maanantai 30. syyskuuta 2019

Pitkästä aikaa jumitellen

Maanantaina oli taas kaksarihyppelypäivä Assin kanssa. Pihalla kymmenisen astetta ja kosteaa. Yllättäen maneesissa pärjäsi lopulta lyhythihaisessa.

Ope oli ajatellut hyppelyt toisin ja tänään olikin puomi- ja kavalettipäivä. Ei haitannut yhtään.

Alkuverkassa Assi tuntui aika kankealta eikä ehtinyt vertyä kovin hyväksi. Ravin jälkeen mentiin kuitenkin vielä pätkät laukkaa. Tänään laukat nousivat nahkeasti ja yritti pudotella raviin.

Hommat aloitettiin raviympyröillä. Puolet eteen ja toinen puoli harjoitusravia ja avoa kootummin. Muttei veltosti. Näennäisesti ok mutta avot olivat ratsastelua. Meni jalasta eteen mutten tiennyt koska oli hyvä. Kun yritin sanoa asiasta opelle niin en saanut suunvuoroa.

Seuraavaksi taidettiin mennä koko maneesia laukassa. Pitkät sivut kunnolla eteen, päätyihin ympyrät. Toisessa päädyssä neljän kvartaalipuomin yli, toisessa jumppamaisesti kolmen kaarella olevan puomin yli. Assi juntturoi joka kierroksella samassa kohdassa hallia laukan pois, myös toiseen suuntaan. Pitkällä sivulla tuijotteli uudella tavalla seinälle kasattuja kouluaitoja ja liiraili sisään. Eteenratsastukset jäivät vaisuiksi. Neljän puomin ympyrällä osuttiin vähän nahkeasti puomeille ja tuli ravirikkoja. Viimeiseen väliin livahti lähes joka kerta ylimääräinen askel. Suunnanmuutoksen jälkeen ylimääräinen askel tuli eri väliin. Mutta sain sentään vähän ajatusta tasaisesta kääntämisestä.

Lopulta kaarevat puomit nousivat toisesta päästä. Assi kolisteli puomeihin ja tuli sakkokierroksia. Vasemmassa kierroksessa tultiin lopulta mielestäni hyvin mutta silti pudotti. Pohdin että miten ihmeessä saan Assin nostamaan jalkansa mutta sitten tamma tajusi juonen ja meni ketterästi.

Ope sanoi että hyvä. Omasta mielestäni oli melko kamalaa. Arvosanaksi annoin itse 4,5. Tänään taisi siis olla taas matalamman vaatimustason päivä. Olisin kaivannut vähän lisää vaatimustasoa ja kaitsemista. Pitkien sivujen laukkapätkistä ei tullut juuri kommenttia. Vaikka alkutunnista sain ehkä sanottua etten tunnista koska vauhti on hyvä.

Tultiin vielä ravilähestymisellä maapuomi-ristikko-maapuomi kaarella radan poikki. Ensimmäisellä lähestymisellä Assi vain pysähtyi ristikon eteen vaikka yritin patistella yli. En ehkä tarpeeksi tosissani. Taisin kuitenkin käyttää raippaakin. Lopulta jäätiin vain seisomaan esteen eteen ja odotin mitä ope sanoo. Uudestaan.

Sitten päästiin yli mutta esteen jälkeen Assi oli lähdössä eri suuntaan. En osannut istua pikkuhypyissä, varsinkaan kun jälkimmäinen puomi venytti vielä askelta. Käteni vetivät taas koukkuun ja suoraksi ohjien lerppumisen tahdissa. Eli Assi oli aika pitkänä. Kun Assi sai välissä tarpeensa tehtyä niin rupesi jalka nousemaan. Rennolla kädellä, sujuen. Assi hyppäsi lopuksi näppärästi. Väärä laukka ei vaihtunut askeleessa ja sakkokierroksella tuli iso pomppu myötälaukkaan. Ope oli tyytyväinen. Kyllä minäkin sen tunnustin että parani loppua kohti. Mutta silti oli luvattoman paljon huonoa. Läpi tunnin oli sellainen olo ettei Assi ollut avuilla vaan teki mitä lystäsi. Välillä sitä huvitti hypätä. Ihan kuin kissa. Teeskentelin sitten ohjaavani.

Olen kuulemma turhankin tarkka omasta tekemisestäni. Minun mielestäni kun en ole vielä sillä tasolla että kannattaisi tahallaan leväperäillä. Epämääräisyyksillä ei opi hyväksi.

Ongelmia:
Assi jumitteli lähes koko tunnin ja pudotteli laukkoja pois
tuijotteli kouluaitoja laidalla
en saanut suunvuoroa tehtävien jälkeen kun ope selitti jo kaverille seuraavaa asiaa
lähes koko ajan oli sellainen olo ettei Assi kuunnellut minua vaan teki omiaan
en tullut onnelliseksi

Parannusta:
jumittelu loppui kun sai tarpeensa tehtyä
lopuksi näppäriä hyppyjä ristikolle

***

Koska mm. Pallurablogi on avannut kuukausittaisia hevostelukulujaan niin päätin nyt tehdä samoin. Olenhan kuitenkin excelöinyt niitä jo useamman vuoden (ja pahemmalta vain näyttää).

Syyskuun hevosmenot:

 Assi  175 e
 Hemppa
 286 e
 Heponiitty
 152 e
 (kaikki) opet  210 e
 aluekatsastus
 113 e
 kisat
 77 e
 trailerivuokrat   60 e
 huopa, heijastimet
 15 e
 yht.
 1088 e

Lisäksi tallimatkoista ja kisa- ja valmennusreissuista tulee noin satasen bensakulut kuussa.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Tuplavoitto kotikisoista

Sunnuntaina oli tämän kauden viimeiset kotiestekisat. Keli suosi vielä sen verran että kenttä oli oikein hyvässä kunnossa. Lämmintä yllättäen lähes +10°C. Liputusnakkini aamulla ei ollutkaan yhtä vaan kolmea linjaa, joten jatkuvasti piti olla liikkeessä. Kuumahan siinä tuli ja mukana olleet lisävaatteeni olivat turhia.

Koko 70 cm luokka meni Hempan sisälle hakuun, puunaukseen ja varustamiseen. Tai no lähes, sillä vikan verkkaryhmän aikana oltiin jo pihalla kävelemässä. Hemppaa ei tänään taas pahemmin huvittanut eikä olisi halunnut kuolaimia.

©Siiri Salmi


Arvelin että poolo olisi ollut sopiva vaate mutta odotellessa luultavasti liian kylmä. Laitoin takin turvaliivin päälle mutten sitten lopulta koskaan riisunut sitä. Siirtelin vain hihoja eestaas.

Radan kävin kävelemässä 70 cm kävelyssä enkä sitten jaksanut mennä enää uudestaan. Meillä siis tänään ohjelmassa Hempan kanssa perinteiset 80 ja 90 cm. Molemmissa sama rata. Molemmissa luokissa oltiin myös lähtöjärjestyksessä ensimmäisiä.


Ratapiirros.

Kovasti näytti sekä kaarevat, suora ja kiemura linja tutuilta perjantain estetunnilta. Sekä esteiden 9 - 11 tiukka kieputtelu. Mitään kovin erikoisia esteitä ei ollut. Kävin silti näyttämässä Hempalle kaikki portit ja lankut. Ei kiinnostanut. Mitään loppukieputtelua erikoisempia oikoreittejä ei pahemmin ollut tarjolla. Ykkösen sisäpuolelta vikalle. Liputtajana huomasin että eniten väellä haaskautui mielestäni aikaa kaarteessa seiskalta kasille kun reitti ajautui tarpeettomasti kohti kolmosen viereistä kulmaa.

Mitenkäs se kuskin jalka taas nousee?
©Siiri Salmi


Verkassa ensimmäinen homma oli ratsastaa Hemppa eteen. Se ei onneksi vaatinut tänään ihmeitä. Vähän tuijotteli taas toimihenkilöitä mutta kun mentiin ensin rauhassa ohi niin tuijottelu loppui. Taivuttelin ravissa ja lopulta kääntelin voltteja ja muita tiukkoja kurveja. Laukassa sama juttu sekä myös kunnolla spurtteja jalasta eteen. Humma heräsi.

©Siiri Salmi


Hyppäsin verkassa kavalettikorkeudella kolmesti. Verkkaesteinä olivat ensin kolmonen pystynä ja sitten ykkönen. Tulin molemmat myös esteen 12 sisäpuolelta hieman vinoon. Ei ollut epäselvyyksiä tai erimielisyyksiä paikoista. Ei kaikki aivan priimaa mutta empimättä ja pudottelematta yli. Myös kisakorkeudessa ja vinoon. Myös okseri. Suunnitelma oli tosiaan tehdä tiukat tiet ja muualla edetä hyvin. Tehdä niin tiukka pohja-aika että se pitää luokan loppuun asti.

©Siiri Salmi


En ehtinyt pahemmin jännittää missään välissä. Hetki ehdittiin vetää henkeä verkan jälkeen ennen lähtöä. Ei oikein ollut tilaa spurtille + ympyrälle, joten mentiin pelkkä spurtti. Eikä saa päästää pitkänä kohti estettä, joten muistin myös tasapainotuksen.

Jalkoja ei kannata nostaa liikaa.
©Siiri Salmi


Myötälaukkoihin en pahemmin muistanut kiinnittää huomiota. Kaarre kakkoselta kolmoselle taisi molemmissa luokissa mennä väärässä laukassa kuten arvelinkin. Kaarteissa Hemppa kanttasi sisäjalan päälle ja puski sisään. Ei onneksi akuuttia haittaa kun osuttiin esteille ja mentiin yli. Tietysti tarpeetonta riskinottoa ykkösvaiheessa.

©Siiri Salmi


Linja neloselta vitoselle sujui kuudella. Vähän piti tässäkin malttaa lopussa. Muistelisin mitanneeni välin 27 metriin mutta saatan muistaa väärin. Kutosellekin kaaduttiin vähän sisään. Seiskaa en viitsinyt lähteä toheltamaan mutta ajatus jo hypyssä vasemmalle. Seuraava kaarre mentiin ihan luvan kanssa pienenä. Vähän töpöhyppy kasille mutta yli. Ysille sujuttiin ja estettä kohti ajatus oikealle ja kiinni. Kurvit menivät näppärästi ja 10 hypättiin suunnitelman mukaisesti vinoon pitkän sivun suuntaisesti. Viimeinenkin kaarre meni yllättävän tiukasti. 2 askelta suoraan ennen okseria ja yli. Taas tiukka vasen viereisiä esteitä nuollen ja vikalle. Tämäkin aavituksen vinoon. Totesin ettei mitään väliä mihin tältä tähtää, sillä käytännössä jo laskeutuessa ylitetään maalilinja.

