torstai 31. joulukuuta 2020

Ponipihan esteteholla

 Torstaina piti olla lomapäivä mutta työ- ja tallitilanteesta johtuen tulikin vain puolikas lomapäivä. Aamupäivästä lähdin kuitenkin täsmähoukuttelun (wa-ryhmäviesti) perusteella Ponipihan estetehotunnille. Meillä oli 4 hengen ryhmä, hintaa 35 euroa. Ratsukin selvisi heti ilmoittautuessa: Herkko. Eli toista kertaa sen kyytiin.

Eilen selvisi kaverin puheista että Herkko on sama heppa, joka kävi Aaltokankaallakin pyörähtämässä. Minähän muistan nähneeni sen siellä! Sitä ennen se oli Oulunsalossa ja pienellä salapoliisityöllä löysin vanhan hevosesittelyn: Herakles.

Listan mukaan Herkon ei pitänyt mennä muuta mutta heppajakoja oli pitänyt laittaa vähän uusiksi ja hummani olikin hyppäämässä jo edellisellä tunnilla. Eikä Herkon karsina ollutkaan siellä missä muistelin vaan "päätallista" oli tullut yksityisten talli. Onneksi Herkon karsina näytettiin minulle "tammatallista". Sitten maksoin tuntini ja lähdin vanavedessä maneesiin katsomaan edellisen tunnin menoa. Pihalla oli loskainen +1°C, ei satanut.

Ensimmäinen yllätys oli maneesin sisällä oleva "vesisade". Katosta tippui reilusti vettä katsomoon. Piti vähän katsoa minne tavaransa asetteli. Opena näytti olevan Äimiskän tuttu, nyt siis jo kolmannella eri tallilla minua opettamassa. Etukäteen en siis tiennyt kuka pitää.

Herkko näytti vähän hitaasti käynnistyvältä ja liirailevalta muttei katsonut mitään ja hyppäsi empimättä. Kävin nostelemassa puomeja ja ne olivat kevyitä minitikkuja. Normipuomien painaessa n. 9 - 12 kg, nuo olivat pikemminkin viiden kilon luokkaa.

Vaikka mainostettiin että Herkolla on estekamppeet valmiiksi päällä niin sama satula sillä taisi olla kuin kesällä. Eikä sillä useampaa satulaa lie ollutkaan. Jalkani nimittäin hilautuivat yhä taakse. Taisin lyhentää jalustimia yhdellä jo selkäännousun jälkeen. Myöhemmin lyhensin lisää, sillä pienissäkin hypyissä oli todella epävakaata olla jalkojeni heiluessa taakse. Lyhyemmät jalkkarit onneksi auttoivat!

Muut 3 hummaa tunnilla olivat pieniä poneja (myös Pyllerö, nykyisin Usva!). Yksi oli vähän tahmatassu mutta kaikki saivat omat hommansa hoidettua asiallisesti. Opella oli toki oma haasteensa estevälien kanssa.

Alkuun ravattiin jo puomien yli. Herkko ei juuri välittänyt jos tuli osumia. Hankalampaa oli tehdä päätyyn ympyrä kahden kavaletin yli. Osuttiin, mutta välillä taisin ottaa vähän liikaa sisäohjasta. Sitten sama laukassa ja puomit nousivat vähän irti maasta. Ope kaipasi vähän kootumpaa hevosta. Suht tasaista kuitenkin.

Herkko ei ollut selvästi kovin kovassa kunnossa koska puuskutti roimasti jo tässä kohtaa tuntia. Vähän pelkäsin että miten jaksaa nostaa jalkojaan loppuun asti mutta hyvin skarppasi eikä liikkeessä tuntunut väsyneeltä.

Sitten tultiin toisen sivun linja, olikohan 17 metriä, ravilähestymisellä. Ekalta esteeltä piti saada laukka ja jatkaa toiselle. Kavalettiympyrä perään. Oikea laukka piti saada ja tuli enimmäkseen vasenta. Pari kertaa onneksi vaadittu oikeakin. Väli taidettiin tulla pääsääntöisesti viidellä laukalla.

Sitten tultiin sama laukalla. Ope kaipasi kuutta askelta ja siihen lähdin tähtäämään. Luulin sitä helpoksi hommaksi mutta Herkko päätti mennä viidellä. Myös toisella kerralla. Kolmannella sain pidätteitä vähän läpi ja tuli niin paljon kiemuraa että tuli 7. Sen jälkeen onnistui se kuusikin. Laatu oli vaihtelevaa. Välillä sujui rennosti, välillä piti lähes istuttaa pidätteet läpi. Meille ohjeeksi oli tulla aina kun mahtuu ja kiva määrä toistoja tulikin. Esteet melko miniä. En muista tultiinko sitten myös tahallaan viidellä.

Tultiin vielä tippakuvio pari kertaa. Vasemmassa laukassa okseri, kaareva linja vasemmalle pystylle, pystyltä oikea laukka ja aiempi linja pystyltä okserille.

Vaikka kuinka yritin niin en saanut laukkaa vaihtumaan hypyssä vasemmasta oikeaksi. Nyt ymmärsin myös kuinka helposti Herkko oli sen jälkeen livahtamassa seuraavalta linjalta sivuseinälle.

Sitten tultiin enää rata ja meidät jätettiin viimeisiksi. Meille nostettiin ja esteet näyttivät jättimäisiltä. Okserin olisin veikannut 90-senttiseksi mutta jälkimittaus paljasti: 75 cm. Muut olivat pienempiä.

Ope selitti radan vähän erikoisesti numeroiden aina tehtävän kerrallaan. Ensimmäinen suora linja: 1, puomi ja pysty lävistäjällä: 2, jumppasarja: 3, jne. Omalla laskutavallani esteitä oli 9. 11 hyppyä + maapuomi.

Linja venähti nyt neljällä ja jotakin taisi pudota. Vääriä laukkojakin korjailtiin matkan varrella jokunen. Nyt tipalle tuli kuitenkin vaihto! Okserihypyissä kuskin istunta ei ihan pitänyt vaan esteeltä laskeutuessa tuli heilahdus eteen. Herkkoa ei haitannut. Eikä tuijotellut viimeisen pystyn alla olleita kavalettipalikoitakaan. Mutta pääosin siis tasaista ja näppärää menoa vaikka pidätteiden läpimenosta oli yhä hetkittäin mielipide-eroja. Olin kuitenkin suoritukseemme tyytyväinen.

Loppuhölkät jäivät aika lyhyiksi kun seuraava porukka tuli maneesiin. Purettiin esteet pois ja Herkko vihjaili talliin lähtemisestä. Olisin halunnut ottaa ohjat irti martingaalista mutta ne oli jeesusteipattu soljesta kiinni.

Tallissa Herkko oli huomattavasti edelliskerran muistikuvia hyväntuulisempi. Varusteet pois, pikaharjaus, loimi niskaan ja pihalle. Oli vähän hikinen muttei kuulemma haittaa. Ehtivät ulkoilla vielä hetken ennen rakettiaikaa. Kenkiä ei vieläkään ollut enkä saanut kavioita putsattua kun kaikki kaviokoukut olivat kateissa. Katsoin kaviot vain läpi.

Ihan hauska tunti, kannatti kyllä käydä.

Ongelmia:
märkä katsomo
satula heitti jalkojani yhä taakse
Herkko puuskutti aika paljon
yritti liirailla
vaadittu askelmäärä linjalle olikin haastava juttu
laukanvaihdot esteillä eivät juuri onnistuneet
isommalla okserilla istuntani ei pitänyt
liuta pudotuksia ja kolinaa, ei ollut kovin tarkka jaloistaan
kaviokoukut olivat hukassa

Parannusta:
hyppäsi empimättä
innostui enemmän hyvällä tavalla eikä ollut jännittynyt
osuttiin esteille
saatiin vähän isompiakin esteitä
oli tallissa hyväntuulinen
ihanan lyhyt tallimatka

Mariella videoi meidänkin hyppyjämme, kiitos!

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Estevalkassa ilman keskittymistä

 Keskiviikkoaamuna tuli testistä nega ja olo oli normaali, joten illalla säntäsin taas tallille. Tiistain tunti piti tosiaan jättää välistä testitulosta odotellessa. Nyt estevalmennuksen jälkimmäiseen porukkaan Senjalla kuten tavallisestikin. Tänään Senja tosin oli edellisellä koulutunnilla hommissa, joten satulanvaihto ja pikainen siirtyminen klinikan halliin. Kaikesta tohinoinnista huolimatta olin aika hidas. Selkään halusin hypätä vasta klinikan hallissa.

Muut ravasivat puomeja ja laukkasivat kun vasta säädin vyötä tiukemmalle. Jalkkarit olivat pitkähköt mutta aloitin niin. Tultiin kahdessa kulmassa kahden puomin yli vähän kulman sisäpuolelta kaarella. Senja ei ollut yhtään asetuksillani, nyki ohjia eikä taipunut. Ei tainnut kuunnella pidätteitäkään. Ei kuitenkaan tuijotellut mitään ja jolkotteli puomeista yli pääosin asiallisesti. Tultiin niitä muistaakseni myös laukassa molempiin suuntiin. Jotenkin en tässä ohessa saanut ratsastettua Senjaa avuille.

Sitten tultiin lävistäjällä olevaa puomi-lankku-puomia jokusen kerran. Ihanasti laukassa sisään. En paineistanut erityisemmin eikä Senja katsonut lankkua yhtään. Tosin nyt oltiin kävelty sen ohi ensin molemmista suunnista. Saatiin liuta sakkokierroksia osin väärän laukan, osin esteen jälkeisen liian innokkuuden takia. Itseäni häiritsi oma ylimukautumiseni hyppyihin. Hirveää pyllistelyä. Näemmä en osaa laittaa sitä vaadittaessa pois päältä. Vähän pitkät jalkkarit saattoivat aiheuttaa sitä omalta osaltaan. Ope ei kuitenkaan sanonut siitä mitään.

Lyhensin jalkkareita ja este nousi. Parani, mutten edes huomannut. Omasta mielestäni Senja oli esteen jälkeen hyvin kuulolla jo ennen kulmaa. Open mielestä ehkä ei. Terävyyttä on kuulemma tarpeeksi, sitä ei tarvitse treenata.

Jossakin vaiheessa hyppyjen alkaessa Senja keräsi äkillisen pöllöenergian ja rupesi tuntumaan siltä että kohta tulee pukki. En ihan tiedä mistä se kipinä tuli mutta ei onneksi tullut kovin isoa liikettä. Rauhoittelin hummaa äänellä ja sen jälkeen oli hetken vähän pinkeä mutta lopputunnin taas yllättävänkin rauhallinen.

En muista tultiinko pitkän sivun jumppalinja ensin pelkästään. Osasin ratsastaa nyt hyvän lähestymisen ja hyvin sisään.

Ratakierroksia tultiin kaksi, ensin lyhyempi ja sitten vähän pidempi. Alkuun ongelmani oli töpöttää vielä yksi ja toinenkin askel ennen estettä ja päädyttiin useammin ihan juureen. Lopulta tajusin päästää eteenkin. Tuntui silti siltä että hukkasin kaiken flowni tänään työjuttuihin.

Jälkimmäisellä radalla Senja oli sen verran innoissaan ettei töpöaskelien ottaminen olisi enää onnistunutkaan, sillä pidätteet eivät menneet kunnolla läpi. Muualla en sitä niin huomannut. Yritin ajatella painoa taas takaosalle ja laukkaa kevyeksi. Toteutuksesta en tiedä. Vähän epätasaista menoa. Olin kuitenkin suht tyytyväinen. Erityisesti siitä että Senja ei katsonut lankkua yhtään toisesta suunnasta.

Lankkupysty taisi olla tänään päivän korkein este. En muistanut oman hyppyvuoron jälkeen katsoa sen korkeutta. 80 tai 90 tms.

Open jälkikommentit olivat vähän hassuja. Kuulosti siltä mitä kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, että pitää oppia ratsastamaan jännittyneellä Senjalla. Mutta eihän Senja ollut tänään kovin jännittynyt vaan sangen rento ja omasta mielestäni kuitenkin aika hyvin kuulolla. Ei kiihdytellyt ja tuli esteiden jälkeen asiallisesti takaisin. Jotakin mainitsi myös että "vaikka luulet että se on avuilla". En todellakaan luullut! Taipuminen oli edelleen vähän vajaavaista ja hienosäätö puuttui.

Loppuun ravasin vielä hetken, aika lyhyeksi jäi kun aika loppui. Siinä oli vähän tasaisempaa menoa. Esteiden purku oli niin nopea että hyvä että ehdin osallistua. Tallilta selvisin kolmessa vartissa kotia kohti.

Ongelmia:
alkuverkka oli aika olematon
Senja ei taipunut eikä ollut kunnolla avuilla
kuski ylimyötäsi pikkuhyppyihin heittäytymällä ylävartalolla
yksi jännityspömeli
pari pudotusta
kuski oli hukassa ponnistuspaikkojen kanssa

Parannusta:
Senja ei tuijotellut
sininen lankku ei ollut ongelma
suht rento ratsu

Ella S. videoi taas ihanasti meitäkin:

maanantai 28. joulukuuta 2020

Kokoamista kaikissa askellajeissa

 Maanantaina pääsin joulutauon jälkeen taas tallille. Sain junailtua itseni jo aiemmalle tunnille eikä meidän iltatuntia näemmä pidettykään. Ratsuksi tuli kivasti taas Senja ja etukäteen viesti että ratsu on jo valmiina edellisellä tunnilla. Menin siis vasta 8 vaille tasan tallille. Pari astetta pakkasta ja talvikeli.

Senjalla oli koulusatula ja martingaali. En lähtenyt säätämään mitään. Enkä näemmä edes katsonut varustusta läpi, hyppäsin vain selkään. Edellinen kuski nykäisi vyötä vielä vähän tiukemmalle ja vasta tunnin jälkeen huomasin että se oli noin 3 reikää tiukemmalla kuin itselläni jos nyt muistan yhtään oikein. Kuulostaa hullulta, saatan muistella omiani. Aiemmalla tunnilla Senja oli kuulemma tuijotellut ovea eikä lyhennä (näin se minulle muotoiltiin). Loppuverkasta näin sen verran etteivät edes tulleet ovipäätyyn.

Meitä oli tunnilla 8 ja alkuverkka meni taas aika ratsastellen. Kummasti ne venyttelytkin unohtuivat ja koulusatula yritti taas alkuun vetää kuskia vähän etukenoon. Tänään siitä ei tullut sanomista.

Oviohittelut tehtiin tuttuun tapaan paineitta eikä ovi ollutkaan mikään ongelma. Vaikka ope yritti jossakin välissä väittää että Senja tuijottaa ovea. Jännittyi pikkiriikkisen oven kohdalla mutta meni kyllä kulman ihan seiniä nuollen eikä yrittänytkään oikoa. Minulle tuijottelu tarkoittaa jotakin ihan muuta.

