maanantai 30. marraskuuta 2015

Pakko liikkua!

Kuuden tunnilla oli käynyt kato ja meidät yhdistettiin viiden tuntiin. Sain siis Pönän valmiiksi varustettuna paikalle. Päätin että tänään laitan ponin liikkumaan ja yritän tosissani taivutella sitä ettei jälkikäteen tarvi harmitella yrityksen puutteesta.

Ratsukoita oli 6 ja satoi yhä. Olin jo paikoin läpimärkä muttei onneksi ollut kylmä.

Alkuverkassa Pönä oli vielä suht reipas. Sitten sain sen taas jotenkin hyytymään. Volttailtiin ja tultiin lävistäjiä. Laukattiinkin aika paljon. Pönä ei päässyt tänään löysäilemään. En jättänyt vaihtoehtoja. Pakko edetä. Yritin muistaa kehua kun tamma reagoi eteen. Jalasta huonommin, raipasta paremmin. Laukat nousi myötäisinä. Volteilla yritin taivuttaa huolella mutta välillä ulkolapa pullahteli.

Tultiin kummassakin kierroksessa myös kahdeksikkoa lävistäjien kanssa. Toinen puoli ravia, toinen laukkaa. Tätä ennen hidasta ja isoa ravia. Itselläni meni aina hetki sisäistää tehtävät.

Lopuksi laukattiin uraa pitkin ja tehtiin voltteja. Eteni kyllä mutta yritti maata käsillä ja venyä pitkäksi. Yritin sinnikkäästi pitää ohjat lyhyinä. En huomannut suurempia puolieroja. Yhä vaan tuntui siltä että jos lakkaan ratsastamasta niin ratsu hyytyy samantien.

Loppuun pyöriteltiin ravia vielä voltilla hyväksi. Siinähän sai pyöritellä. Ja pyytää eteen. Ei ollut mitään kevyttä puuhaa kun ratsu ei halunnut taipua eikä juuri liikkuakaan. Rupesi lopuksi vielä nykimään ohjia. Välikäyntejä kun ei pidetty.

Open silmään menomme taisi tänään näyttää ihan asialliselta. Hyvältä se ei tänäänkään tuntunut mutta nyt ainakin yritin kaikkeni. Ehkä tässä sitten herkkyys vähän kärsi mutta tulipahan patisteltua. Muistelen vaan ekaa kertaa Pönän kyydissä kun se oli lopuksi niin makea. Samoin estetunneilla on ollut ihanan virtaisa. Semmoista Pönää olisi paljon kivempi ratsastaa.

Ongelmia:
tamman oma eteenpäinpyrkimys
taipuminen

Parannusta:
liikkui kun käski
laukat nousi oikein

Jumppaa ja pimeyttä

Maanantain estetunnille en saanutkaan Ressua vaan Sokerin. Ratsukoita oli tunnilla 3. Keli niukasti plussalla ja satoi jo entisestään märälle kentälle. Kengät kastuivat läpi jo siinä vaiheessa kun kasattiin esteitä.

Takareunalle 4 pystyä n. 3 metrin välein. Lävistäjälle yksi pysty ja etureunalle 3 pystyä 3 metrin välein sekä n. 6 metrin päähän okseri. Korkeudet pysyi tänään maltillisina.

Alkuverkassa Sokeri oli vähän kankea. Liikkui kyllä muttei erityisen reippaasti. Rikkoi mieluummin laukalle kun venytti ravia. Volttailtiin ja tehtiin pysähdyksiä. Ihan jees. Vaihtojakin yritettiin mutta vaihtoi vain edestä enkä osannut heilauttaa takaosaa myötälaukkaan. Tuuli sen verran paljon että osa opetuksesta hukkui matkalle. Vaikka kenttä oli märkä ja kurainen niin ei onneksi liukas.

Hypyt aloitettiin yksinäisestä marimekkopystystä. Ensin ravissa, sitten laukassa. Välillä unohduin taas syöksymään kaulalle. Vasemmasta oikeaan oli työläämpää saada vaihtoja. Toiseen suuntaan onnistui paremmin. Laukassa jos askel ei sopinut niin Sokeri sovitti askeleensa ravissa. Tätä tapahtui alkuun monesti ja lopputunnista taas.

Kun hypättiin estettä toisesta suunnasta kohti lamppua niin ajattelin hyppääväni hautaa. Kaikki hepat siihen ensin kielsikin vaikkei korkeutta juuri ollut. Taas tultiin kahdeksikolla ja vaihdettiin laukkoja. Rupesi vaihtumaan oikeallekin ja pääosin päästiin laukalla yli.

Sitten tultiin 4 pystyn jumppa. Ensimmäinen kierros ihan ok. Ope oli sukkela ja nosti jo ennen meidän tokaa kierrosta. Hyppäsin ekalle ennen Sokeria, keikahdin kaulalle ja ohjat valahti pitkiksi. Sokeri loikki loppuesteistä läpi. Hyvin palasi mieleen edelliskerran jumppakatastrofi Pikun kanssa. Pelkäsin että esteitä nostettaisiin yhä. Näin ei tänään käynyt ja keskityin jatkossa vaan odottamaan hyppyä tultiinpa miten tahansa sisään. Ja yläkroppa pystyyn. Myötääminen olisi voinut ehkä olla parempaa mutta näin selvittiin tehtävästä jatkossa ihan siististi. Lohduttauduin sillä ettei Sokeri ottanut huonosta kierroksesta nokkiinsa kuten Piku.

Tämän jälkeen tultiin toista jumppalinjaa. Alku tuli siististi mutta väliin ennen okseria tuli 1,5 askelta. Eli 1 laukka ja ravia. Muut taisi tulla kahdella. Vaikka kuinka yritin lyhentää ja pitää terävänä niin lopputuloksena hypättiin sitten okserinkin sekaan. Totesin että kahta en saa ja koska ravia ei suvaita niin ratkaisin lopulta ratsastamalla eteen. Sokeri venytti ja päästiin väli yhdellä.

Lopuksi tultiin vielä marimekkopystyä. Yhä niitä vaihtoja. Nyt onneksi ylitys helpommasta suunnasta eli valolta poispäin. Sain tamman pysymään laukassa ja jos askel ei osunut niin ratkaistiin hyppäämällä kauempaa. Kovin isoksi este ei tänään noussut. Arvelisin 70 cm. Tosin viime viikon mittaussokeuteen vedoten saattoi olla enemmänkin. Muutamasta hypystä tuli opelta jopa kehuja. Loppukommenteissa mainitsi etten saa lopettaa ratsastusta kun pehmenee edestä. Sekä pitäisi pitää Sokeri aktiivisena, taipuisana ja kevyenä edestä. Siinähän sitä onkin tekemistä.

Tunti oli kuitenkin ihan mukava enkä ollut missään vaiheessa kauhuissani.

