tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kolmen tunnin uittomaasto

Tiistai-illan uittomaastoreissulla ruunikkotammaputkeni meni poikki. Ihan omasta toiveestani jopa. Toivoin estetunnilla kivan säpäkän näköistä suokkiruuna Neroa. Syntynyt 1997, korkeutta n. 152 cm. Valinta oli täysin oikea ja ruuna hoiti hommansa mallikelpoisesti. Maastossa oli reipas, tosi tasainen ja kuuliainen. Turvaväli edelliseen olisi voinut olla hetkittäin parempikin. Oltiin letkassa tokina. Muihin piti pitää turvaväli, sillä saattoi potkia tai purra muita. Mennessä mentiin normivauhtia, palatessa kunnon haipakkaa. Metsäpätkällä reilu 38 km/h ja leveämmän tien laidassa lähes neljääkymppiä.

Nora ja Nero







Uittopaikalle oli noin tunnin matka. Perillä poistettiin satula ja suojat sekä omat vaatteet. Nero ui innokkaasti ja käytiin useampi uintireissu. Vesi tuntui alkuun jäätävältä mutta ei lopulta ollut yhtään paha. Lopulta superratsuni kaapattiin. Pakkohan siitä oli vähän vastentahtoisesti luopua. Ilman en suostunut jäämään vaan valitsin telakalta alleni uuden ratsun. Tarjolla oli erittäin nahkeasti uivat Lisa ja Taffy. Valitsin Lisan.







Rantaan päästiin Lisankin kanssa ihan nätisti mutta siellä heiluttiin ees, taas ja sivulle kunnes tamma sai (Annen suosiollisella avustuksella) kaviot kastettua. Sittenkin mentiin enemmän taakse- kuin eteenpäin ja tammalla keitti vähän liikaa. Parhaimmillaan taisi vatsanalus lähes kastua, huonoimmillaan keulittiin. Se niistä uimisista siis. Paluumatkalle sain onneksi taas Neron. Ennen lähtöä ruunakin rupesi vähän malttamattomaksi. Paluumatkallakin käyttäytyi sitten erittäin asiallisesti. Minä treenasin käynnissä ja ravissakin kevyttä istuntaa.

Lisaa ei nappaa.

Keli oli vaihteleva, auringonpaisteesta pieneen vesisateeseen. Ei silti ollut kylmä. Vaikka paluumatkalla olikin märkä uikkari alla.



Ongelmia:
ponini vohkittiin
Lisaa ei uiminen napannut

Parannusta:
Nero oli kaikin puolin loistovalinta
oli kiva usvattaa reipasta laukkaa



GoProlla tallentui uimista ja kummallista kiherrystä. Vesi oli kylmää.

Kipakka tamma koulutunnilla

Iltapäivän koulutunnille huusin itselleni Lisan. Ei vastalauseita. N. 160 cm korkea ruunikkotamma, syntynyt 2006. Tori-arabi -risteys. Vihdoin valmiiksi tunnilla ollut ratsu, eli ei tarvinnut varustaa.

Hyväntuulisen näköistä porukkaa.

Tosi helposti tamma pyöristyi heti käynnissä kun otin ohjat käteen. Vauhtia ei sitten omasta takaa irronnut vaan sain patistella. Alkuverkassa tehtiin säätelyä ravissa ja vähän laukannostoja. Ravi ei oikein lähtenyt eteen, muutaman kerran kun hoputin kunnolla niin parantui huomattavasti. Laukassa sama juttu. Ei edennyt omasta takaa ja kertaalleen sain pukinkin kun tamman mielestä vauhti oli ihan riittävä ja kehtasin pyytää lisää. Vaan sen jälkeen meno helpottui kovasti.






Tehtiin yksikorvaista mikinpäätä jalustimet kaulalla. Eli pääty-ympyrä ja siitä voltti ulos. Voltti käynnissä takaosaa väistäen. Ympyrällä nostettiin laukkaa ravista kun ulkoetujalka oli nousemassa. Tamma virittyi kivasti ja saatiin säpäköitä nostoja. Tosin käytännössä joka nostossa nosti turpaa taivaisiin. Pikkuhiljaa rupesi ennakoimaankin ja piti vähän vaihdella nostopaikkaa. Kertaalleen tuli väärä kun oli niin täpinöissään, muuten nousi aina myötäinen. Ravi pääty-ympyrällä rupesi olemaan aika makeaa. En tyytynyt kelpoon vaan vaadin vähän lisää ja sangen hyvältä se rupesi tuntumaankin. Taipui aika helposti.



Suurin miinus oli pitkiksi ankoiksi venähtäneet kaikki siirtymät alaspäin. Vaikka ravissa olisi tuntunut kuinka hyvältä niin kaikki alaspäin siirtymät tuli kättä vasten. Tein paljon siirtymiä omin lupineni ja peruuttelin. Vaan siirtymät ei parantuneet.



Kuvittelin että tämä olisi ollut rankka tunti. Mutta sisäreidet oli ainoat, jotka rasittuivat. Tämä oli tähän astisista ratsuista ensimmäinen, joka kehtasi luimia karsinassa. Silti tämä kiilasi tähänastisista suosikikseni.

Ongelmia:
tammamainen kiukuttelija
alkuun piti patistella
alaspäin siirtymät
alkutunnista tuli tosi vähän kommentteja

Parannusta:
luonteikas ratsu
aika makeaa menoa
nosti laukat helposti

Videokooste:

Säätelyä ja sinkoilua

Toisen leiripäivän eka tunti oli esteitä. Ope oli sama aamuope kuin eilenkin. Esteitä kasattiin nyt kentälle useampia. Kavaletti ja pysty kolmikaarisen keskisuoristuksiin, pysty ja okseri 5 laukan linjalle sekä vesimatto ja okseri 5 laukan kaarevalle linjalle ja yksittäinen muuripysty. Keli oli aurinkoinen +20°C+, samat 6 ratsastajaa kuin yleensä.



Rosa on n. 165 cm korkea tähtipäinen ruunikkotamma. Kaikin puolin muistutti kovasti Rusinaa. Tosin tämäkin lähes apaattinen hoitaa. Täysin kiltti. Sen verran herkkis ettei ratsailla voi juoda ja saattaa säikkyä kuskin äkkinäisistä liikkeistä. Jo alkuverkassa aloitin temponsäätelyllä askellajin sisällä. Käynnissä ja ravissa. Ihan ok.

Alkutunnin puomitehtävällä.

Ohjattu alkuverkka sisälsi 15 metrin puomilinjan, jossa tehtiin temponmuutoksia ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa väliin irtosi 7 - n. 12-13 askelta. Laukassa kolmesta viiteen. Neljäkin oli aluksi hankala. Ei ollut oikein otetta tähän puuhaan ja kolisi luvattoman paljon. Saatiin aika monta yritystä ennen kuin tuli hyvä. Kun yritin saada viittä, ajattelin seitsemää.





Ekalla hyppykierroksella tultiin kolmikaarinen pienillä hakien vaihdot. Taisi vaihtaakin mutta meinasi myös kiihtyä. Kahdesti.

Välillä piti jarrutella vähän enemmän esteiden välissä. 

Joskus loikattiin vähän kauempaa.

Tunnilla tultiin suoria ja kaarevia linjoja, neljällä ja viidellä laukalla. Ainakin kerran tuli neljä vaikka piti tulla 5. Rosa rupesi kiihtymään ja välillä yritti sinkoilla jopa ennen esteitä. Itse esteet ei kuitenkaan olleet ongelma. Askeleet sain laskettua mutta myötälaukkoihin ei enää riittänyt keskittyminen. Kertaalleen piti pysäyttää välille että tuli vähän hallintaa. Mutta esteistä selvittiin ja oli hauskaa. Yleisökin eli hienosti mukana! Eikä tuijotellut yhtään vesimattoa tai muuria. Estekorkeus max 70 cm.

Tykkään noista hiekkajäljistä meidän takana.

Open jälkikommentit oli että tasapainoni on hyvä ja jalat pysyvät hyvin aloillaan. Kehityskohde oli että pitäisi saada säädeltyä vauhtia paremmin ja nopeammin askellajin sisällä. Meidän spurttilähtöihin viitaten siis. Mutta tosi kiva tunti tämäkin!



Ongelmia:
kiihdyttely
säätely
videolta näyttää siltä että olen liikaa suussa kiinni

Parannusta:
oli hirveän hauskaa
päästiin välejä sekä neljällä että viidellä

Videokooste meidän menosta, tykkään erityisesti noista aplodeista!

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Maanantain extratunti, päivän kolmas ruunikkotamma

Sunnuntaina heti illasta ruvettiin kyselemään lisätuntien mahdollisuudesta. Onneksi löytyi innokkaita kavereita (4 kpl, 20 e) ja päästiin maanantaina illasta vielä puomeille. Nyt sain valita Rosan ja Rian väliltä. Riasta arveltiin että onkohan 153 cm mulle liian pieni. Päädyin ottamaan sen. Aikamoinen tätikuljetin sieltä sitten tuli. Ruunikkotamma tämäkin ja samaa sarjaa eli umpikiltti hoitaa.

Alkuverkassa yritin laittaa ponin liikkumaan eteen. Aikamoista nohittelua. Meinasi olla vähän töpöttelijä. Taipui kuitenkin ihan ok.

Tultiin puomitehtäviä. Ravissa säätelyä eli pienemmässä ravissa ekat puomit, voltti väliin ja jälkimmäiset isommassa ravissa. Ria sai tosissaan venyttää. Itselläni oli säätely tässä vaiheessa vielä vähän hukassa. Sitten tultiin pitkiä ravivälejä yrittäen säilyttää sama ravi. Harjoitusravissa (olikohan jalustimet jo kaulalla?). Nyt sai tuupata tosissaan eteen. Aina väleihin livahti ylimääräisiä askeleita kunnes vihdoin vikalla yrityksellä selvittiin puhtaasti. Jee! Päivän toinen työvoitto!

Tultiin linjaa vielä laukassa. Vuorotellen vasemmassa ja oikeassa. Väliin voltti. Alkuun tuotti suunnattomia vaikeuksia osua ekoille puomeille ja säilyttää myötälaukka tehtävän läpi. Kuten totesin että kun aloittaa katastrofaalisesti niin parannus on huimaa. Lopuksi tästäkin tuli siis hyvä.

Sitten meidät laitettiin pääty-ympyrälle ilman jalustimia. Ravia eteen ja sitten kiinni. Alkuun asetettiin hetki uloskin. Rialla oli niin tasainen ravi että tämä oli helppo juttu. Kun jalustimet sai ottaa takaisin niin ei huvittanut vaan puhisin vielä energiaa. Loput säätelytehtävästä kevensin ilman jalustimia. Vähän ihmettelen miten jaksoin. Vähän otti etureisiin muttei ollut muuten ollenkaan paha. Vaikka tätä kesti siis minuuttitolkulla. Yhä tammaa piti välillä virpoa eteen mutta selkään meno rupesi tuntumaan tosi kivalta. Opelta ei tullut juuri kommentteja. Mutta säätyihän se Ria. Tunti teki tehtävänsä eikä illalla ollut enää hinkua neljättä kertaa ratsaille. Toisaalta en ollut erityisen hyytynytkään.

Ongelmia:
ei kovin liikeihme tamma
askeleen venytys oli alkuun työlästä

Parannusta:
venyihän se askel
osuttiin lopulta puomeille ja laukkakin säilyi myötäisenä
kiltti tallissa

Venla videoi pätkiä:

Leirin eka ”estetunti”

Iltapäivän tunti tuli tosi äkkiä. Välissä ehdittiin käydä syömässä. Ratsukseni kaipasin taas tammaa ja valikoimissa oli jäljellä vain Lola, jonka kanssa oli kuulemma olemassa riski että saattaa joskus pukittaa. Siitä en ollut huolissani vaan enemmän siitä, että tamma on itselleni liian suuri. Kuulemma saattoi olla edestä raskas. Tämä siis 175 cm korkea ruunikkotamma. Vasta lopputunnista selvisi että -09 eli vasta 6 v.

Alkuverkka mentiin lähinnä ravia. Laukassa tultiin yksi sivu ja päädyssä kavaletti (kahdesti). Meidän laukansäätelytreeni jäi aika olemattomaksi. Alkutunnista otti myös säpsyt traktorista ja poistui sivulle. Onneksi sen verran rauhallisesti että pysyin helposti kyydissä. Tajusi myös väistää vierellä olleen ratsukon.

Itse hyppelyinä tultiin ravilähestymisellä yhden laukan sarjalle. Kakkoseste oli ensin puomikasa ja nousi siitä pikkuhiljaa pieneksi pystyksi (max 60 cm). Meillä oli aika haipakka vauhti joka kerta tämän jälkeen. En kuitenkaan säikähtänyt, suora tie tosin kärsi. Joitain vääriä laukkoja. Alkuun taidettiin jatkaa siitä vielä kavaletin yli. Lopuksi tultiin ”rata” eli ravisarjan jälkeen lävistäjillä okseri ja pysty. Vähän lennossa tultiin mutta yli. Uutta kierrosta ei otettu vaan sai parannella vielä hankalat paikat eli me tultiin lävistäjäesteet uusiksi. Korkeutta max 65.

Erikoista tunnilla oli että vuoroaan odottavat seisoivat osastossa. Mitä ihmettä! Aika äkkiä siitä rupesin livahtelemaan omin lupineni käyntivolteille. Omaa vuoroa odotellessa tein siirtymiä ravista käyntiin ja seis. Vähän takaosaa alle ja keulaa kevyemmäksi.

Ei Lola (päässäni tämä kääntyi Lolitaksi) ollut edestä pahasti raskas. Välillä meni vähän lujaa ja veti päätä alas. Muttei tyhmäillyt, joten otin tämän aika rennosti. Olisin toki voinut toimia ripeämminkin. Pyöristyi hetkittäin mutten saanut pysymään tasaisena. Osa ponnistuspaikoista oli hassuja ja jokunen taisi pudota. Mutta ihan jees kuitenkin. Tallikäytöksestä täysi 10 (no satulan laitosta vähän mutkui). Kivan seurallinenkin. Keli tosiaan edelleen puolipilvinen arviolta reilu +20°C ja ratsukoita tunnilla samat 6.

Ongelmia:
ei kovin hyödyllinen tunti
liikaa odottelua
jarrut olisivat voineet olla tehokkaammatkin
vähän säikky

Parannusta:
kaikesta yli
ihana hoitaa

Kuva- ja videomateriaali on hukassa.

Taffin taivuttelua

Einolan leirin eka tunti mentiin koulua. Ratsutoiveeni oli tamma ja sain Tuomikoskelta tulleen Taffin, joka mielessäni kääntyi Tiffanyksi. Hoitaessa superkiltti. Hyvin tumma ruunikko, n. 158 cm.

Keli helli ja topissa tarkeni hyvin. Tunti oli vähän tutustelua. Alkuverkat saatiin mennä käynnissä ja ravissa itsenäisesti. Tajusin jo siinä tehdä siirtymiä ja taivutella. Hepo oli aikamoinen rautakanki. Alkuun käytiin keskustelemassa open kanssa vähän taustoistamme.

Tunnilla tehtiin ympyröitä ja suoraan ratsastusta. Taffi liikkui itsestään kivasti eteen mutta kaatui kulmissa sisään. Suoraan päästiin yllättävänkin hyvin. Tosin en tiedä missä perä liirasi.

Suurin haaste oli saada tamma taipumaan. Ravissa yritin ja yritin muttei tullut kovin hyvää. Volttailin omin lupineni muttei oikein auttanut. Laukassa lopulta pyöristyi. Mutta aikamoinen työvoitto. Ravissa istuttiin puoli ympyrää alas ja vähän koottiin, puoli ympyrää kevennettiin eteen. Hyvin lähti sekä eteen että tuli takaisin.

Lopputunnista vauhtia meinasi olla vähän liikaakin ja lähti vähän juoksemaan. Pyöristyi lopuksi kuitenkin. Jee! Mutta olihan siinä tekemistäkin. Tunnin jälkeen hevonen oli hikisempi kuin minä, jihuu! Kiva tamma, tykkäsin. Loppukommenteissa saatiin n. 9 positiivista kommenttia ja parannettavaa oli siinä että jalat nousee kun käytän pohkeita. Vähän liikaa kantapäätä, koko jalka pitäisi saada kiinni kylkeen. Käsistä ei tullut henkilökohtaisesti sanomista.

Ongelmia:
taivuttaminen

Parannusta:
lopuksi tuli hyvä
päästiin hyvin suoraan

Pari ravipätkää puolesta välistä tuntia:

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Hiekkaenkeliä tekemässä

Lauantain jälkimmäinen liikutettava oli Hoon kanssa samaa sarjaa eli Ekku. En ole tämänkään kyydissä ollut pitkään aikaan, joten mikäs siinä.

Meni aika yöpuuhiksi mutta valoisalla ehdittiin. Nyt ei tosiaan ollut apulaisia, joten hepat piti varustaa ja purkaa itse.

Ekku tuijotteli kentän mörkökulmaa Harmoniaa enemmän ja pohdin jo että jos ruuna poistuu sivulle, en ehkä ehdi mukaan. Nössöilin ja pysyttiin lähinnä turvallisella puolella.

Yritin tänään keskittyä käsiini ja vaikken nähnytkään ratsun suuta, haaveilin että se olisi pysynyt paremmin kiinni kun yritin olla hellä.

Ihan peruspyörittelyä mentiin Ekunkin kanssa. Kaikki askellajit, ympyröitä ja siirtymiä. Lopuksi vähän väistöjä. Yritin pitää sisäkäden aloillaan ja ratsastaa sisätakasen alle. Ainakin vahvasti sinnepäin. Käynnissä toppuuttelin turhan altajuoksemisen pois ja ravissakin oli tosi rauhallinen.

Laukat menin lähinnä ympyrällä. Ensin vasen ja meni tosi nätisti. Ei kiihdytellyt yhtään. Toki perä heitti välillä rankastikin sisään, samalla vähän koko ratsu. Tämä kyllä parani. Vaan oikea laukka ei ollutkaan sitten niin helppo juttu. Hyvin menneiden n. 50 minuutin aikana olin jo ehtinyt tuudittautua rauhalliseen menoon. Ensin ruuna vähän viskoi päätään ja ajattelin että johtuu kädestäni. Pyysin kuitenkin uuden noston ja kolmannella kerralla päästiin asiallisesti laukkaan. Vaan seuraavalla kierroksellapa samassa paikassa pää vilahti alas ja perä lensi siihen malliin että myös kuski lensi. 1,7 metrin pehmeä pudotus hiekkaan. Pidin erittäin tietoisesti ohjat kädessä. Maakosketus oli yllättävän vähäinen jäljistä päätellen. Kankku edellä ja vähän yläselkää. Pää ei osunut.

Hiekkaenkeli.


Hiekat pois ja heti takaisin kyytiin. Pihisin päättäväisyyttä laukkaympyrään. Ja tulihan sieltä seuraavalla kierroksella samassa kohdassa taas pukki. Pysyin kyydissä mutta rupesin soheltamaan vain päätä ylös. Onneksi omistaja tuli kentän laidalle huutamaan ohjeita. Eteen! Ja mentiin kentän ympäri semmosta haipakkaa (taisi olla vielä väärä laukka) että hirvitti. Muutamia ohjattuja siirtymiä. Vaan yhä tuli pukkia samassa kohdassa. Jee, taas pysyin kyydissä. Taakse nojaaminen auttaa kummasti. Ja taas eteen! Ruunalle tuli kuuma. Sitten ei tullut enempiä pukkeja. Hyvin sen kyllä aavisti jatkossa paria askelta ennen että miltä meno tuntuu.

Sen jälkeen ruuna olikin lopputunnin enempi prässissä ja hellät kädet piti unohtaa. Sain laukkaympyrät tehtyä ilman pukkeja mutta yllättäen ei ollut enää suurempia motivaatioita laukkatyöskentelyyn.

Ravailin tovin ja sitten vielä toisenkin ennen loppukäyntejä. Ei se enää siinä mitään yrittänytkään mutta eipä siihen uskaltanut luottaakaan. Kapusin heti alas kellon ollessa tapissa. Ei enempiä ongelmia, kiitos.

Riskienhallinnasta tuli nyt ala-arvoinen. Huomenna leirille. Tämä olisi ollut kaikista viheliäisin aika rikkoa itsensä. Mutta tulipa testattua pitkästä aikaa koulutunnilla (satulan ja jalustimien kanssa) maastoutumista. Vaan kyllä se kummasti lisäisi itseluottamusta jos noissa äkkiliikkeissä pysyisi matkassa. Eihän se mahdotonta ole. Lohduttaudun sillä etten jälkimmäisistä pukeista horjunut edes tippumiskynnykselle. Vaan eipä Ekku tällä käytöksellä kovin helliä tunteita tunnin jälkeen ansainnut.

Ongelmia:
mörköjä kulmassa
kevyt perä
kuski ei pysy kyydissä

Parannusta:
alkutunnin oli asiallisesti
kulki ihan ok
asiallinen käsitellä

Kevätkauden päättäjäispäivänä armaa harmaa

Lauantaina oli viimeinen tallipäiväni Mallulla ennen 4 viikon kesälomataukoa. Sovittiin että tulen itsenäisesti ja ratsu(t) sain valita itse. Ei ollut suuria himoja kenenkään tietyn kyytiin ja lopulta päädyin arpomaan Wanesa/Roze/Sokeri. Vastaus oli että ok. Totesin että taidan jaksaa vain kaksi. Ehtipä yli mennä rivakka kuurosadekin vaikkei pitänyt sataa. Lämmintä oli silti +16°C.

Tallilla olikin paljon porukkaa ja ennen ratsastusta jäin ensin pariksi tunniksi suustani kiinni. Menin sitten kysymään ratsusuosituksia omistajan tyttäreltäkin kun yhä velloin päättämättömyydessä. Ehdotus tuli ihan puskista. Tahtoisinko mennä Harmonialla. No totta pirussa tahdoin! Edellisestä kerrasta oli ihan liian pitkä aika (huhtikuun alussa).



Tamma tuli mieluusti tarhasta ja harjatessakin oli asiallisesti. Satulalle irvisti ja komentamisestani näytti hampaitaan. Tämän suurempaa konfliktia ei kuitenkaan tullut.

Edelliskertaan verrattuna tamma oli vähän paremmassa lihassa sekä suorempi. Toki meilläkin meni oma aikamme saada kuskikohtaiset säädöt tehtyä. Ressun jälkeen tuntui tosi isolta. Alkuun käyntiä. Ulko-ohja tuelle ja sisätakasta alle. Väistätin vähän perää. Yhä jäi helpommin vasempaan kiinni muttei ollut erityisen paha ja muistin ravistaa irti. Taipui kumpaankin suuntaan alusta asti aika ok. Käyntityö tuli tehtyä niin hyvin että ravissa eteni muttei juossut alta ja oli suht tasainen. Melko pian pyöristyikin hyväksi.

Kovin ihmeellisiä ei tehty. Ympyröitä ja siirtymiä. Laukatkin parani lopuksi pääosin pyöreiksi. Vasen helpommin kuin oikea.

Lopuksi otettiin vielä pikaiset talutustreenit. Ensin piti vähän palautella mieleen mutta yhä lähti innokkaasti raviin. Tykkään niin tästä! Moni asia Hoon kanssa on ihanan helppoa.

Ongelmia:
satulalle irvistely
perä karkaa yhä vasemmalle
jännittyi kentän takakulmassa

Parannusta:
oli suorempi ja päästiin myös suorempaan
kivan tasainen
ohjautui ihanan helposti, myös pitkin ohjin
hetkittäin 3 pyöreää askellajia
talutustreenit oli kivoja

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Pikkuponiruunan kyydissä

Perjantaina menin tunnin jälkeen vielä itsenäisen. Kun kysyttiin ratsutoivetta ja näin pikkuiset tunnilla niin kysyin että olisinko kuinka kohtuuttoman liian iso vaikka Ressun kyytiin. Omistajan puolesta painoni oli ok, joten pääsin vihdoin testaamaan Ressun. Tytöt laittoivat ponin kuntoon ja Pönän pois. Luksusta.

©Tiina

©Krista
Kentällä oli alkuun toinen ratsukko, lopputunti oltiin keskenämme. Ohjeistus oli että herkkä istunnalle ja kädelle. Alkuun opeteltiinkin käynnissä toistemme ohjausnappuloita. Aloitin vähän varovaisesti kun pelkäsin ponin luhistuvan työtaakkansa alle mutta lopulta ratsastin kuten isompiakin. Edestä oli vähän levoton mutta loppua kohti menomme tasoittui. Ravissa oli kivasti säätövaraa ja ohjaus toimi hyvin. Alaspäin siirtymät oli vähän etupainoisia ja lopputunnin keskityin saamaan painoa enemmän taakse. Peruutuksissa jännittyi ja liikkui nahkeasti taakse.


©Krista

©Krista
©Krista

Laukka oli reipasta ja ihan isomman ratsun menoa. Mutta siinä jolkotteli vähän turhan pitkänä. Vaikka ripeästi laukasta pysähtyikin, oli siirtymät yhä etupainoisia. Laukan parantamiseen tarvitsisi useamman tutustumiskerran.

©Krista
©Tiina
Tunnin jälkeen poni esitteli sitten ponivinkeensä. Vähän valui milloin minnekin ja karkasi karsinan oven raosta käytävälle vaikka yritin kuinka estellä.

©Krista


Ongelmia:
meni aika pitkään ennen kuin rupesi tasoittumaan
käsittelykäytös ei ihan priimaa

Parannusta:
ohjautui hyvin
kiva laukka
mukava treenikaveri
©Tiina

Toinen päivä pönäilyä ylipukeutuneena tientukkona

Perjantaina menin päivän vikalle tunnille. Meitä taisi olla 6 ratsukkoa. Mulle osui Pönä, joka oli jo valmiiksi hommissa. Edellisellä tunnilla meni kivan näköisesti eikä matanut. Lämmintä oli päälle +16°C ja aurinkokin pilkahteli vaikka juuri hetkeä aiemmin lähtiessä katsoin että +14°C ja sateen riski. Kaipasin t-paitaa kovasti, poololla oli kuuma. Erittäin vähällä käytöllä olleet farkkuratsarinikin olivat aika lämpimät.

Tunnilla mentiin aika perusratsastusta. Täyskaartoja, takaosakäännöksiä ja vähän kokoamista. Tänään sain alkutunnista laittaa tamman liikkeelle. Tämän open mielestä niin se kuuluu tehdäkin. Tunnin jälkeen totesinkin että tämä opetustyyli sopii meille Pönän kanssa paljon paremmin kuin eilinen. En kuullut kertaakaan sanomista että käteni on liian kova. Päinvastoin, kuulemma hevosen suu toimi kuten pitääkin. Liekö sitten että olin rennompi ja menokin rennompaa?

Yhdelle sivulle tehtiin pujotteluja käynnissä ja ravissa, ihan ok. Asetuksiin sai keskittyä. Oikean laukan nostoissa tuli jokusen kerran väärää. Ei onneksi joka kerta. Vasemmassa laukattiin kenttä ympäri letkan perään. Alaspäin siirtymät vähän vyöryi. Laukka oli ihan kelpoa, yritin vähän lyhentää.

Ravissa tehtiin kahdelle sivulle kokoamista. Kahdella muulla ratsastin eteen ettei meno hyytyisi liikaa. En tiedä mentiinkö jotenkin hitaasti, sillä tuntui että jatkuvasti edessä oli puoli kenttää tyhjänä ja kaikki meidän hännässä vaikka käänsin aiemmin radan poikki. Ihan perässä tulevat häiritsi omaa suoritusta ja volttailin sitten tilaa meidän taakse. Kokoamiset tuli aika kivasti ajattelemalla istunnalla ylös. Poni pysyi pyöreänä ja askel ilmavana eikä tarvinnut vetää.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Arvasin ihan oikein että meidät laitetaan vahtimaan taustaa. Pönä olisi halunnut syödä mutten antanut.

Ongelmia:
hieman löysä
muutama väärä laukka

Parannusta:
paljon kivempi tunti kuin eilen
takaosakäännökset pääosin aika hyvin

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kommunikaatio-ongelmia ja verkkatunti

Torstaina päädyin illasta vihdoin Mallulle ihan liian pitkän tauon jälkeen. Koulutunnille viidenneksi, ratsuna Pönä. Keli yhä pilvinen, ehkä +12°C jos sitäkään. Opena tallin kolmosope.

Pönä oli sen verran pahoja hautovan oloinen että laitoin kuntoon sidottuna. Ihan kuin olisin tuntenut hampaita päässäni mutta varma en ole. Ei minua ainakaan purtu. Taluttaessa tamma olisi halunnut syömään, en sallinut.

Ratsailla oli ensin hankaluuksia seistä aloillaan. En antanut yhtään sooloilla vaan peruutin takaisin. Useasti. Sitten käynnissä oli löysä. Alkuverkassa päätin itse taas herättää ponin kunnolla liikkeelle heti alkuun. Joo, meni vähän kiireiseksi muttei siltikään edennyt iloisesti. Ope ei tästä tykännyt ja kipityksestä piti päästä eroon. Jäi herättelyni siis pahasti puolitiehen. Muutenkin oli open kanssa ongelmia ymmärtää toisiamme. Alkuun tuli mielestäni liikaa "ei noin" -palautetta. Ehkä tuli ohjeitakin mutta en ehtinyt prosessoida ja turhauduin. Kyselin että mitä kummaa mun pitäisi tehdä. Riskinä oli että oma yrittäminen sammuu ja lamaannun. Ope ymmärsi mut väärin ja taisi luulla että kenkkuilen sille. Tiuskaisi mulle tarpeettoman kovasti. Meinasi jo ruveta harmittamaan mutta jotenkin psyykkasin itseni rauhalliseksi. Lopulta sain hyviä täsmäohjeita tehdä puolipidätteitä ulkoa, rentouttaa sisäkättä ja aktivoida sisätakasta alle (ja molempia takasia aktiivisemmiksi). Tulihan siitä ihan hyvä hetkittäin näinkin. Vaikka olin kuulemma liikaa kiinni sisältä ja käteni olivat niin kovat että tamma käytti välillä kieltä ulkona.

Huilauksen jälkeen ensin ravissa, sitten laukassa oli tehtävänä tulla pitkiä sivuja vähän avoajatuksella. Etuosaa sisään, sisätakasta alle. Päätyihin ympyrät. Laukassa oli välillä haastavaa kun hetkittäin olin porukan ainoa, joka laukkasi. Poni tuntui väsähtäneen. Meni pitkäksi ja löysäksi. Alkuun yritti maata matalana ohjilla, sen jälkeen rupesi nyökkimään tyhjäksi. Lisää jalkaa olisi ollut apu. Ope syytti tästä kovaa kättäni, minusta tuntui että tamma uupui eikä jaksanut kulkea oikein. Yhä olisin halunnut ensin usuttaa ratsun kunnon vauhtiin ja himmailla siitä sopivaksi. Nyt sai jatkuvasti tarkkailla etenemistä. Vasemmassa kierroksessa tuntui, että painuttiin aidoille. Laukassa keveni yllättävän hyvin mutta samalla tuli riski ravirikoista ja niitäkin näkyi. Omaa painoa enemmän takajalkojen päälle ohjeisti ope.

Meidät armahdettiin loppuraveihin ekana. Oli sellaista pitkää matamista että mieluummin olisin ensin vaikka huilannut ja sitten ratsastanut hetken kunnollista ravia. Nyt valuttiin pitkinä useampi kierros kentän ympäri. Tunnista jäi sellainen olo ettei oikein tehty mitään, verkattiin vaan.

Ongelmia:
löysä poni
kuski säikkyy opea
istunnassa kaikkea viilattavaa

Parannusta:
hetkittäin 3 pyöreää askellajia
tehtiin tehtävät sangen asiallisesti tunnin tasoon nähden
kuski pysyi rauhallisena muutamista keljutusyrityksistä huolimatta!

Liikuttamassa Lidaa

Torstaina kävin iltapäivällä sovitusti keventelemässä Lidalla eteen alas. Tamma löytyi tarhasta ja kauempana olevat kaverit selvästi aiheuttivat stressiä. Matkaan mentiin koulusatulalla, kentällä oli meidän lisäksi toinen ratsukko. Kelinä pilvinen +13°C. Kenttä huomattavasti eilistä parempi mutta yhä paikoin märkä/kostea.

Alkukäynneissä tamma oli yhä vähän levoton. Tuntumalla oli käynnissä heti alkuun aika hyvä. Pyöristyi, kuunteli ja asettui kumpaankin suuntaan. Ravissa meno oli pidempää ja etupainoisempaa. Hetkittäin parempaa. Pyörittelin ympyröitä ja tein vähän temponvaihteluita. Laukkaakin vähän kumpaankin suuntaan. Välissä vähän käyntiä että menoon tuli enemmän ponnua taakse. Alaspäin siirtymät vähän valuivat.

Sitten pyörittelin ravissa lisää. Ei edelleenkään ihan tasainen, joten vähän siirtymiä. Pysäytyksiä (ja pyyntö myödätä), peruutuksia (yhden askeleen jälkeen turpa nousi ja jännittyi) ja lopuksi pysähdyksistä ja käynnistä jokunen laukannosto ja takaisin seis. Näillä ravi parani.

Lopuksi suht keveää ravia ympyrällä kumpaankin suuntaan sekä käynnissä voltteja kumpaankin suuntaan taivutellen. Ratsastuksen jälkeen tamma takaisin laitumelle. Nyt oli vissiin tullut vietettyä siellä jo tarpeeksi aikaa, sillä ei heti kirmannutkaan kavereiden luo vaan seisoi hetken seuranani eikä syömäänkään ollut kiire.

Ongelmia:
aikataulu venähti lähtiessä ja ratsastus jäi 38 minuuttiin
Lida vähän tuijottelevalla tuulella
huusi aika paljon kavereille
ilman satulaa meno jäi yhä testaamatta

Parannusta:
tasottui kaikissa askellajeissa
ei ottanut hepuleita vaikka jäätiin yksin kentälle

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sujuvampaa radan ratsastusta kurakentällä, estekurssin päivä 3/3

Keskiviikolle uhkasi rankkasateita ja ukkosta. Vettä tuli koko edellisen yön mutta tallille mennessä paistoi aurinko ja mittari näytti +16°C.

Lida oli tänään vähän eilistä innokkaammin lähdössä hommiin. Alkukäyntien aikana kentällä näki mörköjä ja spurttasi eteen. Onneksi suoraan ja pukittamatta, joten pysyin hyvin kyydissä. Minä en huomannut mitään.

Tämän päivän ohjelmassa oli radan ratsastusta. Kenttä oli aikamoista velliä, joten esteitä ei nostettu ihan tappiin. Itsenäinen verkka ja ope ohjeisti meidät siten, että alkuun ravihölköttelyä, sitten siirtymiä askellajin sisällä ja varmistetaan että pidätteet menee läpi. Eikä saanut ajelehtia vaan piti toimia ajatuksen kanssa. Mitä itse olisin tehnyt toisin niin olisin ottanut ensin hallitun käyntipätkän alle ja pitänyt vapaan kierroksen. Mutta eipä sitä aina kisaverkassakaan voi valita, joten nyt tehtiin näin.

Ravissa Lida oli raskaahko edestä enkä meinannut saada takasia mukaan. Taivuttelin sisään ja ulos. Muutamassa kohdassa kenttää tamma oli enempi hermostunut. Vasta loppuun pääsin temponmuutosten pariin. Laukassa eteni itsestään ihan ok mutta sekä kaasu että jarrut olisivat saaneet olla herkemmät. Aika kankijäykkää menoa tuntui olevan. Olisin kaivannut ympyrällä parempaa taipumista sisäpohkeen ympäri, sisätakasen astumista paremmin alle sekä lavan olevan karkailematta ulos. Aika paljon tekemistä. Otin muutamat siirtymät käyntiin ja seis. Ei kovin priimaa mutta ei pelkässä laukkuuttamisessakaan ole itua.

©Nora

Verkkahypyt tultiin ristikolle, joka nousi pystyksi. Ekalla kerralla ajattelin hyppääväni ympyrällä ja ihan aiheellisesti tuli sanomista suoristuksen puutteesta. Siitä reitti pikkuhiljaa parani. Vielä lähempää olisi pitänyt mennä muita esteitä. Julmetun hankalaa ohjata lähelle muita kun katse piti pitää tulevassa esteessä. Olisin halunnut tuijotella ajolinjaa! Ope puhui että näkökentän reunojakin pitää oppia hyödyntämään. Tämän olisin ehkä voinut huijata helpommaksi kävelemällä tien kertaalleen niin ettei tarvitsisi enää tuijotella jos on jotain varottavaa. Yritin ottaa hypyissä harjasta. Eiliset videot kavalsivat vähän jälkinyppäystä suusta. Joka kerta esteen jälkeen oltiin väärässä laukassa vaikkei pitänyt vaihtua.

Oma versio ratapiirroksesta. Kakkosella muurinpalat pystyssä,
vitosella talo, sarjalla sokeripala ja hymynaama ja kympissä vesimatto.





Okserille saatiin eka verkkahyppy yllättävän hyvin. Paikka osui ja oltiin menossa samaan aikaan. Uusintakierroksella tultiin vähän lähelle.

Rata oli tänään 10 esteen mittainen, 11 hyppyä. Enempi tekninen kuin pelkkää jollottelua. Meidän hyppyvuoro oli ekalla kierroksella tokana. Laukka päälle, varmistusvoltti ja menoksi. Ykkösokseri puhtaasti yli. En ole varma tuliko väärä laukka alas. Suht asiallinen tie muuriokserille, n. 7 laukkaa ehkä. Siitä tiukahko vasen ja taas alle 10 laukan päässä oli pysty. 5 laukkaa toiselle pystylle ja päätyyn tippakaarre takaisin. Kapealle ajauduttiin niin juureen että hypättiin vähän läpi. Itselleni ja tammalle plussat että tästä huolimatta jatkettiin ja taas n. 5 laukan päässä oli aiemmin hypätty pysty toiseen suuntaan. Sen jälkeen ainakin oltiin väärässä laukassa. Nyt sama kaarre okserille takaisin. Ei kovin priimaa laukasta johtuen. Siitä kaareva tie, jotain 7 laukan suuntaan sarjalle. Yhä väärä laukka eikä linjaus ollut ihan kunnossa. Lida vähän hyytyi mutta komensin yli ja välin yhdellä laukalla. Aika jees selvitty. Sitten taas kaarre hyvässä laukassa ja eka okseri uudestaan. Taidettiin hypätä vähän kaukaa. Viimeinen linja oli epäilyttävästi loivan kaareva ja nyt vähän valuttiin pitkiksi. N. 6 - 7 laukkaa tähän väliin ja vesimattopysty oli viimeinen.

Missä se jalustin taas luuraa.
©Nora

Suureksi yllätyksekseni kapea taloeste oli ainoa, joka pudotettiin. Oltiin jopa ekan kierroksen ainoat, jotka selvisi kielloitta. Ope sanoi että tyyliarvostelussa on yksi kohta, joka hoidettiin esimerkillisesti. Arveluni meni oikein ja tasaisesta tahdista tuli kehuja. Jee, meille (mulle) vaikea asia meni hyvin!

Välissä ponit hyppäsi kummatkin kierroksensa ja rupesi satamaan vettä. Tarkenin silti t-paidalla melko hyvin. Lopulta otin vähän ravia väliin ja ehkä siksi kiilasin lopulta hyppyvuorossa Sämpylän edelle kun oltiin liikuttu vähän alle. Ope käski vielä laukata kentän ympäri vähän säädellen ettei lähdetä ilman moottorin käynnistystä liikkeelle.

Tällekin radalle tuli aika paljon vääriä laukkoja. Nyt sain tien muuriokserille ja sarjalle paremmiksi. Ekassa 5 laukan välissä olikin vähän turhan paljon laukkaa ja valuttiin lähelle. Kapea talopysty meni edelliskierrosta paremmin. Yhä tahti säilyi aika tasaisena. Mutta mutta. Nyt sitten tavalliseen tapaamme lakaistiin esteet mukaan. En edes tiedä moniko putosi, paljon kolinaa kuului takaa. Lopuksi tultiin vika eli vesi vielä uudestaan. Maltoin odottaa ja jee, laukka vaihtui hypyssä vasemmasta oikeaan! Korkeus tänään oli max n. 85 cm.

Vesimatto.
©Nora

Ope arveli että Lida väsähti. Pohjakin oli märkänä raskas. Käsiin vaan lisää huomiota. Opelta aika hienosti käytetty psykologista silmää että antoi meille tänään vähän paremman mielen lopetuksen. Kun en miettinyt pelkkiä käsiäni niin osasin jopa toimia radalla.

Loppuraveissa Lida oli hetkittäin hyvä muttei ihan tasaisen letkeä ja etenevä. Kysyttiin että tulisinko huomenna keventelemään sen eteen ja alas. Tottakai! Taisi juuri eilen olla kun kadehdin poneja liikuttamaan pääseviä muita JKH-tiimiläisiä ja mietin että miksei mulla ole liikutettavia.

Lida meni taas nakuna sateeseen yöksi.

Ongelmia:
käsiin pitäisi kiinnittää vielä enemmän huomiota
vääriä laukkoja

Parannusta:
aivot toimi taas
osasin reagoida
ei kieltoja
ensimmäinen ratakierros vain yhdellä pudotuksella

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Istuntaan keskittymällä aivotiltti ja hukkaan meni tiet, ponnistuspaikat, myötäykset ja laskutaito (päivä 2/3)

Estekurssin toinen päivä alkoi lämpimänä. +19°C mutta meni pilveen. Lopputunnista iski sitten kasteleva sade ja lämpö putosi kolmeentoista asteeseen. T-paidalla tarkeni silti.

Alkuverkassa Lida tuntui jo vähän löysältä. En jostain syystä herättänyt tammaa tänään kunnolla hommiin missään vaiheessa. Yön se oli ollut ulkona, joten kenties siksi oli hyytynyt. Ehkä ensimmäistä kertaa tamma oikeasti oli omien säätöjeni jäljiltä (aiempaa 3 päivän taukoa ei lasketa).

Alkuun tultiin laukanvaihtotehtävää kavaleteilla. Eihän siitä mitään tullut. Kädet lähemmäs toisiaan oli ohje enkä sen jälkeen uskaltanut enää johtaa. Liiasta yläkropan heittäytymisestä tuli sanomista. Samoin ohje oli ratsastaa tiet vähän yli että tulisi enemmän kääntömutkaa. Tein näin jo valmiiksi mutta yritin sitten vielä enemmän. Pelkällä löysällä laukalla (lujempaa ei tarvinnut mennä), aikaansaamattomilla pohkeilla, seilaavalla painolla ja katseella ei vaihtoja tullut. Ehkä satunnaisesti joku vahingossa mutta pääosin ei.

Tässä välissä taidettiin tulla okserilinjaa suoraan. Okseri, 3 laukkaa, pysty, 3 laukkaa ja okseri. Tiet melko ok mutta myötäykset ei. Pudoteltiin jotain. Keskittyminen vei laskutaidon. Askeleet olisi pitänyt laskea ääneen mutta unohdin joka kerta.

Sitten hypättiin suoria linjoja. Reitistä tuli nyt kehuja mutta ponnistuspaikat menivät hukkaan ja hypättiin pystystä läpi. Pitäisi malttaa odottaa, joo. Myötäämisestä tuli ohje että kädet liikkuvat harjaa pitkin. Ihan kamalan vaikea muistaa lennossa! Keskityin sitten käsiini niin kovasti että kaikki muu aivotoiminta lakkasi. Ponnistuspaikat meni hukkaan ja jäädyin.

Tämän jälkeen taidettiin hypätä jo kaarevaa linjaa. Ei vaan irronnut vaihtoa vasemmasta oikeaan vaikka ratsastin tien pitkäksi ohi. Laukka oli liian löysää. Myötäykset oli yhä hukassa. Vastalaukalla meidän kaarteesta tuli ala-arvoinen ja pudoteltiin yhä. Myöhemmin hypättiin tehtäviä ja meidän aiempina viikkoina hienosti säätynyt 24 metrin linjakin meni pipariksi. Sekosin laskuissa enkä muistanut yhtään mistä pitäisi ponnistaa. Lida kapusi hienosti yli/läpi silti. Sujuva 6 siihen ehkä kertaalleen saatiin. Lopulta kun sain itseni laskemaan ja muistin ottaa pidätteen niin unohdin höllätä ja ratsastaa eteen, joten väliin tulikin 7 askelta.

Meidän uusintarata oli enemmänkin sakkokierroksia. Ei tullut kovin hyvää. En tajua miten sain itseni niin koomaan etten osannut toimia. Ja miksi en herättänyt tammaa kunnolla hommiin. Yritettiin hypätä melko nollatuntumalla, kunnon myötäyksellä. Myötäyksissäni oli yhä vikaa vaikka alkutunnin myöhässä heittäytymisen sain ehkä hieman siistittyä. Eilinen kevyen istunnan treeni tulisi taas tarpeeseen. Kun keskityin vain myötäämään niin unohdin ratsastaa väleissä. Ei näin! Olisi pitänyt ottaa vähän enemmän vastuuta omista tekemisistä ja tehdä omia ratkaisuja.

Tämän päivän hypyistä jäi alkuun kamala keljutus. Eihän meillä mitenkään superhuonosti mennyt mutta aikamoinen oman riman alitus tämä oli. Pudoteltiin huolella ja kuskin aivotoiminta oli suoraa viivaa. Ope totesi että kaikki Lidan pudotukset eivät johdu minusta vaan se ei vain ole kovin varovainen. Vähän turhankin rehellinen. Eikä tiputuksissa ollut kuulemma logiikkaa vaan välillä pudotti hyvästä paikasta ja välillä tsemppasi huonosta puhtaasti yli. Hyvä harjoittelukumppani.

Voisin tämän jälkeen olla vähän armollisempi itselleni. Kukaan muu ei olisi saanut samanlaista ruoskintaa kuin minä itseltäni. Ei totuttujen tapojen muuttaminen ole helppoa. Mutta juuri tätä hyvän ratsastuksen opettelua minä tahdon, kaipaan ja tarvitsen. Kunhan nämä opin niin olen entistä parempi. Ei auta kuin harjoitella sinnikkäästi.

Hepat menivät nakuina sateeseen ulos. Toivottavasti huomenna ei ole kovin jäykkää menoa. Mennessä harjoteltiin viimeisenä kulkemista. Siinä missä eilen Lida oli ihan lapanen, oli tammalla tänään paljon enempi kiire. Malttoi kuitenkin odottaa ja peruuttaa kun pyysin. Eikä juossut ahtaissa paikoissa ylitseni. Positiivista että onnistui hepuloimatta.

Ongelmia:
kuskilla paljon
mokailtiin helpoissakin asioissa
pudoteltiin paljon
laukat vaihtuivat nahkeasti
tamma tuntui löysältä
rento pörinä puuttui
loppuraveissakin oli vielä jäykähkö
Lidaa ei huvittanut poistua karsinasta

Parannusta:
laukat nousi aika hyvin eikä pudotellut raville
ei kieltoja

Johanna videoi ja editoin hyppykoosteen, ei sisällä kaikkia hyppyjä.


Kuviakin on ehkä olemassa jos saan ne joskus käsiini.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Istuntaa, jumppaa ja kääntämistä, estekurssin päivä 1/3

Sain Uotilan estekurssille haaveilemani Lidan. Meitä oli vain 4 ratsukkoa, opena Else. Kolme päivää, 1,5 tuntia kerrallaan, 170 e.

Lida oli lomaillut torstain hyppytunnista asti. Jalustimien säädöt olivat siis omilta jäljiltäni. Eipä vapaapäivät muualla tuntuneet kuin ehkä hieman tavallista kankeampana ja löysempänä menona. Alkuun verkattiin itsenäisesti kummassakin suunnassa kaikki askellajit nopsaa. Pieni teoriaosuus piti sisällään mun kevyeen istuntaani varpaita enemmän sivulle(!), takapuolta lähemmäs satulaa ja taaemmas sekä selkää enemmän notkolle.

Sitten tultiin ohjatusti ensin ravissa, sitten laukassa, puomeja ja kevyen istunnan harjoituksia. Keventämistä 2 ylös, 1 alas, kevyt istunta puomeilla ja toinen käsi kypärään/selän taa, keventämistä istumatta satulaan ja yhdellä sivulla kevyt istunta matalaksi, ylhäällä käyden ja taas matalaksi. Laukassa tultiin kevyessä- ja esteistunnassa puomeja ja kavaletteja. Innarivälin puomit oli meille kolistelua. Toiselle linjalle Lida pudotti kertaalleen raviin juuri ennen tehtävää, tie pullahti ulos ja sen jälkeen olin open erityissyynissä tarkkojen teiden kanssa. Osasin tehdä 2 laukan väleihin pidätteitä loppua kohti kun kävi ahtaaksi.

Tämän jälkeen tultiin lyhyen laukan suoristustehtävää kapealla esteellä. Useampi kierros meni että laukan sai energiseksi ja lyhyeksi. Lida oli pikemminkin ensin jännäkierroksilla ja sitten uuvahti. Laukka lyheni vähän turhankin hyvin. Joitain pudotuksia ja vääriä laukkoja. Loppua kohti parani.

Sitten tultiin innarijumppaa. Hyvin suorana sisään, hevoselle rauha selviytyä tehtävästä ja linjalla esteiden jälkeen seis. Lida piti vielä enemmän jättää edestä oman onnensa nojaan. Hyvin tamma tsemppasi, jätti turhan kiirehtimisen ja rupesi hyppäämään kunnon tekniikalla. Rupesi olemaan jo tekemistä pysyä hypyissä mukana. Siihen kun lisättiin perään vielä käännös kapealle niin aika tiukkaa teki. Sakkokierros vähän paransi. Estekorkeus max n. 70 cm.

Toisesta suunnasta tultiin ristikkojumppaa 2 laukan väleillä. Sinnekin loppuun 90° käännös kapealle. Ekalla kerralla jäin kapealle liikaa edestä kiinni. Yhä vaan olisi pitänyt saada tamma infottua aikaisemmin käännöksestä. Mutta Lida hoiti hommansa eikä kolisteltu ristikoilla. Puomit n. 140 cm korkeudella päistä mutta keskeltä vähän väljästi eli max 70 cm.

Tänään pudoteltiin aika maltillisesti. Jotain toki kolisteltiin alas, lähinnä kapeaa, mutta meille aika vähäisissä määrin. Tämä oli hyödyllistä ja kivaa!

Tunnin jälkeen Lida käyttäytyi kivan asiallisesti. Peruutti pyynnöstä, nosti kaviot nätisti ja taluttui tosi nätisti laitumelle. Rupean tykkäämään siitä. Tosin toinen etukenkä on taas kadonnut johonkin.

Ongelmia:
tarkat tiet
kääntäminen
kuski unohti katsoa tiiviisti minne on menossa

Parannusta:
Lida hyppäsi hyvin
pudoteltiin aika vähän
tolkku tamma käsitellä

torstai 18. kesäkuuta 2015

Kevätkauden viimeinen 1,5 tunnin estetunti

Torstaina estetunti oli aikaistettu tulevan juhannuksen takia kolmella tunnilla. Suoraan töistä tallille siis. Sain jatkaa Lidalla kuten salaa haaveilinkin. Tamma oli jo hommissa ja edellinen tunti oli maneesissa koska pihalla tuli vettä eikä lämmintäkään ollut kuin +10°C.

Satulan vaihto ja alkuverkattiin maneesissa. Käynnissä ja ravissa oli alkuun tosi tasainen. Kun pysähdyin sen verran että riisuin turvaliivin, katosi meidän pyöreys johonkin. Taivutettiin sisään ympyrällä, pienennettiin kuviota ja väistätettiin sitten satula edellä takaisin ulos. Laukasta pudotteli raville ja käskytyksestä päätyi väärään laukkaan. Riittävällä patistamisella laukasta tuli lopulta aika kivaa.

Pihalla tuli paljon pientä vettä. Kasteleva keli. Kenttä oli kuitenkin kivassa kunnossa, ei pölissyt eikä ollut liian märkä.

Alkuun tultiin ravipuomeja ja ristikkoja. Hypyissä oli tarkoitus saada laukka vaihtumaan. Ensin esteet oli ihan pieniä eikä saatu yhtään vaihtoa. Lidakin oli turhan rauhallinen, kaipasin vähän pörinää. Lopulta rupesin yksi kerrallaan lisäämään jippoja. Lisää laukkaa, huolellisemmat vaihtoavut, paino, johtaminen. Ei auttanut. Kun tähän lisäsin vähän liian myöhään esteelle käännetyt tiet, jotta hyppyyn tuli kunnon käännös, saatiin vihdoin vaihdot kumpaankin suuntaan. Jes! Ei todellakaan mikään automaatti.

Erillisiä pikkutehtäviä ei taidettu tulla vaan hypättiin ensin 5 esteen pikkurata ja toisella kierroksella 7 hyppyä. Eka kierros alkoi hyvin mutta vikalle venyi välissä pitkäksi, tultiin huonosta paikasta laakahyppy ja pudotettiin. Tokalle kierrokselle esteet nousi jonnekin ehkä 80 cm pintaan. Nyt aloitettiin huonosti ja lakaistiin alkurata mukaan. Loppua kohti parani ja vihdoin saatiin talollekin hyvä hyppy. Pikkuhiljaa rupeaa olemaan aika hyvä näkemys siitä miten Lidan kanssa pitäisi edetä ja jälkikäteen olen aika hyvin kartalla miksi ollaan pudoteltu. Tilannetaju ei ole vielä ihan riittävä. Tamma reagoi kuitenkin pyyntöihin aika kivasti.

Pihalla ravailtiin hetki, kulki sangen mukavasti. Reippaasti, pyöreästi ja ryhdikkäästi. Asettuikin molempiin suuntiin. Lopuksi vielä tehtiin maneesissa samaa taivuttelua kuin alkuun. Yhä saisin taivuttaa rohkeammin.

Iltaruokien jälkeen hepat pääsi laitumelle. Lida osasi käyttäytyä ihan nätisti viedessä. Harmittelin jo kesätaukoa kunnes tuntikaveri muistutti että meillä on ensi viikolla estekurssi. Opelta sain vastauksen että saan mennä sen Lidalla, jee!

Ongelmia:
yhä meno valuu välillä pitkäksi tai löysäksi, askel ei sovi ja tulee pudotuksia

Parannusta:
ei tuijotellut
hyvä sileällä
oli hyviäkin hyppyjä
mukisematta kaikista yli

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kolmatta kertaa ratsailla ja kisoihin

Keskiviikkona oli koulukisapäivä Myrskylässä. Nyt uusi yritys kun viimeksi ei ollut tarpeeksi kisaajia ja koko kisat peruttiin. Nytkin menetin tiistain estekisat kun olin kenttäkurssilla. Heppa kävi siellä onneksi pätemässä. Tänään siis helppo C:1 Lordalla.

Suoraan töistä tallille, jossa Lorda odottelikin valmiina. Kentällä kyytiin ja kaverin kanssa ratsain kisapaikalle. Matka ei ollut pitkä mutta siihen sisältyi huonolla näkyvyydellä oleva maantien ylitys, jossa autot ajavat kahdeksaakymppiä (käytännössä lujempaa). Piti kuunnella että onko autoja tulossa. Onneksi hepat ei autoja pelänneet.

Verkassa oli aikaa yllin kyllin. Lorda oli suht rauhallinen alusta asti. Otettiin pitkät käyntipätkät alle. Sekä paljon siirtymiä. Pyöreyttä pysähdyksiin ei vain löytynyt ja ajattelin että kisaverkka on huono paikka ruveta käymään tamman kanssa niistä syväneuvotteluja. Ravissa kulki yllättävän tasaisesti ja pyöreänä tuntumalla. Laukkaa otettiin kumpaankin suuntaan vain pienet pätkät. Nousi ihan hyvin mutta kovin suuria kuvioita ei verkassa ollut tilaa tehdä. Sen verran pörinöitä otti laukasta ettei sen jälkeen meinannut enää ravata rauhassa. Päätin jättää laukkaverkat sikseen ja keskittyä raviin ja siirtymiin.

Alunperin oma lähtövuoroni oli kahdeksasta kuskista viidentenä. Koska suurin osa kisaajista oli kateissa, starttasin lopulta kolmantena ja samalla luokan viimeisenä. Verkan rentous jäi aitojen ulkopuolelle ja tammaa selvästi vähän jännitti. Yritin yhä vain näyttää paikat rauhassa ja saada menoa rennonletkeäksi.

Suht siisti rata tehtiin. Toki ihan niin rentoa ei ollut kuin olisin halunnut. Suurin ongelma alussa oli ajoittainen jännittäminen. Laukat nousi ihan ok mutta meni vähän kankeasti töpöttäen kun pelkäsin liikaa leijumista. Ekasta laukasta tultiin vähän kompuroiden takaisin raville. Laukkojen jälkeisellä ravivoltilla tarjosi vähän laukkaa, siitä tuli meidän huonoin numero, 5. Parhaat (7) tuli viimeisestä askeleenpidennyksestä sekä jälkimmäisestä laukannostosta.

Radan jälkeen loppuverkassa tamma taas rentoutui kivaksi. Luultavasti toinen rata olisi mennyt paremmin. Nyt testailin yhä vähän temponmuutoksia ja siirtymiä käyntiin. Sain juonesta kiinni miten Lordan saa ravista käyntiin jännittymättä. Rennot pysähdykset jäivät yhä mysteereiksi.

Tuloksissa oltiin lopulta keskimmäisiä kolmesta. Prosentteja jopa 61,500. Kiltisti arvosteltu.

Mentiin sitten samaa reittiä takaisin tallille, hoidettiin ratsut ja ratsastettiin ilman satulaa noin kilometrin päähän laitumelle.

Kisasuorituksemme:

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Maastoesteratailua

Synttäri-iltana oli kenttäkurssin toinen päivä Keravalla. Tänään oli 48 minuuttia aikaa laittaa ratsu kuntoon ja juuri se 48 minuuttia siihen meni. Olin taas porukan viimeisenä valmis.

Alku meni samoin kuin eilen eli käynnissä pellolle ja siellä vähän alkuverkkaa ravissa. Eipä tamma vieläkään kovin rentona mennyt tai ollut sellainen olo että olisi ollut hanskassa. Laukkoja ei otettu etukäteen vaan lähdettiin ottamaan 400 metrin laukkavetoja. Ekalle kierrokselle tavoite oli päästä 400 m/min, toiselle kierrokselle 450 m/min. Pikkuluokissa rataesteillä tempo on kuulemma n. 250 m/min. Lähdettiin yksi kerrallaan lähtökarsinasta ja laukattiin reilu 400 m open kellottaessa. Ekalla kierroksella Poeesia olisi halunnut mennä vieläkin lujempaa mutta himmailin laukan semmoiseksi kivan reippaaksi maastolaukaksi. 48 sekuntia meni ja kuulemma n. 500 m/min. Eli turhan lujaa.

Toisella yrityksellä himmailin muka maltillisesti. Nyt mentiin 5 sekuntia liian hitaasti. Eli säätyy kyllä, mutta tuntuma siitä koska on sopivaa, puuttuu.

Tämän jälkeen hypättiin ensin eilisen ensimmäistä estettä, harmaata pientä tukkipinoa muutaman kerran. Sitten mäen päältä toista tukkia, pari muuta perään ja alashyppy. Sitten tehtiin muutaman hypyn tiukka kääntötehtävä vedellä ja sen jälkeen lähdettiin tutkimaan päivän rataa. 19 hyppyä luvassa, käveltiin reitti läpi. Yksi risueste sieltä vielä hypättiin kävelymatkan varrelta. Vaikka tamma muutamalle hypylle vähän empi niin olin valppaana patistamassa yli enkä epäröinyt itse yhtään.

Meidän ratahyppyvuoro oli kolmantena. Vähän jännitti odottaessa. Itse rata meni kivasti. Mitä nyt oli vähän vääriä laukkoja välissä. Kolmosena oli eilen kieltoja aiheuttanut laavu. Nyt olin itse menossa päättäväisesti ja päästiin helposti yli. Ylöshyppy ja tukki heti perään meni ihan hyvin. Hypyt alamäkeen tuntuivat jopa helpoilta. Sitten vähän eteen ja kaarteissa takaisin. Uusia esteitä ei ihmetelty vaan mentiin yli. Kaarteessa oli taas väärä laukka mutten saanut vaihdettua. Hauta, ei ongelmia. Pieni portti perään. Loppumatkasta tuli 4 estettä aika tiiviisti peräkkäin, hyvällä laukalla helposti yli ja vika oli alas. Vähän önähdin mutta pysyin yhä kyydissä. Vesiosuus meni ihan hyvin. Ekassa kaarteessa vähän hidasti mutta hypyt sujui. Raippa meinasi livetä ja osa keskittymisestä meni siihen. Mutta tamma oli menossa. 19 hyppyä, kunto kesti vaikka välillä huoletti. Ongelmitta maalissa. 4 minuuttia, 1,2 km.

Loppuun vähän raviverkkaa ja sitten open kanssa loppukommentit. Kysyin että millaisia kehitysehdotuksia olisi. Vastaus oli että kaikki lähtee peruspalikoista. Tahti, tempo ja suoruus. Kun ne ovat kunnossa niin ollaan jo aika pitkällä. Sitten ehdotti että siitä vaan hakemaan omaa kisatykkiä ulkomailta. Hah! Vähän puhetta oli että talvikaudellakin voisi säännöllisen epäsäännöllisesti käydä hyppimässä viikonloppuisin. Olin tottakai kiinnostunut.

Ongelmia:
alashyppy jännitti yhä kuskia
tamma epäröi vähän muutamalle esteelle

Parannusta:
ei kieltoja
kuski oli menossa
oli kivaa!

Tämän päivän kooste, rata videon lopussa.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Maastoesteillä Keravalla, päivä 1/2

Maanantaina alkoi tämän vuoden odotettu synttärilahjani: kenttäkurssi Keravalla. Sähelsin heti alkuun ja unohdin ajo-ohjeet matkasta. Yksi harhaan ajo ja 35 minuuttia ennen tuntia ei riittänyt ratsun kuntoonlaittoon. Tavaroita minulta oli useampia hukassa ja menipä vielä höslämoodi päälle, onneksi oli muutamia apukäsiä tarjolla. Taisi olla ensimmäinen kerta kun itse ruuvasin hokit paikalleen.

Tukki.

Ratsuni oli 11 v ruunikkotamma Poeesia. Kiva että tammatoiveeni meni läpi. Pihalla kavuttiin kyytiin ja mentiin käynnissä pellolle. Alkuun verkattiin itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Tamma oli vähän täpinöissään. Eteni kivasti muttei ollut kovin rentona. Vähän semmonen olo ettei ollut ihan hanskassa. Mutta neljästä kurssilaisesta kolmella oli uudet hevoset niin aika tasoissa oltiin. Tammastani ope sanoi että omanlaisensa ja saattaa tehdä hissihyppyjä jos ei etene.

Hauta.

Ensimmäinen hypätty este oli matala tukkipino. Meille tuli ohjeeksi tulla vähän hitaammin. Pääosin hypättiin tamman kanssa samaan aikaan. Pikkuhiljaa parani. Seuraavaksi käytiin näyttämässä pieni keltainen talo ja punainen laavu. Ei tamma niistä välittänyt. Talosta päästiin helposti yli mutta laavu jännitti vähän itseäni ja nappasin harjasta kiinni ennen hyppyä. Taisi jäädä ratsulle sen tarvitsema tuki antamatta ja meno tyssäsi esteen eteen. Otettiin siihen 3 kieltoa ennen kuin päästiin yli. Yhtään ei saanut ennakoida etukenotuksella ja tuntuman katoamisella jos mieli hypätä. Seuraavalla kierroksella tultiin näiden perään vielä pikkulaavu alamäkeen ja ensimmäinen pikkupino.

Kuolainrengas eri kuvakulmasta. Kielto laavulle.
Still-kuva GoProlta.
Ylöshyppy.
Ylhäällä.

Sitten otettiin myös hyppyjä kahden haudan yli (kuski kävi välillä korkealla kun aika nollavauhdista ponkaistiin yli), ylös- ja alashyppyjä (hui!), sekä lopuksi vähän vesirallattelua. Vesihypyt ei jännittäneet itseäni yhtään ja ne menikin kivasti. Parempaa tuntumaa olisi pitänyt muistaa pitää vedessä.  Loppua kohti meidän menoon löytyi varmuutta.



Hauta kuskin näkökulmasta.
Still-kuva GoProlta.
Alashypyn varjo. Tykkään tästä kuvasta kovasti.
Still-kuva GoProlta.

Alashyppyyn tulossa.
Alashyppy.

Hyppy ylös vedestä.
Still-kuva GoProlta.

Hyppykeli oli ihan mukava aurinkoinen +10°C. Poolo ja turvaliivi oli ihan hyvä. Vähän meinasi viluttaa roiskimisesta kastuneena lopuksi. Vielä en osannut hirveästi nauttia vaan olin lähinnä kauhuissani.

Hyppy ylös vedestä.

Ongelmia:
kiellot laavulle
kuskin jännitys alashypyissä

Parannusta:
pysyin kyydissä
meno parani loppua kohti

Ratsukon kuvista kiitos paikalla olleille. GoPro-kuvat omiani.

Videokooste illan menosta:

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kevätkauden päätösjamboreet

Koska halusin kovasti myös Uotilan kisoihin niin hilasin itseni yöjunalla etelään. Nyt ratsuvaihtoehtoja ei juuri ollut, joten pääsin vihdoin Lidalla myös haaveilemiini koulukisoihin. Tosin tarkoitus oli aloittaa C:stä eikä B:0:sta. Estekorkeus n. 85 cm. Kaikki luokat 1 - 5 palkittiin yhtenä, 21 kisaajaa. Mennessä satoi ja lämmintä oli niukasti +12°C, onneksi meidän suorituksien ajaksi sade taukosi.

Ratapiirros kaapattu fb-ryhmästä.

Radan kävin kävelemässä suoritusten välissä. Meinasi käydä käpy ja unohdin esteen numero 14. Onneksi kanssakisaajat sen vinkkasivat. Este 13 olisi ollut meille mökki.

©Lotta

Aikataulu oli noin vartin myöhässä kun lähdin laittamaan Lidaa kuntoon. Siksi en pitänyt kiirettä. Varustamisen aikana aikataulu mystisesti kirittiin umpeen ja kun olin ehtinyt kävellä maneesissa noin kierroksen pitkin ohjin, toivotettiin jo tervetulleeksi pihalle. Aitoihin ei saanut raippaa ottaa, joten tamma sai pikaherätyksen kentän kulmassa. Sitten mentiin aitoihin. Onneksi tuomarit olivat jalomielisiä ja antoivat minun verkata rauhassa. Kaikki muu meni ok mutta peruutukset eivät irronneet sitten millään. Kamalia juurtumisia. Yritin vaikka mitä vippaskonsteja, etu- ja takakenottaa muttei auttanut. Toki tuomareiden autoakin piti tuijottaa. Varsinkin jos vaikka ovi oli eri asennossa kuin edellisellä ohituksella. Mutta valtavat plussat siitä että jäätiin Lidan kanssa keskenämme kentälle eikä tamma sanonut siitä mitään!

©Lotta
©Lotta
Itse rata meni ihan ok. Paljon pientä viilattavaa. Voltit tuntuivat kaatuvan sisään, kolmikaarinen ei ollut ihan symmetrinen. Laukassa ei päästy niin hyvin kulmiin kuin olisin halunnut. Ekaan laukkaan tuli hieman ravia joukkoon. Mutta laukat nousi ja jopa peruutettiin. Eikä mitään omia pööpöilyjä vaan suht siisti suoritus. Kanssakisaajilta tuli kehuja ryhdikkyydestä.

©Lotta

Koulusuoritus:



Sitten estejalustimet ja toiselle puolelle. Turvaliivi päälle ja esteraippa mukaan. Jo omaa vuoroa odotellessa käytiin pitkin ohjin vähän kävelemässä pelottavan kulman ohi. Ei kovin paha tänään. Ravissa vähän temponmuutoksia, samoin laukassa. Aika lujaa meni omasta takaa. Verkkahyppyjä otettiin ykköselle ja neloselle. Keilattiin ainakin nelonen kertaalleen ihan kumoon. Ope huusi että lyhyempää laukkaa.

©Lotta
©Lotta
Itse rata meni aika odotetusti. Alku onneksi puhtaasti. Kolmonenkin yli. Nelonen tuli alas. Ristilaukka jäi kaarteessa korjaamatta vaikka yritin kunnes aika loppui kesken. Ehkä siksi otettiin myös 5a:n yläpuomi. Tätä en itse edes huomannut. Osa esteistä tykitettiin vähän kauempaa mutta enempää ei pudonnut. Ei mikään supersuoritus mutta 8 vp on kuitenkin meidän uusi ennätys. Esteetkin näytti jo isoilta. Kuulemma n. 85 - 90 cm. Olisin mieluusti hypännyt kakkosvaiheenkin. Tai toisen radan.

©Lotta

Esterata:


Kisojen jälkeen paljastettiin tulokset. Koulussa saatiin jopa 59,600 % (aika hyvin siihen nähden että olen mennyt Lidalla vain yhden tunnin koulua), neljänneksi. Numeroita 5,5 - 6,5 eli aika tasaista menoa. Esteillä nopea 8 vp riitti yllättäen 12. sijaan. Tuplanollia oli koko kisoissa vain yksi. Yhteistuloksissa siis seitsemäs (21 kisaajasta). Paljon paremmin kuin odotin. Ei saatu ruusukkeita mutta tuli ratsastustuntilahjakortti sekä kaikille karkkipussit ja tikkarit. Kivaa oli! Lisää vaan!


©Lotta