Open selittäessä tehtävää venyttelin taas istuntani kuntoon. Kummallisen kyttyrälysyistä tänään. Senjallakin oli selvästi epämukavaa kun vaihteli jatkuvasti lepuutettavaa takajalkaa.

Tänään aiheena oli siis kokoaminen istunnalla. Taivutuksen kautta. Kuviona mentiin koko tunti keskihalkaisijaa kohti katsomoa. Pitkillä sivuilla piti tarkistaa edelliskerran tapaan väistö tms. Keskilinjalla piti vahtia ettei perä karkaa. 10 metriä eteen, 10 metriä kiinni, sitten taas eteen. Olin iloisesti myöhässä ja tein pikemminkin 25 metriä aina samaa.

Ensin käynnissä. Hetki meni että kuski tajusi kunnolla mitä tehdään. Keskilinjalla ei väistätelty vaan taivutettiin. Ei ihme että perä karkaili kun kuski ajatteli ensin väistöä. Keskikäyntiä, kädet myötäävät. Yritin skarpata käsieni kantamisessa. Ei tullut ainakaan sanomista siitä. Oppilaita oli kyllä aika paljon, sillä kommentteja tuli valitettavan vähän. Senja kokosi mielestäni ihan ok. Toki jossakin vaiheessa havahduin siihen etten pyydä kunnolla ja lähdin hakemaan vielä selvempiä eroja. Seinän vieressä sitten vähän väistettiin. Tai käytiin ainakin väistöasennossa. Taivuttelunkin muistin lopulta. Senja pysyi suht kevyenä keulastaan kuten oli tarkoituskin. Niskakin nousi lopulta.

Ravissa alku oli vähän levällään, sitten siitäkin tuli asiallista. Välillä humma oli vähän hidas jalalle (ja istunnalle) ja kun piti päästää eteen niin ei tapahtunut hetkeen mitään. Kun taas sain istuttua ravin kasaan niin meinasi välillä jäädä jo vähän liiankin paikalleen. Raipalla en arvannut hipsutellakaan, joten vähän maiskutin. Takajalkojen aktiivisuudesta en tiedä mutta ope kommentoi että hyvä. Kovin isoja raveja en lähtenyt spurttailemaan. Tahtirikot ravissa kertoivat kuulemma vinoudesta. Mietin selvästi liian kuumeisesti muuta kun en huomannut tahtirikkoja.

Laukat aloitettiin nostamalla kootusta ravista koottu laukka. Aina sen puolen laukka, kummasta suunnasta tultiin. Ensimmäinen ongelma oli saada oikea laukka nostettua keskilinjalle. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen keskityin liikaa kokoamiseen ja jätin oikean laukan noston vähemmälle huomiolle. Sen olisi voinut hoitaa tässä samassa. Välillä siis nostin jo kaarteesta. Kun ope käski taivuttaa laukan suuntaan niin meillä olikin vasen! En tiedä nostiko Senja väärän enkä huomannut vai ehtikö vaihtaa.

Lopulta jäätiin kokonaan laukkaan ja tehtiin harjoituslaukkaa ja koottua laukkaa. Joillekin ope puhui avosta ja minäkin ajattelin sitä. Keskilinjan lopussa sai vaihtaa laukan jos vaihtoi suuntaa. Pari kertaa vaihdoin lennossa. Kerran mentiin väärää (vasenta) kulman yli ja sitten rupesin tekemään vaihdot ravin kautta. Myös laukassa tuli näppärää ja lyhyttä menoa eikä Senja kiirehtinyt kuin välillä hitusen kaarteessa ennen keskilinjaa. Suoruuskin rupesi löytymään. Ei pudotellut laukkoja pois eikä painanut yhtään käsille. Isommasta laukasta tuli hyvin takaisin, toki ei ihan parissa askeleessa.

Lyhyestä laukasta siirryttiin vielä hetkeksi koottuun raviin. Tämäkin sujui jo omalla mittapuullani oikein kivasti. Siitä sitten päästettiin eteen ja kevennettiin loppuravit. Päästin vähän ohjaa ja Senja nyki niitä lisää ja itsensä pitkäksi.

Piti vielä loppukäyntien aikana varmistaa opelta että kokosiko Senja. Vastaus oli myötävä. En siis kuvitellut omiani. Ei ole siis hepan ominaisuus vaan kuskista kiinni.

Senja ei mennyt tänään enää muuta, joten hoidin sen pois. Tänään heppa oli taas semihikinen tunnin jälkeen. Kaula märähkö. Riimun sain toista kertaa ujutettua korvien yli paikalleen. Ei erityisemmin tykännyt mutta suhtautui yllättävän rauhallisesti. Nyt ei ollut ruokiakaan silloin edessä.

Pesulla oli oikein nätisti. Kylmäsuojista takasissa ei selvästi tykännyt (huonot tarrat, eivät pysyneet kunnolla). Mutta kun annoin kurkistella karsinan raosta puuhailuani käytävän puolella niin seisoi oikein nätisti. Lopulta halusi osallistua ja pyysi rapsutuksia sekä mupelsi takaisin. Kylmäsuojien poiston jälkeen halusi yhä jäädä mieluummin ovenrakoon seurustelemaan. Aika eri meininki kuin ennen tunteja.

Ongelmia:
paikallaan seistessä vaihteli levottomasti lepuuttavaa takajalkaa
en huomannut tahtirikkoja ravissa
oikean laukan nosto ilman seinän tukea
nyki ohjia loppuraveissa

Parannusta:
ei tuijottanut ovea eikä säikkynyt opea
teki tehtävät aika näppärästi
kivan leppoisa ja seurallinen tallissa

tiistai 22. joulukuuta 2020

Vielä lisää ravilähestymisiä

 Tiistaina oli vielä estetunnin vuoro Äimiskällä. Tunnin piti sama sijainen kuin syksympänä. Minulle oli jaettu taas Senja ja tämä oli humman ainoa tunti tänään. Ratsukoita tunnille tuli vain 5.

Tänäänkin käveltiin hetki pihalla talutellen ennen kuin päästiin maneesiin. Kolmisen astetta plussalla ja välillä satoi. Aika sulaa jo. Yritin saada Senjan kävelemään vierelläni. Kovasti olisi halunnut jättäytyä taakse ja välillä piti auttaa raipalla hipsuttelemalla liikkeelle.

Esteet olivat edellisen ryhmän jäljiltä valmiina. Lävistäjällä sarja ravilähestymisellä. Pitkällä sivulla vähän irti maasta olevat ravipuomit. Toisella pitkällä sivulla ristikko puomien välissä. Sekä ovipäädyssä kavaletti ympyrällä.

Alkuverkassa Senja roikotti taas kieltään ulkona. Vasemmalle taivuttaminen auttoi asiaan. Ovi ohitettiin oikeassa kierroksessa taas ensin käynnissä eikä Senja sen jälkeen sitä tuijotellut. Laukkaverkassa tein taas vastalaukkoja loivilla kiemuroilla. Vähän meinasi olla ahdasta. Ei tainnut tulla vaihtoja.

Hypyt aloitettiin sarjalle ravilähestymisellä. Tultiin ensin liian löysästi ja Senja otti väliin ylimääräisen askeleen. Toisella kerralla sama juttu! Sen jälkeen herättelin ravissa kunnolla eteen vaikka yhä pelkäsin että innostuu liikaa. Tämän jälkeen päästiin vaaditulla yhdellä askeleella mutta tultiin yhä väärässä laukassa alas. Ensimäisillä kierroksilla laukka oli niin löysää etten saanut vaihtoa vaan meni kaarteen väärässä laukassa. Jopas. Ravipuomit menivät joka kerta siististi.

Sarjan esteet nousivat pikkuhiljaa. Meidän menomme terävöityi mutten muista varmaksi löytyikö myötälaukkaa tässä vielä kertaakaan. Omaa vuoroa odotellessa taivuttelin molemmissa kierroksissa oikealle ja yritin törkkiä lapoja sisään ja takaosaa ulos.

Seuraavaksi tultiin laukalla toisen linjan ristikolle. Nämä hypyt menivät ihan ok. Tässä vaiheessa muistin että laukkaa voi yrittää kasata vähän takaosalle. Linjan perään tehtiin päätyyn aina ympyrä kavaletin yli. Hitusen meinasi kavalettihypyssä valahtaa reitiltä ulos. Onneksi tajusin ja muistin lopulta kääntää lapoja jo aiemminkin ympyrällä.

Loppuun tultiin vielä rata kahdesti. Ravilähestymisen sarja nousi noin kasikymppiin mutta tuntui yhä turvallisen pieneltä. Muu oli miniä. Ensimmäinen kierros oli muuten hieno mutta Senja säikähti opea lopuksi ja loikkasi linjalta sivuun. Sain korjattua.

Toisella kierroksella ravilähestymiseltä tuli väärä laukka ja jälkimmäinen pysty putosi. Yhä Senja tuijotteli vähän kai seinällä ollutta kavalettipalikkaa mutta ei tullut suurempia väistöliikkeitä.

Ope oli haltioissaan menostamme ja totesi jotakin tyyliin ettei voi ymmärtää miten joku voi olla näin taitava. Olihan se imartelevaa, mutta itse löysin paljonkin korjattavaa ja olisin mieluummin kuullut niitä. Yhä kädet olisivat voineet olla alussa ja lopussa rennommat sekä kavalettihyppy ympyrällä olisi voinut olla vielä paremmin kaaren mukainen. Linjat ratsastin mielestäni hyvin.

Tunnin jälkeen ope taas poistui ja siivosimme maneesin tyhjäksi esteistä ja lannasta. Sitten Senjalle loppuhoito kylmäyksineen ja taas meni n. 50 minuuttia. Senja ei syönyt tavalliseen innokkaaseen tapaansa vaan vähän närppi, söi kuitenkin.

Ongelmia:
kieli näkyi alkuverkassa
ravilähestymiset
väärät laukat
kavaletin hyppääminen kaarella
open karttelu
yksi pudotus

Parannusta:
ei tuijoteltu ovea (oli koko tunnin auki)
sangen tasaista

Ella S. videoi meitäkin:

maanantai 21. joulukuuta 2020

Etuosan siirtelyä

 Maanantaina sain jatkaa kouluratsastusta Senjalla. Humma löytyi ennen tuntia tarhasta. Vaikka oli jäistä niin ei onneksi liukasta. Nelisen astetta plussalla ja välillä satoi vähän vettä.

Varustamisen kanssa tuli vähän kiire mutta niin vaan viidessä minuutissa suitset (purkuineen) sekä satula tuli paikoilleen. Eikä oltu edes myöhässä vaan maneesiin ei päässyt heti. Ratsukoita piti olla 8 mutta yksi puuttui eli 7. Lähdin tunnille aika kevyellä vaatetuksella (alupaita ja tallipusakka) ja se riitti.

Pitkin ohjin käynnissä Senjan takapää tuntui taas kankealta. Arvelin että takajalat ottavat erimittaista askelta. Ope sanoi että hepat ovat jäätikkökelistä kankeina. Totesi myös että vastalaukkaharjoitukset ovat tehneet Senjalle hyvää eikä ole enää niin vaihtoherkkä.

Aloitin taas oveluudella. Senja hieman jännittyi kohti ovikulmaa, joten käveltiin siitä oikeassa kierroksessa useamman kerran ohi pitkin ohjin ilman painetta. Sitten ohjat tuntumalla, ja lopulta ravissa ja laukassa ei ollut mitään ongelmia.

Ravissa Senja oli reipas ja himmailin kaahotusta vähemmäksi. Laukassa oli paremmin kuulolla. Verkattiin vain oikeaan kierrokseen.

Open selitysten aikana muistin taas venytellä jalkani. Jalat hetkeksi satulan siipien eteen. Sen jälkeen venytti makeasti reisissä kun jalat laski alas.

Tänään ohjelmassa oli etuosan siirtoa uralta sisään ja ulos. Tarpeeksi suoralla hevosella. Korjataan etu- eikä takajalkoja. Ope näytti myös yläkropan kiertoliikkeen avuksi jos etuosa ei muuten siirry. Päätyihin ympyrät.

Aloitettiin tekemällä väistöt käynnissä ja pääty-ympyrät ravissa. Huomasin väistöissä jatkuvasti tekeväni väärin mutta siitä oli kamalan vaikea päästä eroon. Yläkropan kiertoliikkeellä sain Senjan oikeaan asentoon. Mutta seinää kohti ei kävellyt eikä oikein sivuttainkaan. Etuosaa siirtävä jalkani riippui toimettomana, kielletty jalka halusi siirtää takaosaa. Ohjilla jarrutin. Ei näin! Tuli kuitenkin ok-pätkiä käynnissä. Ensin oikea kierros. Vasen oli helpompi kaikella tapaa.

Käynnissä väistöt lähtivät sujumaan jotenkin mutta ravissa ei tullut hyvää. Ohje oli palata käyntiin eikä oikein päästy koskaan kunnolla raviin asti. Pääty-ympyrät olivat ehkä jopa helpompia laukassa kuin ravissa. Senja keveni edestä ja lopulta vähän kuumahtikin. Sitten kaunis muoto välillä kärsi päänheilutuksista.

Plussaa että Senja ei tänään tuijotellut omiaan vaan keskittyi kivasti hommiin. Oli taas aika vaikeaa mutta hyödyllistä. Loppuraveissa hepo oli jo ihan ratsastettava. Vähän hikosi kaulasta mutta aika maltillisesti.

Tunti meni aivan vilauksessa ohi. Senja jatkoi hommia ja pääsin lähtemään taas ihanan nopeasti kotiin.

Ongelmia:
kuski halusi siirtää liikaa takaosaa
kuski käytti liikaa ohjia
ei aina pysytty reitillä
ravissa kaikki väistöhommat olivat hankalia

Parannusta:
Senja ei tuijotellut
käynnissä homma parani
asialliset laukkaympyrät
ei tullut kylmä
seuraava kuski kehui Senjan nättiä muotoa lopputunnista

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Sunnuntaitreeneinä huonosti organisoidut rataharkat

 Sunnuntaina Turkan kisatiimin treeneissä oli vuorossa rataharjoitus kello 13 alkaen. Tämä selvisi vasta lauantai-iltana ja samalla kaivattiin ilmoittautumisia. Mitään muuta infoa ei herunut kyselyistä huolimatta. Laitoin toiveeksi Ponne 80 tai 90 cm.

Aamullakaan ei ollut tullut juuri enempää tietoa. Parisenkymmentä hyppääjää ja kuulemma mennään toivomillamme ratsuilla toivomiamme korkeuksia. Lopulta menin tallille vähän kahdentoista jälkeen. Rata oli kasattu, näemmä tiimiläiset olivat saaneet suunnitella sen. Asiallinen 8 esteen perusrata ja helppo oppia. Ei ylimääräisiä härpäkkeitä. Linjavälit olivat vähän jännät (18 ja 23 metriä) ja niitä ehkä säädettiin. Sarjaväliksi sain 6,2 metriä mutten tiedä muuttuiko sekin myöhemmin. Lämmintä oli +2°C ja kenttä oli hiekalla.

Hain siis Ponnen sisään. Onneksi oli nastat omiin kumppareihini, sillä piha oli silkkaa jäätikköä. Onneksi oli myös asiallisesti kiinni antava ratsu. Hoitaessa Ponne hyöri sen verran että laitoin kiinni. Kaksi hokkia oli taas mennyt viikossa vaihtokuntoon. Mitäköhän kummaa Ponne kengillään oikein tekee? Vaihtohokkeja ei meinannut löytyä, kaikki olivat väärällä kierteellä (liian pieniä). Kaivoin sitten kengityspakista jotkut ruosteiset. Olivat kuitenkin alla olevia paremmat.

Ope saapui 13.20 eikä edelleenkään ollut lähtölistoja. Sen verran oli jo selvinnyt että mennään porukka kerrallaan matalammasta korkeampaan. Salaa haaveilemani ryhmäverkat toteutuivat. Vähän katseltiin ja avustettiin ensimmäistä porukkaa kunnes kävi käsky loppujenkin saapua pihalle.

Käveltiin hetki ja sitten tehtiin suht vapaa sileän raviverkka. Ponne viipotti menemään enkä jaksanut hirveästi puuttua. Vähän temponmuutoksia ja yritin katsoa että ohjat ovat tarpeeksi lyhyinä. Otettiin myös laukka toiseen suuntaan ja sitten välissä taukoa kun hyppäsi vielä 70-tason väki.

Sitten laukkaverkka hyppyjen kanssa. Ristikkoa, pystyä ja okseria. Ei tullut juuri muita ohjeita kuin että pitää varata este huutamalla. Nyt se tuntui hitusen höntiltä koska kuvio oli ihan sama kuin tunneilla ja tiesi kyllä kuka esteelle on menossa ja kuka ei. Hyppyjen määrästä ei tullut sanomista, joten hyppelin hieman enemmän kuin kisaverkassa yleensä. Ponnekaan kun ei mennyt tänään muuta.

Ristikko tultiin ehkä neljästi. Pysty pari kertaa pienempänä ja paristi isompana. Okseri kahdesti. Aika maltilliseksi hyppymäärä kuitenkin jäi. Sanomista tuli että ei saa jäädä vetämään kohti estettä. En tunnustanut mutta jatkossa yritin saada Ponnen jo aiemmin paremmin kuulolle ja keulasta kevyeksi. Enemmän meni siihen että humma rupesi kiihdyttelemään kohti estettä. Laukka vaihtui jokusen kerran vääräksi. Meni kuitenkin empimättä yli eikä esteen jälkeen tehnyt omiaan. Ope taisi kommentoida että Ponne on innoissaan tms.

Okseri näytti jo verkassa vähän isolta ja rupesi hämärtämään. Ensimmäinen hyppy oli vähän epävarma. Juuri ennen ponnistusta Ponne vähän hidasti. Vahvat jalat, ohjeisti ope. Päästiin yli muttei ollut kovin hyvä hyppy. Toinen ylitys oli sujuvampi.

Valot saatiin onneksi päälle kun hämäryys syveni. Meitä ennen hyppäsivät ponit ja mekin mentiin lyhyemmällä sarjavälillä. Korkeudesta ei puhuttu mutta kai se jotakin kasikymppiä oli. Osa ehkä vähän yli? En katsonut kovin tarkkaan.

Meidän ratamme oli perusnäppärä. Keskityin hyvin ja paikkasilmäni toimi hyvin. 4 askelta sopi hyvin kakkosen ja kolmosen väliin ja jäi pikemminkin ahtaaksi kuin pitkäksi. Vääriä laukkoja taisi olla jokunen mutta korjaantuivat.

Ennen sarjaa ope käski ottaa kiinni. Taisin himmata vähän liikaakin, sillä tultiin a-osalle aika pohjaan. Venyttiin kuitenkin väliin. Sarjan jälkeen pyysin taas vähän eteen ja ope huuteli ettei liian lujaa. Hyvin tuli myös pidätteistä takaisin. Verkan perusteella pelkäsin isompaakin kaahailua mutta humma oli kivasti hallussa ja asiallista menoa. Kaareva linja meni sujuvasti kuudella ja kasillekin tultiin ihan hyvin. Skarppasin ylimyötäämisen kanssa ja heittäydyin hyppyihin innolla mukaan. Nyt siitä ei tullut sanomista suuntaan eikä toiseen. Videolla näyttää omaan silmääni vähän häiritsevältä.

Ope kehui tasaista rataa ja olin itsekin tyytyväinen. Sen kummempia ei tehty vaan katselin pari vikaa suoritusta ja hölkkäsin ohessa loppuraveja.

Luulin että oltaisiin oltu viimeinen ryhmä mutta jäljellä olikin vielä ykköstiimiläiset. Tietysti. Mutta tämä oli ihan hyvä estekorkeus tänään. Enkä olisi halunnut hypätä tämän pimeämmässä.

Tunnin jälkeen varusteet olivat taas ravassa. Niiden puunaus sekä hiekan poisto Ponnesta ja jalkojen kylmäys. Tänään kaksi eri ihmistä sanoivat että Ponne ei saa päiväruokia. Loimi siis niskaan ja takaisin tarhaan.

Ongelmia:
aikataulujen puute
epätietoisuutta lähes kaikessa
olisi ollut kiva keskustella open kanssa ratsusta ja hyppykorkeudesta etukäteen
olisin halunnut enemmän opetusta
tuli hämärää
rapaisuus

Parannusta:
rata meni ihan näppärästi

Satu videoi ratamme:

perjantai 18. joulukuuta 2020

Rauhallinen Flippe

 Perjantaina Turkan tunnilla oli luvassa kavaletteja/istuntaa. Ratsukseni tuli Flippe ja se oli sille päivän ainoa tunti. Kuutisen astetta pakkasta ja 7 ratsukkoa.

Homma alkoi Flipen etsimisellä. Tarhakartan mukaan kauimmaisessa tarhassa (pihatossa). Riimu pitäisi olla päässä mutta otin kuitenkin riimun ja narun mukaan. Olisi pitänyt haalia matkaan myös apuvoimia. Lamppuakaan ei ollut mutta nyt oli sen verran lunta että näki.

Enhän edes tunnistanut tarhan heppoja. Vain yhdellä oli riimu ja siinä luki väärä nimi. Flipeksi epäilemäni ei päästänyt lähellekään. Ei toivoakaan riimunnarulla lassoamisestakaan. Hetken yritin hivuttautua lähemmäs ja totesin että pakko keksiä jotakin muuta. Itketti jo tässä vaiheessa eikä ajatuskaan toiminut enää selkeästi.

Kävin hakemassa kauroja ja sain apukädet tarhaan matkalla olleesta poniäidistä. Kahteen pekkaan (kauroilla) saatiin Flippe kiinni. Kuulemma oli oikea hevonen. En tiedä minne riimu siltä oli kadonnut.

Oltiin tallissa 5 vaille. Omistaja ihmetteli että miksi nyt vasta. Sain onneksi apuja kun sain pyydettyä. Ei ollut kovin onnellinen olo. Loimi pois, superpikaharjaus, kavioiden putsaus ja suojat jalkoihin. Loimen ripustus ja varustaminen hoituivat onneksi sillä aikaa kun laitoin itseni kuntoon ja oltiin lopulta suht ajoissa tunnilla.

Sain itseni nollattua yllättävän hyvin alkukäynneissä. Vastoin kaikkia odotuksia Flippe oli todella rauhallinen. Tyypillistä kipitystä ei ollut ollenkaan. Pitkin ohjin sekä tuntumalla käveltiin ihan rauhassa. Lopulta niin rauhassa että ope käski käyttää pohkeita. Piti taivutella huolella, varsinkin oikeaan kierrokseen. Flipen turpa osoitti mieluummin vasemmalle. Ohjaa piti antaa vähän pidemmäksi mutta pitää kuitenkin käsissä. Suussa taisi olla pelham jos oikein kuulin. Kovin tarkkaan en suitsitusta tarkistanut.

Pyöriteltiin ympyröitä ja ravissa sama rauhallisuus jatkui. Taivuttelin ja välillä muistin käyttää sisäpohjettakin. Yllättäen myös laukka oli rauhallista. Maltoin mieleni ja yritin pitää ohjat pitkähköinä. Muistin kyllä että Flippe rullaa itsensä helposti nippuun. Hetkittäin oli vähän pyöreämmällä niskalla, ei suinkaan pahin alkutilanne.

Alkutunnista tehtiin laukasta käyntisiirtymiä. Pidäte ja myötäys. Ope ihasteli kun tajusin myödätä ilman että mainitsi asiasta erikseen. Väliin tuli yksi tai pari raviaskelta eikä ihan laskeuduttu käyntiin mutta taisi olla Flipeksi todella hyvä. Ongelma oli pikemminkin se kun humman kuumahtaessa käynti katosi ja muuttui nyt steppailuksi. Hetken käyntipätkä ilman painetta onneksi korjasi asian. Oikea laukka tuntui vähän reippaammalta mutta hyvin saatiin siinäkin tehtyä siirtymät.

Ihan hauska alkuverkka. Siitä oli hyvä jatkaa tehtävälle. 21 metrin linjalla oli kaksi ristikkoa. Pienellä laukalla ekasta yli, käyntiin. Voltti väliin käynnissä, linjalla laukka ja jälkimmäisestä yli. Nämä tehtiin oikein näppärästi. Ihan ekassa hypyssä jäin vähän jälkeen ja jälkimmäinen este ekalla kierroksella osui reitille vaikka lähestyminen oli kamala luikertelu ja tuli väärä laukka. Suoruus parani ja lopulta taisi tulla myötälaukkakin.

Lopulta jätettiin voltti välistä ja tehtiin käyntisiirtymä linjalla. Edelleen yllättävän helppoa. Sain pidettyä kouluratsastusmoodin päällä. Pysty istunta, mistään ei puristeta tai vedetä. Rennosti.

Sitten tultiin linja vasemmalta kuudella laukalla. Nyt ensimmäiselle esteelle paikan osuminen oli vaikeaa ja Flippe tikkasi miniaskeleen juureen jos jäätiin yhtään kauas. Sitten kiihtyi loppua kohti. Joka kerta tultiin kuitenkin vaadittu 6. Muutaman sakkokierroksen jälkeen myös suht tasaisesti.

Tämän jälkeen taidettiin tulla oikeassa laukassa ensimmäinen ristikko ja siitä kaareva 6 askelta sarjalle. Tämä meni taas joka kerta yllättävän siististi ja näppärästi. Muistin myös myötäykset korviin. Esteet nousivat sen verran ettei niitä voinut sanoa enää kavaleteiksi. 80 cm? Tultiin pari kertaa näin. Meille bonukset siitä että sarjan jälkeen jatkettiin todella tyylikkäästi kulmaan asti. Välillä jopa myötälaukassa.

Tultiin tämä myös toisesta suunnasta, nyt kaaren sai tulla viidellä. Ei ihan niin priima mutta hyvä. Jos odotellessa Flippe rupesi steppaamaan tai ehdottelemaan itsekseen ravia tai laukkaa niin en vetänyt ohjista vaan käänsin voltille. Vähän kuin yhden ohjan pysäytys. Tehosi joka kerta.

Lopuksi tultiin vielä pelkkä sarja ristikon takaa. Meille ope vähän pidensi väliä. En ole varma nousivatko esteetkin. Näytti jo ihan hypättävältä. Vähintään 80 mutta tuskin yli 90. Myötäsin taas nyrkit korviin ja helposti yli. Tuntikaveri ihasteli miten istuntani hypyissä on parantunut huimasti kesästä. Ope täsmensi että parissa viikossa. Olipa kiva kuulla! Toki yhä ajattelen että tällä mahtimyötäyksellä tuskin tulisi kehuja muualla. Jospa osaisin muuttaa myötäämistäni aina paikan vaatimusten mukaan.

Hölkkäsin hetken loppuraveja. Flippe oli nyt vähän herännyt muttei edelleenkään kipittänyt tavalliseen tyyliinsä. Meno rupesi olemaan jo kivan tasaista ja taipui oikeallekin. Tällä tunnilla Flippe taisi nousta Turkalta suosikkilistani kärkeen. Toki tarhasta pyydystämisen hankaluudesta tuli miinusta.

Itselläni oli tänään sen verran kiire tallilta pois, joten kun tuntikaverin heppa jatkoi seuraavalle tunnille (olimme jo yliajalla) niin minä pääsin lähtemään ja kaveri jäi stunttaamaan Flipen loppuverkkojen kanssa. Ei tarvinnut purkaa esteitäkään vaan pääsin lähtemään suorilta. Olipa ihana!

Ongelmia:
Flipen tunnistaminen ja pyydystys pihalta
ennen tuntia harmitti kaiken vaikeus
oikealle taivuttaminen
vasemmassa laukassa oli hankala osua hyvään ponnistuspaikkaan
en muista saaneeni juuri istuntakommentteja

Parannusta:
sain lopulta apua Flipen pyydystämiseen ja varustukseen
oli todella rauhallinen ratsastaa
käyntisiirtymät onnistuivat hyvin
oikeassa laukassa hypyt sujuivat helposti
päästiin hyvin kulmiin
okserimyötäyksestä tuli kehuja
hauska tunti
pääsin tunnin jälkeen nopeasti kotiin

torstai 17. joulukuuta 2020

Ravilähestymisiä Eemelillä

 Torstaina olin ensimmäistä kertaa illan estevalmennuksessa omalla tunnillani. Tähän siis vapautui paikka ja hetken arpomisen jälkeen päädyin nappaamaan senkin itselleni. Pääseehän siitä helposti eroon jos idea oli huono. Tämä on nyt siis se tuntipaikka, jossa aloitin nyt kesällä Äimiksellä.

Pakkanen oli kiristynyt kahteentoista. Ensimmäinen näin kylmä päivä tälle talvelle.

Tallilla odotti yllätys ja listalla luki Eemeli. 7-vuotias omakasvatti FWB. Rautias ruuna. Hauska päästä kokeilemaan tallin hevosvalikoimaa laajemminkin. Senjakin tuli samalle tunnille, joten olin utelias näkemään myös sitä muiden alla.

Eemeli oli mennyt yhden tunnin alle ja varusteet olivat valmiiksi karsinan luona. Humma oli vähän häslä ja hoitoon osallistuva, mutta sangen maltillinen Kaapoon verrattuna. Harjaus oli nopeasti hoidettu. Kiristin vielä hokitkin, kolme oli löysällä. Varustuksessa ei ollut ihmeempää ja lopulta selvisi että tunnit ovat myöhässä. Odotettiin sitten hetki tallissa. Arvoin omaa vaatetustani ja päätin laittaa takin turvaliivin päälle. Ihan hyvä valinta. Varpaanlämmittimet myös!

Ratsain ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Senjan jälkeen Eemeli tuntui hitaalta ja reagoi jalkoihin huonosti. Yritin herätellä liikkeelle. Myöhemmin vähän ikävöin kannuksia. Taipuminen ei ollut kovin sulavaa ja ravi tuntui alkuun kovin kankealta. Plussaa ettei tuijotellut mitään ja ohjautui sangen hyvin vaikkei ihan kulmiin päästykään tai ympyröillä taivuttu. Ravi tosiaan oli isoa, lähes Laibatasoa. Eikä tehnyt yhtään mieli edes kokeilla alas istumista. Toki alun hummakin hölkkäsi turpa pitkällä.

Laukka oli keinuhevosmallia ja etenevää. Mutta onhan Eemelillä kokoakin n. 171 cm (olisin väittänyt isommaksi). Onneksi on kuikelo.

Tänäänkin luvassa oli ravilähestymisiä. Sekä yksittäiselle ristikolle että myöhemmin lävistäjän sarjalle. Lisänä vielä myöhemmin radalla ravikavaletit.

Alkuun open mukaan "lennätin liikaa" eli Eemelillä oli menohaluja enkä saanut himmattua tarpeeksi. Myötälaukat hoiti onneksi hyvin itse. Myöhemmin tultiin ristikolle laukassa ja siinä meinasin ensin jarrutella liikaakin. Laukka taisi jokusen kerran vaihtua vääräksi. Itse korjasin tänään hitaasti. Laukka ei vaihtunut yhtä helposti lennosta kuin Senjalla.

Lävistäjän ravilähestymiselle meinattiin ensin kiemurrella sisään. Osuttiin kuitenkin esteelle ja Eemeli nosti jalkansa yli. Hyppääminen oli helppoa mutta muualla vähän vanui, luikersi, jätti pohkeet kuuntelematta tai kiihdytteli omiaan. Kuitenkin perustasainen.

Loppuun tultiin vielä rata. Taisi muutama este meillekin nousta 80 cm pintaan. Hyppyvuorossa oltiin kuudesta ratsukosta kolmansina. Sakkona tuli ensimmäinen laukkaympyrä (koska ope ei nähnyt) ja jälkimmäiset ravikavaletit koska laukottiin ne yli miten sattuu. Korjauskerta oli parempi. Muuten miinusta tuli vääristä laukoista ja sangen viime tippaan jääneistä korjauksista. Eikä oltu ihan linjoilla. Mutta ei mitään kovin pahaa, ihan ok.

Loppuraveissa Eemeli rupesi taipumaan jo paremmin ja kulki asiallisemmassa muodossa. Mentiin loppuja väistellen.

Ongelmia:
ratsu ei ollut avuilla
kiihdytteli välillä omiaan
ympyröiden ratsastus
hitaat laukan korjaukset

Parannusta:
ei kieltoja
ei tuijotellut mitään
ei loikkinut tai pukitellut
tolkku ja suht tasainen

Inna ihanasti videoi ratamme:

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Jännitystä ilmassa, hevosessa ja päässä

 Keskiviikkona oli taas estevalmennuksen aika. Nollakeli ja kolme ratsukkoa. Senja oli aiemmin mennyt yhden koulutunnin. En tiedä mitä koulutunnilla oli tehty, mutta karsinasta löytyi läpimärkä ratsu fleeceloimen alta. En muista nähneeni Senjaa koskaan ennen noin hikisenä. Tosin viikon aikana se on mielestäni kasvattanut pörröisen talviturkin. Kyllähän sen alla tulee nollakelissä kuuma.

Omasta vaatetuksestani jätin fleecen pois muka lämpimän kelin takia. Vähän oli vilpoisaa alkutunnista. Kolmatta kertaa klinikan hallissa eli nyt olen ratsastanut siellä enemmän Senjalla kuin Hempalla.

Tänään Senja oli tavallista pinkeämpi hallissa vaikkei mitään tiettyä tuijottanutkaan. Edellistä säikkykulmaa vähän arkoi ja jännittyi siinä. Ehkä sen aiheutti oma takkini? Ei tullut kuitenkaan pakoiluehdotuksia.

Alkuverkassa mentiin taas askellajit läpi (ravissa taisi nykiä) ja melko pian lähdettiin tulemaan klinikan puolen puomilinjaa. Sai sujua normaalia laukkaa. Olin luontaisesti vähän kevyemmässä istunnassa. Ensin innariväli, sitten 4 askelta ja taas innariväli. Askelmäärät menivät joka kerta oikein. Oikeassa kierroksessa piti pyytää enemmän eteen.

Sitten tultiin toisen sivun jumppalinja (neloissarja) ensin ristikkokorkeudella. Ope sanoi esteiden välitkin mutta unohdin taas. Jotakin vähän päälle 6 metriä, kaikki välit olivat kuulemma yhtä pitkät. Mentiin tokina ja ensimmäisen ratsukon suorituksesta päättelin että sinne piti oikeasti sujua hyvin sisään. Sen suhteen ei onneksi tullutkaan ongelmia. Taidettiin tulla molemmista suunnista sangen asiallisesti. En muista vaihtuiko laukka jo tässä välillä vääräksi.

Seuraava haaste ja päivän hankalin osuus oli sininen lankkueste ravilähestymisellä radan poikki. Meille hankalaa oli siis sekä erikoisesteys, ravilähestyminen että tie radan poikki. Ensimmäisellä kerralla tultiinkin vähän turhan arasti ja Senja pysähtyi esteen eteen. Heilahdin maltillisesti ja reagoin sen verran nopeasti että napautin Senjaa raipalla lavalle. Yllättäen Senja ei sanonut siitä mitään.

Uusi lähestyminen ja nyt päästiin yli. Tätä toisteltiin aikamoinen määrä molemmista suunnista. Hankaluuksia oli joko pysyä ravissa (rikkoi laukalle) tai saada ravi tarpeeksi tarmokkaaksi. Senjalla oli ongelmia nostaa kinttunsa esteestä yli ja keilattiin se ties kuinka monesti alas. Onneksi Senja ei näistä suuttunut. Muilla oli samoja pudotteluongelmia. Kummasti ne lankut siinä jotenkin aiheuttivat lisäjännitystä. Päästiin toki välillä oikein hienostikin yli. Mutta oikein hienon hypyn jälkeen seuraavalla lähestymisellä tuli vielä toinen kielto. Tällä kertaa vähän yllättävämpi ja kuski kävi hetken makoilemassa kaulalla. Satulasta poistuttu muttei maastouduttu. Ihan hyvä. Tästä toki seurasi taas sakkokierroksia.

Odotin vain kovasti koska ravilähestymiset loppuisivat. Selvästi niitä pitäisi siis harjoitella vielä enemmän. Samoin noita hiivatin lankkuja pitäisi tunkea vaikka kavaletteihin jotta varsinkin minä lakkaisin katsomasta niitä Senjan selästä.

Tultiinkohan välissä nelossarja korotettuna noin kasikymppiin. Kuitenkin ennen rataa vielä pari kierrosta lankulta sarjalle. Kerran molemmista suunnista. En muista tuliko jo tässä sakkoja kun ei osuttu enää sarjalle kunnolla sisään. Tilanteesta riippuen kuski lennätti kaukaa tai pidätti juureen. Sarjan loppua kohti Senja vähän kiihtyi.

Lopuksi tultiin rata. Ravilähestymisellä sisään. Sininen ja linja, sininen ja linja, linja, sininen ja linja. Oma muistisääntöni meni noin. Linja tarkoitti siis joko kavalettilinjaa tai nelossarjaa, kumpi tuli ensin vastaan. Sininen taas lankkuestettä. Kaksi jälkimmäistä kertaa tultiin sille laukassa ja toisesta suunnasta. Siinä hankalinta oli esteen jälkeen mahtua tekemään käännös uralle törmäämättä sarjan esteisiin. Ahdasta!

Me jäätiin nyt hyppyvuorossa vikoiksi. Muiden hypätessä rupesin vahvasti arvelemaan että tämän jälkeen ei tulla enää muuta. Muut tekivät sakkokierroksensa heti ratojen perään, joten tulkitsin että tämän jälkeen riittää. Omaa vuoroa odotellessamme Senja oli yhä kierroksilla ja kimmokkeista vähän loikkapömelöi.

Radan alku oli meillä ihan ok. Sarjalle oli yhä vähän paikkaongelmia mutta ne olivat pahemmin oikean kierroksen ongelmia. Sinisellä laukat eivät vaihtuneetkaan mutta jostakin syystä en ehtinyt huomata tai ajatella. Mahduttiin niukasti osumatta esteisiin kaarteessa. Lopussa taisi olla yhä pientä hapuilua mutta päästiin maaliin.

Sakkona tuli sarja vasemmalta, sininen vasemmasta oikeaan ja sarja oikealta. Nyt vähän paremmin mutta sarja taidettiin tulla yhä pari kertaa oikealta ennen kuin kelpasi. Tultiin sitten vielä pelkästään lankku mininä vasemmalta oikealle. Ensin loikattiin kaukaa ja saatiin vaihto, kuski ei ollut ihan mukana. Toisella sakkokierroksella oven kohdalla Senja kuuli rapinaa ja teki ihan kunnon loikan sisälle. Ei sitten lähdetty siitä tehtävälle vaan tehtiin vielä ympyrä. Laukka taisi vaihtua hypyssä mutta kaarre oli sen verran reipas (oikaistu) että jalkani osui okserin tolppaan ja taisi siitä hipaista Senjaankin. Loppuun tuli siis vielä vähän poukkoilua.

Loppuravimme jäivät vähän lyhyiksi, olisin voinut hölkätä vielä jokusen kierroksen enemmänkin. Mutta kun maneesiin tuli juoksutettava hevonen eikä Senja ollut edelleenkään kovin rento niin katsoin parhaaksi tulla alas selästä purkamaan esteitä. Hetken Senja otti kipinää muiden sinkoiluista mutta rauhoittui yllättävän nopeasti.

Tämä oli ehkä meidän huonoin hyppykertamme tähän asti. Senja oli pinkeähkö alusta loppuun ja oli paljon paikka-, myötälaukka-, pudotus- ja kielto-ongelmia. Totesin vain että nyt harjoitellaan sitten pinkeällä Senjalla ratsastamista. Eikä onneksi mitään kovin pahoja kulminaatioita tullut. Tämän jälkeen on entistä vahvemmin myös sellainen olo että teen itse jotakin hypyissä väärin koska sekä Ponne että Senja ovat viikon sisään reagoineet sangen samalla tavalla heiluttamalla päätään hyppyjen jälkeen.

Ongelmia:
pari kieltoa
kuski kävi kerran kaulalla
paljon pudotuksia, varsinkin lankulle
vääriä laukkoja linjoilla
loppua kohti ponnistuspaikat nelossarjan sisääntuloon menivät hukkaan
Senja oli poikkeuksellisen jännittynyt
rapinoista tuli sivuloikkia
esteiden jälkeen välillä ravisteli päätä
potkaisin okserin tolppaa

Parannusta:
saatiin tehtävät tehtyä
pysyin kyydissä
en säikkynyt Senjan loikkia
ei tämä nyt onneksi hirveän kamalaa ollut

Ella S. videoi meitäkin, kiitän!

tiistai 15. joulukuuta 2020

Puomikoulua

 Tiistaina Äimiskällä oli taas puomitunnin aika. Meitä tuli tunnille kivasti vain 4 ja listan mukaan tämä oli Senjan ainoa tunti tänään. Olin hyvissä ajoin paikalla mutta puunasin humman jouhia myöten ja kiristin hokit, joten en ollut erityisen aikaisin valmis. Lopulta käveltiin rinkiä parkkipaikalla ja odotettiin maneesiin pääsyä. Satoi uutta lunta ja keli oli niukasti pakkasella. Senja yllättäen halusi käydä haistelemassa postilaatikot. Vähän kavahti kun rämppäsi kansia. Sama juttu leluliukumäen kanssa. Mutta positiivista että suhtautui uteliaasti eikä kauhulla. Siitä en tykännyt kun taluttaessa halusi kävellä takanani.

Ratsailla aloitin tänään taas pykälää ovelammin. Vasemmassa kierroksessa ei ollut ongelmia. Oikeassa kierroksessa mentiin oviaukon ohi ensin kaikessa rauhassa käynnissä. Sen jälkeen ravissa ja laukassa ei ollut ongelmia. Kahdella edellisellä kerralla kun jo ensimmäinen raviohitus on ollut paha.

Ohje oli verkkailla sitä ajatellen että tänään tehdään väistöjä. Väistätin vähän takaosaa ympyröillä. Sekä piruuttani tein nyt loivat kiemurat (puomien ympäri) pitkille sivuille. Ei vaihtoja kumpaankaan suuntaan! Jahuu!

Kuviona aloitettiin tulemaan molemmille pitkille sivuille väistö käynnissä uralta pari metriä sisään. Sitten puomit ravissa ja heti niiden jälkeen takaisin käyntiin. Käynnissä väistö takaisin uralle. Nämä menivät ihan ok. Loppua kohti Senja tosin meinasi jäädä väistöissä vähän hitaaksi. Ope vinkkasi väistössä oikealle ajattelemaan asetusta jopa menosuuntaan. Peili kavalsikin että lapa meinasi töröttää edelle. Ensin oli vasen kierros. Jossakin vaiheessa puomit taisivat nousta puolikkaiksi kavaleteiksi.

Myöhemmin toisen sivun ensimmäisen väistön jälkeen nostettiinkin myötälaukka ja puomilinjan jälkeen väistettiin laukassa uralle. Päätyyn ympyrä puomien yli. Sitten väistön ennen laukkapuomeja sai tehdä ravissa. Ensimmäinen kierros meni harjoitellessa sitä ettei väistöpyyntö tarkoita nostoa. Auttoi kun muistin laittaa väistävän pohkeen takaisin omalle paikalleen.

Vasemmassa kierroksessa Senja säätyi hyvin ja teki tehtävät näppärästi. Lopulta jäätiin vasempaan laukkaan ja siinä ylisäätyminen aiheutti sen ettei osuttu enää kavalettilinjalle kunnolla. Olisi pitänyt keskittyä enemmän vain tasaiseen menoon. Toisella pitkällä sivulla yritin pitää suorana irti seinästä. Lopulta Senja rupesi valumaan kavalettilinjan jälkeen omineen seinälle ja pidin sen suoralla linjalla.

Laukka oli helppoa ja lyhyttä. Omasta mielestäni hyvin säätyvää. Ympyrälle otinkin monesti vielä yhden askeleen ennen puomia. Ope puhui lyhyestä ja jännittyneestä laukasta. Jotakin minulta taisi siis jäädä huomaamatta. Mutta ei vyörynyt yhtään eikä tuijotellut opeakaan pahasti.

Vähän pidemmän välihuilin jälkeen tultiin oikea kierros. Kävellessä ehti tulla kylmä ja rupesin jumppaamaan selässä omiani ja venyttämään nyrkkejä kohti Senjan korvia. Hummaa ei haitannut.

Käyntiväistöt ja ravipuomit tultiin nyt vain toiselle sivulle, toisella sai lähteä heti laukkaan. Kerran väistin käynnissä, sen jälkeen ravissa. Kerran nousi väärä laukka ja seuraavalla kerralla ei voinut sanoa tultiinko väistö ravissa vai laukassa. Sekametelisoppa. Sen jälkeen rupesi sujumaan. Toisella sivulla vahdin paluuväistössä lapaa taas asetuksella menosuuntaan.

Laukkakavalettien jälkeen ensin taas väistätettiin uralle. Myöhemmin jäätiin kokonaan laukkaan ja Senja olisi halunnut itse valua linjan jälkeen uralle tähänkin suuntaan. Jatkettiin siis suoraan. Oikea laukka oli reippaampaa ja säätyi huonommin. Nyt ympyrällä paikat osuivat kehnommin ja pyörittelin kertaalleen kai neljä ympyrää ennen kuin tuli hyvä. Mutta tahattomia vaihtoja ei tainnut tulla kumpaankaan suuntaan.

Loppuverkassa Senja kulki taas rauhassa vähän pidemmälläkin ohjalla mutta taisi tästä huolimatta välillä nykiä.

Ongelmia:
käyntiväistöissä takaisin uralle lapa meinasi karata edelle
oli välillä pohkeen takana väistöissä
vasen laukka säätyi turhankin hyvin
oikea oli jähmeämpää säätymään
molempiin suuntiin oli paikkaongelmia puomeille
kompasteli tänään poikkeuksellisen paljon
ratsastin taas liikaa kädellä

Parannusta:
ei ovituijotteluja
vastalaukat sujuivat alkuverkassa helposti
väisti näppärästi

maanantai 14. joulukuuta 2020

Vastalaukkoja ja siirtymiä kolmikaarisella

 Maanantaina olin tuntia aiemmassa kouluryhmässä. Ratsukseni sain Senjan, joka oli mennyt jo yhden koulutunnin alle. Varusteet löytyivät karsinan edestä. Koulusatulan alle tuleva oma karva oli näemmä löytynyt taas jostakin, kiva! Ratsukoita tunnillemme piti laskujeni mukaan tulla 8 mutta meitä olikin vain 6. Pihalla oli muutama aste pakkasta.

Tänään tajusin lähteä maneesille heti kun olin valmis. Aikataulu oli sangen täydellinen ja ope avasi oven juuri nenämme eteen. Nappasin jakkaran mukaani ja lupasin sen seuraavalle koska satulavyö oli vielä kiristämättä. Jakkara palautui ja lähti heti perään omille teilleen eikä ollut edes käytössä kun sitä huhuilin. Hyppäsin sitten kavalettipalikan päältä kyytiin.

Tänään alkuverkassa mentiin vain ravia ja vain vasemmassa kierroksessa. Tein loivia kiemuroita ja taivuttelin oikeallekin. Ei ollut kamalaa kiihdyttelyä. Vaatteita oli liikaa ja toppaliivistä piti luopua alkuverkan aikana. Hyvin tarkeni ilmankin.

Hommat aloitettiin kevyellä ravilla oikeassa kierroksessa. Vasta nyt Senja taas kauhistui ovikulmaa. Mutta tänään riitti kertaohitus käynnissä eikä sen jälkeen sanonut siitä enää suurempia.

Koko tunti tultiin kolmikaarista katsomopäädystä alkaen. Ensin kevyessä ravissa taivuttaen kaarilla ulos. Ensimmäinen kaari oikealle, taivuttaen samalla vasemmalle, oli vähän kankea ja Senja painui laidoille. Kuvion hankalin kohta meille oli suoristus toiselle kaarelle. Senja painui omiin suuntiinsa ja pohjeavusta ehdotti laukkaa. Loppupuolisko oli helppo ja siisti. Ope käski tehdä puolipidätteitä, vaikka omasta mielestäni Senja kuunteli tänään hyvin eikä juossut ravissa. Taivuttelin muualla sisään ja ulos. Parani pikkuhiljaa. Myöhemmin tehtiin kaarten sisään myös ympyrät, taivuttaen niilläkin ulos.

Ravissa oli aika paljon tekemistä eikä käynyt tylsäksi. Lopulta kuitenkin vaihdettiin niin että kaaret piti tulla aina vastalaukalla. Tämä oli meille hankalaa ja Senja oli yhä vaihtoherkkänä. Ohje oli tehdä voltti myötälaukkaan ja kaartaa siitä vastalaukalle. Meidän täsmäohjeeksemme tuli ottaa raville ennen kuin vaihtaa. Lopulta oikeassa laukassa tuntui että Senja oppi pikemminkin vain pudottamaan raville. Mutta lopulta sain jokusen askeleen vastalaukkaakin. Oikeassa en lähtenyt edes yrittämään kuin muutamaa askelta. Vasemmassa päästiin lopulta noin puolikas kaari hyvin. Olisin voinut ottaa näihin vähän enemmän opetusta. Mistä Senjaa olisi kannattanut suoristaa? Minne lavat ja perä karkasivat?

Viimeisenä tehtävänä oli siirtymät laukasta käyntiin. Kaaret siis laukassa ja suoristuksen kohdalle muutama askel käyntiä ja uusi laukka. Nyt myötälaukat.

Ensimmäinen homma oli saada Senja tarpeeksi lyhyeen laukkaan. Ope olisi kaivannut lisäksi viipyvämpää laukkaa eli rauhallisempaa tahtia. En osannut hidastaa enempää. Monesti kaipasi Senjaa myös pyöreämpään muotoon. Vaikken huomannut että olisi ollut kovin epäpyöreä. Korkeintaan vähän jähmeä hetkittäin.

Aika kovasti piti välillä pidättää jotta Senja malttoi laukata rauhassa. Vasen laukka oli paljon helpompaa. Harmi että sitä oli vain keskimmäisellä kaarella. Mutta ei painanut käsille tai lähtenyt yhtään vyörymään. Enkä mielestäni jäänyt pitämäänkään. Istunnalle herkistely tosin unohtui eivätkä alassiirtymät olleet niin hyviä kuin olisivat voineet olla. Ravia tuli yleensä pari askelta väliin. Ope puhui laskeutumisesta mutta valitettavasti pelkkä sen ajattelu ei auttanut. Yritin koota laukkaa pohjille. Kyllähän me käyntiin päästiin mutta aina ohjalla. Oikealle nostoissa kuulemma heittäytyi vasemmalle. En yhtään huomannut ennen kuin ope sanoi.

Toistoja saatiin ihan hyvä määrä. Ei silti parantunut erityisen priimaksi. Muttei toisaalta huonontunutkaan. Kiva päästä harjoittelemaan tällaisiakin asioita.

Loppuraveissa päästin vähän pidemmälle ohjalle. Tänään Senja siitä huolimatta vähän nyppi ohjia. Sai vielä loppusätkyt kun katsomossa taisi heilahtaa hanska. Matkaa oli varmaan 20 metriä ja silti veti sangen äkkipysäyksen ravista ja taisi ottaa sivuaskeleenkin. Tehtiin vielä toinen ympyrä päätyyn perään. Ei jäänyt kierroksille mutta paras rentous hävisi.

Senjalle tuli tästä tunnista ihan hiki. Kaula oli märkänä. Jatkoi vielä viimeiselle tunnille ja yritin antaa kuskille käyttöohjeet. Eli saattaa olla vähän säpsy mutta on kiltti. Tuo loppuhätkähdys oli pahinta mitä on kanssani tehnyt. Varovasti raipan kanssa. Sekä tallissa riimu kannattaa laittaa päähän niin ettei nosta korvien yli.

Kävin vielä tallissa katsomassa tuntilistoja. Merkkasin itseni tälle samalle tunnille ensi maanantaille. Sekä hetken arpomisen jälkeen törkkäsin itseni torstain viimeiselle tunnille vapautuneelle tuntipaikalle. Nyt on sitten joka päivälle ratsastusta. Hups!

Ongelmia:
jakkara lähti omille teilleen
alkuverkassa tuli kuuma
yksi ovisäikky alkutunnista
vastalaukat
oikea laukka oli vaikeampi

Parannusta:
ei ollut pahasti kiireinen
ei ollut kovin jännittynyt
ei vyörynyt tai painanut käsille
saatiin tehtävät vastalaukkoja lukuun ottamatta tehtyä ihan asiallisesti

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Istuntaa kolmoissarjoilla erikoistermein

 Sunnuntaina oli taas kisatiimin treenit Turkalla. Ryhmäni oli tällä kertaa kello 12. Pakkasta oli pari astetta ja keli kumman sumuinen, harmaa ja pimeä. Ratsukseni tuli Ponne, joka oli mennyt jo yhden tunnin alle. Kaikki varusteet olivat valmiina karsinan edessä ja hummakin sangen puhdas. Olin siis ennätysnopeasti valmis.

Ryhmämme oli kolmas, joten esteet olivat jo valmiina. Puomeilla varustettu ristikko ja lävistäjillä kolmoissarjat. Pohja oli yhä hiekalla. Tosin kopinaa kuului enemmän kuin kesällä. Ratsukoita tunnilla oli alkuun 6, myöhemmin 5 kun yksi lähti kesken pois.

Ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä ja
tuunattu okserit oikeille paikoilleen.

Alkuverkassa Ponne tuntui taas menevän omien halujensa mukaan. Välillä kiihdytteli ravissa, välillä oli hitaampi. Kuskille meno oli taas tylsää ympäri kenttää hölköttelyä ja olisin halunnut kommentteja. Heti alkuun tuli niin kuuma että kisatiimin liivi piti purkaa pois välistä. Sormia ei palellut tänään.

Kentän vieressä oli auto peräkärryn kanssa hakemassa kauroja. Useampi heppa kavahteli sitä. Ponnekin hitusen muiden mukana. Ope tulistui että ratsut pitää pitää hallinnassa. Minua lähinnä nauratti kun hetkessä kolme heppaa rypästyivät kentän keskelle ja kaikki pitivät ääntä. Jotain hörinän ja hirnumisen välimaastosta. Harvemmin hepat juttelevat toisilleen ääneen kesken tunnin.

Laukassa oli ohje olla puolikevyessä istunnassa. Eli juuri itselleni mieluisimmalla tavalla. Jalkkarini olivat ehkä aavistuksen pitkät mutta istunta-asentojen keventäminen onnistui silti helposti. Nyt en murehtinut taivuttelusta (jota ei näkynyt) vaan yritin enemmän ratsastaa Ponnen niskaa ylös. Silti se onnistui kunnolla vasta kun ope siitä sanoi.

Tämän päivän aiheena oli istunta kolmoissarjoilla. Tosin alkuun tullut pieni teoriapätkä ei termistöltään vastannut aiemmin oppimaani. Kun ehdotin tuttua termistöä eli esteistunta on 3-pisteen istunta ja esteen päällä ollaan kevyessä istunnassa, takapuoli irti satulasta, niin tämä ei saanut kannatusta. Open mielestä esteistunta on pikemminkin se, jossa ollaan esteen päällä. Tänään piti mennä ylävartalolla hyppyihin kunnolla mukaan, joten ymmärrän että sitä pyllistelyasentoa ei ehkä ajattele kevyeksi istunnaksi. Onneksi itselläni rupeaa olemaan jo sen verran hyppymetrejä takana etten mennyt näistä jutuista solmuun. Totesin vain että tottelen opea ja katsotaan mitä tulee.

Ensin tultiin ristikkoa. Vakaa laukka. Istunta vähän kevennettynä ristikon yli. Ei tarvitse tehdä muutoksia näin pienelle esteelle. Tästä olin samaa mieltä ja suoritettiin yhtä huonoa puomille osumista lukuunottamatta oikein siististi ja näppärästi. Molemmista suunnista. Jossakin välissä piti tulla "pienessä istunnassa". Termi vähän nauratti mutta taisin tajuta mitä sillä tarkoitettiin. Video kyllä kavaltaa istuntani tekevän automaattimyötäyksen hyppyyn.

Osa hepoista säikkyi autoa ja ohje oli että silloin ei tulla. En muista pääsivätkö kaikki tulemaan tuota tehtävää sitten juuri ollenkaan. Ponnea ei haitannut enää pätkääkään.

Seuraavaksi tultiin yhden laukan sarjavälit porttia kohti. Väleissä piti istua pystyyn ja esteillä myödätä yläkropalla kunnolla. Ajattelin että pystyyn istuminen on itselleni suurin haaste mutta siihen ei tänään juuri kiinnitettykään huomiota. Enkä muista mitä tuli esteiden väleissä tehtyä.

Ohje oli että Ponnella saa laukata sujuvasti sisään. Nyt ei tullut niin pahoja linjalle kiihdyttelyjä kuin aiemmin. Aika passelia menoa. Kertaalleen meinasi jäädä välissä vähän kauas. Ponnen erikoisuus tänään oli vähän "vikuroida" linjojen jälkeen. Veti päätä alas ja heilautti sitä jokusen kerran. Pukkeja en huomannut. Enkä keksinyt mistä johtui. Mielestäni en tehnyt mitään suututtavaa hypyissä.

Muilla oli jonkin verran ongelmia. Linjalle tuli mm. ohjaustötteröt avuksi. Ne eivät onneksi Ponnea kiinnostaneet vaan tultiin joka kerta aika kivasti. Kuski yritti ylimyödätä tahallaan ja onnistui siinä ihan hyvin. Seuraavaksi mukaan piti laittaa käsien lisäksi myös yläkroppa. Eli juuri näitä juttuja, joista yritän muualla opetella pois.

Tultiin tätä ehkä 5 tai 6 kierrosta. Viimeinen okseri nousi jonnekin kasi-ysikymppiin.

Kahden laukan linjalle sai tulla myös reippaasti. Ponne rupesi taas spurttailemaan linjalla ennen esteitä. Nyt sarjalle ei hirvittänyt yhtään päästellä reippaasti, toisin kuin viikko sitten jumpalle. Ponne katsoi paikat sangen hyvin itse. Kuskin vastuulle jäi puolipidätteet ja vahtia keula kevyeksi. Kertaalleen se unohtui ja Ponne pääsi (kuulemma) vähän pitkäksi ja matalaksi. En huomannut itse. Keskimmäiseltä tuli puomi. Saatiin korjattua seuraavalle kierrokselle. Samoin kuskin piti muistaa myödätä myös keskimmäiselle okserille.

Vikalla kierroksella tunsin heittäytyväni hypyssä kaulalle kädet Ponnen korvissa. Ei se videolta ihan niin hullulta näytä. Ope oli tyytyväinen. Estekorkeus taisi olla enimmillään jotakin ysikymppiä. Helposti yli.

Se riitti meille ja ohjeeksi tuli keventää hyvin loppuun. Taas Ponne tarjoili vauhteja laidasta laitaan. Eikä tullut enää tähän tuntiin liittyviä kommentteja.

Lopuksi totesin opelle että itselleni hankalaa on ratsastaa esteille humman niska ylös. Kun aina on ajateltu vain pyöreätä niskaa. Ope pohti hetken eikä muistanut yhtäkään suokkia, jolla hyppääminen kannattaisi tehdä pyöreällä niskalla. Puokeille on sitten eri käyttöohjeet.

Tunnin jälkeen hoidin Ponnen pois. Onneksi tajusin kysyä loimesta edelliseltä kuskilta. Vaaleansininen alatallin käytävän kasasta. Kuulemma Ponnella on nimetty loimipaikkakin alatallista. Tämä oli itselleni uusi tieto. Kuten sekin, että hepoille pitäisi antaa tässä kohdin päiväruoka. Helpottaisi kummasti jos joku siitä mainitsisi. Onneksi tallikaveri kokkasi annoksen valmiiksi.

Vaihdoin vielä Ponnelle uudet hokit parin kuluneen tilalle ja sitten vapautin sen tarhaansa kavereiden joukkoon. Kavereiden syöminen loppui aika sukkelasti kun Ponne valtasi heinät.


talvihokkeja
Vasemmalla kaksi kulunutta hokkia,
oikealla yläkulmassa upouusi talvihokki.
©minä


Ongelmia:
termistö ei ollut ihan vakiintunutta
ravissa Ponne puuhaili omiaan
yhä oli hankala ratsastaa niska ylös laukassa
ravisteli päätään ehkä neljästi sarjan jälkeen
yksi pudotus
osa hoito-ohjeista tuli taas yllätyksenä
pari hokkia olivat vaihtokunnossa

Parannusta:
ratsun varustus oli sukkelaa
Ponne ei hyörinyt tallissa ennen eikä jälkeen!
Ponne hyppäsi kaiken empimättä
kuski osasi toimia ohjeiden mukaan
oli ihan hauskaa
ei rapaa!

Tänään meillä oli ainakin 3 eri kuvaajaa, kiitos kaikille!

lauantai 12. joulukuuta 2020

Kaarevien linjojen vaikeutta

 Lauantaiaamuna oli taas esteiden vuoro. Senjallapa tietysti. Ratsukoita tuli tunnille tällä kertaa täydet 6. Pihalla oli nelisen astetta pakkasta. Esteet olivat jo sangen hyvin paikoillaan kun päästiin maneesiin.

Alkuverkassa yritin pitää käden rentona ja joustaa kyynärpäästä. Hetki meni hyvin ja sitten kieli tuli näkyville. Enkä saanut sitä piiloon. Poikkeuksellisesti näkyi laukassakin vaikka on yleensä vain raviongelma. Taivuttelin. Tänään ei menty hirmu lujaa enkä muista kamalaa kaatuilua. Laukkojen jälkeen pyörittelin vielä hetken ravissa.

Alkutunnista Senja kartteli hetken ovea. Kohti laukatessa jännittyi ja jähmettyi. Vihjasi sivupoistumista. Mentiin rauhassa käynnissä ohi ja sen jälkeen ei ollut enää suurempia ongelmia laukassakaan. Myöhemmin pitkin ohjin imeytyi itsekseen oviaukolle kurkkimaan ulos.

Hypyt aloitettiin taas ravilähestymisellä. Puomi, ristikko ja puomi. Vasen kierros. Ensin taisi olla vähän löysä, sitten tultiin hyvin. Sen jälkeen tuli pari kertaa väärä laukka. Kaartui samalla vähän turhan aikaisin sisään. Ope käski asettaa ennen hyppyä. Se auttoi ja tultiin taas kahdesti hyvin myötälaukalla.

Sitten laukassa sisään. Ei tainnut olla ongelmia. En myödännyt suuresti mutta estekin oli pieni. Joku kerta pudotettiin mutta korjaantui toistolla.

Seuraava tehtävä oli 16 metrin kaari ristikolta kavaletille (alempana kuvassa esteet 1 ja 2). Vasemmassa laukassa sisään, kaari oikeassa laukassa ja kavaletin jälkeen puoliympyrä oikealle uralle.

Tämä oli päivän hankalin osuus meille. Kaari ei ollut kaari vaan suora. Jos yritin jatkaa kaarelle niin laukka ei vaihtunut. Saatiin lopulta todella monta sakkokierrosta. Senja taisi välissä taas vähän hypähtää opea karkuun. Nyt tein aina lennon vaihdossa kun otettiin uusi kierros. Kun yritin ratsastaa vain kunnollisen kaaren niin Senja hoiteli myötälaukat itse. Tässä meille treenattavaa jatkoon, totesi ope tunnin jälkeen.

Sitten olikohan 21 metrin linja oikeassa laukassa (esteet 3 ja 4). Pari kertaa laukka vaihtui vääräksi. Kerran unohdin laskea ja tuli 6. Taas jälkimmäisen esteen jälkeen Senja oli kaartamassa omia aikojaan pois linjalta oikealle. Ope ehdotti peruuttamista mutta otin vain seis ja käytiin kävelemässä kulman kautta. Sitten vielä laukkavoltti kulmaan ja seuraavalla kierroksella tultiin hyvin. Pelkkä rento matkustelu ei näemmä auttanut vaan piti ratsastaa. Aloitin tänään vähän liian löysin rantein.

Ratapiirros
Oma tulkintani päivän radasta.


Lopuksi tultiin vielä rata. 7 estettä, 7 hyppyä. Me jäätiin hyppyjärjestyksessä tokavikoiksi ja osa esteistä nousi. En katsonut kovin tarkkaan mutta näyttivät jo ihan hypättäviltä. Toki kontrasti alkutunnin ristikoihin oli reilu. Ehkä jotakin 80 cm nurkilla? Max 90. Omaa vuoroa odotellessa tein kiemurauria ja vaihtelin laukkoja lennossa molempiin suuntiin. Vaihdot tulivat helposti. Tämä ehkä auttoi ykkösesteelle.

Rata oli päivän paras osuutemme. Aloitettiin vähän reippaasti ja kavaletille tultiin juureen. Linjalle tuli kuulemma ylimääräinen vaihto väliin, en ehtinyt huomata. Siinäkin rahtusen lähelle jälkimmäistä. Open mielestä paikka oli juuri hyvä noin. Vitoskavaletille tehtiin reilusti vino lähestyminen ja hyppy (uraa pitkin). Muille tämä reitti tuli vähän yllätyksenä kun kaikki aiemmat olivat tulleet helpomman reitin okserin sisäpuolelta. Samoin matkalla okserille piti vähän väistellä muita. Mahduttiin kuitenkin linjalle ja siihenkin tuli hyvä hyppy. Viimeinenkin pysty siististi, tosin piti pitää aika viime hetkille ettei este tullut syliin. Mutta sujuvaa ja myötälaukat! Olin mielissäni ja opekin kehui. Jee!

Siihen oli hyvä lopettaa. Loppuverkat olivat aika pikaiset, nyt Senja oli taas kivasti kuulolla. Taipuisampikin.

Senja jatkoi seuraavalle tunnille ja minä keräsin hetken kasoja.

Ongelmia:
kieli näkyi alkuverkassa
Senja kartteli hetken ovea
vaihdot esteillä (ilman pikakääntymistä)
kaaren ratsastus
vääriä laukkoja suoralla linjalla
hyppyjen jälkeen suoraan ratsastus

Parannusta:
vaihtoi helposti sileällä pyynnöstä molempiin suuntiin
ratakierros oli hyvä

perjantai 11. joulukuuta 2020

Hyppyjä ilman jalustimia

 Perjantain Turkan tunnista selvisi etukäteen että meillä on kavaletteja ilman jalustimia. Hevosjakoa piti jännittää tallille asti. Pakkasta oli 7 astetta ja kentälle vedetty uusi hiekka päälle. Tuuli.

Ratsukseni oli merkattu Roco. Olin jo täysin unohtanut sen valikoimista. Sen piti olla edellisellä tunnilla mutta sen kuski ei ollut saapunut. Onneksi tuntikaverit laittoivat sen kuntoon. Minä kun näin vain sen viestin että kaikki hepat ovat valmiina. Suitsiksi tuli tänään kolmipala. Ratsukoita tunnilla oli 7.

Kannuksia ei ollut, esteraippa. Alkutunnista Roco oli sangen unelias. Käynti ja ravi olivat raahustamista. Sormia paleli. Olin taas itsekseni puksuttelumoodissa ja ilman kommentteja alkuverkkaaminen oli todella tylsää. Laukassa spurttailin eteen. Ope ei tyytynyt pelkkään spurttailuun vaan vaati että jäädään ympyrälle laukkaamaan kootummin. Roco tuntui siltä että sammuu hetkenä minä hyvänsä. Aktivoi takajalkoja. Rennot nyrkit. Vähän haittasi kun välillä 6 pitkin ohjin kävelijää olivat edessä.

Pyörittiin monta ympyrällistä ja taisi tulla vähän parempi. Sitten ope käski spurtata eteen. Mielestäni mitään ei tapahtunut. Sitten hutkin ja potkin ehkä vähän tarpeettomankin paljon, jalustimetkin putosivat. Saatiin vähän reippaampi laukkapätkä, jonka jälkeen Roco taas sammui. Apuihin reagointi oli harmittavan vaisua.

Välikäyntien aikana nostettiin jalustimet kaulalle. Ei haitannut minua pätkääkään. Eikä kyllä jännittänytkään. Olisin tykännyt enemmän sopivan jännästä.

Hyppääminen aloitettiin yksittäisiltä ristikoilta. Vähän hidasta ja löysää eivätkä laukat vaihtuneet. Lopulta jälkimmäiseen suuntaan eli oikeaan Roco lähti kiihdyttämään pitkänä kohti estettä. Pidätin ja ehti nuupahtaa hyppyyn. Useamman kerran. Jotenkin en ollut tänään tarpeeksi tosissani sen kanssa ja humma lusmusi minkä pystyi. Tai siltä se tuntui.


Ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä ja tuunattu
nuolet ja estenumerot mukaan.


Sitten tultiin rata miniristikkokorkeudella. Pystyt lävistäjillä, 3 askeleen suora, sarja, pysty lävistäjällä ja kaareva 3 laukan linja. 8 estettä, 9 hyppyä. Oman vuoron sain noin puoliväliin. Ei ehdi jäätyä ennen eikä jälkeen.

Me aloitettiin aika uneliaasti. Useampi laukka oli matkan varrella väärä eikä vaihtunut kunnolla lennossa vaikka yritin. Ennen kolmosta silmäni vuosivat enkä meinannut nähdä esteitä saati paikkoja. Mitään ei taidettu pudottaa ja saatiin oikeat askelmäärät. Loppua kohti Roco eteni paremmin mutta nopeasti hommien jälkeen taas simahti.

Toisella kierroksella hypättiin vain 4 ensimmäistä estettä ettei tulisi niin paljon odoteltavaa. Osa nousi pystyiksi. Ajattelin 60-senttisiä mutta ope sanoi 70. Näyttivät pieniltä.

Taas aloitettiin uinuen. Onneksi loppu meni paremmin. Nyt tuli myötälaukatkin! Kuski kuulemma varsinkin hypyissä vasemmalle väänsi yläkroppaansa jo ennen hyppyä. Taisi olla myötälaukan ylivarmistelua.

Seuraavalla kierroksella hypättiin loppurata eli sarjasta kasiin. Taas osa esteistä pystyinä. Nyt aloitettiin jo vähän säpäkämmin. Ihan ok. Jalkkarit olisi saanut jo ottaa takaisin mutta enhän minä niitä kaivannut.

Luulin että oltaisiin jo lopetettu mutta tultiin vielä 3 laukan linja. Nyt kaikkien piti tulla vielä ilman jalkkareita. Jälkimmäistä pystyä nostettiin ja sai tulla haluamansa korkeuden. Taidettiin tulla n. 80 ja 90. Kaksi kierrosta siis. Nyt sain apuja paikan näkemiseen. 80-kierroksella sujui niin hyvin että väli meinasi jäädä ahtaaksi. Vikalla kierroksella tultiin jälkimmäisen juureen mutta Roco ehti kerätä jalkansa ja puomi vain kopsahti. Puhtaasti yli. Olisi saanut tulla uudestaan mutta päätin jättää tähän.

Koska ei ollut kovin rankkaa niin kevensin vielä loppuravit ilman jalustimia. Roco oli löysä ja etupainoinen. Lopulta kokeilin keventää pätkän vielä kädet kypärässä, yhä ilman jalustimia (Heponiityssä ponilapset joutuivat tekemään joskus näin). Helposti sujui niinkin.

Mentiin näemmä vartti yliajalle. Se selittää miksi lähdin vasta ysin jälkeen tallilta vaikka olin mielestäni ripeä helppohoitoisen Rocon ulosviennissä.

Ongelmia:
sormia paleli alkuverkassa
Roco oli aika unelias
vääriä laukkoja
kanttaili kaarteita
silmien vuotaminen haittasi näkyvyyttä ja etäisyyden arviointia linjalla
ei ollut yhtään jännää

Parannusta:
alkuverkan jälkeen ei ollut enää kylmä
pätkiä eteni paremmin
ei ehkä pudotettu mitään
skarppaamalla löytyi myötälaukat
90 cm helposti ilman jalustimia

torstai 10. joulukuuta 2020

Toiveesta perusasioiden ytimeen yksärillä

 Torstaina onnistui vihdoin odotettu yksityistunti. Nyt ensimmäistä kertaa yksäri kolmosopen silmien alla. Edellisestä yksäristä olikin ehtinyt vierähtää reilu 4 kuukautta.

Kelinä oli pikkupakkanen ja Senja löytyi tarhasta. Vaikka olin ihan ajoissa paikalla niin silti olin maneesissa vasta paria minuuttia vaille ja pari minuuttia yli selässä. Ehdin kävellä noin puoli kierrosta ennen kuin ope tuli. Alla tänään koulusatula. Kouluraippa, ei kannuksia.

Ope kyseli etukäteen toiveita aiheesta. Vastasin että mennään ihan perusasioiden ytimeen ja sitä oli luvassa. Kulmanratsastusta ja ympyrää. Käytännössä kuitenkin korjattiin kuskia ja sitä kautta hevosta. Koska kuski kotiläksyissään (kylkien venytys ja yläkropan sivukierto) paljastui sangen suoraksi niin veikkaus oli että hevonen vetää mukanaan vinoon.

Alkutunti meni käynnissä ja ravissa. Enimmäkseen suoralla mutta vähän myös ympyrällä. Ensimmäinen hoksautettava asia oli että vaikka Senja näennäisesti oli suorilla suora niin kaula pullotti kuitenkin vasemmalle ja pää oli vinossa. Ei haluttu hummaa kankeaan patenttinyökkyyn vaan liikkumaan elastisesti. Se kuulemma parani yllättävän nopeasti sekä käynnissä että ravissa molempiin suuntiin. Alku oli aikamoista luikertelua ja taivuttelut tehtiin vain kulmiin.

Matkalla kuski yritti pitää jalkansa (varsinkin oikean) rentona alhaalla, kantaa kätensä ja ajatella ohjasotteet kyynärpäästä asti. Kunnon lapatuesta puhuttiin paljon ja lopuksi ope arveli että sen puute saattaa olla ongelmieni juurisyy. Kädet eivät pysy aloillaan, kyynärpäät karkaavat irti kropasta, kylkituki karkaa ja sitä myötä jalkakin nousee. Mielenkiintoista.

Osa jutuista ja ohjeista oli sellaisia että meni yli hilseen. Enkä huomannut kaikkia vikojamme tai muutosta parempaan. Se on omasta mielestäni ongelmallista. Tänään tosin Senjan puolierot tulivat hyvin esille ja kovempi vauhti toiseen suuntaan. Oikeassa kierroksessa halusi juosta alta.

Korjauskommenteista osa oli todella hienovaraisia käden rentouttamisia. Paljon tuli myös käskyjä taivuttaa kunnolla ja myödätä. Tehtiin myös siirtymiä taivuttaen. Olipa todella vaikeaa. Suoralla hevosella sain siirrettyä ravista käyntiin mutta taivuttaen ei enää onnistunutkaan. Muutenkin asetuksenkin pitäminen suoralla unohtui hetkessä. Tuli myös kivoja pätkiä kun Senja jäi kuulolle ja reagoi istuntaani. Polvella puristin liikaa vain jossakin vaiheessa.

Tunnin aikana Senja vähän katseli (jännittyneesti) ihmisiä sekä liikettä ovella. Tänään tuli myös ensimmäinen kunnon pakoreaktio kun oviaukkoon oli hipihiljaa hiipinyt hevonen ja kuskinsa. Senja pyörähti ympäri ja spurttasi kunnolla. Pääsi noin kolme laukka-askelta kunnes sain kiinni ja rauhoittumaan. Meille ei jäänyt tästä mitään tilannetta päälle mutta olisi kohteliasta pitää vähän ääntä tullessaan ettei tällaista tapahtuisi.

Laukkoja otettiin ihan lopuksi. Sitä ennen Senja oli jo ihan hikinen vaikka oltiin tehty sangen kevyttä perustyöskentelyä. Eikä ollut edes stressannut pahasti vaan liikkunut enimmäkseen oikein itseään käyttäen.

Oikea laukka oli hieman reipasta. Tehtiin sekä ympyrää että kulmia siinäkin. Vasen oli huomattavasti asiallisempaa ja tasapainoisempaa. Lopuksi haluttiin vielä hyvät siirtymät alas. Ravista käyntiin ja raviin saatiin parilla toistolla hyviksi. Laukasta alas tulivat myös yllättävän kivoiksi parilla toistolla. Meinasi pudota lähes käyntiin asti.

Ope puhui monesti että yrittää hillitä itsensä eikä korjata ihan kaikkea kerralla. Toivottavasti sain edes osan tehtyä oikein. Ihan hirveästi työkaluja tästä tunnista ei jäänyt vaan jatkoonkin tarvitsen open apua. Kovin huonosti tuskin meni, sillä seuraavan tunnin kuskeista useampi kommentoi että näyttipä Senja hyvältä. Olipa kiva kuulla! Odotin tulevani tästä tunnista kovin onnelliseksi mutta pikemminkin tajusin taas kuinka kamalan vaikeaa ratsastus onkaan ja kuinka hirveästi on edelleen opittavaa.

Tunnin jälkeen talutin vielä hetken maneesissa, sitten hoidin Senjan pois ja paketoin takaisin tarhaan. Loimikoko 155. Illalla Senja meni vielä puomitunnin. Minullekin olisi ollut tilaa mutta Senjan poishoidon jälkeen olin aivan uuvahtanut ja nälkäinen vaikka itse ratsastus ei ollutkaan kovin rankkaa itselleni.

Ongelmia:
alku oli aika kiemuraista
alkutunnista sormia paleli
kuskin puutteellinen lapatuki
muut tavalliset istuntaongelmani
Senja tuijotteli ihmisiä ja otti kunnon säikyn ovelle hiipineestä ratsukosta
en tajunnut kaikkea

Parannusta:
Senja kulki pääosin kivasti itseään oikein käyttäen
saatiin muutamia tasapainoisia pätkiä
yllättävän hyviä siirtymiä

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Lisää estejumppailua Senjalla

 Keskiviikkona oli taas estevalmennuksen aika. Senjalla jälkimmäiseen ryhmään. Nyt kaikki 4 ratsukkoa olivat paikalla. Pihalla oli muutama aste pakkasta ja me toista kertaa siis klinikan hallissa.

Ratsastuskoulun päädyssä oli kolme kavalettia ympyrän kaarella, klinikan puolella jumppalinja ja lävistäjällä ravilähestymisellä puomi, ristikko ja okseri. Jotakin ope puhui välien pituuksista mutta unohdin.

Alkuverkassa Senja oli kiireinen ja taipui huonosti. Kielikin näkyi. Laukka oli ravia helpompaa. Melko pian ruvettiin tulemaan puomeja ympyrällä. Ensin oikea kierros, sitten vasen. Ensin kolmella puomilla, sitten puomilla ja kahdella kavaletilla ja lopuksi kolmella kavaletilla. Oikea kierros oli ihan ok. Vasemmalla tuli kommenttia siitä että valutaan jo lähestymisessä kaarelta ulos. Olinkin jo unohtanut tämän ongelmamme. Nyt sanomista tuli myös että pitää malttaa ja tehdä puolipidätteet ennen kavaletteja. (Piirala käski sujua sisääntulot.) Senja teki kuten pyysin ja välillä pyysin vähän huonommin. Huonot paikat ja reitit laitoin enemmän omaksi syykseni. Huonoja pyyntöjä ja huonoa ohjausta. Eikä niinkään Senjan valumista.

Kavalettiympyrän ohessa Senja tuijotteli oikeassa kierroksessa katsomopuolen keskiosaa (loimea?) sekä viimeistä kulmaa. Itselleni ei selvinnyt näiden jännyys. Meni kuitenkin lähemmäs kymmenkunta kierrosta että päästiin jännityksistä eroon. Senja ehdotti sivupoistumisia mutta onneksi hyvin maltillisesti eikä lähtenyt toteuttamaan. Käynnissä ohittaminen ei auttanut. Vähän etäämpää ja kavereiden perässä meno auttoi enemmän. Olin vähän yllättynyt että tämä oli näin pitkäaikainen juttu.

Sitten tultiin vasemmassa laukassa jumppalinjaa. Ohje oli sujua kulmasta kolmella laukalla sisään. Kummasti teki mieli ottaa mieli vielä aina yksi askel jos ei ihan osuttu. Nyt loppuun tuli vielä kavaletti. Tultiin yllättävän suoraan ja myötälaukassa. Enkä itse tehnyt mitään tyhmyyksiä. Lopuksi sain sujuttua paremmin sisään. Hypystä tuli terävämpi ja sitä myötä oli sitten hankalampi olla kyydissä. Senja heilutti protestiksi vähän päätään.

Viimeisenä tehtävänä tultiin lävistäjän jumppa ravilähestymisellä. Ensin edessä oli puomi ja kaksi ristikkoa. Tein huolellisen tien seinältä asti ja tuntui että menin linjasta jopa vähän yli. Odotin huuteja mutta niiden sijaan tuli kiitosta huolellisesta reitistä.

Meillä oli taas perinteiset ongelmat. Tultiin joko liian löysästi eikä laukkaa meinannut löytyä. Tai sitten rahtusta liian innokkaasti ja laukka tuli jo puomilta. Ravissa väliin tuli kuulemma ylimääräinen askel ja ponnistuspaikka siksi ihan juureen. Omaa istuntaani en muistanut näissä miettiä. Parhaimmillaan vasta okserin päällä. Kuulemma ajatusta lähemmäs satulaa. Vinoonhyppäystä ja myötälaukkoja en ehtinyt miettiä. Ainakin kerran tuli väärä laukka.

Okseri nousi pikkuhiljaa isommaksi. Me ei tänään mitään kovin jättimäisiä hypätty, ehkä max 80 cm? Viimeisellä kierroksella tultiin vihdoin sopivasti sisään toivotulla kahdella raviaskeleella. Hyppykin oli sitten sopivan pyöreä ja terävä.

Hullua pidettiin vielä jännityksessä enkä tajunnut että meille riitti. Piti sitten jännittää muiden hypätessä että vieläkö tullaan.

Loppuraveissa Senja viipotti taas menemään eikä ollut kovin hyvässä tasapainossa. Tänään en saanut Senjaa yhtä hyvin kuulolle ja aktiiviseksi takaosalle kuin eilen tai viime keskiviikkona. Ehkä yritin vähän huonommin? Ihan kymppiä ei tästä voi siis antaa mutta joku ysi kuitenkin. Humma jumppaantui hyvin. Pitäisi vain saada kuskikin istumaan asiallisesti isommissakin hypyissä.

Tunnin jälkeen pihalla Senja säikähti luultavasti kauempaa takaa tulevia. Taas tuli loikkapömeli eteenpäin. Onneksi nämä loikat ovat suuntautuneet poispäin itsestäni eikä Senja ole kovin heilutellut jalkojaan. Tokeentui myös todella nopeasti ja päästiin tilanteesta yli. Edellä mennyt kaveri ei arvostanut takana loikkimista vaikkei ihan perässä oltukaan. Pahoittelut.

Ongelmia:
kieli näkyi alkutunnista
tuijotteli kulmaa ja ehkä loimea alkutunnista
vasen kierros ympyrällä oli hankalampi
ei ollut yhtä hyvin avuilla ja kuulolla kuin eilen ja viime ke
liian löysää tai liian innokasta
terävämmissä hypyissä jalkani lennähtivät hypyissä taakse
säikähti pihalla paluumatkalla

Parannusta:
sangen kuuliaista menoa
tuijottelusta päästiin alkutunnin jälkeen
yllättävän suoraa

Ella S. videoi taas hyppyjämme, kiitän!

tiistai 8. joulukuuta 2020

Suoria jumppalinjoja istuntaharjoituksilla

 Tiistaina tunnillemme oli esteitä ja kivasti vain 5 ratsukkoa. Tallilta tuli viesti että ratsuni on jo valmiina, joten menin sitten tavallista myöhemmin paikalle. Vasta listasta selvisi että Senja. Vaihdoin sille vain estesatulan. Pihalla oli muutama aste pakkasta.

Esteiden kasaaminen jäi enimmäkseen minun hommikseni kun kerran satuin olemaan paikalla. Puomitunnin jäljiltä molemmilla pitkillä sivuilla oli jo puomit. Kentän puolen sivulle tuli linja ovea kohti, puomi, kavaletti, ristikko, kavaletti ja ristikko. Yhdet laukat väleihin. Toiselle sivulle tuli kahden kavaletin ja kahden minipystyn innarijumppa. Ovea kohti sekin.

Alkuverkassa Senjalla oli taas muka kamala kiire. Pyysin malttamaan ja taivuttelin. Jätin vaihtokikkailut pois enkä tainnut laukatakaan kuin jälkimmäiseen suuntaan. Ravi oli hankalampaa ja tuntui kanttailevan. Nyt itselläni oli onneksi jo enemmän ajatusta siitä kuinka paljon taivuttelua tarvitaan.

Verkkatehtävinä ravattiin puomilinjojen yli kevyessä- ja esteistunnassa. Helppoa. Lyhensin jalkkareita reiällä tokavikoihin. Näin sain vakaamman kevyen istunnan. Ravi ei saanut kiihtyä eikä Senja onneksi pahasti kiihdytellytkään. Toki itse unohdin miettiä askeleet kun mietin vain että suoraan, keskeltä ja istunta kuntoon.

Laukassa tultiin pidempää puomilinjaa ensin esteistunnassa (eli 3 pisteen istunnassa), sitten kevyessä istunnassa. Sama juttu että ei saa kiihtyä. Vaikka aika maltillisesti kiihtyikin niin huomasin sitten kun ope siitä sanoi.

Sitten ruvettiin tulemaan ristikkojumppaa vasemmassa laukassa. Omaa istuntaa sai käyttää vähän tilanteen mukaan. Senja malttoi kivasti. Keskityin tulemaan lähinnä suoraan ja maltilla. Sekä ajattelemaan laukkaa muualla takaosalle. Meno oli sopivan aktiivista eikä kumpikaan meistä Senjan kanssa kerännyt ylimääräisiä kierroksia. Alkuun tosin ehkä varmistelin turhan paljon enkä juuri myödännyt hyppyihin.

Viimeinen este nousi pystyksi ja se nousi lopulta jonnekin 90 cm tienoille. Isommissa hypyissä Senja kuulemma hyppäsi vasemmalle. Huomasin taas vasta kun ope sanoi. Sakkokierroksella sain ehkä aavistuksen korjattua. Ope oli tyytyväinen. Myötälaukka taisi säilyä joka kierroksella, ainakaan en huomannut että olisi tullut vaihtoja.

Sitten innarijumpalle oikeassa kierroksessa. Nyt vähän kootummassa laukassa. Ohje oli olla kevyessä istunnassa ja myödätä harjaa pitkin. Tarvittaessa ottaa harjasta kiinni. Lähestyessä sain joka kerta aika kivan laukan alle. Sekä kertaalleen tajusin tehdä vielä ympyrän kun ei oltukaan ihan valmiina. Kun laskin kädet harjalle niin ohja sai vapautta hypyissä. Ope ihasteli ettei Senja kiihtynyt. Kertaalleen tehtiin matkalle vähän mutkaa kun Senja halusi väistää open kauempaa. Yritin yhä pitää suoran linjan ja lyhyen mutta aktiivisen laukan. Käsi harjaan meinasi välillä vähän unohtua. Viimeisellä kierroksella tein sen taas ja nyt Senja kiihtyi rahtusen. Ope sanoi että hyppäsi kuitenkin teknisesti niin hyvin että tämä riitti.

Oma asento sai olla tänään vakaana kevyessä istunnassa. Huomattavasti luontevampaa itselleni näin kuin ajatella esteiden välissä pystyyn. Toki esim. sarjoilla mennään sitten tilanteen mukaan ja kai sitä pystyyn tulemistakin on hyvä harjoitella.

Loppuravit Senja halusi aloittaa laukalla mutta malttoi mielensä ja oli sangen kiva, ryhdikäs ja notkea. Tänään onnistui ensimmäistä kertaa ravaaminen pidemmällä kaulalla ja vähän matalammassa muodossa. Ilman ohjien nykimistä! Kiihtymättä! Siitä olisi ollut kiva saada jotakin kommenttia.

Senjalle tuli tänään näissä hommissa kuuma. Harvemmin hikoilee estetunneilla. Jotakin siis urheili. Itselleni oli hyvin kevyttä.

Tunnin jälkeen pyöräytin vielä puuttuvan hokin paikoilleen.

Ongelmia:
alkuun hieman kiihtyi
en huomannut että vietti (isommissa) hypyissä vasemmalle
väisteli opea

Parannusta:
sangen helppoa ja tasaista
sain lyhennettyä ilman että tuli löysää
oli oikein kivasti kuulolla
myötälaukat säilyivät (tai en ainakaan huomannut muuta)
loppuverkassa kulki rentona pidemmällä kaulalla
kiva tunti ja hauskaa viilaamista

maanantai 7. joulukuuta 2020

Puomijumppaa koulutunnilla

 Maanantaina menin taas aiemmalle koulutunnille. Kiva oli saada jatkaa Senjan kanssa. Humma löytyi pihalta, kelinä märkä +1°C. Tällä kertaa ei tullut portille vastaan, ehkä halusi varmistaa että tarha siivotaan kunnolla. Onneksi pohja oli hyvin käveltävissä ratsastuskengillä.

Laitoin koulusatulan mutta martingaalin jätin pois. Takasuojat olivat taas ihan hiekkaisina harjalaatikossa. Kokeilin hokit ja 3 niistä pyöri sormin sekä yksi puuttui. Selvästi kaupunkitalli kun kukaan ei tiennyt mistä hokkiavain löytyy. En sitten saanut tehtyä niille mitään ennen tuntia.

Matkalla maneesiin Senja säikähti tarhassa ollutta hevosta ja loikkasi. Onneksi ei tullut päälle.

Maneesissa avustin hetken tuntikaveria ja kun lopulta pääsin itse kyytiin niin huomasin että jalustimet ovat väärillä puolilla. Niiden vaihtaminen ei onnistunut tallikaverin avulla selästä käsin vaan piti tulla alas. Onneksi maasta käsin sujahtivat sukkelasti paikoilleen. Tympeää silti.

Alkuverkan kanssa tuli vähän kiire ja yritin oikaista ratsastamalla hetken käynnissä vähän komentelevammin. Niska pyöreäksi ja taivu. Se oli todella huono suunnitelma, sillä hetken päästä ravissa Senja roikotti kieltään ulkona, juoksi tavallista pahemmin alta, sekä täysin epätyypillisesti nyppi päätään ylös. Ope käski hidastaa vauhtia, tehdä temponmuutoksia ja taivutella. Jätin laukkailut vähiin ja yritin työstää ravia. En ottanut tätä jättimäisenä epäonnistumisena vaan haasteena saada tilanne normalisoitua. Käynnissä käyttäminen ei auttanut enkä muista tuliko asiaan parannusta alkuverkassa. Pyörittelin vielä hetken oikeaan kierrokseen. Onneksi Senja ns. unohti kaunansa tehtävien selityksen aikana.

Tehtäville päästiin onneksi puhtaalta pöydältä. Luulin että ratsu olisi hallussa mutta sekä malttava ravi että taipuminen olivatkin jo aika paljon vaadittu. Senja ehdotti venkulointia. Onneksi ohjien nyppiminen loppui ja humman kielikin meni suuhun. Kuskin teki mieli etukenottaa. Lopputuntia kohti sain istuttua rennommin. 

Katsomopäädyssä oli ympyrällä sekä ravi- että laukkakavaletit. Piti tehdä täsmälliset siirtymät ja maltillista menoa kavaleteille. Toisessa päässä sai taivutella ja tehdä siirtymiä ympyrällä sekä välillä mennä puolikasta kenttää ratsastaen täsmälliset kulmat. Unohduin aina hetkeksi kerrallaan tekemään samaa.

Ympyrällä piti taivuttaa kunnolla. Ravipuomeilla sama vaatimus. Eikä saa juosta alta vaan pitää malttaa. Senja onneksi rupesi vastaamaan pidätteisiin paremmin. Siirtymät olivat sangen täsmällisiä. Laatu olisi varmasti voinut olla parempikin. Laukka meinasi välillä hypähtää vain isosti eteen. Sitten yritin korjata pitämällä ohjista vastaan nostossa. Onneksi tajusin että se on huono juttu. Osa nostoista tuli myös rauhassa ylämäkeen.

Kavalettitehtävät menivät ihan ok. Laukassa sain otettua aina vielä yhden askeleen halutessani ennen ensimmäistä kavalettia. Ja kun hölläsin niin Senja teki välit itse siististi. Ravissa piti saada kavaleteille enemmän "leijumaan" ja odottamaan. Taisi vähän parantua. Samalla piti muistaa ratsastaa myös kaari. Sekä taivuttaa!

Lopulta tajusin itsekseni taivutella ihan kunnolla ja taivuttaa välillä ulos ja sisään. Senja rupesi sekä taipumaan että malttamaan. Pääsi ratsastamaan myös eteen. Toki suurimman osan ajasta huomasin taas tekeväni liikaa kädellä ja liian vähän jalalla. Kannuksia ei ollut enkä osannut niitä kaivatakaan. Senjan ryhti parani loppua kohti ja peileistä näytti omaan silmääni jo sangen niputetulta. Mutta tasoittui samalla kovasti. Välillä meinasi vähän narskuttaa kuolainta mutta onneksi aika vähän. Ihan pro-menoon ei päästy, sillä temponmuutokset onnistuivat yleensä vain toiseen suuntaan (alas tai ylös). Lopuksi kun rupesin keventämään niin kiihtyi taas hitusen.

Senja jatkoi seuraavalle tunnille ja ehdin välissä kiristää myös hokit. Kaikki kärkihokit pyörähtivät eli hyvä kun kiristin!

Ongelmia:
hokkiavainta ei löytynyt ennen tuntia
hiekkaiset suojat ja jalustimet väärin päin
alkuverkan pikakomentelu oli todella huono suunnitelma
alkuverkka oli aika kamalaa
lopuksi narskutti vähän kuolainta

Parannusta:
ei tuijotellut mitään
loppua kohti tasoittui ja ryhdistyi

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Lyhentämistä jumppalinjalla

 Sunnuntaina itselläni ei ollut muuta ohjelmaa kuin Turkan kisatiimin tunnit. Onnekseni tällä kertaa en päätynyt aamutunneille vaan vasta kello kahdentoista ryhmään. Ehti nukkua. Meitä oli tunnilla 5 ja minulle oli jaettu taas Ponne. Satoi vähän vettä ja oli pari astetta lämmintä. Omana kenkävalintana ehdottomasti kumisaappaat irtonastoilla, onneksi löytyi!

Ponne löytyi tarhasta. Nyt sidoin sen harjatessa kiinni kun rupesi hyörimään. Märkä loimi kuivumaan ja toisen takasen hokkien kiristys. Onneksi suht puhdas heppa jalkoja myöten. Suojat löytyivät omalta paikaltaan, samoin varusteet alatallista. Freejumpitkin olivat valmiiksi kiinni satulassa. Tunnin jälkeen tosin vasta huomasin että pohjasta vähän risat.

Kenttä oli sekä jäinen että märkä. Ope aloitti sanomalla ettei yksikään hevonen ole siinä tänään liukastellut. Eikä onneksi liukastelleet meidänkään heppamme.

Ponne vaikutti taas vähän omapäiseltä ja luikersi välillä omiaan. Lätäkköihin meni mukisematta mutta ympyrältä saattoi yhtäkkiä lähteä karkaamaan sisään tai ulos. Lapa edellä tasapainottomana liirailut eivät ylentäneet mieltäni. Pysyttiin kuitenkin hyvin pystyssä.

Laukkoja piti nostaa käynnistä ja vain koota. Aloitin taas jotenkin väärällä tavalla. Suokkikokoaminen ei tule vielä selkärangastani. Onneksi ohjeita sai pyytämällä. Keulaa vielä ylemmäs, pois pyöreästä muodosta. Istunnalla laukka hitaammaksi ja takaset aktiivisiksi. Kevyeksi ohjille. Tänään tuli poikkeuksellisen monta kertaa käsky lyhentää ohjia. En tiedä miksi niin halusin pitää niitä pidempinä. Täsmäohjeilla laukat paranivat. Itsekseni en olisi osannut vaatia oikein. Oikea laukka jälkimmäisenä oli vähän työläämpi mutta siitäkin löytyi onneksi lopulta kootumpi versio.

Aloitettiin hypyt jumppalinjalta. Vuorotellen oli ristikko ja välipuomi. Väleinä 2,2 metriä ratapiirroksen mukaan. En tiedä oliko niitä sittemmin säädetty.

Ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä.


Tultiin ensin kohti tallia. Ennen ensimmäistä kertaa Ponne säikähti jotakin pellolla ja jäi tuijottelemaan sinne. Kun pyysin liikkeelle niin yritti poistua paikalta. Tästä yritettiin sitten lähteä tekemään hallittua laukannostoa käynnistä tehtävälle. Ponne ryntäsi myös jumpalle ja yritin pidättää. Siitä vain nosti päänsä eikä hidastanut. Näemmä tehtävä itsessään kuitenkin hidasti. Linjan jälkeen teki lisää sivuliikkeitä, onneksi vähän maltillisemmin. Ope kommentoi että ylimääräisestä ohjista vetämisestä pitäisi yrittää päästä. Kiva ettei Ponne katsellut linjalla olleita ohjaustötteröitä. Näyttivät olevan aika kapeasti.

Seuraavallakin kerralla lähtö kulmasta oli aika räjähtävä. Vinkiksi tuli tehdä nosto kevyemmillä avuilla. Itsestäni tuntui yhä siltä että Ponne halusi vain äkkiä pois kulmasta. Ope taisi kommentoida jotakin tehtävästä innostumisesta tai pöllövirroista. Itse linjalla piti ensin suoristua paremmin esteiden välissä. Myöhemmin muistaa myös myödätä paremmin. Se ehkä korostui esteiden noustessa. Itse olisin mieluummin pitänyt sekä itseni että käteni sangen aloillaan. Ohjatkin valuivat yhä välillä vähän pitkiksi.

Kun nostin laukan "päästämällä" niin tulikin löysä nosto ravin kautta, ei kelvannut. Lopuksi piti vain yrittää pitää Ponne avuilla nostoon asti. Eikä stressata siitä että lähestyttiin tehtävälle liian lujaa. Ponne tajusi hidastaa itse. Hypyissä olin enemmän vain kyydissä ja yritin totella ohjeita kuin aktiivisesti ratsastin.

Tultiin samaa myös toisesta suunnasta. Pari huonompaa sisääntuloa ja yksi huono viimeinen hyppy kun jäin miettimään liikaa pystyä asentoa enkä ollutkaan enää mukana hypyssä. Jalkkarit olivat hitusen pitkät kun en jaksanut säätää. Laukannostot menivät vielä steppaavammiksi ja ainakin kerran tuli väärä laukkakin. En usko että olisin saanut korjattua turvallisesti, joten mentiin vain tehtävälle. Kovin monta laukka-askelta ennen ensimmäistä ristikkoa ei tosiaan ehtinyt tulla. Neljästä viiteen?

Ei mennyt mitenkään erityisen huonosti mutta silti harmitti ja turhautti. En oikein osaa määritellä että miksi. Kommentteja tuli paljon ja oikeaan aikaan. Nyt kuulin ja tajusinkin ne. Yritin korjata parhaani mukaan. Vaikka varmasti harmitus aiheutti kipsiä menoon. Mutta tuskin meni erityisen hyvinkään kun en muista juuri kuulleeni kehujakaan. (Videolta kuului kehujakin.)

Lopuksi tultiin vielä toisen linjan okseri. Väleihin piti ottaa 3 askelta ennen ja jälkeen. Tehtävämuotoilu oli jotenkin sellainen etten tajunnut että sinne pitää laukata ihan normaalisti ja reippaasti. Sanoikohan että ei niin kootusti kuin äsken?

Ekalla kerralla tultiin liian laakana ja pudotettiin etupuomi. Liian pitkät ohjat ja liian pitkä hevonen. Hupsista taas. Toinen oli parempi. Olin vain itse hidas enkä ollut pidättämässä heti ensimmäisellä askeleella hypyn jälkeen. Meinasi tulla vähän ahdasta mutta niukasti mahtui. Se riitti. Eikä ollut kovin iso este, max 70 cm.

Loppuraveissa yhä edelleen lähinnä turhautti. Pohdin kovasti että miksi mutten keksinyt selkeää syytä. Ponne taisi yhä yrittää välillä luikerrella omille teilleen. Kun tasoittui edestä niin samalla vauhti katosi.

Tallissa oli onneksi tilaa tunnin jälkeen ja Ponnen jälkihuolto onnistui sujuvasti. Eikä ollut kovin rapaisaa. Vähän piti arpoa loimen kanssa, toppaloimi tihkusateeseen tuntui vähän oudolta muttei ollut muitakaan vaihtoehtoja eikä ketään keneltä kysyä. Ponne takaisin pihalle ja vain hetki piti ihmetellä ennen kuin saatiin purkaa esteet vikan hyppyryhmän jälkeen.

Ongelmia:
ohjat olivat jatkuvasti liian pitkät
Ponne säikkyi peltokulmaa
tuntui tyhmältä heilua istunnalla niin paljon esteiden välissä kun olen yrittänyt opetella vakaammaksi
tuntui etten osannut mennä niin hyvin kuin ope olisi halunnut
mystisiä turhaumia
jalustimet olivat pohjasta risat

Parannusta:
Ponne hyppäsi kaiken mukisematta ja sangen tasaisesti
ei lipsunut
ei tullut kylmä

Videokooste. Eihän tämä niin pahalta näytä.