Kanttaus + ilmeet.
©Siiri Salmi


Suunnitelma piti ja tuli ripeä nolla, jes!

Anne kuvasi ratamme:



Seuraava ratsukko teki myös pienet tiet ja sujui hyvin eteen. Me vähän käveltiin odotellessa. Lopulta poistuessa oli pakko kysyä ollaanko ekoina vai tokina. Ekoina kuulemma. Ensimmäiset 4 olivat hypänneet ja toiset vielä jäljellä. Jäätiin kävelemään pikkukentälle. Tunnustan että tässä vaiheessa en nauttinut henkisestä olostani vaan mietin että olisi ollut kiva hypätä vain yksi luokka.

Osa lopuista ratsukoista sujui hyvin eteen mutta teki niin pitkät tiet että oltiin vielä luokan loputtuakin ekoina. Eli pokkaamaan sinivalkoista ruusuketta! Ja koska kunniakierroksella saatiin olla ekoina niin ei tullut mitään ylimääräistä kuumumista ja poukkoilua.

©Siiri Salmi

©Siiri Salmi

©Siiri Salmi


Saatiin jäädä palkintojenjaosta suoraan seuraavaan verkkaan. Ravissa eteen ja voltteja. Laukassa eteen ja voltteja. Yksi hyppy pystylle pienempänä. Kisakorkeudessa 2, joista toinen lyhyellä tiellä vinoon. Okserille myös 2, joista jälkimmäinen vinoon. Ei ongelmia.

©Siiri Salmi


Pohdin etten ysikympissä uskalla kääntää yhtä tiukkoja teitä. Naureskelin että ekassa luokassa opetettiin rata Hempalle. Suunnitelma kuitenkin muuttui lennossa. Koska olin taas ensimmäisenä niin en uskaltanut jäädä himmailemaan. Alkuun Hemppa tuntui vähän hitaalta jalalle mutta nelosen jälkeen lähti eteen. Tein aika identtisen suorituksen kasikympin kanssa. Tosin varmasti auttoi että Hemppa tiesi radan kulun. Ysi kopsahti muttei pudonnut. Taidettiin tehdä vielä sujuvammat tiet, koska ajasta lähti vielä sekunti. Nollilla maalissa ja olin aivan riemuissani. Jahuu! Poniaika!

©Siiri Salmi

Anne videoi tämänkin:



Kukaan lopuista ei lähtenyt haastamaan meitä ja loppujen ajat alkoivat kaikki seuraavalla numerolla. Lopulta siis voitettiin tämäkin luokka. Tällä kertaa huikealla 8 sekunnin kaulalla! Kunniakierroksella piti vähän päästellä. Eikä yhtään pukkia koko päivänä!

©Siiri Salmi
©Siiri Salmi
Kaveri huomaamattomasti poistettu kuvasta.
©Siiri Salmi

©Siiri Salmi


Olin todella tyytyväinen suorituksiimme ja Hemppaan tietysti. Hienoa että välillä tulee tällaisia onnistumisia!

Kaikki ruusukkeet!
©Siiri Salmi

lauantai 28. syyskuuta 2019

Syysmaasto ja itsenäistä peruskouluratsastusta

Lauantain tallireissu meni reilusti iltapäivän puolelle. Kentän piti olla 17.30 jälkeen vapaa mutta siinä olikin vielä yksi tunti. Suunnittelin meneväni käymään ensin maastossa ja näin myös tein. Keli oli tyyni ja aurinkoinen, +12°C. T-paita ja kevyt takki hihat ylhäällä. Hyvin tarkeni vaikka käveltiin lähes puolisen tuntia alkuun.

Humma oli ruokailemassa ennen hommia.
Hyvin ylettyy syömään ojasta.


Lähdettiin tavalliseen suuntaan. Hemppa halusi lentokentän reitille, joten pienen tuumimisen jälkeen käänsin takaisin ja mentiin sieltä. Ravattiin vasta kun päästiin siellä hiekalle. Ja autotiellä pieni laukkapätkä.

Ojasta kurkistus.


Isommalla tiellä laukattiin ylämäkeen. Annoin Hempan päättää vauhdin ja tuntui todella rauhalliselta. Veikkasin reilu pariakymppiä mutta gps näytti huipuiksi 30 km/h. Kummallista.

Mentiin alapolkua metsään. Ohjasin hetken ja sitten annoin Hempan päättää ja matkustin. Humma käveli polun vieressä varvikossa ihan pitkän lenkin. Väistelin puunrunkoja. Kun palattiin polulle jatkettiin ravissa. Hemppa veteli vauhtiravia ja lopulta rikkoi itsekseen laukalle. Annoin mennä. Annoin päättää vauhdinkin ja tuntui metsään aika haipakalta. Olisin väittänyt lähemmäs neljääkymppiä mutta nyt mittari sanoi 32. Himmailin taas pehmeisiin paikkoihin ja otin raviin ennen aukiota. Ihan hyvä veto, sillä siellä oli marjastajia tms. ja pudotin käyntiin kun Hemppa huomasi auton.

Aikuiset olivat puskissa ja lapset autolla. Hemppa ei välittänyt yhtään. Loppupätkä mentiin ravissa ja Hemppa nyki ohjia kaivaten lisää vauhtia. Minimaastikset mentiin laukalla ja nyt osui askeleet hyvin.

Paluumatka hölköteltiin autotietä. Yksi auto ohitti vähän turhan reippaasti eikä välittänyt käsimerkeistäni mitään. Onneksi Hemppaa ei haitannut. Enemmän haittasi se, etten antanut juosta valtoimenaan.

Jatkettiin kentälle, jossa oli menossa 3 hengen aika käyntipainotteinen tunti. Tein käynnissä ensin ympyröitä, toimi kivasti. Ravissa vasen kierros oli hyvä, oikea hankalampi. Välissä käynnissä tein väistöjä. Väistättelin takaosaa ja tein vähän avoakin. Pylly vasemmalle, lavat oikealle. Pois vasemman pohkeen päältä. Kuskin oikea käski kyljessä kiinni. Yritin pitää eteenpäin ajattelevat kädet ja tarkkailla etten vedä.

Vasen laukka sujui ihan nätisti. Oikeassa oli siinäkin enemmän epätasaisuutta. Pyöräytin sen vastalaukaksi ja mentiin sitäkin tovi. Ei tullut kovin ihanaa, joten jatkettiin käyntiväistöillä. Lopulta Hemppaa turhautti ja annoin hetken lepokäynnit.

Kun kenttä tyhjeni niin otettiin vielä molemmat laukat vastalaukkoineen uudestaan. Vasen hyvin, oikea vaikeampi. Mutta oikeakin parani. Oikeassa laukassa olisi apusilmät maassa suoruuden suhteen olleet hyvät.

Mutta vihdoin näiden jälkeen loppui ravissa nykiminen. Lävistäjillä suunnanvaihdot ja välillä ympyrä päähän. Korkeintaan lävistäjillä vähän mutkaantui ja kiemursi muttei nykinyt yhtään.

Annoin Hempankin kävellä loppukäyntejä itsekseen ja matkustin selässä. Kovasti Assin tapaan Hemppakin pyöri soikiota kentän keskellä vasempaan kierrokseen. Muttei jatkanut tuntitolkulla vaan ehkä 7 kierroksen jälkeen pysähtyi. Siivottiin vielä läjät kentältä.

Nyt Hemppa oli tavalliseen tapaan hionnut kaulan märäksi, joten pyyhin sen sienellä. Mehut (mash) taisin tehdä liian laimeaksi, sillä vaikka ämpäri toivotettiin hörinän kanssa tervetulleeksi, ei juoma meinannut upota. Poikkeuksellista Hempaksi. Tein siitä kyllä tavallista laimeampaa. Taitaa olla oma moka kun olen opettanut sitä vahvempiin herkkuihin.

Ongelmia:
kuskia hirvitti vauhti metsässä
kentällä oikea kierros oli ravissa ja laukassa hankala
pari kertaa kentällä jumitteli käynnissä/pysähdyksissä ja tuli pari takapotkua

Parannusta:
ei pukkeja maastossa
kouluratsastuksessa vaahtosi suusta
lakkasi lopuksi nykimästä ohjia
vasen laukka oli kentällä aika hyvä

Lähtösumut auton ikkunasta.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Piiitkästä aikaa omalla kentällä estetunnilla

Perjantaina oli estetunnit kisoihin osallistuville. Pääsin paikalle ja hypättiin 5 hengen ryhmässä. Mennessä auton mittari näytti +13°C eikä illan hämärtyessäkään laskenut kympin alle.

Hemppa oli pihatossa ja tuli muun porukan mukana portille. Itselleni puin ihan liikaa vaatetta. Pelkkä poolo + turvaliivi oli hyvä. Toinen paita piti riisua alkuverkan jälkeen.

Hemppa ravasi alkuun ihan hyvin. Veikkaan osasyyksi eilistä pro-kuskia. Pian kuitenkin rupesi taas tavalliseen tapaansa pikkunyppimään ohjia. Yritin pitää vakaat kädet ja ratsastaa takajalkoja nopeammiksi. Ei suurempaa muutosta.

Ravissa tehtiin 10 metrin voltteja. Yritin vahtia lapoja. Oikeassa kierroksessa toinen puoli kentästä ja voltti tultiin laukassa. Omasta mielestäni oli kaameahkoa mutta open kommentti jotain hyvähyvää.

Vasenta laukkaa ei tultu pohjille vaan heti estetehtävälle. Pitkän sivun alussa este, väliin voltti ja lopussa toinen este. Kovasti samaan tapaan kuin tehtiin Assin kanssa toissapäivänä koulutunnilla. Ihan ok. Taidettiin tulla kahdesti.

Seuraavaksi tultiin oikeassa laukassa sisään ns. lävistäjältä toiselle kaareva linja. Väliin taas voltti. Tämäkin tultiin kahdesti. Huomasi että sunnuntaista oli vähän jännityksiä päällä enkä ollut hypyissä niin rento kuin olisi pitänyt. Hemppa heti rankaisi esteiden jälkeen pompuilla. Saattoi olla jotain vääriä laukkojakin.

Sitten tultiin sama ilman volttia, kaarre tyylikkäästi väärässä laukassa. Sama vielä kertaalleen toisesta suunnasta. Tulikohan jotain sakkoja huonon lähestymisen takia. En huomannut mikä meni pieleen mutta korjaantui. Töpöaskeleistakin luovuttiin ja meni sujuvammin.

Taidettiin tämän jälkeen tulla rata. Okseri, kaareva linja, suora linja ja tiukempi kaareva. Sain Hempan hyvin liikkeelle eikä tainnut poukkoilla enää ylimääräisiä. Ihan ok. Meillekään ei tosiaan nostettu vaan hypättiin sama 70 cm kuin muutkin. Kisoissa saattaa 80 ja 90 näyttää taas pelottavan isoilta.

