tiistai 31. joulukuuta 2013

Vaihtoyrityksiä, kiihdyttelyä, pukittelua ja rentoutumista

Alunperin kun kyselin alkuviikoksi tuntia niin vastaus oli että tiistaina voin mennä itsenäisesti. Seuraava ehdotus oli että jos saan muutaman kaverin mukaan niin omistaja voi hyppyyttää meitä. Tämä kuulosti hyvältä ja ensimmäinen kaveri oli samantien mukana. Kolmatta etsittiin tovi mutta onneksi löytyi.

Tallille en päässyt tänäänkään ihan niin aikaisin kuin alunperin suunnittelin. Mutta maneesissa ei ollutkaan kukaan vielä kasaamassa esteitä. Muu väki löytyi tallista, samoin muiden ratsut. Opea, ratapiirrosta tai heppalistaa ei näkynyt. Mentiin sitten kuitenkin kasaamaan estetarvikkeet maneesin keskelle. Okseri, 3 pystyä ja 2 kavalettia. Tämän jälkeen ei opea tai heppalistaa vieläkään näkynyt. Yritin soittaakin. Kello rupesi olemaan aika paljon. Hepan arpominen alkoi. Heroa pohdin mutta se oli kuulemma varattu vuokraukseen. Seuraava vaihtoehto oli Assi ja muut oli kovasti samaa mieltä. Hepo tarhasta sisään ja varusteet päälle. Oli suht kiltti hoitaa. Vasta kolmannet etusuojat oli Assin tikkujalkoihin tarpeeksi pienet. Martingaali taas oli kadonnut kokonaan. Tässä vaiheessa kuulin onneksi että heppa-arvaus meni oikein.

Maneesiin päästiin ihan ajallamme mutta muut ravasi jo. Ope lähti etsimään meille martingaalia kun ei ilmankaan voi kuulemma mennä. Eipä siitä olisi varmasti hyvää tullut. Taluttelin sitten Assia. Tehtiin vähän voltteja, peruutus, kiemurtelua, länkkätyyliin pyörimistä, pysähdyksiä ja lopuksi vähän ravattiinkin. Raipalla sai hoputella Assin raviin. Muutama voltti ja sitten oli kuskillakin hyvät alkulämmöt päällä. Martingaali löytyi ja pääsin ratsaille.

Alkuverkoissa vaadin ihan kunnolla. Aloitin käyntivolteilla ja yllättävän pian hepo vähän myötäsi käynnissä. Ihan pienen hetken mutta harvinaista herkkua. Assi liikkui ravissa kelpo vauhtia itsekin. Tänään olin varautunut pohkeiden kuurouteen pidemmillä kannuksillani. Ope kaipasi huolellisempia asetuksia, varsinkin vasemmalle. Vasen olikin selvästi hankalampi suunta. Verkkalaukkaa otettiin vasempaan vain hetki, oikeaan laukattiin pidempään. Lisää vauhtia ei meinannut löytyä millään vaan sain kovasti käyttää pohkeita ja Assia enempi keljutti kuin kiinnosti kiihdyttää. Mutta lopuksi Assi pyöristyi laukassa. Hieno tunne kun hepo laukkasi tasaisesti ja tuntumalla. Eipä ole kai tällaistakaan aiemmin sattunut.

Tehtäville lähtiessä meidän hieno rentous lähti rakoilemaan. Eka hyppy kavaletille oli ihan kamala ja jäin hypyssä jälkeen. Assi kiihdytteli ympyrällä. Laukanvaihtotehtävä täyskaarroilla ei kovin ihanasti sekään mennyt. Assi kiihdytteli aika pitkään ennen kuin tajusin että oikeasti saan vauhdin hidastettua kun pidätän kunnolla. Toiseen suuntaan ei juuri ihanammin mennyt. Keskimmäisellä kavaletilla laukka vaihtui vääräksi lähes joka kerta ja kertaalleen hepokin meinasi poistua tehtävältä vasemmalle kavereiden luo. Onneksi en ollut kovin epätasapainossa niin pysyin kyydissä. Laukanvaihdot ei olleet kovin hienoja tälläkään kertaa.

Yritettiinpä vaihtoja vielä kolmannenkin kierroksen verran. Nyt saatiin yksi kieltokin kun en antanut Assin ryysätä kiireellä esteelle. Ope kommentoi ettei hepo ollut suoranakaan. Jokusen kerran vaihdot onnistui. Kertaalleen tuli pudotuskin mutta enpä päästänyt kiihdyttelemään.

Assi oli sen verran pinkeänä että ennen omaa vuoroa tuli pukkeja.

Loppuun hypättiin pari rataa. Ensin 5 esteen versio ja toisella kerralla vielä yksi este alkuun lisäten. Eka este ylittyi ihan hyvin. Mutta 20,5 metrin linjalle ampaistiin aika vauhdilla ja roikaistiin se viidellä. Ope huusi että seis. Otettiin alusta ja sain ohjeeksi istuttaa Assin välille jos lähtee kiihdyttelemään. Nyt sain Assin pidettyä hallussa ja tultiin kuudella. Pieniä kiihdyttely-yrityksiä tuli matkan varrelle ja ennen okseriakin arvoin kovasti että missä vaiheessa voi myödätä. Eipä juuri ennen ponnistusta uskaltanut. Ihan kivasti meni. Luulin jo että oltais lopetettu mutta tultiinkin vielä toinen kierros. Nyt tahdissa oli enemmän huojuntaa eli välillä kiihtyi ja välillä piti ottaa aika kovastikin kiinni. Estekorkeus oli max 75 cm.

Loppuravit Assi liikkui pyöreänä. Pihalla satoi lunta, keli nollissa. Assi menee kuulemma tammikuuksi ylläpitoon.

Ongelmia:
2-3 pudotusta
pukitteli
kertaalleen meinasi lähteä kavereiden luo
kiihdytteli esteillä
yksi kielto
laukat ei vaihtuneet kovin hyvin

Parannusta:
myötäsi niskasta, loppuravit hyvinkin tasaisesti
kuunteli myös pidätteitä vaikka kiihdytteli
hyppäsi aika mukisematta


Anneli videoi meidän hyppyjä.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Ei ihan sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä, väistöjä


Maanantaina ehdin viikon tauon jälkeen tallille. Tällä kertaa Oulussa. Hepan suhteen ei ollut juuri ennakkoaavistuksia. Listassa luki Remu. Mikäpä siinä. Hepo oli sisällä ja aika puruinen. Tervehti nuolemalla käteni märäksi. Ihanan rauhassa seisoi harjattavana. Tovi meni kammatessa purut hännästä. Varustuskin meni mukisematta. Kuolaimet tuntuivat olevan aika tiukalla ja maneesissa ope niitä sitten vinkistäni höllensikin eli pudotti alemmas pidemmille poskiremmeille.

Ei oltu kovin sukkelia sillä ennen kuin pääsin edes liikkeelle tuli kommentti kerätä ohjat tuntumalle. Puoli kierrosta menin pitkin ohjin, sitten tuli jo uusi kehotus. Aika pikavauhtia piti ratsastaa hepo kuulolle. Toimi suht ok. Ravissakin sai pohkeita käyttää. Käynnistä tuli ihan hyvä mutta ravissa en saanut asetusta rehellisesti läpi. Tuntui että hepo tahtoo kulkea vinossa ja sain vasta-asetuksilla paremmin pyöristymään. Alkuun mentiin pätkät laukkaakin. Ulkoapuja piti käyttää paremmin.

Yksi hankalimpia open pyyntöjä oli rentouttaa sisäkäsi. Tarkennuksena tuli että tuntuman pitäisi olla tasaisempi enkä saa myödätä niin isosti että nakkaan ohjan löysälle. Koska takaisin tuntuman ottamisesta tulee sillon nykäisy. Kyynärkulmista ja käsien paikasta tuli niistäkin jokusen kerran sanomista.

Tehtävänä oli väistöt. Alotettiin teorialla ja siinä vaiheessa hämmennyin jo itse täysin. Väitin että asetus olisi liikkeestä poispäin. Onneksi osasin kuitenkin ratsastaa vielä oikein. Kertaalleen käynnissä ja sit ruvettiin tulemaan ravissa. Hienosäätöä. Väisti ok mutta ravissa tahti hyytyi ja herkästi pudotti käynnille. Lopulta pysyttiin ravissa ja asetuskin vähän löytyi. Sitten piti saada ratsu vielä rennoksi siinä. Vikalla kerralla rentouskin löytyi, mitä nyt asettui väärään suuntaan ja taisi välillä takaosa johtaa tai lapa pullahtaa. Pitkällä sivulla tein itsenäisesti siirtymiä.

Väistö oikealle oli kuulemma hankalampi suunta Remulle. Pitkällä sivulla kuunteli hyvin mutta itsellänikin oli säätöongelmia. Kädet vähän karkaili ja ope väitti että ohjat ei ole yhtä pitkät. Monesti piti ylipäänsä lyhentää ohjia. Hankalaa. Ulkoapujen väliin. Ja kun väistö sujui takaosan karkailematta niin tahti hyytyi. Kelvolliseen suoritukseen päästiin tähänkin suuntaan. Kertaalleen napautin raipalla turhan rivakasti ja Remu vastasi pukilla. Pyysin ratsulta anteeksi ja jatkossa osasin kosketella raipalla hyvin hellästi. Takajalkojen aktivointipyynnöstä raipalla häntä kyllä pyöri vaikka kuinka varovasti yritin.

Lopuksi otettiin vielä vähän oikeaa laukkaa. Edelleen Remu tuntui vinolta ja ajattelin avoa. Sitten meinasi kuskin koko sisäkäsi lähteä omille teilleen. Ulkoavut kunnolla käyttöön. Tämän onneksi muistin jo tunnin aikana että se on salaisuus Remun toimintaan. Laukka oli heikoin lenkki mutta ei pudoteltu raville. Toinen suuri plussa oli ettei hepo kertaakaan tunnin aikana nykinyt ohjia. Ihanaa!

Remu jatkoi vielä hyppyhommiin.

Ongelmia:
väistöt ei ihan soljuneet
kuski käytti raippaa turhan reippaasti
en saanut ratsua rehellisesti apujen väliin
pohkeita olisi pitänyt käyttää vielä paremmin

Parannusta:
Remu ei nykinyt ohjia
ei pudotellut laukasta raville
sain muutaman hyvän hetken ravissakin

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kolmas kimotamma testissä


Maanantaina sain yhden tallin uusimmista tulokkaista alleni kuten perjantaina jo vihjailtiin. Kimotamma tämäkin, Qanitta. Ehkä aavistuksen Harmoniaa korkeampi ja muhkumpi. Olikohan 8v. Hoitaessa oli ihanan kiltisti. Seisoi hievahtamatta aloillaan. Satulavyön kiristystä vähän luimi muttei muuta.

Kentällä hepo oli aikamoinen häslä eikä olisi millään malttanut olla aloillaan että pääsen kyytiin tai saan jalustimet säädettyä. Onneksi löytyi apukäsiä pitämään. Käynnissä sitten rauhottui kulkemaan. Harmi vaan etten saanut ratsua koko tunnin aikana kulkemaan kunnolla suoraan vaan kiemurreltiin. Tunnin piti omistajan tytär. Ratsusta kommentoi että on herkkä pohkeelle. Juu, olikin, mutta silti sain käyttää sen kanssa enemmän pohkeita kuin hepoilla yleensä. Ja silti kiemurreltiin.

Vauhti oli onneksi ihan ok säädeltävissä ja ominaisvauhti oli aika hyvä. Alkukäynnit mentiin melko pitkin ohjin ja kun otettiin tuntuma niin suht pian otettiin raville. Itselläni jäi käyntityö aika puolitiehen eikä tammaan ollut oikein otetta. Ohjatusti mentiin ravivoltteja. Ratsu tuntui rautakangelta enkä saanut sitä asettumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Johda sisään, enemmän sisäpohjetta. Tuntui että kaaduttiin millon mihinkin ja  takaosa vähän liirasi ulos. Ehkä 20 peräkkäisen voltin eli hirmuisen pyörimisen jälkeen vähän helpottui. Hetkittäin siinä myötäsi kumpaankin suuntaan.

Laukkoja mentiin alkeistunnin tyyliin eli muut kävelivät osastossa ja ensimmäinen laukkasi vuorollaan osaston kiinni. Siinä saatiin muutamat pätkät myös hienoa ja pyöreää harjotusravia kun jolkoteltiin osastoa kiinni. Käynnissä tunnustan etten keskittynyt työstämään menoa tässä vaiheessa. Mutta hepo ei kerännyt kierroksia yhtään vaikka kaverit edeltä lähti laukkaan. Alkutunnista ratsun nimi lausuttiin [kanitta], myöhemmin puhuttiin vain kimotammasta.

Laukka kuulemma nousee ajatuksesta. Juu, helposti nousikin mutta heti sen jälkeen olin ongelmissa. Ratsu reagoi pieniinkin painon heilahduksiini vaihtamalla laukkaa. Omasta mielestäni en juuri pitänyt edestä vaan mentiin pikemminkin löysähköllä tuntumalla. Silti välillä pompittiin lähes paikoillamme. Alku meni harjoitellessa. Sitten pyrin siihen että edettäisiin ja pysyttäisiin myötälaukassa. Kommentteja tuli paremmasta tuntumasta enkä saisi päästää ratsua niin pitkäksi. Herkästi laukka edelleen vaihtui jos yritin keskittyä johonkin muuhun. Myöhemmin kokeiltiin vielä täyskaarron kautta vaihtoa. Kyllä korpesi kun sitten mentiinkin vastalaukkaa ja vaihto tuli ravin kautta. Huoh.

Noin puolen välin jälkeen hepalla loppui keskittyminen ja rupesi nykimään ohjia. Alkuun oli melko harmitonta. Samanlaista kuin Remppa teki joskus huonoina päivinä. Mutta lopputunnista en enää pysynytkään vakaasti satulassa vaan sai kiskottua jatkuvasti etukenoon ja irti penkistä. Yritin komentaa pohkeilla eteen ja pitää tiiviimpää tuntumaa muttei auttanut. Lopulta rupesi ärsyttämään aika pahasti. Välilepokäyntejä ei ollut, liekö oli vika kuskissa vai venytyksen puutteessa. En saanut sitä kuitenkaan kunnolla loppumaan.

Loppuraveissa pyöriteltiin aika kauan voltteja ja omin lupineni vaihtelin suuntaa. Ei siitä ihanaa tullut mutta vähemmän kamalaa. Oma vaatimustaso on aika korkealla, joten luokittelen tämän lähinnä kamalaksi. Enkä kovin ylistäviä arvioita osannut opelle ratsusta antaa. Jäykkä ja kiemura. Ope kävi sitten lopuksi vielä itse kyydissä. Taisi pitää parempaa jöötä, sillä tamma seisoi ensin nätisti aloillaan ja pienen vastaanpanon jälkeen kulki ja taipui ihan helpon näköisesti. Eikä työskennellessä nykinyt ohjiakaan.

Pääsin kyytiin sitten vielä lopuiksi loppukäynneiksi ja takaisin tallinpihaan. Ei päässyt suosikkilistalleni. Vaikka varmasti tämänkin kanssa yhteistyö paranisi pienellä treenillä huimasti. Taisin olla hepan kolmas kuski Suomessa. Haaveilin jo että tämän tallikäytös ja Harmonian ratsastettavuus niin tulisi aika priima.

Ongelmia:
en saanut ratsuun otetta
kiemurteli
en osannut istua laukkaa

Parannusta:
suunta ja askellaji oli pääosin oikein
tolkku elukka eikä häärännyt tai säikkynyt omiaan
liikkui kivan reippaasti itse
kiltti hoitaa

perjantai 20. joulukuuta 2013

Harmione rennompana


Perjantai-illan ratoksi lähdin taas ratsastamaan. Ei olisi hirmuisesti haitannut vaikka olisin saanut jonkun muunkin mutta Harmonia siellä listassa luki. Oli kuulemma ollut muutenkin pahana viimeaikoina ja purrut jotain muutakin. Kovasti kyselivät että tahdonko vaihtaa hevosta ja pärjäänkö sen kanssa. Vähän äksy oli tänäänkin mutta vähiten paha aiempiin 3 kertaan verrattuna. Niin kauan oli nätisti kun vain harjasin. Kun rupesin kuulostelemaan että mitäköhän se nyt niin heti alkoi takaset nousemaan. Mutta potki ihan selvästi ilmaa eikä yrittänytkään osua. Hampaita ei edes esitellyt. Mutta nyt luimi vähän satulallekin, mikä oli ihan uutta.

Olin kerrankin ripeä ja oltiin ajoissa valmiina. Satulavyön kiristys sujui taas mukisematta. Nyt ei ollut punttaajaa vaan kampeuduin ratsaille ihan itse. Hyvin kävi näinkin. Opena oli paikan kakkosope. Kenttä oli aika hyvä ja keli nollassa. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Tänään jatkettiin takaosakäännösten kanssa. Ihan hyvin sujuivat. Kovin tarkkoja ohjeita ei opelta tullut enkä olisi oikein tahtonutkaan. Hepo meni rennosti. Ravissa oli hyvin vauhtia muttei mielestäni yhtään liikaa. Kuunteli. Nyt en värkkäillyt ylimääräisiä, joten hepokin tasottui tuntumalle eikä tuntunut kovin jäykältä kumpaankaan suuntaan.

Tehtiin jonkin verran temponmuutoksia käynnissä ja ravissa, hetkellistä lyhentämistä lähinnä. Ravikin lyheni hyvin mutta pudotti herkästi käyntiin. Laukkaa otettiin useampaan kertaan lyhyehköjä pätkiä. Nousi vähän löysästi mutta pyöri hyvin ja kääntyi. Ei kiihdytellyt, korkeintaan meinasi. Nyt olin itse ihan rentona. Laukasta raville olisi voinut tulla tasapainoisemminkin.

Takaosakäännöksiä tehtiin välillä yksitellen. Kiva oli saada pyöritellä keskiympyrällä vähän itsenäisesti. Väistätin takaosaa ja asetin sisään ja ulos.

Kiva tunti oli ja lopputunnista hepo oli niin rennonletkeä että rupesi tuntumaan jo löysältä. Ihanaa maanantaiseen verrattuna. Keskiviikkoon asti harmitti, joten tämä oli loistava loppuharmitusten hälvennys.

Tunnin jälkeen tamma oli semiasiallisesti. Kun keskityin vain harjaamaan niin ei juuri uhitellut. Vaan vaatii tahdonlujuutta pitää harja kiinni hevosessa kun se äksyilee. Oli kyllä niin tiukalla narulla että pääpuolta ei tarvinnut varoa. Vähän jaksoi ynähtää ja nostaa takasta muutamia senttejä. Lopuksi taas rapsuteltiin. Nyt ei ollut ihan rennoimmillaan eikä kovin pitkään jaksanut vain nuokkua kanssani. Tänään ei hionnut, joten loimen kanssa ei tarvinnut tapella.

Uhkasivat silti laittaa tamman myyntiin käytöksen takia. Harmi, sillä muuten on tosi kiva.

Ongelmia:
uhkailee edelleen hoitaessa

Parannusta:
vähempi kamala hoitaa
tosi kiva ratsastaa

torstai 19. joulukuuta 2013

Toinen kerta Celinellä esteitä


Torstain estetunnille toivoin salaa Celineä uudestaan. Hyvin kävi ja sen sainkin. Hoitaessa oli oma kiltti itsensä. Maneesissa kipusin jakkaralta kyytiin.

Alkutunnista taisi tulla tarkemmista asetuksista kommenttia. Tehtävinä tultiin melko pieniä laukkavoltteja puomien yli sekä suoralla käynti - laukkapuomi - käynti. Laukat nousi hyvin mutta pudotti herkästi raville kun askel ei osunut puomille. Takas käyntiin oli haastavaa saada suoralla. Muualla kun treenattiin voltilla laukasta käyntiin niin tuli paljon paremmin. Ope hoksautti että laukka on liian kiireistä ja takaset ei astu alle ja sama vika on jo liian kiireisessä käynnissä. Kun ratsastin käynnin hitaammaksi (vaikeaa aivoilleni) ja takaset paremmin alle jo siinä niin nostettiinkin hallitumpi laukka ja tehtävä onnistui paremmin puomin noustessa pikkupystyksikin.

Laukat nousi myötäisenä jos sain asettaa sisään. Ope kommentoi että ratsu on ihan mutkalla asetuksen suuntaan ja kun yritin suoristaa niin tuli myös vääriä laukkoja. Näemmä toleranssini asetuksen tarkkuudessa oli tänään noin 30 cm. Eli en huomannut vaikka kaula oli ihan mutkalla. Kaikkea ei voi laittaa harjapehkon syyksi.

Tultiin myös keskiympyrää puomeilla. Väleihin olisi tullut kivasti 3,5 askelta. Käytännössä jotain 3 ja 4 väliltä. Oli vähän ohjausongelmia. Kun keskityin tiehen kunnolla ja edettiin niin 3 oli hyvä. Välillä vaan meinasi pullahdella kulmia ympyrälle. Kertaalleen mentiin ohikin kun käänsin huonosti. Tolppaa kohti eikä siitä enää yli päässyt. Ihan oma moka kun en kunnolla kertonut että minne mennään.

Hyppytehtävässä esteet pysyi edelleen tosi maltillisen kokoisina. Jotain 50 cm luokkaa. Ylihyppäsin itse. Tiet oli aikamoista kääntelyä. Tulipa innarivälin sarjakin mukaan. Yksi kielto saatiin kun pystyn jälkeen 3 askeleen päässä ollut okseri vähän pohditutti. Celine yritti kummaltakin puolelta ohi mutten päästänyt. Lopulta vauhti hyytyi esteen eteen kun unohdin patistella vielä siitä ylikin.

Esteet tuntui tänään aika pieniltä. Kuskille vaikeaa olla ylihyppäämättä. Tämä oli syyskauden vika tunti. Tammikuussa jatkuu.

Ongelmia:
laukka-käynti -siirtymät hankalia
30 cm tarkkuus suoruudessa
ohimeno kun en ohjannut
yksi stoppi okserille kun en päästänyt ohi
taisi tulla yksi pudotus

Parannusta:
parannettiin
Celine on huippu

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Itsenäistä ratsastusta

Keskiviikkona kävin taas itsenäisesti Redillä. Puolisentoista tuntia siinä taas meni mutta nyt mentiin vähän kevyemmin. Saattoi silti vähän hiota. Keli oli samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla eli viileää.

Tänään oli tolkumpi mutta laukat taisi jäädä hampaankoloon. En muista kovin tarkasti.

Ongelmia:
laukat?

Parannusta:
tolkumpi

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kauhua maastossa


Tänään kyseltiin jo etukäteen että onko maasto ok. Vastasin että juu. Kauhistutti tosin jäiset pohjat. Polkupyörällä tuli testattua (etunastoista huolimatta) että ojaan pääsee helposti ja se sattuu. Listassa luki taas Harmonia. Tänään tamma oli aivan erityisen häijy laittaa kuntoon. Uhkasi purra ja potkia ja nappasikin selästä hampailla kun keskityin väistelemään jalkoja. Onneksi ei purrut lujaa. Viritin sitten kaksin puolin kiinni niin tiukalle narulle ettei enää ylettynyt.

Jo kentällä hepo oli kumman virtainen. Taisin alitajuisesti kauhistella jäätikköpohjia. Hartsa vähän pomppi omiaan. Täysin epätyypillistä sille.

Maastoletkaan jäätiin neljänneksi, porukan pienimmän ponin perään. Ihan alku meni hyvin. Sitten hepo rupesi ravistelemaan päätään. Liekö vauhdin puute turhauttanut. Jo käynnissä esitteli sitten ensimmäiset loikkansa. Pysyin kuitenkin kyydissä. Meinasin laittaa turvaliivin mutta sinne talliinhan se unohtui.

Ravissa eteni alkuun ihan hyvin. Ei yrittänyt ryöstää. Mutta pian heilutteli taas päätään ja sitten veti oikein kunnon pukit. Minä pelkäsin takana tulijan puolesta ja takana tulija minun puolestani. Toinen jalustin taisi pudota ja minä vähän keikahtaa etukenoon. Onneksi Harmonia ei ollut tosissaan minua pudottamassa. Mutta kuskin rentous rupesi olemaan aika tiessään. Tuijottelin toki myös jäistä tienpohjaa että tuohon olisi tosi ikävä tippua. Ja ravissa kauhistelin miten pysytään pystyssä 14 hokillamme (kummastakin takasesta puuttui 1). Hepat ei kuitenkaan lipsuneet yhtään.

Sen verran nössötti etten uskaltanut laukata. Järki sanoi että se olisi ollut vain ongelmien kerjäämistä ja turhan riskialtista. Silti jäi kaivelemaan. Veikkaan että oma laukka ois ollut ihan ok mutta se, kun muut lähtee laukkaan niin ois singottanut heppaan taas omia muuveja.

Käytiin kävelemässä vielä moottoritien toisella puolella. Harmonia oli pitkään ollut jo suht rauhallinen mutta moottoritien alla tuli taas wannabe-korkean koulun liikkeitä. Ehkä se olisi vetohevosena mennyt fiksummin? Tai sitten kaikki johtui alitajuisesta jännityksestäni, joka vain paheni vaikka kuinka yritin tietoisesti hengitellä rauhallisesti.

Selvittiin kuitenkin takaisin kentälle. Siellä sai vielä ravailla ja pyysin lupaa muutamaan laukannostoonkin. Kentän pohja salli juuri sen verran. Ravissa Harmonia oli rento ja tasainen ja laukatkin nousivat vähän löysästi. Ei yhtään sama asia kuin maastossa. Loppukäynneissä otti sitten vielä jotain omaa pientä säikkyloikkaa.

On kuulemma liikutettu ihan normaalisti. Rentouttavasta maastosta tämä ei mennyt. Tunnustan että jännitti ihan tosissaan. Tästä jäi aika latteat tunnelmat moneksi päiväksi.

Ongelmia:
ruutitynnyri ratsuna
hirviö tallissa

Parannusta:
kuski pysyi kyydissä

lauantai 14. joulukuuta 2013

Laukan säätelyä eli suosikkipuuhia

Lauantaina oltiin aamusta taas ABC:llä hyppimässä Annen ja Kaisan kanssa. Minulla tuttuun tapaan Aapo. Tallissa ruuna oli tänään häijyhkö. Tämän päivän punaiseksi langaksi itselleni otin "keula ylös ja liikkeelle".

Tänään tultiin suosikkitehtäviäni eli laukansäätelyä. Alkuun viilattiin ponnistuspaikkoja lähelle ja kauas. Eli maapuomin ja pystyn välissä ponnistuspaikka muuttui laukkaa säätelemällä. Ensin tultiin lähelle (isossa laukassa), sitten kauas (lyhyessä laukassa). Sitten vasemmassa 3 kierrosta putkeen: lähelle, kauas ja hyvään paikkaan. Kivaa oli ja onnistui ihanan hyvin. Vääriä laukkoja lukuunottamatta.

Esteitä oli maneesissa tänään 4: trippeli, ristikko, pysty ja okseri. 8 metrin väliin ristikolta trippelille tuli lyhyet 2 laukkaa, ponnistuspaikka tähdättiin lähelle. Trippelille kunnon myötäys.

14 metrin kaarevalle pysty-okseri 4 - 5 laukkaa. Okserille välillä vähän ammuttiin. Estekorkeus oli max n. 80 cm.

Ongelmia:
lopputunnista ei meinattu osua ristikolle hyvin
alkuun vääriä laukkoja alastuloissa

Parannusta:
laukan säätely onnistui helposti
myötäsin trippelille
loppuverkassa oli tosi kiva


Videot kuvasi Aleksei.

torstai 12. joulukuuta 2013

Kirjavalla tupsujalalla estetunnilla


Ennen torstain tuntia arvelin saavani Pimun ratsuksi. Pikkuhiljaa opin siihen että näemmä mennään 2 tuntia samalla ja sit vaihdetaan. Flika-päiväni oli käytetty loppuun, joten ratsun vaihto luultavasti edessä. Niin olikin mutta veikkaus meni pieleen. Sain kirjavan tupsujalkaisen Celinen toistamiseen. Edellinen kerta olikin koulua. Ratsukoita tuli tunnille ihanasti vain 3. Muut kommentoivat ettei varmaan kovin isoja hypätä kun Celine tulee mukaan. Tämä tamma kun ei ole meidän esteryhmän tunneilla juuri näyttäytynyt.

Hoitaessa hepo oli taas ihanan kiltti. Loimi päälle alkukäynteihin. Maneesissa piti vielä viilata varusteisiin satulan alle lima Artulta. Esteitä tuli linjalle 2 okseria ja lävistäjille pystyt.

Alkuverkassa ei juuri saatu kommentteja. Celine liikkui ihan ok. Hetkittäin oli vähän löysä, välillä vähän kiirehti. Pääosin kuitenkin hyvä. Laukka oli menevää eikä edelleenkään kovin säädeltävää. Pudoteltiin pari kertaa raville.

Verkkatehtävinä oli ravipuomeja, laukannosto puomikasalta ja tiukahko laukkavoltti kahdella puomikasalla. Alkuun oli kääntämisongelmia ja vähän töksähdeltiin kohti tolppia. Oikeassa kierroksessa sitten kääntyi paremmin vaikka asettuikin huonommin siihen suuntaan. Sitten piti myös linjalla ottaa laukkapuomien jälkeen raville. Ekalla kerralla ei onnistunut, joten päätin kääntää puomeista ohi mieluummin kuin sukeltaa raviväleihin laukassa. Ei oppinut hepo tästä pahoille tavoille ja seuraavalla kerralla päästiin oikeassa pisteessä raviin.

Sitten alotettiin ravipuomit alle, suoralla laukannosto ja pysty perään. 3 ekaa hyppyä ylihyppäsin itse esteen kokoon nähden. Mutta myötäsinpä kunnolla. Sitten pysty nousi okseriksi ja lopulta linjalla oli 2 okseria. Kertaalleen pudotettiin eka kun tuli kaarteessa vähän huono tie tai löysyyttä. Välinä 17,5 metriä, 5 laukkaa. Celine hyppäsi kivan mutkattomasti, vähän vasempaan laitaan tosin ajauduttiin. Jos se vähän epäröikin niin teki sen niin selvästi että ehdin reagoida hyvissä ajoin. Pysähtymistä ei suunnitellut missään vaiheessa. Raipalla piti muutaman kerran muistuttaa säpäkkyyden säilyttämisestä. Oli haastavaa pitää hepo liikkeessä ja tarpeeksi terävänä muttei etupainoisena.

Tämän jälkeen lisättiin perään pystyt lävistäjillä. Okserit meni hienosti mutta pystyt putosi. Onneksi sakkokierros jatkui heti perään ja saatiin korjattua. Toiseen suuntaan täsmälleen sama juttu. Harmitti hieman että pystyt putosi taas vaikka tiesin riskin ja yritin kaikkeni että ne pysyisi ylhäällä. Onneksi hepo kokosi itsensä ja toisella ylittämällä menivät puhtaasti.

Tunnin aikana tuli n. 5 pudotusta. Yrittipä hepo kertaalleen pystystä ohikin mutta olin paljon nopeampi ja sain korjattua esteelle. Kehuja saatiin okserihypyistä. Korkeusarvio oli että saattoi olla jopa 85 cm. Ja puhtaasti yli. Tuommoisella muhkulla! Ja vieläpä tykkäsin siitä. Meni tämän tunnin perusteella top neloseen esteratsuistani tuolla. Toivottavasti saan jatkaa sen kanssa ens viikolla. Nyt jatkoi vielä toisen hyppytunnin putkeen. Teki mieli jäädä katsomaan mutta tulin järkiini ja lähdin yhdeksäksi kämpille.

Ongelmia:
okserien jälkeiset pystyt
saada meno pysymään tarpeeksi säpäkkänä

Parannusta:
ihanan rohkeasti hyppäsi
ei yllättäviä liikkeitä
tallikäytös loistavaa

maanantai 9. joulukuuta 2013

Takaosakäännöksiä ja harmonisointia


Maanantaina iski Hyvinkäällekin pakkanen. Lisää vaatetta niskaan siis. Ihan oikea kerrasto alle. Yläosassa pärjäsin silti edelleen fleecellä + toppaliivillä. Ratsukseni oli merkattu taas Harmonia. Nyt aloitin varustamisen ihan suosiolla käytävältä. Hempeänä tamma ei edelleenkään ollut vaan kiukutteli hetkittäin kovasti. Nyt en kuitenkaan hetkeäkään pelännyt terveyteni puolesta. Ihmettelin samalla että miten olen joskus saanut tämän varustettua ilman MITÄÄN ongelmia. Nyt nosteli etusiaankin kun harjasin niitä. Mutta kiukuttelut loppuivat taas varusteisiin. En ymmärrä miten satulavyön kiristys on tälle ihan ok. Suitsetkin ottaa nätisti. Ehkä se oikeasti tykkää että sillä ratsastetaan.

Ratsukoita oli tunnilla kivasti vain 3. Harmonia oli poikkeuksellisen jäykkänä. Ei asettunut vasemmalle ja oli oikealta aika tyhjä. Nyt sorruin sitten itsekin värkkäilyyn. Yleensä kun tamma on loksahtanut oikeinpäin ilman että olen edes yrittänyt. Nyt sitä ei tapahtunut. Taisi ohjastuntuma olla liian kevyt ja epätasainen.

Päivän teemana oli takaosakäännökset. Alkuun olin unohtanut että mikä kääntyy ja minne mutta nopeasti saatiin juonesta kiinni. Osa oli vähän työläitä mutta parhaimmillaan Harmonia kääntyi lähes ajatuksella kun en itse häärännyt liikaa. Paino menosuuntaan ja vähän taakse, ohjalla johtaminen, tasainen tuntuma ja pohkeilla vähän avitusta. Tosin sisäpohje unohtui monesti irti. Kiva että otettiin näitä jokunen aina eri väleissä.

Ravi ei tasottunut pyöreäksi sitten millään. Mutta ei onneksi kiihdytellytkään. Yritin ratsastaa pohkeilla tuntumalle mutta keskityin liikaa asetuksiin tai niiden puutteisiin.

Laukkaa mentiin lopputunnista ihan kunnon pätkät kumpaankin suuntaan. Oikeassa laukassa oli vähän kääntämisongelmia, vasen ei meinannut rullata millään. Kumpikin oli vähän ponnetonta mutta vasen oli alkuun oikein kunnon ähräämistä. Vasta kunnon eteenratsastuksen jälkeen parani. Ja toinen tärkeä tekijä oli varmasti se, että tajusin taas ite rauhoittua kyydissä. Hepo vetäisi itsensä näistä ihan hikimäräksi.

Vasta laukkojen jälkeen ravikin parani. Loppuun tehtiin vielä muutama takaosakäännös. Ope oli samaa mieltä että aika menee ihan liian nopeasti ja puolitoista tuntia olisi hyvä. Loppukäynneissä meinasi sitten itsellekin tulla vilu. Sormia ja varpaita paleli vähän mutta kostunut yläselkäkin tuntui viileältä.

Tunnin jälkeen purin Harmonian käytävällä. Vähän jaksoi vielä kiukutella. Esim. loimi oli tosi ikävä juttu. Mutta päätin olla kärsivällinen ja mielijohteesta koulutin sitä sitten pitämään etusensa aloillaan harjatessa. Kun nosti jalkaa, harja pysyi jalassa kiinni kunnes laski sen maahan, josta palkinnoksi irrotin harjan jalasta. Oikean etusen kanssa riitti ne noin 8 toistoa, joista Kaimio muinoin puhui. Vasemman kanssa tarvittiin rutkasti enemmän. Mutta hepo keskittyi tähän niin täysillä että lopetti syömästä turpansa edessä olleita heiniä. Lopulta sain toisenkin etusen harjattua ilman että Hani sitä nosteli. Takasia ei onneksi heilutellut.

Tämän jälkeen hepo rupesi olemaan sangen raukeassa mielentilassa ja vietettiin muutamia hyviä hetkiä toisiimme nojaillen ja puhallellen. Harmonialla pää sylissäni ja nojasi leukaansa käsiini, minä päätäni sen otsaan. Eikä hepo äkäillyt tai hötkyillyt yhtään. On se vaan lutunen!

Ongelmia:
ennen tuntia edelleen äkäili tallissa
jäykkä
vasen laukka ei rullannut

Parannusta:
ei kiihdytellyt tai äkäillyt kentällä mitään
antoi varustaa nätisti, satulavyölle ei luiminut
tunnin jälkeen oli lutunen lopuksi

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Toiveesta uusi tuttavuus

Sunnuntain tunnille sain luultavasti eilisten vihjailujeni johdosta Merin. Toivoin jotain, jolla en ole ennen mennyt. Hauska kokeilla vihdoin tämä iso musta uusi tulokas. Kokeilematta vielä Jatsi, Niilo ja Vanilja. Tunnin piti entinen tuntikaverini, jonka opetuksessa en ole tainnut aiemmin olla.

Meri oli hoitaessa kiltisti. Satulavyölle luimi. Kelinä oli pihalla -17, me maneesissa. 7 ratsukkoa. Alkutunnista pidin paksuja hanskoja.

Tunnilla alotettiin heti ravilla kun otettiin ohjat tuntumalle. Tehtiin ylitaivutuksia eli roikuttiin sisäohjassa. Ope sanoi että saattaa tuntua väärältä. En oikein tiennyt mitä tällä haetiin, pitikö ulkoa olla tuki vai ei. Lavat karkaili. Olin vähän mutkalla itsekin.

Tehtiin voltteja ja 5-kaarista. Alkuun ravissa, sitten joka toinen kaari laukassa. Laukkoja mentiin kolmesti. Siirtymät oli vähän töksähtäviä. Laukat nousi hyvin, raviin vyöryi ja juoksi alta. Meni paremmin kun ope katsoi muualle. Osa ohjeista meni ohi kun en kuullut kun ope puhui selin meihin.

Muiden laukatessa tuli odottelua. Pyörittelin vähän ravissa itsenäisesti. Hepalla oli pakkasvirtaa.

Jäi semmonen olo etten saanut Meriin oikein otetta. Itsenäisesti ois varmaan mennyt paremmin.

Ongelmia:
en saanut ratsuun kunnolla otetta

Parannusta:
perustolkku ratsu, joka ei hötkyillyt omiaan

perjantai 6. joulukuuta 2013

Asetuksia junnulla


Itsenäisyyspäivänä menin iltapäivästä vielä tunnille. Ope kysyi että tahtoisinko Lillin (s. 2008) ja toki tahdoin. Toista kertaa junnuhepan kyytiin. Tallissa oli kiltisti, tuntui ettei tamma kiinnittänyt minuun mitään huomiota kun harjasin ja varustin.

Tunnilla luvassa oli taas mikinpääkuvio. Asetuksia sisään ja ulos. Alkuun vähän lepsuilin enkä vaatinut tarpeeksi. Ja menihän siinä sitten aikaa että ratsu rupesi toimimaan. Sanomista tuli kannusten puutteesta. Raipan taisin alkutunnista pudottaa pois jos sitä olikaan. Sain kepin kuitenkin käteeni kun hepo ei tahtonut kuunnella oikeaa pohjetta. Tehtiin vähän omia väistöharjoituksia tehtävän ulkopuolella kuuliaisuuden saamiseksi.

Opea selvästi harmitti kun meillä ei mennyt tämän paremmin. Oikea kierros oli hankalampi ja hepo piti saada myös vasemman ohjan tuntumalle. Tämä onneksi parani pikkuhiljaa. Ja tuli kivojakin hetkiä. Omasta mielestäni meni ihan ok.

Tosi paljon mentiin harjotusravia. Vähän kävi junnuratsua jopa sääliksi. Kuvioon lisättiin siirtymät. Lopuksi puoli ympyrää laukkaa ja voltit ravissa. Vähän ruuhkaisaa oli hetkittäin. Laukat parani. Nostot rupesi olemaan hallittuja. Takaisin raville ei tultu yhtä hyvin ja itseäni vähän häiritsi että ravi piti ihan samantien ottaa haltuun eli mielestäni turhan aggressiivisesti jouduin jarruttamaan menoa voltille. Vaan parani tämäkin ja lopulta altajuoksua ravissa oli enää muutama askel eikä tarvinnut ottaa toista volttia perään. Lopulta laukattiin koko ympyrä.

Loppuraveissa hepo oli ihan intopinkeänä eikä malttanut pysyä ravissa. Pudotin raipan mutta silti Lilli nosteli itsekseen laukkoja eikä rentoutunut. Mutta ratsuna symppis ja saa kaiken anteeksi koska on tamma.

Tunnin jälkeen tallissa oli taas yhtä rauhallinen kuin ennen tuntia.

Ongelmia:
tahditon ja kiemurteleva ratsu
laukkojen jälkeen vähän kuumui
ei kuunnellut oikeaa pohjetta kovin hyvin
vasen hartiani painui taas alas

Parannusta:
laukkasi kivasti

Käkätystä kisoissa


Kisoissa päivän toinen ratsuni oli Hero. Onneksi Marja auttoi ja laittoi ratsun kuntoon. Aika lennosta vaihto siis. Luokkana sama 75 cm kuin Assinkin kanssa.

Hero oli verkassa säpäkkänä ja vähän jopa pukitteli omiaan. Mutta eipä tarvinnut patistaa liikkumaan reippaasti. Ihan rennoimmasta päästä se ei ollut mutta sille ei nyt voinut oikein mitään. Laukassa oli edelleen herkkis ja painonheilahdukseni saivat laukanvaihtoja aikaan. Verkkahyppyjä otettiin muistaakseni kahdesti pikkupystylle, kahdesti kisakorkeudessa olevalle pystylle ja kahdesti okserille. Noin 6 hyppyä. Kivasti meni, joten en nähnyt syytä hinkuttaa enempää. Muistinpahan ainakin myödätä ja oikeasti sihtasin nyrkit hypyissä lähelle hevosen korvia.

Nyt oli enemmän odotteluaikaa mutta nyt ei jännittänyt enää sitäkään vähää kuin Assin kanssa omaa vuoroa odotellessa. Pohdin ennen kisoja että tahdon tehdä turvalliset tiet mutta rupesin jo suunnittelemaan oikoreittejä uusintaan.

Heronkin kanssa tehtiin voltti alle ennen kuin alotettiin. Linjalla osasin vähän jo pitää menon hallussa. Laukat vaihteli omia aikojaan ja kakkosen ja kolmosen välissä oltiin väärässä laukassa. Yritin vaihtaa mutta meni vain ristiin. Sitten loppui jo aika ja kolmonen hypättiin ristilaukasta. Turvallinen tie vielä tässä vaiheessa.  Neloselta vitoselle hepalla oli taas vauhtia. Kaikki ponnistuspaikat ei osuneet ihan nappiin mutta olin pääosin tilanteen tasalla. Linjalla laukat taas vaihtui. Neljä askelta. Jossain vaiheessa pohdin jo että menee niin hyvin että rupean taistelemaan voitosta.

Vaan vitosen jälkeen Hero ajatteli että oikeastaan ois kivempi jo lopettaa ja vähän jäi kaarteeseen pomppimaan paikalleen. Erehdyin etukenottamaan ja pienestä ratsun sivuliikahduksesta keikahdin halaamaan sitä kaulasta ja alas jaloilleni. Ei näin! Mutta en osannut tästä kovin harmistua vaan repesin vain nauramaan. Hyvin yleisökin sitten nauroi mukana.

