sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Päivän kunnon mukaiset kisatulokset

Pitkään olin huolissani olenko itse ja onko Hemppa sunnuntaina kisakunnossa. Oma olo oli flunssan takia aika voipunut mutta sinnikkäästi kuitenkin kisoihin. Hemppakin oli jaloistaan kylmä ja liikkui ravissa puhtaasti, joten ei ollut esteitä miksei päästäisi starttaamaan. Kotikisat, 80 ja 90 cm.

Käveltiin yhden verkkaryhmän verran pihalla. Kenttä oli litimärkä ja päällä oli muutamia jääkoppuroita. Pelkkää käyntiä siis mutta siinä pääsi vähän taivuttelemaan. Tänään hepo nyki ohjia.

Ratapiirros, molemmissa luokissa sama.
Ei onneksi pitkiä lähestymisiä.
©Minä


Maneesissa Hemppa oli vähän pinkeänä. Keskittyminen leijaili paikasta toiseen. Eteni kuitenkin ihan ok. Unohdin taas suurimman osan asioista, joita verkassa piti tehdä. Vähän säätelin ravia ja laukkaa eestaas mutta volttikuviot unohtuivat. Kävin näyttämässä muutamaa estettä. Verkkahyppyt tultiin pystylle ja okserille. Hemppa pukitti jo laukannostossa kertaalleen. Hypyissä oli vähän villinä ja tuntui itse tahtovan päättää minne mennään. Vitosen väistin sekä ulkoa että sisältä. Okserille otettiin yksi vai kaksi hyppyä. Meni ihan hyvin.

Meidän lähtövuoromme oli toisena. Kulmassa odotellessa itseäni jännitti aika paljon. En onneksi ollut niin poikki kuin pelkäsin. Laukka päälle ja menoksi. Ykkönen ok. 5 askelta meinasi jäädä ahtaaksi. Kaarre kolmoselle oli kaikesta huolimatta huono. Tuijoteltiin kolmosta molemmat mutta päästiin yli. Neloselle taidettiin loikata vähän vauhdilla ja esteen jälkeen jalat ei tainneet olla kiinni. Hemppa arpoi että kummalta puolelta mennään ohi ja kun ohjasin esteelle niin hämmästyi että tämäkö oikeasti ja pysähtyi. Uusi lähestyminen ja nyt päästiin yli. Yritin pitää laukan kaarteessa hyvänä mutten osanut kääntää ja suoristaa sarjalle kunnolla. Tultiin kiemurrellen eikä Hemppa pelastanut vaan tyssäsi taas. Hylsy tuli mutta yleensä on annettu jatkaa rata loppuun joten nytkin lähdin hakemaan uutta lähestymistä ja oltiin taidettu päästä sarjasta jo yli ennen kuin tuli kuulutus että saa jatkaa loppuun. Seiska selvittiin puhtaasti. Sen jälkeen käänsin tiukemmasta välistä ja tämäkin tuntui vähän holtittomalta.

80 cm rata, Hanski videoi.


Meidän eka hylsy. Eipä ollut kyllä kovin luottavainen olo seuraavalle radalle. Käytiin välissä kävelemässä hetki pihalla palkintojenjaon ja radan korotuksen verran.

Ysikympin verkassa Hemppa oli hyvin samanlainen. Alkuun vauhtia oli vähän enemmän mutta lopulta tuntui ettei edennyt jalasta ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Nyt muistin vähän käännelläkin. Verkkahypyt pystylle tuli taas vähän lentämällä. Okserin jälkeen pukitti kerran. Ehkä aiheutin tämän itse? Siinä olin huterimmillani kyydissä. Pysyin kuitenkin. Toinen hyppy meni paremmin.

Nyt oma vuoro oli vasta kolmantena. Kaksi ekaa tekivät tuplanollat ja haaveilin että saisipa kaikki luokassa tuplanollat. Nyt en enää edes miettinyt että lähtisin tekemään lopun tiukkoja teitä. Oman vuoron koittaessa Hemppa kiukutteli eikä olisi halunnut lähteä liikkeelle. Laukassa tuntui ettei liiku pohkeesta eteen ja napautin raipalla. Paransi etenemistä. Ykköselle tultiin silti lapa edellä vinosti. Ajattelin ettei haittaa mutta tänään Hemppa ei tosiaan pelastanut mitään. Kielto. Vähän irtosin satulasta mutta sukkelasti takaisin.

Toisella yrityksellä yli. Rauhallisemmin taisi sanoa ope jo tässä vaiheessa. Kakkonenkin ok. Nyt kaarre kolmoselle taisi olla parempi mutta laukka hyytyi kaarteessa hyvistä yrityksistä huolimatta ja tyssättiin taas. Hylsy tästäkin luokasta. Uudella yrityksellä kolmosesta yli. Nelonen meni nyt hallitummin ja vitoselle oli selkeä ajatus. Arpomatta yli. Sarjalle en osannut tuoda yhtään sen paremmin ja otettiin siihenkin vielä yksi kielto. Uudella lähestymisellä yli. Seiskakin onneksi ylittyi vaikkei tultu ihan priimasti.

Hanski kuvasi myös 90 ratamme:


Olin todella hämmentynyt. Kunhan selvisin ensijärkytyksestä niin seuraava ajatus oli haave mennä autoon itkemään. Ei kuitenkaan siihen asti päästy. Ravasin Hempalla maneesissa vikan suorituksen jälkeen hetken ja taas se oli oikeaan kierrokseen epämääräinen. Ei kunnon tahditusta mutta ei tuntunut normaaliltakaan. Käveltiin pitkin ohjin ja lopuksi vielä kerran tallin ympäri. Yritin tunnustella etusia tallissa mutten huomannut niissä mitään poikkeavaa. Olivat symmetrisesti lämpimät.

Omat vaihtoehtoni olivat:
a) ratsastan huonosti ja Hemppa oppii systemaattisesti kieltämään kanssani
b) olen kipeä ja ratsastan huonosti
c) Hemppa ei ole kunnossa
d) b ja c

Tämän kun olisi tiennyt etukäteen niin olisi voinut jättää starttaamatta. Vaan eipä niitä kristallipalloja vieläkään ole myynnissä. Harmitti pitkälle iltaan mutta lohduttauduin sillä että pysyin kielloissa kyydissä ja ettei kyseessä olleet mitkään olympialaiset. Ei ketään kiinnosta enää huomenna. Toivottavasti Hempalla on kaikki hyvin.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ei ihan iskussa mutta silti suht hyvin

Lauantaina menin Hempalla estetunnille. Ensimmäinen kerta ratsailla sitten maanantain. Välissä toivuin flunssasta enkä vieläkään ollut ihan normaali. Hempan jalat tutkin tarkkaan ja kaikki olivat kylmät. Hempalle laitoin korvahupun ja martingaalin. Ratsukoita tunnille tuli 4. Esteitä kasattiin lävistäjälle 2 laukan sarja, 9 m. Pysty ja okseri. Vasempaan reunaan kaareva linja pysty ja okseri, meille siihen 6 laukkaa. Toiselle pitkälle sivulle okseri melko keskelle sekä paikkoja vaihtavat kavaletit.

Alkuverkka lähti liikkeelle aika sukkelasti. Ope puhui laukoista jo siinä vaiheessa kun keräilin ohjia tuntumalle. Mutta tänään Hemppa ei protestoinut alkuun vaan lähti nöyränä hommiin. Eilinen sillä oli ollut vapaa. Taivutteluja ja temponmuutoksia. Vähän pääsi taas venähtämään pitkäksi enkä huomannut. Kankeahko muttei onneksi pahimmasta päästä. Verkassa tehtiin vaihdot kavaleteilla kertaalleen. Vasemmalle ei vaihtanut mutta oikeaan vaihtoi.

Ensimmäinen hyppytehtävä oli täyskaarrot pitkällä sivulla ristikoiden yli. Niihin haettiin vaihtoja. Mentiin aika reippaasti ja taas tuntui ettei ole ihan homma kontrollissa. Vaihtoi kuitenkin lähes kaiken. Ope halusi ponnistuspaikkoja lähemmäs ja lopulta osasin senkin kaarretta kasvattamalla.

Sitten loikattiin sarja ja puomi + okseri. Puomille ja okserille tuli useampi bonuskierros enkä millään meinannut saada askelta osumaan puomille. Kerran taidettiin pudottaa. Okseri nousi joka välissä ja oli lopuksi ehkä 95 tai metrin. Helposti yli. Tosin välissä Hemppa valui vasemmalle eli seinälle eikä hypätty ihan keskeltä. Yritin ajatella jalkoja alas mutta silti en ollut hypyissä mukana kuten olisin halunnut.

Lopuksi tultiin vielä rataa. Jo tätä ennen Hemppa tuntui taas vähän epämääräiseltä ravissa oikeaan kierrokseen kaarteissa. Ei jatkuvasti mutta hetkittäin. Opekin näki tämän. Hypättiin silti.

Sarja, laukanvaihto kavaletilla, kaareva linja ja okseri. Korkeutta ehkä 90 cm. Joku väärä laukka taisi olla mutta kaikesta mentiin kuitenkin yli. Yhä meno tuntui vähän holtittomalta vaikka yritin vaikuttaa. Saatiin vielä minikierros päälle ja esteet nousi lisää. Kaareva linja ja sarja perään. Ei mitään hajua millainen tie tehtiin kaarevalle mutta askeleet osui ok. Sarjalle tultiin ekalle vähän juureen. Ope taisi pyytää välissä eteen, minä taisin pidättää. Ihan ok paikkaan tultiin kai b-osalle ja helposti yli. Enkä ollut okserihypyissä ihan yhtä kamalasti mukana kuin viimeksi kisoissa. Tosin okseritkin oli lyhyitä enemmän pystymäisiä.

Jälkitiirailu paljasti että kaarevan linjan jälkimmäinen taisi olla 105 ja sarjan b ehkä metrin. Eikä korkeus ahdistanut yhtään. Tämä tekee itselleni ihan hyvää että välillä on joku isompikin este. Pää tietää että ei se ole se korkeus ja yli päästään kyllä.

Loppuraveissa Hempan hetkittäinen könkkäys näkyi taas kaarteissa oikealle. Kavioissa ei tuntunut mitään mutta oej vuohisen sisäsyrjä oli kuuma. Saa nähdä onko ratsu huomenna kisakunnossa.

Ongelmia:
pari pudotusta
pientä protestointia välillä esteiden jälkeen
tuntui vähän holtittomalta
vääriä laukkoja

Parannusta:
kaikesta yli
osa laukoista vaihtui
105 cm ei tuntunut pahalta korkeudelta

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Piiputtava kuski ja pukitteleva ratsu

Maanantain estetunnille sain Limozan ja meitä oli taas perinteiset 3 ratsukkoa. Tamma oli tuntia aiemmin ollut hommissa ja kuulemma erittäin laiskana. Kenttä oli sangen hyvä, yhdellä reunalla oli märempi kohta mutta ei juuri käyty siellä. Esteet oli taas junnujen jäljiltä valmiina.

Alkuverkassa tamma oli sangen nahkea liikkumaan. Olin itse vähän tappiomielialalla, joka on Limozan kanssa suuri virhe. Ei taidettu ohjat tuntumalla juuri työstää. Raviin ja hölköteltiin keventäen mm. 5 ylös ja 2 alas. Kevennys meni asiallisesti mutta sen lomassa oli kovin vaikea saada ratsua motivoitua liikkumaan. Taas jo alkutunnista tultiin pienen ristikon yli. Löysästi mutta yli kuitenkin. Toisesta suunnasta Limoza tyssäsi esteen eteen miettimään. Koska korkeutta oli n. 30 cm niin käytin raippaa ja pakotin paikaltaan yli. Hetken empimisen jälkeen meni eikä tullut edes jättiloikkaa.