Tänään ei lopetettukaan tähän vaan tultiin lopuksi vielä 3 esteen uusintatreeni. Pikkukieputtelut esteiltä toiselle. Laskin poneille n. 11 askelta kaarille. Me mentiin vähemmillä, tosin laukka sitten hyytyi. Ekalla kerralla ohjasin kakkoselle epämääräisesti ja mentiin lopulta päin tolppaa. Ihan luonnollinen pysähdys. Käsky oli tulla alusta uudestaan. Nyt osuttiin esteille vaikka tultiin vähän vinosti. Ei sujuvinta mutta tiukat tiet.

Tultiin sama uudestaan ja nyt hypättiin ronskisti vinoon. En tainnut saada askeleita laskettua nytkään. Jotain ehkä 7 laukkaa väliin? Rullaus hukkui.

Ei taidettu mennä enää ravia loppuun vaan käveltiin. Ehkä. Lyhyehköt loppukäynnit. Tallissa olin epäilyttävän nopea kun Hemppa ei ollut hikinen.

Ongelmia:
muutamat pukit esteiden jälkeen
joitakin vääriä laukkoja
yksi kielto kun ohjasin kohti tolppaa
hypättiin max 70 cm

Parannusta:
toisella kierroksella hyppäsi hyvin vinoon

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Assin suoristamista

Keskiviikkona pääsin Assin kanssa toisen open silmien alle koulutunnille. Lämmintä +7°C nurkilla. Nyt pidin Assin tiukasti kiinni tallissa. Vähän oli sen oloinen että tekisi mieli karkuteille. Open kanssa jutellessa tuli ahaa-elämys että lähtiessä kaviot voi puhdistaa myös karsinan puolella ovi kiinni. Niin sitä on juurtunut tekemään asioita kuten on aina tehnyt ja kuten muutkin tekevät. Eli aiemmin kavioiden puhdistus oli karsinan ovenraossa ja ovi auki.

Maneesissa oli ihanan väljää ja lähes koko tunti saatiin olla keskenämme. Aikataulu oli itselleni tiukahko, joten alkutunti meni alkukäyntien viimeistelyyn ja jutteluun.

Ohjat tuntumalla tehtiin temponmuutoksia. Ravissa kunnon reaktiot. Alkuun Assi oli omaan tapaansa löysä. Kuski sai huhkia. Ei puristusta vaan kunnon reaktiot molempiin suuntiin. Ja vielä vähän nopeammin. Parani pikkuhiljaa muttei lähtenyt lennokkaaksi. Yritin ajatella keveitä käsiä ja ohjalla eteen. Lähinnä suoraa uraa ja ympyröitä. Oikeassa kierroksessa punki vasenta pohjetta päin uralle.

Verkkalaukat mentiin heti putkeen. Pitkillä sivuilla reilusti irti urasta. Vasemmassa kierroksessa oli kunnolla mutkalla. Meni useampi kierros että tajusin katsoa peileihin. Olihan se avartavaa. Ihan erilailla ymmärsin ratsastaa ulkolavan pois seinältä. Oikeaan kierrokseen oli suorempi. Lennokkuutta ja letkeyttä olisi laukassakin voinut olla lisää. Ei onneksi ollut enää ns. puskettava vaan liikkui itse.

Välikäyntien jälkeen tehtävänä tultiin ensin ravissa reilusti uran sisälle ja tehtiin jokaiselle pitkälle sivulle kaksi volttia. Ei saanut pullehdella mutkalle lähtiessä eikä palatessa. Oikeassa kierroksessa lapa yritti karata heti kun valmistelin volttia asettamalla. Peilit auttoivat yhä kovasti. Sama molempiin suuntiin. Yritin ensin istua alas mutta säälin pian selkääni ja kevensin. Opekin sanoi että jos Assi ei ole ihan kunnolla selän läpi niin voi keventää ja yrittää myöhemmin istua uudelleen alas. Sitä myöhempää ei tainnut oikein tulla vaikka Assi paransikin.

Jossain vaiheessa sisuunnuin ja lähdin polkemaan Assia kunnolla liikkeelle. Rennot kädet etten vahingossa jarruta. Parani muttei vieläkään lähtenyt kiihdyttelemään itse. Lopulta tultiin yksi sivu suoraan kohti opea. Ihan suora! Kommentoin itse että kahdeksikon suoritus.

En muista tultiinko laukkojakin vielä uraa pitkin mutta ainakin pääty-ympyrällä. Jokunen nosto ja suoristelua. Kummasti ympyrällä meinasin unohtaa sitten ne lavat. Välissä tuli ainakin 8 todella makeaa askelta ravissa eikä laukassakaan ollut yhtään hullumpaa menoa. Mainiota!

Jatkettiin laukassa vielä kolmikaarisille koko maneesin matkalta. Ensin vasen kierros. Tarkemmin suoristukseen. Olipa mahtavaa! Assi laukkasi rauhassa ja tasapainossa. Välillä piti vähän aktivoida ja pyytää eteen mutta päästiin oikeasti viilailemaan. Assi ei yrittänytkään vaihtaa. Vastalaukkakaarilla rupesin ajattelemaan taivutusta kaaren suuntaan ja sujui nätisti.

Jälkimmäinen eli oikea laukka oli hankalampi. Vastalaukkakaaret eivät olleet yhtä soljuvia mutta parani niissäkin. Ensin kulmikkaasti mutta lopuksi tähänkin suuntaan taivutusta kaaren suuntaan. Ihanan tasaista. Totesin että tällaista tehtävää en tällä hetkellä pääse ratsastamaan millään muulla hevosella. Saku juoksisi alta ja Hemppa kanttailisi lapa edellä.

Ei taidettu loppuun ravata enää kovin suuresti. Ei jäänyt muistikuvia. Loppukäynnit matkustin taas kyydissä ja annoin Assin kävellä haluamansa määrän. Tänään se oli 12 minuuttia opetuksen loppumisen jälkeen. Vähän käveltiin jo sitä ennen.

Olipa kiva tunti. Ei niin rankkaa kuin pelkäsin. Vaikka istuin melko vähän ravia alas niin silti selässä tuntui myöhemmin vähän.

Tallissa olin superripeä ja pääsin valoisalla pois!

Ongelmia:
kuskin selkä ei kestä harjoitusravia
vasemmassa laukassa oli alkuun aika banaanina lavat ulos
Assi ei lähtenyt kiihdyttelemään itse
oikea laukka vastalaukkana oli kulmikkaampaa

Parannusta:
ravissa ainakin 8 erittäin hyvää askelta
siirtymiset alas eivät olleet pahoja rojahduksia
kolmikaariset laukassa ihanan tasapainoisesti

tiistai 24. syyskuuta 2019

Mukavuusalueelta poistuminen on epämukavaa - lisää vauhtia

Tiistaina satoi. Lämmintä +5°C kieppeillä. Tänään kouluratsastettiin 5 ratsukon voimin maneesissa, minä Sakulla.

Ennen tuntia sain taas hyvän muistutuksen hutiloinnin vaaroista. Laitoin ohjat kaulalle ja vapautin Sakun suitsien laittamisen ajaksi hoitopilttuuseensa. (Ratsut asuvat muuten pihatoissa.) Humma pyörähti ympäri ja meinasi lähteä takanarujen alta karkuun. Ei onneksi karannut mutta nosti päänsä ja jäi jumiin narun painaessa korvien takaa niskaan ja kaulaan. Pelkäsin että hätääntyy ja rikkoo jotain. Ei ollut paniikkilukkoja, joten en saanut naruja auki. Seuraavaksi tajusin laittaa suitset korvien yli ja pyytää laskemaan päätä. Se onneksi auttoi ja humma pääsi pinteestä. Toheloin sen verran hiljaa etten usko että n. 10 metrin päässä olleet tuntikaverit huomasivat mitään. Noloa!

Tunnilla aloitettiin hommat pääty-ympyrällä. Käyntiä, väistö ulos ja raviin (keventäen). Ravissa väistö ulos ja käyntiin. Hetken ahtailun jälkeen meidät jaettiin kahdelle pääty-ympyrälle. Sitten mahtui paremmin. Saku tuntui hyvältä ja kuuliaiselta. Kuvittelin että väistikin hienosti. Open kommentti oli, ettei tule yhtään ristiastuntaa. Suurempi ongelma oli se etten tajunnut vikaa, kuin se, että vikaa oli. Vauhtia pois ja paremmin sivulle. Käynnissä Sakulla meinasi olla kiire. Raviin siirtyi ripeästi, käyntiin hitaammin. Tämä molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa sain ajateltua vielä joustavaa tuntumaa käsiin sekä painavaa istuntaa taakse.

Jossain alkutunnista ravattiin myös reippaasti uraa pitkin eteen. Meillä meni mielestäni ihan ok mutta ope kaipasi vielä vähän lisää. Sitten läikkyi yli ja heppa meni ylikierroksille lopputunniksi.

Jatkettiin väistöjen ja siirtymien parissa. Tultiin puoliympyrällä vuorotellen open edestä ja esitettiin tuo sama pätkä eli väistö ja siirtymä. Saku kiirehti ja minä yritin himmailla. Ei saa maata kädellä, ei saa jäädä vetämään, kuski ei saa nykiä ohjasta. Viimeisin oli paha kuulla. Käsiä alemmas. Eikä kuski saa etukenotella. Saku nyki toisinaan ohjia ja kuski kellahteli välillä mukana. Enemmän vika oli kyllä asentotunnon virhekalibraatiossa. Lopputunnista huomasin tämän peilistä. Luulin etukenossa olevani pystyssä. Paha!

Tehtiin väistöjä myös laukan ja ravin välillä ympyröillä. Saku kiihtyi mutta saatiin tehtävä silti suoritettua. Kuskia yritettiin kallistaa enemmän takakenoon ja se kuulemma auttoi. En huomannut eroa. Taas paha! Tulipa kertaalleen sanomista että nyt ohja on jo liian lyhyt!

Nämäkin esiteltiin yksitellen opelle. Saku kiihdytteli ja minä yritin olla vetämättä. Volttailin muualla omin lupineni ja mentiin sivuliirrossa (väistössä). Kumpikaan ei tuntunut auttavan suuremmin. Unohdin tietysti ajatella hidasta ravia. Kun Saku sitten malttoi ja tuli tasaiseksi niin kuulemma makasi käsilläni. Minä kun luulin että tuntuma oli tasainen, vakaa ja joustava.

Loppuraveissa ei enää juostu pahasti vaikka siinäkin piti edetä reippaasti. Hetkittäin jopa odotti.

Tänään riitti yksi positiivinen onnistuminen ja sanoin alkutunnin. Ei ollut kovin riemukas olo itselläni. Ope puhui tasapainottelusta juoksevan hevosen ja sopivan kokoisten pidätteiden välillä. Minä taas vastasin että olisin niin mukavuudenhaluinen että lisäisin aina vain rahtusen kerrallaan ja viikon päästä seuraavan rahtusen. Parhaaseen tulokseen kuulemma pääsisi kun ratsastaisi joka päivä samalla hevosella.

Alas tulin taas tarkoituksella kuperkeikalla. Ope varmisti. En saanut jalkoja kippuralle tarpeeksi lähelle kroppaa. Vaikka tätä oli tänään ilma-akrobatiassa harjoiteltu niin nyt ensimmäistä kertaa horjahdin sen verran että tuli maakosketus kengänpohjien lisäksi myös käsillä.

Tunnin jälkeen oli vähän wtf-olo. Mitä juuri tapahtui? Miksen osannut tänään ratsastaa? Mutta niinhän se menee että kun poistutaan mukavuusalueelta asiat menevät taas vähäksi aikaa vaikeiksi. Mutta ilman sitä ei opi uutta.

Ongelmia:
vaaratilanne takanarujen kanssa ennen tuntia
välillä maneesissa meinasi olla vähän ahdasta
kuskilla oli etukenotuspäivä
Saku kiihtyi alkutunnin reippaammista raveista ja sen jälkeen oli kiire
kuskin kädet olivat taas liian kankeat
käskettiin jopa pidentää ohjia!
kuski ei huomannut ongelmia (eikä parannusta)
jalkojakin piti saada rennommin alas
kuperkeikka horjahti käsikosketukseen

Parannusta:
satula ei pyörinyt
en mennyt kaikista vaatimuksista kovin pahasti lukkoon
tunnin jälkeen olin enemmän hämmentynyt kuin harmissani

maanantai 23. syyskuuta 2019

Pientä ratahyppelöä

Maanantaina oli estepäivä Assin kanssa. Lämmintä viiden asteen nurkilla. Nyt olin tallissa erityisen varovainen oven kanssa, sillä Assi oli kuulemma esitellyt enemmänkin karsinasta karkailuja. Laitoin humman hoitamisen ajaksi kiinni eikä yrittänytkään mitään. Tänään oltiin taas kaksarilla.

Alkuverkka ravailtiin rauhakseltaan. Jossain välissä muistin että voin vaatia vähän enemmän ja keskityin taivutuksiinkin. Pikkuhiljaa heräsi liikkeelle. Käveltiin tovi ennen hommia.

Laukattiin hetki molempiin suuntiin. Sitten tultiin ohimennen yksi ristikko. Sen jälkeen molemmat ratsukot saivat omat ristikkonsa, joita hypättiin ympyrällä. Oikea kierros ja me saatiin helpompi eli pitkän sivun suuntainen. Pienempää ympyrää kaipasi ope. Pari ensimmäistä hyppyä ratsastin oikein hienosti jalat kiinni ja hyvään paikkaan. Toistojen myötä taisi tulla huonompiakin paikkoja.

Hetken huilin jälkeen vasemmassa kierroksessa sama. Mielestäni tultiin ihan hyvin. Askel ei ihan osunut ja Assi pysähtyi esteen eteen. Siitä olisi voinut vaikka kävellä yli ja nappasin raipalla. Uusi lähestyminen ja sen jälkeen päästiin joka kerta kaikesta yli. Taas ope kaipasi pienempää ympyrää ja vasta lopuksi tajusin että Assin oikealle heittäytymistä hypyissä olisi voinut korjata tässä. Huomasi hyvin jo pikkukorkeudellakin.

Sitten tultiin tippakuvio. Suora ja kaareva linja, molempiin 6 askelta. Menin aika pian kaverin jälkeen ja opella tuntui olevan vielä juttu kesken kaverille. En ole varma katsoiko meitä ollenkaan. Mitään suurempaa kommenttia ei ainakaan tullut vaikka jäätiin joka esteestä kauas. Toivotut askelmäärät silti.

Jatkossa tajusin odottaa lähtölupaan asti. Tultiin perään vielä kaareva linja ja ristikot nousivat pikkupystyiksi. Lopulta esteet nousivat vähän (70 - 75 cm) ja mukaan tuli vielä okseri alkuun ja loppuun.

6 laukan linjat menivät joka kerta toivotuilla askelmäärillä. 7 laukan linjalle tuli ensimmäisellä kerralla 8, sen jälkeen venyttiin seitsemään. Okseri tultiin suht sujuvasti joka kerta. Ei pahasti laidasta mutta perinteisillä mutkaloikilla oikealle viettäen. Tähän en ollut tyytyväinen eikä ope maininnut asiasta sanallakaan. Kertaalleen suoran linjan jälkeen törkkäsin Assia epähuomiossa tarpeettoman kipakasti kannuksella ja Assi vastasi roimalla pukilla. Oma moka. Myötälaukat taisivat löytyä aika hyvin eikä tänään ollut kovin pahaa päädyissä kanttailua. Ihan avuilla ei päädyissä oltu vaan välillä ihan mutkalla. Samalla hukkui eteneminen ja Assi tuntui pikemminkin rullaavan edestä tyhjäksi. Ajatus eteen.

Tunnin aikana pudotettiin pari estettä. Ei mitään isompia virheitä. Viimeisellä kierroksella sain kaaret ratsastettua hyvin ja siihen olin oikein tyytyväinen. Ope taas riemuitsi kun välillä hypättiin okseri kauempaa imulla.

Tänään hypättiin aika maltillisesti ja kaveri jatkoi vielä. Nyt ei haitannut yhtään vaikken päässyt itse loikkimaan isompia esteitä. Oli kiva katsoa siistejä suorituksia paraatipaikalta vierestä. Ehdin siinä hyppyjen lomassa hölkkäillä loppuravitkin (Assi meni aika reippaasti) ja tuli todella pitkät loppukäynnit kun vielä talutin lopuksi.

Ongelmia:
alkuun oli taas hitaahko
alkuverkassa laukkasi mutkalla
yksi kielto
pari pudotusta
yksi pukki kuskin kannustökkäyksestä
hyppyjen määrä vaihtelee tunneittain aika paljon

Parannusta:
venyttiin lopulta vaadittuihin askelmääriin
lopuksi sain ratsastettua kaaret hyvin
ei pukitellut omiaan

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Aluekenttäkatsastusten kakkospäivä maastoesteillä

Sunnuntaiaamuna kello soi pian kuuden jälkeen. Luvassa aluekatsastusten toinen päivä: maastoesteitä. Aamu oli vähän turhankin raikas ja mittari näytti asteen verran pakkasta. Kaikissa vekottimissa kesäkumit alla. Osasin kuitenkin ajaa liukastelematta.

Hemppa ei ollut ehtinyt ulkoilemaan vaan löytyi ulkokarsinasta. Hokkien ähräys ja suitsia vaille varustus. Hemppa tiesi selvästi että ollaan menossa kun oli tavallista hermostuneempi ja hyörivämpi. Ei tykännyt takasuojista taas yhtään ja heilutteli takasiaan jo karsinassa. Matkan aikana kuului jokunen takapotku. Äänikomennot eivät suuremmin vaikuttaneet.

Ehdin kävellä ja vähän hölkötellä alle. Ohje oli verkata taas askellajit läpi. Hemppa pikkuisen katseli esteitä muttei loikkinut omiaan. Oikeassa laukassa askel venyi ihan itsestään. Vasen ei ollut yhtä reipasta. En kovin usutellut.

Kuulas aamu lakeuksilla.

Meitä oli samat 3 ratsukkoa kuin eilenkin. Hommat aloitettiin kisaradan alusta. Vasemmassa kierroksessa kasikympin ykköseste kolmesti. Ei tuijottelua. Hypyt sujuvasti mutta kanttasi sisäpohjetta päin. Vaihtuikohan laukkakin jossain välissä vääräksi.

Seuraavaksi risutettu kasikympin kakkoseste oikeassa kierroksessa. Tultiin vähän hitaasti ja tuli työläs hyppy. Hemppa vähän poukkoili perään. Open ohje oli että kantapäät alas ja korjaa eteen. Seuraava hyppy ei ollut sen parempi. Yritin itse ajatella eteen mutta Hempan pukitellessa olisi pitänyt ajatella jotain muuta, sillä menetin tasapainoni ja kellahdin oikealle alas. Hemppa pysähtyi lähes niille jalansijoilleen syömään. Sangen nopeasti kuski loikkasi pystyyn kun tajusi että varaohjia ei vieläkään ole mukana ja humma on pää maassa.

Nopeus on valttia tässä näkymässä.


Ei ehtinyt tulla vahinkoja eikä ratsussakaan ollut tosiaan pyydystettävää. Kapusin esteen päältä takaisin kyytiin ja olin heti valmis jatkamaan. Märkä nurmikko vain liukastutti kengänpohjat ja jalustimet rupesivat lipsumaan pois jaloista.

Seuraavallakin kerralla taisi tulla pukkia esteen jälkeen. Pää ylös. Tultiin vielä kerran. Se meni ehkä paremmin.

Tultiinkohan sitten pikkukierros. Renkaat (90-luokan kakkoseste), mökki (80-luokan kolmonen), takaisin toinen mökki (90-luokan kolmoseste) ja renkaat toisesta suunnasta. Ponnistuspaikat olivat vähän missä sattuu mutta yli mentiin. Alkuun taisi tulla töpöhyppyjä. Kolmannelle leiskauttikin kaukaa ja kengät helisivät (tarkistin tehtävän jälkeen että olivat paikoillaan). Viimeinenkin yli. Tulikohan vieläkin jossain välissä pukkeja.

Seuraava kierros oli pidempi. Aloitettiin 90-luokan nelosella eli pölkkyesteellä. Siitä perään rengassarja, laavusta ohi ja 90-luokan 3 viimeistä estettä eli äsken hypätyt ja lopuksi vielä Sinikaarre.

Aloituksessa Hemppa poukkoili jotain omiaan ja otettiin vielä yksi valmisteluvoltti. Eka este taisi mennä ihan ok. Laukka vaihtui vasta ravin kautta. Sarjalle pikkuaskeleella sisään ja taas tuli väliin 4 askelta. Kiersin laavun sisäpuolelta ja meinasi tulla tiukka reitti seuraavalle. Hyvin Hemppa kuitenkin lukittui ja hyppäsi. Rupesi myös kiihdyttelemään eteen. Ponnistuspaikoista ei taidettu olla ihan yksimielisiä ja vikalle lähti kaukaa. Itselläni taisi jalka heilahtaa hypyssä taakse, sillä hypyn jälkeen kun paino tuli takaisin vasemmalle jalustimelle niin jalustin putosikin alta. Luulin että hajosi. Hemppa ei onneksi loikkinut mitään pahempaa (jos mitään) ja pysyin kyydissä. Käynnissä totesin että mikään ei hajonnut vaan koko jalustinremmi irtosi kiinnityskoukustaan. Pysyi silti matkassa jalkaani vasten eikä pudonnut. Kurjempi juttu jos tällaista kävisi kisoissa!

Seuraavaksi mentiin veden läpi ravissa molempiin suuntiin. Vaikka siihen paistoi pahasti aurinko niin Hemppa ei empinyt yhtään. Helppo nakki.

Seuraavaksi haudalle. Pelkäsin taas pukkiloikkia. Sai käydä näyttämässä mutta yhä jätin sen tekemättä. Kuvittelin että oltaisiin ongelmissa vasta hypyn jälkeen mutta Hemppa vetikin liinat kiinni eikä hypännyt. Kunnolla jalkaa, käski ope. Sellainen jalankäyttö että tulee joku reaktio! Sitten lyhyellä tiellä uusi lähestyminen ja aktiivisesti ennen estettä. Tukasta kiinni ja mentiin yli. Laskeutumisvaiheessa taisin silti vetää vahingossa suusta mutta nyt Hemppa ei suuttunut. Hypättiin perään kentältä risu, laukattiin veden läpi ja käsky tuli jatkaa heti perään isommalle haudalle. Siitä mentiin empimättä yli eikä taaskaan tullut pukkeja perään!

Pelkäsin jo että lopetettiin mutta tultiin vielä yksi radanpätkä. Tultiinkohan 3 itselleni uutta kasikympin estettä. Muuten sujui ihan hyvin mutta nyt kiellettiin haudalle toiseen suuntaan. Isompi hauta heti alkuun. Tukkiokserit sujuivat ihan asiallisesti ja kisoissa monelle ongelmia aiheuttanut Hööks-laavu myös kerralla yli. Tosin vauhti hidastui pahasti. Muttei yhtään pukkia! Nyt rupesi pikkuhiljaa löytymään rytmiä. Kuski sai eniten huutia siitä ettei ratsu mene jalasta eteen. Sekä kantapäiden alhaalla pysymisestä. Oikein aiheellista! Homma helpottui hirmuisesti kun Hemppa lopetti pukittelun.

Loppuraveissa Hemppa sujui hyvin eteen ja vasemmassa kierroksessa lopetti ohjien nykimisen! Eli riittävä työntö takaa auttaa siihen. Harmillisesti oikea kierros ei ollut ihan nykimätön vaikka toki huimasti alkua parempi sekin.

Sanoisin että suoritettiin aika omalla tasollamme. Kivaa oli ettei tullut juuri kieltoja. Harmillista alkutunnin pukit ja maastoutuminen. Mutta oikeastaan suurempi harmi oli alkutunnin epätasainen meno. Laukka oli vajaata ja ponnistuspaikat missä sattuu.

Ope kommentoi että kiva hevonen. Itse aluevalmennuksista tai jatkosta ei ollut mitään puhetta ja itselläni löi pää niin tyhjää etten muistanut kysyä. Eikä lopulta jäänyt oikein aikaa puhua omistakaan tavotteista (kasikymppiä kunnes ruusuke) kun seuraava ryhmä jo aloitti.

Eipä sitten muuta kuin Hemppa varusteista, loimi niskaan, humma kyytiin ja takaisin tallille. Lämpömittari näytti jo vähän plusasteita. Paluumatkalla kyytiläinen oli tavalliseen tapaansa hipihiljaa. Kotipihalla oli koulukisat menossa ja jäätiin nyt sitten niistä karkeloista. Lonkkaa vähän kolotti ja väsytti. Hemppa pääsi laitumelle syömään ja unohti minut saman tien.

Ongelmia:
ei mennyt jalasta eteen
pukitteli alkutunnista
kuski kävi kertaalleen nurmella
alkutunnin meno oli aika epätasaista ja paikat missä sattuu
jalustin irtosi remmeineen hypyssä
kaksi kieltoa haudoille
kuskin kantapäät eivät pysyneet tarpeeksi hyvin alhaalla

Parannusta:
kivan vähän kieltoja
välillä imi itse eteen
loppua kohti meno parani
ei mitään suurempia ongelmia

GoPro-kooste:

lauantai 21. syyskuuta 2019

Aluekenttäkatsastusten eka päivä puomeilla ja pikkuesteillä

Lauantaina oli odotettu aluevalmennusten ensimmäinen katsastuspäivä Limingassa. Tästäkin olin salaa haaveillut jo siitä asti kun kävin katsomassa Easyn aluetreenejä omistajansa kanssa joskus muinoin.

Tallille mennessä ripsi vähän vettä mutta muuten keli oli hyvä ja aurinkoinen, +10°C kieppeillä. Hemppa löytyi taas uudesta paikasta pikkutarhasta ja tuli nyt portille pelkästään sillä että huomasi minut. Matkaan lähdettiin sinisellä hevosautolla. Ensimmäistä kertaa Hempan kanssa keskenämme. Samalla tuli myös uusi kahdenkeskinen nopeusennätys kun mentiin motaria: yli satasta.

Tänään ohjelmassa oli puomi-kavalettitunti kentällä, ei hokkeja. Ehdin kävellä pellolla ihan hyvin alle. En lähtenyt ravailemaan vaan lopulta taivuttelin vähän käynnissä. Edellinen porukka meni vähän yliajalle ja sitten mentiin askellajit kentällä itsenäisesti läpi. Hemppa aavistuksen tuijotteli ja vauhti jähmettyi. Muuten oli kivan pyöreä ja tasainen. Tässä vaiheessa ei nykinyt pahasti ohjia, myöhemmin kyllä. Ratsukoita tunnilla oli 3.

Tehtävät aloitettiin ravissa. Toiselle sivulle pohkeenväistö, toiselle avo. Paremmin sivulle, enemmän taivutusta. Jälkimmäinen eli vasen kierros oli paljon tasaisempi.

Sitten tultiin 17 metrin puomilinjaa, ensin normilaukalla eli meille 5 askelta. Oikea kierros ensin. Sen jälkeen 6 ja 4 askelta. Näitä kolmea vähän vaihdellen. Joka kerta tuli vaadittu askelmäärä ja myötälaukka säilyi. Ihan täydellistä ei ollut vaan välillä tultiin lähelle tai jäätiin hieman kauas.

Jossain välissä kun lepohetken jälkeen kasailin ohjia niin Hemppa taisi nähdä menninkäisiä ja vähän poukkoili sivulle ja ylös.

Vasemmassa kierroksessa hukkasin paikat eikä meinattu osua ensimmäiselle puomille. Paljon haparoivempaa. Ratkaisutkin menivät hukkaan. Päästiin kuitenkin 5, 6 ja 4. Eikä isoja stipluja tullut kuin muutama. Askelmäärä meni aina oikein jos nyt sattui olemaan jotain askelta.

Tultiinkohan sitten ensin kertaalleen pelkkä suora linja esteillä neljään. Sitten kuitenkin pikkurata, joka alkoi radan poikki ristikko-okserilla (kaksi ristikkoa peräkkäin). Okseri ja linja tultiin molemmista suunnista. Ihan ok.

Esteet nousivat pari reikää ja sitten tultiin kovasti samantapainen kierros mutta lisäksi vielä toisen pitkän sivun 5 laukan okserilinja. Hemppa ei alkuun lähtenyt kunnolla pohkeesta eteen. Onneksi ope puuttui asiaan ja lopulta otettiin vauhdinottokierros kentän ympäri. Tämä auttoi ja koko tehtävä meni paljon paremmalla imulla. Okserille kuskin piti tuijotella etupuomin yläreunaan. Hempalla kuulostaa kamalalta kieltoriskiltä. Saatoin vilkaista puomia mutta sitten katselin eteen ja ylös menosuuntaan. Taisi muuten laukatkin vaihtua. 4 laukan linjaan piti vähän pidättää ja okserilinja tuli sujuvasti. Ei ehkä ihan keskeltä esteitä mutta niin iloisesti ettei pikkuasioista viitsi nipottaa. Samoin kaarteissa kanttaili sisäpohjetta päin.

Ei hypitty enää enempää ja jätettiin paukkuja huomiselle. Lopetettiin ajallamme ja kevenneltiin vielä loppuun. Yhä Hemppa nyki ohjia.

Paluumatkalla tihutteli kuuroissa ja näkyi sateenkaari. Hempan palautuksen jälkeen kotimatkalla tuli kunnon kuuroja niskaan. Keli siis suosi meitä.

Ongelmia:
pari ylimääräistä pikkupomppua
vasemmassa kierroksessa ponnistuspaikat olivat hukassa

Parannusta:
oikeassa kierroksessa laukansäätely puomeilla sujui hienosti
ei kieltoja eikä pudotuksia

torstai 19. syyskuuta 2019

Vaihteeksi kuskin suoristamista

Torstaina pääsin vihdoin taas Assin kanssa koulutunnille. Tässä kävi niin että edellinen ohjattu koulutuntimme oli kesäkuun lopussa! Ei ihme että oli jo vähän ikävä kouluratsastusoppiin! Mennessä auton mittari näytti +7°C.

Varustaessa otin tietoisen riskin ja jätin karsinan oven raolleen siksi aikaa kun laskin sisäloimen käsistäni (muutama sekunti). Assi käytti tilaisuuden hyödykseen ja karkasi. Eikä totellut äänikomentoja. Positiivista ettei juossut kenenkään yli eikä kauas. Eikä tarhoissa tainnut olla enää hevosia. Jäi pihalle syömään ja antoi nopeasti kiinni. Olin jo oppinut pyydystystaktiikan eli ensin naru kaulan yli. Totesi olevansa nalkissa ja antoi laittaa riimun päähän.

Loppuun hoidin kiinni sidottuna. Vaikka houdinoi vetosolmut kerta toisensa jälkeen auki niin ei enää yrittänytkään karata.

Käveltiin rauhassa alle ennen tuntia ja lopulta rupesin hölköttelemään itsenäisesti. Ehkä alun epämääräisyys oli vain alkukankeutta. Sillä se oli hyvin lievää ja katosi nopeasti. Ope ei sanonut mitään ja veikkaan että olisi puuttunut jos olisi nähnyt huonouksia. Assi eiliseen tapaan ehdotti muutaman kerran siirtymistä käyntiin kun yritin olla jalat hiljaa.

Opetuksessa aloitettiin sillä että jatkoin hetken itsenäistä ravihölkkää. Assi oli aika ryhdikäs. Ope kehui että taas aiempaa paremmassa raamissa. Jossain välissä puhui metrin edelliskertaa lyhyemmästä Assista. Mentiin laukatkin molempiin suuntiin. Ihan ok. Lähti jalasta eteen eikä madellut pahasti.

Tänään ei tehty salmiakkia alkuun. Ympyrä päätyyn ja siitä loivalle kiemuralle käynnissä. Vasen kierros. Kulma ja kiemuralle lähtö normaalisti. Sitten ajatus avosta oikealle. Oikea käteni ei saanut karata sivulle vaan piti ajatella harjan keskelle. Kaaren loppuosa mentiin ihan suoralla hevosella.

Toiselle pitkälle sivulle tehtiin vastataivutus. Päätyihin välillä voltteja. Sitten sama ravissa. Pitkät sivut alhaalla istuen ja ympyröillä kevensin. En miettinyt niinkään Assia, hepo hoiti oman osuutensa sangen itsestään. Ei vastusteluja ja eteni tasaisella tuntumalla. Kuskin piti hengitellä itsensä rennoksi ja suoraksi. Aika samanlaisia korjauksia tuli läpi tunnin. Ja yhä vaan paljon ajateltavaa, joten ihan kaikki ei tarttunut muistiin. Mutta nyt tehtävät olivat sen verran yksinkertaisia että niiden kanssa pysyin kartalla. Jatkoin jos ei toisin sanottu.

Laukka aloitettiin vastaisena ja siinä tehtiin sama loiva kiemura. Samat jutut tässäkin eli välillä avoajatusta, välillä suoraan. Myötälaukassa sama suuri kuvio taas uusilla täsmäohjeilla.

Oikeassa kierroksessa loiva kiemura taidettiin aloittaa suoralla hevosella ja avoa ajateltiin jälkimmäiselle kaaren pätkälle. Nyt kuski oli kuulemma suorempi. Mitenköhän ope sen muotoili. Olen eniten vinossa vasemmassa kierroksessa tai vasen kylki seinällä. Jotain vähän tuohon suuntaan. Toinen pitkä sivu tultiin uran sisäpuolella ja tehtiin miniavoja ensin seinälle, sitten suoristus ja tavalliseen tapaan sisälle. Ja kuski oli yhä suora!

Laukassa samat tehtävät. Ensin vastalaukka ja loiva kiemura. Myötälaukassa kiemuralle lisättiin voltti keskelle kohti toista uraa (eli eri suuntaan kuin yleensä). Ensimmäinen oli vähän haparoiva, sitten Assi oppi askelmerkit. Kuskin piti ajatella sisäkättä (oikeaa) ylemmäs ja keskemmäs voltin aikana.

Loppuravit hölkötettiin kolmikaarista volteilla. Ope käski mennä hitaampaa kuin mitä Assi tarjosi. Himmailua ja tahdin rauhoittamista. Loppuverkkamuoto eli vähän pidempää kaulaa ja ajatusta eteen alas. Vasen kierros oli helpompi ja lopulta voltattiin vielä oikeakin kuntoon.

Oikein mainio tunti ja palaute oli hyvin positiivista. Korjaan kuulemma hyvin ja onnistuneesti. Erittäin mukava kuulla! Assikin oli hieno!

Talutin loppukäynnit ja tallissa harjasin kuivaksi. Aika paljon nopeammat lopputoimet kuin estetunnin jälkeen. Ei satulan nostelua ylätelineeseen ym. Poistuessa auton mittari näytti taas enää +3°C.

Ongelmia:
Assi karkasi karsinasta
korvanappi meinasi pudota alkutunnista (vaihdettiin sanka)
kuski oli tavalliseen tapaansa vinossa vasen hartia alempana ym.
oikea käsi yritti karata sivulle mutta sain korjattua
Assi oli tyhjempi oikealle ohjalle
1,5 kakkajumia
lähtiessä +3°!

Parannusta:
Assi ei ollut pahemmin laiska
kulki aika ryhdikkäänä
kuski korjasi hyvin ja suoristui
kuskin selkä ei tykännyt kovin kyttyrää harjoitusravista

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

LENTSU eli LENnän Tai SUistun satulasta

Keskiviikkona jatkettiin Assin kanssa estetunnilla. Tänään rapsuttelin tamman taas hoitaessa hyväksi. Silti kiukkuili satulavyön kiristyksestä. Vyö tuntui taas lyhentyneen. Pihalla oli enää +8°C. Maneesissakin oli viilennyt ja pidin t-paidan lisäksi fleecen läpi tunnin päällä, tosin hihat ylhäällä. En ollut vieläkään ihan normivedossa vaan yhä hieman nuutunut flunssasta.

Alkuhölkässä yritin taas keskittyä siihen etten puristele ylimääräisiä. Assi ehdotti useamman kerran käyntisiirtymistä kun pohkeet olivatkin irti. Muutenkin oli aika matelevalla tuulella. Oikean kierroksen kulmissa oli aavistuksen epämääräisen tuntuinen mutta tuntui tasoittuvan.

Ei ehditty laukata alle. Hommat aloitettiin laukkapuomeilla. 5 + 5 askelta väleihin. Ensin vasen kierros. Ensimmäisellä kerralla tuli 6 + 6. Sitten taisi mennä ihan ok, sen jälkeen humma eteni taas sangen poikittain ja yritti valua uralle. Kertaalleen lipsahti mielestäni neljään. Toiseen suuntaan mentiin paremmin keskeltä ja suorempana. Molempiin suuntiin tuli vääriä laukkoja. Juurisyy taisi olla liian kauas puomista jääminen. Kun yritin linjalla vaihtaa vasemmasta oikeaan niin vain pukitteli. Ope sanoi ettei suoralla ole mitään väliä kumpaa mennään ja kielsi vaihtamasta koska rikkoo rytmiä. Vaihto tehdään tarvittaessa vasta kulmassa suoran jälkeen. Minä taas toivoin että vaihtoavuista olisi tullut vähän erilainen reaktio kuin pukki. Lopuksi taidettiin viilata vielä ratsastus ensimmäiselle puomille kuntoon. Kun paikka osui (enkä puskenut) niin myötälaukkakin säilyi.

Ensimmäisenä esteenä tultiin ristikkoa. Ajattelin kaiken kuntoon ja muistin pitää jalat kiinni. Silti Assi ei reagoinut jalasta eteen, tuuppasin ja jäätiin kauas. Kolmannella kerralla sain korjattua.

Toiseen suuntaan tultiin okseria. Nyt odotin estettä ja laukka hiipui ja hiipui. Hypättiin nysälaukasta ja sen jälkeen Assi kaatui sisään oikealle (vältteli päätyä). Käsky kävi jatkaa. Raipasta eteen jos ei kuuntele jalkaa. Tultiinkohan neljästi ennen kuin Assi liikkui ja osuttiin esteelle hyvin. Yritin myös jatkaa suoraan (kaatumatta sisään) jolloin Assi hidasti, mutta tuli noottia että eteen, eteen eikä laukkaa korjata aina ravin kautta. En oikein hahmottanut että koska laukka on sopiva ja olin reaktioissani poikkeuksellisen hidas. Tässä vaiheessa tuntui siltä että ratsastin sysihuonosti!

Tultiinkohan seuraavaksi jumppasarjalle. Kolme ristikkoa keskilinjalla. Olin mielissäni kun hypättiinkin se takapäätyä kohti. Assi tuli hitaasti sisään ja kuski taisi jäätyä odottamaan. Katse oli ainakin hyvin eteen ja ylös. Ekaan väliin tuli toinenkin askel. Mutta jälkimmäiseltä ei tullutkaan ponnua vaan Assi pysähtyi ja laski päänsä alas. Nyt yritin napata kiinni mutta päädyinkin laskemaan liukumäkeä kaulaa pitkin alas ja nappasin näemmä suitset samalla mukaan. Assi ei villiintynyt vapaudestaan vaan jäi seisomaan aloilleen. Ope pyydysti sen halaukseen mutta veikkaan että olisi seissyt pitämättäkin.

Eipä muuta kuin soljet auki ja suitset uudestaan päähän. Nyt Assi ei tavalliseen tapaansa imaissut kuolaimia sisään ja ope varmasti ihmetteli epämääräistä tapaani suitsia vain vähän kuolaimia näyttämällä. Nyt kuski hiekkaantui ja piti puistella. Mutta mustelmitta tämäkin kupsahdus. Taisin juuri pyörähtää kakkosesteen yli enkä kolhinut puomeihin. Henkisiä vammoja. Ennen tuntia tosiaan erehdyin ajattelemaan etten ole tänä kesänä (vuonna) pudonnut kuin maastoesteillä. Sekä sitä että Assi on niin tasainen ja turvallinen sekä esteet pieniä etten jaksa laittaa turvaliiviä. Sangen minejä nuo ristikot olivatkin.

Kuski takaisin kyytiin. Ope madalsi kakkosta ja otti viimeisen esteen pois. Selvittiin. Assi pikemminkin kiihdytteli omiaan. Minä sain noottia estettä kohti ajamisesta. Tultiin myös kolmella esteellä. Molemmista suunnista. Otettiin vielä toinenkin kielto kun ei ollut vauhtia. Nyt Assin pää pysyi ylhäällä ja kuski kyydissä. Toisella kerralla yli. Ei järin tyylikästä. Assi loikki vauhdilla ja laakana. Kuski ei ollut mukana, yritti pysyä pystyssä ja ohjat pääsivät pitkiksi. Siitäkin tuli sanomista. Tosin mielestäni on parempi päästää ohjia kuin vetää suusta tai eturetkottaa matalan ratsun kaulalla. Siihen tietysti pyritään että hypättäisiin ryhdikkäinä ja tasapainoisina ja tällaisia ongelmia ei edes olisi.

Kaveri tuli jumpan vielä toisestakin kierroksesta. Meille yllättäen riitti. Aika vähällä selvittiin.

Sitten sarjan + linjan kimppuun. Oikeassa kierroksessa 1 + 4 laukkaa. Eteen. Hyvä laukka ajoissa eikä ajamista esteelle. Raippa jos ei reagoi jalkaan. Samat sävelet siis edelleen. Assi sujautti tehtävän ihan näppärästi oikeilla askelmäärillä. Vähän tuli kiemuraa matkalle ja pukkeja päätyyn. Enempää ei hypätty tähän suuntaan vaan lopputunti paranneltiin tätä vasemmassa kierroksessa.

Taas samat ohjeet eli hyvä laukka päälle. Jalasta pitää oikeasti lähteä. Eikä saa ajaa liian lujaa. Mielestäni asiat olivat ihan hyvin, kunnes pitkän sivun lopussa Assi karkasi uralta sisään ja pukitteli. Päästiin kuitenkin esteille ja tultiin ne suht suoraan ja oikeilla askelmäärillä. Seuraavalla kierroksella sama juttu. En tajua mistä ne liirailut ja pukit tulivat. Ope taisi luulla että minä tein jotain, joka sen aiheutti. Omasta mielestäni olin silloin ihan hiljaa. Toisella kerralla piti tehdä ympyrä päätyyn että osuttiin okserille eikä poukkoiltu ympäriinsä. Okserille Assi loikkasi aikamoisen mutkahypyn ja etu- ja takaosa tuntuivat menevän ihan eri reittejä.

Luulin jo että riitti mutta tultiinkin vielä kerran. Tuo paremmin okserille, ponnistuspaikka lähemmäs. Näistä minulle pitäisi kommentoida aina ihan heti suorituksen jälkeen niin olisi ehkä muistijälkiä tallessa. Mutta osasin kerrankin korjata heti. Jalat kiinni eikä tuuppausta. Nätisti okserille ja suora hyppy. Siitä eteen ja Assi lähti. Sujuvasti neljällä eteen, sarja keskeltä ja suorana. Jes! Oikealle valumattomuudesta olin eniten riemuissani. Korkeudet olivat maltillisia ja max 70 cm.

Jatkettiin laukasta suoraan loppuraveihin ja alku oli aikamoista kiihdyttelyä. Kaveri otti vähän kierroksia ja Assikin tuntui räjähtävältä. Oli kuitenkin säyseästi ja pikkuhiljaa rauhoittui. Muistin taas että asettamalla saan pyöreämpään muotoon ja kulki oikein mallikkaasti.

Sitten vielä kasojen keräys ja kävelyä loppuun. Lähes parinkymmenen minuutin loppukäynnit. Luulin ettei Assi olisi hikinen mutta satulan alta oli märkä. Pyyhin sienellä enkä meinannut saada kuivaksi. Lämpölamppujen alla oli tänään selvästi epämukavaa. Tänään meni n. 40 minuuttia tallissa tunnin jälkeen. Taas viimeisenä pois tallilta. Lähtiessä oli enää +3°C.

Ongelmia:
vääriä laukkoja ja pukitteli vaihtoavuista
laukkasi mutkalla
ei ollut alkutunnista avuilla
kuski oli hitaana
kaksi kieltoa jumpalle
kuski ei pysynyt kyydissä
suitsetkin lähtivät
pukitteli muutenkin

Parannusta:
laukka säätyi puomeille
alkutunnista muistin pitää jalat kiinni
ei viettänyt hypyissä oikealle
ei karannut ilman suitsia
sarja meni joka kerta hyvin
ei menty nurin vaikka kompastui okserilla puomiin
sain parhaimmillaan paikkoja paremmiksi (lähemmäs)
suoristui loppua kohti
ei mustelmia putoamisesta

tiistai 17. syyskuuta 2019

Siirtymiä, temponmuutoksia ja parempaa ajatusta tekemiseen

Tiistaina jatkettiin kouluratsastusharjoituksia. Tällä kertaa 4 ratsukon voimin ja maneesissa. Pihalla +8°C. Minä Sakulla ja jätin hupun laittamatta sille. Aloitettiin taas keskiympyrältä mutta sinne mennessä ehdin jo tehdä vähän väistöjä. Tänään kuulin taas eniten kommentteja että lisää taivutusta ja rennommat kädet. Ohjia ei käsketty lyhentää vaan se tuli aika itsestään kun tuntuivat olevan liian pitkinä.

Tänään tehtiin alkutunnista asti ensin temponmuutoksia. Vähän eteen, vähän kiinni. Välillä uraa pitkin. Aika paljon keskiympyrällä kuitenkin. Saku tuntui alkuun hyvin vinolta ja oli pahasti vasemmassa ohjassa kiinni ja oikea oli tyhjänä. Tämän sain tunnin aikana paremmalle tolalle.

Ravissa samoin taivutettiin keskiympyrällä ja tehtiin temponmuutoksia. Välillä meinasi olla vähän ahdasta. Saku lähti jalasta hyvin eteen (yritin varovasti). Pidätteitä ei aina kuunnellut. Nyt tajusin jo että pitää vaatia reaktio. Ehkä olisi pitänyt osata jotain muuta, sillä nyt otin kovemmin ohjasta ja Saku protestoi kättä. En omasta mielestäni jäänyt vetämään mutta silti ope taisi sanoa siitä. Jossain vaiheessa ope ehdotti että kannattaa ajatella istuvansa kuin mopolla keulivat teinit tms.

Ensimmäinen siirtymätehtävä oli jakaa ympyrä neljänneksiin. Siirtymäpisteissä otettiin raviin. Sen jälkeen käyntiin. Seuraavassa pisteessä taas raviin. Eli 1/8 ympyrällinen aina kutakin. Tosin ravi-käyntisiirtymän kohtaa ei oltu määritelty. Alkuun meinasi olla vetämistä. Siirtymien ajattelu ei auttanut. Raviin pompahti ensiajatuksesta mutta käyntiin tuli huonosti. Kun rupesin ajattelemaan siirtymän sijaan ratsastavani käyntiä niin meno parani hurjasti. Tämäkin toki toimi vain niin kauan kun sain pidettyä ajatukseni kasassa. Sama molempiin suuntiin. Oikea taisi olla jälkimmäinen.

Välissä mentiin reipasta ravia uraa pitkin ja tilanteen mukaan vähän voltteja. Ei tuijoteltu kulmia eikä loikittu urilta sisään, jes! Eikä pahemmin tömisty. Tahti meinasi toki kiihtyä.

Ympyrällä tehtiin myös siirtymiä laukan ja ravin välillä. Ensin vasen kierros. Neljännes laukkaa, neljännes ravia. Näppärät nostot mutta ravisiirtymät olivat vanuvia. Ope ohjeisti tekemään samaa työstöä laukassakin. Olin niin tohinoissani että kuulin kyllä ohjeet mutta sisäistäminen epäonnistui täysin. Jatkettiin laukkaa myös uraa pitkin. Ei niin holtitonta kuin pelkäsin.

Välissä Saku oli tietysti menossa mutta tuli yllättävän hyvin ravissa kuulolle. Ja sitten samat siirtymät toiseen suuntaan. Odotin hehkeämpää ja helpompaa mutta tänään laukat olivat aika samanlaisia. Välillä tuli sentään asiallisesti raville. Lopuksi kun mentiin laukkaa uraa pitkin niin Saku esitti aikamoista kiitoa. Nyt enemmän nautin vauhdista kuin jäin himmailemaan.

Kummempia loppuverkkoja ei tehty. Ohjattu siirtyminen raviin, käyntiin ja pitkät ohjat. Uhosin seuraavalla viikolla jatkavani kuperkeikkaharjoituksia. Nyt selkä olisi ollut jo kivuton mutta luultavasti turhan kankea. Istuin harjoitusravit tänään alas.

Ongelmia:
jo tallille mennessä hämärsi
Saku ei malttanut aina kuunnella pidätteitä
niinä hetkinä jäin helposti liian kovaksi kädellä
siirtymätehtävät ympyrällä eivät olleet liian helppoja
jälkimmäinen eli oikea laukka oli kaahotuksen rajamailla
vasen jalustin putoili jalasta pitkin tuntia

Parannusta:
ravista käyntiin siirtymä parani kun en ajatellut tekeväni siirtymää vaan ratsastavani käyntiä
mentiin sangen nätisti kulmiin
ei liirailtu uralta sisään
vasen laukka oli suht ryhdikäs

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Lennokkaat maastoestetreenit Alakylässä

Sunnuntaina lähdettiin käymään Hempan kanssa Alakylässä maastoestetreeneissä. Apukäsiä ei löytynyt, joten mentiin keskenämme. Hemppa lastautui nätisti. Hokkeja ei tarvinnut. Laitoin suojat ja satulan valmiiksi. Sen verran olin pihalla että nousin motarilta vahingossa yhtä ramppia liian aikaisin ylös. Onneksi pienempääkin tietä pääsi suht suoraan.

Perillä sitten huomasin että martingaalin ohjiin tuleva osa oli vaihdettu ja jäi Hempalle lyhyeksi. Otettiin siis pois ja loppuosa jäi esittämään rintaremmiä.

Keli oli tihkuinen +9°C ja ratsukoita treeniin tuli 4. Kuski oli puolikuntoinen. Vähän nuutunut muttei onneksi kipuisa. Hemppa sen sijaan oli taas ilmava. Alkuverkoissa tuntui vain vähän pinkeältä muttei tainnut pukitella. Sujui huomattavasti paremmin eteen kuin viimeksi.

Hypyt aloitettiin samalta miniesteeltä kuin edellisellä kerralla. Ei ongelmia. Sitten toiseen suuntaan mini ja renkaat, kuten viimeksikin. Ei tuijoteltu vaan näppärästi molemmista yli. Tasapainotus välissä.

Vaaleanpunainen mini. Hemppa ei pinnistele liikaa.

Sitten kavalettikorkuinen sininen, perään puunvärinen maasta risutettu tukki, lenkura ympäri ja arkku. Sininen taisi olla ok. Sitten jo etäältä Hemppa kauhistui tukkia, hidasti ja liirasi sivuun. Kuski ei saanut reagoitua mitenkään vaan havahtui vasta kun oltiin jo menossa ohi. Pysyi kyydissä vaikkei kovin vakaasti joka hetki ollutkaan. Käytiin sitten katselemassa estettä. Olisin itse ottanut voltilla uusiksi mutta ope käski tulla alusta. Nyt molemmista yli eikä tullut jättiloikkaa. Arkku meni näppärästi. Siitä tuli kehuja: askel lyheni mutta rytmi säilyi.

Seuraavaksi tultiin renkaat ja portti. Ekan jälkeen taisi tulla pukkia, jatkettiin kuitenkin suoraan. Portin jälkeen kuski oli taas vähän epätasapainossa ja yllättäen sivulle poistunut ratsu heilautti kuskin alas. Ei vammoja (ei löytynyt yhtään mustelmia eikä housuista yhtään hiekkaa). Hemppa lähti kävellen karkuun, ohjat epäilyttävän alhaalla roikkuen. Ajatuksen voimalla pysäyttäminen epäonnistui. Laski päänsä, astui ohjien päälle, nykäisi ja ohjat napsahtivat poikki. Tajusin kyllä hetkeä aiemmin että jotain pitäisi tehdä mutten keksinyt yhtään että mitä.

Vedessä.

Laitettiin ohjat solmuun ja hyppäsin tukin päältä kyytiin. Seuraava ohjelmanumero oli kävellä veden läpi. Hypättiin pari estettä (portti, vesi, punaiset renkaat) ja sitten jemmasta löytyi meille gramaaniohjat korvikkeiksi.

Vettä kohti, jiihaa!

Hypättiin kaikki esteet parin esteen pätkissä. Renkailta kapealle. Kulmalta mökille. Ylös- ja alashypyt, renkaat, isompi sininen ja risu. Rennompia käsiä kaipasi ope. Muualla kevyt istunta ja estettä lähestyessä lähemmäs satulaa. Hemppa meni empimättä mutta monesti pukitti esteen jälkeen. Välillä tunsin jo ilmassa että nyt juonii jotain. Niinä hetkinä en keskinyt että olisin itse vielä mokannut mitään siinä hypyssä. Ohjien nykimistä esiintyi läpi tunnin. Välillä esteen jälkeen heilutteli päätä tai nyki isommin ohjia. Ehkä sitten jäin liikaa kädellä kiinni tai puristin jostain liikaa? (Videolta näyttää siltä että tarpeettomasti nyin päätä ylös.) Tänään ei annettu kuskin virheitä anteeksi. Tästä päästiin kierteeseen että kuskia jännitti enemmän ja rentous väheni entisestään. Ei hyvä. Estekorkeudella ei ollut tämän kanssa tekemistä. Liian lähelle jääneet paikat aiheuttivat nekin pukkeja.

Tukkikasa.

Alashyppyyn skarppasin nyt. Nappasin martingaalista kiinni enkä tasan tarkkaan vetänyt. Silti tuli pukki perään. Veikkaan syyksi kuskin liiallista rojahtamista satulaan. Tarkkaa puuhaa. Ope käski ratsastaa heti eteen eikä jäädä odottelemaan pukkeja.

Toivoin että mentäisiin alashyppy tehtävän osana niin sujuisi paremmin. Eipä tuo auttanut. Hemppa ainakin sujui eteen lähtiessä ja kaarteessa meinasi olla jo vähän liikaakin vauhtia. Nyt tuntui siltä ettei ole meno 100 % hallussa. Alashyppyyn tultiin kuitenkin fiksusti ja olin mielestäni ihan asiallisesti, ajatus seuraavalle esteelle. Vaan nyt tulikin ensin pukki ja sitten toinen perään. Kuski kävi ilmassa mutta laskeutui onneksi takaisin satulaan. Siinä oli taas maakosketus lähellä. Eipä muuta kuin ohjat ja pasmat takaisin käteen, laukka päälle ja vielä risusta yli. Siihen riitti.

Taaemmat renkaat.

Hemppa tuntui eläväiseltä. Kaipaisin vähän tasaisempaa mielentilaa. Veikkaan että oma puolikuntoisuuteni oli iso osasyy siihen että tänään oli näin pomppuisaa. Jännitti taas enemmän kuin pitkään aikaan treeneissä. Mitään superonnistumisia ei tullut. Hyviä hyppyjä ja huonompia hyppyjä. Plussaa parempi eteneminen ja vain yksi tyssäys. Silti maakosketus aiheutti sen että tunsin itseni taas huonoksi ratsastajaksi ja ihmettelin miten ikinä olemme voineet selvitä kisoista.

Taidetaan laukata kohti ylöshyppyä.

Käytiin hölkkäämässä loppuraveja raviskan ulkolaitaa. Ensin mentiin kavereiden mielestä kuulemma liian lujaa. Osasin tietysti hidastaa. Hemppa ei tasoittunut tuntumalle vaan yhä nyki ohjia. Sekä tuijotteli puskia vieressä. Takakaarteessa pääsi yllättämään ja silmänräpäyksessä oli poistunut useamman metrin sisemmäs. Pysyin kyydissä ja pysäytin pakomatkan mutten yhtään huomannut mitä säikähti.

Varusteita riisuessa oli vähän häslä mutta selvisin.

Tallilla sain avukseni 3 tehopakkausta ja Hemppa ja varusteet oli hoidettu ja kärry siivottu ja peruutettu paikalleen ennätysajassa. Kiitos! Tästä tuli lopulta noin kuuden tunnin reissu pois kotoa.

Ongelmia:
ratsulla oli tarpeettoman kevyt peräpää
kuski ei pysynyt kyydissä
ohjat menivät poikki kun Hemppa astui niiden päälle
kuski oli vähän puolikuntoinen
yksi kielto
nyki ohjia
loppuraveissa loikkasi vielä sivuun

Parannusta:
kuski irtaantui satulasta vain kertaalleen vaikka hyviä mahdollisuuksia oli enemmänkin
vain yksi kielto
alashyppy näytti oikeasti aika pieneltä
Hemppaa ei haitannut jäädä viimeiseksi
ei saatu sakkokierroksia

Kuvia ja videoita ottivat Mira, Anna ja Jaana.


GoPro-kooste lisätty:

lauantai 14. syyskuuta 2019

Syysmaasto ja uusi ope

Lauantaina suunnitelma oli käydä Hempalla ensin maastossa ja sitten mennä yhden tunnille. Olin aamulla omaan tapaani myöhässä aikataulusta ja suunnitellun 1 h 15 min maaston sijasta aikaa jäikin 50 minuuttia. Tänään Hemppa piti taas käydä noukkimassa pihatosta. Vaikka söin kutsuvasti omenaa. Keli oli kaunis aurinkoinen, mutta lämmintä vain +11°C.

Alkumatkasta maastossa vastaan tuli auto. Me mentiin tietysti tien toiseen laitaan. Harmi vaan että siellä sattui vaanimaan postilaatikko (tai jotain muuta, jota en nähnyt). Hemppa loikkasi keskelle tietä kun auto oli menossa meistä ohi. Ei onneksi päädytty auton kylkeen ja tilanne oli niin hallinnassa kuin saattoi olla. Auton kuski ei silti näyttänyt kovin onnelliselta. Tuskin minäkään. Jäi siihen varmaan metri väliä.

Lähdettiin hölköttelemään samaa reittiä kuin viimeksi. Ravissa Hemppa oli turkasen vinossa ja koko kaula oikealla. Ei oikein edennytkään. Laukassa sama juttu. Perä liirasi sisään eivätkä maisemat vaihtuneet. Takaa kuului jyrinää ja sieltä tulikin puimuri perästä. Laukattiin lähimpään miniristeykseen karkuun. Eikä Hemppaa siinä haitannut ohi menevä työkone. Lähdettiin perään ja lopulta saatiin sitä vähän kiinnikin. Pikkuhiljaa Hemppa heräsi liikkumaan vähän paremmin ja päästiin kolmenkympin nopeuksiin.

Kankailla oli taas hiljaista. Ei ihmisiä, koiria tai autoja. Mentiin ensimmäisen pienen hiekkakuopan poikki. Hemppa näytti siltä ettei ole kiva kävellä hiekassa tai kaltevalla pohjalla, joten päädyttiin alapolulle. Keskellä polkua kasvoi kärpässieniä!

Keskellä polkua on kärpässieni!


Laukottiin alapolkua eteenpäin. Hemppa imi ihan hyvin muttei tuntunut olevan ihan avuilla. Tuijotti kaatunutta puuta. Olisin voinut ihan hyvin ennakoida mutta silti pääsi vetämään nenää pitkälle tuijotuksen suuntaan ja lopulta liiraamaan muulla kropalla äkkiliikkeellä poispäin. Pysyin onneksi kyydissä. Hetkeä myöhemmin esitettiin sama kuvio ravissa. Vasenta laukkaa tuli enemmän kuin oikeaa. Mentiin oikeassa vielä viimeinen pätkä. En hirveästi himmaillut mutta pehmeimpiin kohtiin en halunnut mennä vyöryen.

Loikattiin ohimennen minimaastikset. Eka ja vika hyvin. Keskimmäiselle ei taas ollut askelta ja mentiin yli miten sattuu.

Käveltiin tänään myös vesipolku. Kuivaa oli. Eikä ötököitä. Vähän keltaisia lehtiä mutta havumetsässä ei erityisen sykähdyttäviä maisemia.

Loppumatka mentiin ravissa kun tunnille rupesi tulemaan kiire. Lopulta oltiin noin pari minuuttia myöhässä. Eikä siis myöhästytty mistään. Raipan vaihto pidempään ja jalustimia kympistä seiskareikiin. (Esteillä 11.)

Koulutunnilla oli 6 ratsukkoa, enimmäkseen poneja meidän lisäksemme. Opena itselleni uusi tyyppi, tallin uusin ope.

Aloitettiin kivasti käynnissä. Pitkillä sivuilla sujuvasti eteen, lyhyillä sivuilla kootumpaa käyntiä. Meille oikein hyvä harjoitus. Muutenkin oli hyvä kun oli tarpeeksi yksinkertaiset tehtävät ja keskityin niihin täysillä. Enkä säätänyt ja vääntänyt omiani. Ohjeet olivat asiallisia. Ulko-ohja tuntumalla. Kunnon pidäte. Kädet rauhassa ja omilla paikoillaan. Oikea lähti sekä sivulle että kohti reittä. Eikä tarvinnut kiihdytellä. Hemppa oli sangen tasainen muttei taas ihan avuilla.

Tänään mentiin koko tunti loivia kiemuroita. Ne muutettiin siten, ettei keskellä tullut törmäyksiä. Ensin päädyissä kootummin ja letkeämmin kiemuroilla. Sitten tasaista ravia kaikkialla ja kiemuroille voltit kohti uraa. Oikea kierros oli hankalampi ylipäänsä.

Laukat tehtiin vain kaarille + voltit. Pikkuisen pienet kuviot meille eikä laukka päässyt kunnolla rullaamaan. Onneksi oltiin käyty maastossa, muuten olisin ollut pulassa. Välillä meinasi olla vähän ruuhkaa tehtävillä mutta aika hyvin osasin ennakoida. Siitä sanoin kyllä ripeästi jos joku unohtui kävelemään eteen vaikka olisi pitänyt ravata tai laukata. Muuten tein jonkin verran ympyröitä päätyihin tilan saamiseksi. 85 % hyvin mahduttiin.

Loppuraveissa oikea kierros oli edelleen hankala ja meinasi tulla kinaa. Tunnin aikana tuli vain pari askelta taakse pyytämättä ja nekin käynnistä. Vasen kierros sujui paremmin. Hemppa oli tasaisempi ja ryhdikkäämpi. Ei toki edelleenkään ihan avuilla. Kokonaisuutena ehkä 65 %. Mutta aika hyvin pyöreällä kaulalla ja hyväntuulisena. Ohjia toki pienesti nyki lähes koko tunnin.

Ihan hyvä tunti. Toki kuudella oli vähän ahdasta. En ollut open kanssa mistään eri mieltä, se oli tärkeintä. Ehkä vaatimustaso oli vähän alhainen.

Ongelmia:
maastossa tuijotteli vähän
tuijotteli Hiliman kärryjä
nyki ohjia koulutunnilla
laukkatehtävä voltilla ei ollut meille helpoimmasta päästä
kertaalleen nousi väärä laukka, tämä on meille hyvin harvinaista
koulutunti meinasi olla kuskille vähän rankka kun ravattiin pitkät pätkät putkeen

Parannusta:
sujui maastossa eteen
ei pukitellut
ei satanut
oli koulutunnilla suht pyöreänä
osasin korjata hyvin open ohjeiden mukaan

Anu otti meistä pari videopätkää: