keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Taukojäykkyyden sijasta vaihtojakin estetunnilla

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa hyppypäivä. Tai siis -ilta. Kolmen viikon hyppytauko Assilla takana. Pihalla lähemmäs parikymmentä pakkasta ja maneesissa -8°C. Pukeuduin toppiini jopa vähän turhan hyvin ja tuli kuuma. Saatiin toinen ratsukko mukaan tunnille.

Alkuun taas hölköttelin ravin ja laukan läpi. Assi oli kivan reipas omasta takaa. Nosti laukat nätisti. Sitten tultiin kahta puomia ensin ravissa, sitten laukassa. Ei saa kaatua oikealle. Suoraan ja keskelle tulemisesta ei tullut sanomista. Ravissa oli alkuun liikaa vauhtia. Laukassa vasemmassa kierroksessa tuli pari stiplua enkä malttanut odottaa. Taas muutaman kerran kuulemma päästin ohjia löysälle. Enkä huomannut itse mitään.

Sitten tultiin samaa estettä pienenä pystynä. Meille ei tänään noussutkaan kuin max 60 senttiin ettei kipeytetä Assia. Välissä taidettiin tulla lävistäjän pystyä yksittäin, ainakin oikeasta kierroksesta. Laukka jäi pääosin vääräksi. Välissä loikattiin eka pysty + okseri ja lopuksi kaikki 3 peräkkäin. Okserille oli alkuun ongelmia tajuta mistä kohdasta kannattaa kääntää. Vähän lisää laukkaa ja varsinkin okseria kohti Assi alkuun hidasti. Mutta mitä enemmän hypättiin sitä paremmin Assi heräsi ja loppua kohti vaikkei okserilla laukka vaihtunutkaan niin ovikaarteessa vaihtoi lennosta. Vautsi.

Yhdellä kierroksella ei vaihtunut kumpikaan ja vaihtoni olivat vanuvia. Laukka lyheni vain Hempan tapaan. Lopulta löytyi myötäiset mutta tuli sanomista että aikaisemmin pitäisi hoitua. Loppuun tultiin koko kolmen esteen höskä muistaakseni kolmesti ennen kuin päästettiin kaveri jatkamaan. Vikalla kierroksella oli kaikki myötälaukat! Juuri ennen vikaa estettä tajusin että lavat valuvat vasemmalle, ehdin juuri suoristaa ja niin löytyi hyppyyn vaihtokin. Jes! Loppua kohti ei tosiaan tarvinnut enää pyytää Assia eteen vaan pikemminkin pääsi odottamaan. Ope totesi että maltan olla heittämättä ohjia pois kun Assi liikkuu reippaasti.

Loppuraveissa meinasi taas olla vauhtia. Oikea kierros rauhoittui, vasemman tasoittamisessa meni enemmän aikaa.

Nyt viimeinen este jäi ratsastajien purettavaksi. 60 cm näytti olevan tolpan merkkien mukaan korkeutemme tänään. Näppärästi ope niitä aina nosti välissä toiselle ratsukolle.

Oli kivaa ja heräsin. Eikä Assista huomannut mitään 3 viikon hyppytaukoa.

Ongelmia:
yksi parin kierroksen kakkajumi
vääriä laukkoja
pari automaattiohjanheittoa, joita kuski ei huomannut
oikeasta lahkeesta katkesi kuminauha näissäkin housuissa

Parannusta:
löytyi myötälaukkoja
vaihtoi kolmesti sileälläkin vasemmasta oikeaan
esteet menivät aika kivasti
ei kieltoja

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Sunnuntain iltapäivämaasto

Sunnuntaina oli tällä viikolla yleinen maastopäivä. Itse olin tosin hyvinvointiluennon takia liikkeellä vasta iltapäivällä enkä ehtinyt enää muiden mukaan. Masapulkkailujen jälkeen siis Hempalle varusteet niskaan ja menoksi. Kello oli jo lähempänä puolta viittä kun lähdettiin.

Aiemmat maastoilijat olivat menneet Tiitonsaaren lenkin, joten mekin suunnattiin sinne. Autoja tuli tiepätkillä vastaan ehkä 6. Yksi meni aika lujaa (ehkä kuuttakymppiä) aika läheltä. Onneksi Hemppa ei välittänyt siitäkään.

Innostuin laukkaamaan myös ensimmäisen tien loppupätkän autiotalon ohi. Siitä oikealle metsän kautta pääsi hyvin metsälenkin alkupäähän. Ei ollut luvattua auringonpaistetta mutta toisaalta pakkastakaan ei ollut kuin -7°C. Ravailtiin vähän metsässä ja suorat laukattiin. Pyytämällä Hemppa meni 42 km/h. Pieniä sivuaskelia tuli vaanivan kaatuneen puun takia. En viitsinyt juoksuttaa ihan puhki kun rupesi puuskuttamaan. 1,3 km, 2,5 minuuttia. Jälkimmäinen suora käveltiin ja ravattiin. Lopulta kello oli taas aika vähän suoran päässä ja päätin vielä kääntää takaisin.

Pyysin laukan ja Hemppa ehdotti vähän lujempaa. Annoin mennä ja reissun huippulukemat tulivat tässä. Ihan pyytämättä ja poispäin tallilta. Reilu 46 km/h. Suoran jälkeen himmailin vauhtia vaikka Hemppa olisi selvästi halunnut jatkaa. Mentiin sitten pätkä ravia ennen kuin käänsin ympäri. Takaisinpäin pidin sitten vauhdin laukassa hallussa. Vähän Hemppa nyki ohjia mutta malttoi kuunnella. Ravikin meinasi olla tohotusta. Nyt yritin sekä ravissa että laukassa hakea vähän pyöreämpää muotoa.

Tiellä mentiin käyntiä ja ravia. Kävin sitten vielä pellolla. Sielläkin vielä Hemppa olisi halunnut mennä ravissa lujaa ja rauhoittelin menoa. Toistui joka kerta. Pysyi kuitenkin käynnissä.

Kuumahan ratsulle taas tuli heijastinloimen alla. Hämärä rupesi laskemaan päälle kun kuuden aikoihin palattiin tallinpihaan.

Ongelmia:
kaatunut puu oli pelottava

Parannusta:
ratsu heräsi liikkeelle

GoPro-tallennekooste lenkistä:

Uusi ratsu pulkan eteen

Lauantaina iltapäivällä oli vähän erilaista talliohjelmaa. Yksäriksi menneen Masan omistaja kyseli avustusta pulkkailuun. Minulla kun on nyt ne hiihtoratsastusvaljaatkin. Masalle laitettiin varusteet niskaan, korvat tukkoon ja sitten kentälle.

Ensin siedätettiin pelkkä pulkka, sitten lapsi pulkassa. Masaa talutettiin edeltä ja minä vedin pulkkaa ja lasta vähän takana ja sivuilla. Ei sanonut humma mitään. Sitten ratsulle valjaat niskaan. Ei niistäkään sanonut mitään. Yhden kierroksen juoksentelin perässä vähän nykien ja naruja heilutellen. Ei reaktioita tästäkään. Sitten pulkkalapsi taluttaen valjaissa perään. Tämäkin ok. Sitten vaan kuski ratsaille ja pulkka perään. Vaikeinta näytti olevan pulkan ohjaaminen.

Lopulta pääsin itsekin perään. Kaarteet olivat tosiaan hankalia. Lopulta kovemmassa vauhdissa pulkka meni sen verran poikittain että se kanttasi ja tipuin kyydistä. Ei se Masa näistäkään välittänyt eli pellolle.

Lähilenkki oli sen verran luminen että vaihdettiin kauemmalle pellolle. Pääsin ensimmäiseksi pulkkaajaksi että ehdin vielä maastoon. Kaikki askellajit ja suht rauhallista menoa. Pulkan mökän yli ei kuullut yhtään ratsastajan ohjeista. Pulkkaan kaikki näytti rauhalliselta. Laukassa oli hankalinta kun pulkka heijasi väylää puolelta toiselle. Pysyin kuitenkin kyydissä. Masa oli kuulemma laukassa välillä jännittynyt. Lähteehän pulkasta toki suksia isompi ääni. Muutenkin suksilla oli aika lailla helpompaa.

Yksi kierros riitti itselleni ja jätin lopun joukkion jatkamaan. Kivaa oli, kiitos!

GoPro oli matkassa:

perjantai 23. helmikuuta 2018

Yhä reaktioita hakemassa Sepellä

Perjantaina pääsin taas pitkästä aikaa (2 kk tauko) Riitan silmien alle. Salainen hevostoiveeni meni läpi ja sain Sepen. Pihalla oli n. -15°C ja maneesi tuntui vähintään yhtä kylmältä. Onneksi osasin yhä pukeutua aika hyvin. Villasukkikset ja toppahousut, villasukat ja kesäkengät, aluvillapaita, fleece ja paksumpi takki. Kypärämyssy ja alkutunniksi rukkaset.

Alkutunti tehtiin taas reaktioiden hakemista ympyrällä. Kummasti olin unohtanut miten tämä toimii. Sisäjalasta pitää mennä sivulle ja pitää olla päättäväinen eikä lopettaa pyytämistä ennen reaktiota. Käynnin jälkeen pyörittiin kevyessä ravissa ja otettiin muutamat hieman yllättävät laukannostotkin. Siirtymät olivat aika täsmällisiä mutta muuten oli vielä viilattavaa.

Välikäyntejä ei pidetty ja lopputunti saatiin hääräillä siirtymiä ja muita kuvioita melko vapaasti oman mielemme mukaan. Välissä otettiin kyllä muutamat ohjatut pysähdykset, joissa pudotettiin ohjat pois käsistä. Niin kauan kun ope katsoi, Sepe seisoi hievahtamatta aloillaan. Mutta kun toistettiin tätä itsenäisesti niin tarjosikin hiippailua.

Itsekseni ravailin ympyröitä ja suunnanmuutoksia. Laukannostoja. Vasta kun ymmärsin pyytää hitaampaa ravia niin ratsu tasoittui. Sen jälkeen olikin lopputunnin sangen kiva. Tänään ei pahemmin heilutellut päätään. Välillä laukkaympyrällä unohdin että allani on Sepe eikä Saku. Laukat olivat parhaimmillaan hyviä. Opelta taas tuli ihania täsmäneuvoja: istu syvemmälle ja tunne takajalat ja selkä tms.

Loppuraveissa oli hyvä. Taas sellainen tilanne että tästä olisi hyvä aloittaa työskentely.

Ongelmia:
rukkasten kanssa oli vähän huono tuntuma
kun ope ei katsonut niin hepo ei malttanut seistä tiputetuin ohjin
ratsastuskengät olivat pakkaslumella liukkaat kävellä

Parannusta:
ei tullut kertaakaan sanomista liian matalista käsistä
laukat nousivat suht näppärästi
taisi olla edelliskertaa paljon tasaisempi
lopuksi taas keveni ja tuli avuille

torstai 22. helmikuuta 2018

Unskilla myös esteille

Torstaina pääsin vihdoin Ainossa myös toisen open estetunnille. Mitäs tässä meni odotellessa, reilu vuosi? Sain jatkaa istuntakurssilta tutulla Unskilla ja humma oli jo koulutunnilla hommissa. Ope vähän järjesteli esteitä. Itselle turvaliivi niskaan ja ratsaille. Iso maneesi oli niin lämmin että t-paita ja fleece turvaliivin alla sai hikoilemaan jo alkuverkassa. Pihalla oli yhä lähemmäs parikymmentä pakkasta. Ratsukoita oli kivasti vain 5. Maksoin tästä irtotuntihinnan eli 55 euroa. Kivasti oli taas tuttuja ihmisiä tallissa.

Ope oli puolikuntoinen ja alkuverkka sangen itsenäinen. Käynnissä meni kierroksen verran että sain turvan alas. Yritin olla ottamatta asiasta paineita (otin silti vähän). Ravissa pysyi ihan asiallisesti. Ohjeeksi tuli muistaa tehdä puolipidätteitä ettei ratsu jää etupainoisena makaamaan ohjille. Laukat nousivat yllättävän hyvin. Vasempaan suuntaan ensin sileää, oikeassa ruvettiin tulemaan jumpalle.

Kaksi pientä kavalettia ja pysty. Alkuun stiplailin askelten kanssa ja söherrettiin raviakin. Tasainen tahti oli tärkeintä. Enkä kuulemma itse saa ratsastaa etäisyyksiä. Tms. Ymmärsin kyllä mitä sillä haettiin. Joka kerta pystyn jälkeen oli väärä (vasen) laukka. Sujui ihan ok kunnes este nousi. Kun Unski teki isomman hypyn ja esteen jälkeen palauduin satulaan niin ruuna spurttasi. Ekalla kerralla tajusin heti että johtui itsestäni. Toiselle en saanut korjattua tarpeeksi ja vasta kolmannella kun ajattelin jääväni esteen jälkeen kevyeen istuntaan niin päästiin kiihtymättä. Toistoja tuli aika monta ja oltiin koko ajan laukassa.

Tauon jälkeen lähdettiin tulemaan linjoja. Ensin pienemmillä (n. 65 cm?) esteillä kuutta askelta. Ensin vain suora linja pystyltä okserille. En näemmä ratsastanut ihan kunnolla sillä Unski stoppasi pystylle. Pysyin onneksi kyydissä. Jäin ehkä itse liikaa tuijottamaan estettä ja siinä ollutta lankkua. Uudella yrityksellä päästiin molemmista yli. Ennen okseria humma meni ihan mutkalle ja viimeinen askel oli töpömpi.

Seuraavilla kierroksilla lisättiin lisää linjoja perään. Kaareva pystyltä vesimatolle, sitten toiselta pystyltä okserille. Lopuksi hypättiin alkutunnin jumppa välissä ja tultiin viimeinen linja toiseen suuntaan. Enempiä kieltoja ei tullut. Esteiden noustessa toivottiin väleihin viittä askelta. Ei ihan tasaista ja pari kertaa livahti kuudes. Kivasti vikalla kierroksella sitten otettiin sakkoja kunnes onnistui. Oma ongelmani oli että ekaan suuntaan kaarsin pystyltä liian tiukasti okserille eli kuudes mahtui vain niukasti. Toiseen suuntaan käänsin okserilta liian hitaasti pystylle ja tuli se kuudes. Ope käski olla jo hypyssä menossa uuteen suuntaan. Se auttoi.

Väleissä oli yhä joitain vääriä laukkoja, välillä Unski vaihtoi itse. Jumppa radan keskellä tultiin ihan siististi joka kerta. Eikä humma enää kiihdytellyt. Esteet tuntuivat vähän suurehkoilta vaikka olivat ehkä 80 cm. Max 90.

Ope kehui että hyvin ratsastettu. Hommia sai ainakin tehdä ja vikalla kierroksella kuskikin hengästyi sakkolenkeistä ihan kunnolla. Arvelin ihan oikein että Unski ei ole mikään luottoratsu, joka menee autopilotilla yli. Kyllä se piti ratsastaa. Muttei ollut niin kuuma kuin odotin vaan ihan hallittavissa. Opelta tuli hyvää palautetta ja riittävästi. Tykkäsin.

Ongelmia:
yksi kielto
kädet tulivat salakavalasti kipeksi
hyppäsi mieluusti juuresta
vääriä laukkoja
ainakin yksi pudotus
pari ylimääräistä askelta väleihin
askeleet eivät olleet väleissä tasamittaisia keskenään

Parannusta:
laukat nousivat
ei todellakaan tullut kylmä ratsailla
kivasti tekemisen meininkiä tunnilla

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Tasapainon metsästystä

Keskiviikkona pääsin taas parin hepattoman jälkeen ratsaille. Opettajien menoista johtuen koulutunti Assilla. Pakkanen levisi myös etelään ja mennessä auton mittari näytti tallin pihalla -15°C. Maneesissa oli -6°C ja lähtiessä pihalla -18°C. Vaatetta oli kaikesta yrityksestä huolimatta ratsailla vähän liikaa (paksumpi takki). Onneksi oli kuitenkin varpaanlämmittimet.

Alkuun taas vain hölköteltiin askellajit läpi. Opetus alkoi laukkahölköttelyn kohdalla kuskin asennon korjaamisella. Siitä jäätiin sitten kevyeen raviin ja lyhentelin ohjia. Yhä tuli sanomista samoista asioista eli kielletystä etunojasta ja käsistä. Kummasti unohdin käteni kun käytin pohkeita. Käynnissä omat jalat tuntuivat liian hitailta ja alitajuisesti annoin samalla löysempää ohjaa.

Tänään tehtiin vähän enemmän siirtymiä ja uutena asiana muutama laukkavoltti. Kuski ei saanut kallistella oikealle (yläkropalla). Ratsu kuulemma valui molempiin kierroksiin vasemmalle mutta tunsin tätä huonosti. Nyt onneksi asettui kumpaankin suuntaan.

Opetuksesta jäi mieleen maininta että harvemmin hevonen siitä suuremmin palkitsee kun sitä vaaditaan lyhentämään ja kantamaan itsensä paremmin tms. Kehuja sain hyvin ajoitetuista laukannostoavuista. Siirtymät muuten olivat taas vähän laidasta laitaan. Muuten humma oli ihan mukavan aktiivinen. Käynti tuntui taas itselleni vaikeimmalta. Toki taas jumitti muutaman kerran tarpeilleen. Jälkimmäisen ratkaisusta sain kehuja kun pidit ohjat ja pyysin eteen kunnes oltiin taas ravissa.

Kyllä se open läsnäolo lohduttaa hirmuisesti. Ei ollut mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Loppua kohti Assi rupesi polkemaan vasemmallakin takasella paremmin alle.

Hölköteltiin vielä itsenäiset ravit loppuun. Nyt vihdoin ravi nousi käynnistä heti ensimmäisestä pienestä avusta. Loppukäynnit menin ensin selästä, sitten taluttaen kun rupesi tulemaan vilu. Assi oli taas enemmän perässä vedettävää mallia. Johtuiko siitä että maneesissa oli muitakin?

Ongelmia:
pohkeiden käytössä kädet unohtuvat
hitaat pohkeet
vietti vasemmalle enkä huomannut
kuski kallisteli oikealle ja muutenkin tuntui vinolta
parit tyhjennysjumit

Parannusta:
sain kehuja täsmällisistä ja oikea-aikaisista laukka-avuista
Assin alleastunta parani

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hiihtoesteratsastuskisoissa taas lainaratsulla

Sunnuntaina oli iltapäivästä vuotuisten Turkan hiihtoratsastuskisojen vuoro. Tänä vuonna laitettiin sopimaan aikatauluihin ja kun tallilta sai lainaratsun niin sinne siis. Osallistumisesta yhteensä 45 euroa. Pakkasta oli lähelle perumisrajan -15°C mutta aurinko paistoi kauniisti koko päivän.

Roco oli jo valmiiksi hommissa. Meni kakkosluokan alle. Sain siis valmiiksi lämmitellyn ratsun. Välissä piti olla vain 5 ratsukkoa mutta lopulta olin selässä ties kuinka kauan. Lähinnä käveltiin pitkin ohjin. Ruuna oli vähän laama ja toisessa päässä kenttää yritti päättää suuntaa itse. Ei siis välittänyt ympärillä tapahtuvasta suhailusta.

Ravasin vähän ja lopulta saatiin valjaat niskaan ja hiihtäjä perään. Nyt laskettelusuksilla. Pari kierrosta laukkaa. Hiihtäjän kanssa humma syttyi eikä tarvinnut yhtään patistaa. Kannuksia ja raippaa ei ollut.

Ennen lähtöä Roco vähän peruutteli ja liinat menivät solmuun. Meidät sitten suoristettiin avustettuina matkaan.

Ratapiirros.

Alkumatkan hypyt menivät hyvin, 4 askelta väliin. Kiemurtelu myös ok. Ei siinä hirmu lujaa voinut mennä. En miettinyt myötälaukkoja yhtään. Sitten hiihtäjä heinähidastukseen ja ratsastaja skarppina että jatketaan uudelle kierrokselle eikä talliin.

Suoralla kiihdytin jo esteiden ohi. Pujottelu mentiin aika reippaasti ja viimeisessä välissä meinasi tulla kiire. Hiihtäjä takana sai omat ajatuskatkoksensa ja tuli stiplu sekä 10 virhesekuntia. Pitkällä suoralla usvatettiin ihan kunnolla eteen. Rocon kunto loppui ennen kaarretta. Sen jälkeen sai kuski ruveta huhkimaan ja yrittää pitää vauhtia yllä.

Tiukka kaarre kohti hyppyreitä mentiin kuitenkin vähän lujaa. Rocolla tuli pieni takajalkaliukastus/kompastus. Mitään ohjeita ei kuulunut takaa, joten jatkoin hyppyreille laukassa. Hetken päästä yleisö huusi että hiihtäjä jäi matkasta. Tässä meni muutama sekunti hukkaan kun en huomannut tätä heti. Iso mäki kuitenkin virheittä.

Puolessa minuutissa oli hiihtäjä kasannut itsensä taas suksille ja hevosen perään. Siitä sitten melko nollavauhdeilla pikkuhyppyreille ja aallot perään. Sinne vielä toinen stiplu kun merkkitötsät lentelivät. Sitten heinähidasteen kautta maaliin. Ajaksi tuli 3 min 20 sek. Johon 20 sekuntia sakkoaikoja päälle eli 3.40. Periaatteessa siis lähes 50 sekuntia nopeampaan tulokseen olisi voinut päästä kun olisi vähän rauhoittanut menoa hyppyreillä ja skarpannut virheet pois. Vähän oli kommunikaatiokatkoksia matkalla.

Roco puuskutti aika julmasti. Hyppäsin alas selästä ja talutin kunnes seuraava kuski jatkoi. En ollut tajunnut että humma menee vielä kolmannenkin radan. Hyvin kuulemma jaksoi senkin.

Meidän tulos oli lopulta seitsemäs 15 kisaajan luokassa. Voittoaika oli 3.02 ja ruusukkeille pääsi vielä ajalla 3.16. Meille siis lisää treeniä (oikeilla varusteilla) ja seuraavalla kerralla skarpimmin. Kivaa kuitenkin oli.

Ihan aavistuksen harmitti etten itse päässyt hiihtohommiin kaverin hepan jouduttua saikulle. Toisaalta helpotti sillä olisin kuollut kumpareisiin.

Koostevideo kisoista, ensin GoPro-versio ja sitten yleisöstä kuvattuna.

Aamuestetreenit

Sunnuntain maneesiesteet oli jo aamusta. Toivoin pääsyä ekaan ryhmään ja se tarkoitti aamulla herätystä (vapaaehtoisesti!) ennen seitsemää. Kääk! Pakkasta kotipihassa oli -14°C mutta tallilla yllättäen jopa -22°C. Oli aurinkoista heti aamusta. Tajusin onneksi laittaa topparatsastushousut jalkaan.

Hemppa oli yön jäljiltä sisällä ja kamala pissaläntti kyljessä. Onneksi värissä ei huomaa. Lastaus kärryyn oli nyt jo kotipihalla enemmän ämpyilyä. Jos yritin yhtään vetää niin lähti peruuttamaan. Laitettiin poni ensin ja sitten käveli nätisti.

Maneesi näytti erilaiselta auringonvalossa. En ole ennen tainnut olla siellä valoisaan aikaan sisällä. Kasattiin esteet neljään pekkaan.

Ehkä estetunti oli ratsulle mieluisampi, sillä nyt ei tehnyt perjantaiseen tapaan jatkuvasti kasoja. Taisi tulla kahdet koko tunnin aikana, alkutuntiin painottuen.

Alkuverkka oli meille aika perinteinen. Laukassa ei ollut yhtä hyvä kuin perjantaina. Tultiin kavalettien yli ympyröillä ravissa ja laukassa ja lopulta laukassa loiva kiemura. Laukanvaihdot onnistuivat meillä n. 20 % jos sitäkään. Useampi sakkokierros muttei juuri auttanut. Pidin taas alkuverkassa raippaa välillä myös oikeassa kädessä. Ei tuumannut siitä mitään.

Sitten tultiin jumppaa. Ravissa sisään, kavaletti, pysty ja askeleen päässä okseri. Väli oli kuulemma todella lyhyt mutta silti tuntui hyvin pitkältä. Ravi ei kuulemma ollut tarpeeksi aktiivista. Loikattiin silti joka kerta vaaditulla yhdellä. Kuski ei muistanut ajatella katsettaan tehtävällä. Joka kerta väärässä (oikeassa) laukassa alas. Mutta se ei kuulemma haitannut. Hemppaan haettiin vähän lisätehoja. Esteet nousivat mutta unohdin tuijotella että kuinka paljon. Jotain 80 ja 100 sentin väliltä? Arvelen istuneeni jotenkin erilailla pielessä, sillä kaarevasta yläselästä ei tullut sanomista.

Jossain välissä loikittiin muutamat kavalettilävistäjät ja haettiin vaihtoja, pohjille hypättiin kaarevan linjan jälkimmäisiä esteitä. Ope seisoi päädyssä merkkinä. Meitä tämä ei auttanut vaan pahensi entisestään Hempan valumista esteen vasempaan laitaan.

Sitten tultiin pelkkää kaarevaa linjaa molemmista suunnista 5 ja 4 askeleella. Tässä vaiheessa ratsastin linjan paremmin kuin radoilla myöhemmin. Hemppa aavistuksen katseli lankkua mutta pohkeet kiinni ja päättäväisesti yli molemmista suunnista.

Lopuksi tultiin rata kahdesti. Oikealta aloitus ja kaareva viidellä, kavaletti lävistäjällä, sarja, linja neljällä ja kavaletti lävistäjällä. Ensimmäinen hyppy tuli ihan juureen eikä oikein saatu rytmistä kiinni. Parani pikkuhiljaa. Sarja ei ollut laukassa yhtään paha. Suoralle tuli vaaditut 4 mutta taas tultiin huonosti sisään. Ensimmäisen radan huippuhetki oli viimeisellä kavaletilla vasemmasta oikeaksi vaihtunut laukka.

Toiselle radalle ohjeeksi tuli edetä paremmin. Ajatuksena tuntui hassulta kun ekaan väliin piti kuitenkin sulloa se viideskin askel. Kokonaisuutena rata meni kuitenkin paremmin ja sujuvammin ja sarjan hypyissä oli helpompi olla. Tosin nyt laukat taisivat jäädä molemmilla kavaleteilla vaihtumatta.

Ope taisi lopuksi puhua jotain Hempan aktiivisuudesta ja siitä miten se vaikuttaa itse hyppyihin ja ratsastajan mukautumiseen. En kuitenkaan saanut tätä kovin tarkasti talteen.

Loppuravit olivat pahasti kesken kun tuli kalustopulmien takia käsky laittautua asap liikkeelle kohti tallia. Nyt omistaja laittoi Hempan itse kärryyn eikä Hemppa empinyt yhtään.

Tallilla Hemppa sai jäädä sisälle loimen alle kuivumaan.

Ongelmia:
ei vaihtanut kaikkia laukkoja
ravissa jumpalle oli hankalan löysä
toppahousujen karkukuminauha kengän alta katkesi

Parannusta:
ei kieltoja
ei tainnut pudottaa vaikka vähän kopisi

lauantai 17. helmikuuta 2018

Äventyr auringonpaisteessa Voitielle

Lauantaina oli taas Hempan maastopäivä. Ei löytynyt seuraa. Opelta tuli viesti ettei tarvitse Hemppaa tunneille, joten sitä ei tarvitse säästellä. Tulkitsin tämän tietysti niin että kunnon lenkki. Keli oli kaunis aurinkoinen. Kotona oli -8°C, joten odotin tallille hirmupakkasta. Mennessä näytti -9°C ja poistuessa -13°C. Ja iltapäivällä oli tuntikausia valoisaa aikaa.

Nyt lähdettiin pari viikon takaisen suunnitelman mukaisesti tutkimaan uusia reittejä Tiitonsaaren suunnasta. Metsästä mentiin vielä oikealle mutta tielle päästyämme lähdettiinkin vasemmalle. Auraamisesta oli jokunen päivä ja kevyttä lunta päällä. Aika paljon jälkiä tiellä. Hyvin pääsi laukkaakin.

Tämä tie katkesi tien yli menevään ojaan. Jäljistä päätellen siitä oli mennyt ihmisiä ja koiria yli. Mutta koska vierestä kuului lorinaa niin yhteistuumin päätettiin ettei lähdetä edes kokeilemaan yli vaikkei kovin syvältä näyttänytkään.

Palattiin omia jälkiä takaisin ja edestä löytyi vasemmalle risteävä aurattu tie kohti Murtoa. Lähdettiin tutkimaan tätä. Hetken päästä tuli ratsukko vastaan ja sain paikallisoppaan vinkkejä. Aiempi katkennut reitti vie kuulemma Reinin autiotalolle. Tätä taas pääsee ympäri n. 5 km lenkin Voitielle. Vinkkasi nauttimaan kun on nyt paremmassa kunnossa kuin moneen talveen.

Jatkettiin siis eteenpäin. Kaikki askellajit. Tie oli piikkisuora eteenpäin. Puskissa oli välillä nukkuvia metsäkoneita. Myös sivuteitä oli aurattu. Käännyttiin sitten puomin jälkeen oikealle kuten muistelin ohjeistuksen olleen. Tällä pätkällä oli enemmän lunta ja mentiin käyntiä. Arvelin että ollaanko kelkkaväylällä mutta vastaan tulevat kavionjäljet loivat uskoa.

Ensimmäinen puskasta suhahtava hiihtäjä vähän hätkäytti Hemppaa. Ylitettiin muutamat ladut juuri kuten ohjeistus sanoi. Lopulta näkyi vähän taloja ja tultiin Voitien päähän.

Paluumatka mentiin Pikkaralantietä. Aurattu ja jäinen mutta pitävä pohja. Kaikki askellajit, paikoin ihan reippaastikin (huiput 45+ km/h). Vaikka minä en kiinnittänyt huomiota niin Hemppa kyllä huomasi laukatessa että tiessä oli yhtäkkiä tummempi läntti ja äkkihidasti. Pysyin hyvin kyydissä mutta kokemattomampi olisi hyvinkin maastoutunut tuosta. Paluumatkalla näkyi myös moottorikelkkoja (ei juuri kiinnostanut), potkuri (eli potkukelkka, ei kiinnostanut yhtään) ja ihan loppumatkasta traktori. Traktori lopulta kolisi sen verran että kun käänsin Hempan sitä kohti ohitustilanteessa niin vähän humma pakitti takasia ojan puolelle. Helposti sieltä myös noustiin.

Käytiin vielä kävelemässä peltolenkki. Siinä tuli itselleni vähän viileä.

Reissussa meni lopulta lähes 2 tuntia, matkaa tuli lähes 18 km. Hevosen päivän liikunta-annos taas hoidettu. Ratsu huurusi itsensä märäksi ja jäi talliin heinien kanssa kuivattelemaan.

Jännimpiä asioita:
tumma läikkä autotiessä
ohittanut traktori

Parannusta:
sain kulkemaan pyöreänä kun muistin pyytää
ei eksytty

GoPro oli mukana:

perjantai 16. helmikuuta 2018

Piiskuroinnin sijaan menikin hyvin

Perjantaina junailin työni siten että olisin kerrankin ehtinyt Artsiin. Vaan sitäpä ei ollutkaan tänään. Onneksi tallikaverit olivat varanneet maneesiaikaa ja ope suostui lähtemään sinne tunninpitoon. Kyytikin järjestyi.

Hemppa tuli taas tarhasta vastaan (video alla). On se ihana! Ja lastasin sen vinkkaan ihan yksin. Ei ongelmia. On se ihana! Kuulostaako vähän toistamiselta?



Niin sitten mentiin 3 ratsukon voimin opetukseen. Minä toivoin perushiillostusta, yksi suunnanvaihtoja ja kolmas puomeja mutta koulua. Ope sai kaiken yhdistettyä.

Heti alkuverkasta oli ohje ratsastaa hevonen pyöreäksi. Vaikka sitten vähän pitkäksi mutta rennoksi. Nyt aloitettiin käynnissä ja tein tämän ajatuksella. Ei vedetä kahdesta ohjasta vaan houkutellaan yhdestä kerrallaan alas. Näennäisesti kulki ihan hyvin mutta pitkään meni ennen kuin rupesi tuntumaan kunnolla avuilla olevalta. Vaikka huomasin itsekin että käteni leijailivat eteen ja alas ja yritin korjata sitä, niin silti ope pääsi sanomaan siitä useamman kerran.

Yllätykseksi myös laukka rullasi aika pyöreänä. Ensin vasen ja sitten myös vaikeampi oikea. Laukkojen jälkeen sormia paleli hetken.

Sitten ruvettiin tulemaan porrastetusti ravilla hieman kolmikaarisen kuviota puomien (2 x 2 kpl suoristuskohdissa keskellä) yli. Tosin niin että pysyttiin aina saman suunnan soikiolla kunnes tuli hyväksi. Vähän aktiivisempaa ravia ja lyhemmät ohjat. Oikeassa kierroksessa tuli sanomista vasemman lavan karkaamisesta vasemmalle, jonka huomasin itse jo hetkeä aiemmin. Sain lopulta korjattua. Lopulta tuntui että meidät unohdettiin viimeiselle soikiolle vasempaan kierrokseen ja pyörittiin siellä ties kuinka pitkään ilman enempiä kommentteja.

Sitten tultiin laukassa ympyrää ja keskellä oli puomi-kavaletti-puomi. Meillä meni taas tavalliseen tapaan tovi että sain laukan järjestykseen. Sitten ainakin 4 kierrosta ennen kuin pääsin jyvälle miten puomeille kannattaa kääntää. Onneksi siitä parani. Tehtiin välillä kahdeksikkoa. Vaihto taisi yllättäen tulla oikealle mutta takaisin vasempaan ei. Ohjeet oikeassa kierroksessa taisivat olla niitä tavallisia. Haitaria laukkaan, aktiivinen laukka muttei saa venyä pitkäksi.

Toisella kierroksella Hempan laukka tuntui hyvältä. Harmi että nyt ei tullut kumpaakaan vaihtoa. Muuten meno oli taipuisampaa ja kuuliaisempaa.

Muille riitti kaksi kierrosta, me saatiin onneksi vielä kolmas. Nyt taisi löytyä molemmat vaihdot. Alkuun tosin humma taas kiskoi ohjista ja oli paljon edelliskierrosta huonompi. Kun riitti niin halusin ratsastaa laukan vielä kuntoon. Se ei onnistunutkaan ihan nips naps vaan tein useamman voltin päätyyn. Onneksi lopuksi parani.

Loppuravien alkuun Hemppa vielä nyki ohjista. Vasta kun tajusin ratsastaa vähän enemmän eteen niin tasoittui paremmin. Oikeassa kierroksessa sitten vihdoin hyväksi. Sitten tuli taas sellainen olo että tästä voisi aloittaa. En malttanut lopettaa ihan heti vaan ravailin hetken.

Tunnin aikana pakkanen pihalla kiristyi -11°C -> -16°C. Tunnin tarkeni kuitenkin kesähousuissa. Kotiinpäin Hemppa lastautui huonommin ja hetken jahkaili. Jälkikommentit opelta oli ettei ole ehkä aiemmin nähnyt Hemppaa alusta asti näin hyvänä. Takasetkin liikkuivat hyvin. Maastoreissut ovat tehneet ratsulle kuulemma hyvää. Nyt on toiminut tunneillakin niin kiltisti ettei ole enää myynnissä. Jes! Puhetta oli myös pidemmän matkan kisareissuille mukaan lähtemisestä. Jopas!

Tallilta lähtiessä yllä oli taas kaunis tähtitaivas.

Ongelmia:
laukanvaihdot
ei ollut ihan avuilla
ei tainnut tykätä tästä reissusta, alkuverkan aikana 5 kakkaa

Parannusta:
vaihtoi lopulta laukat
oli kivan tasainen
loppuraveissa tasoittui lopulta hyväksi

maanantai 12. helmikuuta 2018

Menohaluttomuudesta itsepäiseen paahtamiseen

Maanantaina oli taas Assin aika. Harmillisesti tämä päivä ei sopinut kummallekaan opelle, joten menin taas itsenäisesti. Enkä halunnut olla taas pois sählystä tallireissun takia. Motivaatio oli vähän vähissä ja tämä taisi tarttua Assiinkin. Pihalla oli muutama aste pakkasta, maneesi nollissa.

Nyt olen oppinut jo aavistuksen ripeämmäksi. Yhä olen silti hitaimmasta päästä tallilla. Mennessä törmäsin ennen näkemättömään ruuhkaan. Piha oli täynnä autoja ja maneesissa 7 hevosta samaan aikaan. Lopuksi jäätiin tietysti keskenämme Assin kanssa.

Käynnissä pitkin ohjin oli aavistuksen patisteltava mutta liikkui. Tuntumalla oli tänään hidas ja verkkalaukoista jumitteli useamman kerran seis. Odotin kakkaa muttei sitä sitten näkynyt kun myöhemmin ehdotin pysähtymistä itse. Alkuun vähän väisteltiin muita enkä päässyt tekemään ihan haluamiani kuvioita. Ainakin 2 hevosta juoksutettiin ratsastukseni aikana. Mahduttiin kyllä mutta rajoitti suunnanvaihteluita ja volttailua.

Tänään ei mitään ihmeempiä tehty. Pyörittelin sitten harjoitusravissa ympyröitä ja mietin tuntumaa ja omaa istuntaani. Assi oli edestä epätasainen mutta teki sen huomattavasti Hemppaa hienovaraisemmin. Lopuksi vähän siirtymiä. En tiedä mistä tuulista oli kiinni että välillä laukka nousi käynnistä hyvin ja välillä ei sitten millään. Lopulta pissasikin. Sen jälkeen rupesi hiihtelemään siihen malliin että tietää kuskia paremmin nämä jutut. Vasen laukka oli yhä helpompaa istua. Oikeassa heijasin enemmän.

En jäänyt hinkuttelemaan vaan kun lopulta kevyessä ravissa keveni edestä niin lopetin siihen. Hieman reilu tunteroinen selässä. Loppukäynnit talutin.

Karsinaan oli taas kiire ja kun pysäytin käytävälle niin meinasi keittää yli. Sen verran heilui ympäriinsä että sai päällään kolhaistua minua nenään. Ei suurempia vammoja mutta harmitti tietysti.

Ongelmia:
kuskin motivaatio oli vähän hukassa
Assi liikkui alkuun nahkeasti
ei tasoittunut kunnolla
laukat nousivat välillä hyvin huonosti ja välillä putoilivat pois
lopuksi ei malttanut kuunnella kunnolla pidätteitä ravissa
tohotti karsinaan

Parannusta:
pysyi käynnissä kakkaamisen ajan
eteenpäinpyrkimys parani
ei säikkynyt katolta putoilevaa lunta (ei korvahuppua)

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Nykimistä ja rullaamatonta laukkaa estetunnilla

Sunnuntaina oli taas estetunti maneesilla. Oltiin ekassa porukassa 4 ratsukon voimin. Pihalla n. -8°C. Hemppa ei ollut kovin myötämielinen esteiden kasauksesta ja kauhistui kun katsomosta ilmestyi puomeja. Esteitä tuli 4 sekä lisäksi kavaletit. Kuskilla oli aika paljon vaatetta, joten lusmusin ja jätin turvaliivin katsomon reunalle. Jalassa oli Kuomat, joten ilman kannuksia.

Alkuverkassa pidin raippaa sisäkädessä eli välillä myös oikeassa. Hemppa ei sanonut siitä mitään. Ravissa eteni letkeästi muttei meinannut pyöristyä kunnolla. Tultiin kavalettilinjan yli ja kunnolla skarppaamalla sain vasemmalle valumista estettyä. Vasemmassa kierroksessa ekalla kerralla lähes kielsi kavaleteille ja tultiin ne käynnissä

Laukka oli taas vaikeaa. Ei rullannut kunnolla ja humma oli kaikkea muuta kuin pyöreä niskasta. Ope höykkyytti meitä ja aika paljon vaati muutoksiin. Istu kunnolla takapuolelle. Tultiin kavalettien yli sekä ympyrällä että päädyssä. Yllättäen jälkimmäinen eli oikea kierros sujui paremmin. Ehkä Hemppakin pitäisi ensin vain laittaa liikkeelle ilman hiillostusta ja sen jälkeen vasta ruveta ratsastamaan enemmän? Pienen komentelun jälkeen oli parempi.

Ensin tultiin linjaa okserilta viuhkalle. 6 askelta oli liikaa, joten ratsastin sitten vähän eteen viiteen. Säilyi myötälaukka (oikea). Sitten tultiin lävistäjäesteitä päätykavaletilla höystettynä. Ensin tuli ehkä vahinkovaihto oikeasta vasempaan. Sitten ei vaihtoja. Eikä sakkokierroksillakaan oikein. Yritin kyllä. Ja sekä herätellä, pitää lyhyenä että aktiivisena. Välillä taisi venähtää pitkäksi kohti esteitä?

Odotellessa pidin pääosin ohjat kädessä, taivuttelin ja väistätin. Tulipa muutama minipukkikin. Ei silti huolettanut yhtään.

Viimeiselle kierrokselle vähän nostettiin esteitä. En katsonut korkeuksia mutta näyttivät yhä pikkuisilta. Ensimmäinen laukka jäi vaihtumatta mutta loput vaihtuivat. Vika putosi mutta muuten paljon parempi. Kuumahan meille molemmille tästä taas tuli.

Loppuraveissa oli ensin hyvä, sitten nyki ja vasta ihan lopuksi tasoittui taas hyväksi. On ollut parempiakin päiviä.

Ope sanoi että maastoreissut tekevät hyvää ja niiden jälkeen liikkuu paljon letkeämmin. Minä taas kaipasin koulutunteja. Laukkaa olisi kiva säätää muuallakin. Nyt tuntui aika loppuvan kesken. Ohje oli maastossa laukata pyöreänä kotiinpäin. Pitääpä siis vähän höykyttää maastossakin. Yleensä siellä vasta loppuraveissa on löytynyt pyöreä ratsu. Tosin enpä ole hirveästi yrittänytkään.

Kärräsin Hempan itse takaisin. Tänään molempiin suuntiin vähän arveli kärryyn menoa muttei peruutellut. Tosin en hätyytellytkään. Purin yksin ja se sujui taas mallikkaasti.

Ongelmia:
nykiminen
epätasaisuus
väärät laukat

Parannusta:
ei kieltoja!

Pari pätkää tuli talteen, kuvaajana taisi olla Milla.

Hiihtoratsastustreenit Turkalla

Sunnuntaille tuli hieman yllättäen Turkalle tyrkylle hiihtoratsastusta. Kysyin että saako ratsunkin lainaan ja se onnistui. Hiihtäjäkin piti houkutella matkaan ja menoksi.

Ensin meinasin saada Silverin mutta siltä puuttui kenkä. Sain sitten maastoreissulta tulleen Rocon. Sillä olenkin kertaalleen syksyllä 2012 mennyt. Varusteet ja rintaremmi tallissa, muut hiihtovermeet kiinnitettiin pihalla. Ratsu oli ihanan rauhallinen. Naruista ei sanonut mitään eikä paljon mitään siitäkään kun hiihtäjä ryskäsi perässä nurin. Tasamaasukset eivät olleet helpoin valinta tähän lajiin.

Pellolle oli aurattu ihan pitkä lenkki. Kunnon suora, erikseen hyppyrilenkki ja vielä erikseen mutkalenkki. Muita esteitä ei ollut paitsi hiihtäjille hyppyrit.

Ensin hölköteltiin lenkki ravissa. Paluumatkalla meinasin eksyä väärästä välistä kohti tallia. Radalla oli meidän lisäksemme 1 - 2 muutakin ratsukkoa hiihtäjineen, joten vähän väisteltiin. Toinen lenkki mentiin laukassa. Sitten käytiin välillä vähän mutkittelemassa ja sahattiin hyppyrikierrosta aika monesti. Ei mitään ihan pikkuhyppyreitä. Käytiin myös usvattamassa suoralla lujaa. Luulin että mennään aika haipakkaa mutta tallin väki huusi lisää vauhtia. Rocon huiput gps:n mukaan oli reilu 44 km/h. Hiihtäjäkin sanoi että nyt tuntui vauhdilta.

Loppuun himmailtiin vähän ravissa ja käynnissä. Talutin lopulta vielä hetken kentällä. Selässä olin reilu puolisen tuntia, matkaa tuli 6 km. Ratsu oli märkä jo ennen hiihtohommia, muttei se tässä päässyt ainakaan kuivumaan.

Oli huippua ja Turkan väelle kiitos tästä. Kuulemma kisoihinkin heruu ratsu, joten viikon päästä uusiksi.

Ongelmia:
hiihtäjä ei pysynyt aina pystyssä
Roco otti vähän kipinää hyppyreiden suksiäänistä

Parannusta:
ihanan tolkku ratsu
jarrut toimivat hienosti
pääsi lujaa

Videokooste GoPro (akku vähissä) + Sadun kuvaamat pätkät.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Viskaalin lenkki pitkästä aikaa

Lauantaille piti järjestyä maaston lisäksi myös koulutunti mutta se torppaantui kommunikaatiokatkoksiin. Lähdettiin sitten kolmen ratsukon voimin maastoon. Hemppa laitettiin keulille. Pakkasta oli viitisen astetta ja pelloilla tuuli.

Lähdettiin Viskaalin suuntaan mutta ensimmäinen ratsukko kääntyi jo tien päässä takaisin tallille. Tänään Hemppa ei suuremmin tuijotellut sinistä konttia.

Pohjat olivat ihan hyvässä kunnossa, joten mentiin kaikkia askellajeja. Kuitenkin aika rauhassa ja käveltiin paljon. Laukkapätkätkin olivat maltillisia eikä paahdettu. Silti kaveri sai venyttää askelta ihan kunnolla että pysyi mukana.

Yksi joukkosäikähdys otettiin. Huomasin ekana että takaa tulee pyörä. Pyörää oltiin juuri esittelemässä kaverihepalle kun säikähti sitä. Hemppa sitten perässä. Muutamat laukka-askeleet tiellä mutta äkkiä oli tilanne hallussa. Kun pyörä sitten meni ohi niin hummat eivät tuumanneet siitä enää mitään. Autoista kärryineenkään ei sanottu mitään. Tosin muutamat väistettiin risteyksissä sivuteille.

Ensimmäinen radan ylitys kauimpana oli yllättävän helppo. Vähän Hemppa katseli mutta turpa maassa uskalsi yli. Jälkimmäinen ylitys keskimmäisestä ylityspaikasta ei mennyt yhtään niin sujuvasti. Kiskojen ympärillä meni musta muovimatto ja Hemppa tulkitsi sen tietysti vaaralliseksi rotkoksi. Kun pyysin eteen niin menikin pakki päälle. Lopulta piti napauttaa pari kertaa raipalla että sai pakin pois. Päästiin sitten uudestaan reunalle muttei vahingossakaan mustalle puolelle. Kaverina ollut suokki empi yhtä lailla ja välillä hummat meinasivat peruutella toistensa päälle.

Suokki meni lopulta ensin yli. Hemppa näytti siltä että tahtoo perään muttei uskalla mennä. Jäätiin reunalle seisomaan ja tuntui siltä että miettii hyppäämistä yli. Matkaa oli kuitenkin monta metriä, joten toivoin ettei mennä loikalla. En kovin isosti komentanut ja annoin hepan olla turpa maassa. Lopulta rohkaisi mielensä ja loikittiin radasta aika reippaasti yli. Askellaji saattoi olla laukka. Antoi kuitenkin kiinni. Ei erityisen rentoa muttei superpinkeääkään. Olisi vähän tehnyt mieli ottaa uudestaan muttei jääty hieromaan.

Tiellä laukattiin kotiinpäin. Hemppa halusi mennä lujempaa, joten mentiin vähän intervallityyliin. Välillä päästin, sitten taas himmasin ja odotettiin kaveri lähemmäs, sitten taas venytettiin askelta. Huiput oli 30 km/h kieppeillä eli ei mitään paahtoa.

Vasta loppuraveissa Hemppa taas pyöristyi tuntumalle. Taas viitsin vaatia kunnolla vasta tässä vaiheessa. Pitkät loppukäynnit ja reissuun meni n. tunti 45 min. Matkaa tuli lähemmäs 13,5 km. Vain käynnissä tuli vähän viileä mutta vaatetus oli kuitenkin sopiva.

Heti ratsailta laskeuduttuani huomasin verta toisessa etusessa. Ruununrajassa oli pieni kolo. Taisi tulla radan ylityksen sählingeissä. Huuhtelu, varmuuden vuoksi Betadinet, eikä tämä onneksi vaivannut enää tämän jälkeen.
Jk. kesällä kavion kasvussa huomasi lommon.

Ongelmia:
jälkimmäinen radan ylitys
vekki humman varpaissa
säikähti kaverin mukana polkupyörää

Parannusta:
Hemppa oli suht rento läpi lenkin
päästiin radan yli kahdesti

torstai 8. helmikuuta 2018

Lisää itsenäisiä siirtymiä Assilla

Torstaille oli sovittu estetunti Assilla mutta ope sairastui ja joutui perumaan. Kouluope ei päässyt paikkaamaan, joten menin itsenäisesti. Omaan tapaani lähtö venyi kun ei ollut määräaikaa. Maneesissa oli nollasta kahteen muuta ratsukkoa meidän lisäksemme. Pihalla oli muutama aste pakkasta ja ehkä maneesissakin niukasti pakkasen puolella. Edellisen estetunnin jälkeen tamma oli kuulemma ollut kovin jäykkä, joten nyt tunnustelin kovasti miltä meno tuntuu.

Alkuhölkät menin taas ilman sen kummempia vaatimuksia. Käynti, ravi, myötälaukka, vastalaukka. Pudotti laukat pari kertaa pois, sitten sujui. Oli kuitenkin ihan reipas. Ravissa yski pari kertaa.

Pidin välillä muutaman kävelytauon mutta lopulta tuntui että verryttelyyn meni lähes tunti. Ympyröitä ja suunnanmuutoksia ravissa ja laukassa. Vähän siirtymiä. Käynti tuntui työläältä.

Yritin skarpata istuntani kanssa mutta eihän se sama ole kuin open kanssa. Assi kulki suht kivasti mutta tasoittui kunnolla vasta ihan loppumetreille. Tein ympyröillä siirtymiä suht tiuhaan. Laatu oli aika vaihtelevaa. Loppua kohti humma kuumahti taas hyvällä tavalla ja oli menossa. Hetkittäin oli ihan ryhdikästä. Harmi että peilit olivat niin jäässä ettei niistä juuri nähnyt.

Ei mitään fataaleita ongelmia tai onnistumisia. Alkuun oli vähän motivaatiopulaa mutta kyllä se siitä lähti rullaamaan. Ulkoavut vuosivat yhä.

Ongelmia:
pysähtyi tarpeilleen
tasoittui kunnolla vasta lopuksi
ei vaihtanut laukkoja lennossa

Parannusta:
ihan ok siirtymiä

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Maneesireissun tilalla pakkaskavaletteja ilman satulaa

Sunnuntaina piti lähteä taas illasta maneesille estetreeneihin. Toisin kävi ja kuljetuskalusto ei tykännyt päälle pariinkymmeneen kiristyneestä pakkasesta. Korvaavana ohjelmana puomi/kavalettitunti kentällä. Junnut kyselivät lupaa mennä ilman satulaa ja minä tietysti perästä. Lupa herui koska ei kuulemma loikita isoja.

Hemppa ei selvästi traumatisoitunut eilisestä koska tuli tarhan portille vastaan.

Kyytiin kampeutuminen toppavaatteissa oli oma ohjelmansa. Onnistui kuitenkin. Vaikeinta oli saada jalka nostettua humman kankkujen yli. Penkiltä pääsi kyllä nätisti selän päälle. Ratsukoita meidän tunnillamme oli vain 3.

Kyydissä oli vakaata mutta Hemppa oli alkutunnin vähän pinkeänä. En kyllä edes muista että koska olen viimeksi mennyt kentällä pimeällä. Edellisestä ilman satulaa menemisestäkin on kauan. Uittoreissut kesällä ja viime talven pakkashumputtelut Hempalla. Lisäksi Einolan laidunreissut ja uitto sekä yksi lähes vuoden takainen katrilliharjoitus Wanesalla. Aika vähissä kuskinkin treenit viime aikoina. (Aiemmin Harmonialla jopa 23 kertaa ilman satulaa!)

Käynnissä Hemppa tasoittui aika kivasti tuntumalle. Vaan kun lähdettiin raviin niin pinkeytyi. Puomeja ja kavaletteja kantaneet ihmiset eivät helpottaneet rentouttamista. Kävin jokusen kerran välillä käynnissä ja lopulta tasoittui raviinkin. Tultiin ravissa pääty-ympyrällä lötköpuomien yli. Ensimmäinen kierros oli hätkähtynyttä tuijottelua että mistä tuo puomi tuohon putkahti. Sitten meni sujuen. Oikeaa laukkaa 3 muuta sivua kentästä. Aikamoista jäkittelyä. Kyydissä oli kuitenkin helppo olla.

Sitten laukkailtiin ensin puomien yli suoraan 5 ja 4 askelta. Sama toiseenkin suuntaan. Sujui helposti niin kauan kun kuski muisti moneenko on laskemassa. Skarppasin jopa ja rupesin tähtäämään keskelle. Helposti kun valui vähän reunaan.

Tultiin myös kavaletteja ensin matalina ravissa, sitten korkeampina ravissa ja lopulta laukassa. Muutaman kerran ravissa meno hyytyi käyntiin. Laukassa meni helpommin kunhan humma vähän rentoutui. Kyydissä oli yhä helppo olla.

Tämän tunnin vaikein osuus oli ympyrän kaarella olleet puomit ja laukansäätely niillä. Kuvittelin tämän helpoksi hommaksi mutta kun laukka ei rullannut, ratsu oli pinkeä eikä mennyt jalasta eteen niin ei ollutkaan läpihuutojuttu. Löytyi sinne lopulta neljää ja kolmea askelta mutta saatiin myös useampi sakkokierros. Välillä tallottiin puomeja. Lopulta suivaannuin ja napautin raipalla kaulalle kun pohkeet jätettiin taas kerran kuuntelematta. Sen jälkeen parani.

Tässä vaiheessa rupesin pitämään ohjat kädessä odotteluajankin. Taivuttelin, tein aavistuksen takaosan väistätystä ja muutamat ravisiirtymät. Hempan yleinen rentous lisääntyi. Tosin kertaalleen nakkasi pukin kun lähdettiin laukalle. Olin vakaasti kyydissä enkä horjunut. Mutta nostipa näppärästi käynnistä. Laukkaan rentous löytyi oikeastaan vasta volteilla.

Lopuksi tultiin vielä tehtävärata vuorotellen. Vasen kierros alkuun ja kaksi kierrosta ympyrällä, 4 ja 3 askeleella, sitten suora puomilinja ja kavaletit. Suunnanvaihto ravin kautta, kaksi ympyrää laukassa, kavaletit ja suoran linjan puomit. Nyt osasin tehdä laukkavoltit alle ja asiallinen laukka löytyi  jo tehtävän aloitukseen.

Vaaditut askelmäärät löytyivät ja pysyttiin myötälaukassa. Pikkuisen lisää viilailua olisin vielä kaivannut. Kaikkia puomeja ei tultu ihan keskelle. Oikeassa kierroksessa ponnistettiin kavaleteille vähän kaukaa. Ope kuitenkin kehui tarkkaa työtä. Ja vihdoin totesi itse että pitää kokeilla isompia esteitä ilman jalustimia. Siitähän olen haaveillut jo pitkään. Kesällä vähän yritettiin. Istuin kuulemma kavaleteilla hyvin ilman satulaa.

Loppuraveissa Hemppa loksahti pyöreäksi ja tasaiseksi. Kysyin että onko se pitkä. Vastaus oli että pitkähkö, helpon B:n muodossa. Enkä lähtenyt kasaamaan lyhyemmäksi. Ei nykinyt vaan oli kauniisti tuntumalla sekä taipui. Molempiin suuntiin. Kulki jalasta eteen ja hidasti istunnalla. En olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Näytti kuulemma hyvältä ja niin tuntuikin. Voi kun meno olisi aina heti alusta asti tuollaista!

Käveltiin vielä pitkähkösti loppuun. Poistuin kun seruraavan tunnin väki rupesi ravaamaan. Siinä vaiheessa rupesi omat varpaat palelemaan lämmikkeistä huolimatta.

Tallissa pesin vielä Hempan superkakkaiset takajalat sekä taas vähän häntää. Tällä kertaa omistajan opastuksen mukaan pesupaikalla. En viitsinyt jäädä läträämään sillä näillä keleillä lämmintä vettä tarvitsee ehkä muuhunkin. Oli kyllä huomattavasti helpompaa letkulla kuin ämpärillä!

Pois lähtiessä auton mittari näytti -22°C, hieno tähtitaivas.

©Siiri
Ongelmia:
ihan aluksi omaa naamaa vähän paleli
kaikesta huolimatta tuli vähän hiertymiä vaikkei tuntunut yhtään pahalta
alkutunnista oli pinkeähkö
yksi pukki
laukat oli alkuun kulmikkaita enkä meinannut saada myötäämään
laukan säätely kaarella oli tänään yllättävän hankalaa
ei aina kuunnellut pohkeita
kolmisormihanskoissa ohjat välillä valuivat pitkiksi
lopuksi varpaita rupesi palelemaan
kakkaiset takajalat

Parannusta:
en edes huomannut satulan puutetta
"penkinlämmitin" oli oikein kiva
pysyin pukissa oikein vakaasti
ope sanoi että olin kavaleteilla vakaasti
loppuraveissa oli todella makean tuntuinen
tulin onnelliseksi

Katsotaan löytyykö myöhemmin videota tunnilta.

lauantai 3. helmikuuta 2018

-19°C ja 20 km eli maasto ja koulutunti

Lauantaiaamuna mittari näytti -19°C. Luvassa oli ensin maasto, sitten koulutunti Hempalla. Eli runsaasti lämmintä päälle ja varpaanlämmittimet mukaan. Keli oli kaunis aurinkoinen.

Maastoon saatiin toinen ratsukko seuraksi ja ope opasti Tiitonsaaren reitin. Se oli itselleni vielä käymätön ja suunnitelmissa. Ohjeet olivat kuitenkin niin selvät että arvelin että selviämme. Hemppa käyttäytyi fiksusti ja koko reitin matkalta pohjat olivat hyvässä kunnossa ihan kuten ope sanoi. Huikeat laukkasuorat, jossa piti ottaa pikku spurtti. Muuten edettiin suht rauhallista laukkaa, ravia ja välillä käyntiäkin.

Koska lenkki meni niin nopsaa niin käytiin vielä katsomassa parit sivupolut. Toinen loppui keskelle peltoa, toinen meni metsäilyksi. Palatessa aikaa oli mennyt tunteroinen, joten käytiin vielä kävelemässä aurattu peltolenkki ympäri.

Jatkoin Hempalla samoilla tulilla koulutunnille. Tässä vaiheessa hummalla ei ollut hiki. Itselläni vähän viilensi käsivarsia ja reisiä käynnistä. Tunnille tuli vain 2 ratsukkoa.

Saatiin verkata aika itsenäisesti. Käyntiä, ravia, taivuttelua ja apujen väliin ratsastusta. Alkuverkassa ope kehui meidän menoamme ja saatiin huilia sillä aikaa kun kaveria hiillostettiin. Näihin käytettiin ihan hyvin aikaa. Sitten myös ravissa eteenlähetyksiä ja himmailuja.

Tauon jälkeen tehtiin lävistäjiä. Ensin ravissa ja uralle paluu pohkeenväistöllä. Lävistäjät sai siis tehdä tavallista lyhempinä. Alkavassa oikeassa kierroksessa väisti helposti, vasemmassa nosti pään ylös, jännittyi ja jäkitteli. Ei kovin sujuvaa sivuttaisliikettä. Muutenkin tuli ohjeeksi ratsastaa ravi taas kuntoon. Taisin aloittaa liialla hitailulla. Piti edetä.

Sitten laukassa sama. Ensin laukattiin laukka pääty-ympyröillä kuntoon. Tässä vaiheessa oli sitten meidän vuoromme päätyä silmätikuiksi. Rullaavampaa laukkaa, liitovaihetta korkeammaksi. Lävistäjä vasemmasta oikeaan oli yhä suht siisti ja päästiin uraa pitkin vastalaukassa. Oikea laukka itsessään oli vaikeampi. Kuulemma kaula liian mutkalla sisään eli piti asettaa ulos. Tuntui että roikuin vasemmassa ohjassa. Laukka ei rullannut ja patistelin eteen. Lävistäjätkin olivat yhä tähän suuntaan huonompia. Ainakin kertaalleen vaihtoi uralla laukan vasempaan. Sen jälkeen himmailin raville ehkä vähän turhan aikaisin uuden vaihdon pelossa.

Lopuksi saatiin vielä muutamat sakkokierrokset oikeasta vasempaan. Ei tullut huimaa parannusta mutta ehkä vähän kuitenkin. Hemppa ainakin teki hommia ja hummalle tuli kuuma. Heijastinloimen olisi tietysti voinut tajuta ottaa pois. Kuskinkin kun piti vähentää vaatetta heti alkuverkassa. Toppaliivi pois ja kevyemmät hanskat.

Lähes 2,5 tuntia riitti tänään ja humma sai riittävän päiväannoksen liikuntaa kun kokonaiskilometrit kipusivat kahteenkymmeneen. Hippoksessa luki jokin aika sitten että hevosen pitäisi liikkua päivittäin ainakin 17 km.

Ongelmia:
käynnissä oli vähän viileä välissä
hetkittäin tuli jopa liian kuuma
laukat eivät oikein rullanneet kentällä

Parannusta:
keli oli hieno!
maastoreissu meni kivasti