maanantai 27. huhtikuuta 2015

Uusi korkeusennätys!

Maanantain hyppytunnille sain Pikun ihan kuten viimeksi toivoin. Tytöt ystävällisesti laittoivat Pikun kuntoon ja purkivat Rozen. Keli jatkui sateisena ja ratsukoiden määrä pysyi neljässä.

Piku oli kivan energinen. Ei rennoimmasta päästä mutta vauhtia löytyi ilman että tarvi yhtään patistaa. Piti olla vaan tasaisesti kyydissä ja nauttia maisemista. Alkuun mentiin pitkillä ohjilla, myöhemmin keräilin niitä tuntumalle vähän turhan höllästi. Voltit kulmiin oli aikamoista kaatumista. Laukassa vielä pahemmin. Vaan alkuraveissa kun taivutin voltille niin Piku naks vain loksahti hetken verran pyöreäksi. Mitä ihmettä! Ei ole mitään tällaista sattunut koskaan aiemmin. Ravissa saatiin pyöreitä pätkiä aina toisinaan. Laukkaa viipotettiin melko täysiä.

Alkutunnin hypyt otettiin ristikolle kahdeksikolla. Tarkoitus oli vaihtaa laukka joka hypyssä. Vaihdot tuli hyvin mutta vauhti oli vähän turhan reipas ja tiet Piku kanttasi sisään. Yritin avittaa raipalla sisälavalle. Lopuksi tuli yksi hyppy askelta liian aikaisin. Itse kävin aika korkealla mutta päädyin yllättävän tasapainoisesti takaisin satulaan. Ohjat karkasi pitkiksi. Heti seuraava hyppy oli samanlainen esitys toiseen suuntaan. Tuli jo vähän enemmän sanomista ja tajusin itsekin ettei tämä voi mennä näin. Sitten kunnon pidätteet ja saihan sitä laukkaa lyhennettyäkin. Pari siistiä hyppyä hyvästä paikasta ja sitten riitti meille.

Seuraavaksi tultiin sarjaa. Kaksi maapuomia, pieni pysty ja yhden laukan päässä okseri. Tämän parissa menikin lopputunti. Okseri nousi pikkuhiljaa. Piku halusi yhä mennä sangen lujaa mutta kuunteli kuitenkin vähän. Välillä jouduin ottamaan edestä vähän kovemminkin. Puomeille oli hankaluuksia osua. Myöhemmin kierros vaihdettiin oikeaksi ja okseri nousi yhä joka kierroksella. Ysikymppiin asti tuntui ettei Pikun tarvinnut edes hypätä vaan päästiin tosi vaivattomasti yli. Vikalla kierroksella okserin takapuomi oli kuulemma toisesta päästä 115 ja toisesta 120 cm. Väliä vähän lyhennettiin ja yhä päästiin helposti ja puhtaasti yli. Tästä tuli sitten samalla uusi korkeusennätykseni, vieläpä suokilla. Aiemmin korkein oli 115 cm pysty vuodelta 2010 Nowalla.

Kiva oli ettei jättieste näyttänyt yhtään pelottavan isolta. Samoin aiemmin murehtimani mukautumisongelmat eivät vaivanneet. Tehtävä oli toki tehty helpoksi kun askel osui aiemman esteen ansiosta. Hienosti ja innokkaasti Piku hyppäsi!

Loppukäynnit käytiin maastossa. Tunnin jälkeen satoi yhä vaan ja lopulta minäkin rupesin olemaan aika märkä. Ei se onneksi näin liikkuessa haitannut.

Ongelmia:
laukassa meni aika lujaa ja vähän sisälle painaen
välillä tuli linjan jälkeen vääriä laukkoja
toisinaan Piku lopetti laukan lähes heti okserin jälkeen
kertaalleen otettiin ravia esteiden väliin

Parannusta:
hyppäsi hyvin
jättieste ei ollut yhtään paha

Ns. kisakvaalausta

Maanantaina tiesin että koulutunnille luvassa olisi Roze ja sijaisope. Kuulemma tämän perusteella tulee kommenttia päästetäänkö meitä koulukisoihin. Vihjailtiin myös että pitäisi käydä ratsastamassa vähän useammin. Kolmesti viikossa siis. Harmi vaan että käyn jo nyt niin usein kun vain ehdin.

Roze ei edelleenkään tykännyt pään harjaamisesta. Muualta ei niin haitannut. Keli oli sateinen +7°C. Ratsukoita tunnilla oli 4. Alkukäynnit oli ainakin pitkät.

Ope kyseli mitä ollaan tehty mutta koska meillä ei ole ollut mitään teemaa niin lähdettiin ihan perusratsastuksella ja suoristamisella liikkeelle. Käytännössä asettaminen oli hankalaa jo alkuverkoissa ja lopulta ravattiin sangen pitkään. Opetusta kuulin tänään aika huonosti, joten välillä oma meno tuntui aika päämäärättömältä. Roze ei ollut avuilla enkä sitä osannut taikoa hyväksi. Ope kaipasi ulko-ohjaa paremmin tuntumalle ja kävi pyörittämässä meitä hetken suoraan ohjista. Kommenttia tuli että lyhennän ohjia liikaa eikä Roze pysty niin lyhyellä tuntumalla pyöristymään. Pidemmillä ohjilla ratsastaminen oli superhankalaa kun kädet oli jatkuvasti sylissä. En osannut ratsastaa tammaa kunnolla pidemmän kaulan tuntumalle. Vaikka oli hankalaa niin bonuksena tamma oli kuitenkin suht tasainen. Myös sopiva ravi oli yhä hukassa ja herkästi juoksutin liikaa. Harjotusravissa tamma rupesi juoksemaan itsekin ja sitten sain pidättää. Eniten hukassa oli se, että millaista menoa meiltä kaivataan. "Suorempi hevonen" olisi ollut hyvä pohjustus eikä pelkkä "pidä ulko-ohja paremmin kädessä".

Käynnissä tuli hyviä pilkahduksia. Lopulta tein omin luvin joitain siirtymiä. Niistä ei onneksi tullut sanomista.

Laukat mentiin keskiympyrällä kaikki kerrallaan. Ensin oikea kierros, joka oli meille ihan ok. Samoja perjantain hyviä hetkiä ei tullut. Yhä jäin joistain ohjeista hieman hämilleni. Kun pyydettiin kutittamaan raipalla niin minä kutitin. Enkä ajatellut että siitä olisi pitänyt saada kovin isoa reaktiota. Seuraava ohje oli naputella raipalla laukan tahdissa, sen ymmärsin paremmin.

Vasen kierros laukassa oli hankala. Tosin ihan alkumetreillä Roze tuntui lyhyeltä, kevyeltä ja hyvin alle polkevalta. Hetkeä myöhemmin tamma kaatui sisäpohjetta vasten sisään. Asetus vilahti ulos. Kun yritin asettaa sisään valahti reitti pieleen. Eikä tästä juuri parantunut. Lopulta pudotti raville ja hetken oli ongelmia päästä takaisin laukalle. Ei tullut kovin ihanaa. Olisi ensin pitänyt saada käynti ja ravi paremmin kuntoon.

Lopulta kisoista ei ollut mitään puhetta. Tämän tunnin perusteella he C olisi hyvä. Perjantaina meni paremmin.

Ongelmia:
pitkillä ohjilla ratsastaminen tuntui vaikealta
en meinannut kuulla ohjeita
tänään ei tullut kovin hyviä pilkahduksiakaan
vasemmassa laukassa kaatui sisään

Parannusta:
liikkui reippaasti eteen
vasemman laukan alkumetrit

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

NuR:in kisoissa Lidalla (ensimmäiset ulkopuoliset Uotilasta)

Sunnuntaina oli luvassa jotain, minkä en uskonut koittavan. Ensimmäiset ulkopuoliset kisat Uotilan ratsulla. Alunperin ratsuvaihtoehtoina olivat luontevasti Fossi ja Lida mutta lopulta opelta tuli viesti että Lida 80 cm jos haluan osallistua. Tottakai halusin! Nurmijärven ratsastuskoulun kisoihin siis.

Kisapäivä oli sateinen. Onneksi kisat alkoivat vasta klo 11, joten herätys puoli kahdeksan aikoihin riitti. Lidan toinen (ensimmäinen) kuski oli puunannut tamman jo edellisenä päivänä, joten nyt riitti harjaus ja matkalle paketointi. Koppiin meni melko hyvin.

Kisapaikalla oltiin todella hyvissä ajoin. Käveltiin pihalla pari ekaa luokkaa. Vesisateessa. Lida käyttäytyi asiallisesti.

Treeneistä poiketen radalla tamma tuijotteli sekä tuomareita että erikoisesteitä ja kielsi ekalla kuskilla ulos. Hyppäsin samantien ekan radan jälkeen kyytiin ja aloitin oman verkkani, välissä oli 9 ratsukkoa. Me startattiin tokavikana. Verkka oli sateelta suojassa maneesissa. Kaasu toimi hyvin, jarrut vähän heikommin. Tein temponvaihteluita laukassa, siirtymiä ja yritin saada tammaa kuulolle. Avonaista sivuoviaukkoa vähän tuijotteli välillä.

Verkkahyppyjä otin n. 5. Ekalla pudotti. Vähän lisää laukkaa ja keula ylös ohjeisti varaope. Verkka-aika oli aika sopiva.

Ennen rataa portilla hyöri hitusen. Meidät talutettiin sisään vaikka luultavasti olisi mennyt taas pelkällä henkiselläkin tuella. Päätin ensin ravata tuomareiden ohi ja sitten käydä näyttämässä pelottavan punaisen nelosen, johon otti useamman kiellon. Tuomareita kauhisteli edelleen mutta yritettiin selvitä tästä ripeästi. Lähtömerkki tuli kuitenkin aika pian mutta pysyin silti suunnitelmassani. Lida ei esteestä välittänyt, joten laukka päälle, tervehdys ja menoksi. Lähtölinjan ylitykseen taisi kulua aika tarkkaan se 45 sekuntia.

Ykköselle tultiin kuitenkin huonosti ja etupuomi tarttui takasten mukaan. Kakkoselle tultiin turhan lähelle ja matala laakahyppy otti puomin etusilla alas. Kolmoselle ratsastin ehkä turhan huolimattomasti ja Lida päätti juosta vasemmalta ohi. Estin pidemmät pakoaikeet ja käveltiin esteen editse kummastakin suunnasta ihan rauhassa ennen kuin lähdettiin jatkamaan. Napakka päättäväisyys ja yli. Nelosta oltiin käyty jo haistelemassa, kuski päätti että yli mennään ja mentiinkin. Jossain näillä main riemuitsin että saadaan hypätä rata loppuun vaikka tulisikin hylsy. Heti perään tajusin että eihän meitä vielä ole hylätty ja tsemppasin vähän lisää.

Kaarteessa ennen vitosta tamma vähän kompuroi. Sarja silti puhtaasti vaikkei hypyt ihan sulavia olleet. Tuomaripäädyssä taas vähän kauhistelua mutta ohi päästiin. Kutoselle linjaus ja yli. Kuskin mielestä seiskakin oli epäilyttävä amppariokseri mutta puhtaasti yli. Pikkuisen kaasua mutta kuitenkin asiallinen tie. Kasi puhtaasti ja siihen päättyi.

Jos olisin alusta asti mennyt samalla päättäväisyydellä kuin loppuradan niin tästä olisi voinut tulla ihan hyvä. Olin kuitenkin tyytyväinen että pysyin tyynenä ja selvittiin radasta yhdellä kiellolla. Kummasti ei harmittanut yhtään. Päätin kyllä että tällä suorituksella kvaalasin itseni firman risteilylle championaattien sijaan. 13 ratsukon joukossa oltiin yhdeksänsiä.

Loppupäivä sateessa parkkipaikalla paluukyytiä odotellen oli erittäin pitkä. Kävi jopa mielessä että  ymmärrän tyyppejä, jotka kisaavat vain hyvällä säällä. Lämmintä oli +4°C.

Lida suoritusten jälkeen pihalla.


Meidän rata:

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Uutta kouluratsua pohtimassa

Perjantaina alleni tuli Roze. Harjoiteltiin helppo C:0:n asioita.

Alkuun tamma oli vähän alkeisasetuksilla ja meidän pyöreät pätkät tuli aika mystisesti. En oikein tiedä että mitä tein. Pakottamalla ei ainakaan onnistunut.

Menoon tuli paljon pientä viilausta. Yhä niitä omia heikkouksiani. Karkailevat kädet jne. Välillä Rozen pyöreys katosi eikä ollut mitään nopeita konsteja saada sitä nopeasti takaisin. Tehtiin siirtymiä. Pysähdykset olisivat voineet olla vielä tarkempia. Hetkittäin ravissa tuli jopa hienoja leiskautuksia.

Oli kivan tasainen. Eikä edes tuijotellut kaivinkonetta. Tälle kauhistelijalle aikamoinen saavutus.

Mukava tunti, tämän perusteella Rozesta voisi tulla kisaratsuni jos päästetään kisoihin.

Ongelmia:
paljon pientä viilausta
kuskin kädet unohtaa yhä palata takaisin vierekkäin
välillä karkasi antipyöreäksi eikä ollut jippoja saada muotoa nopsaa takaisin
pysähdykset voisivat olla vielä täsmällisempiä

Parannusta:
irtosi makeaakin ravia
pääosin aika tasainen
ei tuijotellut kaivinkonetta

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ihastumassa Lidaan

Torstain estetunnille sain Lidan kuten arvelinkin. Tamma oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Meidän tunnilla ratsukoita oli 4 ja lähdettiin pihalle hirveään viimaan hyppimään erikoisesteitä kuten arvelinkin. N. +7°C mutta ei kovin lämpimältä tuntunut. Takin jätin ihan suosiolla pois kun oli turvaliivi.

Vähän yllätti ettei tuuli horjuttanut Lidan maailmankuvaa. Kamalinta oli tuulessa itsekseen avautuvat postilaatikkojen kannet, trampoliinilla hyppivä lapsi ja kypäräni lipan heilahduksesta kuulunut ääni. Näistä tamma vähän jännittyi mutta mitään pukkeja tai pakoyrityksiä ei ollut nähtävissä. Pelottavasta kulmasta kuljettiin pitkin ohjin käynnissä ilman ongelmia. Ravissa meinasi jännittyä samassa paikassa niin otin käyntiin ja löysäsin tuntumaa hieman. Taas selvittiin oveluudella eikä tarvinut pakottaa.

Alkutunnin esteet arvelin ihan oikein mineiksi. Vaan kyllä ne siitä sitten nousivat, johonkin 80 senttiin. Meillä oli yhä ongelmia saada laukat vaihtumaan. Keskityin vaihtoihin niin paljon että unohdin itsekin jännittää erikoisesteitä. Vaan eipä niissä ollut mitään jännitettävää. Alkuun hypittiin niitä yksitellen tai pienissä pätkissä. Ihan alkuun ei taidettu pudottaakaan mitään.

Lida kyllä hyppäsi kivasti eikä tuijotellut erikoisesteitä yhtään. Eikä edes keilattu tavalliseen tapaan ihan kaikkea. Kerran mentiin ohi kun herpaannuin pahasti. Yksi huonompi aloitus tuli kun yritin lyhentää liikaa. Rupean ihastumaan Lidaan. Ei ole Fossia kohtaan ollut tällaisia tunteita.

Oma versio päivän tehtävästä.

Ongelmia:
yksi ohijuoksu kun kuski herpaantui täysin
jokunen pudotus

Parannusta:
ei pukkeja
Lida pelasti välillä
monta hyvää kierrosta
muistin 14 hypyn radan
ei tuijottanut erikoisesteitä yhtään
ei ollut erityisen kauhuissaan mistään

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Suosikkitammani Lida vihdoin kouluväännössä

Keskiviikkona kävin rästimässä vappuaaton tunnin. Haaveilin salaa Lidasta ja näin kävi että Fossi oli vaihdettu Lidaan, jee! Tamma oli jo valmiiksi hyppäämässä.

Ratsukoita tunnilla oli 5. Lämmintä n. +7°C mutta tuuli niin paljon että pidin takin päällä. Takki oli vähän liikaa mutta ilman olisi varmasti tullut kylmä. Ehkä se toppaliivi olisi ollut hyvä. Tai tuulenpitävä kevyempi takki.

Alkuverkassa Lida tuntui poikkeuksellisen helpolta. Ehkä osa kiitoksista menee edellisen tunnin pätevälle kuskille. Tamma oli tasainen ja liikkui. Asettuikin tavallista paremmin kumpaankin suuntaan. Laukka oli helpoin mutta ei se ravikaan huono ollut.

Päivän tehtävänä tehtiin takaosakäännöksiä. Siitä onkin tovi kun näitä on taas tehnyt. Puolierot oli aika huimat. Ope kehotti kääntämään yläkroppaa vielä enemmän käännöksen suuntaan. Itse yritin kääntäessä keskittyä siihen ettei paino heittänyt ulkopuolelle kuten helposti kävi ainakin vasemmassa kierroksessa. Asetus menosuuntaan oli hankalahkoa kumpaankin kierrokseen. Ulko-ohjalla kun hidastin käyntiä niin samalla tuppasi turpakin vipsahtamaan ulos. Lopulta tajusin sisäpohkeen merkityksen ja käännökset paranivat toiseenkin suuntaan.

Sitten ruvettiin käännösten oheen nostamaan laukkoja. Lida nosti laukat helposti. Näin jälkikäteen vasta tajuan että Lidaksi tosi hyvin. Yhtä mokaa lukuunottamatta kaikki myötäisinä kumpaankin suuntaan. Nostomuoto ei aina ihan pysynyt mutta laukkasi kivan nipussa, ainakin Lidaksi. Istunnalla sain vielä kasattua lisää. Alkuun siirtymiset laukasta käyntiin meni vetämiseksi ja tajusin tämän. Pohdin että lisätreeni ei olisi pahitteeksi. Osasin kuitenkin korjata. Ajattelin sulavia siirtymiä ja sain lopulta tehtyä siirtymät paljon enemmän istunnalla kuin ohjalla. Jes! Ei vielä ihan priimaa eikä suoraan käyntiin mutta opekin sanoi jo jotain kannustavaa.

Loppuraveissa tamma oli aktiivinen ja tasaisen pyöreä. Tosi kiva ratsastaa. Oikein kiva tunti.

Ongelmia:
takaosakäännökset oikealle ei olleet helppoja
pukeutuminen ei ollut ihan kelin mukaista

Parannusta:
ei säikkynyt mitään
siirtymät laukasta käyntiin parani
laukat nousi yhtä väärää lukuunottamatta oikein
tajusin sisäpohkeen merkityksen takaosakäännöksissä

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Taivuttelua ja eteenratsastusta sekä hyytymistä esteillä

Maanantaina luvassa oli hartaasti odotettu estekauden aloitus. Alle siis koulutunti. Ratsukseni kuvittelin Pikua mutta yhä vaan jatkoin Penan kanssa. Mieluusti olisin jo ottanut jonkun muun. Estetunnille sain valita Penan ja Rozen väliltä ja ajattelin että päätän sen mukaan miten koulutunti menee. Koulutunnilla meitä oli 4 ratsukkoa, keli lähes +10°C.

Kouluratsuna Pena ei tänäänkään ollut liitokavio. Aika samat ongelmat kuin aiemminkin. Poni banaanimutkana vasempaan eikä kuunnellut oikeaa pohjettani. Minä kovin turhautumisherkkänä. Alkuverkassa poni kääntyi jopa yllättävän hyvin kumpaankin suuntaan. Ja kun ope tarpeeksi kaipasi lisää vauhtia niin hetkittäin jopa edettiin ihan ok.

Lopulta opin Penan kanssa vippaskonstit. Mutkalla olo ja oikealle valuminen saattoi johtua vinosta istunnastani. Jos halusin oikeassa kierroksessa ratsastaa kulman kaatumatta sisään ja turpa muualla kuin vasemmalla niin piti siirtää painoa vasemmalle jalustimelle ennen kulmaa.

Lopputunti tehtiin käynnissä 6 metrin voltteja ja voltin jälkeen laukannosto. Alkuun meni ok mutta lopulta vasemmassa kierroksessa rupesi nostamaan väärää ja väärää. Ulko-ohjan asiallinen tuki oli hankala juttu. Muutenkin sai keskittyä että ratsu pysyi kahden jalan ja kahden ohjan välissä. Herkästi kun vastapuolen hölläsi kokonaan.

Loppuverkassa ei enää kovin hienosti edetty. Poni oli jo märkä. Päätin ottaa esteille iloisemmin liikkuvan Rozen vaikka vähän ihmettelin tätä mahdollisuutta. Kun sain kavuttua Rozen kyytiin niin käsky kävi takaisin Penan selkään. Estetunnilla ratsukoita oli 5.

Alkuverkassa Pena vielä liikkui asiallisesti. Ravi ok, laukka suorilla ok. Volteilla kaatui ja hyytyi. Kun ruvettiin hyppäämään niin lopulta sain kaipaamani kannukset. Tätä ennen oltiin taidettu jo juosta sarjan b-osasta ohi.

Penan kanssa hyppely oli alkuun hankalaa. Ravilähestymisissä hyppäsi tosi kaukaa. Joka kerta ohjat lipesi kädestä etten olisi vetänyt suusta. Opelta tuli huutia. Laukassakin loikki alkuun kaukaa, onneksi siitä sitten parani pikkuhiljaa. Julmasti vääriä laukkoja. En ihmettele kun miettii miten koulutunnin myötänostot menivät. Johdin joo ja katsekin oli mutta painoavut oli varmasti pielessä.

Esteitä kentällä oli 4. Pysty, okseri ja 1 laukan sarja pikkupystyistä. Sarjan eka keilattiin lähes joka kerta. Kohottavista puolipidätteistä taisi ope puhua. Ekat kaksi kierrosta meni huonohkosti. Laukka ei vaihtunut lennosta, joten eka kaarre posotettiin väärässä laukassa kun ravisiirtymäni oli niin epämääräinen ettei sitä tullut. Tokalle kierrokselle tuli sakkovoltteja laukan korjaamiseksi. Kun yritin ratsastaa sarjan asiallisemmin ja muistutin raipalla niin poni sekosi jaloissaan täysin ja ravimökellyksellä juoksi kummatkin alas.

Sakkokierros jatkui nuoliesteellä. Oikea kierros, joten oli kääntöongelmia. Kun käänsin tosi hyvissä ajoin niin kertaalleen tie oli suht ok. Suorilla poni liikkui, muualla huonommin. Kerran juostiin esteestä ohi hipoen ja keilasin sen polvellani nurin. Au!

Pena hyppäsi reunasta ja monesti tiputteli. Aika monta kertaa tultiin. Sitten huilattiin ja lopuksi tultiin vielä kahdesti toisesta suunnasta. Ekalla kerralla ei hypyn pituus riittänyt yli asti. Vika taisi olla puhdas ylitys. Itse olin kaikkea muuta kuin rennosti matkassa. Ilmeet on taas varmasti tosi outoja. Muut hyppäsi vielä vähän enemmän, me armahdettiin läpimärkää ponia ja lopetettiin. Arvasin ihan oikein ettei Pena jaksa.

Seuraavalle kerralle en osannut oikein toivoa muuta kuin Pikua. Roze ei, Sokeri ei. Pikkuiset ja Pönä oli buukattuina. Hoo ei tarjolla. Ekkukin ehkä mahdollinen.

Kiva oli kuitenkin päästä täälläkin pitkästä aikaa hyppäämään. Suoritus ei nyt ollut kovin huippu mutta ei jäänyt harmittamaan.

Ongelmia:
Pena ei liikkunut kunnolla
kääntämisongelmia
ponin kunto ei kovin hyvä
kaksi ohijuoksua

Parannusta:
sain taipumaan hetkittäin kumpaankin suuntaan
ihan koko 2h ei ollut matamista
ponnistuspaikat parani
pysyin helposti kyydissä vaikka mentiin ohi

Muutamat hypyt:

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sekalaista pyörittelyä ja kouluratayritelmää

Viikonlopun ohjelmassa oli kisojen katselua. Hirveä himo ratsaille tuli mokomasta ja sunnuntaina oli onneksi heppoja vielä vapaana itsenäiseen menoon. Vähän jotain kouluratapyörittelyä mielessä.

Ratsukseni osui Pena, jostain syystä se tuli ensimmäisenä mieleenkin. Hoidin kiinni, poni taas yritti hyöriä. Ratsastaessa otin ensin käynnissä tuntumaa. Yhä oli ongelmia saada oikea pohje läpi. Oikeassa kierroksessa turpa ja perä olivat vasemmalla, keskiponi oikealla ja kulmissa kaaduttiin sisään. Työlästä oli yrittää volteilla saada turpa menosuuntaan ja pysyä oikomatta reitillä. Ratsukoita kentällä 2, lämmintä lähes +9°C ja pilvistä.

Ravi eteni pääosin ok. Vähän lisää lennokkuutta olisin kaivannut omasta takaa. Nyt jouduin patistelemaan ja samalla meidän letkeys kärsi. Laukat oli kelpoja. Paljon parannettavaa muttei pahimmasta päästä.

Alkuverkkailujen jälkeen ratsastettiin KN läpi. Oikeassa kisatilanteessa olisin ollut kauhuissani kun oikea pohje ei ole läpi. Pientä kiemuraa, alaspäin siirtymät kättä vasten, keskiravissa laukkaa (useamman kerran), kulmissa sisään kaatumista, laukassa hyytymistä, siistit myötänostot kuitenkin ja läpi radan aika epätasaista menoa. Ehkä joku 53 % olisi tuolla suorituksella tullut. En ole Penalla siis lähdössä kisoihin.

Lopuksi tehtiin vielä siirtymiä. Ehkä täsmällisyys vähän parani. Vaikkei tehty mitään kovin rankkaa niin taas loppua kohti poni tuntui hyytyvän. Ravissa sai patistella lähes jatkuvasti liikkumaan ja patistelematta nyykähti äkkiä.

Loppukäynnit käytiin toisen ratsukon kanssa maastossa, me edeltä. Kotia kohti askel lähti vihdoin venymään. Tällä olisi pitänyt aloittaa.

Ongelmia:
olen Penan kanssa kärsimättömimmilläni
punainen lanka puuttui

Parannusta:
ei tainnut nousta vääriä laukkoja
maastossa tolkku

torstai 16. huhtikuuta 2015

Vaihtelevaa menoa vaihtuvissa olosuhteissa

Torstaina sain jatkaa Lidalla. Aloitettiin vähän aiemmin itsenäisellä verkalla että ehdittiin ennen pimeyttä. Keli ei suosinut ja alkuun vihmoi räntää niukasti plussan puolella. Mentiin silti kentälle. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4. Vaikka Lida oli ollut kentällä eilenkin niin silti alkutunnista piti kauhistella ohi ajavia autoja.

Alkuverkoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Lida liikkui kivasti eteen, ei ihan apujen välissä. Puomeille paikat ei osuneet, joten juostiin niistä yli vähän miten sattuu. Otettiin laukassa muutama ohjattu spurtti ja hyvin lähti. Takaisinkin tuli ihan ok.

Lentävä puomi, osa 1.


Osa 2.
Ekana tehtävänä tultiin ravipuomeja ja ristikkoa. Ensin puomeilla aloittaen, välissä laukka ja ristikko. Laukka ei alkuun noussut ollenkaan, sitten parani. Nousi pääosin oikein mutta välillä hypyssä vaihtui vääräksi. Ponnistuspaikat oli kamalia kerta toisensa jälkeen. Toiseen suuntaan meni jarrutus alkuun tiukille ennen puomeja. Kertaalleen oltiin lähestymässä kunnon ampauslaukalla kun tamma säikkyi jotain kaukaa parkkipaikalla. Voltti alle ja uusi lähestyminen. Vikalla kierroksella parannettiin hyvin. Vaikka kolisteltiin ristikkoon monesti niin se ei tainnut pudota.

Sitten hypättiin suora linja pystyltä okserille. 21 metriä. Me mentiin viidellä, muut tuli kuudella. Tultiinkohan kerran vai kaksi mutta nämä oli meidän tunnin huippuhetket. Esteet puhtaasti, tasaisesti, edeten ja hyviin paikkoihin. Sitten alkoi alamäki vaikka keli parani parhaimmillaan lähes aurinkoiseksi.








Tultiin kaarevat linjat kumpaankin suuntaan pisarakuviolla, yhä 21 metrin väleillä. Ekalla kierroksella hankalin este eli ykkönen taisi pysyä ylhäällä mutta keilattiin loput 3. 5 askelta ei oikein mahtunut ja meno oli muutenkin tosi epätasaista. Jälkimmäiseen kierrokseen keilattiin kahta ekaa ja saatiin lukemattomia sakkokierroksia. Vasta kun ope laittoi apupuomin niin päästiin ykkösestä puhtaasti yli. Lopulta kun saatiin jatkaa tehtävää eteenpäin niin kolmannelle tuli niin holtiton hyppy että Lida juoksi vikasta pystystä kahdesti ohi. Enkä ehtinyt estää. Jälkimmäisellä kerralla palattiin rauhassa esteen eteen katsomaan että tästä pitäisi mennä yli. Seuraavalla yrityksellä Lida stoppasi kolmoselle ja keikahdin satulasta kaulalle. Älä tuuppaa! Lyhennä laukkaa, keulaa ylös. Raippaa en tainnut käyttää vielä tämänkään jälkeen. Uudella yrityksellä päästiin yli ja osuttiin myös vikalle. Taisi kummatkin pysyä vielä pystyssäkin.





Ope oli samoilla linjoilla meidän kanssa. Tähän on hyvä lopettaa. Ei kerjätä ongelmia. Kellään ei mennyt erityisen hyvin. Mikäli lisää ongelmia tulisi loppuisi valo kesken korjata. Siis otettiin loppuravit. Eikä tamma vieläkään ollut kunnolla avuilla vaan rentoutui ja pyöristyi tuntumalle vain hetkittäin. Liikkui kyllä eteen. Eikä onneksi enää välittänyt autoista.



Vikaksi tamma ei oikein kestä jäädä mutta edellä kulkee ihan nätisti. Matkalla talliin säikähti vielä tuulessa heilahtanutta ovea.



Tämän tunnin jäljiltä ei kumma kyllä harmittanut yhtään. Tällaista nyt vain joskus sattuu. Pysyin tehtävilläkin tyynenä enkä turhautunut vaikka pudotettiin ties kuinka paljon. Päivän positiivinen oli että ope kysyi lähtisinkö mukaan championaatteihin! Minä kun luulin ettei mua päästettäisi ulkopuolisiin kisoihin. Harmi vaan että sille viikonlopulle on jo muuta ohjelmaa sovittuna.

Ongelmia:
kaksi ohijuoksua ja pysähdys
aika epätasaista suoritusta
alkutunnin lievät säikyt

Parannusta:
päästiin muutama este puhtaasti yli
kuski pysyi kyydissä
ei pukkeja

Nooralle kiitos kuvista.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kouluratsastusta Fossilla

Keskiviikkona kyselin rästiä Uotilaan. En mahtunut seiskaksi hyppäämään mutta lopulta alle kolmen tunnin varoajalla löytyi paikka kahdeksan koulutunnille. Mikäs siinä ja pakkohan ne rästit on joskus käydä.

Tallilla katselin hieman kateellisena kun edellinen porukka hyppäsi pihalla. Yllätyksekseni päivän ratsukseni tuli Fossi. Ruuna oli jo valmiiksi hommissa. Ope antoi vapaat kädet varustuksen suhteen, joten vaihdoin estepenkin koulusatulaan, martingaalit otettiin pois, pidin estesuitset viisipalakuolaimineen ja pitkää kouluraippaa en ottanut mukaan. Hyvin valittu.

Ratsastusvaatteiksi tuli toppaliivi fleecen päälle, lämmintä oli n. +5°C. Hyvä ratkaisu tämäkin. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja oltiin pihalla. Välillä meinasi ripotella vettä mutta ei kastuttu.

Alkuverkassa huolehdin että mennään riittävän rauhallisesti. Tunnilla eniten kehuja tuli hyvästä tahdista. Nopeasti Fossi rauhoittuikin ravaamaan kiirehtimättä. Menin siirtymiä jo ennen kuin niitä kehotettiin tekemään. Parhaimmillaan pääsin ravista käyntiin lähinnä hengittämällä. Pysähdyksien kanssa oli vielä vähän päänviskomisongelmia mutta niitä ei juuri viilattu. Laukoissa Fossi oli yhä kivan rauhallinen. Vähän liitävämpää laukkaa kaipasi ope. Yritin nostaa Fossin vatsaa ja jalkoja pohkeilla ylöspäin.

Pituushalkaisijalla tultiin sekä suoraan että käännettiin etuosaa. Väistöliike taisi olla pohkeenväistö mutta takaosan tuli pysyä linjalla. Käynnissä valuttiin koko ratsukko aluksi vasempaan. Ravissa saatiin jopa yllättävän kauniita hetkiä ja siistejä suoristuksia hyvässä tahdissa. Hankalinta ravissa oli kääntyä oikealle. Kaula suoraan ja ulkopohje käski ope. Hyvin käsketty, sillä se auttoi.

Lopuksi tehtiin laukka-ravi -siirtymiä. Laukat meni ok kuten arvelinkin, nostoissakaan ei ruvennut pahasti sinkoilemaan. Vaikeinta oli odotetusti lyhyet ravipätkät. Fossi meni lujaa ja jännittyi. Yritäpä siinä istua satulassa. Lopuksi lyhensin ravipätkät muutamaan askeleeseen. Ei se ravia juuri kaunistanut mutta ei valuttu ehkä ihan niin etupainoisiksi ja ruuna pysyi paremmin kuulolla kun asiat seurasivat nopeasti toisiaan.

Lopputunnista tuli hämärää muttei vielä pimeää. Valot laitettiin silti päälle.

Viimeksi rästiesteiden jälkeen taisin todeta ettei siinä ollut hirveästi järkeä. Tässä oli. Kivan pieni porukka ja hauska mennä välillä kouluakin täällä.

Ongelmia:
kääntyminen oikealle, varsinkin ravissa
väistöissä etuosan siirto vasempaan tuntui hankalalta
suoralla ei oltu aina ihan suoria

Parannusta:
aika rauhallista menoa koko tunti
yllättävän hyviä väistöjä

Revanssi Penalla

Keskiviikon tallille lähtö meinasi mennä aika säätämiseksi ja lopulta tämäkin tunti varmistui vasta alle tuntia ennen sen alkamista. Sain valita Penan ja Pönän väliltä ja halusin ottaa Penan kanssa uusinnan kehnosti menneen maanantain jälkeen.

Tänään hoidin ponin itse ja laitoin sen kiinni. Sain keskittyä harjaamiseen ruunan antaessa pahaa silmää. Ratsukoita tunnille tuli 5 (vai 6?). Lämmintä oli +6,5°C ja takki piti riisua heti alkukäynneissä. Kenttä oli yhä kuiva muttei pölissyt.

Nyt alotettiin puuhat kivasti käynnissä ja sain ruunaan otteen ihan erilailla heti alusta asti. Tukeutui ohjaan ja liikkui pyöreänä. Hitusen parempi oma eteenpäinpyrkimys olisi ollut kiva. Mutta yllätti että jo käynnissä päästiin pujottelutehtävästä ilman jännittymisiä, asetukset ainakin tehtävän ajan kauniisti vaihtuen. Muualla oli vähän ongelmia oikean pohkeen läpimenon ja oikealle asettumisen kanssa. Vasemmassa kierroksessa tämä näkyi varsinkin volteille kääntyessä.

Tunnilla tehtiin siirtymiä ja pujoteltiin viittä tötsää myös ravissa. Ihan ok. Siirtymät alaspäin ei tänäänkään olleet meidän vahvuuksia ja yhä poni tuntui laukassa venyvän pitkäksi vaikka ohjaspituus pysyi samana. Muutamia vääriä laukkoja nousi eikä laukassa menty missään vaiheessa iloisesti edeten vaan oma vauhti oli aika rauhallista.

Laukkaosuus saattoi maanantaina mennä jopa paremmin. Nyt poni rupesi vähän uuvahtamaan. Loppuraveissa nyökkäsi turvan kohti ryntäitä, rupesi pakoilemaan tuntumaa ja vauhti hyytyi. Kokonaisuudessaan kuitenkin paljon parempi tunti. Nyt ei tullut turhaumia.

Ongelmia:
oikea pohje ei mennyt läpi
asetus oikealle
oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
tänään tässä oli jotain järkeä
meni paremmin kuin maanantaina

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hankalia siirtymiä

Maanantaina en saanut tunnille Pikua uhkailuista huolimatta. En kyllä saanut Harmoniaakaan. Kimo kuitenkin ja yhtä vaikea mulle kuin Piku eli Pena. Ida oli sen jo harjaillut, joten mulle jäi varustus. Meitä oli kivasti vain 3. Kelinä orastavan aurinkoinen +9°C ja kenttä oli jo kuiva. Ei kuitenkaan vielä pölisevä.

Minä ja Pena.

Olin ekana paikalla ja ehdittiin kävellä hyvät tovit pitkin ohjin. Olisi pitänyt aloittaa itsenäinen käyntiverkka, sillä heti kun otettiin ohjat käteen niin lähdettiin raville. Tuntui että poniin ei ollut mitään hallintaa. Se teki omiaan ja kääntyikin vähän huonosti. Vauhti oli pikemminkin matavaa. Tähän sitten vielä laukkojakin. Lähinnä turhauduin kun humputtelin menemään eikä ratsuun ollut otetta. Olisin halunnut ihan rauhassa aloittaa käynnistä. Tehtiin siirtymiä jo ennen välikäyntejä jonkin verran. Laukassa kaaduttiin kulmissa sisään ja lävistäjien jälkeiset käyntisiirtymät oli ravivyörymistä kauas lyhyelle sivulle asti.

Välikäyntien jälkeen huokailin että voitaisiinko mennä lopputunti pelkkää käyntiä. Ope oli suunnitellut laukka-käynti -siirtymiä. Saatiin onneksi hyvä kompromissi ja laukkojen välissä mentiin käyntiä. Jes! Muutaman käyntiympyrän jälkeen meidän menossa rupesi vihdoin olemaan orastavasti jotain järkeä. Sitten omin lupineni tein ravista seis siirtymiä. Laukassa poni venähti pitkäksi ja siirtymät alaspäin oli edelleen etupainoisia valumisia. Poni lyheni pikkuhiljaa ja siirtymätkin muuttuivat etäisesti tunnistettaviksi. Tätä ei kyllä rauhallisesti hengittelemällä saatu aikaan vaan vähän turhauduin ja tiukkistelin ponille että nyt!

Istunnasta tuli kivan paljon sanomista tänäänkin. Reidet ja hartiat rennoiksi, kädet vierekkäin. Loppuraveissa ruuna ei edelleenkään edennyt kovin lujaa mutta tasoittui edestä paljon paremmaksi kun oli vähän napakampi tuntuma. Ehkä puolisen kiloa per ohja verrattuna normaaliin kevyeen pienen jogurttipurkin painoon. Käynnissä hulahti aika tyhjäksi ja painui matalaksi kuolaimen taakse. Yritin nostaa pohkeella mutta jäi aika mitäänsanomattomaksi. Tuntuma oli aika nollissa, ohjat lähes pyykkinaruina.

Tunnin jälkeen oli kiltti harjata läpi. Ennen tuntia ei pysynyt päänsä kanssa omalla alueellaan.

Ongelmia:
alkutunnin oli olo ettei ratsu ole kuulolla
kuskilla ei mennyt omasta mielestään tarpeeksi hyvin

Parannusta:
lyheni laukassa
siirtymät parani
tasoittui edestä paremmaksi

Meidän menoa videolla.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Lisää puomitreeniä Cunamilla

Sunnuntaina menin iltapäivällä vielä tavalliselle tunnille. Ratsukoita oli taas 9, huoh! Mutta kiva yllätys oli että sain jatkaa Cunamin kanssa. Vähän jännitin että miten se suhtautuu muihin hevosiin kun on kuulemma ottanut laumasta vähän kipinää. Kuvittelin koko varustamisen ajan että meillä on koulua. Tarkempi tutkimus paljasti kavalettitunniksi, mikäs siinä.

Maneesin mittari näytti jo +17°C, lähdin siis riskillä kokeilemaan t-paidalla ratsastusta. Hyvä valinta. Pihalla oli n. +10°C mutta reilusti talvitakkikeli ainakin mulle.

Cunami oli tänäänkin helppo ratsastaa. Liikkui aika itsestään oikeinpäin ja tahdikkaasti. Varsinkin laukassa huomasin taas että takaosa on ihan mutkalla mutta ope ei siitä sanonut. Yritin suoristaa. Sanomista taisi tulla huolellisemmista asetuksista. Välillä turpa osoittikin minne sattuu.

Kavaletteja oli maneesin keskellä 3. Tultiin niitä yksi kerrallaan, tunnin aikana muistaakseni 3 kierrosta eli ehkä 8 hyppyä. Alkuun laukkavoltti ja kavaleteille kaivattiin vaihtoja. Meidän meno oli taas aika epätasaista. Välillä kiihtyi, välillä hyytyi. Mutta osuttiin kavaleteille. Kerran keilattiin puomi matkaan. Kertaalleen laukka taisi jäädä vaihtumatta ja ainakin kerran ruuna vaihtoi askelta ennen. Yritin keskittyä tahtiin ja suoruuteen muttei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eilen. Keskimmäiselle kavaletille tultiin vinohyppyjä.

Kiva yllätys oli rauhallinen ratsu. Ei Cunamia haitannut vaikka muut laukkasivat ympärillä. Yhden pienen säikyn se tunnin aikana otti muttei pukitellut tai tuijotellut. Tykkään siitä edelleen. Ehkä koulutunti olisi ollut hyödyllisempi sillä nyt lähinnä käveltiin ja odoteltiin omaa vuoroa. Siinä oli kyllä hyvää aikaa hakea asetuksia läpi.

Ongelmia:
tuntui vinolta, varsinkin laukassa
asetin turhan huolettomasti (huolimattomasti)

Parannusta:
tosi tolkku ja kiva ratsu

Videopätkiä katsomosta.

Meri hoiti homman jälleen kerran kotiin!

Sunnuntaiaamuna käytiin Merin kanssa taas naapurissa kisaamassa. O-Ri:n kisat Saaran tallilla. Kolmas luokka, estekorkeus 80/90/100 cm. Saatiin lupa kasikymppiin vaikka olisin voinut lähteä ysikymppiinkin. Aikataulu ekassa luokassa venähti sen verran että kun kuvittelin meneväni hyvissä ajoin tamman kanssa paikalle ennen rataan tutustumista olikin vasta edellisen luokan eka verkkaryhmä verkkaamassa. Nokka takaisin kotitallia kohti ja varusteet reiluksi puoleksi tunniksi pois. Seuraavallakin yrityksellä oltiin vielä hyvissä ajoin.

©Noora Kela
©Noora Kela

Meri oli Meriksi yllättävän pälyilevällä tuulella. Kaukana mennyttä hiihtäjää piti tuijottaa lähes haavi auki. Vähän hyöri pihalla, kentälle ei ollut roiman lumipeitteen vuoksi asiaa.

©Noora Kela

Rata ei onneksi ollut kovin hankala muistaa. Linja, kääntelyä toisessa päädyssä, toisessa päädyssä ja alku uudestaan. Kasikympin 3 ratsukkoa verkkasivat keskenään. Verkassa Meri oli pitkä jyrä. Jarrut olisivat voineet toimia paljon paremminkin. Tamma kuitenkin liikkui reippaasti, ei tuijotellut mitään ja hyppäsi puhtaasti. 5 verkkahyppyä pitkänä ja matalana ja sai riittää. Lopun ajan käytin siirtymiin ja yritin saada taisteluvaunua lyhyemmäksi.


Ratapiirros. Seiskalta kasille kyseenalainen reitti.

©Noora Kela
©Noora Kela

Lähtöjärjestystä muutettiin sen verran että poni laitettiin ekaksi. Odoteltiin siis hetki kulmassa. Oman vuoron koittaessa Meri tuntui virtaisalta. Ennen uralle menoa pompahti jotain mutta videolta sitä tuskin huomaa. Päivän huonoin hyppy tuli ekalle. Itse olin taas turhan suorin jaloin hyppäämässä enemmän kuin ratsu. Mutta Meri oli kivasti menossa ja kääntyi. Ykkösvaiheelle en lähtenyt tekemään tiukkoja teitä. Nelosen jälkeen tuntui että vauhtia oli hurjasti (videolla ei näytä erityisen lujalta) ja kierrettiin suosiolla esteiden takaa. Lankkua ei tuijoteltu ja sarja päästiin helposti yhdellä askeleella kuten pitääkin. Seiskan jälkeen en jaksanut enää kiertää koko maneesia, joten käännettiin keskellä ympäri. Tähänkin tuli hassu lenkkitie ja mielestäni tällaisia ei kuuluisi olla. Ihan sääntöjen mukaan siitä pitäisi mielestäni tulla 4 vp.

©Noora Kela
©Noora Kela
Toisen vaiheen alku ei ollut ihan niin sujuva kuin olisin halunnut koska vuoroaan odottava ratsukko meinasi olla reitillä. Hevoset toisiaan hipoen mentiin ohi. Linja sujuen, tiukat kaarteet (tasapaino, ohoi!, vähän sudittiin kaarteessa) ja sarjallekin reippaasti. Ei miniaskelia ja kaikista helposti yli. Nollilla maaliin. Olin tyytyväinen. Oltiin maneesin nurkassa vielä kolmannen suorituksen ajan. Sitten käveltiin omalle tallille ja käytiin kävelemässä hetki kentällä. Hepan purku, harjaus ja pihalle vienti. Takaisin naapuriin seuraamaan luokka loppuun.

©Noora Kela
©Noora Kela

Lopulta koko luokassa (7 ratsukkoa) putosi vain kaksi puomia. Vika ratsukko teki supertiukat tiet ja arvelin ettei pärjätä ajassa. Lopulta meidät (siis minut koska Meri ei ollut enää mukana) kutsuttiin palkintojenjakoon toisena. Jee! Eroa voittajaan oli lähes 5 sekuntia. Toisaalta seuraavaksi nopein oli vain 0,4 sekuntia meitä hitaampi (mutta pudotti yhden). Sininen ruusuke siis. Yhä joka kisoista ruusuke. Iloinen yllätys oli kohdalle osunut tsemppipalkinto. Sain siis vielä heppamukin. Ihmettelin tätä kovasti kun yleensä tsempit on jaettu ei-sijottuneille. Tuomari muotoili asian jotenkin niin että meidän suorituksessa ei ollut ylimääräistä hörsyilyä, joten sen saattoi palkita.

©Noora Kela

Hassua oli käydä naapurissa kisoissa ilman omaa kisatiimiä. Ihanan mukavia kaikki naapurinkin ihmiset silti olivat.

©Noora Kela


Taina videoi meidän radan, kiitos.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Korjaamassa virheitä

Lauantaina pääsin junnujen seuraan kolmanneksi pienryhmäesteille. Haaveilin Meristä huomisia kisoja ajatellen. Kovin huonosti ei käynyt vaikkei Meriä tullutkaan sillä pääsin jatkamaan Cunamilla hyppäämistä.

Ruuna oli taas kiva hoitaa ja hyvin ratsastetun oloinen. Helppoa menoa. Laukassa tosin mentiin vähän vinona eikä ope tästä tainnut sanoa. Alkuun tultiin pääty-ympyröiden kavaletit puomeina, ravissa ja laukassa. Vasemmassa kierroksessa meno meinasi välillä hyytyä. Välillä mentiin ihan ok, välillä pitkänä ja löysänä sekä turhan matalana ja puomit kolisi.

Hyppytehtävät oli aika pitkälti samaa kavalettiympyröiden pyörittelyä. Kolmellakin ratsukolla tuli odottelua. Tänään esteet nousi vähän paremmin eikä hypätty pelkästään minejä. Suoria ja kaarevia linjoja, välit taisi olla n. 19 ja 21 metriä. Joitain pudoteltiin ja aika paljon kolisi. Alkuun oli taas ongelmia tasaisen tahdin ja mutkalla olevan ratsun kanssa mutta sain parannettua. Lopuksi okseri oli n. 85 cm. Ei tuntunut yhtään isolta.

Maneesin mittari näytti +15°C! Ei ihme että tuli kerrastossa ja fleecessä kuuma.

Ongelmia:
vino ratsu
välillä eteneminen hyytyi
epätasainen tahti tehtävillä
kolistelua

Parannusta:
sain viat korjattua aika kivasti

Katsojista löytyi kamerankäyttäjä. Kiitos.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Onnistuneita vaihtoja puomeilla ja parantamassa luottamusta Lidaan

Torstaina haaveilin saavani Lidan sekä tunnista pihalla. Kummatkin toteutuivat. Tosin luvassa oli puomitunti mutta se ei haitannut. Lida oli aiemmin ollut jo hommissa ja open mukaan käyttäytynyt tolkusti.

Alkutunnista oli valoisaa! Kenttäkin oli oikein kivassa kunnossa. Vähän märkä takareunasta. Lämmintä oli +9°C, joten pelkällä fleecellä tarkeni hyvin. Ratsukoita tunnilla oli 4. Puomeja kasattiin keskelle 8 "tikku-ukkomaiseen" muodostelmaan.

Lida oli alkuun kivan rauhallinen. Ravissa jäykähkö. Vaan meinasi olla kauhuissaan kun tiellä (usean kymmenen metrin päässä) ajoi koliseva peräkärry ohi. Eikä semmosesta voi komentaa kun vaikutti oikeasti pelkäävän. Ei pukitellut, vähän yritti säntäillä ja kiihdytellä. Kyydissä oli helppo pysyä mutta ratsastettavat tiet meni ihan mutkiksi kunnes peloke poistui paikalta. Myöhemminkin vähän kavahteli rasahduksia sekä kaverin sinkoilua mutta itselläni oli luottavainen olo. Pukkeja ei tullut missään vaiheessa.

Laukka oli tänään ehkä meidän helpoin askellaji. Eteni mutta kuunteli ja kääntyi. Alkuverkassa tehtiin voltteja kaikissa askellajeissa ja laukassa mentiin puomienkin yli. Alkutunnin vaihtoyritykset jäi yrityksiksi ja välillä vaihtui tuurilla. Toinen suunta oli huomattavasti helpompi.

Päivän puomitehtävät oli aikamoista kääntelyä. Yllättävän nopeasti erikoiset reitit silti oppi. Alkuun muistisääntö oli että joka puomilla vaihtuu suunta. Saatiin käsittämättömän loistava neljän puomin kierros. Tein tiet vähän S-mutkilla ja saatiin kaikki vaihdot sekä rytmi pysyi tasaisena. Vau! Täydellinen onnistuminen vaihtotehtävällä! Tällaista tapahtuu ehkä 3 vuoden välein.

Seuraavalla kierroksella loppuun tuli 4 puomia lisää. Meidän hyvä ote katosi johonkin ja ehkä puolet vaihdoista jäi tulematta. Hyökin itse liikaa ja tamma ehkä väsähti ja taisi painua vähän pidemmäksi ja etupainoisemmaksi. Refleksillä korjasin ravin kautta vaikka ope ohjeistikin tekemään vaihdot laukassa pysyen.

Viimeisellä kierroksella reitti muuttui eikä joka puomilla enää tehty vaihtoa. Ohjeet oli että jos ei vaihdu niin korjatkaa edes jossain vaiheessa. Taas oli ongelmia eikä saatu kaikkia vaihtoja vaikka yritin ratsastaa huolelliset tiet. Ei taida olla vaihtoapunikaan ihan automaattisia vaan joukossa saattaa olla kaikenlaista ylimääräistä väärästä ajoituksesta lähtien.

Omaa vuoroa odotellessa tehtiin vähän käyntiväistöjä. Lopulta lähes unohdin Lidan muita seuratessa ja samalla pääsin luultavasti turhasta värkkäämisestä eroon ja tamma rupesi tasoittumaan ihan itsekseen. Loppuraveissa oli jo sangen kiva. Ei ihan tasainen mutta pääosin rento, letkeä ja etenevä. Tosi kiva tunti.

Kentällä tammaa meinasi ruveta ahdistamaan kun kaverit meni edeltä. Viimeiseksi jääminen oli selvästi henkisesti rankkaa.

Lopputunnista pimeni ja keli viileni pari astetta. Kevät!

Ongelmia:
säikkyvä ratsu
lopuksi kadonneet vaihdot

Parannusta:
yksi sangen täydellinen kierros vaihdoilla
ei pukkeja
luottamus tammaan paranee

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Piileviä hallintaongelmia

Keskiviikkona päädyin taas ratsastamaan. Ratsukseni tuli tällä kertaa Piku. Olin ihan utelias kokeilemaan sillä kouluratsastusta. Kuvittelin että ruuna olisi ollut hidas ja jäykkä. Pieleen meni. Se kipitti, taipui ok ja jännittyi helposti. Ratsukoita tunnilla oli muistaakseni 6. Lämmintä oli +7°C ja ilman takkia tarkeni hyvin.

Näennäisesti meillä meni ehkä ihan hyvin, silti lähes koko tunnin vaivasi tunne hallinnan puutteesta. Piku ei kääntynyt juuri siitä mistä minä halusin vaan hienosääti mielestäni turhan paljon itse. Vauhti oli open mielestä suurimman osan ajasta ihan riittävä. Omasta mielestäni tuntui monesti turhan matamiselta ja patistelin liikaa. Patistelusta ruuna taas jännittyi ja kipitti. Takajalkojen käytöstä Piku ei saanut kovin hyvää arvosanaa ja open termi taisi olla jotain surkastunutta.

Istunnastani löytyi paljon parannettavaa. Rentouta hartiat, kädet vierekkäin, rentouta reidet.

Laukassa lähinnä kaaduttiin sisään. Tehtiin voltteja ja ympyröitä. Eikä kontrolli tuntunut juuri paranevan tunnin edetessä. Pysähdykset oli eteenpäin hivuttautumista alusta loppuun. Maastakäsin treenattiin ne tunnin jälkeen vihdoin kuntoon. Irtosi Pikusta myös jotain piffintyylistä kun osa kavereista lähti kentältä ja yritin pyytää ruunaa seisomaan. Ei seissyt vaan steppasi.

Eipä jäänyt tunnista kovin hohdokas olo. Miten voikin tuntua näin vaikealta!

Ongelmia:
tunne hallinnan puutteesta
herkästi jännittyvä ratsu
kaatuminen laukassa
paikallaan seisominen

Parannusta:
liikkui itse eteen
oli pätkiä pyöreänä sekä käynnissä että ravissa

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tältä ratsastuksen pitää tuntua

Maanantaina illalla vuorossa oli taas Harmonia. Hoitaessa oli yhä vähän hapan. Ratsukoita tunnilla oli tänään 6. +7°C.

Tänään oli hyvä päivä. Kentän laidalla käyttämättömänä ollut videokamera aiheuttaa välillä tällaista. Villiä menoa oli yhä sillä kaikki 6 tunnilla ollutta ratsua pukitti. Tosin suokki hyvin maltillisesti. Kuskit pysyivät heittämällä kyydissä.

Tammaan löytyi tänään loistava yhteys. Ravia sai ratsastettua hengityksellä. Laukkaa kokosi istunnalla, vetämättä ohjista. Oltaisiin kyetty kyllä vielä parempaankin. Tarjosi vaihtoja oma-aloitteisesti molempiin suuntiin vaikka yleensä on ongelmia vaihtaa. Veikeää. Aivan mahtavaa kun ratsu tuntuu kuuntelevan ajatuksia. Supermakeita pilkahduksia! Paremmat ohjaustehostimet kuin autossani, joka ei sekään ole mikään pökkelö!

Tunti meni vähän yliajalle. Loppukäynnit käytiin maastossa. Siellä tamma keskittyi eikä kiirehtinyt. Ensi viikolla ehkä mahdollisesti saatetaan ruveta hyppäämään.

Ongelmia:
yhä vähän luihu hoitaa
parit pukit
kädet karkailee yhä sivuille alas

Parannusta:
tunnin jälkeen käyttäytyi hyvin
supermakeita hetkiä ratsailla kun Hoo lähes luki ajatuksia

Yli puolet radasta mukaan

Maanantaina oli kisapäivä pääsiäisen kunniaksi. Lida oli ylibuukattu ja vararatsuni Mörkö ep, joten sain vain yhden startin Fossilla, ruunan keskimmäisenä kuskina. 90 cm.

Ratapiirros. Itseäni kummastutti reittivalinta 11 - 12.

Rataa en muistaakseni kävellyt, mutten ottanut siitä paineita. Oli parin verkkaryhmän verran aikaa tuijotella esteitä ja katsoa muiden suorituksia. Fossikin meni ihan tolkun näköisesti yhden radan alle.

Oma verkka meni vähän hutiloiden. Yritin pitää ratsun hallussa ja juoksematta mutten jaksanut olla loppuun asti tarkka. Välillä vauhti pääsi aina kiihtymään. Muuten oli tasainen itsensä eli ei tuijotellut. Ensimmäiset verkkahypyt taidettiin päästä puhtaasti, jälkimmäinen este keilattiin kummallakin yrityksellä.

Itse rata meni kehnommin kuin odotin. Kuvittelin että selvittäisiin parilla pudotuksella. Mutta eihän meillä ollut mitään rytmiä. Ensimmäiset pari estettä selvittiin puhtaasti mutta sitten alkoi keilaus. Tultiin juureen, ei hyvä. Hypättiin kaukaa, ei hyvä. 5 puomia matkaan. Vasta ykkösvaiheen vikalla eli ysillä tuntui että sain jonkinlaisesta rytmistä kiinni. Vähän turhan myöhäistä. Positiivista kuitenkin että esteet ei näyttäneet isoilta eikä meillä tainnut olla kuin yksi ristilaukka, jonka korjasin ravin kautta. Ratsu taisi väsähtää. Mutta ysikympissä kukaan ei hypännyt edes ykkösvaihetta nollille.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Istuntatammailua Laaksolassa

Sunnuntaina päädyin vihdoin ratsastamaan Laaksolan ratsutilalle, jossa käy pari meidän leiriporukasta. Ratsukseni osui onneksi ihanainen tamma Molly, vaikka menomatkalla arvelut olivat ruunapainotteisia. Tamma haettiin tarhasta sisään ja mukaan tarttui oikea ratsu eikä hyvin saman näköinen emänsä. Tummanruunikko, ei merkkejä. Karsinakäytös priimaa. Ratsukoita tunnilla 7, maneesi isompi kuin Uotilassa.

Molly ei ollut liitokavio omasta takaa mutta kulki kyllä kun pyysi. Normimuoto sillä oli aika pitkä ja ohjat tuntuivatkin melko pitkiltä koko tunnin. Heti käynnissä aloitettiin pyörittelemällä pitkille sivuille voltteja. Sitten sama ravissa. Hetki meni ottaessa tammaan tuntumaa. Vähän lisää pohkeita ja paremmat asetukset niin olisi tullut ehkä parempi. Kulki hetkittäin rentona ja pyöreänä mutta herkästi myös jäkitti pää ylhäällä. Ehkä vähän turhan kiltti.

Oikeastaan koko lopputunti tultiin ns. tehtävärataa. Kolmikaarinen ravissa, jonka keskimmäisissä suoristuskohdissa otettiin muutama askel käyntiä. Keskimmäisen kaaren "urapisteestä" nostettiin laukka ja tehtiin laukassa keskiympyrä, samassa kohdassa takaisin raviin. Myöhemmin laukattiin myös toisessa päädyssä ympyrä. Vapaalle pitkälle sivulle otettiin ravia ensin kiinni ja lyhennettiin, sen jälkeen ratsastettiin eteen.

Laukat nousi ihan hyvin mutta laukassa tamma tuntui pitkältä. Varmasti myös oli sitä. Työstöaika laukassa jäi vähän turhan lyhyeksi. Lopputunnista pyörittelin päätyyn useamman ympyrän peräkkäin muttei meno siitä juuri parantunut. Ravia kootessa pudotti muutaman kerran käyntiin. Keskiravit oli tuskin edes askeleenpidennyksiä. Eteenkin olisi voinut lähteä reippaammin. Lopputunnista rupesi rikkomaan laukalle. Näihin ravitehtäviin en ollut omalta osaltani ihan tyytyväinen. Muuten tunti oli mukava.

En tainnut kovin paljon saada kommentteja. Raviin ope kaipasi isompia eroja. Loppuraveissa vauhtia meinasi olla sitten jo vähän liikaakin. Tai pikemminkin kipitystä kuin vauhtia.

Kiva tunti ja kiva tamma. Mollyn kanssa meno rupeaisi luultavasti aika äkkiä paranemaan huomattavasti kun oppisi sen nappulat. 35 euroa tuntui ihan kohtuulliselta.

Ongelmia:
laukkatyö
muutokset ravin sisällä
jännittyi helposti

Parannusta:
lyhenihän se ratsu
tosi kivat askellajit istua

Venla kuvasi meistä pari pätkää alusta ja lopusta:

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Laitan taskuun ja vohkin

Pitkäperjantai oli kivasti vapaa ratsastukseen. Itsenäinen Harmonialla, ennen tunteja. Hoidin raippa kädessä ja normi alkukiukkujen jälkeen tamma tasottui asialliseksi. Kerrankin kun oli hyvin aikaa niin selvitin hännänkin. Heppa vaan olla möllötti.

Keli oli pari astetta plussalla. Kenttä oli aika märkä, ehkä 15 x 30 metriä oli kuivana. Yritin sitten pysytellä kuivalla alueella. Laukassa mentiin kyllä puolikasta uraa pitkin. Ekassa laukannostossa pukitti ja kun komensin niin sain toisen pukin protestiksi. Enempiä ei tullut ja oli selvästi mielissään kun vähän spurttailtiin ylimääräisiä virtoja vähemmäksi.

Ei tehty mitään kovin erikoista. Siirtymiä. Meni aika kivasti. Tamma oli tasainen ja eteni (oli kannukset apuna). Siirtymät alaspäin olisivat voineet olla pyöreämpiä ja peruutukset oli aika juurtuneita aloilleen.

Lopuksi huijasin vähän laukanvaihtoja. Ensin siis opetin tehtävän tammalle. Mentiin kahdeksikkoa. Ympyrä vasemmassa laukassa. Pysähdys. Ympyrä oikeassa laukassa. Pysähdys. Tätä jokunen kierros. Kun sitten jätin pysähdykset välistä niin sain vaihdot. Useamman kerran jopa. Lopulta vähän ennakoi ja laatu ei ollut ihan priimaa kun ei oltu suorina. Mutta vaihtoipa kuitenkin. Olinpa ovela.

Lähes koko aika saatiin olla keskenämme. Välikäyntien aikana kävi toinen hevonen pyörähtämässä kentällä.

Ongelmia:
alkuun taas kiukutteli hoitaessa
peruutukset oli aika juurtuneita

Parannusta:
pärjään tammalle
osaan vetää oikeista naruista että saan sen toimimaan
onnistuttiin tekemään laukanvaihtoja
tekee mut onnelliseksi

torstai 2. huhtikuuta 2015

Lidakin osaa olla tolkku ja pelastaa

Estepäivän ratsuksi tuli taas Lida. Tänään tamma oli aikamoinen luottoratsu. Eteni hyvin ja yritti kovasti vaikkei aina tultu ihan optimipaikkoihin. Pelasti hienosti ja hyppäsi empimättä. Loikkasi kauempaa tai yritti keräillä jalkojaan juuresta. Jokunen pudotus tuli. Okseria en mitannut, oli jotain 85 - 100. Ennen omaa hyppyvuoroa en uskaltanut kovin tarkkaan tuijotella.

Ope ylisti meidän vikaa kierrosta kovasti. Yleensä kun ei liikoja kehu niin ollaan varmaan menty jo tosi huipusti!

Tallille tuli uusi tuntiratsu, piensuokki Jere. Pieni ja reipas.

Enkä kuulemma pääse Lidalla kisoihin kun sille on 4 innokasta kuskia. Mulle jäi Fossi ja Mörkö 90 cm. Tosin lopputunnista Mörkö meni ep:ksi joten saa nähdä kuinka käy.

Ongelmia:
jokunen pudotus
ponnistuspaikat ei priimaa

Parannusta:
empimättä yli
ope kehui kovasti