin kun oli muuta mietittävää. Enkä huomannut että Hempan kaula oli mutkalla väärään suuntaan.

Sitten tehtävää ns. helpotettiin. Kaksi kavalettia lyhyillä lävistäjillä vähän kahdeksikkomaisesti kohti uraa. Ensimmäisellä tuli vähän tuurivaihto vasemmasta oikeaan. Jälkimmäinen ei vaihtunut. Taas kuulemma oli kaula mutkalla oikealle. En huomannut. Toisella kierroksella ei vaihtunut kumpikaan. Muut tulivat välissä ja sitten me jälkimmäistä suuntaa uudestaan. Olikohan ekalla kerralla kun Hemppa lipesi kaarteessa ja muutama jalka taisi sutaista tyhjää. Pysyttiin pystyssä. Sitten ajattelin niin kovasti vasemmalle että vasen laukka nousi jo ennen kavalettia. Fail.

Toisella yrityksellä mietin reittiä enemmän radan poikki. Yritin myös koputella vasenta lapaa sisään ettei pullahtelisi ulos. Ei vaihtoa. Saattoi olla taas mutkalla väärään suuntaan.

Lopulta vaihto tuli sillä että lähes kompastuttiin kavalettiin. Aikaa jäi, joten pienen loppuravailun jälkeen saatiin vielä sakkoyritys. En muista tuliko heti ensimmäisellä. Enemmän eteen ja ohjalla vapautta. Vaihtoi. Muttei mielestäni hyvä tapa vyöryä kohti.

Loppuraveissa oli taas aika kiva. Vaikka oli kevyt tunti niin silti Hemppa hikosi kosteaksi.

Ongelmia:
laukanvaihdot
kuski ei huomannut kun hevonen oli mutkalla!
oli kiinni vasemmassa ohjassa
lopputunnista meinasi liukastua kaarteessa
kuskilla oli välillä vähän etukeno olo
turvaliivi oli tarpeeton kapistus
sormilla meinasi olla viileä paksummista hanskoista huolimatta

Parannusta:
käyttäytyi tosi fiksusti
ei tarvinnut mennä harjoitusravia

Vaahtopää

Hemppa oli maastoreissun jäljiltä vielä kostea kun varustin sen koulutuntia varten. Ratsukoita tunnille tuli 5 vai 6. Keli oli yhä hieno.

Alkuun rupesin taas taivuttelemaan vähän pidemmällä ohjalla. Ihan ok. Sangen pian ruvettiin tekemään päivän kuviota. Pitkillä sivuilla jäätiin uran sisäpuolelle puomien ohjaamina. Alkuun asetusta sai käyttää ulkona. Puolen välin jälkeen ruvettiin väistämään takaosaa ulos. Taivutus kunnolla sisään. Kulmaan asti ja siitä sai lopulta päästää kääntymään. Ihan reiluja ristiaskelia sai tulla takaa, muuten ajatus avoasennosta.

Puolierot olivat aikamoiset ja oikea oli paljon helpompi. Vasemmassa ei oikein halunnut taipua. Molemmat suunnat käynnissä ja sitten ravissa sama juttu. Päätyihin ympyröitä. Oikeassa kierroksessa sai ympyrälläkin ajatella takasia ulos. Selkään tuntui että ongelma oli lavoissa. Hemppa ei arvostanut kouluraippaa oikeassa kädessä muttei sentään lennättänyt minua mihinkään. Siitä olin oikein positiivisesti yllättynyt että nyt pitkää raippaa pystyi vasemmassa kädessä käyttämään normaalisti pohkeen taakse ilman hepuleita. Tuli vain juuri toivomani reaktio vähän aktiivisemmasta takajalasta tai parempi reagointi pohkeeseen. Jes! Edistystä!

Myöhemmin ravista ruvettiin nostamaan laukkaa. Pitkän sivun alusta sama raviväistö ja samasta asennosta laukkaan ja laukassa samoin ajatus avosta eli etuosasta sisällä. Kertaalleen nousi oikeassa kierroksessa väärä laukka. Samaa oli esiintynyt kuulemma jo viimeksi kun Hemppa suoritti tehtävää. Oikea laukka oli suht asiallista. Vasemmassa ei taas rullannut eikä halunnut taipua sisään. Kuolaimeen puremista ja jäkittämistä. Yritin taas voltilla löysätä ulkoa ja pitää sisäohjasta. Rupesi tuntumaan siltä että yritän kaataa hevosta. Ei kenttä ihan niin hyvänä ollut että olisi voinut ihan tasapainottomia laukkavoltteja tehdä. Kovin hyvää ei tullut, ehkä niukasti 5- vasemman laukan laadusta.

Loppua kohti Hemppa kuitenkin lopetti ohjien nyhtämisen ja oli suht lyhyt ja letkeähkö. Vasen kierros oli yhä hankalampi. Oli tainnut tehdä hommia sillä hikosi vaahtoon asti. Jopas! Ryntäät ja takasten väli. Keli oli kyllä lämpimähkö ja aurinkoinen mutta tuulikin sen verran ettei ihan tikahtunut.

Sai jäädä loimen alle sisälle kuivumaan.

Ongelmia:
vasen laukka oli kankeaa
nosti kerran väärän (vasemman) laukan
välillä nyki ohjia
alaselässäni tuntui vähän ja jätin harjoitusravin väliin

Parannusta:
ihana auringonpaiste
rupesi liikkumaan aika letkeästi
ei hermostunut kouluraipan normaalista käytöstä vasemmalle kyljelle (pohkeen taakse)

Tiitonsaari porukalla

Lauantaina aloitin Hemppailun taas maastoreissulla. Sopivasti oli seuraa tyrkyllä, joten lyöttäydyin mukaan vaikka aikataulu olikin itselleni vähän tarpeettoman aikainen. Kolmen ratsukon voimin Tiitonsaaren lenkille. Keli oli kaunis ja plussalla. Tiet silti tiiviisti lumella, ei tilsoja.

Alkumatka meni oikein rauhallisesti. Hemppa keulilla. Vähän tuijotteli neljännessä risteyksessä joko hiekoitushiekkoja tai lumikasoja. Laitettiin suokki edeltä ja homma hoitui sillä. Isolan kohdilla ruvettiin ravaamaan ja myöhemmin otettiin myös laukkapätkä tiellä. Hidasti kontille muttei tullut sivuaskelia. Mentiin toinen laukkapätkä autiotalon ohi. Hemppa eteni ihan rauhassa. Etukäteen oli kielletty riehuminen, koska poni palaili saikulta hommiin.

