lauantai 31. joulukuuta 2016

Kaksi tuntia pikkuloikkia ja vaihtoharjoituksia

Lauantaina pääsin taas Hempan kyytiin. Kaksi tuntia putkeen, molemmilla 6 ratsukkoa. Pihalla oli muutama aste plussalla ja kamala jäätikkö sekä sellainen puhuri että maneesissakin suhisi. Onneksi pääsi sisälle.

Ensimmäinen tunti äänestettiin puomeiksi ja kavaleteiksi, ei haitannut. Ehdin kyllä mennä Hempalla koulua vielä tulevinakin lomapäivinäni. Ohjat tuntumalla mentiin käyntiä vain muutama askel, totesin että voin tehdä saman työn ravissakin. Normaalia pientä vastahankausta esiintyi, jumittelua ja ohjien nykimistä. Melko pian päästiin kuitenkin suht hyvässä yhteisymmärryksessä hommiin. Siirtymiä ja temponmuutoksia. Ravissa tuntui kaatuvan aika pahasti vasemmalle.

Tultiin puomilinjaa ensin kokonaan ravissa, sitten keskelle otettiin käyntisiirtymä ja puomin ylityksen jälkeen siirryttiin takaisin raviin. Ymmärsin ohjeet vähän väärin, joten välillä sävelsin omiani.

Laukassa ekalla kerralla meno ei rullannut eikä venytty kolmeen askeleeseen. Lopuilla kerroilla 3 ja 3 onnistui siististi.

Lopuksi tultiin vielä radanpätkä. Tässäkin en mielestäni kuullut rataa koskaan loppuun asti, joten vika kavaletti jäi siksi hyppäämättä. Omin luvin uusin sitten puomilinjankin ja sain siihen tällä yrityksellä vaaditut 2 ja 2 askelta. Kavaletille piti tulla vinohypyt ja vaihtaa laukkaa. Eka vaihto ei tullut, joten vaihdoin ravin kautta. Hemppa tosin ei tullut raviin vaan lyhensi ja lyhensi laukkaa ja laskeutui sitten oikein kauniisti käyntiin. Vaihdettiin sitten käynnin kautta. Lopuksi saatiin sakkokierrokset ja taisi tulla molemmat vaihdot.

Muiden suorittaessa seistiin sangen pitkään. Ei onneksi tullut vilu vaikka olin ottanut toppaliivin pois.

Enempiä ei tälle tunnille tehty, hetken loppuverkat ja käyntiä. Laitoin toppaliivin takaisin päälle eikä hyppytunnilla tullut enää kuuma. Pidin kannukset jalassa.

Ekan tunnin tehtäviä, Laura ja Anne kuvasivat:



Estetunnin verkassa tehtiin lisää temponmuutoksia ja nyt vaadin vielä vähän enemmän. Isompaa ravia piti avitella myös raipalla ja hienosti Hemppa lähti venyttämään. Nyt keskityin taivutuksiinkin entistä paremmin. Vasen oli vaikea ja laukassa vielä hankalampi mutta sinnikkäillä pyynnöillä ja hellityksillä tuli aika kivaksi. Säätyikin hyvin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ellipsillä kahta kavalettia kaarevalla linjalla. 4 ja 3 askelta väliin. Vasemmassa sain lopulta taipumaankin. Tulikohan yksi häsellyskierros väliin mutta meni muuten sujuvasti. Oikeassa kierroksessa riitti kaksi kierrosta kun suoritettiin niin siististi.

Sitten tultiin 4 hypyn vaihtorata. Okseri, pysty ja keskimmäinen pysty kahdesta suunnasta vinohypyillä. Ensin ristikkoina, sitten pystyinä ehkä 60 cm. Meille sitten vielä keskimmäisellä pystyllä korotettu 80 cm. Alkuun ei oikein tullut vaihtoja, tulikohan puolet vai pelkkä vika? Heittäydyin itse liikaa menosuuntaan. Pikkukierroksella tuli 3 ensimmäistä ja tultiin viimeiset vinohypyt heti perään. Vasen meni luottavaisemmin mutta tuntui että käänsin heppaa hypyssä mutkalle. Vaihtui sitten onneksi se oikeakin. Nyt Hemppa oli jo kivasti menossa itse ja pääsin pidättämään. Yritin muistaa ettei saa päästää pitkäksi ja itse istua vähän kevyemmin. Suoristuksiin keskityin turhan vähän.

Loppuraveissa Hemppa oli tasaisempi muttei edelleenkään ihan parhaimmillaan edestä. Säätyi ja taipui hyvin ja suunnanmuutoksissa pysyi rentona turpa alhaalla.

Korvahupun kanssa suitset pysyi tänään päässä karsinaan asti. Siellä Hemppa pääsi sitten ravistelemaan ne pois päästä juuri kun olin irrottamassa solkia. Eli ei vieläkään mennyt ihan kuten piti.

Ongelmia:
vasen oli hankalampi kierros taipua
ei tullut kaikkia vaihtoja

Parannusta:
ei säikkyjä
ei pukkeja
ei kieltoja
laukan säätely parani
innostui loppua kohti
saatiin lopuksi vaihdotkin
suitset pysyi päässä karsinaan asti

torstai 29. joulukuuta 2016

Takasia alle ja energiaa

Torstaina ehdin tallireissujen välissä käydä kämpillä vaihtamassa ja puunaamassa kamppeet. Aikaa olisi ollut hyvin mutta iski taas rehellinen nettijumi ja lopulta tallilla oli viitisen minuuttia aikaa varustaa Saku. Heppa oli ollut hommissa ja puhtaahko, minä ripeä ja rauhallinen ja aika yllättävää niin tämä riitti ja juuri kun sain turparemmin kiristettyä olikin jo aika lähteä maneesiin ja saatiin mennä ekana.

Keli oli yhä pari astetta plussalla. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.

Tänään aloitettiin taas keskiympyrältä. Ei taivutteluja vaan hetki ensin omaa pyörimistä, sitten rupesin vihjeistä muistamaan että pidäte ja eteen. Ai niin ja taivuttaakin piti. Kyllä Saku kuunteli mutta välillä vähän hitaasti. Pidätteet kyynärpäistä oli hyvä ohje. Eikä ohjatkaan olleet kuulemma liian pitkät. Heppa salakavalasti roikkui vasemmassa ohjassa ja vasen käsi tunsi tunnin jälkeen tehneensä jotain liikaa vaikka yritin tehdä asialle jotain.

Seuraavaksi tehtiin samaa puolipidätteiden tekemistä ja siitä eteen aktivoimista kevyessä ravissa vapaasti uraa pitkin. Myöhemmin harjoitusravissa kuitenkin tunsin saavani ratsuun vielä paremman otteen. Ihan en päässyt tunnetasolla jyvälle että kuinka paljon odottamaan Saku pitäisi saada ja kuinka saan sen siitä liikkumaan energisemmin takaosalla ja ylöspäin enkä vain kiihdyttämään eteen. Alitajunta huusi eteen ja piti varoa ettei päädytty tikkaamaan ravia. Luontainen vauhti Sakulla oli tänään hommiin taas hyvä. Kuunteli pidätteet ja pohkeet. Ei juossut alta eikä hidastellut. Teki kuten pyysin, tosin edelleen välillä vähän hitaasti reagoiden.

Tultiin myös uraa pitkin siten, että tehtiin kulmat käynnissä, muuten ravia. Ravissa yritin yhä ajatella että kiinni, odota, aktivoi eteen. Taisin olla itsekin näissä vähän hidas sillä pitkän sivun aikana tämän ehti tehdä ehkä kolmesti.

Välillä pyörittiin ravissakin pääty-ympyröillä. Laukat otettiin vain nostoina käynnistä. Kivasti linjassa aiemman kysymykseni kanssa että miten saadaan esim. suokin laukkaa parannettua. Vastaus oli että nostoilla.

Saku teki nostot siististi. Taas piti muistaa asettaa laukassa sisään. Kun muistin myös istua niin päästiin jotenkin tolkullisesti takaisin käyntiinkin. Tulihan sinne ravia väliin mutta siinä oli eroa että tuliko se etupainoisena kättä vasten vai tasapainossa käyntiä valmistellen.

Loppuraveissa Saku oli oikein hyvä, lyhyt, tasainen, pyöreä, taipuisa, kuuliainen, energinen ja odottava. Mainiota!

Ongelmia:
Saku oli vasemmassa ohjassa kiinni
vasen käsi kipeytyi
poikkeuksellisesti tarjosi laukkaa jo ravin aktivointipyynnöistä
en osannut pidätteen jälkeen ajatella ylös, aina oli vaan eteen

Parannusta:
tein koko tunnin hommia oikein hyvällä mielellä
Saku tuli kivasti kuulolle
nosti laukat näppärästi

Suoristamassa sekä kuskia että kimoa

Torstaina pääsin toista kertaa Defen kyytiin. Nyt olin hyvissä ajoin ja lopulta ehdittiin sekä kävellä hyvin, taivutella käynnissä että humputella kevyessä ravissa ihan runsaasti ennen kuin opetus alkoi. Kummasti oma työstömotivaationi alkuverkassa oli taas hukassa ja toivoin vain kiihkeästi että päästäisiin ohjattuihin tehtäviin. Tänään ratsukoita opissa oli 2 ja nyt oltiin leveämmässä päässä maneesia. Pihalla oli pari astetta plussalla.

Todellakin skarppasin heti kun opetus alkoi. Ensin tultiin käyntiä uran sisällä vain asettaen. Sitten myöhemmin me tehtiin avoa. Yritin keskittyä oikeaan käteeni ja hartiaani alusta asti ja nyt niistä tulikin vähemmän sanomista. Alkuun toki tuli. Taidettiin tehdä käynnissä myös väistöjä ja siirtää takaosaa sisälle. Tästä tuli kommentti että vasemmassa kierroksessa meille oikein hyvä alkuverkkaliike että saan itsenikin hallintaan. Kulmissa piti säilyttää tahti.

Sama juttu ravissa, ei mitään keventelyä vaan työskentelyä alhaalla istuen. Avoja ja yhä piti puhallella roskaa pois oikean hartian päältä. Varpaitakin piti kääntää eteen. Osa hevosen pullahduksista (joita en kaikkia edes huomannut) johtui tahattomista pyynnöistäni. Osasin kuitenkin korjata hyvin.

Sitten tultiin puolet ravia ja puolet laukkaa, jatkuvasti avoajatuksella. Vasemmassa kierroksessa heppa nousi muodosta nostoissa mutta teki nostot kuitenkin energisesti ja ilmavasti. Avoa piti ajatella heti laukassa ja unohdin tämän ainakin ensimmäiset 3 kierrosta. Raville tuli tasaisesti. Lopuksi laukattiin ympäri ja käännettiin takaosa sisään väistöajatuksella, siinä piti pyytää myös isompaa laukkaa eteen. Nyt ei irronnut kovin lennokkaasti. Hevonen oli oppinut jo tehtävän ja tarjosi itse ravia oikeassa kohdassa. Tästä ei palkittu vaan komennettiin eteen laukassa.

Oikeassa kierroksessa Defe tuntui vähän makoilevan vasemmalla ohjalla. Ei pahasti mutta kuitenkin. Ravipätkissä käännettiin hepan muoto avosta käänteiseen sulkuun eli perä seinälle. Nostoon vaihdettiin ajatus avoon. Laukassa ohjeeksi tuli ajatella vastalaukan asentoa enkä tajunnut yhtään. Huomasin kyllä kun sanottiin että vasen lapa vähän pullahtelee ulos ja sen jälkeen osasin tasapainotella tätä hyvin paremmaksi. Tässäkin lopuksi sama juttu että väistöajatuksella perä sisään ja isoa laukkaa. Ei oikein lähtenyt lentoon tässäkään kierroksessa. Ei lähellekään keskilaukkaa. Lopuksi tasoittui nopeasti takaisin avoon.

Enempiä ei tehty vaan sain kevennellä pois kaverin vielä jatkaessa hommia. Ohjaa sai antaa ihan reilusti pidemmäksi ja pyöreänä heppa ravasi. Välillä piti muistuttaa aktiivisuudesta. Nyt tunsin oikeassa kierroksessa ihan selvästi vasemman lavan yritykset pullahdella ja perän halun kääntyä sisälle. Perästä en tosin ollut varma että aiheutanko sitä itse.

Taas oli oikein opettavaista. Defellä on kyllä hyvä työmotivaatio! Mukavaa oli saada itse niin paljon kehuja. Toki huomasin liudan pieniä hutilointeja, joista ei tullut sanomista.

Vasta loppukäynneissä hevonen taas lamaantui. Alkukäynneissä pienellä tuntumalla nenä pitkällä käveli ihan asiallisesti.

Ongelmia:
hepo oli enemmän vasemmalla ohjalla
en ihan tajunnut ajatusta vastalaukan asennosta
huomasin monenlaista pientä hutilointia, josta ei tullut sanomista (suoraan ratsastus, väistön aloitus)

Parannusta:
kuski oli suorempana
hevonen vastasi pyyntöihin hienosti
ei ollut edestä raskas

Tunnin jälkeinen pose. Muut rajattu härskisti pois kuvasta.
©Unski

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tasaisempi Presto

Keskiviikkona olin taas menossa Prestolla tunnille. Vaikka tänään olin hyvissä ajoin tallilla ja tavarat oli itseni jäljiltä niin silti olin pari minuuttia myöhässä. Tosin silti ekana paikalla. Ratsukoita oli alkutunnista 2 ja myöhemmin 3. Neljänneksi tuli vielä toiseen reunaan yksi yksäri. Pakkasta n. -3°C.

Tänään aloitettiin taas tunnustelemalla takajalkoja kyynärpäillä. Melko toivotonta. Keskityttiin istuntaan ja tehtiin siirtymiä. Mitään kovin ihmeellisiä ei tehty. Ravista käyntipätkiä, vähän keskiraveja ja ravin hetkellistä kokoamista. Laukkoja mentiin nyt kahden sivun verran ja oli paljon eilistä tasaisempaa. Laukassa tosin piti ajatella etukenotusta että olin suorassa.

Laukkojen aikana Presto rupesi taas narskuttelemaan mutta suureksi yllätyksekseni se vaimeni loppuverkassa. Laukkojen aikana heppa otti myös sivusäikkyloikan tarhan kohkauksista. Yllätyin kuinka hyvin pysyin kyydissä, jalustimetkaan ei pudonneet.

Tänään Prestolla ei ollut yhtä kiire kuin eilen ja jarrut toimi kivasti. Toki jos en keskittynyt niin saatettiin paahtaa vähän tarpeettoman lujaa. Hevosen menosta olisin kaivannut enemmän kommentteja, nyt keskityttiin lähinnä kuskiin. Yhä kenotin vähän vasemmalla mutten mielestäni ihan yhtä pahasti kuin eilen.