Ongelmia:
raviaskeleet
yksi kielto pimeälle marimekolle
loppuverkassakin taipui huonosti

Parannusta:
laukat rupesi vaihtumaan hypyissä kumpaankin suuntaan
selvittiin jumpista
rupesi pysymään laukassa

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Venyttämässä mukavuusalueen rajoja

Sunnuntaina oli Tallinmäen avajaiset Isolassa. Tämän jälkeen pääsin itsenäisesti Hemppailemaan. Samalla tuli testattua maneesin uusi kuitupohja.

Hemppa tuli tarhasta kiltisti mutta karsinassa tuntui tavallista hyörivämmältä. Maneesissa alkuun nyki ohjia vaikken ollut edes selässä eikä olisi halunnut seistä aloillaan. Alkuun vähän kyttäili ihmisistä tulevia ääniä.

Anne ratsasti uutta suokkia samalla. Meitä oli vain 2 ratsukkoa, joten maneesissa oli hyvin tilaa. Kaisa kuvasi ja kommentoi. Annekin lopuksi. Hemppa liikkui ravissa ihan mukavasti eteen mutta oikeassa kierroksessa oli tosi jäykkä enkä saanut sitä kunnolla taipumaan sisäpohkeen ympäri. Hyviä huomautuksia tuli tasaisesta ulko-ohjasta ja lavan hallinnasta. Leviäviä käsiäkin piti vahtia.

Laukassa Hemppa vähän hitaili ympyrällä. Kun pyysin muutamat pitkät sivut eteen niin kivasti liikkui. Yhä se viimeinen oma täysiäampaisukipinä puuttui mutta ihan hyvä se oli näinkin. Kommenttia tuli ettei saa päästää pitkäksi.

Huilien jälkeen tehtiin toiveesta väistöjä. Sanoisin taas että enemmän minun kuin hevosen ongelmia. Käynnissä jotenkuten. Ravissa väisti paremmin vasemmalle eli oikeaa pohjetta. Lopulta sain raipan että oikeallekin mennessä perä seuraisi mukana. Parhaimmillaan tuli oikein kivoja pätkiä. Yleensä vasta lävistäjän loppuun. Yksi osasyy oli varmasti istuntani, jonka sain asettumaan oikeinpäin vasta lopussa. Nousevista kantapäistä tuli noottia.

Ravissa tein temponmuutoksia. Hyvin Hemppa säätyi. Lyhyt ravi tuntui kivan energiseltä mutta kommentti maasta oli että näyttää löysältä. Höh. Eteen venytti hyvin, yritin olla päästämättä pitkäksi.

Lopuksi laukkasin vielä hetken oikeaan kierrokseen. Yritin pitää ulko-ohjan tuntumalla. Hyvältä tuntui ja nyt ruuna malttoi taipuakin paremmin.

Loppuhölkässä tuntui vihdoin hyvältä myös oikeaan kierrokseen. Olisi ollut kiva saada tästä jotain kommenttia mutta apuopet katosivat talliin. Yritin pitää ohjat asiallisen mittaisina vielä loppuravissa. Yleensä kun ruuna ei ainakaan liian lyhyenä koskaan mene.

Nyt kun meiltä ensimmäistä kertaa ruvettiin vaatimaan jotain niin ei mentykään enää ihan pelkkää hattararatsastusta. Toisaalta meille tekee varmasti hyvää siirtyä mukavuusalueen ulkopuolelle ja pikkuhiljaa laajentaa sitä. Itse kun ei aina tajua jos joku ei sujukaan. Taidan tuijotella Hemppaa yhä rakkauslasien läpi.

Ongelmia:
karsinassa vähän häslä
alkuun nyki ohjia eikä halunnut seistä
väistöt

Parannusta:
liikkui pohkeista eteen
rupesi taipumaan oikeallekin

Kamerankäyttäjä oli innokas ja editoija vähän laiska:

Pikkuluokkien hai

Sunnuntain naapurikisoihin oltiin ilmoittauduttu Jatsin kanssa 80 cm luokkaan. Koska oltiin ainoat tulijat niin ehdotettiin että hypättäiskö 60 - 70 cm. Tämä sopi, eipähän tarvinnut jännittää korkeuksia. Junnut ja sennut hyppäsivät omissa porukoissaan, meidän 2b-luokassa oli 5 ratsukkoa.

Radan kävelin jo tallille tullessa. Kerrankin vähän eri järjestyksessä hypyt mutta aika tutunoloista kuitenkin. Lävistäjiä ja pitkien sivujen linjoja. Ehkä 20 metriä (oikeasti 17?) ja toinen vielä vähän pidempi. Uusintaan suunnittelin muutamat oikoreitit.

Ratapiirros, itse kuvasin.

Jatsi piti käydä metsästämässä tarhasta. Mudasta. Onneksi kengät piti vettä. Hännästä irroitin lähemmäs 100 000 purua ja silti muutama taisi jäädä. Aikataulu oli täydellinen. Säädin satulavyön pihalla ja sitten päästiin maneesiin. Ajattelin että Jatsille tuttu paikka eikä se sitten mitään katsellutkaan.

Liikkui pohkeesta eteen ja kääntyi. Verkkahyppyjä tultiin 5. Testasin myös vinohypyt ja empimättä yli. Kasilla/kahdellatoista oli portti ja sen kävin näyttämässä. Tuomari naureskeli Jatsin ilmeikkyydelle hyväntahtoisesti.

Oma lähtövuoro oli luokassa vikana, joten seistiin ovensuussa katsomassa muiden suorituksia. Jännitti mokoma. Kun oma vuoro koitti oli alla kaksi suht rauhallista tuplanollaa. Jatsi eteni reippaasti mutta hallitusti. Koska muutkin olivat suihkineet lyhyemmän välin neljällä niin toki mekin. Toinen linja jäi viidellä jopa aavistuksen ahtaaksi. Jatsi korjasi myötälaukat oikein hyvin itse. Yksi linja mentiin väärässä laukassa. Yksi vaihto tuli ravin kautta, yksi askeleessa. Muutama kopautus otettiin ja kertaalleen hypättiin vähän hassusti. Mutta aika tasaista menoa.

Perusvaihe päästiin nollilla. Kyllä Jatsi vähän porttia katsoi muttei hidastanut pahasti. Esteiden jälkeen kääntäminen oli aluksi aika seilaamista. Jotenkin sitten unohdin että tuosta piti mennä ja tehtiinkin pitkiä teitä suunnittelemieni oikoreittien sijaan. Viimeisen sitten muistin ja kaikista tiukin reitti sitten esitettiin. Jatsi oli yllättävän hyvin kartalla mitä halusin ja vikastakin päästiin puhtaasti.

Kuvittelin että pitkien reittiemme takia olisi sijoitukset olleet kovan kamppailun takana. Pieleen meni. Meidät kutsuttiin ekana palkintojenjakoon, jee! Toiseksi tulleella Annella oli 10 sekuntia hitaampi aika. Hups. On se Jatsi aika sukkela.

Jatsi ei tahdo poseilla.

Ruusukekuva.

Kiva oli hypätä turvallisella korkeudella hyvän mielen kisat. Meidän ensimmäinen yli 60 cm puhdas rata.


Alekseille jälleen kerran suuret kiitokset kameramiehenä toimimisesta!

Koko sakki koossa. Minä ja Jatsi, Anne ja Jussi, Kaisa ja Elmo.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Ponijäykistelyä

Perjantaina olo ei edelleenkään ollut ihan priima. Siksi tuppauduin vain yhdelle tunnille. Ratsukseni osui Ressu ja tunnin piti tuntikaverini maanantailta. Olin ihan utelias.

Lämmintä oli +6 ja välillä taisi tihuttaa vaikkei pitänyt. Ratsukoita tunnilla oli 5 vai 6. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa. Hitusen märkä mutta muuten oikein passeli.

Ressu oli tänään poikkeuksellisen jäykkänä. Tajusin kyllä että alkutunnista olisi pitänyt taivuttaa vaan entistä huolellisemmin. Jotenkin en vaatinut ihan tarpeeksi. Ressu kyllä eteni muttei taipunut oikein ympyröillä tai kulmissakaan. Ope ehdotti että taivuttaisin ympyröillä ja pitkillä sivuilla myös ulos. Tämänkin tein jotenkin puolivillaisesti. Mutta olin kuitenkin hyvällä asenteella ja herkkänä liikkeellä, joten patistustaisteluita ei tullut.

Tehtiin temponmuutoksia kaikissa askellajeissa. Käynnissä ja ravissa onnistui ihan hyvin. Olisi pitänyt ravissa vielä tiheämmin ottaa puolipidätteillä kuulolle ja ratsastaa siitä eteen. Poni ei ollut apujen välissä eikä ulko-ohjan tuella. Vinkkinä tuli myös tehdä voltti tarvittaessa vaikka joka kulmaan.

Laukat nousi näppärästi ja pitkällä sivulla venytti kivasti. Askel oli pitkää eikä yhtään tikkaavaa. Loppua kohti tosin laukoissa valui etupainoiseksi ja raviinsiirtymistä tuli vyöryviä.

Vasta ihan lopputunnista kun rupesin tekemään myös avoja pitkille sivuille niin sain ponia ulko-ohjan tuelle ja hetkittäin rentoutumaan tuntumalle. Muuten tuntui että puri kuolaimeen kiinni, varsinkin oikealta puolelta.

Tänään ei esitetty kovin rentoa menoa. Tehtävät suoritettiin kyllä mutta pää edessä jolkotellen. Olisi pitänyt heti alkutunnista taivutella ponia paremmin käynnissä. Jäin näemmä vain jälkiviisastelemaan. Tiedä sitten olisiko silti tullut paljon parempaa. Mutta tunti oli kiva ja monipuolinen ja saamamme palaute hyvää.

Ongelmia:
silmän välttäessä poni järsi ohjiaan
aika jäykkänä tänään

Parannusta:
laukat nousi hyvin
eteni kun pyysi
tempoihin sai eroja
ei protestoitu keskenämme ponin kanssa

torstai 26. marraskuuta 2015

11 puomia

Tänään hevosjako toi alleni pitkästä aikaa Lidan, jee! Sain ennakkovaroituksen että on ollut pahalla tuulella satuloidessa. Mulle ei korvaansa lotkauttanut. Maneesissa vähän luimi kun kiristin satulavyötä. Opena oli viimeviikkoinen sijainen ja tänään aiheena puomeja.

Alkuverkassa aloitettiin käyntiväistöillä. Uralta sisään ja takaisin ihan ok, takaosan siirto uran sisälle taas hankalaa. Ravissa meinasi olla alkuun tuskaista mutta kun vaadin vain vähän kerrallaan niin nehän lähti aika kivasti eikä edes jännittynyt. Loiviahan ne oli mutta väistöjä kuitenkin. Ravi olisi voinut olla energisempää.

Laukassa mentiin pitkät pätkät kumpaankin suuntaan. Pudotteli herkästi raville jos yritin ottaa kiinni. Kivasti heräteltiin ratsut eteen. Kehuin aina kun Lida vastasi pohkeeseen ja lähti. Kyllä sieltä ihan asiallinen vauhti löytyi (ainakin maneesiin) mutta silti sai enemmän pyytää kuin nauttia maisemista. Ja yhä vaan pudotti raville jos yritin rauhoittaa. Uudet laukat nousi pääosin hyvin. Loppuun yritettiin vielä voltilla ratsastaa laukkaa eteen ja kääntää ulkoavuilla. Lida ei oikein herännyt tähän.

Verkkailuun meni tänäänkin reilu 40 minuuttia. Kiva että on 1,5 tuntia aikaa.

Sitten aloitettiin puomeilla. Niitä oli pitkällä sivulla ja kulman (kaarteen) yli lyhyelle sivulle 11 peräkkäin. Luulin että tultaisiin ravissa mutta ne olikin laukkapuomit. Lida hoiti suoristumisen linjalle hienosti. Mulle vaikeinta oli osua ekalle puomille. Tultiin kuitenkin kivan tasaisesti ja pääosin jopa kolistelematta. Piti kuitenkin olla hereillä jos tamma venyi tai ajatteli ravia. Osasin reagoida. Tajusin myös herätellä tamman liikkeelle ennen tehtävää että pääsin ottamaan vähän kiinni ja vain odottamaan. Kiva oma imu Lidalla onneksi oli.

Muutaman kierroksen jälkeen nostettiin jalustimet ylös ja sitten nostettiin muutamia puomeja ensin toisesta päästä, sitten molemmista. Korkeimmillaan siellä oli pari n. 40 cm pystyä välissä puolikkaiden kavalettien lisäksi. Meillä meni ilman jalustimia odotetusti paremmin kun en päässyt yliseisontaan hypyissä. Yhä siistiä. Sitten puomivälejä venytettiin. Yhä tultiin hyvin. Toiseen venytykseen tultiin ensin hieman liian pienellä laukalla sisään ja sitten kasvatinkin jo liian pitkäksi. Havahduttaminen jäi tekemättä eikä tamma ollut pohkeen edessä. Kaatui tehtävälle sisäpohjetta vastaan eikä suoristunut. Ei osuttu ekalle ja pudotti raville. Pari kolme ekaa meni raviräpellyksessä. Sakkokierroksella sama. Olikohan 3 kierrosta kun yhtäkkiä sohittiin miten sattuu. Taisi omat pasmat mennä sekaisin ja unohdin ratsastaa lopputehtävällä. En edes tajunnut että oltiin siellä liian pitkinä. Lopuksi tuli kuitenkin tarpeeksi hyvä suoritus.

Loppuraveissa Lida taas meinasi hitailla. Kevyen ravin jälkeen harjoitusravissa oli kamala istua lyhyillä jalustimilla. Tammakin jännittyi pitkäksi. Ottipa kevennellessä yhden säikyn takaovelta ja spurttasi laukkaan. Riemastuin että nythän tämä liikkuu. Nopsaa tasoittui eikä tuijotellut enempiä.

Taisin vähän angstata opelle lopun hutilointia. Ope oli ihanan positiivinen. "Luota itseesi. Elä hetkessä. Hyvin sä ratsastat." Tarttisin näemmä tommosta pään taputtelua enemmänkin. Lohdutti kovasti.

Ongelmia:
hitaus
kuskin säätöongelmat

Parannusta:
Lida on vaan niin symppis
tasainen tehtävillä
ilman jalustimia oli tosi helppo olla

tiistai 24. marraskuuta 2015

Käynti-, ravi- ja laukkavoltteja

Tiistaina oli taas kouluratsastuksen vuoro Heponiityssä. Kaksi edellistä kertaa jätin väliin koska kouluradan ratsastus ei sytyttänyt. Listalla pääsi spontaani "jes!". Ratsukseni oli merkattu taas Kerttu. Kivaa! Tamma oli valmiiksi tunnilla, joten ehdin hetken katsella 8 ratsukon menoa maneesissa.

Käveltiin suht pitkät alkukäynnit ja hommat aloitettiin taas keskiympyrällä taivuttaen. Ennen kun sain ohjia kerittyä loppuun asti lyhyiksi, tuli opelta jo kommenttia että lyhennä. En vain viitsinyt kerralla nykäistä niitä nysiksi. Käynnissä yritinkin pitää ohjat omaan makuuni lyhyinä. Pienen kankeilun jälkeen Kerttu rupesi taipumaan ja myötäämään. Sama toiseenkin suuntaan. Alkutunnista heppa oli yhteistyöhaluinen. Ja kun taipui käynnissä oikein niin kielikin meni aina hetkittäin sisään suuhun.

Opelta tuli noottia leviävistä käsistäni. Täällä opin taas viemään sisäkättä kaulaan kiinni. Ehkä siitä kumpuaa uusi tapa, jossa käsi karkaa kaulan väärälle puolelle asti?

Otettiin ympyrällä pienet pätkät ravia ja siinä pakka heti levähti. Mielestäni ohjaspituus oli täsmälleen sama mutta ratsu olikin kamalan pitkä. Opin siis että raviin pitää lyhentää ohjia.

Ruvettiin tulemaan yksitellen tehtävää, jossa jatkettiin keskiypyrältä uralle. Kulmassa tehtiin käyntivoltti, lyhyellä sivulla raviin ja seuraavaan kulmaan ravivoltti. Pitkällä sivulla laukkaan ja seuraavan lyhyen sivun keskelle laukkavoltti. Seuraavalla pitkällä sivulla ravin kautta takaisin käyntiin.

Ensimmäinen kierros ei ollut kovin häävi. Ravissa oli jäykkä ja kaatui sisään. Suoralla oli pitkä. Laukat nousi mutta vähän ponnettomasti. Laukkavoltti oli aika alkeisratsastusta. Taipui huonosti, energia puuttui. Laaduton. Ainoa laukkakommentti oli että tamma ei oikein luota käteeni eikä siksi rentoudu. Sainpa voltilla pukinkin mutta syynä taisi olla vahingossa tammaa hipaissut raippa. Otin opikseni ja pidin raipan jatkossa kurissa.

Kysyin lupaa ottaa ravia keskiympyrällä. Pelkkä ravaaminen ei lohduta vaan piti ajatuksella keskittyä vaikeisiin asioihin. Perään esitin kolme laadutonta siirtymistä käynnistä raviin. Taisin jäykistyä itse sillä en huomannut mitä tein niin pahasti pieleen. Ensimmäisestä raviaskeleesta Kerttu nousi ja jännittyi. Piti ajatella siirtymä taivutuksen kautta. Pelkkä jännittyneenä kierrostolkulla ravailu ei kuulemma auta. Tästä seurasi se, etten enää uskaltanut työskennellä ravissa kuin pieniä hetkiä kerrallaan.

Volttikierrokset eivät oleellisesti parantuneet. Käynti oli pääsääntöisesti hyvää, mutta ravissa oli pieniä ongelmia ja laukka oli jolkottelua. Hetkittäin tasoittui ravissakin mutta nopeasti myös nousi tai piteni.

Välikäyntejä ei ollut ja vasempaan kierrokseen Kerttu rupesi viskomaan päätään. Ope sanoi että saattaa kertoa mielipiteensä tuntumastani. Minä arvelin että olisi ollut tauon tarpeessa. Sitä en kyllä sanonut ääneen tai tehnyt asialle mitään. Yritin kehua kun tamma teki oikein. Laukassa pudotteli välillä raville ja ohjasin vähän heikosti. Keskimäärin meni paremmin kun sain rentouduttua. Takakireys ei paranna ratsastusta. Käynnissä hyväksi ja ravisiirtymiä oli ohje keskiympyrälle. Yritin toteuttaa sitä mutta jotenkin jännitin että teen väärin. Vaikka sitäkään ei kuulemma pitänyt pelätä. Alaspäin siirtymät oli vähän töksähtäviä mutta niistä ei tullut sanomista.

Loppuraveissa Kerttu oli alkuun hyvä. Sitten taas pääsi venähtämään pitkäksi enkä jälleen kerran huomannut. Havaitsin kyllä että karkasi pois pyöreästä muodosta mutta liian pitkät ohjat tulivat taas yllätyksenä. On se kumma!

Tuntui että viimeksi meni paljon paremmin. Toisaalta ympyrällä pyöriminen on paljon helpompaa kuin minkä tahansa muun tekeminen, joten ei ihme. Yksi "erittäin hieno" käyntivoltti tehtiin mutta ravissa ja laukassa jäi vielä hirmuisesti parannettavaa.

Ongelmia:
ravi ja laukka
taivutukset ravissa ja laukassa
siirtymät
lopputunnista pään ravistelu
yksi pukki

Parannusta:
käynnissä oli tasainen

maanantai 23. marraskuuta 2015

Vaikeustason nostoa

Maanantain koulutunnille toteutui salainen toiveeni ja sain taas mennä Iolantalla. Tarhasta tuli oikein kiltisti mukaan. Taas tamma piti varustaa eri paikassa ja hetken se hyöri ennen kuin tasoittui. Satulavyön kanssa hääräämisestä ei tykännyt kun louskautti. En tiedä yrittikö purra mutta säikähti ainakin ärähdystäni. Siinä vaiheessa vyö ei ollut vielä edes tiukalla vaan superlöysä. Open suosituksesta laitoin myös gramaanit vaikka huoletti että tamma joko jännittyy niistä tai kulkee entistä pahemmassa ylinyökyssä.

