sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Unan kevyt iltaliikutus

Sunnuntaina en maastoesteiden takia ehtinyt omalle estetunnilleni. Eikä Unalla olisi muutenkaan voinut hypätä kolmatta päivää putkeen. Menin siis tuntien jälkeen liikuttamaan sen kevyesti. Lämmintä oli lähes +20°C.

Tuntilaiset lähtivätkin lopputunniksi maastoon, joten päästiin aloittamaan odotettua aiemmin. Kerrankin olin ajoissa paikalla! Hyppäsin pihalla kyytiin ja käveltiin alkukäynnit peltolenkin kautta. Ensimmäinen kerta kun olin pellolla ilman Hemppaa. Sinne se viimeksi jäi. Eli kuskilla tuli itku silmään jo mennessä.

Kentällä saatiin olla ihan keskenämme. Taivuttelin ympyröitä ensin käynnissä. Tänään pohdin että koska yleensä Una on jäänyt vähän kankeaksi niin nyt en murehdi siitä painuuko se kuolaimen alle. Luultavasti ei kuitenkaan sitä tee. Mutten osannut selästä käsin sitä sanoa. Peilit olisi pop! Vähän matalalta tuntui hetkittäin mutta saattoi olla myös luotiviivalla.

Sitten hölkkäiltiin ravissa päätyihin ympyröitä ja vaihdettiin suuntaa lävistäjillä. Yllättävän rentoa ja taipuisaa. Toki nyt ei ollut kuskillakaan minkäänlaisia onnistumisen paineita. Kunhan oikean lavan sai haltuun ja ratsun suoremmaksi niin sen jälkeen vasen kierros olikin oikeastaan helpompi.

Laukassa sama juttu. Aloitin oikeasta ja suoristelin siinä. Yhä kuski sai skarpata ulkotukensa kanssa. Mutta molemmat laukat rullasivat oikein kivasti ja letkeästi. Vasemmassa oli jopa suorempi ja tasaisempi. Lopulta piti huhuilla katsomoon että onko kankean tai löysän näköinen. Ei kuulemma. Selkään tuntui hyvältä mutten aina voi luottaa omaan tunteeseeni.

Koska laukka oli niin hyvä niin ei tarvinnut hinkutella mitään kummempia. Hetki vielä ravissa taipuisaksi. Kentällä oltiin parisenkymmentä minuuttia.

Sitten peltolenkin kautta takaisin tallille. Paluumatkalla tuli vielä enemmän ikävä Hemppaa ja nyyhkytin Unan kyydissä. Ehkä tämä menee ajan kanssa ohi.

Ongelmia:
kuskilla oli Hemppaa ikävä
en osannut sanoa turvan asennosta ja aktiivisuudesta riittävästi itse
peilit olisi kivat

Parannusta:
yllättävän letkeä
vasen laukka oli tänään parempi

Maastoradanpätkää Rocolla

Seuraavana sunnuntaina maastoestehommat Turkalla jatkuivat. Tällä kertaa vain yksi tunti tasoryhmissä. Pääsin tuttariryhmään ja meitä oli siinä 6. Etukäteen aavistelin että ratsuksi tulee varmaan taas Roco ja niin siinä kävikin. Humma oli käynyt yhden pienemmän tunnin alle ja löytyi tallista varusteet näppärästi oven edessä.

©Heidi Junttila

©Heidi Junttila

Keli oli pääosin aurinkoinen +22°C. Välillä vähän tuuli. T-paita oli kuitenkin ratsaille oikein hyvä vaate turvaliivin alle. Tällä kertaa muistin freejumpitkin. Sain myös opastuksen. Metallinastaiset ovat aikuisten mallia. Aukko eteen ja väri ulos niin tulee oikein päin. Toki niissä myös lukee sisällä left ja right.

©Petra Nyman

©Petra Nyman


Tällä kertaa ope muistutteli ratsastamaan heti alusta asti. En silti ole ihan varma auttoiko se. Käynnissä ja ravissa Roco tuntui olevan tuntiratsumoodissa ja välillä ehdotteli ettei kääntyisikään kuskin tahtomalle ympyrälle. Laukassa onneksi vähemmän.

©Veera Korhonen


Taas hypeltiin kentällä liuta verkkaesteitä. Nyt en muista että olisi ollut pahemmin useamman esteen tehtäviä. Uutuutena oli kapea, jolle piti lähestyä tukevasti takanojassa. Hyppyyn vasta mukaan. Roco yritti vähän kiemurtaa mutta osuttiin. Joka kerta.

Kapea este.
©Veera Korhonen


Sitten poistuttiin kentältä ja loikattiin minisianselkä polulta. Ekalla kerralla ravissa letkassa. Meillä ei ollut tarpeeksi vauhtia, joten Roco sammui esteen eteen. Uudella vauhdilla meni yli. Laukka olisi ollut itselleni helpompi. Sitten takaisin kentälle. Toisella kierroksella mentiin vuorotellen. Vähän yllätti että vaikka tunaroitiin äsken niin silti meidät laitettiin ponille vetohevoseksi.

©Veera Korhonen


Siitä mentiinkin yläkentälle ja hypättiin siellä valkoinen risueste. Hyvin meni.

Takaisin alas. En muista hypättiinkö polkuestettä alaskin. Ehkäpä? Sitten ope selitti radan ja hypättiin se vuorollamme. Aloitus alakentällä, liuta esteitä, siitä polkua yläkentälle, punainen matkalta, risu yläkentällä ja takaisin alakentälle hyppäämään. Nyt vihdoin rupesi odotellessa vähän jännittämään. Oltiin vasta viidensinä vuorossa.

©Petra Nyman


Rocosta tuntui taas paras terä lähteneen ja oli hitusen löysä. Mentiin silti esteistä yli eikä kysellyt mitään matkalla. Alamäessä vähän pudotteli raviin mutta löytyi se maltillinen laukkakin. Hyvin ratsastettu, tuli kommenttia opelta.

©Petra Nyman


Tasaista menoa ja kivaa oli. Toki se yksi kielto jäi vähän kaivelemaan. Loppukäynnit käytiin tiellä ja naapuria piti väistää pellolle asti. Roco hoiti nämäkin ala- ja ylämäet pellolle oikein näppärästi.

Ongelmia:
Roco ei ollut ihan terävimmillään
yksi kielto polulle vauhdin loppuessa

Parannusta:
ihanan lämmintä
sopivan jännää

Videokooste Virpin kuvaamista ja GoProsta:

lauantai 30. toukokuuta 2020

Toinen päivä vielä helpommin

Lauantaina maastoestetreenit jatkuivat. Aloitusaika oli 10.30, joten kello soi 6.45. En ole aamuihmisiä. Muu meni sujuvasti mutta Unaa piti taas hetki houkutella koppiin. Yritti pöljä kävellä suoraan keskijakajaan pahki. Matkusti siivosti. Lämmintä mukavat +17°C.

Aikatauluni oli ihan passeli ja ryhmän toinen ratsukko löytyi parkkipaikalta. Lähdettin sitten samaa matkaa maastoon alkuverkkaamaan. Siellä oli epäilyttävän hiljaista. Samoin Una oli yllättävän rauhallinen. Tänäänkin oli kimblewickit muttei edes yrittänyt kiihdytellä. Mentiin takalenkki ympäri ravissa ja laukassa. Ei mitään ongelmia. Vastaan tuli edellisen ryhmän tyypit loppuverkoillaan.

Tuotakaan mökkiä ei hypätty.


Esteet olivat tänään vaihtaneet vähän paikkoja. Aloitettiin puhelinpylväsesteellä, jota ope kutsui trakiksi. Ympyrällä kolmisen kierrosta putkeen molempiin suuntiin. Helposti. Una meni mieluummin vasenta laukkaa. Tänään tuli alkuun vähän enemmän kommentteja ja tykkäsin. Taivuta sisäpohkeen ympäri.

Sitten hypättiin vähän eri tehtäviä kuin kaveri. Pidempi 6 hypyn pätkä: kavaletti nyppylän päällä, talo, renkaat, traki, ja renkaat ja talo takaisinpäin. Sitten toinen lenkura, johon sisältyi myös uudet renkaat, eilen hypätty laavu ja hauta. Tultiin hauta myös takaisin. Ei sitten mitään ongelmia! Kommentti oli että palatessa asentoni oli hyvä hautaa lähestyessä.

Sitten lähdettiin kohti lampea. Ravattiin ensin lätäköiden läpi kaverin kanssa. Ongelmitta. Me hypättiin ensin pieni punainen sianselkä ja pikkuvesi perään. Askel jäi vähän lähelle. Seuraavalla kierroksella sama alku, perään lammen jälkeen veden alle jäänyt polunmutka ja perään eilen hypätty vihertävä sianselkä. Siihen tuli vähän laajempi hyppy ja ensimmäinen pieni etujalkakopsaus tälle viikonlopulle.

Se kuitenkin riitti ja siitä sai jatkaa suoraan jäähdyttelylenkille. Una laukkasi kivan rauhassa myös yksin. Pudotin raville ja sekin oli rauhallista. Hetken päästä löytyi kaveri ja ravailtiin takalenkki vielä yhdessä.

Jos eilen oli helppoa niin tänään oli vielä helpompaa. Ei jännittänyt rahtuakaan missään vaiheessa. Samalla jäi sitten ne huikeat onnistumisen elämykset tulematta. Suunnilleen yhtä jännää kuin omalla estetunnilla 60 cm radan hyppääminen. Ehkä tarvitsisin vähän isompia esteitä. Nyt alla on kunnon opetusmestari. Voi kuvitella itsekin osaavansa jotain.