Kiva hevonen ja toivottavasti pääsen taas joskus jatkamaan sen kanssa harjoituksia. Harmi että huomiselle oli jo muuta hevostelua sovittuna.

Ongelmia:
yksi säikkysivuloikka
vasen laukka nousi aluksi huonosti
kuski kenotti yhä vähän vasemmalle

Parannusta:
oli eilistä tasaisempi
pysyin sivuloikassa käsittämättömän hyvin kyydissä
narskutus loppui loppuverkassa

Tytöt videoivat tuntia vasemmasta laukasta loppuun:

tiistai 27. joulukuuta 2016

Preston varaliikuttajana

Tiistaille olisi ollut joka tapauksessa tallipäivä luvassa. Kun Preston omistaja kysyi että voisinko liikuttaa heppaa hänen reissunsa ajan niin suunnitelmat muuttuivat vain hieman ja lähdin Prestolla tunnille. Olisin mahtunut ja ehtinyt jo aiemmallekin tunnille mutta olin sen verran hyydyksissä että yksi riitti hyvin.

Olin mukamas hyvissä ajoin liikkeellä mutta Presto oli sen verran hyöriväinen hoidettava ja suojien ja jalustimien ym. kanssa värkkäily vei sen verran aikaa etten suinkaan ollut suunnitelmieni mukaan ajoissa vaan muutaman minuutin myöhässä. Ehdittiin kuitenkin hyvin mukaan. Ratsukoita tunnilla oli täydet 6 ja keli aavistuksen pakkasella. Eilisen jälkeen tuli talvi mutta lunta oli hyvin maltillisesti eikä se haitannut mitään.

Ratsain Presto oli reipas ja muistelen että aiempaa tasaisempi. Ravissa alkuun kiihdytteli maltillisesti mutta jarrut oli kuitenkin. Suht pian tehtiin vielä lietsomistehtäviä ja laukattiin vuorotellen letkan perään. Vähän meinasi olla poukkoilevaa ennen omaa vuoroa ja nostot tuli sinkaisten. Vähän samaan tapaan kuin Jussi teki välillä. Muutaman kerran tuli vääriä mutta myötäinen löytyi aina. Ensimmäisillä laukka-askelilla kiskoi ohjia ja nyki aika paljon edestä. Puolessa kierroksessa yleensä tasoittui mutta laukattiin niin lyhyitä pätkiä ettei hyvästä menosta ehtinyt juuri nauttia.

Tehtiin myös pohkeenväistöjä. Ope meinasi aloituttaa heti ravissa mutta sain huokailtua käyntikierrokset alle. Eikä ollut yhtään niin hankalaa kuin pelkäsin. Prestohan väisti. Kovin tarkkaa analyysia ei menostamme saatu ja volteista huolimatta tehtävä oli hieman ruuhkainen. Tänään kyllä tuppauduin aika röyhkeästi itse vapaisiin väleihin. Tasaisuutta kaipasi ope. Oikeassa kierroksessa tuntui hankalammalta mutta pysyi tasaisena. Vasemmassa nyki väistön jälkeen ohjia.

Lopputunnista alkoi narskutus. Yritin kuvitella että se kuuluu satulasta. Loppuun otettiin vielä parit laukat ja viimeinen nosto oli oikein siisti! Loppuraveissa kulki pidemmälläkin ohjalla ihan asiallisesti. Ehkä meni vähän luotiviivan taakse mutta siitä ei tullut yhtään sanomista. Sain istunnalla käyntiin vaikka olin vähän skeptinen.

Ongelmia:
tallissa oli aika hyöriväinen
kenotin koko tunnin vasemmalle (ehkä satula tai fyllit olivat vinossa)
alkuun nyki ohjia laukassa
laukannostot aluksi sinkoavia
lopuksi narskutti

Parannusta:
ei tehnyt mitään ylimääräisiä liikkeitä
oli aika tasainen
väisti yllättävän hyvin
oli jarrut
vika laukannosto oli hieno

maanantai 26. joulukuuta 2016

Siirtymiä ja voltteja esteillä

Maanantain estetunti oli kahden hengen suokkitunti. Sain aiemmalta tunnilta jatkavan Pikun. Päivällä oli ollut lähes +6°C ja nyt putosi kohti pakkasta. Kenttä oli pikkuhiljaa koppuroitumassa mutta toimi hypyissä vielä hyvin. Ohje oli että kannukset jalkaan ja esteraippa.

Alkutunnista Piku toimi taas yllättävän hyvin. Opellakin taisi olla hyvä päivä sillä saatiin paljon kehuja. Piku tasoittui tuntumalle ja käynnissä ja ravissa oli yllättävän rento ja taipuisa. Laukassa ei samaan päästy vaikka nyt sai pitkästä aikaa pyöritellä ympyröitä ilman pelkoa nurinmenosta. Siirtymät laukasta käyntiin ja takaisin meni open mukaan oikein kivasti. Tulihan sinne ravia ennen käyntiä mutta ei tarvinnut kiskoa ohjista. Kropankäytöstä sain kehuja. Kulmien puskeminen sisään häiritsi itseäni vähän.

Hypyt aloitettiin kaarevalla linjalla vasemmassa laukassa kenotynnyreiltä kavaletille. Alkuun tuli 4 askelta, myöhemmin 5. Piku katseli jalkansa hyvin itse. Eikä pahemmin kolistellut. Oikeassa laukassa tultiin ristikkolinjaa. Siihen tuli alkuun 5 askelta mutta kun Sokeri pääsi neljällä niin venyttiinhän mekin neljään. Kun tultiin sujuvasti sisään niin neljäänkin piti vähän jo jarrutella. Sen Piku osasi tehdä ihan itse eikä ajautunut liian juureen. Valokulmaa lähin este tuli aika äkkiä ja suoristus siihen oli vähän hätäinen. Ristikko oli yhdistelmä ristikkoa ja pystyä, kolmesta puomista kasattu.

Sitten tultiin vielä kertaalleen oikeassa kierroksessa linja ja tehtiin ravivoltti väliin. Tämän jälkeen lopputunti hypättiin vasemmassa. Ensin tehtiin linjalle käyntivoltti. Kelvollista. Ei kamalaa muttei erityisen hohdokastakaan. Toistojen myötä parani. 3 vai 4 kertaa näin. Sitten ruvettiin pysäyttämään välille. Rauhallisen pysähdyksen jälkeen laukka takaisin päälle ja esteestä yli.

Kovin hitaasti en uskaltanut tulla sisään sillä pelkäsin että sitten katoaa säpäkkyys ja kolistellaan ristikolle. Noin puoleen väliin saatiin pysähdykset tulemaan. Toistojen myötä Piku ei malttanut seistä aloillaan kuin hetken ja rupesi sitten hyörimään. Tästä seurasi sakkokierroksia. Hyörinnästä huolimatta laukannosto pysähdyksistä ei ollut kovin energinen. Kertaalleen avitin raipalla muttei siitä ollut huomattavaa eroa. Ehkä kuudennella kerralla saatiin pysähdys pysymään aloillaan. Sillä kerralla hyppy tuli vähän ravisohlauksen kautta mutta mitään ei pudotettu.

Esteet ei tänään nousseet ja pystyristikko oli ainoa esteeksi laskettava. Korkeutta ehkä 70 cm, max 80. Mutta hyvä tunti silti. Loppuravissa Piku oli rennohko ja taipuisa muttei kovin tasainen. Kun annoin ohjaa niin turpa nousi säännöllisesti ylemmäs. Sitten pyysin sen taivutuksella takaisin omalle paikalleen, josta taas hetken päästä nousi. Mutta olipa ratsulla ainakin hiki!

Ongelmia:
laukassa en saanut myötäämään
ei malttanut seistä pysähdyksissä
nostot olisivat voineet olla paljon säpäkämpiä.

Parannusta:
oli sangen rento ja letkeä
ei pudotuksia
siirtymät suht siististi

Kadonneen motivaation yllätysilmestys

Maanantaina tallille mennessä näin miten Hoo oli hoitajansa kanssa tunnilla. Olisinpa minä saanut mennä sillä! Hevosjaossa sain ihan väärän kimon: Kropekin taas. Hoitaessa oli oma symppis itsensä mutta taas aikamoinen ruopattava. Keli oli pari astetta plussalla ja ratsukoita tunnilla kivasti vain 3.

Käynnissä Kropek toimi ihan hyvin. Mitä nyt välillä kiemurteli. Alkutunnin toivoin vaan että olisipa kello jo tasan ja tämä loppuisi. Motivaatio siis aivan huippukuosissa. Mietin kovasti että oikeastiko olisin mieluummin taluttamassa kuin ratsailla enkä saanut tähän selvyyttä. Tehtiin siirtymiä ja voltteja. Ravissa heppa hölkötteli menemään ja kuskia ei vain jaksanut kiinnostaa. Suokit oli hitaita ja meidän piti volttailla enemmän. Eihän me aina irrottu uralta siellä missä piti.

Laukat otettiin meluvallin puolen pitkälle sivulle. Minun piti nostaa kulman jälkeen suoralla hevosella. Eka nosto otettiin käynnistä enkä meinannut saada laukkaa millään. Ravissa hipsuttelin raipalla ja Kropek vastasi pukilla. Vähän veti päätä alas ja sitten nakkasi perää ilmaan. Opekin hämmästeli että ensimmäinen kerta kun näki Kropekin pukittavan. Päästiin kuitenkin laukkaan ja pysyin helposti kyydissä kun enempää loikkia ei tullut. Seuraava nosto saatiin ottaa kulmasta ja sitten taas suoralla. Kummasti suoralla tuli aina ensin vasen tai ei laukkaa ollenkaan. Ehdin kuitenkin korjata. Vasta ylimääräisellä sakkokierroksella nousi oikea laukka heti pitkän sivun alusta.

Vasen kierros oli helppo homma ja laukka nousi joka kerta oikein. Opekin kehui miten istun hyvin (sekä laukassa että ravissa). Enkä joutunut raippakidutukseen (raippa selän taakse) toisin kuin muut kuskit. Ihan hyvä, sillä Kropek otti vielä tarhaan menevästä Hoosta tuijottelun jälkeen sivupoistumisen enkä tiedä kuinka hyvin kyydissä olisi pysynyt kädet tiukottuna aloilleen. Vapain käsin pysyin tässäkin liikkeessä hyvin mukana.

Alkutunnin ravit kevensin, jossain vaiheessa istuin alas. Vasemman kierroksen laukkojen kohdalla homma rupesi käymään mielekkääksi. Tehtiin sitten vielä ravista käyntipätkiä ja pysähdyksiä. Ruuna malttoi pysähtyä suoraan, seistä aloillaan ja pysähdyksissä jopa tasaantui tuntumalle! Vautsi! Alkuun vähän makoili kädellä ravissa pysähdysten jälkeen. Yritin keventää edestä. Toiseen suuntaan (vasen) tehtiin ravi-seis-ravi ja ne meni todella mallikkaasti. Näiden jälkeen ravikin meni pyöreäksi ja letkeäksi. Välillä piti vähän herätellä eteen. Mutta taipui kulmissa ja kääntyi volteille. Myös pidemmällä ohjalla.

Lopputunnin asenteeni oli sellainen, jolla pitäisi aina lähteä liikkeelle. Alkutunnin murjotin etten tykkäisi Kropekista vaikka se menisi kuinka hyvin. Lopputunnista en edelleenkään ollut siihen suuresti rakastunut mutta onhan ratsastus paljon kivempaa kun menee hyvin! Ehkä tarvitsisin Kropekini tiiviinä kuureina ja sitten pitkät ajat ilman?

Ongelmia:
(vain) kerran alkuraveissa ravisteli päätä
pukki
sivusäikky
loiva tuijottelu ja hidastelut samassa
oikea laukka nousi vääränä

Parannusta:
vasen laukka nousi siististi
pysähdykset tänään yllättävän hyvin
lopuksi ravi tasoittui hyväksi

torstai 22. joulukuuta 2016

Lähes käyntitunti

Torstain estetunti oli taas peruttu. Tällä kertaa pohjan takia. Kuulin juttua että eilen oli käyntipäivä, joten en hinkunut tänään kuin vikalle tunnille vaikka tokavikallekin olisi mahtunut. Lämmintä oli +3°C ja ratsuksi sain hieman yllättäen Limozan. Ratsukoita tunnilla oli 5 vai 6.

Tamma oli saanut imppauspannan muttei se imppaamista kokonaan estänyt. Vähensi kyllä kovasti. Hoitaessa oli kiltisti. Kentälle taluttaessa jalkojen liike lakkasi pikkuhiljaa kokonaan. Kouluraipalla piti avittaa taakse jos halusi että maisemat vaihtuu ollenkaan.

En laittanut kumppareita mutta otin ne kuitenkin mukaan. Ei niitä komennettu, joten mentiin koko tunti ilman. Tänäänkin lähes pelkkää käyntiä luvassa. Tähän Limoza ei tosiaan ole paras vaihtoehto. Vasemmasta ohjasta oli tyhjä ja liikkui huonosti pohkeesta eteen. Kun yritin pitää edestä maltillisen lyhyenä niin tuntui hyytyvän vielä enemmän. Pakko oli hetkittäin kimmastua että sain mitään reaktioita. Kannuksia en laittanut kun en halunnut törkkiä niillä koko tuntia.

Alkutunnista olin kuulemma hartiat jäykkänä. Kyynärkulmasta tuli toki myös sanomista ja kuulemma paino oli enemmän oikealla. Hartiat onneksi rentoutui loppua kohti.

Tehtiin hirmuinen määrä käyntivoltteja kulmiin. Silti homma ei juuri helpottunut. Oikea kierros oli vaikeampi. Välillä mentiin pitkät sivut ravia. Koko tunti harjoitusravia ja minulta nostatutettiin jalustimetkin ylös. Se kyllä vaan helpotti. Raviin piti lähes joka kerta auttaa raipalla. Ravi sitten eteni paremmin.

Välillä tultiin myös käyntiväistöjä uran sisältä uralle. Oikea kierros oli tässäkin paljon vaikeampi kun en saanut vasemmalta kunnon ulkotukea. Vasen sujui tasaisesti ja helposti mutta vähän hitaasti. Kerrankin oli hyvä takapuolituntuma missä hepan takaset menee ja kun opelta ekan kierroksen jälkeen pyysin tarkemman analyysin niin sain vielä kalibroitua. Oikeassa kierroksessa yritin ottaa eilisen avoajatuksen mukaan että saisin painon paremmin keskelle. Auttoi se vähän. Katseeni oli silti yhä väärään suuntaan. Päästiin melko kammottavasta kelvolliseen.

Lopuksi vielä pyöritettiin käynnissä voltilla hyväksi. Oikea kierros vieläpä. Mutta muutaman epätasaisen ja madellun voltin jälkeen sain itseni järjestykseen ja ratsun taipumaan tasaisesti. Siihen vielä hoputin raipalla jalat liikkeelle ja kun tätä ihanuutta kesti pari voltillista niin palkitsin pitkillä ohjilla. Yllättävän hyvä jopa lopuksi. Lopetettiin juuri ennen kuin ope ehti meidän kohdallemme ja tuohon istuntani korjaukset olisivat luultavasti vain leväyttäneet pakan.

Ongelmia:
ei edennyt käynnissä kunnolla
välillä hirveili kun vastusteli ohjasotteita

Parannusta:
tuijotteli vain hyvin maltillisesti
ravi oli ihan letkeää
vasemmassa kierroksessa väisti helposti
tunsin väistössä missä takaset menevät

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Suoristamassa kuskia yksityiskouluvalkassa

Keskiviikkona päädyin vihdoin työporukan järjestämälle koulukurssille. Yksityistunti ja lainaratsuksi yksäriheppa. Hyyppärän maneesissa Hyvinkäällä. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa ratsastamaan koko maneesin pituudelta, Riders Innin kisaverkassa tuli toinen pääty jo testattua.

Ratsuksi sain 2004 syntyneen virolaisen ruunan. Korkeutta jotain 170 cm hujakoilla (myöhemmin mitattiin 168 cm). Defe. Hoitaessa oli oikein kiltisti. Kuskilla uudella tallilla oli vähän hakemista tavaroiden kanssa vaikka kaikki oli aiemmin jo näytetty. Onneksi oli omistajan tekemä lunttilappu mukana.

Pihaposet.
©Tarja

Alkuun kävelin pitkin ohjin kun edellinen ratsukko lopetteli. Sitten ohje oli verkkailla itsenäisesti. Taivutella käynnissä ja säpäkkää kevyttä ravia. Ruuna pyöristyi tuntumalle jo sillä että otin ohjat käteen. Vau. Ravissa ratsu oli kivan energinen ja rupesin pelkäämään koska se menee huonoksi. Välillä piti vähän pyytää terästystä mutta oli oikein kuuliainen. Hyvin poikkeuksellisesti en oikein keksinyt mitä tehdä ja kun opea ei kuulunut niin otin välissä takaisin käyntiin ja pyörittelin siinä ja olin päätynyt jo takaisin raviin kun ope saapui. Sain jatkaa ravissa.

Tänään suoristeltiin kuskia. Käynnissä ja ravissa tultiin ensin pitkiä sivuja, päätyihin voltit/ympyrät. Vasemmassa kierroksessa piti ajatella pohkeenväistöä, kurkata sisätakajalkaa ja läpi tunnin keskittyä lopettamaan oikealla kädellä tuuletus ja viedä oikeaa kättä kohti säkää. Kehuja tuli että osaan korjata hyvin. Heppa väisti jo pelkästä istunnastani. Tai sitten ajattelin väistöä niin kovaa.

Oikeassa kierroksessa piti ajatella avoa. Sama sisälle kurkkaus tässäkin kierroksessa. Molempiin suuntiin piti muistaa myös asettaa. Vasempaan asettui minulla nahkeammin. Harjoitusravi oli vähän hytkyvää mutta istuihan siellä. Toppaliivi piti heivata ja fleecessä tarkeni hyvin. Käynnistä raviin siirryttäessä piti ajatella ratsun nenää samantien sisään.

Välikäynneissä heppa kulki omaan tapaansa kuono pitkällä eikä kovin reippaasti.

Sitten otettiin hommaan mukaan myös laukka. Ensin vasen. Nosti pyynnöstä muttei kovin energisesti. Vähän koputtelemalla laukkaan tuli hyvää energiaa ja liikettä. Ihanan vaivatonta. Sama sisälle asetus laukassakin. Oikea laukka tuntui vielä helpommalta. Ympyrän jälkeen tehtiin ensin neliötä ja myöhemmin uraa pitkin. Taivuta kulmaan, suorista sivulle, taivuta kulmaan, suorista sivulle. Nyt kuulemma istuinkin paremmin keskellä. Laukasta alas piti ottaa raville mutta tuli ajatushärö ja lössähdin käyntiin asti. Siinä ratsu on kuulemma hyvä.

Lopuksi ravissa vielä muutama kolmikaarinen yhä oman suoristuksen ajatuksilla eli avoa ja väistöä ajatellen.

Kevensin vielä hetken open silmien alla vähän pidemmällä ohjalla ja palaute oli oikein positiivista. Nyt taas huomiseen asti kuvittelen osaavani jotain. Sitten ravailtiin vielä tovi keskenämme, hyvin ratsu pysyi muodossa vaikka sen antoi venyttää. Välillä piti muistutella ettei hyydytä. Kunnon loppukäynnit viltin kanssa, siinä sitten hyydyttiin enkä jaksanut enää kovistella niin paljon kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Liikuttiin kuitenkin.

Maneesissa oli välillä useampiakin ratsukoita, ehkä jopa 7? Mutta kivasti sai pitää toisen pään omaa työskentelyä varten. Lähtiessä jäi 2 ja kun mentiin niin taisi olla vain 1 vai 2.

Oikein hyödyllinen tunti eikä hinta kaikkineen (heppavuokra, opetus eikä firman alennusta) eli 55 euroa tuntunut tästä edes kovin pahalta. Ope (vai valkkuko se nyt on) puhui että Defe voisi toimia mulle hyvänä opetusmestarina, sen kanssa voi mennä kaikki avot ja sulut mutta laukkoja ei vielä vaihda ihan 100-varmasti. Kuten en muuten minäkään. Vähän jäi nyt jännittämään että jos heppa on 2 päivää laitettu kunnon työskentelymoodiin tätä ennen niin millainen se sitten on laiskempana päivänä. Ope vakuutteli että huoleni on turha, pärjään sen kanssa kuulemma hyvin.

Ongelmia:
kuskin oikea käsi tuulettaa kainaloa ja nyrkki karkaa sivulle
vapaassa käynnissä raahustettiin
Paven kanssa hajonnut oikean käden nimetön aukesi eli jotain olosuhteissa on mennyt pieleen

Parannusta:
oikein tasainen ja kuuliainen ratsu
kuski taisi vähän suoristua

tiistai 20. joulukuuta 2016

Tunnustele hevosta

Tiistaina alkoi Heponiityssä kevätkausi Riitan tunneissa. Ekan tunnin aiheena oli syksyn kertaus. Ratsukseni sain onneksi valmiina edellisellä tunnilla olleen Sakun. Olin nimittäin vielä tavallista pahemmin myöhässä. Ratsukoita tunnille tuli taas vain 4. Nyt oltaisiin otettu jo 6. 45 euroa ei siis ollut paha. Keli pari astetta plussalla ja nyt osasin pukeutua maneesiin aika sopivasti.

Alkukäyntien jälkeen hakeuduttiin taas pääty-ympyrälle. Tunnusteltiin hevosia. Ope kysyi jokaiselta että mitkä on suurimmat haasteet nyt ja miten niitä lähtee työstämään. Vastasin että pitää saada Saku odottamaan puolipidätteistä ja taivuttaa väistämällä lapoja ulos. Alku oli ok mutta taivutuksessa hevosen pitää olla suora. Eli ei niitä lapoja viskata ulos vaan taivutetaan sisäpohkeen ympäri. Vain suoraa hevosta voi taivuttaa.

Vasemmassa kierroksessa taivuttaminen oli hankalampaa. Vauhtia ei ollut hirmuisesti mutta silti reagointi pidätteisiin oli vähän vajaata. Piti sitten ajatuksen kanssa tehdä sellainen pidäte että siihen sai reaktion. Sitten olla hiljaa. Samoin jalasta eteen ja kun liikkuu niin palkinnoksi vaikutus pois. Ravissa meno tuntui jopa yllätävän hyvältä. Ope kehui että oikein hyvä alkuravi. Ohjia piti kyllä vielä lyhentää. Sekä muistaa huolehtia asetuksesta.

Välillä mentiin myös uraa pitkin suoraan ja päätyihin sai tehdä tarpeen mukaan ympyröitä. Otin ohjeesta vaarin ja käytin Sakun muutaman kerran käynnissä asti kun pidätteet eivät tuntuneet menevän läpi. Yksi vika oli siinä että tein liikaa kädellä ja unohdin käyttää istuntaa. Vaikutus hevoseen on ihan eri.

Ope kävi sitten yksitellen aktivoimassa takasiamme maasta käsin auttaen juoksutusraipalla. Saku jännitti raippaa aika lailla enkä ollut ihan kartalla minkä verran minun pitää tehdä selässä. Ope piti sisäohjan. Välillä piti pidättää ettei hepo juokse kättä vasten, välillä muistaa kääntää se sisäjalalla takaisin reitille. Hyvin se sitten polki alleen ja pätkän tuntui piffaavan. Nopeat jalat ja sopiva luonne. Tämän jälkeen meni sitten hetki että sain menon taas tasoittumaan ja pidätteet menemään läpi. Tänään tuli muuten tältäkin opelta sanomista pidätteistä ettei pidä heittää kaikkea ohjaa pois kun myötää. Hah! (Enkä meinannut millään osata kun oli sitä poisheittämistä harjoiteltu.)

Laukat sekä vielä vähän lisää ravia ja käyntiä otettiin keskiympyrällä. Nyt mentiin laukkaakin vähän pidempiä pätkiä kerrallaan. Yhä piti muistaa asettaa. Kaikki laukat nousi tosi näppärästi. Laukassa Saku oli kivan kevyt ja tuntui olevan paketissa. Sekä ravissa että laukassa mentiin jo niin hitaasti että vaikka käänsin pienempää ympyrää niin tunsin olevamme tientukkona. Ohjat oli vihdoin napakasti kädessä joten pohkeesta ei enää reagoitukaan niin vikkelästi eteen. Ravissa oli pikemminkin olo että piti saada ratsu odottamaan eikä kiihdytellä.

Ennen loppukevennyksiä Saku oli ravissa sangen hyvä. Omalla mittapuullani oikeasti lyhyellä ohjalla. Hetken jälkeen rupesi venkoilemaan vastaan, joten ehkä se oli vähän rankkaa. Rupesi myös vähän makoilemaan ohjilla. Loppuraveissa malttoi aavistuksen pidemmällä ohjalla taas hyvin, oli jopa hidas mutta pitkin ohjin käynnissä rupesi tohisemaan eteen. Ehkä se heräsi hommiin?

Ope kysyi lopuksi että näillä tiedoilla mitä nyt tuli niin mitä muuttaisit alkutunnin ratsastuksesta. Vastasin että lyhentäisin ohjia. Ehkä tämä auttaa kun sen sai oivaltaa näin konkreettisesti itse?

Viikon päästä ei ole kurssituntia ja tammikuun alussa en pääse. Jospa mahdollinen 3 viikon tauko ei kovin piparoisi ideoitani.

Ongelmia:
unohdin asettaa ja taivuttaa
Saku jännitti juoksutusraippaa

Parannusta:
aloitettiin ihan hyvin
lyheni

maanantai 19. joulukuuta 2016

Vain yksi heppailu maanantaina

Maanantain estetunti peruttiin open sairastumisen takia. Onneksi koulutunti oli kuitenkin normaalisti. Siinä 4 ratsukkoa. Haaveilin Wanesasta mutta poni rupesi viikonloppuna ontumaan osumaa saanutta takastaan ja oli nyt levossa. Ratsuksi osui taas Kropek. Keli niukasti plussalla ja vähän lunta maassa eli tilsariski.

Tunti aloitettiin heti kidutuksella eli raippa selän taakse. Välillä meillä oli ihan isojakin mielipide-eroja Kropekin kanssa suunnasta, onneksi suurimmat taistelut oli käynnissä. Harjoitusravipätkä oli käyntiä helpompi raipan kanssa. Ilman raippaa pyöriteltiin voltteja vähän käynnissä ja sitten myös ravissa. Ulko-ohja karkaili tuntumalta ja myöhemmin jouduin laittamaan raipankin vielä takaisin selän taakse. Vaikka hetkittäin turhautti ihan liikaa niin yritin ajatella että opin tästä jotain. Pitkien sivujen ratsastus suoraan ei ollut Kropekilla niitä helpoimpia juttuja.

Laukat tultiin pitkällä sivulla. Vasemmassa meinasi yksi laukka jäädä nousematta. Pääosin päästiin hyvin laukkaan. Oikeassa kierroksessa pullahdettiin taas vasemmalle, raippa ulkolavalle auttoi paljon. Sitten vielä asetus pois ja suora hevonen niin hyvä tuli. Laukkojen välissä tehtiin lyhyille sivuille pienet ravivoltit. Siinä oli kelvollisempiakin pätkiä. Kun ruuna hetkittäin tasoittui tuntumalle ja sain käteni kannettua niin heppa yritti heti ruveta makoilemaan ohjilla. Jalkaa ja jalkaa. Auttoi kiemurointiinkin.

Ei mitään tähtihetkiä muttei mitään ihan kamalaakaan. Loppukäynneissä yritin ohjata ilman ohjia. Hankalaa. Jalasta ja raipasta huolimatta valui uralle ja lopulta singahti siitä loikalla sisään. Mitä lie säikkynyt. Onneksi pidin kauhukahvasta kiinni. Enpä ainakaan vetänyt ohjista.

Tunnin jälkeen vaihdoin yhden kuluneen hokin uuteen.

Ongelmia:
kiemurtelu
kuski oli hetkittäin turhan kärsimätön
en osannut pitää ohjia kädessä vaan pullahdeltiin
ravisteli päätä
yski kun ruvettiin ravaamaan
thiedemaneista ei tuntunut olevan apua

Parannusta:
pääosin ohjautui ja oltiin oikeassa askellajissa

lauantai 17. joulukuuta 2016

Avoja ja kavaletteja

Lauantaina piti päästä taas Hempan kyytiin. Tarjolle ehdotettiin klo 14 estetuntia mutta eihän yksi tunti mihinkään riitä ja sain luvan tulla myös klo 13 koulutunnille. Hevoset muuttivat viikko sitten yksäreiden kanssa päittäin, joten tavarat ja karsina oli uusilla paikoilla. Hevonen löytyi entisestä tarhastaan muttei ollut mitään hajua mitä kautta se pitäisi viedä talliin. Kuulemma ulkokautta maneesin takaa.

Ratsukoita koulutunnilla oli 5 ja tehtiin avoja käynnissä ja ravissa. Oikeassa kierroksessa Hemppa halusi kääntää kaulaa liikaa sisään ja pullauttaa takaosaa ulos. Molemmissa kierroksissa tuli useamman kerran sanomista että pitää lyhentää ohjia. Avot ovat itselleni kuitenkin niin harvoin tehty liike ettei tähän ole vielä kunnon takapuolituntumaa. Olisin kaivannut vielä vähän tarkempia kommentteja menostamme.

Toistojen myötä tehtiin samaa ravissakin ensin seinän vieressä, myöhemmin irti seinästä ja muutamien haparointien myötä juonesta rupesi saamaan kiinni. Kun pitkän sivun jälkeen nostettiin laukka niin Hemppa ei malttanut tehdä hommia kunnolla loppuun kulmaan asti. 15 metriä ennen rupesi jäkittelemään ja ehdottelemaan laukkaa. Lopulta taas oveluus voitti ja tein niin kauan (2) ravivoltteja ja avon lopun uudestaan että hepo malttoi odottaa. Tämä auttoi eikä myöhemmin enää niin häseltänyt.

Laukassa piti ratsastaa eteen ja tehdä ympyröitä, auttoi vähän ravin tasoittumiseen.

Tunti loppui aika salakavalasti. Saatiin kuitenkin hyvä suoritus lopuksi. Sitten vaan hetki käyntiä ja jalustimien lyhennys. Estetunnille tuli 6 ratsukkoa.

Alkuverkassa tehtiin käynnistä pysähdyksiä, sitten ravista käyntiin. Myöhemmin temponvaihteluita ravissa. Tehtävänä tultiin kaksikaarista ravissa, suoristuksissa kolmen ravipuomin ylitykset. Puomit olivat eri väleillä eikä ollut tuntumaa sopivasta ravista. Jo toisen kerran tänään oli sellainen olo että minun kuvitellaan osaavan tämäkin kuin vettä vaan. Kommentit oli vaan että hyvä. Kunnes sitten sohelsin väärällä askelmäärällä enkä osannut heti korjata. Siitä onneksi sanottiin ja sakotettiin. Paljon tarkempi palaute olisi ollut kiva. Tehtävään sisältyi myös pääty-ympyrä laukassa. En muista laukattiinko enempiä alle.

Seuraava tehtävä oli muinaiselta Pian tunnilta tuttu. Pituushalkaisija suoraan ja sitten kaksikaarisella kavaletit toiseen päätyyn. Hevonen oli suora mutta kaula ei. Osa vaihdoista tuli mutta jotain ravin kautta.

Seuraavaksi tultiin kolme puomi-kavaletti-puomi -yhdistelmää kahdeksikolla. Kaksi kierrosta. Hemppa yllätti ja kaikki myötälaukassa! Eikä edes ampailtu. Kannuksista taisi olla iloa, sillä ainakin yksi vasen laukka löytyi vasta kavaletin jälkeen.

Lopuksi tultiin vielä rata. Muut sai loikkia ensin vähän pienempänä ja me tultiin vikoina. Ei korkeutta ollut kuin 80 cm mutta 35 cm korotus kerralla näytti kamalalta. Lisäksi loikin ensimmäisiä kertoja kannukset jalassa ja olin huolissani miten jalat pysyvät hypyissä paikoillaan. Niin mielelläni olisin hypännyt jonkun 60 - 70 cm hypyn alle.

Vaikka laukka oli reipasta eikä ratsu kovin pitkä niin alitajunta jarrutteli sen verran että otettiin okserille jokunen kielto. Ekan ylityksen ja kavalettien levittelyn jälkeen piti ottaa vielä alusta. Enhän minä siellä hypyssä taas ollut mukana ihan kuten olisi pitänyt. Käsky kävi istua kevyemmin ja tulla alusta uudestaan. Pikkuhiljaa lähti hypyt sujumaan. Lopuksi meinasin vielä hypätä väärän radan ja tuli tehtyä ylimääräinen voltti. Eikä Hemppa kannuksista mitään sanonut. Enemmän sitä taisi harmittaa se kun en ollut hypyssä ihan mukana eikä se saanut haluamaansa määrää tilaa edestä.

Tämän jälkeen olisin voinut tulla saman uudestaan tai isompanakin. Ope oli tyytyväinen, itseäni jäi häiritsemään aiempi rimakauhu. Itse suoritus oli sitten kuitenkin ok. Eipä siinä enää muuta, vähän ravia loppuverkaksi ja loppukäynnit pellon kautta. Keli oli muuttunut sumuksi. Plussan puolella.

Ongelmia:
avoissa oli vänkäilyä
ohjat oli liian pitkät
en osannut sanoa koska ratsu oli hyvässä asennossa
en tuntenut hyviä askelia ravipuomeille
kavalettien jälkeen 80 cm näytti jättimäiseltä
kiellot okserille
ihan lopuksi ravisteli taas suitset päästä

Parannusta:
tasoittui avoihin
kavalettivaihtotehtävällä 2 kierrosta myötälaukoilla!
lopuksi 80 cm rata ihan ok
ei hepuloinut kannuksista
korvahupun kanssa ei säpsyjä

torstai 15. joulukuuta 2016

Kyynärpääni eivät tunne takajalkoja

Torstaina tuli pelkäämäni viesti että estetunti peruttu. Harmi vaan että vasta iltapäivästä niin en ehtinyt sopia siihen enää muuta. Ja juuri estetunnin takia jätin yhden lupaavan koulutunnin ottamatta tähän. Pahus!

Onneksi pääsin lievittämään akuuttia hevospuutetta 2 tuntia myöhemmin. Innokkaana ilmoittauduin tietysti kaikille tunneille. Ekalle oli merkattu Wanesa, tokalle Ressu. Mutta jaot piti laittaa uusiksi kun Listralta puuttui kenkä. Sain siis Ressun molemmille tunneille. Olin vähän huolissani miten kestän kaksi tuntia jos poni ei liiku. Laitoin varmuuden vuoksi kannukset jalkaan.

Poni oli ihan asiallisesti ja päästiin heinäkasankin ohi vain kaihoisilla huokauksilla. Ratsain ei ollut erityisen reipas mutta sain ponin kuitenkin houkuteltua liikkeelle. Ekalla tunnilla oli 3 ratsukkoa, jälkimmäisellä 4. Keli muutaman asteen pakkasella ja selässä tuli superkuuma. Toppaliivi piti heivata melko pian ja ilmankin oli lämmin. Vaikkei mitään kovin kummaa tehty.

Ensimmäinen tunti oli ihan perus. Aloitettiin tosin sillä että takajalkojen liike piti tuntea kyynärpäissä. Apua, enhän minä siellä yhtään mitään tuntenut. Turhauduin vain ja mutisin että yhtä paljon tuntuu silmäripsissäkin. Takapuolessa ne kyllä tuntuu jos malttaa tunnustella mutta kyynärpäiden kohdalla tuntui olevan vain mustat aukot. Ei tuntemuksia.

Päätin ekan tunnin keskittyä pitämään mahdollisimman kevyen ja tasaisen tuntuman molemmilla ohjilla Ressun suuhun. Ehkä 30 g. Ei poni erityisesti halunnut asettua. Enpähän kiskonut. Ei alkutunnista tehty juuri muuta kuin jolkoteltiin uraa pitkin. Myöhemmin mukaan tuli siirtymiä ja joitain voltteja. Vaikka yritin pyytää jalalla eteen niin ei Ressu tasoittunut. Pitkään kyllä maltoin pitää suunnitelmastani kiinni ja odotella tasaisella tuntumalla. Ekasta tunnista menin ison osan jalustimet kaulalla open kehotuksesta.

Laukkatehtävä tultiin siten, että pitkän sivun alusta nostettiin käynnistä laukka. Pitkä sivu laukkaa, kulmassa raviin, lyhyen sivun puolessa välissä käyntiin ja kulmassa taas laukannosto. Eli kaksi laukkaa per kierros. Kovin suuria puolieroja ei ollut. Vasemmat laukat nousi vähän säpäkämmin, oikeassa Ressu mietti pidempään ennen kuin päätyi laukkaan. Ei oikein innostunut siitäkään vaikka laukassa eteni ihan hyvin. Oma yläkroppa rupesi kuulemma laukan lopussa seilaamaan. Muutenkin tunnilla välillä takakenotin. Selvästi yritin istua virtaviivaisesti että poniin saisi lisää vauhtia.

Ei tullut onnistumisia oikein missään vaiheessa. Tasaisen epätasaista. Ei haitannut yhtään saada jatkaa harjoituksia samoilla tulilla.

Välikäynneissä tuli vähän kylmä, onneksi lämpö palasi kun jatkettiin hommia. Kun ope ei ollut paikalla niin poni rupesi hyytymään. Nyt turhauduin itse ja rupesin runttaamaan. Todellakin ratsastin jalalla kohti tuntumaa. Alkutunnista yritin kaikki muutkin keksimäni 1001 metodia. Myötäsi paremmin kun taivutti kunnolla. Ressun kanssa ulko-ohjasta ei voinut pitää liian lujaa kiinni, se esti taipumista. Vedin siis ponin sisäohjan perässä linkkuun. Siten löytyi pyöreimmät hetket mutta epäilin metodini vähän kyseenalaisiksi. Poni oli kuin purkkaa, en saanut siitä mitään otetta. Venyi ja vanui ohjien perässä enkä saanut sitä ulkotuelle.

Toinen tunti aloitettiin tekemällä kulmiin voltteja. Kyllä Ressu hetkittäin myötäsi mutta yhtä nopeasti sieltä myös nousi. Ope puhui ohjien liikuttelusta, kokeilin sekä sitä että pitkiä ja rauhallisia ohjasotteita. Kevyempää ja napakampaa tuntumaa. Volteilla sisäkäden nostamista sekä johtamista sivulle. Ei löytynyt autuutta mistään. Onneksi meno ei hyytynyt tiiviistä jalankäytöstäni.

Laukat mentiin koko sakki kerrallaan ja tehtiin toiseen päähän ympyrä. Ressu laukkasi ihan hyvin ja oli edestä tasaisimmillaan laukassa. Varoi selvästi pohjaa kulmissa ja toisessa päädyssä ympyrällä. Päädyin sitten tekemään ympyrän vain valokulmaan. Vaikka laukkasi ihan ok niin tuntui hieman ponnettomalta ja kuunteli hyvin tarkkaat pienimmätkin vihjeeni siitä että saisi ottaa raville. Ehkä ponista oli jo puhti vähän pois. Oli ainakin ihan märkä. Parilla ravirikolla selvittiin ja laukasta ei tosiaan tarvinnut suuremmin jarrutella alas.

Loppuraveissa tultiin ensin pituushalkaisijaa 10 askeleen käyntisiirtymillä. Suoruus parani mutta kerran tuli takaosan heitto, jota en huomannut. Sen jälkeen yhä volteilla nyökkäsi pyöreämmäksi, ihan tasaisella tuntumalla vaan puksutti kaula jännittyneenä. Käynnissä voltilla oli ihan ok ja useamman askeleen rentona mutta silti väliin epätasaili. Nyt kun Jussi lähti uuteen kotiin niin minulle jäi vain Ressu treenikappaleeksi tasaisuuteen ja rentouteen. Ehkä ne alkutunnin gramaanit auttaisi kuten Ressun aiempi vakikuski sanoi. Sen jälkeen kuulemma liikkuukin hyvin.

Ongelmia:
en osaa ratsastaa Ressua tasaiseksi tuntumalle
oli hieman hidas

Parannusta:
ei mitään kamalaa matelua
laukat nousi ihan ok
laukassa oli parhaimmillaan
ohjautui hyvin

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Väistöjä kahden ohjan tuntumalla

Keskiviikkona kävin vain vikalla tunnilla, sinnekin meinasi tulla kiire. Ratsukseni sain Wanesan, joka oli mennyt aiemmin jo yhden tunnin. Ponin takasesta löytyi haava muttei arkonut jalkaa eikä ollut ep niin hommiin vaan. Vähän säälitti ja mietin että onko se niin kiltti ettei protestoisi vaikka sattuisi. Turvassakin oli joku uusi paukama, joten jätin turpahihnan kukkislöysälle. Ei vaikuttanut mihinkään.

Ratsukoita tunnilla oli 6 ja pakkasta n. -5°C.

Alkuun en ehkä patistellut Wanesaa tarpeeksi. Käynti oli tasaista mutta ravissa ei ihan tullut kahdelle ohjalle eikä pyöristynyt tuntumalle. Yhä vasen ohja meinasi olla liian löysänä. Alkuravien jälkeen sai onneksi ottaa jalustimet kaulalle. Sain asentoni paljon paremmaksi ja kädet paremmin kylkien lähelle.

Tehtiin väistöjä käynnissä uran sisältä uralle. Heti väistön jälkeen piti ottaa raville. Oikea kierros vaihteeksi ensin. Takaosa meinasi jäädä ja sain tästä tajuntaan asti menevän huomautuksen ehkä viidennellä väistökerralla. Pelkkä "pidätä ulkoa" ei kertonut kuskille mikä on vikana. Turhautti. Enkä siis tuntenut takapuoleen missä takaosa menee. Lopulta menin yliyrittämisestä itse mutkalle.

Vasemmassa kierroksessa takaosa pysyi mukana mutta poni väisti onnettoman vähän. Onneksi sain tätä vähän korjattua. Olisin voinut ottaa vielä vähän enemmän kommentteja. Ravivolttailussa olin laiska ja muiden tavoin tuli sitten vähän ylimääräistä käyntiä ja pysähtelyä odotteluun. Wane pysähtyi nätisti ja seisoi hienosti rauhassa kevyellä tuntumalla.

Myöhemmin tultiin väistöjä myös ravissa. Vasemmassa kierroksessa poni meinasi villiintyä ja innostui vähän liikaakin. Meni ainakin vauhdilla sivulle. Väistöstä nostettiin laukka. Nostot oli ilmavia ja laukka ihan asiallista. Eipä siinä taas pahemmin työstetty kun mentiin vain pitkän sivun loppu ja seuraava lyhyt sivu. Oikeassa kierroksessa Wane käänsi päätä mutkalle. Huomasin kyllä mutten saanut korjattua. Ope ohjeisti johtamaan menosuuntaan, itse yritin myös rentouttaa asettavaa eli oikeaa kättä ja se tuntui auttavan. Kaikki laukat nousi myötäisinä.

Loppuraveissa poni oli kiva. Tasoittui aika hyvin tuntumalle mutta halusi selvästi olla kahden ohjan tuntumalla. Voltilla kun käskettiin myödätä sisältä (oikeasta) niin vipsautti turvan kenossa ulos. Vasemmasta ohjasta myötäämällä meni hieman yllättäen kaula mutkalla sisään, odotin jäkittelyä. Ehdottomasti parhaiten tuntui toimivan kun piti molemmissa ohjissa samanlaisen tuntuman. Volteilla yritin muistaa nostaa sisäohjaa ylös. Välillä taisin tiedostaa että oikea käsi tosiaan nousee vasenta mieluummin.

Ihan ok tunti mutta olisin varmasti pystynyt parempaankin jos olisi tullut vähän enemmän kommentteja menomme laadusta. Nyt en ollut itse niin innoissani piiskuroimassa poniparkaa.

Ongelmia:
yrittää muistaa ratsastaa kahden ohjan tuelle
taisin yhä taivuttaa aika puolitehoilla

Parannusta:
väisti ihan ok ravissakin
nosti kaikki laukat myötäisinä ja ihan näppärästi

tiistai 13. joulukuuta 2016

Jäykkä vasen ja letkeä oikea

Tiistaina pääsin pitkästä aikaa Riitan silmien alle. Ratsukseni sain taas Sakun, joka oli jo valmiina edellisellä tunnilla. Nyt on kuulemma menossa sekä flunssa- että vatsatautiaalto, jonka takia meitä oli tunnilla vain 4. Kuulosti erittäin pahalta. Pakkasta oli pihalla muutama aste ja olin toppautunut oikein varman päälle hyvin. Ei tullut maneesissa vilu, päinvastoin.

Aloitettiin hommat pääty-ympyrällä. Nyt ei tehty taivutteluja ja peräänantoja ja ehkä siksi unohdin aluksi asettaakin. Kommentti oli että näyttää hyvältä keskusteluyhteydeltä. Taivutuksista piti huolehtia ja keskittyä siihen ettei sisäkäsi mene siinä liian matalaksi. Nousevasta oikeasta kantapäästäkin tuli sanomista. Pohkeiden käyttöni oli taas kumman onnetonta ja huomasin harmittavan huonosti Sakun reaktiot pyyntöihini. Se oli huono juttu.

Aika paljon oltiin ympyröillä mutta välillä mentiin myös suoraan. Suorallakin piti asettaa sisään. Ravissa Saku kuunteli istunnan pidätteet hyvin. Päivän aiheena oli tosiaan puolipidätteet. Mikäköhän energian kokoaminen tai jotain sinnepäin oli open mielestä siihen parempi termi. Aika paljon mentiin kevyttä ravia, harjoitusravi oli ehkä jopa itselle helpompaa.

Laukat otettiin koko porukka keskiympyrällä. Saku tarjosi tänään tosi hyviä nostoja. Ensin tehtiin puolipidätteet alle ja malttavasta ravista lähti hienosti ylöspäin laukkaan. Laukastakin tuli kehuja. Vasemmassa kierroksessa yritin yhä keskittyä taivuttamaan.

Melko pitkään oltiin vasemmassa kierroksessa ja kun lopulta vaihdettiin oikeaan niin elämä helpottui ihan silmissä (ja sormissa). Saku taipui pyynnöstä ja myötäsi tuntumalle, käynti ja ravi olivat tasaisia. Poikkeuksellisesti ravistakin tuli kehuja. Hyvältä se kyllä tuntuikin. Energistä, rentoa, joustavaa ja ratsu kuunteli pyyntöni. Oikean kierroksen laukat nousi nekin siististi mutta ei tullut mielestäni ihan yhtä huippuja nostoja kuin vasempaan. Loppuravit oli lyhyet ja heppa pysyi yhä hyvänä.

Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa vaikeaa saada taivutus läpi
taivuttava sisäkäsi halusi painua liian alas
oikea jalka nousi pohjetta käytettäessä

Parannusta:
Saku liikkui hyvällä energialla
erittäin hyvät laukannostot
oikea kierros oli paljon helpompi
kai se taas meni kokonaisuutena aiempaa paremmin vaikka vasen kierros ei ollutkaan hohdokas

maanantai 12. joulukuuta 2016

Esteitä kahdella ratsulla ilman käsiä

Maanantain estetunnille tuli Piku kuten arvelinkin. Jos ruuna lähtee niin hyppyytetään vielä siihen asti. Ratsukoita oli 3 ja vaikka pakkanen väheni niin tuntui silti hyytävältä. Nappasin ratsua vaihtaessa kaikki lisävaatteeni päälle ja vasta sitten rupesi helpottamaan. Pakkanen ei kuitenkaan kiristynyt vaan laski, ehkä jotain -5°C pinnassa. En sitten tiedä miksi nyt tuntui näin kylmältä.

Kannukset jäi jalkaan. Ratsukoita tunnilla oli 3. Alkukäynnit oli todella pitkät. Riisuin vasta kun lähdettiin raviin. Alkuun en herätellyt Pikua tarpeeksi mutta tajusin kun sanottiin. Taas olin taivutuskeskustelusta hämilläni. Laukassa piti tehdä pieniä voltteja ja hirvitti pohjan takia ja siksi että äskeisellä tunnilla se kiellettiin. Tunsin sitten vain vetäväni sisältä. Ope oli sitä mieltä ettei ratsuillani lavat pullistele. Kulmissa Piku ei taipunut vaan puski sisään, laukassa vielä pahemmin.

Päivän teemana oli hypyt ilman käsiä ja aloitettiin heti sillä. Ohjat satulan kauhukahvaan kiinni ja reipas laukka päälle. Parin haparointikierroksen jälkeen homma lähti sujumaan mutta Pikun takajalkojen käytöstä tuli noottia. En oikein tiennyt mitä voin asialle tehdä. Taas palasi mieleen vaan toisen open kommentit siitä että Piku ei takasiaan juuri käytä ja ovat kuin surkastuneet tms. Tämä ope sanoi että asialle voi tehdä jotain satulasta käsin. Puolipidätteitä ja lisää jalkaa. Itse kitisin jotain turhaa takaisin. Toivottavasti en ollut kovin rasittava.

Välikäynnit oli taas ihan pitkät. Sitten tultiin toinen pitkähkö pätkä hyppyjä ja pelkäsin jo Pikun jaksamisen puolesta. Ihan hyvällä laukalla kuitenkin liikkui. Kulmissa ei taipunut vaan yritti kanttailla. Raipan napautuksia uskoi paremmin kuin sisäpohjettani. Kädet kypärän päällä tuntui alkuun hassulta mutta pian siihen tottui. Tuntui kivan helpolta. Eikä ristikko kovin suureksi noussut. Medium.

Sitten tuli yllättäen käsky vaihtaa hevosia. Mulle Listra alle. Kannukset ja raippa pois. Lyhensin vähän ohjiakin eli laitoin päähän solmun. Ettei pääse ihan pitkille ohjille hypyssä. Ravissa oli hyvin vauhtia mutta tasoittui siitä. Laukassa tuntui taas jopa vähän turhan hitaalta. Estettä kohti sitten kiihtyi. Sama homma jatkui eli ristikon yli kädet pään päällä. Luottavaisesti yli. Molempien kanssa tuntui helpolta! Open mielestä näin päin meillä sujui paremmin.

Kuvittelin jo että loppui mutta vaihdettiin vielä suunta vasemmaksi ja este nousi pystyksi. Sujuvasti yli. Pysty nousi ja lopulta sitä ei tulleet muut kuin me. N. 80 - 90 cm korkeudella ylitettiin vielä sujuvasti tyylillä mutta seuraava korkeus eli ehkä n. 90 - 100 cm ei sujunutkaan. Nyt en tuupannut mutta tamma tuntui pahastuvan siitä että jätin sen edestä yksin juuri ennen estettä. Ehdin laittaa kädet pään päälle ja siinä tilassa oli aika huteraa kun Listra koukkasi esteestä ohi. Keikahdin alas ja iskin käteni johteena olleeseen puomiin. Eikä sitä turvaliiviäkään ollut nyt päällä. Tosin nyt siitä ei olisi ollut mitään iloakaan. Käsivarsiin mustelmat ja puraisin kieleen. Taisi se pääkin vähän kopsahtaa.

Listra juoksenteli hetken ennen kuin antoi kiinni. Takaisin kyytiin ja nyt sain hypätä ohjat kädessä. Jostain kumman syystä nyt ei huolettanut yhtään. Opekin sanoi että tamma oikein skarppasi ja hyppäsi lopuksi vielä paremmin. Este nousi pikkuhiljaa ja oli kuulemma 110 cm tai ylikin eikä huolettanut yhtään. Ohjat kädessä kyllä auttoi asiaa. Nyt ei kyllä päässyt myötäämään kunnolla kun ohjat oli edelleen sidottuna satulaan vaan kädet meni sitten ohjien mukana pitkin hevosta.

Lopuksi este laskettiin takaisin noin kasikymppiin ja tultiin vielä kertaalleen ilman käsiä. Nyt en luottanut tammaan vaan irrotin ohjat vasta kun se ponnisti hyppyyn. Isompaa ei lähdetty enää kokeilemaan ja vähän piti open vakuutella ettei tämä ollut luovuttamista vaan hyvin meni.

Sitten ohjat auki ja loppuravit. Hyvin äkkiä Listra malttoi lopettaa juoksentelun ja tasoittui hyväksi.

Tunnin jälkeen vähän huoletti että kuinka ärsyttävä vänkääjä olinkaan tunnilla ollut. Päässä oli kopsauksesta hetken aikaa höntti olo mutta se meni jo tallijuoruilun aikana ohi.

Ongelmia:
Pikun takasten käyttö
Pikun taivuttaminen, varsinkin laukassa
Listra tuntui lähestyvän estettä vasemmassa kierroksessa perä sisällä
kuski keikahti kiellossa alas

Parannusta:
hypyissä oli molempien kanssa helppo olla mukana ilman käsiäkin
ei huolettanut oikein missään vaiheessa
Listran kanssa 110+ meni helposti

Ope videoi meistä 2 pätkää:

Jatkoa Sokerilla

Maanantaina sain koulutunnille Sokerin. Tämän vaihtoehdon olin ihan unohtanut vaikka se olikin nyt itsestäänselvää. Haaveilin jo Harmoniasta. Sokeri oli jo edellisellä tunnilla hommissa ja ehdin harjata Pikun valmiiksi. Pakkasta oli -7°C ja ratsukoita tunnilla 4.

Aloitin topattuna ja alkuverkkojen aikana piti luopua ensin toppaliivistä, sitten talvihanskoista. Hanskojen vaihtaminen helpotti hirveästi, sillä ohjat valui talvihanskoissa. Yritin tänään pitää Sokerin alusta asti lyhyempänä ja nyt yritti makoilla ohjilla enemmän.

Tänään ei pahemmin otettu käyntiä alle vaan aloitettiin melko pian ravissa. Toisella pitkällä sivulla ravattiin puomin yli ja tehtiin siitä toisen puomin yli voltti. Melko pieni vieläpä. Kolme puomin ylitystä kierroksella siis. Sokerista huomasi kolistelulla heti mikäli unohdin tehdä puolipidätteen, se ei mennyt läpi, käänsin liikaa sisäohjasta vetämällä tai ylipäänsä käänsin jo puomin päällä. Tuskaista. Hinkuteltiin tätä volttia lähes koko tunti. Päästiin onneksi välillä koskemattakin yli. Yleensä virhe tuli viimeisestä takasesta kun kuvittelin että ollaan jo yli. Taipuminen oli heikohkoa.

Kun ohjeeksi tuli mennä harjoitusravia, sain luvan nostaa jalustimet kaulalle. Helpotti kovasti. Mitään kovin kummia ei tehty. Ylitettiin puomeja voltilla, muutamia siirtymiä käyntiin, seis ja takaisin raviin. Myöhemmin myös laukkaa pitkälle sivulle. Sokeri nosti laukat innolla ja eteni hyvin. Harmi vaan että vasta jälkimmäiseen kierrokseen ehkä neljännellä kerralla tuli sanomista että ratsu on liian pitkä. Paranihan se kun otin ulko-ohjan paremmin käteen. Olisinpa tajunnut tämän itse! Isoja ympyröitä olisi saanut laukassa tehdä mutta koska kenttä oli keskeltä liukkaampi eikä me ihan priimatasapainossa niin päätin mennä vain suoraan.

Loppuraveihin otettiin jalustimet takaisin eikä homma mennyt niin höpöksi kun pelkäsin. Ihan asiallista menoa. Eikä Sokeri yrittänyt roikkua niin matalalla kuin yleensä. Lopuksi tehtiin vielä pysähdyksiä ja niissä jäi edestä raskaaksi. Olisin halunnut myödätä enemmän mutta open mielestä se ei ollut hyvä idea. Piti pitää tuntuma ja liikuttaa ohjia jos meinasi painaa. Lopuksi yksi mahdollinen syy löytyi siitä että unohdin pohkeeni pysähdyksissä irti. Vähän jurppi kuulla tämä viimeisellä minuutilla enkä päässyt enää yrittämään korjaamista. Hetkeksi veti tunnelmat aika matalaksi mutta onneksi toivuin tästä nopeasti kun ajatukset siirtyi muualle.

Sokeri jatkoi esteille eli kolmas tunti sille putkeen. Tamma oli sangen läpimärkä. Jotain oli siis tehty mutta onhan sillä turkkiakin.

Ongelmia:
kolisteltiin volteilla aika paljon
laukassa pääsi venähtämään pitkäksi
pysähdyksissä jäi painamaan kädelle kun unohdin pohkeet irti
harmitti etten päässyt korjaamaan pysähdyksiä

Parannusta:
eteni ihan ok
nosti laukat innolla
laukka oli reipasta

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Uusinta Akvalla istuinluiden pyörittelyä

Sunnuntaina ehdin pitkästä aikaa Aaltokankaalle tunnille. Ratsukoita tuli tunnille kivasti vain 5 ja sain edelliskerralla ratsunani olleen Akvan. Tänään ohje oli että laita gramaanit. Tallissa tamma oli edelleen kivan sosiaalinen ja utelias.

Heppa tuttuun tapaan myös juoksutettiin alle ja hetken se jaksoi riemukkaasti laukata molempiin suuntiin ja kun himmailin seis niin päättikin vain vaihtaa suuntaa ja jatkaa ravissa. Malttoi kuitenkin pysähtyä siitä ilman kummempia toimenpiteitä. Kuskille kannukset, ei raippaa.

Muut oli ehtineet kävellä jo hetken, joten mekin otettiin ohjat tuntumalle ja hetki piti käynnissä tunnustella istuinluita. Keskityin itse lähinnä istumaan rauhallisesti. Open ohje oli että tämän kanssa kädet alemmas ja kauemmas toisistaan, pysyvät tasaisemmin. Eipä Akva tänään tunnin aikana kovin monta päänheiluttelua tehnyt, joten tuntuma taisi kelvata.

Jo käynnissä mutta myös ravissa piti malttaa edetä rauhassa. Minä kun unohduin nauttimaan "maisemista" (maneesi -8°C, pihalla -20°C). Kuuntelihan Akva pidätteetkin kunhan ne vaan muisti tehdä. Ravissa sama juttu. Vauhtia oli kyllä tarjolla muttei niin holtitonta paahtamista etteikö olisi jarrutkin toimineet. Kevennä raskaammin, istu syvälle satulaan että heppa joutuu hommiin. Ja niin se rauhoittui.

Tehtävien ajaksi jakauduttiin kolmelle ympyrälle. Me saatiin ihan oma ympyrä ovipäätyyn. Ensin käyntiä, sitten harjoitusravin mukustelua. Piti rentouttaa lantiota ja lonkkia, nyt jousto meni liikaa alaselkään. Oikea jalka halusi tyypillisesti nousta. Näihin sitten yritin keskittyä vaikka tuntui etten ihan saanut ideasta kiinni. Lonkkien liikkeessä oli kuulemma hyviä askelia joukossa. En huomannut eroa. Ja on kuulemma istuttu Akvallakin (5 v) ravia alas jo aiemmin.

Sitten laukassa sama. Siinä sain jotenkin istuttua rennommin eikä jalat nousseet niin pahasti. Verrattuna viimekerran kiihdyttelyihin ja pullahteluihin niin tämä oli oikein mallikasta menoa. Taisikohan kertaalleen pudottaa raville mutta nosti laukan samantien pyynnöstä takaisin. Ei kovin suuria puolieroja. Toki yhä oli kuskin istuinluut hukassa. Yritin istua leveästi reisilläni ja syvään tässäkin.

Loppuraveissa heppa oli yhä oikein mukava. Ei kovin pitkään ravattu. Muut loikkasi selästä alas taluttamaan mutta minä laiskottelin selässä kun ei ollut kylmäkään. Sekä hepan ainoa tunti tänään.

Kivan perusasioiden ääressä eikä ollut yhtään tylsää!

Ongelmia:
en tuntenut lonkkieni liikkeitä niin hyvin kuin olisi pitänyt
välillä unohdin jarrutella menoa ja nautin vauhdista
parit päänheiluttelut

Parannusta:
ihanan tasainen ja tolkku, herkkä ja kuuliainen

Pavea höykyttämässä

Maastoreissun jälkeen hinguin lisää ratsaille ja sain puhuttua itsenäisen Pavella. Anne tuli onneksi seuraksi. Alkuun saatiin koko maneesi omaan käyttöön, myöhemmin sinne tuli 2 heppaa meidän lisäksemme. Maneesin mittari näytti -10°C kun pihalla oli se n. -16°C.

Pave eteni ihan hyvin omasta halustaan. Käynnissä oli kuulemma hyvä yliastunta pitkilläkin ohjilla. Tuntumalla hommat alkoivat kamalalla jäkityksellä. Aika pitkään meni että pyysin pohkeella eteen, välillä takaosaa sivulle ja yritin taivutella ennen kuin Pave lähti myötäämään. Oikea kierros oli vasenta helpompi. Pysähdyksissä pyysin niin kauan seis että oli hiippailematta. Tajusihan se!

Ravissa tuntui että kaikki piti aloittaa alusta. Alkutunnista jos pyysi isompaa ravia niin Pave rikkoi laukalle. Lopputunnista tämäkin onnistui.

Oikea laukka tuntui paremmalta ja siinä hepo oli ihanan kevyt edestä. Rullasi ja oli pyöreä. Hyvin lähti eteen mutta perussyntini näkyi, eli jos en ollut tarkkana niin venähti samalla. Vasen laukka tuntui huonommalta. Heppa painoi käsille. Näytti kuulemma ihan asialliselta. Vasta lopulta (ei videolla) kun tajusin ottaa ulko-ohjan kunnolla käteen niin keveni.

Annen toiveesta tehtiin väistöjä. En oikein osannut. Eteneminen hyytyi eikä oikein liikkunut sivullekaan. Käynnissä nahkeaa, ravissa samanlaista mutta hetkittäin lisäksi jännittynyttä. Wanesalla oli paljon helpompi väistää.

Loppuun vielä vähän siirtymiä. Niiden kanssa ei voinut hätiköidä liikaa koska sillä ei tullut hyvää ja valmisteluni unohtuivat. Kun keskityin ratsastamaan sekä käynnin että ravin ja valmistelemaan siirtymät tuli tästä ihan kelpoa. Loppuraveissa irtosi sitten jo isompaakin ravia ilman rikkoja.

Ei Pave niin hankala ollut kuin olin kuvitellut. Kankea kylläkin. Tuntui siltä että se tarvitsisi päivittäistä jumppaa pysyäkseen notkeana. Oma eteenpäinpyrkimys oli kiva juttu.

Tunnin jälkeen tuntihepat ja yksityiset vaihtoivat tallissa paikkoja päittäin. Pavekin vietiin siis uuden karsinan kautta pihalle. Kovasti oli menohaluja ja karsinasta meinasi häipyä omille teilleen.

Ongelmia:
kankea
en osannut väistää kovin siististi
värkkäsin liikaa käsillä, oikea käsi kipeytyi

Parannusta:
eteni hyvin
kulki ihan asiallisesti

Anne videoi:

Pakkasmaasto

Sunnuntaina lähdettiin porukalla maastoon auringon noustessa. Eli tähän aikaan vuodesta kympin pintaan. Itse olin aamujumittelija ja takiani lähtö viivästyi 18 minuuttia. Anteeksi! Pakkasta oli n. -16°C ja Hempalla oli jo tarhan jäljiltä kamalat tilsat etusissa. Niiden irti kaapimiseen meni hetki ja kolmaskin. Oli ainakin hyvät alkulämmöt kun oli selkä ihan märkänä.

Kypärämyssy, kaksi takkia, varpaanlämmittimet, topparatsastushousut ja tavalliset rukkaset. Aika hyvä varustus. Sormille tuli kuuma vauhdin noustessa. Hifistelyyn villashortsit olisivat olleet hyvät.

Alkumatkasta kolme muuta heppaa esitti suurempia tai pienempiä poukkoiluja edessä. Hempan kanssa pidettiin perää vailla kiirettä. Osa hepoista lipsui tiellä käynnissä. Takakenkiä kun tuntihepoilla ei ole. Ravipätkällä ei sitten lipsuttukaan.

Päädyssä jakauduttiin kahteen porukkaan laukkainnon perusteella. Lähdettiin ponin kanssa ottamaan laukkapätkät. Pellolta mentiin oikealle ja siellä oli oikein hyvät auratut väylät. Ravatessa Hemppa nyki ohjia mutta laukassa hebo oli yllättävän kiva vaikka mentiin todella hitaasti. Kertaalleen pudotti raville kun ei muka mahtunut laukkaamaan. Vaihtui samalla oikeasta vasempaan. Takaisinpäin oli vähän enemmän vauhtia eikä siltikään lipsunut yhtään. 25 km/h näytti gps. Hemppa tarjosi taas vasenta laukkaa mutta halusin oikean, joten piti käyttää ravissa asti. Mieluummin Hemppa olisi vain lyhentänyt vasenta kuin pudottanut raville.

Laukkojen jälkeen ohjien nykiminen jatkui ravissa hetken. Sitten heppa tasoittui kevyelle tuntumalle ja kuunteli jarrut todella hyvin. Ihanuutta!

Loppumatkasta vastaan tuli vielä raviheppa. Käytiin pellolla väistämässä. Selvittiin pienellä tuijotuksella ja jännittymisellä.

Loppumatkasta kotiinpäin Hempan askel venyi niin ettei poni meinannut enää pysyä vauhdissa. Kertaalleen lipsahti toinen takanen.

Tallissa herpaannuin hetkeksi kun oltiin menossa karsinaan. Hemppa laski päätä hinkuttaakseen jalkaa ja siirsi etusta. Ohjat olivat kavion alla ja poikki ennen kuin huomasinkaan. Pahus! Ehkä ensimmäiset, jotka olen toheloinut poikki?

Ongelmia:
ravissa nyki päätä
ohjat meni poikki

Parannusta:
ihanan tolkku
laukassa todella fiksu ja rauhallinen
ei ollut liukasta
ei tullut pahasti kylmä

lauantai 10. joulukuuta 2016

Hemppa Aaltokankaalla koulukisoissa

Saatiin lopulta Hempan kanssa kisalupa Aaltokankaalle. K.N. Special oli ainoa ajateltavissa oleva ohjelma, joten sillä mentiin. Letit tosiaan värkkäsin jo päivällä ja sain hepan onneksi tuotuna kisapaikalle. Loimi pois, varusteet niskaan. Lettien oikominen. Verkkaan päästiin samantien. Talutin varmuuden vuoksi yhden kierroksen ympäri sillä en halunnut olla selässä jos Hemppa ottaa maneesista hepulit. Oli onneksi ihan rauhallinen.

Pakkasta oli ehkä kuutisen astetta. Maneesissa tuli nopeasti niin kuuma että fleece piti ottaa välistä pois. Oma lähtövuoro oli 12 kisaajan joukosta yhdeksäntenä. Verkka-aika oli meille juuri passeli. Ehkä se 4 - 5 ratsukkoa ennen omaa vuoroa aloiteltiin. Käveltiin hetki pitkin ohjin ja taivuttelin käynnissä ennen ravia. Aavistuksen hidas ja piti pyytää lisää etenemistä. Esteraippa oli ihan hyvä apu. Muhkeaa ravia toivoi omistajakin. Tänään Hemppa oli edestä epätasainen ja välillä nyki ohjia. Ehkä se olisi halunnut kulkea taas pidempänä kuin annoin. Muuten oli ihan hyvin kuulolla. Tein loivia kiemuroita, askeleenpidennyksiä, voltteja ja pysähdyksiä. Melko pitkään työstin käyntiä, ravia ja siirtymiä ennen kuin otin laukat.

Laukat nousi vähän löysästi. Siinäkin piti pyytää lisää eteen. Lävistäjiä ei oikein mahtunut tekemään, joten pyörittelin muutamat ympyrät.

Aidoissa Hemppa tuijotteli tuomaristoa pitkällä kaulalla ensimmäiset ohitukset. Sitten onneksi lopetti. Nyt osasin jo tulla tilanteisiin rauhassa käynnissä.

Radalla eteni ihan hyvin mutta oli hetkittäin harmillisen epätasainen edestä. Itse hutiloin osan, 3 askeleen käyntisiirtymässä olin ihan liian hätäinen. Sen sijaan loivat kiemurat menivät kivan tasaisesti vastustelematta kun muistin kääntää ylökroppaa menosuuntaan. Voltti oikealle oli meidän ainoa 7. Vasemmalle siitä tuli vähän kulmikas. Nyt ei otettu kiellettyjä askeleita taakse mutta alassiirtymät olisivat voineet olla taas paljon pehmeämpiä. Laukat nousi oikein mutta vähän hitaasti. Yllättäen vasen rullasi tänään huonommin enkä saanut tasaiselle tuntumalle. Lävistäjän tuli ihan rauhassa mutta käyntiin päästiin vasta vetokisan jälkeen.

Olin ihan tyytyväinen. Epätasaisesta tuntumasta sanoi tuomari. Ei me sitten ihan supereita oltu kun jäätiin ilman ruusuketta. Jaettu viides sija prosenteilla 60,200. Ihan hyvin kuitenkin siihen nähden että taas uusi maneesi. Lohdutti että nyt ei oltu löysiä pitkuloita. Ei tähän taida auttaa muu kuin sinnikkäästi kisoissa käyminen ja lisätreeni. Muhkeat bonukset kuitenkin hyvästä käytöksestä!

Matleena videoi ratamme, kiitos.

Puomitunnilla kavaletteja koulukisojen pohjille

Lauantaille herui iltaselle kisalupa Hempalla Aaltiksen koulukisoihin. Sitä ennen piti tietysti päästä kyytiin ja aamulle tarjottiin puomituntia. Sinne siis. Pakkasta oli joku -13°C ja onnistuin ylipukeutumaan. Maneesissa tuli poololla, fleecellä ja talvitakilla kuuma. Ratsukoita tunnilla oli 3.

Virittelin Hempalle nyt ilman eri käskyä korvahupun. Suitsetkin pysyivät päässä sen ajan kun olin ratsailla. Vasta sitten Hemppa ravisteli toisen korvansa vapaaksi.

Alkuverkat mentiin itsenäisesti. Taivuttelin käynnissä, ravissa pyysin eteen ja pyörittelin ympyröitä, laukassa pikaisesti vain eteen molemmissa suunnissa.

Ohjatut tehtävät aloitettiin kolmella ympyrän kaarella olleella ravipuomilla. Ihan ok mutta välillä taisi kolista. Hemppa välillä vänkäili vastaan mutta puomit ylittyi siihen nähden ihan ok. Laukassa sama juttu. Piti antaa rullata hyvin eteen. Jalat rennoiksi alas.

Sitten loikittiin 21 metrin suoraa linjaa 6 askeleella. Ihan kelpoa ja tasaista. Rentouta kädet oli käsky.

Lopuksi tultiin vielä kaarevia linjoja kavaleteilta minipystyille. Yhä piti tulla samalla askelmäärällä. Tiesin jo etukäteen että hidas laukka + vaihdot ei ole onnistumisen yhdistelmä. Vasempaan vaihtoi osan, oikeaan ei kai kertaakaan. Vasemmassa oli vaikea saada taivutusta läpi, oikeaan kääntyi koko kaula ja ohje oli tehdä ympyrää, asettaa ulos ja kääntää etujalkoja. Oltaisiin tarvittu vielä paljon lisää hiillostusta.

Loppuun pyörittelin ravissa ja tuli aika kivaksi. Ei edelleen ihan säpäkin eteen eikä ihan höyhenenkevyt mutta aika hyvä ja taipuisa kuitenkin.

Käytiin lopuksi minilenkki pihalla. Sitten tallissa kuivattelu ja letitys ja sitten Hemppa loimi päällä pihalle.

Ongelmia:
ei ihan tasainen edestä
vasen pohje ei mennyt läpi
vaihtotehtävä oli hitaassa laukassa vaikea

Parannusta:
ei säikkynyt eikä loikkinut

torstai 8. joulukuuta 2016

Jähmeämpää menoa

Vikalle tunnille sain Wanesan. Liekö poni oli omilta jäljiltäni mutta tässä oli päivän toinen (vai jo kolmas?) ratsu, jolla oli valmiiksi sopivan mittaiset jalustimet. Vaikka laitoin ponin liikkeelle niin tuntui se silti Sokeriin verrattuna hitaalta. Ihan pahinta matelua ei meno voinut olla, sillä saatiin Kropek ja Listra kiinni.

Ratsukoita tunnilla oli alkuun 7, lopputunnista 6. Keli yhä nollan paikkeilla.

Tämäkin tunti aloitettiin käynnissä. En muista ehdittiinkö ottaa yhtään ravia alle kun aloitettiin käyntiavoilla. Volttia avon alle ei tehty. Koska suurin osa porukasta teki hyvin ensimmäisiä avojaan niin tultiin vuorotellen ja odottelua tuli aika paljon. Tähän myös paloi hirmuisesti aikaa. Volttaillessa tajusin että jos Wane vänkää oikealta niin vasen ohja on liian höllästi kädessä. Tämä päti joka kerta. Siksi open kommentti oikeassa kierroksessa ulko-ohjan hölläämisestä kulmassa tuntui väärältä.

Itse avot meillä meni taas vähän seilaten. Osan tunsin selkään, ihan kaikkea en. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Oikeaan tuli lopuksi ihan siisti pätkä. Meille sitten riitti ja osa vielä teki, nyt pyörittelin jo vähän enemmän ravivoltteja omin lupineni. Kelvollista, ei loistavaa.

Ei taidettu ravissa tehdä kummempia kuvioita ennen kuin asettauduttiin pääty-ympyröille. Meidän seuraksi ympyrälle tuli Ressu ja Kropek. Siinä otettiin ravia ja laukkaa. Kivan paljon siirtymiä sekä ihan hyvän mittaisia laukkapätkiä. Harmikseni vaan itse keskityin liikaa välimatkoihin ja samalla ratsastus heti kärsi. Wanesa eteni ihan hyvin ja kääntyi. Mutta eläväinen käsi, ulkotuki sekä asetus sisään ei olleet ihan sillä tasolla kuin olisi pitänyt. Laukannostot ei olleet yhtä ilmavia kuin eilen. Lopuksi oikeassa kierroksessa poni vielä päätti ettei enää laukkaa. Turpa taivaaseen ja jäkittelyä. Tappeluksihan se meni kun minä sanoin että laukkaatpas. Laukattiin me sitten lopulta. Välissä otetut käyntipätkät olivat hyviä ja niissä ponin sai hyvin skarpiksi.

Sitten vaihdettiin ympyröitä ja tehtiin sama toisessa kierroksessa. Yhä samoja ongelmia. Wanesan laukka ei rullannut ihan niin hyvin kuin eilen ja tuli muutamia takajalkarikkoja. Tuntuma oli kuitenkin ihan hyvä, samoin eteneminen. Hyvin orastavasti sieltä saattoi jotain parempia hetkiä löytää. Mutta nyt tuntui että pyöreä laukka ei ole enää stratosfäärin päässä vaan saavutettavissa.

Loppuraveihin poni heräsi ja viipotti ihanan reippaasti eteenpäin. Yhä piti keskittyä kulmissa ajatuksen kanssa taivuttamaan. Vika taitaa olla enemmän kuskissa kuin ponissa. Pidemmälläkin ohjalla pysyi hyvänä ja kääntyi edelleen. Ihan kelpo lopetus. Tuli niin kuuma että toppaliiviä rupesi kaipaamaan vasta kun poistuttiin kentältä.

Ongelmia:
ei yhtä letkeä ja taipuisa kuin eilen
avot vähän haparoivia
laukassa otettiin vähän kinaa
ope puhui avoissa takaosan siirtämisestä

Parannusta:
hyviäkin askelia avoissa
laukka oli orastavasti hyvää hetkittäin
loppuraveissa oli ihanan innokas

Hokki varpaissa eli kyläilyn sijasta ratsailla

Torstaina piti olla kyläilypäivä heti estetunnin jälkeen. Mutta koska hepat ovat tunnetusti vaarallisia niin emäntä teloi itsensä (hokki varpaassa) ja mulle jäi talli-ilta. Tallinpitäjälle kun tästä mainitsin niin löysin listalta nimeni kaikkien tuntien kohdalta. Hah!

Ekalle koulutunnille ratsukseni oli merkattu Sokeri. Hoitaessa vilkuili sen näköisenä pihalle että tahtoisi karata. Oli kuitenkin superkiltisti eikä edes luiminut satulavyölle!

Ratsain laitoin tamman heti liikkeelle. Kannukset jäi esteiltä jalkaan ja open kommentti oli että pidä. Ratsukoita oli kivasti vaan 4. Vaikka oli väljää niin askellettiin käyntiä niin reippaasti että jatkuvasti oli jonkun häntä edessä. Hommatkin aloitettiin onneksi käynnissä. Joka kulmaan voltti. Tätä tovi molempiin suuntiin. Sokeri suoritti mutta aika säästellen. Yritin herätellä sitä aktiivisemmin hommiin.

Hetken päästä lisättiin pitkät sivut ravissa. Sitten ravipätkille tehtiin voltit. Myöhemmin tultiin lyhyet sivut ravissa mutta keskelle käynnissä voltti, pitkät sivut laukassa. Vaikka käynti ja ravi tulivat aika asiallisiksi niin laukassa hepo kuulemma meni pitkäksi ja etupainoiseksi. Oli silti siinäkin edestä kevyt ja kivalla tuntumalla. Laukka ei mitään priimaa ollut mutta energistä ja nousi säpäkästi. Yritin sitten ohjeesta keventää keulaa mutta suoralla uralla laukassa se oli hankalaa.

Lopuuverkat mentiin ajatuksella että etuosa ylös. Näin sain nosteltua enemmän Sokerin päätä käsieni varaan (paha) mutta ehkä siitä oli jotain hyötyäkin? Pyörittiin hetki vielä voltilla ravissa ja käynnissä. Vähän lisää poljentaa ja tasaisempaa taipumista ja myötäämistä olisin kaivannut. Viimeinen silaus jäi puuttumaan. Käynnissä rupesi taas pilkkomaan liian matalaksi eikä halunnut siirtyä sisäpohkeesta lavallaan ulos. Vähän kaatui sisään ja taipui heikosti. Lopulta tuli kuitenkin sen verran kelpoja askelia että päästin pitkälle ohjalle. Ope harmitteli ettei ollut laittanut Sokeria mulle seuraavallekin tunnille. Arvelin että Wanesan jälkeen mulle tulee Sokeriputki ja muistelin että Sokeri on oiva talviratsu.

Ongelmia:
hieman etupainoinen
kun myötäsin pysähdyksessä kaiken ohjan pois, valahti pitkäksi
aloitti aika säästellen vaikka tekikin pyydetyt asiat

Parannusta:
ei painanut kädelle
kehuja tuli ainakin 25 cm lyhyemmästä hevosesta
laukat nousi näppärästi
käynnissä ja ravissa ihan asiallinen paketti

Tänään taas juuressa

Torstain estetunnille ei tullutkaan ponia vaan Listra! Hepat haettiin tarhasta ja kasattiin tällä kertaa lumipohjaiselle kentälle esteet. Lämpötila oli nollassa ja eilinen kopina kentästä oli kadonnut. Arvelin tilsoja muttei niitä sitten tullutkaan. Jälleen kerran pohja oli yllättävän hyvä. Ratsukoita tunnilla 3.

Oma versio päivän radasta. Okserin hyppysuunta
säilyi, muita tultiin molemmista.

Alkuverkassa ensin taivuteltiin käynnissä. Listra oli tänään vähän hidas ja kankea. Tänään treenattiin kevyttä istuntaa oikein urakalla kaikissa askellajeissa ja alkulämpöjen jälkeen käsky kävi kaikilla lyhentää jalustimia 2 reikää. Mulla oli jo tokavikassa, joten pelkkä kieppi korvasi tämän. Ei siltikään menneet sietämättömiksi, onneksi oli valmiiksi ehkä vähän pitkähkö. Pitkät sivut kevyt istunta, lyhyellä käynnissä ja laukassa alas, ravissa keventäen. Alkuhaparoinnin jälkeen pysyin tasapainossa melko kivasti. Listra oli tasainen ja rauhallinen.

Hypyt aloitettiin tulemalla kenttä ns. ympäri vasemmassa kierroksessa. Kavalettitehtävä, okseri ja kavaletit uudestaan. Eka kerta kavaleteilla ei ollut kovin häävi mutta toinen ylitys oli parempi. Okserille taidettiin jäädä hieman kauas ja toive oli että lähemmäs. Toteutin tätä lopputunnin liiankin hyvin ja paikat tuppasi tulemaan juureen.

Hypättiin myös ratapiirroksen mukaisesti sekä tuohon vielä kavaletit toisesta suunnasta perään. Sekä pitkillä lähestymisillä, jolloin keskimmäinen pysty hypättiin toiseen suuntaan. Listra suoritti ihan siististi mutta muutamat väärät laukat oli. Itse välillä vähän jäädyin enkä ollut paikkojen ja pyyntöjeni kanssa hereillä. Taivuta huolellisemmin kaarteisiin ja lyhennä kohti esteitä. Teoriassa hyvä mutta toteutus vähän ontui.

Kuvittelin että oltaisiin lopetettu 90 cm nurkille. Pienille mustille kuitenkin vielä nostettiin ja kavalettien välissä oleva okseri oli kuulemma 105, yksittäinen okseri metrin ja pystykin ison näköinen. Kelvollista muttei loistavaa. Okserille tikattiin niin juureen että sakkokierros tuli heti perään. Sitten mentiin rohkeammalla loikalla kauempaa. Eli taisin kiihdytellä estettä kohti. Se riitti mulle ja Listralle. Rauhassahan se meni koko tunnin ja vain pari kertaa oli enemmän menossa ja piti pidätellä.

Piku ei ollut yhtä yhteistyöhaluinen ja rupesi juoksemaan okserista systemaattisesti ohi. Niinhän siinä kävi että minä päädyin kyytiin. Kannukset käskettiin jalkaan. En tiedä oliko herran pelko vai mikä mutta nyt Piku eteni. Pysty kertaalleen pohjille ja sitten okserin kimppuun. Raipan laitoin heti alkuunsa oikeaan käteen, joka oli ohijuoksupuoli. Kunnon laukka ja vähän varmistelua raipalla. Joka kerta yli. Este nousi ja korkein ylitys oli n. 93 cm. Sitten sai ruuna armahduksen. Vähän kävi toista sääliksi kun oli läpimärkä ja selvästi hyytynyt.

Loppuraveissa tsemppasi vielä ja kulki sangen tasaisesti. Pikun selässä oli kivan huoletonta olla, ei tarvinnut murehtia sätkyistä. Hypyissäkin istuin tasapainoisemmin kuin Listralla.

Ongelmia:
Listralla yksi säikkysäpsy alkuun
muutama väärä laukka
paikat oli tänään juuressa
en ollut kaikissa hypyissä kauniisti mukana

Parannusta:
kaikesta yli
ei tainnut mikään pudotakaan
Piku taisi liikkua Listraa reippaammin

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Laukassakin parempi

Keskiviikkona en ehtinyt kuin iltatunnille. Listaan oli merkattu Limoza mutta vaihdettu se Limozan kankeuden takia Waneen. Ei haitannut yhtään. Keli oli nollissa, ratsukoita tunnilla 5. Wanesa oli jo valmiiksi hommissa ja hikinen jo edellisen tunnin jälkeen.

Tänään tamma eteni taas paljon paremmin. Ehkä tunnilla en ehdi niin tuijotella hevosen niskaa ja istun ryhdikkäämmin, joka taas helpottaa ponin askellusta. Vähän piti alkuun muistutellakin. Mutta tänään ei aloitettu vänkäyksellä vaan käynnistä tuli ihan kelpoa ihan vaan uraa kiertämällä, ravissa sama juttu. Toki yritti välillä pureksia oikeaan ohjaan kiinni.

Verkkaravissa tehtiin ensin vähän voltteja ja pääty-ympyrää. Oikealle oli vaikeampi saada asetusta läpi. Tässä vaiheessa jo skarppasin ja volteille yritin muistaa kääntää yläkroppaa menosuuntaan sekä saada oman painoni hallintaan. Molemmat helpotti kääntämistä kovasti. Ulko-ohjan tuki oli vielä se viimeinen palanen, joka lopulta rupesi paranemaan.

Pian volttailun jälkeen ruvettiin tulemaan lävistäjiä. Jalustimet nostettiin jossain välissä ylös ja pidin ne lopputunnin pois. Ensin molemmille lävistäjille 3 askeleen käyntisiirtymät. Vähän keskittyminen kärsi kun piti skarpata ettei tule törmäyksiä. Tämä oli pois ratsastuksen elastisuudesta. Myöhemmin toiselle lävistäjälle otettiin keskiravia. Vasemmasta oikeaan oli meidän vaikeampi suunta enkä saanut lävistäjälle lähtiessä ponia apujen väliin. Oikeasta vasempaan asettui salakavalasti vasempaan. Onneksi ope huomautti ja pääsin korjaamaan. Oikeaan ohjaan pureminen oli tämänkin juurisyy.

Välikäynneissä pidettiin taas kevyt tuntuma vaikka päästettiin pitkälle kaulalle.

Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä, toinen pitkä sivu laukkaa ja toiselle lyhyelle sivulle ympyrä. Muualla käyntiä tai ravia. Me valittiin käynti tai ravi välimatkojen perusteella. Wanesa oli tänään laukassa ihan yllättävän hyvä. Sain sen avuille ja ulko-ohjan tuelle ennen nostoa ja laukassakin oli tasainen ohjastuki. Eikä mitään tavallista hitailua ja epätasaisuutta. Pitkällä sivulla laukka rullasi hyvin ja alun kankeuden jälkeen saatiin ympyrät käännettyä helposti ja siististi. Ympyrällä laukan poljenta kärsi mutta parin ekan kierroksen jälkeen ei tullut ravirikkoja. Ja molempiin suuntiin onnistui kivasti! Vau! Ei poni laukassa pyöristynyt mutta oli jo monta pykälää lähempänä. Ihanan helpolta tuntui.

Loppuravit kevensin innokkaasti ilman jalustimia. Poni eteni yhä hyvin. Pääosin oli pyöreänä mutta hetkittäin muoto meinasi vähän aueta. Vähän myöhemmin piti raviinkin pyytää lisää tehoja. Ihan pitkät ravit. Keventäminen ei ollut edes paha juttu. Kivasti poni pysyi kuulolla myös pidemmälläkin ohjalla ja edelleen kääntyi sangen hyvin. Tämä on huomattavaa parannusta meille!

Ongelmia:
alkuun ei ollut ihan suora kun vänkäsi oikeaa ohjaa
keilasin estetolpan laukassa nyrkilläni nurin (ja nostin myöhemmin)

Parannusta:
eteni kivasti
en puristanut reisillä pahasti
laukassa oli tasaisella tuntumalla ja kääntyi hyvin!
tulin onnelliseksi

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivänä norjalainen kaveri

Itsenäisyyspäivänä oli hyvää aikaa käydä ratsastamassa päivällä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli kymmenkunta. Tänä talvena näemmä joka toinen päivä on plussaa ja joka toinen kunnolla kylmä. Hankalaa!

Tönötystä auringonpaisteessa. 

Pikulla oli muita hommia, Sokeria ei huvittanut ottaa itsenäiselle, Jussille oli muita hommia niin seuraava vaihtoehto oli Wanesa. Päätin jättää satulan pois. Puuttui myös toinen etukenkä. Kenttä oli kova mutta tasainen eikä onneksi liukas.

Alunperin suunnitelma oli hioa laukkaa pienissä pätkissä. Volttailuun kenttä ei kuitenkaan ollut kovin hyvä, varsinkaan laukassa. Tästä suunnitelmasta piti luopua. Keskikentän koppuraisuuden takia heitin kääntöharjoituksetkin myöhemmäksi. Lähdettiin siis vaan työstämään käyntiä rennosti tuntumalle ja kaipasin hyvää vastetta apuihin. Wanesa ei tänään ollut erityisen reipas omasta takaa ja patisteluni taisivat jäädä melko hyvään. Temponmuutokset askellajin sisällä, etenkin rentona pysyen, olivat siis jotain mikroskoopilla tarkkailtavaa. Huomasin itsekin että olen tässä kierroksen verran hidastanut eikä mitään tunnu tapahtuvan. Kyllähän siitä jarrut löytyi mutta poni tuntui itse tietävän paremmin.

Kun maltoin tehdä toistoja niin pysähdyksiin poni myötäsi. Tosin ajatteli välillä niissä taakse. Aika pitkään hinkutin käyntiä ennen kuin otin ravin mukaan. Siirtymiä ja temponmuutoksia siinäkin. Ei suurempia ihmeellisyyksiä siinäkään. Salakavalasti oli oikealle ohjalle sitkeä ja sai minut roikkumaan siinä vaikka kuinka yritin vastustaa kiusausta. Kuten Kropek niin Wanekin tuntui oikeassa kierroksessa valuvan laidoille. Ehkä istunnassani on taas jotain kierossa?

Lopulta otettiin laukkapätkiäkin. Nousi vähän hitaasti enkä kovin uskaltanut usvatella. Mentiin lyhyehköjä pätkiä. Eikä ne siirtymät siitä mihinkään muuttuneet. Pidemmillä pätkillä laukassa oli vaikea istuakin. Huomasin että polvet nousee kippuralle. Vaikka käynti tai ravi olisi ollut ennen laukannostoa kuinka hyvä niin silti laukassa muoto katosi. Sama oli pysähdysten kanssa enkä saanut ratsastettua takajalkoja niihin.

Loppuun tein vielä joitain väistöjä käynnissä. Pientä pullahtelua mutta ihan tunnistettavaa. Tunti meni nopeasti enkä tehnyt erityisempiä loppuraveja. Sangen käyntipainotteista oli koko homma eikä poni hionnut rahtuakaan. Loppukäynneille sain houkuteltua Tytsyn omistajineen ja käytiin mutka laavulla. Lähtiessä testasin Wanen länkkäominaisuuksia. 8+ portin avauksesta. Ei jännittänyt narua ja ohjaus toimi melko hyvin myös narut kädessä. Ihan en saanut asemoitua kohdilleen ja piti sitten nakata kapulat maahan. Maasto-osuus sujui ongelmitta. Hyvin rauhallisesti.

Ongelmia:
en päässyt työstämään laukkaa
valuttiin vähän vasemmalle
ei edennyt yhtä innokkaasti kuin välillä
temponmuutokset askellajin sisällä oli aika onnettomia
oli enemmän oikeassa ohjassa ja näemmä minä myös
kenttää siivotessa tuli kylmä

Parannusta:
kolmisormihanskat piti näpit lämpiminä alkutunnin
kulki tasaisesti
väisti ok
maastossa tasainen ja rauhallinen

Ai ei sulla ollutkaan mitään ruokaa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Kotoisaa suomipojan kanssa

Estetunnille meitä tuli vain 3 ratsukkoa kuten yleensäkin. Ratsukseni sain hieman yllättäen Pikun. Tätä pohjustettiin sillä että ruuna saatetaan myydä. Sille oli vähän vahingossa löytynyt oikein hyvä ostaja, joka vielä tykkäsikin siitä. Kropekin jälkeen oli ihanaa päästä Pikun selkään.

Tänään olikin sitten suuremmat onnistumispaineet kun viimeksi Piku oli niin hyvä. Ei se tänään ihan ohjat keräämällä pyöristynyt ja oli selvästi hitaampi. Suht vaivatonta sen kanssa työskentely kuitenkin oli. Opesta jäi semmoinen olo että olisi halunnut meiltä vähän enemmän tehoja mutta kun ei sanonut suoraan niin en osannut lukea ajatuksia. Kivan helpolta tuntui ja sillä mentiin.

Käynnissä ja ravissa ylitettiin puomeja ja kavaletteja. Kolistella ei saanut ja Pikulla varsinkin takasten nostelu kunnolla yli asti oli haastavaa. Laukassa piti mennä reippaasti eteen. Piku ei tänään herännyt omaan kiitoon vaan piti kirittää. Kaukaa yli venymisestä tuli kiitosta opelta. Laukan säätely puomeille oli heikompaa ja tuntui siltä että pudottaa herkästi raviin jos pidätän välissä. Vähän arasti kokeilinkaan.

Puomi- ja kavalettitehtäviä tultiin molemmista suunnista melko pitkään aluksi. Me kelvollisesta hienoon vaikka omasta mielestäni suoritettiin melko tasaisesti.

Lopputunti tultiin kavalettien ja pystyn linjaa molemmista suunnista. Kuvittelin alkuun että välit ovat yhtä pitkät. Ei ne olleet. Valopäädyn välin sai hurautettua kahdella tai kolmella, toiseen meni 3 tai 4. Muutaman kierroksen jälkeen tajusin kuinka välit kannattaa ratsastaa. Tasaisuudesta tuli kiitosta. Kulmien kanttaamisesta ei. Omaan heilumiseen ei kiinnitetty huomiota. Kunnolla tehtävän jälkeen aidalle asti pääseminen aiheutti meille ravia. Kaikkea ei näemmä voinut saada.

Lopuksi pystyn ympärille tuli vielä yhdet kavaletit. Yllätävän siististi suoritettiin edelleen ja pysyin suht tasapainossa kyydissä. Läpi tunnin valuttiin tehtävällä (varsinkin pystyllä) ulkolaitaan mutta siitä ei kommentoitu. Pysty oli korkeimmillaan 90 sentin tuntumassa. Tokavikalla kierroksella kopsautettiin. Jollain kierroksella pudotettiin koko pysty. Vika kierros tultiin kuitenkin kaikista ilmavasti yli. Siistiin oli hyvä lopettaa.

Ongelmia:
takasten nostaminen
aika paljon kopisi tunnin aikana
kavaleteille useampi osuma, pysty putosi kerran
piti pyytää eteen
kanttailu kulmissa
ulkoreunaan valuminen

Parannusta:
sain juonesta kiinni ja opin miten tehtävä kannattaa ratsastaa
Piku loikki välillä rohkeasti kaukaa
viimeinen kierros puomeihin koskematta (90 cm)

Ei vaan kiinnosta

Maanantaina menin tallille Wanesasta haaveillen. Pieleen meni ja pitkästä aikaa sain koulutunnille Kropekin. Ratsukoita oli 5 ja olin mattimyöhäisenä vikana paikalla. Ekaa kertaa värkkäsin ruunalle thiedemanit omaan käyttööni vaikka sillä on ne jo pidempään ollut. Pakkasta oli pari astetta ja kenttä tasainen mutta kovahko.

En ollut kovin motivoitunut tähän tuntiin. Melko pian päädyttiin taas raviin eikä tänään tehty mitään kovin ihmeellisyyksiä. Ehkä osin epätasaisen osallistujiston takia. Siirtymiä käynnistä raviin. Muutamat peruutukset (melko vinoon). Laukattiin kuitenkin kaikki kerrallaankin.

Laukat nousi napakasti ja ohjaus toimi pientä aidoille valumista lukuunottamatta. Tuulenpuuskan lennättämistä tynnyreistä ja tötteröistä Kropek ei sanonut mitään. Käynnissä oli välillä ihan ok. Laukkapätkien välissä rupesi innostumaan ja tarjosi laukkaa pyynnöittäkin.

Jossain välissä rupesin istumaan ravia alas kun sai itse valita. Eihän se pahasti pomppuuttanut muttei heppa kovin kauniistikaan kulkenut. Pää pystyssä viipotti menemään. Kai se ihan hyvältä näytti (en ymmärrä miten), ainakin eteni reippaasti.

Tunnustan että hyvin monesti tunnin aikana pohdin vain että loppuisipa tämä pian. Ehdin siinä loppua odotellessa suunnitella Kropekille alter egon ihmishahmoon. Ai miten niin olisi pitänyt keskittyä siihen ratsastukseen?

Kropek ihmisenä: semmoinen honkkeli mutta vähän mahakas hieman omituinen ja kömpelö vaihto-oppilas, ehkä Ukrainasta. Yhteen kasvaneet kulmakarvat, paksusankaiset silmälasit, amisviikset, kummallinen haju. Niin vahva aksentti että jatkuvasti joutuu kyselemään että mitä eikä siltikään ymmärrä. Tanssiessa talloo vähän aikaa varpaille ja sitten toteaa että viihtyykin paremmin piilopullonsa kanssa että moro.

Ongelmia:
kuski oli epämotivoitunut
oikeassa kierroksessa valuttiin aidalle, varsinkin laukassa
painoi ohjille
taipui huonosti
heilutteli päätä jos taipui
pullahteli
peruutukset meinasi mennä vinoon

Parannusta:
laukat nousi näppärästi
ei säikkynyt tuulen lennättämiä tavaroita
ei ottanut kierroksia kun kaverit rallitteli tarhassa

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kiihdyttelymaasto

Sunnuntaista tuli maastopäivä. Seuraa ei yrityksistä huolimatta löytynyt mukaan. Minä ja Jussi lähdettiin siis keskenämme. Pakkasta -10°C ja kaunis auringonpaiste. Edellisen reissun tapaan Jussilla oli kiire. Käynnissä kiihdytteli ja yritti rikkoa raviin. Kun lopulta ravattiin niin ehdotteli laukkaa. Ja kun annoin laukata niin kolmessa sekunnissa ruuna oli vaihtanut turbovaihteen päälle. Vähän olin huolissani sekä pohjista että jarruista. Pysyttiin kuitenkin pystyssä ja jarrutkin löytyi aina lopulta.

Mentiin tien laitoja pitkin peruslenkki. Muutamia autoja tuli vastaan, pari polkupyörää ja kolme peuraa. Eipä Jussi niistä välittänyt. Tohotti vaan menemään. Käyntivauhti poispäin tallilta oli päälle 7 km/h ja takaisinpäin pystyi kävelemään jopa 10 km/h. Yleensä siinä vaiheessa rupesi tulemaan ravirikkoja. Laukkaspurtin huiput oli 55,3 km/h. Jep, aika hurjasti. Ja joka pätkällä kun annoin Jussin mennä niin ruuna kiihtyi kiitoon. Ei todellakaan tarvinnut pyytää eteen. Rauhalliseksi aikomani ravipätkätkin rikkoi aina lopulta laukalle eikä olisi malttanut hidastaa. Enkä viitsinyt reuhtoa vauhtia pois vaan hidastin nätisti pyytämällä mikäli mitään tilanteita ei ollut. Kaarteisiin ja risteyksiin ei tietenkään rynnätty täysiä.

Loppumatkalle otettiin pitkät pätkät käyntiä. Heppa tohisi itsensä hikeen eikä saanut sitä käynnissä laskettua. Lopulta käännyttiin takaisin tallia kohti kun kuskin iholle rupesi hiipimään vilu. Noin tunti ja vartti oltiin reissussa. Jospa Jussi sai pahimpia virtojaan purettua ja muisti nauttia menosta.

Ongelmia:
Jussi ei olisi malttanut kulkea rauhassa
välillä hidastaessa turpa nousi taivaisiin
vasen jalustin nitkui epäilyttävästi

Parannusta:
heppa ei välittänyt muusta liikenteestä
jarrut löytyi aina lopulta
ei ollut liukasta
kivan tasaista menoa

torstai 1. joulukuuta 2016

Parempi kouluponina

Torstain vikalle tunnille jatkoin Wanesalla. Koulua (tai yhä yksi puomi ja kavalettikin) ja esteope piti. Ratsukoita oli ihanasti vain 3. Hyvin pysyi omat lämmöt yllä kun tuli taas suora lennosta vaihto. Keli pakastui loppua kohti miinus kahdeksaan. Nyt ei enää sormet palelleet kun veri kiersi jo.

Pikun jälkeen arvasin oikein että Wanesa tuntuu työläämmältä. Oli hitaampi mutta eteni ihan ok kun muistutti. Ihanasti aloitettiin hommat käyntitaivuttelulla. Tuli tarpeeseen. Suoraa uraa taivutuksella 6 askelta sisään ja 6 ulos. Ihan näin nopeasti en saanut vaihdeltua mutta poni oli mukavan yhteistyöhaluinen. Tehtiin myös muutamat käyntiväistöt alle ja sitten käyntiavoja. Avot alkoivat hyvin mutta kerta toisensa jälkeen meno meni kiemurteluksi. Ponilla meni sangen pitkään ennen kun se sai juonesta kiinni. Ehkä tähän auttoi ajatus pitää ratsu oikeasti suorana ja kääntää vain kolmelle uralle. Jälkimmäinen eli oikea kierros meni paljon helpommin eikä tultu kuin pari toistoa koska kaikilla sujui niin mallikkaasti.

Ravissa taidettiin tehdä jotain peruspyörittelyjä. Ei ainakaan mitään sivuliikkeitä. Vikana tehtävänä tultiin ns. temppurataa. Lyhyellä sivulla käyntiä ja käynnissä kavaletin yli. Kolme muuta pitkää sivua laukassa. Ensin oikeassa kierroksessa piti pysäyttää tötteröiden väliin. Siitä oli hankala saada nostettua siisti laukka vielä loppupätkälle. Vasemmassa kierroksessa piti pysäyttää sen lisäksi vielä puomin päälle. Ei tietenkään otettu ihan laukasta seis. Vain kerran meni pitkäksi. Kun väliin tuli hitunen ravia ja käyntiä niin puomille sai tähdättyä hyvin eikä laukkaakaan tarvinnut ottaa kovin aikaisin pois.

Tämän tehtävän myötä laukannostot säpäköityivät hyvin. Edelleen en saanut ponia laukassa kovin notkeaksi mutta eteni ok. Muutaman kerran tunnin aikana vaihtoi laukan itse takaa.

Tämän päivän oma temppuilu nostettiin uudelle asteelle ja nyt sain selästä käsin pystyyn sekä kaadetun tötsän (helppoa) että lopulta myös kaatuneen estetolpan. Se vaati jo vähän enemmän yritystä. Onneksi ponia ei haitannut vieressä heiluva tolppa.

Loppuravissa kun piti venyttää tuntuman perässä eteen ja alas toimi Wane oikein loistavasti. Pysyi kevyellä tuntumalla ja hyvin kuulolla. Kääntyikin vaikkei ihan herkimmin. Istunnalla käyntiin.

Ongelmia:
välillä vähän vänkäili oikealle
laukka ei ollut kovin pyöreää

Parannusta:
väistöt sujui kivasti
avot parani
laukannostot napakoituivat
suoritti kaiken aika siististi ja täsmällisesti