sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Takapuolituntuma hukassa

 Sunnuntaina kisatiimin treeneihin minulle jaettiin Ponne. Luulin ensin että tällä oli jotakin tekemistä sen kanssa kun perjantaina sanoin että voisin varmuuden vuoksi käydä jotkut estekisat Ponnellakin kenttäkvaalien takia. Tallilla kuulin että Flippe ontuu, saattoi siis johtua siitäkin.

Kelinä oli -10°C ja onneksi sangen tyyntä. Iltapäiväryhmä ja 5 ratsukkoa tunnilla.

Ponne löytyi tarhan takanurkasta. Riimua ei ollut ylätallin nimikkopaikalla, joten lähdin pyydystämään pelkän narun kanssa. Eihän sitä riimua sitten ollut päässäkään. Onneksi sain taas pyöräytettyä narusta korvikeriimun ja mukana ollut porkkana auttoi Ponnen pariin jumitukseen.

Kaikki hokit paikallaan ja pyörimättä. Varusteet löytyivät omilta paikoiltaan, tosin ohjat olivat irti. Ponne hyöri hoitaessa minkä ehti eikä riimua ollut edelleenkään. Onneksi meinasin vain vähän liiskaantua humman ja seinän väliin.

Selkään noustessa vyö oli liian löysällä (vaikka muka kiristin sen tiukalle) ja satula lähti kippaamaan kyljelle. Onneksi tämä oli nopeasti korjattu ja sain kuin sainkin vyötä kiristettyä maasta vielä sen verran että pääsin kyytiin asti.

Alkuverkassa ensimmäinen kommentti oli ettei niin lujaa. Olin vissiin yrittänyt herätellä Ponnea vähän eteen. Melko pian tuli ohjeistus minulle että samaa ajatusta kuin perjantaina. Niska ylös ja takaosa alle. Hevonen ja laukka lyhyiksi. Eikä edes alkuverkassa kuulu (tarvitse) ratsastaa pyöreälle niskalle. Hullua yrittää opetella tällaista kun tähän asti aina on painotettu pyöreää muotoa.

En taas vaatinut tarpeeksi lyhyttä laukkaa. Takapuolituntumani oli mennyt ihan hukkaan. Onneksi ope taas vähän auttoi. Enkä kyllä osannut sanoa koska on hyvä (hieno). Ohje oli nostaa laukka pysähdyksistä ja laukasta ottaa takaisin seis. Alassiirtymät olivat vähän kättä vasten vyörymisiä. Ope ihmetteli kun Ponne haki laukassa itsekseen pyöreälle niskalle.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ristikko pitkän sivun keskeltä. Linjalle seis ennen estettä ja samoin linjan loppuun esteen jälkeen. Pari kertaa. Yhä alassiirtymät olivat vähän vyöryviä. Pysähdykset suositeltiin tekemään mahdollisimman kauas esteestä linjalle.


Päivän ratapiirros wa-ryhmästä.


Sitten tultiin neljä ristikkoa ympyrällä. Vasen kierros. Koko ympyrä eli 5 hyppyä. Joka väliin sama askelmäärä. Ponne hyppäsi ekan hyvin mutta tokalle taisi unohtua antaa hyppykäsky ja hypyn sijaan tulikin vielä ihan tarpeeton miniaskel esteen eteen. Luulin että hyppäisi käskemättäkin. Loput välit menivät 8 askeleella.

Toisella kierroksella hypättiin kaikista empimättä ja joka väliin tuli nyt 8. Ensimmäinen oli hyvä, kaksi seuraavaa piti vähän sujua eteen ja viimeinen meinasi jäädä ahtaaksi. Ehkä tuli vähän tiukempi kaari?

Luulin että tämä oltaisiin tultu toiseenkin suuntaan mutta hypättiinkin kaksi ensimmäistä ja sitten käännettiin tiukasti okserille. Okserin jälkeen tiukka käännös viimeiselle ristikolle, joka hypättiin toiseen suuntaan. Ristikot sujuivat hyvin mutta kaarre okserille olikin todella tiukka. Ponne putosi raviin, hypättiin okseri ihan juuresta ja jättölinja jäi tyngäksi, jolloin viimeiselle ristikollekin tuli huono ja turhan tiukka tie. Sakkokierros paransi vähän mutta yhä okserin jälkeen oli liian vähän tilaa. Huomasin taas jääväni killumaan liikaa jalustimille. Toki pelkäsin vähän lipsumisiakin lumella. Saatiin vielä yksi sakkokierros pelkällä okserilla ja ristikolla. Nyt taas pykälää parempi. Omasta mielestäni ei vieläkään erityisen hyvä.

Ope nosti oksereita vähän ja tultiin vielä pelkät okserit lävistäjillä. Nyt sai sujua vähän paremmin mutta olin todella hukassa koska laukka on hyvä ja meinasin unohtaa korkean niskan. Ei liian lujaa, taisi ope kommentoida. Ponne ei imenyt esteelle vaan hidasti. Tököhyppy juuresta mutta yli. Toiselle ihan samanlainen. Sakkokierros tuli heti perään. Nyt sain ratsastettua paikan ensimmäiselle ja se tuli ihan ok, tosin yhä vähän läheltä. Toiselle ei ollut kunnon paikkaa ja ope lennätti meidät vähän kauempaa yli. En ollut ihan mukana mutta taisin taas ehtiä päästää ohjista sen verran etten nykäissyt suusta. Ilman open tsemppiä ei olisi tullut hyvää.

Lopuksi tultiin eka okseri vielä kertaalleen. Ei vieläkään hehkeää vaan tuntui että Ponne piti puristaa esteestä yli ja jos en sitä tee niin pysähtyy eteen. Yli kuitenkin mentiin. Tuntui vaan niin kummalliselta kun aiemmin Ponne on kiihdytellyt esteille ja nyt sen oma imu tuntui kadonneen kokonaan. Ope kommentoi että alkutunnin odotuttaminen saattoi vaikuttaa. Jotakin puhui myös siitä että ei näyttänyt siltä että kieltäisi muttei isompia oksereita yksinkään hyppää. Unohdin tuijotella esteiden koot, ope sanoi että 85 - 90 cm. Jotakin sellaista olisin arvellutkin.

Loppuraveissa Ponne oli Ponneksi yllättävän hyvin kuulolla eikä kiihdytellyt, hituroinut tai kiemuroinut omiin suuntiinsa. Jotakin plussaa!

Ei ollut kiire pois, joten kävelin kunnes seuraavat aloittivat. Olisin mieluusti jäänyt kävelemään pidempäänkin ja vaikka nakannut satulan pois.

Loppuhoidot olivat vähän hitaammat kun löytyi vain yksi kylmäsuoja. Yhtä en saanut pakastimesta irti vaikka kuinka yritin. Osa lojui likaisina käytävällä.

Tämä oli yhteensä kymmenes kertani Ponnella. Kaksi ensimmäistä olivat hiihtoratsastushommia ja kolmas heinäkuussa ensimmäinen vakituntini. Kuusi viimeistä taas näitä kisatiimin treenejä marras-joulukuussa, joista viimeisin (rataharkat) vähän reilu kuukausi sitten. Yllättävän äkkiä hukkasin tuntumani Ponneen.

Ongelmia:
humma piti hakea tarhan takanurkasta
riimu oli hukassa
hyöri hoitaessa
satula meinasi pyörähtää selkäännousussa
pudotettin jotakin
kaarteet okserille ja sen jälkeen
Ponne ei imenyt esteille
takapuolituntumani sopivasta laukasta oli hukassa
tunnin jälkeen vain yksi kylmäsuoja

Parannusta:
kaikesta yli
ympyrälle sangen tasaiset 8 askelta
noin ysikymppisestä okserista puhtaasti yli
loppuverkassa kivasti kuulolla

lauantai 30. tammikuuta 2021

Yhä hankalat vaihdot vasempaan

 Lauantaina jatkuivat hyppyhommat Äimiskällä. Nyt ratsukseni oli jaettu taas Senja. Pakkasta kymmenkunta. Tänäänkin Senjan maha murisi harjatessa.

Esteet olivat pientä hienosäätöä vaille valmiina. Martingaaliakin piti säätää pidemmäksi. Silti löystyi aina matkan varrella. Itse en ihan ymmärrä martingaalin virittämistä alimittaiseksi. Helpottaa kuulemma kouluratsastuksessa. Unohdin jo tarkan vastauksen.

Alkutunnista laskin mielestäni 6 ratsukkoa tunnilla mutta lopputunnista meitä oli vain 5. Ihan alkuun Senja kompastui pari kertaa etusella. Olikohan jopa käynnissä molemmat?

Tänään tuntui että open kommentit tulivat vähän jälkijunassa kun jo tein kommentoituja asioita. Näin taisi käydä ehkä kolmesti. Enkä tietenkään muista enää mitä ne olivat. Ratsasta painoa enemmän takaosalle, taisi olla yksi.

Aloitettiin taas menemällä askellajit läpi. Muuten ok mutta lävistäjämäisesti suoraan kohti ovea meneminen oli Senjalle nou nou. Uraa pitkin päästiin kyllä ohi. Omituinen hevonen!

Hypyt aloitettiin tänäänkin ravilähestymisellä puomeille ja ristikolle. Tällä kertaa toiseen suuntaan eli ovelta poispäin. Luulin että vasemman laukan saaminen olisi helppo juttu. Olin väärässä. Välillä taisi löytyä hypystä vasen laukka, välillä vaihtui ensimmäisestä askeleesta. Mutta nyt sain sullottua vasemmalla pohkeella hyvin uralle eikä oikonut omiaan sisälle.

Laukassa lähestyessä taisi toimia vielä huonommin eikä vaihtoja tullut. Oltiin molemmat vähän unessa. Liian pieni este varmaankin. Eikä heti esteeltä tiukka käännöskään aina auttanut vaan Senja veti myös väärää laukkaa. Lopulta piti ajatella tiukkaa käännöstä mutta jatkaa suoraan. Tuloksena oli liuta sakkokierroksia ja paljon vääriä laukkoja. Pudotettiinkin ainakin kerran. Kuski olisi kaivannut vähän enemmän hiillostamista jo valmistautuessa. Se olisi saattanut terästää menoa sopivasti.

Suorat linjat olivat aika helppo juttu. Oikeassa laukassa 4 laukkaa, innari ja 4 laukkaa. Pari kertaa neljällä, sitten kolmella. Ensin ristikoina, viimeinen nousi meille vikalle kierrokselle n. 85 tai 90 sentin pystyksi. Hyppy sujui helposti mutta alastulossa vähän retkahdin. Syytin mielessäni liian pitkiä jalustimia ja lyhensin niitä sen jälkeen yhdellä.

Vasemmassa laukassa tultiin kovasti samantyyppinen jumppalinja kuin aiemminkin viikolla. Tämäkin todella näppärästi joka kerta. Tosin unohdin jo kovasti ajatuksen satulaan palaamisesta ja unohduin linjan jälkeen kevyehköön istuntaan. Tämäkin saatiin lopuksi tulla korotettuna. En katsonut kovin tarkkaan mutta vähintään 80 taisi vika este olla. Hyppy sujuen eikä retkumisia mutta satulaan palaaminen tuntui jotenkin pomppuisalta. Taisin kuitenkin yrittää.

Loppuraveissa Senja oli taas kivan tasainen ja rento. Eikä yrittänyt nyhtää ohjia pidemmäksi! Sitä tekee monesti. Eikä kiihdytellytkään. Hölkättiin hetki, kävelin vähän ja sitten luovutin Senjan seuraavalle kuskille.

Ongelmia:
kompasteli alkuun käynnissä
tuijotti vähän ovea
oltiin molemmat vähän unessa
vasen laukka hypystä suoralla lävistäjälinjalla
ainakin yksi pudotus
kuskin istunta esteen alastulossa ja jälkeen
varpaillani oli vähän vilu

Parannusta:
isommat pystyt menivät helposti
suorien linjojen tehtävät olivat helppoja
ei nykinyt ohjia loppuverkassa

perjantai 29. tammikuuta 2021

Keula ylös ja takaset töihin

 Perjantaina Turkalla oli puomi-kavalettipäivä. Tunnille tuli 7 ratsukkoa ja minulle osui taas Valma. Humma ei tainnut tehdä tänään muuta ja löytyi pihatosta, tällä kertaa loimi päällä. Pakkasta oli noin 9 astetta.

Vaikka pihattoon mennessäni Valma näytti lähtevän karkuun niin antoi kuitenkin hyvin kiinni. Porkkanan pala oli taas lisämotivaationa. Tosin sai nauttia sen vasta kiinni ollessaan.

Tallista löytyi meille karsina eikä tarvinnut tänään hyöriä käytävällä. Valma rupesi kyllä imppaamaan innolla heti kun pääsi karsinaan.

Hoitaessa hankalin osuus oli vuohiskarvoihin jäätyneet lumipaakut. Piikkisualla yritin irroitella. Kuolaimia Valma ei olisi halunnut. Vaikka kuolaamisen piti loppua raspaukseen niin kuolainten laitossa vasen käteni näytti siltä kuin olisi käynyt kuolaavan koiran suussa.

Jalustimet unohtuivat taas, onneksi sain ne toimituksena pihalle. Selkäännousussa ei (tänäänkään) malttanut pysyä aloillaan.

Nyt saatiin alkuverkassa ravailla kenttää rauhassa ympäri. En muista tuliko kommentteja. Ravipuomit taidettiin ottaa mukaan jo ennen laukkoja. Molemmilla pitkillä sivuilla kolmen puomin yli. Alkuun Valma vähän katsoi, kiiruhti ja yritti mennä mutkalle. Kaula taipui omille teilleen ja humma meinasi luikahtaa muualle. Osuttiin kuitenkin puomeille. Tasaisuus parani ja lopulta suoruuskin.

Laukassa haettiin ensin niskaa ylös ja takasia alle. Tosin ihan ensin tuo tehtiin käynnissä. Siitä sitten nostoja laukkaan. Olikohan oikea kierros hyvä ja vasen vaati enemmän työstöä. Mutta ilman open täsmäohjeita en ihan tiennyt minkä verran mistäkin pitää vaatia. Valma kuitenkin nosti laukat innokkaasti. Sain sen jopa vähän kuumahtamaan ja välillä käynti meinasi edetä poikittain.

Suunnanvaihtojen yhteydessä annoin Valman venyttää pidemmällä ohjalla. Vaikutti nuupahtavan aika nopeasti ja työstettiin kuitenkin ihan hyvät pätkät kerrallaan.

Sitten tultiin laukalla kolmen puomin yli molemmilta sivuilta. Tämä vain vasemmassa laukassa. Ei saanut päästää ryntäämään ja kun tajusin mitä pitää tehdä niin tuli aika hyvä. Valma katsoi itse jalkansa sangen hyvin.

Oikeassa laukassa tultiin keskilinjalle, jossa oli kolme puomia, ristikko ja kolme puomia. Hetken päästä selvisi että tullaankin tätä molemmista suunnista. Päästin ensin ristikolla valahtamaan liian pitkäksi ja toin liian pienesti sisään. Parani kun sain juonesta kiinni. Myötälaukkojen miettimisen lopetin. Ristikolla olisi pitänyt saada vaihtokin. Niistä ei onneksi tullut sanomista.

Lopuksi tultiin vielä toiselta pitkältä sivulta minipysty kulmasta, koottua laukkaa, samat aiemmat 3 laukkapuomia ja kootulla laukalla seuraavan kulman minipysty. Nämäkin vasemmassa laukassa. Väleihin tuli hyvin 7 ja 6 askelta. Tosin Valma säätyi niin hyvin että esitettiin myös pitkiä ja ahtaita sekä 8 ja 5 askelta. Noin joka toinen kierros oli hyvä. Taas oli sellainen olo että jos ei toiminut niin vika löytyi pikemminkin satulan päältä ja siitä etten itse osannut sanoa koska laukka on hyvä. Saatiin kuitenkin ihan hyviäkin kierroksia.

Loppuraveissa Valma oli muuten kiva ja letkeä mutta rupesi luimimaan muille hevosille. Pelkäsin että tulee monoa jos tulevat kovin lähelle. Ei onneksi. Sama jatkui vielä tallin käytävällä (ei taas ollut tilaa muualla) ja kiukkusi naapurille.

Esteiden purkuni jäi hepattomaan aikaan. Valma jäi taas villaloimen alle kuivumaan. Villaloimi löytyi ylätallin kuivaushuoneen lattialta. Onneksi tunnistan sen jo ulkomuodosta (punamustaruudullinen).

Valma vastasi apuihin kivasti ja hyppäsi mukisematta. Silti tämä tunti oli jotenkin valju. En oikein tiedä mitä odotin. Ei tullut suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Yllättävää.

Ongelmia:
lumipaakkuja vuohiskarvoissa
ei halunnut kuolaimia + kuolasi yhä
unohdin taas jalkkarit
ei pysynyt selkäännousussa aloillaan
alkuun yritti luikertaa ja olla mutkalla puomeilla
kuumahti vähän siirtymistä
säätyi väleihin liian herkästi
loppuraveissa luimi muille

Parannusta:
vessassa oli pitkästä aikaa käsipaperia
Valma antoi hyvin kiinni pihatosta
huomattavasti suorempaa ja tasaisempaa kuin viimeksi
laukka säätyi todella hyvin

torstai 28. tammikuuta 2021

Taas uusi yllätysratsu esteille

 Torstaina oli taas estetunti Äimiskällä. Olin ihan varma että saan Helenan, Senjan tai Laiban. Pieleen meni ja tuli taas uusi jokeriratsu: Efe. Tämänkin testaamisesta olen haaveillut jo pitkään. On näyttänyt muilla kivalta. 8-vuotiaaksi kääntynyt Flooran jälkeläinen. Sukupostin mukaan puoliksi täykkäri, mutta sitä en olisi kyllä arvannut.

Pakkasta oli noin 8 astetta ja ratsuni oli jo edellisellä tunnilla hyppäämässä. Yleensä on näyttänyt kiiturilta mutta nyt näytti paljon rauhallisemmalta.

Kun pääsin selkään niin jo käynnissä piti muistutella että jalasta mennään eteen. Ravi ja laukka olivat kunnon ponitikkausta. Oikea laukka vaihtui lennosta pari kertaa itsestään suoralla vasemmaksi. En ihan keksinyt miten saan sen estettyä.

Nyt tehtävät eivät olleet ihan samat kuin tiistaina. Aloitettiin kuitenkin kovasti samantyyppisellä ravipuomilävistäjätehtävällä ristikolle. Laukka piti saada hypystä oikeaksi. Ohje oli tulla tehtävälle mieluummin liian lujaa kuin hitaasti. Huomasin myös että Efe pukittaa komentamisesta. Tämän kanssa ei tuntunut siltä että sinkoaa minut matkasta. Yritin silti pyytää vähän kiltimmin. Omasta mielestäni ei jääty liian hitaiksi.

Välillä myötälaukka löytyi jo hypystä, välillä vaihtoi seuraavassa askeleessa. Olikohan kertaalleen kun piti kääntää esteen jälkeen tiukemmin oikeaan. Ristikko nousi matkalla olikohan pystyksi vai okseriksi. Yli päästiin kuitenkin.

Seuraavaksi tultiin vasemmassa kierroksessa linja. Pidemmät välit taisivat olla 14 metriä, välissä innari. Näin ratapiirroksen mutta unohdin jo lukemat. Ensin 4 laukkaa, innari ja 4 laukkaa. Meillä oli vähän epätasaista hortoilua. Ei tuntunut siltä että Efe hyppää mutta hyppäsi se. Hankalaa oli jatkaa viimeisen jälkeen suoraan kun humma lähti kaatuilemaan ihan omiaan sisälle. Kummasti refleksini oli pidättää ohjilla eikä suinkaan käyttää sitä sisäjalkaa.

Tultiin tätä myös kolmella laukalla. Vähän epäilin että mitenköhän venytään väleihin. Efe hyppäsi kyllä myös kauempaa. Ensin ristikkokorkeuksilla, sitten pystyinä. Kertaalleen hyydyttiin väliin ja molempiin väleihin tuli ylimääräinen askel. Viimeiselle pohdin että meneeköhän kolmella mutten lähtenyt kuitenkaan ennakoimaan liikaa. Neljäs tuli ja kolautin vasemman käteni sukeltaessa harjaan. Ope kommentoi jotakin hyvästä selässä pysymisestä. Pysyin kuitenkin sekä satulassa että jalustimilla. Rannetta jomotti vähän tuon jälkeen, loppuillasta enemmän kämmentä peukalon alta.

Päästiin kuitenkin myös kolmella ja sujuvuus parani toistoilla. Laukat vaihtuivat matkalla mutta välillä tultiin myötälaukalla alas. Silti holtittoman menon olo pysyi.

Viimeisenä oli oikean laukan jumppa. Puomi, kavaletti, puomi, okseri ja puomi innareina. Alkuun toki tämäkin ristikkona. Välit olivat piirustuksen mukaan vähän vajaa 3 metriä. Tämä tuntui huomattavasti helpommalta kuin edellinen tehtävä. Efe loikki esteet tasaisesti. Vähän valuttiin seinälle ja ope käski käyttää vasenta jalkaa. Jotenkin tuntui etten tajunnut mitä kaikkea muuta olisi pitänyt tehdä.

Jalkkarit tuntuivat vähän pitkähköiltä kun este nousi. Empimättä mentiin kuitenkin yli. Oma luotto Efen hyppäämiseen ei ollut vieläkään ihan kunnossa, joten välillä nappasin harjasta okserilla kiinni. Välillä vain yritin ja haroin tyhjää. Lopulta ope käski jatkaa laukassa ympäri. Tultiinkohan kolmesti putkeen ja välissä este nousi. Yli mentiin yhä. Lopulta myös tajusin ratsastaa enemmän oikeaan laitaan ja päästiin vähän keskempää yli. Esteen jälkeen humma oli viettämässä väärässä laukassa poikittain uralle. Mutta suht linjalla pysyttiin.

Viimeisellä kierroksella okserin takapuomi oli jo lähempänä metriä. Ehkä 90 tai 95? Yli mentiin. Jollakin kierroksella taisi kopista muttei ehkä pudotettu tänään mitään.

Loppuraveissa sain Efen yllättävän rennoksi ja laskemaan päätä sekä kaulaa. Ensin vähän, sitten sään tasalle ja lopuksi sen allekin.

Ope sanoi että Efe on todella herkkä ja elämä sen kanssa helpottuu kun tulee paremmin tutuiksi puolin ja toisin. Hidastelu on kuulemma humman käpertymistä.

Sanoisin Efestäkin (kuten Iirosta) että helpommalta ja kivemmalta se on näyttänyt sivusta kuin miltä selästä tuntui. Ei missään tapauksessa ikävä muttei ehkä ihan omaa tyyppiäni. Kierosti menisin Efellä ehkä mieluummin koulua. Hoitaessa oli kiltisti. Mitä nyt ei halunnut poistua karsinastaan pesupaikalle.

Olin taas jälkihoidoissa sukkela ja niukasti ennen kymppiä kotona.

Ongelmia:
vähän hidas jalalle
ravi ja laukka olivat ponitikkausta
vaihteli laukkoja itsekseen
tuntui aika holtittomalta
miniaskeleella iskin vasemman käteni humman harjaan
en tainnut tajuta mitä ope meiltä halusi
valuttiin vähän vasempaan reunaan

Parannusta:
alkutunnista yllättävän hyvin myötälaukat tehtäviltä
kaikista esteistä yli
ei ehkä pudotettu mitään
laukkaa sai lopulta vähän säädettyä
sileällä oli yllättävän rento

Teija ja Marita videoivat hyppyjämme:

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Ohjat kädessä ponnistukseen asti

 Keskiviikkona oli noin -8°C tallireissun ajan. Estevalkkaan tuli taas Senja ja meitä oli tänään 3 ratsukkoa. Senja oli hommissa jo aiemmalla tunnilla ja lähes valmiina minulle estesatuloineen. Toki meinasin unohtaa viime viikolla ohjeistetut jännesuojat. Ne siis vaihdettiin ja viritettiin martingaali paikoilleen. Nyt hyppäsin jo isossa maneesissa kyytiin vaikkei ollut täyttä varmuutta miten Senja kulkee yksin ratsain klinikan halliin. Ei onneksi ollut mitään ongelmia.

Alkutunnin säätelin jalustimia eestaas. Ensin katsoin reiät väärin ja ihmettelin kun jalkkarit tuntuivat niin pitkiltä. Sitten lyhensin kahdella reiällä ja menivätkin muka liian lyhyiksi. Pidensin yhdellä takaisin ja sitten oli hyvä. Ovat kyllä pidentyneet syksystä.

Alkuun mentiin taas askellajit normaalisti itseksemme läpi. Senja taisi olla hieman vyöryvä jo tässä. Mutta tänään en antanut vyöryä vaan otin käyntiin jos pidätteet eivät menneet läpi. Välillä peruutinkin.

Ensin tultiin seinässä kiinni ollutta ristikkoa. Kaksi apupuomia edessä. Huolellisesti kulmaan esteen jälkeen. Vielä vähän rennommin ja lopulta sujuvampaa laukkaa. Myös okserina onnistui ihan hyvin.

Seuraavaksi tultiin sarja lävistäjältä. Taidettiin hypätä se molemmista suunnista. Ei mitään ihmeellisempää siinäkään. Myötälaukat yllättävän helposti. Senja oli jossakin vaiheessa alkutunnin hypyistä taas vähän etupainoisena. Venytti turpaa hypyissä eteen alas paljon tavallista enemmän. Jotenkin en tänään ollut niin luottavaisin mielin että menee kaikesta yli. Ei kuitenkaan tuijotellut tai ollut jännittynyt.

Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä tultiin neljän laukan kaareva linja. Tässä hallissa tilaa ei ollut hirveästi kummassakaan päässä. Sujuen, myötälaukka ensimmäiseltä esteeltä. Taidettiin mekin tulla tämä jokunen kerta ennen kuin oli hyvä.

Tämän päivän rata oli paljon viimeviikkoista helpompi muistaa. Ykkösenä okseri seinän vierestä pitkällä lähestymisellä, kakkosena sarja lävistäjältä. Kolmosesta vitoseen oli tippa eli äskeinen neljän laukan kaareva linja ja vitosena kolmonen paluusuuntaan. Kutonen oli sarja toiseen suuntaan. Seiskalta kasille viiden laukan kaareva linja ykkösokserilta pystylle. Molemmat olivat aika lähellä päätyseiniä. Kuuden laukan linjaa tähän halliin ei varmaan enää mahtuisi.

Ensimmäisen kierroksen korkeutena oli ehkä 75 cm. Silmistäni vuosi vesi ja tuli liuta etupainoisia hyppyjä. Ei kuitenkaan taidettu pudottaa mitään. Osa ponnistuspaikoista oli vähän hassuja mutta päästiin maaliin.

Kuulemma päästin välillä ohjat löysäksi ennen hyppyä ja Senja valahti niissä tilanteissa etupainoiseksi. Näin taisi käydä kun laukka oli vähän hidasta ja oltiin ehkä jäämässä vähän kauas. Käsky oli tulla heti perään uudestaan kakkosesta neloseen. Nyt ratsastin jalasta paremmin eteen ja sain pidettyä tuntuman ponnistuksiin. Paljon parempi.

Toiselle kierrokselle esteitä nostettiin kaikille. Okseri jäi ennalleen vähän pienemmäksi, muuten korkeimmat olivat ehkä 90 tai 85. Yhä silmistäni valui vesi mutta nyt sain ratsastettua Senjan paremmin jalasta eteen, jolloin ohjalla tukeminen onnistui paremmin eikä tullut enää etupainoisia hyppyjä. Jes! Kuskille tuli yhä noottia että heti esteen jälkeen pitäisi olla nopeammin toimimassa eikä killua askeleen verran kevyessä istunnassa. Huomasin sen kyllä itsekin.

Luulin jo että siihen riitti mutta kaikki tulivatkin vielä viimeisen kaarevan linjan uudestaan. Ensimmäinen kertamme oli mielestäni ihan ok mutta pitikin tulla vielä uudestaan. Ei lähtenytkään paranemaan vaan esitettiin kaikenlaista söhellystä laidasta laitaan. Lentäen ahdas 5. Ihan juuresta ja ilman kunnon päätöstä kuuteen. Tultiin ihan juureen pystylle mutta niin vaan Senja keräsi jalkansa siitä yli. Kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä. Lopulta tuli sujuvahko 5 ja kuski muisti heti pystyn jälkeen jatkaa ratsastusta.

Loppuravit olivat aika pikaiset. Asiallista menoa.

Sitten purettiin esteet ja paluumatkalla puikahdettiin vielä lanauskoneen edestä isoon halliin hakemaan loput vaatteeni. Tässä ei monta sekuntia mennyt eikä Senja onneksi järkyttynyt pahasti.

Yritin hoitaa jälkihoidon mahdollisimman ripeästi ja onnistuin olemaan ennen kymmentä kotona.

Ongelmia:
etupainoisia hyppyjä alkuun
kuski heitti ohjat pois ennen hyppyjä
kuskin pitäisi olla esteen jälkeen nopeammin takaisin satulassa
viimeinen kaareva linja tultiin monella tapaa huonosti

Parannusta:
päästiin keskenämme ratsain ongelmitta klinikan halliin
ei kieltoja
ei ehkä pudotuksiakaan
myötälaukat löytyivät aika hyvin hypyistä
ei tuijotteluja
Senja ei ollut jännittynyt
osasin korjata menoamme, ainakin osittain

***

Vinkki kylmäsuojien käyttöön: Vältä viimeiseen asti niiden joutumista kosketuksiin lattian tai kuivikkeiden kanssa! En itse laske niitä lattialle odottamaankaan vaan pidän joko harjakorissa, jalkojeni välissä tai tilanteen mukaan lasken hetkeksi vaikka ruokakuppiin. Itse kiinnitän ne pyöräyttämällä ne ensin jalan ympäri ja toisella kädellä tukien laitan ensin toiseksi ylimmän tarran kiinni, seuraavaksi toiseksi alimman. Eli keskimmäiset tarrat ensin. Purkaessa pidän toisella kädellä kiinni, avaan tarrat, pidän toisella kädellä tarrojen päistä ja nostan toisella kädellä yläreunan keskeltä suoraan ylös. Näin purut eivät tartu mukaan eikä suojaa välttämättä tarvitse harjata ollenkaan. Tarrat pysyvät parempina ja suojat voi heti rullata takaisin pakastimeen seuraavaa käyttäjää varten.

tiistai 26. tammikuuta 2021

Vähän vaikeampaa esteillä

 Tiistaina oli luvassa taas esteitä. Haaveilin salaa Helenasta ja se myös tuli! Tunnin jälkeen ope naureskeli että viime aikoina on ollut hyvä kyky jakaa salaisia toiveratsuja.

Helena oli mennyt aiemmin yhden tunnin alle ja löytyi Eemelin karsinasta. Hoitaessa oli kiltisti mutta suupielen tutkimisesta ei pitänyt vaan lähti karkuun. Ei pakolla sitten. Helena oli ihanan nopeasti harjattu ja varustettu kun ei ole kuin etusuojat ja martingaali eikä mitään kummallisuuksia varusteissa tai varustamisessa. Laitoin toki rauhassa.

Ehdittiin taluttaa hetki pihalla ennen kuin päästiin maneesiin. Päivällä kävi hieman plussan puolella mutta nyt oli taas nelisen astetta pakkasella.

Lävistäjälle tuli okseri, jonka eteen ja taakse tulivat maapuomit. Kentän puolen sivulle tuli sarja ja neljän laukan päähän vielä pysty. Katsomoa lähinnä ollut este oli okseri.

Tänään Hellulle ei viritelty mitään piuhoja tai muitakaan apuvermeitä. Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi. En ehtinyt saada ravia niin hyväksi ja rennoksi kuin olisin halunnut mutta laukka oli tasaisempi. Ei ehditty laukata kuin oikeaan kierrokseen. Helenan kanssa varsinkin ravissa (ainakin minulla) on haasteena pää ylhäällä selättömänä liikkuminen. Siihen nähden hummalla on (omaan silmääni) ihan asialliset selkälihakset eikä lapakuoppia.

Hommat aloitettiin ravilähestymisellä lävistäjän ristikolle. Rauhallinen ravi meinasi olla hukassa ja humma viipotteli menemään. Ei onneksi ihan jarruttomasti tai tolkuttoman lujaa menty, mutta intoa oli vähän liikaa. Onneksi mentiin myös suoraviivaisesti esteelle ja siitä yli. Kehuja saatiin hyvästä jättölinjasta. Sanktioita vääristä laukoista. Jatkettiin ravilähestymisillä kunnes hypystä löytyi oikea laukka. Ohje oli kääntää heti esteen jälkeen oikealle. Kummasti teki mieli taas hidastaa vauhtia mutta pelkkä kääntäminen oli hellävaraisempi tapa löytää myötälaukka. Luulin Hellun tasapainoa huonoksi mutta voltin verran onnistui ihan näppärästi väärässäkin laukassa.

Lopulta saatiin tulla laukassakin. Laukkaa pystyi säätelemään valmistautuessa huomattavasti ravia paremmin. Yhä vähän tuuripeliä että mikä laukka oli esteen jälkeen. Onneksi välillä myös myötäinen. Ristikko nousi matkan varrella okseriksi ja ensimmäinen okserihyppy oli aikamoinen jättiloikka. Siinä yllättyivät kaikki! Kymmenen vuotta sitten olisin varmasti jäänyt kyydistä mutta nyt en menettänyt jalustimiakaan. Kehitystä.

Sitten suunnan vaihto ja oikeassa kierroksessa suoralle linjalle. Ensin ristikkokorkeudella. Sarjaväli oli lyhyehkö ja pidemmän välin metrimäärää en kuullut. Arvelin että ahdasta tulee. Sarja meni kuitenkin joka kerta siististi ja pidempäänkin väliin tuli joka kerta toivottu 4. Välillä vähän rennommin, välillä piti pidättää aika innokkaasti. Välillä laukka vaihtui vääräksi mutta päästiin myös myötälaukassa alas eikä lyhyt jättölinjakaan mennyt pahasti oikoiluksi.

Esteet nousivat pystyiksi eikä yllättäen vieläkään ollut superahdasta. Puomitkin pysyivät paikoillaan. Korkeutta oli ainakin 70 cm.

Lopulta tultiin vielä vasemmassa kierroksessa sama. Ensin ristikkotasolla. Sarjaväli ei ollut yhtään ahdas. Meille taisi riittää kerta ja Helenan voimia ruvettiin säästelemään. Laukasta huomasi että kiireisyys katosi ja nyt piti ruveta ratsastamaan jo eteen jotta venyttiin väleihin. Sitten pikkupystyinä kerta. Menin laskuissa sekaisin tuliko nostokierroksia useampia. Vähän yllätyin että meille nostettiin vielä. Okseri näytti jo isohkolta ja pelkäsin että Helena uuvahtaa. Meni vähän tuuppaamiseksi mutta puhtaasti yli! Väärässä laukassa alas ja toinen kierros putkeen. Olisin voinut itse lopettaa tuohon. Kuskin tuuppailu taisi pahentua eikä ollut ihan luottoa että Helena loikkii esteistä yli. Mutta Helena meni suoraan ja empimättä. Tosin nyt kopisi puomit molemmista pystyistä mukaan mutta okserilla nosti jalkansa open mukaan hienosti yli. Nyt pysyi myötälaukkakin. Kuski luultavasti taas ylimukautui hyppyyn. Mutta vautsi!

Kun yritin tiirata okserin korkeutta niin sitä jo nostettiin viimeiselle. Sanoisin että ainakin 85. Tunnin jälkeen ope arveli ysikymppiseksi. Huh heijaa! Sekä sujuvasta ylittämisestä että erittäin minimaalisesta pudottelusta olin kyllä tyytyväinen. Mutta alkutunnin ravikiihdyttely sekä runsaat väärät laukat paljastivat ettei Helenakaan todellakaan ole mikään matkusteltava.

Loppuravit käytiin hölkkäämässä tyhjenneessä yksäripäädyssä. Nyt humma rupesi olemaan kivasti rennompi. Oviaukon kohdalla jännittyi mutta ihanasti yritti vain vähän kääntää päätä eikä jähmettynyt koko kropastaan (kuten vaikka Senja). Ei ollut yhtään sellainen olo että saattaa singahtaa omille teilleen. Eikä singahtanutkaan.

Kerättiin esteet pois ja taluttelin vielä hetken. Puomiluukun sulkeminen ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan vaan oli sellaista sullomista että seuraava avaaminen on parasta tehdä varoen.

Loppuhoidoissa olin sukkela. Helena käyttäytyi ihanan rauhallisesti. Vähän rupesi lopulta nostelemaan etusiaan kun jäi mielestään liian pitkäksi aikaa yksin pesupaikalle.

En ihan ymmärrä mikä Helenassa minuun vetoaa. Se on jotenkin niin symppis. Olisi kiva mennä sillä vähän enemmänkin.

Ongelmia:
ravilähestymisissä kiihdytteli
myötälaukat hypyistä
yksi jättihyppy
alkutunnista oli hankala mahtua väleihin
lopuksi välit meinasivat jäädä pitkiksi
viimeisellä kierroksella kaksi puomia alas

Parannusta:
kuski pysyi jättiloikassa hyvin kyydissä
löytyi myös myötälaukkoja
laukkavauhtia sai säädeltyä
meni ihanan suoraviivaisesti ja hyppäsi kysymättä
alkutunti ilman pudotuksia!
90 cm okseri puhtaasti yli (kahdesti)
loppuverkassa rentoa ravia

maanantai 25. tammikuuta 2021

Ympyrällä ja volteilla apujen väliin

 Maanantaina menin taas jo iltapäivän pienryhmäkoulutunnille. 6 ratsukkoa ja minulle oli jaettu Senja. Nyt humma löytyi listan mukaisesta tarhasta tien vierestä. Pakkasta oli viitisen astetta.

Itsenäinen alkuverkka pyörittiin oikeaan kierrokseen. Ravissa en antanut juosta alta. Taivuttelin ja muistelin lapojen hallintaakin. Käyntipätkillä yritin venytellä jalkojani auki mutta silti alkutunti oli vähän etukenottelua.

Ohjatusti jäätiin vasempaan kierrokseen kahdelle ympyrälle. Me Senjan kanssa kauemmalle eli keskemmäs maneesia. Ensin käynnissä hevonen ulkotuen ja sisäpohkeen väliin. Ajatuksena ulkolapaa sisään ja sisätakajalkaa alle. Jotenkin noin. Aloitin taas turhan hellästi. Kummasti alkuun tuli muutama kompastuminen vaikka yritin juuri ratsastaa keulaa kevyeksi.

Tehtiin ympyrän sisään kaksi volttia, alkuun hevonen piti pitää suorana. Kääntää omaa yläkroppaa voltin suuntaan. Käyttää sisäpohjetta. Sitten sama ravissa. Ympyrällä keventäen, voltit harjoitusravissa. Eikä saanut hidastua volteille. Alkuun sain itseni kiinni hidastamasta. Senja yritti välillä juosta alta. En muista ruvettiinko jo ravivolteilla myöhemmin myös taivuttamaan sisään. Sama tehtiin myös laukassa voltteineen. Laukassa ainakin lopuksi taivutettiin volteilla sisään.

Välikäyntien jälkeen tehtiin oikeaan kierrokseen koko sama homma. Oikea oli vähän kankeampi ja löysin itseni liian monesti vetämästä sisäohjasta. Ope käski höllätä ja siitähän pystyi myötäämään. Volttitaivutusten myötä parani. Laukat olivat raveja paremmat mutteivät huonoja ravitkaan. Humman käyttäminen ravissa enemmän poikittaen helpotti jatkoa. Lopulta kun muistin rentoutuakin niin Senja rupesi pörisemään laukassa kuin huokaillen.

Taidettiin ravata vielä hetki molempiin suuntiin. Sitten tunti olikin yhtäkkiä ohi. Odotin että oltaisiin ruvettu tekemään jotakin. Meni aivan vilauksessa.

Senja jatkoi vasta viimeiselle tunnille, joten hoidin sen huolella pois.

Ongelmia:
ihan alkuun kompasteli ympyrällä
välillä löysin itseni vetämästä
kolmellakin ratsukolla oli välillä ahdasta voltin ja ympyrän yhtymäkohdissa

Parannusta:
en nähnyt Senjan kieltä koko tunnin aikana
suht tasaista menoa

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Esteille osumista harkkakisoissa

 Sunnuntaina Turkalla oli harjoituskisat. Tarkoitus oli pitää nämä seurakisoina mutta korona kielsi. Toki sääntöjäkin yhä tulkittiin aika laveasti ja olin taas Flipen keskimmäinen kuski. Luvassa tänäänkin 90 cm. Tänään parhaille oli tarjolla ruusukkeitakin.

Ratapiirros ja kasausohjeet tulivat wa-ryhmässä edellisenä iltana. Samoin lähtölistat. 90 ja metri yhdistettiin samaksi luokaksi ja arvosteluna oli vaikeutuva A.2.0, ensimmäinen kerta itselleni tuota arvostelua. Jokaisesta puhtaasti hypätystä esteestä saa siis sen järjestysluvun verran pisteitä. Viimeiselle esteelle on myös vaihtoehtoinen jokerieste (kapea este tällä kertaa) ja siitä saa tuplapisteet. Eli isoimmalla pistemäärällä ja nopeimmalla ajalla voittaa.

Tallilla aamuni alkoi esteradan viimeistelyllä. Nyt linjat mitattiin ihan mitalla mutta silti ope sääti niitä myöhemmin. 21 metrin linjaa lyhensi ja 17 metrin linjasta lähti yksi laukka-askel pois. Esteet oli liputettu vähän miten sattuu mutta eipä tuo haitannut. Huomasin vasta juuri ennen omaa vuoroani.

Rataan tutustumista ei tänään ollut ja tajusin sen vasta kisojen jälkeen. En kävellyt rataa missään vaiheessa läpi. Ihmettelin vain kun en meinannut muistaa kuin kutoseen asti. Pikkuluokissa oli siihen asti sama alku.

Toppavaatteista huolimatta ensimmäistä luokkaa kellottaessa tuli vilu. Pakkasta oli ehkä viitisen astetta. Mieluummin silti pakkanen kuin uhattu nollakeli. Silti tuli vähän tilsoja.

Meidän (yhdistetyssä) luokassamme oli lopulta kai 8 ratsukkoa. Me Flipen kanssa aloitettiin.

Humma oli ehditty purkaa 70 cm jäljiltä, onneksi huomasin ajoissa. Sangen nopeasti varusteet saatiin takaisin niskaan. 80 cm oli jo alkanut kun poistuttiin tallista ja mietin että olen aika hyvään aikaan verkkaamassa.

Käveltiin yläkentällä hetki ja sitten ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin kun oli niin väljää. Taivuttelin varsinkin oikealle. Nyt unohdin keskittyä rentouteen ja mentiin vähän isommalla paineella kuin aiemmin. Koska edellisen ratamme jälkeen ei ehtinyt olla treenejä niin päätin kokeilla verkassa vähän hankalampia lähestymisiä ristikolle. Yli mentiin silti. Paitsi yhden kerran kun toinen kuski oli kuulemma varannut esteen enkä ollut kuullut mitään ja olin kiilaamassa eteen. Flippe juoksi oikealta ohi kun herpaannuin enkä tiennyt minne mennä.

Pysty pienempänä ja ysikympissä sekä lopulta yksi hyppy okserille menivät hyvin. Sitten tulin kärsimättömäksi ja lähdin jo alas. Totesin että hyvä mennä opettelemaan rataa. Onneksi Flipen viimeinen kuski sen minulle pari kertaa päivän aikana selitti.


Ratapiirros wa-ryhmästä.

Lähes joka esteessä oli täytteitä, mutten ollut niistä huolissani vaan siitä, saanko Flipen ohjattua tolppien väliin. Jokeriesteenä oli kapea enkä meinannut lähteä riskeeraamaan sen kanssa. Enkä viitsinyt tehdä kovin supertiukkoja lähestymisiä samasta syystä.

Odotellessa oltiin käynnissä ja tankkasin rataa mieleeni. Enkä edes muista että tervehdinkö tuomaria. Lähtömerkin jälkeen kiersin uralle ykkösesteen taakse ja otettiin lähes koko kentän verran laukkaa pohjille. Huusin taas matkalla opelle että onko laukka hyvä. Ei kuulemma yhtään lujempaa.

Ykkönen ylittyi hyvin. Tosin laukka vaihtui vääräksi. Pudotin rauhassa raville ja ohjasin oikoreitille. Kakkosesta yli vaikka taidettiin tulla hitusen vinosti. Ennen kolmostakin tein pienemmän reitin mutta laukka meni vähän töpöksi. Osuttiin kuitenkin kolmoselle. Sen verran pienessä laukassa että suunnitelma b käyttöön ja 6 askelta väliin ennen nelosta. Siihenkin piti ratsastaa vähän eteen.


Iloisesti ykkösestä yli.
©Iida Ruonala


Huolellinen kaarre vitoselle. Vaan puolipidäte taisi unohtua tyystin ja hypättiin vitosesta läpi. Sujuva 3 askelta kuitenkin linjalle. Kutosen jälkeen kiersin suosiolla reunoja myöten loppuradan. Seiskalle yllättävän asiallinen reitti ja puhtaasti yli. Myötälaukka, eli vaihtui hypyssä. Oikein asiallinen kaarre kasille ja hyvällä hypyllä yli. Taas löytyi myötälaukka jo hypystä. Tässä vaiheessa kuski meinasi ruveta jo ilakoimaan että tämähän sujuu.


Seiska oli kakkonen toiseen suuntaan.
©Iida Ruonala


Matkalla ysille ope kommentoi että tarkkana. En ihan tiedä että miksi. Vesimaton yli eli ysille tuli myös oikein hyvä hyppy. Tein maltilla hyvän tien uraa pitkin ja myös viimeinen trippeli ylittyi oikein siististi. Maalilinjan paikan unohdin katsoa, joten jatkoin varmuuden vuoksi suoraan kohti kulmaa.


Viimeisenä hypättiin trippeli.
©Iida Ruonala

Missiona oli osua esteille, joten siinä onnistuttiin loistavasti. En jaksanut harmitella pudotusta vaan olin hyvin tyytyväinen sujuvaan rataan. Sitten vaan treeniä alle, jotta tietää minkä verran voi lähteä riskeeraamaan lyhyemmillä lähestymisillä (tai kapeammilla esteillä). Ope kommentoi että tänään ei olisi kannattanutkaan tehdä lyhyempiä teitä.

Meni huimasti paremmin kuin viimeksi ja tänään oli lisäksi hauskaa. En tiedä ratsastaneeni tänään eri tavalla. Flippe eri yrittänytkään ohitella. Toki radallakin painetta oli enemmän kuin viimeksi.


Tyytyväiset radan jälkeen.
©Iida Ruonala

Paljon en kävellyt radan jälkeen vaan hipsittiin portista ulos ja luovutin Flipen seuraavalle kuskille. Sitten tajusin itse käydä vetäisemässä toppavaatteet heti takaisin päälle.

Kävin kurkkimassa tuloksia ja neljän ratsukon jälkeen oltiin niukasti hitaimpia. Ei siis pelkoa sijoituksista. Nollia tuli useampi ja jokeriestekin ylittyi puhtaasti. Oltiin lopulta n. 7./8. Kolme taidettiin palkita.

Satu videoi ratamme:

lauantai 23. tammikuuta 2021

Myötälaukat kavalettitehtävillä!

 Lauantaiaamuna Äimiskällä oli taas kavalettitunti. Tällä kertaa sain vihdoin Senjan alleni. Nyt tajusin heti ratapiirroksesta että samaa luvassa kuin tiistaina ja torstaina.

Päivän erikoisuus Senjassa oli että harjatessa sen vatsa murisi selvästi. En muista tällaiseen aiemmin törmänneeni. Käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti. Ope sanoi että seurataan asiaa. Ruokintaa on kuulemma muutettu selän valkuaispattien takia.

Alkuverkassa taivuttelin tänään ihan tosissani. Senjan kieli pilkotti pienesti vain välikäynneissä. Tai muuten en ehtinyt sitä huomata. Tein vähän temponmuutoksia ja mietin rentoja käsiä. Taisin välillä muistaa ohjalle kevyeksi ratsastamisenkin. Laukassa tein jokusen loivan kiemuran ja Senja piti myötälaukan hyvin. Melko alkutunnista ihmettelin itsekseni että Senja on paljon enemmän ratsastettava kuin alkuviikon pitkät puikulat.

Unohdin tehdä oviohitukset rauhassa mutta tänään ei ollut tuijottelupäivä. Tunnilla oli 5 ratsukkoa vaikka pitkään kuvittelin että meitä on 6. Pihalla oli luminen ja tuulinen -11°C.

Aloitettiin taas ravipuomeilta, 3 metrin välit. Yritin saada Senjaa rennoksi ja taipuisaksi. Unohdin vähän ratsastaa eteen ja kerran tuli ylimääräinen askel väliin. Pysyttiin kivasti linjalla ja toistoilla sain Senjaa rennommaksi ja letkeämmäksi sekä sujumaan paremmin.

Puomit nousivat taas ensin toisesta päästä ylös, sitten kokonaan kavaleteiksi. Ravin jälkeen tultiin laukassa. Ope ei huomannut vaihtoja, ihan alkuun tuntui että välissä vaihtoi eestaas. Voi olla että kuvittelin omiani. Ympyröillä taivuttelin myös ulos, lopulta opekin käski tehdä niin. Tultiin laukassa molemmista suunnista. Kerran askel ei sopinut ja lennätin vähän kauempaa. Muuten tultiin tasaisesti. Laukassakin pysyttiin suht hyvin linjalla.

16 metrin linjat tultiin ensin vasemmassa kierroksessa. Tulin vähän liiankin rennosti eikä meinattu ylettyä perille asti. Tajusin vasta kun ope käski laukata vähän paremmin eteen. Kun olin väleissä mahdollisimman rennosti ja vaikuttamatta niin Senja tuntui taas painuvan etupainoiseksi ja kopistelevan kavaletteihin. Open kommentti oli että anna olla kiinni puomeissa. Jalkoja ei siis voi nostaa hevosen puolesta.

Oikeassa kierroksessa 16 metrin linjat sujuivat alusta asti hyvin. En osannut olla ihan säätämättä vaan puolipidätteet tulivat aika automaattisesti. Alkuun tuntui että linjalle oli hankala osua sisään, mutta se parani melko itsestään.

Ristikko lopusta nousi pystyksi. Ope halusi että laukkaan kunnolla esteelle asti ja tuon ponnistuspaikan lähemmäs. Ihme ja kumma, osasin korjata heti. Senja teki hyviä hyppyjä ja piti myötälaukat. Eikä enää kopistellut. Itsekin olin kai ihan asiallisesti mukana. Jalustimet olivat pitkähköt mutten pahemmin yliponnistellut tai varvistellut vaan muistin jalat alas. Saattoi opekin siitä muistuttaa.

Pysty nousi noin ysikymppiin ja tultiin yhä näppärästi. Toinen kerta ihan treenimielessä perään ja hyvin sekin. Jee!

Ope kehui hyvistä hypyistä sekä myötälaukoista. Olin itsekin kovin mielissäni. Vahva 9+. Ihan yhtä pöllöonnelliseksi en tästä silti tullut kuin tiistaina Hellun kanssa. En osaa sanoa miksi.

Loppuraveissa Senja oli kivan tasainen ja taipuisa. Hikosi vähän kaulasta. Jatkoi hommia seuraavalle tunnille ja minä taas talikoin hetken maneesissa. Sen jälkeen innostuin vielä tekemään vähän lumitöitä pihalla.

Ongelmia:
yksi ylimääräinen raviaskel
neljän laukan välit jäivät ensin vähän pitkiksi
rennolla kuskilla Senja oli kiinni puomeissa
pari huonompaa paikkaa

Parannusta:
sileäksi lanattu maneesi
kuski muisti ratsastaa alusta asti
ei tuijoteltu mitään
laukka säätyi hyvin
myötälaukat säilyivät
hyvät hypyt isommille pystyille
sangen siistiä ja tasaista suorittamista läpi tunnin
tulin tyytyväiseksi

perjantai 22. tammikuuta 2021

Kuskin keskittymisongelmia

 Perjantaina Turkalla oli taas koulua. Ratsukseni sain Valman ja se löytyi -11°C viimaisesta pihatosta nakuna. Hyvin näytti turkki eristävän ainakin lumet ulkopuolelle. Menin hakemaan porkkana edellä ja tuli vastaan. Näytti siltä että olisi tullut ilman porkkanaakin.

Tallissa oli taas tupaten täyttä. Onneksi käytävälle mahtui vielä yksi. Onneksi myös löysin nyt kaikki varusteet etsimättä. Valma oli sangen puhdas ja nopeasti harjattu. Tilsatkin irtosivat hyvin. Satula ja suitset. Muistin jopa taktiikan lyhyen satulavyön kiristykseen enkä laittanut sitä ensin toiselta puolelta kuin toisesta vastinhihnasta kiinni.

Itseni varustin toppahousuilla, Kuomilla, paksuilla hanskoilla sekä kypärämyssyllä. Alakentällä kävi kamala viima, me menimme yläkentälle parempaan tuulensuojaan. Eipähän tullut kylmä.

En ollut lähellekään viimeisenä paikalla mutten siltikään ehtinyt ottaa ravihölkkää alkuun. Tunnilla oli tänään 6 ratsukkoa.

Hommat aloitettiin taas käyntiväistöillä kuten ensimmäiselläkin kerralla. Tänään piti väistää lävistäjälinjaa portaittain. Itse olisin halunnut mennä vain lujaa eteen. Ei jotenkin yllättänyt että aivojeni kiljuessa lisää vauhtia väistöt jäivät aika onnettomiksi. Takaosa jäi matkasta eikä oikein poikitettu. Olisin halunnut väistää vain ajatuksen voimalla tai mahdollisimman kevein avuin. Kun tajusin että pitäisi voimistaa apujani niin tajusin tekeväni jotakin väärin ja tulin siitä surulliseksi. Valman paukuttelu pohkeilla tuntui huonolta ajatukselta. Ope puhui pohkeella siirtämisestä, kuskilla taisi olla enemmän naputtelua tarjolla. Lopulta kuskiin meinasi iskeä kokovartalokipsi ja hummakin rupesi jännittymään. Ei hyvä. Kun sain ajatukseni kasaan niin vähän parani. Eikä raviväistöistäkään tullut kovin ihania.

Väistöjen jälkeen jatkettiin lävistäjillä. Ensin piti ratsastaa pikkuravia niska ylhäällä. Valma jännittyi ja ope käski keventää sen aikaa että rentoutuu paremmaksi. Vähän matalampi humman niska auttoi siihen lopulta. Tultiin vuorotellen toinen lävistäjä keskiravia (kohti porttipäätyä) ja toinen koottua ravia. Valman rentous parani kootumpaan menoon. Keskiravi ei ihan irronnut ja yritin vahtia tahtia. Loppua kohti rupesi venymään ja otettiin vielä muutama kierros vain eteen. Sitten lähti jo leiskumaan.

Välikäyntien jälkeen oli vuorossa laukka. Taas meni ensin ohjeet ohi että mitä tehdään laukassa. Ope käski minun sitten koota ja ratsastaa siitä eteen. Valma kokosi hienosti. Vähän aktiivisemmat takajalat vielä. Rento hevonen. Ulko-ohjan tuella ja istunnalla toimi kivasti ja satulaan tuntui hyvältä. Opekin ihasteli miten Valmalla on suokiksi loistava kyky koota laukkaa. Keskilaukka ei ehkä ollut yhtä laadukasta. Vähän piti pyytää eteen.

Näitä siirtymiä sitten pyöriteltiin lähinnä itseksemme sangen pitkään. Yritin kertaalleen siirtyä myös kootusta laukasta käyntiin mutta tuli ravia väliin. Lopuksi tehtiin vielä vähän laukkaa ohjattuna kunnes riitti. Valma taisi jo väsähtää, sillä tuli pari ravipudotusta.

Aika oli lopussa, joten ei otettu enää toista laukkaa. Laukattiin siis tänään vain vasempaan kierrokseen. Muutamat ottivat vielä toisen laukan, meille ohje oli ratsastaa kevyttä ravia eteen. En jäänyt harmittelemaan puuttuvaa laukkaa, toki vähän ihmettelin. Loppuravit menivät aika kivasti. Ope kommentoi että Valmalla ei ole vielä tarpeeksi lihaksia takana korkeampaan muotoon.

Pysyin loppukäynnit selässä ja ratsastin tänään takaisin alas. Talli oli tunnin jälkeen vielä täydempi eikä viimeisille ollut enää tilaa. Lopulta mahduttiin kuitenkin käytävälle. Ruokin Valman siihen ja koska oli hikinen niin villaloimi niskaan kuivumisen ajaksi. Ohje oli laittaa nakuna ulos. Siihen sitten jätin käytävälle ohjeen mukaan kuivumaan koska karsinoita ei ollut vapaana. Lupasivat hoitaa loppuun. Kuulin vielä että Valma oli raspattu ja aiempi kuolaaminen johtui hammaspiikeistä.

Ongelmia:
tallissa oli ahdasta ennen ja jälkeen
aavistuksen lyhyt satulavyö
väistöt
kuski olisi halunnut ravailla alkuun
ei laukattu oikeaan kierrokseen

Parannusta:
antoi hyvin kiinni pihatosta
löysin kaikki varusteet
laukka, varsinkin kokoaminen
isompi ravi lähti leiskumaan

torstai 21. tammikuuta 2021

Vähemmän pitkää laukkaamista tehtäville

 Torstain tunnille tuli taas eri ratsu, tällä kertaa Laiba. Taisi olla humman ainoa tunti tänään. Hoitaessa oli kiltisti. Oikea etusääri oli selkeästi muita lämpimämpi. Ope sanoi että hyvä tietää, pitää tarkkailla.

Pihalla oli viimainen ja luminen -11°C. Onneksi on maneesi! Ratsukoita tunnillemme tuli 6.

Tehtävät olivat samat kuin tiistaina ja nyt tajusin sen heti alkuunsa. Alkuverkassa mentiin taas askellajit läpi. Ope ehdotti aloittamaan helpommasta eli oikeasta kierroksesta. Vasen ravi ei tänäänkään tuntunut erityisen hyvältä vaan kaarteissa ja ympyröillä tuntui alkuverkassa tahdittavan. Oikea laukka taisi olla Laiballe hankalampi, sillä kummasti pudotteli sitä pitkillä sivuilla pois. Molemmat laukat olivat hyvin eteneviä. Oma alaselkäni rupesi vihoittelemaan Laiban suuresta liikkeestä jo alkuverkassa. Onneksi pari käyntiaskelta väliin riitti laukaisemaan alkavat krampit.

Hommat aloitettiin taas oikeassa kierroksessa ravipuomeilla. Ensin kolisteltiin, sen jälkeen siististi. Laiban sai ratsastettua vähän kevyemmäksi, korkeammalle niskalle ja odottamaan, jolloin päästiin kolinoista. Ohje oli tänäänkin että rennolla kädellä.

Sitten puomit nousivat puolikkaiksi kavaleteiksi ja piti yhä pysyä ravissa. Hyvin meni. Sitten nousivat kokonaan ylös ja tultiin laukassa. Odotin ahtaampia välejä mutta mahduttiin hyvin. Laiba tosin vaihtoi laukan yleensä vasemmaksi. Lopulta tultiin lyhyemmällä tiellä ja vähän kuin ympyrän kaarella. Tämä auttoi myötälaukan säilymiseen.

Vasemmassa kierroksessa tultiin samat kavaletit suoralla linjalla. Nyt laukka pysyi yllä eikä vaihtunut vääräksi. Joka kerta osuttiin hyvään paikkaan ja tehtävä tuli kuin ilmaiseksi. Pari kolme hyvää kertaa riitti. Eikä tarvinnut edes mitään kaaria apuun. Eikä Laiba lähtenyt kiihdyttelemään laukkaa vaan oli nyt huomattavasti paremmin takaosallaan kuin viimeksi.

Toisen sivun 16 metrin kavalettilinja ehdittiin nyt tulla molemmista suunnista. Ensin vasen. 4 askelta väleihin eikä saanut auttaa liikaa. Ekalla kerralla ensimmäinen väli meinasi jäädä todella ahtaaksi ja kun ei kerta kolmella saanut päästää niin pakko oli pidättää ihan tosissaan ettei puomi tullut suuhun. Onnistui! Toinen väli oli parempi.

Seuraavalla kierroksella laukka oli hyvää tehtävälle tullessa ja ensimmäinen väli sujui kuin itsestään. Rentouduin vähän liikaa ja toinen väli kävi ahtaaksi. Kolmannella kerralla tajusin heti keskimmäisen hypyn jälkeen pidättää, sitten rentoutua, ja tuli sangen priima.

Tehtävän jälkeen oli ohje jatkaa väliaidan ohi tyhjenneelle yksäripuolelle asti. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat aika kiemurointeja Laiban autopilotin ehdottaessa uran mukaista käännöstä. Kolmannella kerralla päästiin sujuvasti suoraankin.

Oikeassa kierroksessa aloitettiin väliaidan takaa eli tuli jo keskipitkä lähestyminen ensimmäiselle. Laiba ei kiihtynyt mutta matkan varrella laukka vipsahti taas aina vääräksi. Viimeistään viimeisellä eli ristikolla. Siitä tuli useampi sakkokierros. En ole ihan varma pudotettiinko jotakin, ainakin välillä joku kolahti.

Kertaalleen oikea laukka putosi pois juuri ennen ensimmäistä kavalettia. Paniikkiratkaisuna käänsin pois. Ei ehkä kovin hyvä ratkaisu noin viime hetkellä mutta ei onneksi oppinut siitä huonoille tavoille. Tällaisia tilanteita on omassa elämässäni ollut aika vähän.

Ristikkoa nostettiin vähän lopuksi ja piti johtaa hypyssä sisälle. Ei auttanut myötälaukkaan. Eikä tiukempi käännös sisälle ristikon jälkeen. Lopulta ohje oli tulla pelkkä ristikko ympyrällä. Ensimmäisellä kerralla laukka vaihtui yhä vääräksi mutta toisella kerralla onnistui oikeassa laukassa pysyen. Se riitti meille.

Muille nostettiin vielä pystyksi mutta meidän tuntimme jäi kavalettikorkeuksiin. Tietysti olisin halunnut tulla isompanakin, mutta ymmärsin hyvin miksi tehtiin nyt näin.

Loppuraveissa Laiba vihdoin tasoittui edestä paremmaksi ja vähän pidemmällä ohjalla laski päätään rennosti eteen ja (vähän) alas. Oikea kierros oli kiva ja rento, vasemmassa kuvittelen edelleen aistineeni ravissa jotakin sinne kuulumatonta. Mutta suurta se ei ollut.

Ope vaikutti olevan tuntiimme erittäin tyytyväinen. Itse olin vain perustyytyväinen. Kivaahan Laiban kanssa oli ja se on ihanan symppis. Mutta nyt en tullut yhtä onnelliseksi kuin toissapäivänä Hellun kanssa.

Laiballe tuli taas aika kuuma. Taluttelin hetken ensin tehtäviä purkaessa ja sitten hetken vielä muuten vaan. En viitsinyt syväpestä pakkasella, joten pyyhin kosteat kohdat sienellä jalkapesun yhteydessä. Itselläni oli sama vaatetus kuin eilen (paitsi ei turvaliiviä). Eilen oli sopiva, nyt tuli kuskillekin kuuma vaikka keli oli kylmempi. Kevyemmät vaihtohanskat tulivat tarpeeseen.

Illalla kropasta huomasi olleensa hytkytyksessä ja alaselkää kolotti. Onneksi tajusin venytellä ja se auttoi.

Ongelmia:
alaselkäni meinasi jumittaa jo alkuverkassa Laiban isoista liikkeistä
vasen ravi oli yhä kulmikas
jokunen pudotus
käänsin kertaalleen vähän tyhmästi kavaletilta pois kun pudotti raviin
oikean laukan säilyttäminen tehtävillä (ja muutenkin)

Parannusta:
mahduttiin väleihin
ei keilattu kaikkea
vasemmassa laukassa oikein näppärää
ei säikkynyt tuulen kolinoita tai muutakaan
loppuraveissa oli ihanan tasainen ja rento
sain venyteltyä illalla hyvin enkä ollut seuraavana päivänä pahasti jumissa

Pinja sai ihan lopputuntimme talteen:

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Tarjolla etupainoinen jyrä

 Keskiviikkoiltana oli taas estevalkku Senjalla. Humma oli tehnyt ainakin yhden koulutunnin alle ja oli vielä jälkihoidoissa kylmät etusissa kun saavuin paikalle. Estelistamme oli jemmattu niin että koulukuski oli luullut menevänsä Senjalla päivän viimeisen tunnin. Nyt minulla oli sen verran hyvin aikaa että muistin vihdoin vaihtaa toisen jalustinhihnan kunnolla ehyeen.

Tänään varustaessa nostin ohjat molempiin suuntiin korvien yli eikä Senja jännittynyt. Kehitystä!

Matkalla Senja teki kasat klinikan pihalle. Onneksi oltiin sen verran hyvissä ajoin liikkeellä että ehdin siivota jälkemme heti pois. Pyrytti uutta lunta ja pakkasta oli n. -9°C.

Meitä olikin ryhmässämme taas vain 3 ratsukkoa. Senja oli alusta asti vähän turhan malttamaton sekä taipumaton. Yritin kyllä työstää paremmaksi. Verkkalaukat menin aika maltillisesti ja yritin hakea Senjaa kuulolle sekä painoa takaosalle. En tiedä olisiko päästely auttanut vai huonontanut tilannetta entisestään. Plussaa ettei Senja tuijotellut mitään eikä ollut pinkeä.

Verkkahypyt tultiin ristikolle kulmassa. Edessä ja takana oli apupuomit. Muistin säädellä laukkaa ja Senja vaikutti kuuntelevan hyvin. Joka kerta ihan hyvin, molemmista suunnista.

Hypyt tultiin kahdeksikolla lävistäjän okserille ja kavaletille. Tälläkin okserilla oli apupuomit edessä ja takana. Nyt skarppasin oikealta suoristamisen ja lavan kohottamisen kanssa ja tuli molemmat vaihdot. Tosin kavaletin jälkeen käännyttiin aika pikaisesti vasemmalle.

Toisella kierroksella paikat jäivät vähän kauas ja lennettiin liikaa. Sakkokierros perään auttoi.

Tultiin myös sarja kertaalleen, ihan vain välin tunnustelemiseksi. Meille riitti kerta ja hyvin meni.

Tämän päivän ohjelmassa oli tulla rata pari kertaa, siksi alkuhyppelyt pidettiin aika lyhyinä. Ekalle kierrokselle estekorkeus oli 80 cm. En tiedä johtuuko se pienestä maneesista vai lyhyistä estetolpista että 80 näyttää täällä vähintään samalta kuin 90 isossa maneesissa.

Radassa oli 9 estettä, 11 hyppyä. Alun muistin ihan hyvin mutta sarjan eli nelosen jälkeen muistini rupesi rakoilemaan. Liikaa lävistäjiä, enkä saanut ryhmitettyä esteitä mielessäni nippuihin. Välikäynneissä Senja hypähteli itsekseen raville.

Muut menivät ensin. Me kolautettiin ykkönen alas kun hyppy ei vain noussut. Muuten alku oli ihan kelpo. Sarjan jälkeen olin vähän epävarma minne mennään ja lävistäjän okserille ei osunut askel. En ollut tarpeeksi tosissani menossa eikä Senja hypännyt. Kuski heilahti hidastuksesta pariksi sekunniksi kaulan puolelle mutta oli vilauksessa takaisin satulassa. Koko este meni altamme matalaksi. Kerättiin hetki itseämme kun este kasattiin. Ei mitään turhia höpötyksiä vaan jatkettiin samasta. Ja nyt mentiinkin ihan hyvin yli. Loppuradasta piti vielä varmistella opelta minne ollaan menossa. Senja oli vähän vyöryvä.

Tarkoitus oli että toinen kierros olisi ollut kaikille samalla lailla korotettu. Ope kuitenkin päätyi siihen ettei nosta oksereita meille, koska Senja oli tänään niin etupainoinen. Olin siihen ihan tyytyväinen, sillä en minäkään viihdy esteiden seassa. Sarjaa nostettiin.

Ohje oli esteiden jälkeen istua pystympään ja olla keskivartalosta jäntevämpi. Ei saa unohtua hevosen mukana etupainoiseksi jalustimille killumaan tms. Väleissä asiat pitää ratsastaa kuntoon ja jo ennen aloitusta ratsastaa pidätteet läpi ja Senja kuulolle. Mentiin seuraava kierros tosiaan ekoina.

Valmistautumiseen käskettiin ottaa tarvittava aika. Laukassa otin Senjan kuulolle ja ratsastin nyt enemmän tosissani painoa takaosalle. Pidätteet eivät menneet priimasti läpi, joten käytin käynnissä. Tehtiinpä lopulta parit peruutuksetkin. Kummasti nyt päästiin todella paljon helpommin ja siistimmin taakse (ilman päänheilutuksia) kuin koulutunneilla. Sitten vähän jalasta eteen ja kiinni. Kun homma toimi niin aloitettiin.

Toinen ratakierros olikin todella paljon parempi. Yhä jäi vähän jotakin pientä viilattavaa ja välillä Senja oli aika menossa mutta laukat vaihtuivat yhä ja nyt päästiin esteistä puhtaasti yli. Sarjalla ehdin jopa pidättää (yhden laukan) välissä.

Meille riitti eikä hypätty enempää. Käveltiin pois jaloista kavereiden hypätessä ja sitten otettiin vielä loppuhölkät. Hassusti Senja rupesi pingottamaan nyt loppuverkassa. Ei tuijotellut muttei ollut rentokaan. Yritin taivutella ja antaa vähän ohjaa. Päästiin vain kelvolliseen.

Omat varpaat olivat aika kylmät. Kokeilin miten pärjään tällä kelillä ilman varpaanlämmittimiä, pelkillä villasukilla. Vaikken odotellessa pitänyt jalustimia jaloissa niin silti varpaat kylmenivät. Ei vielä tuskaisaa tai häiritsevää mutta aika rajoilla mentiin. Muuten vaatetus oli tänään aika sopiva. Pidin paksummat hanskat koko tunnin.

Opelle ihmettelin miten Senja tuntuu olevan joka kerta täysin erilainen ratsastaa. Pitää kuulemma opetella vain ratsastamaan sitä kaikilla eri tuulilla. Tälle päivälle kuitenkin iso plussa vihdoin onnistuneista lävistäjävaihdoista!

Ongelmia:
huonot jarrut
etupainoinen ratsu
muutama pudotus
yksi kielto
varpaat olivat lopputunnista aika kylmät

Parannusta:
myötälaukat ja vaihdot!
kakkoskierros oli paljon parempi
kuski pysyi kyydissä
Senja ei tuijotellut mitään

Ella S. videoi tuntiamme:
Video paljastaa että vasen laukka vaihtui monesti jo ponnistuksessa.

tiistai 19. tammikuuta 2021

Älä auta liikaa!

 Tiistaina Äimiskällä oli puomipäivä. Odotin saavani Senjan mutta tänään tuli taas yllätysratsu: Helena. Tamma oli mennyt päivällä yhden tunnin alle ja löytyi sisältä. Tänään päätin kokeilla riskillä enkä laittanut hummaa karsinassa kiinni. Ei lähtenyt karkuun vaan harjaus ja varustaminen onnistuivat hyvin näinkin. Kehitystä!

Maneesissa kannettiin tehtävät paikoilleen ja ope viritteli Helenalle sillä aikaa piuhat. Selättömyyden vähentämiseksi kuulemma. Alkutunnista Helena tuntuikin vielä aiempaa pystypäisemmältä (ja selkä alhaalla kulkevalta). Pitkin ohjin käynnissä tuntui hortoilevan ihan omiin suuntiinsa. Onneksi ravissa ohjautui normaalisti.

Oikea jalustin oli pitkä ja pyöräytin kierteen. Jäi silti rahtusen pitkäksi, mutten jaksanut laittaa toista.

Keli oli viitisen astetta pakkasella ja olin taas ehkä vähän ylipukeutunut. Sinnikkäästi pidin silti paksummat hanskat alkutunnin ajan. Tunnilla oli 6 ratsukkoa.

Alkuun mentiin askellajit läpi. Laukka rullasi hyvin eteen, tosin tuntui kulkevan perä sisällä. Ravissa yritin saada rennommaksi. Vaihtelevalla menestyksellä.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kolmea puomia ravissa oikealta. Rennosti ja kevyellä tuntumalla yli, oli ohje. Kaksi askelta joka väliin. Lähestyminen oli melko pitkä ja alkuun Helena vähän kiihdytteli kohti. Ei kuitenkaan kolisteltu pahasti. Sitten puomit nousivat toisesta päästä ylös ja tultiin yhä ravissa. Jopa vähän löysästi. Sitten laukassa sama. Ei liian pitkänä sisään. Eikä saanut auttaa liikaa paikkojen kanssa vaan piti laittaa Helena miettimään itse. Tultiin sekä ravirikkosohelluksella sekä siististi laukassa osuen.

Kavaletit nousivat myös kokonaan ylös ja tultiin toisestakin (eli vasemmasta) suunnasta. Tuntui hullulta olla säätämättä jos tultiin miten sattuu. Ope sanoi että liiallinen auttaminen on Helenalle karhunpalvelus. Lopulta tultiin myös lyhyemmällä lähestymisellä ja se meni nappiin.

Ope halusi kiristää Helenan piuhoja ja yritti tulla tekemään sitä. Helena peruutteli karkuun. Onnistui lopulta. Pohdin kuitenkin olisiko onnistunut helpommin selästä käsin.

Lopputunti tultiin 16 metrin suoria linjoja oikeassa laukassa. Ensin taisi olla puomi, puomi ja ristikko. Meille välit olivat hitusen ahtaat mutta ope kehui hyvää toimintaani. Väleissä istunta vähän pystympään ja pidätystä, hyppyihin annoin hyvin tilaa. En ehkä pidättänyt ihan tosissani, mutta yritin tehdä sen nätisti.

Puomit nousivat kavaleteiksi ja ristikko lopulta pystyksi. Keilattiin ihan yllättävän vähän. Ehkä yksi tai kaksi tässä. Kertaalleen ei meinattu mahtua tehtävälle ja tehtiin taas noin kymmenen valmisteluympyrää päätyyn. Ympyröillä tajusin pyytää vähän malttamaan laukassa ja Helena vastasi sangen hyvin.

Humma taisi saada juonesta kiinni ja lopuksi päästiin kavaleteista puhtaasti yli vaikkei askel ihan sopinutkaan. Pysty ylittyi näppärästi reilu 60-senttisenä ja lopuksi jopa 80-senttisenä! Vautsi! Kuskille iski taas hangonkeksinaama.

Olin todella tyytyväinen siihen miten vähän keilattiin sekä siihen, miten hyvin mahduttiin lopulta väleihin. Ihanaa! Helena on niin symppis!

Vähän erilainen puomitunti tänään. Eikä kuskilla tosiaan siksi ollut turvaliiviä. Pahin sydämentykytys tuli kun yksi hevonen poistui maneesista ja kuulosti siltä että ovenkarmit lähtevät mukaan. Oltiin juuri siinä vaiheessa laskeutumassa pystyltä ja seuraavaksi menossa kohti kolinaa. Helena hätkähti ihanan maltillisesti.

Osa muista hepoista otti lisäksi kipinää toisessa päässä liinan päässä pömelöivästä hevosesta. Onneksi ei Helena.

Loppuraveissa Helena kulki jo huomattavasti rennompana ja kauniisti pidemmällä ohjalla matalammassa muodossa. Välikäynneissä nuohosi taas lähes turpa maassa.

Loppuhoidot Helenalla olivat Senjaa helpompia. Pesupaikalla seisoi hievahtamatta eikä nostellut jalkojaan toisin kuin Senja. Ei tullut yhtään hiki, joten sai mennä ulkokarsinaansa nakuna. Itse askartelin vielä jalustinhihnaan lisää reikiä vastaisen varalle.

Ongelmia:
pitkät jalustinhihnat
jokunen pudotus
muutama sohellus kun askel ei osunut
säikkyi lähelle tullutta opea

Parannusta:
ei lähtenyt karsinassa karkuun vaikka hoidin irti
satulavyö ylettyi paremmin kiinni
ei kieltoja
keilattiin yllättävän vähän
myötälaukat pysyivät aika hyvin
mahduttiin aika hyvin väleihin
80 cm pysty nätisti yli
tulin onnelliseksi

Pinja videoi kaksi viimeistä kierrostamme:

maanantai 18. tammikuuta 2021

Artsissa Ponipihalla

 Ponipihan wa-ryhmään tuli ilmo Artsin tunneista. Nyt olin sukkana liikkeellä ja sain paikan. Viimeiseen ryhmään muiden sennujen kanssa ja ratsuksi sain vakiopen oman seniorikisaratsun Eeran. 22-vuotiaaksi kääntynyt tamma.

Osa toimintaohjeista tuli etukäteen (vaihda kuolaimet, suojitus), osa vasta paikan päällä. Eera löytyi nykyisestä päätallista sisältä. Varusteiksi myös martingaali ja ratsastusloimi. Näytettiin harjojen ja suojien sijainti. Toive oli hoitaa humma irti. Erittäin rauhallinen se olikin. Tällä oli kengät ja kunnon hokitus. Omaan silmääni vähän pitkät kaviot. Suojat joka jalkaan ja eteen bootsit. Ratsastusloimi olikin myös satulan peittävää mallia. Martingaali taas viritettiin myös satulavyön sivuille. Panssarivyö.

Kuolaimiksi tuli suora kumipelhami. Vaikka yhdessä pähkäilimme miten päin se tulee niin silti suitsimisen jälkeen tajusin heti että pieleen meni. Kello oli sen verran paljon, joten nappasin hevosen mukaan ja käänsin kuolaimet vasta kentällä apukäsien kanssa. Vasta tunnin jälkeen tajusin että karsinan ovia kiinni pitävä ketju jäi auki ja naapurikarsina ehkä auki. Toivottavasti siinäkin oli varmuuslukko.

Maneesissa kapusin kyytiin ja melko pian tuli ohje purkaa ratsastusloimi pois. Onnistui näppärästi itse selästä käsin vaikka loimi olikin edestä kiinni. Pakkasta oli yhä vain kolmisen astetta. Itselläni vähän liikaa vaatetta.

Humma mainostettiin hyvin herkäksi, joten en laittanut kannuksia vaikka niitä ehdotettiin. Raippaakaan ei ollut. Tosin alkutunnista menomme oli sangen uneliasta. Niin käynnissä kuin ravissakin. Ope sanoi että laukkojen jälkeen yleensä herää.

Alkuun ravailtiin vain suoraa uraa ja tehtiin päätyihin ympyrät. Nämä oli vielä merkattu apupuomeilla. Ratsukoita tunnilla oli tosiaan 4.

Varmaan Eeran uneliaisuuden takia otettiin laukkapätkät jo alkuverkkaan. Isot hevoset omalle pääty-ympyrälleen ja käynnin kautta ensin vasen laukka. Ensimmäisellä yrityksellä tuli vain yksi askel ja pudotti pois. Sitten taisi tulla vähän ponipohkeita väliin ja lopuksi laukka nousi. Ei kyllä edennyt mihinkään. Pysyi laukassa mutta maisemat eivät vaihtuneet. Hetken päästä oikea laukka ei noussut ollenkaan. Pyysin nätisti ja sitten ponipohkeilla. Ope ei kyseenalaistanut tekemisiäni vaan toi minulle esteraipan. Sekä oli ihan oikeassa siitä että pelkkä raipan läsnäolo riitti. Laukka nousi pienestä avusta ja eteni normaalisti.

Hetken välikäynnit ja sitten päivän tehtävään eli portaittaisiin väistöihin. Pitkän sivun alusta sisälle, ensin oikeassa kierroksessa. Puomit olivat apumerkkeinä. Meidät laitettiin aloittamaan. Kierros käynnissä ja sitten ravissa.

Eera ei ollut mikään väistöihme. En ollut ihan varma että eikö se tajunnut, eikö sitä huvittanut vai oliko vain vaikeaa. En lähtenyt komentelemaan ja opekin puhui että luoviminen toimii Eeran kanssa paremmin. Ravi sammui välillä kokonaan ja humma yritti vain painua mutkalle. Mutta toistojen myötä meno parani. Lopulta saattoi ehkä jopa tunnistaa mitä yritettiin. Muualle tehtiin muutamia voltteja.

Vasen kierros ei ollut sen parempi vaan sangen hankala alkuun. Tämäkin kuitenkin vähän parani. Lopuksi tehtiin vielä siksak-väistö takaisin uralle ja nostettiin siitä laukka. Pääty-ympyrä ja pitkä sivu laukassa. Pääty-ympyrällä piti asettaa jopa ulos. Siinä vauhti meinasi taas kadota. Pitkälle sivulle lähti taas kiihdyttelemään omiaan. Kertaalleen tuli pari pomppuisaa vaihtoa ympyrällä. Mutta näistä ei tehty numeroa ja päästiin tilanteesta yli.

Loppuraveissa Eera lähti pikkuhiljaa kiihtymään ja välillä heilutteli päätään ylös ja alas. Ope ohjeisti halaamaan jaloilla kun tekee näin. En tiedä mitä mietiskelin mutta jotenkin jätin humman päänheilutukset huomioimatta enkä siten kunnolla puuttunutkaan niihin. Yritin kai pitää tahtia samana.

Vaihdettiin suuntaa pari kertaa ja nyt humma ainakin liikkui. Ei kuitenkaan päästy mihinkään ihanaan, seesteiseen harmoniaan, vaan piti ruveta aktiivisesti vahtimaan ettei kiihdy ja kiihdy.

Loppukäynneissä sain samoin askarreltua loimen takaisin päälle ihan itsekseni selästä käsin.

Ope kommentoi että oli tyytyväinen näkemäänsä. Loput kommentit ehdin jo unohtaa. Tallissa tuntikaverit sitten kertoivat mitä kaikkia "jekkuja" (pukkeja, säikkyjä, kiihdyttelyjä) Eera osaa harrastaa ja ihastelivat että meillä meni hienosti. Veikkaan että Eeran kanssa homma helpottuisi hirmuisesti siinä vaiheessa kun humma ja kuski tuntevat toisensa kunnolla. Olisi hauska nähdä Eera omistajansa alla.

Eeran loppuhoito viivästytti tallin sulkemista mutta humman imuroidessa melassimehujaan harjasin suojia ja kyselin tallista. Puoli kympin aikoihin pääsin kotia kohti.

Ongelmia:
laitoin kuolaimet ensin väärin päin suitsiin
unohdin myös naapurikarsinaa sulkeneen ketjun auki
Eera oli alkuun hidas
väistöt olivat hankalia
kiihtyi loppua kohti

Parannusta:
kiltti hoitaa
virkistyi kädessä olevasta raipasta
väistöt paranivat toistoilla

Avoja iltapäiväkoulutunnilla

 Maanantai-illalle tuli muuta ohjelmaa (seuraava postaus) enkä halunnut jättää Äimistä kokonaan välistä. Onneksi iltapäivätunnille mahtui. Lähtiessä oli vielä valoisaa. Pakkasta -3°C.

Meitä tuli (pienryhmä)tunnille vain 5 ja sain ratsukseni taas Senjan. Nyt se löytyi maneesin takaa tarhasta. Tarhalista olisi opastanut taas harhaan.

Alkuverkassa mentiin ensin askellajit läpi itsenäisesti. En antanut juoksennella ravissa eikä kovin kovasti yrittänytkään. Ope ei tänään kommentoinut liian kiireisiä alkuraveja kuten yleensä. Oven kävin näyttämässä eikä ollut mikään juttu. Myöhemmin kyllä kauhistui kottareita vaikka olivat olleet siinä koko tunnin.

Sitten jakauduttiin pääty-ympyröille ensin keventäen, sitten laukaten. Taivutus sisään, sisäpohkeella työnnetään ulospäin. Ravia aktiivisesti eteen. Laukassakin sai päästellä aika haipakkaa. Molempiin suuntiin. Senja oli sangen tasainen ja ope lähinnä kehui. Toiselle hepalle maiskuttelu kiihdytti Senjaa vielä entisestään. Tehtiin muutama voltti jotta mahduttiin.

Sitten hetken käyntitauko ja ope selitti seuraavan tehtävän. Luvassa avoja, joita kuulemma tekee joka ratsastuskerta itse. Tehtävän selitys oli hankalasti muotoiltu mutta onneksi oli tovi aikaa sulatella kuulemaansa. Lopulta taisin olla ainoa, joka homman tajusi. Ope puhui kirjaimista ja puolivolteista. S-kiemura siis molemmista suunnista keskelle. Pitkät sivut avoa, keskilinja piikkisuoraan.

Ensin kerta käynnissä, sitten ravissa. Enemmän poikittain avossa, kävi käsky. Kisoissa kuulemma yksi jalka tuomarille eli neljälle uralle. Pidätteet ulkoa paremmin. Huomasin että alun vähän ratsastelin ja Senja nyki pidätteistä vastaan. Kun rupesin vaatimaan pykälää enemmän niin sai myös pidättää ja hidastaakin paljon tasaisemmalla ratsulla. Kertaalleen ope laittoi meidät peruuttamaan kulmassa. Niska alas ja sitten taakse. Senja venkoili taas aikansa ja joka kerta avuista nakkeli niskojaan. Lopulta päästiin onneksi taaksekin. Ohjilla ei saa olla kuulemma kuin 250 g kummallakin. Pitää ratsastaa vielä kevyemmäksi edestä.

Keskilinjalla ei oltu ihan niin kymppisuoria ja -tasaisia kuin olisin halunnut. Sekin hankaloitti että muut kurvailivat s-kiemuroilla siinä eteemme. En oikein tiedä miten väistämissäännöt menivät mutta jos halusin pysyä linjalla niin aika monesti piti pysäyttää ja odottaa kun kaveri hidasti eteen.

Jossakin vaiheessa Senja rupesi taas tuijottelemaan ovea. Ensin äkkipysähtyi jokusen kerran ennen kulmaa mutta päästiin käynnissä ohi. Ravissa olisi pitänyt mennä. Lopulta päästiin ravissakin mutta kaukana rennosta. Kertaalleen veti puomiluukun kohdalle vielä jotkut omat pömelit ja vaihtoi suuntaa takaisinpäin. Eipä auttanut työstä pakoiluun. Veikkaan että meni hummalle hankalaksi. Ope sanoi samaa että säikkyy vain hankalampaan suuntaan. Pohdiskelin että toki voisi johtua kivustakin.

Lopussa avot ruvettiin tulemaan laukassa. S-kiemuran suoristuksessa vaihto käynnin kautta. Alkuun oikean laukan kanssa oli vähän epätasaisuutta. Ope ohjeisti kaatamaan hevosen jos vaihtelee itsekseen. Vasemmalle vaihtamisesta aiheutui pieni voltti oikealle. Senja piti tasapainonsa hyvin ja lopetti ylimääräiset vaihdot. Loppua kohti nousi kivasti joka kerta myötäiset laukat. Käyntisiirtymät eivät olleet mahtavia, mutta kuskin keskittyessä ihan asiallisia.

Pari kertaa piti jatkaa keskilinja laukassa. Vähän epäselväksi jäi että miksi. Ope ei ehtinyt katsoa eikä saatu kommentteja.

Lopputuntia kohti tuntui että useammilla muilla oli jotakin omia ongelmakohtiaan, joita ratkoivat matkan varrella ja lähinnä me laukkasimme tehtävää ympäri. Ajatus kevyemmästä tuntumasta oli hyvä ja tuntui että se auttoi.

Loppuraveissa ajattelin yhä avoa pitkille sivuille. Olisi voinut irrota paremminkin. Senja oli kuitenkin kivan tasainen.

Senja ei jatkanut putkeen enempää vaan vasta illalla kaksi lisää. Yllättävän vähän hikosi tästä, vaikka kuvittelin että tehtiin töitä, eikä ollut tämän kylmempikään.

Ongelmia:
tuijotteli ovea pahemmin kuin ennen
parit Senjan kauhistukset
muutamat ylimääräiset laukanvaihdot
peruutus
keskilinjalla joutui yleensä väistelemään muita

Parannusta:
alkuverkassa kivan tasainen
oikea laukka nousi aika hyvin myötäisenä
saatiin tehtävät tehtyä ihan hyvin

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Ohiliirailua rataharkoissa

 Sunnuntaina Turkalla ei ollut normaaleja kisatiimin treenejä vaan taas rataharkat. Ratsu ja korkeus piti taas toivoa itse ja nyt laitoin Flippe 90 cm. Näin myös kävi. Flipelle löytyi kaksi muutakin innokasta kuskia ja olin näistä keskimmäinen.

Pakkasta oli kivasti vain viitisen astetta ja vähän ylipukeuduin pihahommia varten. Lopulta pohdin kuitenkin minkä verran vaatetta laitan ratsaille. Päädyin jättämään topat pois ja alkuviileyden jälkeen se oli ihan hyvä ratkaisu.

Oltiin aika hyvään aikaan verkassa yläkentällä. Ohjeena oli ottaa vain muutama hyppy. Alkuun yritin taivutella oikeaan kierrokseen. Verkkasuunta oli vasen. Flippe hösläsi välillä (lähinnä käynnissä) mutta rauhoittui taas jopa vähän hitaaksi.

Hypättiin ristikko kahdesti, pysty kerran pienempänä, kerran ysikympissä ja okseri kerran takapuomi ysikympissä. Ei ihan toivottuun kolmeen verkkahyppyyn jäänyt mutta sangen maltillinen määrä kuitenkin. Paikat osuivat hyvin ja jos meinasi jäädä vähän kauas niin reagoi jalasta hyvin eteen. Korkeus ei tuntunut yhtään pahalta.

Rata oli rakennettu ihan normaaliin tapaan kuten kisoissakin. Arvosteluna 367.1 mutta liputtajia tai ajanottajia ei ollut. Lähtövihellys tuli mutten tervehtinyt. Varmistin vielä että onko laukkamme sopiva, kuulemma oli oikein sopiva.


Ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä.
Ykkönen taisi olla hieman toisin.


Ykkönen meni hyvin yli. Vaikka lähestyminen meinasikin mennä vähän pitkäksi kaarteen ennakoinnista huolimatta. Kakkosen ja kolmosen väli oli n. 17,5 metriä. Kakkonen ylittyi hyvin mutta heti seuraavasta askeleesta Flippe lähti liiraamaan ulos. En saanut estettyä enkä ehkä yrittänytkään ihan tosissani. Juostiin siis kolmosesta ohi. Käsky kävi tulla koko linja uudestaan. En tiedä tehneeni mitään kovin erilailla mutta nyt päästiin molemmista empimättä yli. Neljällä askeleella.

Neloselta vitoselle oli kolmen laukan linja ja se sujui hyvin. Mutta kutoselle tuli taas ohijuoksu. Vaikka mielestäni tultiin ihan hyvällä tiellä ja asiallisella laukalla. Yllätyksenä tämäkään ei tullut vaan useampaa askelta ennen lähti liirailemaan omille teilleen. Uudella lähestymisellä yli, tosin vähän töpöaskeleella kolahtaen ja otin siksi väliin viidennen askeleen. Mahtui.

Sarja tultiin ihan hyvin. Ope huusi että jatka toiseen vaiheeseen ja toki halusin hypätä nekin. Kolmen askeleen linjan eka tuli vähän juuresta ja tipautin hypyssä vasemman jalustimeni. Pyysin välissä eteen ja Flippe venyi. Jälkimmäinen sujui näppärästi yli yhdelläkin jalkkarilla. Esteen jälkeen jalustin löytyi lennossa takaisin.

Tein ihan hyvän tien päätyyn mutta okserilta Flippe vietti taas ohi. Jo kolmas kerta! Uusi lähestyminen ja jalat paremmin kiinni auttoi tästäkin yli. Viimeinen linja näppärästi neljään.

Hupsista vaan, ei mennyt ihan toivotusti. Mutta toisaalta tämä oli hyvä tilaisuus harjoitella mokailua. Flippe on kuulemma ratsastettava. Olen tainnut tottua vähän automaattisemmin meneviin.

Flippe hyppäsi jälkeeni vielä metrin puhtaasti. Eli kuskin ongelmia meillä. Harmitti yllättävän vähän.

Rata purettiin isolla talkoojoukolla hetkessä. Ope kommentoi että viikon päästä hyppään kotikisoissa Flipellä ja tämän päivän ongelmista päästään eroon tms. Kyselin myös suokkia kenttäkisoihin kesälle. Hevosesta ei tullut selvyyttä mutta vaikutti ihan lupaavalta että sellainen löytyisi. Jee!

Satu videoi ratamme.
Näemmä juostiin aina oikealta ohi. Auttaisikohan raippa?

lauantai 16. tammikuuta 2021

Vaihtoja täyte-esteillä

 Lauantaina oli aamusta taas estetunnin vuoro. Pakkasta kymmenkunta ja sen verran valoisaa että katuvalot olivat sammuneet ennen tallille lähtöä. Ratsukoita tuli tunnille kivasti vain 5 ja esteetkin olivat jo valmiina. Sain jatkaa Senjalla.

Muistin edelliskerran päätökseni etten anna Senjan viipottaa menemään. Tänään olikin jopa laiskahko eikä alkuraveissakaan kiihdytellyt tavalliseen tapaansa vaan vauhti oli oikein asiallinen alusta asti. Eikä tuijoteltu oveakaan.

Esteitä oli neljä, joista kahden täytteinä oli kavalettipalikoita ja yhdessä portti. Odotin että palikoista olisi tullut suurta tuijottelua mutta olin yllätyksekseni väärässä. Alkuverkassa Senja ei katsonut esteitä yhtään kun mentiin niistä ohi. Verkkahypyistäkin vain ensimmäinen hyppy oli vähän isompi tuijotteluloikka. Varmistin toki raipan heilautuksella etukäteen että ollaan menossa. Kehut perään. Toisella kerralla Senja ei enää katsonut mutta itse varmistelin vielä heilumalla ylävartalolla liikaa. Onneksi toistoja tuli ristikkokorkeudella aika liuta, joten sain itseäni vähän levollisemmaksi. Jättölinjalla Senja ei pysynyt ihan piikkitarkasti.

Esteet olivat S-R -linjalla eli selvästi lähempänä katsomopäätyä sangen vierekkäin. Hankaluutemme alkoivat kun tultiin lävistäjäesteet suoralla linjalla ja piti saada vaihto. Ei onnistunut oikein kumpaankaan suuntaan. Sakkokierroksia tuli runsaasti enkä tänään saanut lavan nostamisesta kiinni. Vasta kun heti esteeltä käännettiin uuteen suuntaan niin tuli vaihto.

Jälkimmäistä kavalettipalikkaestettä Senja ei jaksanut enää ihmetellä. Kaikki esteet tultiin siis useamman kerran yksittäisinä ennen rataa.

Radassa oli 8 hyppyä ja tultiin kaikki esteet kertaalleen molemmista suunnista. Meidät jätettiin viimeisiksi ja meille vähän nostettiin. Luulin niitä 70-senttisiksi kun näyttivät niin pikkuruisilta. Jälkimittaus paljasti että olivat kuitenkin 80 cm.

Ratamme oli suht tasainen. Alkumatkasta oli vähän jättölinjan kiemurointia ja taisi olla jokunen väärä laukka. Mutta sangen sujuvaa ja tasaista. Loppua kohti tajusin ottaa kiinni kun Senja lähti kiihtymään. Kuunteli jopa. Ohje oli tehdä pitkät tiet ja tulla yksi este kerrallaan. Kuvittelin että myötälaukat löytyisivät paremmin jos ajattelisin aina seuraavaa mutta lopulta oli ihan kiva että oli runsaasti tilaa esteiden välissä. Ei pudotuksia ja ihan näppärää.

Open jälkikommentti oli että ei saa päästää Senjaa oikomaan esteiden jälkeen omille teilleen. Jos tahdotaan mennä seinälle asti niin huolella myös mennään sinne. Kuulemma oikominen on vain Senjan opittu tapa. Mielestäni mentiin kyllä seinälle, tosin aika kiemuraisella tiellä. Totesin että joko löytyy vaihdot tai tulee hyvät tiet. Lisää treeniä vaan. Eli yhä oli vähän hankalaa mutta olipa kyllä hauskaakin!

Hoidin Senjan tunnin jälkeen pois mutta pääsi ulkoilemaan vasta iltavuoroon. Hyvä oli jäädä kuivumaan päiväheinille talliin ennen seuraavaa tuntia.

Ongelmia:
vaihdot
linjat esteiden jälkeen

Parannusta:
yllättävän vähän tuijotusta
ei tullut kylmä
oli hauskaa

perjantai 15. tammikuuta 2021

Pitkästä aikaa ilman satulaa

 Perjantaina pakkanen lauhtui iltaa kohti ja tallille ajellessa oli enää -15°C. Keskiviikon ja torstain Äimiskän tunnit peruttiin siis pakkasen takia ja tuli pari hepatonta. Maalaistalleilla ollaan innokkaampia eikä keli olisi haitannut itseänikään ratsastamasta mutta hyvä oli ehtiä tehdä työkiireitä vähemmäksi.

Tämän päivän tunnista tiesin etukäteen että mennään ilman satulaa. Lisäksi puomeja. Heppajakokin saatiin etukäteen ja oli merkattu että jatkan Valmalla, jee! Harmi vaan että lähes heti perään tuli viesti että Valmalla on ollut tänään hieroja ja minulle tuleekin Velmu. Höh! Velmun muistan nähneeni tunneilla aiemmin. Pv-papparainen. Odotin käsille painavaa ja kankeaa.

Netissä lukee että Velmu on -00 syntynyt ruuna. Kääntyi siis 21-vuotiaaksi. Stalkkasin myös kisatulokset ja Suomessa on menty he A ja 110 cm.

Listasta selvisi että Velmu oli mennyt yhden tunnin alle ja se löytyi onneksi sisältä. Kivan seurallinen humma. Kiltti hoitaa. Kuulemma iso ravi. Selkä näytti vähän terävältä. Nopeasti harjattu eikä suojiakaan tarvinnut. Käytiin kasailemassa puomeja yläkentälle ja sitten suitset vielä päähän. Muut olivat jo ratsailla kun päästiin pihalle. Apukäsiä ei ollut mutta yllättävän ketterästi sain sivuoven viereiseltä korokkeelta loikattua kyytiin. Pitkä raippa mukaan. Varmuuden vuoksi naru kaulan ympäri.

Muut ehtivät mennä edeltä, joten mentiin keskenämme yläkentälle. Ihanan suoraviivainen heppa eikä hötkyillyt mitään. 7 ratsukkoa tunnilla.

Tunti aloitettiin sangen varovasti. Pelkäsin jo että koko tunti on köpöttelyä. Ensin taivuteltiin käynnissä sisään ja ulos. Velmu tarpeeksi aktiiviseksi oli käsky. Pitkät ja rauhalliset taivutukset. Myöhemmin ravissa tuntui siltä että ihan itse ratsastan hevosen hitaaksi kädelle. Ei ollut kaikista taipuisin muttei erityisen kankeakaan. Ei yhtään pökkelö.

Käynnistä ruvettiin tekemään muutaman askeleen ravisiirtymiä. Yhä taivuteltiin samalla. Lopulta jäätiin raviin ja tehtiin siitä käyntisiirtymiä. Ravi ei ollut yhtään niin paha kuin olin kuvitellut juttujen perusteella. Tasaisempi kuin Hempalla oli. Ihan mukavahan tuolla oli istua. Velmu ei edelleenkään jännittynyt tai tuijotellut omiaan vaan keskittyi hyvin. Kuulemma enempi hidas mutta sellaisesta ei ollut tänään merkkejä. Jolkotti iloisesti itse eteen ja välillä piti jopa himmailla.

Ihan alkutunnista sormia vähän paleli. En lopulta vaihtanut kevyempiin hanskoihin. Aika kulki tänään hitaasti ja välikäyntien kohdalla odotin että joko oltaisiin valmiita.

Laukkoja ei otettu ennen puomitehtäviä. Keskilinjalle tultiin ravissa. Metrin väleillä ravipuomit heti alkuun. Sitten käyntiin ja käynnistä tötteröiden välissä laukannosto. Siitä heti kääntö voltille ulos. Voltilla 3 laukkapuomia. Siitä sitten takaisin käyntiin ennen tötteröitä ja ravilla vielä keskilinjan lopusta toiset puomit.

Velmun laukka oli ihan mukavaa istua eikä lähtenyt kiihtymään tai vyörymään. Nosti pyynnöstä ja aina tuli toivottu laukka. Eikä ravikaan laukan jälkeen ollut pahaa. Välillä tuli lähes suoraan käyntiin asti. Laukkapuomeille osuttiin pääsääntöisesti hyvin. Tosin oikeassa kierroksessa tuli useampi stiplu. Jos jäätiin vähän kauas niin ei lähtenyt jalasta eteen. Eikä Velmua haitannut kolistella puomeihin.

Tätä pyörittiin aikamme. Ei onneksi ollut tylsää. Lopuksi tultiin vielä pelkkää suoraa keskilinjaa. Ravissa sisään, käynti. Laukannosto (piti kertoa etukäteen kumman nostaa), laukkapuomit ja linjan lopussa käyntiin. Saatiin kehuja hyvästä suoruudesta. Tosin kertaalleen kumpaankin suuntaan tuli pientä kiemuraa. Vasemmalle ehkä metrin verran, oikealle ehkä 30 cm. Mutta uudella yrityksellä korjaantuivat. Ope oli kovin tyytyväisen oloinen.

Loppuravit sai keventää. Tässä Velmun iso säkä tuli eteen. Nyt nappasin kaulanarusta kiinni kun humma lähti viipottamaan. Eipä siinä paljoa tarvinnut ponnistella että takamus nousi irti hepasta. Yritin vahtia ettei karkaisi ihan pystypäiseksi.

Lopuksi saatiin meistä vielä posekuvat. Kiva oli mennä pitkästä aikaa ilman satulaa! Toivoin jo estetuntiakin satulatta.


Toppahousutuoli-istunta.
©Katriina

Hauskaa oli!
©Katriina

Tunnin jälkeen Velmu jäi yöksi sisälle ja oli nopeasti hoidettu.

Ongelmia:
iso ja terävä säkä
vastasi välillä vähän hitaasti pidätteisiin
ei lähtenyt puomeilla jalasta eteen
kolisteltiin ravipuomeille
oikeassa laukassa ei aina paikka puomille osunut
volteilla liirasi vähän lapa edellä ulos

Parannusta:
löytyi tallista
kiltti hoitaa
pääsin yllättävän ketterästi itsekseni toppavaatteissa kyytiin
kivan suoraviivainen ratsastaa
ei ollut yhtään niin raskas ja kankea kuin pelkäsin vaan aika kiva
takapuoleni ei kärsinyt juurikaan
oli kivaa!

tiistai 12. tammikuuta 2021

Hapannaama-Iirolla ennakkoluuloja paremmin

 Tiistaina piti olla vain vähän viileää mutta iltaa kohti kylmeni. Pakko oli kaivella toisetkin toppahousut kaapista kun tallireissulla oli -18°C. Odotin puomituntia mutta listassa lukikin este. Ratsukin oli vaihtunut täysin yllätysvetoon: Iiro. Iiron ainoa tunti tänään.

Karsinassa vastassa oli sangen tympääntyneen näköinen humma. Ei kuitenkaan tehnyt mitään. Hoidin sidottuna. Kivan puhdas ja muutenkin sukkelasti varustettu. Senjan jälkeen Iiro tuntui kovin pieneltä ja pörröiseltä.

Tunnit olivat kuulemma myöhässä, joten kävin kurkkaamassa tilannetta ilman hevosta. Unohduin sitten sinne katselemaan hetkeksi. Lopulta käveltiin kuitenkin hevosten kanssa hetki pihalla ennen kuin pääsi halliin. Kamala viima vielä pakkasen lisäksi!

Meitä oli tänään kivasti vain neljä. Tungin tosiaan vielä turvaliivin väliin ja oli aika pystyyntopattu olo. Eipähän tullut kylmä! Laitoin vielä kypärämyssynkin. Alkuverkan jälkeen vaihdoin hanskat ohuempiin kun oli niin kuuma.

Päivän tehtävät näyttivät kovasti samoilta kuin lauantaina. Luvassa oli taas loivaa kiemuraa kavaleteilla sekä suoraa linjaa kolmella ja neljällä askeleella.

Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi. Iiro näennäisesti totteli mutta tuntui silti hääräilevän ihan omiaan ja ravissa ja laukassa vaihteli vauhtia omien halujensa mukaan. Kovin kovasti en tänäänkään uskaltanut komentaa. Yritin pikemminkin hyvällä houkutella liikkumaan. Jokusen kerran piti ottaa kunniakierros laukassa ensin uraa pitkin ympäri ennen kuin humma oli herännyt etenemään.

Aloitettiin loivalla kiemuralla vasempaan ravissa ihan kuten lauantainakin. Iiro yritti vähän hidastella omiaan mutta taivutukset löytyivät helpommin kuin Senjalla. Yllättävän hyvin ohjautuikin vaikka tuntui luikerolta.

Sitten laukassa sama ja ensimmäisellä kerralla vaihdot tulivat priimasti. Toisella kerralla taisi vaihtaa ekan ja viimeisellä vikan vähän omia aikojaan. Yllättävän hyvää menoa kuitenkin.

Seuraavaksi tultiin kolmen ristikon linjalle. Ensin 4 askelta molempiin väleihin, sitten 3. Yllättävän tasaista. Vasen laukka säilyi joka kerta ja tuli toivotut askelmäärät. Toki yhä yritti säädellä vauhtia itse. Kuski sen mukaan kiritti tai himmaili. Hyvällä menestyksellä. Näytti varmasti paljon tasaisemmalta kuin miltä tuntui.

Suunnanvaihdon jälkeen kuski olikin hukassa oikean kierroksen loivalla kiemuralla. Kummallista sohellusta. Kuitenkin vahvasti sinnepäin. Totesin etten näemmä osaa mennä vuorotellen suoraan ja kiemuroita.

Suoran linjan ristikoilla Iiro rupesi nyt punkemaan välissä lapa edellä sisään ja vaihtoi keskimmäisellä väärän laukan. Neljällä laukalla saatettiin ehkä päästä vielä myötälaukassa mutta kolmella ei kertaakaan. Ope vähän nosti ristikoita mutta olivat yhä turvallisia. Sitten väliä pidennettiin ja vika este nousikin yllättäen kasikympin pystyksi. Ristikoiden jälkeen näytti valtavalta. Tarpeeksi monta kertaa olen nähnyt Iiron tekevän yllätyskieltoja tai pukittavan isosti, joten en ollut kovin luottavaisena. Nappasin harjasta kiinni ja Iiro meni yli. Huh. Käsky kävi tulla uudestaan. Onneksi latu oli vapaana ja sain jatkettua heti putkeen. Huomasin kyllä että este nousi. Yhä näytti isolta mutta niin vaan loikattiin siitä yli. Kummallakin kerralla pystyn jälkeen ilmassa oli vähän köyryniskapomppuja. Mitään pahaa ei kuitenkaan tullut.

Se riitti meille. Purkaessa katsoin että pysty oli ysikymppinen. Hassusti se oli Iiron kanssa iso ja jännä mutta 110 cm okseri Flipellä vielä ihan turvallinen. Veikkaan että Senjallakin tuo pysty olisi ollut kiva ja helppo.

Loppuraveissakaan Iiro ei kulkenut kovin kauniissa muodossa. Huomasin tämän lopuksi ja yritin vähän vaatia. Nyt sentään reagoi jalasta jo vähän paremmin eteen.

Purettiin tehtävät pois ja piiperryssiivosin. Iiro oli vain hieman hikinen jalkojen yläosista. Monesti se on tuntien jälkeen aivan läpimärkä. Hoitaessa oli hieman paremmalla ilmeellä ruokien kanssa.

Kivempi Iiro oli esteillä kuin koulussa muttei ehkä edelleenkään ihan suosikkityyppiäni.

Ongelmia:
hapannaama hoitaa
turvaliivin kanssa oli aika tönkkö olo
tuntui ettei Iiro ole yhtään avuilla, kiihdytteli ja hidasteli omiaan
ei aina meinannut nostaa laukkaa
muutama stiplu kiemuravaihdoissa
oikeassa kierroksessa suoralla tuli välillä väärää laukkaa
toppahousun jalkalenkki katkesi näistäkin housuista

Parannusta:
ei jumeja
ei kieltoja eikä pudotuksia
toivotut laukkamäärät
vaihdot aika hyvin
ei ollut kylmä

maanantai 11. tammikuuta 2021

Vaihtelevalla menestyksellä taakse

 Maanantaina oli taas kouluratsastuspäivä Äimiskällä. Mahduin jo viiden tunnille ja ratsukseni oli taas jaettu Senja. Hummaa ei löytynyt karsinasta, joten kävin varmistamassa tarhalistasta missä se on. Listan mukaisesta tarhasta sitä ei löytynyt. Eikä toisenkaan listan mukaisesta. Kävin sitten katsomassa kaikki tien puolen tarhat läpi, ei ollut. Jatkoin suorilta etsimään maneesin takaa. Sieltä humma sitten vitostarhasta löytyi. Kovin oli lumista, pakkasta -9°C ja vähän tuuli.

Varustamiseen ei jäänyt tarhaharhailun takia liiemmin aikaa. Onneksi Senja oli kivan rauhallinen vaikka meinasin ruveta häseltämään. Jäisten tilsojen poisto oli työläin osuus. Jotenkin sain taas nirhaistua vekin sormeeni. Ohjat sain otettua korvien yli pois kaulalta. Kun tein sen läheltä päätä niin Senjaa ei haitannut. Tallista poistuttiin jo minuutin yli. Maneesissa loikkasin taas opekorokkeelta kyytiin kun jakkaroille oli jonot.

Alkukäynneissä tuli päivän ainoa säpsy kun kaveri potkaisi ohimennessään puomiluukun auki. Se rämähti lähes eteemme ja Senja pyörähti paluusuuntaan. Sen verran rauhallinen reaktio ja nopeasti ohi että arvelen että olisin pysynyt kyydissä myös ilman satulaa.

Senjalla oli kuulemma eilen ollut vapaa. Sekä tänään oli saanut vihdoin uudet kengät. Tänään ei enää kompastellutkaan, tosin tänään vasen etunen notkahti muutaman kerran, ehkä neljästi. Ovea ei katsonut mutta ravissa oli aika paljon vauhtia taas alkuun. Päätin itsekseni että voisin tehdä linjauksen etten anna Senjan enää alkutunnista juoksennella alta. Laukkoja ei tänään (ehditty) alkuverkoissa ottaa. Nopeimmat laukkasivat.

Hommat aloitettiin sangen lennosta ravaamalla uran sisäpuolella. Taidettiin vielä keventää nämä. Senja oli ihan yllättävän tasainen ja ope lähinnä kehui. Ihan avuilla ei ollut, sillä välillä nykäisi pään ylös kun esim. asetin ulos. Mutta nopeasti aina tasoittuikin. Vaikka tunnilla oli 8 ratsukkoa niin mahduttiin hyvin omalle paikallemme vain vähän vauhtia säätelemällä. Tätä ehkä 8 kierrosta ympäri.

Sitten pikainen tehtävänanto. Jalkani eivät ehtineet venyä tämän aikana auki. Toisesta päästä muutama erikokoinen ympyrä ravissa ja puolikkaan ympyrän jälkeen keskilinjalle seis. Peruutus niska ylhäällä ja siitä lyhyeen laukkaan. Puoli ympyrää laukassa. Toisessa päädyssä ravissa vähän toisesta päästä korotettujen puomien yli ympyrän kaarella. Vaikka pyysin opelta pikakertauksen tehtävistä niin silti vasta kolmannella kerralla tajusin peruutuksen. Yhä mentiin pitkät sivut uran sisäpuolella.

Senja oli yhä sangen tasainen. Tehtäville oli sen verran ruuhkaa että välillä ns. tyhjiä pitkiä sivuja tuli aika paljon. Meni itseltäni ohi jos niillä piti tehdä jotakin. Välillä itsekseni vaihtelin asetusta sisään ja ulos ja tein muutaman käyntisiirtymän jos ei ollut ketään takana. Kummasti väki pakkautui nipuissa aina toiseen päähän kerrallaan.

Ravipuomeilla piti taivuttaa puomeillakin. Välillä Senja kopisteli puomeihin ja kiirehti puomien jälkeen mutta omaan makuuni ihan ok. En keksinyt itse enää mitä parantaa.

Päivän hankalin osuus oli peruutukset. Alkoi ihan hyvin mutta pian oltiin tilanteessa, jossa Senja juurtui aloilleen ja aloitti joka peruutuksen nakkelemalla niskojaan. Välillä peruutti myös ihan vinoon. Osa peruutuksista onnistui helpommin ja osa ei oikein millään. Enkä keksinyt missä vika on. Yritin toki kaikenlaista. Ope auttoi lähinnä vinoon menoon. Siirrä karkaussuunnan kättä kohti omaa polvea. Se auttoi. Muuten tuli kommentti että peruuttaminen on raskasta hepan takapuolelle. En tiedä oliko liikkeen rankkuus syy Senjan vastahakoisuuteen vai mikä.

Peruutuksesta piti nostaa koottu laukka. Laukat nousivat aavistuksen hitaasti mutta olivat ihan asiallisia ja rauhallisia. Tänään laukkaa tuli siis vain noin puoli kierrosta kerrallaan. Joskus innostuin laukkaamaan ympyrän perään eli max 1,5 kierrosta. Yritin ajatella lapoja ja suoruutta.

Samat kuviot tehtiin molempiin suuntiin. Ravi pysyi hyvänä alusta loppuun muttei parantunut erityisen ihanaksi. Välillä kyllä keveni edestä. Välillä taas esim. heti laukan jälkeen tuntui etupainoiselta.

Keventäen lopuksi oli aika kiva. Luulin ettei Senja jatka mutta se olikin laitettu tuuraamaan kun seuraavan tunnin listalta puuttui yksi ratsastaja. Senjalle siis kolmen tunnin työpäivä ja itse sain 40 minuuttia lisää vapaa-aikaa iltaani.

Lopuksi kysyin vielä Senjaa helmikuun koulukisoihin. Onnistui. Olen sille toinen kuski eli nyt on Senjan starttimäärä täynnä.

Ongelmia:
humma oli jemmattu väärään tarhaan
tilsoja oli hankala irrottaa tuoreeltaan
puomiluukku rämähti eteemme auki
vasen etunen notkahti noin neljästi alta
peruutukset eivät olleet kovin ihania, välillä juurtui ja nakkeli niskojaan

Parannusta:
en nähnyt kieltä tänään ollenkaan
tasoittui sangen nopeasti
kaikki muu meni sangen kivasti paitsi peruutukset