maanantai 27. helmikuuta 2017

Liukas Listra

Maanantaina sain ihanaisen Listran molemmille tunneille. Pakkasta oli muutama aste ja kentällä lisää lunta. Molemmilla tunneilla oli 3 ratsukkoa. Tunnit piti entinen tuntikaveri. Sain mennä koulutunninkin ilman piuhoja, jes!

Koulutunti aloitettiin pyörittelemällä ravissa päätyihin ympyröitä. Muistin pitää käteni melko asiallisesti, lievästä etukenosta tuli pari kertaa sanomista. Myös estetunnilla. Listra oli kivan tasainen. Välillä aavistuksen hidas. Metsän puolen pääty kentästä oli selvästi jännä. Uraa pitkin päästiin kelvollisesti ohi mutta pääty-ympyröillä jännittyi. Hidasti kohti päätyä ja vaihtelevasti kiihdyteltiin pois.

Tehtävänä tultiin lyhyet sivut käyntiä ja keskelle seis. Toinen pitkä sivu laukkaa, toinen ravia. Myöhemmin molemmat laukkaa. Tilan mukaan sai tehdä laukassa ympyrän. Kaikki laukat nousi oikein. Pysähtyikin ihan ok. Suurin haaste oli mörkökulmasta pois kiihdyttely kun tamma tarjosi ravia käynnin sijasta. Ympyröillä piti yrittää lyhentää ja mielestäni jotain eroja saatiin aikaiseksi.

Kiva tunti ja hyvä määrä toistoja. Suoritettiin hyvin. Toppaliivin riisumisen jälkeen ei tullut rennommista hartioista enää kommenttia. Unohdin kysyä että johtuiko toppauksesta.

Samoilla tulilla jatkettiin estetunnille. Käynnissä tuli sen verran vilu että toppaliivi piti vetäistä takaisin päälle ja silti alkutunnista sormet olivat jäässä. Vähän pyöriteltiin ympyröitä käynnissä ja ravissa. Sitten tultiin maapuomeja ravissa pitkällä sivulla. Listra toimi niin tolkusti ettei ravissa haitannut että pidin ohjia yhdessä kädessä ja lämmittelin toisessa sormia. Kääntyi ja kuunteli pidätteet.

Homma vaikeutui kun tehtävä vaihtui. Maapuomi ja ristikko, ravissa. Listra tulkkasi kaukana esteen edessä olleen maapuomin ponnistuspuomiksi ja useamman kerran loikkasi ristikon laakana. Lopulta opin pitämään ristikolle asti kiinni. Pystynä ilman maapuomia sujui paremmin mutta esitettiin sellaisia spurttailuja hypyn jälkeen että kaikki käskettiin ottamaan linjalla seis ennen aitaa. Vaikka tultiin kuinka hallittua laukkaa esteelle niin silti Listra ampaisi hyppyyn. Sain kuitenkin paikkoja tuotua välillä vähän lähemmäs. Pysähtyminenkin onnistui hyvin suoralle. Ei ihan yhtä sukkelasti kuin aiemmilla treenikerroilla mutta suht pian. Tässä vaiheessa este oli korkeimmillaan. Ihan max 80 cm, taisi olla kuitenkin yli 60.

Seuraavaksi tultiin haaveilemaani ympyrätehtävää. Ei ehkä ihan parhaimmillaan talvella. Kaksi ristikkoa noin 12 metrin kaarella. Ensin ravissa maapuomeina. Sitten laukassa maapuomeina. Ihan ok. Ei saanut päästää kiihtymään. Ristikoina tultiin väli näppärästi kolmella. Kerran tosin vedettiin toisesta ohi kun tamma kiihtyi ihan nollasta sataan enkä uskaltanut liukastumisvaaran takia kääntää esteelle. Kun kaivattiin neljää niin sain sen neljännenkin runnottua. Ei ollut siistiä tai tasaista ja paljon piti pitää. Saatiin lupa tulla kolmella.

Loppua kohti meidän lipsuminen paheni ja Listra kuumahti vielä entisestään. Ilman esteitä laukka oli välillä ihan siistiä ja hallittua mutta aina hypyissä kiihtyi. Tehtiin molempiin suuntiin ympyrätehtävä maapuomilla, puomilla ja ristikoilla ja vielä puomilla kahdesti. Ristikoiden välissä ja jälkeen vähän sudittiin. Vikalle kierrokselle tuli ohje tulla ravissa. Oltiin me hetki ravissa mutta sitten taas singottiin. Ehkä olisi pitänyt välissä ajatella takaisin raviin.

Kiva tehtävä mutta tämä pitäisi ottaa joskus paremmalla pidolla uudestaan. Ehkä hyppytaukokin innosti Listraa entisestään. Eikä ne päädyn möröt jättäneet ollenkaan rauhaan. Loppuraveissa mentiin ainakin niska ylhäällä.

Tunnin jälkeen tein oman puoskarianalyysini. Listra aristaa selkää harjatessa, notkahtelee ja heiluttaa oikeaa takasta. Painelin selkää käsin enkä saanut mitään reaktioita. Tulkintani oli ettei pidä siitä miltä harja tuntuu.

Ongelmia:
sormet jäätyi estetunnilla
möröt päädyssä
suoralla esteen jälkeen laukka vaihtui aina vasemmaksi

Parannusta:
kaikki laukat nousivat myötäisinä
pysyttiin pystyssä
sain säädeltyä askelmäärää kaarevalla linjalla

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Polviltaan omalle tasollemme

Sunnuntaina iltapäivällä ratsastettiin kurssin lopuksi rata. Tällä kertaa B-merkin kouluohjelma. Hempan työmotivaatio rupesi karisemaan eikä hepo olisi enää oikein halunnut satulaa ja vielä vähemmän kuolaimia. Maneesissa ei kuitenkaan koko viikonlopun aikana säikkynyt mitään.

Lähtöjärjestystä rukattiin ja olin toisen verkkaryhmän ekana. Nyt en päässyt oman poppooni kanssa samaan porukkaan ja verkassa se ahdisti aika paljonkin.

Hemppa oli ihan tasainen. Tein yhden käyntiväistön ja herättelin ravissa. Pyöreämmälle niskalle kaipasi ope, minä kaipasin takaa aktiivisemmaksi. Ravissa ei tehty ihmeellisyyksiä, uraa pitkin ja ympyröitä. Pari volttia. Laukassa samoin yritin virkistää ruunan hereille. En osannut sanoa onko heppa pitkä vai ei. Kaipasin Annea ja Lauraa kovasti!

Verkkamme oli noin vartin. Tultiin open ohjeesta keskilinjaakin. Liekö aurinko häikäisi Hempan mutta juuri ennen kaarretta heppa kompuroi ja kaatui polvilleen. Ope sinkaisi hyvin nopeasti pois alta muttei menty nurin asti vaan Hemppa jäi polvilleen. Yritin olla mahdollisimman hiljaa kyydissä. Siitä se sitten kampesi ylös ja hetki hämmästeltiin mitä tapahtui. Ohje oli tulla keskilinja uudestaan, ennen kulmaa siirtyä käyntiin ja kääntyä käynnissä.

Lopuksi testasin vielä pysähdykset ravista eikä tapeltu ihan tavalliseen tapaamme. Hetki ehdittiin olla aidoissa ihan keskenämme ja lopulta 4 minuuttia ennen virallista aloitusaikaamme kysyttiin että olenko valmis.

Keventelin ravin hereille ja istuin pitkällä sivulla alas. Ratsu jännittyi sen verran että tein vielä voltin alle.

Ohjelma oli suht siisti ja tasainen. Hemppa eteni (pidin esteraipan mukana eikä tarvinnut käyttää). Ei nykinyt ohjia eikä tullut rikkoja. Ei oltu keskilinjalla tänään ihan parhaiten. Tuli ehkä 30 cm verran huojuntaa. Siirtymät oli viikonlopun parhaat. Ravista käyntiin ja käynnistä raviin tuli kivan pehmeästi. Samoin laukannosto käynnistä oli oikein täsmällinen ja energinen. Toinenkin nosto oli ihan ok. Laukasta raviin tuli kättä vasten mutta tilanne nollautui kivan nopeasti ja sain jo kulmat ratsastettua asiallisesti. Muistin jopa nauttia menosta radalla!

Radan jälkeen olin eniten huolissani siitä että oltiinko liian pitkiä ja löysiä. Ei kuulemma.

Paperi oli ihan positiivinen, jälleen kerran kiltisti arvosteltu mutta yhä samaa linjaa. Ei kehitystä. Ravivoltti levisi ulos, liirasi takaa. Huomasin radalla mutta treeneissä siitä ei sanottu. Ehkä siellä tehtiin sitten siistimmin? Ekassa pohkeenväistössä kaula meni lopussa mutkalle. En huomannut yhtään. Käynti meinasi mielestäni hyytyä. Toisessa taas "pyrkii etupainoiseksi". Näistä olisin mielelläni kuullut jo aamulla! Edellisessä saman radan kisapaperissa taisi lukea samaa. Pitäisi aina tutkia ne!

Pisteet oli kutosesta seiskaan. Muoto kuulemma riittävä helppoon B:hen. "Hyvin esitetty. Laukasta alastultaessa vielä vähän "etuvetoinen". Pääsääntöisesti hyvin eteenpäin esitetty." 66,304 %. Kahdentoista kisaajan joukosta oltiin neljänsiä. Kolme paremmin pärjännyttä oli kaikki yksäreitä omilla ratsuillaan ja ihan aiheesta saivat meitä paremmat pisteet.

Vähän jäi sellainen olo etten saanut tästä nyt irti niin paljon kuin olisin halunnut. Alaspäin siirtymiä pitää treenata. Tämä oli kyllä jo tiedossa. Mitään ei taidettu saada juuri paremmaksi. No, notkistuipahan ratsu taas yhden viikonlopun verran.

Senni videoi suorituksemme:

Radan ratsastuksen valmistelua ilman suurempia vaatimuksia

Sunnuntain aamutunti harjoiteltiin B-merkkiä iltapäivän rataharjoitusta varten. Hemppa oli tänäänkin suht tasainen eikä meiltä mielestäni vaadittu kovin paljon.

Aloitettiin käyntiväistöillä. Ei kulmaan vaan kulman katkaisu ja uralle väistöasennossa ennen kirjainta. Käynnin kuljetusta uraa pitkin. Liikaa väistämällä sain vain etuosan irtaantumaan urasta. Ei tullut oikein mitään laatukommentteja näistä.

Taidettiin vähän ravata välissä ja keskittyä tekemään pyöreitä, oikean linjaisia ympyröitä. Melko pian siirryttiin laukkojen pariin. Puoliympyrä ravissa ja I:ssä laukka. Puoli ympyrää laukassa ja lävistäjä perään. Oikea laukka nousi C:ssä käynnistä ja pitkän sivun keskelle tehtiin keskiympyrä. Päädyn jälkeen lävistäjä ja raviin. En muista suoritusjärjestystä mutta välillä mentiin molemmat putkeen. Jo etukäteen tiesin että meidän vaikein kohta on ekan laukkalävistäjän jälkeen siirtyminen raviin ja kulmaan pääseminen. Niinhän ne alassiirtymät tuli kättä vasten. Mutta vain kerran Hemppa tarjosi itsekseen uutta laukkaa. Toisella lävistäjällä sai vähän kuljettaa laukkaa isommin eteen. Unohdin sitten tietysti valmistelut. Ei näistäkään mitään ihmeempiä kommentteja tullut.

Lopuksi tehtiin vielä ravivolttikuviot. Kevensin ravin hereille ja pyöritettiin ihan asialliset voltit ja osuttiin keskilinjalle. En ainakaan muista kuulleeni korjauskehotuksia.

Sangen vähän tuli harjoitusravissa istumista tälle tunnille. Vähän tuntui siltä että jäätiin paitsioon eikä meiltä vaadittu yhtään itsemme ylittämistä. Se riitti hyvin mitä tarjottiin. Tunnin jälkeen ahdisti ettei minulla ollut selvää suunnitelmaa miten saisin ensimmisen laukkalävistäjän jälkeisen kulman ratsastettua kunnolla.

Ongelmia:
meiltä ei vaadittu yhtään enempää

Parannusta:
Hemppa laukkasi lävistäjät hyvin loppuun asti
esitettiin aika tasaista menoa

Iita kuvasi viimeisen volttipyörittelyn:

lauantai 25. helmikuuta 2017

Helppoa ja tasaista, toivekorkeutena metri

Lauantaille markkinoitiin vielä estetunti. Tottakai suostuin. Hempalla tietysti. Hepalle vähän rankempi päivä mutta eipä tällaisia jatkuvasti ole. Pari tuntia ehti huilia heinien kanssa karsinassa ennen kuin jatkettiin. Maneesiin kasattiin pitkän sivun sisäpuolelle 3 esteen linja ja lävistäjälle ravijumppa. Esteiden sijoituksia piti vähän miettiä auringopaisteen takia. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja tänään kaikki hoitivat oman osuutensa ihanan reippaasti!

Alkuverkassa tehtiin siirtymiä käynti-ravi ja ravi-laukka. Hempan ratsastettavuus oli oleellisesti huonompi kuin koulutunnilla. Alkuun tuntui jopa takaa niin jäykältä että epäilin liikkeen puhtautta. Ehkä puuttuva kenkä aiheutti tätä? Ope ei kuitenkaan nähnyt liikkeessä kummallisuuksia ja tunne lähtikin lopulta pois.

Oma versio päivän esteistä.

Alkuun tultiin laukalla 3 esteen linjaa. Miniesteillä kahta ja kolmea askelta väliin. Hemppa hidasti asiallisesti mutta kun piti saada 3 ja 2 niin ei lähtenytkään pohkeista eteen. Muutaman kerran tuli raviakin väliin. Kahdella meni sujuvasti.

Linjan jälkeen.
©Iita

Sitten tultiin ratapiirrokseen merkattua kakkosta. Maapuomi, ristikko ja yhden laukan päässä okseri. Ravissa sisään. Alkuun okseri oli pystynä. Tämäkin ihan siististi ja pysyttiin ravissa. Painoa ennemmän jaloille oli ohje kuskille. Pari väärää laukkaa tuli muttei kuitenkaan läheskään joka kerta. Vau! Okseri nousi pikkuhiljaa ja lopulta se oli siinä toivekorkeudessani metrissä. Luotto loppui ekassa hypyssä kesken ja nappasin harjasta kiinni. Toinen meni luottavaisemmin.


Metrin okseri.
©Iita

Tämän jälkeen tultiin taas muutamat kierrokset 3 esteen linjaa, nyt vähän isommilla esteillä. Sujuvasti. Sanomista tuli ettei oltu ihan esteiden keskellä. Varsinkin keskimmäisellä yleensä pullahdettiin vähän kohti seinää. Lopuksi vielä kuvan mukainen rata. Saatiin kunnia aloittaa koska okseri oli ylhäällä meidän jäljiltä.

Hemppa imi hyvin eteen ja nyt väleissä piti jo pidättää että kaksi askelta mahtui. Linja siististi. Raviin, vähän himmailua. Ristikon hyppäsi aika rauhassa mutta nyt lähti hienosti jalasta eteen kun pyysin. Taisi löytyä myötälaukkakin ja vikat 3 myös sujuvasti. Tosin yhä oltiin hieman keskeltä vinossa.

Vähän valuu seinälle.
©Iita

Tuntui ihanan helpolta ja sujuvalta. Siltä se kuulemma näyttikin. Olipa kivaa ja taas tulin onnelliseksi.

Aurinkoa. Kuski kenottaa jalat kippurassa.
©Iita


Loppuraveissa Hemppa yritti alkuun vähän juosta. Sitten sain sen tasoittumaan. Ope muistutti suoristamisesta ettei olla kaula oikealle. Lopuksi tuntui yhtä hyvältä ratsastuksellisesti kuin koulutunninkin jälkeen.

Ongelmia:
kuskin jalat ei pysyneet alhaalla
välillä ei mennyt jalasta eteen

Parannusta:
paljon myötälaukkojakin
laukka säätyi hyvin
viimeinen iso kierros tuntui ihanan helpolta
ei kieltoja eikä pudotuksia

Väitän että tästä tunnista oli vikalta kierrokselta videokin mutten nyt löydä sitä mistään. Tulee jos löytyy.

Lauantain kurssipäivällä irtonaisempi takaosa

Lauantaina koulukurssiin kuului vain yksi tunti. Onneksi oltiin vikassa ryhmässä eli sai kerrankin nukkua aamulla vähän pidempään. Nyt ryhmäjako oli laittanut meidän sennupoppoon yhteen. Annekin samalla tunnilla ja 3 ratsukkoa siis. Pihalla oli kirpeä noin 10 asteen pakkanen ja paistoi aurinko. Maneesissakin oli pakkasen puolella.

Nyt sanoin heti alkuun että selkäni on aika jumissa, joten voi olla että joudun välillä keventämään. Vastaus oli että olisi pitänyt sanoa jo eilen. Niin olisikin.

Hempan kanssa käytiin alkuun taas perinteinen keskustelu kun otin ohjat käteen. Mutta siitä se tasoittui. Ravissa ei saanut hätistellä liikaa. Kun eteni niin sitten sopi vain olla ja huomauttaa vasta kun meno hyytyi. Sopivan ravin tunnistamisessa oli edelleen ongelmia ja taisin vähän usuttaa varmuuden vuoksi. Nyt ei taidettu laukata alkuun ollenkaan, en muista enää.

Ravissa tehtiin pääosin eilistä neliötä. Nyt elämä oli paljon helpompaa ja oikeassakin kierroksessa sain perän käännettyä sisälle. Kunhan muistin valmistella niin tuli siistiä. Päätyihin lisättiin voltit ulos. Vasemmasta oikeaan varsinkin opepäädyssä Hemppa pullahti voltilla alkuun ulos. Mutta toisessa päädyssä tuli oikein kivoja ja tasaisia pätkiä. Pitkältä sivulta kääntyessä pääty meinasi vaan aina tulla syliin ja käännös valua pitkäksi. Olisi pitänyt olla hereillä valmistelemassa vielä aikaisemmin. Volteilla välillä keventelin mutta yritin suunnanmuutoksia ja kulmia istua alas.

Lopuksi tehtiin kentän etupäähän neliö. Ensin ravissa kierros ja sitten KN:n tyyliin radan poikki ja I:stä laukannosto. Kierros laukkaa paitsi ekalla kerralla kaikki sai sakkokierroksen heti perään. I:ssä takaisin raville. Laukannostot oli erittäin löysiä ja tuli vähän myöhässä. Toinen oli heti parempi. Vasemmassa kierroksessa sekä ravissa että laukassa piti keskittyä runnomaan Hemppa ovikulmaan kun yritti pyöristää sen aika etäältä.

Oikealle ensimmäinen laukannosto oli kaamea lörtsy. Taidettiin tehdä kaksi laukkaa tähänkin suuntaan. Vikalla itse laukka kulkeutui aika kivasti ja tasaisesti. Siirtymiin pitäisi keskittyä molempiin suuntiin lisää. Mutta ravikin tasoittui aika nopeasti ja sain päätyyn siistit kulmat. Siitä tuli lupa keventää.

Lopuksi eiliseen tapaan pyöriteltiin pääty-ympyröitä kevyessä ravissa. Hemppa ravasi rennosti ja letkeästi. Ei tullut juuri sanomista. Tuntui että aika vähän muutenkin tällä tunnilla. Riemuitsin kun tehtiin tuo laukkaneliö yksitellen että nyt saan open huomion mutta juttelikin samalla vielä ravissa olevalle tai jo aloittavalle ja tunnuin jääväni vähän paitsioon. Ehkä meillä meni sitten niin hyvin?

Tunnin jälkeen oli teoriapätkä ja siellä käskettiin puhua itselleen nätisti. Olen tsempannut asian kanssa ja ratsastankin pääosin hyvällä mielellä ja parastamme esitellen. Ainakin Hempan kanssa! Vieraskoulukisojemme alisuorittamiseen lääke oli vain lisää kisoja ja lisää kokemusta.

Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa vähän oikoi ovikulmaa
laukannostot oli aika lässähdyksiä
ei edelleenkään ihan täydellisen tasainen edestä

Parannusta:
tasaisempaa kuin eilen

perjantai 24. helmikuuta 2017

Taipumisen hankaluutta kulmilla

Perjantaina suhasin töistä lentsikalla Artsikurssille. Kone oli vartin myöhässä ja meinasi tulla kiire. Onneksi Laura haki Hempan sisään, harjasi ja satuloi sen sekä kurssikin oli kymmenisen minuuttia myöhässä. Korvahuppuja ei ollut missään, joten mentiin ilman. Vähän Hemppa katsomopäädyssä hätkyi muttei säikyiksi asti. Herpaantunutta keskittymistä. Ratsukoita tunnilla oli 3 ja pakkasta pihalla -8°C. Maneesissakin oli siis viileä.

Käynnissä oli puolen kierroksen verran keskustelua ja nykimistä ennen kuin Hemppa tasoittui.

Ihan alkuun ravissa piti saada ratsulle vilkkaat jalat ja takaosa toimimaan. Säikytä ja odota, jotenkin noin. Vauhtia tuli ja yritin vahtia ettei olisi vain pitkää kipitystä. Hommassa tuli kuitenkin niin kuuma että takki piti ottaa pois ja menin pelkällä fleecellä.

Verkkatehtävänä tultiin ensin kevyessä ravissa, sitten laukassa, ellipsiä. Pitkillä sivuilla suoraan ja päätyihin puoliympyrät. Pitkillä sivuilla piti asettaa ulos, päädyissä ihan reilusti sisään ja myödätä ulko-ohjasta. Päädyt oli meille helpompia. Tehtiin tätä ravin lisäksi myös pitkät pätkät laukassa. Ensin vasen ja siinä odotetusti pitkän sivun asetus ulos oli hankala osuus. Päännykimistä ja etuosan pullahtamista sisemmäs. Osan pullahtelusta saatoin aiheuttaa itse seinän puolen jalallani. Laukat oli kuitenkin suht tasaisia muuten. Oikeaan kierrokseen mentiin hyvin pitkään ilman yhtään kommenttia. Sitten tuli sanomista laahustavasta laukasta, jonka jälkeen vähän lennätin Hemppaa estemoodiin. Ei tullut lisäohjeita joten kai se oli hyvä?

Välikäyntien jälkeen ratsastettiin kulmia. Ensin pieni hetki käynnissä että opittiin reitti. Neliö, jonka kaksi sivua oli pitkien sivujen keskellä. Oikea kierros ensin. Somaa että kaikki kolme ratsua olivat samaan suuntaan vinoja. Ennen kulmaa etuosaa ulos, taivutus sisään, tarpeen mukaan takaosa myös sisään sulkumaisesti ja itse kulmassa höllättiin sisäkäsi ja sisäjalka ja ratsun piti kääntyä rennosti itsestään. Kulman jälkeen nautittiin hetki menosta ennen kuin valmisteltiin takaosa sisään ennen seuraavaa kulmaa. Hemppa vastusteli takaosan siirtämistä sisään ja jäkitteli. Ei kovin ihanaa ja harjoitusravi tuntui omassa selässäni haljulta.

Vasemmassa kierroksessa ohjeet oli erilaiset. Sisäohjasta piti kääntää kulman läpi. Kulman jälkeen eteen. Vasen sisätakajalka kuulemma raahusti tms. Kun hätistelin niin meni aika rumaksi ja istuminen kamaloitui entisestään. Käsky oli ajatella aina kulmasta ulos keskiravilla. Pitkillä sivuilla yritin ottaa tuntumaa liiaksi oikeaan eli ulko-ohjaan ja tuli päännykimistä. Vasta kun tajusin pitää ruunan jatkuvasti kiinni sisäohjassa niin tasoittui.

Pyöräytettiin kuvioksi lopuksi vielä neliöt päätyihin eli keskeltä radan poikki suuntaa vaihtaen. Hemppa heräsi ravaamaan ihan itse ja meinasi mennä jopa vähän villiksi. Onneksi tästä päästin pääty-ympyrälle keventäen. Ihan en hahmottanut mitä siinä haettiin. Isoa ravia, sisältä myötäämistä välillä ja ratsun venyttämistä. En ollut ihan varma kuuluiko Hemppaa päästää pidemmäksi. Ihan ei asetukset säilyneet kun päästin sisältä. Oikeassa kierroksessa ravasi sitten ihan kunnolla eteen.

Meno oli tasaisinta kevyessä ravissa. Varmasti omat selkäjumit vaikuttivat siihen. Ei tuntunut mitenkään kovin hohdokkaalta ja Hemppa vastusteli ja kiemurteli aika paljon. Siksi kommentit katsomosta että hyvältä näytti aiheuttivat suurta ällistystä. Olisi pitänyt saada videoita!

Tästä pitäisi kuulemma huomenna päästä jatkamaan. Toivottavasti selkäni ei näistä kovin suutu.

Ongelmia:
kuskin selkä sattui
Hemppa nyki ohjia
sulkuasento tuntui Hempalle hyvin vaikealta
tälläkin tunnilla taisi välillä kivistää oikeaa käsivarttani

Parannusta:
oli suht aktiivinen
ei ollut kovin pitkä
katsomoon oli kuulemma näyttänyt oikein hyvältä, energiseltä, lyhyeltä ja tasaiselta

torstai 23. helmikuuta 2017

Sokerin ennakointia

Torstain estetunti peruttiin yöllä sataneen erittäin runsaan lumen takia. Lopulta tilalle tarjottiin seiskan koulutuntia. Vastasin että voin tulla jos saan Listran, Wanen, Pikun tai Sokerin. Ensin Gizma meinasi olla ainoa vapaa mutta olen sille liian iso koska se on niin kapea. Sain sitten Sokerin. Keli oli muutaman asteen pakkasella. Ratsukoita tunnilla oli 6.

Alkutunnista mentiin aika käyntipainotteisesti. Sormeni olivat ihan käsittämättömän kohmeessa eikä lämmenneet. Lopulta ope haetutti mulle (normi)rukkaseni tallista mutta niidenkin kanssa meni pitkään ennen kuin lämpenin. Menin sitten lopputunnin niillä.

Suoralla uralla tein vähän temponmuutoksia. Sokeri oli kivan reippaana liikkeellä. Kulmat olisin voinut ratsastaa vielä huolellisemmin sillä läpi tunnin vähän kaaduttiin niistä läpi. Kaikki vapaaehtoiset volttailut lähinnä lusmuilin ja otin mieluummin siirtymiä käyntiin. Yritin keventää tamman keulaa. Oma istunta ja kädet taisi olla tänään aika kelvollisesti.

Tultiin keskilinjaa suoraan, meni ihan ok. Välillä myös muutaman askeleen käyntipätkiä. Takaisin raville lähti vähän hitaasti.

Tehtiin myös raviväistöjä uran sisältä uralle. Ensin piti mennä puolen pitkän sivun verran suoraan ja tämä oli meille se vaikein osuus. Sokeri lähti ehdottelemaan väistöä vähän tänne ja vähän tuonne ja ihmetteli vaan kun ei kelpaa. Vasta ihan loppupäässä uskoi että mennään suoraan. Lopulta päädyin siihen että suoristuksen jälkeen rupesin vain väistämään samantien. Ope ehdotti pientä siksakkia ja se toimi hyvin. Pari askelta toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Päästiin kiemuroista. Alkuun takaosa vähän jäi mutta myöhemmin tuli open mielestä oikein hienoja väistöjä. Alkuun tuli myös kommenttia että istuin vinossa, paino oikealla ja oikea hartia laski alas. Vastasin että vautsi, en edes tiennyt että osaan istua myös niin päin vinossa. Ehkä eilinen kuskin suoristuskäsittely jäsenkorjaajalla auttoi.

Lopputuntia kohti Sokeri rupesi käymään etupainoisemmaksi. Yritin tehdä yhä paljon puolipidätteitä ja välillä siirtymiäkin. Ei tullut pahasti raskaaksi ohjalle mutta alkutuntia painavammaksi.

Ei laukattu. Loppuun vähän voltteja ja istuin välillä alaskin. Ei ainakaan tunnin aikana selkäni kitissyt. Mutta aiemmin päivällä muistutti ettei ole vieläkään ihan hyvä. Lopuksi vielä ratsu käyntivoltilla hyväksi. En meinannut olla tyytyväinen. Sokeri ei halunnut millään seurata asettavaa ja johtavaa ohjaa. Pökkelö, joka kaatui sitten sisälle koko hevonen. Aika pitkään hyörittiin ympyrää eikä ope ehtinyt luoksemme vaikka siitä vähän haaveilin. Päästin sitten vähän tasaisemman eikä liian matalan pätkän päätteeksi pitkät ohjat.

Loppukäynneissä tuli vielä tilanne kun pihalle ajoi auto kolisevan peräkärryn kanssa. Suurin osa hepoista säikkyi sitä ja Sokerikin lähti kiiruhtamaan ravissa kylki edellä karkuun. Vaikkei loikkinut niin silti vähän kurja tunne kun heppa ei ole hanskassa. Tietysti itse ohjat pitkinä ja ilman jalustimia. Kaikki pysyi kuitenkin kyydissä vaikka kentältä talliin saatiin vielä uudet pikkusätkyt kärrystä.

Kaarrossa Sokeri yritti hyöriä poikittain. Ehkä 4 - 5 kertaa piti palauttaa suoraan ja sitten pysyi.

Ongelmia:
sormet oli tänään pahasti kylmät
kulmat
väistöjen ennakointi
lopputunnista painui matalammaksi
säikkyi peräkärryä muiden mukana

Parannusta:
liikkui aktiivisesti
tuli hienojakin raviväistöjä

maanantai 20. helmikuuta 2017

Perusratsastusta ja istuntaa estetunnin sijasta

Maanantain estetunnille sentään sain Listran. Harmi vaan ettei kenttä ollut edes laukattavassa kunnossa. Jatkettiin siis tälläkin tunnilla perusratsastuksen parissa eikä selvinnyt millaisia estetehtäviä sijaisope päämme menoksi olisi kehitellyt. Ei tullut kavalettejakaan vaan kaksi puomia. Ratsukoita tunnilla oli 3, keli yhä vähän pakkasella.

Listran kanssa kaikki tuntui niin paljon helpommalta kuin Kropekilla. Osasin pitää käteni paljon tasaisemmin ja ratsastaa jalalla tasaista tuntumaa kohti. Tiedän jo Listralla että johtava ohja ei saa vetää ja minkä verran ulkotuen pitää pehmetä. Melko pitkä käyntipätkä tälläkin tunnilla alkuun. Yllättävän hyvin tamma tänään taipui vasemmankin jalan ympäri. Puomeista päästiin kolistelematta yli.

Ravissa mentiin nyt kenttää ympäri. Loivaa kiemuraa, puomisivulle voltti. Välillä myös kevyen ja esteistunnan harjoituksia. Tuppasin unohtumaan kevyen istunnan jälkeen etukenoon. Muutama kierros meni ennen kuin opin ratsastamaan kevyessäkin istunnassa rauhallisempaa ravia. Mutta kivan tasainen Listra oli tänään. Ei tuijotellut eikä säikkynyt.

Tehtiin joitakin siirtymiäkin kevyessä istunnassa. Jalkoihin vähän otti mutta nyt osasin kääntää oikeaakin jalkaa paremmin suoraksi.

Ihan mukava perustyöskentelyn tunti. Ei mitään kovin ihmellistä.

Kaarrossa Listra hyöri eikä halunnut seistä takamus tallia kohti. Karsinassakin oli vähän kärsimätön mutta nyt malttoi pitää päänsä sen verran paikallaan että oikeasti palkitsin suitsien riisumisella siitä, kun pää oli hetken aloillaan. Kehitystä.

Ongelmia:
kevyen istunnan jälkeen unohduin etukenoon
hartioiden rentouttamisesta taisi taas tulla sanomista
kyynärpäät kylkiin -kommentti tuli ainakin kerran

Parannusta:
oli aika tasainen
opin hidastamaan ravia kevyessä istunnassa
ei tuijotellut, jännittynyt tai säikkynyt

Selkävaivaisen pelastus

Maanantaina parahtelin taas listan luona. Toiveeni oli jälleen unohdettu ja sain Kropekin. Selkäni tykkäsi tänään jo töistäkin huonoa, Kropekin ravista siis varmasti vielä vähemmän. Tunnustan että olin taas aiheettoman epämotivoitunut ja laitoin ratsun tahallaan oikein hitaasti kuntoon että joutuisin ratsastamaan sillä vähemmän aikaa.

Pihalla oli pari astetta pakkasta ja pyrytti alkuun lunta. Pohja oli alta kova ja liukas eikä päälle satava lumi parantanut tilannetta. Vaikka hepalla oli hokit joka jalassa (ja edessä tilsakumit) niin silti takapään pito tuntui läpi tunnin huonohkolta. Pysyttiin kuitenkin hyvin pystyssä.

Tästä tulikin lähinnä käyntitunti. Loivia kiemuroita ja voltteja. Muutama pysähdys. Alkutunnista sisäpohkeeni ei tarkoittanut Kropekille juuri mitään ja välillä oli sellainen olo ettei heppa edes huomannut että olen kyydissä. Ope käytti aika paljon aikaansa ja kärsivällisyyttään että oltaisiin saatu sujuvia, rentoja voltteja. Käsiä piti rentouttaa, johtaa sisään, pitää kyynärpäät kyljissä, ei olla liian napakka ulko-ohjalla ja huolehtia että ratsu liikkui. Muutama hyvä askel tuli väliin mutta sitten aina tuntui että koko ratsu lähti johtamisen mukana sisään ja takaset lipsuivat.

Ravia otettiin vain lopputunnista pitkille sivuille. Toinen suoraan, toiselle loiva kiemura. Olisi saanut istua alas mutta säälin selkääni ja kevensin. Kelvollista muttei superia.

Loppuun pyörittiin vielä käyntivoltilla. Ei mitään suuria läpimurtoja tässäkään. Ei pahin seilaustunti mutta hetkittäin tuntui että Kropek teki ihan omia ratkaisujaan. Suuri käyntimäärä ei haitannut yhtään eikä tullut yhtään kylmä, edes sormille.

Ongelmia:
alkutunnista tuntui etten saanut ratsulta reaktioita
hartioita piti rentouttaa
sisäohjalla johtaessa välillä meinasi koko heppa tulla perästä

Parannusta:
ei haitannut mennä niin paljon käyntiä

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Tositilanteen ongelmia ja niiden ratkaisua

Sunnuntaina oli kisapäivä Tallinmäellä. Reipas 9 tunnin kisapäivä itselläni enkä edes mennyt ihan aamuksi vaan vasta ekan luokan alkaessa.

Ratsuna tietysti Hemppa ja luokkina 85 ja 95 cm ihanneaika-arvostelulla. Kisaajia tuli lopulta niin roimasti että 85 oli neljässä verkkaryhmässä ja 95 kahdessa. Rata oli kivan helppo ja selkeä. Vähän kauhistelin kun taas ensimmäinen este oli kaarteesta tuleva okseri. Onneksi sille oli suht hyvin tilaa suoristaa. Jo aiempien luokkien perusteella huomasin että suurin osa porukasta meni liian lujaa, joten suunnittelin meneväni reunoja pitkin. Himmailuun ei silti ollut varaa jos tarkoitus oli päästä esteistä yli.


Ratapiirros.
Tästä kuvasta en anna itselleni kovin hyvää arvosanaa.
Seiska ei ollut trippeli vaan okseri. Esteiden alla oli lankkuja, muuripaloja ja portti.

Ehdittiin kävellä kentällä ihan hyvin alle. Käynnissä taivuttelin ja tein pohkeenväistöjä. Hemppa ei nykinyt pahasti vastaan. Menin myös kenttää ympäri hölköttelyravia. Pohja oli lanattu ja ihan pitävä hokkien alla. Maneesissa ravattiin ja laukattiin vasempaan kierrokseen ja otettiin verkkahypytkin. Joka kerta väärä laukka esteen jälkeen. Hemppa oli sopivasti pörheä eikä kuulemma kovin pitkä. Yksi laakahypystä aiheutunut pudotus tuli. Kun suuntaa vaihtaessa erehdyin niistämään niin tuli sanomista ettei voida odotella kaikkia yksitellen. Halusin kuitenkin myös ravata ensin yleisön edestä oikeassa kierroksessa. Siksi ensimmäinen hyppy okserille oli vähän tuuppaistu kun oli muka niin kamala kiire. Toinen meni paremmin.

Ehdittiin katsoa muutama suoritus alle ennen omaa vuoroa. Kun nostin laukan niin Hemppa ei reagoinut jalasta eteen. Vähän oli siis pakko spurtata. Sitten kiinni ja menoksi. Siistit hypyt, myötälaukat ja aika lentämistä. Sarjan jälkeen vähän kanttasi sisään ja tehtiin suunniteltua pienempi kaarre. Tiesin että ollaan luultavasti ihan liian nopeita muttei asialle oikein ollut mitään tehtävissä. En viitsinyt lähteä rikkomaan tahtia. Lyhentämisen myötä olisi luultavasti tullut muitakin ongelmia. Lennettiin siis maaliin noin 7 sekuntia liian nopealla ajalla, josta tuli yksi virhepiste. Olin kuitenkin tyytyväinen. Helppoa ja sujuvaa ja lopetusta lukuunottamatta tosiaan myötälaukat! Senkin Hemppa sai lennosta vaihdettua.



Ratojemme välissä oli 3 verkkaryhmällistä, joten vein Hempan talliin ja riisuin sen.

En käynyt kävelemässä rataa enää uudestaan. Ajattelin että ei ole ehkä hyvä katsella vierestä kuinka isoilta ysivitoset näyttävät. Selästä ei ole niin paha. Taas kävelin kentällä. Taivuttelin ja väistin takasia. Hölkättiinkin ennen kuin jäädyin kokonaan. Aikamoinen viima siellä kävi ja pyrytti lunta. Noin -4°C. Sormia vähän paleli.

Nyt maneesissa en sitten luopunutkaan takistani missään vaiheessa. Hemppa oli yhä suht energinen mutta nyt puski kulmissa vähän sisään. Verkkahyppyjä tultiin taas vitoselle ja kolmoselle enkä meinannut saada kunnon kaarretta vitosta kohti lähestyessä. Nyt saatiin kuitenkin verkkahyppyihin myötälaukat! Kerran ristikko, pienempi pysty ja kerran kisakorkeudessa. Oikein siististi! Okseri meni pienempänä hyvin. Isompana paikat ei ihan osuneet ja jalkani heiluivat hypyissä taakse. Otin sakkohypyn muttei se mennyt yhtään sen paremmin.

Nyt ennen omaa vuoroani oli vain yksi ratsukko. Taas oman vuoron koittaessa kunnon usvalla liikkeelle ja sitten pikkuisen kiinni. Ei liian pitkänä esteille. Aloitettiin ihan hyvin ja myötälaukatkin löytyi. En itse ollut kaikissa hypyissä kovin sulavasti kyydissä mutta edettiin. Sarjalle käänsin turhan myöhään ja tultiin kammottavalla vinoreitillä sisään. Eipähän jäänyt väli ahtaaksi. Hienosti Hemppa pelasti ja hyppäsi b:n vinoon. Nyt saatiin parempi tie lyhyelle sivulle sarjan jälkeen.

Vitoselle tuli taas paikka aika juureen ja hädissäni usvatin eteen kun pelkäsin että 4 askelta jää kauas kutosesta. Unohdin puolipidätteet, Hemppa venähti pitkäksi ja otettiin kutoselta puomi. Ei paha virhe mutta keskittyminen herpaantui vähän. Seiskalle oli pitkä lähestyminen, ratsu pääsi pitkäksi ja luultavasti etupainoiseksikin. Sopivaa paikkaa ei vaan löytynyt ja Hemppa tyssäsi esteen eteen. Lohduttavaa että pysyin itse kyydissä kuin tatti. Eipä auttanut. Kunnon tsemppi päälle, kunnon laukka mutta myös ne puolipidätteet. Toisella yrityksellä yli. Tähän tuhraantui noin 16 sekuntia. Kasikin ylittyi ja maalissa oltiin 8 estevirheellä ja enimmäisajan ylityksestä rapsui vielä 3 virhepistettä lisää.

Ei silti osannut harmittaa. Estekorkeus ei ollut paha. Kiva oli huomata että jos ja kun tositilanteessa tulee ongelmia niin osaan ratkaista ne. Myötälaukatkin lohdutti kovasti.

Vielä enemmän lohdutti kun kysyin opelta että kai saadaan seuraavissa kisoissa hypätä jo metriä ja vastaus oli että joo joo, tottakai! Sitten niitä päästään ehkä loikkimaan treeneissäkin. Nyt kun siellä ei ole nostettu oikeastaan yhtään yli kisakorkeuden.

Ehdotin samalla että minun pitäisi päästä koeratsastamaan Hemppa maastoesteille. Omistaja naureskeli että nyt osasin vetää oikeista naruista ja lupasi että laitetaan järjestymään kunhan maa sulaa. Jes! Kvaalit kaikkeen kivaan hankittu siis tällaisella 11 virhepisteen räpöstyksellä!


Annu videoi molemmat ratamme.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Suoristamista ja säätämisen harjoittelua

Lauantaina mentiin Hempan kanssa tuplat. Ensin koulua ja sitten esteitä. Molemmilla tunneilla oli 4 ratsukkoa. Ulkona pari astetta pakkasta. Opena tallin kakkosope.

Ensimmäinen tunti keskityttiin ihanasti perusasioihin. Ratsastettiin vähän pienempää uraa ympäri lamppurivien alla. Huolelliset taivutukset kulmiin, suoristukset sivuille eikä saanut kiemurrella. Oikeassa kierroksessa Hemppa jäi suorilla kaula oikealle enkä edes huomannut ennen kuin sanottiin. Reilusti painoa myös vasemmalle ohjalle niin suoristui. Taas alkutunnista tuntui siltä että koko ratsu kenottaa vasemmalle. Itse kenotin kuulemma taas vasen hartia selvästi alempana. Sitä oli vaikea korjata.

Pitkien ja hartaiden ravipätkien (jotka ei käyneet silti yhtään tylsiksi) jälkeen otettiin pikku-urallamme vähän laukkaakin. Ei rullannut erityisen ihanasti. Kaikissa askellajeissa Hemppa myös nyki ohjia kun yritin pitää sen vähän lyhyempänä. Rupean päätymään siihen tulokseen että se on joku vertymisjuttu.

Sitten tehtiin kahdeksikkoa eli neliöt päätyihin ja keskellä suoristus. Ensin harjoitusravissa. Jalustimet olisi pitänyt nostaa ylös mutta vetosin selkääni ja pidin ne jalassa. Välillä vähän kevensinkin. Ei selkä kovin pahana ollut mutta tiesin että jälkikäteen voi olla. Keskivartaloa piti ajatella tiiviimpään pakettiin, en osannut toteuttaa.

Sitten KN:n tapaan I:stä nostettiin laukka. Ensin käynnistä, sitten yritettiin myös ravista. Linja oli suht ok mutta nostossa turpa nousi, ei edennyt ja pian rupesi ennakoimaan ja jännittymään ennen nostoa. Ravissa heti keskilinjalle kääntyessä Hemppa nosti pään ylös. Pari nostoa jätin tekemättä ja pari tein vasta kulman jälkeen. Ei juuri auttanut. Saatiin kyllä jännittyneet myötälaukat mutta ei se ketään palvele. Ope käski koko köörin takaisin käyntiin. Käynnissä oli vähän samoja jännittymisongelmia mutta vähän parani. Turpa sisään heti nostossa. Päätyyn ympyrä. Laukasta alas oli vanumisia kättä vasten. Ympyrällä sain kyllä ihan aktiivista ja rullaavaa pyöreääkin laukkaa.

Loppuraveissa Hemppa oli rennompi ja tasaisempi ja ennen kaikkea lyhyempi.

Käyntien jälkeen jatkettiin siis lennossa seuraavalle tunnille. Puomeja/esteitä. Alkuverkassa väistin käynnissä, ravissa ylitettiin puomeja. Tultiin toisella sivulla neljän puomin yli. Ravissa kaikesta huolimatta tuntui ettei Hemppa polkenut kunnolla takaa. Vaikka eteni niin tuntui vähän veltolta. Laukassa väleihin ensin isolla laukalla 2 askelta, sitten kiinni ja 3. Poljettiin välillä pehmopuomien päälle ja pari kierrosta meni vähän häslätessä. Mutta molempiin askelmääriin päästiin.

Sitten tultiin oven edestä kaareva kavaletti-puomi-kavaletti ja siitä 4 laukan päässä puomi-pysty-puomi. Ensin oikeassa kierroksessa. Säätyi vähän liiankin hyvin ja 4 askeleen väli oli joka toisella kerralla liian väljä, toisella liian ahdas. Hempan laukkakin muuttui niin nopeasti että kahta askelta ennen kun pyysin eteen niin venyikin liikaa. Ihan tasaiseen ei päästy. Pystyä nostettiin ja taisi se jossain lähempänä metriä käydä molempiin suuntiin. Isommille esteille tultiin väli 3 askeleella.

Vasemmassakin aloitettiin neljällä ja pikkupystyllä. Siinä en saanut pystyn jälkeen vasenta laukkaa. Tultiin liuta sakkokierroksia muttei parantunut. Puomit auttoivat kuitenkin hypyn pyöreäksi ja kyydissä oli helppo olla.

Lopuksi tultiin vielä minirata. Oikeassa kaareva ja puomipysty alle ja sitten okserit lävistäjiltä. Me sohittiin nyt aiemmin hyvin menneelle puomitehtävälle ensin liikaa askeleita, sitten loikattiin pystyn lisäksi puomikin kerralla (eikä selkään edes tuntunut pahalta) ja vasta kolmannella kerralla kelpasi.

Okserit oli n. 95 cm. Eka meni hyvin. Laukka jäi vääräksi mutta vaikka korjasin laukan niin meno hyytyi ja koska arvoin kohti estettä niin eihän Hemppa sellaisesta hyppää. Turvallinen tyssäys. Pakko oli taas vähän tykitellä ja lennättää. Mutta siitä ylittyi esteet varmasti. Korkeus ei ollut ongelma mutta vasenta laukkaa en nyt hypyissä löytänyt. Informoinnissa saattoi olla puutteita, en ehtinyt miettiä. Eikä Hemppakaan ollut ihan niin innolla menossa kuin silloin kun se oikeasti rupeaa vaihtamaan. Mutta mitään omia liikkeitä sillä ei ollut, joten luottavainen olo tästä tunnista jäi.

Tänään hepo ei saanut edes paksumpaa korvahuppuaan ravisteltua irti. Suitsetkin pysyi päässä! Kertaalleen otettiin pieni sivusäikky kun ope korjasi puomia meitä kohti.

Ongelmia:
istuin ihan kenossa vasen hartia alempana
aluksi en huomannut ettei Hemppa ollut suora vaan kaula oikealla
ennakoi ja jännittyi laukannostoja
oma selkä ei vieläkään tykännyt harjoitusravista
säätyi herkästi liikaa tai liian vähän
hypyissä vasemman laukan löytyminen oli hukassa
yksi kielto

Parannusta:
isot esteet ei tuntuneet pahoilta
säätyi hyvin
hypyissä oli helppo olla

torstai 16. helmikuuta 2017

Karma toi toiveratsun

Kun estetunti uhattiin perua niin kello 18 tuntia ehdotettiin tilalle. Lupauduin siihen joka tapauksessa. Jos ei oltaisi päästy hyppäämään niin olisin saanut toiveratsun. Laitoin listan että Listra, Wanesa, Piku tai Sokeri tuossa järjestyksessä. Näemmä hyppytunti kumosi toiveeni ja minulle oli merkattu Limoza. Kolme muuta toiveratsuani tulivat tunnille. Listran kanssa meni niin pitkään että sain valmiiksi varustetun ratsun kentälle. Enkä siltikään ehtinyt purkaa esteitä juuri ollenkaan.

Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli aavistuksen pakkasella. Käynnissä Limoza oli vähän hitaahko. Ravissa tuntui aavistuksen könkältä mutta juuri sen verran vähän etten ollut ihan varma että kuvittelenko omiani. Ajattelin että jos on paha niin ope kyllä sanoo ja voihan se olla että vertyy ja menee ohi.

Tehtiin voltteja ja loivaa kiemuraa. Pitkillä sivuilla eteni yhä parhaiten ohjat yhdessä kädessä ja raipalla hipsutellen. Muistin ratsastaa kunnolla ja taivutella. Ihan hyviäkin hetkiä. Välillä tehtiin esim. 6 askeleen käyntisiirtymiä ravista pituushalkaisijalle. Vaikka yritin taas skarpata niin kerran pääsi ope sanomaan ryhdistä ja käsien paikasta. Pahus!

Kun tamma eteni paremmin ja sain ohjat pidettyä paremmin kädessä niin tuntui ihan puhtaalta. Vaan kulmissa ja varsinkin oikeassa kierroksessa tuli välillä kummallisia askelia ja keula tuntui tahdittavan. Lopulta oli pakko avata suu epäilyistäni. Ravattiin isolla ympyrällä molempiin suuntiin ja päästin ohjia pitkiksi. Open kommentit oli ettei selvästi onnu mitään jalkaa mutta näyttää että on jumissa selästä tai lavasta. Laitettiin ratsu vaihtoon.

Olisin luultavasti saanut Dumbonkin mutta ensin ehdotettu Listra sai vankan kannatukseni. Eipä se kovin pitkään ehtinyt tallissa välillä olla. Käveltiin hetki ja sitten liityttiin mukaan pyörittelemään keskilinjalle käyntivoltteja. Vasen oli vaikeampi kuten muistelinkin. Mutta huolellisella ratsastuksella sain asiallisia voltteja vasemmallekin.

Tultiin yhä loivaa kiemuraa ravissa. Siinäkin napakat ohjat ja huolelliset taivutukset paransivat menoa. Kertaalleen sain Listrankin kanssa noottia istunnastani. Pallea eteen. Tai jotain. Tämä neuvo oli itselleni aika hepreaa. Listran kanssa oli ihanan perushelppoa kun tamma askelsi itse eteen.

Laukkoja tultiin meluvallin puolen pitkälle sivulle. Minä suoralla hevosella. Ensimmäinen nosto vähän viivästyi mutta nosti kaikki myötäisinä molempiin suuntiin. Pysyttiin linjallakin vaikka alkuun hieman seilattiin ja asetus piti säätää pois. Hieman enemmän olisin voinut skarpata siirtymissä ja laukan lyhentämisessä mutta sangen siistiä silti.

Äkkiä se jälkimmäinen puolikas tunnista meni. Kiva oli päästä Listran kyytiin koulutunnilla. Parin viikon päästä sille kuulemma tulee joku ostajaehdokas. Harkitsen jo vakaasti että maksaisin siitä suojelurahaa että saisin pitää sen kesälomaan asti alla.

Ongelmia:
Limoza oli könkkä
istunnasta huomautettiin molemmilla ratsuilla

Parannusta:
Limozan kanssa tuli ihan asiallisia ravivoltteja
oikein siistit laukat Listran kanssa

Perumisen peruminen

Torstaina tuli päivällä viesti että estetunti on peruttu koska ei ole muita tulijoita. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi että tuntikaverin ongelma on hajonnut auto ja kyytiongelma. Oma hinkuni esteille (varsinkin kun maanantaina ei hypätty) oli niin iso että kävin sitten kyytimässä tuntikaverin paikalle ja päästiin tunnille.

Ratsukoita siis me kaksi ja viimeaikojen vakihepat eli mustat sirpanat. Minulla siis Listra. Oltaisiin kasattu aidan viereen 2 askeleen sarja mutta ope kaipasi innaritehtävää. Laitettiin se takapäätyyn aidan viereen. Sitten yksi pysty keskelle kenttää uralle ja toinen lävistäjälle. Keli oli nollan kieppeillä. Etukenttä vähän jäinen mutta takaosa hyvällä lumipohjalla.

Alkuverkassa vaadittiin jo säntillistä ratsastusta ja pyöreää niskaa. Ei se meiltäkään ihan hetkessä tullut. Opelle taisi riittää kaula kaarelle sillä sisäohjasta nyppimällä se demottiin. Itselleni oli vähän kynnystä lähteä tekemään sellaista, onneksi omatkin konstini tuottivat tulosta. Tehtiin taas muutamat laukanvaihdot verkassa. Vaihtoi ainakin edestä. Yritin ottaa asian kepeästi ja päästää tarpeeksi ulkoa.

Hypyt aloitettiin yksittäiselle pystylle ravissa. Oikeassa kierroksessa oltiin esteen jälkeen väärässä laukassa. Sama juttu kuin viikko sitten. Vaikka käänsin katseen ja yritin johtaa niin silti. Lopulta huomasin että laskeutuessa kaikki painoni on vasemmalla jalustimella. Ehdotin että voisinko heittää vasemman jalustimen pois. Heitettiinkin kaikki ratsastajat kaikki jalkkarit. Ravissa sisään. Ihan hyvin näinkin. Taisi tulla yhä väärässä mutta vaihtoi itse. Otettiin parit laukkahypytkin ilman jalustimia. Ihan jees.

Sitten maanantain tapaan lyhennettiin jalustimia. Meille siis kierteet. Taas piti muistella kantapäitä alas. Yhä loikittiin yksittäistä pystyä ja meni hyvin. Paikka piti kyllä päättää jo kolmea askelta ennen. Helpotti kun Listra rupesi imemään kunnolla. Nyt ei menty jättimäisiä vaan huippukorkeus oli n. 90 cm.

Väliin huilit ja sitten innarijumpan pariin. Alkuun ravissa sisään. Ensimmäinen kavalettiviritelmä pudotettiin maapuomiksi ja 4 hypättävää jäi. Erittäin siisti eka kierros! Korkeuskin oli oikein turvallinen. Jatkossa suurin ongelma oli kulma ennen linjaa ja Listran kanttailuyritykset. Ei taipunut kauniisti, ei. Kertaalleen tultiin vähän laakana ja kopsautettiin johonkin. Paljon oli muistettavaa mutta katse oli hyvin, istuin sangen vakaasti ylihyppimättä itse (vaikka jalustimet oli yhä minit) ja kantapäätkin taisi olla alhaalla. Listra hoiti oman osuutensa pääosin yllättävänkin rauhassa. Vika pysty nousi ehkä jonnekin 80 cm kieppeille. Kaksi ekaa vähän vähemmän. Kolmosena oli kavaletti.

Lopuksi tultiin vielä rata. Vasemmassa kierroksessa pysty, lävistäjällä tötteröpysty ja oikeassa jumppa. Oikein siisti kierros, tötteröllä vaihtui laukka, kaarteissa tamma tuli yllättävän hyvin kiinni ja jumpankin jälkeen taisi olla myötälaukka. Paikat osui hyvin ja sain kaarteenkin ratsastettua taivuttaen. Ekalla esteellä tuli jopa kommentti että olin oikein suorana (enkä vasemmalle kallellaan). Vautsi! Siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuraveissa Listra yritti kipitellä ja kiihdytellä. Siitä ei ihan hyvää tullut. Loppukäynnit käytiin laavulla ja vaikka venyi yliajalle niin oli yhä valoisaa! Kevät tulee!

Ongelmia:
ei oltu alkutunnista ihan heti nenä nyökyssä
väärät laukat oikeassa kierroksessa pystyn jälkeen
kulmien kanttaaminen kohti jumppaa

Parannusta:
ravihypyt ilman jalustimia onnistui helposti
viimeinen kierros oli oikein siisti
muistin katseen eteen jumpalla
helppoa ja tasaista

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Siirtymiä oppilaan toiveesta

Keskiviikkona oli taas Defepäiväni. Tänäänkin ruuna nosti putsatessa kaikki jalat ja oli tavalliseen tapaan kiltisti hoitaessa. Nyt olin vihdoin vähän aiempaa ripeämpi varustamisessa. Keli vajui tunnin aikana plussalta pakkaselle. Maneesissa oli kuitenkin lämmin ratsastaa fleecellä.

Aluksi maneesissa oli lisäksemme vain pari ratsukkoa mutta väkimäärä pikkuhiljaa lisääntyi. Nyt ensimmäistä kertaa heti alkuun tunsin kuinka ratsu oli vasemmassa ohjassa kiinni ja vasen lapa tuntui aika maahan sidotulta. Tein käyntiin avopätkät ja ravissa pyörittelin ympyröitä, vähän väistöjä, avoja ja hitusen sulkuajatustakin ajatellen vasenta lapaa kevyemmäksi. Laukat otettiin vasta kun ope tuli. Tulkkasin että saan verkata kaikki askellajit itsekseni läpi. Nyt ei menty ihan niin vauhtilaukkaa kuin viimeksi. Heppa oli kuitenkin virkeä.