Kentällä pääsin helposti kyytiin ja tamma seisoi aloillaan. Ratsukoita oli tunnilla vain 3. Keli pakastui ja miinusasteita oli jo useampi. Lähempänä viittä. Kentästä pidettiin yhä vain etupuoli käytössä.

Alkuverkassa ravattiin loivaa kiemuraa ja volttia. Meni oikein kivasti. Gramaaneja piti lyhentää useampaan otteeseen. Tuntui etten keskittynyt pitämään käsiäni yhtä elävinä apuohjan kanssa. Tamma nimittäin hetkittäin nousi ja nyppäsi gramaania vasten. Kokeiltiin myös istua harjoitusravissa. Itse istumisessa ei ollut ongelmaa (paitsi että olin tavalliseen tapaani vinossa vasen hartia alempana) mutta ratsu lähti kiihtymään. Ohjilla vetäminen ei hidastanut, joten huijasin keventämällä. Eihän siitä pitkän ajan ratkaisuja tullut mutta hetken päästä saatoin kokeilla harjoitusravia uudestaan.

Tänään tehtävänä oli pohkeenväistöt. En etukäteen arvannut kuinka vaikeaa se voisi olla mutta nopeasti se selvisi. Väistettiin käynnissä siksak uralta sisään ja takaisin. Ensin oikealle eli vasenta jalkaa väistäen. Väistöä ei alkuun tullut ja Iolanta pitkine jalkoineen oli jo kävellyt toiseen päähän kun rupesin saamaan lapaa haltuun. Välillä sain pyydettyä pari askelta väistöä ja väistikin hyvin. Vaan sitten en saanut väistöä loppumaan ja useamman kerran vyöryttiin tötteröiden yli. Toinen suunta eli takaisin uralle oli vielä vaikeampi. Tamma ei tajunnut mitä halusin ja rupesi jämähtelemään aloilleen. Siinä ei meinanneet pohkeetkaan auttaa. Vaan paljon parempi tuo jämähtely oli kuin muunlainen protestointi.

Toiseen kierrokseen yritin ties millä tekniikoilla. Vasta kun rupesin saamaan painoapujani haltuun niin saatiin yksi tunnistettava kierros. Kaksi askelta väistöä sisään. Suoristus kaikessa rauhassa. Kaksi askelta takaisin uralle. Tietysti juuri tätä ope ei nähnyt. Sitten kuvittelin jo osaavani ja seuraavalla kierroksella pullahdeltiin ja jämähdeltiin taas. Voi voi. Muut sivut ravattiin. Muut sai laukata mutta oltiin open kanssa samaa mieltä että meidän ei ehkä vielä kannata. Oma syyni laukkaamattomuuteen oli se, että sitten ainakaan väistöistä ei tulisi yhtään mitään.

Lopuksi laukattiin kertaalleen osastossa vuorotellen kaverin häntään. Vaan meni meillä tässäkin ihan vähintään 4 kierrosta että sain tamman myötälaukkaan. Oikeaa siis yritettiin nostaa ja tarjosi vasenta. Ekalla kerralla hermostui ohjista ja nosti päänsä ylös ja ravisteli sitä. En oikein tiennyt että höllätäkö vai pitää. Eikä laukallekaan päästy ihan heti. Vasen laukka rupesi tulemaan suht sujuvasti ja nopeasti kuunteli pidätteetkin. Tämä parani toistojen myötä vaikka toki sitä oikeaa haettiin. Aika nihkeästi tamma oikealle taipui. Kertaalleen kulma meni pitkäksi ja päädyttiin liukkaalle puolelle. Nopsaa sieltä palattiin omalle puolelle lipsumasta. Lopulta löytyi myös oikea laukka ja siinä saatiin ihan asiallista menoa sen yhden kierroksen verran. Yllättävän hyvin jopa.

Lopuksi vielä ravailua ja voltteja. Tuntui tosi hyvältä eikä kuulemma painunut liian matalaksi vaikka sitä pelkäsinkin. Näyttikin kuulemma hyvältä.

Vaikkei väistöt ja laukannostot mitenkään ihanasti menneet niin silti jäätiin tunnista plussan puolelle. Hyvin opettavaista mulle ja koska harjoittelukappale pysyi pääosin rentona niin tuskin silläkään ihan kamalaa oli. Opekin jaksoi olla positiivisella mielellä. Mainitsin että niin kauan kuin Iolanta on talossa niin ei haittaa yhtään mennä sillä, päinvastoin.

Ongelmia:
väistöt
oikean laukan nosto
oma istunta

Parannusta:
rento ratsu
kuunteli vähän liiankin hyvin

Kopsulipsuponihyppyjä

Viikonlopun stressasin missä kunnossa kenttä on. Perjantaina se oli märkä lälly ja sitten pakastui. Vaan ei tullut perumisviestiä. Ihan tasaiselta pohja näytti mutta koppuraisuus arvelutti. Lämmintä oli -3°C ja ratsukoita 4. Mulle osui Ressu. Ihan hauska.

Esteitä kasattiin 4. N. 20 metrin suhteutettu kahdella pystyllä. Lävistäjämäisesti okseri ja keskelle kenttää pysty, josta tulikin portti. En muista sen näköistä ennen hypänneeni.

Kun pääsin ratsaille niin pohja tuntui sangen kovalta. Kun päästiin vauhtiin niin selvisi että se on paikoin myös liukas. Pysyttiin paremmalla puolella kenttää. Toinen puoli oli ok vain urilta.

Ponissa ei ollutkaan pöllövirtaa. Varmuudeksi olin ottanut kouluraipan. Alkuun piti vähän herätellä liikkeelle mutta laukat nousi tosi hyvin ja ravihypyistä poni rikkoi itsekseen jo laukalle. Katseeni oli hyvin mutta kantapäät alas hypyissä kävi käsky. Sain myös ponin pidettyä ravissa hyppyyn asti.

Alkuun tuliin myös portti yksittäisenä kiertäen koko kenttä (liukasta), okseri lävistäjällä sekä linja. Linjalle tultiin ensin tasaiset 6 laukkaa. Sitten vähän haparoiden ahdasta kuutta. Kertaakaan ei tultu viidellä vaikka oltaisiin varmasti siihenkin venytty. Päädyin pidättämään ja ottamaan tasaiset 6. Muutaman kerran oli väärää laukkaa linjan jälkeen. Okserille tultiin alkuun ihan juureen. Joka kerta kuitenkin yli. Portin edessä ja takana oli liukkaampaa ja se jännitti tänään eniten. Pysyttiin kuitenkin pystyssä. Poni liikkui mutta ope kaipasi kipityksen sijaan rauhallisempia askeleita.

Hypättiin rata kahdesti. Ensin alkukorkeudella eli n. 60 cm. Yksi laukan korjaus ravin kautta ja yksi ponnistuspaikka vähän lähellä. Mutta muuten siisti ja tasainen. Toiselle kierrokselle vaihdettiin vähän hyppyjärjestystä ja esteet nousi hitusen. Yhä tuntuivat turvallisilta. Tämä oli vielä siistimpi suoritus. Aika helppoa ja tasaista. Okserin jälkeen tosin kaaduttiin sisään eikä kierretty uralta asti. Ope kehui ehkä enemmän kuin tarpeellista.

Lopuksi hypättiin vielä ekaa estettä eli valokulmaa lähinnä ollutta tötteröpystyä yksittäisenä. Vähän nostettiin mutta yhä oli turvallisen kokoinen. Kaksi ekaa hyppyä tuli vähän juureen mutta kolmas oli tosi hyvä. Siitä tuli kommentti että hypyt riittää.

Vielä loppuraveissakaan Ressu ei ollut kovin notkea eikä juuri halunnut taipua. Eteni yhä ihan ok. Esteitä purkaessa mittasin okserin 80-senttiseksi. Jopas. Se tarkoitti siis sitä että pysty taisi olla 85 tai 90. Ei tuntunut yhtään niin isolta.

Ongelmia:
liukkaus
ponnistuspaikat vähän juuresta
muutamat väärät laukat esteiden jälkeen

Parannusta:
varmaa ja tasaista

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kolmatta kertaa kyydissä ja paranee

Olin positiivisesti yllättynyt että perjantain toiselle tunnille sain Iolantan. Kuvittelin että sille piti tulla ostaja ja yhteiset ratsastuksemme olivat jo kasassa. Nyt pelkäsin että ei hissutella vaan meidät laitetaan liian vaikeiden tehtävien eteen.

Sain tamman valmiiksi varustettuna tunnille. Tänään oli kuulemma ollut karsinassa tattina. Pitkin ohjin kävellessäkin oli taas kivan rauhallinen. Oli päivällä juoksutettu liinassa, joten ei ihme että ravissakin tuntui eilistä rauhallisemmalta. Yhä reagoi heilahduksiini kiihdyttämällä. Tänään tammalla oli eri suitset ja aiemman kumipäällysteisen nivelen sijasta suussa viisipala.

Aloitettiin tälläkin tunnilla loivista kiemuroista ja volteista. Nyt osasin näemmä kääntää loivalle kiemuralle tarpeeksi hellästi sillä siinä ei ollutkaan kääntöongelmia. Samoin keskelle tehty voltti sujui aivan yllättävän hyvin. Ympyrällä en odottanutkaan uudenlaisia ongelmia. Eiliset ohjeet oikeassa kierroksessa lavan hallinnasta auttoivat kovasti. Siirtymät alas olisivat voineet olla vähän nopeampia ja tasapainoisempia.

Tällä tunnilla mukaan otettiin taas laukka. Jännäsin toki etukäteen mitä tästä tulee. Ekalla yrityksellä laukka ei noussut vaan pyörittiin kiitoravia ja rauhallisempaa ravia pitkin kenttää kunnes sain tamman tajuamaan että laukasta on kyse. Vähän päänravistelua ja alkuun kiihdyttelyä. Onneksi ei tuntunut pahasti liukkaalta ja pysyttiin pystyssä. Eikä törmättykään keneenkään vaikka hortoiltiin välillä muiden reiteillä.

Seuraava yritys sai laukan aikaan paljon nopeammin ja kuviokin rupesi olemaan hallussa. Toistojen myötä laukka parani huomattavasti. Ei edelleenkään priimaa mutta kun lähtötilanne oli katastrofi. Toiseen suuntaan piti laukasta ottaa käyntiin. Vastoin kaikkia odotuksia niin päästiin jopa suht asiallisesti käyntiin ehkä viiden raviaskeleen kautta. Laukassa tamma kaipasi tasaisen ja vakaan tuntuman, joka oli raskaampi kuin mitä käynnissä ja ravissa. Ihan joka kerta en nostanut laukkaa, koska sen jälkeinen ravi meinasi olla vähän holtitonta alkuun.

Lopuksi laukattiin vielä yksitellen kierros uraa pitkin osaston perään. Aika kamalaa. Nosto oli taas lämppärityylistä ravista kiihdytystä, laukassa ohjaus meni vain suuntaa-antavaksi ja jarrutuskin meni pitkäksi. Totesin että tämä suoraa uraa laukkaaminen ei vielä ole oikein hallussa.

Oli kiva tunti ja vaikkei meillä tosiaan ihan superisti mennyt niin olin itse tyytyväinen ja yllättävää kyllä opekin tuntui olevan. Jee. Paljon kivempi tällä oli ratsastaa kuin Pönällä. Mikä mussa on vikana kun tykkään tästä? Eikä missään vaiheessa edes pelottanut vaikka mentiin välillä aika lujaakin. Tämä kun ei pöllöile.

Ongelmia:
laukannostot
suoraa uraa laukkaaminen
unohdin välillä hitaasti ja pienesti keventämisen ja tamma kiihtyi

Parannusta:
laukka
siirtymät laukasta käyntiin
käännökset
tamma pysyi taas aika rentona läpi tunnin

Puolittain ratsastamista kurassa

Perjantaina päädyin taas tuplatunnille. Opena kummallakin oli maanantain esteope. Ekalle tunnille ratsukseni oli jaettu Pönä. Tamma oli sisällä märkänä ja harjaamattomana. Aika pikavauhtia sen varustin. Osoitti pientä äkäilyä niin laitoin kiinni. Sitten oli asiallisesti.

Pihalla oli niukasti plussalla ja satoi vettä. Räntää lupasi mutta vedeltä tuo vaikutti. Aika kamala keli. Kenttä oli vielä eilistä pahempi. Tunnilla 5 ratsukkoa. Käytännössä koko tunti mentiin ilman jalustimia mutta ei haitannut mua.

Toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura, toiselle ympyrä. Loivan kiemuran puolella oli 3 puomia, jotka ylitettiin. Alkuun mentiin käyntiä ja ravia. Poni ei liikkunut pohkeesta eteen ihan niin reippaasti kuin olisin halunnut ja tuntui tosi jäykältä. Loivalla kiemuralla en saanut sisäpohkeita ja taivutuksia kunnolla läpi. Olisi pitänyt volttailla enemmän. Se jäi kuitenkin tekemättä.

Tultiin myös laukkaa toisella pitkällä sivulla. Halutessaan sai tehdä ympyrän. Menin pari kertaa suoraan ja totesin että poni varoo tarpeeksi että uskalletaan myös kaartaa. Ympyrällä Pönä pyöristyi ja huolehti jalkansa itse. Kumpaankin suuntaan. Eikä alassiirtymätkään olleet kovin vyöryviä.

Open mielestä meillä meni ihan ok, itse en ollut tyytyväinen. Ei tuntunut hyvältä. Hidas ja kankea.

Ongelmia:
jäykkä
hidas

Parannusta:
nosti laukat hyvin

torstai 19. marraskuuta 2015

Revanssi vauhtiherkkiksellä

Eilen sanoi ope ettei Iolanta tule enää tunneille. Vaan tänään se oli mulle jaettu. Oikein mieluusti otin sillä uusinnan ja nimenomaan kouluratsastuksen puolella.

Hain hepan tarhasta ja hoidin lainakarsinassa. Aikamoinen pömelipäivä ja tamma hyöri silmät päässä pyörien. Sai sen jotenkin harjattua ilman että vahingossa liiskauduin.

Kun pääsin kyytiin niin tamma rauhoittui. Pihalla oli pimeää, märkää ja kylmää. Kenttä lähes lainehti. Ratsukoita oli 6.

Alkukäynnit ehdittiin ottaa ajan kanssa. Jo tässä yritin kertoa tammalle että kaikki pohjeapuni eivät tarkoita eteen. Kivasti kyllä pysähtyikin. Ravi oli lopulta paljon rauhallisempaa kuin viimeksi. Torstain ope halusi silti vielä paljon rauhallisempaa menoa. Hidasta ja pienennä kevennystä, vatsalihaksistakin sanoi.

Tunti pysyttiin käytännössä pääty-ympyröillä ja uralla. Verkkaravailu tehtiin pitkän kaavan mukaan ja mikäs siinä. Hetkittäin tuli kivaksi. Oikea kierros oli vaikeampi ja piti ajatella kääntävänsä vasenta lapaa. Piti myös aktivoida ulkotakajalkaa.

Välikäyntien jälkeen ope kysyi että halutaanko laukata. Itselläni ei ollut himoja kun ravissakin lipsuttiin. Laukassa oltaisiin vain spurttailtu ja pelkäsin nurin menoa. Jatkettiin siis ravissa ja kolmikaarista. Suunnanmuutosten kohdalla pakka välillä levisi. Aikamoista keskittymistä se vaati. Vähän kun heilahdin niin turpa nousi ylös ja tamma kiihdytti. Vaan saatiin me semiasiallista menoa lopulta kaariinkin.

Loppukäynneissä tamma oli taas ihan rauhallinen. Ope ja muut tuntilaiset kehuivat kuinka makean ja laadukkaan näköinen se on. Kivahan sillä oli mennä. Ja ihan hyvinhän se meni jopa open mielestä.

Ongelmia:
kääntäminen
hankala olla kädellä tarpeeksi jämäkkä, tasainen ja elävä
en aina tajunnut että mentiin liian lujaa
kevennyksen hidastaminen

Parannusta:
ei menty holtittomasti
kulki pitkät pätkät ihan asiallisesti
ei heilutellut päätään
kovasti kehuttiin tamman laadukkuutta

Seinien ahdistava läheisyys

Torstaina salaa haaveilin Jadesta. Sehän sieltä tuli. Lidalla on kuulemma joku syyskiukku menossa. Kyllä se tunneilla käy mutta jostain syystä mua nyt ponitetaan. Kenttä näytti yllättävän hyvältä mutta jouduttiin silti maneesiin. Opena toisinaan esiintynyt sijainen. 4 ratsukkoa kuten lähes aina.

Tänään ei tehty itsenäistä alkuverkkaa kuten yleensä vaan meidät laitettiin ratsastamaan ratsut avuille. Jaden kanssa hankaluuksina oli ajoittainen kiemurtelu sekä olo, ettei poni lähde jalasta eteen. Taisin pidää edestä vähän turhan höllästi. Mutta samantyyppinen ohjienkäyttö tehosi Jadeen kuin Ressuunkin. Ravissa tultiin ympyröitä ja puomeja. Uralta erkaantumisessa oli välillä ongelmaa.

Laukat nousi alkuverkassa tosi huonosi. Jämähti paikoilleen jäkittämään ja piti raipata liikkeelle. Lyhennettiin rataa päädyistä ja huonon kaarreohjautuvuuden takia iskin polveni kummassakin kierroksessa lähellä olleisiin tolppiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ympyrää oikeassa laukassa kahden puomin yli. Molemmille puolille piti saada samat askelmäärät. Tämä oli meidän vahvuus. Alusta asti tahkottiin puolikkaille yhdeksää. Poni rupesi kiihtymään kierrosten lisääntyessä ja tiet meni vähän mutkille. Hetken päästä toiselle sivulle lisättiin puomi vielä aiemman kahden puomin väliin. Nyt askeliksi tuli 3, 3 ja 8. Yhdeksäs katosi. Mutta yhä esitettiin näitä samoja askelmääriä useamman kierroksen ajan.

Sitten tultiin kaareva linja maapuomilta kahdelle kavaletille. Laskin kyllä askeleet mutta unohdin. Väitin kuutta mutta saattoi olla myös 5. Seuraavalla kerralla piti ottaa väliin yksi askel enemmän. Hidastin ja tiestäkin tuli kammottava pullahdus. Askelia tuli silti vain 6. Yritin seitsemää. Kulmaan ei ihan päästy. Laukan tamma kuitenkin korjasi itse. Oma hypyissä olo oli kamalahkoa.

Sitten tultiin kolmen puomin suoraa. Ope muistutti että kulman jälkeen pitäisi olla tasapainossa. (Keksin vinkeistä ekana mistä on kyse.) Alkuun vain keskimmäinen taisi olla ylhäällä ja tultiin välit 3 askeleella. Meiltä puuttui energia ja poni putosi raville. Seuraavalla yrityksellä päästiin laukassa. Sitten kaikki pystyt nousi ylös ja ensin piti tulla 3 laukalla. Olikohan jo tässä kun vauhtimme hyytyi ja räpellettiin ravissa. Jade kuitenkin hyppäsi kaikista. Muut vaan nauroivat että söpöä. Ei palkinnut. Sitten piti lisätä neljäs askel väliin. Yllättäen onnistuttiin tässä. Ja toisenkin kerran. Ei vetämistä vaan rauhallinen laukka. Päästiin esteistä yli eikä pudotettu raville. Vau!

Loppuraveissa Jade taisi ensin yrittää kipittää ja sitten tasottui kivaksi.

Ongelmia:
laukannostot
tuntui ettei poniin ollut otetta
hetkittäinen vauhdin puute
kopisuttelin polvet tolppiin kummassakin kierroksessa

Parannusta:
ei kieltoja eikä tainnut pudottaakaan
laukka oli säädeltävissä
ympyrätehtävä samoilla askelmäärillä

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kurapuomeja

Keskiviikkonakin ehdin ratsaille. Kuudenneksi tunnille, joka olikin puomitunti. Ei hirmuisesti yllättänyt että ratsuksi tuli Ressu. Tytöt laittoivat ponin onneksi kuntoon. Tunnille tuli myös Listra, jonka kyytiin olen haaveillut koulutunnilla pääseväni. Ehkä vielä joskus.