En muista lyhennettiinkö jalustimia jo ennen laukkoja vai oltiinko hetki kokonaan ilman. Lopputulos oli kuitenkin se, että koska ne oli valmiiksi vikoissa rei'issä (ja aavistuksen pitkät esteille) niin piti laittaa molempiin kaksi kierrettä. Ei haitannut vaan tuntui kivan vakaalta.

Laukassa sama juttu että loikittiin mennessä ristikon yli. Ope nosti sitä pikkuhiljaa. Pohkeista Limoza pukitteli, raipasta samoin. Eteni enemmän ylös kuin eteen. Onneksi pukit oli pikkuisia mutta kyllä ne vähän luottamusta horjutti. Lepotaukoja ei tullut ja itselleni oli todella rankkaa. Lopulta meinasi loppua happi, vinguin ensin hetken ja lopulta oli pakko pysäyttää pihisemään. Helpotti heti kun sai hetken levätä. Fiksumpaa olisi ollut ottaa lepotauko jo hetkeä aiemmin. Sykkeet oli päälle 180 ja olleet melko taivaissa jo päälle 5 minuuttia. Ei ihme että otti kunnon päälle. Ristikko oli tässä välissä noussut jo n. 80 cm pystyksi jos oikein muistan. Laski sitten takaisin ristikoksi.

Tultiin ensin pikkukierros hyppäämällä kaikki esteet. Vasemmasta ensimmäinen ristikko (ihan aidassa kiinni), lävistäjällä toinen ristikko ja toisella pitkällä sivulla kavaletti ja pysty. Vauhtia oli aika onnettomasti mutta päästiin yli. Myöhemmin perään lisättiin eka ristikko vielä toisesta suunnasta, pitkällä lähestymisellä lävistäjän ristikolle ja siitä tiukka kaarre ekalle ristikolle (keskimäärin 6 askelta).

Meidän suurin ongelmamme läpi tunnin oli kunnollisen etenemisen puute. Kertaalleen oli pakko kääntää kavaletilta pois kun vauhtia ei ollut tarpeeksi. Muuten päästiin esteistä yli. Itse keikuin kyydissä välillä taas ihan kamalasti. Välillä yritin vähän napata harjastakin kiinni. Vääriä laukkoja oli myös. Parhaiten tamma eteni kun usutti esteitä kohti. Ei hyvä. Open mielestä pidin liikaa edestä. Lopulta hypättiin puolipitkällä ohjalla ja eteneminen oli tosiaan parempaa. Tyylipisteitä en silti jakaisi siitäkään. Itse olisin mieluusti ottanut tamman ensin käynnissä avuille mutta open mielestä ensin kunnolla eteen ja sitten vasta keritään lyhyemmäksi. Harmi että "kunnolla eteen" ei onnistunut. Ehkä tässä oli jotain perinteisiä suoruusongelmiakin?

Tultiin pari-kolme kierrosta pidempää rataa ja lopuksi lyhyempi vielä kertaalleen. Sakkona saatiin vielä eka este toiseen suuntaan. Ei ihanaa mutta kovin lohduttavaa että uusille esteille ei kielletty vaikka alkuun hidastikin kovasti kohti. Muutamissa kaarteissa edettiin paremmin eli ihan joka hetki ei ollut tahmailua. Aika tasaista menoa, kiitteli ope kuitenkin lopulta. En ollut kovin onnellinen. Tyytyväinen siitä ettei tullut suurempia ongelmia ja että pysyin selässä. Ja että henkikin kulki lopulta. Silti oli sellainen olo etten ole ihan kunnossa ja tämän jälkeen iskikin flunssa.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Hyvin meni.

Ongelmia:
kuskilta meinasi loppua ilma
tamma eteni huonosti
yksi kieltoyritys ravissa
kertaalleen piti kääntää esteeltä pois kun vauhti kuoli
pukitteli
hypyissä oli hankala istua mukana

Parannusta:
pääsääntöisesti kaikesta yli
ei äkkiliikkeitä
kuski pysyi kyydissä
oli valoisaa!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jalkoja rentouttamalla yläkroppa suoremmaksi

Sunnuntaina jatkettiin aamusta ratsastuksilla. Oltiin samalla kolmen hengen porukalla keskimmäisessä ryhmässä. Samoilla ratsuilla eli jatkoin Kikellä. Pihalla oli kunnolla talvi ja satoi lisää lunta. Onneksi oli maneesi. Tänään katolta putoili vähemmän lunta eikä säpsytty (minä en säpsynyt).

Tänään asennon hakeminen piti tehdä itse. Muuten hyvä mutta edestä piti lysähtää vielä vähän lisää. Ja polvia piti ajatella alemmas ja jalkoja taaemmas. Jumpattiin hetki ja sitten kevennettiin. Unohdin tässä jo eilisen ajatuksen kaarrekevennyksestä. Kike oli eilistä kiireisempi eikä yhtä rento. Taisin sen takia sitten yrittää värkkäillä enemmän. Lopulta tuli kommenttia myös alempana olevasta vasemmasta hartiastani. Vasenta jalkaa rennommaksi alas. Pari kertaa käytettiin hartioita korvissa ja rentoutettiin. Tämä kuulemma auttoi.

Lopulta mentiin kevennystä madaltamalla harjoitusraviin. Tästä ei tullut hyvä vaan pompin lonkkani päällä, josta jalat jännittyivät. Kun sitten omalla voltilla otettiin harjoitusravia ja ajateltiin sivuliikkeitä (minä ajattelin lähinnä reisiä rennoiksi alas) niin homma toimikin oikein hyvin. Kike oli rento, aktiivinen ja tasainen. Ope totesi että taisin juuri oppia istumaan harjoitusravissa. Jalkanikin pysyivät aloillaan ja olo oli oikein tasapainoinen. Oikeassa kierroksessa piti keskittyä pitämään oikea hartia menosuuntaan. Mutta ei ollut pahempia puolieroja. Kuulemma oikein hyvää menoa eikä mitään tarvitsisi muuttaa. Ratsu luotilinjalla ja käytti kroppaansa oikein. Videokamera oli tietysti tässä vaiheessa yksin taskussa maneesin laidalla.

Lopuksi ehdittiin kuitenkin ottaa vielä laukkoja. Ajoituksesta oli puhetta. Apu silloin kuin nousisi kevennykseen. Nostin harjoitusravista enkä saanut opelta apua nostoihin. Ei täydellistä mutta askeleessa kuitenkin laukkaan. Ensin Kike vähän yritti liirailla maneesin keskelle mutta kun sain tämän haltuun niin tuli oikein asiallisia ympyröitä. Oikeaan kierrokseen ehdittiin ottaa noin kolme nostoa, vasempaan vain yksi.

Vasemmassa jäätiin open eteen ympyrälle. Tässäkin kierroksessa kaivattiin vatsalihaksiani paremmin hommiin. En ihan hahmottanut että miten mutta parani kuitenkin. Saatiin paljon ylistystä ja ope naljaili Pudiksen opelle että Kikelläkö oli muka huono laukka ja vaikuttui hevosesta lähes hurmoksiin asti (kuskin oma näkemys asiasta). Kyselin että esiinnyimme siis eduksemme ja vastaus oli luokkaa että todellakin. Kylläpä tästä jäi kiva mieli!

Loppuraveissa Kikellä oli ensin vähän kiire mutta sitten tasoittui taas oikein kivaksi ja muistin taas keventää kohti korvia. Heiluvista tai nousevista jaloista ei tullut sanomista eikä käsistäkään yhtään.

Kike karsinassaan.
©Minä

Harmillista että ratsastuksia ei ollut enempää. Iltapäivällä oli vielä kuitenkin toinen parin tunnin teoria. Siellä vielä painotettiin että ratsastuksen todellisuus on se, miltä hevosesta tuntuu. Sen takia opetellaan myös itse kokeilemalla korjaamaan asentoa että myöhemmin ei päädy ylikorjaamaan. Todettiin myös että "kantapäät alas" on käännösvirhe ja heels down tarkoittaa käytännössä että jalkapohjan pitäisi olla alaspäin.

CR oli mukavuudenhaluiselle minälleni oikein näppärä lisäapu työkalupakkiin. Ei turhaa pingotusta ja lopputulos oli hyvä.

Ongelmia:
kuskissa oli vinoutta
tänäänkin Kike oli aavistuksen enemmän vasemmassa ohjassa kiinni

Parannusta:
sain jalkojani rentoutettua alas
ratsastuksesta tuli ihanan helppoa ja tasapainoista
Kike oli aivan huippu!
opetuksen kuuli oikein hyvin
ratsu ei ollut rahtuakaan raskas edestä

lauantai 22. huhtikuuta 2017

CR-kurssilla Pudiksella ja kaikilla oli mukavaa

Huhtikuussa pääsin pitkästä aikaa Pudasjärvelle. Tällä kertaa CR-kurssille. Lähdin liikkeelle aika keltanokkana mutta kahden tunnin teoria pohjille muutamine harjoituksineen kertoi hyvin mistä siinä on kyse. Hengitetään pakottamatta ja pidetään katse laajana ja lempeänä. Kaikilla pitäisi olla mukavaa.

Ratsutoiveeni oli säpäkkä tamma ja sain Kiken. Olen sillä mennyt 7 vuotta sitten kertaalleen hetken ilman satulaa kuten muistelinkin. Varustin sidottuna, jostain muistelin että se saattaa vähän äkäillä.

Hetken alkukäyntien jälkeen ope väänteli meidät oikeisiin asentoihin. Ratsastettiin siis kolmen hengen ryhmässä. Lonkkia vähän heiluteltiin sopivampaan asentoon. Yläselkä lysäytettiin Airan tavoin mutta alaselän notkokin vain lysäytettiin suoraksi. Fokukseni kääntyi ratsun niskaan. Siitä koko yläkroppaa vähän taaemmas ja katse ylös. Bueno. Helpoltahan siinä tuntui, hengittäminenkin. Nilkoista tuli sanomista että varpaat polvien alle, muuten nilkat hajoaa. Jalustimessa pitäisi olla yhtä paljon painoa edessä ja takana, sisä- ja ulkosyrjällä. Hyvin pienellä korjauksella jalka sitten lepäsikin siinä kauniisti. Eikä nousevista jaloista tullut yhtään huutia. Mutta oikea jalkani oli kuulemma letkeämpi ja parempi. Yllätyin kovasti sillä omasta mielestäni se on jäykempi ja pahemmin kippurassa.

Käynnissä testailtiin asentoa, hengittämistä ja sen pidättämistä, tiukkaa kankeuttavaa katsetta sekä huojuttiin etu- ja takakenoon ja yliryhtiin. Huomasin hepassa sentään pieniä eroja. Aiemman teoriatunnin parityöskentelyssä huomasin aika huonosti mitään.

Sitten käytiin taas keskellä ja vähän venyteltiin. Ravissa kevennyksestä ei tullut sanomista kuten ekalle ryhmälle. Kike oli sangen tasainen ja rento. Hoiti oman osuutensa mallikkaasti. Kääntyi hienosti mukanani. Suorilla kevennetiin suoraan ja kaarteissa omasta ulkopuolesta kohti hepan sisäkorvaa tai jotenkin näin. Oikea kierros oli itselleni hankalampi koska oikea hartia haluaa tulla eteen. Tehtiin korkkiruuvikääntöharjoituksia ja se auttoi vähän. Tuli myös ihan uudenlainen kommentti että vasen pakarani irtoaa myöhemmin satulasta. Tätäkin sain lopulta korjattua.

Tunti meni äkkiä mutta oli oikein hyödyllinen. Huomenna jatketaan samoilla hevosilla ja kuulemma laukataankin. Loppukäynneissä Kikellä sitten meinasi olla vähän kiire.

Ongelmia:
alaselän notko
nilkkojen linjaus
oikea hartia
pakarat irtosivat satulasta eri aikaan
Kike yritti mennä ihmisten taskuille turhan tuttavallisesti
pihalla rupesi satamaan lunta

Parannusta:
Kike oli koko tunnin rento ja kuuliainen
sain korjattua ohjeiden mukaan
oli hyödyllistä

Yleisö kuvasi ja videoi menoamme:

torstai 20. huhtikuuta 2017

Testaamassa Solbacka

Torstaina lähdettiin työkavereiden kanssa parilla kaverivahvistuksella Klaukkalaan Solbackan tallille. Viitisen viikkoa pyörinnässä ollut ratsastuskoulu otti meidät kokeiluhinnalla testaamaan. 38 euroa ja saatiin omalle porukalle 6 (- 8) hengen tunti. Toivoin säpäkkää tammaa ja sain sangen lähelle osuvan Maxin. N. 164 cm korkea tummanruunikko ruuna, syntynyt 2008.

Hoitaessa Max oli superkiltti. Suuhunsa sai fullcheek-viisipalan. Maneesissa vähän katseli kulmia. Pihalla tuuli niin että seinät heiluivat. Katsomopäädyssä heppa oli jännittyneempi. Käynnissä yritin jo ratsastaa kulmat huolellisesti. Taivuttaa ja myödätä. Ratsu kulki pystypäin. Ravissa sama homma. Toimi kuten oli kommentoitu eli mikäli jalat ei olleet kiinni niin kiemursi. Ravissa tehtiin pääty-ympyrät ja siellä meinasi välillä katsella ulos. Kommentit olivat aika lyhyitä mutta osuvia. Asetuksesta ja asennostani tuli sanomista. Hartioita taaemmas. Välillä piti ehkä myödätä sisältä. Toisinaan tuli taas ohjeeksi "ulko-ohja" enkä tajunnut mitä ulko-ohjalla piti tehdä. Ulkoavuilla kääntämisestäkin taisi sanoa.

Alkuverkassa yksi hepoista säikähti tuulen auki repäisemää ovea ja sinkosi. Max jännittyi tästä ja taisi kiihdyttää pari askelta. Pian palattiin hallintaan. Tämän jälkeen oli hetken entistä jännittyneempi toisessa päädyssä.

Tunnin tehtävänä tultiin koko maneesin mitalta kolmikaarista. Suoristamiset olivat haastavia kun kiemurrettiin. Mutta pikkuhiljaa meno rupesi tasoittumaan. Istuin raviin alas. Ope käski laittaa myös käsiä alemmas, monta kertaa. Vaikka mielestäni ne olivat jo valmiiksi aika matalina. Myöhemmin keskikaarelle sai nostaa laukan. Maxilla oli makea laukka ja nosti todella helposti sisälonkasta. Tosin taisin aina tehdä jotain myös jaloillani. Laukassa kun myötäsin sisältä niin Maxkin myötäsi. Nyt ravikin rupesi olemaan rentoa ja tasaista ja ope kehui. Polvia ja reisiä irti ja anna ravata rennommin.

Tämä säilyi onneksi vielä loppuraveihin. Vielä piti myödätä paremmin sisältä pitkillä sivuilla. Sehän jopa auttoi. Ihan turhaan varmistelin. Alkutunnin esiintynyt koko kaulan kenotuskin katosi. En usko että tuntumani oli kovin erilainen mutta ehkä heppa tässä tunnin aikana oppi luottamaan käteeni. Vaikken aina ole ihan niin tasainen kuin pitäisi niin en tee mitään äkkinäistä tai satuta. Kyllä siihen voi rentoutua.

Hyvin rakennettu tunti. Olisin toki mieluusti laukannut pidempiäkin pätkiä. Max oli kiva ratsu. Pitää päästä joskus kokeilemaan myös estetunti.

Ope otti meistä ryhmäkuvan ja tässä minä ja Max rajattuna.

Ongelmia:
alkutunti ei ollut kovin hääviä menoa
kiemurteli

Parannusta:
makea laukka ja nosti helposti
rentoutui ja tasoittui loppua kohti

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Lisää ympyröitä ja hyvää laukkaa

Keskiviikkona olin 6 päivän tauon jälkeen taas Mallulla. Koulutunnille meitä tuli tänään 6 hengen ryhmä. Sain onneksi Listran ja se oli valmiiksi hommissa. Taas niin virtaisana että edellisen tunnin kuski keikahti alas. En nähnyt.

Vihdoin oli koko kenttä kuiva ja käytössä, luksusta.

Käynnissä tamma oli hitaahko. Taisi olla heti alkukäyntien jälkeen kun jakaannuttiin omille ympyröillemme. Koon puolesta oli kyllä lähempänä volttia. Käynnissä ja ravissa Listra reagoi pohkeisiin vähän hitaasti. Vaikka ohje oli ettei heti tarvitse lyhentää hirveästi niin koska tamma oli tunnin jo jumpannut alle niin lyhensin ohjat. Siitä tuli positiivista palautetta.

Päästiin ravissa open syyniin ekana. Etuosaa keskemmäs, pienennä volttia. Käännä ulkoavuilla ja taivuta sisäpohkeen ympäri. Ihan ok. Itseäni meinasi ruveta huippaamaan kun kierrostolkulla mentiin samaa.

Ympyrällä otettiin myös laukat. Vautsi! Nosti tasaisesti ja laukkasi kuulolla ja lyhyenä. Eikä taivuttaminenkaan tuntunut hankalalta. Keskityin omaan istuntaani ja suht helppo oli olla kyydissä. Laukasta käyntiinkin päästiin vain yhden raviaskeleen kautta.

Melko pitkään pyörittiin ympyröillä ja meni aika pitkään ennen kuin saatiin seuraava lepohetki. Sitä tamma selvästi jo kaipasi.

Lopulta jatkettiin koko uraa ja otettiin laukkoja. Parilla sivulla sai pyytää enemmän eteen. Yritin tehdä sen hallitusti päästämättä koko ratsua pitkäksi. Kertaalleen venytti hyvin mutta sitten spurttasi omiaan ja jarrut menivät epäkuntoon. Onneksi ympyrän pyöräyttäminen palautti hallinnan nopeasti. Hyvät erot tuli mutta Listra rupesi tuntumaan siltä että nyt vasta pääsee vauhtiin. Jos olisin herpaantunut niin olisi saattanut löytyä kutos- ja ehkä se seiskavaihdekin.

Loppuraveissa oli yhä suht hyvä. Itse en huomannut voltin lopun uloskarkailua. Pidätteitä ulkoa apuun. Yhä vähän jännittyi metsäpuolella. Silti päästiin ravia pidemmälläkin ohjalla. Sangen hyvä tunti. Eikä kuskin kipeä olkapää ja huonosti kääntyvä pää juuri haitanneet. En muista miksi olin jumissa.

Ongelmia:
ihan alkutunnista olisi voinut tulla enemmän palautetta
kuskin pää meinasi mennä ympyröistä pökkyrälle
yksi laukkaspurtti kun jarrut vähän hajosi
ei ollut ihan avuilla koska toisesta ohjasta hellittämällä pää kääntyi

Parannusta:
laukkasi lyhyenä ja tasaisemmin kuin aiemmin
siirtymät laukasta käyntiin vain yhden raviaskeleen kautta

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Muutoksia suunnitelmiin

Maanantaina piti olla luvassa koulutunti Hempalla Annen seurana. Maneesissa oli kuitenkin esterata valmiina ja ope kysyi että tahdotaanko hypätä. Olin avoin kaikille vaihtoehdoille ja varustin Hempan hyppyhommia varten.

Toisin kävi ja eilen maneesissa oikeassa kierroksessa lopussa ilmennyt epämääräisyys oli nyt selvää tahdittamista. Suoralla ja vasemmassa kierroksessa ei niin selvästi mutta varsinkin tiukemmissa käännöksissä oikealle nyökkäsi selvästi. Ope tiiraili vian toiseen etuseen.

Eipä siis muuta kuin Hemppa pois ja korvaava ratsu tilalle. Tarjolle tuli valmiiksi harjattu Pave, jolla Anne aikoi jatkaa itsenäiselle. Sillä siis esteille. Turvaliivikin oli autossa.

Alkuverkassa Pave kulki kaikkea muuta kuin kauniisti. Lopulta rupesi vähän tasoittumaan ja laukat meni jo vahvasti sinnepäin. Verkkahypyt hypättiin ympyrällä pystylle ja seinältä sisälle linjatulla okserilla. Samoja kommentteja kuin aiemminkin. Pidä selkä suorana. Taas tuntui että kädet loppuvat kesken kun Pave hyppäsi pitkänä. Mutta meni innolla, ehkä vähän liiankin ja vähän kiihdytteli kohti esteitä.

Sitten loikattiin muistaakseni ensin pelkkä askeleen sarja, sitten perään kaareva linja. Lopulta koko rata.

Oma versio päivän radasta.

Jo verkkahypyissä esteet oli käyneet meillä kasikympissä. Radan korkeus oli samaa luokka. Ei huolettanut ja luottavaisesti Pave esteet loikki. Ykköselle ei ihan noussut ja otettiin puomi mukaan. Kolinaa tuli muiltakin esteiltä mutta loput pysyivät ylhäällä. Oliko ykkösen jälkeen kun oli väärä laukka ja sain raville vasta kulmassa ja sielläkin vaati aika ronskit otteet. 17 metrin kakkos-kolmoslinjalle vauhti kiihtyi mutta tajusin tämän ajoissa ja sain pidätteet riittävästi läpi jotta 4 askelta mahtui. Sarja ok, taisi löytyä myötälaukat ja vesimattoa ei tuijoteltu edelleenkään.

Ei olisi haitannut vaikka olisi nostettu lisää mutta meidän hypyt oli tässä. En loppuverkannut vaan kävelin hetken. Ravista olisi tullut vain paha mieli. Sitten Anne rupesi himoitsemaan Pavea ja antoi Tupun vaihdossa. Ensimmäistä kertaa ikinä sen kyytiin.

Tuli lupa myös ravata Tupulla. Vähän erilaiset loppukäynnit eli ensin yritin saada tammaa avuille ja pyöristymään. Sangen heikkoa. Kipitteli. Tein voltteja ja pitkille sivuille väistöjä. Vähän koheni. Oikeaan ravasin yhden ympyrän, yllättävän asiallinen. Vasempaan sitten kipitteli ja kaatui eikä ravista tullut kolmessa ympyrässä hyvää, joten siirryin takaisin käyntiin. Pyörittelin muutaman voltin että sain tamman kuulolle ja annoin pitkät ohjat.

Tunnin olin yhteensä näiden kolmen hepan kyydissä. Harmi Hemppaa mutta Pave oli ihan hauska. Tupusta en päässyt näin lyhyessä ajassa jyvälle.

Ongelmia:
Hemppa ep
kuskin selkä pyöristyi yhä hypyissä
alkuravit Pave juoksi pää pystyssä

Parannusta:
kaikesta helposti yli

Hanski kuvasi vikan ratamme:

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pienryhmäesteitä Cunamilla

Sunnuntaille onnistui pääsiäisperuutusten takia pienryhmäestetunti Aaltikselle. En laittanut heppatoiveita ja kävi kuten arvelinkin ja sain Cunamin. Hyppyhommissa oli lisäksi Jatsi, Mapsu ja Armas.

Hoitaessa hämmensi miten paljon Hemppaa Cunami muistuttaa. Mutta on vähän muhkumpi ja nyt vähän epäluuloisempi olemukseltaan. Ratsailla olin unohtanut kuinka löysä Cunami osaa olla. Alkuverkat ok mutta vähän piti herätellä. Kulki ihan asiallisesti pyöreällä niskalla ja tuntumalla. Takasia paremmin hommiin ravissa, toivoi ope. Laukassa molempiin kierroksiin takaosa tuli sisään ja lavat valui seinälle. Sain korjattua. Vielä vyörymisen vaikutelmaa piti saada pois. Tein temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Ok muttei kovin nopeasti. Hemppa reagoi paljon paremmin.

Esteitä oltiin maneesiin kasattu 21 metrin linjat. 3 pystyä ja okseri. Suora ja kaarevat. Tiukinta kaarta ei tultukaan.

Hyppelyt tultiin näillä linjoilla. Hyvin monta kierrosta esteet olivat hyvin pieniä. Ensin ihan minejä ja siitä jonnekin 60 cm nurkille. Eihän se Cunami sen kokoisia hypännyt, otti vain vähän isomman laukka-askeleen. Kuutta laukkaa kaivattiin meiltä väliin. Vaihtojakin kaivattiin mutta löysästä menosta vaihtui nihkeästi.

Ei mitään kovin ihmeellisyyksiä. Tultiin eri suunnista. Enimmillään 6 hypyn kierroksia. Kaikesta mentiin yli mutta veltto vaikutelma seurasi läpi tunnin vaikka yritin herättää hummaa. Vikalle kierrokselle saatiin 75 tai 80 cm esteet. Helposti yli mutta ei tainnut olla ihan pohkeiden välissä sillä tuli kiemuraa.

Loppuravien alkuun oli kivan lyhyt ja energinen vieläpä omalla mittapuullani korkealla kaulalla. Mutta pääsi vähän lässähtämään ennen loppukäyntejä.

Oli paljon kiltimmin kuin odotin. Yhä on välillä esittänyt omia muuvejaan, nyt ei yhtään.

Ongelmia:
löysyys
laukanvaihdot
kiemurtelu

Parannusta:
kaikesta helposti yli
ei omia liikkeitä

Tätä varten me elämme

Sunnuntaina ratsastin Hempan itsenäisesti. Suunnitelmissa oli pyöritellä vähän maneesissa sekä käydä maastossa. Lopulta päädyin menemään ensin maastoon. Koska lupa oli pohjien mukaan mennä kaikissa askellajeissa niin näin päätin myös tehdä. Seuraa ei löytynyt mutta siitä huolimatta mentiin. Ennen lähtöä vaihdoin hokituksen ohjeiden mukaan kevätasetuksille. Edestä kärkihokit pois ja yksi irronnut kantahokki takaisin. 8 hokin voimin liikkeelle siis.

Päätin mennä aiemmalle talvilenkille. Sillä reissulla tulee yleensä vähiten jänniä paikkoja ja vastaantulijoita. 2 autoa tuli vastaan, niistä Hemppa ei sanonut mitään. Aidan takana räkyttävistä koirista vähän jännittyi.

Autotie oli paikoin sula ja märkä. Mennessä mentiin ravia ja hyvin hillittyä laukkaa. Jäisemmät paikat käveltiin. Tien päässä reitti autiotalon ohi oli lumella ja koska ravissa vaikutti hyvältä niin otettiin siihen laukkapätkä. Hempalla ei ollut kiirettä vaan laukkasi rennosti. Pieni metsäpätkä päästiin tilsoitta. Pellolla mentiin vaihtelevan pohjan takia käyntiä. Peltojen poikki menevä pätkä oli lumella ja siihenkin otettiin laukkaa. Vasta loppua kohti Hemppa heräsi ja vähän lisäsi vauhtia. Seuraavalla ravipätkällä piti jo toppuutella. Takametsälenkki mentiin käynnissä. Paluumatkalla käytiin laukkaamassa peltojen poikki menevä pätkä uudestaan. Ensimmäiseen suuntaan maltilla mutta takaisinpäin Hemppa halusi venyttää askelta. Pohjan rajoissa sallin. Kaarteisiin himmasin.

Takaisinpäin taas hitunen ravia sekä käyntiä. Autiotalon ohi otettiin viimeinen laukkapätkä. Reippaahkosti alkumatka mutta loppumetreille talon ohi Hemppa vaihtoi neliin. Ei siinä ehtinyt enää kiihdytellä vaan piti ottaa raviin. Paluumatka taas pohjan mukaan käyntiä tai ravia. Koirien kohdalla oli lopulta pakko ottaa käyntiin kun heppa meni niin pinkeäksi. Ravissa askel venyi mutta malttoi kuunnella jarrut.


Kuvakulma ratsailta.
©Minä


Suuremmin ei kävelty kun hetken huili tuli kuitenkin maneesiin siirtymisestä. Siellä olikin tyhjä halli tarjolla. Käveltiin kertaalleen pitkin ohjin ympäri ja sitten tuli jo seuraakin. Pyörittelin noin vartin ravissa ja laukassa ympyröitä. Oikeassa kierroksessa ravi tuntui vähän epämääräiseltä. Vähän siinä rajoilla että tahdittiko Hemppa. Suorilla ja vasemmassa kierroksessa tuntui ihan normaalilta. Mietin että kuvittelinko omiani. Siirtymät oli vähän epämääräisiä mutta muuten oli aika hyvä.

Laukkapätkien huippunopeus maastossa oli 33 km/h. Taisi molemmille tehdä ihan hyvää päästä vähän tuulettamaan päätä.

Keväinen tarha.
©Minä

Ongelmia:
pari hätkähdystä maastossa
epämääräinen tunne maneesissa oikean kierroksen ravista

Parannusta:
pitkästä aikaa pääsi tuulettamaan pääkoppaa

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kulmia koulutunnilla, esteillä vaihtoja

Lauantaina ajattelin käydä ensin vain estetunnin ja mennä sen lisäksi itsenäisen. Markkinointi toimi kuitenkin hyvin ja päädyin myös esteitä edeltävälle koulutunnille. Tänään kokeiltiin Paven suitsia eli sylinterikuolainta. Ruunilla on näemmä aika samankokoiset päät, sillä en säätänyt remmejä ja passasi ihan hyvin.

En huomannut näillä suitsilla suurta eroa. Alkuun oli taas hankala kuten yleensäkin mutta sitten tasoittui. Koulutunnilla tehtiin tornikuviota. Pitkät sivut mentiin vähän uran sisäpuolella. Ennen kulmaa väistettiin uralle, käännettiin muistaakseni vähän takaosakäännösmäisesti ja heti kulman jälkeen väistettiin taas uran sisäpuolelle. Välillä meinasi tulla kiire. Tätä molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa. Kulmista saatiin kehuja.

Laukat aloitettiin pääty-ympyrällä ja pitkille sivuille piti ottaa vastalaukkaa. Alkuun rullasi huonosti ja sain pyöriä hetken ympyrällä. Vastalaukkoina nousi jokunen väärä.

Estetunnilla tehtiin alkuverkkojen jälkeen vaihtoja kavalettikahdeksikolla. Vaihtoi tosi nahkeasti ja saatiin sakkokierroksia. Vasta kun otin herättelyvauhdit maneesin ympäri ajatuksella että kierros kuuhun, niin löytyi molemmat vaihdot.

Esteet oli taas maltillisen pieniä. Tultiin kaarevaa 4 laukan väliä. Välillä löytyi myötälaukat muttei aina. Sitten tultiin 17 metrin linja perään. Tajusin onneksi pidättää välissä että neljä askelta mahtui.

Ensimmäinen kierros oli n. 60 cm, sitten 80 ja lopuksi meille vielä hieman korotettu 80 - 90. Kaksi vikaa kierrosta meni hyvin. Usvatin tarpeeksi ja laukat vaihtui. 17 metrin linja olisi käynyt auttamatta ahtaaksi jos en olisi tajunnut toimia.

Hempalle tuli tästä treenistä hiki.

Ongelmia:
laukanvaihdot
isommilla esteillä kuskin selkä taas pyöristyi alastuloissa

Parannusta:
kaikesta puhtaasti yli
löytyi oikein hyvääkin laukkaa

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Jähmeilyä

Perjantaina pääsin myös Aaltikselle koulutunnille. Perjantain estetuntia ei kuulemma enää olekaan. Ratsukoita tunnilla oli 7 ja alleni sain ensimmäistä kertaa Armaan (Armaksen). Muhku, luultavasti virolainen ruuna. Kuvittelin junnuksi mutta onhan se jo 7 v.

Kuulemma vähän kiemura ja eteenpäin ratsastettava. Sekä saattaa säikkyä.

Maneesissa vähän hätkähti jotain juuri kun olin päässyt selkään ja ravasi vähän. Muita lähtöjään ei esitellyt. Muhkusta olemuksestaan huolimatta on kuulemma hyvin sukkela liikkeissään. Alkuverkan ohjeet oli saada vasenta lapaa sisään ja taivuttaa huolellisesti vasemmalle. Jos jyräilee niin tuli vinkkinä pysäyttää ja peruuttaa. Enemmän ongelma oli saada pohkeita läpi tai taivutuksia. Ei halunnut seurata sisäohjaa ja tahmeammalla ohjasotteella sain vain käteni kipeäksi. Käynnissä piti eniten muistutella eteen.

Ravissa ja laukassa ei mitään kovin ihmeitä eroja. Kuviona tultiin mikinpäätä. Lähinnä ravissa muistaakseni. Toiselle ison ympyrän puoliskolle kaivattiin avoa. Ei mitään käsitystä tuliko sitä mutta ope oli tyytyväisen oloinen. Välillä tuli jotain tarkentavia pyyntöjä mutta taisin saada asiat riittävällä tasolla ratsusta irti. Kuskin jalkoja käskettiin monesti alas. Vaikeaa!

Laukat otettiin ympyröillä. Meitä oli keskiympyrällä 3 ja meidän piti nostaa ennen muita riskien minimoimiseksi. Meni ihan siististi ja laukattiin monta kierrosta putkeen. Ei mitään kovin kaunista mutta ohjautuvaa ja hieman säädeltävääkin. Ei oltu kaverin hännässä eikä tientukkona. Taisi sieltä jotain asetuksentynkääkin löytyä.

Ihan toimiva ratsu mutta sen verran työläs etten ihastunut. Loppuverkassa rupesi taas hidastumaan. Jähmeä kuvasti tunteitani Armaasta.

Ongelmia:
en saanut juuri myötäämään tuntumalle
kuskin jalat nousi
käynnissä oli hitaahko

Parannusta:
ei pöljäillyt omiaan
ohjautui

Itsepäiset alkuverkat ja selkää notkolle esteillä

Taisi käydä sillä tavalla että pääsiäiseksi tuli vuokraHemppa. Perjantaina ratsastin sillä ensin tunnin alle itsenäisesti ja sitten perään estetunnille.

Pihalla oli kamala viima mutta ihana auringonpaiste. Käytiin pohjille peltolenkki Annen ja Paven kanssa ja sitten kierrettiin hetki ympäri maneesia ennen kuin päästiin sisään.

Aluksi Hemppa oli tavallistakin vastahakoisempi ja kinasteltiin tovi ennen kuin homma lähti sujumaan. Puolisen tuntia meni jähmeillessä. Temponmuutokset lopulta paransivat menoa. Käynnistä ja ravista tuli oikein kivoja. Aika loppui kesken ennen kuin pääsin säätämään laukkaa. Sitä tehtiin sitten estetunnin alkuverkassa ja sekin parani.

Estetunnin alkuverkassa tehtiin myös vaihtoja kavaleteilla kolmen ympyrän kuviolla. Hemppa eteni hyvin ja vaihtoi aika kivasti. Ratsukoita tunnilla oli 3.

Sitten tultiin jumppasarjaa suoraan. Meidän korkein siinä oli 90 cm. Helposti meni. Ruvettiin vaan saamaan sakkokierroksia oman pyöristyvän yläselkäni takia. Lopulta perään laitettiin vielä kavaletti ja käskettiin ajatella risujen alitusta. Alku meni jo hyvin mutta lopussa hartiat pääsi yhä pyöristymään.

Lopuksi tultiin vielä radanpätkää. (Annen selostus: kavaletti ympyrällä, lävistäjällä ollut suora linja, yksittäinen kavaletti lävistäjällä, sarja, lävistäjällä ollut suora linja toisesta suunnasta sekä vielä radan aloittanut kavaletti.) Me hypättiin ensimmäinen kierros eli n. 60 - 70 cm. Ihan siististi ja osasin ratkaista välit oikein. Muut hyppäsivät vielä 80 cm kierroksen mutta me säästelimme voimiamme huomiselle.

Ongelmia:
kuskin selkä pyöristyi hypyissä
ainakin 1 pudotus (jumpalla)

Parannusta:
helppoa ja siistiä

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kiemurtelusta näppärään kääntymiseen

Torstaina oltiin tuntikaverin kanssa taas kaksin hyppytunnilla. Arvelin oikein että Listra ei hyppää tällä tunnilla mutta korvaavan ratsun veikkaukseni (Limoza, Kropek) menivät onneksi väärin ja sain jatkaa Wanella. Tarha oli aikamoinen mutaläärä eikä poni halunnut tulla portille. Suokit kyllä tunkivat. Kun Wane lähti yrityksistäni karkuun niin totesin että teen kuten ope ja avasin portin. Hepat kipittivät karsinoihinsa ja vältyin mutailulta. Keli oli aurinkoinen +3°C mutta välillä satoi myös lunta.

Esteitä kasattiin kentälle 4. Tällä kertaa laitettiin kaikki pystyiksi. 22 metrin suora linja ja 24 metrin kaareva. Tuntikaveri keksi vesimaton ja pidin ideaa loistavana. Mitenköhän en nähnyt vesimattoa viikko sitten?

Oma versio päivän radasta.

Alkutunti tehtiin kevyen istunnan harjoituksia kaikissa askellajeissa. Ensin pitkin ohjin, sitten tuntumalla. Välillä ilman jalustimia. Wane eteni kun pyysin (ei kannuksia) eikä tarvinnut pahemmin komentaakaan. Satulassa istuessani unohduin välillä liian etukenoon, muuten oli kuulemma oikein hyvä. Geelipöksyt ovat tällaisiin tehtäviin loistavat. Niiden paikoista kun voisi melkein liimata seinällekin.

Ensimmäinen hyppy tultiin ravissa, muut laukassa. Ensin piirroksen estettä 1, sitten 6. Korkeutta n. 60 - 80 cm. Poni eteni ja hyppäsi ihan ok. Lopulta muistin tähdätä myös keskelle. Siitä ei ope tänään sanonut.

Ensimmäisellä kierroksella tultiin lyhyempi radanpätkä, esteet 1 - 4 ja 6. Jo tässä vaiheessa meinasi olla ongelmia muistaa. Otettiin neloselle kielto koska en tajunnut yhtään miten tie kannattaisi ratsastaa. Väärässä laukassa ihan vinosti niin eihän se poni mennyt. Samaa toistettiin myöhemmin lisää. Pari kertaa taidettiin päästä kiellotta.

Pidempi rata tultiin kai 5 kertaa. Kertaalleen pikkukorkeudella ja kolmesti n. 80 senttisenä. En katsonut tarkkaan joten saattoi olla rahtusen enemmänkin.

Kaareva tie kakkoselta kolmoselle sujui alkuun ihan ok ja lopuksi oikein hyvin. Siitä olin positiivisesti yllättynyt. Meille vaikea oli kutosen jälkeinen kaarre vasemmalle. Poni ajatteli oikealle enkä informoinut tarpeeksi hyvin. Kaksi ensimmäistä kertaa keikuin kyydissä aika huterasti. Pysyin kuitenkin. Ekalla kerralla hukkasin tässä oikean jalustimen enkä saanut sitä takaisin, joten menin loppuradan ilman. Yllätyin siitä miten hyvin saatiin tämäkin kaarre toimimaan kun kerroin ponille minne mennään. Ei puskemista!

Myös kasille tulo oli hankala kun en ensin tajunnut linjata seiskalta kunnolla päätyyn. Kasi oli aika lähellä päätyaitaa enkä ehtinyt suoristaa kunnolla. 7 askeleella väli taidettiin kuitenkin joka kerta tulla.

Yksi kierros meni pipariksi heti alkuun kun poni ei edennyt. Kolmosen jälkeen oli pakko ottaa stoppi ja todeta ettei onnistu. Mietin vauhtikierrosta mutta ope käski ottaa uudestaan alusta.

Vesimattoa ei katseltu. Paremmin apujen väliin ja ohjat kunnolla käteen. Paranihan se. Pelkäsin loppua kohti että poni hyytyy mutta viimeinenkin kierros oli ihan siisti. Toki itselleni raskasta. Kiellon jälkeen kun sain ponin oikeasti tuntumalle ja pohkeesta imemään kohti ohjaa niin kolme seuraavaa hyppyä olivat oikein kivoja.

Kaverin hypätessä annoin ponin olla aavistuksen pidemmällä ohjalla käynnissä mutta kuitenkin tuntumalla. Yllätti että tästä kun pyysin loppuraveihin niin muoto pysyi täsmälleen samana eli sangen pyöreänä. Ehdin välissä huikata opelle että miltä näyttää ja kuulemma hyvältä. Taivutukset olisivat voineet tulla letkeämmin mutta sangen hyvä. Hetkittäin jopa ihan kevyt.

Loppukäynnit käytiin laavulla ja tultiin yläreittiä takaisin. Oikein kiva tunti.

Ongelmia:
kiellot neloselle
välillä oli vähän hidas

Parannusta:
kaarteet oli ihan yllättävän hyviä
ei pysähtynyt kertaakaan esteen eteen
hitaastakin vauhdista mönki yli
välillä lähti rohkeasti kauempaa

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Työlästä mutta toimivaa

Keskiviikon iltatunnilleni sain pitkästä aikaa Kropekin. En hihkunut riemusta mutta tauko oli ollut tarpeeksi pitkä (lähes 2 kk), ettei haitannut pahemmin. Heppa oli jo valmiiksi hommissa. Eikä uhattua räntäsadetta tullut vaan keli oli lämmin +4°C. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkuun pitkin ohjin ruuna saattoi vain yhtäkkiä päättää lähteä huitelemaan käynnissä johonkin omaan suuntaansa. Ohjaus ei ollut kovin toimivaa.

Taisi olla heti alkukäyntien jälkeen kun jakaannuttiin omille ympyröillemme. Tai koon puolesta kuvio oli lähempänä volttia. Hetki meni että sain ohjauksen kuntoon mutta ruuna rupesi sitten kuuntelemaan aika kivasti. Olihan se työlästä ja välillä tuntui että käteni irtoavat. Pyörittiin pientä ympyrää käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin ikuisuus. Yllättäen myös ravi oli aika hyvää ja lyhyttä. Harjoitusravissakin istui ihan hyvin. Ope kävi välillä syynäämässä meitä henkilökohtaisesti. Päätin tsempata sen ajan kunnolla. Lapaa sisään, käännä ulkoavuilla. Pienennä ympyrää. Meinasi mennä pää pyörälle mutta suoriuduttiin oikein siististi.

Lopulta meidät armahdettiin pyörimisestä ja otettiin laukkoja uraa pitkin. Ensin kaikki kerrallaan ja välillä vähän vuorotellen. Jotain keskiympyröitä. Laukassa pakka vähän levähti. Ei tainnut tulla toiseenkaan suuntaan kovin ihanaa. Nosti kyllä ja eteni.

Loppuravissa pyöriteltiin lisää pikkuympyröitä. Harjoitusravissa taisi olla parempi. Pelkäsin jo kovasti että kohta lähtee menemään huonompaan suuntaan. Ratsu päättikin olla muutaman askeleen oikein superryhdikäs ja kevyt edestä. Tuntui hyvältä. Ei onneksi ehtinyt huonontua. Sitten sai antaa pidempää ohjaa ja silti ruuna pysyi edestä kevyenä ja siirtyi istunnalla käyntiin. Sangen hyvä. Mutta vaikka meni kivasti niin en silti erityisemmin nauti Kropekilla menemisestä.

Ongelmia:
alkutunnista ohjausongelmia

Parannusta:
oli suht lyhyt
selkäni ei kärsinyt

Jalkojenkäyttöharjoituksia

Keskiviikkona oli taas Defepäivä. Kaksari iltapäivästä. Heppa löytyi pihalta (ihanan kuiva tarha!) ja oli ilman hokkeja. Vaikka oli +5°C niin tupsautti pienen lumikuuron.

Ei onneksi satanut enempää, joten mentiin kentälle. Oikein hyvä ja kuiva pohja. Yritin herätellä hepan liikkeelle heti alkuun ja tein vähän kahdeksikkomaisia kuvioita taivutellen ja suuntaa vaihtaen. Yhä jatkettiin ilman kannuksia. Laukkojen alla ope tuli paikalle ja sain uudenlaista opastusta jalankäyttöön. Pidetään irti kun ei käytetä ja opetetaan ratsu siihen että jo jalkojen irroitus tarkoittaa eteen. Hyvin vaikeaa kaavoihin kangistuneelle minulle.

Alkuun oli taas vähän hidasta mutta nyt sisuunnuin paremmin ja jalkojenkäyttötreenit tuottivat tulosta. Ei ollut ihan samanlaista matamista kuin viimeksi.

Ravissa voltteja kulmiin ja avoja. Taisi olla taas vähän väistöjä ja loivia kiemuroitakin. Apuna käytettiin asetusta ulkona. Parani ihan hyväksi. Laukat meni paljon asiallisemmin. Tehtiinköhän siitä muutamia yllätyssiirtymiä käyntiin.

Loppukäynnit käytiin tällä kertaa eri heppakaveriseurassa maastossa. Eli pyörittiin lähistöllä. Defe oli hyvin fiksu ja rauhallinen.

Ongelmia:
ei vieläkään ihan niin lennokasta kuin olisin halunnut
tänään oli aika raskasta kuskille

Parannusta:
liikkui paremmin kuin viimeksi
loppuravien jälkimmäiseen suuntaan heräsi itse etenemään

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Märkää, hämärää ja vähän kiemuraista mutta kaikesta yli

Maanantaina oli taas estetunnin vuoro. Päivällä oli jopa päälle +10°C kunnes iltasella iski kaatosade niskaan ja lämpötilakin putosi kuuteen. Kenttä ehti parin tunnin sateesta mennä paikoin veteläksi. Onneksi oli kuivempiakin kohtia. Ratsukoita meidän tunnille tuli 4 ja poikkeuksellisesti kaikki hepat olivat jo edellisellä pikkuestetunnilla hommissa ja esteetkin siksi valmiina. Minulle osui Wanesa ja kaikki olivat ratsuihinsa tyytyväisiä.

Onneksi ihan koko tuntia ei satanut. Vaatteet pitivät veden ulkopuolella.

Pyysin ponin alusta asti liikkeelle. Kannuksia ei ollut. Esteraippa. Eteni kelvollisesti mutta pieni oma lisämauste olisi ollut tervetullutta. Nyt uuvahti jos nautin matkasta. Ei ollut kovin taipuisa tai erityisen hyvin avuilla. Parani pikkuhiljaa. Käynnissä ja ravissa jo tultiin ristikon yli voltilla. Tässäkin huomasi taipumispulmat. Laukassa myöhemmin sama. Itse laukan sain kelvolliseksi mutta vaati muutaman yrityksen että pysyttiin voltti laukassa. Sitten helpotti. Esteellä oli korkeutta max 30 cm.

Sitten taidettiinkin siirtyä jo ns. radan pariin. Esteet olivat sangen samoin kuin viikko sitten, tosin nyt pitkällä sivulla oli suhteutettu. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa yksittäinen ristikko, voltti siitä vasemmalle ja uudestaan ristikon yli. Sitten päätyyn asti suoraan ja pitkän sivun linja. Koska muut tulivat neljällä niin tiesin että meille se on 5. Suht tasaista mutta ympyrällä/voltilla oli väärät laukat, suoraan mennessä tuli kamalaa kiemuraa ja poni hidasti kohti esteitä. Toinen kierros oli vähän siistimpi ja vikasta esteestä mentiin yli vaikka se oli noussut pystyksi.

Aurinko laski 20.28 ja tuli pimeää.

Oikeassa kierroksessa sama juttu. Pysty oli ehkä jopa 80 cm luokkaa. Samat ongelmat tässäkin kierroksessa. Nyt edettiin vähän sujuvammin eikä vääriä laukkoja ollut ihan joka välissä. Mutta ristikolta suoraan oli kamalaa mutkaa. Rohkeasti poni hyppäsi isommankin pystyn vaikka hetken jo mietin että meneekö. Ekalla kierroksella väliin tuli 6 askelta (muillakin tuli pääsääntöisesti yksi enemmän). Toisella päästiin viiteen ja pystykin oli pienempi.

Koska muilla oli ongelmia niin ei hypätty enempää. Ei haitannut. Odotellessa vähän testailin takaosan väistöä. Aika heikosti oli poni avuilla. Loppuravissa oli yhä taipumaton ja hangoitteleva. Käynnissä oli hyvä, lyhyt ja kevyt.

Ongelmia:
väärät laukat
kiemurtelu
vähän enemmän vauhtia omasta takaa olisi ollut kiva

Parannusta:
kaikesta yli
ei pudotuksia
verkkalaukka lyheni hetkittäin asialliseksi
lopputunnista oli käynnissä kevyt

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Voihan silta eli palautteleva iltakävely hämärän laskiessa

Sunnuntaina kisojen jälkeen kävin vielä Listran kanssa maastolenkillä. Poistuttiin tallin pihasta kun aurinko laski eli 20.26. Lämmintä oli +5°C. Alkumatkan meno oli taas pörisevää, kiemurtavaa ja aika hidasta. Alkukäyntien jälkeen päätin ravata poispäin ja tulla käynnillä takaisin. Matkalla vastaan tuli 2 autoa ja koiranulkoiluttaja. Kauempana näkyi 9 peuraa. Listra ei niistä välittänyt.

Ravattiin postilaatikoille. Ravi sujui paljon käyntiä paremmin vaikka siinäkin törisi alkuun. Nyt päätin että ei käännytä viimeisestä risteyksestä takaisin vaan käydään vielä sillan yli. Juuri ennen siltaa ajattelin että Hempan kanssa se olisi ongelma. Samalla veti Listrakin liinat kiinni eikä suostunut enää lähemmäs. Aika pitkään siinä keskusteltiin ja mentiin välillä eteen, välillä taakse ja välillä sivulle. En tiennyt uskaltaako Listraa kuinka painostaa peruuttamaan vai rupeaako keula kevenemään. Kehuin kun oli rauhassa paikallaan.

Lopulta peruutettiin sillalle asti ja sitten Listra totesi ettei se ollutkaan niin paha juttu ja suostui kävelemään ihan asiallisesti yli. Takaisinpäin päästiin ongelmitta. Ei kekkulointia eikä edes kavioiden kuminan kummeksuntaa.

Takaisinpäin tamma käveli vetävällä askeleella ja lopetti tuijottelunsa. Ei kipitystä, ei säikkyjä eikä pörinöitä. Parani paljon. Itse istuin välillä kevyessä istunnassa, yritin keskittyä kantapäihini ja tuntumaan.

Hyvä reissu lopulta. Siltaongelma tietenkin vähän harmitti mutta paljon lohdutti että sain ratkaistua tilanteen tahtomallani tavalla ilman että kellään keitti yli tai tuli vaaratilanteita. Paluumatkalla käytös oli niin huippua että meno oli nautinnollista. Nyt en enää muutenkaan jännittänyt Listran kyydissä vaan luotin että se on fiksusti eikä loiki omiaan.

Ongelmia:
alkumatkan tahmailu
sillan ylitys

Parannusta:
ei kiihdytellyt
ei säikkynyt

Ruusuke ja lähes toinenkin Ainossa

Sunnuntaina päästiin Listran kanssa Ainoon kisoihin. Taas kaksi osallistujamääriltään jättiluokkaa tarjolla. Meille lupa herui 70 - 80 sekä 90 sentteihin. Kommenttina tuli myös että näiden kisojen jälkeen täytyy etsiä nuorempi kisaratsu.

Radat olivat jo edellisenä päivällä netissä. Pelottavan samankaltaiset keskenään. Totesin että opettelen ensin ekan ja toisen vasta kun sen aika on. Edellisenä päivänä myös pestiin heppa. Kisapäivänä ei onneksi tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan vaan vasta iltapäivällä. Aikataulu oli aika passeli ja kisapaikalla pääsin suoraan kävelemään rataa. Eipä siinä mitään kovin ihmeitä oikoreittejä ollut tarjolla. Tiukat kaarteet ja kaarevia linjoja vähän suoremmiksi. Eniten hirvitti että pysyykö tamma käsissä.

80 cm rata.

Oma lähtövuoro oli vasta 43., joten hyvin ehti varustaa ratsun ja korjailla sen kampausta. Joka töhötti aina vaan. Lopulta hepan pitkä allekävelytys jäi noin 10 minuuttiin. Verkassa aika meni hyvin sukkelasti. Siellä sai olla 10 ratsukkoa. Pelkkä oikea kierros ja aika ahdasta, joten taivuttelut piti hoitaa hyvin loivilla kiemuroilla. Listra oli aika rauhallinen ja verkkahypyt menivät kivasti. Ei suurempaa viilattavaa, joten ei otettu kuin muutama hyppy.

Radalle pääsi edellisen suorittaessa. Sen verran olin ehtinyt katsoa että seiskaeste tuotti monille ongelmia. Sen kävin näyttämässä. Ohje oli että kolmoselle jalat hyvin kiinni. Lähdettiin ihan reippaasti liikkeelle eikä tullut mitään ihmeellisyyksiä vastaan. Vähän epätasaisuutta pariin ponnistuspaikkaan ja pikkusen arpoi seiskaa. Seiskan jälkeen vietti joka kerta reippaasti oikealle. Päästiin kaikki esteet puhtaasti ja kääntyi hyvin. Tietysti olisi voinut olla paljon tasaisempikin rata. Oltiin tarpeeksi sukkelia kolmannelle sijalle. Eli päästiin nettilähetyksen palkintojenjakoon. Hetkemme parrasvaloissa. Valkoinen ruusuke.



Melko pian oli seuraavan luokan radan kävely. Olin jo ehtinyt unohtaa koko homman hetkeksi. Eikä ysikymppiset näyttäneet yhtään pahoilta. Hyvin samanlaiset suunnitelmat. Tiukat kaarteet. Linjavälit olivat niin pitkiä etten miettinyt askelmääriä.

90 cm rata.

Ysikympissä oma lähtövuoro oli parinkymmenen paikkeilla. Minäkin kävin taluttamassa heppaa hetken välissä ja lopulta ehdin katsomaan jokusen suorituksen. Taas verkkamme oli lopulta aika lyhyt. Mutta eipä siinä ihmeitä tarvittu. Liikkui eteen, tuli takaisin. Hypyt ok. Taisin tulla 2 vai 3 verkkahyppyä.

Kävin taas näyttämässä seiskaesteen. Ei vieläkään kiinnostanut. Taas reipas ja sujuva rata. Yhä kanttasi seiskan jälkeen oikealle. Viimeisessä välissä jäi puolipidäte tekemättä ja taisin usuttaa liikaa. Vika puomi pyörähti mukaan. Pitkään roikuin sijoituksissa kiinni (17 sijoittui). Lopulta oltiin 20. Nollilta olisi päästy kuudentena palkintojen jakoon. Mutta eipä tuo haitannut. Hyvä reissu oli silti. Turhaan pelkäsin että pysyykö Listra käsissä. Ihan hyvin mentiin esteistä yhdessä yli. Ei mikään meidän ihan paras flow vaan vielä oli muutamia vähän huonompia paikkoja. Hyvin Listra kuitenkin paikkasi vikalle esteelle asti.




Kiva päivä ja vaikka maksoikin omaisuuden (kaikkineen n. 130 e kaksi starttia) niin olen iloinen että päästiin käymään. Kyllä minäkin pärjään isommissakin karkeloissa hyvän hevosen kanssa. Ruusukkeen lisäksi sain myös 30 e lahjakortin putiikkiin mutta se oli kiinni kun käytiin kolkuttelemassa ovella.

Ruusukepose.
Myös Haven kuvasi kisat: http://www.haven.fi/live/
Näin jälkikäteen kisat näkee tubesta: https://www.youtube.com/watch?v=ecsET9QF-oc
Omat suoritukset kohdissa 5:46 (palkintojenjako 6:14) ja 7:12:45.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Bonuskierroksilla hiekkaan

Torstaina oli taas lämmin ja aurinkoinen päivä. Hepat oli vielä tarhassa ja menin heti kaurojen kanssa noutamaan Listraa. Gizma tuli ensin ja hetken empimisen jälkeen myös Listra tuli luokse. Ei tarvinnut pyydystää yhtään ja antoi kiinni. Selvästi oli pyöritty tarhassa sillä koko tamma oli yhtä mutapaakkua. Harjasin puomilla ja raakkaukseen meni pieni ikuisuus.

Muita kuskeja ei tänään tullut. Lähestyvien kisojen takia tunti kuitenkin pidettiin. Kasasin esteitä kaksi pystyä takareunalle 18 metrin välein ja keskelle okserin.

Alkuverkassa sain nyt luvan kanssa hölkötellä ravissakin pidemmällä ohjalla. Listra oli vähän omilla kierroksillaan ja jännittyi metsäpäädyssä. Tuntumalla tuli aika hyväksi. Paljon parempi kuin eilen. Vähän siirtymiä. Käynnistä seis, ravista seis. Käynnistä laukkaan ja takaisin. Heppa oli lyhyt ja ope tyytyväinen. Istuinkin kuulemma levollisesti.

Hypyt aloitettiin ympyrällä ristikolla. Siistiä ja tasaista. Molempiin suuntiin. Sitten pystyllä sama ja kaivattiin vähän lyhyempää kaarretta esteelle. Tähtää keskelle estettä, jalat alas. Kun este nousi lisää niin tuli ponnistuspaikkapulma. En hyppyyttänyt kauempaa vaan odotin vielä yhtä askelta. Listran mielestä taisi mennä liian lähelle ja lopulta päätti koukata ohi. Minä koukkasin kenttään. Lonkka edellä. Ei paha.

Takaisin kyytiin ja ensin vähän turvallisemmalla tiellä yli. Ihan yhtä tiukkaa en uskaltanut tehdä mutta lyhyemmälläkin ok. Samoin toinen suunta.

Sitten hypättiin kaikki esteet. Ekalla kerralla linjan väliin tuli ihan kamalaa kiemuraa. Selvittiin kuitenkin toisestakin yli. Sakkona heti perään uudestaan. Nyt siististi neljällä. Jälkimmäisen jälkeen kunnolla kiinni ja ylimääräiset menohalut haltuun. Okserilla vähän venytti nenää ja tuijotti alle laittamaani pressua. Yli kuitenkin. Tultiinkohan toinenkin kerta?

Sitten toisesta suunnasta sama juttu. Ohi mennyt traktori ei sotkenut pasmoja pahasti tai niin ainakin kuvittelin. Ekalle tultiin lähelle ja tuli pieni hyppy. En tehnyt kunnon päätöstä että tullaanko neljällä vai viidellä. Odotin viidettä. Listra teki oman päätöksensä ja veti kamalan banzai-loikan kaukaa. Vietti samalla vähän sisään. En ollut hypyssä yhtään mukana ja sen jälkeen keikahdin aidan puolelle alas. Luulin tippuneeni heti esteen jälkeen mutta olinkin reilu kymmenen metrin päässä aidalla. Tässä vaiheessa oli onneksi jo turvaliivi päällä. Mätkähdin suoraan selälleni ja taisi pehmentää laskua. Tamma juoksi portille mutta antoi opelle kiinni.

Takaisin kyytiin ja uudestaan. Nyt tultiin ekalle paremmin ja sujuttiin väli neljällä. Ilman kamalia kiemuroita. Lähestymisissä ope huusi että jalat kiinni. En osaa sanoa oliko ne. Okseri näytti isolta mutta yli päästiin. Taidettiin tulla vielä toinen kierros ja nyt meni helposti. Hyppy okserille tuntui hassun pieneltä.

Kuvittelin esteet kamalan isoiksi mutta metsäpäädyn pysty oli 90 cm, meidän ongelmapystymme rahtusen päälle metrin ja okseri metrin. Eihän ne edes olleet isoja. Mikä lie että tänään en osannut. Vastoin odotuksia ope oli menoomme kuitenkin tyytyväinen. Kehui hyvistä hypyistä. Käski vielä pitää jalat paremmin alhaalla.

Loppuverkat käytiin hölköttelemässä laavulla. Yläreitti ei ollut enää niin pahasti jäässä kuin viimeksi. Alatie ehkä puoliksi. Kivan rauhassa tamma oli yksin metsässä. Odotin jännittyneempää ja kiireisempää.

En oikein tiedä että lohduttiko tällainen kisavalmistelu. Enpähän ainakaan luota liikaa.

Ongelmia:
heppa oli omilla kierroksillaan
kuski ei pysynyt kyydissä

Parannusta:
sileällä oli hyvä
verkkahypyt ympyrällä meni siististi

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hidasta, raskasta ja pitkää

Keskiviikon koulutunnille tuli 7 ratsukkoa. Mielestäni ihan liikaa. Puolikkaalla kentällä oli ahdasta ja opelta sai liian vähän kommentteja. Ratsukseni sain Listran ja tämä oli sille päivän ainoa tunti. Olin Limoza-moodissa ja jopa vähän yllättynyt ettei tullut Limozaa. Kenttä oli aika märkä ja lämmintä oli n. +5°C.

Tuntikaverit onneksi auttoivat tamman varustamisessa ja ehdin ajoissa paikalle. Heti alkukäynneissä Listra oli jalalle aika hidas. Enkä saanut kunnon reaktioita. Alkuhölkässä Listra oli vähän parempi. Mentiin sangen itsenäisesti. Aluksi sai mennä vähän pidemmällä kaulalla mutta mielestäni silti liian pian meiltä ruvettiin vaatimaan parempaa tuntumaa. Tulkitsin siis että lyhyempiä ohjia ja lyhyempää hevosta.

Muutaman kerran ohjia lyhentelin, mutta koska tuntui väärältä niin en pitänyt kovin tiukasti kiinni vaan hetken päästä huomautettiin samasta asiasta uudestaan. Lyhyemmillä ohjilla tamma makasi käsilläni. Pohkeilla en saanut ratsastettua sitä aktiiviseksti ja sieltä ylös. Vasta lopputunnista sain pidettyä ohjat lyhyempinä ja taisi se Listra hieman keventyä edestä. Tänään tuntui kaikki olevan aika hankalaa eikä muilla tuntunut menevän juuri paremmin.

Laukassa piti välillä lyhentää askelta. Se onnistui ja kai siitä jotain eroja huomasi. Ei onneksi ollut kyttäilypäivä. Puskia ei tarvinnut tuijotella jäykistelyn ja käsillä makaamisen lisäksi.

Ongelmia:
huono reagointi pohkeisiin
kankea taipumaan
makasi ohjilla

Parannusta:
oli ravissa aika tasainen
kulki lyhyemmällä tuntumalla vastustelematta
laukkaa sai lyhennettyä
ei tuijotellut pahasti puskia

Huomattavasti hitaampaa

Keskiviikkona jatkoin Defen kanssa. Tänäänkin metsästin hepan tarhasta hommiin. Sunnuntaina törkkimäni kyljet ei olleet onneksi pahan näköiset. Vasemmasta ei huomannut oikeastaan mitään, oikeastakin vain vähän tummemman kohdan. Ilman kannuksia kuitenkin hommiin.

Koska keli oli hyvinkin kohdillaan, aurinko paistoi ja lämmintä oli n. +7°C niin mentiin taas kentälle. Yllätyin kun pohja oli paljon sunnuntaita paremmassa kunnossa vaikka välillä oli satanutkin.

Tänään mentiin kaksari, joten ope ei ihan jatkuvasti tarkkaillut meitä. Etenemisen kanssa oli ongelmia ja kuskille yritettiin opettaa melko irtonaisia jalkoja. Muuten taidettiin tehdä perusjuttuja eli ravissa avoja, vähän väistöä, loivia kiemuroita. Laukat taidettiin ottaa alkuun ympyröillä ja siitä sitten lähteä uraa pitkin. Nostot ei olleet parhaimmasta päästä.

Vasta loppuverkkoihin Defe heräsi liikkumaan kunnolla eteen.

Loppukäynnit käytiin kaverin kanssa maastolenkillä. Ensimmäinen kertani Hyyppärässä maastossa. Mentiin edeltä mutta Defe oli todella rauhallinen. Melko laama. Ei mitään omia vinkeitä.

Ongelmia:
aluksi molemmat (ratsu + kuski) olivat unessa
paljon tahmeampi ilman kannuksia

Parannusta:
heräsi loppuraveihin
maastossa oli fiksusti

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ristikon palvontaa

Maanantain estetunti siirtyi tuntia myöhemmäksi ja seiskaksi tuli pikkuesteryhmä. Yhä siis joutui ratsastamaan pimeässä mutta onneksi tätä ei kestä monta viikkoa. Kenttä oli eilistä märempi, lämmintä jokunen aste plussalla. Ratsukoita 3 ja minulle jäi Limoza. Tarjolla oli Wanesa/Limoza mutta tuntikaveri tahtoi Wanen. En mutissut vastaan mutta vedin turvaliivin päälle. Esteraippa, ei kannuksia.

Muut hepat oli valmiina, joten tuntikaverit auttoivat Limozan kanssa. Ihanaa! Karsinapaikkoja oli vähän muuteltu ja Limoza oli yksäreiden puolella. Oli paljon rauhallisempi.

Nyt otin pomoasenteen heti alkuun ja vaadin että kentälle astellaan eikä valuta. Toimi ihan ok. Yllättävän hyvin tamma malttoi kävellä sitten myös pitkin ohjin. Pohkeista eteni eikä yrittänytkään ihan hyytyä.

Esteitä oli toisella sivulla ristikko ja minipysty sarjana, toisella sivulla yksittäinen pysty. Aloitettiin lampsimalla näitä jo käynnissä yli. Vaikka Limoza käveli muualla ok niin esteille hidasti. Ravissa lisättiin kevyt istunta ennen, esteillä ja jälkeen. Yhä löysää mutta meni yli. Hypyissä ei ollut kovin helppo olla vaikka esteet oli pieniä. 60 cm?

Sitten loikittiin ensin pelkkä pysty, myöhemmin myös sarja laukassa ja päädyt mentiin ravissa. Tässä vaiheessa taisin käyttää raippaa ensimmäisen kerran ja paranihan se laukka vähän. Johonkin näihin vaiheisiin taisi tulla opeltakin käsky työstää paremmin. Pyörittiin hetki päädyssä ympyrällä ja en kyllä tiedä paraniko mikään oikeasti.

En muista missä vaiheessa pidettiin alkuverkan jälkeinen tauko. Olin ihan puhki eikä vieläkään edetty kovin aktiivisesti. (Alkuverkka 12 min, keskisyke 165.) Taisi olla tämän jälkeen kun meidät käskettiin käynnissä voltille. Jatkoin sinnikkäästi pyytämistä ja tamma myötäsi käynnissä. Tässä vaiheessa toimi jo suht pienillä avuilla. Alkutunnista hädissäni yritin vähän ravistella tammaa nyökkyyn. Käynnissä eteni, taipui ja oli tasainen. Ope kehui. Ravissa sama ihme ja kumma säilyi ja oli helppoa. Välillä piti palautella asiat kohdilleen mutta se onnistui aina nopeasti. Laukka oli ensin vähän turhan paikallaan mutta parani sekin. Sitten sai jatkaa uraa pitkin ja jatkaa hyppyjä. Oman tarpeen mukaan välillä käyntiin hyvän hypyn jälkeen ja taas pari hyvää hyppyä ja huili.

Tultiin ristikko ja pysty mielestäni onnistuneesti näinkin. Nyt rupesi olemaan jo aika hämärää (aurinko laski 20.11 eli aika alkutunnista). Jollain kierroksella sarjan keskelle tuli puomi auttamaan jalkojen sommittelussa. Limoza tuijotti puomia ja hidasti. Päästiin siitä yli mutta ristikolle veti äkkijarrutuksen. Iskin poskeni tamman kaulaan ja putosin maahan polvilleni esteen eteen. Hämmästyttävän pieni maakosketus. Olin ihan hengästynyt enkä saanut vastattua kun ope kyseli että olenko ok. Pystyyn taisin pongahtaa taas hetkessä. Sitten vaan nyökyttelin. Naamassa ei kuulemma näkynyt mitään eikä mihinkään sattunut pahemmin. Takaisin kyytiin vaan.

Loikattiin muistaakseni pysty alle. Ei mitään ihan tyylikästä siihenkään. Uusi yritys sarjalle toi taas kiellon ristikolle. Olihan sillä korkeuttakin varmaan 40 cm. Tuotahan ylitettiin käynnissäkin! Siitä olisi voinut astua yli mutta Limoza ei halunnut. Minä päätin että yli mennään koska on niin mini. Paikaltaan ei mennyt. Ope ohjeisti peruuttamaan pari askelta. Meni ihan vinoon. Siitä kun lähti eteen niin hetken arpoi ja lopulta roikaisi lähes paikaltaan yli. Pysyin kyydissä.

Seuraavaksi taas pysty. Nyt tamma kielsi siihenkin. Korkeutta tämän tunnin huiput eli n. 80 cm. Tälläkin korkeudella oltiin jo menty yli. Heti kiellosta tuli raippaa ja uudella yrityksellä mentiin yli. Enempää tamma ei tyssäillyt ja jälkikäteen olen aika ihmeissäni miten helpolla kielloista päästiin eroon.

Seuraavat hypyt sarjalle olivat sangen kammottavia. Keikuin kyydissä ihan miten sattuu mutta osasin kai olla vetämättä ohjista. Tyyli nolla mutta yli mentiin. Kamalaa! Pystyllekin tuli hissihyppyjä ja kuski kävi korkealla. Toiseen suuntaan sarja oli vähän vähemmän kammottava. Lopulta ope sanoi että saa lopetella. Jos tulee hyvä hyppy niin siihen mutta jos tarve vaatii niin saa tulla vielä vaikka 9. Nyt tamma rupesi heräämään. Ravissa imi jo hyvin itse eteen. Päästiin pystylle sujuvassa laukassa ja olin hypyssä ihan siististi mukana! Sarja perään ja sekin hyvällä imulla ja sujuvasti. Olin ihan supertyytyväinen enkä tahtonut yhtään lähteä riskeeraamaan mitään lisää. Tähän oli oikein hyvä lopettaa!

Loppuraveissa tamma oli rento, aktiivinen, lyhyt ja taipuisa. Opelta tuli todella paljon kehuja. Itselläni oli hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Putoaminen tietysti vähän harmitti. Mutta enpä pudonnut kuin kerran. Ongelmista päästiin kuitenkin yli suht nopeasti. Kouluratsastuksellisesti muutos oli valtava noin ykkösestä ysi plussaan. Ei ole tainnut koskaan ennen tulla näin hyväksi.

Tunnin jälkeen Limoza oli lainakarsinassaan yhä rauhallinen eikä impannut yhtään. Liekö maisemanvaihdos tehnyt hyvää? Itselläni rupesi jomottamaan vasempaan nilkkaan. Se taisi ottaa pudotessa osumaa tai jotenkin pyörähtää alle.

Ongelmia:
oli alkutunnista pitkä ja huonosti tuntumalla
alkuverkka oli kuskille työläs
kolme kieltoa
kuski ei pysynyt kyydissä
roikaisuhypyt, joissa oli kamala istua

Parannusta:
hevonen tuli aika hyvin avuille
ei jumitellut
eteni ok
kuskia ei pelottanut
loppuun hyvät hypyt
ei impannut tunnin jälkeen

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Hyyppärän pihakauden avaus

Riders Innin kisat olivat varanneet maneesin koko viikonlopuksi. Mentiin siis Defen kanssa kentälle, joka oli yllättävän hyvässä kunnossa. Vähän märkä reunoilta mutta keskeltä aika hyvä. Ei vieläkään ollut ennusteen lupaamaa kymmentä astetta vaan +5°C tuntumassa. Tuli kuitenkin niin kuuma että menin lopulta pelkällä fleecellä. Suurimman osan ajasta sain olla isolla kentällä ihan kaksin Defen kanssa.

Hepalla oli eilen ollut vapaa, joten tehtiin itsenäiset alkuverkat huolella. Lopulta aikatauluni oli aika hyvä ja oltiin käyty askellajit läpi kun kello tuli tasan. Itsenäisessä alkuverkassa olin taas sangen humputtelutuulella. En muistanut yhtään ajatella painuvaa lapaa. Ruuna oli vähän pitkähkö eikä kovin kauniissa muodossa. Pyörittelin ympyröitä ja yritin taivutella, tein vähän avoja. Laukassa tuli yksi tahaton vaihto.

Kun ope tuli niin aloitettiin taas hetki käynnissä ilman jalustimia. Kun jalkkarit sai ottaa takaisin niin ne tuntuivat pitkiltä. Olisi ehkä pitänyt lyhentää reiällä. Ravissa nimittäin hölskyivät aika pahasti ja samalla koko jalasta tuli levoton.

Aluksi olin ihan kuollut. Ravissa toinen pitkä sivu avoa, toinen väistöä. Aloittaviin kulmiin voltit. Hytkyin ensimmäiset pari kierrosta selässä ja olin ihan puhki. Sitten jotenkin heräsin hommiin. Muistin tunnustella miltä ratsu tuntui ja tehdä tarvittavia korjauksia. Sama juttu myös toiseen suuntaan. Vaikka Defe oli vähän vasemmassa ohjassa kiinni niin ei sitä saanut silti heittää pois. Oikean kierroksen ongelmiani. Sitten pullahtaa lapa ulos. Välillä pitikin käyttää asetusta väärässä suunnassa apukeinona. Kulmat piti muistaa ratsastaa sisäpohkeella.

Pitkien ravien jälkeen vedettiin pari kierrosta happea. Sitten jatkettiin laukassa. Aluksi toiselle pitkälle sivulle samoin ajatus avosta, toiselle väistöä. Väistössä piti ajatella jalkoja ristiin, avossa koottua laukkaa. Parani. Taas tuli yllätyksenä miten hitaasti voi laukata ehdottelematta tiputtelua raville. Myöhemmin tehtiin toiselle pitkälle sivulle KN:n tapaan loiva kiemura, tosin nyt käytiin vain reilu 5 metriä uran sisällä. Lähtö suoralla hevosella, keskikaarteessa ajatus väistöstä ja heti sen jälkeen avosta. Ulko-ohja kunnolla kädessä ja koottua laukkaa. Kulmaan voltti, takaosaa vähän sisään ja siitä käyntiin. Yhä oma ajatus kuinka laukasta laskeudutaan käyntiin ei ole kunnollinen vaan turhan leväperäinen. Parani silti. Pari askelta käyntiä kääntäen ja heti uusi nosto. Nostotkin parani kovasti eikä ruuna niin nostellut turpaansa.

Myöhemmin täyskaarron kautta suunnan vaihto ja kenttää ympäri vastalaukassa. Taas piti muistaa asettaa välillä ihan ronskisti sisään. Sekä välillä höllätä myös ulkoa. Ihan jees. Molempiin suuntiin sama juttu. Oikeassa kierroksessa piti varsinkin olla ulko-ohjan kanssa tarkkana. Kun ope muistutti pullahtavasta lavasta niin sain sen ihan eri lailla haltuun.

Lopuksi tuli ohje keventää takamusta ja laukata vähän rennommin eteen. Ja heti perään huutia että turpa ei saa nousta ja Defe pitää työstää takaisin pyöreäksi. Jotain sitten heiluin ylimääräistä kun taas tuli vaihto. Selkään tuntui korkealta. Ope käski vain vaihtaa takaisin eli siirtää ulkojalka taakse. Helpostihan Defe vaihtoi takaisinkin mutta pukin kautta taisi tulla sekin. Kevyessä istunnassa ei onneksi horjuttanut fyysistä eikä henkistä puoltani juurikaan.

Loppuun vielä ravailtiin loppuhölkät. Sen jälkeen ope kommentoi että kannukseni ovat nirhanneet kyljet auki. Tosiaan oikealta puolelta pilkotti vaaleanpunaista nahkaa ja pahimmillaan oli vereslihalla. Molemmilla puolilla banaanin muotoiset jäljet. Kisoissa olisi kuulemma vihelletty pihalle. Voihan rähmä! Heppa parka! Tätä olen pelännyt jo aiemminkin. Olisipa huomannut aiemmin niin olisin ottanut kannukset lennossa pois. En oikein keksi muuta syytä kuin reikää pidemmät jalustimet ja heiluneet jalat. Ei aiemmin ole tullut mitään jälkiä vaikka olen välillä fanaattisestikin tutkinut kylkiä. Seuraavalla kerralla ilman kannuksia. Omistaja vinkkasi että rissat voisivat olla paremmat. Paras vaihtoehto tietysti olisi oppia pitämään jalat hiljaa oikeilla paikoillaan ja sitähän tässä kovasti yritetään opetella.

Vaikka ope oli menoomme tänään kovin tyytyväinen niin silti kannusepisodi tämä laski tunnelmia. En tahtoisi olla mikään kiduttaja.

Ongelmia:
kuski oli alkuun aika poikki
heiluvat jalat
kannusten jäljet kyljissä
pari tahatonta vaihtoa laukassa

Parannusta:
ei mitään suurempia ongelmia
laukkaan oli taas aiempaa parempi ote
ope oli oikein tyytyväinen

Tarja videoi menoamme kännykällä ja zoomailin reunoja pois.

Hankalaa yläkropan kääntämistä

Sunnuntaina Aira tuli toistamiseen Mallulle. Jatkettiin kaksareilla ja minä Listralla. Tamma oli eilen kuulemma tiputtanut jo (ainakin) toisen kuskinsa tälle viikolle kiihdyttelemällä.

Eilen satoi roimasti mutta kenttä oli yllättävän hyvä eikä pahasti lätäköillä. Tänään piti olla lämmintä mutta totuus oli noin +4°C. Menin ensimmäistä kertaa tälle keväälle ilman villasukkia. Tamma antoi tarhasta suht hyvin kiinni eikä pakoillut pahasti.

Tänään kuskeja ei alkuun väännetty oikeisiin asentoihin. Jalkani olisivat kaivanneet sitä. Päivän teemana oli puolipidätteet. Käytännössä koko tunti oltiin pääty-ympyrällä.

Käynnissä ja ravissa tehtiin temponmuutoksia. Neljännes ympyrästä lyhyttä ja neljännes eteen. Käynnissä toimi siististi, kevyessä ravissa ihan ok myös. Taisin itse pyytää aika hellästi. Myöhemmin ravissa siirryttiin päädyssä hetkeksi käyntiin. Nämäkin ihan ok, yllättävän hyvin myös silloin kun tamma innostui kiihdyttelemään.

Laukassakin taisi olla tarkoitus tehdä samaa mutta koska Limoza ei ollut yhteistyöhaluinen niin päädyttiin vain laukkaamaan ympyrällä. Listra meni yhtä pykälää tarpeettoman lujaa (ei huolettanut yhtään) ja minun piti kääntää yläkroppaa ulkokyljestä sisäänpäin. Hankalaa. Kyllä me ihan kelvolliseen päästiin ja meno rauhoittui mutta ei se helpolta tuntunut.

Loppuraveissa Listra yritti taas hetken kipitellä mutta sitten tasoittui ja rauhoittui. Tuijotteli silti yhä puskiin eikä oikein keskittynyt minuun.

Olisin varmasti tarvinnut jalkojen kääntelyn heti alkuun. Tänään en tuntunut saavan tästä yhtä paljon irti kuin viimeksi. Listra oli kuitenkin kiltisti ja reagoi istuntaani hyvin.

Ongelmia:
vähän yritti tarhassa vältellä
ravissa välillä kipitti
tuijotteli puskia

Parannusta:
nosti laukat tosi nätisti
ei pöljäillyt tai kiihdytellyt

Jaska kuvasi tuntiamme: