lauantai 30. tammikuuta 2016

Testaamassa ratsastuskeskus Aino

Lauantaina pääsin kokeilemaan työkavereiden kanssa viime kuukausien eniten uteliaisuutta herättäneen tulokkaan, ratsastuskoulu Ainon Järvenpäässä. Saatiin ensin tutustumiskierros paikkoihin omistajan johdolla. Jos Heponiitty on hieno ja Riders Inn hulppea niin tämä oli vielä astetta päheämpi. Valkoisia sohvia ja baaritiski. Pukuhuoneet. Tuli olo kuin olisi messuhallissa. Sisälämpö maneesissa n. +10°C.

Etukäteen oli listattu että menisin Elviksellä. Heppajako meni kuitenkin omalta osaltani uusiksi ja listassa luki Dino. Kimo ruuna, jonka kuntoonlaitossa avustin edellisen tunnin kuskia. Mentiin siis omalla väellä kahdessa porukassa. Meidän ryhmässä 5 ratsukkoa. Ekalla tunnilla Dino näytti porukan tasaisimmalta ja menin ihan luottavaisin mielin kyytiin. Heppa oli isompi kuin miltä katsomosta oli näyttänyt, päälle 160 cm varmaankin. Meidän tunnit oli isommassa maneesissa. Keskellä oli muutama este mutta ne pääsi kiertämään hyvin.

Ope ei mitään pohjustellut vaan aloitettiin heti hommat. Dino oli reipas mutta vähän hidas jalalle. Hitusen tuijotteli mutta lopetti kun sille antoi muuta mietittävää. Sangen mutkaton otus.

Ensin tehtiin käynnissä väistöjä uran sisälle ja takaisin. Meni ihan ok. Ravissa pyöriteltiin omiamme, kulmiin piti vähän hidastaa. Dino oli hieman kipittelevää sorttia. Alkuun otettiin myös laukannostoja. Ensimmäinen oli nahkea mutta rupesi nousemaan paremmin. Kaikki myötäisinä. Laukan jälkeen ravissa oli entistä enemmän kiire mutta malttoi kuitenkin odottaa.

Sitten tultiin raviväistöjä lähes keskilinjalta uralle. Yllättävän hyvin meni. Ei siis lähellekään täydellisesti mutta ihan tunnistettavaa. Jopa vaikeampaan suuntaani vasempaan eli oikea kierros (jolla aloitettiin). Väistöissä ope käski käyttää jalkaa nopeasti. Toiselle sivulle tehtiin pari käyntisiirtymää. Sitten väistön jälkeen uralla nostettiin laukkaa. Lopuksi jäätiin hetkeksi laukkaamaan. Vasemmassa kierroksessa sitten vielä pääty-ympyrälle. Tahti piti pitää rauhallisena ja hyvin Dino malttoi. Ohjia vähän pidemmäksi ja ratsut matalaan muotoon. Hieman pyöreämmäksi vielä oli toive ja osasin sitä toteuttaa. Sitten hetki ravia samassa pidemmässä muodossa ja siitä käyntiin ja pitkät ohjat.

Ihan hauska kokeilutunti. Kommentteja ei hirveästi tullut. Istunnasta ei muistaakseni mitään. Dino oli oikein perussimppeli hevonen. Tasoittui helposti pyöreäksi tuntumalle ja teki mitä pyysin. Sopivan herkkä. Vähän ihmettelen miksi ruunalla koulutunnilla oli martingaalit. Ei yhtään nostellut päätään.

Tämän perusteella ei tullut hirveää hinkua vaihtaa tuonne ratsastamaan. Varsinkin kun hinnat ovat Hyvinkäältä katsottuna suolaiset (irtotunti 50 e, kausikortilla 40 e/h) ja matkakin on kipurajoilla (reilu 30 min/suunta). Olisin kuitenkin hyvin utelias kokeilemaan estetunninkin.

Ongelmia:
raviväistöt ei olleet ihan sulavia
opetus vähän puuroutui kauemmassa päässä
vaatetta oli liikaa (poolo, fleece ja sukkahousut)

Parannusta:
kiva ja mutkaton ratsu
asiallinen karsinassa
hienot puitteet

Vasta jälkikäteen luin mitä Dinosta sanotaan kotisivuilla:

Ditzo HC
"Dino"
i: Indorado ei: Corlando
s. 2008
Isä Indorado on kuuluisa esteperiyttäjä
Dino on kisannut 130-tasolla nuoresta iästään huolimatta
Erittäin kapasiteetikas, herkkä ruuna
"Dino on herkkä ja laadukas ruuna. Dino on yritteliäs hevonen, jonka selässä osaava ratsastaja pääsee kokemaan miltä tuntuu laadukas hyppy, ja kuinka koulukiemurat sujuvat kuin tanssi."

perjantai 29. tammikuuta 2016

Onnistumisia käyntityöllä

Perjantaina kävin taas liikuttamassa Prestoa. Luvassa tunti. Eilen sillä oli ollut vapaa. Lämpötila oli aamulla käynyt pakkasella mutta nyt oli plussaa ja satoi vettä. Tosin huomasin vesisateen kunnolla vasta loppukäynneissä. Ratsukoita tunnilla oli 6. Tänään oli kuulemma satulaton päivä muttei ollut yhtään huvitusta sellaiseen, joten laitoin satulan. 4 meni ilman.

Pohjan takia aloitettiin käynnissä. Ihan alkuun Presto kulki asiallisesti kun annoin mennä. Ensimmäisenä tehtävänä oli koota käyntiä lyhyiden sivujen keskellä ja ruuna oli sitä mieltä etten olisi saanut ottaa ohjasta yhtään ja nyki päätään. Ope ohjeisti käyttämään pohkeita. Tänään olin entistä tarkempi siinä että aina kun Presto malttoi hidastaa niin myötäsin kunnolla ja kehuin. Kulmissa taivuteltiin. Välillä voltattiin. Aika pian käynti rupesi säätymään ja sain koottua askelta ilman protesteja, jes!

Ravia otettiin alkuun vain pitkille sivuille. Nyt olin herkillä eteenpyytämisenkin kanssa. Yritin hengitellä ja ajatella ruunan raviin mutta ihan niin hyvin ei lähtenyt. Laukkaa kyllä tarjosi. Onneksi tosi maltillista. Teki Limozamaisia siirtymiä ja käynnistä raville hypähdettiin tosi monesti yhden laukka-askeleen kautta vaikka kuinka hellästi käytin pohkeita. Tässäkin taika oli oikeasti antaa kevyt pohjeapu eikä juntata ponityyliin. Samalla myös jarrut käyntisiirtymissä toimi kivasti.

Käynnissä tultiin väistöjä uran sisältä uralle. Kun keskityin istumaan suorana, keskellä ja pitkänä niin meni helposti. Vaikeampi kierros meni helpommin. Vasemmassa kierroksessa kallistuin itse ja homma parani kun tajusin suoristaa muka auttamaan tarkoitetun kenotuksen pois. Vähemmän on enemmän.

Lopputunnista tehtiin toiselle pitkälle sivulle ravissa loiva kiemura. Meni aika kivasti. Käynnistä tehtiin pysähdyksiä ja voltteja. Välillä pysähtyikin rauhassa. Toisinaan nyki ohjia. Loppuun ravattiin ihan uraa pitkinkin. Kivan maltilla. Vaikkei kaahattukaan niin silti meillä taisi olla porukasta eniten vauhtia ja välimatkojen pitämisessä oli vähän tekemistä.

Tänään Presto oli kivan rento. Opekin kehui. Ei jumitellut, narskutellut, tuijotellut (edes kaatunutta tötsää),  säikkynyt (autoja), ei painunut pahasti liian matalaksi, ei kiihdytellyt ja jarrutkin toimi herkästi. Vau! Ohjien nykiminenkin oli suht maltillista.

Ongelmia:
yhä nyki vähän ohjia

Parannusta:
meni tosi kivasti!

torstai 28. tammikuuta 2016

Vaihtoja ja suoristamista

Torstaina meitä oli ihanasti tunnilla vaan 2. Ratsuksi tuli odotetusti Lida. Esteitä kasattiin 3. Pihalla oli plussalla ja jäätikkö. Tosin kentän kulmasta pilkotti hiekka. Maneesiin siis.

Lida oli tänään poikkeuksellisen lutunen hoitaa. Ei luiminutkaan yhtään. Edessä olevat heinät taisi lohduttaa. Odotin tämän perusteella kammottavaa ratsastusta. Onneksi olin väärässä. Tänään päätin ihan keskenäni pitää tamman suorana. Ulkotuki helpottikin elämää. Pienen alkupatistelun jälkeen vauhtia oli ihan hyvin eikä jolkotellut pitkänä.

Alkuun tehtiin ravista käyntisiirtymiä R:n ja S:n kohdalla uran sisällä. Myöhemmin tehtiin samoilla linjoilla nostoja ravista laukkaan. Vasen nousi kerran-pari vääränä. Muuten tuli aika kivoja nostoja. Kun ovea välillä avattiin niin Lida meni siitä ihan tiloihin. Sen jälkeen pari kierrosta mentiin oikein  reippaasti spurtilla höystettynä.

Tämän jälkeen tultiin ravissa keskilinjalle ja puomikasan päällä nostettiin laukka. Pari ekaa kertaa meni hyvin. Sitten rupesin söhläämään. Laukka nousi myöhässä tai vääränä ja itse keikuin liikaa. Seuraavaksi tätä tultiin laukassa ja puomikasalla piti vaihtaa laukka. Aloitettiin vahvasti ja oikeasta vasempaan tuli ehkä 4 vaihtoa. Oikeaan ei vaihtanut. Sitten lakkasi vaihtamasta vasemmallekin. Kaikenlaisia vippaskonsteja yritettiin mutta koordinaatio ja ajoitus olivat hukassa. Uudella sisäkädellä pidäte kohti korvia, ulkokädellä ei saanut vetää. Kun tuurilla vaihtoi niin saatiin huilata hetki.

Sitten sama ristikkoa ylittäen. Alkuun keskityin pitämään tasaisen laukan ja suoran kaulan. Este tuli vähän yllättäen eteen. Esteen jälkeen muistin että unohdin ajatella vaihtoa. Ope ei enää tyytynyt ravin kautta korjailuihin vaan patisti tekemään C:ssä vaihdon. Yllättäen Lida sitten vaihtoikin. Välillä tosin vaati voltinkin.

Tämän jälkeen tehtävään lisättiin uudesta suunnasta lävistäjällä okseri, jolle sillekin piti saada vaihto. Kun tajusin että pitää saada paino uuden suunnan sisäjalustimelle niin Lida rupesi vaihtamaan. Vau! Hypättiin siis ristikko ja okseri kahdesti kummastakin suunnasta. Tässä kävi niin hassusti että kertaalleen ristikolla ei tullut vasenta laukkaa ja C:ssä kun törkkäsin kannuksen kylkeen niin Lida vaihtoi laukan ja veti perään oikein muhevat pukit ja keikahdin hiekkaan ennen kuin huomasinkaan. Seuraavalla kierroksella en uskaltanut pyytää vaihtoa yhtä terävästi, joten vaihto jäi tulematta. Mutta koska pukkiin oli niin selkeä syy niin tästä ei jäänyt kummempia jännityksiä. Lopuksi saatiin kuitenkin kumpaankin suuntaan molemmat vaihdot kerralla!

Loppuun tultiin vielä rata. Okserit 70 cm pintaan, ristikko vähemmän. Oikeassa laukassa vinosti ristikko, vasemmalta okseri lävistäjällä, suoralla linjalla ristikon yli (ei vaihtoa), oikealta okseri ja lopuksi vielä ristikko vinosti toisesta suunnasta. Eli 2 vaihtoa, 1 ilman ja taas 2 vaihtoa. Ekalla kierroksella jäi 1 tai 2 laukkaa vaihtumatta ja se, minkä ei pitänyt vaihtua, vaihtui. Ainakin yksi vaihto tuli jo ennen estettäkin. Eli ainakin jotain tunnen selkään, jes! Toinen kierros meni vaihtojen osalta paremmin. Kaksi ekaa vaihtui kuten pitikin, kolmas pysyi myötäisenä ja tokavikakin tuli. Sitten taisin jo tuudittautua ja vika jäi vaihtumatta. Taas pari volttia ennen kuin vaihto tuli. Mutta huima parannus vaihtojen suhteen alkutuntiin!

Radoissa positiivista oli sekin että esteiden jättölinjat ei olleet ihan kaameita. Sitä pelkäsin etukäteen ettei päästä kulmiin ja oiotaan tiet. Käännös suoralle linjalle kyllä pullahti koska okserin jälkeen kaaduttiin sisään.

Tämä oli tosi kiva tunti. Luksusta olla kahdella ratsukolla. Ehdittiin tehdä kaikki mitä pitikin. Ope tuumasi että kerrankin. Lida oli hyväntuulinen, mitä nyt hieman säikky. Mutta ratsastettavuus oli hyvä ja löydetyt vaihdot lohdutti kovasti. Hypyissä itse välillä heittäydyin liikaa menemään. Mutta ponnistuspaikat oli tänään kaikki asiallisella alueella vaikka pari kertaa hyppäsinkin ennen tammaa. Eikä kyllä pudoteltukaan. Ehkä yksi jos sitäkään? Eikä maastoutuminenkaan lannistanut tunnetta hyvin menneestä tunnista.

Tunnin jälkeenkin Lida jatkoi käyttäytymistä. Harjaus ja fleece niskaan ilman yhtään luimimista.

Ongelmia:
yläkroppa oli liikaa menossa hyppyihin
vaihdot puomilla
vasemmassa kierroksessa kääntäessä sisäkäsi jähmettyi alas (enkä huomannut)
kuski keikahti pukista alas

Parannusta:
liikkui hyvin eteen
laukat nousi hyvin eikä pudotellut raviin
minimaalisesti pudotuksia
kääntyi hyvin keskilinjalle
lopuksi vaihdot löytyi
sain muutaman vaihdon sileälläkin!

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Vähemmän liukastelua, helpot väistöt ja hallittua laukkaa

Neljäs kerta tähän nippuun Preston kyydissä oli keskiviikkona. Tosiaan nöyrryin ja palasin tunnille. Niitä oli yhdistetty mutta mut otettiin seitsemänneksi. Ihan reilua, koska olin kuitenkin kysellyt paikkaa jo etukäteen.

Tänään Presto oli tosi rauhallinen hoitaessa. Ei onneksi kentälläkään tuijotellut edes autoja. Pohja oli eilistä märempi. Keli oli taas plussalla. Vaan jotenkin mentiin ehkä tasapainoisemmin ja entistä tarkemmin keskityin etten jää vetämään. Tänään ei liukasteltu.

Ravissa vauhtia oli reippaasti. Tein perusmantraa: pidätä, päästä, pidätä, päästä. Helpompaa oli jos ei päässyt kiihtymään kuin hidastaa vauhtiravista. Ensimmäinen suunta parani suht rauhalliseksi mutta käyntipätkän jälkeen vasempaan jatkui kiire.

Tultiin pohkeenväistöä ravissa taas ennen pitkää sivua kääntäen ja väistettiin uralle. Ekan kerran otin varaslähtönä käynnissä. Aloitettiin vielä oikeassa kierroksessa eli vasemmalle väistäen. Meidän (mun) hankalampaan suuntaan. Vaan väistöt meni ihan hyvin! Vasen kierros tuntui vaikeammalta kun vauhtia oli enemmän eikä pidätteet meinanneet mennä läpi.

Väistöjen jälkeen Presto rupesi nykimään ohjia. Yritin kaikenlaista. Elävämpää, löysempää, pidempää, tasaisempaa, vaan en löytänyt syytä enkä apua. Samoin jumahdukset ravista käyntiin esiintyivät taas. Raippaa ei tänään ollut. Arvelen yhdeksi syyksi sitä etten päässyt missään vaiheessa ratsastamaan eteen.

Otettiin laukkojakin ja taas nostettiin kulman jälkeen käynnistä. Kahdella sivulla laukkaa, kaksi muuta ravissa. Ensin surkuttelin itseäni että voih kuinka meille hankalaa. Vaan päätin lopettaa itsesäälin ja ratsastaa. Siitähän tuli yllättävän hyvä. Tosin vasemmassa kierroksessa lähes kaikki laukat nousi väärin. Mutta ei sinkoiltu ja päästiin raviin ennen kulmaa. Kulman ympäri taivuttaminen ja kunnon sisältä höllääminen toi myötälaukan mutten osannut tätä toistaa.

Laukkojen välinen ravi oli yllättävän vähän kiireistä. Oikeaan laukat nousi myötäisinä. Vielä hallitummin sinkoilematta. Toistojen myötä Presto rupesi jopa rauhoittumaan ja kaksi viimeistä laukkaa oli jo rauhallisia. Vika laukka ihan rauhallinen ja hallittu ja raviinkin tultiin tosi nätisti.

Tämän päivän istuntakorjaukset oli että käsiä alemmas. Jopas! Istu suorempana eli takakenotuksen ajattelua. Reidet rennoiksi. Harjoitusravissa oli helpompi säädellä vauhtia kuin keventäen. Parhaiten ravia sai hidastettua ajatuksella kokoamisesta ja istumisesta moottorin päällä.

Ongelmia:
ohjien nykiminen
käyntijumitukset
ei mennyt kunnolla jalasta eteen
vasen laukka nousi vääränä
narskutteli laukoissa
jarrut olisivat voineet olla vielä herkemmät
valitettavan harvoin pääsin ratsastamaan eteen
unohdin taivuttaa

Parannusta:
väistöt meni huimasti paremmin
oikea laukka nousi oikein
lopuksi laukkasi rauhallisesti
ei tuijotellut
ei kiemurreltu
käynti sujui kivasti

tiistai 26. tammikuuta 2016

Nykimistä ja narskuttelua

Tiistainakin päädyin liikuttamaan Prestoa. Tänään menin sekä aikataulullisista syistä että ihan omasta tahdostanikin itsenäisesti. Keli oli kivunnut plussalle ja kenttä oli loskaisa. Urat paremmassa kunnossa.

Otin esteraipan mukaan koska pohdin että jos tulee jumitteluja niin kukaan ei ole ojentamassa raippaa. Liekö tämä ollut sitten lisäkimmoke sille, että Prestolla tuntui olevan tänään kovin kiire. Käynnissä oli vielä säätövaraa mutta ravissa olisi ollut kiva painaltaa menemään. Pohjan takia en voinut kovin reipasta menoa sallia. Tästä Presto otti nokkiinsa, narskutteli ja heitteli päätään. Heittelyä oli eniten pysähdyksissä ja kun keräsin ohjia tuntumalle. Toki myös ravin hidastusyrityksissä.

Lopulta sain käynnin haltuun ja ravissa tehtiin temponmuutoksia. Parhaiten hidasti ravia kun kädellä ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Harmi vaan että yleensä ei malttanut kuunnella istuntaa. Otettiin kuitenkin lopulta myös laukkoja. Nostot ravista ja laukkaa vain pitkällä sivulla. Vasen kierros ensin. Joitain kertoja tuli väärä. Mutta saatiin noin 7 laukkapätkää ennen kuin kaasu hirtti eikä Presto enää tullut asiallisesti takaisin raviin.

Toiseen suuntaan pohjustin taas huolellisesti. Kierroksia oli sen verran paljon enemmän että tuli vain yksi rauhallinen laukka ja jo toisesta ei olisi halunnut pudottaa ollenkaan raville. Järki sanoi että kun ravissakin lipsuttiin muutaman kerran niin nyt ei kerätä turhia kierroksia. Eikä laukattu enempää. Raipankin tiputin pois kun jämähdyksiä ei tullut.

Loppuraveissa vauhtia oli yhä liikaa. Muuten tasoittui eikä valahtanut ihan matalaksi. Mentiin ympyrällä ja yritin rauhoittaa tahtia. Lopulta kun himmaili niin palkkioksi tuli loppukäynnit. Lopulta talutin pari kierrosta myös maasta. Siinä heppa otti jotkut menninkäishepulit ja säntäsi lähes ylitseni. Onneksi vain tönäisi enkä kaatunut.

Tallille mennessä harjoiteltiin kuuliaisuutta eikä sitä että ratsu kiirehtii edeltä. Siinä otti vielä toiset säikkyloikat mutta nyt ei tullut päälle. Taluttautuminen parani huomattavasti ennen kuin päästiin talliin asti.

Kuvittelin että itsenäinen olisi lohduttanut helpompien tehtävien muodossa. Pieleen meni. Nöyrryn ja jatkan treenejä opetuksessa.

Ongelmia:
raippa saattoi pahentaa tilannetta
narskutteli
kiirehti
pohja oli vähän liukas
kädet seilasi taas omilla teillään
säikyt tunnin jälkeen

Parannusta:
laukat nousi paremmin (tosin joitain vääriä)
ei ollut niin etumatala
ei juminut
ei tuijotellut ratsastuksen aikana pahasti

maanantai 25. tammikuuta 2016

Sinkoilunostoja ja väistönestoa vasempaan

Maanantaille tuli taas kysely voinko liikuttaa Preston. Tässä kävi samoin kuin keskiviikkona ja päädyin sen kanssa tunnille. Mikäli tunteja olisi ollut vain 1 niin olisin mennyt itsenäisesti. Nytkin pohdin että olisiko 2 + 1 jo liikaa.

Ratsukoita tälle tunnille tuli vain 3. Kaikilla aika herkkisratsut: Listra, Limoza ja Presto. Aloitettiin onneksi ihan käynnissä hakemaan hevosia aktiivisesti eteen ja tasaiselle tuntumalle. Prestolla meinasi olla vähän kiire ja hypähteli jokusen kerran raville. Käynnissäkin kauhoi menemään. Yritin keskittyä tasaiseen tuntumaan. Volteilla kuulin yhä elävästä sisäkädestä ja tarkentavaan kysymykseeni vastaus oli että ulkotuki pitäisi pitää tasaisena. Ihan asiallisia voltteja mielestäni esitettiin. Ravissakin, vaikka välillä meno meinasi kiihtyä.

Melko pian ruvettiin tekemään laukannostoja. Ensin voltti kulmaan käynnistä, suoristus ja nosto. Sitten otettiin vielä suoristuksen jälkeen pysähdys ja nosto. Paremmin nousi myötäiset kuin viimeksi. Tosin vielä muutama väärä välissä. Vaan toistojen myötä nostot meni aikamoiseksi ampumiseksi. Nousi joo mutta ensimmäinen laukka-askel oli varmaan 5-metrinen. Siinä tuli kulmat äkkiä vastaan ja useamman kerran jarrutukset meni vähän pitkiksi ja kauhistelin kaarrevauhtia. Jotenkin leijuin jalustimilla ja taisin jäädä liikaa vetämään. Tuli tosi pahasti kättä vasten pois laukasta ja valitettavan isoilla ohjasotteilla. Yritin mutista että tämä ei ole meille järkevä tehtävä. Laukkaympyrä ei parantanut tilannetta kun ruuna kompuroi siinä. Arvelen että ravista oltaisiin saatu asiallisemmat nostot ja asiallisesta laukasta olisi jarrutkin toimineet paremmin. Tämä osuus meni huonommin kuin viimeksi.

Sitten tultiin väistöjä. Sekä käynnissä että ravissa suunnat meni kuten arvasin. Vasemmalle en osaa väistää, oikealle meni helposti. Alkuun esitettiin jotain kelvollista vasemmallekin. Oikea meni siististi. Kun käännettiin takaisin vasempaan niin olin jo valmiiksi tappiomielialalla ja homma meni ihan puihin. Liikuttiin enemmän väärään kuin oikeaan suuntaan. Lopulta väistöstä tuli vain kelvollista. Otettiinpa muutamat käyntijumitkin ja tarvitsin raipan ennen kuin päästiin asiallisesti takaisin raviin.

Loppuraveissa Presto valui taas turhan matalaksi mutten saanut sitä nostettua ylemmäs. Koska väistöjen kanssa meni hinkatessa niin jäätiin vielä kävelemään loppukäyntejä yksin kentälle. Lopulta päätin testata väistöt vielä. Olin päässyt tiloistani eroon ja käynnissä väistettiin ihan tunnistettavin ristiaskelin vasemmalle. Tiesinhän että osaan. En vain tajua mikä pingotus meni päälle ja tuhosi rentouden omasta tekemisestä aiemmin. Tämä oli taas niitä tunteja kun kuvittelin olevani paljon parempi kuin olenkaan ja sitten turhautti kun ei sujunutkaan.

Ongelmia:
tehtävät vähän turhan vaikeita meille
laukat nousi aika singoten
laukassa oli huonommat jarrut kuin viimeksi
väistö vasemmalle (kuskin ongelma)
muutamat käyntiinjumahdukset
tasainen tahti
tilsat

Parannusta:
laukat nousi paremmin myötäisinä kuin viimeksi
kyttäsi vähemmän kuin viimeksi
sain käteni kannettua tavallista paremmin
kiltti hoitaa
sain lopuksi väistöaskelia vasempaankin

Normitunti hangessa

Maanantaina oli taas väkeä kahden tunnin verran. Ekalla tunnilla meitä taisi olla 6. Pakkasta oli enää muutama aste. Ratsukseni osui Roze. Laitoin ihan suosiolla satulan. Talli tosin oli niin täynnä että hoidin tamman pihalla.

Tunnilla pyöriteltiin voltteja ja tehtiin siirtymiä. Käyntivoltista laukkaan. Laukkaa mentiin muistaakseni vain yksi sivu suoraan. Välillä siinäkin vähän kaviot lipsui (kantahokit) jos tamma nosti laukkaa ihan keskeltä kulmaa. Voltit ja nostot tehtiin siis ristikkäisistä kulmista.

Ei mikään kovin häikäisevä tunti muttei pahimmastakaan päästä. Nopeasti hujahti ohi.

Ongelmia:
ei oikein taipunut vasemman pohkeen ympäri
lopputunnista nyki ohjia
oli vähän itsepäinen

Parannusta:
nosti laukat helposti ja oikein
vähän lyheni loppua kohti
ei jumitellut

lauantai 23. tammikuuta 2016

Pikkuloikkia Hempalla tuplana

Lauantaina menin taas Hemppailemaan Tallinmäelle. Taas tuplat. Ekalla tunnilla ei ollutkaan koulua vaan puomeja. Jälkimmäinen oli merkattu estetunniksi. Tunneilla 5 ja 6 ratsukkoa. Pakkasta kivasti vain -5°C pintaan.

Eka tunti aloitettiin käynnissä ja sitten siitä tehtiin lyhyitä ravipätkiä. Käynnissä taivuttelin. Ravissa Hemppa rupesi kuuntelemaan eikä enää spurttaillut kovin reippaaseen raviin. Yritin muistaa myös myödätä enkä himmailla ravia varmuuden vuoksi heti ensimmäisestä askeleesta. Laukat tehtiin samaan tyyliin. Vasen kierros. Nousi käynnistä ihan ok ja sangen rauhassa. Siirtymät alas (takaisin käyntiin) parani kun muistin lyhentää laukkaa ennen siirtymistä. Kivasti lyhensikin. Vaan yhä tarvi siirtymissä kättä eikä tullut pelkällä istunnalla.

Toisessa päädyssä oli puomit, toisessa kavaletit ympyrän kaarella. Väliin sai todistettavasti kahdesta neljään askelta. Me tultiin pääosin kolmella. Oikeassa kierroksessa ensin puomeja, sitten kavaletteja ja toinen kierros. Ensimmäinen meni paljon paremmin. Sitten hukkasin ajatuksen ulkoavuilla kääntämisestä ja reitti ja paikat meni mössöksi. Kavaletit meni paremmin neljällä. Vasempaan tultiin mielestäni vain yksi kierros. Siinäkin oli kääntämisen kanssa vähän säätöä. Laukan ponnekkuus meinasi hukkua ja pelkkä lyhentäminen rupesi patoutumaan.

Lopuksi tultiin vielä lävistäjät, 18 metriä, 5 askelta. Puomi ja kavaletti. Haettiin vaihtoja. Eka kierros oli vähän haparoiva, mutkaa ja tahdin heilumista. Silti tuli vaihdot. Toisella sain tasaisemmat 5 askelta mutta vaihtoja ei tullut. Tultiin vielä toinen 2 kierroksen pätkä. Vasen laukka rullasi yhä huonommin. Molempiin väleihin tuli nyt tasaisemmat 5 askelta mutta ei vaihtoja.

Otettiin vähän loppuraveja ja siinä Hemppa oli kivasti kuulolla. Ei kiihdytellyt eikä tuijotellut. Käveltiin ihan pitkään välissä. Myös vielä hetki kun seuraavat jo aloittivat ravissa.

Toinen tunti alkoi samoin lyhyillä ravipätkillä. Nyt Hempan säädöt rupesivat olemaan jo paremmin kohdillaan ja ravista käyntiin päästiin jo sangen hyvin pelkällä istunnalla. Samalla muotokin rupesi pysymään paremmin pyöreänä. Ravia sai hyvin lyhennettyä ja nyt tulinkin tahallani ravipuomit (loiva kiemura) hyvin lyhyessä ravissa. Selkään ei tuntunut ainakaan ponnettomalta. Ei kolissut eikä tullut sanomista. Tiekin oli aika nätti.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin 20 metrin suoraa linjaa pikkuisina ristikkoina. Alkuun ympyrä päätyyn kavaletin yli kunnes on hyvä, samoin loppuun pienempi ympyrä kavaletin yli. Alkuympyrä oli hankala kun Hemppa meinasi itsestään ohjautua jo suoralle. Tie meni ihan höpöksi enkä taas huomannut. Puoliskat oli ihan eri kokoisia. Vasen laukka rullasikin huonosti. Tänään ei ollut raippaakaan, joten kertaalleen piti ottaa poniotteet käyttöön että sain ruunan hereille. Itse laukat kyllä nousi mutta johan tässä oli 1,5 tuntia harjoiteltu hissuttelua. Linja päästiin silti joka kerta toivotusti viidellä. Tätä tultiin jokusen kerran molemmista suunnista. Mutta aika paljon väleissä oli odottelua.

Sitten tultiin kertaalleen radanpätkä ehkä 60 cm korkeudella. Kiemura, kaareva, kaareva ja suora. Joitain laukkoja saattoi vaihtua. Väleihin taisi tulla 5 laukkaa. Lopuksi vähän nostettiin ja vikan kierroksen korkeus oli n. 70 cm. Muuten sama uudestaan. Taas osa vaihdoista tuli, suoralle linjalle vaihtoi vääräksi ja tunsin sen jo ilmassa. Yritin vaihtaa jälkimmäisellä takaisin oikeaksi muttei onnistunut. Vihdoin laukattiin vähän enemmän eteen. Vaikkei ollutkaan ihan priimaa niin tykkäsin vikasta kierroksestamme kovasti. Siinä ruvettiin vihdoin olemaan menossa Hempan kanssa samaan paikkaan. Ja ponnistuspaikatkin oli ihan ok.

Loppukäynnit käytiin pellolla. Viileäähän siellä oli vaikka laitoin lisävaatteita.

Ongelmia:
tiet oli välillä huonoja
vasen laukka rullasi huonommin eteen
oikea laukka oli hankalampaa säädellä

Parannusta:
ei tuijotellut
ei juminut tai pukitellut
tuli joitain vaihtoja
hyppääminen Hempalla on niin kivaa!

Kaisa videoi meitä:

torstai 21. tammikuuta 2016

Uotilan ulkokauden avaus

Torstaina tallille ajaessa pakkasta oli -15°C. Olin näemmä eilen jättänyt kypärämyssyn autoon ja se oli jäätynyt koppuraksi. Kevyemmät hanskat sitten vaan unohtui autoon. Turvaliivin jätin tahallani eikä sitä tarvinnutkaan kun mentiin pelkkiä puomeja.

Ratsuksi tuli taas Lida ja tänään se oli taas oma mukava itsensä varustaessa. Vähän kiukkusi kun nostin satulaa parempaan asentoon. Muuten nätisti. Puomit kasasin kerrankin ihan yksin maneesiin. Toiselle pitkälle sivulle 2, toiselle 3 kolmen pinoa. Ope kysyi että tahdotaanko mennä alkuverkkaamaan pihalle ja totta kai tahdottiin. Hyvin tarkeni.

Pihalla Lida ei ollut erityisen reipas. Vähän jännittynyt ja ravissa tuijotteli. Yritin taivutella mutta kerta toisensa jälkeen tamma meni vain liikaa mutkalle ja lavat karkasi. Laukat meni ihan nätisti. Mitä nyt jokusen kerran yritti spurttailla mutta sain 1,5 askeleessa kiinni. Ei pukitellut. Loppua kohti vähän rentoutui muttei edelleenkään pyöristynyt. Ope kommentoi että näyttää onnelliselta korvat tötteröllä.

Kun palattiin takaisin maneesiin aloitettiin puomityö. Tosin sitä ennen tehtiin laukannostoja käynnistä. Ne nousi aika nätisti pääosin suoraan käynnistä ja osasin olla kallistelematta. Alkuun tultiin ympyrällä 3 ravipuomia ja toisella puolella 1 laukkapuomi. Vasen kierros. Sitten 3 x 3 puomilinjaa ravissa ja toisen sivun laukkapuomien väliin mahdollisimman monta askelta. Alkuun tuli 8, sitten 10. Ihan alkuun myös pudotti muutaman kerran raville kun yritin lyhentää laukkaa. Lopuksi 3x3 puomit laukassa, innarivälit ja väleihin 1 laukka. Toisella sivulla ravisiirtymä linjan keskellä ja tarpeen mukaan ravivoltti. Raviin olisi voinut tulla nopeamminkin ja yksittäisille laukkapuomeille osuminen oli vaikeaa. Ope käski pitää tamman suorana ja keskittyä tasaiseen tahtiin. Auttoi hurjasti.

Sitten hetken huili ja sama toiseen suuntaan. Oikea laukka nousi ympyrällä huonommin ja itselläni oli ongelmia ratsastaa asiallinen pyöreä ympyrä. Ponnistuspaikat sain nyt säädettyä onneksi paljon paremmin vaan silti väliin tuli myös söhlää. Muuten meni aika samoin.

Lopuksi tultiin vielä vaihtotehtävää puomeilla. Vähän täyskaarron tapaan ennen päätyä ja uran sisällä puomin yli ennen toista päätyä. Oikeasta vasempaan vaihtoi ekalla kerralla ristiin, hetken päästä tuli takaosakin. Toiseen suuntaan onnistui huonommin kunnes korjasi. Toisen kierroksen tulin vähän lietsoen ja laukattiin paljon paremmin eteen. Nyt vaihtoi etuset jo ennen puomia, takaset puomilla. Toiseen suuntaan taisi tulla toivottu vaihto puomilla. Mutta en kyllä tuntenut sitä selkään. Ope sanoikin että välillä tekee ne niin suorin jaloin ettei sitä meinaa tuntea.

Tunnin jälkeen oli yhä asiallinen hoitaa mutta nyt rupesi puuhailemaan omiaan ja kävi kahdesti (hups!) karussa kun en saanut karsinan ovea pysymään pakkasjäykkyyden takia kiinni. Olisi pitänyt sitoa tamma seinään. Onneksi antoi hyvin kiinni ja palautui nätisti karsinaansa.

Ongelmia:
ulkona pinkeä
en huomannut lapojen karkailua ja mutkaisuutta
karkasi karsinasta

Parannusta:
ponnistuspaikat rupesi osumaan paremmin
laukassa hyvin säätelyvaraa
kiltimpi hoitaa

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Vihdoin toivetamma - tuplat pakkasessa

Keskiviikon toiselle tunnille sain vihdoin pitkään toivomani Listran. Pakkasta yhä se -22°C ja ratsukoita tällä tunnilla 6. Listran kanssa ei huvittanut jättää satulaa pois. Sen verran se säpsyilikin että mieluusti olin penkissä. Piuhoja ei laitettu eikä tamma pää taivaissa kulkenutkaan. Arvelin että ne on yleensä vakauttamaan tuntumaa. Preston jälkeen tuntui pieneltä.

Tunnilla ei tehty mitään kovin ihmeitä. Voltteja, siirtymiä, käyntiä (alkuun aika käyntipainotteista ja meinasi tulla vähän viileä), ravia ja lyhyet pätkät laukkaa. Pohkeenväistöjä.

Ravi toimi paremmin kun istuin alas. Sain paremman otteen tammasta. Volteilla taipui vähän niukasti. Sisäpohkeesta ei juuri reaktioita tullut kun pyysin lapaa ulos. Välillä tuntui suorallakin reagoivan jalkoihin huonosti kun pyysin ravia enemmän ylös. Vauhti oli kyllä säädeltävissä. Välillä vähän orastavasti pyöristyi mutta tuntui että silti kiristeli vähintään leukalihaksiaan. Olipa lopputunnista jopa hetken edestä raskas.

Oikea laukka nousi huonommin. Laukassa oli ihan reipas mutta hidasti myös pyynnöstä takaisin raville. Mentiin alkuun vain yksi sivu kerrallaan laukkaa. Myöhemmin vasemmassa laukassa kaksi sivua ja ympyrä. Vasen nousi paljon kauniimmin.

Tultiin myös pohkeenväistöjä. Itse en tuntenut oikein puolieroja mutta vasemman jalan väistö uran sisältä uralle taisi mennä ihan ok. Toki ohjeita tuli niin paljon että meinasin seota. Takaosa jää. Pidätä ulkoa. Elä sisältä, johda menosuuntaan. Ravaa myös eteen. Kädet levisi ja itse pingotuin. Lopulta kun ratsastin väistön enemmän omaan tyyliini niin tuntui helpommalta. Ajatus eteen ja ulkokylki suoraksi.

Väistö oikealle oli hankalampi. Kai. En huomannut eroa mutta kommentteja kuunnellessa tuli sellainen olo että kaivattiin jotain enemmän. Ihan hyvältä se selkään tuntui mutta open kommentti ei ollut "hyvä" vaan "paremmin (meni)".

Ehkä tamman takakireys johtui epätasaisesta tuntumasta. Tai sitten vaan värkkäsin liikaa. Mutta en saanut ihan sellaisia reaktioita kuin olisin halunnut tai rehellistä myötäämistä. Ihan ok ratsu ja kiva oli saada vihdoin mennä tällä mutta ei tämän perusteella noussut erityisen korkealle suosikkilistallani.

Ongelmia:
säpsyt
taipui huonosti
rentoutui huonosti

Parannusta:
teki tehtävät
vasen laukka nousi hyvin

Ulkoilua -22°C yksäriruunalla tunnilla

Keskiviikon tunnit varasin jo maanantaina. Jos säätiedotus olisi silloin varoittanut päälle parinkympin pakkasista niin olisin varmasti tyytynyt yhteen. Tallille lähtiessä mietin ettei tässä ole mitään järkeä. Samaan syssyyn tuli sitten vielä Preston liikutus. Sen sai onneksi integroitua tunteihin. Kolmatta en olisi enää millään jaksanut! Ekalla tunnilla oli 5 ratsukkoa.

Ensimmäiselle koulutunnille siis Prestolla. Ruuna oli hoitaessa asiallisesti. Selkäännousussa vähän hyöri. Käynnissä kivan reipas. Viime aikojen ratsuista tuli eniten Iolanta mieleen. Ravia piti vähän toppuutella ja jopa ope mainitsi että juoksee alta. Alkuintoilun jälkeen tuli kivasti kuulolle.

Tehtiin taas tehtävärataa. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura, välillä voltilla. Päätyyn tolppien väliin seis ja peruutus. Muualla vähän vaihdellen käyntiä, ravia tai laukkaa. Lopuksi laukasta seis ja takaisin laukkaan.

Peruutukset ei olleet kovin rentoja ja välillä meni vähän vinoon. Peruutti kuitenkin. Vähän piti tuijotella parkkipaikan autoja sekä kaatunutta kulmatörppöä. Ravissa rupesi lopputuntia kohti painumaan turhan matalaan muotoon ja tulkkasin ohjeista että myös laskevat käteni aiheuttaisivat sitä. Tähän en usko. Tottakai ne kädet pitäisi kantaa vaan kun en muista.

Muutamia vääriä laukkoja nousi molempiin suuntiin. Laukat lähti aika livakkaasti ja varsinkin lopussa kun ruvettiin tekemään loivalle kiemuralle laukasta pysähdys niin nostot oli aikamoisia loikkia. Yllättävän hyvin kuitenkin pysähtyikin laukasta.

Presto oli oikein hauska tapaus pitkästä aikaa ratsastaa kunnolla. Muistelin että se olisi ollut iso mutta Hemppaa pienempi. Tykkäsin sen omasta eteenpäinpyrkimyksestä. Omistajalle kiitos tästä. Mieluusti kävin!

Ongelmia:
painui turhan matalaksi
muutamat väärät laukat
tehtävillä oli hetkittäin ruuhkaa kun kaikki oli samassa kulmassa

Parannusta:
kivan reipas
tolkku

maanantai 18. tammikuuta 2016

Aina vaan pakkasta, väistötunti

Maanantaina oli taas kylmä, -15°C. Tunneille tuli niin paljon perumisia että pidettiin vain yksi ja sekin yhdistetty. Meitä oli 4 ratsukkoa. Tällä kertaa järjen ääni oli taas voimissaan ja kieltäydyin itsenäisestä ratsastuksesta tunnin jälkeen. En olisi jaksanut.

Ratsuksi ei tullutkaan Sokeria vaan Limoza. Mieluusti menin silläkin, onhan edellisestä kerrasta jo aikaa. Toki vielä mieluummin olisin ottanut Listran. Satulaa ei saanut tänään jättää pois. Piuhoja ei onneksi tarvinnut askarrella. Laiska varustaja.

Kenttä oli saanut vihdoin kunnon lumipeitteen ja nyt hokkikengillä oli hyvä liikkua. Pitkin ohjin käynnissä Limoza liikkui ihan hyvin eteen. Tuntumalla vähän hidasti mutta tahmaili oikeastaan vain väistöissä. Puolierot tuli taas hyvin esille. Yritin muualla keskittyä tasaiseen tuntumaan ja käyttämään pohkeita vain sen verran kuin vaatii. Tekniikka taisi toimia ja loppua kohti ravikin muuttui eläväiseksi ja piti pidätellä.

Väistöjä tehtiin myös ravissa. Alkuun siinäkin hidasteli. Ero ekojen ja vikojen raviväistöjen välillä oli valtava. Vaikeinta oli väistää oikeassa kierroksessa oikeaa pohjetta ulos aidalle. Lopuksi väistö vasemmassa kierroksessa uran sisältä vasemmalla pohkeella uralle meni letkeästi ja tasaisesti useamman kierroksen putkeen.

Laukat nousi kulmista hyvin. Suoralla nousi oikean sijasta vasen. Ympyrät meni ok eikä tullut yhtään vaihtoa kun muistin pitää turvan sisään. Oikeassa kierroksessa pudotti välillä kulmassa raville. Ope epäili että varoi vielä pohjaa kun ei ole ollut hokeissa kovin kauaa. Vähän oli olo että ei liiku jalasta eteen. Suoralla pieni spurttaus paransi menoa. Lopuksi keskityin vielä suorana pysymiseen.

Ihan hauska tunti. Loppua kohti parani. Meno letkeytyi ja tasoittui. Vaan nyt kun olen tajunnut että kaikki ongelmat kumpuavat istunnastani niin tuntuu että jalkani halvaantuvat entistä löysemmiksi seuraamaan sivusta.

Ongelmia:
välillä vähän hidas
väistöt alkuun
muutama tuijottelu
kevyemmissä hanskoissa sormille tuli välillä kylmä

Parannusta:
laukat nousi hyvin
lopuksi tosi kiva ratsastaa
loppuväistöt tosi helposti

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ilman jalustimia pakkasessa

Sunnuntaina piti käyttää kortti loppuun, joten päädyin iltapäivästä vielä Aaltokankaalle. Pakko tunnustaa ettei olisi huvittanut. Valmiiksi väsyksissä ja mittari näytti jotain -25. Toppasin itseni kunnolla ja totesin että menen vähintään ilman jalustimia kun mukana olleissa talvikengissäni ei ole korkoa. Tallin mittari näytti -30 ja risat. Maneesissa onneksi vain -15.

Ratsuksi osui unilla ollut Cunami. Onneksi tytöt auttoivat kuntoonlaitossa. Ratsukoita tunnille tuli 8.

Maneesissa nostin jalustimet kaulalle heti kun olin loikannut kyytiin. Käynnissä Cunami toimi suht ok. Oli vähän hidas ja olisi voinut taipua paremminkin. Kun yritin taivuttaa enemmän niin vedinkin vain kaulaa linkkuun ja ulkolapa karkasi.

Ravi meni aluksi jännittyneeksi. Ope arveli että tukeudun liikaa ohjiin. En ainakaan itse tuntenut. Tosin toppahanskoissa ei muutenkaan tuntenut tarpeeksi. Kun sain itseäni yliryhdistä lysympään ja ajateltua takanojaa niin ruuna tasoittui paremmin tuntumalle. Toki eteen olisi saanut liikkua reippaammin eikä pohkeet tai raippa auttaneet oikeastaan mitään.

Laukat nousi ok ja meni kelvosti. Vasemmassa tuntui tosi vinolta muttei ope sanonut mitään.

Tunnilla tehtiin 5-kaarista harjoitusravissa. Ruuna kuunteli istuntaani mutten osannut itse kertoa istunnallani mitä halusin. Kaaret vasemmalle oli epämuodostuneita kun unohdin kääntää tarpeeksi tiukasti alusta asti. Kaaret oikealle mentiin lapa edellä väärään suuntaan. Voltit vähän helpotti. Aika pitkään meni tajuta että vika on istunnassa. Ope kaipasi sisäpohjetta mutta pohkeillani ei tuntunut olevan mitään tehoa. Istunta vaikutti turhankin tehokkaasti. Onneksi asian tiedostaminen vähän auttoi. Välissä vaihdoin hanskat kevyempiin ja tuntuman pitäminen helpottui.

Loppuun tehtiin vielä laukkoja molempiin suuntiin. Uraa pitkin ja päätyihin 15 metrin voltit. Yhä meillä oli vähän jolkottelua. Laukassakin ruuna olisi voinut edetä paremmin. Mutta tulipahan istunnalla laukasta raviin ja käyntiin eikä tarvinnut vetää.

Ongelmia:
varpaat viileni vaikka muuten oli lämmin
alkuun ravi oli kamalaa
en saanut istuntaani kertomaan oikeita asioita
omat jalat nousi
heppa oli vähän matelutuulella

Parannusta:
helpot askeleet istua ilman jalustimia
ei tullut kylmä
ei vyörynyt

Tavoite saavutettu ja kaksi hyvää rataa, joihin olen tyytyväinen

Sunnuntaina oli hyytävä kisapäivä. Pakkasta -25°C pintaan ja kotikisat Tallinmäellä. Pakkasen hyvä puoli oli se että se karsi kisaajia ja lopulta kisattiin oman porukan kesken eikä mennyt koko päivää. Omana ratsunani Hemppa ja Paven tultua kuvioihin sain pitkästä aikaa mennä Hempalla kaksi rataa, jee! 80 ja 90 cm. Molemmissa onneksi sama rata, arvosteluna 367.1. Maneesissa oli onneksi vaan n. -17°C.

Ratapiirros.
Mielestäni ylösalaisin sillä ajattelen katsomon alas.

Radan kävelin aamuvarhain ennen ekaa luokkaa. Ehkä siksi jäi sellainen olo etten muista sitä kunnolla. Ei mitään suuria jippoja mutta kolmosen jälkeen teki mieli hypätä vitonen väärästä suunnasta kuten eilen ja viime kisoissa mentiin. Kakkosvaiheessa oli kolme lyhyemmän tien reittiä. Kutoselta päätin ihan suosiolla kiertää ykkösen. Ysin jälkeen suunnittelin meneväni kutosen sisäpuolelta ja kympin jälkeen kakkosen sisältä. Teknisyyttä tähän rataan toi kutonen/12, jolle oli aavistuksen kinkkinen tie sekä ekassa että tokassa vaiheessa. Ulkopuolisia ei tullut ja omia ei säälitty hökötyksiltä. Esteille siis laitettiin porttia, laatikkoa ja muuta härveliä. Näemmä sen verran maltillisesti etten itse kiinnittänyt niihin mitään huomiota.

Kasikympissä päädyin lopulta ekaan verkkaryhmään satulapuutteen takia. Hempan satulalla samoissa luokissa hyppäsi toinenkin hevonen. Verkassa oltiin yhdessä Annen ja Kaisan sekä ponien kanssa. Hemppa eteni kivasti ja oli kuulolla. Aavistuksen tuijotteli yleisöä päädyssä. Ekat verkkahypyt oli aika kummallisia. Onneksi hypättiin kutosta. Tie esteelle oli hankala ja Hemppa puski sisään. Tultiin ristikkona kolmesti. Pikkupystynä kertaalleen ja muistaakseni kerran kisakorkeudessa. Kisakorkeudessa hyppäsin ihan tahallani sen aika lujasta vauhdista. Pitäähän aikaluokassa tietää mitä tulee jos usvatetaan. Kommentti oli ettei ainakaan lujempaa. Okseri hypättiin vaan kerran. Tuli niin rauhassa että kommentti oli että anna olla.

Meidän lähtövuoro oli ponien jälkeen. Ympyrä alle ja laukka päälle. Heti ykkönen kolahti aika pahasti. Onneksi oli tuuria ja pysyi pystyssä. Väli viidellä laukalla sujuvasti kuten eilenkin. Tuntui että lähes kaikissa kaarteissa meillä oli väärä tai ristilaukka. Mutta päätin että tänään mennään eikä jäädä vaihtelemaan niitä. Muistin radan ja kolmosen jälkeen mentiin sarjalle. Väärässä laukassa sisään. Vitonen ok ja kutonenkin puhtaasti. Seiskallekin kerrankin suht asiallinen hyppy ja kaarteessa muistin sekä kääntää että pyytää eteen. Linja meni hyvin toiseenkin suuntaan mutta sen jälkeen en ollut tarpeeksi hereillä kääntämässä oikoreittiä. Vähän emmittiin että sisältä, ulkoa, sisältä ja lopulta käänsin suosiolla ulkoa eli tuli pidempi reitti. Olisi se ehkä sisältäkin kääntynyt jos olisin kunnolla päättänyt. Ysi yli ja sen jälkeen muistin kääntää heti. Sarja ok ja viimeinenkin puhtaasti. Nollilla maaliin.

Lopulta jäätiin kolmesta ensimmäisestä noin pari sekuntia. Eli luultavasti sen meidän pidemmän tien verran. Mutten jaksanut sitä murehtia. Sujuva rata. Seuraavaan päätin lähteä hakemaan niitä myötälaukkoja.

80 cm:


Välissä meidän satula lähti hyppäämään muita ratoja. Pakkasen takia sain jäädä maneesiin pyörimään. Hyppäsin sitten takaisin selkään. Käynnissä tuli kyllä sangen kylmä odotella. Yritin vähän ravatakin mutta turvaliivi kangisti itseni niin tönköksi ettei tullut kovin hyvää.

Ysikympissä hyppäsin luokan vikana ja sain oman verkka-ajan satulan kanssa. Siinä vaiheessa olin ihan umpijäässä. Onneksi Anne lainasi sormenlämmittimiä. Pelastivat paljon. Verkassa mentiin ravia aika kiitoa. Lähinnä siksi että sulaisin. Hypättiin ristikko muistaakseni kerran ja pystylle jokunen hyppy. Tie oli vähän hukassa. Mutta yleisöä Hemppa ei enää jaksanut ihmetellä. Odotteluaika lohdutti siinä mielessä. Okserille tultiin ensin hassu hyppy muistaakseni kaukaa. Toinen ylitys taisi olla parempi.

Taas otettiin voltti alle ennen kuin lähdettiin ykköselle. Nyt Hemppa tuntui paljon paremmalta ja oli itse menossa innolla. Linja ok vaikka ykköselle tultiin lähelle. Välissä kävi väärä laukka mutta kaarteessa myötäinen. Kolmonen vähän kaukaa mutta ok, myötälaukka. Sarja oikein siististi. Myötälaukka. Vitoselle tultiin mielestäni ihan ok. Aavistuksen lähelle. Hemppa otti puomin takasilla mukaan. Myötälaukka ja kutonen puhtaasti yli. Huusin mennessäni että saanko hypätä loppuun ja lupa tuli. Onneksi. Uusinta oli tosi sujuva. Hyvät paikat, reipasta menoa ja vikaa kaarretta lukuunottamatta myötälaukat. Siinäkin Hemppa vaihtoi itse! Olin tosi tyytyväinen!

Ysikympissäkään yksikään este ei näyttänyt pelottavan isolta. Ykkönen ja sarja oli 85 mutta muut 90. Myötälaukkojen saaminen ja reittien korjaaminen ilahdutti suuresti. Toki piti videolta vielä kellottaa että uusintamme olisi ollut ehkä puoli sekuntia voittajaa hitaampi. Eli saatetaan yhä nousta hätistelemään ruusukesijoja. Mutta nyt tärkeintä oli että sain tavoitteeni täytettyä ja tehtiin kaksi rataa, joihin olen tyytyväinen. Ilme kisojen jälkeen oli taas tavallista hangonkeksiä. Väitin että se jäätyi naamalle :)

90 cm:


Hanski ja Kaisa kuvasivat videot.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tuplat Hempalla: koulua ja esteitä

Lauantaina olin täsmämarkkinoinnin uhri. Ei tarvinnut hirveästi houkutella että mut sai tuplatunnille. Toiveratsukin meni läpi ja sain Hempan. Pakkastakin oli maltillisesti vain -10°C pintaan. Kummallakin tunnilla oli 6 ratsukkoa.

Hemppa oli pihalla ja taas eri paikassa. Meinasi olla löytämisvaikeuksia. Koulutunnille otin pitkän raipan ja ajattelin että tekee ihan hyvää siedättää Hemppaa. Oikeassa kädessä varsinkin tuntui että ruuna jännittyi ja otti turhaan kierroksia. Välillä oli kyllä hyviäkin hetkiä. Lopulta nakkasin raipan pois.

Alkuraveissa mentiin turpa pitkällä ja ylhäällä aika lujaa. Mutta joka kerta kun pyydettiin muuttamaan muotoa niin osasin toimia. Alkuun tultiin tehtävänä keskilinjalle ja yritettiin päästä suoraan. Hemppa kiemursi hyvin maltillisesti. Päätyyn tehtiin voltti ja myöhemmin myös pitkän sivun keskelle. En stressannut ruunan muodosta ja kun yritin keskittyä eläviin käsiin niin muotokin rupesi pyöristymään.

Laukkatehtävänä tultiin vastalaukkoja. Tänään minullakin oli ongelmia oikean laukan nostamisessa. Vasenta tuli. Oikeasta laukasta pudotti herkästi kaarteessa raville ja vaihtoi laukan. Kun pyysin lisää laukkaa tulkkasi Hemppa sen että lisää vauhtia. Pysyttiin kuitenkin lopulta vastalaukassa koko lyhyen sivun kaarre. Toinen kierros oli paljon helpompi ja nyt sain keskittyä siihen ettei enää mennäkään niin lujaa. Vauhtia sai säädeltyä mutta kovin rennolta ruuna ei tuntunut. Tiedä sitten stressasiko tehtävä vai katsomon liikehdintä.

Koulutunnilla tuli muutama perän kevennys. Veikkaan että raippa provosoi suurimman osan niistä vaikken muista raippaa edes käyttäneeni. Vaan yhtä pahensi lähellä ollut toinen hevonen. Pääsivät vähän sanomaan toisilleen. Oltiin liian lähekkäin, omaakin mokaa.

Loppuraveissa Hempalla oli ihan hirveä kiire. Olisi halunnut vain juosta viipottaa. Kun en antanut niin taas hermostutti ja pomputti. Ravasin sitten sen aikaa että tasoittui.

©Anne

Estetunti jatkettiin suoraan putkeen. Alkuverkkojen jälkeen otin esteraipan. Vaan siitäkin otti vielä kierroksia, joten lopulta jätin sen pois. Hyvin kyllä pärjäsi ilmankin. Oikeastaan paremmin. Nyt Hemppa oli tasoittunut eikä tällä tunnilla loikkinut enää omiaan. Tosin nyt tuijotteli loimen alla olevaa yleisöä ja ei olisi halunnut mennä katsomon edestä.

Hypyt aloitettiin sarjalle, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Puomille oli tosi vaikea osua. Ja lähes joka kerta tultiin väärässä laukassa alas. Muistin sen vasta kun huomasin väärän laukan. Esteet nousi ja me hypeltiin tehtäviä lopuksi aina n. 80 cm korkeuksilla. Vikalla kerralla keskityin laittamaan painoni sarjalla sisään ja myötälaukka pysyi. Jee! Suoraan menossa tehtävän jälkeen olisi toki ollut parannettavaa.

Sitten tultiin suoraa linjaa. Olikohan jotain 21 metrin pintaan? Ensin tultiin 5 askeleella ja kun halusin testata että säätyy niin seuraavalle kierrokselle otin 6. Onnistui. Ope taisi sanoa että 5 on parempi ja niin toki olikin.

Tämän jälkeen tultiin edelliskerran murhekryyniä eli kaarevaa linjaa okserilta pystylle. Tänään päätin suosiolla tehdä asialliset tiet kohti okseria ja jättää laukkojen miettimiset toiselle sijalle. Ope kaipasi huolellisempaa kaarteen ratsastusta kun oikaistiin. Sain parannettua reittiä mutta laukka taisi jäädä joka kerta vääräksi. Sukeltelin mielestäni hyppyihin liikaa mutta siitä ei sanottu.

Loppuun hypättiin rata. Korkeutta ehkä 85 cm pintaan. Näyttivät turvallisen kokoisilta. Suora linja, kaareva, sarja ja yksittäinen pysty. Kovasti samaan malliin kuin aiemminkin.

Alku meni ok. Okserille roikaistiin kaukaa ja jäin hypyssä jälkeen. Vaan osasin jatkaa seuraavalle. Laukka jäi vaihtumatta. Sarja meni hyvin ja muistin istua pystympänä. Vikalle tultiin mielestäni ihan ok paikkaan mutta hyppy tuntui hassulta. Kuin Hemppa olisi tuplaponnistanut. Ehkä okserihyppy teki sen vähän varovaiseksi?

Sakkoja tuli perään kaareva ja vika pysty. Nyt päästiin okserille normaalisti. Laukka taisi yhä jäädä kaarella vääräksi. Pystykin meni kuten pitää eikä uusittu edelliskerran ongelmia että ollaan aina juuressa. Riemuitsin siitä että esteet tuntui kivan pieniltä.

Loppukäynnit käytiin muutaman ratsukon voimin pellolla. Tuppauduin mukaan vaikka olin kesähousuilla. -14°C ja tuntui reisissä kamalalta. Ojan yli Hemppa hyppäsi kunnon kenttäratsun tavoin. Kannatti mennä.

Ongelmia:
hermostui raipasta
ponnistuspaikat
kuski tahtoisi sukeltaa hyppyihin
loppukäynnit oli jäätävät

Parannusta:
koulu oli ok mutta hyppyheppahan se on
sain korjattua hassuuksia esteillä

Videot kuvasi Kaisa:

torstai 14. tammikuuta 2016

Kääntämistä ja suoristamista vähimmäistehoilla

Torstaina vihdoin pääsi Uotilan kevätkausi alkamaan. Viime viikon tunti tosiaan peruttiin pakkasen takia. Samat 4 ratsukkoa taas paikalla. Pihalla -15°C ja toppasin itseäni vähän turhankin paljon. Kypärämyssy ainakin oli turha. Turvaliivin tajusin sentään jättää pois. Karsinassa Lida oli taas hapannaama. Jotenkin puolustautuvan säikyn olonen.

Esteitä oli toisella pitkällä sivulla 4, toisella 1 ja pääty-ympyröillä yhdet. Alkuun tehtiin puomitöitä. Ravailtiin linjan yli, myöhemmin harjoitusravissa ja puomien toiset päät nousi. Piti sekä suoristaa puomeille että tehdä voltteja. Menin tosi alitehoilla enkä jaksanut itse vaatia tammalta mitään. Tehtiin siis vain se, mitä ope sanoi. Olisi pitänyt jo alussa sanoa että oma-aloitteisuus on hukassa ja tarvitsen piiskausta. Raviosuus meni silti ihan ok.

Laukassa samoin tultiin puomin yli, tehtiin ravisiirtymiä ja pieniä voltteja. Tamman kaula oli liikaa mutkalla ja omaa painoa piti saada vielä enemmän ulos. Ravissa etukenotin liikaa. Laukassa ponnistuspaikat oli hukassa. Parhaiten osui kun sain pidettyä laukan rytmin samana. Harmi vaan etten osannut toistaa tätä kierros toisensa jälkeen. Lopulta päästiin kuitenkin raviräpellyksistä eroon. Oikea laukka tuppasi nousemaan vääränä ja puomeillakin vaihtumaan. Volteilla ope kaipasi takasia paremmin hommiin.

Laukassa hypättiin yksittäistä pystyä keskellä toista pitkää sivua. Este oli pieni ja ylihyppäsin. Paikat ei olleet edelleenkään priimaa. Vasen laukka säilyi vaan oikea vaihtui helposti vasemmaksi. Tämä oli päivän suurin este. Korkeimmillaankin alle 70 cm. Saattoi olla kuitenkin yli 60 cm.

Loppuun tultiin vielä ristikkolinjaa. Ensin voltti puomin yli. Ristikko, väliin voltti sisään, suoristus linjalle, ristikkoinnari, voltti sisään, suoristus, ristikko ja päätyyn taas voltti tarvittaessa. Suoristuksiin piti tosissaan keskittyä. Vasemmasta kahdesti, oikeasta kolmesti. Yksi väärä laukka taisi vaihtua. Rennompaa lantiota kaivattiin taas tässä innarilla kuten aiemmin nostetuilla ravipuomeillakin. Liiallisesta sisäohjasta kiinni jäämisestä tuli myös sanomista. Tajusin toki kun sanottiin. Ihan ok tämä kuitenkin meni. Joka kerta kuulemma parani loppua kohti. Itse olin niin puusilmä tuuliajolla etten huomannut.

Lida oli tänään oma itsensä ratsastaa. Ei tuijotellut eikä pukitellut. Ei kovin reipas muttei erityisen laiskakaan ja hypyistä innostui liikkeelle. Tunnin jälkeen ei enää kiukutellut karsinassa.

Ongelmia:
hapan ennen tuntia
minä ja tamma tehtiin vain se mitä vaadittiin eikä mitään muuta
ponnistuspaikat oli hukassa
ylihyppäsin
en tajunnut tamman käyryyttä
en huomannut ennen kuin sanottiin että jäin liikaa sisältä kiinni

Parannusta:
ei ihan veltoimmasta päästä
hyppäsi ok
vasen laukka säilyi myötäisenä
sain suoristettua

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Itsenäinen pakkasratsastus ilman satulaa (taas)

Keskiviikkona en mahtunut tunneille, joten menin itsenäisesti tuntien jälkeen. Toivoin talvikenkäistä ja hyväselkäistä ratsua. Arvelin oikein että Sokerin kanssa hommat jatkuu sekä sen että tamma oli jo hommissa. Satula pois ja kyytiin. -12°C, pimeää, tuulista ja satoi lunta. Ei paha. Softshellit ja toppatakki.

Kenttä oli lumeutunut mutta aika hyvin tallailtu kauttaaltaan. Hyvin piti. Edelliseltä kuskilta tuli saatesanoiksi että Sokeri oli kompastellut. Pitkin ohjin alkukäynnissä teki kerran-pari vaan ei enää sen jälkeen. Eilinen pysäytyspuomi oli yhä paikallaan.

Alkuun taivuttelin käynnissä. Sokeri oli palautunut normaaliksi ja oikea puoli oli jäykempi. Käynnissä taipui lopulta ihan kelvollisesti kumpaankin suuntaan. Ihan läpi se ei ollut, sillä suunnanvaihdoissa turpa nousi. Tein muutaman kolmikaarisen ja ravissa keskiympyrää. Ravissa taipui aluksi huonosti kumpaankin suuntaan ja yritti kaatua sisäpohkeen päälle. Voltit auttoivat. Tosin myödätessä Sokeri painui turhankin matalaksi.

Puomia ylitettiin kaikissa askellajeissa. Laukkaa ajattelin ottaa alkuun vain pari kierrosta. Mutta kun Sokeri ei pienistä jarrutteluistani tahtonutkaan tulla raville niin päätin jatkaa laukkaa. (Ei näin!) Laukattiin sitten puomin yli. Välillä osui paremmin, välillä huonommin. Toisinaan tuli vähän ravisohellusta. Mutta laukassa oli vähän säätövaraa ja liikkui mielellään. Pyörittelin vielä hetken ympyrää molempiin kierroksiin.

Itsenäisen tunnin kivuus on se, että saan antaa tammalle useamman huilitauon. Yritin ravissakin saada muotoa pysymään vähän ylempänä ja lepohetkinä Sokeri halusikin viipottaa turpa maassa. Ei me toki missään korkeassa muodossa menty muutenkaan. Keskiympyrällä hain raviin polkevuutta takaa ja mietin tasaista tukea kahdella ohjalla. Sisäjalka sai olla hommissa kun etsin asetusta. Laukassakin rullasi reippaasti eteen ja pyöristyi orastavasti. Vasemmassa paremmin kuin oikeassa. Oli näemmä sen verran virtaa että ravista rikkoi itsestään laukalle.

Loppuun annoin ravata ihan pitkällä ohjalla. Talvirukkaset meinasivat tehdä sen lähes itsestään kun ohjat valuivat jatkuvasti. Eikä edelleenkään kompastellut ja nosti jalkansa puomin yli. Vaikka viipotti turpa maassa. Tiedä sitten kannattaisiko sen antaa tehdä noin. Hyvin reagoi istunnan pidätteisiin.

Loppukäynneissä rupesi taas lapsettamaan ja pyörähdin istumaan takaperin. Autopilotti ei toiminut vaan Sokeri odotti ohjausta tai hortoili menemään. Nyt olisi ollut ehkä paremmat edellytykset pysyä ravissa kyydissä kuin Pönällä mutten viitsinyt ilman taustajoukkoja ruveta kokeilemaan.

Ongelmia:
halusi tosi matalaan muotoon
kolmisormihanskojen pito ei ollut kovin hyvä

Parannusta:
ei tuijotellut
reipas
pyöristyi kaikissa askellajeissa
sain kantamaan vähän normimuotoa paremmin

maanantai 11. tammikuuta 2016

Toinen satulaton puomipysähdystunti putkeen

Sokerin kyydistä jatkoin Rozelle. Tämäkin tamma oli valmiiksi hommissa. Satula pois ja kyytiin. Tosin tämän kanssa ratsautuminen oli oma hommansa kun Roze meinasi peruuttaa kerta toisensa jälkeen penkin vierestä pois. Vaan lopulta malttoi seistä. Ratsukoita tällä tunnilla oli 5.

Käynnissä Roze tuntui olevan porukan hitain vaikkei edes matanut. Ravissa oli vähän kiireinen ja tuntui juoksevan alta. Tämänkin tunnin menin kolmisormihanskoilla, joten tuntuma ei ollut ihan tarkin. Ohjat valuivat pitkähköiksi. Ope sanoi monesti käsien paikasta mutten tajunnut että tarkoitti samalla että ohjat on liian pitkät.

Tehtiin tällä tunnilla hyvin pitkälti samoja juttuja kuin edelliselläkin. Tosin nyt puomin päälle ruvettiin pysähtymään heti ravista ja aika nopeasti otettiin laukka mukaan. Laukattiin toinen pitkä sivu, toinen tultiin käynnissä ja tehtiin voltti laukassa.

Rozella oli turbojarrut. Ravista pysähtyi kesken samaa askelta kun rupesin ajattelemaan pysähdystä. Hetki meni totutellessa tähän erilaiseen jarruun. Alkuun tultiinkin puomille vikat askeleet käynnissä tai Roze teki lukkojarrutuksen jo puomin eteen, josta ope kommentoi että menisi kiellosta. Pysähdykset osui paremmin vasta kun rupesin ajattelemaan että ravaan ensin puomin yli ennen kuin rupean ajattelemaan pysähdystä. Rozen kanssa sitten ongelmana oli myös tasajaloin tuleminen. Lopuksi kun osuttiin niin sitten rupesi astumaan etuset peräkkäin. En tajua että miten ja miksi enkä osannut korjata kunnolla.

Ravissa ja laukassa eteni suht reippaasti. Jarrut toimi muuallakin hyvin. Käynnissä lopputunnista lyheni mutta Rozeakin taisi turhauttaa välikäyntien puute ja rupesi nykimään päätä alas. Teki sen joko hyvin suoraan alas tai istuin ok mutta kamalia etukenoja ei tullut. Ei meidän loistokkain tunti muttei huonommastakaan päästä.

Ongelmia:
selkäännousu
liiankin tehokkaat jarrut

Parannusta:
pysähtyi ravista salamannopeasti
ei tuijotellut mitään
reipas

Sokerielo jatkuu

Maanantaina ei päästy kelin takia hyppäämään. Hyppyporukka oli kuitenkin haalittu koulutunnille ja aikataulua oli inhimillistetty. Ensin kävin siis viiden tuntilaisten kanssa koulutunnilla Sokerin kanssa. Päätin mennä ilman satulaa. Pakkasta oli -8°C ja viimoi kurjasti. Jalkaan laitoin pitkästä aikaa softshellit. Jäykät kuin mitkä ja tosi huono pohjetuntuma. Moni muu kehuu mutta minä en tykkää. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Kenttä oli yllättävän hyvä. Tehtiin lumen puolelle uusi ura ja äkkiä se tamppautui tasaiseksi ja hiekalle. Kukaan ei nähdäkseni liukastellut.

Tämän päivän puomitehtävä oli taas jotain ihan uutta. Piti pysäyttää puomin päälle. Etuset toiselle, takaset toiselle puolelle. Ja tietysti tasan. Toiselle sivulle tehtiin iso voltti, muilla sivuilla mentiin vaihdellen käyntiä, ravia tai laukkaa tunnin edetessä.

Pysähdykset puomille aloitettiin käynnissä. Piti valmistella hyvin ja silti yleensä etuset ei jääneet tasan. Vaan pikkuhiljaa rupesin pääsemään juonesta kiinni että vika askel pitää ratsastaa toisen viereen eli pienempänä. Parani vähän. Ravissakin päästiin puomille mutta yleensä ei oltu ihan tasan.

Laukat nousi hyvin ja rullasi ok. Vasen kierros tuntui jäykemmältä. Lopputunnista tamma taisi väsähtää välikäyntien puutteeseen ja rupesi liikkumaan tosi matalana. Ope väitti ettei näyttänyt etupainoiselta.

Itselleni tuli selässä kuuma. Viimankin huomasi vasta loppukäynneissä. Tunti meni tosi nopeasti. Ja lennosta sitten toinen perään. Sokerikin jatkoi satulatta.

Ongelmia:
pysähdykset ei ihan tasan
vasen kierros tuntui jäykältä
jouduin hyppäämään alas selästä nostamaan kaatamamme kulmatötsän

Parannusta:
laukat nousi hyvin
ravissa oli aika tasainen ja eteni hyvin
tuli kuuma
ei tuijotellut mitään

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Pakkasmaastossa vetoratsukkona

Sunnuntaina oli kylmää aiemmista ennusteista huolimatta. -17°C mutta onneksi taas paistoi aurinko. Tänään ei ollutkaan satulatta humputtelua vaan maastopäivä, jonne houkuttelin eilen yhden yksityisratsukon mukaan. Hyvää seuraa, sillä molemmat hevoset ovat vähän tuijottelijoita yksin.

Sokeri oli taas eri karsinassa. Hoitaessa käyttäytyi oikein mukavasti. Ei luiminutkaan. Satulavyötä kiristäessä käänsi vähän päätä kohti mutta käänsin sen takaisin.

Sokeri pihalla ennen lähtöä.

Ratsautuminen kävi rampilta. Parkkeerasin tamman viereen ja käskin "paikka". Kipusin vierestä rampille ja Sokeri tönötti liikkumatta. Täydellistä.

Saatiin vetohevosen paikka. Mennessä Sokerilla ei ollut kiire. Käynnissä eteni mutta ravissa piti välillä patistella. Vähän tuijotteli jotain omaan tapaansa. Mentiin tien laitoja. Sen verran oli lunta ettei reunalla kopissut. Eikä ollut liukasta.

Laukat otettiin sivulenkillä. Neljä suoraa pätkää. Oikea nousi vähän huonosti. Sokeri halusi mennä vasenta.  Vauhtia oli tosi maltillisesti. Vikalla pätkällä päästettiin kaveri eteen ja sitten vauhtiakin löytyi vähän paremmin. 31,9 km/h näytti GPS.

Kotiinpäin Sokerilla olisikin sitten ollut hirmuinen kiire. Jalka kyllä nousi ravissa niin hyvin että kun annoin mennä niin mentiin lujempaa kuin seurana ollut reipas pv. Mutta kun molemmat meinasi rikkoa laukalle niin himmailtiin vauhtia.

Loppuun käytiin vielä kävelemässä laavulla. Tallille palatessa Sokeri oli huuruinen. Harjauksen jälkeen näytti märältä. Mukava lenkki eikä pakkanenkaan haitannut. Sokeri käyttäytyi fiksusti. Paremmin kuin yksin.

Ongelmia:
lievää tuijottelua
oikean laukan nosto
poispäin vähän hidas

Parannusta:
kiva hoitaa
selkäännousun tönötys
laukat nousi helposti
kotiinpäin oli vauhtia
jarrut toimi

lauantai 9. tammikuuta 2016

Velttoa pakkaspyörittelyä

Lauantaina pääsin vihdoin ratsaille. Pakkaset yllätti etelän ja to ja pe oli tunnit peruttu. Omassakin hevoshulluudessa tuli raja vastaan kun -26°C pihalla ei houkuttanut itsenäiseen ratsastukseen. Viikonlopunkin ennusteet elivät ja pahimmillaan näytti päälle parinkympin pakkasia. Onneksi lauantai oli lopulta aurinkoinen -13,5°C. Tämän itsenäisen ratsastuksen sai etukäteen varattuna kympillä.

Sokeri oli pihalla ja hain sen sisään. Ehkä pakkasten takia karsinapaikkoja oli vähän vaihdettu. Harjaus, tilsojen irroitus ja suitset päähän. Tuli kuuma! Kentällä aloitin siivouksella. Nopeasti kasat näemmä jäätyvät koppuroiksi eivätkä enää irtoa.

Hyvät penkit oli kadonneet ja kampesin muovijakkaralta kyytiin. Oli vähän matala mutta selvisin.  Ilman satulaa siis. Alkukäynneissä Sokeri vähän tuijotteli ja otti yhden sivusäpsyn. Kyydissä pysyi onneksi helposti. Käynnissä ja ravissa taivuttelin. Tänään kummasti vasen puoli tuntui vaikeammalta. Meinasin tehdä pohkeenväistöjä mutta tuntui jotenkin hankalalta ja luovutin.

Ei tehty mitään kovin ihmeitä. Laukat nousi helposti mutta vasemmasta pudotteli raville. Eihän se pohja ihan priima ollut. Ei liukastellut mutta pari kompastusta tuli. Vaikka kenttä oli aika tasainen siltä puolelta mitä käytettiin. Hitusen myötäsi laukassa. Pääosin kyllä yritti laukata kaula suorana ulospäin kääntyneenä.

Motivaatio oli vähän hukassa ja loppuun vaan ravailin voltteja ja ympyröitä ja kävelin pitkään. Kun olin lopettelemassa tuli toive että voisinko mennä vielä vartin kun Sokeri jatkaa hommia tunnille. Onnistuihan se. Tein sitten vielä niitä käyntiväistöjä. Väisti suht ok mutta vauhti hyytyi ja vasemmalle ei myödännyt. Ei ollut tänään ihan reippaimmillaan muutenkaan enkä jaksanut vaatia.

Ongelmia:
tamma oli vähän löysä
taipui huonommin vasemmalle
talvihanskoilla ohjat valui ja Sokeri kulki pitkänä ja etupainoisena

Parannusta:
laukat nousi hyvin
keli oli tosi nätti

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Hump hump pakkasHemppailua ilman satulaa

Keskiviikolle suunniteltiin maastoreissua mutta pakkaslukemat laittoi suunnitelmat uusiksi. -26,5°C eli maneesiin humputtelemaan ilman satulaa. Hyvässä seurassa tietenkin (A + K). Maneesissa oli vain -19°C. Hepat oli pihalla tarhoissaan söpöjä ripset jäässä.

Maneesissa Hempan selkään kapuaminen topattuna oli oma operaationsa. Penkin ei olisi tarvinnut olla paljoa korkeampi että kyytiin olisi päässyt astumaan. En kuitenkaan lähtenyt edes kokeilemaan. Ensimmäinen yritys makuuasennosta siirtää jalka ruunan yli sai aikaan kiirehtimistä käynnissä ja tulikohan joku raviaskelkin. Onneksi olo selässä mahallaan oli vakaa ja kun Hemppa rauhoittui takaisin pysähdyksiin sain jalan nostettua takapään yli. Tänään siviilitalvisaappaat joutuivat tallikäyttöön, sillä kaikki jymypakkastallikengät olivat logistisesti väärässä päässä maata.

En tänään tehnyt mitään kovin ihmeellisiä. Taivuttelin ja tein väistöjä. Ympyröitä, voltteja ja kolmikaarisia. Temponmuutoksia. Hemppa kulki omaan tapaansa pitkänä. Alkuun ravi oli vähän töpöä kun ratsu taisi pelätä tasapainoni puolesta. Hyvin siellä kuitenkin pysyi. Laukat nousi hyvin ja laukassa oli vielä vakaampi olo. Myös laukan jälkeisessä ravissa sain istuttua.

Oikea kierros oli taas jäykempi. Taivuttelujen kautta hain samaa tunnetta kuin viimeksi lopussa että ruuna kuuntelee istuntaani. Ihan siihen ei päästy muttei pahaltakaan tuntunut. Kun otin toisen takin pois ja vaihdoin kolmisormihanskat kevyempiin niin ohjastuntumakin tasoittui. Temponmuutokset oli hitusen kiireisiä mutta lähti ihan hyvin. Vähän pyörittiin ympyröitä videolle.

Maneesiaika meni äkkiä ja käytiin vielä loppukäynnit pihalla. Tällä kertaa ei kaivattu ongelmia eikä menty kovin läheltä isoa kiveä. Hemppa oli ihan rauhassa. Alkumatkasta tuuli kurjasti omaan naamaan mutta paluureitti oli tyyni. Oikein hyvä hevostelu eikä pakkanenkaan haitannut. Paljon kivempi lopettaa talviloma tähän kuin eiliseen Akuun. Ja tästäkin jäi polte että lisää, uudestaan ilman satulaa! Laukannostot jäi viilailua vaille.

Hemppa selästä käsin kuvattuna.


Ongelmia:
kyytiin kampeutuminen
naamaa palelsi pihalla

Parannusta:
helppo pysyä selässä ilman satulaakin
väisti helposti
ei mitään tuijotteluja, loikkia tai säikkyjä

©Kaisa
Kaisa videoi loppua:

tiistai 5. tammikuuta 2016

Sisäpohje, haloo!

Tiistaina kävi niin onnellisesti että mut vihdoin kelpuutettiin Tallinmäen vierasvalmentajan silmien alle. Pia on pidemmän aikaa ollut yksi toivevalkkulistani nimistä. Koska olin kuitenkin hierarkiassa suht pohjilla niin ratsujen suhteen ei ollut juuri valinnanvaraa. Aku sieltä osui ja sillähän olen hyppinyt kerran aiemminkin. Tiedostin riskit että ajaudun autopilotin varaan.

Kaisa tiirasi maneesin mittarista -13°C lukeman. Pihalla oli n. -18°C. Hypättiin vikassa porukassa, joten olin jo valmiiksi viilennyt maneesissa ja alkutunnille pukeuduin kunnon toppauksiin.

Ratsukoita tunnilla oli 3. Alkuun mentiin keskenämme ja yritin saada Akua taipumaan ja rentoutumaan ohjan perässä. Vielä vaikeampaa kuin Hilimalla. Koko hevonen lähti sisäohjan mukaan eikä myödännyt yhtään vaikka kuinka yritin houkutella, suoristaa ja tuupata sisäpohkeella ulos ja kehua kun mentiin yhtään sinnepäin.

Ohjatussa alkuverkassa ravattiin ympyröitä ja laukattiin kevyessä istunnassa. Kaarteisiin aktiivisempaa laukkaa. Jalat alas ja alapohje kiinni. Elävämpää kättä. Aku tuntui pallerolta. Kyllä se eteni ja pyynnöstä reippaamminkin vaan edelleen kulmanratsastus oli kaameaa kun ruuna ei kuunnellut sisäpohkeita.

Tehtävänä tultiin suoraa linjaa käyntisiirtymällä sekä kolmikaarista ravissa, puomit keskellä suoristuskohdissa. Ope kaipasi kaarteisiin lisää sisäpohjetta. Pohdin että hyvin vaikea toteuttaa kun 100 % pohjekapasiteetista oli jo käytössä. Reitit oli onneksi suht asialliset eikä sisään kaatuminen tainnut näyttää kovin kammottavalta ulospäin.

Tätä tultiin myös laukassa ja kavaleteilla piti saada laukka vaihtumaan. Ekalla kierroksella oltiin joka välissä väärässä. Toisella kierroksella vasemmasta oikeaan vaihtui hyvin ja toinenkin suunta jotenkin rämmittiin myötälaukkaan.

Sitten tultiin 5 laukan linjaa alkukavaletilla sekä johonkin väliin myös laukkapuomitehtävä alle. Hyvin yllättäen saatiin puomeilla vaihto vaikken oikein sellaiseen uskonutkaan. Linjan viimeisenä oli hainhammas, jolle ekalla kerralla otettiin kiintiökielto. Aku valui oikeaan reunaan ja juoksikin ohi. Luotin liikaa että hyppää. Jos Jatsin kanssa kiemurreltiin niin Akun kanssa jatkettiin. Hyvin treenattu kiemurtelu, pah. Joka kerta päästiin väli kuitenkin viidellä ja myötälaukatkin taisi säilyä. Hypättiin myös toisesta suunnasta ja hyvistä yrityksistä huolimatta en saanut suoristettua esteelle. Jäi korpeamaan. Korkeus oli sangen miniä. Olipa lopuksi vielä innarikavaletitkin. Ne meni onneksi ihan ok.

Aku jatkoi seuraavalle tunnille, joten en loppuverkannut vaan annoin ruunan eteenpäin. Ei ollut onnellinen olo vaan hyvin turhautunut ja epäsosiaalinen. En saanut alkutunnin ongelmia korjattua ja oma alisuoriutuminen harmitti. Eihän se ihan kamalaa ollut mutta omat odotukset oli paljon korkeammalla. Siksi tuntui kamalalta. Loppupalautetta en saanut mutten olisi ollut siinä vaiheessa vielä juttutuulella.

Ongelmia:
en saanut sisäpohkeita läpi
ruuna ei rentoutunut yhtään ohjan perässä
vasen laukka nousi tahmeasti
kiintiökielto

Parannusta:
myötälaukat säilyi hyvin
oikea laukka nousi hyvin
askelmäärät säätyi

Tältä se näytti:

Tuppautumassa vuokraajien estetunnille

Kuulin juttua että tiistaina vuokraajien estetunnilla olisi vain 3 ratsukkoa. Tuppauduin neljänneksi mukaan ja sain toivomani Jatsin.

Tarhasta Jatsi ei olisi halunnut antaa kiinni. Hoitaessa ruuna oli taas sangen hapan. Pelottelisi varmasti yhtään aremmat. Ei onneksi tehnyt mitään, kunhan uhkaili.

Esteitä oli 3. Kaksi pystyä ja okseri. Sekä kavaletti pääty-ympyrällä. Maneesissa oli pakkasta reilu -10°C.

Käynnissä ja ravissa Jatsi oli vähän hyydyksissä. Laukassa onneksi heräsi. Oikeassa laukassa myötäsi orastavasti, vasemmassa jo hitusen enemmän. Laukkailtiin verkassa maapuomin yli. Vähän oli paikat hakusessa ja puski kumpaankin kierrokseen sisäpohjetta vasten. Oikeassa vielä pahemmin.

Hyppykierrokset alkoivat yleensä ympyrällä kavaletin yli. Perään tultiin ensin suoraa, sitten kaarevaakin. Kertaalleen tultiin linjat ensin ja kavaletti vasta perään. Unohdin siinä vaiheessa kavaletin. Välien käydessä ahtaiksi haettiin reunoilta lisää tilaa eikä päästy hyppäämään niin keskeltä kuin olisin halunnut.

Me tultiin välit pääosin 5 askeleella. Kaarelle tuli välillä 6. Vikoille kierroksille meille vähän nostettiin. Ensin jonnekin 75 cm kieppeille. Taidettiin jo siinä pudottaa ja kiemurrella. Vikalla kierroksella esteet oli korkeimmillaan 85 tai 90 cm. Ykkönen putosi ja tultiin väli lähes neljällä.  Kaareva meni paremmin. Saatiin suora linja sakkona ja ope pidensi väliä. Kuuden askeleen väli ja tultiin se viidellä. Kuulostaa ihan Jatsilta. Taas kiemurreltiin kohtuuttomasti muttei Jatsi ollut tosissaan menossa ohi. Päästiin yli mutta tyyli oli hieman kyseenalainen.

Totesin opelle että tämän perusteella en lähtisi vielä Jatsilla kisoissa hyppäämään 90. Ope oli samaa mieltä. Sanoi kuitenkin että Jatsi hyppäsi iloisesti ja saan sen aina kivasti liikkeelle.

Ongelmia:
ponnistuspaikat
kiemurtelu

Parannusta:
ei kieltoja
vaihtoi laukat näppärästi
liikkui laukassa reippaasti
isommistakin päästiin yli

maanantai 4. tammikuuta 2016

Sittenkin Hemppa koulutunnille

Maanantaina oli koulutunti Tallinmäellä. Mukana taas koko JKH-tiimi sekä 3 muuta. Ratsukseni piti tulla huomisen estevalkan takia Eki tutustuttavaksi. Vaan listassa lukikin Aku. Neuvottelu open kanssa vaihtoi päivän ratsuni Hemppaan koska Akullahan olen jo kertaalleen aiemmin hypännyt ja nappuloista on jotain hajua.

Hemppa oli hommissa jo aiemmin, joten hoitohommissa pääsin vähällä. Maneesissa oli kipakka pakkanen, joten kypärämyssy ei ollut yhtään liioiteltua. Menin yhä välikausihanskoissani ja alkutunnista sainkin olla tiiviisti lämmittelemässä sormia.

Alkuun pyörittiin vähän keskiympyrällä. Tai siis tehtiin keskiympyröitä. Me mentiin sen verran lujempaa että piti katsella missä olisi tilaa ravata. Tehtiin myös käyntiväistöjä uralla. Puoli pitkää sivua perä sisään. Toinen puoli ja lyhyt sivu meni sormien lämmittelyyn.

Sitten tehtiin mikinpäätä. Täällä sille oli joku eri nimi. Ravissa Hemppa taas vastusteli alkuun ja varsinkin oikealle taipuminen tuntui ruunalle epämieluisalta. Vaan toistot purivat ja meno helpottui.

Lopuksi mentiin pari kerrallaan mikinpää reunasta reunaan. Ensin ravia voltilla hyväksi, sitten suora laukannosto ja 1,5 kierrosta laukkaa ympyrällä, jonka jälkeen vielä toiselle voltille hetkeksi raviin. Ope kaipasi vielä suorempia nostoja. Volteilla ruuna rupesi taipumaan nyt myös oikealle ja yritin keskittyä tunnustelemaan ohjien painoa käsissäni. Vasen laukka nousi vielä aavistuksen löysästi mutta oikeaan tuli napakat nostot. Laukka rullasi kivan tuntuisesti. Oikeasta laukasta tuli kehuja. Ravisiirtymät tuli lähes joka kerta itselleni yllätyksenä kun meinasin unohtua laukkailemaan ympyrälle. Valmistelun puute näkyi kamalina kättä vasten jarrutuksina. Vikalla kierroksella tuntui että Hemppa oikeasti kuunteli istuntaani ja ravisiirtymäkin rupesi olemaan jo suht asiallinen.

Lopuksi tultiin vielä 20 metrin kavalettilinjaa 5 ja 6 laukalla. Myötälaukat säilyi mutta tasaisuus oli hukassa. Tulin liian isosti sisään ja jouduin himmailemaan loppua kohti. Me taidettiin tulla yhteensä viidesti, molemmista suunnista. Loppuun ei enää ravattu. Kannuksistani tai kouluraipasta (vasemmassa kädessä) ruuna ei sanonut mitään. Kannusten ainoa apu oli että keskityin ehkä pitämään jalkoja tavallista paremmin alhaalla.

Tunnin aikana tuli kolme pientä virtapiikkiä. Yksi kevyt säikky katsomolla, yksi singahtava laukannosto kavaleteille sekä vähän steppailua päätyovella. Muttei mitään pahaa.

Ongelmia:
ravissa oli alkuun jäykkä
sormia palelsi alkuun

Parannusta:
väisti helposti käynnissä
rupesi kuuntelemaan istuntaa
kivoja ravi- ja laukkapätkiä lopputuntiin
ei haitannut yhtään ettei tullut Ekiä tai Akua

Ysikympin kvaalauksen treenit

Maanantaille huhuilin estepienryhmän kasaan. Lopuksi mukaan löytyi 4 kuskia. Myös Anne, joka sai toivomansa Tihtan. Mun hevostoiveeni oli Jatsi tai Cunami ja jälkimmäinen osui.

Vaikka oltiin suht hyvissä ajoin paikalla niin hepat sisään, harjaus, esteiden kasaus (6 pystyä, 2 okseria ja kavaletti) sekä ratsujen varustus meni yliajalle ja aloitettiin myöhässä.

Alkuverkassa yritin herätellä Cunamin hommiin. Tuntui etenevän hyvin ja edestä kevyehköltä. Eikä vyörynyt pidätteiden läpi. Jotain hienosäätöä siinä oli alkuun. Sormiakin piti lämmitellä. Maneesissa oli n. -12°C. Alkuverkkojen jälkeen otin tosin takin pois ja hypin turvaliivillä fleece alla.

Hypyt aloitettiin suoralla linjalla kavalettikorkeuksilla. Maapuomi, n. 7 metriä, minipysty, 14 metriä ja toinen minipysty. Alkuun väliin 4 laukkaa, myöhemmin tultiin myös kolmella. Ekalla kerralla pysyttiin myötälaukassa, sen jälkeen tälle tehtävälle tuli julmasti vääriä. Tultiin molemmista suunnista. Kertaalleen livahti 3 vaikka meinasin neljää. Myöhemmin maapuomi nousi kavaletiksi ja pystyjä nostettiin. Kolmeen laukkaan sai tulla ihan rivakasti sisään. Jos laukka oli löysää ja jouduin tuuppaamaan niin Cunami otti nokkiinsa ja linjan jälkeen nyki päätä alas. Näiden yhteys oli loistavaa tajuta! Lopuksi jälkimmäinen pysty taisi olla jo n. 85 cm. Silti kaikki helposti yli.

Sitten tultiin rata kahdesti. Ensin maltillisella korkeudella aloittaen tuosta linjasta. Perään portti sekä kaareva linja. Jälkimmäisellä kierroksella ope kysyi toivekorkeuksia ja vastasin että metri. Kun ope sitten nosti reippaasti niin mainitsin että onhan se tietoinen ettei olla mitään kovin valtavia hypitty.

Ensimmäinen kierros meni ihan ok. Aika reippaasti sinne linjalle tosiaan piti tulla sisään. Ja vaikka keskityin niin oltiin väärässä laukassa. Sain lennossa vaihdettua ristille ja sitten vaihtui takaisin vääräksi. En ehtinyt enää volttailla vaan hypättiin portti väärästä laukasta. Sen jälkeen pakollinen ympyrä paremman tien saamiseksi. Totesin kyllä että olisi siitä päässyt suoraankin. Kaareva linja taisi mennä ihan ok ja laukkakin vaihtui vihdoin vasemmaksi.

Toiselle kierrokselle esteet näytti aika isoilta. Ekaksi tuli okseri, jolla korkeutta oli 90 tai 95. Vika okseri oli samanlainen. Odotellessa Cunami oli ruvennut tuntumaan löysältä, joten ravailin sitä hereille. Laukkaakin yritin saada pontevaksi ja heräsihän se. Silti ykköselle ei osunut askel. Tuuppasin kauempaa ja Cunami päätti ottaa vielä yhden. Okseri putosi. Eikä yhtään yllättänyt että sorrun tällaisiin mokiin kun esteet jännittää. Linja meni ihan ok vaan vieläkään ei pysytty vasemmassa laukassa vaikka kuinka yritin johtaa! Nyt korjasin ravin kautta. Portti ok ja tehtiin ympyrä. Vika kaareva linja vähän kiireellä ja siitä taisi jäädä yksi askel pois. Okserille taisin taas tuupata ja hypättiin se vähän kaukaa. Mutta nyt tyylillä yli. Sakkoja ei tullut kun aika loppui. Tiedä sitten olisiko ykkönen vieläkään mennyt helposti.

Opelta herui kuitenkin sama lupa kuin omistajalta että sinne vaan ysikymppiin seuraavissa kisoissa. Jes!

Loppuraveissa ruuna oli tasainen vaan sitten piti ruveta taas muistuttelemaan perämoottoria hommiin. Korvillani meinasi olla vähän kylmä. Takin vetäisin päälle kierrosten välissä kun tuli odottelua. Nyt ei ainakaan tullut liian kuuma kuten eilen.

Ongelmia:
jättölinjat ei olleet suoria
linjan jälkeen väärät laukat

Parannusta:
tajusin mistä pään alas vetäminen johtuu (tuuppauksesta)
vika iso okseri mentiin helposti yli

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Itsenäinen JKH-tiimin hevostenvaihtopäivä

Sunnuntaina iltasella käytiin Annen ja Kaisan kanssa itsenäinen Tallinmäellä. Mennessä selvisi että Annen ratsu oli vaihtunut Elviirasta Hilimaan. Pidettiin silti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta että mennään kaikki kaikilla.

Varustin Hempan ja aloitin ratsastuksen sillä. Tänään pidin kouluraipan mukana. Hemppa oli kivan tasainen ja liikkui ihan ok eteen. Ei tuijotellut, loikkinut tai protestoinut mitään. Yritin ratsastaa sitä vähän lyhyemmäksi mutta varsinkin laukassa tuntui että meno meni ruunalle työlääksi kun yritin pitää sitä lyhyempänä. En tehnyt mitään ihmeellisyyksiä. Taivuttelin molempiin suuntiin ja se meni yllättävän hyvin. Siirtymät ei olleet ihan kauneimpia. Laukannostot oli löysiä ja takaisin raville tuli kättä vasten.

Seuraavaksi alle päätyi ensimmäistä kertaa Palle. Pieni kouluarabi. En edes muista koska olen viimeksi ollut arabin kyydissä. En vähään aikaan. Palle tuijotteli vähän maneesin kulmaa ja meni hetki että sen sai rennoksi. Ilman peilejä oli vaikea sanoa missä muodossa poni kulki. Tai siis pieni hevonen.

Ei siinä onneksi ikuisuutta mennyt että hepo rupesi rentoutumaan ravissakin. Laukassa oli rennoin. Mutta tuntui aika ponilaukalta. Yritin muutamat vaihdot ja ekalla yrityksellä kun menin lävistäjää niin ruuna vaihtoi ennen kuin pyysin mitään ja heti perään pysähtyi aloilleen keskelle maneesia. Vähän oli kommunikaatio-ongelmia. Uutta yritystä putkeen vaan. Laukat onneksi nousi helposti molempiin suuntiin mutta eteen piti vähän pyytää. En ole kovin haka vaihdoissa enkä aina huomannut kun vaihtoi. Näemmä sain ponin menemään myös vastalaukkavoltin.

Käveltiin sen aikaa kun Kaisaa kuvattiin. Otti pienet säikkysäpsyt nurkassa. Ei kuitenkaan ollut poistumassa paikalta. Lopuksi tein vielä muutamat vaihdot videolle. Jännä nähdä. Sekä ihan loppuun piti kokeilla mitä tulee jos lyhennän ravia. Ensin sain pari kevyempää raviaskelta. Toisella yrittämällä ravista tuli hyvin jännän tuntuista. Kyselin että mitä se oli ja vastaus oli että jotain passagen suuntaista. Minähän en mitään tuollaisia osaa.

Lopuksi vielä Hiliman kyytiin. Tämä oli näistä ratsuista selvästi haastavin. Vaikka tamma oli Annen ja Kaisan kanssa malttanut liikkua asiallisestikin niin tuntui että me aloitettiin silti nollista. Ensimmäiset kaksi asiaa oli malttaa olla hiihtämättä karkuun ja rentoutua taivuttavan ohjan perässä. Alkuun ei meinannut onnistua käynnissäkään. Vaan toistot tuotti tulosta.

Samoin ravi oli alkuun jännittynyttä kipitystä ja sisäpohkeen päälle kaatumista. Etenkin oikeassa kierroksessa. Hilima oli päivän neljäs ratsu, joka tuntui jäävän vasempaan ohjaan kiinni. Palasin takaisin käyntiin palauttamaan järjestystä. Pidätä ja myötää. Pidätä ja myötää.

En malttanut lopettaa kun ravi rupesi pikkuhiljaa asettumaan. Vasemmassa kierroksessa kun ravi tuli hyväksi niin kokeilin laukkaa. Kannatti ratsastaa ensin ravi asialliseksi sillä laukassa tamma oli rento ja kuuliainen. Oikeassa kierroksessa otettiin myös ravi ensin kuntoon ja sitten myös oikea laukka oli rauhallista ja hallittua. Jee! Hilima näistä myös palkitsi eniten.

Loppuraveissa jatkettiin saman asian kanssa että ei kiirehditä alta vaan maltetaan. Loppukäyntejä ei ehditty ottaa sisällä kuin hetki, joten jatkettiin taluttaen pihalla. Hilima tuntui aika ADHD:lta. Ei keskittynyt minuun vaikka pyysin pysähdyksiä. Tuijotteli minne milloinkin tai yritti hamuta heiniä maasta. Aika paljon tehtiin pysähdyksiä ja lopulta tajusi sentään pysähtyä kun minäkin pysähdyn. Peruuttaminen toimi vähän vaihtelevasti. Kentällä kulki paremmin kun edettiin reippaasti. Lopulta hitaastikin kävely sujui auttavasti.

Ongelmia:
omat jalat nousee
Palle jännittyi nurkassa
Hilima oli kiireinen

Parannusta:
kaikki ratsut toimi lopulta suht ok
Hemppa malttoi seistä paljon paremmin aloillaan

Kaisa kuvasi Hemppapätkän ja Anne Pallen ja Hiliman.

Koulukurssin toinen päivä väistöjen parissa

Sunnuntaina oli Aaltiksen koulukurssin toinen päivä. Samat ratsut eli jatkoin Niilolla. Ratsukoita tunnilla yhä 6. Pihalla oli vähän lauhempaa, joten maneesissa oli vain pari astetta pakkasta. Ei tehnyt kuitenkaan mieli riisua takkia, joten muhin takissani.

Alusta asti Niilo kulki nätisti. Rentona ja reippaasti. Ravissa taisi tulla sanomista ettei tarvi pyytää ihan niin lujaa eteen. Tuli myös kommentti ettei tarvitse korjata varmuuden vuoksi. Jos Niilo kulkee hyvin niin sopii vain nauttia matkasta ja korjata vasta kun korjattavaa tulee.

Otettiin alkuverkassakin pitkät pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Niilo liikkui ihan ok. Muotoa piti välillä hakea pyöreämmäksi. Tämä oli mulle tunnin rankin kohta.

Päivän tehtävänä tultiin maneesin peräpäästä molemmissa suunnissa vähän kuin täyskaarto ja väistettiin takaisin uralle kahden kirjaimen päähän. Ope puhui kulmankatkaisusta ja alkuun itselleni oli tosi hankala hahmottaa kuviota. Saatiin onneksi aloittaa käynnissä. Niilo väisti yllättävän hyvin (tai ope ei vaatinut tarpeeksi). Pysyi rentona ja sain asetustakin haettua. Oikean jalan väistö oli odotetusti vaikeampi suunta. Se on mulle sitä aina. Suurin haaste väistöissä oli säilyttää eteenpyrkimys. Sekä malttaa olla tuuppimatta istunnalla. Tätä tahkottiin ravissa pitkään ja hartaasti.

Lopuksi laukattiin vielä kumpaankin suuntaan pidemmät pätkät. Laitoin ponin kunnolla liikkeelle ja sehän eteni. Ihanan helppoa kun sai vain pitää. Vauhtia oli sen verran reippaasti että isommat hevoset tuli perä edellä vastaan. En halunnut hidastaa vaan tein sitten ympyröitä. Kuudella hevosella niitä sai tehdä valitettavan paljon.

Päivän missio oli saada Niilo edes hiukkasen kosteaksi. Valitettavasti epäonnistuin. Näemmä sillä on rautainen kunto. Talvikarvaa on ja loppuun laukattiin pitkään ja reippaasti ja muunkin tunnin työskenteli. Vaan ei rahtuakaan kostea edes niskahihnan tai satulavyön alta. Mulle tunti oli semirankka. Keskisyke 142.

Ongelmia:
kuskin jalat nousee yhä
väistöissä vauhti meinasi hyytyä
väistö vasemmalle oli hankalampi

Parannusta:
pääosin tasaisen rento ja pyöreä
liikkui hyvin

lauantai 2. tammikuuta 2016

Polvet alas

Lauantain jälkimmäinen hevostelu oli Aaltokankaalla omistajan pitämä koulukurssi. Listan luona hämmästyin taas. Eemeli? Ei se siitä mihinkään muuttunut, joten harjaamaan ponia. Myöhemmin tuli tuntikaveri kysymään tahtoisinko vaihtaa ratsua. Vaihdokkina oli Niilo, joten todellakin halusin! Huiskaisin vielä Niilonkin harjalla läpi. Satulavyön kiristyksessä vähän uhkaili, muuten oli kiltisti.

Maneesissa oli viitisen astetta pakkasta. Sormia palelsi välikausihanskoilla. Ratsukoita oli meidänkin ryhmässä 6.

Käynnissä pyöriteltiin hetki ominpäin. Niilo pyöristyi tasaiseksi ja liikkui hyvin eteen. Sitten käytiin kuuntelemassa tehtävä. Maneesi laitettiin puoliksi ja me poniratsukot jäätiin ovipäätyyn. Pääty-ympyrä ovelle ja siitä voltti kohti kentän keskustaa eli ulos. Mikinpää yhdellä korvalla. Aloitettiin ravissa ja vaikeinta oli asetuksen vaihtaminen oikeasta vasempaan. Siinä turpa nousi. Niilo eteni ihan ok mutta kyllä siihen sai patistella vähän lisää liikettä.

Sitten laukassa ympyrä ja voltti ravissa. Siirtymät raviin levähteli ja voltin eka puolikas oli aika lepatusta. Oikeaan kierrokseen laukka oli tasaisempaa mutta ravivolteille kääntö vielä hankalampaa. Kääntyi ja siirtyi ok mutta laatua ei ollut.

Sekä ravissa että laukassa jatkettiin jossain vaiheessa suoraa uraa. Meni ihan ok. Kulmissa huomasi että poni ei ole ihan avuilla kun ei meinannut irrota asetusta ja turpa uhkasi nousta. Suorilla kulki tasaisena. Laukassa piti hoputella noin 4 askeleen välein ettei meno hyydy.

Loppuraveja ei otettu vaan käveltiin. Ope sanoi että rankka tunti mutta Niilo ei ollut pätkän vertaa kostea. Ei edes satulavyön tai suitsien alta. Käytännössä kaikki muut ratsut hikosi märiksi. Itselle semmonen aavistuksen rankahko. Takin alla tuli kuuma.

Ongelmia:
siirtymät ja suunnanvaihdot
kulmat
ponin oma vauhti
tunnin aikana ope sanoi mulle noin 20 kertaa että jalat alas

Parannusta:
tasainen ja perushelppo
eteni kun pyysi

Estetunti koulu-, puomi- ja kavalettiharjoitusten parissa

Lauantaina mentiin Tallinmäelle estetunnille. Auto-ongelmien takia päädyin jälkimmäiseen ryhmään ja sitten meitä oli siinä 5. Mukana menossa myös Kaisa ja Anne. Ratsukseni sain ihanaisen Hempan. Tänään ruuna malttoi karsinassa paremmin aloillaan. Vaan satulan tullessa pyöri hetken.

Maneesissa sain käynnissä ihan ok otteen ruunasta. Ravissa halusi mennä reippaasti. Harjoiteltiin sitä että hidastan ja myötään ja ruunan pitäisi pysyä hitaassa vauhdissa kunnes pyydän eteen. Siinä olikin tekemistä. Pysähdyksissä varsinkin. Noin 12 kertaa sai ottaa seis ennen kuin malttoi.

Alkuverkassa ravailtiin ja laukkailtiin. Laukassa välillä lähti huonosti jalasta eteen.

Ekana tehtävänä tultiin päädyissä ympyrällä kavalettia ja välillä vaihdettiin suuntaa ravipuomeilla. Olin vuorossa vikana, joten alkuun oli aika paljon odottelua. Laukasta puuttui välillä ponnekkuutta ja sain ruunalta yhden kunnon takapotkun (selkään tuntui pukilta) irti pelkällä napakalla pohkeenkäytöllä. Ravipuomeille piti ottaa ravia kunnolla kiinni. Silloin tuntui ettei edetty minnekään.

Sitten hypättiin kavaletti, kaareva linja ristikolle sekä toinen kavaletti. Suoralle piti saada 4 askelta ja se onnistui hyvin. Sitten rupesin myös keskittymään siihen että hypätään keskeltä yli. Myötälaukatkin säilyi. Sama toisestakin suunnasta. Alkuun hyvin mutta loppuun yksi ravikerta kun laukasta loppui puhti.

Sitten tultiin rata ensin ristikoilla. Toisella kierroksella oli pysty ja okseri. 4 laukan linja, kaaria, ravipuomeja ja tiukahko kaarre okserille. Ensimmäisellä kierroksella meni ihan ok mutta okserilla (ristikolla) laukka jäi vaihtumatta. Toisella kierroksella ratsastin tarkoituksella vähän linjan ohi että saisin johdettua okserilla kunnolla. Hempan laukassa ei ollut tarpeeksi puhtia ja este tuli sille vähän yllätyksenä. Olisin halunnut vielä yhden askeleen mutta ruuna päätti loikata kaukaa. Kävin aika korkealla ilmassa eikä Hemppa arvostanut kun laskeuduin takaisin satulaan. Jatkoin kuitenkin kaarevan linjan kavaletille ja laukkakin taisi vaihtua. Muut kuulemma kauhistelivat että pysynkö kyydissä ja saanko jatkettua. Minä pohdin että tuliko nyt myötälaukka. Prioriteetit kuntoon.

Tästä tuli sakkokierros. Käänsin nyt ohjeiden mukaan okserille ihan suoraan. Hypystä tuli paljon parempi mutta laukka jäi taas vaihtumatta. En voinut olla tyytyväinen. Muutenkin alkutunti meni niin helposti ja sitten loppuun tuli häsläystä. Höh.

Estekorkeus taisi olla maksimissaan 70 cm. Niitäkin vain 2 + sakko. Mutta kiva oli päästä Hempalla tunnille.

Ongelmia:
energian puute lyhyessä laukassa ja ravissa
muutamat omat pomput pohkeista, nousevista esteistä ja leijuvasta kuskista
kolisteltiin kavalettiin pari kertaa

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
kuski pysyi helposti kyydissä

Annu kuvasi meidän menoa:

perjantai 1. tammikuuta 2016

Perjantain koulutunti Aksulla

Perjantaina yllätyin kun Aaltiksen omistaja ei pitänytkään tuntia. Vielä enemmän yllätyin hevosjaosta. Aksu? Yritin sitä vaihtaa Cunamiin tai Meriin muttei Aksulle ollut innokkaita tulijoita. Hoitaessa oli ihan rauhassa.

Maneesissakaan ei tuijotellut mitään. Vähän jännittyi katsomopäädyssä. Ratsukoita tunnilla oli 5. Maneesissa pari astetta pakkasta.

Alkuverkoissa piti saada takaosa töihin. Väistöjä ja jokunen avo. Sekä vähän lisää eteen. Aksu toimi aika vaivattomasti. Kielikin tuli ulos vasta jälkimmäiseen eli vasempaan suuntaan laukatessa. Ravissa ja laukassa piti tehdä temponmuutoksia. Ihan hyvin lähti lopulta pohkeesta eteen. Laukassa oli vähän pidempänä.

Päivän tehtävä oli mikinpää. Ensin käynnissä pari kierrosta, sitten ravissa. Ympyrällä takaosan väistätys ulos, volteilla taivutus sisään. Väistö olisi voinut olla vielä vähän huolellisempaa. Poikitti turhan loivasti. Nyt lörpötteli kieltään. Takki oli pakko riisua kun tuli niin tukalaa sen kanssa. Fleecellä siis. Lopuksi vielä vasen laukka. Ympyrällä vastalaukkana siis. Lopulta ympyrällä piti asettaa sisään. Onnistui ok. Vaan laukka rupesi tuntumaan löysältä. Raipasta pukitteli.

Loppuraveissa oli jopa vähän kiireinen. Kieli oli ulkona mutta muuten meno oli open mielestä parempaa. Polki alleen ja oli tasaisempi edestä.

Eihän tämä huonosti mennyt mutta jotenkin Aksu ei vaan sytytä. Lienen yhä katkera koulukisoista.

Ongelmia:
kieli ei pysynyt koko tuntia suussa
laukassa oli vähän löysä
väistin turhan loivasti
raipasta pukitteli

Parannusta:
ei tuijotellut
ravi oli ok ja säädeltävää

JKH-tiimin ensimmäinen talvimaasto 2016

Vuosi 2016 aloitettiin hevostellen. Hempalla maastoon Annen ja Kaisan kanssa. Pakkasta rapsakat -6. Olisin saattanut pukea enemmän jos olisin arvannut että käyntiä tulee niin paljon.

Karsinassa Hemppa hyöri vähän. Pihalla hyöri paljon lisää kun säädin vyötä ja jalustimia. Jalkkarit oli omistajan tyttären jäljiltä freejumpit. Taisi olla ensimmäinen kertani sellaisilla ja tykkäsin kovasti. Ei olleet niin kylmätkään.

Kun lähdettiin pihalta niin Hemppa tuijotteli ensin kiveä, sitten postilaatikoita ja vielä jotain mulle näkymättömiä juttuja. Joka kerta patistelin liikkeelle. Lopulta hepo totesi että voihan sitä kävellä. Peruutteluun ei ehdittykään. Myöhemmin matkalla ei enää yrittänyt jumitella. Mentiin vaihtelevasti ekana tai tokana.

Kierrettiin nyt talvilenkki eli mulle uusia maisemia. Pohja oli paikoin niin jäinen tai muhkurainen että mentiin tosiaan suurimmaksi osaksi käyntiä. Sormet ja reidet meinasi viilentyä. Ravipätkiä otettiin jokunen ja Hemppa jolkotteli joko reippaasti edellä tai maltilla kaverin perässä.

Laukkoja mentiin vain yhdellä pätkällä ja siinä olikin reitin paras pohja. Kaverin perässä meidän jarrut toimi vähän huonommin ja lähdöt oli astetta ampuvampia. Ekana Hemppa laukkasi rennosti ja pidätteetkin meni kevyesti läpi. Ei mitään sivuloikkia.

Palatessa otettiin vielä sakkokierros lenkin alkuun kun halusin nähdä minkä verran vielä tuijotetaan. Tiepätkä meni ongelmitta, rentona ja pitkin ohjin. Vaan kotipihan kivi oli taas kamala ja Hemppa pisti pakin päälle. Naama ulos ja komento eteen. Päästiin asiallisesti ohi. Teki mieli ottaa vielä uusi ohitus mutta se jäi tekemättä. Keskenään ratsut oli ihan asiallisesti. Sekä käynnissä että pysähdyksissä harjoittelin Holopaisen oppeja. Pidätetään ja kun hidastaa/seisoo aloillaan niin myödätään kaikki pois. Toistetaan tarvittaessa.

Ongelmia:
kivien tuijottelu

Parannusta:
tolkku ja kuuliainen

Kaisa oli kuvaajana GoProlla, Anne editoi: