Keskiviikkona jatkui hommat Assin kanssa. Haaveilin koulutunnista mutten saanut kouluopea paikalle. Esteope sen sijaan pääsi, joten hyppyhommiin. Omistajalta tuli lupa hypätä mitä vain. Aloitettiin kuitenkin maltilla.
Ennen maneesia käytiin alkukäynnit patsaalla. Pihalla Assi yritti hiippailla ennen selkäännousua mutta kaksi peruutusta riitti pitämään sen aloillaan. Ratsain hieman empi ja arasteli muttei juntturoinut, peruutellut tai edes pysähdellyt. Mainiota! Takaisin oli enemmän vauhtia. Ötököitä oli sen verran että heilutti päätään käynnissä. Minä jo yritin tunnustella että tahdittaako. Maneesissa kuitenkin heiluttelu loppui kuin seinään.
Alkuverkassa oli letkeä mutta vähän löysä. Open silmään näytti hyvältä. Verkkailun jälkeen jatkettiin neliöllä siirtymillä ravin sisällä ja huolellisilla kulmilla ja suoristuksilla. Lyhennä hevosta. Kun liikkuu niin ole hiljaa. Sitten vähän vastaavaa ilman jalustimia. Harjoitusravia ja ns. pitkien sivujen keskelle käyntisiirtymä. Rennot siirtymät ja nopea reagointi jalasta eteen. Assi oppi tehtävän nopeasti. Yritin sitten pitää rennot kädet ja muistaa sisäjalan ympäri taivutuksen. Kannukseni olivat kuulemma liian nysät ja liian alhaalla. Seuraavalle kerralle tuli käsky nostaa niitä ylemmäs eikä napinani nousevien kantapäiden ongelmasta auttanut. Sekin pitää vain opetella pois.
Hurautettiin puomilinja molemmista suunnista. Kuusi laukkaa. Ekalla taisi tulla 7 ja tuli sakkokierros. Vasempaan tuli vähän kiemuraa mutta siitä on kuulemma tarpeetonta sanoa minulle koska huomaan ne itsekin. Ope oli tyytyväisempi suorituksiimme kuin yleensä. Vaikka loikattiin vähän kaukaa puomeille.
Lopuksi tultiin vielä yksittäistä estettä kohti ovea. Yhden laukan päässä esteen edessä oli puomi. Kauempana muita puomeja, joiden sisäpuolelta piti tulla. Välillä Assin laukka tuntui taas löysältä. Ristikkokorkeudella meni ihan sujuvasti. Jalat kiinni esteelle. Rennot kädet laukassa. Nyt ei tainnut sanoa pystymmästä ylävartalosta vaikka olisi ollut aihetta. Yhä hypättiin vähän reunasta.
Este nousi pystyksi ja tehtäväksi tuli esteen jälkeen tehdä voltti siinä laukassa, jossa sattuu olemaan. Ope oli taas tyytyväisempi kuin minä. Aktiivinen poljenta takaa säilyy. Kertaalleen tunsin/katsoin väärin ja volttasin väärään suuntaan. Hupsis. Lopulta voltit jätettiin pois.
Luulin jo pari kertaa että lopetetaan. Mutta esteestä tulikin ensin vähän korkeampi pysty, sitten okseri. Pystyn kanssa asiat olivat ihan hyvin. Okserin kanssa rupesi tulemaan ongelmia kun ei enää jostain syystä osuttukaan puomille. Kerta toisensa jälkeen tultiin vähän lähelle ja väli jäi pitkäksi. Kertaalleen Assi loikkasikin esteelle ison loikan ihan reunasta. Potkaisin takatolpan varpaillani kumoon. Enkä ollut kovin kauniisti hypyssä mukana. Esteen jälkeen Assi nyki päätä alas ja pukitti. Onneksi samalla hidastui myös vauhti. Pysyin kyydissä.
Jättihyppyjä tuli muutama. Sitten Assi taisi lopettaa pahimman ylireagoinnin ja sain istuttua hypyissä paremmin. Okserin pituudella saattoi myös olla asian kanssa jotain tekemistä. Hienoja hyppyjä kyllä. Ei taidettu lopuksikaan tulla keskeltä.
Aina noston jälkeen laukan kanssa oli vähän ongelmia ja saatiin herättelykierros. Pitkän raipan kanssa pidä ohjista kiinni. Eikä ylimääräistä apujenkäyttöä. Pyyntö eteen ja kun menee niin kuski hiljaa. Tämä auttoi, raipalla naputtelu ei. Kun saatiin laukka kuntoon niin lopuksi pääsin odottamaan kohti puomia ja osuttiin paremmin. Tähän asti ratkaisin ratsastamalla puomille eteen. Ja paikka tuli silloin lähelle, hmmmm.
Assille tuli taas ihan kuuma. Kuskikin tarkeni hyvin t-paidassa. Pihalla oli mennessä lähes parikymmentä (mutta vilpoisaa ja pihalla oli fleece). Lähtiessä mittari näytti enää +12°C. Loppukäynnit talutin pihalla. Assi rupesi pysähtelemään ja ihmettelemään.
Aika paljon samoja asioita tuli taas tänään kuin sunnuntaina maastoesteillä ja eilen koulutunnilla. Moottori käyntiin takaa, rennot kädet. Ole hiljaa kun liikkuu. Taivuta sisäpohkeen ympäri. Mutta sitähän ratsastus on.
Ongelmia:
välillä tuntui löysältä
kuski hääräsi hetkittäin liikaa
kuski potkaisi esteen nurin kun hypättiin liian reunasta
Assi hermostui tästä vähän, nyki päätä alas ja pukitti
oli vaikea löytää hyvä paikka puomille
Parannusta:
ei jumeja
ei kieltoja eikä pudotuksia
kuski pysyi kyydissä
Assi teki hienoja hyppyjä
keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
tiistai 30. heinäkuuta 2019
Hyvin meni enkä tiedä mitä tein
Tiistaina jatkui jo Heponiityn syyskausi. Perinteisesti siis illalla Riitan koulutunnille. Perinteisesti jatkoin myös Sakulla. Ajattelin että estetunti on kentällä ja me mennään maneesiin. Estetuntia ei ollutkaan ja maneesi kuulemma vielä vähän remppatilassa. Sakun huppu meinasi unohtua matkasta kun suunta olikin kentälle. +13°C ja tuulista. Pölisi vähän ja kasteluvesi oli kuulemma lopussa. Onneksi kolmella ratsukolla ei tarvinnut olla kaverin hännässä.
Pyörittiin käytännössä koko tunti ympyrällä tallin päädyssä. Ensin otettiin vain ohjat tuntumalle ja tarpeen mukaan lähetettiin pohkeesta eteen. Tarpeeksi yksinkertaista. Yritin ajatella käsiä eteenpäin ja tasaista tuntumaa. Pohkeet piti pitää lähellä. Kuski oli vähän kesäterässä, sillä alkutunnista tuli 3 - 4 kertaa sanomista että lyhennä ohjia. Sitten asetus otettiin mukaan. Oikeassa ohjassa oli vähemmän hevosta eikä nokka meinannut kääntyä vasemmalle. Mentiin molemmat kierrokset eikä itsellänikään ollut mikään kiire.
Hieman yllättäen meno vähän parani kevyen ravin myötä. Asetus oli alkuun puutteellinen mutta tuli kehuja että ravaa hyvin selän läpi. Yritin säilyttää aktiivisuuden mutta rauhoittaa tahtia. Tuli aika hyväksi. En muista otettiinko jo tässä ensimmäiset laukannostot vuorotellen.
Välissä käytiin käynnissä. Yritin pitää tasaisen tuntuman mutta Saku kiskoi kuskia välillä etukenoon. Tässä sain pohkeella ohjalle ratsastamalla paremman tasaisuuden ohjalle. Myöhemmin se ei enää toiminut. Sitten harjoitusravia ja siinäkin yritin parantaa menoa. Tehtiin myös ohjatusti vuorotellen laukannostoja. Aseta, nosta, väistä, siirrä raviin ja väistä heti. Vasemmassa kierroksessa satula tuntui kellahtavan ulkokyljelle.
Kertaalleen vai kahdesti vaihdettiin suuntaa lävistäjillä ja käytiin toisessa päässä. Saku ei suostunut menemään toiselle lyhyelle sivulle asti, joten käänsin suosiolla reilusti aiemmin. Lopuksi tehtiin laukka oikeassa kierroksessa ja Saku tuntui kuuntelevan. Asettui ja väisti ihanan helposti ja pysyi rentona siirtymien läpi. Loppuravissakin pysyi hyvänä.
Kiva tunti. Pysyin itse rentona ja hyväntuulisena läpi tunnin. Unohdin venytellä pohjille enkä tiedä mitä tein erilailla mutta tänään sujui kivasti ja saatiin paljon kehuja. Toki tuli myös vakikommentti että kädet lähemmäs toisiaan.
Ongelmia:
Sakun myssy meinasi unohtua ja aukesi kerran alkutunnista
hypähteli jokusen kerran käynnistä raville pyytämättä
jännittyi toisessa päädyssä
alkuun oli hankala saada asettumaan vasemmalle
oikea ohja oli ensin tyhjempi
laukassa satula kallisteli vähän
Parannusta:
ei kiirehditty missään vaiheessa
tuli aika hyväksi
saatiin paljon kehuja
väisti oikeassa laukassa ja ravissa lopuksi oikein hyvin
 |
| ©Mari Kylmälä |
 |
| Jalka nousee. Toisella ei pitäisi, toisella voisi nousta enemmänkin. Salkavalaa niskan tuijotteluakin havaittavissa. ©Mari Kylmälä |
 |
| ©Mari Kylmälä |
 |
| ©Mari Kylmälä |
 |
| ©Mari Kylmälä |
 |
| ©Mari Kylmälä |
 |
| Esteratsastajan katse. ©Mari Kylmälä |
 |
| Yllättävän asiallisen näköinen istunta laukassa. ©Mari Kylmälä |
 |
| ©Mari Kylmälä |
 |
| ©Mari Kylmälä |
Kertaalleen vai kahdesti vaihdettiin suuntaa lävistäjillä ja käytiin toisessa päässä. Saku ei suostunut menemään toiselle lyhyelle sivulle asti, joten käänsin suosiolla reilusti aiemmin. Lopuksi tehtiin laukka oikeassa kierroksessa ja Saku tuntui kuuntelevan. Asettui ja väisti ihanan helposti ja pysyi rentona siirtymien läpi. Loppuravissakin pysyi hyvänä.
 |
| Mikäs tuoli-istunta siellä on? ©Mari Kylmälä |
 |
| Kantapää kyljessä. Miksiköhän? ©Mari Kylmälä |
 |
| Miten ne kädet saisi pysymään lähempänä toisiaan? ©Mari Kylmälä |
Ongelmia:
Sakun myssy meinasi unohtua ja aukesi kerran alkutunnista
hypähteli jokusen kerran käynnistä raville pyytämättä
jännittyi toisessa päädyssä
alkuun oli hankala saada asettumaan vasemmalle
oikea ohja oli ensin tyhjempi
laukassa satula kallisteli vähän
Parannusta:
ei kiirehditty missään vaiheessa
tuli aika hyväksi
saatiin paljon kehuja
väisti oikeassa laukassa ja ravissa lopuksi oikein hyvin
sunnuntai 28. heinäkuuta 2019
Sujuvampaa menoa toisena päivänä maastoesteillä
Sunnuntaina jatkettiin aluevalmennuksen maastoestetreenien parissa. Onneksi vasta jälkimmäisessä ryhmässä, sillä tähänkin kello soi aamulla ennen seitsemää ja silti tuli kiire.
Keli oli viilennyt alle kahteenkymmeneen eikä hokkien laittaminen ollut enää läpimärkää. Nyt hokitukseen meni vain viitisen minuuttia per jalka. Hemppa seisoi asiallisesti ja muutenkin käyttäytyi tolkusti. Lastautui suorilta ja taas menimme keskenämme. Nyt olin vähän paremmissa ajoin pelipaikalla, mutta toimin sen verran hitaammin että olin taas vasta hetkeä ennen aloitusaikaa ratsailla. Ei oltu onneksi edes viimeisiä ja ehdin verkata ihan hyvin.
Taas Hemppa oli alkuverkassa löysä. Ravissa tuntui kankealta takaa. Liikkui kuitenkin puhtaasti. Laukat lönkötteli menemään enkä raaskinut kovin hätistellä.
Tänään oltiin 4 ratsukon porukalla ja aikaa oli puolitoista tuntia. Hommat aloitettiin aika samoin kuin eilenkin. Nyt tajusin kuitenkin herättää Hempan liikkeelle jo ennen ensimmäistä hyppyä. Ei ollut villi vaan huomattavasti tasaisempi. Lähti kuitenkin venyttämään askelta kun pyysin. Taas loikittiin ensin tukkia pohjille. Ja yhä sama ohje että kuski maltillisemmin yläkropan kanssa pienillä esteillä. Sain korjattua.
Sitten tultiin ehkä viiden esteen pätkä samoilla esteillä kuin eilenkin. Tukki, pöytä, jykevämpi pölkkykasa, sorsallinen risu sekä matala mintunvärinen. Tultiinkohan heti alkuunkin aloitustukki uudestaan. Yhä Hemppa vähän epäröi risulle mutta päästiin siitä kiellotta yli. Taisi molemmilla kerroilla hepan päänsisäiset kierrokset jatkua vielä seuraavalle esteelle ja mintulle tuli ylidramatisoitu hyppy, jonka jälkeen tie aloitustukille levähti vähän laveaksi.
Seuraavaksi mentiin veden läpi kentälle. Ravattiin ja laukattiin lätäkön läpi eikä Hemppa sanonut siitä mitään. Sitten hypättiin hauta kahdesti ravissa kohti kenttää. En osannut olla tarpeeksi rennosti ja sujuvasti mukana, sillä Hemppa heitti perään jättipukin. Molemmilla kerroilla. Pysyin kuitenkin kyydissä. Opeltakin taisi tulla ohhoh. Mutta nyt selvisi mistä puhuin kun kerroin ettei Hemppa suvaitse huonoa mukana oloa.
Hypättiin hauta myös toiseen suuntaan, nyt laukassa. Kuski kauhistui sen verran että nappasi harjasta kiinni. Tämä oli ratsulle riittävä toimenpide, sillä nyt ei poukkoiltu mitään! Mutta tukeminen esteelle asti saattoi vähän jäädä.
Tehtävänä tultiin kentältä pellolle laukassa hauta, perään tukki ja 3 viikon takaa tuttu punavalkoinen talo. Vähän tuntui että osa esteistä oli siirtynyt eilisen jälkeen. Hauta meni samoin harjasta pitäen. Vähän yllättäen hieman epäröi tukkia ja aavistuksen hidasti ja luikersi. Sain kuitenkin sanottua että hypätään se ja niin hypättiinkin. Talolle empiminen oli huomattavasti maltillisempaa. Osa kaarteesta oltiin väärässä laukassa mutta yli mentiin. Jes! Toki nämä eivät olleet upouusia esteitä Hempalle.
Lopuksi tultiin 10 esteen rata. Tukki ja alkukierros, tukki uudestaan, veden läpi, kentältä ratapölkyt, hauta ja tämä loppu. Hemppa laukkasi ihan sujuvasti mutta paras flow puuttui. Risulle tuli yhä tuijottelua ja tultiin se aika juuresta. Seuraavallekin jäi liikakierroksia. Ei kuitenkaan pukitellut.
Ennen vettä vauhtia oli jo vähän liikaakin. Ope huuteli jotain himmailusta ja tasapainotuksesta. Matkan varrella oli ihmisiä ja taidettiin luikerrella vähän niitäkin. Sain vauhtia kuitenkin haltuun. Veteen helposti, hauta kekkuloimatta ja loput ihan ok. Ei yhtä huikeaa tunnetta kuin kolmisen viikkoa sitten radan jälkeen. Toki esteetkin olivat nyt paljon pienempiä. Noin kasikymppisiä.
Meille palautteeksi tuli että pitäisi muistaa tasapainotus esteiden välissä ja vahtia etteivät ohjat ja samalla ratsu venähdä radan edetessä pidemmiksi ja pidemmiksi. Tulikohan jotain muutakin?
Me saatiin sakkona vielä risu. Kunnon laukka alle. Oma katse yli. Hemppa vietti vähän vasemmalle mutta teki siihen nyt hyvän hypyn eikä empinyt. Siihen oli hyvä lopettaa. Sain vielä hetken keskustelutuokion open kanssa ja kerroin että myös aidoissa ohjien venähtäminen on meille tyypillistä. Ehdotti värinappulaohjia.
Loppuraveissa Hemppa oli aika makea. Pyöreä ja lennokas. En kovin taivutellut. Sitten vielä rauhassa käveltiin jokunen kierros pellon ympäri. Pesut jätettiin tänään kotiin mutta nyt muistin käydä siivoamassa jäljet kentältä. Hemppa sai samalla maistella pientareita riimussa. Taisivat olla niin herkullisia ettei humma olisi malttanut ollenkaan kotiin. Hetki piti houkutella että lastautui. Selvittiin kuitenkin ilman apuvälineitä.
Kotona pesupaikalle meno ei tänään enää houkuttanut. Aiemmin ja viimeksi eilen on tullut siihen ihan hyvin. Tänään ei halunnut etu- eikä takaperin. Nyt piti siirrellä jalat kouluraipalla hipsuttelemalla. Se onneksi auttoi. Kotikisahulinan sijaan Hemppa pääsi kavereiden kanssa laitumelle.
Sitten loppui kuskin loma ja Hempallakin jatkui normiarki. Vasta lauantaina jatkuvat yhteiset treenit.
Ongelmia:
risueste aiheutti epäröintiä
kuski ei ollut ravihautahypyissä Hempan mielestä tarpeeksi hyvin mukana ja pukitti
Parannusta:
ei kieltoja
ei ollut niin villi kuin eilen
kuski pysyi kyydissä
useampi hyvä vinkki ratsastukseen
rupeamme saamaan hommaan rutiinia
GoPro-tallenteet tältä päivältä:
Keli oli viilennyt alle kahteenkymmeneen eikä hokkien laittaminen ollut enää läpimärkää. Nyt hokitukseen meni vain viitisen minuuttia per jalka. Hemppa seisoi asiallisesti ja muutenkin käyttäytyi tolkusti. Lastautui suorilta ja taas menimme keskenämme. Nyt olin vähän paremmissa ajoin pelipaikalla, mutta toimin sen verran hitaammin että olin taas vasta hetkeä ennen aloitusaikaa ratsailla. Ei oltu onneksi edes viimeisiä ja ehdin verkata ihan hyvin.
Taas Hemppa oli alkuverkassa löysä. Ravissa tuntui kankealta takaa. Liikkui kuitenkin puhtaasti. Laukat lönkötteli menemään enkä raaskinut kovin hätistellä.
Tänään oltiin 4 ratsukon porukalla ja aikaa oli puolitoista tuntia. Hommat aloitettiin aika samoin kuin eilenkin. Nyt tajusin kuitenkin herättää Hempan liikkeelle jo ennen ensimmäistä hyppyä. Ei ollut villi vaan huomattavasti tasaisempi. Lähti kuitenkin venyttämään askelta kun pyysin. Taas loikittiin ensin tukkia pohjille. Ja yhä sama ohje että kuski maltillisemmin yläkropan kanssa pienillä esteillä. Sain korjattua.
 |
| Aloitustukki. ©Katariina |
Sitten tultiin ehkä viiden esteen pätkä samoilla esteillä kuin eilenkin. Tukki, pöytä, jykevämpi pölkkykasa, sorsallinen risu sekä matala mintunvärinen. Tultiinkohan heti alkuunkin aloitustukki uudestaan. Yhä Hemppa vähän epäröi risulle mutta päästiin siitä kiellotta yli. Taisi molemmilla kerroilla hepan päänsisäiset kierrokset jatkua vielä seuraavalle esteelle ja mintulle tuli ylidramatisoitu hyppy, jonka jälkeen tie aloitustukille levähti vähän laveaksi.
 |
| Tämän viikonlopun vaikein este meille. Risu.
©Katariina
|
Seuraavaksi mentiin veden läpi kentälle. Ravattiin ja laukattiin lätäkön läpi eikä Hemppa sanonut siitä mitään. Sitten hypättiin hauta kahdesti ravissa kohti kenttää. En osannut olla tarpeeksi rennosti ja sujuvasti mukana, sillä Hemppa heitti perään jättipukin. Molemmilla kerroilla. Pysyin kuitenkin kyydissä. Opeltakin taisi tulla ohhoh. Mutta nyt selvisi mistä puhuin kun kerroin ettei Hemppa suvaitse huonoa mukana oloa.
Hypättiin hauta myös toiseen suuntaan, nyt laukassa. Kuski kauhistui sen verran että nappasi harjasta kiinni. Tämä oli ratsulle riittävä toimenpide, sillä nyt ei poukkoiltu mitään! Mutta tukeminen esteelle asti saattoi vähän jäädä.
Tehtävänä tultiin kentältä pellolle laukassa hauta, perään tukki ja 3 viikon takaa tuttu punavalkoinen talo. Vähän tuntui että osa esteistä oli siirtynyt eilisen jälkeen. Hauta meni samoin harjasta pitäen. Vähän yllättäen hieman epäröi tukkia ja aavistuksen hidasti ja luikersi. Sain kuitenkin sanottua että hypätään se ja niin hypättiinkin. Talolle empiminen oli huomattavasti maltillisempaa. Osa kaarteesta oltiin väärässä laukassa mutta yli mentiin. Jes! Toki nämä eivät olleet upouusia esteitä Hempalle.
Lopuksi tultiin 10 esteen rata. Tukki ja alkukierros, tukki uudestaan, veden läpi, kentältä ratapölkyt, hauta ja tämä loppu. Hemppa laukkasi ihan sujuvasti mutta paras flow puuttui. Risulle tuli yhä tuijottelua ja tultiin se aika juuresta. Seuraavallekin jäi liikakierroksia. Ei kuitenkaan pukitellut.
Ennen vettä vauhtia oli jo vähän liikaakin. Ope huuteli jotain himmailusta ja tasapainotuksesta. Matkan varrella oli ihmisiä ja taidettiin luikerrella vähän niitäkin. Sain vauhtia kuitenkin haltuun. Veteen helposti, hauta kekkuloimatta ja loput ihan ok. Ei yhtä huikeaa tunnetta kuin kolmisen viikkoa sitten radan jälkeen. Toki esteetkin olivat nyt paljon pienempiä. Noin kasikymppisiä.
Meille palautteeksi tuli että pitäisi muistaa tasapainotus esteiden välissä ja vahtia etteivät ohjat ja samalla ratsu venähdä radan edetessä pidemmiksi ja pidemmiksi. Tulikohan jotain muutakin?
Me saatiin sakkona vielä risu. Kunnon laukka alle. Oma katse yli. Hemppa vietti vähän vasemmalle mutta teki siihen nyt hyvän hypyn eikä empinyt. Siihen oli hyvä lopettaa. Sain vielä hetken keskustelutuokion open kanssa ja kerroin että myös aidoissa ohjien venähtäminen on meille tyypillistä. Ehdotti värinappulaohjia.
Loppuraveissa Hemppa oli aika makea. Pyöreä ja lennokas. En kovin taivutellut. Sitten vielä rauhassa käveltiin jokunen kierros pellon ympäri. Pesut jätettiin tänään kotiin mutta nyt muistin käydä siivoamassa jäljet kentältä. Hemppa sai samalla maistella pientareita riimussa. Taisivat olla niin herkullisia ettei humma olisi malttanut ollenkaan kotiin. Hetki piti houkutella että lastautui. Selvittiin kuitenkin ilman apuvälineitä.
Kotona pesupaikalle meno ei tänään enää houkuttanut. Aiemmin ja viimeksi eilen on tullut siihen ihan hyvin. Tänään ei halunnut etu- eikä takaperin. Nyt piti siirrellä jalat kouluraipalla hipsuttelemalla. Se onneksi auttoi. Kotikisahulinan sijaan Hemppa pääsi kavereiden kanssa laitumelle.
Sitten loppui kuskin loma ja Hempallakin jatkui normiarki. Vasta lauantaina jatkuvat yhteiset treenit.
Ongelmia:
risueste aiheutti epäröintiä
kuski ei ollut ravihautahypyissä Hempan mielestä tarpeeksi hyvin mukana ja pukitti
Parannusta:
ei kieltoja
ei ollut niin villi kuin eilen
kuski pysyi kyydissä
useampi hyvä vinkki ratsastukseen
rupeamme saamaan hommaan rutiinia
GoPro-tallenteet tältä päivältä:
lauantai 27. heinäkuuta 2019
Aluekenttävalmennuksessa!
Lauantaina oli luvassa huippuhetkiä. Päästiin Hempan kanssa vierailevina tähtinä aluekenttävalmennukseen. Paikkana sama Liminka, jossa käytiin myös 3 viikkoa sitten. Tänään operoin koko reissun ihan itsekseni. Menomatkalla auton mittari näytti +29°C, joten ei ollut vilu.
Tallilla juotin ja harjasin Hempan. Hikisin osuus oli hokkien asennus. Hieman yllättäen selvisin noin puolessa tunnissa. Humma pienellä arpomisella kärryyn ja menoksi. En ollut ihan aikataulussani mutten pahasti myöhässä.
Varustin vasta perillä kelin takia. Hemppa vähän katseli ympärilleen mutta seisoi maltillisesti aloillaan. Kapusin kyytiin vasta muutamaa minuuttia vaille tasan, mutta ehdittiin rauhassa kävellä ja juoruta tuttujen kanssa. Sekä lopulta mennä askellajit itsenäisesti läpi. Yritin taivutella vasemman pohkeen ympäri. Laukassa oli vähän löysähkö ja mentiin noin pariakymppiä. En juuri hätistellyt lujempaa ja ajattelin että herää hommiin. Otin juuri hetkeä ennen takaisin käyntiin kun ope tuli.
Nyt osasin vastata haastattelukysymyksiin paremmin. Kerroin missä ollaan loikittu ja mitkä ovat ongelmamme (hidastaa, tuijottelee, kieltää). Itsestäni en muistanut juuri mitään sanoa mutta eiköhän olellinen selvinnyt katsomalla menoamme.
Ei tehty kummempaa ohjattua alkuverkkaa vaan lähdettiin tulemaan tukille. Kahdesti toiseen suuntaan, sitten toiseen. Lisää laukkaa Hempalle. Auttoi. Hemppa rupesi olemaan menossa ja pomppi kaverin lähtiessä.
Sitten toinen tukki pari kertaa. Ei tuijotellut eikä empinyt. Nyt taisi itselläni olla katse hyvin yli. Vähän vähemmän yläkroppaa mukaan hyppyihin näin pienillä esteillä.
Hommaan otettiin muutama este lisää. Mintunvihreä leveä aita, keltainen pöytä sekä ampparimainen pölkkykasa. Kaikki sujuvasti. Kun hypättiin viiden esteen pätkä, jossa kapeahko risu tuli uutena niin sitä ennen pieni epäilys kävi mielessä. Hemppa rupesi hidastamaan jo kaukaa ja muka yritin ratsastaa loppuun asti. Lopulta esteen edessä kiemursi sen verran sivulle että kuskin oikea jalka lennähti takakautta hevosen vasemmalle puolelle. Vasen pysyi jalustimessa. Siinä oli paljon aikaa miettiä kaikenlaista. En kuitenkaan saanut (tajunnut?) otettua kiinni ja kammettua takaisin satulaan. Yritin hypähtää alas ja kuvittelin tulleeni lähes jaloilleni. GoPro näyttää pyllähdyksen. Pehmeä putoaminen mutta silti sama kankku/alaselkä kipeytyi kuin kolmisen viikkoa sitten. Nyt onneksi oikealta puolelta.
Yritin pitää ohjista kiinni mutta Hemppa peruutti pois paikalta. Pysähtyi syömään heti kun pääsi irti. Kapusin pelottavan esteen päältä takaisin kyytiin. Ei muuta kuin uusi vauhti ja yli. Hemppa taisi ajatella risut esteeseen kuuluviksi ja selkään tuntui siltä että hypättiin n. 120-senttinen hyppy, myös niiden risujen yli.
Tähän risuesteeseen lisättiin eteen sorsia ja käytiin katsomassa niitä. Hetken Hemppa empi mutta uskaltatui pian lähelle. Hypyssä ei ongelmaa, paitsi että yhä mentiin melko korkealta.
Sitten käytiin kentän nurkilla. Kahlailtiin vedestä läpi (ei ongelmia) ja hypättiin hauta. Muutama kerta ravissa. Oikealle piti jatkaa. Hauta meni ihan näppärästi mutta joka kerta sen jälkeen Hemppa vähän poukkoili. Ei onneksi pahasti.
Tultiin myös veden läpi laukassa ja hypättiin junarataeste kentältä. Sekä sama toiseen suuntaan. Lopuksi hauta, junarata ja vesi. Viimeinen kierroksemme oli vähän löysä mutta yli kuitenkin.
Huomenna jatkuu.
Ongelmia:
hokkeja laittaessa tuli KUUMA!
kertaalleen kopsautti takasilla esteeseen (ruskea)
yksi kielto
kiellosta nolo tipahdus
takapuoli tuntui litisevän satulaan hiestä
Parannusta:
oli sopivan villi
eteni hyvin
GoPro-kooste:
Tallilla juotin ja harjasin Hempan. Hikisin osuus oli hokkien asennus. Hieman yllättäen selvisin noin puolessa tunnissa. Humma pienellä arpomisella kärryyn ja menoksi. En ollut ihan aikataulussani mutten pahasti myöhässä.
 |
| ©Katariina |
Varustin vasta perillä kelin takia. Hemppa vähän katseli ympärilleen mutta seisoi maltillisesti aloillaan. Kapusin kyytiin vasta muutamaa minuuttia vaille tasan, mutta ehdittiin rauhassa kävellä ja juoruta tuttujen kanssa. Sekä lopulta mennä askellajit itsenäisesti läpi. Yritin taivutella vasemman pohkeen ympäri. Laukassa oli vähän löysähkö ja mentiin noin pariakymppiä. En juuri hätistellyt lujempaa ja ajattelin että herää hommiin. Otin juuri hetkeä ennen takaisin käyntiin kun ope tuli.
 |
| ©Katariina |
Nyt osasin vastata haastattelukysymyksiin paremmin. Kerroin missä ollaan loikittu ja mitkä ovat ongelmamme (hidastaa, tuijottelee, kieltää). Itsestäni en muistanut juuri mitään sanoa mutta eiköhän olellinen selvinnyt katsomalla menoamme.
Ei tehty kummempaa ohjattua alkuverkkaa vaan lähdettiin tulemaan tukille. Kahdesti toiseen suuntaan, sitten toiseen. Lisää laukkaa Hempalle. Auttoi. Hemppa rupesi olemaan menossa ja pomppi kaverin lähtiessä.
 |
| Pikkutukki. ©Katariina |
Sitten toinen tukki pari kertaa. Ei tuijotellut eikä empinyt. Nyt taisi itselläni olla katse hyvin yli. Vähän vähemmän yläkroppaa mukaan hyppyihin näin pienillä esteillä.
 |
| Toinen tukki. ©Katariina |
Hommaan otettiin muutama este lisää. Mintunvihreä leveä aita, keltainen pöytä sekä ampparimainen pölkkykasa. Kaikki sujuvasti. Kun hypättiin viiden esteen pätkä, jossa kapeahko risu tuli uutena niin sitä ennen pieni epäilys kävi mielessä. Hemppa rupesi hidastamaan jo kaukaa ja muka yritin ratsastaa loppuun asti. Lopulta esteen edessä kiemursi sen verran sivulle että kuskin oikea jalka lennähti takakautta hevosen vasemmalle puolelle. Vasen pysyi jalustimessa. Siinä oli paljon aikaa miettiä kaikenlaista. En kuitenkaan saanut (tajunnut?) otettua kiinni ja kammettua takaisin satulaan. Yritin hypähtää alas ja kuvittelin tulleeni lähes jaloilleni. GoPro näyttää pyllähdyksen. Pehmeä putoaminen mutta silti sama kankku/alaselkä kipeytyi kuin kolmisen viikkoa sitten. Nyt onneksi oikealta puolelta.
 |
| ©Katariina |
Yritin pitää ohjista kiinni mutta Hemppa peruutti pois paikalta. Pysähtyi syömään heti kun pääsi irti. Kapusin pelottavan esteen päältä takaisin kyytiin. Ei muuta kuin uusi vauhti ja yli. Hemppa taisi ajatella risut esteeseen kuuluviksi ja selkään tuntui siltä että hypättiin n. 120-senttinen hyppy, myös niiden risujen yli.
 |
| ©Katariina |
Tähän risuesteeseen lisättiin eteen sorsia ja käytiin katsomassa niitä. Hetken Hemppa empi mutta uskaltatui pian lähelle. Hypyssä ei ongelmaa, paitsi että yhä mentiin melko korkealta.
 |
| Pöytä. ©Katariina |
Sitten käytiin kentän nurkilla. Kahlailtiin vedestä läpi (ei ongelmia) ja hypättiin hauta. Muutama kerta ravissa. Oikealle piti jatkaa. Hauta meni ihan näppärästi mutta joka kerta sen jälkeen Hemppa vähän poukkoili. Ei onneksi pahasti.
Tultiin myös veden läpi laukassa ja hypättiin junarataeste kentältä. Sekä sama toiseen suuntaan. Lopuksi hauta, junarata ja vesi. Viimeinen kierroksemme oli vähän löysä mutta yli kuitenkin.
Huomenna jatkuu.
Ongelmia:
hokkeja laittaessa tuli KUUMA!
kertaalleen kopsautti takasilla esteeseen (ruskea)
yksi kielto
kiellosta nolo tipahdus
takapuoli tuntui litisevän satulaan hiestä
Parannusta:
oli sopivan villi
eteni hyvin
GoPro-kooste:
perjantai 26. heinäkuuta 2019
Helle, uittoa ja tappajaselkä
Perjantai-iltapäivälle järjestyi vihdoin uittoreissu. Tosin kuskia meillä ei ollut, joten päädyin itse rattiin. 4 hevosta mukaan Äimiskälle. Keli lähenteli kolmeakymmentä. Tarkeni.
Hemppa oli oikein fiksusti ja taisin molemmissa päissä lastata sen ihan itsekseni. Onneksi saatiin myös Hannakaisa Äimiskälle mukaan niin oli joku punttaamassa kyytiin.
Merelle käveltiin letkassa. Hempalla oli kiire mutta edeltä ei halunnut mennä. Enkä minä halunnut tapella. Lopulta Hilima meni kunnon vauhdilla veteen ja jatkoi siellä reipasta käyntiä. Hemppa ei empinyt yhtään vaan meni perässä. Taisteluitta päästiin suht syvälle. Ihan uintisyvyyksissä ei taidettu käydä mutta jotain merilaukkaa tultiin pari kierrosta. Saattoi siis olla uintia tai käsi(kavio)pohjaa. Aiemmista oppineena himmasin vauhdin pois ennen kuin tultiin matalammalle. Keskikropan kastuessa Hemppa piti hauskaa örinää. Elviirasta lähti aika samanlaista. Tallikaveri naureskeli että kuulosti ihan lehmälaumalta.
Lopuksi käytiin rannan suuntaisesti vähän ravailemassa ja laukkailemassa. Huomasin kyllä arastuneeni. Hemppa oli tolkusti muttei tietenkään pystyynkuollut vaan ravissakin saattoi tulla pientä pikatuijotusta ja yhtäkkisiä isompia askeleita. Pidin kaulanarun lisäksi tiukasti myös harjasta kiinni. Sen verran tiukasti että oikean käden rystyseeni hiertyi kolo.
Tultiin porukalla kaksi lenkkiä laukalla kohti rantaa. Ensimmäisellä kerralla lähtö vähän sakkasi ja Hemppa pomppi paikoillaan. Sain vauhdin alas ja sitten otettiin hallittu laukkapätkä kavereiden perään. Mutta oli jo sen verran pomppuisaa että jännitti.
Toisella kierroksella alku meni tasaisemmin vaikka yhä humma vietti vähän omiin suuntiinsa. Nyt päästiin laukassa perille asti mutta kun otin vauhdin pois niin tässä tuli pomppuja. Yritti vetää päätä alas ja perä keveni vähän perään. Nyt osasin kuitenkin itse istua takanojassa ja pysyin kyydissä. En ollut tippumassa eikä ollut erityisen huteraa mutta sen verran eksoottista kuitenkin että jätin laukkailut tähän kun olin vielä kyydissä. Puolet porukasta meni vielä kolmannen lenkin. Pelkäsin että Hemppa ottaa kipinää kohti tulevista kavereistakin muttei onneksi ottanut.
Paluumatka sujui rauhassa ja koko nelikko lastautui sukkana takaisin. Eikä autoilukaan neljän ratsun kanssa ollut niin jännää kuin pelkäsin.
Ongelmia:
Hemppa tuijotti raviponia merellä
Hempan selkäranka hiersi takalistoani suojauksesta huolimatta
pukittelu laukassa
Parannusta:
autoilu sujui hyvin
merellä oli sopivan jännää
pysyin kyydissä
 |
| Yhdistelmä perillä. Kuva kaapattu Pauliinan instasta. |
Hemppa oli oikein fiksusti ja taisin molemmissa päissä lastata sen ihan itsekseni. Onneksi saatiin myös Hannakaisa Äimiskälle mukaan niin oli joku punttaamassa kyytiin.
 |
| Rajailin kuvista muut ratsukot pois. ©Hannakaisa Holmi |
Merelle käveltiin letkassa. Hempalla oli kiire mutta edeltä ei halunnut mennä. Enkä minä halunnut tapella. Lopulta Hilima meni kunnon vauhdilla veteen ja jatkoi siellä reipasta käyntiä. Hemppa ei empinyt yhtään vaan meni perässä. Taisteluitta päästiin suht syvälle. Ihan uintisyvyyksissä ei taidettu käydä mutta jotain merilaukkaa tultiin pari kierrosta. Saattoi siis olla uintia tai käsi(kavio)pohjaa. Aiemmista oppineena himmasin vauhdin pois ennen kuin tultiin matalammalle. Keskikropan kastuessa Hemppa piti hauskaa örinää. Elviirasta lähti aika samanlaista. Tallikaveri naureskeli että kuulosti ihan lehmälaumalta.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Lopuksi käytiin rannan suuntaisesti vähän ravailemassa ja laukkailemassa. Huomasin kyllä arastuneeni. Hemppa oli tolkusti muttei tietenkään pystyynkuollut vaan ravissakin saattoi tulla pientä pikatuijotusta ja yhtäkkisiä isompia askeleita. Pidin kaulanarun lisäksi tiukasti myös harjasta kiinni. Sen verran tiukasti että oikean käden rystyseeni hiertyi kolo.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Tultiin porukalla kaksi lenkkiä laukalla kohti rantaa. Ensimmäisellä kerralla lähtö vähän sakkasi ja Hemppa pomppi paikoillaan. Sain vauhdin alas ja sitten otettiin hallittu laukkapätkä kavereiden perään. Mutta oli jo sen verran pomppuisaa että jännitti.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Toisella kierroksella alku meni tasaisemmin vaikka yhä humma vietti vähän omiin suuntiinsa. Nyt päästiin laukassa perille asti mutta kun otin vauhdin pois niin tässä tuli pomppuja. Yritti vetää päätä alas ja perä keveni vähän perään. Nyt osasin kuitenkin itse istua takanojassa ja pysyin kyydissä. En ollut tippumassa eikä ollut erityisen huteraa mutta sen verran eksoottista kuitenkin että jätin laukkailut tähän kun olin vielä kyydissä. Puolet porukasta meni vielä kolmannen lenkin. Pelkäsin että Hemppa ottaa kipinää kohti tulevista kavereistakin muttei onneksi ottanut.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Paluumatka sujui rauhassa ja koko nelikko lastautui sukkana takaisin. Eikä autoilukaan neljän ratsun kanssa ollut niin jännää kuin pelkäsin.
Ongelmia:
Hemppa tuijotti raviponia merellä
Hempan selkäranka hiersi takalistoani suojauksesta huolimatta
pukittelu laukassa
Parannusta:
autoilu sujui hyvin
merellä oli sopivan jännää
pysyin kyydissä
Höntsämaasto Puttaalla
Lauantaiaamuna ei ollutkaan suomirockia vaan maastoilua Haukiputaalla. Tarjouduin apuliikuttajaksi kun kisakaverilla oli käsi paketissa. Alleni sain kisoista tutun Sipen. Kookas pv-ruuna. Tosin läheltä katsottuna ei näyttänyt enää niin isolta. Kuulemma n. 167 cm tms. Kisoissa olen Hempan selästä aina katsonut että näyttää Hemppaa isommalta. Leveyttä riitti sitten vähän enemmän. Näemmä FWB tämäkin, 13 v (tutkin kotona netistä).
Hoitaessa oli kiltisti. Koulupenkki. Lähdettiin maastoon ja vetohevoseksi saatiin junnusuokki kärryjen kanssa. +26°C ja aurinkoista.
Itse menin ihan höntsätilaan ja se näytti sopivan myös ratsulle. Mentiin asuinalueen läpi pääosin hiekkateitä käynnissä ja ravissa. Yritin skarpata keventäessä etten puristaisi polvilla. Siihen skarppaamiseni jäikin. Ratsu ei välittänyt autoista, koirista tai muustakaan.
Käytiin Haukiputaantien toisella puolella hiittisuoralla. Alamäessä rikkoi raville ja käytiin hiekkakasalla kääntymässä. Taisin odottaa kilometritolkulla suoraa, sillä paluumatkalla selvisi että tämä oli tässä. Eli mikäli mielin salalaukkoja, oli hetki nyt. Sipe sitten nostikin laukan helposti. Kun otin raville niin hypähti parin askeleen päästä takaisin laukkaan. Vaihteli myös laukkoja itsestään lennossa. Muutaman kerran yritin himmailla raviin mutta aina päädyttiin takaisin laukkaan. En ollut kovin jämynä.
Vastaan tuli pari raviponia. Ei haitannut. Paluumatkan autotiellä rikkoi vielä kertaalleen laukalle kun jäi vähän jälkeen mutta nyt otin heti tomerasti takaisin raviin. Ja loppumatkasta kun rupesin tuudittautumaan siihen ettei todellakaan ole kärryjen perässä tekemässä mitään niin vähän hätkähti ja otti maltilliset 1,5 askelta ravissa sivuun. Kovin samaan tapaan mitä Hemppakin tekee. Loppukäynnit idlattiin autopilotilla pitkin ohjin.
Lenkkiin meni tunteroinen ja jälkioperaatiot olivat sukkelia. Kaikki oli tallissa ihanan lähellä joten purku meni nopsasti.
Kiitos tästä omistajalle!
Ongelmia:
ratsu päätti välillä askellajin
yksi pieni säikky
vähän leveä ratsu tälle kuskille
Parannusta:
oikein tolkku ratsu
tasainen ravi
Hoitaessa oli kiltisti. Koulupenkki. Lähdettiin maastoon ja vetohevoseksi saatiin junnusuokki kärryjen kanssa. +26°C ja aurinkoista.
Itse menin ihan höntsätilaan ja se näytti sopivan myös ratsulle. Mentiin asuinalueen läpi pääosin hiekkateitä käynnissä ja ravissa. Yritin skarpata keventäessä etten puristaisi polvilla. Siihen skarppaamiseni jäikin. Ratsu ei välittänyt autoista, koirista tai muustakaan.
Käytiin Haukiputaantien toisella puolella hiittisuoralla. Alamäessä rikkoi raville ja käytiin hiekkakasalla kääntymässä. Taisin odottaa kilometritolkulla suoraa, sillä paluumatkalla selvisi että tämä oli tässä. Eli mikäli mielin salalaukkoja, oli hetki nyt. Sipe sitten nostikin laukan helposti. Kun otin raville niin hypähti parin askeleen päästä takaisin laukkaan. Vaihteli myös laukkoja itsestään lennossa. Muutaman kerran yritin himmailla raviin mutta aina päädyttiin takaisin laukkaan. En ollut kovin jämynä.
Vastaan tuli pari raviponia. Ei haitannut. Paluumatkan autotiellä rikkoi vielä kertaalleen laukalle kun jäi vähän jälkeen mutta nyt otin heti tomerasti takaisin raviin. Ja loppumatkasta kun rupesin tuudittautumaan siihen ettei todellakaan ole kärryjen perässä tekemässä mitään niin vähän hätkähti ja otti maltilliset 1,5 askelta ravissa sivuun. Kovin samaan tapaan mitä Hemppakin tekee. Loppukäynnit idlattiin autopilotilla pitkin ohjin.
Lenkkiin meni tunteroinen ja jälkioperaatiot olivat sukkelia. Kaikki oli tallissa ihanan lähellä joten purku meni nopsasti.
Kiitos tästä omistajalle!
Ongelmia:
ratsu päätti välillä askellajin
yksi pieni säikky
vähän leveä ratsu tälle kuskille
Parannusta:
oikein tolkku ratsu
tasainen ravi
torstai 25. heinäkuuta 2019
Hellemaaston seikkailut
Torstaina lähdettiin Hempan kanssa maastoon. Saatesanoilla että vähän pidempi lenkki tutkimaan uusia polkuja. Seuraksi saatiin taas Hilima ja keli nousi puolen päivän aikoihin hellerajoille. Kotimatkalla auton mittari näytti +27°C.
Tänään kuolaimet sujahtivat taas vähän kuin epähuomiossa suuhun. Selkäännousujakkaran vieressä Hemppa oli taas mieluummin poikittain mutta ninjasin itseni siitä kuitenkin helposti kyytiin.
Alkumatkasta tuli Tupu vastaan kärryt perässä. Hemppa jysähti tuijottamaan. Onneksi päästiin kaverin takana tilanteesta ohi ilman suurempia kauhisteluja.
Käveltiin pitkä pätkä alle ja sitten ravailtiin. Viimeisellä suoralla otettiin kaverin perässä maltillista laukkaa (28 km/h). Hemppa ravisteli/nyki päätään ja pohdin että osuiko lentävä sora sitä päähän. Yritin mennä vähän keskempänä mutta siinä oli kovempaa. Yritin sitten vain pitää vähän paremman välimatkan.
Radan ylitys meni ongelmitta. Tosin yhä pitkällä ohjalla. Nyt maltettiin kävellä kuntorataa vähän pidemmälle oikeaan risteykseen. Siitä löydettiin lammelle. Sitten jatkettiinkin ohi ja käännyttiin oikealle. Ensimmäinen mahdollinen reitti järveen näytti vähän kyseenalaiselta. Toinen olikin parempi ja siitä päästiin veteen. Kaveri edellä ja Hemppa empimättä perässä. Nyt oli niin syvää että muutamalla askeleella oltiin syvemmällä kuin maanantaina Äimiskällä.
Kaveri roiskutti pohjan sameaksi. Sitten piti olla jo tarkkana mistä menee, sillä parilla lisäaskeleella olisi ollut uintisyvällä.
Lähdettiin reitin alareunaa takaisin ja meinattiin putkahtaa autotielle. Toisessa suunnassa oli hiekkamonttu ja se piti kiertää ympäri. Siitä sitten seurattiin isompaa polkua. Pienempiä meni ristiin rastiin täälläkin. Lopulta mentiin pienempää pitkin kuntoradalle ja otettiinkohan siinä laukkapätkä. En muista. Jälkimmäisestäkään radan ylityksestä Hemppa ei jännittynyt eikä sanonut mitään.
Nyt lähdettiin taas oikealle frisbeegolfkenttien taakse. Väylä oli leveä mutta isohkolla soralla. Käyntiä ja lopulta raviakin. Aika pitkät pätkät. Lopulta taas vähän oikaistiin sivuun ja löytyi piikkisuora hyväpohjainen väylä. Selvästi laukkaamiseen tarkoitettu. Mentiin edeltä rauhallinen pikkupätkä laukkaa kunnes tuli risteys. Minä olisin mennyt harhaan mutta kaveri tunnisti reitin. Siitä pikkupolkua vasemmalle kohti autotietä.
Keväällä ei meinattu pysyä tällä pätkällä kaverin vauhdissa. Nyt pysyttiin hyvin. Eikä ollut yhtään märkää. Mentiin välillä pari pätkää ravia. Kuulemma suokki meni rauhallista ja hallittua ravia. Meille vauhtia oli sille pohjalle (ja olemattomalle turvavälille) liikaa, joten käynti oli parempi.
Autotiellä mentiin vielä ravia ja pari hallittua laukkapätkää. Ei pukkeja. Epäkorrektisti laukkasin omalla reunallani tietä. Piennar oli sopivan pehmeä ja tasainen. Vauhti vähän kiihtyi kotiinpäin. Mutta ehdittiin hyvin pois alta ja toiseen reunaan käyntiin kun vastaan tuli auto. En tosin ehkä itse autoilijana arvostaisi jos vastaan laukkaisi hevosia molemmin puolin tietä. Viimeisellä laukkapätkällä Hemppa rupesi tuijottelemaan meidän puolen rakennuksia ja liirasi aika sukkelasti keskemmäs tietä. Näihinkin pitäisi kai ehtiä puuttua napakammin.
Loppumatka ravissa meni hyvin. En muistanut pahemmin puuttua Hempan muotoon ja jolkotteli koko reissun nenä pitkällä. Välillä vähän yritin. Viimeinen suora käveltiin mutta Hemppa ei ehtinyt kuivua enää toistamiseen.
Seuraavalla kerralla pitää lähteä reittiä toiseen suuntaan ja lähteä tutkimaan lisää polkuja.
Reissuun meni hyvin tarkkaan 2 h. 15,75 km keskinopeudella 7,9 km/h. Huiput 36,8 km/h. Kuskin keskisyke 97 bpm.
Ongelmia:
Tupun kärryjen tuijotus
laukassa tuijotteli rakennuksia ja liiraili keskelle tietä
Parannusta:
ei pukkeja eikä muita ylimääräisiä loikkia
radan ylitykset ongelmitta
löytyi uusia mielenkiintoisia polkuja
Tänään kuolaimet sujahtivat taas vähän kuin epähuomiossa suuhun. Selkäännousujakkaran vieressä Hemppa oli taas mieluummin poikittain mutta ninjasin itseni siitä kuitenkin helposti kyytiin.
Alkumatkasta tuli Tupu vastaan kärryt perässä. Hemppa jysähti tuijottamaan. Onneksi päästiin kaverin takana tilanteesta ohi ilman suurempia kauhisteluja.
Käveltiin pitkä pätkä alle ja sitten ravailtiin. Viimeisellä suoralla otettiin kaverin perässä maltillista laukkaa (28 km/h). Hemppa ravisteli/nyki päätään ja pohdin että osuiko lentävä sora sitä päähän. Yritin mennä vähän keskempänä mutta siinä oli kovempaa. Yritin sitten vain pitää vähän paremman välimatkan.
Radan ylitys meni ongelmitta. Tosin yhä pitkällä ohjalla. Nyt maltettiin kävellä kuntorataa vähän pidemmälle oikeaan risteykseen. Siitä löydettiin lammelle. Sitten jatkettiinkin ohi ja käännyttiin oikealle. Ensimmäinen mahdollinen reitti järveen näytti vähän kyseenalaiselta. Toinen olikin parempi ja siitä päästiin veteen. Kaveri edellä ja Hemppa empimättä perässä. Nyt oli niin syvää että muutamalla askeleella oltiin syvemmällä kuin maanantaina Äimiskällä.
 |
| Ratsukko järvessä. Vesi oli kirkasta ennen kaverin loiskutusta. ©Pauliina |
Lähdettiin reitin alareunaa takaisin ja meinattiin putkahtaa autotielle. Toisessa suunnassa oli hiekkamonttu ja se piti kiertää ympäri. Siitä sitten seurattiin isompaa polkua. Pienempiä meni ristiin rastiin täälläkin. Lopulta mentiin pienempää pitkin kuntoradalle ja otettiinkohan siinä laukkapätkä. En muista. Jälkimmäisestäkään radan ylityksestä Hemppa ei jännittynyt eikä sanonut mitään.
Nyt lähdettiin taas oikealle frisbeegolfkenttien taakse. Väylä oli leveä mutta isohkolla soralla. Käyntiä ja lopulta raviakin. Aika pitkät pätkät. Lopulta taas vähän oikaistiin sivuun ja löytyi piikkisuora hyväpohjainen väylä. Selvästi laukkaamiseen tarkoitettu. Mentiin edeltä rauhallinen pikkupätkä laukkaa kunnes tuli risteys. Minä olisin mennyt harhaan mutta kaveri tunnisti reitin. Siitä pikkupolkua vasemmalle kohti autotietä.
Keväällä ei meinattu pysyä tällä pätkällä kaverin vauhdissa. Nyt pysyttiin hyvin. Eikä ollut yhtään märkää. Mentiin välillä pari pätkää ravia. Kuulemma suokki meni rauhallista ja hallittua ravia. Meille vauhtia oli sille pohjalle (ja olemattomalle turvavälille) liikaa, joten käynti oli parempi.
Autotiellä mentiin vielä ravia ja pari hallittua laukkapätkää. Ei pukkeja. Epäkorrektisti laukkasin omalla reunallani tietä. Piennar oli sopivan pehmeä ja tasainen. Vauhti vähän kiihtyi kotiinpäin. Mutta ehdittiin hyvin pois alta ja toiseen reunaan käyntiin kun vastaan tuli auto. En tosin ehkä itse autoilijana arvostaisi jos vastaan laukkaisi hevosia molemmin puolin tietä. Viimeisellä laukkapätkällä Hemppa rupesi tuijottelemaan meidän puolen rakennuksia ja liirasi aika sukkelasti keskemmäs tietä. Näihinkin pitäisi kai ehtiä puuttua napakammin.
Loppumatka ravissa meni hyvin. En muistanut pahemmin puuttua Hempan muotoon ja jolkotteli koko reissun nenä pitkällä. Välillä vähän yritin. Viimeinen suora käveltiin mutta Hemppa ei ehtinyt kuivua enää toistamiseen.
Seuraavalla kerralla pitää lähteä reittiä toiseen suuntaan ja lähteä tutkimaan lisää polkuja.
 |
| Reittimme Polarin gps:n piirtämänä. |
Reissuun meni hyvin tarkkaan 2 h. 15,75 km keskinopeudella 7,9 km/h. Huiput 36,8 km/h. Kuskin keskisyke 97 bpm.
Ongelmia:
Tupun kärryjen tuijotus
laukassa tuijotteli rakennuksia ja liiraili keskelle tietä
Parannusta:
ei pukkeja eikä muita ylimääräisiä loikkia
radan ylitykset ongelmitta
löytyi uusia mielenkiintoisia polkuja
keskiviikko 24. heinäkuuta 2019
C-tason perusratsastusta ja pari bonusestettä
Keskiviikkona oli vähän viileämpi päivä eikä mittari noussut ihan hellerajoille. Sain taas Hempalla kouluyksärin ja jatkettiin eilisten asioiden äärellä. Paarmoja oli toki tänäänkin.
Tämäkin tunti mentiin käytännössä kokonaan isolla pääty-ympyrällä. Välillä vaihdoin suuntaa lävistäjän ja toisen päädyn kautta. Tänään yritykseni istua ravia alas komennettiin keventämään. Hassua että näinkin päin.
Alkuverkassa Hemppa oli ihan hyvä. Vähän pitkä ja jolkottava ja hetkittäin nyki. Mutta jos en vaatinut mitään ja olin hiljaa niin silloin tasoittui. Laukatkin ihan ok. Kuski lähinnä matkusteli eikä humma ollut yhtään avuilla. Pyöristyi kyllä ravissa pikkuhiljaa kun muistin vähän elää kädellä. Tosin yhä herkästi meni ylitaivuttamiseksi enkä millään meinannut huomata miten oikeassa kierroksessa oikea käteni oli taaempana. Osasyy varmasti siinä ettei ohjan toisessa päässä aina meinannut olla ketään.
Välikäyntien jälkeen tehtiin siirtymiä. Tai siis yritettiin. Hemppa hoiti käyntiosuudet taas nätisti ja helposti mutta ravissa ei arvostanut lyhyempää ohjaa ja muotoa. Pakkia tuli vain pari askelta mutta pari kertaa hypähti laukalle. Itse siirtymien määrä jäi aika vähäiseksi kun ruvettiin taas hakemaan vain tasaista ravia. Kädet vierekkäin. Yksinkertaiset pyynnöt. Hemppa tuntui jolkottavan etupainoisena alamäkeen. Vasemmassa kierroksessa huomasi aina suunnanvaihdon jälkeen ravissa ja joka kerta laukassa miten epätasapainossa Hemppa oli. Piti ratsastaa vasenta takasta ja jotain taisin saada tehtyä oikein.
Molemmat laukat rupesivat rullaamaan aika kivasti ja lopuksi päästiin laukasta kertaalleen asiallisesti raviin molempiin suuntiin. Nykimättä siis. Samalla parani takajalkojen työntö ja keula keveni. Selvästihän nämä asiat liittyvät toisiinsa. Nelisenkymmentä minuuttia töitä se vaati. Eikä tänäänkään tosiaan selvitty alusta nykimättä. Pahin nykiminen oli noin puolessa välissä tuntia. Loppua kohti onneksi taisi loppua kokonaan.
Luulin että tehtiin jo loppukäynnit mutta tulikin vielä esteet puheeksi ja lopulta päädyttiin ottamaan vielä pari hyppyä. Hemppa kun oli jo valmiiksi satulassa ja lämmitelty. Tajusin vaihtaa kouluraipan lyhyempään mutta jalustimien koulupituuden muistin vasta ensimmäisessä hypyssä. Loikat menivät vähän sohien. Yli mutta väärät laukat. Kahden ensimmäisen esteen jälkeen lyhensin jalustimia 3 reikää.
Seuraavalle kierrokselle tuli kapea pieni vihreä muuri sekä tynnyrit. Yhä vähän sohien ja väärät laukat mutta molemmista empimättä ja kauhistelematta yli! Ennen tynnyriä napautin varmuuden vuoksi raipalla. Nyt myös muistin pitää oman katseeni ylähorisonttiin. Ensimmäinen kerta ehkä ikinä kun hypättiin tynnyri ilman että kiellettiin sille ensin!
Lopuksi ope kasasi vielä kolmesta renkaasta pelokkeet kavaletin alle ja ihan yhtä ongelmitta tultiin sekin. Ei Hemppa oikein edes katsonut. Jahuu! Tämä riitti mielestäni tälle päivälle. Ope sanoi että siedätykseen olisi hyvä nakella esteisiin ties mitä ämpäreitä ja satulahuopia ja tulla pari hyppyä vaikka joka päivä. Tästä olen samaa mieltä.
Loppukäynnit käytiin Hempan valitsemaa reittiä. Tietä pitkin ja peltolenkki perään. Tiellä tuuli ja puskissakin oli yllättävän maltillinen paarmahyökkäys. Jälkipesun sain hoidettua taas ihan itsekseni.
Ongelmia:
yhä tarpeettoman paljon nykimistä
siirtymiin tarvitaan lisää treeniä
minun mielestäni vaatimustasoa on turha tiputtaa vaikka mennään "vain helppo C"
Parannusta:
parani ja tasoittui loppua kohti
asiallisiakin siirtymiä
ope totesi että meidän hyvällä perusmenollamme pitäisi saada helposti yli 70 % kisoista
tarkeni
Tämäkin tunti mentiin käytännössä kokonaan isolla pääty-ympyrällä. Välillä vaihdoin suuntaa lävistäjän ja toisen päädyn kautta. Tänään yritykseni istua ravia alas komennettiin keventämään. Hassua että näinkin päin.
Alkuverkassa Hemppa oli ihan hyvä. Vähän pitkä ja jolkottava ja hetkittäin nyki. Mutta jos en vaatinut mitään ja olin hiljaa niin silloin tasoittui. Laukatkin ihan ok. Kuski lähinnä matkusteli eikä humma ollut yhtään avuilla. Pyöristyi kyllä ravissa pikkuhiljaa kun muistin vähän elää kädellä. Tosin yhä herkästi meni ylitaivuttamiseksi enkä millään meinannut huomata miten oikeassa kierroksessa oikea käteni oli taaempana. Osasyy varmasti siinä ettei ohjan toisessa päässä aina meinannut olla ketään.
Välikäyntien jälkeen tehtiin siirtymiä. Tai siis yritettiin. Hemppa hoiti käyntiosuudet taas nätisti ja helposti mutta ravissa ei arvostanut lyhyempää ohjaa ja muotoa. Pakkia tuli vain pari askelta mutta pari kertaa hypähti laukalle. Itse siirtymien määrä jäi aika vähäiseksi kun ruvettiin taas hakemaan vain tasaista ravia. Kädet vierekkäin. Yksinkertaiset pyynnöt. Hemppa tuntui jolkottavan etupainoisena alamäkeen. Vasemmassa kierroksessa huomasi aina suunnanvaihdon jälkeen ravissa ja joka kerta laukassa miten epätasapainossa Hemppa oli. Piti ratsastaa vasenta takasta ja jotain taisin saada tehtyä oikein.
Molemmat laukat rupesivat rullaamaan aika kivasti ja lopuksi päästiin laukasta kertaalleen asiallisesti raviin molempiin suuntiin. Nykimättä siis. Samalla parani takajalkojen työntö ja keula keveni. Selvästihän nämä asiat liittyvät toisiinsa. Nelisenkymmentä minuuttia töitä se vaati. Eikä tänäänkään tosiaan selvitty alusta nykimättä. Pahin nykiminen oli noin puolessa välissä tuntia. Loppua kohti onneksi taisi loppua kokonaan.
Luulin että tehtiin jo loppukäynnit mutta tulikin vielä esteet puheeksi ja lopulta päädyttiin ottamaan vielä pari hyppyä. Hemppa kun oli jo valmiiksi satulassa ja lämmitelty. Tajusin vaihtaa kouluraipan lyhyempään mutta jalustimien koulupituuden muistin vasta ensimmäisessä hypyssä. Loikat menivät vähän sohien. Yli mutta väärät laukat. Kahden ensimmäisen esteen jälkeen lyhensin jalustimia 3 reikää.
Seuraavalle kierrokselle tuli kapea pieni vihreä muuri sekä tynnyrit. Yhä vähän sohien ja väärät laukat mutta molemmista empimättä ja kauhistelematta yli! Ennen tynnyriä napautin varmuuden vuoksi raipalla. Nyt myös muistin pitää oman katseeni ylähorisonttiin. Ensimmäinen kerta ehkä ikinä kun hypättiin tynnyri ilman että kiellettiin sille ensin!
Lopuksi ope kasasi vielä kolmesta renkaasta pelokkeet kavaletin alle ja ihan yhtä ongelmitta tultiin sekin. Ei Hemppa oikein edes katsonut. Jahuu! Tämä riitti mielestäni tälle päivälle. Ope sanoi että siedätykseen olisi hyvä nakella esteisiin ties mitä ämpäreitä ja satulahuopia ja tulla pari hyppyä vaikka joka päivä. Tästä olen samaa mieltä.
Loppukäynnit käytiin Hempan valitsemaa reittiä. Tietä pitkin ja peltolenkki perään. Tiellä tuuli ja puskissakin oli yllättävän maltillinen paarmahyökkäys. Jälkipesun sain hoidettua taas ihan itsekseni.
Ongelmia:
yhä tarpeettoman paljon nykimistä
siirtymiin tarvitaan lisää treeniä
minun mielestäni vaatimustasoa on turha tiputtaa vaikka mennään "vain helppo C"
Parannusta:
parani ja tasoittui loppua kohti
asiallisiakin siirtymiä
ope totesi että meidän hyvällä perusmenollamme pitäisi saada helposti yli 70 % kisoista
tarkeni
tiistai 23. heinäkuuta 2019
+27°C ja parempaan päin
Tiistaillekin sain onneksi järjestymään opetusta. Saatiin Hempan kanssa yksäri. Keli oli puolipilvinen +27°C eli hyvin tarkeni.
Hemppa löytyi pihatosta sisältä. Ruunien lepohetki. Selvästi tarpeettoman paljon paarmoja pihalla. Kuolaimet menivät tänään sujauksessa suuhun mutta selkäännousujakkaran viereen pysähtyminen ei napannut vaan kääntyi poikittain. Olin onneksi jo vetreytynyt sen verran että sain aika kaukaa loikattua kyytiin. Suoristaminen penkille kun ei näyttänyt auttavan ja kääntyi aina uudestaan.
Alkuun taivuttelin pitkähköllä ohjalla ja hain lähinnä sitä että pää kääntyy molempiin suuntiin. Opetuksessa käskettiin raville sekä lyhentää ohjat. En ollut itse ehtinyt vielä ajatella sinne asti. Kun en pahemmin vaatinut mitään niin ravasi ihan asiallisesti. Enkä juuri muistanut suoristellakaan. Melko pian otettiin laukatkin ympyrällä. Kunnolla eteen eikä tarvinnut pitää vielä kamalan lyhyenä. Ihan asialliset laukat. Tosin tuntui siltä että vain matkustin eikä humma ollut yhtään avuilla.
Lepohetken jälkeen ruvettiin tekemään siirtymiä ympyrällä. Tykkäsin aiheesta. Ensin käynnin ja ravin välillä. Käynnissä sai päästää vähän pidemmälle kaulalle. Käveli kuulemma koko tunnin oikein hyvin. Tässä vaiheessa istuin ravissa alas. Ravissa sitten nyki ohjia ja kun en höllännyt pidemmälle ohjalle ja pyysin eteen niin oli sitä mieltä ettei voi liikkua. Pikkuhiljaa nykiminen väheni mutta aika pitkään meni että rupesi tulemaan siistiä. Molempiin suuntiin oli aika samanlaisia ongelmia. Itse yritin pitää turpaa alhaalla sisäohjasta pitämällä (ei näin!), joten kumpaankin suuntaan kaula oli liikaa mutkalla. Oikea ohja oli tyhjempi mutta lopputunnista sinnekin rupesi löytymään ratsua. Aktiivisempia ja nopeampia takajalkoja kaivattiin.
Tehtiin siirtymiä myös ravin ja laukan välillä. Nosti laukat nätisti pyynnöistä mutta tasaisuuden kanssa oli ongelmia. Ja mieluummin lyhensi laukkaa kuin pudotti raviin. Ravissa piti ajatella eteen mutta herkästi ponnahti takaisin laukkaan. Pari kertaa oli pakko keventää kun ravissa kiihtyi eikä ravannut selän läpi. Välillä mentiin myös ilman raippaa ja simuloitiin ratatilannetta. Sanoin että mikäli Hemppa ei ole kunnolla avuilla vaan tuollainen matkustelen-löysä niin radalla vain hyytyy ja nykii ohjia. Ope muistutti että kyseessä on vain helppo C mutta itse olen sitä mieltä ettei siellä kannata tahallisesti ratsastaa yhtään sen huonommin kuin pystyy.
Vasemmassa laukassa Hempalla meni vastustelu vähän turhan pitkälle eikä mennyt enää jalasta kunnolla eteen. Sain raipan takaisin. Samalla noutoreissulla tein kaksi käyntivolttia, jotta sain ratsua vähän taipumaan ja rennommaksi. Se auttoi ja laukkakin toimi sen jälkeen paremmin. Siirtymätkin paranivat lopulta sangen rennoiksi molempiin suuntiin ja kierroksiin.
Siitä oli hyvä jatkaa loppuraveihin. Mokoma nyki vielä siinäkin alkuun mutta sitten onneksi tasoittui. Muutamat suunnanvaihdokset ja pysyi tuntumalla ja pyöreänä. Ravasi aktiivisesti ja ryhdikkäänä. Minä pohdin että onko tämä vertymiskysymys. Ainakin takaosan työnnön parantuessa nykiminenkin vähenee.
Hyvin Hemppa jaksoi keskittyä hommiinsa paarmoista huolimatta. Kävivät välillä haukkaamassa kuskiakin. Loppukäynnit käytiin tiellä ja pellolla. Hepo oli taas ihan läpimärkä. Pesun kautta takaisin pihattoon ja siellä meni muutaman kaverin luokse sisätiloihin.
Huomenna treenit jatkuvat ja nyt on taas odotukset korkealla että huomenna on hyvä. Hellekeliäkin taas luvassa.
Ongelmia:
nykimistä
pari kertaa ravikinastelusta nostikin laukan
kenttä pölisi vähän
Parannusta:
pakki ei jumittanut päälle missään vaiheessa
siirtymät paranivat
lähes koko tunnin oli pilvessä ja siten vähän vähemmän paarmoja
Hemppa löytyi pihatosta sisältä. Ruunien lepohetki. Selvästi tarpeettoman paljon paarmoja pihalla. Kuolaimet menivät tänään sujauksessa suuhun mutta selkäännousujakkaran viereen pysähtyminen ei napannut vaan kääntyi poikittain. Olin onneksi jo vetreytynyt sen verran että sain aika kaukaa loikattua kyytiin. Suoristaminen penkille kun ei näyttänyt auttavan ja kääntyi aina uudestaan.
Alkuun taivuttelin pitkähköllä ohjalla ja hain lähinnä sitä että pää kääntyy molempiin suuntiin. Opetuksessa käskettiin raville sekä lyhentää ohjat. En ollut itse ehtinyt vielä ajatella sinne asti. Kun en pahemmin vaatinut mitään niin ravasi ihan asiallisesti. Enkä juuri muistanut suoristellakaan. Melko pian otettiin laukatkin ympyrällä. Kunnolla eteen eikä tarvinnut pitää vielä kamalan lyhyenä. Ihan asialliset laukat. Tosin tuntui siltä että vain matkustin eikä humma ollut yhtään avuilla.
Lepohetken jälkeen ruvettiin tekemään siirtymiä ympyrällä. Tykkäsin aiheesta. Ensin käynnin ja ravin välillä. Käynnissä sai päästää vähän pidemmälle kaulalle. Käveli kuulemma koko tunnin oikein hyvin. Tässä vaiheessa istuin ravissa alas. Ravissa sitten nyki ohjia ja kun en höllännyt pidemmälle ohjalle ja pyysin eteen niin oli sitä mieltä ettei voi liikkua. Pikkuhiljaa nykiminen väheni mutta aika pitkään meni että rupesi tulemaan siistiä. Molempiin suuntiin oli aika samanlaisia ongelmia. Itse yritin pitää turpaa alhaalla sisäohjasta pitämällä (ei näin!), joten kumpaankin suuntaan kaula oli liikaa mutkalla. Oikea ohja oli tyhjempi mutta lopputunnista sinnekin rupesi löytymään ratsua. Aktiivisempia ja nopeampia takajalkoja kaivattiin.
Tehtiin siirtymiä myös ravin ja laukan välillä. Nosti laukat nätisti pyynnöistä mutta tasaisuuden kanssa oli ongelmia. Ja mieluummin lyhensi laukkaa kuin pudotti raviin. Ravissa piti ajatella eteen mutta herkästi ponnahti takaisin laukkaan. Pari kertaa oli pakko keventää kun ravissa kiihtyi eikä ravannut selän läpi. Välillä mentiin myös ilman raippaa ja simuloitiin ratatilannetta. Sanoin että mikäli Hemppa ei ole kunnolla avuilla vaan tuollainen matkustelen-löysä niin radalla vain hyytyy ja nykii ohjia. Ope muistutti että kyseessä on vain helppo C mutta itse olen sitä mieltä ettei siellä kannata tahallisesti ratsastaa yhtään sen huonommin kuin pystyy.
Vasemmassa laukassa Hempalla meni vastustelu vähän turhan pitkälle eikä mennyt enää jalasta kunnolla eteen. Sain raipan takaisin. Samalla noutoreissulla tein kaksi käyntivolttia, jotta sain ratsua vähän taipumaan ja rennommaksi. Se auttoi ja laukkakin toimi sen jälkeen paremmin. Siirtymätkin paranivat lopulta sangen rennoiksi molempiin suuntiin ja kierroksiin.
Siitä oli hyvä jatkaa loppuraveihin. Mokoma nyki vielä siinäkin alkuun mutta sitten onneksi tasoittui. Muutamat suunnanvaihdokset ja pysyi tuntumalla ja pyöreänä. Ravasi aktiivisesti ja ryhdikkäänä. Minä pohdin että onko tämä vertymiskysymys. Ainakin takaosan työnnön parantuessa nykiminenkin vähenee.
Hyvin Hemppa jaksoi keskittyä hommiinsa paarmoista huolimatta. Kävivät välillä haukkaamassa kuskiakin. Loppukäynnit käytiin tiellä ja pellolla. Hepo oli taas ihan läpimärkä. Pesun kautta takaisin pihattoon ja siellä meni muutaman kaverin luokse sisätiloihin.
Huomenna treenit jatkuvat ja nyt on taas odotukset korkealla että huomenna on hyvä. Hellekeliäkin taas luvassa.
Ongelmia:
nykimistä
pari kertaa ravikinastelusta nostikin laukan
kenttä pölisi vähän
Parannusta:
pakki ei jumittanut päälle missään vaiheessa
siirtymät paranivat
lähes koko tunnin oli pilvessä ja siten vähän vähemmän paarmoja
maanantai 22. heinäkuuta 2019
Kahdeksanvuotias ei ole enää varsa
Maanantai-illalle sovittiin treffit Daisyn kanssa. Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää aikaa. Mennessä auton mittari näytti +27°C, joten mitään hikitreeniä ei ollut luvassa.
Tamma oli laitumella ja katselin hämmästyneenä miten tuli kutsusta laukalla portille. Vautsi!
Hoitaessa oli kiltisti eikä satulastakaan pahemmin sanonut mitään kun omistaja harhautti. Kapusin kentällä kyytiin ja käytiin alkuverkaksi lenkki ison tien lähistöllä. Omaan tapaani toisella kädellä satulan fylleistä kiinni, toisella kädellä ohjien perästä. Yksi säikky tuli matkan varrella ja humma vajosi vain alemmas. Itse en ehtinyt edes huomata mitä säikähti. Mutta siitä ei jäänyt mitään tiloja päälle.
Ratsastushommat tehtiin kentän vieressä pellolla. Näin vältyttiin pölinöiltä. Daisylla oli muutama vapaapäivä pohjilla, mutta oli oikein tolkusti. Pyörittelin ensin käynnissä. Vähän taivuttelin ja juorusin omistajan kanssa. Suoristusajatuksiin en päässyt kovin syvälle. Daisykin tuntui ainakin alkuun olevan oikealle ohjalle tyhjempi.
Tein aluksi muka neliötä mutta melko pian kuvio muuttui isoksi ympyräksi. Kevyttä ravia. Oli reipas ja takoi. Yritin himmailla vauhtia mutten saanut istuntaani kertomaan sitä tarpeeksi vakuuttavasti ja ymmärrettävästi. Piti sitten hidastaa myös ohjalla. Enkä saanut kättäni pidettyä tarpeeksi hellänä ja tasaisena. Ei ollut kovin tasaista. Onneksi vähän rupesi paranemaan. Toiseen kierrokseen rupesi vähän myötäämään ja lopulta rentoutta ja tasaisuutta sai muilutettua toiseenkin suuntaan. Pidätteisiin reagoi vähän on/off. Hidasti lähes käyntiin mutta hidasta ravia en saanut irti. Tässä meni tovi hölkkäillessä.
Kävelypätkän jälkeen otettiin laukat. Ensin oikea, joka nousi oikein nätisti. Olipa laukka keinuva! Alku meni mallikkaasti ja olisi kai pitänyt lopettaa jo vähän aikaisemmin. Lopulta rupesi vaihtamaan laukkaa tietyssä kulmassa ja useammalla toistolla en saanut myötälaukkaa pysymään koko ympyrää. Lopulta sitten kun vaihtoi niin vaihdoin perässä suunnan. Toki sen jälkeen vaihtoi taas vääräksi/ristille toiseenkin suuntaan.
Lähistöllä pörräsi kaksipyöräinen, joka osaltaan saattoi sotkea pasmojamme. Daisy vähän jumitti ja sain raipan. En tiedä napautinko turhan kipakasti mutta sain laukkaa. Ensin vauhti taisi kiihtyä ja kuski reaktiollaan roikkui tarpeettoman paljon ohjissa. Kun Daisy hidasti niin rupesikin sakkaamaan pomppuisasti melko paikoillaan ja lopulta pukitti. Minun mittapuullani jo semipaha. Pysyin kuitenkin kyydissä ja ratsu pysähtyi. Nollasimme hetken tilannetta ja sitten kävelimme hetken. Tarkoitus oli ottaa vielä laukat mutta otin pätkät ravia ajatusten harhauttamisen takia.
Omistaja näytti meille turvallisen kulman, jossa laukata. Otettiin ympyrälliset molempiin suuntiin ja kun nämä menivät siististi niin sitten oli hyvä keventää pois. Vauhtia ravissa oli reilusti mutta nyt tasoittui tuntumalle eikä enää takonut. Juttelin hummalle mutta osin myös että pysyisin itsekin rentona. Valokuvat ovat tästä kohtaa tuntia. Hetken hölkän jälkeen käytiin sama kävelylenkki loppuunkin. Nyt ylitettiin tielle kaatunut puu pari senttiä korkeammasta kohdasta ja Daisy yllättäen hyppäsi sen yli. Mainiota!
Humma oli myös poishoidossa oikein asiallisesti. Omistaja varoitteli että suihkutuksessa minun kannattaa pysyä tarpeeksi kaukana mutta tamma näytti miten hienosti osaa käyttäytyä. Samoin matkalla laitumelle saattaa kuulemma ehdotella ravia. Minä talutin. Tänään käveli nätisti.
Oikein mainio elukka. Hyvin on omistaja siitä saanut koulittua käytöstapaisen ratsun. Itseäni jännitti varmaan pari pykälää humman arabius ja mahdolliset nopeat reaktiot. Mutta hyvin selvisimme. Tänään en pahastunut selviämis-termistä.
Daisynkin kanssa vaatisi varmasti pidemmän (ja tiiviimmän) tuttavuuden että pääsisi kunnolla samalle aaltopituudelle. Mutta kiitos taas tästä käyntikerrasta!
Ongelmia:
vaihteli laukkoja
yksi pompputilanne laukassa
en löytänyt rauhallista ravia
Parannusta:
nosti laukat ihanan näppärästi
ei jäänyt tiloihin
rentoutui ravissa loppua kohti
oli maastolenkit oikein tolkusti
Tamma oli laitumella ja katselin hämmästyneenä miten tuli kutsusta laukalla portille. Vautsi!
Hoitaessa oli kiltisti eikä satulastakaan pahemmin sanonut mitään kun omistaja harhautti. Kapusin kentällä kyytiin ja käytiin alkuverkaksi lenkki ison tien lähistöllä. Omaan tapaani toisella kädellä satulan fylleistä kiinni, toisella kädellä ohjien perästä. Yksi säikky tuli matkan varrella ja humma vajosi vain alemmas. Itse en ehtinyt edes huomata mitä säikähti. Mutta siitä ei jäänyt mitään tiloja päälle.
 |
| Kevennyskuvissa oma asento näyttää pahasti könötykseltä. ©Milla |
Ratsastushommat tehtiin kentän vieressä pellolla. Näin vältyttiin pölinöiltä. Daisylla oli muutama vapaapäivä pohjilla, mutta oli oikein tolkusti. Pyörittelin ensin käynnissä. Vähän taivuttelin ja juorusin omistajan kanssa. Suoristusajatuksiin en päässyt kovin syvälle. Daisykin tuntui ainakin alkuun olevan oikealle ohjalle tyhjempi.
 |
| ©Milla |
Tein aluksi muka neliötä mutta melko pian kuvio muuttui isoksi ympyräksi. Kevyttä ravia. Oli reipas ja takoi. Yritin himmailla vauhtia mutten saanut istuntaani kertomaan sitä tarpeeksi vakuuttavasti ja ymmärrettävästi. Piti sitten hidastaa myös ohjalla. Enkä saanut kättäni pidettyä tarpeeksi hellänä ja tasaisena. Ei ollut kovin tasaista. Onneksi vähän rupesi paranemaan. Toiseen kierrokseen rupesi vähän myötäämään ja lopulta rentoutta ja tasaisuutta sai muilutettua toiseenkin suuntaan. Pidätteisiin reagoi vähän on/off. Hidasti lähes käyntiin mutta hidasta ravia en saanut irti. Tässä meni tovi hölkkäillessä.
 |
| ©Milla |
Kävelypätkän jälkeen otettiin laukat. Ensin oikea, joka nousi oikein nätisti. Olipa laukka keinuva! Alku meni mallikkaasti ja olisi kai pitänyt lopettaa jo vähän aikaisemmin. Lopulta rupesi vaihtamaan laukkaa tietyssä kulmassa ja useammalla toistolla en saanut myötälaukkaa pysymään koko ympyrää. Lopulta sitten kun vaihtoi niin vaihdoin perässä suunnan. Toki sen jälkeen vaihtoi taas vääräksi/ristille toiseenkin suuntaan.
 |
| ©Milla |
Lähistöllä pörräsi kaksipyöräinen, joka osaltaan saattoi sotkea pasmojamme. Daisy vähän jumitti ja sain raipan. En tiedä napautinko turhan kipakasti mutta sain laukkaa. Ensin vauhti taisi kiihtyä ja kuski reaktiollaan roikkui tarpeettoman paljon ohjissa. Kun Daisy hidasti niin rupesikin sakkaamaan pomppuisasti melko paikoillaan ja lopulta pukitti. Minun mittapuullani jo semipaha. Pysyin kuitenkin kyydissä ja ratsu pysähtyi. Nollasimme hetken tilannetta ja sitten kävelimme hetken. Tarkoitus oli ottaa vielä laukat mutta otin pätkät ravia ajatusten harhauttamisen takia.
 |
| ©Milla |
Omistaja näytti meille turvallisen kulman, jossa laukata. Otettiin ympyrälliset molempiin suuntiin ja kun nämä menivät siististi niin sitten oli hyvä keventää pois. Vauhtia ravissa oli reilusti mutta nyt tasoittui tuntumalle eikä enää takonut. Juttelin hummalle mutta osin myös että pysyisin itsekin rentona. Valokuvat ovat tästä kohtaa tuntia. Hetken hölkän jälkeen käytiin sama kävelylenkki loppuunkin. Nyt ylitettiin tielle kaatunut puu pari senttiä korkeammasta kohdasta ja Daisy yllättäen hyppäsi sen yli. Mainiota!
 |
| Yhdessä kuvassa sentään kuski on vähän ryhdissä. ©Milla |
Humma oli myös poishoidossa oikein asiallisesti. Omistaja varoitteli että suihkutuksessa minun kannattaa pysyä tarpeeksi kaukana mutta tamma näytti miten hienosti osaa käyttäytyä. Samoin matkalla laitumelle saattaa kuulemma ehdotella ravia. Minä talutin. Tänään käveli nätisti.
Oikein mainio elukka. Hyvin on omistaja siitä saanut koulittua käytöstapaisen ratsun. Itseäni jännitti varmaan pari pykälää humman arabius ja mahdolliset nopeat reaktiot. Mutta hyvin selvisimme. Tänään en pahastunut selviämis-termistä.
Daisynkin kanssa vaatisi varmasti pidemmän (ja tiiviimmän) tuttavuuden että pääsisi kunnolla samalle aaltopituudelle. Mutta kiitos taas tästä käyntikerrasta!
Ongelmia:
vaihteli laukkoja
yksi pompputilanne laukassa
en löytänyt rauhallista ravia
Parannusta:
nosti laukat ihanan näppärästi
ei jäänyt tiloihin
rentoutui ravissa loppua kohti
oli maastolenkit oikein tolkusti
Kavioiden kastelua
Maanantaina päästiin Hempan kanssa kyydillä Äimiskälle samalla kun poni kävi klinikalla. Suositus oli ottaa Hempalle satula jos lähdemme kaksin merelle. Pidin ajatusta hyvänä. Keli nousi hellelukemiin. Itselleni kuitenkin normaalisti housut, chapsit ja kengät. Paidaksi sentään vain toppi.
Sain Hempan varustettua näppärästi yksin. Selkäännousujakkaraa en löytänyt maneesia lähempää, joten käytiin siellä. Alkumatka poluilla meni hyvin mutta aika etäältä ennen vesiristeystä Hemppa rupesi jumittelemaan ja peruuttelemaan. En suuttunut enkä käskenyt vaan määrätietoisesti pyysin. Jokusen kerran meinattiin peruuttaa ojaan mutta totteli sentään kääntöavut. Poiskaan ei päässyt. En oikein tiedä että mikä oli haluttomuuden syynä.
Veteen mentiin lopulta vähän empien. Mutta suht sukkelasti kuitenkin. Hemppa halusi kulkea turpa vedenrajaa viistäen. Minä halusin kävellä lopulta normallilla ohjastuntumalla. Hemppa oli taas ihan pää mutkalla oikealle ja oikeassa ohjassa oli vaikea pitää tuntumaa. Alkumatkasta tuli pientä tuijottelua muttei mitään isompia liikkeitä.
Käveltiin lopulta polvi-kinnersyvyyteen. Sai talsia aikamoisen matkan. Jos Hempalle antoi yhtään siimaa niin humma halusi lähteä kohti kaislikkoa. Virallista uittoa tästä ei siis tullut mutta vesihommia kuitenkin.
Paluumatkalla pyysin ravia. Tuli ehkä askel ja sitten "kääk, mikä takanani vaanii" -caprioleloikka vasemmalle etuviistoon. Ilman satulaa olisin luultavasti suistunut kyydistä. Onneksi rauhoittui heti ja totesin että ehkä ei ravatakaan tässä.
Otettiin ravia lopulta reilu ympyrällinen suuntaansa lähimatalikolla. Vettä oli kuitenkin sen verran että merestä ei pilkistänyt hiekkoja. Tämä meni ihan asiallisesti. Ajattelin että aikamme on täynnä mutta tuli soitto että ainakin puoli tuntia vielä.
Käveltiin hetki, nyt jo tasaisemmin kahden ohjan tuntumalla ja sitten lähinnä tönötimme paikallamme vuohissyvyydessä. Tuuli hieman eikä ollut juuri paarmoja. Hempalla meni hetki että malttoi seistä eikä ehdotellut kävelyä. Lopulta rauhoittui kuitenkin aloilleen ja selvästi lakkasi jännittämästä vettä. Veneitä vähän katseli.
Välissä treenasimme faasirajan ylitystä. Ensimmäisellä kerralla Hemppa katseli jalkojaan myös vedestä noustessa. Ensin käynnissä eestaas ja sitten ravissa kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli jo ihan sujuva ilman mitään empimisiä.
Sitten mereen tuli toinen ratsukko ja saatiin olla vetohevosena. Hemppa oli oikein fiksusti. Paluumatkalle löytyi siis seuraa ja se meni rennosti. Odottelua oli vielä hetki, joten käytiin kävelemässä uusitulla kentällä. Aika pehmeältähän se vaikutti.
Ongelmia:
takkuilua merelle mennessä
yksi etuviistoloikka
Parannusta:
lastautui sukkana molempiin suuntiin (lastasin myös ponin)
rentoutui mereen
kuski pysyi kyydissä
veteenmeno ja poistulo tulivat sujuviksi
ei ollut pahasti paarmoja
Sain Hempan varustettua näppärästi yksin. Selkäännousujakkaraa en löytänyt maneesia lähempää, joten käytiin siellä. Alkumatka poluilla meni hyvin mutta aika etäältä ennen vesiristeystä Hemppa rupesi jumittelemaan ja peruuttelemaan. En suuttunut enkä käskenyt vaan määrätietoisesti pyysin. Jokusen kerran meinattiin peruuttaa ojaan mutta totteli sentään kääntöavut. Poiskaan ei päässyt. En oikein tiedä että mikä oli haluttomuuden syynä.
Veteen mentiin lopulta vähän empien. Mutta suht sukkelasti kuitenkin. Hemppa halusi kulkea turpa vedenrajaa viistäen. Minä halusin kävellä lopulta normallilla ohjastuntumalla. Hemppa oli taas ihan pää mutkalla oikealle ja oikeassa ohjassa oli vaikea pitää tuntumaa. Alkumatkasta tuli pientä tuijottelua muttei mitään isompia liikkeitä.
Käveltiin lopulta polvi-kinnersyvyyteen. Sai talsia aikamoisen matkan. Jos Hempalle antoi yhtään siimaa niin humma halusi lähteä kohti kaislikkoa. Virallista uittoa tästä ei siis tullut mutta vesihommia kuitenkin.
Paluumatkalla pyysin ravia. Tuli ehkä askel ja sitten "kääk, mikä takanani vaanii" -caprioleloikka vasemmalle etuviistoon. Ilman satulaa olisin luultavasti suistunut kyydistä. Onneksi rauhoittui heti ja totesin että ehkä ei ravatakaan tässä.
Otettiin ravia lopulta reilu ympyrällinen suuntaansa lähimatalikolla. Vettä oli kuitenkin sen verran että merestä ei pilkistänyt hiekkoja. Tämä meni ihan asiallisesti. Ajattelin että aikamme on täynnä mutta tuli soitto että ainakin puoli tuntia vielä.
Käveltiin hetki, nyt jo tasaisemmin kahden ohjan tuntumalla ja sitten lähinnä tönötimme paikallamme vuohissyvyydessä. Tuuli hieman eikä ollut juuri paarmoja. Hempalla meni hetki että malttoi seistä eikä ehdotellut kävelyä. Lopulta rauhoittui kuitenkin aloilleen ja selvästi lakkasi jännittämästä vettä. Veneitä vähän katseli.
Välissä treenasimme faasirajan ylitystä. Ensimmäisellä kerralla Hemppa katseli jalkojaan myös vedestä noustessa. Ensin käynnissä eestaas ja sitten ravissa kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli jo ihan sujuva ilman mitään empimisiä.
Sitten mereen tuli toinen ratsukko ja saatiin olla vetohevosena. Hemppa oli oikein fiksusti. Paluumatkalle löytyi siis seuraa ja se meni rennosti. Odottelua oli vielä hetki, joten käytiin kävelemässä uusitulla kentällä. Aika pehmeältähän se vaikutti.
Ongelmia:
takkuilua merelle mennessä
yksi etuviistoloikka
Parannusta:
lastautui sukkana molempiin suuntiin (lastasin myös ponin)
rentoutui mereen
kuski pysyi kyydissä
veteenmeno ja poistulo tulivat sujuviksi
ei ollut pahasti paarmoja
sunnuntai 21. heinäkuuta 2019
Kisapäivä helteessä
Sunnuntaina oli estekisapäivä. Turkalla oli 1-tason estekisat ja bonuksena harjoitusluokkana maastoesteet 80 - 90 cm. Siinä oli itselleni hyvä houkutin. Pohjille mentiin Hempan kanssa 80 cm rataesteluokka.
Keli lupasi vihdoin hellelukemia ja lähtiessä oli +27°C. Tallillemenomatkalla kävin Turkan kautta ja ajattelin että kivempi opetella radat ja kävellä maastorata ilman että Hempan tarvitsee sillä aikaa läkähtyä kopissa. Kisat sujuivat sangen pitkälle ennustetun aikataulun mukaisesti.
Oma lähtemiseni oli taas omaan tapaani myöhäistä. Lopulta jäin vielä tallilla vähän suustani kiinni. Onneksi Hemppa ei ollut likainen ja lastautui sukkana. Kun päästiin kisapaikalle niin 80 cm radan kävelyni oli juuri menossa. Aika haipakkaa ehdin sinne vielä joukkoon. Onneksi olin tosiaan ehtinyt opetella sen jo aiemmin. Eikä joukossa ollut epäilyttävän näköisiä esteitä.
Sangen haipakkaa tapahtui myös kisavaatteiden vaihto sekä humman varustus. Kisanumero unohtui vielä matkasta, koska olin katsonut listat turhan hutaisten enkä ollut sitä huomannut. Ensin ei oltu yhtään myöhässä mutta numeron kaivelun kanssa meinasi tulla kiire. Ehdin toki kävellä vähän alle ja kentällä ravailla hetken. Lopulta verkkamme oli kuitenkin hyvin tiivis. Herättelin laukassa ja otettiin 3 verkkahyppyä. Viimeisellä hypättiin okseri niin reunasta että potkaisin tolpat varpaallani kumoon. Tämä ei onneksi Hemppaa haitannut. Siitä oli sitten hyvä karata valmistautumaan kentälle muiden jäädessä nostelemaan tolppia pystyyn.
Päästiin heti aitoihin kun saavuttiin paikalle. Kaksi sai olla suorittavan lisäksi. Melko pian suorittava hevonen nakkasi kuskinsa kyydistä ja laukkaili pitkin poikin irrallaan. Eikä saanut mennä alle. En silti meinannut löytää paikkaa, missä ei oltaisi alla. Hemppa sen sijaan kauhistui uutta kentän viereen rakennettua katsomoa. Onneksi tässä oli lopulta tarpeeksi aikaa tuijotella yleisöä ja todeta ne vaarattomiksi. Näytin myös valikoidusti muutaman esteen. Taisin kuulla ohimennen että luokassa on tullut vasta yksi tuplanolla.
Meidän ratamme sujui aika perinteisesti. Hemppa nosti jalkansa yli muttei ollut kovin aktiivinen. Mennessä tuijotteli vähän ratahenkilökuntaa. Myötälaukat löytyivät kivasti ja puomit pysyivät paikoillaan. Kakkosvaiheessa unohduin alkuun vähän ajelehtimaan. Sen jälkeen yritin hoputtaa lisää vauhtia mutta vähän nahkeasti irtosi. Tehtiin suht tiukat tiet ja viimeinenkin kolmen laukan linja puhtaasti. Tuplanolla tuli ja tässä vaiheessa luokkaa toisiksi. Meidän jälkeen oli vielä 2 ratsukkoa ja nekin tekivät molemmat puhtaat radat, vieläpä meitä nopeammin. Jäätiin siis neljänsiksi ja 5 palkittiin. Voittoajasta jäätiin 8 sekuntia ja kolmannesta sijasta pari.
Tästä radastamme ei tainnut tulla videoaineistoa.
Nyt Hemppa käyttäytyi kunniakierroksella mutta yhä vähän arasteli ratahenkilökuntaa. Punainen rusetti siis ainakin matkamuistoksi.
Ennen seuraavaa luokkaamme välissä oli vielä 90 cm ja metri. Purin Hempalta suojat ja itseltäni turvaliivin, kypärän ja hanskat. Hain molemmille vettä ja seistiin puskissa varjossa. Hemppa vähän salakavalasti söikin kuolaimet suussa. Tulipa testattua että sain heinämöhnästä allergisen reaktion käteeni Hempan vähän lipaistua käsivarrestani. Huuhtelin möhnän heti pois mutta hetken päästä kädessä oli punainen läikkä, ihan kuin olisin käyttänyt sitä nokkospuskassa. Ei onneksi kutissut tai tullut muutakaan.
Sain myös apukädet ja pääsin itse käymään vessassa ennen seuraavaa luokkaa. Henkinenkin tsemppi tuli tarpeeseen. Lamaannusjännitys meinasi iskeä muttei lopulta tullut yhtä pahana kuin Niinisalossa.
Metrin luokan loputtua lähdettiin hivuttautumaan maastoesteluokan kisaverkkaan. Siellä oli jo pari ratsukkoa ennen meitä. Luokan alkuun olikin vielä parikymmentä minuuttia ja meidän lähtövuoromme oli neljäs. Käveltiin alkuun rauhassa ja pikkuhiljaa muutkin kisaajat valuivat paikalle. Nyt tilaa oli sen verran ettei kukaan viuhtonut kovin läheltä eikä Hemppa ottanut kavereista kierroksia. Lopulta mekin vähän ravailimme. Laukkoja otettiin melko myöhään. Ensimmäinen hyppy minitukille vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen teki jo lähtöä.
Hemppa ei välittänyt minitukista yhtään. Sileällä laukat lähtivät kivasti eteen ja humma tuntui kuuliaiselta. Alkuverkan vino kuikuilu oli jäänyt ja ratsu oli kahden ohjan tuntumalla.
Toinen verkkahyppy tultiin toiselle verkkaesteelle eli valkoiselle. Lähestyminen ihan ok mutta viimeisessä askeleessa Hemppa taas empi ja pohti kieltoa. Meni kuitenkin yli ja kuski oli taas epätasapainossa esteen jälkeen ja roikkui hetken ohjissa pysyäkseen kyydissä. Ei näin!
Totesin että tarvitaan jotain turvallisempaa tähän väliin ja tultiin mini uudestaan. Ei ongelmia. Sitten uusi lähestyminen valkoiselle. Nyt harjasta kiinni. Tultiin ihan hyvin mutta Hemppa taisi ottaa edellisestä vähän itseensä ja hyppäsi selättömästi sekä kopsautti takasensa esteeseen. Kehut, lisää laukkaa ja uudestaan. Yhä harjasta kiinni ja nyt tuli siisti hyppy. Siihen oli hyvä lopettaa. Eikä omaan lähtöönkään ollut enää tolkuttomasti aikaa.
Tänään selvisi että "lentävä lähtö kielletty" tarkoittaa että kun lähtölupa tulee niin vasta lähtölinjalla saa nostaa laukan. Ahaa! (Myöhemmin selvisi että tarkoittaa sitä että lähtöluvan tullessa et saa ylittää lähtölinjaa täydessä vauhdissa.) Nyt en ollut omaa vuoroani odotellessa erityisen kauhusta kankea. Vain vähän.
Kun lähtölupa tuli niin taas Hemppa jähmettyi. Edettiin kyllä mutta laukka oli kaikkea muuta kuin sujuvaa. Tuntui että tuijotteli etäällä esteen vieressä seissyttä estevahtia. Sain kuitenkin kammettua ykkösestä yli. Kakkoselle sama nahkeilu ja vauhti vain loppui esteen eteen. Korkeutta oli 80 cm pintaan, joten en halunnut kokeilla olisiko hypännyt vielä nyypähdysvauhdista. Ei ole turvallistakaan. Voltti ja uudella yrityksellä yli.
Harmillisesti kolmoselle kävi ihan sama juttu ja vauhti vain loppui. Keltainen talo, josta ei tästäkään olisi kannattanut vauhditta hypätä. Voltti ja yli. Valitettavasti tänään Hemppa ei löytänyt sisäistä kenttähevostaan eikä vauhti parantunut. Lopuista esteistä päästiin kuitenkin kielloitta yli. Mutta useampaa katseli vähän epäillen. Kutosta eli renkaita epäilin itse eniten etukäteen mutta niin vaan loikattiin nekin yli. Taisin pitää lähes joka hypyssä harjasta kiinni ja yritin muistaa kehua. Mutta hymyily unohtui tänään. Oli sen verran vakavaa puuhaa!
Esteitä oli 9 ja maaliin pääsimme siis kahdella kiellolla. Mutta kuski pysyi kyydissä eikä Hemppa pomppinut mitään omiaan! Eikä kielletty lähellekään joka esteelle. Pahin skenaario oli 11 kieltoa, joten jäätiin 9 plussalle. Olin tyytyväinen! Eikä korkeuskaan ollut mikään ongelma.
Rusettia ei tästä tietenkään saatu kun jäätiin hyväksytyistä jumbosijalle. 9 kisaajasta seitsemänneksi. Arvostelussa ihanneaika tarkoitti siis ihan tavallista maastoradan arvostelua. Eli saa tulla ihanneaikaan tai 20 sekuntia sen alle maaliin ilman virhepisteitä. Tämän ali ja yli tulee 0,4 vp/s. Yliaikaa meillä oli 52 sekuntia ja lopputulokseksi merkattu 40,8 vp. Toisen kiellon virhepisteet oli siis unohdettu lopputuloksista.
Yksi nuorikko sai hypätä radan lopuksi vielä harjoitusmielessä uudestaan. Ei olisi tehnyt meillekään pahaa mutta Hemppa oli kyllä jo tämän päivän hommat tehnyt. Kuulemma kahden viikon päästä seuraavat kisat, joten ei muuta kuin sinne sitten! Lupasivat vähän pidemmän maastoesteradan. Mainiota!
Kuski oli niin kisatohinoissa että GoPro unohtui autoon.
Tomi videoi ratamme:
Keli lupasi vihdoin hellelukemia ja lähtiessä oli +27°C. Tallillemenomatkalla kävin Turkan kautta ja ajattelin että kivempi opetella radat ja kävellä maastorata ilman että Hempan tarvitsee sillä aikaa läkähtyä kopissa. Kisat sujuivat sangen pitkälle ennustetun aikataulun mukaisesti.
 |
| 80 cm ratapiirros. |
Oma lähtemiseni oli taas omaan tapaani myöhäistä. Lopulta jäin vielä tallilla vähän suustani kiinni. Onneksi Hemppa ei ollut likainen ja lastautui sukkana. Kun päästiin kisapaikalle niin 80 cm radan kävelyni oli juuri menossa. Aika haipakkaa ehdin sinne vielä joukkoon. Onneksi olin tosiaan ehtinyt opetella sen jo aiemmin. Eikä joukossa ollut epäilyttävän näköisiä esteitä.
Sangen haipakkaa tapahtui myös kisavaatteiden vaihto sekä humman varustus. Kisanumero unohtui vielä matkasta, koska olin katsonut listat turhan hutaisten enkä ollut sitä huomannut. Ensin ei oltu yhtään myöhässä mutta numeron kaivelun kanssa meinasi tulla kiire. Ehdin toki kävellä vähän alle ja kentällä ravailla hetken. Lopulta verkkamme oli kuitenkin hyvin tiivis. Herättelin laukassa ja otettiin 3 verkkahyppyä. Viimeisellä hypättiin okseri niin reunasta että potkaisin tolpat varpaallani kumoon. Tämä ei onneksi Hemppaa haitannut. Siitä oli sitten hyvä karata valmistautumaan kentälle muiden jäädessä nostelemaan tolppia pystyyn.
 |
| ©Mira Kesti |
Päästiin heti aitoihin kun saavuttiin paikalle. Kaksi sai olla suorittavan lisäksi. Melko pian suorittava hevonen nakkasi kuskinsa kyydistä ja laukkaili pitkin poikin irrallaan. Eikä saanut mennä alle. En silti meinannut löytää paikkaa, missä ei oltaisi alla. Hemppa sen sijaan kauhistui uutta kentän viereen rakennettua katsomoa. Onneksi tässä oli lopulta tarpeeksi aikaa tuijotella yleisöä ja todeta ne vaarattomiksi. Näytin myös valikoidusti muutaman esteen. Taisin kuulla ohimennen että luokassa on tullut vasta yksi tuplanolla.
 |
| ©Mira Kesti |
 |
| ©Mira Kesti |
 |
| ©Mira Kesti |
 |
| ©Ella Strid |
 |
| Hemppa <3 br="">©Mira Kesti |
Tästä radastamme ei tainnut tulla videoaineistoa.
Nyt Hemppa käyttäytyi kunniakierroksella mutta yhä vähän arasteli ratahenkilökuntaa. Punainen rusetti siis ainakin matkamuistoksi.
 |
| ©Mira Kesti |
 |
| ©Mira Kesti |
Sain myös apukädet ja pääsin itse käymään vessassa ennen seuraavaa luokkaa. Henkinenkin tsemppi tuli tarpeeseen. Lamaannusjännitys meinasi iskeä muttei lopulta tullut yhtä pahana kuin Niinisalossa.
 |
| Ratapiirros maastoesteistä. Ihanneaika 1 min 48 s. |
Metrin luokan loputtua lähdettiin hivuttautumaan maastoesteluokan kisaverkkaan. Siellä oli jo pari ratsukkoa ennen meitä. Luokan alkuun olikin vielä parikymmentä minuuttia ja meidän lähtövuoromme oli neljäs. Käveltiin alkuun rauhassa ja pikkuhiljaa muutkin kisaajat valuivat paikalle. Nyt tilaa oli sen verran ettei kukaan viuhtonut kovin läheltä eikä Hemppa ottanut kavereista kierroksia. Lopulta mekin vähän ravailimme. Laukkoja otettiin melko myöhään. Ensimmäinen hyppy minitukille vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen teki jo lähtöä.
 |
| Voihan ilmeet! ©Mira Kesti |
Hemppa ei välittänyt minitukista yhtään. Sileällä laukat lähtivät kivasti eteen ja humma tuntui kuuliaiselta. Alkuverkan vino kuikuilu oli jäänyt ja ratsu oli kahden ohjan tuntumalla.
 |
| Kaunis Hemppa. Missä jalustin? ©Mira Kesti |
Toinen verkkahyppy tultiin toiselle verkkaesteelle eli valkoiselle. Lähestyminen ihan ok mutta viimeisessä askeleessa Hemppa taas empi ja pohti kieltoa. Meni kuitenkin yli ja kuski oli taas epätasapainossa esteen jälkeen ja roikkui hetken ohjissa pysyäkseen kyydissä. Ei näin!
 |
| Voihan kuskin ilme! ©Ella Strid |
Totesin että tarvitaan jotain turvallisempaa tähän väliin ja tultiin mini uudestaan. Ei ongelmia. Sitten uusi lähestyminen valkoiselle. Nyt harjasta kiinni. Tultiin ihan hyvin mutta Hemppa taisi ottaa edellisestä vähän itseensä ja hyppäsi selättömästi sekä kopsautti takasensa esteeseen. Kehut, lisää laukkaa ja uudestaan. Yhä harjasta kiinni ja nyt tuli siisti hyppy. Siihen oli hyvä lopettaa. Eikä omaan lähtöönkään ollut enää tolkuttomasti aikaa.
 |
| Tässähän me näytetään jopa aika suorilta! ©Mira Kesti |
Tänään selvisi että "lentävä lähtö kielletty" tarkoittaa että kun lähtölupa tulee niin vasta lähtölinjalla saa nostaa laukan. Ahaa! (Myöhemmin selvisi että tarkoittaa sitä että lähtöluvan tullessa et saa ylittää lähtölinjaa täydessä vauhdissa.) Nyt en ollut omaa vuoroani odotellessa erityisen kauhusta kankea. Vain vähän.
 |
| Ykköseste. ©Mira Kesti |
Kun lähtölupa tuli niin taas Hemppa jähmettyi. Edettiin kyllä mutta laukka oli kaikkea muuta kuin sujuvaa. Tuntui että tuijotteli etäällä esteen vieressä seissyttä estevahtia. Sain kuitenkin kammettua ykkösestä yli. Kakkoselle sama nahkeilu ja vauhti vain loppui esteen eteen. Korkeutta oli 80 cm pintaan, joten en halunnut kokeilla olisiko hypännyt vielä nyypähdysvauhdista. Ei ole turvallistakaan. Voltti ja uudella yrityksellä yli.
 |
| Kielto ja kenotusta. ©Ella Strid |
 |
| Kakkoseste. ©Mira Kesti |
 |
| Kielto kolmoselle. ©Mira Kesti |
 |
| ©Mira Kesti |
 |
| Vähän voisi kuski työntää käsiään eteenpäin. ©Mira Kesti |
 |
| Tämä kavaltaa että ihan keskeltä ei menty. ©Ella Strid |
 |
| Kova sivutuuli tms. ©Mira Kesti |
 |
| Kuskin mystinen pyllyheitto. ©Ella Strid |
 |
| Käsiä vähän enemmän myötäykseen. Kuskin sivuvenkulointi ei näy tässä. ©Ella Strid |
 |
| Hemppakin sen kertoo jos kuski ei ymmärrä. ©Ella Strid |
 |
| Missäs se kuskin pylly on? ©Mira Kesti |
Kuski oli niin kisatohinoissa että GoPro unohtui autoon.
Tomi videoi ratamme:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)