Onneksi sain luvan vielä hypätä radan loppuun. Omistaja punttasi kyytiin ja hypättiin vielä kutonen. Hylsyhän siitä tuli. Eikä tuommoisesta kuuluisi pudota. Onneksi otin kisat silkan treenin kannalta ilman mitään tulospaineita. Olinhan Heronkin kyydissä vasta kolmatta kertaa. Kiva oli kuitenkin huomata että itse esteet eivät olleet ongelma. Varmaan myös 90-rata olisi sujunut.

Kieroa kyllä niin tuloksista huolimatta näistä kisoista jäi tosi kiva mieli. Oli mukava hypätä. Toki olisin halunnut kummallakin ratsulla mennä kaksi rataa. Assilla 65 ja Herolla olisin saattanut harkita jopa ysikymppiä. Omistajalle vinkkailinkin että lisää kisoja ja pois turhat säännöstelyt starttimäärissä. Nytkin taisin olla ratsastuskoululaisista ainoa, joka meni kahdesti. Kummallakaan en päässyt toiselle vaiheelle asti.


Assi re 75 cm

Itsenäisyyspäivänä oli aamukisat tallilla. Kerrankin sai estekisoissakin mennä kaksi rataa, joten lopuksi buukkasin itselleni vielä Assin, 75 cm. Ykkösratsuni oli tällä kertaa Hero. Turvallista mennä sama luokka kahdesti niin ei tarvi ainakaan opetella useampia ratoja. Vaikka tänään kaikissa luokissa radat olivatkin (lähes) samat, korkeintaan hypättävien esteiden määrä vaihteli. Kelinä oli -2 ja kuski oli aika nukuksissa.

Ristikon jälkeen ehdin katsomaan kisaratsujani. Kummatkin oli vielä pihalla. Hepat sisään ja kummankin harjaus. Onneksi Marja tuli apuun ja varusti Assin. Lopulta oltiin ihan hyvissä ajoin valmiina. Päätin hypätä Assin kyytiin säätämään jalustimet ja satulavyön. Lopulta rataantutustuminen lähes unohtui ja porukka lähti jo verkkailemaan. Totesin etten jaksa kavuta enää alas enkä kävellyt rataa enää uudestaan. Ennen 65-luokkaa kävin sen jo kävelemässä.

Assi liikkui alkuun hyvin. Vähän väisteli muita hevosia ja hetkittäin meinasi hyytyä. Yritin muistaa pysyä kevyessä istunnassa jotta ratsu kulkisi. Välillä jouduin silti raippaamaan liikettä. Laukassa otettiin vähän spurtteja, kulki semi-innokkaasti. Verkkahypyt otettiin neloselle ja kakkoselle. Meni ihan hyvin. Yksi pikkupystylle, kaksi normikorkuiselle pystylle ja 3 okserille. Paikat osui ihan ok eikä kiihdytellyt.

Kisavuoromme oli toisena. Vähän meinasi jännittää ekan ratsukon ollessa radalla. Lähtömerkin jälkeen tehtiin voltti alle ja alotettiin. Assi oli aika virkkuna. Heti ekan esteen jälkeen meni pieleen kun ratsu vähän ryntäsi. Ajattelin että imee hyvin kakkoselle mutta vilahtikin mokoma siitä viime hetkellä vasemmalta ohi. Pöh. Nyt en vienyt takaisin esteen eteen vaan koska vahinko oli jo tapahtunut niin otettiin vain uusi lähestyminen, tällä kertaa huomattavasti hallitummin. Ja yli.

Meinasi vähän kiihdytellä muuallakin mutta nyt pidin vauhdin päättäväisesti hillittynä. Ei tullut mitään kummallisuuksia. 6 estettä ja perusrataan päättyi meidän tie. Harmi, sillä rupesin vasta pääsemään vauhtiin. Assilla oli tänään yllättävän kiva hypätä. Saatiin kuitenkin hyväksytty re 75 cm tulos.


Ilpon ottama kuva.



maanantai 2. joulukuuta 2013

Tallihirmun paha päivä


Maanantaina sain mielikseni taas Harmonian ratsukseni. Hepo oli taas tallissa odottelemassa. Edellisviikon perusteella osasin jo varautua että tamma ei välttämättä ole kovin lempeällä päällä. Laitoin hepan taas heti alkuun kiinni. Alku meni ihan hyvin. Päätä ja kaulaa sai harjata, mutta muuten Harmonia oli aika pitkälle sitä mieltä ettei siihen saisi juuri koskea. Uhkaili hampaillaan irvistellen, naru oli säädetty sopivaksi ettei ylettynyt minuun. Enempi taisi kyllä olla uhkailua kuin oikeita yrityksiä. Mutta takasillaan rupesi latomaan seinään ihan kunnolla. Nosteli jalkaa jopa kun seisoin vieressä.

Vasemman puolen sain harjattua jotenkuten, oikealla tuli taas lisää konfliktia ja kun komensin niin hepo rupesi keulimaan. Ei hirmuisesti mutta aika pieni ja turvaton olo tuli. Siirryttiin tässä vaiheessa käytävän puolelle laittautumaan. Ei Harmonia edelleenkään herttainen ollut mutta keskittyi enemmän varastamaan kaverin heinäverkosta heiniä kuin kiukuttelemaan mulle. Satulointi menikin kivuttomasti eikä satulavyön kiristykselle edes luimistellut! Suitset sujahti myös nätisti ja sen jälkeen ei mitään ongelmia enää ollutkaan.

Pihalla sama juttu kun vyötä kiristettiin lisää. Ope pyysi hepan pääpuoleen varmistajan mutta enää ei kiukuttanut. Ratsastaessakin oli mukava. Tänään pidin kouluraipan mukana eikä vaikuttanut menoon mitenkään.

Päivän ohjelmassa oli siirtymiä. Kivaa. Alkuun taas meni tovi ennen kuin rupesi sujumaan. Hepo kulki sitten open mielestä kauniisti, omasta mielestäni joku viimenen palanen jäi loksahtamatta. Kauniisti ja kuuliaisesti mutta alaspäin siirtymät ei olleet yhtä hyviä kuin viimeksi. Alkuverkassa olisi voinut pyöritellä omin luvin vähän enemmän voltteja. Joitain ohjattuja siirtymiäkin tehtiin.

Myöhemmin tunnilla peruutuksia ja laukannostojakin. Nämä meni vähän viimekertaa paremmin. Laukat nostettiin käynnistä, välillä nousi vähän löysästi ja kertaalleen ei päästy laukkaan ollenkaan. Oikeaan kierrokseen nousi väärää. Laukkaa sai ratsastaa noston jälkeen eteen ja piti tarkkailla ettei takaosa karkaa sisään. Sitä unohdin tunnustella.

Lopputunnin ohjelmana oli raviväistöt. Näihin olisi openkin mielestä voinut käyttää vähän enemmän aikaa. Oikealle väisti hyvin, vasemmalle huonommin. Pieniä tahtirikkoja ja itestä tuntui että lapa karkasi herkästi edelle. Muoto vähän kärsi eikä kuunnellut istunnan pidätteitä. Pahimmillaan jouduin tekemään aika isojakin korjausliikkeitä, joista lähes pysähdyttiin. Muistelen että ollaan väistetty syksyllä paljon paremminkin. Harjoitusravissa en päässyt ihan siihen rennonletkeään mukana joustamiseen kuin viikko sitten parhaimmillani. Ja Aapon kanssa koulukisaverkassa.

Loppuverkan kanssa ei taas hätäilty. Sai pyöritellä vielä vähän aikaa. Hyvältähän hepo tuntui jo valmiiksi. Ehkä aavistuksen salahätäinen. Päästin loppukuvioiden jälkeen ohjeiden mukaan pitkälle ohjalle käynnissä samantien.

Pitkästä aikaa päästiin loppukäynneille maastoon. Kukaan neljästä hepasta ei jatkanut, joten letkassa sinne. Harmonian kanssa mentiin edeltä ja se tosiaan harppoi reilusti vauhdikkaimmin. Useampaan kertaan piti pysähtyä odottamaan muita. Nyt en uskaltanut päästää pitkälle ohjalle vaan mentiin puolipitkällä. Kauniisti tuntumalla ja kaula kaarella edelleen. Ja toki takana tulevan kanssa höpistessä sain oksasta silmään.

Maastolenkki meni hyvin eikä hätkynyt parkkiksellakaan. Purin varusteet käytävällä ja oli vähän paremmalla tuulella kuin ennen tuntia. Päätin että komennan kunnolla jos äkäilee mutta oli paljon rauhallisemmin. Väistättämisestä ei edelleenkään välitä vaikka yritän tehdä sen kuinka hellästi. Diivan mielestä hän itse päättää mihin jalkojaan siirtelee. Parhaimmillaan sain taas rapsutella ja hepo oli pää sylissäni. Vaan eipä taas loimen laitostakaan tykännyt. Päätin että olkoon ja lykkäsin sitten karsinaansa omaan rauhaan.

Muuten tuo ois ihana mutta tommosesta kiukuttelusta saa tosi pitkät miinukset. En tiedä että miten se pitäisi lahjoa vai onko sillä vaan erityisen kipakat hormonihuurut? Ihan oikeasti kun en tahdo itseeni yhtä ainutta hampaanjälkeä tai hokinreikää.

Ongelmia:
tallikiukuttelu
oikean laukan nostot
raviväistö vasemmalle
ratsun pyöristyessä kuulemma kuskikin rupesi etukenottamaan
kyynärkulmat suoristui liikaa

Parannusta:
kiva ratsastaa edelleen, ei kiihdytellyt

torstai 28. marraskuuta 2013

Jockeyratsastusta ja esteitä ilman käsiä


Torstaina olin mielissäni kun listassa luki taas Flika. Arvelin että omistajat olisi jo laittamassa ratsua kuntoon mutta olinkin ekana paikalla. Satulan puuttuminen vähän huolestutti. Ehdin hepan harjata ennen kuin omistajaväki tuli satulan kanssa paikalle. Kiltisti oli harjatessa.

Tänään en ollut ratsailla ihan yhtä rento kuin viimeksi, joten ratsukaan ei liikkunut ihan yhtä hyvin. Yritin pitää sen vähän pidemmällä ohjalla mutta eipä se juuri auttanut kun oli vähän jännittynyt. Ei sentään tullut samanlaisia kommentteja kuin viimeksi gramaaneilla nippuun ratsastamisesta. Ohjaspituudesta ei tainnut tulla kommenttia. Alkuverkoissa olisi pitänyt pyöritellä volttien lisäksi vähän muitakin kuvioita, väistöt jäi tekemättä. Laukattiinkin vähän ja sitten alkoi kuskien höykytys.

Jalat pois jalustimista ja jalustinhihnoihin. Kunnon jockeystyle. Olin vielä laittanut valmiiksi aika lyhyet jalustimet. Eihän se käynnissä paino takapuolella ollut paha. Mutta tämä jatkui ja jatkui. Ensin harjoteltiin seisomista, oli vähän hutera olo ja kaula oli turhan matalalla mielestäni. Yritin kyyristellä että sain tukea. Lopulta vähän huijasin ja puristin polvilla. Sitten ravia, keventäen ja kevyttä, maapuomien yli. Heppakin vähän kiihtyi kun ohjastuntumaa en saanut pidettyä kovin vakaana, saati istuntaa. Mutta pysyi kuitenkin näpeissä eikä tehnyt mitään tyhmää. Sitten vielä laukannostotkin mukaan. Saattoi muutaman kerran tulla vääräkin laukka. Apujen antaminen oli haasteellista kun jalat ei ylettyneet satulansiipien yli. Ja sama toiseen kierrokseen. Etureisissä poltti jo hyvin. (Ja vielä 3 päivää tämän jälkeen, paheni vain.)

Tuntui ihanalta laskea jalat lopulta vapaiksi. Sitä riemua ei kestänyt pitkään. Seuraavana vuorossa oli laittaa ohjat solmuun ja tulla 3 esteen pikkujumppaa ilman käsiä. Ei mitään ongelmia. Sitä jokusen kerran kumpaankin suuntaan. Välissä hypättiin päivän muutkin esteet ja harjoiteltiin vaihtoja. Monella oli ongelmia saada pitkällä sivulla hypyssä laukka pysymään myötäisenä. Meilläkin joka kerta piti tehdä korjaus. Flika vaihtoi askeleessa melko itsestään kaarteessa. Toiseen suuntaan toivottu vaihto tuli esteellä.

Sitten hypättiin ohjat solmussa sekä suunnanvaihtoesteet että jumppa. Pystyillä sai pitää ohjat käsissä. Alkuun niin että ensin pystyt ja jumppan loppuun. Toisessa kierroksessa alotettiin ilman käsiä. Vauhdissa gramaanien kerääminen oli hankalaa ja nappasinkin ohjat sitten vain yhteen nippuun. Väliin hypättiin jumppa myös ohjat käsissä ja tuntui kovin vaikealta. Vähän lipui sormien välistä hypyissä.

Yksi pudotus taidettiin saada. Täysin oma moka. Lähestyttiin liian hitaasti ja unohdin mistä tätä hevosta piti hyppyyttää. Toin sitten ihan juureen ja oltiin jo niin lähellä ettei siitä onnistuttu puhtaasti yli. Päästiin onneksi sakkokierrokselle samantien ja saatiin alottaa alusta. Turha siis soimata että Flika hyppäisi laakana puomit matkaan. Tunnin korkein este taisi olla tämä pudotettu n. 85 cm. En mitannut, joten arvio saattaa heittää.

Jossain vaiheessa tuntia maneesi natisi vähän tuulessa. Minä säpsyin ääniä Flikaa enemmän. Ihanan tolkku ratsu edelleenkin. Opelta tuli kehuja että hyvin säilytettiin rytmi esteillä. Ja kivan rauhallisesti kiihdyttelemättä Flika aina lähestyikin.

Tunnista kuvattiin videoita mutta katosivat mystisesti jäljettömiin. Harmi.

Ongelmia:
en ollut ite niin rauhallinen kuin viimeksi
ei tuntunut menevän ihan niin hyvin
yhden lähestymisen mokasin ja tuli pudotus

Parannusta:
oli tosi helppoa hypätä ilman käsiä
hepo oli tosi tolkku ja pysyi hyvin käsissä vaikka välillä kiihdytteli

maanantai 25. marraskuuta 2013

Harmonista menoa pitkästä aikaa

Maanantaina sain pitkästä aikaa hommiin palailevan Harmonian. Äkäili tallissa hetkittäin mutta ei purrut. Ratsastaessa hepalla ei ollut pätkän vertaa pöllövirtaa. Ekaa kertaa ratsukoita oli tunnilla 6. Pakkasta oli 4 astetta, kenttä vähän koppura.

Hankalinta tänään oli peruutukset ja laukannostot. Helpoin askellaji oli ravi. Laukattiin hyvin vähän. En muista tästä enempiä.

Ke olisin mennyt extratunnille mutta se jää välistä hepan kengättömyyden takia.

Ongelmia:
peruutukset
laukannostot
alkuun voltti laukassa

Parannusta:
ravi oli helppoa ja letkeää
ei säikkynyt eikä kiihdytellyt

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Puomeja Remulla

Sunnuntaina kävin Aaltokankaalla vielä tunnilla. Ratsukseni sain Remun ja tunnin aiheena oli puomit. Ratsukoita oli hurjat 9 ja yksi extra.

Nyt tuli talvi ja pihalla oli kunnolla lunta. Vanha tuttu 3 eri ympyrää, jota olen mennyt mm. Rusinalla elokuussa 2012.

Alkuverkassa Remu oli yllättävän pyöreä. Laukassa eteni jopa vähän hitaasti. Takajalat piti ottaa paremmin käyttöön. Kun sain ulko-ohjan kunnolla käteen niin toimi hyvin. Alkutunnista tuli yksi pömelö laukassa, siitä selvittiin onneksi hyvin.

Remu rupesi vähän kuumumaan. Puomit meni suht hyvin, kertaalleen ei osunut. Tehtävällä sai laukata eteen, vasen laukka oli hankalampi.

Tunnilla oli aika paljon itsenäistä pyörittelyä. Ei haitannut. Lopputunnista kun seuraavan tunnin väki tuli kasaamaan esteitä niin viimeistään siinä vaiheessa tuntui aika kaoottiselta.

En huomannut kun Remun kaula ylitaipui vasempaan. Ei saatu tänään kunnon piiskausta. Remu kuitenkin hikosi vaikka mielestäni mentiin pitkät käyntipätkät väleihin ja laukkaosuudet tehtävällä oli aika lyhyet.


Anne käytti kameraa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hyppäämässä pitkästä aikaa Oulunsalossa

Anne houkutteli vielä iltapäiväksi Oulunsaloon estetunnille. Ratsukoita paikalla taisi olla 6. Toiveeni säpäkästä tammasta meni läpi ja sain Afrikan enkä onneksi joutunut enää jatkamaan Silvanon kanssa. Tunnin piti entinen openi Nowan ajoilta. Afrika oli hoitaessa muistaakseni asiallinen. N. 170 cm korkea (nettisivujen mukaan 173 cm) ruunikko tamma. Huomiota kiinnitti
tamman kiharainen olemus.

En juuri muista alkutunnista mitään. Sanoisin että hypättiin tunnissa aika paljon ja tamma liikkui itse mukavasti eteen. Tunti oli siis 80 cm korkeudella ja tällä myös pysyttiin.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.
Hypättiin pari radallista esteitä, ei mitään kovin erikoisia. Afrika ei katsellut mitään vaan sillä oli oikein helppo hypätä.

Meidän hypyt meni sangen kivasti. Menosta ei juuri löytynyt viilattavaa. Kehuja tuli siinä vaiheessa kun mentiin kiikutuksen rajamailla. Jälkimmäisen radan lopuksi mentiin esteväli 5 askeleella ja oli vähän tamman oma valinta.

Ratojen jälkeen tultiin vielä vikaa kaarevaa linjaa, ihan ok meni. Tämä oli kivoin estetunti Oulunsalossa tähän mennessä.


Tuntia seurannut nainen videoi meidän menoa.

Kisahepanvalintatreeni

Viikonlopulle järjestyi oma toivetunti esteille kun sain porukan kasaan. Kolmeen pekkaan hyppäämään. Itsellä motiivina kokeilla Herolla hyppääminen että kehtaanko lähteä sillä kisoihin. Ikinä ennen kun en ole kyseisellä ratsulla hypännyt. Enkä muutenkaan mennyt kuin kerran kavaletteja kun ratsu oli tallilla tuore tapaus.

Esterata oli sama kuin perjantaina ja sunnuntaina. Kavaletteja (5 m), pari linjaa, ja trippeli. Pystyltä laineille oli 3 laukan väli (12 m). Suoralle linjalle viidestä kuuteen askelta (21 m).  Alkuun oli ongelmia saada ohjausnappulat säädettyä oikein. Hero ei kovin rentona kulkenut ja tuntui kovin kulmikkaalta. Tultiin kavaletteja ympyrällä ja kai meidän meno siinä parani.

Linjalla tuli okserin jälkeen kahdesti pukkeja. Ope arveli että heppaa ärsyttää kun ei tiedä minne pitää jatkaa. Hero vaihtoi laukat tosi helposti, vähän liiankin helposti. Yritin olla heilumatta turhia häiriöviestejä. Alkuun ylimyötäsin mutta Heron kanssa pitääkin myödätä kunnolla, muuten tulee selättömiä hissihyppyjä ja sellaisia en tahdo lähteä esittelemään kisoihin.

En muista mitä tarkalleen hypeltiin alle. Lopuksi saatiin 80 sentin kierros. Kavaletit alle ja koska alotettiin liian pienesti niin uudestaan alusta. Kolmen laukan väli sujui muistaakseni joka kerta ihan ok eikä Hero tuijotellut laineita. Suora linja tultiin hallitusti kuudella. Trippelille piti myödätä ehkä vielä paremmin. Sakkona tultiin perään vielä linja ja trippeli. Nyt päästiin väli viidellä laukalla (tosin vastalaukassa) ja trippelikin ylittyi paremmin.

Eiköhän tällä kisoihin uskalla kokeilemaan.

Ongelmia:
pukit
vaihtoi laukkoja liiankin herkästi
sopiva laukka oli välillä kadoksissa

Parannusta:
helposti kaikesta yli
laukkaa sai säädeltyä


Mari videoi meidän loppuhypyt, kiitos!

torstai 21. marraskuuta 2013

Uusi suosikkitamma esteile


Torstaina kun menin tallille niin salainen hevostoiveeni oli vain että ei Samia. Listalla odotti iloinen yllätys ja luvassa oli kauan himoitsemani Flika. Tuntomerkkien perusteella lähinnä ihanneratsuani: 162 cm korkea ruunikko tamma pienillä merkeillä. Heppaa oli jo omistajansa laittamassa kuntoon, joten mulle jäi hommaksi vain pitää seuraa. Ihmettelin kovasti Flikalle tulevaa apuohjien määrää: sekä gramaanit että martingaalit. Gramaanit martingaalin kaularemmin alta. En muista aiemmin moiseen törmänneeni. Kuvittelin näiden estävän hepan halut kiikutella kuskeja mutta siinä olin väärässä. Ope sitten myöhemmin vastasi että auttavat hevosta käyttämään selkäänsä hypyissä, muuten hyppää selättömänä ja niin laakana että kaikki puomit tulevat korkeudesta riippumatta mukaan.

Flika oli tosi tasainen tapaus. Ei pällistellyt vaan oli kaikin puolin yhteistyöhaluinen. Raipan ja kannukset jätin pois. Ei kiihdytellyt vaan eteni sopivan reippaasti juoksematta alta. Tähän nähden hämmästelin kehotuksia ratsastaa hitaammin ja rauhallisemmin. Meni kunnon hissutteluksi ja ruvettiin ympyrällä olemaan jo tukkona. Asetuksiakin piti saada paremmin läpi. Niistä tuli aika monesti sanomista. Pari kertaa ymmärsin ja oli ihan aiheellista mutta mielestäni välillä ratsu oli ihan hyvin asetettu ja silti tuli asiasta sanomista. Kukkahattuni kuumotti myös open kommenteista vetää hevonen gramaanilla pakettiin ja pyöreäksi jotta se käyttäisi selkäänsä. Vaan ei onneksi ope valittanut liian pitkistä gramaaneista vaikken ihan tuommoisia totellutkaan. Eteen, alas ja rennoksi oli oma missioni.

Laukat nousi helposti mutta väliin mahtui pari pudotusta raville. Kertaalleen meni sitten niin häsläämiseksi etten saanut laukkaa nousemaan takaisin. Ei auttanut kuin rauhoittua, pyytää käyntiin ja hetken päästä nostaa uudestaan. Ei kiihdytellyt laukassakaan. Ympyrällä väistätettiin pienemmälle ja suuremmalle kuviolle ja tehtiin aika pitkät verkat ennen esteitä.

Hyppelyt aloitettiin ympyröillä. Kaksi pystyä. Kahdesti kumpaankin suuntaan. Flika liikkui ihanan tahdikkaasti eikä kiihdytellyt yhtään kohti esteitä. Ohje oli että pitää myödätä mieluummin jo askelta ennen ja sitä yritin sitten lopputunnin toteuttaa.

Näiden 8 hypyn jälkeen tultiin pysty ja okseri linjalla. Väli oli jotain 17 metrin luokkaa. Ekalla kierroksella estekorkeus oli jossain 60 sentin lähistöllä. 5 laukkaa väliin kaavailin ja hieman ahtaaksi jäi. Mutta nätisti yli. Toiselle kierrokselle esteet vähän nousi. Eka taidettiin tulla vähän juureen ja se putosi. Pidätin välissä liian hellästi ja toinenkin putosi. Onneksi tultiin vielä yksi kierros ja päästiin taas puhtaasti yli. Vikalla kerralla okseri saattoi olla n. 85 cm. Flika meni mukisematta ja nyt osasin himmata menoa välissä paremmin ja tuli tasaisemmat 5 askelta.

Ihanan mutkaton ratsu! Tammaksi jopa aavistuksen tylsä. Ja eiliseen Rediin verrattuna superrauhallinen. Eipä juuri jännityksiä tai kiirehtimisiä esitetty. Tällä menolla Flika kiilasi (odotetusti) suosikkilistani kärkeen. Kakkosena Fossi, kolmantena Nuppu ja neljäntenä Celine. Ehdin jo pohtia että kuinkakohan hankala Flika olisi saada kulkemaan oikeinpäin ilman apuohjia. Ope muotoili tämän niin että muutamat voivat ratsastaa sillä ilman gramaaneita. Pitäisi kokeilla itse kuinka hankala se on ennen kuin rupean jeesustelemaan jatkuvasta apuohjien käytöstä. Tuolla kyllä saisi harkkakisoissa mennä apuohjilla, suojilla ja raipalla. Mutta sijoituksia ei jaeta, arvostelupöytäkirjat vain.

Ongelmia:
en ollut läheskään aina open kanssa samaa mieltä korjauksista
kaksi pudotusta

Parannusta:
ihanan tolkku ratsu
hyppäsi kivasti ja helposti
väisti helposti

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Virtaisaa menoa


Keskiviikoksi sain sovittua toisen Rediratsastuksen. Olin muutaman minuutin myöhässä kun en pimeässä enää löytänytkään ihan eksymättä perille, anteeksi. Ratsu oli omistajansa kanssa jo kentällä kävelemässä. Sain siis hypätä valmiiksi varustetun ja alkukävelleen ratsun kyytiin. Aika elitististä.

Redillä oli kuulemma eilen ollut kevyempi päivä. Nopsaa huomasin että tänään olikin hyvin virtaa. Käynnissä oli tolkku, ravissa meni aika lujaa ja laukassakin kovasti yritti. Tehtiin sitten kontrollitreeniä ja pikkuhiljaa meno parani. Kivan kyttäilemätön hepo oli, mitä nyt muutama loikka tuli. Laukattiin alkuun suht pitkät pätkät. Kovin lujaa en viitsinyt antaa päästellä vaikka vauhtia olisi selvästi ollut. Yleisö kerääntyi kentän laidalle katselemaan menoamme. Pientä riekkumista oli ilmassa mutta sopivan haastavaa. Tulipa testattua myös laukanvaihtokin pyynnöstä. Enemmän niitä tuli kyllä pyytämättä mutta pyynnöstä vaihtoi myös. Redi oli samalla itselleni vähän treenikappale ja kokeilin keskiraveja. Samat viat kuin aiemminkin eli tahti kiihtyy tai jotain muuta pielessä.

Käveltiin tunnin (tai reilu puolitoista tuntia siinä meni) aikana useammat välikäynnit. Käynnissä liikkui reippaasti. Työskentelyt käynnissä oli helpoimmat. Tein väistöjä, eikä tarvinnut puskea yhtään. Samoin muutamat avot ja hieman sulkuakin. Vaikka on enemmän esteratsu niin hyvin onnistui tällaisetkin. Ravissa vauhtia oli hetkittäin runsaasti, joten lisää ajattelemista hepalle. Puolikas voltti, väistöä uralle jne. Lopuksi volteilla lapa edellä ulos puskeminen ja takaa väistäminen tasottui, hepo rentoutui, lopetti kipityksen, asettui ja rupesi tuntumaan kumpaankin kierrokseen hyvältä. Pyörittiin ympyräkahdeksikkoa.

Tähän olisi loppunut normiratsastus. Mutta koska omistaja tuntui olevan pikemminkin mielissään kun jaksoin hinkuttaa ja omastakaan mielestä ei oltu vielä valmiita niin jatkoin vielä kolmannenkin askellajin. Lepokäyntien jälkeen paras tuntuma ratsuun oli taas kadonnut ja hetken hain otetta käynnissä ja ravissa. Ihan niin hyväksi ei tullut. Ensin vasen laukka, tästä ei oikein hyvää tullut vaikka yritin työstää asetuksilla sisään ja ulos. Ratsulla oli edelleen virtaa vaikka kuinka. Lopulta laukkapätkä rupesi venähtämään jo niin pitkäksi että päätin lopettaa hyvään yritykseen. Hetken huilit ja oikea kierros. Oikea tuntui vähän paremmalta. Jokusia nostoja ja tässäkin vähän vasta-asetusta välillä. Laukassa ei rentoutunut. Lopetettiin taas semihyvään kohtaan. Omistajalle totesin että jos vielä pääsen Redin kyytiin niin laukat jäi vähän hampaankoloon.

Minä sain omistajalta kehuja kärsivällisyydestä. Mutta selvästi kannatti kun Redi tasottui ravissa kivaksi. En edellisen kerran perusteella olisi uskonut että alle puolessa vuodessa saan sen jotenkinpäin rentoutumaan. Välissä tosiaan omistaja kysyi että tahdonko hypätä. Vastasin jotain epämääräistä muminaa. Loppuvaiheessa sitten totesin että nyt ei hypätty. Tämä tuli nyt enemmän tarpeeseen. Kentän pohjan puolesta olisi kyllä voinut vielä loikkia. Nyt taisi olla jopa lämpimämpää kuin viimeksi. Pari astetta plussalla.

Treeni oli sen verran rankka että sain näillä keleillä klipatun hevosen hikoamaan korvanjuurista. Kiva oli mennä itsenäisesti pitkästä aikaa. Aiemmin kun sitä tuli Easyn ja Valman kanssa tehtyä säännöllisemmin. Loppukäyntien ajaksi nakattiin loimi päälle. Samalla sitten kuulin myös että Redi on myynnissä. Tästä säpäkkä mutta kiltti esteratsu, kuulemma kenttätreeneissäkin käynyt.

Ongelmia:
alkuun ratsu oli aika virtaisa
laukka oli vähän kiireistä
aloillaan seisomista piti harjoitella hetki
vähän puskettiin lapa edellä väistöaskelia välillä

Parannusta:
tasottui hetkittäin tosi kivaksi
rentoutuikin
väisti helposti
liiraus väheni

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kolmas kerta Tytsyllä


Maanantain tunnille ei ollut vielä Harmoniaa tarjolla. Vähän haaveilin Sokerista mutta listassa luki Tytsy. Omistaja totesi ettei viitsinyt laittaa mulle Topiasta koska se olisi tullut taas suoraan tallista. Vastasin että hyvä. Ajatteli että olisin halunnut revanssin sen kanssa. Mutta ehtiihän tässä. Ratsukoita tunnilla oli neljästä viiteen. Viidentenä osan ajasta mukana pyöri omistajan tytär uudella tulokkaalla. Lämmintä oli +1 ja kenttä oli hyvässä kunnossa.

Tytsy oli vähän aiempaa äkäisempi tallissa. Päättelin että hepo lienee siis vähän erilainen ratsastettaessakin. Jätin raipan ja kannukset edelleen matkasta. Tänään tamma olikin vähän reippaampi. Mutta edelleen luikero. Alkukäynneissä ajelehti vähän omiaan ja ohjastuntumallakin tuntui valitsevan reittinsä osin itse. Volteilla puski loppupuoliskolla sisään. Ope muistutti että olympia on hidas kuolain ja pitää muistaa itse olla nopea.

Tänään jatkettiin kokoamistreenejä. Ei ollut ihan yhtä epätoivoista kuin viimeksi Topiaksella. Ravissa lyhennettiin askelta ja siinä malttoi hetkittäin kuunnella istuntaa kivasti. Tehtiin myös ravista pysähdyksiä. Huonosti malttoi seistä ja liikutteli jalkojaan. Piti välillä ottaa vähän pidemmät harjoituspätkät paikallaanoloa. Vasemmalle asettui huonosti. Itsenäisesti asetin vähän sisään ja ulos.

Tämän päivän tunnin riemastuttava asia oli huomata että kun menee huonosti niin pitää itse jämäköityä ja ratsastaa paremmin. Se auttoi. Alkutunnista jalkani kuulemma varsinkin volteilla ajautuivat turhan taa. Lopputunnista tuli kehuja että pysyy paremmin omalla paikallaan. Viikko sitten jalkoja piti siirtää nimenomaan taaemmas. Hartioiden rentouttamisesta tuli taas kommenttia.

Hankalin askellaji oli laukka. Vasen laukka tuntui ristilaukalta ja oli aikamoista kaahotusta. Oikea tuntui paremmalta muttei muuten ollut juuri kauniimpaa. Laukan jälkeen ensimmäinen sivu ravissa oli kaahotusta mutta nopeasti sain alleviivattua ettei kuulu juosta ja kontrolli palasi hyvin.

Lopuksi tehtiin ravissa vielä temponmuutoksia. Keskiraviakin sai pyytää ja edelleen tahti kiihtyi eikä sitä juuri syynätty.

Vasen asetus ei tuntunut menevän millään kunnolla läpi. Kun muut lopettelivat niin minä sain opelta raipan ja kehotuksen ratsastaa Tytsy ensin hyväksi. Hepo ei jatkanut seuraavalle tunnille, joten oli aikaa vielä hetki pyöritellä käyntiä ja ravia. Menihän siinä aikaa ennen kuin Tytsy uskoi että vasen pohkeeni tarkottaa muutakin kuin lisää vauhtia. Ja lopulta asettui sen verran vasempaankin että oli hyvä palkita loppukäynneillä. Itsellenikin on hyvin mieluisaa että lopetetaan vasta tarpeeksi hyvään suoritukseen.

Tytsylle tuli hieman hiki. Tunnin jälkeen ei ollut tallissa vieläkään lutunen. Samoin Harmoniaa yritin käydä rapsuttelemassa mutta tamma osoitti hyvin selvästi ettei kaipaa seuraani.

Ongelmia:
asettui vasemmalle huonosti
vasen laukka
laukasta raville siirtymät ei ihan siisteimmästä päästä

Parannusta:
oikea kierros oli helpompi
ratsastin paremmin
lopuksi asettui kumpaankin suuntaan
ei kaahottanut kuin hetkellisesti laukkojen jälkeen

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Neljännellä kerralla jo ihana, huonosti menneen ratsastussyksyn katkaisu


Sunnuntaina mahduin vielä tunnillekin. Salaa haaveilin Herosta. Listassa luki kuitenkin Touho. En ollut yhtään mielissäni ja ajattelin että olisin 8 tunnille tulevasta ratsusta ottanut mieluusti minkä tahansa muun. Mutta kuten aiemminkin niin myös nyt tällaiset aatokset ennen tuntia povasivat loistavia onnistumisia.

Touho tuli kiltisti tarhasta ja oli ihanan asiallinen taluttaa. Samoin hoitotoimenpiteet ongelmitta. Mitä nyt takajalkoja piti vähän kammeta ylös. Muistelen että aiemmin on ollut vähän samanlaista. Harjaillessa harmittelin että Touho on niin pieni, kapea ja luikura.

Eino-myrsky yritti pauhata (pihalla +1) muttei haitannut meidän menoa yhtään. Touho yllätti menemällä suoraan. Ei luikerrellut koko tunnin aikana. Vaan tasottui tuntumalle ja kulki nätisti. Aiemmin totesin että tarvitsisin tallinpitäjän pitämän koulutunnin huonosti menneeseen ratsastussyksyyni. Tämä meni juuri kuten haaveilin. Kommentit olivat monesti että "hyvältä näyttää". Varotuksia tuli että saattaa jäädä roikkumaan oikeaan ohjaan. Mutta ei enempää holhousta. Alkuverkat saatiin mennä aika itsenäisesti kumpaankin suuntaan ja niihin käytettiin sopivasti aikaa. Oikea kierros oli hankalampi ja meni useampi maneesinmitta ennen kuin parani mutta oli aikaa työstää. Ohjeiden mukaan asetin sekä sisään että ulos. Ravissa pikemminkin kiiruhti kuin hidasteli. Ratsuun sai kivan tuntuman.

Laukkoja otettiin ympyröillä ennen tehtävän alottamista. Aika pitkät pätkät kumpaankin suuntaan. Laukka oli hankalin askellaji. Opeltakin tuli kommenttia että "työskentele, saat sen vielä pyöreämmäksi". Välillä kun meno meinasi ruveta hyytymään niin hipaisin raipalla. Touho reagoi aika voimakkaasti mutta hipaisu oli siis riittävä ja lopputulos toivottu. Eikä muuten säikkynyt raippaa. Laukassa ei kulkenut pyöreänä ja asetuksien kanssa oli työstämistä. Välillä asetin ulos ja selvästi auttoi hetkellisesti. Aiempaan verrattuna nyt laukkasi jopa vähän rauhallisesti. Mentiin meidän ympyrällä kai porukan hitaimmin. Ja ohjautui hyvin toisin kuin vielä kesällä.

Tehtävänä oli vastalaukkoja. Vasemmassa kierroksessa nostettiin pitkälle sivulle käynnistä oikea laukka. Ekalla kerralla nostin uran sisäpuolella mutta koska nosti joka kerran oikein niin loput nostot tehtiin uralla. Vastalaukka nousi hyvin mutta muuten nostot oli välillä sinkoilua. Nyt laukkakin oli ihan eri lailla reipasta kuin ympyrällä. Onneksi pitkä sivu oli aika pitkä työstää menoa. Ei täydellistä mutta parani.

Toiseen suuntaan ei ehditty nostaa kuin kertaalleen. Ahnehdin ja yritin heti uralla. Nousi väärä. Takaisin käyntiin, uran sisäpuolelle ja uusi nosto. Nyt tuli vasen. Eikä ehditty ottaa enää enempää. Loppuverkassa alkuun kiirehti mutta rauhottui sitten hyvin kuuntelemaan.

Opettajan loppukommentit oli että ratsastit sillä aika hyvin.

Olin jo suunnittelemassa talutusharjoituksia talliin mutta Touholla jatkuikin vielä hommat.

Tämä oli kiva tunti ja nyt tykkäsin Touhosta. Ja koska olen minä niin yhden hyvin menneen koulutunnin jälkeen mieleen nousee ajatus koulukisoista. Mutta tämä oli juuri se, mitä tähän syksyyn nyt tarvitsin!

Ongelmia:
oikea kierros oli haastavampi
laukka ei ollut pyöreää

Parannusta:
lähes kaikki
vastalaukat nousi hyvin
ravissa oli tasainen
tykkäsin!


Videokooste tunnista, kameran takana taisi olla Elina.

Tavoite täytetty: eka koulukisaruusuke Saaralta


Sunnuntaina oli taas kisapäivä naapurissa. Rusinan kanssa Saaralle siis. Hepo taisi olla mielellään lähdössä hommiin sillä tuli tarhan portille vastaan. Hoitaessa oli kiltisti mutta vähän häsläsi. Letityksessä oli haasteita kun osa harjasta oli nyrhiintynyt muutaman sentin mittaiseksi. Ylimmät letit oli normaalit mutta 5 alinta oli tynkälettejä.

Rusinalla oli tänään paljon asiaa ja hirnui. Alotettiin verkka omassa maneesissa, siellä meni ok. Verkattiin myös kisapaikalla. Verkat meni ihan ok kokonaisuudessaan.

Lähtövuorossa olin yhdestoista kolmestatoista lähtijästä. Radalla hepo jännittyi ja ravit oli kamalahkoja. Tästä huolimatta tuomari antoi raviosuudesta pääosin kutosta. Huonoin numero oli ansaitusti kolmonen käyntiinsiirtymästä (myöhässä ravin kautta). Seiskoja oli jopa 3 (ravivoltti vasemmalle, pääty-ympyrä oikeaa laukkaa ja lävistäjä oikeassa laukassa). Keskiravista tuli 5,5, samoin lopputervehdyksestä. Yhtään vitosta ei ollut. Alakerta pääosin kutosta paitsi oikeista teistä 6,5.

Vaikka tuntui melko kamalalta niin saatiin tulokseksi huimat 61 % ja sillä kolmanneksi. Ekaan ja tokaan oli kunnon kaula, muihin hyvin pienet erot. Valkonen ruusuke siis.

Pihalla otettiin muutamat poseerauskuvat. Rusina rupesi haluamaan jo kotiin. Takaisin omalle tallille mennessä Rusina oli aika täpinöissään. Pihalla meinasi loikkia. Uskalsin taluttaa vasta omassa maneesissa. Siellä sentään kuunteli vaikka oli edelleen vähän tohinoissaan.





Kuvat otti Kaisa.



Videosta kiitos Alekseille.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kaarevia linjoja

Lauantaina mentiin poikkeuksellisesti vasta puolen päivän aikoihin hyppäämään Annen ja Kaisan kanssa. Ratsuksi tuli taas Aapo.

Pihalla oli aurinkoinen +3, me oltiin maneesissa.

Hypättiin kiemurauralla kolmea pystyä (ristikkoa), 4 laukkaa väleihin. Kulmat tehtävälle tullessa oli tiukat. Ekat hypyt oli huonoimmat. Aapo vaihtoi laukat ihan ok. Lopuksi keskimmäiselle esteelle lisättiin voltti ulos. Aapo meinasi lukittua voltilla väärälle esteelle.

Sitten tultiin n. 17 metrin okserilinjaa. Viidellä laukalla. Onnistui neljälläkin mutta 5 oli parempi. Meni ihan ok.

Estekorkeus oli tänään max 75 cm, tuntui pieniltä.

Ongelmia:
ensimmäinen kierros taas huonoin

Parannusta:
laukat vaihtui ok
laukka säätyi


Videoista kiitos Alekseille.

torstai 14. marraskuuta 2013

Toinen kerta Samilla


En ollut kovin yllättynyt kun listassa ratsukseni luki taas Sami. Käytännön ongelmia aiheutti tallista puuttuneet valot. Töpseli oli niin korkealla ettei ylletty sinne. Harjasin suuren ja äkäisen ratsuni siis lähes käsikopelolla. Koskaan ennen en ole yhtä pimeässä ratsua varustanut. Ei oikein nähnyt minne väistellä. Suitsien kanssa oli ihan kunnolla ongelmia. Onneksi ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämpömittari näytti pihalla +1 ja maneesissa +3. Eilen oman tunnin jälkeen katselin valmennusryhmää ja kyllähän se Sami siellä liikkui kun kunnolla patisti. Tästä inspiroituneena päätin sitten vaatia kunnolla ja liikkuihan se sitten mullakin. Välillä tosin hirvitti tökkimisen tarve. Pelkäsin tekeväni kannuksilla kuopat sen kylkiin. Raippana oli estekeppi. Tuntuu ettei se raippaan niin reagoi. Alkuverkassa lähinnä ratsastin vain eteen.

Alkuverkan jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Mentiin puomeja ravissa. Kevyt istunta puomeilla, toisella pitkällä sivulla keventäen. Alkuun tehtiin puomien väliin käyntisiirtymä. Käyntiin päästiin hyvin, takas raville ei ihan yhtä sujuvasti. Kevyestä istunnasta ei tullut sanomista. Pohkeet oli vähän huterasti kyljissä mutta tasapaino ihan ok. Kehuja tuli että tahti säilyi hyvin. Vaan vaati se töitäkin, pidätteitä ja pohkeita. Pitkille sivuille otettiin laukkaa. Nosti ihan hyvin.

Puomien perään lisättiin ristikko. Alkuun tultiin väärässä (vasemmassa) laukassa alas. Sama myös toiseen suuntaan. Siinä päästiin myötälaukassa alas. Meno meinasi hyytyä ennen hyppyä, noin metriä ennen maapuomia. Hyppäsi silti. Esteet ei olleet kovin isoja, max 60 cm.

Sitten otettiin jalustimet takas ja este nousi pystyksi. Ei saanut kolistella. Moni pudotti, mekin kai. Raippasin open käskystä ja se auttoi.

Lopuksi hypättiin pysty ja okseri. Väli taisi olla 15 m. Ekalla yrityksellä 4,5 laukkaa. Toisella raippasin välissä ja päästiin neljällä vaikka huonosti venytti pyynnöstä. Okseria nostettiin vielä meille. Vaikutti suurelta mutta oli 85. Hyvin mentiin yli. Ilman jalustimia meno auttoi vähentämään omaa ylipomppimista. Käsien paikasta en tiedä. Yritin ajatella harjaan mutta ei muistikuvia missä ne oikeasti oli.

Ongelmia:
varustaminen

Parannusta:
liikkui paremmin
ilman jalustimia pysyi hyvin kyydissä
85 ei näyttänyt valtavalta
kiva tunti
vihdoinkin heppailu, joka ei ollut ihan kamalaa

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Holhottavana koulutunnilla


Keskiviikkona kävin korvaamassa yhden väliin jäävän torstain estetunnin. Tällä kertaa oli luvassa koulua ja ratsukseni oli merkattu kirjava Celine. Kiva saada taas uusi tuttavuus ja plussaa siitä että tämä on tamma. Hepo löytyi ulkokarsinasta loimi päältä. Klipattu, joten alkukäynteihinkin laitettiin loimi. Oli kiltisti hoidettavana.

Tunnilla olin hieman näreissäni siitä etten ehtinyt kokeilla mitään itse vaan kaikki kommentoitiin etukäteen. "Pidä kaula suoraan vasemmassa kierroksessa, oikeassa taivuta huolellisesti." Tms. Meni vähän huonosti. En tainnut vaatia tarpeeksi. Kiva olisi ollut myös opetella ratsun toimintaa omien "erehdysten" kautta. Itelle tuli kommenttia että hartiat pitää rentouttaa ja pitää kunnon ulkotuki.

Hepo oli ihan erilainen kuin kuvittelin. Eihän se vyörynyt vaan oli tasainen ja reipas. Väisti tosi helposti, vähän liiankin kun vasemmalle kääntyessä perä otti sivuaskelia. Mentiin väistöjä käynnissä ja muistaakseni ravissakin. Pitkältä sivulta sisään, suoristus ja takaisin. Nopeasti rupesi ennakoimaan ja tehtävää piti sitten vähän varioida.

Laukassa kaahasi. Edestä raskaalta ei tuntunut siinäkään mutta etupainoinen oli. Etujalat juoksee ja takaset jää. Ravissa oli hetkittäin kiva.

Lopputunnin tehtävä ravissa radan poikki ja laukannostot ei meinanneet millään mennä opea tyydyttävästi. Aina oli jotain pielessä. Tultiin liian lujaa, ei jatkettu laukkaa suoraan, jäin sisältä liikaa kiinni jne. Jos jotain sainkin korjattua niin muualta löytyi sanomista. Peruutuksetkaan ei meinanneet lähteä kunnolla.

Loppuverkassa olisin halunnut saada Celineä venyttämään kaulaansa mutta ohje oli pitää paremmalla tuella. Tämän kanssa tarvitsisin muutaman kerran lisää että rupeaisi toimimaan. Olisin nytkin halunnut hinkutella itsenäisemmin. Saatiin kuitenkin pari hyvää hetkeä tunnin aikana kun hepo pyöristyi ja rauhottui. Kädelle se ei painanut mutta oli etumatala. Työskenneltiin loppuun asti ja Celine jatkoi sitten vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
vähän luikero
istuin kuulemma liian takakenossa

Parannusta:
väisti tosi helposti (melkein liiankin)
nosti laukat helposti

maanantai 11. marraskuuta 2013

Seniorisuokilla


Maanantain ratsujako yllätti ja listassa luki Topias. Liinaharjainen suokkiruuna, n. 163 cm. Hepalla on ikää jo 23v (s. 1990) ja kuuleman mukaan saattaa karsinassa olla vähän luihu. Nyt käyttäytyi harjatessa asiallisesti. Hauska oli että hepo näytti mistä sitä pitää rapsuttaa. Satulan laitosta ei tykännyt.

Tänään luvassa oli lisää yrityksiä koota ratsua. Arvelin että vanhempi ratsuni on vähän kankea ja vetristyy hitaammin. Tämä ei toki ollut mikään hyvä syy ratsastaa hempeillen. Sillä siitä seurasi vain ongelmia. En saanut heppaan kunnolla otetta tunnin aikana ja ratsastin huonosti. Itseäni haittasi ajatus siitä että Topias ei ole tamma.

Ratsu oli vino ja jäykkä enkä saanut asetuksia läpi. Meni aivan päin honkia. Ja kun perusasiatkaan ei olleet hallussa niin ajatus ratsun kokoamisesta tuntui lähinnä turhauttavalta. Istuntaani viilattiin, jalkoja taaemmas ja kyynärkulma kuntoon. Keskiravit oli onnettomat ja esitettiin pari väärää laukkaa. Vaihdot tuli ravin kautta. Kun yritin pitää ratsun laukassa niin ei vaihtanut. Laukassa ei rentoutunut millään. Ohjat kävi välillä pyykkinaruina.

Noin 52 minuuttia meni huonosti, loppuverkkaan sentään rentoutui. Intensiivisempi ratsastus olisi varmaan ollut parempi. Loppuverkoista ois ollut hyvä alottaa. Toivoinkin että jos joskus vielä saan Topiaksen niin mieluusti siten, että se on mennyt jo yhden tunnin alle. Hepo hikosi märäksi ja jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille. Pakkasta oli asteen verran, ratsukoita meidän tunnilla 4. Fleecen kanssa oli viileähköä.

Tunnista jäi hirveä angst. Onneksi tallista löytyi niin positiivista keskusteluseuraa että keljutus helpotti. Omistajakin kommentoi että Topias toimii yleensä miehillä paremmin. Eli minä ja hepo mahdoimme kummatkin harmitella toistemme väärää sukupuolta.

Tallissa on nyt kolme heppaa testaamatta: Wanesa, Piku ja Leiger.

Ongelmia:
ratsastin huonosti
kokoamisesta ei tullut mitään
keljutti

Parannusta:
loppuverkat meni paremmin
oli kiva hoitaa

perjantai 8. marraskuuta 2013

Toiveratsuna Sokeri


Perjantaina oli taas itelle vapaa ilta. Siispä kyselin Mallulta että mahtuisiko tunnille. Sain taas valita klo 16 ja 19 väliltä ja valitsin jälkimmäisen. Seuraavassa viestissä kysyttiin että tahdonko mennä Tytsyllä vai Sokerilla. Valitsin Sokerin, kiva lähteä kokeilemaan sillä toinenkin tunti. Ja lisäksi tykkäsin sen luonteesta enemmän.

Sokeri oli jo hommissa kun menin tallille. Yritin sitä tunnistaa tunnilta mutta vasta kun tajusin että toinen suokki on ruuna niin arvailut osui kohdilleen. Tietysti suitsistakin olisi voinut päätellä. Sokerilla meksikolaiset, (Tytsyllä olympiat), muiden suokkien suitsia en ole vielä niin tarkkaillut. Hepo liikkui kivan reippaan näköisesti. Sillä kun on välillä ollut vähän motivaatio-ongelmia.

Kenttä oli edelleen märähkö muttei ehkä ihan niin paha kuin aiemmin vaikka tänäänkin satoi. Marraskuun kahdeksas ja olen aamulla väistellyt kastematoja! Lämmintä oli n. +3. Ennen tuntia iski sen verran vilu etten riisunut päällysvaatteitani yhtään. Hitusen lämmin tuli tunnilla muttei pahasti kuuma. Sen jälkeen sitten taas hieman vilutti kun ei ollut enempää laittaa päälle.

Sokeri kulki ihan reippaasti. Alkuun yritti vähän oikoa kulmia. Tänään meillä oli koko kenttä käytössä. Eli käytännössä opetus ei kuulunut ihan kauimmaiseen nurkkaan asti. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3. Alkutunnista taas hetki ilman jalustimia ja ratsu kunnolla liikkeelle. Ohjat kerättiin hissukseen kuten yleensäkin.

Päivän teemana mentiin väistöjä. Parkkiksen lähimmäisellä sivulla käännettiin ennen uraa, mentiin vähän suoraan ja väistettiin uralle. Ensin oikea kierros. Vähän meinasi mennä liian lujaa ja lapa edellä sekä takaosa jääden. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Parani loppua kohti. Mutta ei mitään ihan täydellistä. Tänään tunsin huonosti selkään takaosan jäämisen. Pidätteiden hetkellisen kuuntelemattomuuden sekä lapa edellä puskemisen huomasin paljon paremmin. Muualla sai ratsastaa itsenäisesti voltteja ja muita kuvioita.

Alkuun Sokeri oli aika vino. Oli hankaluuksia saada vasemmalle ohjalle tuntumaa (joka varmasti omalta osaltaan vaikeutti väistöjä). Asetus oikealle oli myös tihkaista. Taivuttelin välillä kunnolla yli ja rentoutuihan se ratsu sitten. Mentiin vaan tosi matalassa muodossa.

Toiseen kierrokseen väistöt meni paljon helpommin. Tuntui että itekin istuin paremmin suorana. Raviväistötkin oli ihan ok. Sitten ope pyysi meiltä siksak-väistöjä. Vasenta pohjetta väisti ihan hyvin mutta oikeaa paljon huonommin. Hepo oli kuitenkin kuulolla ja aloitti väistön vasta kun pyysin ja suoristui välillä.

Tähän suuntaan rupesin itsenäisesti tekemään temponmuutoksia ja avoja. Hepo ei ollut edestä kovin raskas mutta kulki edelleen melko kyntävässä muodossa turpa lähes maata viistäen. Suoristui mutta edelleen tukeutui helpommin oikeaan ohjaan. Nyt sain jo taivutettua kumpaankin suuntaan ja hetkittäin jouduin pyytämään lisää aktiivisuutta. Yritin koota kaulaa vähän ylemmäs siinä juurikaan onnistumatta.

Loppuun otettiin laukkaa uraa pitkin. Laukat nousi hyvin mutta siinäkin sai ratsastaa lisää aktiivisuutta. Kiva olisi ollut vähän enemmän vielä työskennellä laukassa mutta pohja antoi omat rajoituksensa. Hyvin tuli istunnalla takaisin raviin.

Loppuraveissa oli rento mutta meno rupesi vähän hyytymään. Liikkui kuitenkin kun patistelin. Käynnissä sain antaa pitkät ohjat melko pian muiden vielä vähän työskennellessä. Toivoin opelta että voitaisko joku tunti harjotella kokoamista.

Hepo oli edellen tosi varman olonen. Totesin että vaikea uskoa että Sokeri säikkyisi mitään. Saattaa kuulemma välillä semmostakin tehdä. Tunnin jälkeen karsinassa malttoi mielensä ja pysyi pois heiniltä kun otin suitset pois. Myöhemmin pesin vielä jalat. Toiset tuntilaiset oli taas tosi kivoja.

Ongelmia:
vasempaan ohjaan oli aluksi hankala saada kunnon tuntumaa
lopuksi vauhti vähän hyytyi
väistöt vasempaan oli hankalampia

Parannusta:
rentoutui tuntumalle
väisti helposti oikealle
nosti laukat hyvin
hirmu symppis käsitellä

torstai 7. marraskuuta 2013

Esteille uudella ja suurella


Tunnille mennessäni haaveilin eniten Flikasta mutta mietin että Nuppu ja Fossi kelpaisi myös hyvin. Kaikki kolme tulikin meidän tunnille mutta mulle oli merkattu porukan korkein, pv-tamma Sami. Sami oli karsinassaan vähän luihu. Kun sitä kiukutti kunnolla niin puri itseään polvesta. Useamman kerran pohdin että ylettyisiköhän se muhunkin. Onneksi ei ollut mua kohtaan uhkaava. Karsinanaapurin kanssa välillä kahisi. Oli myös sen verran pimeää etten nähnyt sitä kunnolla putsata. Onneksi ei ollut kovin likainen. Suojista älysin onneksi kysyä. Yleensä käytäntö on että jos harjapussissa ei ole suojia niin niitä ei tule. Oli kuitenkin semmonen olo että tälle tulisi. Ne olikin sitten jossain ihan väärässä paikassa hiekkaisina.

Tiesin että tällaiset hevoset pitäisi ratsastaa alusta asti kunnolla eteen. Sain tuntikaveriltani onneksi vähän pidemmät kannukset lainaan. Omilla ponikannuksillani olisin saattanut olla pulassa. Vinkkiä tuli myös että esteraipan kanssa en pärjää vaan kannattaa ottaa pidempi tikku. Kyllähän Sami liikkui muttei erityisen reippaasti. Enkä jostain syystä saanut komennettua kunnolla. Eikä se opekaan meiltä vaatinut.

Alkuverkat meni aika äkkiä. Sitten tultiin puomitehtäviä ravilla, laukalla, volteilla ja siirtymillä. Siinäkin olisin alkuun voinut ottaa enemmän ohjeita. Onneksi niitä rupesi sitten tulemaan. Volteilla parempi ulkoapujen käyttö, eteen, energiaa. Alaspäin siirtymät tuli hyvin ja kun myöhemmin tehtävänä oli esteen jälkeen ottaa raville niin ope ehdotti että jos on löysä niin ratsastan mieluummin laukkaa eteen.

Samoin esteelle ei kannattanut lähteä ihan kylmiltään vaan ottaa mieluummin vauhdinkeräyskierros maneesin ympäri alle. Ratsukoita oli taas 5, joten ehdittiin ihan monenlaista. Esteenä oli vain yksi okseri.

Lopuksi tultiin estettäkin, ensin ravilla linjalle ja siitä laukalla esteelle. Seuraavalla kierroksella samasta kohtaa laukannosto ja ensin laukkavoltti. Tiesin senkin että jos Samia puskee liikaa esteelle niin se stoppaa. Ohje oli että ponnistuspaikkaa pitäisi saada mieluummin vähän kauemmas. Jos hyppää juuresta niin vauhti saattaa kadota. Olin edelleen vähän epävarma että meneekö ratsu yli. Aapon kiellot kummittelee edelleen alitajunnassa. Sami kuitenkin loikkasi pienen esteen joka kerta hyvin. Ite useamman kerran nappasin harjasta epäuskon iskiessä. Hyppykaaret oli aika pitkiä ja hitaita, joten ehkä ihan hyvä muutenkin. Lopuksi ope nosti vielä meille. Näytti jättimäisen isolta mutta yli mentiin. Tuntikaverin tarkistusmittaus sanoi että 80 cm. Pitäisi siis hypätä enemmän kun iskee tällainen vääränlainen korkeussokeus.

Sami jatkoi seuraavalle tunnille. Estepenkki vaihdettiin koulusatulaan. Tässä oli sitten pv-tamma, ruunikkokin vielä, johon en oikein syttynyt. Ei Sami missään tapauksessa kamala ole mutta on niitä paljon ihanampiakin hevosia. Minun mittapuullani Samikin on jo vähän turhan korkea. Lienee rahtusen yli 170 cm.

Ongelmia:
hepo ei ollut oma-alotteisesti energinen

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
ei äkäillyt tunnilla muille hevosille

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sokerin kyydissä


Maanantaina en mennyt yhtä intopinkeänä tallille kuin yleensä koska arvelin ihan oikein että Harmonia on jalkansa takia vielä levossa. Arvelin jatkavani Tytsyn kanssa mutta ratsukseni olikin merkattu Sokeri. Vihdoin siis sen kyytiin kun ekalla kerralla valitsin Assin. Hyvä niin, sillä Assi myytiin eikä ole enää valikoimissa. Kuten ei Cavalakaan. Ekaa kertaa ratsuni sattui olemaan jo valmiiksi hommissa. Kuulin että Tytsyä laiskempi, joten varustauduin kouluraipalla ja ponikannuksillani. Päätin etukäteen että jos saan Tytsyn niin nyt olisin sille varustautunut samoin. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4.

Sokeri ei ollut erityisen tahmea. Pohkeilla pyytämällä sai liikkumaan. Eikä kiemurrellut yhtä pahasti alkuun kuin Tytsy. Aika suokkimaiseen tapaan suoraviivainen. Ope oli edelleen tallin kakkosope. Tehtävät oli vähän samantyylisiä kuin viimeksi Tytsyllä. Kenttä oli edelleen märkä, joten hirmuisesti ei kurvailtu. Oltiin parkkiksen puolella kenttää.

Alkuverkkojen jälkeen oltiin käytännössä koko tunti opekulmassa ympyrällä ja siitä yksitellen tehtiin kaksi lävistäjää. Temponmuutoksia. Eka lävistäjä kooten, jälkimmäinen eteen ratsastaen. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Lyhyt sivu mentiin yleensä eri askellajissa. Sokeri venytti yllättävän hyvin kaikissa askellajeissa. Takaisinpäin olisi voinut tulla vielä vähän paremminkin. Mutta laukat nosti tosi kivasti. Ja lopuksi vielä tehtiin ravin kautta laukanvaihdot, niistä suoriutui ihan superhienosti. Yksi raviaskel väliin ja uusi laukka, kumpaankin suuntaan.

Hankalinta oli saada tammaa asettumaan oikealle. Onneksi ympyrällä oli paljon aikaa värkkäillä tämän kanssa. Lopuksi vähän parani, ratsu suoristui ja hitusen pyöristyikin. Hassuinta oli että laiskaksi mainostettu Sokeri liikkui mulla tänään paremmin kuin reippaaksi mainostettu Tytsy perjantaina.

Sokerille plussat myös tunnin jälkeisestä kivasta käytöksestä. Ihanan tolkku hoitaa.

Ongelmia
vähän etupainoinen ja raskas
hankala asettaa oikealle

Parannusta:
ei oikonut, juuri kiemurrellut tai hidastellut
nosti laukat kivasti

lauantai 2. marraskuuta 2013

Testissä Haukankallio

Lauantaina lähdin Hausjärvelle testaamaan Haukankallion tallia. Etukäteen vaikutti lupaavalta. Ei ihan perinteinen ratsastuskoulu, sillä maksetaan erikseen hevosvuokra ja opetus. Ratsu tavallaan vuokrataan valmennukseen. Kivan siisti paikka ja erityisplussa sisävessasta!

Ratsukseni sain Rekun ja se oli valmiiksi jo hommissa. 162 cm korkea entinen estetykki, tamma. Kiltti ja pörrönen. Syntymävuosi 1993 eli vanhempaa kalustoa.

Ratsukoita tunnilla oli 6. Tarjolla oli tunnin tai tuplatunnin mittaisia. Päätin alottaa yhdellä tunnilla, osa ratsukoista sitten jatkoi toisen putkeen. Rekkua mainostettiin reippaaksi, ei kannuksia ja raippakin kehotettiin jättämään pois. Tänään oli kaikkea muuta kuin reipas. Ensimmäiset 45 minuuttia sain patistella sitä liikkeelle. Ei kuulemma yleensä ole noin laiska. Nyt on saikkuillut ja kuulemma huonossa kunnossa.

Alkukäynnit kesti 20 minuuttia. Rupesi jo epäilyttämään. 13 minuutin jälkeen rupesin keräämään ohjia tuntumalle omin luvin mutta käsky kävi ettei vielä. Tässä vaiheessa oli semmonen olo että olen väärässä paikassa. Huolestutti kovasti mimmonen tunti on tulossa. Vastaavasti sitten onneksi lopetettiin vasta 20 yli.

Open metodit oli että ratsu ensin rennoksi, sitten liikkumaan eteen ja vasta sen jälkeen vaadittiin muuta. Jotenkin noin minäkin sen ajattelen, tosin vähän hevosesta riippuen että pitääkö ihan aluksi pyytää eteen tai malttaa odottamaan.

Lämmintä oli +6, hyvin tarkeni.

Rekku ei kuunnellut oikeaa pohjetta. Ope käski johtaa kunnolla. Tehtiin avoja käynnissä ja ravissa.
Vähän erilaista mutta hyvin ope osasi ohjeistaa kun kerroin mikä ei toimi. Välillä tuntui että varastin aika paljon open huomiota.

Lopuksi laukattiin pääty-ympyröitä. Ihanan helposti nosti laukat. Ope kehotti tekemään isomman ympyrän ettei kaaduta. Kenttä oli päädystä märähkö mutta muuten yllättävän hyvä. Laukkojen jälkeen tamma vähän kiirehti mutta lujaa ei menty missään vaiheessa.

Ongelmia:
en saanut "reipasta" hevosta kunnolla liikkeelle
ei kuunnellut pohkeita sivullekaan kovin hyvin

Parannusta:
tolkku ratsu eikä puuhaillut mitään omiaan
rupesi käyttämään selkäänsä kivasti
laukat nousi helposti

perjantai 1. marraskuuta 2013

Siirtymiä Tytsyllä

Perjantain tunnille sain Tytsyn kun Harmonia oli edelleen saikulla. Tytsy oli tallissa ihanan kiltti. Tamma oli kasvattanut muhkean talvikarvan. Nyt oli eri satula.

Ratsukoita tunnilla oli vain 2. Kelinä pimeä +8. Kenttä oli tosi märkä. Sama ope kuin maanantaina.

Tytsy asettui vasemmalle huonosti. Ja oli sen verran rauhallinen (tahmea) että tarvittiin lopulta raippa. Mentiin lävistäjiä, kokoamista ja eteenratsastusta. Ravissa tahti säilyi ihan ok.

Uskallettiin kuitenkin myös laukata. Laukkatehtävät oli paljon vaikeampia. Ilman raippaa pudotteli raville. Ja siitä huolimatta. En tosin tainnut sitä juuri käyttää.

Laukassakin tultiin lävistäjiä. 3 askelta laukkaa ja vaihto ravin kautta. Sitten 4 askelta ja vaihto käynnin kautta. En edes ajatellut vaihtaa askeleessa. Tytsy vyöryi tai pudotti omia aikojaan. Oli vähän hankalaa meille. Laukka oli tasapainotonta.

Sitten tehtiin ympyrällä eteenratsastusta ja kiinniottoa, neljännes kerrallaan. Nämä tuli turhan äkkiä enkä saanut valmisteluja kuntoon. Oli vaatimattomia ja vasen kierros oli hankala.

Loppuvenytykset oikeaan meni suht ok.

Ongelmia:
ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi
hankala asettaa vasemmalle

Parannusta:
laukat nousi oikein

torstai 31. lokakuuta 2013

Päänsisäistä jännitystä pikkuesteillä

Torstain estetunnille sain Nupun. Kivaa, pikkutamma. Tosin ennen tuntia hoitaessa hyöri aika paljon tallissa. Muuten oli kiltisti.

Viikonlopun kisakielto Aapolla hiipi näemmä alitajuntaani, sillä nyt hyppääminen jännitti poikkeuksellisen paljon. Vaikka tunti olikin muistaakseni lähinnä puomeja. Lopuksi tultiin pari n. 40 cm estettä ja toisella kierroksella korkeus oli n. 60 cm. Täysin mukisematta Nuppu hyppäsi.

Laukka oli edelleen kamalahko ja kulmikas.

Tunnin jälkeen piti jalat kylmätä pakastesuojilla.

Ongelmia:
kuskin poikkeuksellinen jännitys

Parannusta:
mukisematta yli

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Testissä Nurmijärven ratsastuskoulu

Päädyin testaamaan myös Nurmijärven ratsastuskoululle. Reitti tallille kulki pimeiden peltojen läpi ja olin monesti matkan varrella aika epäuskoinen siitä että olenko oikealla reitillä. Vaan löysin perille. Tallista löytyi sekä lista että ratsu mutta ihmiset, joilta kysyä apua, meinasivat olla hukassa. Muistelen että suojia piti vähän etsiä. Hepo tuli kuitenkin kuntoon. Täälläkin wc löytyi maneesin takaa. Ei liikaa mukavuuksia.

Kyytiin olisi saanut mennä jo pihalla kävelemään valmiiksi. Oma aikatauluni ei venynyt ihan siihen. Kun loikkasin ratsaille niin meidät päästettiin jo maneesiin. Edellinen porukka purki esteitä. Meitä oli vain 3. Alkuun taisi olla yksi yksärikin joukossa.

Sain toiveideni mukaan säpäkän tamman, Gessyn. Ope tiesi mistä puhui kun sanoi että se kiihtyy loppua kohti. Alkuverkat mentiin aika itsenäisesti. Kaikki askellajit kumpaankin suuntaan. Tässä vaiheessa taisi toimia ihan ok.

Tehtävänä mentiin ainakin raviväistöjä uralta lävistäjälle. Tämä meinasi välillä olla hankalaa. Hepoa sai jarrutella istunnalla enkä aina ollut ennakoimassa tilannetta tarpeeksi. Osa kerroista esitettiin altajuoksua. Vaan saatiin onneksi muutama onnistunutkin suoritus. Ja loppua kohti vauhti tosiaan kiihtyi. Ei mikään helpoin hevonen ratsastaa. Loppuraveissa muistelen että hyvä että malttoi ravata.

Tunti oli ihan ok mutten saanut mitään loistavia ahaa-elämyksiä tai onnistumisen kokemuksia. Ei ainakaan liian helppoja tehtäviä. Hepalla paljon mennyt kuski kommentoi että ekaksi kerraksi Gessyllä meillä meni hienosti. Vaan ei silti jäänyt palavaa halua tulla uudestaan. 40 euroa tuntui tästä vähän paljolta vaikka meitä olikin vain 3. Matkakin oli pitkähkö.

Ongelmia:
raviväistöt aika haastavia
en saanut istuntajarrua aina läpi

Parannusta:
hepo pysyi käsissä
myös muutama onnistunut suoritus

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tytsyllä koulua

Enpä tästä tunnista juuri mitään muista. Heppa taisi kiemurrella. Jollain kerralla oli valmiiksi hommissa, kolmannella kerralla vähän äkäinen tallissa.

Ongelmia:
kiemurtelu

Parannusta:
ihan tolkku tamma

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kiimahirviö koulutunnilla

Illalla kävin vielä koulutunnilla. Piti pyytää Rusinaa mutta unohdin. Sain sitten Ellin, tammalle kolmas tunti putkeen. Edellinen kuski varoitteli että heppa pömelöi omiaan. Näytti olevan aikamoisessa kiukkukiimassa, luimi ja narskutteli (hackamoret).

Elli oli tosi raskas edestä, painoi kädelle. Ope käski ajatella kevyempää etuosaa. Pääosin oli etupainoinen. Alkuverkassa tuli sanomista että säilytä tahti, ei saa antaa kiihdytellä eikä hidastella. Ravista tuli tosi kiva istua. Kulki oikeinpäin. Volttailtiin.

Laukattiin pääty-ympyröillä. Laukat nousi ihanan helposti mutta laukka oli vähän kulmikas. Kertaalleen pudotti raville. Oikeassa laukassa ope halusi tamman vielä läpi. Laukassa ei onneksi ollut ihan niin raskas edestä.

Ongelmia:
muutamat omat kiukkumuuvit
raskas edestä

Parannusta:
tykkäsin nyt enemmän ku aiemmin
liikkui patistelematta eteen

Katsomosta löytyi kamerankäyttäjä.

Jälkipolville puhuttavaa


Sunnuntaina ABC:n kisaviikonloppu jatkui estekisoilla. Luvassa eka 80 cm Aapolla. Arvelin että mennään hyvin meidän mukavuuskorkeuksilla eikä ongelmia tule. Ei kyllä ollut ennakko-odotuksiakaan. Jännitin Annen ja Kaisan ratoja enemmän kuin omaa suoritustani.

Verkassa ratsastin Aapoa eteen ja hepo liikkui kivasti. Hitusen raskas oli edestä. Mutta kuitenkin rauhallinen. Hypyt otettiin verkkaryhmissä. Hypytkin meni ok. Ope kaipasi lyhyempää laukkaa.

Radalla heti ensimmäiselle esteelle usvatin kaukaa kun meni luotto ponnistuspaikan osumiseen. Tokalle tultiin lähelle ja kolahti. Kolmonen meni paremmin. Aapo meinasi ottaa oikoreitit käyttöön jo tässä vaiheessa. Vauhti kiihtyi kaarteessa enkä osannut arvioida paljonko pitää ottaa kiinni. Askel ei osunut ja tuuppasin. Aapo otti nelipistejarrun käyttöön ja keikahdin hepan korviin. Tajusin sentään ottaa kiinni. Hetken takapuoleni oli ylin kohtani. Aapo onneksi nosti päänsä ja pääsin takaisin satulaan. Sain aplodit. Siinä vaiheessa ei paljon ympäristöä tajunnut. Olin vaan mielissäni etten pudonnut.

Este hajosi samalla ja keräiltiin itseämme kun sitä kasattiin uudestaan. Uudella lähestymisellä raippasin varmuuden vuoksi jo ennen estettä. Ja yli mentiin. Väli taidettiin mennä kuudella. Aapo kääntyi edelleen ihan hyvin. Kutonenkin mentiin vähän lentäen ja siihen meidän matka jo loppui. Hienot uusintatiet jäi käyttämättä.

Pohkeiden käytössä ja tahdin hajoamisessa lienee syy kieltoon. Mutta etukäteen sanoin etten tee hitaalla nollalla mitään. Tästä on enemmän puhuttavaa jälkipolville. Vaan tietysti harmitti että taas tuli kommelluksia kisoissa. Onneksi Anne ja Kaisa hoitivat hommansa paremmin.


Kisasuoritus JKH-tiimin ikuistamana.