Tänään aiheeksi valikoitui edelliskerran toiveestani siirtymät. Aloitettiin käynnin kokoamisella ja piti saada ajatus piffistä. Tämä oli itselleni yksi tunnin vaikeimmista asioista. Vuoropohkeet, ei saa päästää edestä pitkäksi. Nopeat jalat, raippa pepun päälle. Ei saa väistää. En ihan saanut tunnetta siitä että mitä pitäisi tehdä. Reaktiot hepalta tulikin sitten huomattavasti heikommin kuin yleensä.

Alkuun tehtiin siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Lyhyiden sivujen keskelle noin 3 askeleen käyntipätkät. Aika äkkiä unohdin mitkä oli täsmäohjeet ravissa ennen siirtymistä. Tein sitten kuten parhaaksi näin. Käynti oli se vaikein osuus. Huonosta käynnistä tuli huono siirtymä. Monesti tuli sakkoaskeleita kulmankin yli että käyntiä sai lyhyemmäksi ja aktiivisemmaksi. Mutta ei pitkäksi!

Sitten otettiin lyhyestä käynnistä laukalle. Nostoissa Defen turpa tuppasi nousemaan aina. Ajattelin toki nostossa kaartoa sisään. Nämä tehtiin keskiympyrällä muutenkin. Sitten lyhennettiin laukkaa ja lyhyestä laukasta käyntiin. Alkuun oli aikamoista lörtsähtelyä. Open kommentit oli että "ei". Saatiin apurattaaksi voltti, jossa lyhennettiin laukka. Muutenkin helpotettiin tekemällä lyhentämiset seinää kohti. Voltin avulla meno parani kummasti. Mutta heti kun ope oli hetken siivoamassa meidän läjiä ja piti ympyrän kaarella itsenäisesti lyhentää laukkaa noin 4 - 5 askeleeksi kerrallaan niin Defe pudotteli joka kerta raville.

Ei ollut oikein hyvää tuntumaa kootummasta laukasta. Kuskin ongelma. Sitten unohduin puristamaan jaloilla. Yritettiin opettaa kuskia ja heppaa siihen että isommassa laukassa jalat oli rentoina, lähes irti. Jalat tiiviisti mutta puristamatta kun lähdettiin lyhentämään. Lyhentämisen jälkeen jalat irti, pohkeilla kertakops ja heti taas jalat irti. Hitaat hevoset kuulemma oppivat että jalat irti tarkoittaa jo eteen.

Parhaimmillaan tuli siis oikein hyviäkin käyntisiirtymiä. Ja sain vähän ajatusta piruettilaukasta. Kai Defekin sai juonesta kiinni ja saattoi vähän ennakoida. Vähän tahallaan sille opetettiinkin tehtävät. Käyntisiirtymän jälkeen käyntiä piti taas ottaa vain muutama askel aktiivisesti piffiä ajatellen ja siitä uusi laukka. Tämäkin parani.

Näiden harjoitusten jälkeen ratsu ei ollut notkeimmillaan, joten loppuun tehtiin vielä raviväistöjä pylly uran sisälle. Kuskia piti suoristella ja ratsua saada matalammalle kaulalle. Defe ei ollut ihan keveimmillään edestä.

Loppuraveissa keventelin kolmikaarisia ja jotain avontynkää. Vähän jännittyi suunnanmuutoksista ja piti ottaa muutama apuvoltti paremman rentouden saamiseksi. Ei se pinkeää ollut mutta työstettävää. Yhä yritti olla vasemmassa ohjassa kiinni. Tämäkin parani hyväksi.

Näemmä vaikeustason noustessa ei kaikki enää olekaan ihan niin ihanaa ja mahtavaa. Lisää treeniä vain niin kyllä tämä tästä. Ei mahdotonta vaikka mahdottomatkin kuulemma hoidetaan. Asiaa!

Ongelmia:
oikea laukka paljasti vinouteni
unohduin välillä puristamaan jaloilla
kuskin tuntuma lyhyestä laukasta ja kootusta käynnistä oli hukassa
siirtymissä on vielä paljon treenattavaa
laukasta raviin putosi käyntiin asti ja lörähti

Parannusta:
joukkoon tuli mallikkaitakin siirtymiä
sain laukkaa lyhennettyä

maanantai 13. helmikuuta 2017

Hoosianna nilkat!

Maanantain estetunti pidettiin istuntatuntina kuten aiemmin oli puhetta. Ratsukseni sain taas Wanesan, tuntuu että menen kaikki istuntatunnit sillä. Keli oli yhä plussalla. Ratsukoita tunnilla 2.

Kenttä käännettiin toisin päin kuin äsken koulutunnilla. Valokulmasta pitkä sivu olikin tarhan sivu. Molempien pitkien sivujen keskellä oli puomit.

Heti alkuun käskettiin lyhentää jalustimia ainakin kahdella. Meni jockey-mittaan. Sitten kevennettiin ja oltiin kevyessä istunnassa sekä jalustimilla että ilman. Siirtymiä kevennyksen ja kevyen istunnan sekä askellajien välillä. Omaa istuntaani viilattiin siirtämällä lantiota vähän taaemmas (satulan päälle).

Jalustimien kanssa meinasi krampata nilkat. Ilman jalustimia reidet. Aikamoista rääkkiä. Lopuksi kun ravailtiin kahdeksikkoa niin oli pakko keventää välillä ettei nilkkani ihan kuolleet.

Laukkoja ei tultu pitkiä pätkiä. Lyhyet sivut käynnissä, pitkät laukassa. Ope kehui meidän laukannostoja kovasti. Ei tarvittu sakkokierroksia. Ja yhä täpötettiin kevyessä istunnassa.

Loppuravit saatiin keventää ja tuntuihan se alkuun helpolta. Wane rupesi vähän taipumaan muttei päästy vielä parhaimmistoon.

Välikäynnit oli pitkähköt ja lopetettiinkin jopa suht ajallaan. Oli silti aikamoinen jalkarääkki. Pitäisi kai aloittaa jokainen tunti mikrojalustimilla, vääntää kantapäät alas ja totutella siihen pikkuhiljaa.

Ongelmia:
jalat oli aika kovilla

Parannusta:
ope oli tänään tyytyväinen menoomme

Peruskoulutunti

Maanantaina riemuitsin listan luona kun en saanut Kropekia. Sain Limozan. Tänään sain sen vähän paremmalla auktoriteetilla ja askelluksella talutettua kentälle. Tunnilla ratsukoita oli 3 ja pari astetta plussalla. Kenttä kuitenkin lumipohjalla ja yllättävän hyvänä.

Ei Limoza tänään erityisen reipas ollut. Edelliskertaa hitaampi. Pohdin että olisikohan sillä vaikutusta kun nyt tuli tallista ja viimeksi oli lämmitellyt yhden tunnin alle. Yleensä kun reipastuu lopputunnista kun on päässyt suoremmaksi.

Alkuverkassa piti tehdä voltteja mutta aika vähän muutkaan tekivät, joten en minäkään kuin yhden kierroksessa. Ensimmäisenä tehtävänä tultiin väistöjä. Pituushalkaisijalle puoleen väliin suoraan ja siitä vähän matkaa sivulle. Vasemmalle väistö eli oikean pohkeen väistäminen oli paljon hankalampaa. Käynnissä meno hyytyi pahasti, ravissakin hieman. Sangen sopiva määrä toistoja. Säilytä ravi, enemmän ristiastuntaa.

Laukkoja mentiin tänään kivan paljon. Sekä lyhyt sivu että siihen ympyrä, että välillä uraa pitkin ympäri. Molempiin kierroksiin samat. Ympyrällä yritin istua takakenossa, kantaa kädet ja olla puristamatta jaloilla ylimääräistä. Silti oli aika hidasta. Pudotteli välillä raville mutta tein aina nopeasti selväksi ettei se ole ok. Joka kerta nostin uuden laukan kun pudotti.

Ravi heräili pikkuhiljaa. Parhaiten eteni kun pidin ohjat yhdessä kädessä ja koskettelin raipalla pohkeen taakse. Yritin kehua. Yritin olla häiritsemättä. Mutta silti ratsun oma iloisen tasainen eteneminen jäi tänään vähän vajaaksi.

Loppuraveissa oli suorilla ok, samoin tarpeeksi isoilla kuvioilla. Volteilla hyytyi. Kun päästin ohjia pidemmäksi niin reipastui.

Ei erityisen ihanaa muttei kovin pahaakaan. Ei meidän parasta. Eikä meitä oikein haastettu yrittämään enempää. Siitä olen iloinen että sain oman istuntani kanssa tsempattua eikä tullut norminootteja!

Ongelmia:
ei kovin reipasta menoa
selkäni ei edelleenkään tykännyt harjoitusravista
pudotteli laukkoja pois
muutamat jumiyritykset
en saanut tästä tunnista oikein mitään irti

Parannusta:
ei pahoja taisteluita
vasen laukka nousi yhä ilmavasti
skarppasin koko tunnin eikä käsien kantamisesta tai etukenosta tullut kertaakaan sanomista!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Rataharjoituksissa hyvä hevonen mutta epätasaista menoa

Sunnuntain toisella tunnilla Hemppa oli paljon yhteistyöhaluisempi. Malttoi lyhentyä eikä nykinyt ohjia. Liekö vertymisellä oli jotain tekemistä asian kanssa? Alkuverkassa tehtiin taas temponmuutoksia. Käsky tuli pitää tuntuma vakaana. En huomannut tekeväni mitään epävakaata.

Tunti tultiin rataharjoituksena peruskaavalla. Ensin pystyä (este 8) verkkahyppynä, siihen tuli oikein kivat hypyt pikkuesteenä. Ysikymppinä tultiin vähän juureen. Muistin laukata kunnolla eteen ja taivutella kaulan pyöreäksi.

Toinen verkkaeste oli 6a väärään suuntaan. Ensin nelosen takaa, myöhemmin edestä. Siihen myös ihan ok hypyt. Yksi sakkokierros tuli pyöristyvän selkäni takia. En taas huomannut tätä itse. Jalkani pysyivät alhaalla.

Oma versio radasta.

Meidän hyppyvuoro oli vikana ja estekorkeus ehkä 95 cm. Ei ainakaan enempää. 6b oli vähän pienempi.

Kaksi ekaa meni ok, sitten unohdin minne ollaan menossa. Voltti päätyyn ja kolmoselle töpöhyppy juuresta läpi. Käsky tuli tulla alusta uudestaan. Nyt selvittiin ykkösen yli ja käskettiin ottaa puolipidätteitä. Kakkonen oli jo suoraan edessä ja askel ei osunut yhtään. Stopattiin esteen eteen ja tässä taisin iskeä naamani harjaan. Uudestaan. Nyt taidettiin jatkaa kakkoselta.

Nyt vihdoin päästiin esteistä yli. Tosin meno oli vähän lentävää. Tiesin kyllä että pitäisi malttaa vähän lyhyempää ja rauhallisempaa, mutta ei me sillä tavalla näemmä päästä yli.

Saatiin vielä bonuksena 4 ensimmäistä estettä. Alku ok mutta linjalle tuli oikein passeli 6,5 askelta. Minä hyppäsin kaulalle ja Hemppa pysähtyi pystyn eteen. Näppärästi hyppäsin takaisin satulaankin ja Hemppa rikkoi laukalle. Kysyin että tahdotaanko 6 vai 7 askelta. Kuudella taidettiin tulla aina tähän asti. Nyt tein sitten päätöksen yrittää seiskaan ja se onnistui ihan siististi.

Ei mikään esimerkkirata tökkäyksineen. Pysyin kuitenkin hyvällä mielellä eikä itseluottamus kolissut yhtään. Kaikille kielloille oli ihan hyvä syy. Loistavaa bonusta sekin että pysyin niin vakaasti kyydissä noissa tilanteissa. Mutta nyt olin paremmin mukana hypyissä, Hemppa ei nykinyt ohjia ja laukka oli kaarteissa ihan hyvää. Hyviä hyppyjä eikä korkeus tuntunut yhtään pahalta. Päinvastoin, olisin taas haaveillut joukkoon jonkun isomman että loput näyttäisi pieniltä.

Kunhan muistan ratsastaa eteen ja säilyttää ajatuksen lyhyestä hevosesta niin hyvin se menee.

Ongelmia:
kiellot

Parannusta:
luotto ratsuun säilyi
korkeus ei ollut paha
verkassa siistejä hyppyjä
vaihdot löytyi paremmin

Todistusaineistoa:

Estekurssin alku eilisen estetunnin kertauksella

Sunnuntaina Tallinmäellä oli päivän mittainen estekurssi. Sennujen ryhmään tuli 5 ratsukkoa, kaikki hevosia. Minä tietysti Hempalla. Pihalla pakkasta oli n. -8°C. Poolo ja takki oli tunnilla vähän liikaa. Esteet pysyi maltillisen pieninä niin en laittanut turvaliiviä.

Tunti oli aikalailla eilisen estetunnin kopio. Tosin tänään vaatimustaso oli aika tapissa eikä meitä päästetty helpolla. Vähän meinasi korventaa että eilen oli ok mennä pitkällä hevosella ja tänään sellaista ei suvaittu. Mutta paljon parempi näin, itsepähän toivoin. Hemppakaan ei meinannut suvaita lyhentämistä ja koko tunnin nyki ohjia.

Sekä alkuun puomeilla että tiukalla kavalettitehtävällä tuli sanomista liian tiukoista kulmista. Eilen kun mielestäni kavaleteille valuttiin liiankin loivasti ja huonosti suoristaen. Kunnon laukka, ratsu pyöreäksi. Välillä meni pari askelta, välillä kolmannes kierroksesta. Enemmän tappelua ratsun kanssa oli kun eilen.

Puomit meni ihan ok, kavaleteille tuli enemmän sakkokierroksia. Vesimatto meni ihan siististi ja okserihypyissä olin tänään paljon paremmin mukana. Ei kamalaa muttei supermahtavaakaan. Ohjien nykiminen haittasi. En jaksanut pitää vastaan vaan Hemppa sai samalla nyittyä minua irti satulasta. Vaikken sitä aina huomannutkaan.

Loppuun taidettiin hypätä okseri, sininen ja vesimatto. Sarjaa ei taidettu vielä hypätä tällä tunnilla. Eli vähän erilailla kuin eilen. Ekalla kierroksella okserille tuli iso hyppy ja oltiin aika levällämme sen jälkeen. Ohjia keräillen sain viime tipassa käännettyä pystylle. Vedelle taisi tulla hassuun paikkaan ja väärässä laukassa alas. Sakkokierros perään, hallitumpaa menoa. Ei tiukkoja kulmia eikä saa päästää ratsua venähtämään kaartessa ennen vettä. Paljon paremmin ja nyt löytyi loppuun myötälaukkakin. Esteet pysyi tänäänkin sangen maltillisen korkuisina.

Ongelmia:
Hemppa nyki ohjia

Parannusta:
istuin hypyissä paremmin mukana
Hemppa ei protestoinut pomppimalla

lauantai 11. helmikuuta 2017

Riittävän hyvää hyppäämistä

Lauantaina maaston jälkeen mentiin vielä estetunnille. 4 ratsukkoa. Maaston jälkeen olin aika viluissani ja alkutunnille pistin päälle lähes kaikki vaatteet. Esteitä tuli maneesiin aikamoinen määrä. Vähän katseltiin rakentajia mutta ei säpsytty. Hempalla oli Lauran korvahuppu lainassa (eikä ravistellut sitä tai suitsia pois!).

Alkuverkassa sain ruunan aika nopeasti rennolle kaulalle ja taipuisaksi. Alkuun vähän pitkänä. Tultiin keskilinjaa kahden lötköpuomin yli ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Tarkemmin keskelle ja pidä linja myös puomien jälkeen. Hyvä että sanottiin sillä en huomannut itse. Laukoissa sain tähdättyä aika hyvin ja päästiin kaarteet linjalle yllättävänkin rentoina ja pyöreällä kaulalla. Yritin muistaa olla vetämättä sisäohjasta.

Sitten hypättiin oikeasta kierroksesta tiukka lähestyminen kulmasta kavaleteille ja vesimattopysty perään. Kavaleteilla en saanut laukkaa vaihtumaan mutta vedellä kyllä. Kaksi kierrosta. Lähestyminen ekalle oli oikeasti ahdas!

Oma versio radasta.
Ykkösen alla oli vesimatto, nelosen alla valkoiset laatikot.

Toiselle kierrokselle lisättiin perään päädystä pysty (kuvassa numero 2).

Sen jälkeen tultiin pelkkää okseria, sitten okseri ja toinen pysty (nelonen väärästä suunnasta ja kolmonen väärästä suunnasta). Tähän asti korkeus oli aika maltillista. 60 cm? Korkeimmat ehkä 70 jos sitäkään. Okserille ei tullut hyviä hyppyjä. Kaksi ekaa lähestymistä itseäni ahdisti takana suhaillut toinen ratsukko. Hemppa olisi halunnut enemmän ohjaa ja protestoi laskeutumisissa. Ei onneksi pukitellut. Tultiin se sakkojen kera neljästi ja päästiin vain kelvolliseen. Ei tainnut laukkakaan vaihtua.

Lopuksi rata. Vesimatto, pystylinja, okseri ja sarja. Meille korkeus oli 75 cm. Eli ei pelottanut. Paitsi okserin suhteen en ollut kovin luottavainen. Mentiin kaikesta yli. Suurin osa ok mutta joku taidettiin tulla vähän lähelle. Oksereilla en ollut ihan parhaimmillani vaikka yritin olla kevyessä istunnassa ja myödätä kunnolla.

Ope kommentoi että Hemppa venähti taas vähän liian pitkäksi. Vastasin että tahtoisin jatkossa kuulla tuon heti ekan esteen jälkeen. Ratsastukseni oli kuulemma ihan riittävän hyvää tälle tasolle. Tähän en taas ollut itse lainkaan tyytyväinen. Tottakai korjataan ja parannetaan maailman tappiin! Tuntikaveri kommentoi että olin ollut tänään tavallista enemmän etukenossa. Pahus! Alkuviikon ongelmat palasivat. Ope ei tästä maininnut.

Ei ravattu loppuun vaan säästettiin voimia huomiselle estekurssille.

Ihan kelvollinen tunti mutten tullut tästä autuaan onnelliseksi. Selvittiin kyllä mutta olisin halunnut saada myötäysongelmani ratkaistua.

Ongelmia:
vaihdot oikeasta vasempaan
en osannut istua oksereilla

Parannusta:
vaihtoi oikeaan aika näppärästi
isommalla radalla tuli vaihdot

Rauhallinen lumimaasto

Lauantaina päivällä lähdettiin kaksin maastoon tallikaverin kanssa. Halusivat mennä edeltä joten pidettiin perää. Paitsi käynnissä Hemppa yleensä kiilasi ohi enkä aina muistanut himmailla taakse. Pakkasta oli -6°C ja satoi pientä lunta. Aurinko pilkahti vain pienesti.

Menomatkalla sekä ravissa että laukassa vauhtimme oli laatua mummo. Kehuin Hemppaa kovasti että se malttoi laukata niin hitaasti eikä pudotellut raviin. Mentiin tämä viimeaikojen lyhyt Reinin lenkkimme, tosin nyt kierrettiin lenkki erisuuntaan eikä kävelty lähimetsässä tien päässä.

Ravikärryt tuli vastaan ja väistettiin niitä sivutielle. Hemppa vähän jännittyi mutta parinkymmenen metrin päästä seurasi ohitusta ilman reaktioita.

Otettiin matkalla useampi rauhallinen laukkapätkä. Löytyihän kaveristakin lopulta vauhtia kotiinpäin, jopa vähän enemmän kuin pyydettiin. Hemppa perässä tarjoili sekin laukkaa pyytämättä. Useamman kerran. Saatiin reissun huippunopeudeksi kuitenkin 31 km/h vaikka alkuun laukkavauhti oli alle 20 km/h.

Ravipätkilläkin vauhti parani kotiinpäin. Asiallisesti ja kiihdyttelemättä Hemppa ravasi kaverin perässä hitaastikin. Loppumatkasta muistin taas vähän taivutella ja tein parit raviväistöt. Käynnissä tuli reisille ja sormille vähän vilu.

Kiva peruslenkki. Hemppa oli tasainen ja tolkku. Rahtunen reilu tunti meni.

Ongelmia:
kaverilla ei alkumatkasta ollut kovin paljon vauhtia
ravikärryt jännitti hevosia (ja kuskeja?)
loppukäyntipätkällä tuli viileä

Parannusta:
etenemisvauhti parani loppumatkasta
Hemppa kuunteli pidätteet ja kasvatti välimatkaa vaikka kaveri spurttasi edeltä

torstai 9. helmikuuta 2017

Suht tasaista menoa

Torstaina ope piti uhkauksensa/lupauksensa ja sain hypätä Listralla. Sunnuntaista viisastuneena hain tamman tarhasta kaurahoukuttimella varustettuna. Se tehosi. Ratsukoita tunnilla oli 2 ja tänäänkin saatiin rakentaa rata omasta päästä. Haaveilin ympyrätehtävästä, kaveri sarjasta. Lisäksi laitettiin suunnanvaihtoesteeksi kapea. Kapeat tynnyrit jäi laittamatta. Pitkälle tuntia paistoi aurinko, pakkasta oli -10°C molemmin puolin.

Alkuverkassa taivuteltiin ja tehtiin raviväistöjä. Taas olin hetkittäin eri mieltä open kanssa siitä mihin ratsuni oli asettunut. Tämä johti siihen että eniten keskityin tuijottamaan humman niskaa, väistöt menivät siinä sivussa. Listra oli suht rauhassa ja sain oman käteni pidettyä omasta mielestäni suht elävänä. Tehtiin myös muutamat vaihdot. Yhä tuntui itselleni vaikealta mutta taisi molemmat vaihdot kuitenkin tulla.

Hypyt aloitettiin porttikulman pystylle ravissa. Olipa hankalaa taas alkuun. Sitten Listra nappasi laukan askelta ennen pystyä muttei kuulemma ollut paha. Käsiä paremmin mukaan ja harjaa pitkin. Laukassa oli helpompaa, tosin alkuun tohaistiin taas kertaalleen ilman mitään paikkaa mutta Listra ehti kerätä jalkansa yli. Jo alkutunnista taisi nousta ainakin ysikymppiin.

Oma versioni päivän radasta.

Rata tultiin useamman kerran. Eihän siitä mitään ympyrätehtävää tullut (esteet 1 ja 4) vaan kiltti kulmapysty, suoristus linjalle, lyhennystä ja tiukka kaarre loppuun. Meidän suurin hankaluus oli vika kaarre. Listra halusi kanttailla oikealle itsekin. Ja pikemminkin kiihdytteli esteille kuin malttoi odottaa. Ekalla kierroksella en raaskinut ottaa kiinni kun toinen oli niin innoissaan menossa. Vaan parempihan se kaikille oli että mentiin rauhassa. Sarja oli alkuun suht sopiva. Esteiden noustessa väliä vielä vähän lyhennettiin. Osasin sitten ratsastaa siihen rauhassa. Vikalla kierroksella olin tyytyväineen omaan olemiseeni myös a-osalla. Eka pysty nousi ja vikalla kierroksella se oli kuulemma vähän vajaa 110 cm. Vikan kierroksen hyvyyttä oli myös myötälaukat!

Välin sakkokierrokset tultiin vikalle linjalle. Kunnolla kiinni ennen kapeaa. Itse olisin halunnut välissä aidalle asti. Listra ei. Vaikka tultiin vinosti niin sukkelasti loikkasi aina vikankin. Ei kovin tyylikästä mutta kyllä se reitti vähän parani loppua kohti. Sekä ratsu rupesi odottamaan kapeaa estettä eikä niin kiirehtinyt. Vikalla kierroksella tosin lähti jalustin ja loikkasin vikan yhdellä jalustimella. Kuskin suurin kantapää on ne kantapäät. Ei tahdo pysyä alhaalla.

Kivan paljon tuli hyppyjä tänään ja ihanan ongelmattomasti meni. Vaikka pyysin kuvaajan lopuksi. Harmi ettei siinä vaiheessa enää paistanut aurinko, vaan se oli ehtinyt jo laskea. Kuvittelin että tämä oli tamman eka estetunti saikun jälkeen mutta olin kuulemma väärässä.

Tunnin jälkeen saatiin taas omistajan leipomia korvapuusteja. Ihanaa!

Ongelmia:
liukastuin pyllylleni kun talutin heppaa kentälle
paljon vääriä laukkoja ykkösen jälkeen
viimeinen kaarre
unohdin välillä lyhentää
istuin kuulemma taas kenossa vasemmalle
kantapäät ei pysyneet alhaalla

Parannusta:
hoitaessa ei ollut kovin häslä
ei tuijotellut kulmia
alkuverkassa taisin saada laukat vaihdettua
kaikki esteet helposti yli
ei pudotettu yhtään
aurinko paistoi suurimman osan ajasta eikä tullut säkkipimeää!

Anni videoi lopputuntiamme:

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Yllättäen taipuisammaksi

Keskiviikkona kiskoin varmuuden vuoksi topparatsastushousut ja Kuomat jalkaan. Ei sitä pakkasta sitten ollutkaan kuin -12°C. Onneksi otin myös kevyemmän takin mukaan sillä talvitakissa olisin tikahtunut. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja sain Limozan. Tamma oli jo valmiiksi hommissa. Opena entinen tuntikaveri.

Alkukäynneissä edettiin vähän vaihtelevasti. Välillä reippaasti, välillä mataen. Tuntumalla piti oikeasti keskittyä ratsastamaan eteen. Tehtiin käynnissä loivat kiemurat pitkille sivuille. Pahimmat hidastelut tuli opea kohti. Sangen kankea oli oikealle. Vähän myös kiemursi. Tätä käynnissä ja ravissa. Kulmiin hidasti, suorilla pätkillä eteni paremmin. Kovin helpolta ei tuntunut vaan oli vähän luikero.

Välikäyntien jälkeen tehtävä vaihtui ja taidettiin ensin pyöritellä ravissa pääty-ympyröitä. Piti taivuttaa huolellisesti. Ja sitten vielä paremmin. Nyt tamma heräsi liikkumaan. Samalla suoristui ja pehmeni. Sen jälkeen taivuttaminen oli paljon helpompaa. Myös sinne oikealle. Olisiko ollut että vasta suoristuminen sai liikkeen esille? Piti pitää huoli ettei juossut alta ja tehdä pidätteitä ulkoa. Kertaalleen tuli käsky lyhentää hevostakin.

Laukkapätkät tehtiin nostamalla ennen lyhyttä sivua laukka, laukattiin lyhyt ja pitkä sivu ja sitten lyhyen sivun keskelle laukkaympyrä. Sitten käyntiin ja käynnissä nostoon asti. Oikeassa kierroksessa en niin muistanut keskittyä nostoihin. Laukka oli taas ravia hitaampaa ja yritin kovasti ratsastaa sitä eteen. Siinä taipui taas heikommin. Itselläni kantapäät nousi kengissä kun käytin pohkeita. Oikeassa kierroksessa vain sisäjalasta, vasemmassa molemmista. Ei hyvä. Käynnissä hevonen pikkuhiljaa heräsi. Vasemmassa kierroksessa sain tosi makeita laukannostoja pienillä avuilla ja ylöspäin. Tehtävää muutettiin molemmissa kierroksissa lopuksi niin että ympyrä tultiin kevyessä istunnassa. Siinä jalat pysyi paremmin. Vasempaan tammakin laukkasi paremmin.

Loppuraveissa Limoza oli oikein kiva. Reipas ja taipuisa. Mutta jos patistin lisää vauhtia niin vain hyytyi. Eli edelleenkään en ihan ymmärrä miten se toimii.

Ongelmia:
kantapäät nousi
käynnissä oli aika hidas
pitkin ohjin ohjautui välillä huonosti
yksi sangen kevyt jumitteluyritys

Parannusta:
ei juuri tuijotellut
makeita laukannostoja vasemmassa kierroksessa
lopputunnin ravi oli oikein hyvää ja letkeää
ei jumitellut
raippaa tarvitsi käyttää tänään sangen vähän

tiistai 7. helmikuuta 2017

Etukenotusta jälleen kerran

Tiistaina oli tällä erää viimeinen Riitan tunti. Ratsukseni sain taas Sakun. Kämpillä lämpömittari johti harhaan ja näytti vain reilu -12°C. Todellisuus oli toinen ja tallin pihalla auton mittari näytti -18,5°C. Mikä ihmeen aivopieru oli jättää fleece pois välistä? Onneksi oli kuitenkin softshell-housut, varpaanlämmittimet, paksumpi takki ja kolmisormihanskat. Ratsailla tarkeni eikä muuallakaan ollut ihan yhtä jäätävää kuin viimeksi. Silti pelkkä alupaita takin alla tuntui tuolla kelillä hurjan niukalta. Ehdotin ilman satulaa menemistä mutta vastaus oli ettei sitten saa valittaa eikä tippua. Tuntikaveri kertoi että Saku saattaa pukitella ilman. Laitoin sitten kiltisti satulan.

Ratsukoita tunnilla oli tänään 6. Alkuun taas ponit toisessa päädyssä.

Tänäänkin aloitettiin kääntelemällä pyörylöitä ohjan perässä. Oikea ok, vasemmalle hitusen enemmän vastustelua. Nyt rupesin ensimmäistä kertaa saamaan vähän juonesta kiinni. Sitten pyörittiin taas ympyröillä. Asetus sisään, hidasta, väistä ulos. Yritin sisäkädellä korjata sisäpohkeen puutteita. Siinäkin vikana oli lähinnä hutiloitu käyttö. Väistihän se ihan nätisti kun pyysin kunnolla. Meno tuntui hitaalta ja jatkuvasti edessä oli paljon tyhjää vaikka kuinka tein pienempää ympyrää tai oioin. Hoputtelusta ei reipastunut. Tässä vaiheessa tosin tästä vielä hidasti hyvin. Kumpaankaan suuntaan ei asettunut erityisen hyvin mutta nyt huomasin sen ja pyysin sitten vähän enemmän.

Uraa pitkin tehtiin välillä harjoitusravissa kiinni, välillä keventäen eteen. Päätyihin ensin puoliympyrät eli kulmat pyöristettiin. Päädyt hitaammin ja ulos väistäen. Pitkillä sivuilla eteen. Sitten  tehtiin kunnon kulmatkin. Tänään ehdottomasti eniten kommentteja tuli etukenotuksesta. Jotenkin se sieltä hiipi. Eilen oli samaa ongelmaa. Ehkä lyhyet ohjat veivät minutkin mukanaan? Muutaman kerran käynnissä Saku oikein painoi ohjille. Myötääminen oli parempi apu siihen kuin vetäminen.

Sitten kulmiin lisättiin voltteja. Volteilla taipui ja myötäsi. Suoralla en tätä osannut pitää. Muutaman kerran käytin asetuksen ulkona muttei tästä oikein ollut apua. Pysähdyksessä taivuttelin kaulan molempiin suuntiin. Ehkä ravissa taas liikaa vedin enkä johtanut? Olisin kaivannut myös kuuliaisempia jarruja. Pari kertaa otin omin lupineni käyntiin kun tuntui vyöryvältä. Istunnalla hidasti kaarteisiin hyvin. Mutta sama juttu että piti muistaa istua. Parhaiten toimi kun kannoin kädet ja tein niillä mahdollisimman vähän. Rullautin ravin istuntani kautta. Onneksi Saku oli suht tasainen eikä harjoitusravi sattunut pahasti selkään. Välillä tuntui vähän.

Lopuksi laukattiin ihan uraa pitkin molempiin suuntiin. Olikohan ensin oikea? Siinä sain istuttua paremmin. Vasemmassa taas könötin. Laukkakin oli ihan kelpoa kun ajattelin ylös. Vasemmassa ei puskenut yhtään niin pahasti päädyissä sisään kuin pelkäsin. Taivuta huolellisemmin. Taipuihan se kun tein jotain enkä vain ajatellut. Ei se ihan niin ajatuksella toiminut. Kummasti se itse tekeminen tänään unohtui kerta toisensa jälkeen. Keskityin lyhyisiin ohjiin ja keräilin niitä lähes jatkuvasti kun kolmisormihanskoissani ei ollut mikään paras pito.

Loppuraveissa Saku juoksi 15 metriä. Ope ehdotti jo kääntämistä voltille mutta muistin istua ja pidätteet menivät ihan pitkän sivun keskelläkin siististi läpi. Eikä mitään pelkkää ohjista kiskomista vaan istunta käyttöön. Sormet oli tunnin lopuksi viileät turbohanskoista huolimatta.

Tänään ennen ja jälkeen tuntia Sakulla oli kova hinku maistella takkiani ja hanskojani. Tietysti molemmat suoraan pyykkikoneesta. Herkullinen pesuaine?

Ei meidän paras päivä mutta sainpa sentään vasemman ohjan pidettyä tänään kevyempänä!

Ongelmia:
etukenotus
sisäkäsi yritti väistää ulos
pudotteli laukasta raville
alkuun oli hankaluuksia saada reippaampaa menoa

Parannusta:
laukat nousi näppärästi ja pudotusten jälkeen sain nopeasti takaisin
hidasti ravia kun muistin hidastaa
muutenkin totteli kun pyysin kunnolla

maanantai 6. helmikuuta 2017

Seilaamista koulussa ja esteillä

Maanantaina pakkanen kiristyi. Mennessä näytti -10°C ja palatessa -14°C. Arvoin pitkään mutten laittanut uutta paksua takkiani.

Listalla en tullut onnelliseksi. Kropek molemmille tunneille. Voih! Hoitaessa oli kiltisti, nätisti nosti kaviotkin. Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Kentän pohja taas aivan yllättävän hyvässä kunnossa. Tasainen lumipohja, ei kova eikä edes liukas.

Koulutunnilla tehtiin loivaa kiemuraa ravissa ja laukassa. Lyhyelle sivulle voltti. Alkutunnista tuli noottia liiallisesta etukenosta. 3-sormihanskoissa ohjat luisti. Pidin ne silti koko tunnin käsissä. Koulutunnin lopuksi tuli näpeille hiki mutta estetunnin lopuksi sormia vilutti. Käynnissä ei kiemurreltu kovin pahasti. Ravissakin väheni kun pyysin reippaammin eteen.

Ensimmäiset laukat ei taas meinanneet nousta. Mutta kun Kropek oppi tehtävän niin tiesi kyllä missä laukka nousee. Ei silti ennakoinut vaan kun joka toinen kierros ei nostettukaan laukkaa niin meni tyytyväisesti ravissa. Olisi pitänyt mennä harjoitusravia mutta vasen alaselkäni ilmoitti heti alkuun ettei ole hyvä juttu. Ei ollut sietämättömän kipeä mutta sain luvan keventää. Tunnin jälkeen oli aiempaa pahempi ja estetunnin jälkeen vielä huonompi.

Lopputunti tehtiin vastalaukkoja loivalla kiemuralla. Ne meni meillä siististi. Ohjaaminen oli vaikeampaa kuin vastalaukka. Oikeassa kierroksessa pudotti laukan pari kertaa pois mutta sain nostettua nopeasti takaisin ja vieläpä halutun.

Kyllä Kropek loppuraveissa ihan asiallisesti meni mutten ollut silti erityisen ihastunut. Istunnalla tuli käyntiin. Eikä loikkinut tai säikkynyt omiaan. Kelvollista.

Estetunnin alkuun käveltiin aika pitkään. Onneksi oli vielä takki kentän laidalla. Pidin sen päällä alkuravienkin ajan. Lisää hönkää eteen ravissa. Taivutukset huolellisesti. En meidän taivutuksille antaisi kovin hyvää arvosanaa. Uralta irrotessa meni lapa edellä ulos, loppuvoltista kaatui suorana sisälle. Laukassa meitä olisi voinut hiillostaa jo alkuun enemmän. Nyt viipotin tyytyväisenä pitkällä hevosella. Enkä tietenkään edes tajunnut että se on pitkä.

Hypyt aloitettiin minipystylle ravissa. Yli mutta vähän miten sattuu. Eikä napannut laukkaa vaan jatkoi ravissa. Laukkaylitysten jälkeen valui kierroksesta eli suunnasta huolimatta oikealle. Tarpeeksi aktiivisesti, ei liian pitkänä. Paikat toin monesti turhan juureen. Enkä osannut istua hypyissä. Takapuoli meni kuulemma liian taakse. Kädet ei tuntuneet riittävän myötäämiseen. Jalustimien lyhentäminen vähän auttoi. Ehkä hevostakin olisi pitänyt saada lyhennettyä? Väliin ihan ok-hyppyjä. Välillä tultiin enemmän läpi. Ei silti empinyt.

Välikäynnit oli niin pitkät että jäädyin taas. Seisoin jalustimilla ja kevensin käyntiä. Ei auttanut. Sai onneksi hölkötellä.

Oma versio radasta. Kakkonen oli ristikko.
Aloitettiin numerosta 1 ja lopetettiin kun oltiin hypätty kolmonen.


Sitten hypättiin "rata" kahdesti. Esteitä oli siis vain 2. Vasemmalta pysty (toisesta reunasta 70 cm, toisesta 85), lävistäjä, oikealta ristikko, lävistäjä ja pysty uudestaan vasemmalta. Aikamoista kiemurtelua. Toinen kierros meni paremmin kun saatiin toiveestani ohjeita jatkuvasti ja lähes kädestä pitäen. Ristikon jälkeen kiemurrettiin yhä pahasti. Vika hyppy pystylle oli ihan siisti.

Loppuravit oli aika lyhyet eikä siinä ollut mitään kovin loisteliasta menoa.

Kropekin kanssa hypätessä (sekä koulussakin) olen aika kuutamolla siitä että koska laukka on sopivaa. Tarvitsisin siihen alkuun aika paljon enemmän opastusta ja tunteen siitä että mikä on hyvä. Kyllähän tuon kanssa varmasti paljon oppisi. Ainakin hyppäämään tuollaisilla muhkummilla. Tosin tahtoisin tehdä sen yksityistunneilla että saisin open jakamattoman huomion. Eihän se kamalaa ollut (ei tosin ihanaakaan) mutta jotenkin en tule Kropekin kanssa onnelliseksi vaikka menisi hyvinkin.

Ongelmia:
alaselkä juili vasemmalta
kiemura ratsu
estetunnilla ei ollut mitään tuntumaa koska laukka on sopivaa
pari kunnon pudotusta (lähes läpijuoksua)
esteiden jälkeen vietti oikealle

Parannusta:
teki vastalaukat hyvin

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Sunnuntaimaasto

Sunnuntaille löytyi lopulta yksi kaveri mukaan maastoon. Toivoin Limozaa mutta siltä puuttui yksi kenkä. Korvaavaksi ratsuksi sain Listran, jonka kanssa en olekaan aiemmin tainnut olla maastossa. Pakkasta oli -4°C ja yöllä tuli kevyt kerros uutta lunta. Yllättävän nuoskaisen oloista kelistä huolimatta.

Homma ei alkanut kovin hyvin kun Listra ei antanut tarhasta kiinni. Lopulta pyydystettiin kauralla. Seuraavaksi tamma ei halunnut talliin. Siitäkin piti neuvotella. Ratsastuksen jälkeen sama juttu.

Hoitaessa oli semihäslä muttei pahimmasta päästä. Ratsaille hypättiin kentällä. Esteraippa mukaan varmuuden vuoksi. Me edeltä ja Kropek perästä. Listra vähän katseli ympärilleen mutta viipotti kyllä niin reipasta käyntiä että ruunan piti välillä ravailla meitä kiinni.

Autoista hepat ei välittäneet. Alkumatkasta Listra kavahti ensimmäistä aurauskeppiä. Käyttäytyi oikein fiksusti. Otettiin muutamia laukkapätkiä ja ravailtiin välillä. Hallien ja pihojen äänet oli hepoista kyllä jänniä mutta kylkimyyryllä kuitenkin ohi. Laukassakin pysyi hyvin lapasessa. Yhdellä laukkapätkällä kaveri vähän puuhasi omiaan, hidastin edessä ja Listra väisti kaveria lopulta ojaan. Onneksi ei ollut syvä vaan 10 cm luokkaa. Menohaluja oli mutta ei kiihdytellyt kun en päästänyt. Vikalla pätkällä päästin vähän ja vaikkei vauhti kovalta tuntunutkaan niin kellotin silti 37,9 km/h. Nätisti tuli siitäkin takaisin.

Kotiinpäin nousi askel ravissakin hienosti. Kun muistin kyynärpäät kylkiin niin tamma ravasi lennokkaasti tasaisella tuntumalla. Makeaa!

Loppuun käytiin vielä laavun ympärillä metsässä. Ei ollut reitit ihan hallussa, joten mentiin pätkä ihan umpimetsässä. Helpostihan ne hepat senkin hoiti.

Oikein hyvä reissu ja fiksut hevoset. Ei ollut Listrakaan yhtään huono vaihtoehto.

Ongelmia:
tarhasta pyydystäminen
talliin meno
pelottava aurauskeppi
hepat jännitti hallin ja pihan ääniä
väistettiin kaveria ojaan

Parannusta:
ihana, reipas, tasainen, tolkku ja kuuliainen

lauantai 4. helmikuuta 2017

Nousevia jalkoja

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa Defen selkään. Tämä oli nyt ensimmäisen kurssinipun neljäs ja viimeinen kerta mutta jatkoa kuulemma seuraa.

Tänään hoitaessa Defe nosti minulle ensimmäistä kertaa kaikki jalat. Myös sen hankalan etusen. Open mukaan tämä kertoo siitä että nyt se luottaa minuun.

Maneesi oli lauantai-iltapäivänä käsittämättömän hiljainen. Välillä oltiin keskenämme, enimmillään ratsukoita oli 3. Keli pihalla oli nollissa, ratsailla tuli taas kuuma. Fleecestäkin piti kääriä hihat. Alkuverkassa menin ekaa kertaa kaikki askellajit. Ope naureskeli että laukkamme on kuin estetunnilla. Omat asetukset oli tainneet mennä jonnekin kenttämoodiin. Lopulta hämmästelin kuinka hidasta vähän lyhyempi laukka olikaan. Tähtäsin kohti peiliä ja yritin ratsastaa suoraksi.

Tehtiin hepalle samanlaista jumppaa kuin mitä se on omistajansakin kanssa tehnyt. Tavoitteena saada painoa pois lavoilta ja etuset nousemaan letkeämmin. Alkuun mentiin kierros läpi käynnissä että sain askelmerkit selviksi. Sitten ravissa. Lyhen sivun puolesta välin pituushalkaisijalle. Hetki suoraan sitten väistö uralle (vuorotellen eri suuntiin). Piti ajatella huonoa väistöä ja mennä selvästi etuosa johtaen. Heti uralla vaihdettiin avoon. Noin 15 metriä uraa pitkin, sitten puolikas voltti eli täyskaarron alku. Yhä piti pitää ajatus avossa. Jos päädyttiin kauas (etäälle opesta) niin avossa hetki pituushalkaisijaa takaisinpäinkin. Tässäkin piti huolehtia että takaosa pysyi pikemminkin eri puolella kuin turpa. Siitä sitten täyskaarron loiva loppulinja kohti uraa sulussa. Siinä piti vahtia että ravataan letkeästi eteen. Uralla suoraan ja sama toiseen suuntaan.

Tässä olikin paljon ajateltavaa. Yhtään ei ehtinyt tuijotella missä ratsun turpa menee tms. Hyvin se reagoi apuihin. Väistöissä meinasi lähteä jopa takaosa edellä, varsinkin väistössä vasemmalle eli oikean jalan väistössä. Keskilinjalle suoristaessa ruuna taas tykkäsi kiemurrella, jolloin menin yleensä hetken pidempään suoraan että lakkasi ehdottelemasta omiaan. Lopulta vaikeampi vasen kierros olikin meille helpompi ja oikealle tultiin vielä yksi bonuskierros. Ope oli erittäin tyytyväinen menoomme.

Sitten ravissa haeskeltiin menoa vähän keskiravin suuntaan. Kuviona yksinkertaisesti hyvin loiva avo uralla ja päätyihin ympyrät isompaa ravia suoremmalla hevosella. Lopulta tehtiin parit lävistäjätkin. Pompotti se vähän muttei ollut vielä edes paha. Ope antoi suurta tunnustusta kun istuin harjoitusravissa. Lopulta käski keventää. Olihan se helpompaa ja varmaan hepallekin mukavampaa. Hienosti rupesi jalat nousemaan. Sitähän tällä haettiinkin. Oikeassa kierroksessa piti olla tarkkana suoristamisen kanssa. Jos jotain pitää viilata niin meidän siirtymät oli vähän epämääräisiä. Hyvin kyllä tuli istunnalla takaisin.

Viimeisen välihuilin jälkeen otettiin laukkaa. Pitkien sivujen keskelle 10 metrin voltit. Muuallakin piti ajatella pikemminkin kiinni sillä yhä vauhtia oli reippaasti omasta takaa. Volteilla piti kääntää takaosaa keskelle. Voltin jälkeen sai ratsastaa hieman eteen. Hyvin Defe pysyi laukassa ja suoritti kuuliaisesti. Itselleni tämä oli taas astetta vaikeampaa. Kenotin välillä johonkin suuntaan. Nyt olin kyllä itse jyvällä ratsun suoristuksesta pitkillä sivuilla ja sain kohoteltua vasenta lapaa. Käsieni suuntauksen tuli välillä tässäkin ohjeita. Voltilla menin ainakin kertaalleen vähän lukkoon ja tuli sanomista että kannus on jatkuvasti kyljessä. Volttihomman jälkeen mentiin vähän vastalaukkaa uraa pitkin. Kulmissa piti asettaa ihan reilusti menosuuntaan eli höllätä seinän puolen ohjasta. Vastalaukka tuntui tänään ajatuksena vaikealta mutta sujui ihan hyvin sekin. Pohkeeni halusivat ajatella jotain omiaan.

Lopulta vasemman kierroksen loppumetreillä Defe pudotti laukan pois. Ope käski jatkaa mutta väliin tuli ainakin 10 metriä ravia. Laukka nousi, tehtiin voltti loppuun ja vielä vastalaukat. Molemmista laukoista alas siirtymiset oli ehkä laadullisesti tunnin heikoin osuus. Ensimmäinen oli skriik ja toinen valahdus. Toivoin että joku kerta voitaisiin keskittyä siirtymiin, varsinkin laukasta alas. En osaa tehdä niitä millään hevosella oikeasti hyvin. Tänään ei höykytetty enää enempää.

Loppuravitkin saatiin ohjatusti. Vähän pidempi ohja mutta kuitenkin tuntumalla. Reilusti pyöreälle kaulalle. Tuli siis vähän luotiviivan taakse mutta oli rento ja letkeä. Pysyi taivutuksen kautta samassa muodossa sekä ympyrällä, suoralla että suuntaa vaihtaessa. Taas tuli paljon kehuja.

Eipä sitten muuta kuin loppukäynnit. Poistuessa siivosin maneesista yhden (ainoan) kasan ja saatiin siitä kiitokset.

Open mainioin kommentti tunnin alusta oli että "miten voi olla ettei sulla ole omaa hevosta". Mutta Hempalle ei tullut kyllää. Ehdotti että minun pitäisi kokeilla yhtä tallissa olevaa tammaa.
Jk. Jota en ikinä ehtinyt kokeilemaan kun se myöhemmin lopetettiin.

Ongelmia:
siirtymät laukasta alas
isompi ravi pomputti
selkä tykkäsi pomputuksesta tunnin jälkeen vähän huonoa

Parannusta:
nosti kaikki jalat kavioita puhdistaessa
ei nykinyt ohjia yhtään
ei roikkunut tänään juurikaan vasemmassa ohjassa
sangen letkeää menoa

torstai 2. helmikuuta 2017

Ehkä vuoden paras koulutunti tähän asti

Torstaina päädyin taas markkinoinnin uhriksi. Olin tosin jo ainakin varttia aiemmin miettinyt että olen tainnut lepäillä jo tarpeeksi ja olla riittävän monta heppailumahdollisuutta pois. Vielä kun sain valkata itselleni Listran ja ratsukoita oli tunnilla lisäkseni vain 2 niin ei ollut yhtään hullumpaa. Kovin kiirehän sinne tunnille tuli kun estetunti venähti. Onneksi ope (entinen tuntikaveri) satuloi Listran valmiiksi. Samalla tamma rauhoittui ja oli suitsiessa ihan aloillaan.

Alkukäyntien jälkeen kentällä viriteltiin piuhat. Vaikka estetunnilla tarkeni hyvin niin nyt oli näpit jäässä. -4°C ja tihutti vettä. Tunnin jälkeen huomasin että reisistä oli mennyt tunto.

Ensimmäinen tehtävä oli mieluisa. Pysähdys aina ennen kulmaa. Tätä käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Siinä menikin hyvin aikaa. Rentouta kädet, ei kiemurtelua, huolellinen suoristus kulman jälkeen, yritä pysähtyä tasan, pidä pysähdyksessä tamman mielenkiinto, pidä ulkotuki, kyynärpäät kylkiin. Tässä oli sen verran hyvä litannia muistettavaa että aina meinasi unohtua jotain. Kiemurreltiin herkästi. Samoin metsäpäädyssä Listra vähän jännittyi ja kulmissa kuikuili vielä enemmän omiaan. Sain ratsastettua pysähdyksiin tasan kun muistin valmistella ja ratsastaa pohkeilla. Muistin tämän noin kerran kierroksessa. Lohduttavaa oli että Listra kuunteli aika hyvin eikä juuri kipitellyt. Ravistakin pysähtyi ihan asiallisesti. Kulmat tosin kääntyi lähinnä käynnissä.

Seuraava tehtävä oli tulla parkkiksen pitkälle sivulle ravissa voltti, lyhyet sivut ravia, toinen pitkä sivu laukkaa. Meille bonuksena koko parkkiksen sivu avoa. Siinä ei saanut jäädä sisältä kiinni. Vasemmassa kierroksessa sisältä oli kamalan vaikea höllätä kun vasen pohje ei ollut läpi. Demonstroin miten pää ja kaula lähtee ulos jos löysään sisältä. Vastaus oli ettei tarvitse ratsastaa kokonaan ilman sisäohjaa. Se oli mielestäni hyvin kommentoitu. Välillä volttaisin vähän ylimääräistä välimatkojen takia. Yritin siellä ratsastaa huolellisesti sisäpohjetta läpi ja taivuttaa. Olin kyllä aika epävarma mikä on sopiva tuki ulkoa. Liian höllästä ulkotuesta tulikin välillä sanomista. Nyt kyllä huomasin että sain ratsun myös taipumaan volteilla. Pikemminkin johtamalla kuin vetämällä. Tämäkin oli hyvä ahaa.

Avot oli alkuun hankalahkoja. Kiemurreltiin mutta kai siitä näki mitä yritetään tehdä. Voltti välissä auttoi paljon. Molempiin suuntiin tultiin niitä myös ilman volttia laukassa. Ehkä siitäkin vähän näki mitä yritetään. Jossain välissä näitä ennen meiltä otettiin piuhat pois. Ei Listra ihan simsalabim myödännyt rennoksi mutta yllättäen suorana nostetut laukat auttoi siinä parhaiten. Ne oli siistejä ja saatiin laukka tehtyä oikeasti suoralla uralla suoralla hevosella. Ravillekin antoi hyvin ennen kulmaa. Nostoista varsinkin tykkäsin.

Lopputunnista tajusin tarkasta käskytyksestä laittaa kyynärpäät kiinni kylkiin. Kun rupesin ajattelemaan pidätteetkin kyynärpäihin niin laukassa tamma rupesi myötäämään ja laukan jälkeen raveista tuli jo tasaisia ja rentoja. Lyhyet loppuravimme mentiin jo ihan mallikkaasti.

Listralla oli tänään kiva energia muttei kuitenkaan kipitellyt hallitsemattomasti. Yhden säikkysäpsyn otti ja spurttasi pelottavalla lyhyellä sivulla suoraan eteen. Nopeasti sen siitä sai haltuun. Tykkäsin tehtävistä ja siitä että vaadittiin paljon ja annettiin tarpeeksi tarkat ohjeet ja korjauskehotukset. Kehujakin tuli riittävästi. Varmistin toki vielä opelta että avossahan ei siirretä takaosaa mihinkään. Tästä oltiin samaa mieltä. Rupeamme näemmä ymmärtämään toisiamme. En päässyt humputtelemaan vaan ihan oikeasti keskityin työskentelemään. Pakkohan siitä on tulla hyvää kun kaikilla on sama päämäärä saada ratsukko kulkemaan hienosti.

Ongelmia:
vähän kiemurreltiin
en huomannut kaikkia virheitäni, esim. käsien jännittämistä
viimeinen laukka nousi väärin
yksi säikkyspurtti eteen

Parannusta:
laukat nousi näppärästi ja oikein
oli tasaisimmillaan laukassa ja sen jälkeen
sain taivutettua paremmin
tykkäsin tästä tunnista kovasti

Sutimista kaarteissa

Torstaina oli pilvinen päivä. Vaikka keli oli pakkasella niin välillä tihutti vettä. Estetunnille tuli 2 ratsastajaa, ponipäivä taas. Minulle Wanesa. Esteet kasattiin kentälle ihan summassa. Niistä tuli aivan yllättävän hyvä rata! Okseri oli aidassa kiinni mutta tynnyreiden ulkopuolelta mahtui menemään.

Ratapiirros.

Opella oli tänään todella paljon asiaa tuntikaverille. Alkukäynnit venähti pitkiksi. Verkkaravi oli itselleni humputtelua. Vähän olisi voitu vaatia enemmän. En ole ihan varma että huomattiinko välillä että edes olen paikalla. Mieluummin olisin pyöritellyt ensin käyntiä hetken. Ponin tukka töhötti edessä enkä nähnyt yhtään että asettuuko se. Yritettiin ponnaroida muttei siitä ollut apua. Kaipasin hainhampaita.

Laukassa tuli hyvää kommenttia. Enempi vaan olisi saanut hiillostaa. Nostot parani mutta tuli vähän viiveellä. Takaisin laukasta käyntiin vyöryttiin ravin kautta. Laukkaa lyhyemmäksi mutta kuitenkin energiseksi. Välillä kiinni, välillä enemmän eteen. Itse yritin myös taivutella. Lopuksi tein vielä muutamat nostot sillä nehän ne oli, jotka sitä laukkaa paransi parhaiten.

Hypyt aloitettiin kakkosesteeltä. Siinä oli pari lieriötä roikkumassa mutta ei hepat niistä välittäneet. Ravissa yli vasemmalta ja oikealta kuvan nuolen osoittamaan suuntaan. Wane yritti rikkoa laukalle mutta sain korjattua. Meni yli mutta löysähkösti. Laukassa sama juttu. Este nousi pikkuhiljaa mutta oli yhä turvallinen. En katsonut tarkemmin ja myöhemmin säätyi eestaas (ylös alas). Ihan vähintään 80 cm.

Muita esteitä ei tultu yksittäin vaan hypättiin koko rata. Tultiinkohan se lopulta ehkä kolmesta viiteen kertaa? Ekalla kerralla muuten hyvä mutta kakkoselta kolmoselle pullahti lapa edellä kaarteesta ulos. Myöhemmin oli ongelmia pysyä kaarteissa laukassa pystyssä ja lipsuttiin niin paljon etten uskaltanut enää laukata vaan mentiin kaarteet ravissa. Tynnyrit loikattiin kauimpaa, muille tultiin herkästi melko juureen.

Kahdelle vikalle kierrokselle esteet laskettiin takaisin turvalliseen 70 - 80 cm tuntumaan. Vikan kierroksen pidin väleissä napakamman tuen edestä ja selvittiin kaarteetkin laukassa. Hyvin hitaassa ja hallitussa mutta silti. Löytyi myötälaukatkin sangen kivasti hypyistä. Kaksi vikaa hyppyä okserille meni hyvin. Näin paikan, tein ratkaisun ja poni totteli.

Parannettiin kyllä. Eihän se edelleenkään supermenoa ollut mutta Wanesaksi ihan kelpo. Osuttiin suht keskelle esteitä ja hypättiin yhdessä yli. Ravilähestymisetkin meni ihan ok. Lohduttaa myös kovasti että valoisa aika lisääntyy näin hurjaa vauhtia.

Loppuraveissa ponin aktiivisuus ja taipuisuus ei olleet sillä tasolla millä viimeksi. Vähän puolinaista. Loppukäynneissä minut houkuteltiin vielä koulutunnille tälle illalle. En osannut sanoa ei, varsinkin kun sain toivoa vielä jotain kivaa hevosta.

Ongelmia:
saatettiin pudottaa joku
energia ja aktiivisuus ei olleet tänään ihan huipussaan
lapojen hallinta voisi olla parempaa
en nähnyt tukan takaa että asettuiko poni
oikeaa käsivarttani rupesi jomottamaan

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
jo 34 minuuttia tunnin alusta ns. aurinkoista aikaa