lauantai 31. elokuuta 2019

Oulun kenttäkisojen ensimmäinen päivä

Näitä asioita, joiden en uskonut vielä kuukausi sitten tapahtuvan. Hempan kanssa Oulun kenttäkisojen 90 cm luokkaan ja kisaamaan samalla myös sennujen aluemestaruudesta!

Lauantaina kello soi aamulla ennen puolta kahdeksaa. Tallille ensin hakemaan Hemppa pihatosta sisään, sitten letittämään. Lopulta harjatessa unohduin turinointiin ja aikatauluni meni (taas) vartilla yli. Luulin että lastataan vartin yli. Mutta käsky olikin mennä itse edeltä kisapaikalle.

Ilmoittautumaan, esteradan opettelu, tietojen täyttö. Esteradan kävely. Taas meinasi tulla kiire kun ensimmäinen luokka rupesi hyppäämään ja aina suorituksen ajaksi häädettiin pois radalta.

Hemppa tuli lopulta vähän aikataulusta jäljessä perille. Minä muka kyttäsin tarkasti koska se tulee mutten silti huomannut. Sitten ripirapi omat kamppeet niskaan. Hemppa oli jo varustettu. Noin 40 min ennen starttiani taisin päästä ratsaille.

Verkassa sai olla 8, joten mahduttiin hyvin. Koska oma suoritusvuoro oli luokan viimeisenä niin verkka myös kivasti väljistyi jatkuvasti.

Ensin käynnissä avuille ja taivuttelua. Sitten ravissa sama juttu. Hemppa nyki ohjia ja oli pitkula. Enkä taas tajunnut ettei aktiivisuus riitä ennen kuin siitä sanottiin. Onneksi minulla oli jopa kaksi (vähäpuheista) apukoutsia eri puolilla kentän laitoja. Sitten laukkaa, kaarevia uria ja siirtymiä. Loppua kohti oma keskittyminen rupesi rakoilemaan ja ratsastukseni huononi. Rata oli tosiaan taas itselleni ihan uusi: tutustumisluokan kouluohjelma he C. Sain Hemppaa kuitenkin vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi.

Radalla pusersin jatkuvasti eteen. Ei tällä kertaa menty kuitenkaan kiireisiksi. Kevensin 95 % raviosuuksista. Ei rikkoja mutta yhä vähän nykimistä ja epätasaisuutta. Haaveeni 70 prosentista jäi taas kauas: 63,70 %. Tässä vaiheessa tuloksissa yhdeksäs yhdestätoista. Sen verran tuli kuuma että naamani oli ihan märkä.



Tuomari C: "Liikkuu hyvin eteenpäin, mutta takaosa ei kanna riittävästi -> hevonen pääsee pitkäksi! Mukava, kun hymyilet!"

Toinen tuomari: "Melko tasainen ja siisti kokonaisuus! Vielä huolellisuutta taivutuksiin ja jäntevämpää liikkumista takaa kohti tuntumaa."

Tuomarit olivat sangen yksimielisiä suorituksestamme ja piste-eroa oli yhden pisteen verran.

Koulun jälkeen ei ollut hirmuisesti aikaa suorittaa esteet. Hempalle suojat ja martingaali. Kuskille turvaliivi ja sen päälle numeroliivi. Kisatakkia ei tällä kertaa saanut ottaa pois. Raippa lyhyempään ja takaisin ratsaille.

Verkkaan tuli onneksi koutsi mukaan. Kierros ravia ja sitten laukalle. Ristikko tultiin kolmesti. Jarruttavia hyppyjä ja väärää laukkaa. Vähän hankala tiukka tie esteelle. Sitten vesimattopystyä laskettiin. Kiva että verkassakin oli vesimatto! Pikkuisen Hemppa katsoi sitäkin mutta mentiin yli. Tultiin toisenkin kerran ja sitten korkeampana. Vikalla kerralla okseri heti perään. Ja hyvä tuli.

Sitten suorittamaan. Onneksi täälläkin sai olla valmistautuva radalla. Mentiin radalle ihan kaverin hännässä, joten ehdittiin tuijotella oleellinen. Pahin oli vedellä täytetty vesimatto ankkoineen. Sitä Hemppa vähän empi. Käytiin varmuuden vuoksi katsomassa se vielä uudelleenkin. Ohimennen myös puomiesteitä. Täytteitä oli muutamia, ne katsottiin kaikki eikä Hemppa pahemmin välittänyt.

Ankat lammessa. Kuva kaapattu ratamestarin facesta.
©Hanna


Lopulta vielä yleisön ohi molemmista suunnista, päätyyn ympyrä (oli aika epätasapainossa) ja menoksi.

Ratapiirros.


Alkurata oli ihan ok. Nelosen vesimatosta mentiin empimättä yli ja taisin huokaista vähän liikaa helpotuksesta sillä loppurata oli aikamoista räpöstelyä. Linjoilla asiat tulivat sitten aika nopeasti vastaan. Sarjalle olisi ollut loistavat mahdollisuudet pysähtyä. A juuresta, väli jäi pitkäksi ja loikkasi b:n kaukaa. Kuski ei ollut mukana hypyssä ja ohjatkin karkasivat. Nopeasti keräilin itseni ja käänsin seiskalle. Sekin ihan juuresta yli ja pakka jäi levälleen. Hemppa empi myös kasille eikä ahkera patisteluni auttanut kun askel ei osunut. Hemppa pysähtyi. Kuskin kommentti: "et oo tosissas!" Voltatessa ehti käydä kauhuajatukset mielessä että jos nyt kieltää niin ei päästä huomenna maastoon. Onneksi päästiin toisella kerralla yli eikä tullut edes aikavirheitä! 4 vp rataesteiltä siis ja pudottiin tuloksissa pykälä alemmas kymmenenneksi. 9,4 pistettä kärjestä ja lähes saman verran ruusukkeista.




Nyt muistettiin poseerata suoritusten jälkeen!
©Riikka

Erillistä eläinlääkäritarkkia ei näissä kisoissa ollut vaan meitä oli katseltu esteverkassa. Oltiin siis vapaita poistumaan ja takataskussa kuvainnollisesti lupa jatkaa huomenna, jes! Lähdin kävelemään maastoon ja olin niin tärinöissäni etten yhtään miettinyt missä ollaan ja minne menossa. Tosin eipä tuolla kovin pahasti voi eksyä. Jossain vaiheessa tajusin toivoa ettei tulisi ravureita vastaan. Sen sijaan vastaan tuli kisakumppani, jonka kanssa lähdettiin kastelemaan kavioita mereen ja tutustuttiin samalla. Rohkeat ja uljaat kenttäratsumme olivat sen sijaan hyvin epäluuloisia ja vastentahtoisia mereen menijöitä. Tuuli sen verran että oli pieniä vaahtopääaaltoja. En patistellut Hempaa hirmuisesti vaan annoin sen tutkia rantaa pitkällä ohjalla. Aalloista tuli peruutusaskelia ja niitä yritin välttää. Lopulta kaveri meni vähän pidemmälle veteen ja me perässä. Pelkäsin äkkipoistumisia mutta vedessä Hemppa oli ihan rauhassa. Tulipa kylmättyä jalat, tosin vesi ei rannassa varmasti ollut kovin kylmää.

Sitten autolle purkamaan varusteet ja pidin hummaa vielä tovin narun päässä. Lähinnä söi pientareita. Kun olin lähdössä seuraavalle maastokierrokselle taluttaen niin totesivat että pärjäävät ilman minua ja vapauttivat minut kotiin. Tosin kävin ensin tutkimassa koulupapereitani (tässä vaiheessa sai kopiot) sekä pakkasin tavarat. Lopulta päädyin lastaamaan Hempan autoon ja vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka väsynyt ja nälkäinen olin. Poistuin suosiolla kotiin syömään ennen kuukahdusta.

Illalla oli vielä autoilua luvassa maastoesterataan tutustumisen verran. Siitä tarkemmin huomisen postauksessa. Illan ja yön tuijotin pelottavimpien esteiden kuvia.

perjantai 30. elokuuta 2019

Avuille hakemista sekä peräänkatsoja

Perjantaina menin taas Hempalla. Toivoin että jos joku ehtisi tulla vähän katsomaan perään. Junnu ja poni olivat samaan aikaan kentällä ja ope tuli kentän laidalle vähän molempien avuksi. Keli oli vähän alle parinkymmenen ja ihan alkuun tuli pikkuinen sadekuuro. Ei kastuttu. T-paidalla tarkeni mutta ötökät häiritsivät.

Alkuun siivosin muiden läjät kentältä. Ratsailla taivuttelin pienen hetken käynnissä ja sitten hölköteltiin ravissa. Ihan ok, joten otin laukat melko pian. Rullasivat ihan ok molemmat. Kyselin opelta että mitä pitäisi muuttaa. Meno oli kuulemma ihan kelvollista helppoon ceehen. Vastasin etten tahdo tehdä kelvollista rataa vaan voittaa!

Jatkettiin hommia siirtymillä. Käynnin ja ravin välillä suht tasaista. Kuski ei vaan saa himmailla ravia pois. Ravin ja laukan välillä olikin enemmän tekemistä. Ratsu suoraksi (turpaa sain alemmas vain taivuttamalla), valmistele. Eikä edelleenkään saanut jäädä himmailemaan ravia siirtymän jälkeen. Molemmissa heti siirtymästä eteen. Parani vähän ja vasen kierros oli helpompi.

Sitten hurauttelin huomisen kouluohjelman (tutustumisluokan ohjelma he C) läpi. Todellakin hurauttelin. Aika juoksentelemalla meni. Ei lujaa muttei kovin ajatuksella. Lisäksi poni seisoi yhdessä kulmassa, joten en saanut ratsastettua siihen kulmia. Kai olisi sitten pitänyt mennä vain reilummin sisäpuolelta. Tehtiin tehtävät mutta leväperäisesti. Volttien koko oli jotain esteiden ympärillä. Laukkalävistäjä putosi liian aikaisin raville (myös verkassa kävi näin). Keskilaukkoihin tuli jotain eroa mutta molemmat siirtymät laukasta raviin olivat turpa ylhäällä. Käynnissä ei soljunut eteen.

Kommentit olivat että ihan riittävän hyvä tms. Ehdotin että menisin uudestaan muttei kuulemma tarvitse. Tai että tekisin siirtymiä muttei kuulemma kannata nyt tehdä enää enempää. Tässä vaiheessa olin ollut kaikkineen 37 minuuttia selässä. Laukkalävistäjät jäivät aika kammottavaan kuntoon. Pitää huomenna verkassa tehdä vastalaukkoja ja parantaa.

Hölkkäsin vielä ravia loppuun. Yritin pitää hellän käden ja nyt Hemppa rupesi polkemaan tarpeeksi takaa jotta tasoittui tuntumalle. Suunnanvaihdot ja temponmuutokset rupesivat vihdoin toimimaan tasaisessa muodossa. Kuskin silmään lensi ötökkä ja osa loppuverkasta meni osanäöllä.

Loppuun vielä läjien siivous ja hitusen seuraamisharjoituksia. Tallissa ämpäripesu pesupaikalla ja vähän harjan siistimistä. Ihan liian pimeää siihen puuhaan.

Ongelmia:
nyki ohjia
hommat jäivät aika levälleen ratatreenin suhteen
loppuverkassa meni ötökkä silmään
toinen ötökkä taisi mennä henkeen

Parannusta:
semiryhdikäs
siirtymät paranivat
ihan lopuksi ravissa tasoittui

torstai 29. elokuuta 2019

4 vuotta!

Hemppa palasi tosiaan maanantaina etelän reissulta takaisin Tallinmäelle. Tänään tuli 4 vuotta täyteen siitä kun olin ensimmäistä kertaa Hempan selässä. Nyt oli 379. kerta.

Tänään olin etätöissä, joten ehdin illasta tallille. Ensin Hemppa sai parturoinnin ja lyhensin harjaa kolmisen senttiä. Vihonviimeinen piipertely jäi tekemättä kun aika loppui. Varusteet niskaan ja viimeisenä tunnille.

Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 4 ja kaikki oikein päteviä. Auton mittari näytti kotoa lähtiessä +26°C ja nyt taisi pudota hellerajan alle. Pikkuötökät tulivat perässä, ei paarmoja.

Tänään keskityttiin ratsastamaan hevoset apujen väliin. Eli pohkeesta ohjalle. Pitkillä sivuilla tultiin uran sisäpuolella ja piti tulla suoraan. Tämä osuus onnistui hyvin ja päästiin hienosäätämään senttipeliä. Oikeassa kierroksessa oikea takanen halusi jäädä vähän sisään. Kaulaa ei saanut taivuttaa suoristuksessa mutkalle, avoajatuksella tuppasi käymään näin. Suoristui kun ajattelin pikemminkin vain lavat sisään.

Voltillakaan ei saanut taivuttaa kaulaa liikaa. Taivuta, suorista, taivuta. Nostoissa piti ajatella enemmän eteen. Muoto rupesi tasoittumaan nostoihin itsestään. Muualla pyysin laukassa vähän eteen. Välillä ok, välillä nyki laukassakin. Välikäyntien jälkeen laukkapätkien verran istuin raviosuudetkin pitkästä aikaa alas. Meni ihan ok. Illalla selkääni vähän jomotti.