Tämän päivän hankalin osuus oli saada humma tallin pihalla takaisin koppiin. Juurtui lastaussillalle. Ei siinä tolkuttoman kauaa mennyt, ehkä viitisen minuuttia. Mutta silti turhaa säätöä. Onneksi oli kouluraippa apuna niin sain yksin laitettua painetta taakse. Taisin sitten unohtaa raippani maneesin viereen pihalle. Pah! (Myöhemmin löytyi lainavinkasta ja sain sen takaisin.)

Ongelmia:
lastaus
muutamia vääriä laukkoja
niin helppoa että oli jo vähän tylsää
kouluraippa hukkaantui muutamaksi päiväksi

Parannusta:
Una oli todella rauhallinen
sorsat eivät enää kiinnostaneet
ei katsonut mitään vaan kaikesta helposti yli

Hyppykooste GoPro, Virpi + Anna. Osa videoista saattaa olla väärässä järjestyksessä.

perjantai 29. toukokuuta 2020

Una-tätikuljetin Kuivasjärven maastoesteillä

Perjantaina iltapäivästä päästiin vihdoin Unan kanssa oikeille maastoesteille. Kahden päivän talkoilun jälkeen Kuivasjärvelle. Tänne haaveilin Hempan kanssa tulevani muttei sitten ikinä ehditty.

Treeniaikamme oli 17.30 ja silloin piti olla paikalla verkattuna. Tunti 15 min aiemmin lähtö tallilta oli oikein sopivasti. Una ei lastautunut ihan sukkana mutta avustettuna meni suht nopsaan. Pelipaikalla helpotti kun humman sai sidottua kiinni (Hemppa ei sellaiseen suostunut). Varustaminen oli helpompaa siten. Nyt suuhun tuli kimblewickit.

Lämmintä oli +14°C ja oltiin 2 ratsukon ryhmässä. Lähdin Unan kanssa alkuverkkailemaan reitille. Ensin väisteltiin kolmiolla hyppääviä. Vähän katsoi esteitä kun käveltiin niistä ohi. Sitten sujahdettiin takalenkille. Pitkin ohjin käveli rauhassa. Ravissa oli reipas mutta kuunteli. Takamutkassa tuntikaveri tuli vastaan ja kohdattiin ongelmitta. Siellä tuli myös maastopyöriä vastaan ja ohjasin ne pois hevosreitiltä. Yllättäen Una ei sanonut metsään menevistä (talutetuista) pyöristäkään mitään. Laukat asiallisesti. Vähän reipas mutta kuunteli. Eikä polulle levinnyt lampikaan aiheuttanut ongelmia.

Sitten viriteltiin NoShoutit ja aloitettiin treenit. Nyt ei aloitettu tuntilaisten tapaan laukkomalla yksin kolmiota ympäri. Tultiin ensin pieni mökki molemmista suunnista. Una ei sanonut siitä mitään. Helppoa.

Kuski keskittyy tms.
©Virpi


Esteitä hypättiin pienissä pätkissä. Mökki, renkaat, pikkukukkulan päältä kavaletti, toiset renkaat, puhelinpylväseste ja lopulta hautakin. Una ei sanonut mistään oikein mitään. Puksutti yli vain. Välillä oli väärässä laukassa tai vähän innokas mutta kuunteli kyllä. Ei vyörynyt. Enkä itsekään mokaillut mitään suurempia. Kantapäitä paremmin alas, sanoi ope.

Kuski näki jotakin jännää.
©Virpi


Pienen sinisen laavun edessä oli sorsa. En tiedä hätkähtikö Una sorsia vai mitä mutta hidasti ihan reilusti ennen kuin hyppäsi. Se tultiin sitten sakkona uudestaan. Ratsasta kohti estettä. Ja hyvin meni.

Isompi uusi tukkilaavu (80 cm) tultiin vain kertaalleen radanpätkässä. Siihen ei ihan osunut askel ja jäin arpomaan. Tultiin siitä vähän hassulla hypyllä yli mutta yhdessä kuitenkin. Tästä ope taisi sanoa että laukkaa ei saa päästää venymään pitkäksi.

Päivän suurin este taisi olla vihertävä sianselkä, joka tultiin viimeiseksi. En muista oliko 80 vai 90. Empimättä yli mutta taisi lähteä vähän kaukaa. Saatiin tulla toisenkin kerran, koska jäätiin lopuksi ns. esteen väärälle puolelle matkalla kohti lampea. Vähän parempi.

Enempiä ei hypitty vaan ravattiin ja laukattiin vielä lätäkköisen polun läpi vuorotellen. Kahlattiin myös hetki lammessa.

Loppuverkat käytiin yhdessä kaverin kanssa ravailemassa takalenkillä. Selitin jotain kaverille takaviistoon kun Una jo toistamiseen hätkähti sorsaa. Tämä lähti ojasta lentoon. Onneksi hepan hätkähdys oli hyvin maltillinen ja nopeasti ohi.

Päivän korvakuva GoProlla.
Tuota estettä ei hypätty.

Olin todella yllättynyt miten helppoa tämä oli. Onko epäkorrektia sanoa että jopa melkein tylsää. Esteet olivat pääosin n. 60-senttisiä eikä ollut ongelmia. Ei jännittänyt pätkääkään enkä päässyt ylittämään itseäni. Tosin loppukäynneissä iski päänsärky. En tiedä oliko syy sittenkin joku tunnistamaton jännityksen purkautuminen vai joku muu.

Eikä Una lastautunut takaisinkaan ihan suorilta. Nyt ei ollut apukäsiä mutta alle viidessä minuutissa meni yksinkin koppiin. Toki lastaussillalle juurtumisesta ei tule lisäpisteitä. Muuten käyttäytyi hyvin eikä tänään pahasti huudellut kavereillekaan.

Ongelmia:
ei lastautunut ihan sukkana kumpaankaan suuntaan
säikähti pari kertaa sorsia
siniselle laavulle vähän epäröi
tukkilaavulle tuli vähän hassu ja paikaton hyppy
treenin loputtua iski päänsärky
tuli kamala ikävä Hemppaa

Parannusta:
oli helppoa
ei katsonut mitään
jarrut toimivat hyvin

Hyppykooste GoPro + Virpin kuvaamat pätkät:

torstai 28. toukokuuta 2020

Peruspuomeja kevyesti ja rauhassa

Torstaina oli taas tuntipäivä Unalla. Kuljetusteknisistä syistä en ollut kovin aikaisin tallilla. Silti ohjelmassa oli myös treenikelpoisen harjan leikkaus. Humma oli nakuna pihalla, varusteet hain henkeä pidätellen (koronauhka) tallista. Saksimiseen oli aikaa viitisen minuuttia. Helposti olisin saanut puolikin tuntia kulumaan. Mutta ihan ok lopputulos. Pituudesta lähti lähemmäs 10 cm. Siitä en tiedä olisiko pitänyt tehdä joku kaarevampi ja imartelevampi malli.

Ratsukoita oli tunnilla 6. Lämmintä +13°C. Ensin lähti toppaliivi, melko perään seurapusakka. Poolostakin nostin hihat ylös.

Aloitin ihan perustsekkauksella Nooran ohjeiden mukaan. Ohjista kevyt veto ja lähti taakse. Jaloista eteen. Sivuliikkeet testasin kunnolla vasta lopuksi. Käynnissä sai melko alkuun ruveta jo ylittämään puomeja. Jos kentän ajattelisi kahdeksi ympyräksi niin niitä oli neljännesympyrän välein. Lyhyiden sivujen keskellä, pitkillä sivuilla kahdet ja kentän poikki tullessa vielä yksi. Tänään skarppasin erityisesti etten vedä ohjista.

Kevyessä ravissa tultiin kahdeksikkoa radan poikki ja muuallakin puomien yli. Taivuta vielä huolellisemmin, varsinkin vasemmalle. Yritin kyllä kovasti. Päätyihin tein ympyröitä ja välillä tarpeen mukaan muutaman voltin kulmiin. Una eteni aika leppoisasti eivätkä takasetkaan putoilleet tänään isosti alta. Ihan vähän vain ja muutaman kerran.

Laukkapätkä tultiin jo suht alkuun. Yhä skarppasin kevyen tuntuman kanssa. Una laukkasi rauhassa eikä kiihtynyt puomeista. Vaihtojakin tuli enkä hätäillyt itse. Homma pysyi rauhallisena. Eniten kiihtymistä tuli kentän keskipuomin jälkeen vasemmalle jatkettaessa. Mutta siinäkin sain menon haltuun viimeistään seuraavalla puomilla. Askeleita puomien väliin en tänään laskenut. Alkuun töpöteltiin ehkä vähän turhankin pientä laukkaa.

Välissä käveltiin hetki ja sitten jatkettiin kuviota muistaakseni ensin harjoitusravissa ja sitten taas laukassa. Tein vähän temponmuutoksia ja Una vastasi hyvin. Puomit kopsahtelivat muistaakseni jokusen kerran. Laukassa opekin ehdotti temponmuutoksia. Pääsin ratsastamaan aavistuksen isompaakin laukkaa ilman että homma levisi. Tuli myös oikein hyvin takaisin. Hyvä juttu! Una rupesi myös olemaan kivan tasainen.

Lopuksi keskipuomi vaihdettiin kavalettiin ja tultiin pari kertaa sen yli. Löytyi ne vaihdot siihenkin vaikka taisi tulla joku vähän huonompikin ylitys. Tultiinkohan neljästi yhteensä.

Loppuraveista ei jäänyt kummempia muistikuvia. Ei kiihdytelty sielläkään. Luultavasti annettiin pidempää ohjaa.

Ongelmia:
takaset putosivat pari kertaa pienesti alta
vaihdossa vasemmalle kiihtyi vähän

Parannusta:
meni kivan rauhallisesti
löytyi vaihdot
todella paljon paremmin kuin samantyyppisellä tehtävällä viimeksi

tiistai 26. toukokuuta 2020

Jäälissä estekaksarilla

Pitkän ja hartaan houkuttelun jälkeen suostuin lähtemään testaamaan Jäälin tallia. Olen toki miettinyt tätä jo ennenkin mutta aina se on jäänyt. Nyt halusin haahuilematonta menoa, joten luvassa oli estekaksari. Hintaa tälle tuli 40 euroa ja varaaminen onnistui näppärästi hopotin kautta. Kunhan tuntikaveri oli siis ensin sopinut kaiken valmiiksi. Päivä oli tähän loistava ja kelinä oli aurinkoinen +22°C.

Töissä venähti niin myöhään että olin vasta varttia vaille paikalla. Onneksi ratsu (hopoti kertoi että Rökä) oli varustettu jo valmiiksi. Lähemmäs 170-senttinen ruunikko pv-ruuna. Noin 7-vuotias.

Ope oli tuttu muinaiselta Muhoksen testireissulta. Alkuverkat sai tehdä melko itsenäisesti. Ravissa ympyröitä, taivutteluja, vähän siirtymiä ja temponvaihteluita. Sitten laukassa sama. Humma tuntui vähän luikuralta, etenkin kaulasta. Eteni kyllä suoraan mutta tuntui etten saanut vakaalle tuntumalle. Laukassa tuntui vähän pomppuisalta muttei onneksi tehnyt mitään. Mennä puksutti ja säätyi. Tosin lyhennysyrityksistä taisi pudotella raville.

Tehtävät aloitettiin ravipuomeilla. Kaverin piti pikemminkin kaasutella, mutta meidän piti tulla hyvin maltillisesti. Osasin säätää ravia. Ensin piti vain selvittää mikä on tehtävälle sopiva vauhti. Alku ensin oikeassa kierroksessa, sitten ruvettiin tulemaan vasemmassa. Eka nousi kohta ristikoksi ja lähestyminen yhä ravissa. Tosin humma ei innostunut hypystäkään laukkaan. Eikä seuraavallakaan kerralla. Lopuksi ristikkoja taisi olla 3 ja tultiin ne laukassa. Jokusen kerran kopsui ja tuli pudotuksia. En osannut kovin suuresti tukea ratsuani. Ope pisti pudotukset enemmän humman piikkiin.

En muista tultiinko jumppaa ensin pystyinä. Jossain vaiheessa kuitenkin. Pudotuksetkin vähenivät.

Tultiin myös lainelankkupysty. Ekalla kerralla Rökä epäröi mutta päästiin yli. En muista enää tarkkaan miten tehtävät menivät mutta tultiin pätkiä kavaleteilla ja kaarevan linjan puomeilla höystettynä. Hankalinta oli saada kaarevalle linjalle puomien väliin 3 askelta. Sitä treenattiin hetki välissä. Kahdella meni helposti.

Tultiin radanpätkiä jumpan kanssa. Pudottelumme loppuivat. Vähän piti saada ponnistuspaikkoja lähemmäs ja ratsua odottamaan. Sekin onnistui. Sitten piti vielä muistaa rentouttaa kädet hyppyyn. Sen yleensä unohdin jos ei erikseen sanottu.

Viimeiselle kierrokselle esteet nousivat noin kasikymppiin ja hypättiin jumppa toiseen suuntaan. Laukka vaihtui kavaletilla ja muutenkin ihan siisti suoritus. Oli jo hyppäämisen makua.

Kiva perustunti. Päästiin tekemään ihan asiallisen paljon. Opetus oli aika kilttiä. Olisin voinut ottaa aika paljon enemmänkin viilaamista osakseni.

Kiva loppubonus oli päästä käymään heppojen kanssa kahlaamassa järvessä. Luontainen jalkojen kylmäys. Rökä innostui polskuttelemaan niin että housuni kastuivat. Kelin puolesta ei haitannut.

Ongelmia:
en muistanut myödätä joka hyppyyn ihan tarpeeksi
alkuun pudotteli esteitä
tuntui edestä vähän venkulalta
tuijotti lainelankkua ensimmäisellä kerralla
hätkähti loppuverkassa ehkä seuraavan tunnin tulijoita

Parannusta:
laukka oli säädeltävissä
ei kieltoja

Jalkaisin varmistajat ottivat meistä kuvia järvessä. Kiitos!

Polskuttelua.

Hyvin tarkeni!

Ohjien nykimistä.

Hetki aloillaankin.

Rökä ja Rica.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Etäisesti kouluohjelmien osia

Maanantaina ratsuksi tuli taas Una. Tarvikkeet piti käydä hilpaisemassa onneksi melko tyhjästä tallista itse. Satula oli hukassa. Onneksi sain toimituksena Hempan yleispenkin koska Veksun kuski laittoi mieluummin koulusatulan. Tunnilla oli 6 ratsukkoa ja lämmintä oli n. +17°C. T-paitakeli. Tosin tuuli sen verran että vain ratsailla tarkeni ilman pitkähihaista.

Tallin junnut ovat lähdössä 1,5 viikon päästä koulurataharkkoihin. Jahkailun jälkeen totesin että Unan kanssa emme lähde. Treenaaminen on tässä vaiheessa hyödyllisempää.

Alkutunnista tehtiin siirtymiä. Käynnistä seis ja takaisin käyntiin. Una kuunteli suht pienet avut. Yritin pienentää niitä entisestään ja olla käyttämättä ohjaa. Ihan ei aina onnistunut. Sekä yritin nopeuttaa eteenlähtöjä. Ravista taidettiin ottaa siirtymiä käyntiin. Skarppasin taas etten vedä ja Una kulkikin kivasti. Ei tehty mitään kovin ihmeitä ravissa, hyvin meni.

Tämän päivän laukat sai ottaa vastalaukkoina. Ja niin pyörittiin molempiin suuntiin vastalaukassa kenttää ympäri. Ympyröitä sai yhä tehdä päätyihin ja keskelle. Ensin vasen kierros ja oikea laukka. Lopuksi hetki myötälaukkaa. Ja sitten oikea kierros ja vasen laukka. Molemmat vastalaukat olivat tänään yllättävän kankeita alkuun. Yritin taivutella. Plussaa oli että meno pysyi rauhallisena eikä kiihtynyt yhtään. Eikä pudotellut laukkoja pois. Lopuksi myös oikea laukka myötälaukkana. Helpottui selvästi loppua kohti.

Ongelmia:
molemmat vastalaukat tuntuivat vähän kankeilta tänään

Parannusta:
ei pahaa vyörymistä

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Maastoestekurssin ratatunti

Maastoestekurssi piti sisällään kaksi tuntia maastoestehyppyjä ja teoriatunnin. Teoria (ja välipala) oli tuntien välissä. Keli oli hyvin vaihteleva. Auringossa pärjäsi topilla mutta pilvessä ei ja välillä oli tuulenpuuskiakin. Teoriassa ei tainnut tulla itselleni mitään uusia juttuja. Vähän oli puhetta mm. estetyypeistä ja kisakorkeuksista.

©Veera Korhonen

Jälkimmäinen tunti mentiin samoilla ratsuilla ja yhä kentällä. Pelto oli kuulemma vielä liian märkänä. Harmi.

©Veera Korhonen

Taas unohdin jalkkarit. Nyt ne haettiin minulle satulahuoneen laatikosta.

Roco oli ehkä vielä pykälän hitaampi. Heräsi silti alkuverkassa jo laukkaamaan. Kovin taipuisaksi sitä en ympyröillä muistanut silti ratsastaa.

©Veera Korhonen

Tultiin taas porukalla suunnilleen tehtävät läpi. Ei mitään suurempia ongelmia. Kolmen esteen puskalinjan sai tulla joko kaarilla tai vinohypyillä suoraan. Sen jälkeen pitikin nyt kaartaa oikealle. Päätin tulla kaarevilla. Askelmäärään jäi vielä viilattavaa eikä kaarre oikealle ollut ihan sujuvin.

©Veera Korhonen

Lopuksi muut heitettiin ulos kentältä ja sisään jäi vain suorittava ja seuraava valmistautuva. Meidän hyppyvuoromme oli kolmantena, joten odoteltiin hetki ulkopuolella. Eikä vieläkään juuri jännittänyt.

Aidoissa taisi olla ohje ottaa hetki ravia edellisen suorittaessa. Sitten verkkahyppy punavalkealle. Hetkeksi käyntiin ja radan kertaus ja sitten menoksi.

Meidän huonoin hyppymme tuli heti ykköselle eli mökille. Laukka vähän sammui ja tultiin melko pohjaan. Pyysin siitä heti eteen. Oli kuulemma ihan oikein tehty. Kakkosena oli kentälle ilmaantunut valkoinen lankkupysty. Ongelmitta yli. Sitten toisesta päädystä laavu ja punavalkoinen perään kuten treeneissäkin. En tehnyt teitä ihan reunoja nuollen. Ajattelin säästää vähän molempia. Roco ei laukannut enää kovin iloisesti itse eteen vaan piti ruveta patistelemaan.

©Veera Korhonen

Nelosen jälkeen oli pakollinen portti. Yritin vaihtaa laukan lennosta muttei vaihtunut kuin vasta viimeisessä kaarteessa. Luulin että tultiin coffinille väärässä laukassa mutta video paljastaa myötälaukan. Coffin oikeilla askelmäärillä. Pakollinen portti uudestaan ja siitä puskakaarille. Sain nyt haluamani 5 + 5 askelta. Kaarre oikealle ja taas humma meinasi väsähtää. Vasta tässä vaiheessa rupesi ottamaan myös kuskin kunnon päälle. Renkaat yli, taas laukka vähän hyytyi. Vielä suoralla kohti viimeistä piti napauttaa raipalla että muista säilyttää aktiivisuus. Ja yli mentiin.

©Veera Korhonen

Lähes hypyssä mukana.
©Veera Korhonen

Se riitti meille. Ihan sopivasti, sillä Roco rupesi selvästi väsähtämään. Ja tosiaan kun humma hyytyi niin homma meni kuskillekin raskaammaksi.

©Veera Korhonen
©Veera Korhonen
Käytiin kävelemässä hetki pitkin pihoja ympäriinsä. Odottelin että tuleeko vielä jotain yhteistä loppupalautetta tai kokoontumista mutta tämä riitti. Eli humman hoito pois ja valmista tuli.

Oli kivaa ja sopivan helppoa olematta tylsää. Ensimmäinen tunti meni ehkä kokonaisuutena mielestäni paremmin. Mitään suurempia mokia tai hankaluuksia ei kyllä ollut. Ja kuten aina niin kaikki ihmiset olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Kannatti käydä!

Ongelmia:
radalla ykköselle tuli huonompi hyppy
laukka ei vaihtunut lennossa
vähän rupesi hyytymään
kenttä rupesi pölisemään

Parannusta:
hyvää ruokaa välipalalla
+20°C
helppoa ja sangen sujuvaa
ei kieltoja eikä tainnut kopsuakaan

Videolla verkkahyppy sekä rata sekä kentän laidalta että GoProsta käsin.

Maastoestekurssilla Turkan kentällä

Sunnuntaina Turkalla oli päivän mittainen maastoestekurssi. Pakkohan sinne oli tuppautua mukaan. Ryhmäjaot ja tarkat aikataulut tulivat vasta myöhään edellisenä iltana. Aamulla taas selvisi ettei ole varustuspalvelua. Onneksi tallilla oli vain kourallinen ihmisiä ja väljää.

©Henna Siirtola

Hevosjako selvisi ilmoitustaululta: vanha tuttu Roco taas. Humma oli tarhassa (tällä kertaa asiallisen matkan päässä) ja sain hyvät opastukset. Riimu ja naru tallista mukaan.

Rocolla oli päikkärit menossa eikä olisi millään malttanut nousta hommiin. Tovi piti hätistellä hummaa jalkeille. Hoitaminen onnistui väljästi puomilla ja nyt löysin varusteet tallista jo vanhasta muistista. Yhdet suitset ja estesatula, helppo homma. Normisuojat, kuulemma voi laittaa taaksekin.

Vasta kun olin hyppäämässä selkään tajusin että jalkkarit puuttuvat. Hihnat oli kyllä. Isoilla hepoilla siis yhteinen kori freejumppeja. Me saatiin edellisen tunnin kuskilta lennossa.

©Katriina Pylväs
©Katriina Pylväs
©Veera Korhonen
Käynnissä Rocolla ei ollut mitään kiirettä. Vähän tuntui olevan ratsastuskouluautopilotilla. Ravissa puksutti menemään. Siinäkin pyysin lisää liikettä. Alkuun tuntui takaa kankealta. Kukaan ei sanonut mitään. Ehkä se oli vaan humman ominaisuus tai kuskin vierastamista.

©Katriina Pylväs
Laukassa heräteltiin liikkeelle ja volttailtiin. Taidettiin tehdä vain toiseen suuntaan. Kovin tarkkoja ohjeita ei tullut. Eikä mitään kummempia johdantoja maastoesteisiin. Maastoesteet olivat siis kentällä ja siinä pysyttiin koko tunti. Ratsukoita oli 7 ja keli lähenteli jo aamupäivällä kahtakymppiä. T-paitakeli.

©Henna Siirtola

©Katriina Pylväs
Miten se jalustin on taas valahtanut noin syvälle?
Ja onko pehva irti penkistä?
©Veera Korhonen
Hypittiin esteitä ensin yksitellen ja pienissä pätkissä. Coffinkin tehtiin ensin vain kahdella viimeisellä. Roco ei pahemmin mitään katsellut. Mutta coffinin yhden laukan väliin livahti kahdella ensimmäisellä ylityksellä ylimääräinen askel. Sen jälkeen sujuttiin paremmin ja tuli vaaditut askelmäärät.

©Veera Korhonen

Hauska oli saada muilta useamman kerran kommenttia että hymyilen jatkuvasti ja että näytän selässä todella iloiselta. En tajunnut sitä itse ollenkaan. Se tulee ihan automaattisesti kun homma sujuu.

©Katriina Pylväs

Kaareva kolmen esteen linja tultiin ensin kaarilla. Ekaan väliin oikein näppärä 5, toiseen tikkaisi vielä kuudennen. Seuraavaksi tultiin sama vinohypyillä suoraan. Taidettiin tulla 5 + 5.

Aika hienot kuvat tuli rengashypystämme, eikö totta!
©Henna Siirtola
Sama hyppy eri kameralla.
©Veera Korhonen
Päivän korkein este oli rengaseste. En mitannut mutta jotain 90 cm pintaan. Olisin itse luullut sitä hepoille pelottavaksi mutten nähnyt siihen yhtään kieltoa. Mekin sujuttiin siitä hienosti yli. Lopuksi tosiaan taidettiin tulla n. 5 esteen pätkä ja hyvin meni.

Ongelmia:
coffinille ylimääräiset askeleet

Parannusta:
todella helppoa ja kivaa
oli kiva saada kommenttia iloisesta ilmeestäni
ihana saada liuta laadukkaita valokuvia treeneistä!

lauantai 23. toukokuuta 2020

Iltaseikkailumaasto, osa 2

Lauantaina maastoreissu jäi taas iltaan. Puoli seitsemän aikaan tallille ajellessa auton mittari näytti vielä +18°C. Meinasin lähteä t-paidassa mutten sitten kuitenkaan uskaltanut. Aika lämmin tuli seurapusakan kanssa, hihat olivat koko matkan ylhäällä.

Lähdettiin samoille nurkille frisbeegolfkentän taakse tutkimaan uusia reittejä kuin viikko sitten. Alkumatkasta unohduttiin juoruilemaan ja alkukäynnit venähtivät 25 minuuttiin. Minimaastikset unohtuivat mennessä. Mutta nyt halusin ravilla loikata pienen kaatuneen kuusen yli. Korkeutta n. 40 cm. Viimeksi Una astui käynnissä lähes päälle. Nyt teki kauniin loikan ja vaihtoi laukalle. Ja antoi suht asiallisesti sen jälkeen kiinni.

Mentiin suoraan ja hiekkakuopan kohdalta noustiin vasemmalta ylös samalta nurkalta kuin viimeksi. Mutta nyt lähdettiin pikkupolkua vasemmalle metsään. Käyntipolku ja aika vaihtelevaa maastoa. Lopulta myös kaatunut puu polun poikki aika hankalassa kivikkoisessa kohdassa. Una ei halunnut vain astua yli. Korkeutta oli ehkä 60 cm. Kierrettiin aavistus ylemmäs sivuun, josta pääsi kävelemään rangan yli. Kaveri kiersi vähän kauempaa.

Polut olivat aika pehmeitä ja osin kivisiä ja juurakkoisia. Käynti oli hyvä. Annoin Unalle pitkät ohjat ja ehdotin että huolehtii kavionsa itse sopiviin kohtiin.

Linjojen alla hiekka oli yhä kovin pehmeää. Luulin että Una kompastui kun kesken käynnin ratsu lakosi yllättäen alta. Mutta hepo olikin mennyt ihan tarkoituksella makuulle ja rupesi suunnittelemaan piehtaroimista! Onneksi olin nopea reagoimaan ja nousi pohjeavusta ylös. Heti perään olisi tullut raippaa. Aikamoinen ponijekku! En muista kokeneeni tällaista ikuisuuksiin!

Haaveilin laukoista piikkisuoralla ja näin myös tehtiin. Mentiin edeltä ja vauhti oli taas vähän holtittomuuden rajoilla. Kuunteli tänään paremmin muttei edelleenkään erityisen hyvin. Pohja oli pehmeähkö mutta tasainen. Eikä missään ollut mitään häiriötekijöitä. Hirvitorneja ei katsellut. Himmailin vauhtia pois, jotta kaveri saisi meidät kiinni. Mutta olivatkin siinä vaiheessa jo lähes hännässä. Annoin vähän siimaa ja Una spurttasi. Eipä siinä ehtinyt paljon eteen pyytää. Ja toiveeni (käskyni) hitaammasta vauhdista piti taas alleviivata aika isosti.

Lopulta väylälle rupesi tulemaan myös kiviä ja yritin pudottaa raville. Laukka kyllä hidastui mutta meni vielä tovi että löytyi ravi. Una ei arvostanut pidätteitäni vaan ravisteli päätään. Tänään yritin skarpata ennen jää vetämään ja myötään aina välissä. Mutta pidätteiden piti olla aika isoja että niillä oli mitään vaikutusta. Laukkaa tuli melko tarkkaan kilometri.

Käynnissä Una höyrysi vielä tovin ja hypähteli raville. Pudotin aina takaisin käyntiin. Nämä onnistuivat onneksi melko kevyin avuin.

Käveltiin pätkä ympäriinsä. Tie oli kuivunut aika kovaksi, joten palattiin lopulta piikkisuoralle. Linjojen ali mentiin tietä pitkin. Otettiin pari ravipätkää.

Olisi tainnut tarjeta t-paidallakin.
©Pauliina

Toisella puolella lähdettiin ensin samoja jälkiä takaisin mutta seuraavassa risteyksessä päädyttiin tutkimaan risteävää hyväpohjaista polkua. Tämäkin kapeni melko pian mutkikkaaksi ja kumpuilevaksi, kunnes liittyi isompaan väylään, jota tultiin elokuussa Hempan kanssa. Ravattiinkohan taas pikkupätkä?

Polun liittyessä takaisin tiehen halusin kokeilla toista polkua. Ei ollut hevosen kanssa kovin hyvä reitti. Kapeita puunvälejä, tiukkoja mutkia ja isojen kivien sivuitse. Päästiin kuitenkin. Una pudotti alamäen tielle laukassa vaikka kaipasin käyntiä. Antoi taas nopeasti kiinni.

Hypättiin sama kaatunut kuusi myös toiseen suuntaan. Hyvin meni ja hidasti. Tosin jäi ehkä katselemaan tietä mennyttä mönkkäriä ja hidasti siksi.

Paluumatkalla hypättiin minimaastikset. Näissä oli nyt vähän enemmän vauhtia mutta ratsu oli suht hyvin kuulolla. Keskimmäistä taisi vähän polkaista, ainakin siitä kuului raks.

Loppumatka ravattiin edeltä. Nyt taas hölläsin kunnolla pidätteiden välillä. Herkästi Una lähti itse nojailemaan ohjiin. Mutta malttoi niin hyvin ettei meistä ohi ravannut kaverikaan herättänyt mitään tunteita.

Palatessa tuuli vähän. Silti oli lämmintä. Lähtiessä oli tyyntä.

Ongelmia:
yritti piehtaroida kuski selässä!
laukassa halusi mennä aika lujaa

Parannusta:
tämä oli kuskille taas henkisesti oikein hyvä tuuletus
minihypyt näppärästi

Huomenna on Unan 17-vuotissynttäripäivä.

torstai 21. toukokuuta 2020

Ensimmäinen valmennusreissu Unalla ja jarrut hukassa

Torstai-illalle järjestyi vihdoin mahdollisuus päästä Unan kanssa estevalkun silmän alle hyppäämään. Ei siis menty omalle tunnille vaan varustin ratsun ja saatiin näppärästi kyyti Pikkaralaan. Pakkasin mukaan peruskäytössä olevan sylinterikuolaimen, koska Una on ollut viime aikoina kotikentällä niin rauhallinen.

Ensimmäinen reissuni Unan kanssa siis. Lastautui pienen tuumaushetken jälkeen ja näytti matkustavan ihan asiallisesti (ajoin itse perässä). Treenipaikalla oli vähän tohinoissaan ja huuteli kavereiden perään. Pysyi kuitenkin hyvin käsissä.

Lämmintä oli ihanasti +14°C, joten turvaliivin alle jäi pelkkä poolo. Oltiin aika sopivalla aikataululla ja ehdittiin hyvin kävellä kentällä edellisten hypätessä. Lopulta tuli ohje myös hölkkäillä. Una ei olisi halunnut ravata vaan tarjosi laukkaa. Useamman kerran. Lopulta malttoi pysyä ravissa mutta vauhtia oli aika lailla ja kamala tohina päällä. Ei onneksi siitä tainnut enää rikkoa laukalle. Yritin taivutella ja rauhoitella menoa. Ei kovin suuria onnistumisia. Volteilla vähän hidasti mutta myös kaatui sisäpohjetta vasten sisään. Lopulta laukkasin kertaalleen kentän ympäri molempiin suuntiin ja sitten olikin jo meidän vuoromme.

Ope kyseli pohjatiedot ja kerroin suurimmaksi ongelmaksemme ajoittaisen jarruttomuuden. Tai siis heikot jarrut. Tähän lähdettiin sitten puuttumaan alusta asti eikä kovin paljon pidemmälle päästy.

Ensimmäinen tehtävä oli 17,5 metrin puomivälit, joiden keskellä oli kavaletti. 5 askelta molempiin väleihin. Ensimmäisellä kerralla sain kiskottua 5 ja 5 (jos takaset mahtuivat mukaan) mutta kovin kaunista se ei ollut. Näitä tahkottiin pitkään ja hartaasti molemmista suunnista. Ei saa jäädä vetämään. Pehmeät kädet. Ja pidättäessä takapuoli satulaan sekä napakka pidäte. Olin luultavasti sekä liian hidas että paino liikaa jalustimilla. Kevyt istunta ei tänään ollut sallittua vaan kaikki avut pidettiin käytössä.

Jossain vaiheessa ope kiristi kukkahattulöysää turpahihnaamme. Jottei se olisi koriste vaan varuste. Kuskin käsiin sattui ja mietin että miltä mahtaa Una-paran suussa tuntua. Mutta holtiton kiihdyttely ei ollut vaihtoehto.

Ensimmäistä puomia kohti kiihdyttelyä lähdettiin suitsimaan sillä että tehtiinkin sen yli iso ympyrä. Se vähän auttoi. Harmi vaan että paremmat (rauhallisemmat) kerrat tuntuivat yhä tulevan tuurilla. Mutta lopulta onnistuttiin sekä neljällä että viidellä. Plussaa että päädyissä Una vaihtoi laukat vastakaarroilla askeleessa.

Una on todella paljon helpompi ratsastaa kun se ei ole noin tohinoissaan. Eikä kuski osannut sitä taikaiskusta rauhoittaa vaan taisi jäädä liikaa suuhun kiinni.

Lopulta kuitenkin riitti puomien kanssa ja päästiin loikkimaan esteille. Alkuun yksi este ja seis. Toistettiin pari kertaa. Korkeus oli turvallista noin kuuttakymppiä. Sitten pikkuhiljaa pari hyppyä ja seis. Lopulta n. 3 - 4 hypyn pätkiä ja saatiin pysyä laukassa.

Pysty, jonka alla oli pieniä muurinpalikoita, porttipysty sekä okseri, jonka alla oli "mörkölätkä". Una ei katsellut esteitä. Pahin kiihdyttelykin loppui mutta silti meni välillä pidätteistä läpi. Kuskille tuli sanomista että paremmin mukaan hyppyihin. Ja että näenkö ponnistuspaikat. Yllättäen pitkä lähestyminen okserille ensimmäisellä kerralla sujui parhaiten. Itse rupesin katselemaan mönkkäriä esteen takana enkä erehtynyt kiihdyttämään itse. Sitä ope ei kuulemma olisi halunnut kuulla. Minä taas olin mielissäni että tajusin siirtää katseeni esteen taakse.

Hypyt menivät vähän vaihtelevasti. Tuli hyviä hyppyjä mutta myös lievää kiihdyttelyä ja loikkia kauempaa. Empimättä kuitenkin yli. Enkä mokaillut mitään jättimäistä. Pystyt nousivat lopuksi jonnekin 80 pintaan ja okseri ehkä jopa vähän yli. En katsonut tarkkaan. Tunnilla tuli yksi kolautus kun vikalla kierroksella otettiin vähän laakahyppy okserille. Uusittiin se vielä lopuksi ja tuli paremmin.

Ei taidettu ravailla lopuksi vaan ensin pyörittiin käynnissä open ympärillä ja keskusteltiin lisää. Olen sitä mieltä että ehdottomasti kannatti käydä ja mielellään käydään toistekin vaikkei ope luvannutkaan että ehtisi säännöllisesti edes viikottain. Kuolainasiaan ei ottanut kovin tarkasti kantaa.

Una sai todella hyvät loppukäynnit kun talutin sitä vielä puolisen tuntia kun odoteltiin paluukyytiä. Yhä humma jaksoi höyrytä ja tohista sekä huudella kavereiden perään. Pidin siksi mieluummin suitset päässä.

Hyvä ja opettavainen reissu. Taas kuskilla on hyvällä tavalla aloittelijatunariolo. Eipähän pääse liikaa leijailemaan maanpinnan yläpuolelle muka-taitojensa kanssa.

Ongelmia:
turhan innokas ja jarruton ratsu
askelmäärän säätely puomilinjalla oli turhan hankalaa
vaihtoi laukkoja suoralla vääriksi
kuskin kädet tulivat kipeiksi
Una oli sangen tohinoissaan ja äänekäs treenipaikalla ylipäänsä
kuskin jälkiolo oli taas aloittelijatunari

Parannusta:
kivan lämmintä
ei ollut ihan holtitonta
tuli myös hyviä hyppyjä
ei katsellut esteitä yhtään
vaihtoi laukat lennosta
ei pudotuksia
kuski pysyi hyvällä mielellä
oli hyödyllistä

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Väistöjä Unallakin

Keskiviikkona Hemppa-silkkiturpa olisi täyttänyt 13 v. Mietin Hemppaa pitkin päivää eikä ollut kovin iloista. Kamala ikävä edelleen.

Koska keli oli taas lämmin (+11°C) ja aurinkoinen, päädyin kysymään tuntipaikkaa. Mahduin taas viimeiselle tunnille ja ratsuksi tuli Una. Luulisi että pikkuhiljaa tammalla rupeaisi olemaan pihalla tuplaloimessa kuuma. Varustin itse tuntikaverin tuodessa varusteet ja pitäessä samalla toiveesta kuskille alkulämmittelyjä.

Ratsailla tuli lämmin ja toppaliivi lähti parin kierroksen jälkeen. Poolo ja seurapusakka oli hyvä määrä vaatetta. Silti taisin nykiä hihoja ylemmäs.

Aloitettiin taas vähän pidemmällä ohjalla taivutellen. Mutta nyt ei tehty ravi- eikä laukkahölkkää kuten maanantaina vaan ruvettiin tekemään väistöjä heti alusta asti. Taas siis pitkän sivun alusta väistö keskelle kenttää. Voltti keskipisteestä uralle ja voltin jälkeen lähes keskilinjaa pitkin suoraan kohti lyhyttä sivua. Taidettiin alkuun tehdä molemmille sivuille. Sitten välillä mentiin kevyttä ravia volttien jälkeen seuraavaan väistöön asti ja jossakin vaiheessa tehtiin toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Lopulta tultiin väistötkin ravissa.

Una jolkotteli aika tasaisesti ja väisti ihan hyvin. Kuskilla oli taas ongelmia hahmottaa missä takaosa meni. Huomasin kyllä suuret liikkeet mutta esim. kommentti siitä, että takaosa meinaa johtaa väistössä, tuli ihan yllätyksenä. Tarpeen mukaan väistössä sai taas vaihtaa asetusta menosuuntaan. Ravissa väistö oli ehkä jopa helpompaa. Lopputuntia kohti Una lähti vähän vyörymään väistöissä. Eli jälkimmäinen suunta (vasen kierros) oli hankalampi.

Tänään väistöihin meni niin paljon aikaa ettei ehditty tehdä suunniteltua laukkatehtävää. Vähän harmi. Pyörittiin sitten vain hetki laukkaa päädyissä eri suuntiin. Taas vähän turhan etupainoista enkä saanut kevennettyä. Mutta vauhti pysyi hallussa. Positiivisesti suunnanvaihto ravin kautta oli tänään maltillinen ja nätti.

Loppuraveissa Una taisi kulkea taas ihan asiallisesti pidemmälläkin ohjalla. Käyntiin tuli istunnalla kun päästin ohjat pois. Tosin nyt ei autopilotilla vaan vasta muutaman raviaskeleen jälkeen.

Ongelmia:
alaselkäni oli valmiiksi oikealta kipeä
polveni halusivat taas puristella koulusatulaa liikaa
en Unallakaan tuntenut kovin tarkkaan missä takaosa meni
pari vesilätäkköä reunoilla

Parannusta:
kivan lämmintä
ei pölissyt
Una väisti näppärästi
vihdoin puut rupeavat vihertämään

maanantai 18. toukokuuta 2020

Vaihtoratsut

Maanantain lista yllätti. Minulle ja Veksun kuskille oli jaettu hevoset toisin päin. Lisämerkinnällä että saadaan vaihtaa jos halutaan. Kysyin että kummalla tahtoisi mennä ja koska ei kuulemma ollut väliä niin pidin mieluummin Veksun.

Nyt ei ollut oikein vaihtoehtoja ratsun varustukseen kuin mennä talliin hepan luo. Onneksi tallissa ei ollut tungosta ja vähäkin väki katosi meitä ennen pihalle. Veksu oli mennyt jo yhden tunnin pohjille, joten harjalla riitti pikasutaisu. Putsasin vielä kaviotkin ja ihmettelin hokkeja. Kenttä nimittäin jo pölisi.

Ratsukoita oli tunnilla 6. Lämmintä n. +8°C mutta taas vähän tuuli. Toppaliivi oli ehkä vähän liioittelua mutten raaskinut ottaa poiskaan.

Alkuverkat mentiin pitkähköllä ohjalla. Veksu ei halunnut kävellä kovin reippaasti, joten sitä piti hätistellä hereille. Ravissa piti taivutella mutta aika vaisuksi jäi. Pidemmällä ohjalla Veksu oli sangen matala. Ope kysyi että juokseeko alta. Vastasin että hidas pohkeelle. Taisin siis patistaa vähän liialliseenkin vauhtiin. Ei yskinyt tänään alkuraveissa.

Laukat otettiin melko nopsaa mukaan ja yhä vähän pidemmällä ohjalla, jopa kevyessä istunnassa. Vegas menikin lähes turpa maata viistäen. Ei kuitenkaan painanut käsille koska hädin tuskin pidin tuntumaa. Jalkkarit koulumitassa tuntuivat vähän pitkiltä, en kuitenkaan lähtenyt säätämään. Ei herännyt spurttailemaan eikä onneksi tuijotellut mitään.

Tänään tehtiin taas kovin veksumaisia tehtäviä eli väistöjä ja vastalaukkoja. Vegasin kanssa olen tehnyt niitä ehkä neljästi viime aikoina. Unan kanssa kunnon sivuttaisväistöjä en muistaakseni kertaakaan ja vastalaukkoja kertaalleen.

Tultiin ensin käynnissä. Pitkän sivun alusta väistettiin keskelle tötterön kohdalle. Siitä voltti uralle ja voltin jälkeen suoraa linjaa kohti lyhyttä sivua (eli kentän keskellä). Sama juttu toiselle sivulle. En taas tuntenut missä takaosa menee ja lähti herkästi edelle. Hullua. 6 ratsukkoa tuntui olevan ihan liikaa, sillä olisin kaivannut paljon enemmän huomiota ja kommentteja. Sitten sama ravissa. Oli ehkä jopa helpompi ravissa. Muualle tein vähän temponmuutoksia.

Lopuksi tultiin loivan kiemuran kuviota laukassa molemmille sivuille eli pätkät vastalaukkaa. Lähdin alusta asti taivuttelemaan Veksua kaarteiden mukaan. Hyvin piti vastalaukat. Taipumiset olivat vähän vaihtelevia. Ensimmäinen kaari oli molempiin suuntiin hankalampi kun piti saada ohjattuakin.

Ope kaipasi kootumpaa ja ponnekkaampaa laukkaa. Siinä olikin taas ihmettelemistä miten saisin sen onnistumaan. Vähän jotain yritin mutten ole varma tuliko mitään muutosta.

Tehtiin koko höskä väistöineen ensin oikeassa, sitten vasemmassa kierroksessa. Oikean kierroksen ravivolteilla tuntui taas tahdittavan. Mutta mitenkään muuten tahditukseen ei päässyt kiinni. Kun ohjat päästi pidemmäksi niin laski vain turvan maahan. Ympyrällä ei näkynyt, voltilla pitkin ohjin ei näkynyt (kääntäminen meni hankalaksi). Keventäminen ei vaikuttanut. Ei pahentunut loppua kohti ja suorilla liikkui puhtaasti, joten ei toimenpiteitä. Ope arveli että voi johtua myös vinoudesta.

Oikean jalan väistöissä ajattelin asetuksen taas aiempien kokemusteni mukaan vasemmalle. Veksu ei ollut aina kovin myötämielinen eikä halunnut asettua vasemmalle. Pyydä kunnolla ja myötää. Meni kummaksi epätasaiseksi veivaamiseksi. Olisin halunnut paljon tasaisempaa menoa. Takaset saatiin mukaan liikkeeseen kun johdin oikealla kädellä oikealle. Ovelaa. Volteilla liikkui pyöreästi.

Loppuraveissa sai antaa venyttää eteen ja alas. Sen Veksu teki hyvin ja pysyi tuntumalla pidemmälläkin ohjalla. Ope kyseli taas että painaako kädelle. Ei painanut.

Ihan ok menoa. Eihän se Veksullakaan mitään superihanaa ja helppoa ollut. Mutta silti vaivattomampaa kuin Unalla (joka muuten ei sekoillut takasissaan toisen kuskin kanssa). Molemmat tarvitsisivat kunnon taivuttelujumppailut pohjille.

Posekuva tunnin jälkeen.
©Siiri K.


Ongelmia:
kenttä pölisi vähän
ei ollut kovin taipuisa
vasemmalle taipuminen oli kankeampaa
volteilla oikeaan ravi tuntui tahdittavan
en tuntenut väistöissä missä takaosa menee
laukassa käteni painuivat turhan lähelle harjaa eli liian alas
ei kuunnellut pohkeitani kovin herkästi

Parannusta:
ei yskinyt
ei tuijotellut
ei ollut edestä raskas (en pitänyt vastaan)
piti vastalaukat hyvin

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Entistä tasaisempaa hyppäämistä

Sunnuntaina oli lämmin iltapäivä ja estetunti luvassa. Ratsuksi taas Una ja varustuspalvelu loisti taas poissaolollaan. Henkilökuntaa ei näkynyt opea enempää. Hain Unan siis puomille ja harjasin sen siinä. Tänään loimen sai taas nostaa pään yli pois. Kävin sitten hakemassa varusteet tallista kun muut olivat lähteneet tunnille.

Ratsukoita oli tunnilla tänään 5. Alkutunti meinasi unohtua jutusteluun. Ravissa tultiin ympyrällä kolmen pehmopuomin yli ja taivuttelin vähän omiani. Ei mitään järin letkeää. Tänään ei tullut sanomista ylävartalon avaamisesta. Mutta ympyrällä käskettiin kääntää ulkojalalla. Muualla kun enemmän taivuttelin sisäpohkeen ympäri. En ole ihan varma että oliko ne meidän ympyrämme nyt niin kovin ihania. Ravissa siis molempiin suuntiin ja sen jälkeen laukassa sama.

Laukassa ympyrätehtävän ratsastamista haittasi välillä reitillä jumitteleva poni. Mutta mahduttiin mekin lopulta. Pari kertaa askel ei osunut, muuten meni ihan näppärästi. Pitkillä sivuilla hain vähän isompaa laukkaa. Una ei reagoinut kovin sukkelasti jalkaan mutta löytyi kuitenkin vaihteita. Kertaalleen vaihtoi pitkällä sivulla maastoilun tapaan oikean laukan lennossa vasemmaksi. Korjaantui kuitenkin oikealle kääntämällä takaisin myötäiseksi.

Tänään hypättiin lähes kaikki esteet ensin pätkissä. Suunnanvaihtoesteen yli kahdeksikolla, kolmoissarja, yksittäinen trippeli ja vedellä täytetty vesimatto pitkällä lähestymisellä. Una ei katsellut mitään. Jos tultiinkin väärässä laukassa alas niin vaihtoi heti seuraavassa askeleessa myötälaukalle. Kolmoissarjalle venyttiin oikeilla askelmäärillä eli yhdet laukat väliin. Sitä unohdin ihmetellä ääneen ettei sarjavälejä muutettu osalle vaan ponit ja pienilaukkaiset sulloivat sitten lisäaskeleet.

Rata tultiin tänään vain kertaalleen. Näytti pieneltä. Sarjan vika oli 85, muut 80 tai alle. Ykköspystylle ratsastin huolellisesti eikä tullut kopsaustakaan. Sarjalle Una imi kivasti, näppärästi yli. Suunnanvaihtoeste molempiin suuntiin ok. Pitkällä tiellä trippelille ja siitä oikealle. Pitkä lähestyminen vesimatolle ja vielä tiukahko kaarre vikalle (sama kuin ykkönen). Se vähän kopsahti mutta pysyi ylhäällä. Ei yhtään Unan omia kiihdytyksiä vaan tasaisesti hallussa. Myötälaukat humma hoiti taas aika pitkälti itse.

Bonusesteenä tultiin vesimatto vielä kertaalleen kaverille vetoapuna. Ihanan maltillinen lähestyminen ja helposti taas yli. Siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuravailut molempiin suuntiin. Una pudotti käyntiin kun päästin ohjat pitkiksi. Sitten satulan luovutus Veksulle. Loppukäynnit radan purkamisen lomassa.

Tunnin jälkeen tehtiin Unalle suuntaa-antava korkeusmittaus tuntikaverin avulla. Sanoisin n. 163 cm. Kummasti kaikki luulevat Unaa paljon isommaksi.

Ongelmia:
alkuverkassa laukka vaihtui kertaalleen suoralla vääräksi
pari kopsausta esteisiin

Parannusta:
Una ei kiihdytellyt yhtään omiaan
ei pudotuksia

Videokamerani kentän laidalla kuvasi hyppyjämme. Harmillisesti vesimatto ei mahtunut kuvaan.

lauantai 16. toukokuuta 2020

Uudella hiekkakuopalla

Lauantaina maastoilu jäi taas iltaselle. Keli oli lähempänä plus kymppiä ja kerrankin oli melko tyyntä. Ratsuksi Una ja sen satulaksi oli näemmä vaihtunut koulupenkki, joten nappasin Hempan entisen satulan Veksun paikalta käyttöön. Tänään Una oli sitä mieltä että loimea ei voi nostaa pään yli. Aiemmin on onnistunut hyvin. Nyt karvassa ei näkynyt enää klippausrajoja.

Harjatessa oikeasta etupolvesta löytyi kaksi pientä haavaa, joista oli tullut verta. Silminnäkijätietojen mukaan oli kaatunut tarhassa. Ohje oli huuhdella polvi. Kuvittelin että joku olisi käynyt katsomassa jalkaa mutta ei tullut.

Päivän suunnitelma oli lähteä katselemaan reittejä frisbeegolfradan taakse. Sinne suunnattiinkin. Alkumatkasta otin ravipätkän, jotta näen liikkuuko Una puhtaasti. Näin teki, joten jatkettiin lenkkiä. Kummallakaan hummalla ei ollut kovin kiire ja ravi oli enemmän löntystelyä.

Lunta näkyi enää pari pientä läiskää. Ei ollut haitaksi asti. Jatkettiin käännöksen jälkeen isompaa väylää suoraan ja tultiin hiekkakuopalle. Käytiin tekemässä pari pientä mäkitreeniä. Ylös ja alas. Una rikkoi herkästi raville jos en toppuutellut. Käytiin myös isomman kukkulan päällä ihailemassa maisemia. Yllättäen siellä oli  pari lähtömattoa ja golfmaali. Mitään varoitus- tai rajamerkkejä ei näkynyt. Jälkien perusteella paikalla käydään myös enduropyörillä.

Päivän poset kukkulan laella.
©Pauliina
Kaverikin kuvassa.
©Pauliina
Polku alhaalla näytti tasaiselta ja houkuttelevalta laukkapätkään. Näin tehtiin. Melko pian tuli ylämäki ja Una vähän kiihdytteli omiaan. Ylhäällä olikin tie, joten himmasin vauhdin pois. Jatkettiin tietä käynnissä kohti linjoja. Sivuun kulki monenlaisia polkuja, mutta pohja näytti olevan pehmeää hiekkaa. Metsästä löytyi myös isot linnoitusmaiset kiviröykkiöt molemmin puolin polkua. Aika hienot.

Käveltiin linjojen ali polkua eteenpäin ja yhä pohja oli aika pehmeää. Isomman sateen jälkeen voisi olla hyvä. Nyt ei viitsinyt kuin kävellä. Paluulenkkiä eli risteyksiä sivuille ei näkynyt, joten tehtiin lopulta vain u-käännös ettei mene koko iltaa. Tänne pitää tulla joskus paremmalla ajalla tutkimaan lisää!

Oli kiva yllätys että Polarin kartassa näkyy myös polut.
Tämän mukaan polkumme olisi päättynyt vain hetki u-käännöksen jälkeen.


Totesin että olisin vielä laukkapätkän kaipuussa ja otettiin laukka. Alku meni suht rauhallisesti. Hyvin hemppamaisesti Una kavahti isoa kiveä ja loikkasi polun toiseen laitaan. Tällä kertaa onneksi kaverista poispäin. Pitäisi ehkä ratsastaa vähän huolellisemmin eikä matkustella tätikuljettimen kyydissä niin ehkä hummakin keskittyisi oleellisuuksiin eikä kiviin.

Kaverin kanssa tuli pieni kommunikaatiokatkos ja vähän yllättäen sekä minulle että Unalle käännyttiinkin risteyksestä oikealle. Unan jarrut menivät rikki ja käytiin pätkä käynnissä etsimässä niitä. Sen jälkeen me jatkoimme edellä. Tiellä Unalle tuli taas hetkellinen vauhtihurmos ja sellainen "nyt läks". Kaasu hirtti kiinni ja karautti eteen. Eikä kuunnellut mitään ihan pieniä pidätteitä. Edessä näkyi ihmisiä eikä kiihdyttely nyt muutenkaan ollut kovin hyvä idea, joten oli pakko kiskoa Una käyntiin. Hetki siinä meni.

Kukkahattuani kiristi, koska en tahtoisi vetää ohjista tuolla tavalla. Mutta minkäs teet jos hummaa ei kiinnosta kuunnella kevyitä pidätteitä? Pitäisi kokeilla myös yksinmaastoilua että intoutuuko siinä samoin. Vai onko vaan patoutunutta laukkaenergiaa, koska ei ole päässyt pitkään aikaan laukkaamaan reippaammin?

Mentiin hetki käyntiä ja autotiellä hallittua ravia. Nyt oli suunnaton himo vihdoin hypätä minimaastikset Unalla. Vaikka äskeisen perusteella en ollut varma jarrujen toimivuudesta. Kaveri jätti hypyt väliin ja erkanimme siis rahtusen metsään. Siellä oli auto ja Una tuijotti sitä. Mutta malttoi keskittyä kun käänsin estepolulle. Ennen ekaa estettä polun vieressä oli kaatunut kuusi, joten lähestyminen meni lähes oksien lomassa. Hypyt ok ja vauhti ok. Sopivan reipas mutta kuulolla. Ja sain hyppyjen jälkeen käyntiin ilman suurempia ihmeitä. Hyvä!

Loppumatka ravattiin edeltä ja Unalla oli yhä aika reippaasti vauhtia. Ei ollut ihan rennoimmillaan ja minä yritin toppuutella vauhtia. Pysyi kuitenkin ravissa. N. 17 km/h.

Käyntipätkän alkaessa vastaan tuli kaksi autoa ja pyörää. Una jännittyi jo etäältä ja tuijotti pyöriä. Yritin taivutella ja rentouttaa mutta olivat selvästi jänniä. Pyöräilijät onneksi pysähtyivät ja lopulta taluttivat ohi. Ei tullut slaagia ja pyöräilijöiden jutustelu rentoutti Unaa.

Yhden auton hidastin tällä reissulla kävelemällä vähän keskempänä tietä. Kuskin reaktio ei suinkaan ollut hidastaa vaan ohjata reunemmas. Kun hidasti niin siirryin laitaan syrjään.

Reissuun meni 1 h 23 min, matkaa tuli 10,31 km. Huippunopeus Unan spurtissa oli mittarin mukaan 39,5 km/h ja koko reissun keskinopeus oli 7,5 km/h. Tänään oli hyvin käyntipainotteinen reissu.

Ongelmia:
ei antanut nostaa loimea pään yli pois
hetkellinen jarruttomuus ja kiihdyttely
yksi kivisäikky
jännitti polkupyöriä

Parannusta:
selässä on turvallinen olo

torstai 14. toukokuuta 2020

Sohvakenttäratsu ilman satulaa leikkitunnilla

Olin viikon varautunut henkisesti torstain leikkituntiin. Näemmä vähän jännitti ajatus mennä pitkästä aikaa ilman satulaa. Varsinkin uudella hevosella. Ei nimittäin enää yllättänyt että minulle oli jaettu Una. Toista päivää putkeen minut tervehdittiin hörinällä.

Tällä kertaa varustuspalvelu oli hyvin heikkoa enkä saanut mitään apuja. Kävin lopulta hakemassa suitset tallista kun muut olivat lähteneet ulos. Satulaa ei tietenkään laitettu.

Keli oli aurinkoinen +8°C ja kenttä meinasi ruveta pölisemään. Ratsukoita oli 5 ja meno oli aika leppoisaa. Unan kyytiin pääsi helposti jakkaralta jalkaa nostamalla. Selkä oli kivan tasainen ja meno pehmeää. Ravissa olin kuin sohvalla.

Alkutunti saatiin höntsäillä askellajit vapaasti läpi. Ensin kokeilin pitkällä ohjalla ohjaamista ja siirtymiä käynnistä seis ja käyntiin. Yllättävän hyvin toimi käynnissä. Ravissa ohjaus toimi heikommin.

Taivuttelin vähän lähinnä käynnissä ja ravissa. Pujottelutötteröt tulin ravissa ja laukassa. Laukassa Una oli kuulemma taas kovasti vino, varsinkin oikeaan kierrokseen. Yritin vähän suoristella mutta tuskin tuli suoraksi asti. Laukassa heiluin eniten kyydissä, joten pienet hiertymät tästäkin tunnista tuli. Pieni sivuttaishuteruus tuli kun Una kerran ohittaessa katsoi autonrenkaita ja oma painopiste oli väärällä puolella. Pysyin kuitenkin kyydissä.

Yllättävää oli että pidätteet menivät paljon paremmin läpi kuin satulan kanssa. Ei ollut mitään ongelmia siirtyä halutussa pisteessä raviin. Väistöpyynnöistä sen sijaan yhä mieluummin lisäsi vauhtia, etenkin laukassa.

Välikäynneissä tehtiin porttitehtävä kerran. Me tehtiin se tarkasti ja rauhallisesti. Hyvin Una liikkui ja malttoi. Eteen, taakse ja sivulle. Eikä kuskin kädessä ollut naru haitannut yhtään.

Sitten tultiin vuorotellen pujotteluja laukassa. Tulin sekä ns. vastalaukassa että vaihdoilla. Molemmat onnistuivat mutta loppuun tuli välillä stipluja. Yhä väitän etten osaa vaihtaa laukkaa Unalla. Kavalettiloikkia tultiin jokunen kummastakin suunnasta. Ei mitään kiihdyttelyjä vaan tasaista ja hallittua menoa. Tosin laukka vaihtui useamman kerran hypyssä vääräksi.

Loppuun olisin voinut tehdä vielä ravityötä, siirtymiä ja temponmuutoksia. Sen sijaan hölkkäiltiin ensin pitkällä ohjalla eikä Una ihan totellut ohjausta. Muuten meno oli edelleen sohvaisaa ja leppoista. Hurjimmat meni loppuun pätkän kaulanarulla ja jos alkuun olinkin siitä skeptinen niin poni näytti olevan todella hyvin hallussa.

Tunti meni äkkiä ohi eikä tosiaan ollut kovin työläs kellekään. Näitä lisää! Ehdotin jo että seuraavan koulutunninkin voisi mennä ilman satulaa.

Ongelmia:
en saanut suoristettua laukassa
minihiertymät takapuoleen (laukasta)

Parannusta:
helppoa ja tasaista

Ensimmäiset pätkät Katjan kuvaamia, loput laidalla olleen videokamerani.

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kolmas kerta istuntaa ja valonpilkahduksia koulusatulalla

Keskiviikkona oli taas niin lämmintä ja aurinkoista että kysyin ylimääräistä ratsastusta. Mahduin illan vikalle tunnille enkä yllättynyt että ratsuksi tuli taas Una. Humma hörisi tarhassa tervehdykseksi. Taisi olla sen mielestä hyvä aika päästä sieltä pois.

Tällä kertaa varustamisapu oli täysin tuntikavereiden varassa. Satula oli hukassa ja se olikin Veksun selässä tunnilla. Meille jäi siis Elviiran koulupenkki.

Ratsukoita tunnille tuli 6 ja kenttä oli kuivunut hyväksi. Lämmintä oli lähes +10°C, joten nyt menin poololla, seurapusakalla ja toppaliivillä. En uskaltanut jättää toppaliiviä pois, sillä en voinut olla ihan varma oliko yläselkäni sittenkin suuttunut alkuviikolla kylmästä. Ei onneksi ollut liian kuuma näinkään.

Aihe oli maanantailta tuttu eli istuntaa. Tänään tosin sai alusta asti taivutella sisään ja ulos. Kuvio oli myös maanantainen radan poikki kahdeksikko. Päätyihin sai tehdä ympyröitä.

Alkuverkassa Una oli aika perinteinen itsensä. Ei mennyt kovin lujaa, takaset lompsahtivat pari kertaa alta eikä taipunut kovin notkeasti. Yritin väistättää takaosaa taivutusten kaverina. Kuskin piti keventäessä miettiä etten alasistuessa mennyt liikaa takakaarelle. Piti kysyä useampi tarkentava kysymys jotta tajusin mistä on kyse. Päivän uusi oivallus oli että Una taipui paremmin jos kohotin sisäohjaa ja skarppasin etten vedä siitä.

Tänään ei tarvinnut kuunnella teoriaosuutta uudestaan vaan sain pyöritellä sen aikaa käynnissä. Tein yhä ympyröitä ja taivutuksia sisään ja ulos. Suuntaa vaihtaen. Ei erityisen ihmeellistä.

Kun tästä jatkettiin muiden mukana harjoitusraviin niin siinä Una tasoittui taikaiskusta. Tänään sain jotenkin istuttua koulusatulaan paremmin. Polveni eivät puristaneet. Istuin kuulemma yhä suorassa. Ohje oli yrittää myödätä/joustaa keskivartalosta paremmin. Siinä olikin yrittämistä. Mutta Una seurasi taivutuksia ja liikkui tasaisesti. Välillä yritti vähän kiihdytellä mutta tuli suht hyvin kiinni. Ope käski tehdä enemmän temponmuutoksia ja niitä sitten teinkin. Ehkä olisin voinut tehdä muutoksia vielä nopeammin. Ympyröillä oli välillä vähän ahdasta.

Laukkapätkä ei tänään tuntunut jäävän yhtä lopputuntiin kuin maanantaina. Vaihdoin nyt suuntaa harvemmin. Yhä oli vähän hankaluuksia saada kentän keskellä täsmällisesti raviin. Aloitin ravin ajattelun jo edellisen sivun puolessa välissä. Laukka kyllä lyheni.

Vasemmassa laukassa tuli ohje ratsastaa laukka ponnekkaammaksi. Taidettiin valmiiksi olla löysiä. Harmi että seuraava aktiivisuustaso oli vyöryvä, enkä löytänyt kunnolla rauhallista ja aktiivista.

Oikeassa kierroksessa tuli kommenttia suoruudesta. Sekä heppa oli mutkalla että reitti radan poikki pullahti lopuksi vähän vasemmalle vaikka jatkettiin oikealle. Unan takaosa oli liikaa sisällä kuten viime torstainakin. Tultiin useampi sakkokerta mutta lopuksi ope ei enää katsonut meitä.

Laukoista jatkettiin loppuraveihin keventäen. Taas sai antaa pidempää ohjaa. Meiltä kaivattiin vähän reippaampaa menoa. Una lähti mieluummin kipittämään kuin venytti askelta. Pidemmällä ohjalla tuntuma katoili. Eikä ehditty pitkiin ohjiin asti ravissa.

Jostakin syystä tänään oli helpompi istua koulusatulassa kuin viimeksi. En venytellyt alle tai tehnyt muutakaan erilaista. Laukassa tosin yritin ajatella menon rauhalliseksi alusta asti. Helpompi pitää hallussa kuin keriä jo vyöryvää ratsua avuille. Silti yleissatula on itselleni helpompi.

Ongelmia:
alkutunnista ei ollut kovin taipuisa
takaset tipahtivat taas pari kertaa alkutunnista alta
ei kuunnellut kaikkia puolipidätteitäni
täsmälliset ravisiirtymät olivat hankalia
oikeassa laukassa oli vähän mutkalla
en osannut ratsastaa laukkaa ponnekkaammaksi

Parannusta:
yläselkäkipu ei haitannut ratsastusta
taipui paremmin sisäohjaa nostamalla
sain istuttua koulusatulassa paremmin kuin viimeksi
Una ei vyörynyt