perjantai 29. heinäkuuta 2016

Ei sittenkään Piaa

Perjantaina piti olla Pian pitämä estevalkka mutta Pia ei lopulta päässytkään ja omistaja piti tunnin. Ratsukseni sain tietysti Hempan. Vähän harmitti että viralliset estevalkat jäivät meillä Hempan kanssa lomani aikana vain yhteen.

Tänään puhuttiin lyhyen verryttelyn oleellisuudesta. Ei kannata laukata kenttää kierrostolkulla ympäri ja väsyttää hevosta heti verkassa. Sopiva määrä verkkahyppyjäkin sanottiin, olikohan se jotain 5? En muista tarkkaan. Ja siihen ei siis laskettu kavaletteja mukaan. Aika maltillisesti yleensä hypinkin.

Nyt tultiin ensin pystyä. Meille taisi lopulta tulla siihen 4 tai 5 hyppyä. Saatiin vielä omat ysikympit. Hemppa hyppäsi ihan asiallisesti ja tuntui helpolta. Okserille meitä ei päästetty ennen kuin se oli 80. En muista putosiko puomi jo siinä. Ysikympissä ainakin putosi. Saatiin sakkokierros toisensa perään mutta aina Hemppa kopsautti puomin alas. Vaikka yritin tulla hyvässä ja lyhyessä laukassa ja ponnistuspaikkakin oli ihan ok. Päätin sitten kokeilla samaa kuin Lidan kanssa eli ponnistaessa käytin raippaa vasemmalle lavalle. Hemppa ei tästä ilahtunut vaan nakkasi heti laskeuduttuaan kunnon rodeopukit. Pysyin ensimmäisen pompun kyydissä mutta toisesta lensin kaaressa hiekkaan. Viimeisenä taas sivalsi pääkin maahan.

Siinä sitten istuskelin lähes risti-istunnassa ja katselin kun Hemppa häipyy paikalta rauhallista käyntiä. Antoi onneksi nätisti kiinni. Tämän jälkeen suljettiin portti.

Kuski takaisin kyytiin ja nyt tultiin okseri kasikymppisenä. Nyt nousi jo jalat esteestä yli.

Sitten hypättiin rata. 6 estettä. Meille suoraan se 90 cm. Yritin aloittaa hyvin sujuen mutta jo alkumatkasta tuli huonoja hyppyjä ja räpiköin kyydissä miten sattuu. Yritin muistaa kehua Hemppaa aina kun se meni yli. Ei onneksi pukitellut. Putoaminen taisi jäädä takaraivoon ja olin turhan varovainen. Sitten huonot hypyt kasaantuivat eikä päästy kierteestä pois. Trippelillä vedin kurjasti suusta ja seuraavallekin tuli huono hyppy. Tässä välissä taisi jäädä kiittämättä. Sain itseni kasattua ja olisin 5 laukan aikana ollut valmis vielä vikalle esteelle. Hemppa sen sijaan sai huonosta ratsastuksesta tarpeekseen ja kielsi. Enkä yhtään ihmettele.

Uusi lähestyminen ja uusi tökkäys. Otettiinkohan vielä kolmaskin kielto? Sitten nollasin päätäni hetken käynnissä ja tajusin missä vika on. En voi arastella saati hissutella. Sen jälkeen lennätin Hemppaa ehkä vähän tarpeettoman paljon mutta päästiin vikasta yli. Open ohje oli että hyppää koko homma heti perään uudestaan. Nyt menikin paljon sujuvammin. Ei ehkä tyylillä mutta empimättä yli eikä tullut huonoja hyppyjä.

Kovin tyytyväinen en meidän menoon kokonaisuutena ollut. Lohduttauduin kyllä sillä kuinka äkkiä sain itseni kasattua huonon radan jälkeen. Selvisipä myös ettei ponnistaessa kannata raipata mikäli ei tahdo ilmalentoa. Kannuksia ei ollut ja olin siitä vain tyytyväinen.

Ope rupesi puhumaan että voitaisiin joskus hypätä kisoissa metriäkin. Puhahdin että tämmöisen treenin jälkeen ei ainakaan. Ja pitäisihän niitä metrisiä päästä loikkimaan jo treeneissä. Oli sitä Pian tarkkanäköistä ohjeistusta kyllä ikävä.

Ongelmia:
pudotteli alkutunnista
ratsu pukitti raipasta kuskin alas
ensimmäinen rata todella epätasainen
kieltoja kun huono ratsastus kulminoitui

Parannusta:
kuski selvisi ilmalennosta mustelmilla ja kyynärpään hiekkaihottumalla
huonon radan jälkeen ajatukset sai koottua aika äkkiä
toinen rata oli paljon parempi

Annu videoi hyppyjämme. Tippumista ei tullut talteen.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Uuden Gali-ruunan kyytiin

Torstaina kävin ihan normaalilla koulutunnilla Aaltiksella. Niin kävi moni muukin, sillä meitä oli 9. Keli oli yhä lämmin ja aurinkoinen.

Ratsukseni sain tänään tallin toiseksi uusimman tulokkaan, joka saapui vain parisen viikkoa sitten. Noin Aksun kokoinen mutta vähän muhkumpi Gali, syntynyt 2010. Tarhasta löytyi. Käyttäytyi asiallisesti. Jostain syystä sillä oli martingaalit. Syy niihin ei selvinnyt tunnin aikana.

Tunti aloitettiin taivuttelemalla käynnissä. Vähän mutkitteli mutta toimi ihan asiallisesti. Jo käynnissä suoralla uralla huomasi helposti että Gali on samaan suuntaan vino kuin Hemppa ja Niilo. Roikkuu enemmän vasemmassa ohjassa. Ope varoitteli että saattaa olla hidas mutta eteni kyllä kun pyysi. Ei jumitellut. Ravissa oli vähän haastavampaa kääntää ympyröitä mutta onnistuttiin. Ensin ei halunnut irrota uralta, kaarella kaatui ensin ulos, sitten sisään.

Tehtiin avoja sekä käynnissä että ravissa. Käynnissä meno oli aikamoista kiemurtelua. Kyllä sieltä taisi sen avonkin välillä tunnistaa. Ravissa kiemurreltiin vähän vähemmän. Oikeassa kierroksessa tuntui että väisti eikä mennyt avoa (kuten Hemppa herkästi). Ope sanoi kuitenkin että meni ok.

Laukat mentiin ympyröillä, oikea kierros ensin. Ohje oli että me nostetaan laukka ensin. Ihan asiallinen nosto. Laukkaa piti ratsastaa eteen. Kulki ihan ok, välillä meinasi painua edestä matalaksi. Raville siirtyminen tuli helposti. Vasemmassa laukassa nostettiin myös ensin. Nyt nostosta Gali otti parin askeleen spurtin. Ope epäili että törkkäsin kannuksella liikaa. Ihan mahdollista. Siitä kuitenkin tasoittui eikä tämäkään laukka ollut mitenkään erikoinen. Pyysin sen verran reipasta menoa että levitettiin ympyrää toisesta reunasta joka kierroksella ihan reilusti.

Loppuraveissakin kulki mukavasti. Enkä sanoisi laiskaksi tai hitaaksi. Kyllähän se liikkui kun pyysi. Eikä tarvinnut edes komentaa. Mukava heppa, aika perus.

Ongelmia:
vähän kiemura kääntää
vasemmassa laukannostossa kiihdytti pari askelta

Parannusta:
tolkku ja toimiva

Kurssikisoissa harmillinen unohdus

Torstain viimeinen kurssitunti oli rataharjoituksen muodossa. Ope valitsi suurimmalle osalle kisaajista ohjelmaksi FEI lasten esiohjelma B:n. Itselleni ihan vieras ohjelma. Saatiin lähtöjärjestys ja omat lähtöajat. Itsenäinen verkka maneesissa, koulurata kentällä. Ohje taisi olla että max 15 minuutin verkka sekä kävelyt alle.

Omaan tapaani en ollut liian hyvissä ajoin valmiina. Verkkaankin otin esteraipan mukaan. Nyt vihdoin rupesin sisäistämään sitä ettei verkassa kuulu enää harjoitella mitään uusia asioita vaan ottaa vain ratsu avuille. Kevensin ravia, pyörittelin ympyröitä ja tein siirtymiä. Eteen ja kiinni. Ja koska en ihan tottele niin halusin että Hemppa seisoo asiallisesti. Tästä tuli ratsun kanssa pieniä erimielisyyksiä. Hemppa lähti taakse, minä pyysin että ei taakse ja vähän taas etuset keveni. Siinä vaiheessa kun oli muutama minuutti maneesiaikaa jäljellä. Vaan kinastelun jälkeen ruuna taas seisoi pyynnöistä nätisti. Harjoitusravissa lävistäjälle päästiin nyt ilman kinoja, hieno juttu.

Laukkoja pyörittelin vain muutamat ympyrät molempiin suuntiin. Pihalle olisi saanut mennä jo aiemminkin mutta menin sinne n. 4 minuuttia ennen lähtöäni. Koska maneesissa ei oltu huilattu niin käveltiin pihalla. Pakko oli itsekin vetää henkeä ja vielä kertailla rataa. Ei ollut mitenkään liian vahvasti muistissa mutta oltiinhan jo paloissa menty se läpi. Kun sitten lopulta rupesin vähän ravailemaan niin tulikin jo lähtömerkki. Suunnitelmani ratsastaa tulolinja meni uusiksi ja ratsastettiin se tuomarista poispäin.

©Iita

Alkurata meni ihan ok. Pysähdyksessä jäi nokka ylös mutten korjannut koska se oli kielletty. Ravissa Hemppa tuntui hyytyneeltä ja yritin törkkiä sitä vähän aktiivisemmin liikkeelle. Ei suurta eroa. Voltinpuolikkat menivät ihan ok ja lävistäjällekin päästiin yhä tappeluitta, jee! Askeleenpidennys meni ihan ok. Vaan sen jälkeen tyhjeni muisti enkä yhtään keksinyt mitä tulee seuraavaksi. Päädyin ravailemaan eteenpäin ja odottelemaan rauhassa radan palautumista muistiini. Harmi vaan että ajatus kyllä tuli mutta ihan liian myöhään. H:ssa piti nostaa laukka ja oltiin jo pisteestä ohi! Nosto tuli täysin valmistelematta ja pahasti myöhässä. Puhisinpa vielä jotain ääneenkin. Nousi kuitenkin myötälaukka kuten pitikin.

©Iita

Laukkaohjelman taisin ratsastaa ihan asiallisesti vaikkei esim. 3 askeleen myötäämisestä jäänyt mitään muistikuvia kun vain harmittelin unohdustani. Täyskaartoon kääntyessä laukka meinasi hiipua ja sain korjattua Hempan eteen, ei rikkoja. Vastalaukka säilyi. Ravipätkä ei ollut mikään kovin ihana ja nostossa turpa nousi. Laukassa eteenratsastus meni ihan ok. Unohdin murehtia sitä onko Hemppa suora. Takaisin tuli ilman kovin pahoja protesteja. Lävistäjäkuvio ok kun tajusin kuinka tiukasti pitää kääntää. Vastalaukka pysyi. Sekä raviin että käyntiin oltaisiin voitu tulla kauniimminkin. Käynnissä Hemppa rupesi taas hyytymään ja oli pakko törkkiä eteenpäin vaikka oli kielletty. Yhä murehdin unohtunutta nostoa. Skarppasin kuitenkin sen verran että muistelin että ravi tulee heti lävistäjän jälkeen. Lopputervehdyksessä sama juttu että nenä nousi.

Vähän näyttää olevan nenillään.
©Iita

En ollut rataan kovin tyytyväinen. Unohtunut nosto kalvoi mieltä pahasti. Muita rikkoja ei onneksi tullut mutta Hemppa ei tuntunut erityisen hyvältä vaan pikemminkin hyytyneeltä. Lohdutti kyllä kun kanssaratsastaja totesi ettei ole ehkä koskaan ennen nähnyt Hemppaa noin tasaisena. Ajattelin että yritti vain kohentaa mielialaani.

©Iita

Kun kaikki olivat saaneet radat ratsastettua oli loppupalautteen vuoro. Yllätyin ihan hiiteen kun ope/tuomari kommentoi että olin porukan ainoa, joka osui joka kerta täsmälleen keskilinjalle! Aamulla kun siitä tuli sanomista. Toki olenhan monesti aiemmin niittänyt kehuja tarkasta ratsastuksesta. Vielä enemmän yllätyin kun paljastettiin tulokset ja voitin nämä kisat! Olin ihan varma että jossain on laskuvirhe. Arvostelu oli kilttiä ja paperi oli täynnä seiskoja ja kuusipuolikkaita. Myöhästyneestä nostosta tuli ihan ansaitusti 4. (Eikä -2 koska tuomari ei ehtinyt viheltää.) Toisesta laukannostosta tuli 6, joka olikin kunnolla suoritetun radan huonoin numero. Mitä ihmettä! Prosentteja 65,667.

©Iita

Tuomarin jälkikommentit oli että meidän pitää harjoitella siirtymisiä alaspäin. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mutta se, että Hemppa vastustelee kättä vasten, ei kuulemma ole kovin paha juttu, koska tasoittuu niistä niin nopeasti takaisin. Kysyin että riittäisikö Hempan muoto helppoon A:han. Vastaus oli että ei 2-tasolle. Tai että ei niistä yli 60 % saisi. Mutta treeniä talven yli ja sitten voisi jo riittää. Mutta että 1-tason kisoissa ei mikään estä kokeilemasta jotain helpompia A:n ohjelmia kuten he A:2. Mitä ihmettä jälleen kerran! Jostain 2-tason helpon A:n kouluradoista en ole haaveillutkaan vielä!

Kaisa videoi ratamme:

Radan harjoittelua ja täsmällisyyden treenaamista

Torstain aamutunnin aiheena oli iltapäivän kouluradan harjoittelu. Ohjelmaksi saatiin FEI:n lasten esiohjelma B 2015. Itselleni ihan tuntematon tapaus.  Keli oli tänään puolipilvinen ja viileämpi. Tänään meillä oli kouluaidan pätkiä rajaamassa aluetta. Ope tuli vasta vartin yli, joten ehdittiin verkata ravissakin itsenäisesti.

Käynnissä Hemppaa piti vähän herätellä mutta sen jälkeen toimi mukavasti. Ravissa pyysin ihan reilusti eteen suuremmin ajattelematta eilisiä suoristuksia. Annoin Hempan alkuun olla vähän pidemmällä kaulalla ja tämä vähensi ohjien nykimistä.

Ohjattu alkuverkka tehtiin pääty-ympyrällä. Ravia ja laukkaa. Siinäkin edettiin hyvällä energialla ja meno oli eilistä tasaisempaa. Open korjausehdotukset olivat juuri sitä mitä teinkin ja korjasin reaaliaikaisesti.

Ohjelman treenaaminen aloitettiin ravin puolivolteilla. Me oltiin tänään ekana vuorossa ja ensimmäiselle kierrokselle lähdettiin aika kylmiltään ennen kuin olin saanut harjoitusravin järjestykseen. Toiselle kierrokselle parannettiin ja kolmas oli vielä siistimpi. S:n jälkeen piti malttaa mennä hetki suoraan, tehdä puolivoltista reilusti uu-mainen ja ratsastaa suoristuksessa 3 askelta suoraan. Sama juttu sitten muuallakin.

Seuraavana tehtävänä tultiin ravipätkän loppua ja oikean laukan osuus. Kauemmalta lyhyeltä sivulta aloitus harjoitusravissa. Askeleen pidennys lyhyemmällä lävistäjällä F-S, H:ssa laukannosto, keskiympyrä B-E-B, ensimmäisellä puoliskolla 3 askeleen myötäys (kädet suorana kohti korvia, ei koko kuski), F:stä täyskaarto uralle (oikeasti siis puolivoltti F-D ja uralle B:ssä) ja vastalaukkaa M:ään asti. Tätä tultiin kaksi kierrosta. Ravilävistäjälle rauhassa pääseminen oli hankalaa, joka vaikeutti askeleenpidennyksen alkua. Laukka nousi pyynnöstä mutta vähän jännittyneesti. Ympyrällä myötääminen tuntui erittäin epäluonnolliselta. Laukkaa piti ennen täyskaartoa kasata, vastalaukka sujui letkeästi mutta ravisiirtymä valahti raville heti kun rupesin valmistelemaan eli liian aikaisin. Toisella kierroksella rikkoi askeleenpidennyksen laukalle. Sain ottaa uusiksi ja sitten meni paremmin.

Omaa vuoroa odotellessa treenattiin pysähdyksiä, harjoitusravia sekä siirtymiä. Hemppa suuttui kun pyysin seisomaan paikallaan. Hemppa peruutti, minä pyysin eteen. Keulakin vähän keveni. Mutta tämän jälkeen seistiin huomattavasti paremmin. Ravisiirtymät parani ja reagoi istuntaan.

Lopuksi tultiin vielä oikean laukan loppu ja vasemman laukan pätkä sekä käynti raviin asti. Nyt kun ei ollut laukkaympyrää alla niin täyskaarrossa Hemppa pudotteli ja vaihtoi. Ehkä kolmannella yrityksellä tajusin ratsastaa tarpeeksi eteen ja laukka säilyi.

Yhä ravisiirtymä M:ssä oli heikko. Laukka nousi C:ssä ja lähti ihan hyvin venymään leviämättä. Takaisin päästiin vastustelematta. Kulma lävistäjälle olikin todella tiukka. Tultiin linja suht suoraan ja tämä meni rennosti. Tämä ravisiirtymä oli paljon asiallisempi. Käyntiinkin päästiin ilman suuria nykimisiä. Keskikäynnissä käsky oli että ei saa hätistellä kannuksilla. Hemppa käveli ihan itsekseen hyvin. Ravisiirtymä oli taas valitettavan jännittynyt.

Tämän jälkeen saatiin lupa keventää loppuun. Treenasin vielä siirtymiä käyntiin ja takaisin raviin ja niihin rupesi löytymään rentoutta. Loppuverkassa Hemppa oli ihanan tasainen ja suht kevyt edestä.

Ongelmia:
treeniradalla rikkoja
keulakin keveni

Parannusta:
loppuraveissa oli kivan tasainen
liikkui aktiivisesti

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kevyt ponimaasto

Keskiviikkona tupla-Artsi ei riittänyt vaan piti päästä vielä tallille. Nyt onneksi oli yksi poni vapaana aletunnille. Pylleröllä maastoon tai itsenäisesti. Arvoin loppuun asti mitä teen. Päädyin lopulta maastoon. Lämmintä oli päälle +20°C ja ratsukoita koko letkassa 10. Me päästiin heti vetohevosen perään koska ponilla on kuulemma taipumusta yrittää kiilata ohi.

Mentiin sangen rauhallinen reissu maastoreittiä ja metsäpolkuja. Käyntiä ja ravia. Käytiin lammellakin kahlaamassa. Odotin jotain actionia mutta ei tullut pukkeja tai spurtteja. Täysin tasaista.

Laukat otettiin vasta omalla kentällä. Eipä siinä juuri valmisteltu. Sen verran monta askelta ehti kuitenkin ottaa että sain ponin värkättyä pyöreälle kaulalle ennen nostoa. Laukassa usvatin ehkä vähän tarpeettomankin paljon eteen. Vino oli tämäkin ratsu. Silti pyöreä muoto löytyi lopulta laukassakin. Oikeassa laukassa ohje oli ottaa asetus sisään, jommassa kummassa ottaa ulko-ohja kunnolla käteen.

Hauska poni eikä todellakaan tuntunut isolta (yllätys). Pitäisi olla iso poni mutta tuntui jopa Ressua pienemmältä selästä. Toki Ressusta on tovi (3,5 viikkoa).

©Kiki

Ongelmia:
ei pysytty käynnissä vetohepan vauhdissa

Parannusta:
maastossa supertolkku
kentällä sain kaikissa askellajeissa pyöristymään

Vinouden suoristamista

Keskiviikon iltapäivätunti keskityttiin suoristamaan hevosten vinouksia. Päädyimme lopulta siihen että Hemppa on oikealta vino. Oikealle ohjalle on vaikea saada tukea, koko kaula kääntyy helposti oikeaan, vasen laukka nousee helpommin. Pääty-ympyrällä mentiin kevyttä ravia molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa piti pitää tuki vasemmalta (ulkolapa hallussa) ja ratsastaa sisäpohkeella tuntumaa oikeaan ohjaan. Samalla varoen ettei takaosa liiraa pohkeesta ulos. Vasemmassa kierroksessa käännettiin mutterimaisesti. Siinä paino kaatui sisäetuselle ja asetusten kautta lähdettiin kohottamaan painoa pois sen päältä.

Välillä käytiin toisessa päädyssä ja vaihdettiin suuntaa. Tehtiin sama myös laukassa. Oikeassa laukassa yritin käyttää sisätakasen aktivointiin raippaa mutta Hemppa otti siitä huonoja kierroksia, joten tyydyin jalkoihini (ja kannuksiin). Laukat rullasi ihan ok. Vasen tuntui tavalliseen tapaan vielä helpommalta. Toki siinäkin työstin painoa ylös sisäetujalalta. Pitiköhän ulkotakajalan viipyä pidempään maassa. Jotain yritin ährätä.

Näiden jälkeen tultiin ravissa pituushalkaisijalle. Jättö tulosuuntaan (suunta ei vaihtunut). Ensin vain suoraan, sitten keskipysähdyksellä. Pysähdyksessä yritin korjata pyöreälle niskalle mutta lähti herkästi taakse. Käsky oli antaa olla. Sillä peruutuksesta seuraa ala-arvoinen. Turpa pitkällä tasaisesta pysähdyksestä voi tulla 5. Pydähdykset huononivat toistojen myötä. Liekö sitten itse menin lukkoon mutta rupesi valumaan pitkäksi ja etupainoiseksi ja veti ohjia pitkäksi. Pikkuviilausta oli että ravista seis voi tulla parin käyntiaskeleen kautta mieluummin kuin töks. Pysähdyksestä ensin nätisti raviin ja sitten pyydetään kuljettamaan ravia.

Muualla yritin ratsastaa ravia kunnolla aktiiviseksi. Olen saanut Hempan välillä jalalla edestä kevyeksi. Mikä lie kun ei tänään onnistunut. Ehkä oma verkkatapani sopii paremmin? Tai hepo ärsyyntyi liian napakasta tuntumasta. Suorittaisi varmasti tyytyväisempänä vähän pidemmällä kaulalla.

Ongelmia:
nyki päätä
lopussa pysähdykset huononivat

Parannusta:
ei hidastellut
laukat oli suht ok

Lopputunnin suoria linjoja:

Väistöistä avoihin ja taivutuksiin

Keskiviikkoaamuna ukkosti ja sadekuurokin kävi päällä. Mentiin silti ulos eikä edes kastuttu pahasti. Salamoita kyllä leiskui ja jyrisi. Lämmintä oli silti lähemmäs parikymmentä ja taisi aurinkokin hetken pilkahtaa. Tänään otin esteraipan varmuuden vuoksi matkaan.

Hommat aloitettiin taas käyntiväistöillä. Taisi mennä ihan ok. Ravissa tultiin kenttää päädyt puoliympyröiksi pyöristäen. Lisänä keskiympyrä. Tämä sujui ihan ok. Hemppa nyki välillä ohjia ja ohje oli vain istua ja olla valmiina. Sitten ruvettiin ottamaan keskiympyrällä myös laukkaa. Nousi asiallisesti ja molemmat rullasi. Oma suoritustila meinasi olla vähän tiukilla vaikka meitä oli vain 3. Aina oltiin risteämässä peräkkäin. Ahdasta.

Välissä tultiin raviväistöjä vuorotellen eri suunnista mikäli muistan oikein. Nyt osasin olla törkkimättä takaosaa oikealla jalalla edelle. Silti väistävä pohje tuppasi aina karkaamaan taakse.

Lopuksi tultiin peräkkäin tehtäväpätkää. Pitkän sivun päätyyn voltti, keskihalkaisijalle ja siitä väistö tulosuuntaan kohti pitkän sivun keskipistettä. Siitä sulava vaihto avoon, avoa pitkä sivu päätyyn ja sinne vielä voltti. Avo oikealle oli hankala. Sisäpohjetta ei saanut käyttää sillä siitä Hemppa lähti väistämään. (Avo ei ole väistävä liike!) Vauhti meinasi hyytyä ja välillä pudotteli käyntiin. Volteilla oikeallekaan ei sisäjalkaa saanut käyttää. Kaasuttaminen oli hankalaa. Lopussa ravi tasoittui ja pyöristyi mutta myös samalla vähän hyytyi. Hyytymisestä ei kuitenkaan tullut sanomista, joten ehkä aktiivisuus riitti tai se ei ollut suurin murheemme.

Kivan intensiivinen tunti. Hemppakin rupesi parantamaan loppua kohti ja tasoittui edestä paljon paremmaksi. Mutta työtä se vaati.

Ongelmia:
avot, varsinkin oikeassa kierroksessa

Parannusta:
hieman tasaisempi

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Jatkoa aamuiselle, väistöjä ja laukannostoja

Jälkimmäisen koulutunnin aikaan keli oli kuumunut jo hellerajan yli. Nyt ryhmät tasoiteltiin ja meitä oli vain JKH-tiimi ekassa porukassa. Kenttä oli kasteltu ja lanattu välissä, joten ei pölissyt.

Ennen tätä tuntia meillä oli teoriaa askellajeista ja vähän hevosen vinoudesta. Käyntiaskeleen pituus on n. 80 - 90 cm, ravissa n. 110 - 120 cm ja laukassa 2,2 - 2,5 metriä.

Nyt aloitettiin suoraan siitä mihin jäätiin eli tehtiin väistöjä heti alkuun käynnissä portaittain. Yllättäen käyntiväistössä vasemmalle Hemppa meinasikin mennä vasemmasta ohjasta tyhjäksi. Sitten sama ravissa ja vasta tämän jälkeen taidettiin alkuverkkailla. Ope kaipasi lyhyempää ratsua ja ohjien lyhentämisestä alkoi pään nykiminen. Yritin ratsastaa takaa lisää aktiivisuutta mutta taisi mennä enemmän hiihtelyksi se vähä mitä eteni. Käsijarrulta tämä tuntui.

Hemppa liikkui sangen nihkeästi eteen ja yritin törkkiä kannuksilla vähän elämää takasiin. Aika hiljaista oli. Laukat otettiin keskiympyrällä. Molemmat nousi helposti ravista, ehkä vähän turhan hutaisten jopa. Vasen kulki jotenkin. Oikea lahnautui nelitahtisena paikallaan eikä edennyt vaikka tein mitä. Omasta mielestäni kopautin ihan roimasti kannuksella kylkeen muttei tullut mitään reaktiota. Aika roimasti piti jalkaa käyttää että Hemppa muisti että siihen kannattaa jotenkin suhtautua. Onneksi päätti vähän herätä. Ope puhui jotain jalka-arsenaalin säästämisestä siirtymiin. Kysyin että olisiko raippa meille hyvä ja raippa myös saatiin. Toki hepo oli siitä alkuun vähän hepulissa eikä meinannut keskittyä.

Sitten tehtiin portaittaisia väistöjä ravissa molempiin suuntiin. Yritin tunnustella mihin hepo on kallellaan ja missä ohjassa roikkuu. Huomasin puolieroja aika huonosti itse. Vasemmalle eli oikeaa jalkaa väistäessä takaosa lähti herkästi johtamaan. Väistöt piti eri suuntiin ratsastaa ihan eri tavalla.

Lopuksi väistön perään lisättiin laukannosto. Jos väistettiin oikeaa jalkaa niin nostettiin oikea laukka. Teoria tähän meni jotenkin niin että kun tasapaino on horjutettu vasempaan niin oikealle on tilaa lähteä. Nostot tulikin joka kerta oikein. Kerran yritin oikeassa laukassa aktivoida sisätakasta raipalla. Se sekotti Hempan pasmat ja vaihtoi ravin kautta suoralla uralla laukan vääräksi. Kummasti  raippa oikeassa kädessä hermostuttaa heppaa. Laukassa voltattiin päätyyn ja tehtiin väistöt vuorotellen eri suuntiin. Vaikka välillä Hemppa vänkäili ja hidasteli kulmissa niin silti mielestäni väisti paremmin kuin aamutunnilla.

Taas talutettiin loppuverkat. Hemppa oli taas hikimärkä. Toki lämmintä oli aurinkoinen +28°C ja Hempalla tumma turkki. Ohje oli huuhtoa kylmällä ja kuivata samantien. Hemppa ei tässä juuri ehtinyt viiletä.

Ongelmia:
hidas
vänkäsi vastaan
raipasta jännittyi
oikean jalan väistössä takaosa karkasi helposti edelle
unohdin ajatella omaa painoani takaosan päälle
unohdin miettiä selän liikkeitä käynnissä

Parannusta:
laukat nousi myötäisinä
väisti paremmin kuin aamulla
väisti vasenta jalkaa paljon sujuvammin

Artsileirin aloitus hellesäässä

Kesän jälkimmäinen kohokohta oli kolmen päivän mittainen Artsin pitämä koulu(päivä)leiri. Ratsukseni sain toivomani Hempan. Meidän tiimi sekä ponikuski oltiin ekassa ryhmässä heti yhdeksältä. Tarkoitti siis herätystä 6.30. Suunnitelmana oli kuulemma katsoa että saadaanko hevosten ratsastettavuutta parannettua kurssin aikana.

Mentiin kentälle ja ratsastusala rajattiin puomein. Käynnissä aloitettiin tekemällä pysähdyksiä puomien kohdalle. Väliin tehtiin pitkän sivun alusta käyntiväistöt pituushalkaisijalle. Hemppa väisti aika tahmeasti. Pysähdyksiin kaivattiin peräänantoa. Hemppa lähti herkästi taaksepäin jos puutuin muotoon pysähdyksen aikana. Ravissa kaivattiin nopeampia askelia. Mikäli oli edestä epätasainen oli kommentti että takapään poljenta ei ole samalla tasalla.

Ravissa tehtiin ensin pääty-ympyröitä. Myöhemmin ympyrät tehtiin laukassa. Tätä molemmissa kierroksissa. Hetkittäin ravissa Hemppa oli aika hidas jalalle eikä oikein reagoinut eteen saati lisännyt aktiivisuutta. Laukat nousi pyynnöstä mutta muoto vähän kärsi nostossa. Nyt tajusin vähän koota laukkaa ennen siirtymää alas eikä ne olleet niin pahasti etupainoisia.

Lopuksi tehtiin vielä portaittaisia väistöjä pitkältä sivulta sisään. Ensin tentattiin teoriaa väistöistä että miksi niitä tehdään. Väistö on irrottava ja rentouttava liike. Ohje oli tehdä väistöä sen aikaa kun se menee hyvin. Sitten hetkeksi pyynti suoraan eteen pois väistöstä ja sitten taas uusi väistö. Hempan meno rupesi hyytymään väistössä. Oikealta ohjalta saattoi myös kadota tuntuma. Nämä olivat itselleni merkit pyytää hetki suoraan. Siinä ei saanut hätistellä liikaa eteen, mihin tuppasin sortumaan. Väistöjä tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa. Vain oikeassa kierroksessa. Kommentti oli että iltapäivällä jatketaan tästä ja laukataan enemmän.

Vaikka ratsastettiin näin aikaisin aamulla niin oli jo lämmintä. Hemppa hikosi litimäräksi.

Ongelmia:
hetkittäin oli vähän kuuro jalalle

Parannusta:
väistöt paranivat loppua kohti
laukkapätkät oli aika tasaisia


Väistöpätkiä:

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tutustumassa Equi-Ouluun

Maanantai-illaksi sovittiin testitunti Peltokosken tiloissa toimintansa aloittaneeseen Equi-Ouluun. Kesän tarjoushinta, 30 e. Ratsukoita tunnille tuli 5. Mukana myös Anne ja Kaisa. Heppatoiveet meni läpi ja sain säpäkän tamman. Vähän turhankin herkän. Varmuuden vuoksi viriteltiin myös sivuohjat ja myöhemmin käynnissä ne lohduttivatkin kovin.

Kimo 18-vuotias Leena. Karsinassa oli oikein mukava. Ratsailla reipas ja herkkä. Alkuun tuntui etten voi tehdä juuri mitään ja reagoi kaikkeen tarkoituksella ja vahingossa tekemääni. Töppöjalkani saivat jalustinhihnoihin kierteet.

Käynnissä ruvettiin tekemään apilakuviota. Taidettiin samaa tehdä joskus muinoin Ylirannalla. Ope oli sieltä tuttu. En sitten tiedä muistiko meitä. Kääntäminen oli hetkittäin haastavaa. Jalankäytön piti olla todella hellää. Rennot kädet ja hartiat, katse menosuuntaan. Kuten muistelinkin niin opetus oli aika erilaista kuin mihin olen tottunut. Korjattavaa oli taas vaikka kuinka. Samoin juttua riitti jatkuvalla syötöllä. Kaikkea en sisäistänyt saati tajunnut. Sisäolkapääni piti vapauttaa tms. En yhtään tiennyt mitä pitää tehdä enkä saanut suunvuoroa kysyäkseni.

Ravissa meno oli yllättävän tasaista. Käynnin perusteella odotin jo hasardikatastrofia. Mutta jolkoteltiin parhaimmillamme ihan rentoina. Älä purista polvilla oli ohje mutta osasin toteuttaa huonosti. Nousevista jaloista ei tullut noottia. Kädet oli alkutunnista liian alhaalla, myöhemmin liian ylhäällä. Kun kuulosti siltä että kaikessa on vikaa eikä mikään ole hyvin niin hetkittäin tuntui siltä etten osaa mitään, menin puihin, jännityin ja tamma jännittyi. Siitä jännityin lisää. Onneksi osasin välillä olla rentonakin. Tärkeintä oli oma mielentila. Yhden hyvä-kommentin ja yhden erittäin hyvän muistan saaneeni tunnin aikana. Oman tulkintani mukaan loput 95 % ajasta meni siis päin honkia. Minua pitäisi kehua vähän enemmän että pysyisin rennompana ja suorittaisin paremmin. Nyt jäi vähän epäselväksi että sainko korjattua.

Laukkoja nostettiin kiemuralla vain toiseen suuntaan, oikeaa laukkaa. Taas odotin paljon pahempaa mutta laukat nousikin nätisti ja sinkoamatta sekä päästiin myös raviin asiallisesti. Siirtymän jälkeen käskettiin tehdä ravivoltti ja siinä Leena tasoittui hyväksi. Pahimmillaan juoksi ravissa alta, jännityin ja käteni nousivat. Onneksi ei ottanut muiden laukkaamisesta kipinää.

Monesti tuntui myös siltä että rikoin olemassa olevia sääntöjä, joista en tiennyt. Välillä ei saanut tehdä voltteja eikä ympyröitä. Välillä taas ei saanut kääntää radan poikki. Väistämissäännöt jäivät kokonaisuudessaan hämärän peittoon. Enempi taisi tulla siinä toruja kuin selkeää ohjetta kuinka pitäisi tehdä. Raville pyytämisestäkin tuli noottia että Leenaa ei saa potkia. Pari kertaa pyysin selvästi tamman mielestä liian kovasti mutta omassa skaalassani oltiin vielä aika kaukana potkimisesta.

Kaikesta huolimatta selviydyttiin tehtävistä tunnistettavasti ja kun sain itse rentouduttua niin ratsukin toimi. Oli kyllä itseni alle vähän turhankin herkkä. Tuli vähän Iolanta mieleen. Mutta esimerkiksi Leijona on paljon mutkattomampi. En tiedä mikä tässä on että tunnun ottavan ohjeet turhan henkilökohtaisesti. Tuolla varmasti oppisi mutta oma psyykeeni ei taitaisi kestää sitä. Tulipa ainakin taas paluu maan pinnalle.

Ongelmia:
jännityin ajatuksesta että ratsastan huonosti tai väärin
en tajunnut kaikkia ohjeita
ratsu oli alleni turhan herkän tuntuinen
tunnin jälkeen oli aika lannistunut olo

Parannusta:
osasin kuitenkin olla suht rentona
laukat nousi helposti
ravissa oli hyviä pätkiä

Maneesin varjossa itsenäisesti Hempalla

Maanantaina heti reissun jälkeen vaihdoin pikaisesti vaatteet ja säntäsin tallille. Maastoreissulle en ehtinyt mutta ratsastamaan Hempan itsenäisesti. Lämmintä oli aurinkoinen +22°C. Hepat vielä laitumella.

Kentän kastelu ja lanaus oli menossa, joten käveltiin alkukäynnit pellon kautta ja mentiin aloittelemaan hommia maneesiin. Ei mitään ihmeempiä, ympyröitä, taivuttelua, siirtymiä ja temponmuutoksia. Oikea kierros tuntui hankalalta ja jos en vaatinut kunnolla niin Hemppa meni pitkänä puikulana.

Välikäynnit mentiin kävelemään kentälle ja ajattelin että jatketaan hommia siellä. Hemppa kuitenkin puuskutti poikkeuksellisen paljon ja aurinko porotti kuumasti, joten mentiin takaisin maneesiin. Molemmissa oli oma rauha tarjolla, ei muita.

Ravissa hidastin istunnalla, siihen vastasi ihan hyvin. Siirtymät ylöspäin oli vähän löysiä. Alaspäin muistin valmistella paremmin. Laukat nousi ravista ja pysähdyksistä hyvin mutta käynnistä todella huonosti. Kummasti tarjosi lopulta vain oikeaa laukkaa myös kun pyysin vasenta. Laukassa oli ihan hyvä säätövara.

Yritin pitää hommat kevyinä enkä lähtenyt kovin viilaamaan tai hiillostamaan. Enkä ratsastanut nippuun. Loppuravit pyörähdettiin kentällä ja käynnit mentiin taas pellon kautta. Silti hepalle tuli hiki niskaan.

Ongelmia:
laukannostot käynnistä
humma hikosi herkästi

Parannusta:
hidasti istunnalla
muistin valmistella siirtymät alaspäin

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Estekaksari iltahelteessä

Perjantai-iltana päästiin vihdoin Annen kanssa hyppäämään Aaltiksen estekaksarille. Tunnin aika oli muuttunut open puolelta jo kahdesti mutta hyvä että lopulta onnistui. Ratsutoiveeni oli "joku vaan" ja sain sitten Aksun. En ollut kovin mielissäni, varsinkin kun näin että hypätään porttia ja renkaatkin olivat esteen alla.

Aksu olikin tänään ihan tolkkuna. Toki itselläni oli ongelmia hahmottaa koska hepo on sopivan aktiivinen ja tarpeeksi lyhyt. Alkuverkassa yritin juoksuttaa vähän liiankin reippaasti. Koska keli oli lämmin niin verkat pidettiin aika maltillisina. Ope tuntui olevan hyvällä tuulella. Odotin enemmän piiskausta mutta vaikuttikin yllättävän tyytyväiseltä.

Portti juuresta.

Ensin tultiin porttia ravissa. Edessä oli pari maapuomia. Ekalla kerralla Aksu kielsi, ei kyllä tullut kovin yllätyksenä. Vaan tämän jälkeen päästiin joka kerta yli. Hypyissä vietti vähän vasemmalle enkä saanut tätä korjattua kunnolla. Tätä tultiin useamman kerran. Sitten perään lisättiin iso ristikko. Aksu tuntui löysältä mutta odotin taas että opettaja sanoo ja korjaa kaiken ja jätin kuuntelematta omia tuntemuksiani. "Ehkä se korjaantuu itsestään" ei ollut hyvä ratkaisu. Kun lopulta tajusin ottaa vastuun omista tekemisistäni ja tehdä päätökset sen mukaan mitä itse koen, parani meno huomattavasti. Vaan silti välillä ponnistuspaikat ei ihan osuneet. Ei lujempaa vaan aktiivisemmin oli ohje. Ratsun pituuden hahmottaminen oli vaikeaa. Joukossa oli myös vääriä laukkoja.

Portin yli.


Sitten tultiin 3 laukan linjaa, jossa ekan esteen edessä oli taas puomi auttamassa ponnistusta oikeaan paikkaan. Paljon jännempi juttu oli kuitenkin toisena olleen pystyn alla olleet renkaat. Ensimmäisellä kerralla päästelin menemään ihan reippaasti ja olin varma että renkaat aiheuttaa tuijotusta ja hidastaa menoa. Mahdollisesti aiheuttaa jopa kiellon. Vaan Aksupa yllätti! Ei katsellut renkaita eikä hidastanut. Väli meinasi jäädä kolmella ahtaaksi. Ihmeiden ihme! Jotain on ruunan kanssa treenauksessa tehty oikein.

Renkaita kohti.

Kun kaikki esteet oli ylitetty tultiin minirata. 3 esteen perusvaihe ja 1 esteen uusinta. Suora linja ja hyvä tie portille. Siitä sitten okserin sisäpuolelta ristikolle ja ristikolta jatkettiin renkaiden sisäpuolelta. Ei yllättänyt hirmuisesti että ekalla kerralla en saanut portilta käännettyä tiukasti oikeaan. Kun jo alkutunnista valuttiin hypyissä vasemmalle. Toisella kerralla kääntyi.

Loppuun hypättiin vielä toinen rata, tyyliarvostelulla ilman tiukkoja teitä. Hyppysuunta vaihdettiin eli ihan uusia esteitä. Korkeus taisi olla yhä sitä n. 80 senttiä. En kiinnittänyt huomiota, pieniä olivat. Aksu yllätti ja loikki kaikki helposti yli. Taisi olla aika hyvin myös myötälaukat. Portille ei ponnistettu samasta paikasta vaan Aksu otti miniaskeleen vaikka pyysin kauempaa. Saatiin tämä sakkona ja lopetin tyytyväisenä. Tyylinumeroksi ope antoi tästä jopa ysin. Kovin oli ylikilttiä.

Vielä mahtuu yksi askel?

Tämä oli hyödyllistä ja antoisaa. Yllätyin piiskuroinnin vähyydestä. Jalkoja alas tietysti. Mutta suurin oivallus oli se, että vaikka opena olisi kuinka guru niin ratsastuksesta pitää huolehtia ihan itse. Lopulta olin myös ihan tyytyväinen siihen että ratsuksi osui Aksu eikä Jatsia. Vaikken Aksusta edelleenkään hirmuisesti pidä niin tänään hepo yllätti positiivisesti.

Ongelmia:
oli välillä vähän löysä
alkuun jätin tottelematta omia tuntemuksiani
ratsun pituuden hahmottaminen oli vaikeaa
vääriä laukkoja
tiukat käännökset alkuun

Parannusta:
ei juuri tuijotellut erikoisesteitä
renkaista mutkitta yli

Kaikki kuvat otti Virpi.

Ankki videoi viimeisimmät hyppymme:

Hemppa merihevonen

Perjantaina päästiin vihdoin Tallinmäen ratsujen kanssa Äimiskälle uittopuuhiin. Pelko oli kova että reissu jää heinäkiireiden takia välistä. Nyt onneksi löytyi varakuski, joten uintipuuhat onnistuivat. Ratsukseni halusin tietysti Hempan. Kelikin suosi ja lämmintä oli yli hellerajan.

Hepat lastautuivat asiallisesti ja Äimiskällä suitset päähän, kuskit uimavaatteisilleen ja kyytiin. Naru ratsun kaulan ympäri. Käveltiin asiallisesti letkassa uittopaikalle ja Hemppa meni mukisematta mereen.



Alkuun kahlailtiin ja käytiin vähän syvemmällä. Eka ravipätkä mentiin Hiliman perässä ja oli vähän holtiton olo. Heppa ei ihan käsissä. Laukatakin tohti ja olihan meillä ratti ja jarrut. Ei innostunut suihkimaan vaan kuunteli.



Hemppa oli siitä hassu että välillä ravasi ihan omasta halustaan yksin kohti ulappaa ja syvempiä vesiä. Siitä koukkaus vasemmalle ja taidettiin uidakin useampi pätkä. Kaikki tosin rantaa kohti. Uintipätkien jälkeen Hemppa olisi tohottanut ravissa tai laukassa pidemmällekin rannalle mutta sain estettyä.



Välillä oli pieniä erimielisyyksiä suunnasta ja komentaessa Hemppa vähän kevensi etupäätään. Ei pahasti keulinut muttei ole koskaan ennen tehnyt sitä noin monesti. Sen verran laimeaa oli hepan uhkailut ettei kuski säikkynyt yhtään ja sai aina tahtonsa läpi.

Tästä kuvasta tykkään erityisesti!

Lopuksi laukattiin vielä matalassa vedessä rinnakkain. Siinäkään ei Hemppa innostunut vaan kuunteli asiallisesti. Enkä lähtenyt spurttailemaan. Lopuksi rantaveteen ilmestyi ravikärryt. Niitä Hemppa vähän katseli mutta uskalsi ohi kun kaveri meni kärryjen puolella suojelemassa.



Oikein ihana reissu ja Hempalle plussat hyvästä ja tolkusta käytöksestä. Takapuoli ei tykännyt tästäkään mutta välttämätön paha kannatti kärsiä. Voisi käydä vaikka useamminkin kuin kerran kesässä.



Ongelmia:
epäergonominen ratsun selkä
pienet keulimiset

Parannusta:
ui
kuunteli ja ohjautui

Kuvat © Sirpa ja Iita.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Oikealta ohi maastoesteillä

Torstai-iltana pääsin vihdoin Aaltiksen perjantaiopen silmien alle maastoesteille. 4 ratsukon porukka ja kaikki osaavia. Ratsukseni arvelin Ristoa ja sehän sieltä tuli. Juniorin kolmas kerta maastoesteillä. Tuntikaveri tarjosi Meriä vaihtikseksi mutta päädyin pitäytymään Ristossa. Merin kanssa meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, joten parempi ottaa hypyt mahdollisella tulevalla kisakaverilla.

Risto.

Turvaväli.

Risto oli yhden tunnin tehnyt alle, joten veto ei ollut ihan parhaasta päästä. Hellepäivän ilta oli edelleen lämmin ja edelleen reilusti päälle +20°C. Ötököitä oli.





Ravissa häntä huiski. Laukannostossa tuli ihan omia pomppuja. Pää ylös taivaisiin kunnes tasoittui. Myöhemmin yritti vetää päätä alas mutta pidin harjasta kiinni ja osasin estää.





Kun palatiin takaisin keskikolmiolle niin käytiin ensin kahden ratsukon voimin kukkulalla kävelemässä ja odottelemassa kahden muun aloittaessa. Omalla vuorolla laukattiin renkaan vieressä ympyrää kunnes oli valmista ja sitten hypättiin tukin yli. Risto meinasi häipyä ympyrältä omille teilleen useamman kerran. Oli tämä kuskillekin aika jännää. Enkä oikein osannut sanoa ruunan mielialoista. En sitten komentanut kovin tiukasti. Ehkä olisi pitänyt. Mahdoinko käyttää raippaa kertaakaan.




Ensimmäiset hypyt menivät ok. Rengaskin taidettiin ylittää ensin onnistuneesti. Kun vaihdettiin hyppysuuntaa alkoivat stoppailut. Tukkia lähestyttäessä Risto pyörähtikin oikealle. En ole varma oliko eka vai toka lähestyminen kun kiepsahdin siitä alas. Jo siinä vaiheessa oli semmonen olo että olisin tullut mieluummin ravissa mutta ope käski laukata. Tottelin. Sen jälkeen saatiin tulla ravissa. Risto rikkoi itsekseen laukalle ja hyppäsi laakana. Etuset kopsahti tukkiin kunnolla ja pelkäsin jo että mennään ympäri. Kun pääsin tasapainoon vedin ruunaa vahingossa tosi rumasti suusta. Sitten hyväksi taputtelu ja heti perään uudestaan. Tässä vaiheessa Risto yllätti ja tuli sakkokierroksen tosi asiallisesti ja rauhallisesti.

Kuski keikkumassa.

Keikunta johti maahan asti.
Renkaallekin tuli kieltoja kun tultiin toisesta suunnasta. Keskimäärin aina ensin kielto ja toisella kerralla yli. Sama myös halkopinolle takana. Tultiin myös muutaman esteen hyppykierroksia. Samat ongelmat.





Lopuksi käytiin takapolulla kävelemässä ensin esteistä ohi. Takaisinpäin ne piti hypätä. Taas perussetti että lähestytään ok ja sitten Risto häipyy oikealle. Open ohje oli että älä heti ota niin paljon suusta mutten oikein osannut tehdä muutakaan. Eikä tämäkään auttanut. Toisella yrityksellä yli. Ja vielä vikalle esteelle sama juttu. Odottelin toisen hepan alta pois ja käsky kävi mennä sen perään. Luulin ettei ehditä mutta päätin kuitenkin pyöräyttää perään. Risto yhä arpoi että mistä pääsisi ohi mutta kiemuroinnin päätteeksi päätti ylittää esteen.


Vähän epätasapainossa hypyn jälkeen.
En tullut tästä tunnista yhtään onnelliseksi. Harmitti kovasti etten osannut itse paremmin. Hypyissä en ollut mukana kuten halusin. Kävin pöpelikössä sekä nyin ruunaparkaa suusta. Enkä osannut karsia oikealta ohittelua pois. Loppua kohti ratsu hyytyikin. No, eipähän tullut Eemeliä alle.

Välillä vietti oikealle.

Mentiin myös yli.

Ongelmia:
tiukat käännökset oikealle
kuski ei pysynyt kyydissä
kuski ei aina osannut olla hypyissä mukana
lähes kompastuttiin tukkiin
kielto lähes jokaiselle esteelle

Parannusta:
kaikesta lopulta yli
ei pukitellut





Kaikki kuvat otti Vilma.

Anne videoi hyppyjämme:

Maastokävely ilman satulaa

Torstainakin piti päästä Hempan kyytiin. Nyt lenkille löytyi seuraakin. Anne Gialla ja omistaja ponia taluttaen. Mentiin Kotakankaan lenkki. Koska Anne kinui ratsaille ilman satulaa niin minunkin piti päästä. Liekö viimeksi toppavaatteet antaneet väärän kuvan Hempan selästä vai oliko selkäranka jotenkin noussut ylös. Ei ollut mikään erityisen mukava kokemus.

Matkan varrella tuli yksi traktori vastaan, joka onneksi sammutti moottorin kohtaamisen ajaksi. Ei mutinoita. Ohitettiin silti turvallisesti letkan keskellä. Tänään Hemppa rupesi imemään kotiinpäin ja tallusteli jonon keulilla.

Keli oli kaunis, takapuoli hiertyi. Kannatti silti. Onneksi ei tullut ravikärryjä vastaan.

Ongelmia:
kärsivä kuskin pylly

Parannusta:
ratsu oli koko matkan rauhallinen

Hilimalla hyppyhommiin

Hempan rokotuksen takia olin Piankin valkassa vararatsulla. Ehdottamani vaihtoehdot olivat Hilima, Kingi ja Eki. Ykköstoive meni pienen ihmettelyn kera läpi. Ryhmäjaot saatiin päättää itse ja laitettiin nämä töpölaukkaiset ekaan porukkaan. Eli me ja ponit.

Ensimmäinen kerta ikinä kun menin Hiliman kanssa opetuksessa. Alkuverkassa olin tamman säätimien kanssa aika hukassa eikä tullut mitään ohjeita. Kipitteli menemään ja hetkittäin vähän pyöristyi. Kuunteli kuitenkin. Laukassa kaatui molemmissa suunnissa sisään. Yritin olla varovainen etten aja tammaa häsläämään.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin toisessa päädyssä puomeja ravissa ja laukassa. Oikea kierros oli jopa yllättävän hyvä. Vasemmassa vietti laukassa puomeista ohi kunnes muistutin raipalla.

Sitten tultiin pientä jumppasarjaa. Oli vaikea osua keskelle ja Hilima viipotti menemään. Ope tuntui silti tyytyväiseltä. Seuraavaksi tultiin kaarevaa linjaa pystyltä okserille ja siitä vielä kaartaen toiselle pystylle. Esteet oli sangen pieniä. Ekalle Hilima kiemursi ja tuntui pohtivan että mistä pääsee ohi. Vasta lopuksi ymmärsin ratsastaa paremmin eteen ja muistin pitää pohkeet kiinni. Esteistä mentiin kuitenkin aina yli. Muttei venytty väleissä edes samoihin askelmääriin kuin ponit. Ensimmäistä kaarevaa mentiin 5,5 tai kuudella enimmäkseen.

Tultiin myös pieni radanpätkä. Tätä ennen taidettiin ylittää muutkin tehtävät osina. Rata on numeroitu Kaisan tekemään piirrokseen. Jossain välissä otettiin Hiliman kanssa niitä kiintiöpudotuksia. Kolmosen ja nelosen välillä laukka piti aina vaihtaa ravin kautta. Vieläkään ei päästy tuota alkua siististi, joten lopuksi tultiin vielä 1 ja 2 uudestaan. Esteitä oli välissä nostettu ja kakkonen taisi olla jo 80 cm. Nyt ratsastin rohkeasti eteen ja niin Hilimakin sitten ponnisti okserille kaukaa ja selvittiin väli toivotusti viidellä. Puhtaasti yli vieläpä.

Kaisalle kiitos ratapiirroksesta.
Vaikka omasta mielestäni meno ei ollut kovin hääviä kaikkine kiemuroineen niin kanssaratsastajien palaute oli hyvin positiivista. Ehkä Hilimaa olisi pitänyt vain alusta asti ratsastaa vähän rohkeammin eteen eikä himmailla tiloihin joutumisen pelossa. Esteet olivat turvallisen pieniä. Ei ollut yhtään huono hyppyhevosvalinta.

Ongelmia:
kiemurtelu esteille
pari pudotusta

Parannusta:
sain vaaditut laukkamäärät venytettyä
yleisön mukaan ei mennyt tiloihin
80 cm puhtaasti

Anne videoi menoamme:

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Korvikeratsuna kouluvalkassa Eki

Pohdin että onko mitään järkeä lähteä kouluvalkkaan hepalla, jonka selässä en ole koskaan ennen ollut. Päädyin kuitenkin kyllään ja korvaavaksi ratsuksi tuli Eki. Käsiteltäessä asiallinen muhku virolainen.

Alkuverkat mentiin itsenäisesti. Hetki meni että sain Ekin myötäämään. Muuten kyllä toimi helposti. Laukat nousi, eteni ja ohjautui. Eikä ollut yhtään niin laiska mitä juttujen perusteella kuvittelin.

Ohjattu tekeminen oli tänään tehtäväpätkiä vuorotellen. Aloitettiin heti raviväistöllä K - X. X:stä puolivoltti takaisin uralle E:hen. V:ssä 10 metrin voltti. Oikeassa kierroksessa tultiin kolmesti, vasemmassa 2 + 1 = 3, saatiin sakkokierros loppuun. Muiden tehdessä olin vähän epämotivoitunut hinkuttelemaan mitään omiani. Mentiin käyntiä.
Vasemmanpuoleisen eli pitkän radan mukaan mentiin.
Tässä kirjaimet selventämään tehtäviä.
Ensimmäisellä kierroksella tuuppasin ja varmistelin ihan liikaa. Väisti takaosa edellä. Sen osasin onneksi seuraaville kierroksille korjata. X:n jälkeen piti myös ottaa pari askelta suoraan ennen puolivolttia. Käsky kävi myös ettei saa käskeä liikaa eteen koska menee vain kiireiseksi. Eki ei ole mikään liikeihme. Voltti ei kelvannut pyöreänä vaan piti levittää kohti tuomaripäätyä soikioksi. Sitten oli hyvä.

Toiseen suuntaan eli vasemmassa kierroksessa tehtiin sama juttu. Nyt väistössä Eki ei halunnut asettua. Tästä seurasi se, että puolivoltti uralle olikin kummaa kiemurtelua kun heppa olisi häipynyt toiseen suuntaan. Toisella kerralla yritin korjata mutta vieläkin asetus jäi vajaaksi. Tämä poiki sakkokierroksen. Nyt piti vähän jo harjoitella odotellessa ennen kolmatta yritystä. Siinä keskityin tosissani pitämään asetuksen kohti uraa. Nyt tuli hyvä. Ope luetteli samalla tuomaripisteitä tekemisistämme. Jotain kutosesta seiskaan sieltä taisi sadella.

Seuraava tehtävä oli vastalaukkaa. Oli taas niin ikävä Hemppaa! C:ssä myötälaukka, lyhyt lävistäjä M - E, suoristus uraa pitkin, puoliympyrä V - P ja uraa pitkin B:hen, jossa raviin. Ohjeita tuli lävistäjän linjaamisesta ja suoristamisesta. Itselleni tärkein oli että vastalaukkakaarella Ekin nenän piti oikeasti olla kaarteen suuntaan ja oikean eli laukan puoleisen ohjan melko löysä. Ei auttanut laukan puolelle asettaminen, sillä silloin putosi sisälapa sisään ja pudotti vastalaukan pois. Muutaman yrityksen vaati että sain korjattua. Sen jälkeen taidettiin onnistua joka kerta. Eikä lävistäjällä saanut antaa tahdin kiihtyä. Toinen suunta taisi mennä samoilla tulilla hyvin sekin. Tai hyvästä en tiedä mutta tunnistettavasti. Kuten kommentti oli niin ei ole Ekille mikään läpihuutojuttu. Hyvää olisi tehnyt myös Hempalle. Onneksi ollaan näitä vähän itseksemme treenailtu.

Ope kommentoi myös että Ekikin olisi mulle hyvä ja sopiva ratsu. Taisin vastata että Hemppaa on ikävä.

Loppuravissa Eki kulki kaarevilla linjoilla tasaisen pyöreänä, suorilla nousi enkä ravissa osannut saada takaisin pyöreäksi. Hyvä työmoraali ruunalla oli. Tasainen puksutin eikä mitenkään huono. Mutta joku mauste Ekistä puuttuu.

Loppukäynnit käytiin porukalla pellon kautta. Kaikki oli fiksusti.

Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa asetus oikeaan väistössä ja sen jälkeen
tiputti alkuun vastalaukkaa pois
kuski haahuili reitit pari kertaa pahasti sinnepäin

Parannusta:
sain muutamalla yrityksellä korjattua ongelmat

Las parmas eli maastokävelyllä rokotuslomalaisen kanssa

Hemppa lopulta rokotettiin tiistai-iltana. Muuten olisi lähtenyt 2-tason kisakelpoisuus ja rokotusohjelma olisi pitänyt aloittaa alusta. Tämä siis tarkoitti muutenkin lyhyeen lomaani Hempalle treenitaukoa valmennuksista ja muista oikeista töistä. Ihan pelkkää lepoa ei ollut luvassa vaan käytiin Hempan kanssa kävelyllä.

Kelinä oli aurinkoinen, tyyni paarmakeli. Lämmintä hieman päälle +20°C. Ensimmäistä kertaa kunnolla keskenämme maastoon. Käytiin Kotakankaantien päässä. 5 autoa tuli vastaan ja kaikki ohittivat oikein fiksusti. Hemppa oli koko matkan sangen lunki. Pitkin ohjin sinne ja takaisin. Vauhtikin kiihtyi yllättävän vähän takaisinpäin. 24 minuuttia kääntöpisteeseen ja noin kolme varttia koko reissu. Raipasta oli se hyöty että sillä pystyi hätistelemään paarmoja ruunan päästä. Ei jumitellut eikä kiihdytellyt. Paarmatkin häiritsivät vain kohtuullisesti ja kaulalta ja ryntäiltä tapoin niitä kymmeniä. Omaksi lohdutuksekseni tykkäsivät enemmän Hempasta kuin minusta.

Ongelmia:
paarmat söi heppaa

Parannusta:
oikein tasainen ja tolkku ratsu

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Istuntatunnilla vikeltäjäolo

Tiistai-iltana päädyin Aaltokankaan viimeiselle tunnille. Ratsukoita oli 6 ja aiheena istunta. Keli vielä aurinkoinen, lämmintä n. +17°C. Ratsuarvelut menivät pieleen. Ei tullut Ristoa, Julkaa eikä Leijonaa vaan Niilo. Ponin kolmas tunti putkeen.

Tuntuipa Niilo pieneltä! Harja oli edessä enkä nähnyt vasenta puolta päästä. Tämä toi lisähaasteen asettamiseen. Lopulta nostin katseeni harjasta ja yritin tuntea asetuksen käsissäni (tai viis veisata siitä). Alkuun poni tahmaili mutta kiltisti heräsi töihin kun muistutin raipalla. Eikä sen jälkeen lahnaillut yhtään pahasti. Pikemminkin ongelma oli saada menoa tasoitettua rauhallisemmaksi. Meinasi kipittää. Oli yhä enemmän kiinni vasemmassa ohjassa.

©Virpi

Oikea laukka oli alkuun yllättävän siisti ja tasainen. Vasen oli vaikeampi kun en saanut ulko-ohjalle tuntumaa. Kierroksen venkuloinnin jälkeen päätin vain asettaa ulos ja se rupesi parantamaan tilannetta.

©Virpi

Välikäyntien aikana nostettiin jalustimet kaulalle. Sitten päädyttiin ympyröille. Meidän seuraksi Pyllerö ja Risto. Käynnissä etsittiin istuinluut ja hyvä asento. Taas jatkettiin siitä kuinka yritän irrottaa ylä- ja alakropan toisistaan. Pyöriteltiin käsiä että saatiin hartiat rennoiksi.

©Virpi

Ravissa otettiin ohjat vuorotellen yhteen käteen ja nostettiin toista kättä ylös, sivuun ja eteen. Yllättävän helposti sujui. Tehtiin myös siirtymiä keskilinjalla ravista käyntiin. 4 askeleen verran. Istunnalla piti siirtää mutta Nipsu ei välittänyt vatsalihasteni kiristymisestä pätkääkään. Pöh! Ravi muualla oli aika mukavaa. Laukassa sama juttu. Siinä tunsin itseni vikeltäjäksi kun ojennettiin kättä ylös. Tuntumalla Niilo laukkasi yllättävän nätisti. Istunnan viilaukset oli aika pieniä. Myös vasen laukka oli yllättävän hyvä vaikka odotin ongelmia. Vautsi! Siirtymät käyntiin tuli vähän töksähtäen. Mutta tänään sain laukassa istuttua paremmin.

©Virpi
©Virpi

Loppuravissa kyselin yliastunnan perään. Ei venynyt vaan päästiin vain omaan kavionjälkeen. Kehuja tuli että muoto on loppuraveihin oikein hyvä ja meno letkeää. Hyvältä se tuntuikin. Mahtoiko käynnissä venyttää takaosan askelta paremmin?

©Virpi
©Virpi

Tunnin jälkeen ponin huuhtelu ja ruuna pihalle. Sehän oli jopa hionnut!

Ongelmia:
tukka edessä niin en nähnyt vasenta puoliskoa päästä
alkuverkassa vasen laukka oli epätasaista

Parannusta:
ilman jalustimia oli helpompi istua
kädennostot onnistui helposti
ei mitään ponivinkeitä
kivan tasainen ja energinen mutta rento

Siirtymien parissa jatkettiin

Tiistainakin oli luvassa itsenäinen Hempalla. Ratsukoita kentällä oli pääosin 4 itsenäisesti menevää. Mukana myös Kaisa ja Vake. Kelinä tuulinen ja aurinkoinen +17°C. Vähäisesti paarmoja.

Alkuun taas taivuttelin ratsua. Vähän sulkuja käynnissä. Sitten parit väistöt ja raviympyröitä. Temponmuutoksia jo tähän muttei ihan niin lennokkaasti eteen kuin eilen. Aluksi Hemppa taas vähän nyki ohjia mutta tasoittui. Tosin oikea kierros oli tänään selvästi vaikeampi. Myös eilistä vaikeampi.

Pidin pienen huilin jo ennen laukkoja. Vuorotellen molemmat ja tauko väliin. Pitkillä sivuilla eteen, pääty-ympyröillä takaisin. Vasen säätyi paremmin. Lopuksi siirtymä käyntiin. Vasemmassa hyvin, oikeassa ehkä kolmannella yrityksellä. Laukka lyheni vasemmassa hyvin.

Väliin tein pysähdyksiä. Malttoi seistä Hempaksi hyvin mutta siirtymät käyntiin ja raviin oli vähän epätasaisia.  Ravissa istuin alas ja hetkittäin piti pyytää aika isosti että Hemppa liikkui kunnolla eteen. Raippaa ei ollut. Hidasti herkästi pelkällä istunnalla. Mutta kun yritin heittää ohjat pidemmiksi niin hepan mielenkiinto ja keskittyminen katosi samantien eikä onnistunut.

Väliin tultiin pätkät vastalaukkaa molemmissa kierroksissa. Keskiympyrä ja puoliympyrä päätyyn sujui hyvin. Yritin kääntää asetusta menosuuntaan ja lisätä vähän temponmuutoksia. Hyvin piti vastalaukat ja asetuskin löytyi mutta ei vielä tuntunut ihan läpihuutohelpolta. Nämäkin lopetin siirtämällä myötälaukasta käyntiin.

Lopuksi kokeilin vielä vaihtoja. Ensin tehtävän opetus oli ympyrä vuoroin vasempaan, vuoroin oikeaan ja välissä vaihto käynnin kautta. Molemmilla keskittyminen vähän rakoili. Alas siirtymät oli aika kamalia. Oikeasta vasempaan kuitenkin vaihtoi ehkä neljästi, kolmisen kertaa vaihto jäi tulematta. Toiseen suuntaan en saanut vaihtoa aikaan vaikka tein mitä. Ehkä olisi pitänyt olla puomi tai raippa.

Loppuraveihin löytyi taas lennokas ja edestä kevyt olo. Myös suunnan vaihdot sujuivat ilman suurempia vänkäilyjä. Loppukäynnit käytiin pellon kautta. Ei ongelmia.

Suihku ja tarhaan.

Ongelmia:
oikea kierros oli vaikeampi
kuskin oikea jalka hilasi jalustinhihnan päätä ylös

Parannusta:
vaihtoi pyynnöstä laukan oikeasta vasempaan

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Toinen kerta Julkalla tasaisempaa menoa

Maanantain iltatunnille Aaltokankaalla sain Julkan. Hyvä päästä jatkamaan eiliseltä. Välissä oli omistaja käynyt selässä, joten odotin että tamma saattaa olla kuuliaisena. Gramaanit, ja opastus oli että alkutunti pitkähköllä nivelohjalla.

Nyt paistoi aurinko, joten päästiin taas pihalle. Ratsukoita taisi tunnilla olla 7. Käynnissä tamma taas nyki ohjia vaikka nivel oli pitkähkö ja yritin pitää käden mahdollisimman vakaana. Nyki niin tahdikkaasti että tuntui ettei kävele ihan puhtaasti. Nopeasti kuitenkin vertyi eikä ope nähnyt mitään vikaa.

Alkuverkan ravissa tasoittui edestä ja tuntui oikein kivalta. Jalasta reagoi hienosti eteen. Asettamisen kanssa oli haastetta kun kaula oli vasemmalla ja turpa oikealla. Taisi pukata myös takaosaa sisälle molemmissa suunnissa, huomasin ravissa tätä huonommin. Verkassa mentiin vain oikea laukka ja siinä yritin ajatella avoa. Ihana, rullaava laukka.

Tehtävänä tultiin vastaväistöä uraa pitkin, kulmiin voltit. Ensin väistö käynnissä ja voltit ravissa, sitten väistö ravissa, voltit laukassa. Tämä meiltä sujui yllättävän kivasti. Julka oli tasainen ja kuuliainen. Toki oikeassa kierroksessa asetus vasempaan oli hukassa. Sekä tarjosi vasenta laukkaa oikean sijaan. Mutta laukat nousi ihanan helposti ja laukasta sai siirryttyä pehmeästi käyntiin! Myöhemmin vaati herkkyyttä pudottaa laukasta vain raville mutta osattiin sekin. Kuskille ohjeeksi tuli että pitäisi yrittää irroittaa ala- ja ylävartalo toisistaan.

Lopuksi laukattiin vielä vasen laukka. Tein ihan ronskisti avoja kaikki suorat. Ei tullut kommenttia kuin ulko-ohjan muistamisesta. Kuvittelen että ratsu oikeasti oli avoasennossa eikä vain suorana. Julkalla on kyllä kiva laukata!

Loppuraveissa oli taas oma epätasainen itsensä. Ei pahimmasta päästä mutta nyki ohjia. Haaveilin jo koulukisoista kunnes muistin että ilman gramaaneita olisin pulassa.

Ongelmia:
epätasaisuus edestä
asetus vasempaan

Parannusta:
ihana, säätyvä laukka
sympaattinen ja tasainen ratsu

Itsenäisiä siirtymiä Hempalla

Maanantain iltatunnilta oli kaikki muut peruneet tulonsa, joten minulle ei pidetty tuntia. Hempan luo piti päästä, joten itsenäistä menoa luvassa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli lähes +20°C, pihalle siis.

Ratsukoita kentällä oli alkuun 2 itsenäistä, myöhemmin myös kaksariestetunti. Välillä oli vähän suhailua muttei törmäilty.

Alkuverkat pyörittelin suht rennosti. Tänään en kuitenkaan ihan pitkällä ohjalla. Oikeassa kierroksessa Hemppa ensin nyki ohjia mutta tasoittui sitten. Tein vähän väistöjä ja sulkuja. Liekö notkistaneet ruunaa sopivasti. Lopuksi parit ravilisäykset tms. askeleenpidennykset. Lähti ihan hyvin ja istunnalla hidasti suht ok. Laukassa samoin temponmuutoksia. Hemppa otti oikeassa kierroksessa portin luona säpsyt. Ehkä säikähti yleisöä? Vähän sivuloikkaa ja muuta pomppua. Pysyin kuitenkin helposti kyydissä.

Välikäyntien jälkeen keskityin lisää siirtymiin. Pyörittelin pääty-ympyrällä käyntiä, ravia ja laukkaa. Siirtymiä sekä askellajista toiseen että sisällä. Meni ihan mukavasti. Hidasti istunnalla. Välillä laukka nousi käynnistä vähän hitaasti. Mutta kun pyörittelin laukkaa voltilla hitaammaksi niin tuli myös lopulta suht asialliset siirtymät laukasta käyntiin.

Loppuverkassa oli suht tasainen.

Ongelmia:
oikea kierros oli yhä vaikeampi

Parannusta:
vähemmän paarmoja
aika tasainen edestä
ei kiukkuja

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Puomiton puomitunti ja vihdoin Julka

Sunnuntaina satoi vettä hetkittäin kuin saavista. Tämä toki alkoi vasta kun pääsin tallille. Ratsukseni oli merkattu Julka ja aiheeksi puomit. Omistaja käski laittaa gramaanit. Hoitaessa tamma oli rauhallinen.

Ratsukoita tunnilla oli vain 5. Mentiin sadetta pakoon maneesiin. Kun aloitettiin hommat niin tamma nyki ohjia vaikka yritin mitä. Napakampi tuntuma ei auttanut. Napakammat pohkeet ei nekään. Kuulemma se on vähän kuin ominaisuus. Lohduttavaa ettei vika ollutkaan yksin ratsastuksessani. Ravissa sopivan tahdin löytäminen oli haastavaa. Kiireisestä löysään. Oli siellä niitä hyviäkin pätkiä joukossa, pitäisi vaan oppia tunnistamaan ne itsekin.

Laukka Julkalla oli mukavaa. Säätyi hyvin ja siinä oli tasaisempi.

Tehtäville jäätiin ympyröille. Meidän seuraksi Aksu takapäätyyn. Ensin käynnissä puolikas ympyrä takaosaa ulos, neljännesympyrä asetus ulos, voltti sisään ja neljännes asetus normaalisti sisään. Kertaalleen kun Julkan mielestä tuntui liian hankalalta niin tamma laittoi pakin päälle. Ihan kuin Hemppa. Sain kuitenkin ratsastettua eteen. Luulin että oltaisiin käynnissä nopeita mutta väistöissä tamma hyytyi. Vähän kun sisuunnuin niin sain sen liikkeelle. Toiseen kierrokseen saatiin lopulta raippa ja se auttoi juuri kuten pitikin. Ravissa taidettiin tulla samaa. Nyt pahin ohjien nykiminen oli onneksi jäänyt.

Lopuksi myös laukattiin ympyrällä. Lyhennettiin, asetettiin sisään ja ulos, taivutettiin sisään ja ulos. Ratsastettiin eteen. Julka odotti että saa pudottaa laukan pois. Muuten säätyi kivasti ja löytyi myös hyvä iso vaihde eteen. Lopuksi siirrettiin käyntiin ja ensimmäinen siirtymä tuli vähän turhankin ripeästi. Töks. Toinen paremmin. Piti keskittyä ettei pysähdy.

Loppuverkassa ei tainnut juuri enää nykiä ohjia. Kiva hevonen. Ei ihana. Muttei ainakaan ole tylsää tämän kanssa. Monessa kohdassa tuli Hemppa mieleen.

Ongelmia:
alkutunnista todella epätasainen edestä
kuski ei huomannut missä takaosa kulki
kun meni hankalaksi niin yritti pakittaa pois

Parannusta:
tasoittui
jarrut toimi hyvin

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kulmanratsastusta ja myötäämisen harjoittelua

Lauantaina oli taas tuplaHemppailua. Ruuna oli vesisateessa laitumella kun kävin sen sieltä noukkimassa. Ehkä siksi oli alkutunnista vähän epämotivoituneen oloinen.

Opeksi tuli nyt ensimmäistä kertaa paikan tuuraaja. Ratsukoita tunnilla oli 3. Pihalla satoi vettä eli maneesitunti.

Koulutunti oli aika käyntipainotteinen. Alkuun taas superhaasteet eli pitkällä sivulla aseta käynnissä ulos. Meinasi mennä mutkalle koko hepo. Kuskikin istui kuulemma vasen hartia alempana. Tänään tehtiin kulmia. Ensin pysäytettiin ja sitten käännettiin kuin takaosan ympäri. Asetuksia en edes miettinyt. Oikeassa kierroksessa kuskin yläkroppa halusi kääntyä taas vain vasemmalle.

Sitten lisättiin haastetta ja ennen kulmaa väistätettiin takaosa sisään, siitä asennosta pyöräytettiin kulma ja jatkettiin pari metriä samassa asennossa. Pitkille sivuille lyhyet ravipätkät. Oli haastavaa jo näin. Seuraavaksi multa kaivattiin asetus menosuuntaan eli sulkua kulman yli. Mitään tämmöistä en muista koskaan ennen tehneeni. Hepan lisäksi rupesi menemään kuskikin mutkalle. Kai siitä kuitenkin tunnisti mitä yritettiin tehdä.

Lopuksi tehtiin (tai ainakin minä ja Hemppa) ympyrällä sulkua käynnissä ja ravissa. Pienet pätkät laukkaa. Siinäkin oli omat haasteensa kun ravipyyntö haluttiin ymmärtää laukkapyyntönä ja oikeassa kierroksessa takaosan sisällesaaminen oli kovin vaivalloista. Laukat oli kuitenkin suht tasaiset. Yhä piti muistaa kaulan ja hevosen suoruus.

Koulutunnin hinkuttelun jälkeen oli ihan virkistävää päästä hyppyhommiin. Kannukset pidin jalassa ja nappasin raipan alkuverkkoihin. Aika pian siitä luovuin kun kierroksia kerääntyi tarpeettoman paljon. 5 ratsukkoa ja esteet kasattiin maneesiin.

Alkuverkan jälkeen tultiin kavalettia pitkällä lähestymisellä ja piti laskea ensin 3, sitten 4 askelta ennen hyppyä. Yllätin itseni ja suoritin 100 % oikein. Suurin haaste oli muistaa laukata tarpeeksi eteen.

Sitten tultiin 13 metrin linjaa ristikolta okserille. Lyhyt ja pitkä myötäys. Ajattelin että keskitytään ensisijaisesti niihin myötäyksiin. Ensin tultiin 4 laukalla. Lopuksi räpellettiin ravissa sisään ja sakkokierrokselle käskettiin 3. Myötääminenkin parani kun siihen keskittyi. Pelkäsin toki että jäätiin hypyn jälkeen kovin etupainoisiksi.

Kääntötehtävä piti sisällään 3 esteen s-kiemuran. Ensimmäisellä kerralla laukka jäi välissä vaihtumatta. Toisella kerralla laukkasin paremmin eteen, laukka vaihtui ja hypättiin vielä linja perään. Välissä yleisö vähän säikytteli Hemppaa ja ruuna vähän pompahteli. Käskin vaan pitää ääntä että tottuu.

Lopuksi tultiin vielä korotettu kierros linjalle. Jälkimmäinen nousi meille kasikymppiin. Helposti ja kauniisti yli. Vähän meinasi jäädä jo ahtaaksi. Ja myötäsin hienosti! Kuvien ja videoiden perusteella kun voisin monesti mielestäni myödätä paremminkin niin tämä oli itselleni hyvä harjoitus.

Ongelmia:
mutkalla oleva kuski
hieman hyytynyt ratsu koulutunnilla
esteillä vähän säikkyi katsomoa
kuskin oikean käden sormet puutui mystisesti

Parannusta:
suoritettiin silti tunnistettavasti koulutunnilla
heppa ei jumitellut
esteillä eteni
osasin laskea askeleet ponnistuksiin
sain myödättyä ihan kelvosti
viimeinen hyppy oli hieno

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Suoruutta ja väistöjä eikä esteitä

Perjantaina päädyin lopulta illan viimeiselle tunnille aletunteilemaan. Ratsun arvasin oikein eli Risto tuli. Open ja tuntiaiheen veikkasin pieleen. Opena oli tallin harjoittelija, hyvä auktoriteetti. Eikä hypätty vaan koulutunti. Lämmintä parikymmentä eikä onneksi satanut. Ratsukoita oli 6.

Alkuverkassa kommentit oli lähinnä kehuja. Jotain pientä viilausta ja käsky ratsastaa pohkeiden väliin. Laukkaa ei otettu.

Tehtävänä ruvettiin tulemaan ensin radan poikki suoraan. Siinäkin oli meille jo haastetta. Yllättävän hyvin Risto kuitenkin kulki suorassa. Vielä pidemmälle suoraan. Apujen välissä. Valmistele uusi suunta. Ensin käynnissä, sitten ravissa.

Tämän jälkeen hommaan lisättiin väistöt. Nämäkin aloitettiin käynnissä. Linjalle suoraan ja väistö sivulle. Muutama hyvä askel riitti, suoristus ja laukannosto. Suunta vaihtui joka kerran jälkeen. Myöhemmin väistöt ravissa. Ope kaipasi suorempaa hevosta. Risto suoritti suht tasaisesti väistöt mutta ainahan sieltä jotain viilattavaa löytyi. Laukannostot ei olleet ihan siistejä. Päätyihin laukkaympyrät. Niillä meinasi liirata ulos.

Loppuravissa venytti kivasti tuntumalla eteen. Ihan hauska tunti ja meille sopivan haastavat tehtävät. Jos tälle opelle on vielä alehintaisia yksäreitä tarjolla niin ehdottomasti pitää päästä!

Ongelmia:
haastavaa saada suoraksi

Parannusta:
kiemurteli kohtuullisen vähän
oli sangen tasainen