Lopputuntia kohti kun rupesin vaatimaan vähän ryhdikkäämpää menoa niin meni kinasteluksi. Hemppa nyki entistä enemmän ja kun en höllännyt niin kertaalleen peruutteli, toisella kertaa laukkasi poikittain. Ihan hyvään ei päästy vaan yhä jäi epätasaisuuksia. Loppuraveissa eteni kuitenkin lopulta letkeästi ja venytti kaulaa.

Ongelmia:
ei antanut pitää tuntumaa ja pyytää jalalla eteen
parit kinastelut: yksi peruuttelu ja ravin sijasta laukkaa poikittain
harjoitusravi tuntui illalla kuskin selässä

Parannusta:
alkutunnista oli yllättävän ryhdikäs ja tasainen
laukannostot paranivat


Neljässä vuodessa Hempasta on tullut minulle todella tärkeä!
©Riikka

tiistai 27. elokuuta 2019

Puolipidätteitä ja taivuttamista

Tiistaina olin vihdoin vapaa illalla normaaliin arkielämääni. Eli sählyn kautta Heponiittyyn koulutunnille. Ratsuksi sain tänäänkin Sakun. Ratsukoita tunnilla oli 3 ja mentiin kentällä. Lämmintä oli mennessä +22°C ja lähtiessäkin vielä +17 pintaan. T-paitakeli.

Tänään oltiin lähes koko tunti keskiympyrällä. Aiheena oli puolipidätteet ja taivuttaminen. Tavalliseen tapaan kumpaankin piti keskittyä kunnolla ja vaatia reaktioita. Jos sitä ei näe niin sitä ei tapahdu. Lisää taivutusta, selkeämmät puolipidätteet. Tehtävänä tehtiin joka kierrokselle neljä puolipidätettä. Tosin tein niitä salaa enemmän. Mutta uralle ja ns. päätypisteisiin selkeämpi odottaminen. Itse ajattelin sen kolmen askeleen kokoamisena.

Käynnissä ei ollut erityisen hehkeää vaan Saku oli taas kiinni vasemmassa ohjassa ja oikealta tyhjä. Puolierot olivat huomattavat. Yritin oikealla pohkeella ratsastaa oikeaankin ohjaan hevosta. Pohkeet lähellä mutta rentoina oli ohje. Yllättäen ravissa Saku taas tasoittui. Kun asiat on kunnossa niin vähän rohkeammin eteen. Varmistelin itse. Välillä mentiin suoraa uraa pitkin ja Saku kartteli kulmia. Katsomopäädyn kohdalla otti pikkuloikkia uralta sisään. En antanut juosta ja huonojen kulmien perään volttasin kulmaan. Auttoi vähän, ei ainakaan mennyt huonommaksi. Liirailussa tuli sanomista että ohja tekee pohkeen työt kun Saku ei kuunnellut vasenta pohjettani. Se ei siis ollut mikään tavoitetila vaan pohkeen pitäisi hoitaa oma osuutensa.

Välillä piti tehdä myös 4 volttia kierrokselle.

Laukassa ja ravissa tehtiin samaa keskiympyrää 4 puolipidätteellä. Vasen laukka oli vähän vyöryväistä mutta oikeassa toimi oikein kivasti. Uraa pitkin meneminen oli haastavampaa.

Loppuraveissa sain vaikutettua taas tahtiin ja Saku askelsi pitkällä askeleella. Eikä päädytty missään vaiheessa juoksentelemaan tai kiihdyttelemään. Toisaalta pyysin aika varovaisesti eteen.

Ongelmia:
Saku oli enemmän kiinni vasemmassa ohjassa
vasemmassa kierroksessa oli enemmän kiire
kulmien karttelua
muutamat loikat kohti kentän keskustaa
kuskin asennon korjaus meni jo liian takakenoiseksi

Parannusta:
1. oikea laukka oli hieno
2. lopuksi sain vaikutettua ravin tahtiin
3. en jännittynyt vaikka Saku tuijotteli ja liiraili
kuunteli istuntaani

maanantai 26. elokuuta 2019

Linjoja jalasta eteen

Maanantaina oli hyppypäivä Assin kanssa. Saatiin seuraa, joten tästä tuli taas kaksari. Käveltiin kierros tarhojen ympäri pihalla, mutta koska Assilla näytti menevän hermo kärpäsiin (enkä minäkään niistä pitänyt) niin mentiin maneesiin jatkamaan. Alkuun Assi oli taas hitaahko eikä virkistynyt yhtä hyvin kuin toissapäivänä. Alkuverkat tehtiin maltilla. Ravattiin muutaman kerran puomin yli ja lopulta laukattiin pari kierrosta ympäri suuntaansa.

Hypyt aloitettiin pikkujumpalla: puomi, ristikko ja puomi. Me esitettiin kunnon hapuilua alkuun ja väleihin luikahteli ylimääräisiä askeleita. Onneksi se lähti siitä paranemaan. Ristikko nousi isommaksi ja tultiin myös oikeassa kierroksessa aika lyhyellä tiellä kulmasta. Laukka meinasi kuolla kaarteeseen. Paikka ensimmäiselle puomille piti saada hyvin. Sekä myötälaukka. Ope käski vaihtaa lennossa kun vaihtoa ei tullut muttei onnistunut vaikka yritin kuinka. Ei ehkä lohduttanut ettei itselläni ollut taas oikein ajatusta että mistä jalasta ja ohjasta pitikään tehdä mitä. Sinnepäin tekeminen ei auttanut. Ei auttanut ulkopohje, raippa tai yritykseni horjuttaa tasapainoa vaihdon suuntaan. Vaihdettiin ravin kautta eikä puututtu näihin enää tänään.

Esteitä oli tänään 4. Suora linja oksereista, väliin meille 6 askelta (kaverille 5). Sekä kaareva linja pystyistä. Niiltä oksereille oli 7 laukan linjat. Eli aika perinteinen K-muodostelma.

Hypittiin linjoja vähän eri järjestyksissä n. 5 esteen pätkissä. Alkuun estekorkeus oli 60 cm. Lopuksi 80. Alkutunnista oli vähän haparointia mutta siitä meno taas lähti selkiytymään. Osa vaihdoista tuli, osa vasta kun ope sanoi. Kummasti osasin korjata heti perään. Okserilinja tuli aina aika hyvin. Vaan yhä Assi vietti varsinkin vasemmassa kierroksessa esteillä oikeaan reunaan eli seinälle. Suurin ongelma oli ettei Assi aina lähtenyt jalasta toivotusti eteen ja saattoi ottaa vielä pikkuaskeleen ennen estettä. Ainakin kertaalleen kuski taisi olla menossa ennen ratsua.

Assille tuli hommassa taas kuuma. Kävelin ensin hetken, sitten pyörittelin loppuravit ja sen jälkeen talutin vielä pitkään. Nyt uusien ohjeiden mukaisesti Assi sai "hoitoaineita" selkäänkin. Välillä kun on jumiutunut hyppypäivien jälkeen.

Ongelmia:
Assi ei aina reagoinut pohkeesta halutusti eteen
alkutunti oli vähän haparointia
yhä vietti hypyissä oikealle

Parannusta:
eteneminen parani aina ensimmäisen esteen jälkeen
ei loikkinut omiaan (vaikka kaveri loikki)
ei kieltoja
ei ehkä pudotettu mitään
oli sangen letkeä ja loppuverkassa oikein hyvä

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Maastoesteet 80 cm!

Sunnuntaina oli kisapäivä Keravalla. Hempan kanssa ensimmäinen oikea 80 cm maastoestekisa. 2-tason kenttäkisojen kaikki 3 osakoetta oli saatu sullottua samalle päivälle.

Oma aamuni alkoi kellon soitolla vähän ennen kuutta. Puoli kasiksi tallille letittämään Hemppaa. Sitten henkilöautolla kisapaikalle. Hepat tulisivat perässä. Kuvittelin että itselläni olisi roimasti aikaa ennen maastoradan näyttöä mutta vessajonossa meni tovi. Ajattelin loppuajan hyödyntää opettelemalla rataesterataa mutta suorittavia oli niin tiuhaan etten oikein mahtunut kävelemään. Pääsin kolmoselle asti kun katsoin paremmaksi lähteä kohti maastoa.

Meillä oli yhdeksältä ohjattu maastoradan näyttö (coursewalk). Tämä oli tosin aika pikainen ja kysymyksiin tuli sen verran erikoisia vastauksia etten tiennyt oliko se totta vai vitsi. Siinä meni sen verran aikaa että Hemppa saapui jo kisapaikalle. Jäin puunaamaan Hemppaa kun kaveri lähti jo kisaamaan. Hokit alle ja harjaus. Kävinköhän tässä välissä kävelemässä vielä esteradankin. Hankalaa se oli kun jatkuvasti piti väistellä suorittavia.

Sitten Hempalle varusteet niskaan, kuskille samoin ja ratsaille kohti kisarataa. Tässä vaiheessa kello oli vähän yli 11. Kouluradat olivat nurmella maastoratojen vieressä eli autolta tuli sinne reilusti matkaa. Puolisen kilometriä? Olimme Hempan kanssa keskenämme, joten en saanut vesipulloa mukaan ja takkikin piti pitää koko aika päällä. Päivällä lämpö nousi yli pariinkymppiin mutta onneksi näin aamupäivällä ei ollut auringonpaisteesta huolimatta vielä liian kuuma. Aivan loistokeli kisapäivälle!

Verkkatilaa oli yhden nurmikukkulan verran. Olisi kai saanut pyöriä vähän laajemminkin ympäriinsä mutta tämä oli ihan hyvä. Vähän kyllä huoletti kun heti alkuun huomasin nurmella muutaman kuopan. Juuri sellaisen, jossa taittaa jalan ja menee nurin.

Alkuun Hemppa vähän nyki mutta tasoittui kelvolliseksi. En tehnyt mitään ihmeitä, ratsastin apuja läpi. Positiivista oli että laukat rullasivat voimakkaina ja oli niissä tasainen. Jalasta eteen ja siirtymiä. Kuski panikoi että koska pitää olla valmiina mutta verkka-aikaa oli lopulta oikein mukavasti ja sopivasti. Eikä haitannut ottaa hetkeksi seis kun karannutta oria pyydystettiin. Hemppa oli rauhallinen eikä ottanut turhia kipinöitä.

Rata oli perussiisti suoritus ilman rikkoja. Ensimmäinen laukka nousi yllättäen heti kun ajattelin sitä eli askelta liian aikaisin. Ei kamalaa nykimistä ja yritin valmistella siirtymät. Numerot olivat kutosesta seiskaan. 64,47 %. Toki nämä selvisivät vasta myöhemmin. Mitään todistusaineistoa ei tullut apukäsien puuttuessa.

"Hyvässä tahdissa, mutta saisi hyväksyä tuntuman rehellisemmin, jotta säilyy pehmeämpänä siirtymissä."

Koulukokeelta palasin autolle ja muu väki oli pahantuulista. Pelkäsin etten vieläkään muista esterataa, joten kävin kävelemässä sen vielä kertaalleen. Yhä hidasta suorittavien väistelyn takia. Hempan estevarustamisessa meni kuulemma liikaa aikaa ja joutuisin verkkaamaan sen tarpeettomasti uudestaan. Yritin itse pysyä hyvällä tuulella ja hipsin esteverkkaan heti kun ehdin. Kisanumeroista päätellen oltiin siellä jopa pykälää aiemmin kuin osa oman luokkani kisaajista. Tässä vaiheessa kello oli varttia vaille yksi.

Ratapiirros.
Kentällä oli samaan aikaan myös metrin luokan esteet, joita ei tässä näy.

Sileän verkka meni näppärästi, samoin pystyä laskettiin juuri sopivasti että pääsin ottamaan pikkuhypyt. Hemppa oli ihan hyvin avuilla ja meni reippaasti kun pyysin. Ei vikurointeja. Mutta verkan helppous loppui siihen ja metrin kisaajien takia esteet nousivat meille turhan korkeiksi. Pyysin useamman kerran että voisiko laskea muttei vaikutusta. Meni sitten ympäriinsä ravailuksi ja odotteluksi. Me kun saadaan hypätä max 10 cm luokkaa korkeampaa verkassa.

Lopulta esteet saatiin meille sopivan korkuisiksi. Pystylle Hemppa tuli oikein hyvin. Tultiinkohan kerran vai pari. Okserille paikka jäi vähän kauas. Uudella yrityksellä vielä kauemmas mutta Hemppa leiskautti niin hienon hypyn että ajattelin sen riittävän.

Radalle oli jonoa ja heti kun käänsin selkäni niin esteet nousivat taas. Eipä auttanut kuin pyöriä parin suorituksen verran odottelemassa. Onneksi sitten radallekin pääsi valmistautumaan jo edellisen hypätessä. Silti meinasi tulla vähän kiire kaiken katselussa. Näytin muutaman esteen ja ratsastin kentän molempiin suuntiin reunoja pitkin ympäri. Enkä ehtinyt valmiiksi kun saatiin jo lähtömerkki.

Eipä siinä kuin menoksi vain. Esteet ylittyivät empimättä, ei tuijoteltu täytteitä. En muista miten oli myötälaukkojen kanssa. Ei taidettu kopistella puomeihin tänään ollenkaan. 7 esteen (8 hypyn) rata oli nopeasti suoritettu ja nollatuloksella maaliin. Jes! Esteradastakaan ei ole videota kun ei ollut kuvaajaa.

Olin sen verran riemuissani että meinasin unohtaa eläinlääkäritarkin. Käveltiin autolle asti ja siellä vasta muistin tämän. Jos olisin ollut ovela niin olisin jättänyt satulan ja kamppeet sinne. Sen sijaan hölkkäsin ratsain takaisin tarkastukseen ja purin varusteet aidalle ja nurmikolle.

Hetki piti jonottaa ja meidän peräämme kerääntyi lisää jonoa. Perusproseduurit eli pari askelta käyntiä, sitten ravilla poispäin. Käynnissä kukkasen ympäri hevonen ensin (eli käännös oikealle) ja ravilla takaisin. Hemppa lähti molempiin suuntiin vähän löysästi raviin. Mutta tarkastus läpäisty, saatiin lupa jatkaa maastoon!

Välissä hepat olivat autossa ja vihdoin oli itsellä luppoaikaa. Kaverin maaston jälkeen kävelin maastoratamme vielä kertaalleen. Siinäkin piti väistellä suorittavia. Mutta samalla tuli nähtyä lähes kaikki metrin tehtävät tositoimissa. Vieläkään kouluaitoja ei oltu purettu lopusta. Pohdin eniten käännöstä neloselle ja yhdelletoista että muistanko oikeat reitit. En jaksanut lähteä enää uudelle kierrokselle ja pelkäsin että minut jätetään yksin kisapaikalle.

Odoteltiin pitkään toisen luokan palkintojenjakoa ja lopulta kaveriheppa lähti tallille. Hemppa jäi käteen kisapaikalle. Halusin että jätetään Hempan satula ja muut kamppeet kisapaikalle ettei tarvi panikoida. Aika niukille auton paluu meni.

Lopulta taas varusteet niskaan Hempalle ja kuskille ja vielä kerran kohti kisapeltoja kello 18 aikoihin. Verkka-aikaa oli ihan runsaasti, joten alkuun vain kävelin. Hemppa keräsi taas kipinöitä kavereista ja esitti 5 ylimääräistä pomppua. Onneksi ei peräkkäin. Näissä olin eniten huolissani että pysynkö kyydissä.

Maalilinjan takaa ei oltu purettu kouluaitoja pois. Se järjestyi vasta kun kävin sanomassa asiasta lällärillisille ihmisille. Veikkaan että tämän takia luokka aloitettiin minuutti-pari myöhässä. Eikä meistä kisaajista kukaan siis päässyt kävelemään rataa lopullisessa muodossaan.

Sitten vähän ravailin ja ajattelin että se vähentäisi bonusloikkia. Ei suurempaa vaikutusta. Vasta kun rupesimme hyppäämään niin Hemppa keskittyi omaan tekemiseensä. Tultiin ensin pikkuesteitä vasemmasta ja oikeasta kierroksesta. Ihan näppäriä hyppyjä. Muualla yritin avata laukkaa ja ihan hyvin lähti imemään eteen.

Välissä käveltiin ja tultiin sitten isompia esteitä. Penkki vähän jännitti mutta näppärästi ylitettiin sekin, samoin tarjolla taisi olla pöytä. Junnukoutsi kysyi että tahdonko hypätä myös kapean talon, joka taisi olla 90 cm. Halusin tulla ja jatkettiin siltä penkille. Ihan superhieno hyppy talolle! Varmaan päivän tyylikkäin. Penkkikin meni hyvin. Taidettiin jättää hypyt siihen.

Sitten norkoilemaan lähtöalueen luokse. Käyntiä, ravia ja laukkaa ympyrällä. Lähtökarsinassa ei seisoskeltu vaan kun aika tuli niin hurautettiin siitä muistaakseni ravilla läpi ja nostin laukan.

Nyt ei tuijoteltu ykköstä vaan mentiin yli. Vauhtia olisi voinut olla toki enemmänkin. Sen jälkeen yritin spurtata eteenpäin. Hetki vauhtia irtosikin mutta sitten Hemppa rupesi tuijottamaan viereistä estettä ja estevahteja ja hidasti ja luikersi. Onneksi pahin tuijottelu loppui ennen kakkosta ja päästiin siitä yli. Kolmonen ok. Saatoin vähän hidastaa hiekkatien ylitykseen, ei olisi tarvinnut. Laukka oli joka välissä väärin mutten ehtinyt kiinnittää siihen pahemmin huomiota.

Nelonen ja vitonen yli. Ei kovin sulavasti. Sitten taas vähän himmailua että osuttiin oikeaan suuntaan. Yritin spurttailla ja tajusin olevani nyt jo ihan puhki. Totesin että jos pinnistän koko loppuradan yhtä kovasti niin uuvahdan ennen maalia ja yritin rentoutua niiltä osin kuin mahdollista. Osa sykkeen noususta johtui siitä tunteesta että Hemppaa piti puskea eteenpäin.

Kutonen yli ja taas spurttaus. Seiskan a ja b sujuivat 5 laukalla. Alamäkeen vähän tasapainotusta. Sitten harjasta kiinni ennen aiemmin ongelmia aiheuttanutta trakehner-kasia. Ei kovin tyylikäs hyppy ja kuski kävi korkeammalla kuin oli tarve. Onneksi ratsu pysyi alla.

Ylämäkeen yritin taas ratsastaa eteen. Hemppa vähän katseli yleisöä. Alamäkeen ratsu vähän vyöryi. Siinä oli harmaa tukki, joka hypättiin ongelmitta treeneissä. Nyt siinä olikin jotain kummallista ja Hemppa hidasti. Yritin patistella eteen mutta luikahti oikealta ohi. Pahus! Tämän kun piti olla helppo este! Tein pikkuruisen voltin ja uudella yrityksellä yli.

Alamäki jatkui esteen jälkeen. Hieman hidasti veteen mutta selvittiin laukassa. Keltaiselle tukille tuli vähän löysä hyppy mutta yli. Sitten taas kaasua. Ja melko perään alitajunta taisi taas hidastaa kun tultiin risteysalueelle. Tämä oli etukäteen toinen niistä kohdista josta pohdin että muistanko sujuvasti jatkaa oikeaan paikkaan. Pyörätielle meneminen oli ehdottomasti kielletty mutta onneksi edessä oli lippusiima.

Seuraava este oli hohtavan uusi ja massiivisen näköinen lievään ylämäkeen. Puun värinen laavu. Siitä kuitenkin empimättä yli. Viimeinen näytti onnettoman pieneltä ja se mentiin vähän vasemmalla kädellä. Yli. Jatkoin suoraan kunnes muistin ohjeet että moni on mennyt maalilinjasta ohi. Niinhän se menikin että piti linjata vasemmalle! Vielä koukkaus ja oikeasti maaliin. Mahtavaa!

Kasikympin esteet eivät siis olleet suuri ongelma. Heti radan jälkeen tuli kommenttia että nyt Hemppa laukkasi paljon paremmin eteen. Mutta niin vain saatiin 40 sekuntia yliaikaa. Noin 15 - 20 siitä tuhraantui kieltoon. Muuten siis vaan edettiin yhä liian hitaasti.

Maisa Hyttisen kuvissa näkyy meitäkin, sekä rataesteillä että maastossa. En ole saanut aikaiseksi ostaa (vielä) mitään.

Tuloksissa meille oli jostain syystä merkattu vain yliaikavirheistä 12 vp. Tällä jäätiin niukasti sijoitusten alapuolelle neljänneksitoista kun 12 sijottui. Puhtaalla maastolla oltaisiin oltu neljänsiä ja saatu ruusuke. Myöhemmin kun selvitin asiaa niin maastoestetuomari oli näemmä nukkunut eikä käsipöytäkirjoihin tai mihinkään tullut merkintää kiellostamme. Lopputulos tulkittiin ratsastajan hyväksi eli ei kieltoa. Nyt saatiin siis 47,5 vp kun oikeasti olisi pitänyt saada 67,5. Oikeasti sijotuksen olisi pitänyt olla 29. Mutta jos tätä ei kerran lähdetä korjaamaan niin nyt kävi näin. Mitään oikeaa etua en tästä saanut. Tavallaan MER-tulos mutta koska meillä on jo rataesteiltä kvaalit ysikympin maastoesteille niin tarpeeton.

Myöhemmin tutkin sykekäyriäni enkä niiden perusteella ihmettele että tuntui rankalta. Kuski piiputti koko radan maksimisykkeillä, huiput 180. Siihen nähden jaksoin ihan hyvin. Nyt osa tuli kyllä jännityksestä.

Sykemittarin käyrä, josta näkyy syke ja nopeus.

Tuisku ja Hanski kuvasivat menoamme maastossa matkan varrelta:


Tältä se näytti selästä käsin (GoPro):

lauantai 24. elokuuta 2019

Hyvin herätty itsenäisellä

Lauantaina olisin ollut ihan valmis iltavapaalle mutta lähdin kuitenkin lievittämään syyllisyyttäni Assin luo kun en ole Hempan takia ehtinyt käymään. Koska aikataulut olivat niin epämääräiset (ja rahani vähissä) niin päädyin menemään itsenäisesti.

Käveltiin alkuun tarhojen ympäri molempiin suuntiin. Oli kärpäsiä ja Assi oli aika jännittynyt. Totesin että kaikille kivempi kun mennään vaan maneesiin.

Alkuun oli hidas mutta virkistyi jo alkuraveissa Assiksi yllättävän nopeasti. Eikä sen jälkeen ollut enää ongelmia tahmailun kanssa. Laukkoja mentiin sangen maltillisesti alkuverkassa. Jokunen kierros suuntaansa. Yritin miettiä Assiltakin alakaulaa piiloon kaikissa askellajeissa. Ei ollut pitkula mutta monesti pyöreydestä puuttui se viimeinen pykälä, jonka sai pyytämällä (ainakin hetkeksi).

Välikäyntien jälkeen Assi oli niin hereillä että hypähti raville kun keräsin ohjia. En halunnut vetää ohjista, joten pysäytin kulmaan. Pyörittelin ravissa ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Sujui kivasti ja aktiivisuus oli hyvä.

Lopulta pyöräytin Assillakin Hempan huomisen kouluohjelman läpi. Ihanan tasaista mutta loppua kohti meni jo vähän kaahotukseksi. Viimeinen ravipätkä ei ollut enää ihan hallinnassa. Muuten oli hyvä aktiivisuus ja tasainen niska.

Loppuun vielä keventelin ravissa suunnanvaihtoja. Vaikka laukattiin hyvin vähän niin Assi hikosi silti vaahtoon.

Loppukäynnit mentiin taas Assipilotilla, 15 minuuttia halusi kävellä tällä kertaa.

Ongelmia:
lopuksi meinasi vähän kaahottaa

Parannusta:
heräsi Assiksi nopeasti
kivan ryhdikäs ja pyöreä

Siirtymiä ja radanratsastusta

Lauantaina oli viimeistelytreenit ennen kisoja. Kouluratsastusta siis. Pihalla oli isot kisat menossa, joten mentiin pikkumaneesiin, jossa saatiin olla 2 ratsukon voimin sangen keskenämme.

Hemppa oli taas alusta asti kiinni vasemmassa ohjassa. Alkuverkat olivat siksi pitkähköt ja maltilliset. Väistöä ja avoa. Takaisin käyntiin. Ravissa ympyröitä päädyissä ja jonkin verran suunnanvaihtoja. Nyt oikea oli huomattavasti helpompi kierros. Vasemmassa en meinannut saada tasoittumaan. Kiukkuja ei tullut mutta nyki ja nyppi ohjia.

Kaveri oli mennyt ratansa jo paristi kun vasta päästiin laukkaan. Ei onneksi kovin pahoja ongelmia siinä. Laukkojen jälkeen pääsin siirtymiin ja niissäkin oli tekemistä että löytyi tasaisuutta. Pysähdyksistä käynti-ravisiirtymien kautta ravi-laukkoihin. Helpoin osuus oli taas käynnistä raviin. Lopulta laukannostoissa turpa rupesi pysymään paremmin alhaalla mutta siihenkin vaadittiin monta toistoa. Alassiirtymät jäivät vähän vyöryviksi tai epätäsmällisiksi kun meitä ruvettiin jo hoputtelemaan pois.

Ratsastin radan leikkien että tuomari on katsomopäädyssä. Nyt Hemppa ei suostunutkaan menemään ovikulmaan kun isossa maneesissa oli liikettä. Saatiin tehtävät tehdyiksi muttei ollut hehkeää. Loppulinjalle tulossa Hemppa ei suostunut ravaamaan eikä tulemaan suoraan. Kamalaa mutkittelua ja askellajivaihtoehdot olivat käynti tai laukka. Ei hyvä.

Totesin että tämä pitää ottaa uudestaan ja vaihdoin suoritussuunnan. Nyt keskityin valmisteluihin vähän paremmin. Ei tullut enää kummallekaan yllätyksenä että laukkoja mennään vain ympyrällinen. Silti alassiirtymät olivat huonoja. Lähinnä halusin itselleni varmuutta että muistan radan ja se onnistui.

Kun kyselin kommentteja niin vastaus oli että eihän se ole kuin jalasta eteen ja ratsastaa. Kovin paljon tätä ja suoristusvinkkejä (joita jo toteutin) enempää palautetta ei tänään saatu. Jotain taisin kysellä että onko liian pitkä/kiireinen/tms. Mutta tämä oli tänään ihan hyvä.

Hölkkäsin pikaisesti loppuun ja sitten käytiin vielä Hempan kanssa keskenämme kävelemässä hevosbaana loppukäynneiksi. Ratsastuksen jälkeen humma sai sampoopesun. En ole ehkä aiemmin koko Hemppaa pessyt pesuaineella, häntää vain. Avaralla pesupaikalla ja kunnollisella veden paineella tämä onnistui superhelposti. Eipä se seuraavana päivänä näyttänyt mitenkään erilaiselta. Harja vain oli sulavampi kammata (puhdas).

Ongelmia:
pahasti kiinni vasemmassa ohjassa
yhä epätasaista menoa, nyki ohjia
siirtymät alas laaduttomia
ekan radan ratsastuksessa ei mennyt kulmiin ja venkuloi ravissa

Parannusta:
ei kiukkuja
tasoittui vähän

perjantai 23. elokuuta 2019

Sadetta ja lintuja

Perjantaina Hempalla oli ohjelmassa kevyempi päivä. Luvassa itsenäistä kouluratsastusta. Keli oli sateinen ja tontilla oli sekä ratsastuskoulun tunnit (iso maneesi) että 3-tason estekisat (molemmat ulkokentät) ja mahdollisesti vielä academytunteja (pikkumaneesi) joten ratsastustilat olivat kortilla. Lopulta en käynyt edes kurkkimassa pikkumaneesin tilannetta. Tallille meno venähti sen verran myöhään että kisat olivat ohi ja verkkakenttä tyhjänä. Satoi vettä ja kenttä oli reunoilta vähän lillu. Meidän seurana oli lintuparvi, ehkä naakkoja. Hyppivät kentällä ja osasivat varoa meitä.

Pohjille käytiin pitkät alkukäynnit. Kentällä taivuttelin ensin vähän käynnissä ja sitten ravissa. Alku oli taas samanlaista nykimistä ja vastustelua kuin eilenkin. Onneksi nyt tasoittui pois pahimmasta muutamassa minuutissa. Yritin etten vetäisi, ainakaan molemmista ohjista samaan aikaan. Mutta pakko oli ottaa ohjalla kun pidätteet eivät menneet kunnolla läpi. Pitäisi ehkä aloittaa vieläkin rauhallisemmin.

Ravissa välttelin pehmeitä reunoja, tein ympyröitä ja vaihtelin lävistäjillä suuntaa. Tuntui olevan taas enemmän kiinni vasemmassa ohjassa kuin mitä on viime aikoina ollut. Vasenta pohjetta väisti kyllä näppärästi kun pyysin. Yritin skarpata ja olla vielä täsmällisempi ja jämympi omien pyyntöjeni kanssa.

Laukat nousivat hankalasti. Päästiin laukkaan mutta nokka ylhäällä ja selkä alhaalla nostot. Niitä piti sitten työstää vähän enemmän muttei parantunut oleellisesti. Ajatus kevyestä päivästä vähän löperöitti tekemisiäni enkä komentanut kunnolla. Sain laukat kuitenkin rullaamaan.

Lopuksi tein vähän siirtymiä. Pari pysähdystä. Yhden peruutuksen. Jokusen siirtymän käynnin ja ravin välillä. Nämä suht ok. Ravista laukkaan ja takaisin raviin oli vähiten ok. Nyt ei onneksi haittaa vaikka opettaa itsensä keventämään ravia heti siirtymän jälkeen koska kentän kouluohjelmissa tällä tasolla kaikki ravit saa keventää.

Kello rupesi olemaan paljon eikä tästä pitänyt tehdä mitään suurempaa treenipäivää. Loppuun ravailin vielä avoja ja sekin oli muka kovin hankalaa. Meni useampi kierros että rentoutui avoasentoon. Kuski yritti skarpata kuolaimen liikuttelun ja vetämättömyyden kanssa. Ei se ihan päin honkia voinut mennä, sillä Hemppa vähän vaahtosi suusta.

Loppukäynnit käytiin samaa tuttua hevosbaanaa. Ei tämä onneksi kovin rankkaa tainnut olla sillä humma ei ollut hiessä edes satulan alta.

Ongelmia:
yhä valitettavan epätasaista
vino ratsu
nyppi ohjia
laukannostot
siirtymiset laukasta alas

Parannusta:
ravihölkkä ympyrällä tasaantui
siirtymät ravista käyntiin ja takaisin ihan tasaisesti

torstai 22. elokuuta 2019

Etelän ope ja pohjoisen humma

Torstaina näytti siltä että jäädään Hempan kanssa ilman opetusta. Koska viikko-ohjelmassa oli tänään vielä kunnon työskentelypäivä niin itsekseen meno tuntui huonolta idealta. Olin miettinyt koulutettua opea aiemminkin mutta nyt palkkapäivän jälkeen ajatus ei kirpaissut enää niin pahasti. Minua ja Assia opettanut ope sattui olemaan tänään muutenkin tontilla, joten päästiin jonon jatkoksi Hempan kanssa.

Tarkoitus oli verkkailla askellajit itsekseen läpi ennen opetuksen alkamista. Pieleen meni ja ehdin kävellä vain alkukäynnit pihalla ja silti olin pari minuuttia myöhässä. Onneksi Ruoste sattui olemaan samaan aikaan EM-radalla, joten meitä ei ehditty kaivata. Tunti siis pikkumaneesissa.

Kävelin vielä hetken ja rupesin taivuttelemaan. Ehdin hölkätä hetken ennen kuuloketta ja opetuksen alkua. Jatkettiin hetki ravihölkällä ja Hemppa nyppi kevyesti ohjia ja nosteli päätään. Ei kovin tasaista. Taidettiin mennä askellajit läpi. Ei mitään kovin hohdokasta muttei jumitteluakaan. Jossain vaiheessa vasemmassa kierroksessa kaula piti kääntää kunnolla sisään. Vaati lopulta ihan kunnon sisäohjasta ottamisen. Ulkoa piti höllätä, että hevosella on pakotie. Ja siitä sitten pikkuhiljaa myös ulko-ohja mukaan.

Hommat aloitettiin käyntivolteilla. Tavoitteena saada alakaula piiloon. Eikä saanut mennä liian lujaa. Se oli enemmän kuskin ongelma. Muista kyynärkulma ja pidä kädet tarpeeksi takana.

Ravissa pitikin istua alas. Ei menty kovin lujaa eikä humma ollut pahasti väärin päin. Silti oli hytkyvää. Korvanappi ei kestänyt hytkettä vaan oli putoamassa jatkuvasti. Lopulta luovutettiin ja mentiin ilman. Pidätteitä ulkoa, käännä ulkojalalla. Eikä sisäohjasta saanut jäädä vetämään. Tunnin aikana vähän tilanteen mukaan taputettiin joko sisältä tai ulkoa, vasemmasta tai oikeasta. Lopulta kun skarppasin niin tuli pyöreitä ja tasaisia voltteja. Hemppa ei silti tuntunut olevan avuilla ja itse ratsastin vähän varovasti.

Lopulta jäätiin pääty-ympyrälle. Tehtiin siinä jokunen siirtymä ravista käyntiin ja takaisin. Alusta asti yllättävän tasaisesti! Ei nykimistä eikä tahtirikkoja. Sitten pyöriteltiin laukkaa molempiin suuntiin. Pitää edetä, aktiiviset takajalat. Eikä vieläkään saanut jäädä pitämään sisäohjasta. Pidätteet ulkoa, käännä ulkojalalla. Asetus sisään. Perinteisiä vinkkejä takaosan siirtelystä ei kuulunut. Hemppa tasaantui ja lyheni hieman ihan itsestään. Ihan ok muttei vieläkään tuntunut olevan avuilla. Laukan rullaamiseenkin puututtiin jos hidasteli.

Loppuraveissa Hemppa oli tasainen mutta yhä oli sellainen olo että jos pyydän jotain enemmän niin menee pipariksi. Ei päästy show-raviin mutta jotain 7,5 pintaan. Kiva oli se, ettei Hemppa vastustellut tunnin aikana muuta kuin vähän nyppimällä ohjia. Tämä ope oli sitä mieltä että ensin hevonen pitää saada pyöreäksi ja vasta sen jälkeen voi ruveta lyhentämään ohjia. Ja että väkisin vääntämällä tuskin tulee hyvää. Tästä tykkäsin! Pitää ottaa tuo pakotien antaminen käyttöön. Koska omasta mielestäni jokaisen ratsastuksen ei kuuluisi olla taisteluvoitto.

Ehkä odotin tunnilta vähän enemmän. Mentiin vähän varovaisesti ja tunnustellen. Leiskauttelu jäi puuttumaan eikä Hemppa lopuksi ollut niin hyvä kuin se osaa olla. Enkä saanut suunvuoroa sen vertaa että oltaisiin puhuttu tulevan kouluradan ratsastamisesta kunnolla. Mutta ehkä tämä oli hyödyllisempää.

Loppukäynnit pyörittiin pihalla. Sitten perinteisesti Hemppa taas pesun kautta yöpuulle.

Ongelmia:
alkuun oli taas epätasaista
kuuloke ei pysynyt harjoitusravissa
kuskin harjoitusravivoimat olivat kadonneet
humman alakaula yritti pullotella lähes joka välissä
ei ollut lopuksi ihan läpi

Parannusta:
ei tullut tappeluita
pysyttiin kaikki hyvällä tuulella läpi tunnin
sangen siistejä siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin
meno tasoittui loppua kohti

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Ensimmäistä kertaa Ainon isolla kentällä (esteitä)

Keskiviikkona piti alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkaa kouluratsastuksella. Mutta kun keli muuttui märäksi niin ratsastuskoululaiset menivät maneesiin. Piha jäi tyhjilleen joten vaihdettiin suunnitelma lennossa esteisiin. Turvaliivi ja esteraippa jäivät autoon. Vähän hirvitti olla ilman.

Nyt Hemppa tuli jo empimättä pesupaikalle. Näemmä toistot auttavat. Varusteet niskaan ja suojat jalkaan. Pihalla kyytiin ja kävelin taas hevoslenkin ympäri. Hetkittäin tuli jokunen tippa vettä muttei satanut pahasti. Alkutunnin menin takki päällä, sitten tuli liian kuuma.

Esteet olivat kentällä jo valmiina. Ei käyty katselemassa niitä yhtään etukäteen. Junnuope viritteli täytteiksi kaikenlaista kylteistä kukkasiin. Nyt olin siis itse ensimmäistä kertaa Ainon isolla kentällä (60 x 90 m, pikkukenttä on 30 x 70 m). Hyvin mahtui yksin.

Alkuverkan tein aika itsenäisesti. En lähtenyt niputtamaan liikaa. Ei tullut taisteluita eikä vastustelua mutta vinohan Hemppa oli yhä. Vasen laukka rullasi paremmin ja siinä tuntui suoremmalta. Meni jokunen kierros että rupesi reagoimaan säpäkästi ja innolla jalasta eteen. Taivuttelua ja temponmuutoksia.

Tarjolla oli linja kavaletilta puomille. Väliin n. 8 askelta. En laskenut joka kerta. Tultiin sitä molemmista suunnista. Vasen kierros oli huomattavasti helpompi. Oikeassa kierroksessa ei kääntynyt kovin hyvin vasemmasta jalasta ja hypyissä/puomilla veti laitaan. Olikohan oikealle? Yritin skarpata ja keskittyä suoruuteen mutta unohdin sen jatkuvasti. Irtosi kuitenkin suht rentoa ja letkeää laukkaa molempiin suuntiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin pieni jumppapysty, jonka edessä oli maapuomi. Kuski tuijotti valkoista täytettä ja tultiin jarruttaen. Tämä loikittiin jokusen kerran sekä vasemmasta että oikeasta kierroksesta kohti maneesia. Esteen jälkeen oli jo tässä vääriä laukkoja.

Ope kysyi toiveita ja vastasin että kaikki käy. Enempi tekniikkaa ja tarkkuutta kaivattaisiin kuin radan hyppäämistä. Totesin että ykkösprioriteetti on suoruus.

Loikittiin pätkissä radan tehtävät ja lopuksi rata. Eipä meillä mitään kovin suuria ongelmia ollut. Lävistäjäesteiden alla oli kukkasia ja sain hillittyä itseni enkä katsonut niitä lähestyessä. Kun minä en katsonut niin ei Hemppakaan. Vautsi!

Sarja oli itselleni jotenkin vaikea hahmottaa ja tultiin sinne sisään vähän milloin mitenkin, lähelle tai kauas. Hemppa kuitenkin venyi esteistä yli. Perään tuli kaarre lankkuesteelle. Pari kertaa mentiin väärässä laukassa ja radalla lankku tippui.

Maneesin sivulla oli alkuun ristikko ja lankku. Sujuvat 6 askelta kun ei tuijoteltu. Tultiin molemmista suunnista. Toisella pitkällä sivulla oli 5 laukan linja, jossa oli valkoinen laatikko ja kukkia alla. Laatikko oli päivän esteistä ainoa, jolle Hemppa vähän epäröi. Mutten katsonut itse. Ekalla kerralla väliin livahti kuudes askel. Seuraavaksi tultiin sujuvammin (mutta vähän luikerrellen) viidellä.

Estekorkeus nousi jonnekin 80 - 90 cm nurkille ja hypättiin rata. Jumppaokseri ensin, sitten sarja ja kaareva lankulle. Lankku putosi. Perään pitkän sivun linja (en ollut ihan varma onko tämä vai lävistäjä). Sitten lävistäjän linja toisesta päädystä ja lopuksi maneesin puoleinen linja. 9 estettä siis, 10 hyppyä. Paikat eivät olleet ihan priimaa ja tuliko pari väärää laukkaa. Ensimmäinen vaihtui ravin kautta. Viimeisessä kaarteessa yritin vaihtaa lennosta mutta käytti vain etusia ristillä. Mentiin sitten väärässä.

Oma arvosanani oli 7-. Suoruutta en muistanut ajatella. Mutta sujuva ja aika tasainen. Eikä katseltu mitään. Lähestyminen ykköselle oli aika höpö ja sen jälkeen en meinannut muistaa minne olen menossa.

Ope kysyi tahdonko uusia jotain ja halusin mennä esteet 1 - 3. Nyt ykköselle tuli parempi paikka mutta yhä oltiin sen jälkeen väärässä laukassa. Aika hidas korjaus ennen kuin pudotti raviin. Mutta täpäkästi uusi laukka lähti rullaamaan. Sarjalle taidettiin tulla radalla kaukaa, nyt läheltä. Kaarre mentiin nyt väärässä laukassa. Mutta sain pidätteet tehtyä ja lankku pysyi ylhäällä. Se riitti minulle. Mitä sitä turhaa hinkuttelemaan enempää. Uusintateihin ei lähdetty.

Loppuraveissa huutelin useamman kerran että onko liian kiireinen/pitkä/löysä. Hemppa tasoittui oikein hyväksi ja hurautettiin vihdoin kouluratamme läpi. Tehtävät kuten pitikin mutta vähän hätäisesti. Varsinkin siirtymät olivat pahasti hutaistuja. Pienellä treenillä tästä saisi paljon paremman.

Sitten keräsin loput läjämme ja talutin Hempan vielä heppalenkin ympäri loppukäynnit. Tallissa taas pesun kautta yöpuulle.

Ongelmia:
paljon vääriä laukkoja
yksi pudotus lankulle
kerran vähän epäröi valkoista täytettä
siniset housuni tulivat elinkaarensa päähän (parempi luovuttaa ennen kuin ratkeavat pahasti käytössä)

Parannusta:
kuski osasi olla tuijottamatta esteitä
ei kieltoja
ei pukkeja tai muuta ylimääräistä

Tuisku kuvasi ratamme ja parantelukierroksen:

tiistai 20. elokuuta 2019

Vapaapäivän jälkeinen känkkäränkkä

Eilen Hempalla oli taas vapaapäivä "koiralenkkeilyn" merkeissä eli talutusta puskissa. Tänään keli oli yhä parissakymmenessä ja nyt luvassa oli koulutreeniä. Seuraavat kisat lähestyvät sunnuntaina (Kerava).

Hemppa löytyi tarhasta ja suostui juomaan paljasta vettä pesupaikalla. Karvaa irtosi jo aika runsaasti. Kuolaimet sujahtivat aika hyvin suuhun kuten viime aikoina. Koska muita ei näkynyt niin hyppäsin ratsaille ja lähdin kävelemään takalenkkiä ympäri. Hemppa tuntui kummallisen säpsyltä sekä kaulasta matalalta. Aika pää alhaalla käveli.

Junnuope löytyi matkan varrelta ja jäätiin pikkukentälle. Hetki vielä kävelyä, sitten taivuttelua käynnissä ja siitä raviin. Kun en vaatinut kummempia niin kulki rennosti ja tasaisesti. Tuntui jopa ryhdikkäältä. Open mukaan hyvä muoto alkuraveihin.

Kun ruvettiin vaatimaan takasia raiteille ja vähän lyhyempää muotoa niin meni vastusteluksi ja nykimiseksi. Vasen kierros sujui ok mutta oikea huonosti. Eikä saa lennättää eteen. Käytännössä siis kun vähän hölläsin ja rentouduin edestä niin vauhti kiihtyi ja valahti kuulemma pitkäksi. Muuten tuntui siltä että vedettiin molemmat. Liikuta kuolainta, aktiivisemmat takajalat. Vaihdettiin kuvio ympyrästä ympyräkahdeksikkoon ja vaihtelin suuntaa. Vasen kierros hyvä, oikea aika kamala. Vauhtikin hyytyi ja paremman pyöreyden sijaan nokka nousi ylemmäs.

Työstö oli pahasti kesken kun kentälle tuli tuntilaisia. Poistuttiin alta. Keräsin läjämme ja mentiin taluttaen pikkumaneesiin. Jotenkin kuvittelin että tilanne olisi parempi mutta kinastelu ja vastustelu meni entistä pahemmaksi. Toive oli että Hemppa ravaisi suorana, lyhyenä ja niska pyöreänä. Mieluusti myös aktiivisella takaosalla. Hempan mielestä tämä oli aivan liikaa vaadittu. Tarjosi takapotkua, peruutusta ja lievää keulimistakin. Kuski olisi höllännyt vaatimustasoa mutta ope oli jämäkkä. Lohduttavaa kyllä niin nyt kuski ei säikkynyt humman protesteja.

Yritettiin ensin parantaa muotoa laukan sisällä. Tästä ei tullut yhtään mitään. Parhaiten toimi tilanteen nollaus käynnissä, nenä alas ja rennoksi. Mielellään kuulemma jopa ylipyöreäksi. Siitä sitten harkiten harjoitusraviin ja laukkaan. Jos tulee kinaa niin takaisin käyntiin korjaamaan tilanne.

Ei mitään kovin ihmeellisyyksiä päästy tekemään. Meno tuntui aika veitsenteräiseltä. Tuli hyviä hetkiä mutta oli sellainen olo että hetkenä minä hyvänsä Hemppa saattaa taas lyödä hanskat tiskiin. Tarjosi myös peruutusta. Tähän ohje oli jatkaa peruutuksen pyytämistä. Kuuliaisesti (muttei kovin rennosti) Hemppa peruuttikin. Hetki eteen ja pyydettiin lisää taakse. Tämän jälkeen ei kokeillut enää tätä. Itse pohdin että oliko tämä sitä paheksuttavaa peruuttamisella rankaisua. Samoin kun piti aktivoida pohkeella ja samalla pidättää edestä niin eikös siinäkin tule kaksi apua kerrallaan vaikka niitä pitäisi antaa yksitellen. Välillä tuntui että veivaan ihan liikaa edestä mutta käsky oli liikuttaa kuolainta tms.

Käynti saatiin lopulta paranemaan aina nopeasti. Siitä päästiin myös hallitusti ja omalla mittapuullani hyvin ryhdikkäästi raviin. Sekä laukkaan. Kulki siinäkin Hempaksi lyhyenä ja lopulta laukan rullauskin rupesi löytymään. Itse olisin mieluummin tehnyt tämän sitä kautta että ensin mennään pidempänä ja isommin ja siitä sitten aktivoidaan ja lyhennetään. Taidettiin tehdä taas myös vastalaukat.

Saatiin kuitenkin molemmat laukat tehtyä lopulta ihan asiallisesti. Mutta paras rentous jäi puuttumaan. Ratsua kävi sääliksi ja pohdin että tällaisesta komentelusta saattaisi saada vaikka vatsahaavan. Tunnistan itsessäni kukkahattua.

Loppuraveissa kulki tasaisesti. Sain pyydettyä lisää aktiivisuuttakin. Yhä oikea kierros oli haastavampi ja siinä meno tasapainottomampaa. Ei kuitenkaan missään tapauksessa huono. Lopuksi vielä hetki käyntiä tuntumalla ja sitten pitkät ohjat ja lepo.

Ope uhkaili että jos huomenna on yhtä kamala niin käy itse selässä. Minä vakuuttelin että pahin on ohi. Oikeasti se ope olisi pitänyt tänään tuupata kyytiin jos joskus.

Kouluradan ratsastus jäi tänäänkin tekemättä. Ope oli sitä mieltä ettei sitä kannata mennä jos hevonen ei ole avuilla. Olen toisaalta samaa mieltä ja toisaalta en. Itseni takia tarvitsisin melko kriittisesti rataharjoitusta. Ajatuksen siitä että laukkaa mennään oikeasti vain pääty-ympyrällinen ja valmistellaan siirtymät ajoissa.

Open mukaan jos ratsu ei ole avuilla niin sitten ei kannata kuulemma edes mennä kisoihin. Toisaalta ymmärrän tämänkin mutta kyseessä on helppo C! Eikä Hemppa ole tässä päätynyt vielä kunnolla suoraksi ja avuille (valitettavasti). Silti radasta pitäisi selvitä.

Loppukäynnit käytiin pihalla ja mentiin lenkki ympäri. Hemppa oli läpimärkä ja naama vaahdossa. Toivottavasti huomenna on oikeasti helpompi päivä.

Ongelmia:
vapaapäivien jälkeinen ratsastus on pääsääntöisesti aika kamalaa
en meinannut kuulla opetusta ja piti jatkuvasti kysellä että mitä
kädet tulivat kipeiksi
Hemppa vastusteli kovasti
välillä ei meinattu päästä ravissa suoraan
oikea kierros oli paljon vaikeampi
en päässyt vieläkään ratsastamaan rataa läpi
peilistä ei nähnyt itsensä kuin ihan kohdalla, suuntaus oli vielä pielessä
en tullut onnelliseksi

Parannusta:
kuski ei säikähtänyt hepan vastustelua
ryhdikkyys parani paljon
tasoittui lopuksi
pikkumaneesiinkin oli tullut peili

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Revanssi derbykentällä ja vihdoin palkintorahoja!

Sunnuntaina oli toinen estekisapäivä Ypäjän derbykentällä. Tänään luokkana 90 cm A.1.0 ja vihdoin niitä palkintorahojakin jaossa. Luokkamme oli aamun kolmas, aloitusaika 9.05. Ratapiirros löytyi taas jo edellisenä iltana netistä. Ei näyttänyt pahalta.


Ratapiirros netistä. Tässä lukee virheellisesti A.2.0.

Aamiaisen jälkeen oli taas hokituksen aika. Hemppa sai eilen uudet kengät ja hokit pyörähtivät näihin oikein sukkelasti. Olin sen verran ajoissa että ehdin kiillottaa ja puunata hepan oikein edustavaksi. Karvanlähdön takia Hemppa oli mattautunut. Toki viime minuuteilla tuli omien kamppeitteni kanssa kiire.

Pyörällä kisakentälle ja hetki piti odottaa ennen kuin päästiin kävelemään rataa. Nyt joukossa oli entistä enemmän maastoesteitä (joita ei siis hypätty). Sekä lähes jokaisen meidän esteemme täytteenä lankku tai portti. Esteet tulivat suht sukkelasti vastaan. Noin 7 laukan kaarevia linjoja. Kasina kahden askeleen sarja. Yhteensä 9 estettä, 10 hyppyä.

Oma lähtövuoroni oli luokan viimeisenä eli 22. Ehdin katsoa pari suoritusta alusta ennen kuin kapusin ratsaille. Yhä puomit näyttivät olevan herkässä.

Verkka oli tällä kertaa lähimmällä nurmikentällä heti derbykentän vieressä (joka tämän kisan jälkeen ajettiin hiekalle). Verkassa Hemppa ei syttynyt samoin liikkeelle kuin perjantaina. Vähän kaipasin ylimääräistä kävelypätkää. Tein taas aika perinteisesti ensin askellajit läpi ja taivutellen mahdollisuuksien mukaan molempiin suuntiin. Vähän laukkaspurtteja, jotka eivät paljon yli 20 km/h olleet. Sitten vähän kävelyä väliin, uusi käynnistely ja verkkahypyt. Ne taidettiin ottaa parissa osassa.

Saatiin kivasti taas hyppyjen osalta ohjattu verkka. Ensin tultiin 3 vai 4 hyppyä ristikolle keskellä kenttää. Ekalla kerralla Hemppa hidasti ja molemmat taisivat tuijottaa estettä. Toinen sujuvammin. Siitä onnistui vaihto oikeaan ja tultiin toisestakin kierroksesta. Parani.

Pystylle taisin lennättää vähän kaukaa. Muistaakseni kopisi jo tässä. Ei pudotettu verkassa mitään. Paikat olivat taas vähän hukassa. Okseri tultiin kerran vai kahdesti. Pysty muutaman kerran. Viimeinen hyppy otettiin juuri ennen radalle menoa. Se taisi tulla lähelle ja kopsahtaa.

Radalle menin lähes ravissa ja jatkoin heti ravilla. Sama mainosreuna oli Hempan mielestä yhä epäilyttävä. Tarkoitus oli taas siis kiertää kenttä molempiin suuntiin ympäri ja mahdollisuuksien mukaan näyttää jokunen este matkan varrelta. Pääty laukattiin vähän kaverin vanavedessä. Isosta maastoesteestä Hemppa ei sen sijaan sanonut juuri mitään. Näytin kakkosen, 8A:n ja olikohan nelosen. Kun oltiin kiertämässä kenttää toiseen suuntaan ympäri niin lähtömerkki tuli kun oltiin kutosen nurkilla. Eipä siinä muuta kuin jatkettiin laukkaa. Meno oli aika haipakkaa ja mietin mitäköhän käy jos vain mennään.

Himmailin vauhtia vähän pois mutten tehnyt enää kuvioita vaan suunnattiin ykköselle. Yli meni mutta taisi tulla aika juureen. Laukka ei vaihtunut, joten mentiin kaarre väärässä laukassa. Eikä kääntyminen ollut kovin tehokasta. Kakkonen yli ja yhä taisi tulla väärä laukka. Kolmosta katsoi vähän. Johonkin väliin löytyi onneksi myötälaukkakin. Ennen vitosta rupesi tuijottelemaan reunaa enemmän ja poikitti keskelle. Sain kuitenkin pidettyä etenemissuunnan eteen ja päästiin yli. Kuului niin kova kopsaus että vastoin ohjeita käännyin katsomaan mitä kävi. Pysyi ylhäällä.

Kutonenkin mentiin vähän empien. Kaarille lisää vääriä laukkoja. Seiska vähän lennettiin yli. Sarja suht asiallisesti ja osuttiin ysillekin. Sekin kopsahti eikä hetkeen kuulunut kuulutuksia. Lopulta kurkkasin tulostaululle ja nolla siellä luki.

Saatiin portilla ruusuke muttei ollut yhtään niin voittajaolo kuin perjantaina. Rata ei ollut kovin sujuva. Vääriä laukkoja ja heikkoja ponnistuspaikkoja. Puomien kopsetta ja heikkoa kääntymistä (vasemmasta pohkeesta). Positiivista kuitenkin että sain kammettua vitosesta yli, en kämmäillyt mitään mahdotonta ja selvittiin nollilla maaliin. Muistin hymyillä ehkä vasta sarjan jälkeen.


Pitihän se ruusukeposekuva ottaa tänäänkin.
©Riikka

Tästä luokasta tuli sitten niitä kaipaamiani voittorahoja, peräti 25 euroa. Luokkaan osallistuminen maksoi 28 euroa (sis. 3 euron SRL-maksun). Eli ei kovin tuottoisaa.

Odoteltiin vielä kaverin hypyt ja sitten yhtä matkaa tallille. Hemppa oli epäluuloinen selkäännousukorokkeitani kohtaan, joten jäätiin alkumatkasta jälkeen ja hölkättiin muut kiinni. Sen jälkeen Hempan käyntiaskel venyi niin etteivät muut pysyneet vauhdissa.

Tallilla juotto, hokkien poisto ja pesu. Heinät ja tarhaan. Lopulta lastattiin suoraan sieltä kyytiin. Siinä vaihessa satoi reippaasti. Onneksi muuten oli aika kuiva viikonloppu.

Hanski kuvasi ratamme:

lauantai 17. elokuuta 2019

Välipäivämaastoilua Ypäjällä

Lauantaina olin Ypäjällä päivän koulutuomarin sihteerinä. Iltasella oli Hempan liikutuksen vuoro. Kevyt päivä luvassa, joten jotain maastohommeleita. Seuraksi ja oppaaksi lähti Una. Ensin siis käveltiin ympäriinsä metsissä.

Vesi lammessa oli matalalla mutta käytiin kuitenkin kastelemassa kaviot. Tai siis yritettiin. Veden pinnalla oli koivuista tippunutta roskaa eikä kumpikaan uljaista kenttäratsuista tahtonut mennä siitä. Lopulta Una meni vähän kauempaa ja vedestä käsin uskalsi astua roskiin. Hemppa meni vähän arastellen perästä. Kun lopulta selvittiin veteen asti niin Hemppa hivuttautui itse pikkuhiljaa edemmäs ja polski etusillaan. Itse vähän jännäsin tuntemattoman lammen pohjaa ja syvyyttä. Lopulta siitä löytyikin yhden jalan verran äkkisyvempää ja Hemppa asiallisesti peruutti takaisin.

Käytiin vielä pari kertaa faasirajan yli eestaas. Ei empimistä.

Käveltiin pitkään ja lopulta ravailtiin. Hemppa edeltä ja hölkötteli normi maastovauhtiaan eli n. 15 km/h. Takaa kuului huutoja että mennään kamalan lujaa. Sanoin että voin tarvittaessa myös hidastaa mutta tämä on Hempan vauhti. Ei haitannut. Huiput olivat kuitenkin päälle 17 km/h jos gps:ää oli uskominen.

Unan päiväohjelmassa oli kevyt kenttäpyörittely, joten me menimme vanavedessä. Ympyröitä molempiin suuntiin, kaikissa askellajeissa. Ei ollut kannuksia eikä kouluraippaa. Esteraippa oli vähän heikko työväline pohkeen tehostukseen. Pari takapotkua irtosi. Mutta myös oikein kivaa liikettä kaikissa askellajeissa. Alun vinoilusta päästiin ripeästi ja laukkojen jälkeen ravi oli taas tasaista. Meniköhän kentällä kymmenisen minuuttia?

Siitä sitten pikametsälenkin kautta takaisin tallille ja Hemppa sai ympärikengityksen. Tuliterät kantareiälliset kengät joka jalkaan. Minulle lankesi hummanpito kengityksen ajan. Mikäpä siinä.

Kentältä tallille menossa, en edes huomannut salakuvausta.
©Riikka

Lopuksi käytiin vielä pesulla. Taas pesupaikan mustien mattojen päälle meno oli mielestäni tarpeettoman hidas prosessi.

Ongelmia:
tuijottelu lammella ja pesupaikalla
alkuvinous kentällä

Parannusta:
kivaa ja leppoisaa

perjantai 16. elokuuta 2019

Haave derbykentästä todeksi!

Perjantaiaamuna yhdeksältä alkoi 80 cm luokkani (2-taso, A.0.0) Ypäjän derbykentällä. Oma aamuni oli paljon aikaisempi ja ennen seiskaa nakkasin hepoille aamuheinät. Oman aamiaiseni jälkeen ruuvailin Hempalle hokit ja harjasin ja suojitin sen. Pitkästä aikaa humma oli taas vatsa löysällä. Loput varustuksesta sai jättää huoltojoukkioille ja polkaisin pyörällä radankävelyyn.

Ratapiirros löytyi jo edellisenä iltana equipe onlinesta.

Esteistä 2, 5, 6, 8 ja 9 sisälsivät lankkuja tai portteja. Mutta enemmän näytettävää oli ympäristössä. Ehdin kävellä radan 1,5 kertaa ja käydä vielä vessassakin. Hemppa tuli hyvissä ajoin paikalle mutta katselin silti muutaman suorituksen. Ponit eivät katselleet radalla oikein mitään. Puomeja tuli silti useammalla.

Oma lähtönumeroni oli 27. Kapusin kyytiin ja sain mennä verkkaan. Verkka oli taaemmalla nurmikentällä. Rauhakseen menin ensin askellajit läpi. Hemppa tuntui vähän pitkältä ja löysältä mutta näytti kuulemma todella hyvältä. Johonkin väliin tuli ylimääräinen tauko kun ambulanssi kävi kentällä (instasta selvisi myöhemmin että toipuivat). Me käveltiin sen aikaa pitkin ohjin.

Hyppyjä otettiin ensin 4. Ristikko ja pysty kolmesti. En oikein nähnyt paikkaa ja oliko toisella hypyllä kun otettiin puomit. Se oli tässä hyvä, sillä sen jälkeen Hemppa ryhdistäytyi ja hyppäsi oikein hyvin. Itse tosin en nähnyt edelleenkään paikkoja. Käveltiin hetki välissä, sitten loikittiin 3 hyppyä lisää, myös okserille. Käveltiin ja lopuksi vielä hyppy vai pari ennen omaa vuoroa.

Olin yllättynyt siitä miten rauhassa Hemppa oli koko verkan. Vaikka muita laukkasi vastaan vierestä ohi niin ei poukkoillut yhtään. Kenttäverkoissa on jostain syystä paljon villimpi.

Hätäilin jo kovasti radalle. Ohje oli että nelosen ja vitosen viereisiä mainoksia tuijotetaan, joten näytä ne. Suorittavan lisäksi radalla sai olla 2 valmistautuvaa. Onneksi! Sillä mitä paremmin ehditään katsoa kaikki valmiiksi niin sitä helpommin itse rata sujuu.

Aika kiire radalla valmistautuessa kuitenkin tuli. Ehdin näyttää vain muutaman esteen ja mentiin kenttä lähes ympäri molempiin suuntiin. Vitosen viereiset mainokset olivat Hempan mielestä jännimmät. Isosta katsomosta ei yllättäen sanonut mitään. Vaikka posoteltiin laukassa ympäriinsä niin silti valmistautumisaika meinasi loppua kesken.

Siellä me mennään!

Lopulta lähtömerkki tuli ennen kuin tervehdin. Tervehdin perään. Sitten vaan laukka päälle ja lähtöön. Eikä Hemppa sitten tuijotellut mitään. Muutamia johteita vähän arpoi mutta yli päästiin. Kakkoselta kolmoselle oli väärä laukka mutten lähtenyt säätämään. Pari paikkaa tuli vähän lähelle mutta Hemppa keräsi itsensä hyvin yli. Pikkuisen tuntui yhä pitkältä ja löysältä mutta niin vaan posoteltiin nollilla maaliin enimmäisajan puitteissa, alle 6 sekuntia jäi löysää.

Portilta tuli ruusuke. Jee! Mallikkaasti hoidettu!

Hölkkäilin ja kävelin Hempan kanssa keskenäni takaisin tallille. Riemuitsin voittorahoista mutta vaikka tämä oli 2-tason luokka niin olikin pelkkä ruusukeluokka. Eikä siis tullut rahaa. Pahus!

©Riikka

Ratamme:

torstai 15. elokuuta 2019

Ypäjän itsenäinen iltaliikutus

Torstai-iltana ajeltiin Ypäjälle ja liikutus jäi taas pelipaikalle. Kilpailijatiedotteen mukaan joka päivä saa ratsastaa Ypäjä-hallissa 22 asti. Ovi oli kuitenkin lukossa, joten päädyttiin kentälle. Mennessä olimme keskenämme mutta pikkuhiljaa paikalle saapui muitakin. Meillä meni reilu puoli tuntia ja osa oli huomattavasti ripeämpiä.

T-paidalla tarkeni. Ötökät eivät tulleet iholle vaan lensivät silmiin. Yksi osuma. Kenttä oli lähipäädystä pehmeämpi. Alkukäynneissä Hemppa vähän tuijotteli ja ihmetteli ympäristöä. Myöhemmin tuijotteli aina kun tuli lisää hevosliikennettä.

Hemppa oli yllättävän tasainen heti käynnissä. Tein ihan perus suoristustreeniä. Paljon ympyrää ja vähän avokkeita ja lävistäjiä. Ravikin oli ryhdikästä. Ope puuttui, joten saattoi olla salaa pitkä ja löysä. Mutta tasainen edestä. Arvosanaksi 8. Ympyrän avoimella sivulla oli välillä vähän pullahtelua ja kääntöongelmia. Oikeaan kierrokseen kulmissa turpa nousi.

Laukoissa ohjat tuntuivat valuvan käsistä. Vasen laukka 7, oikea 6,5. Oikea tuntui vastalaukalta. Eteni ja oli pääosin tasainen. Välillä vähän levähti.

Loppuraveissa aktiivinen, vielä ryhdikkäämpi ja yhä tasainen. Pahimmat jumit tulivat taas käynnissä. Kun päästin pitkät ohjat niin vierestä kuului huikkaus että näyttipä Hemppa tänään hyvältä. Häkellyin kovasti että kuka kumma meidät täällä tuntee. Entisiä tallikavereita Oulusta.

Hempalle ei tullut pahemmin hiki (tarpeeksi kevyttä vai liiallista löysäilyä?). Ei käyty suihkussa vaan harjasin märällä. Kamppeiden asettelu valmiiksi aamua varten.

Ongelmia:
katseli alkuun
jännittyi liikenteestä kun heppoja tuli lisää
laukassa ohjat valuivat käsistä
ötökkä kuskin silmässä

Parannusta:
yllättävän tasainen
ei hionnut juurikaan

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Super-Hemppa Keravan maastistreeneissä

Keskiviikkoiltapäivänä lähdettiin toistamiseen käymään Keravan maastoesteradalla treeneissä. Nyt olin Keuruun kisoissa saanut itsevarmuuteni kuntoon ja päivällä kävin vielä Coursewalkissa katselemassa millaisia 80 cm ratoja Keravan kisoissa on aiemmin ollut. Ei mitään pahoja esteitä!

Hemppa löytyi tarhasta ja hokitus oli aikamoinen operaatio kun oltiin tallissa joka paikassa tiellä. Turhautti siirrellä hevosta kun olisi pitänyt olla kovaa vauhtia menossa. Viidennellä yrittämällä saatiin olla pesupaikalla sen aikaa (enää reilu 10 min!) että sain hokit laitettua. Sitä ennen ehdin harjata. Muu porukka laittoi Hempalle suojat ja satulan.

Taas verkattiin Keravalla askellajit itsenäisesti läpi. Hemppa tuntui vähän löysältä mutta näytti kuulemma hyvältä. Laukkavauhdit olivat n. 21 - 25 km/h enkä saanut nätisti pyytämällä enempää vauhtia tässä vaiheessa. Ope tuli vähän myöhässä, joten oltiin ehditty kävelläkin jo hyvän aikaa. Oltiin taas kaksisteen, lisäksi paikalla hyppäsi 2 muuta ratsukkoa.

Kerroin meidän uudet juonet että hypätään täällä 80 ja Oulussa 90. Sen mukaan sitten tekemään tehtäviä. Kaveri hyppäsi vielä pykälää suurempia.

Alkuun tultiin kolmea pikkuestettä ympyrällä. Hemppa meinasi heittäytyä vähän villiksi. Heräsi ainakin liikkeelle. Ei tainnut pukitella mutta tuntui siltä että saattaa irrota. Molempiin suuntiin sama juttu ja ihan ok.

Ensin ope opasti meille reitin ensimmäiselle "radalle" mutta muutti suunnitelmat lennossa ja tultiin sama mitä kaverikin. Tänään polkaisin laukan kunnolla käyntiin enkä tuijotellut itse mitään. Eipä sitten Hemppakaan tuijotellut. Uusia esteitä tuli useampi ja niin vaan suihkittiin niistä yli. Edelliskerran traki-tukille jännitin itse ja hypyn jälkeen jäin liikaa vetämään ja varmistelemaan. Kuulemma vauhtikin riittää tällaisena kisoihin oikein hyvin.

Tultiin sitten yksistään iso tumma risueste (trakehnerista taisi puhua). Ratsasta eteen ja sitten vain odotat. Hemppa hidasti vähän mutta loikkasi isolla hypyllä yli. Kuski kävi korkealla mutta laskeutui onneksi satulaan. Hyvin ratsastettu, oli kommentti.

Sitten sama tehtävän osana: punainen pikkuinen, keltainen pienempi pöytä ja risutraki perään. Oikein näppärää. Jes!

Jatkettiin aiempien kertojen tapaan peltoa eteenpäin samassa järjestyksessä kuin yleensä. Seuraavaksi taidettiin tulla valkoinen koivurisu, jota ainakin Karkin kanssa hyppäsin viime kesänä. Hempalle se oli vähän jännä ja pysähtyi nätisti eteen. Anna haistella rauhassa, oli ohje. Pidempi lähestyminen. Ja toisella kerralla ongelmitta yli.

Sitten tultiin kolmen esteen pätkä: risut, kapeahko ja ongelmatukkitraki. Näppärästi.

Seuraava este käskettiin käydä haistelemassa ensin. Risueste puskan vieressä. Tutustuessa Hemppa katsoi muttei jännittynyt. Hypätessä ei mitään ongelmaa.

Alashyppy skipattiin tänään eikä haitannut yhtään. 80 cm luokkaan sellaista ei kuulemma tule.

Mentiin vedelle ja hypättiin siinä ensin erilaisia tukkikomboja. Hemppa meni empimättä veteen mutta vähän hidasti. Veden jälkeinen tukki hypättiin aika pienestä vauhdista. Sakkokierros ilman ekaa tukkia ja nyt meni sujuvammin. Raippaa pitää käyttää pohkeen taakse eikä omaan jalkaan. En ole ihan varma että minne sillä osuin vai napsaisinko vain kaulaan. Seuraavaksi taidettiin tulla sama toiseen suuntaan.

Ope ehdotti alashyppyä veteen. Sekin tehtiin viime vuonna mutta tänään lampi oli täynnä eikä itselläni hinkua kerätä ongelmia tässä vaiheessa tuntia. Skippasin. Sillä oltaisiin kuulemma päästy seuraavalle tasolle. Kun treeneissä tuijotellaan metrin esteitä niin kisoissa ysikymppiset näyttävät pieniltä eikä niitä tarvi enää katsoa.

Viimeisenä tultiin talo, veden läpi ja keltainen tukki. Helppo nakki ja se riitti. Olipa taas mahtavaa! Kun laukka sujui paremmin eikä kuski katsonut YHTÄÄN estettä niin meno oli paljon sujuvampaa. Itselläni oli myös jatkuvasti ajatus siitä mihin ollaan menossa niin Hemppakaan ei kekkuloinut mitään omiaan. Kuvittelen vahvasti että selvitään niin Keravan 80- kuin Oulun 90-radoistakin.

Ongelmia:
ensimmäisellä kierroksella kopsautti takasia vähän johonkin esteeseen
yksi katselukielto koivurisulle
vesitehtävillä vauhti hidastui
kuski ei halunnut hypätä lopuksi alashyppyä veteen
loppuraveissa säikkyi laukkaavaa hevosta ja esteeseen maastoutunutta opea
ei hypätty esteitä ihan keskeltä

Parannusta:
ei tuijoteltu
edettiin sujuvasti
oli kivaa ja sopivan haastavaa/helppoa

Riikka kuvasi osan hypyistämme:

tiistai 13. elokuuta 2019

Hikistä perustyöskentelyä suoristaen maneesissa

Maanantaina Hempalla oli vapaa ja käytiin kävelylenkillä, "koiralenkillä".


Hemppa katseli jalkapalloilua ja kukkien kastelua vapaapäivänään.

Tiistaina Hempalla oli tavallinen perusratsastuspäivä. Humma oli päässyt aamusta tarhaamaan. Varustamisen hoidin taas ylätallissa koska kaikki kamppeet olivat siellä. Hemppa muutti tässä välissä muistaakseni hetkeksi alatalliin. Ensin oli ullakolla. Harjatessa huomasin että takajalan rupi (kolautti Turkalla esteeseen) oli irronnut ja se suihkuteltiin sitten ennen ja jälkeen ratsastuksen.

Tarkoitus oli mennä pihalle mutta pikkukentällä oli ratsastuskoulun tunti ja isolla kentällä näytti estetreeneiltä. Mentiin siis maneesiin. Pihallakin olisi tarennut t-paidassa.

Isossa maneesissa oli poni hyppäämässä ja mentiin joukkoon. Myöhemmin paikalle tuli toinenkin hevonen.

Kävelin pitkään alle ja käyntitaivuttelu oli pitkällinen prosessi. Hemppa oli vastahakoinen ja epätasainen. Raippa oikeassa kädessä aiheutti jokusen takapotkun/pukin mutta tokeentui nopeasti kun sanoin ettei protestointi ole ok eikä auta. Tasaisuuden hakemiseen menikin sitten pidempään.

Ravissa oli yllättävän hyvä siihen nähden millaista nykimistä käynti oli ollut. Jäätiin ravaamaan takapäätyyn ympyrälle. Ohjeet olivat aika tavallisia. Ei saa juosta liian lujaa. Ratsu raiteilleen ja oikeassa kierroksessa takaosa ei saa jäädä sisälle. Tasoittui hyvää vauhtia.

Taidettiin ottaa vasen laukka ensin. Ympyrällä myötälaukkaa, sitten lävistäjän kautta vastalaukkaan ja sitäkin tovi. Sitten takaisin myötälaukkaan. Yllättävän hyvä. Ravissa laukan jälkeen tuli 4 oikein hyvää kevyttä ja ryhdikästä askelta ennen lepoa. Hemppa oli läpimärkä ja pidettiin välikäynnit.

Harmi vaan että tauon jälkeen Hemppa kysyi taas että onko pakko ja ravi alkoi jäkittämisellä. Mutta onneksi tasaantui nopeasti. Oikea laukka tuntui kulmikkaammalta ja vastalaukkana hieman työläältä. Ei rullannut niin hyvin kuin vasen.

Lopuksi oikeaan kierrokseen Hempasta irtosi omalla mittapuullani yhdeksikön ravia. Suorana, letkeänä, taipuisana ja kuuliaisena. Olisi voinut olla vielä kevyempi, ilmavampi ja irtonaisempi mutta ei nyt ihan täydellisyyttä odotettukaan. Oikein hieno silti.

Hemppa oli treenin jälkeen ihan läpimärkä ja samalla lailla naamasta kuin kastelukannun jäljiltä kuin Assi oli. Keräsin läjämme ja sitten kipusin takaisin kyytiin ja käytiin loppukäynnit maastossa.

Hemppa taisi nähdä maastoreissulla elämänsä ensimmäisen kickbiken, polkupyörän peräkärryn sekä betoniporsaat (jollei ole tarhasta näkynyt). Pahinta oli betoniporsaat. Matkan varrella säikähti myös kaivinkonetta vaikka alkuun vaikutti ihan rennolta. Ehdotti asvaltilla poistumista paluusuuntaan eikä kuski arvostanut nopeita jalkaliikkeitä liukkaalla alustalla. Kaivinkone pysähtyi siksi aikaa että päästiin ohi. Heti kulman takana vaani rekka keskellä tietä. Siitä ei päästy ohi ja kiertotiellä oli tuijottavia kaivonkansia. Jumiteltiin tovi kunnes rekka poistui. Ei ollut kiirettä niin sama oli vähän siedättyä kaupungin tohinaan.

Ongelmia:
alkuun vastusteli tuntumaa
muutama takapotku
maastokäyntilenkillä oli paljon jännää

Parannusta:
suoristui hyväksi
ravi letkistyi mainiosti

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Vihdoin maastoesterata ilman estevirheitä!

Sunnuntaina Keuruulla oli odotettu maastoestepäivä. Ensin oli luokka 90 cm kello 11 alkaen, sitten 80 ja 60 vasta roimasti iltapäivän puolella. Oma starttini oli 15.21.

Ratapiirros coursewalkista. Siellä on myös kuvat esteistä.

Radan kävelin lauantaina kahdesti. Ensin opastetusti maastoradan näytössä. Sitten vielä itsekseni illalla. 860 metriä pitkä, ihanneaika 2 min 9 s. 12 estettä. Eli vain rahtusen Niinisaloa pidempi. Samaan tapaan kuin Niinisalossa mentiin lassolenkki eli alkupään esteet hypättiin lopuksi takaisinpäin ja välissä tehtiin lenkki. Täälläkin oli alashyppy. Onneksi nyt oli reippaammin matkaa lähtölinjalta ykköselle.

Esteet olivat hienoja ja kukilla koristettuja. Ykkönen ja kakkonen kovin turvallisen näköisiä harmahtavia tukkeja. Kolmonen reippaan vihreä sianselkä. Nelonen risueste. Sitten piti jatkaa risteyksestä suoraan. Seuraavaksi mökki, punaisilla kukilla koristettu koivulaavu, tiukka käännös oikealle, alashyppy, pieni laukkapätkä, renkaat ja 4 ensimmäistä toiseen suuntaan.

Hemppa varustettiin ekan luokan palkintojenjaon jälkeen, jolloin starttiin oli noin tunti. Aivotoimintani meinasi taas olla hitaalla. Rupesi tihuttamaan vettä. Oli silti aika lämmintä.

Lopulta ninjailin vetokoukun päältä ratsaille ja lähdettiin kävelemään Hempan kanssa keskenämme 800 metrin matka kohti verkkaa. Hempan mielestä tänään pahinta olivat autotien varteen pysäköidyt autot ja niitä vähän kiemursi. Olin vakaa ja määrätietoinen. Ei tullut tappelua eikä pakittelua.

Verkassa taisi olla noin kymmenisen ratsukkoa kerrallaan. Viidestä verkkaesteestä saatiin hypätä kahta pienintä tukkia. Oikein turvallisia.

Itsekseni taivuttelin käynnissä ja tein ravissa ja laukassa vähän temponmuutoksia. Muutamat juntturoinnit tuli. Yksi ihan kunnon pukkikin käynnistä ja meinasin heilahtaa kaulalle. Välillä ei voitu Hempan mielestä kävellä johonkin suuntaan. Kertaalleen taisi peruutella. Välissä käveltiin ja sitten tultiin 4 - 5 loikkaa tukeille. En katsellut itse eikä katsellut Hemppakaan. Sujuvaa. Kolmoselle ja neloselle tuli kuulemma muilla kieltoja eli ne ratsastetaan jämerästi.

Kun lähtöön oli 7 minuuttia niin jännitysaalto pyyhkäisi yli. Onneksi laantui parissa minuutissa. Suunnitelmani oli katsoa miten muut lähtevät matkaan mutta unohdin ja näin vain yhden lähdön. Ennen omaa vuoroa vielä laukka kuntoon ja yksi hyppy. Sitten vähän käynnistelyjä.

Puolen minuutin kohdalla huhuili joku että saa lähteä tulemaan. En oikein tiedä mitä ajattelin odottelulla saavuttavani. Ravasin kohti lähtölinjaa laskennan käydessä eikä ylitetty sitä heti ajallamme vaan meni rahtusen yli. En muista nostinko laukan ratsasta-käskystä vai lähtölinjalta. Kiva oli saada lähtiessä hyvän matkan toivotus!

Hemppa laukkasi jumittelematta muttei vielä kovin innokkaasti. Ei tuijotellut puskia. Ykkösestä päästiin yli, samoin kakkosesta. Kolmoselle taisi tulla vähän huonompi hyppy mutta yli. Eikä Hemppa hermostunut vaikkei kuski ollut ihan mukana. Neloselle pohkeet kiinni ja yli siitäkin. Aika nopeasti esteet seurasivat toisiaan. Tässä vaiheessa rupesi tulemaan luottavainen olo ja oikea ilme löytyi kuskin löytyi naamalle.

Vitosen ympärillä metsässä oli molemmin puolin ihmisiä. Muttei sitten katsottu niitä eikä pahemmin estettäkään vaan yli. Samoin koivusta. Kurviin vauhtia oli vähän liikaa eikä meinannut kääntyä sujuvasti. Sain siirrettyä raviin. Taisin yrittää alashyppyyn laukalla mutta Hemppa tyssäsi käyntiin. Ei kuitenkaan jäänyt arpomaan vaan hyppäsi. Nyt olin itse sujuvasti mukana. Laukka jäi vääräksi ja tultiin aukeammalle paikalle, jossa oli taas paljon ihmisiä. Löysin reitin renkaille ja päästiin niistä yli. Hemppa otti pienen sivuaskeleen vieressä olleesta isomman luokan esteestä.

Jäljellä oli enää alkupään esteet takaisin. Nyt laukka tuntui sujuvalta (muttei videolta näytä siltä) ja niin vaan loikittiin loputkin puhtaasti. Pelkäsin jopa että tullaan liian lujaa. Taisin sentään tajuta tasapainottaa alamäkeen. Maalilinjan yli ja nollat! Jeee-huuto tuli vasta kun päästiin takaisin verkkaan. Yritin sammuttaa GoPron mutta olin näemmä ollut niin tohinoissani etten ollut muistanut edes käynnistää sitä.

Ei oltu liian nopeita vaan 7 sekuntia liian hitaita. 2,8 aikavirhettä. Ja tuolla kun tuntui että edettiin ihan hyvin. Lisää kaasua siis vaan. Mutta parempi ottaa vähän yliaikaa kuin estevirheitä. Päivän huippunopeus oli 29,7 km/h.

Olo oli muikea. Vihdoinkin estevirheetön maasto! Mahtavaa! Ravattiin hetki ja kuski oli yhä ihan tiloissa. Huoltojoukot puhuivat ruokailusta mutta vastasin etten osaa vielä ajatella. Melko pian saatiin täpinäkierrokset laskettua hummastakin ja sitten kävellen takaisin autolle. Nyt Hemppa hiihteli Unavauhtia n. 7,5 km/h.

Mieluusti olisin leijunut onnistumisen hattaroissa loppuillan enkä kuunnellut selostusta siitä miten ilman kouluradan volttia ja näitä aikavirheitä oltaisiin saatu rusetti. Lopullinen tulos oli 39,6 virhepistettä. Voittajalle jäätiin 8 pistettä ja ruusukkeista alle 4. 20 kisaajan joukosta oltiin kahdeksansia. Mutta alle 40 tulos on mielestäni jo hieno juttu. Nyt sitten vaan lisää haasteita ja seuraavaksi luokkanosto Keravalle kasikymppiin. Tuijottelut eivät ole korkeudesta kiinni ja olen hyvin optimistinen että tekniikkaakaan ei vaadita meidän rahkeittemme yli.

Olipa taas mahtavaa!

Tyytyväisinä radan jälkeen.
Yksi junnu häivytetty kuvasta.
©Riikka

Maastoradan esteet 4 - 9:

lauantai 10. elokuuta 2019

Rataesteet nollilla Keuruun kenttiksissä

Keuruun kenttiksissä oli kouluradan jälkeen kolmisen tuntia luppoaikaa. Suurimman osan ajasta vietin kisapaikalla kävellen Hemppa narun päässä (käytännössä ohjat kädessä). Hemppa söi nurmikoita ja verkkapeltoa ja minä yritin olla rennosti. Välillä käveltiin ympäriinsä. Lopulta sain Hempan pihakeinun lähelle ja pääsin itse istumaan. Keinuminen pysäytti syömisen ja tuijotti turpa lähes maassa keinua.

Esteluokat pidettiin samalla kentällä kuin koulukokeet ja meidän luokkamme 60 cm oli tässäkin viimeisenä. Arvioitu aika rataan tutustumiselle oli kello 19 ja tämä piti aika hyvin. Suunnilleen samat esteet kuin aiemmissa luokissa mutta vähän eri järjestyksessä. Kolmet pelokkeet. 7 estettä.

Tuisku kuvasi meidän ratapiirroksemme.

Verkassa maneesissa sai taas olla 6 ratsukkoa kerrallaan ja lähtövuoromme oli yhä yhdeksäs. Hemppaa oli kävelytetty alle ja rataan tutustumisen jälkeen loikkasin kyytiin. Sitten käveltiin maneesia ympäri. Käytännössä luokan alkaessa päästiin verkkaan.

Käynnissä taivuttelu jäi selvästi tekemättä, sillä ravissa Hemppa oli kauhea. Hirmuisen vino ja ihan tyhjä oikeasta ohjasta. Eipä jäänyt edellisestä ratsastuksesta muutaman tunnin takaa mitään hyvää talteen.

Yritin saada hummaa suoraksi ja avuille. Vähän heikoksi jäi. Ravia ja reipasta laukkaa. Ristikkoa meitä ei päästetty hyppäämään vaan käsky kävi aloittaa pystystä. Saatiin tosiaan ohjattu verkka.

Ekalla ylityksellä Hemppa kopsautti. Toinen tuli paremmin. Tultiinkohan vielä kolmas ja sitten okseri kerran. Jokunen väärä laukka esteen jälkeen. Käveltiin hetki ja sitten loikattiin vielä ennen omaa vuoroa. Olin kovin hädissäni että ollaan tarpeeksi ajoissa kentällä.

Lopulta lähdettiin sinne ihan ajallamme mutta koska silloin suorittanut sai hylsyn niin meinasi sittenkin tulla kiire. Onneksi meitä edeltänyt teki omat valmistautumisrituaalinsa rauhassa, joten mekin ehdittiin katsoa oikeastaan kaikki tarpeellinen jo ennen kuin aloittivat.

Ensin katsottiin yleisö (vähän jännä), sitten esteet 2 (lainelankku), 7 (kaarimuuripalikka) ja 4 (koivupuomit ja kukkasia). Kaverin suorituksen aikana ehdittiin katsoa yleisöä vähän lisää ja loppujakin esteitä. Esteet eivät Hemppaa kiinnostaneet eikä onneksi yleisökään kauaa.

Heti edellisen lopettaessa sai ottaa valmistautumishypyn ykköselle. Se tehtiin sukkelasti, tervehdin lennossa, saatiin lähtömerkki ja jatkoin suoraan uudestaan ykköselle.

Hemppa eteni hyvin, kääntyi eikä katsellut mitään. Linjalle taisi silti livahtaa yksi ylimääräinen askel eikä kaikki paikat olleet ihan priimoja. Jossain välissä laukkakin oli väärin. Kolistelematta ja empimättä kuitenkin nollilla maaliin. Jes! Kurvailin sen verran että loppuun tuli vielä ylimääräinen laukkaympyrä jotta päästiin kentältä ulos.

Varusteet pois Hempalta ja hevostarkkiin. Pikkuisen laiskasti lähti raville molempiin suuntiin mutta läpäisty eli huomenna jatkuu maastoesteillä, jes!

Esteratamme:

Keuruun kouluradalla turhia virheitä

Keuruun kenttäkisat alkoivat omalta osaltani vasta lauantai-iltapäivänä. Hemppa sai laiduntaa aamupäivän Unan ollessa jo hommissa. Sama harrasteluokan kouluohjelma kuin Niinisalossakin. Koulurata oli kentällä ja verryttely viereisessä maneesissa.

Hemppa oli taas alkuun vino mutta sain nopeasti taivuteltua paremmaksi. Vaikkei opetusta tullutkaan hirmuisesti niin silti sen verran että meni mekaaninen suorittajamoodi päälle ja oma-alotteisuuteni rapisi. Torstaina taisi tulla käsky että älä ajattele vaan tunne. Nyt ajattelu ainakin lakkasi.

Hemppaa piti saada takaa aktiivisemmaksi. Parani. Sekä oikeassa kierroksessa takaosaa ulos. Ei mitään kovin ihmeitä tehty, ympyröitä lähinnä. Hemppa hikosi kuumassa maneesissa läpimäräksi jo alkuverkassa ihan kuten arvelinkin. Toiveet loppuverkkaan oli itseltäni siirtymiä. Alkuun jäkittelyä mutta parani nopeasti. Tässä istuin ravia alas ja siirryttiin vain käynnistä raviin ja takaisin. Olisin kaivannut vielä muutamat laukannostotkin mutten sanonut mitään.

Kentälle päästiin vasta kun edellinen lopetti. Ravailin reunoja pitkin molempiin suuntiin ja hoputin Hemppaa eteen. Aivotoimintani oli jollain säästöasetuksella, sillä tästä ei jäänyt kamalasti muistikuvia.

Kun pilli soi vaihdoin täyskaarrolla suuntaa. Mutta Hemppa ei ollutkaan vielä tasaisena avuilla niin pyöräytin päätyyn voltin. Meni aavistuksen viimeisestä kirjaimesta ohi mutta katsoin tarkkaan ettei käyty lyhyellä sivulla ja yritin jättää pituushalkaisijastakin vajaaksi. Silti tämä oli kuulemma kielletty toimenpide vaikkei käyty L-kirjaimessa ja tämä merkattiin väärinratsastukseksi. En löytänyt säännöistä selkeää kohtaa, jossa moinen kiellettäisiin.

Kuvittelen että tehtiin suht tasainen rata. Hemppa oli enemmän kiireinen kuin löysä. Molemmilla kerroilla laukasta raville siirtymä tuli itselleni jotenkin yllätyksenä ja jälkimmäinen siirtymä meni pitkäksi. Tekisi varmasti hyvää ratsastaa ohjelmaa läpi myös treeneissä!

Haaveilin taas yli 70 % suorituksesta ja oli aikamoinen pettymys saada vain 63,16 %. Eihän se karmivan huonosti ollut mutta 20 ratsukon luokassa jäätiin tässä vaiheessa sijalle 13. Ja jos olinkin radan jälkeen tyytyväinen niin sain voltistani sellaisen ripityksen että laski tunnelmaa hienosti.

Tästä oli video mutta se tuhoutui tai katosi olemattomiin ennen kuin sain sen käsiini.

perjantai 9. elokuuta 2019

Kevyt iltaliikutus Keuruulla

Perjantaina pakattiin ratsut ja kisakamppeet iltapäivästä Ainolla kyytiin ja hurautettiin Keuruulle. Olin itse päivällä töissä, joten Hempan liikutus jäi iltaan kisamajoituspaikkaamme. Ehdin onneksi niukasti valoisalla kyytiin ja junnu tuli taas katselemaan kentän laidalle.

Ei löytynyt jakkaraa, joten kapusin pitkästä aikaa maasta kyytiin. Toki ensin pidensin jalustinta roimasti. Mutta yhä vaan sinne heilahti. Kenttä oli kokoluokkaa pieni koulurata. Aavistuksen epätasaisen pehmeä. Oli kuulemma polttiaisia mutten huomannut itse. Aloitin fleecessä mutta piti purkaa pian t-paitaan.

Hemppa oli vähän hidas ja alkuun tuntui etupainoiselta. Ei taas tehty mitään kummia vaan taivuteltiin ja pyöriteltiin ympyröitä. Ope taisi olla taas kuskia tyytyväisempi menoomme. Lisää aktiivisuutta muttei vauhtia. Laukat rullasivat onneksi molemmat ihan ok. Oikea ohja taisi olla tyhjempi. Muutamat suunnanmuutokset ravissa ja rupesi tasoittumaan niihinkin ja turpa pysymään alhaalla. Eipä sitten enempää höykkyytetty. Ei tullut hiki. Tässä vaiheessa olin ollut 24 minuuttia selässä. Itse veikkasin 22 ja ope 28 min.

Loppukäynnit käytiin talutetun Unan perässä vähän autotien laitaa. Kaikkineen olin reilun puoli tuntia ratsailla.

Hepat jäivät yöksi ihan rauhassa vierastalliin ja me nukuttiin pihalla heppa-autossa.