Käveltiin pidempi metsäpätkä eikä tullut yhtään kylmä. Kerrankin ei tippunut lunta niskaan puista!

Laukkasuorilla laukattiin. Yhä Hemppa malttoi mennä kiihdyttelemättä. Annoin edetä omaa vauhtiaan ja noin kolmeakymppiä jolkotteli. Hilima yritti vaivihkaa ohitella, Hemppaa ei haitannut. Välissä oli yksi auto, joka ohitettiin käynnissä. Seuraavalla pätkällä Hemppaa piti jo pidätellä. Reissun huiput silti maltillisesti 31,5 km/h. Taas laukkojen jälkeinen ravipätkä oli ratsastuksellisesti reissun paras osuus. Yritin kyllä työstää Hemppaa apujen väliin mutta unohdin missioni jatkuvasti.

Viimeisellä autotiepätkällä hepat ensin vähän jännittyivät kun viereisen talon katolta tippui lumia. Luulin äänen perusteella moottorisahaksi tai traktoriksi. Koiria ei kuulunut. Alamäen jälkeen jatkettiin ravissa. Vaihdettiin luontaisesti järjestystä ja Hemppa leiskautti ilmavan pukin kun kaveri edellä lähti raville. Ei tullut yllätyksenä. Ehkä näitä pitäisi yrittää karsia pois. (Miten?)

Kun ravailtiin letkassa tyytyväisinä kotia kohti niin seuraavaksi Hemppa jännittyi kun poni takana loikkasi laukalle. Vasta tässä tajusin että poni säikähti hiljaa vierelle hiipinyttä polkupyörää. Pyöräilijä jarrutti ja tilanne rauhoittui hetkessä. Huikkasin pyöräilijälle että kannattaa huhuilla vähän kauempaa että on tulossa. Veikkaan että pyöräilijä pelästyi tilannetta kaikista eniten.

Loppumatkan ravit menivät ongelmitta. Sitten koukkaus pellolle ja käyntiä loppumatka. Meillä oli lähes tunti aikaa koulutunnin alkuun, joten Hemppa pääsi talliin välipalalle. Oli hionnut sen verran että sai kuivatteluloimen niskaansa.

Ongelmia:
laukkapätkät tuntuivat kuskin selässä
yksi pukki raviinlähdössä
säikähti kun poni säikähti pyöräilijää

Parannusta:
hieno keli
puista ei tippunut lunta päälle

Irrota ja eteen

Keskiviikkona olin tällä viikolla jälkimmäistä kertaa Assilla. Nyt oli koulupäivä ja lähdettiin kokeilemaan uutta opea. Samaa, joka pitää omistajallekin tunteja. Ohje oli kävellä alle ja näin myös tein. Ravit lähdettiin tekemään ohjattuna ja ihan hyvä näin. Nyt tuntui heti alusta asti siltä että työskennellään. Irrottele ohjista ja eteen. Nämä olivat oikeastaan käskyt läpi tunnin.

Toivoin etukäteen ettei minua piiskata henkihieveriin. Alkuverkka oli itselleni tunnin raskain osuus kun Assi ei vielä edennyt kunnolla. En silti onneksi hengästynyt samalla tavalla kolme kierrosta puuskuttavaksi kuin kisaverkassa. Suoraa uraa ja ympyröitä. Ihan hyvät pätkät ravia ja taidettiin mennä laukatkin. Jos pohkeista ei mennyt eteen niin raippa.

Mitään kovin ihmeellisiä ei tehty. Ope ehdotti päivän aiheeksi siirtymiä ja kelpuutin tämän mieluusti. Ne kun parhaimmillaan virittävät Assin hyväksi.

Ravissa Assi lähti jolkottamaan tässä vaiheessa reippaasti itse eteen. Vähän tuntui juoksevan alta. Open ohjeet taisivat silti olla vielä aktivointia. Tasaiselle tuntumalle en Assia oikein saanut sillä kuolainta piti liikutella jatkuvasti. Auttoi kyllä siihen kun yritti makoilla vähän vasemmassa ohjassa. Sitä ei päässyt tänään juuri tekemään vaikka vähän yritti. Jossain välissä yritti ravista hidastaa tarpeilleen. Ohje oli että eteen ja sain kai niukasti pysymään ravissa. Ope sanoi että mieluummin siivoaa levinneet etäältä kuin opettaa Assin pysähtymään. Sitä kun tarjoaa jo valmiiksi.

Alassiirtymät olivat alkuun Assin tapaan lösähdyksiä. Liikuta kuolainta siirtymän läpi, ratsasta eteen. Tehtiin samoin kuin syksyn open kanssa eli ravista vaihtelevan mittaisia käyntipätkiä ja takaisin raviin. Välillä Assi laittoi lomavaihteen päälle heti käynnissä eikä lähtenytkään takaisin raviin. Silloin muistutus raipalla. Ja sen verran jämäkästi että jotakin tapahtuu. Välillä Assia sai motivoida ihan kovasti hommiin, välillä lähti pienellä pohjeavulla. Odotin että olisi hermostunut komentelustani jossain vaiheessa muttei tullut mitään protestia. Ravi muuttui ihan isoksi ja rupesi olemaan jo tekemistä mukana istumisessa.

Vasen laukka mentiin samaan syssyyn ja toimi siinä oikein näppärästi. Pidätteitä (liikuttele kuolainta) ulkoa etteivät lavat karkaa. Aktivoi eteen. Raippa ulkokäteen ja herättele takajalat hommiin. Tunsin aika kivasti mitä piti säätää. Taidettiin tehdä siirtymiä laukasta raviin ja takaisin. En muista enää ihan tarkasti. Sain kehuja kun komensin itse eteen.

Laukkapätkien välissä pidettiin pidempi käyntitauko. Ravin kautta takaisin laukkaan. Vähän oli sellainen olo ettei ole tarpeeksi aktiivisuutta ja että laukka ei luultavasti nouse. Enkä tunnusta että olisin siksi itse tehnyt huonoa nostoa. Mutta laukkaa ei irronnutkaan vaan jumahdus. Siitä toki komennettiin laukkaan ja tehtiin sitten lisää nostoja. Heti ravissa ajatus eteen. Osasta huomasin menikö paremmin vai huonommin. Mutta pelkkä aktiivisuus ei riittänyt vaan piti olla myös pyöreänä kuolaimella. Ja kun tuli rennosti alas ja sain kehuja niin siirtymä tuntui vähän etupainoiselta.

Kivasti Assi rupesi kyllä liikkumaan. Sain sitten laukasta jäädä keventämään ja nyt oli letkeä ja taipuisa. Vähän avoja, ympyröitä ja suunnanmuutoksia. Kivasti säilyi hyvänä kierroksen vaihtuessakin kun itse keskityin.

Ehdottomasti erilaisinta tässä tunnissa oli kuolaimen liikkeellä pitäminen. Nyrkin jännittämistä ja rentouttamista. Mutta kun juuri olen harjoitellut tiistaisin vakaata kättä niin nyt tuntui levottomalta. Pelkään että rupean vemputtamaan liikaa. Ei ole kuulemma tarkoitus että pää heiluu vaan pelkkä kuolain suussa. Eikä tämä mitään kovin kevyttä ollut, antaisin rankkuudesta 8,5. Helpotti vähän kun Assi rupesi liikkumaan omasta halustaan.

Ongelmia:
oli suht raskasta kuskille
alkuun siirtymät tulivat melko nenälleen
välillä Assi ei lähtenyt pohkeista eteen
isossa ravissa istuminen tuntui illalla selässäni
yritti kakkajumia
jälkimmäinen laukannosto ei onnistunut
istunnasta ei tullut yhtään kommenttia

Parannusta:
päästiin päätyihin asti
irtosi oikein lennokasta ravia hyvin selän yli
laukat rullasivat tänään kivasti

Vastalaukkoihin asti

Tiistaina olimme kahden ratsukon porukalla koulutunnilla. Keli pakastui taas noin viiteen pakkasasteeseen. Jatkoin Sakulla ja kaivoin lyhyehkön kouluraipan mukaan.

Alkuun Saku oli maneesissa vähän jännittynyt. Open kaiuttimesta kuului ylimääräisiä ääniä ja kammosi niitä.

Tänään aloitettiin ajatuksilla istunnasta. Keskiympyrällä käynnissä pidätteitä, jotka alkoivat ensin istunnasta ja vasta tarpeen vaatiessa käytettiin ohjaa. Jalat ympärillä. Ensin puolen ympyrän välein, sittemmin neljännesympyröittäin. Saku liirasi opesivulla sisään ja yritin ensin varovaisemmin lähemmäs, sisäpohkeella kopsutella. Paremmasta asetuksesta tuli sanomista muutaman kerran. Oikea kierros oli helpompi. Ope halusi että kerromme välillä mitä tapahtuu. En osannut puhua niin nopeasti ja rupesin kertomaan kaikkea muutakin. "Yritän pitää ulko-ohjan kädessä" ei ole kuulemma liskoaivoille hyvä ohje. Ei mitään yrittämistä vaan "pidän". Oikea ohja meinasi olla tyhjänä.

Kevyessä ravissa pyöräytettiin peilipäätyynkin ympyrä. Yhä samat pidätteet. Yritin muistaa ajatella tunnetta enkä vain suorittaa mekaanisesti. Sisäinen insinöörini tuppaa välillä unohtamaan säätöön kuuluvan takaisinkytkennän. Ei pelkkää ohjausta.

Ravissa puolierot olivat paljon selvemmät. Oikeassa kierroksessa malttoi, vasemmassa juoksi enemmän alta. Veikkaan että vino istuntanikin aiheutti sitä. Tarpeen mukaan sai vaihtaa suuntaa lävistäjillä. Vasemmassa kierroksessa meinasin unohtaa ulkopohkeen. Saku oli vasemmassa ohjassa kiinni, asettui huonosti sisään ja oli oikealle ohjalle tyhjä. Kun käytin open vinkistä ulkopohjetta niin kiihtyi ja valui ympyrältä sisään. Sisäpohkeella sai takaisin reitille mutta tuntui vyöryvältä eikä oikein parantunut.

Jatkettiin uraa pitkin, huolelliset neljä kulmaa. Yhä puolipidätteitä matkan varrelle. Rupesin tekemään niitä tarpeen mukaan eli aika monta pitkälle sivulle. Ennen kulmia Saku tuntui aloittavan juoksun. Välillä taisin jäädä liikaa vetämään. Sitten ope vinkkasi että rentoutta voisi parantaa volteilla. Taas meni hetki että auttoi. Volteilla rupesi olemaan parempi mutta suorilla ei ollut niin rento kuin olisi voinut.

Seuraavaksi jatkettiin laukkojen kanssa. Ensimmäinen homma oli nostaa C:stä laukka, tehdä pääty-ympyrä ja laukata lävistäjä. Ensimmäisellä lävistäjällä pudotti raviin useamman askeleen liian aikaisin. Toisella sain skarpattua uralle asti. En muista enää kumpi laukka oli ensin. Saku meni näistä kierroksille ja rupesi vyörymään. Laukkahommat tehtiin vähän vuorotellen ja ehti hetken vetää henkeä kaverin suorittaessa.

Seuraavaksi yritettiin (ei yritetty vaan tehtiin) kolmikaarinen vasemmassa laukassa. Molemmat hepat vaihtoivat laukan. Yritin korjata matkan varrella ja yhä nousi väärä. Helpotettiin tehtävää ja tehtiin ensin loiva kiemura puoliväliin, sitten ehkä jyrkempi. Loiva taisi onnistua, jyrkemmällä vaihtoi kun mielestäni oltiin jo voiton puolella.

Oikeassa kierroksessa tehtiin ensin loivat molemmille pitkille sivuille. Kuvio onnistui ja laukka säilyi mutta kiihtyi ja kiihtyi. Yritin kyllä pidättää mutta olo oli kuin olisin liukkaalla menossa autolla 120 km/h mutkaan. Tehtiin vielä jyrkempikin kuvio kerran. Vasta A:ssa on kuulemma turvassa. Pidin painon oikealla, pohkeet aloillaan ja yritin olla heilumatta ylimääräisiä. Onnistui! Laadusta ei puhuta. Olisi ollut hauska kokeilla ensimmäinen suunta vielä uudestaan eli olisivatko ahaa-elämykseni kantaneet senkin vastalaukan.

Loppuraveissa oikea kierros oli hyvä ja Saku kuunteli, vasemmassa kiihtyi ja vyöryi. Vaihtelin suuntia ja tein ympyröitä, tilanne säilyi.

Ongelmia:
jännitti katsomon edessä
tohotti laukassa niin ettei kuunnellut pidätteitä
tuntui että käteni lähtevät irti
ensimmäisen kierroksen (vasen?) vastalaukat menivät rikki
vasen kierros oli kiireisempi ja jäykempi läpi tunnin
tunnin jälkeen tuntui taas selkälihaksissa

Parannusta:
parin harjoittelukierroksen jälkeen vastalaukat säilyivät

Päädyttömyyttä

Maanantaina oli toisen hyppytunnin vuoro Assilla tauon jälkeen. Alkuverkan aikana maneesissa oli 3 muutakin hevosta mutta melko pian jäätiin keskenämme. Assi ei ollut erityisen laiska tai reipas. Alkuverkassa kartteli päätyjä jo vähän, laukassa tämä sitten korostui kunnolla ja liirasi 10 - 15 metriä sisään.

Opetus alkoi tänään jo raviverkasta. Ripeämpiä suunnanvaihtoja, vaikkapa kolmikaarista. Ja temponmuutoksia. Niitäkin tiheämmin, noin 10 metrin välein. Ja kun Assi etenee, ollaan hiljaa vaikuttamatta. Tästä ope puhui tänään useamman kerran. Teoriassa helppoa mutta käytännön toteutus taisi vielä ontua.

Hyvästä ravista laukannosto. Pitkillä sivuilla kunnolla eteen, ajatus sänkilaukasta (kuten kouluopekin sanoo). Raippa perään jos ei reagoi pohkeeseen. Vähän arasti raippasin kun pelkäsin että tulee vain pukki ja humma hermostuu. Näin ei kuitenkaan käynyt. Päätyihin tehtiin ympyröitä ja hilauduttiin lähemmäs päätylaitoja. Vaikka päätyyn välillä päästiinkin niin jo seuraavalla kierroksella oli taas ongelmia. Muutenkin laukkasi kenossa perä sisällä.

Tämän tunnin tehtävät olivat samoja kuin testikerralla Heponiityssä Sepellä. Aloitettiin siis laukkaamalla puomilinjan yli. Assin kanssa eli haluttu himmailla lisää askelia. Rennolla menolla tuli 6. Ihan asiallista suorittamista. Lopuksi tultiin vielä viidellä. Ensin oikea kierros, joka sujui suht tasaisesti. Pääsin keskittymään jopa keskelle puomeja osumiseen. Vasen kierros ei sujunut ihan yhtä sulavasti. Osa ongelmaa oli päädyn läheisyys. Tie ekalle puomille alkoi sisään kanttailulla ja paikka oli välillä huono. Pari kertaa loikkasi tolkuttoman kaukaa. Pudotin kertaalleen ohjatkin enkä ollut niin jäntevänä mukana kuin olisin halunnut vaan retkuin. Näiden jälkeen Assi oli myös liikaa nenällään. Toinen yritys viiteen oli parempi ja meinasi jäädä jopa vähän ahtaaksi.

Sitten tultiin suora linja keskilinjaa pitkin. Puomi, minieste ja puomi. 4 laukkaa väleihin. Luikahtikin 4 ja 3. Aloituksessa piti skarpata ja lähteä riittävällä laukalla liikkeelle. Toisesta suunnasta sain tähän nyt tultua siistit 4 (edeten) ja 4 (kiinni). Käyntiin ennen ovea. Hidasti ihanan vähän itsestään. Pelkäsin pahempaa.

Odotin että oltaisiin tultu ekasta suunnasta sakkokierros mutta jatkettiinkin kolmen minipystyn mallilla. Näitä aina ovea kohti mutta tulo- ja jättösuunta vaihtuivat. Taisi tulla aina vaaditut 4 ja 4 askelta. Mutta hidastui ekalle, paikka jäi kauas, roikaisi, oli nenällään ja kuski epätasapainossa. Kaarevalle kiemuraa ja laukanvaihtoja. Päädyssä oven karttelua. Ensimmäisestä kierroksesta totesin että tyylipisteet 5,5. Toisesta olisin antanut jo 6,5. Katso minne olet menossa. Jalasta pitää reagoida heti eteen. Laukannostot täsmällisesti juuri siellä missä tarkoitit. (Unohdin vastata että saatiin rataharkoissa oikeista teistä 9.) Ihan napakkaa palautetta tuli. Rivien välistä tulkitsin myös että pitäisi päästä ratsastamaan ovelle asti tuijottelematta omiaan. Minua vähän nauratti kun ope puhui päätyyn asti pääsemisestä ja Assi heti perään loikki omiaan sivuun, kauemmas päädystä. Opea ei naurattanut.

Tultiin esteitä myös tippakuviolla, molemmista suunnista. Taas parani toistoilla. Paremmin päätyyn. Katsoin seuraavaa estettä enkä ovea. Asetusta kaarteessa sisään. Takaisinpäin viimeinen väli meinasi jäädä ahtaaksi.

Välihuileissa Assi rupesi jossain välissä ehdottelemaan ravia kaikista pohkeenkäytöistäni ja ehkä välillä muutenkin.

Peilipäädyssä suurin ongelma oli taas päästä sujuvalla laukalla sisään. Jos yritin laukata päätyyn asti niin Assi kauhistui pysähdyksiin. Ei auttanut vauhdinottoympyrä. Tultiin lopuksi vielä kaksi ekaa estettä 4 laukalla ja suoraan. Oikeasta kierroksesta oikein siististi. Vasemmassa paikka ensimmäiselle tuli vähän lähelle ja välissä piti ratsastaa eteen. Se kuitenkin riitti.

Tämä ope puhui samoin kuin Riitta että humma pitäisi pikkuhiljaa viedä kohti pelottavaa asiaa. Kääntää ensin kauempaa radan poikki ja kierros kierrokselta hivuttautua lähemmäs.

Viimeksi ope tuntui olevan kovin tyytyväinen menoomme. Tänään ei tuntunut siltä vaikka sanoikin että näytti hyvältä. Assin saa kyllä venymään mutta on ajatuksiltaan hidas tai jotenkin noin sen muotoili. Sekä Assi että kuski pitäisi saada reagoimaan nopeammin. Tänään ei tullut käskyjä että jalat alas. Enemmän vain että eteen ja rennot kädet. Ensi kerralla kuulemma jätetään virittely-ympyrät pois ja nostosta mennään suoraan kunnon laukalla tehtävälle.

Loppuraveissa Assi oli taas oikein kiva ratsastaa. Aktiivinen ja tasainen. Ryhdikäs, taipuisa.

Ongelmia:
Assi ei halunnut mennä laukassa päätyihin
sekä kuski että hevonen olisivat voineet olla nopeampia reaktioissaan
kun askel ei sopinut niin Assi lähti aina kaukaa, hypyn jälkeen oli etupainoinen ja kuski retkui mukana

Parannusta:
laukan sai venymään
parannettiin loppua kohti
ei pukkeja

Viikonlopun suosikkiratsu ruuhkassa

Sunnuntaina maneesi oli kahdesta eteenpäin varattu. Eli ennen kahta siellä oli kamala ruuhka. Sinne joukkoon minäkin lähdin Hantilla. Pahimmillaan 6 hevosta paikalla. Yllättävän hyvin silti mahtui. Kävelyt keskellä, uralla suoraan ja päätyihin ympyröitä. Kaikki samassa kierroksessa.

Hantti oli taas alkuun jännittynyt mutta nyt meni vain noin viitisen minuuttia että rupesi rentoutumaan tuntumalle. Samalla narskutus paheni. Ravissa meni taas oma aikansa että rupesi toimimaan siinäkin. Omistaja vinkkasi että pidemmät ohjat voisivat toimia paremmin. Yritin hetken pidemmillä mutta sitten löydettiin minulle ja Hantille kelpaava mitta.

Ravi oli kivan reipasta. Temponmuutoksiin asti ei menty mutta äkkitilanteissa hidasti nopeasti. Eikä kiukutellut muille yhtään.

Ensimmäinen laukka otettiin kaverin vanavedessä. Kävi käsky tyhjentää ura että mahtuvat laukkaamaan. Lopulta me mentiin reippaammin ja tuli muutamat käynnit ja ravit väliin koska reitti olikin tukossa. Toista laukkaa varten pyysin meille uran vapaaksi. Ihanasti muut väistivätkin. Ja kun en malttanut lopettaa kahteen kierrokseen niin sitten suhautin vielä muutamasta välistä että saatiin laukattua vähän pidempi pätkä. Taisin olla kevyessä istunnassa ja meni reippaasti. Kuitenkin hallitusti.

Humma hikosi taas itsensä märäksi. Laukkojen jälkeen toimi ravissa sen verran kivasti että ajattelin että tämä riittää. Menin vielä hetken käyntiä ja pyysin venyttämään tuntuman perässä pidemmälle kaulalle. Onnistui ihan ok.

Suunnittelin meneväni taluttamaan loppukäyntejä pihalle. Mutta kaveri rupesi loikkimaan luultavasti tarhattavien hevosten takia. Hantti meni tästä vähän kierroksille. Enkä ollut varma ettei loikkaa ylitseni. Lähdin siis suosiolla talliin. Sitten taktinen virhe ja karsinan ovi jäi auki siksi aikaa kun rupesin purkamaan varusteita. Olin avaamassa satulavyötä kun toinen hevonen tuli käytävää pitkin. Ei siinä ehtinyt paljon kissaa sanoa kun Hantti hyökkäsi tämän päälle. Pidin ohjista kiinni muttei paljoa hidastanut. Hantti puraisi ja kaveri potkaisi takaisin. Myöhemmin huomasin että hokista tuli osumaa polven yläpuolelle. Siitä sitten henkilökunta hätiin ja Hantti jalkapesulle. Minä syötin leivänkannikoita että keskittyi olemaan. Ihmisille ei käynyt onneksi mitään mutta harmitti siltä että huolimattomuuteni aiheutti tällaista. Enkä tosiaan mistään aiemmasta käytöksestä arvannut että saattaisi jotain tällaista tehdä. Minulle oli kiltti alusta loppuun.

Tästä ei onneksi seurannut mitään pahempaa ja toipui pian takaisin kuntoon.

Ongelmia:
takakavioiden puhdistus
kompasteli ravissa muutaman kerran

Parannusta:
rennompi ratsain

Olin sen verran mukavuudenhaluinen etten lähtenyt ratsastamaan Rosaa ja Rinjaa enää kentälle räntäsateeseen. Pohjakin vaikutti liukkaalta. Mieluummin kävin katsomassa maneesissa estevalkkoja. Näin viikonlopun hevossaldoksi tuli 10 ratsastusta, joista suurin osa jäi jonkin verran alle tuntiin.

Ei niin iloinen veijari vastahakoisena

Alin jälkeen Robin tuntui todella pieneltä. Oli vissiin makoillut jossain läntissä, sillä oli mahan alta märkä. Kun yritin oikealta puolelta harjata siivommaksi niin salakavalasti potkaisi minua takasella reiteen. Ei tainnut olla ihan silkka vahinko sillä yritti hetken päästä uudestaan. Jälkimmäisellä kerralla ehdin törkätä heti harjan kulmalla kylkeen eikä sen jälkeen yrittänyt enää. Myöhemmin kuulin että oikea kylki on aiemmin ollut kipeänä. Siinä ihan hyvä mahdollinen syy.

Mentiin maneesiin talutuksessa olevan pikkuponin kanssa samaan aikaan. Robin oli alkuun aika kamala. Vänkäsi vastaan eikä halunnut myödätä tuntumalle. Työstin pitkään käynnissä. Kunnes vähän parani. Sitten ravissa samat vänkäilyt. Ravissa oli aika hidas, onneksi raipalla hipsuttelu auttoi vauhtiin.

En sitten tiedä olisiko pitänyt kokeilla Rinjakonstia ja yrittää ensin pidemmällä ohjalla. Nyt tuntumastani yritti kallistella päätä sivuun, toiseen, yläviistoon ja vähän ravistellakin. Minä pidin tuen ohjalla, aktivoin pohkeella eteen ja odotin että myötää. Sitten hölläsin. Ja yritin olla heittämättä kaikkia pois mutta saattoi siinä niinkin käydä.

Ennen laukkoja jäätiin keskenämme maneesiin. Onneksi ponia ei haitannut.

Yllättäen laukat menivät parhaiten. Eteni paremmin itse. Olin kevyessä istunnassa. Tosin en niin hirveästi välittänyt muodosta laukassa.

Pikkuhiljaa meno parani. Kun rupesi kulkemaan pyöreänä ja tuntumalla sekä ravissa että käynnissä niin palkitsin lopettamalla siihen. Noin 40 minuuttia tähän meni. Ei ollut mikään nautinto.

Ongelmia:
potkaisi harjatessa
vastaanvänkäily
ei ole koskaan ennen ollut näin huono ratsastaa
en vieläkään saa selässä mukavaa asentoa, ratsu loppuu kesken

Parannusta:
laukat rullasivat
meno parani lopuksi

Yllättävän kevyt ja tasainen Ali

Sunnuntain liikutettavien listalla oli 5 hevosta, joista 2 viimeistä oli sellaisia, joita ei ole pakko mennä jos ei ehdi eikä jaksa. Must-osassa oli Ali, Robin ja Hantti. Tänään aikataulutin hevosjärjestyksen hummien tarhavuorojen mukaan. Aloitin siis Alista. Yhä humma talutettiin maneesiin ja takaisin liinan kanssa. Vain talliin palatessa vähän lepatteli luultavasti lumen ääniä auton renkaista. Maneesin katto oli lumeton.

Hoitaessa oli kiltisti. Maneesissa oli 1 ratsukko kun mentiin, hetken aikaa 2, sitten kolme, 2 ja lopulta jäi jälkeemme tyhjäksi. IltapalaBurana hoiti hommansa ja selkäni oli taas vetreä. Ei kuitenkaan tehnyt mieli kiusata sitä ylimääräistä, joten Alinkin kanssa kevensin kaikki ravit.

Ajattelin hiillostaa Alia riittävästi, jotta tuntisi tehneensä jotain. Aktiivinen alkuverkka eikä missään vaiheessa kovin pitkä ratsu. Tehokasta ravia, taivutteluja, pitkät pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Muistelin ihan oikein että laukassa ei ollut niin raskasta. Ehkä jalkani olivat saaneet vähän auktoriteettia tai Ali oli pohjille hyvin ratsastettu. Ei nykinyt ohjista, ei ollut edestä raskas ja malttoi lyhentyä. Välillä kyllä juoksi puolipidätteistä läpi ja pysäytin jokusen kerran.

Alin kanssa tehtiin aika lailla samat jutut kuin muidenkin. Väistöjä, avoja, ympyröitä ja taivutteluja. Lisänä temponmuutokset ravissa ja vähän laukassakin. Parhaimmillaan kuunteli kivasti ja malttoi odottaa. Missään vaiheessa ei valtautunut omille teilleen. Pysähdykset taisin ottaa liikaa ohjalla kun tuli aina kättä vasten. Pääosin kuitenkin paljon kivempi ja parempi kuin odotin.

Ongelmia:
välillä juoksi pidätteistä läpi
pysähdykset kättä vasten
vähän lepatti matkalla talliin

Parannusta:
kivan tasainen
ei painanut käsille
yllättävän kiva

Jumittelusta letkeäksi ilman satulaa

Lauantain viides ja viimeinen liikutettava oli Rinja. Sille ei tällä hetkellä ollut sopivaa satulaa, joten ohje oli mennä ilman. Säästin Rinjan viimeiseksi, sillä pelkäsin takapuoleni hiertyvän puokkiselästä. Yritin viritellä väliin fyllejä mutta ne eivät pysyneet ravissa. Maneesiin tuli meidän lisäksemme toinenkin ratsukko.

Kyytiin avustettiin punttaamalla. Alkuun Rinja oli HIDAS. Käytin ponipohkeita ja esteraippaa. Ravi oli matamista ja laukat eivät nousseet. Vähän helpotti kun avustettiin maasta käsin juoksutusraipalla. Pudotti silti laukat pois heti kun sai tilaisuuden. Mutta kuskin liikutus tuli hoidettua ennen ratsua ja olin melko pian aika uuvuksissa kaikesta hoputtamisesta.

Tavallaan luovutin ja annoin pidemmät ohjat. Tämä oli Rinjan kanssa ihan hyvä keino ja humma joko oli ehtinyt käynnistyä tai todennäköisemmin sai liikkua kuten halusi. Ravissa jolkotti ensin kilometripitkänä. Mutta nosti myös laukat. Ja sekä ravissa että laukassa oli ihan vauhtiakin pyynnöstä. Laukassa kanttaili pääädyt vasemmassa kierroksessa nokka ulkona, lavat sisällä. Oikeassa kierroksessa sujui paljon asiallisemmin. Ravissa kiihdytteli välillä jopa itse. Molempiin suuntiin tein siirtymiä siten, että laukkasin pitkät sivut ja menin päädyt ravissa. Ihan kaikkia laukkoja ei nostanut ja jos yritin improvisoida jotain muuta (esim. laukkaa kulmien yli) niin sekään ei onnistunut. Lopuksi kuitenkin saatiin puhdas kierros.

Kuvakaappaus videolta.

Loppuraveissa osan aikaa hölkötteli oikein mielellään ja rentona. Toivoin pientä videopätkää ja se saatiin järjestymään. Tässä vaiheessa tosin piti taas vähän patistella. Videolla Rinja näyttää vähän nyökkivän, selkään en huomannut mitään. Arvelen että johtui patistelusta.

Ongelmia:
pehmusteet eivät pysyneet kyydissä
ei alkuun oikein liikkunut
hidasti kuskin istunnan aika pienistäkin muutoksista
oli aika vino, vasemmassa laukassa nokka oikealla, lavat sisällä
lähti paljon karvaa (muista hevosista ei)
kuskin (ylä)selkä jumahti illalla
video kavalsi kuskin kamalan tuoli-istunnan

Parannusta:
yllättävän mukava selkä istua
ei tuntunut pompottavan pahasti
pysyin ihan hyvin kyydissä
ei tippunut enää lumia
Rinja heräsi lopuksi liikkumaan paremmin

Silja kuvasi pätkän Tytin kameralla. Kiitos molemmille!

Loppujen lumien putoilu

Päivän neljäs ratsu oli Rosa. Hantin ja Rosan välissä autoin taas vähän tarhailuissa. Sitten laittamaan Rosaa. Hoitaessa oli kiltisti. Laitoin Rosallekin korvahupun putoilevien lumien varalta. Maneesissa oli 3 ratsukkoa samaan aikaan.

Itsevarman Hantin jälkeen Rosa tuntui tuijottelijalta kun vähän kartteli katsomopäätyä. Rosa otti tunnin aikana myös muutamat pikkulähdöt lumista, pari askelta laukkaa suoraan eteenpäin, ei yhtään paha.

En tehnyt Rosan kanssa mitään ihmeellistä. Parit väistöt, taisin mennä vähän avokkeja (avotaivutuksen tapaisia liikkeitä) ja siirtymiä. Aika tasainen, ei vyörynyt pahasti eikä painanut käsille. Oli silti vähän etupainoinen ja matala. Vauhtia ja aktiivisuutta oli aika sopivasti. Sai säädeltyä. Toki oli ensimmäistä kertaa tänään sellainen olo että menen oikeasti koulutetulla hevosella itsenäisesti ja laukkakin sekä säätyi että ohjautui. Suht tasaista.

Opettaja olisi ollut kova, vähän meni humputteluksi. Punainen lanka puuttui enkä ehkä vaatinut tarpeeksi.

Ongelmia:
Rosa vähän säikkyi lumien putoamista
vähän etupainoinen

Parannusta:
aika tasainen
ei painanut käsille

Tasainen ja reipas juniori

Päivän kolmanneksi ratsuksi pohdin uutta Hanttia. Mietin että otan sen tai Rosan sen mukaan kumpi on sisällä. Molemmat olivat sisällä, joten arvelin että Hantti ei paina kädelle kuten Rosa ja sillä olisi mukavampi aloittaa.

Etukäteen varoitettiin että saattaa oikeasti purra. Minulle oli varustaessa oikein kiltisti. Toki aloitin rauhassa rapsuttelemalla ja laitoin kiinni. Ei edes luiminut. Vaikeinta oli takasten puhdistus kun perä seilasi karsinassa eestaas. Pelkäsin jääväni alle. Maneesin katolta putoili lumia ihan kunnolla, joten laitoin varmuuden vuoksi korvahupun. Pihalla tihutti räntää.

Maneesissa oli valmennus menossa, sen lisäksi kaksi itsenäisesti menevää. Osattiin liikkua sangen näppärästi eikä tullut törmäyksiä. Lumia ryskyi koko tunnin tasaista tahtia alas. Kuski jännitti tätä ensimmäiset 40 minuuttia, hummaa ei kiinnostanut pätkääkään. Eniten säikkyi valmennuksessa ollut heppa ja Hantti otti välillä vähän kierroksia sen ryntäilyistä.

Alkuun olin sangen pinkeänä lumien takia (minäkin olisin tarvinnut korvatulpat) ja humma tuntui myös pinkeältä. Alkuun narskutteli vähemmän, myöhemmin enemmän kun tasoittui paremmin tuntumalle. Mutta tasainen käsi ja lisää jalkaa (vaikka oli reipas) saivat humman lopulta rupeamaan rentoutumaan tuntumalle paremmin ja paremmin. Ei tullut ihan tasaista mutta suht asiallinen.

Ravissa oli hyvin vauhtia mutta ohjautui ja kuunteli pidätteet. Ei tuntunut juoksevan alta. Allekirjoitan omistajan väitteen että tarvitsee tukea ohjista. Kompasteli jokusen kerran ravissa.

Yritettiin alkuun laukata samalla kuin muutkin. Nosti laukat näppärästi mutta ei vaan mahduttu. Eikä ollut niin ketterä että olisi ollut hyvä ympyröidä. Lujaa eteen. Laukattiin lopulta kun muut lopettivat. Saatiin koko ura vapaaksi ja siinä sujui hyvin. Paljon helpompaa kuin Lilillä!

Vasta tunnin jälkeen selvisi että Hantti on vasta 5 v. Oikein kiva ja tolkku!

Ongelmia:
takasten puhdistus
kompasteli ravissa
kuskia jännitti putoavat lumet
ei mahduttu laukkaamaan samalla kun muut

Parannusta:
ei välittänyt tippuvista lumista yhtään
rentoutui tuntumalle
kivan reipas
kiltti tallissa (vaikka muuta väittivät)

Huomattavasti eilistä parempana

Maneesi oli klo 11 - 14 varattu tunneille. Tuntilistaa katsoessani huomasin että kahdentoista he B tunti hyppää ja puolet ratsastajista oli perunut. Puhuin itseni mukaan sinne. Vastaus oli että Candylla voi mennä. Näin siis neljänneksi ratsastajaksi mukaan.

Candy oli alusta asti sangen hyvä. Ope puhui asiaa takajalkojen työnnöstä ja sai minut ratsastamaan aktiivisesti. Candy hoiti oman osuutensa. Kulki pääosin kivan aktiivisesti ja pyöreällä niskalla. Välillä vastusteli asetuksen vaihtoa. Muutama ohjattu ympyrä. Eteen, eteen. Verkassa mentiin vain vasen laukka, kaikki kerrallaan. Ympyröitä ja suoraa. Pienen alkujäykistelyn jälkeen rupesi rullaamaan kivasti.

Estetehtävä oli yksinkertainen. Ympyrällä (soikiolla) kahta pystyä. Meidän suoritusvuoromme oli tokana. Ensin vasen kierros. Ja loikittiin ihan hyvän aikaa yksi kerrallaan, tuli kivan monta toistoa. Niskaa vähän rennommaksi Candylta. Laukka vaihtui muutaman kerran hypyissä vääräksi. Painoa enemmän molemmille jalustimille. Päädyissä hepo ei meinannut kääntyä, molemmilla käsillä ajatus käännöksestä. Osasin oikeastaan korjata jo aika pienestä vihjeestä. Tuli aika kiva.

Vaikeinta oli oman vuoron koittaessa liikkeelle pääsy. Candy juurtui Grinin tapaan aloilleen. Komensin ihan kovasti että kaviot irtosivat pohjan pitovoimasta.

Oikea kierros oli tasaisempi. Myötälaukat. Kaarteissa kuski ei saa kenottaa sisään. Osasin korjata tämänkin hyvin. Pysyttiin myös oikein näppärästi linjoilla. Hankalinta oli ratsun myötääminen tuntumalle. Työstä sisäjalan ympäri, aktiivinen sisätakanen. Candy oli kaulastaan jännittynyt. Hypyt sain skarpattua siisteiksi vaikka tuntui nyt enemmän löysältä.

Lopuksi tultiin vielä 3 esteen rata kahdesti. Oikeassa kierroksessa ympyrällä laukka hyväksi, pitkän sivun pysty, lävistäjällä pysty ja toisen pitkän sivun pysty. Ensin ihan ok-kierros ja jälkimmäinen oikein siisti. Ympyrällä rupesi jo vähän kiihtymäänkin.

Lopputunnista tuli vähän lumia maneesin katolta. Hepat eivät välittäneet yhtään. Loppukäyntien aikana kuului vähän lisää ääniä. Loikkasin alas selästä kun muutenkin oli kiire nakkihommiin. Eikä siinä sitten mitään. Seuraavan tunnin aikana lumia tuli enemmän ja hepat (kuskit) säikkyivät.

Ongelmia:
välillä tuntuman epätasaisuus
jumit liikkeellelähdöissä ehkä kolmesti
vasemmassa kierroksessa vaihtoi muutaman kerran laukan vääräksi hypyssä
oltaisiin tarvittu oikeankin laukan verkka alle
vähän tippui lumia katolta (ei haitannut ketään)

Parannusta:
oikein hyvä opettaja
vasen laukka oli paljon parempi kuin eilen
viimeinen 3 esteen kierros oli oikein sujuva ja tyylikäs

Uusinta eilisestä Lilillä

Lauantaiaamuna lumet olivat yhä maneesin katolla. Muilta katoilta niitä romahteli pikkuhiljaa alas. Päivän ratsastettaviksi sain viiden hepan listan. Päätin aloittaa Lilistä kun sen tavarat jäivät eilen eniten levälleen. Hummaa ei ehditty viedä tarhaan kun nappasin sen laitettavaksi. Tällä kertaa varustin pesupaikalla ettei tukittu käytävää.

Maneesissa oli jo toinen ratsukko hommissa. Yhä Liliä sai patistella aika lailla. Ponipohkeet. Raippa oli samanlainen tynkämalli kuin eilenkin. Välillä eteni vähän paremmin mutta aika diesel.

Tehtiin muutamat avot käynnissä ja ravissa. Ei ehkä huomannut ulospäin mitä yritettiin. Ovikulmassa turpa nousi muodosta. Muuten vähän ympyröitä. Ravissa lähinnä patistelin eteen. Pari käyntiväistöä.

Ennen laukkoja tein siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Taas ensimmäinen laukka nousi ja putosi pois. Ehkä tänään päästiin vähän eilistä paremmin laukkaan vaikka yhä oli takkuista. Yritin laukassa sekä nojata reilusti taakse että olla kevyessä istunnassa. Molemmissa tuntui siltä että pudottaa hetkenä minä hyvänsä pois ja niin pudottikin. Raipalla aktivointi vähän paransi.

Oikeassa kierroksessa lopulta kaveri lähti meille vetoavuksi ja se auttoi. Alkuun Lili yritti vähän vetää päätä alas ja pienesti pomppia mutta tolkkuuntui nopeasti. Imi hyvin kaverin perässä eikä miettinytkään laukan pudottamista pois. Siitä oli hyvä siirtää lopulta raviin.

Aika lyhyet loppuhölkät vähän taivutellen. Sitten käveltiin hetki taluttaen ennen kuin meidät tultiin päästämään pihalle. Lopputoimissa olin taas minuksi suht ripeä.

Ongelmia:
vain yksi minisäikky, josta kiihdytti ravia
laukkojen nostot ja laukassa pysyminen

Parannusta:
kaveri vetoapuna auttoi laukassa
maneesin katolta ei kuulunut mitään ääniä

Perjantain iltapuhteet

Perjantain jälkimmäinen ratsuni oli Candy. Aikatauluni pissi jo alussa ja vaikka olin superripeä (oman mittapuuni mukaan) ratsujen vaihdossa niin Candyn kanssa oli noin vartti ratsastusaikaa. Onneksi saatiin siihen vähän jatkoaikaa.

Aloitin hommat melko pian käynnissä. Siksak-väistöjä. Ei vastustellut ja käveli aktiivisesti. Aika jees. Ravissakin löytyi aktiivinen meno tasaisella tuntumalla. Annoin olla aika matalalla kaulalla koska vasta lämmiteltiin. Ei silti tuntunut erityisen etupainoiselta. Voltteja ja lävistäjiä. Kulki Candyksi oikein kivasti eikä kiukutellut.

Laukat eivät sitten sujuneetkaan yhtä hyvin. Nosti kyllä ja piti laukan yllä mutta tuntumalle myötääminen ei napannut. Mentiin sekä kevyessä istunnassa uraa ympäri (eteni ihan ok) ja sitten työstettiin ympyröillä. Yritin pitää tasaisesti ja odottaa myötäystä. Candy tuntui ajattelevan ettei pysty. En tainnut raipata vaan käytin jalkojani. Lopulta vähän parani. Toiseen suuntaan sama homma.

Loppuraveissa oli taas ihan hyvä mutta taidettiin siinäkin vähän keskustella muodosta. Aikaraja tuli äkkiä vastaan ja loppuverkat jäivät vähän lyhkäisiksi. Tallissa olin ripeä myös poislaitossa. Tosin kaikkien suojien harjaus jäi aamuun.

Ongelmia:
laukassa myötääminen tuntumalle

Parannusta:
kiltti hoitaa (paitsi satulavyön kiristys)
ravissa yllättävän hyvä ja tasainen
lumet pysyivät maneesin katolla

Laiskempi Lili

Riitan kommentti siitä etten ole tarpeeksi hyvä päästäkseni ratsastamaan ilmaiseksi kimpaannutti sen verran että sovin viikonlopusta Einolassa. Siellä oli hummia liian vähäisellä liikunnalla. Ja kun vähän autoin muutamassa tarhauksessa niin majoituksestakaan ei tarvinnut maksaa.

Keli oli Imatralla hyvin samankaltainen kuin Hyvinkäällä. Tolkuttomasti lunta, ehkä vielä vähän enemmänkin. 70 cm pintaan. Plussalle pudonnut keli ja tihkua. Lumet vielä maneesin katolla.

Perjantai-illalle sain kaksi ratsastettavaa: Lilin ja Candyn. Ensin Lili. Sille toivottiin noin kolmen vartin liikutusta pidemmällä kaulalla. Lilillä en ollutkaan koskaan ennen mennyt.

Hoitaessa oli kiltti mutta vähän hyöriväinen. Laitoin käytävällä kuntoon. Suitsitelineessä oli myös "kauhukahva" eli jalustinremmi kaulan ympärille. Laitoin sitten suosituksesta senkin varmuuden vuoksi. Ei tullut tarpeeseen.

En löytänyt pitkää raippaa, joten mentiin esteraipalla. Lili tuntui hyvin ratsastetulta. Kääntyi 6-vuotiaaksi ja on varsonut. Korkeutta 174 cm ja tuntuikin hoitaessa Hemppaa isommalta. Selästä tuntui ihan passelin kokoiselta.

Lili kulki nätisti tuntumalla. Välillä piti vähän muistuttaa mutta käynti ja ravi pääsääntöisesti oikein nätillä kaulalla. Tosin ravissa olisi voinut olla enemmän vauhtia. Nyt puuttui ope huutamasta että lisää. En mitään kovin ihmeitä tehnyt. Parit käyntiväistöt ja ympyröitä.

Laukka ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Nosti ja pudotti pois. Eikä laukkaa meinannut sitten enää löytyä. Pohdin että joko ehdin uuvuttaa tamman mutta tuntui hyvin epätodennäköiseltä koomaravistamme. Huomasin myös että oma oleminen ei parantunut selässä kun laukka ei noussutkaan. Ei huojuminen kyllä yhtään auttanut. Raipan käyttö auttoi paremmin. Eikä edes tullut mitään pahempia muuveja. Vasempaan laukkaan sama juttu. Mutta lopulta saatiin laukattua sen verran kuin halusin. Tosin kaunista se ei ollut millään mittarilla.

Loppuhölkät, käynnit ja pikaisesti pois ja seuraava ratsu tilalle.

Ongelmia:
ei ollut kovin aktiivinen
laukat
pari minisäikkyä puolen askeleen verran sivulle

Parannusta:
kivan tasaiset liikkeet
kiltti hoitaa