Kenttä oli aikamoinen mutavelli. Tunnin aikana tihutti vielä lisää. Lämmintä oli n. +3°C. Ratsukoita tunnilla 6.

Alkuverkka hölköteltiin taas alkuun puolipitkällä ohjalla. Olisin voinut volttailla ja keskittyä taivuttamiseen paremmin jo tässä vaiheessa. Myöhemmin tehtiin opepuolen lyhyelle sivulle pieni voltti. Alkuun ravissa, sittemmin käynnissä. Ressu ei ollut kovin innokas taipumaan. Onneksi kuitenkin eteni. Vaikka alkuun piti siinäkin tehostaa pohjepyyntöä raipalla.

Toiselle pitkälle sivulle ruvettiin tulemaan vuorotellen laukassa isoa volttia/pientä ympyrää neljän puomin yli. Ensin vasemmassa kierroksessa. Laukkaa tultiin vain pitkä sivu ja voltti, joten kovin hyvää otetta siihen ei ollut. Poni kuitenkin eteni ihan reippaasti. Vasemmassa kierroksessa pullahdettiin ulos toisesta ja neljännestä neljänneksestä. Oikeassa ensimmäisestä. Ei ihan priimaa.

Oikeassa laukattiin myös edeltänyt lyhyt sivu. Sain lopulta tähdättyä väleihin ahtaat 3 askelta kuhunkin ja sitten ope sanoi että idea on lyhentää laukkaa ja taivuttaa eikä ottaa mitään tiettyjä askelmääriä. Taivuttaminen oli hankalaa mutta kunnon otteella poni vähän lyhensi. Sivutuotteena askelmäärät puomeille oli sitten mitä sattuu.

Käynnissä ja ravissa yritin lopputunnin taivutella ja poni rupesikin myötäämään. Vasen kierros oli helpompi. Oikeassa halusi roikkua sisäohjassa. Tarpeeksi pohkeilla eteen, tasainen ulkotuki ja sisäohjaa piti vähän ravistella. Tänään en pressannut liikaa vaan aika sopivasti. Olisin voinut kehua vielä enemmänkin. Ihan ok silti. Loppuravi vasempaan oli sangen hyvä.

Ope sanoi että meitä olisi varmaan helpottanut jos oltaisiin voitu laukata voltteja pidempään kerralla. Tänään ei tullut ylistyksiä.

Tunnin jälkeen piti taas palauttaa ponin mieliin talutuksessa olemista. Äkkiä se palautui. Vaan katseen välttäessä saattoi pureskella raippaani tai ohjia.

Ongelmia:
kääntäminen puomeille laukassa

Parannusta:
myötäsi ja pyöristyi
sain taivutukset lopulta läpi

maanantai 16. marraskuuta 2015

300. kerta ratsailla tälle vuodelle, tehokas suokkikoulutunti

Maanantain jälkimmäinen tunti oli esteopen pitämä koulutunti. Kolmas kuski ei tullut paikalle, joten tunnilla oli vain kaksi suokkia kuskeineen. Mulla Sokeri (joka oli oikein kiltisti tallissa). Alkutunnista satoi, joten aika märäksi siinä tuli. Tosin heti kun ruvettiin hommiin niin sadetta ei enää huomannut. Alkuun vähän jumpattiin pitkästä aikaa. Sormia kohti varpaita.

Tunnin kuviot ei olleet kovin monimutkaiset. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Muihin kulmiin voltit. Tehtävät vähän muuttui tunnin edetessä. Kovin helpolla meitä ei päästetty. Kiemuran sisään lisättiin voltti. Tätä mentiin kumpaankin suuntaan ja pikkuhiljaa Sokerikin rupesi vetreytymään. Välillä yhä kaatui kulmissa sisään ja jyrättiin muutama kulmatötsä nurin. Mutta volteilla rupesi myötäämään. Liikkui kivan reippaasti itse eteen eikä pöljäillyt mitään.

Sitten tehtävään lisättiin laukka pitkälle sivulle ja siihen 12 metrin voltti. Myöhemmin laukkaa jatkettiin vielä lyhytkin sivu. Sokeri nosti laukat tosi näppärästi eikä mennyt kovin pitkänä. Laukkavoltilla oli kyllä hankala taivuttaa mutta siitäkin tuli kelvollista.

Kiemuran kohdalle vaihdettiin raviväistöt. Vaihdoin raipan ulkokäteen, sillä kummassakin kierroksessa ensimmäinen väistö oli vaikeampi. Väistöistäkin tuli lopulta kehuja. Ensimmäiseen kierrokseen rupesin olemaan aika puhki kun vaan ravattiin ja laukattiin. Seuraavaksi olisi ruvennut ratsastus kärsimään. Anoin välikäyntejä ja lopulta sellaiset saatiin. Uskon että Sokerikin oli mielissään kun sai venyttää. Mutta ihanaa piiskausta meille! En tykkää jos aina on liian kevyttä.

Toiseen suuntaan tultiin laukan jälkeinen sivu käynnissä. Yllättävän nätisti tamma tuli laukasta käyntiin. Eikä siihen tarvinnut voimaa. Toki väliin tuli muutama raviaskel mutta keskimäärin vähemmän kuin mitä esitän KN:n lopussa. Suokilla, vau! Väistöt kulki aika asiallisesti vaikken selkään mitään ihmeitä tuntenut. Ope tykkäsi.

Loppuverkassa en taas itse osannut sanoa koska tamma on hyvä. Kyllä meiltä sitten vähän vaadittiinkin ja Sokeri rupesi tasoittumaan. Välillä yhä nyökkäsi turhan matalaksi ja sieltä piti nostella. Käynnissä lopulta tasottui useammaksi askeleeksi ihan luotiviivalle ja polki alleen, siitä oli hyvä palkita pitkillä ohjilla.

Opelta tuli kerrankin kehuja. Sokeri oli kuulemma näyttänyt tosi hyvältä. Itse jos viilailisin lisää niin se olisi voinut taipua vielä paremmin ja pyöristyä laukassakin. Mutta ei se missään tapauksessa ollut huono. Minähän tykkään siitä! Kommentteja mulle tunnin aikana tuli että kädet pitäisi kantaa paremmin (tms.) ja kantapäät pitää alhaalla. Hyvin asiallista.

Sokerin kanssa jalkojen huuhtelu ei ollut mikään ongelma. Mukisematta tamma lähti heiniltään ja seisoi narun päässä aloillaan kun huuhdoin pahimmat hiekat pois.

Ongelmia:
kädet laskee reisille ja kantapäät nousee
ei myödännyt laukassa

Parannusta:
eteni
rupesi taipumaan lopuksi
ravi ja käynti aika mukavia
väisti hyvin
tykkäsin että kuskeja hiillostettiin

TurvaPönä esteillä

Maanantaina oli hyvin poikkeuksellisesti semmonen olo ettei oikeastaan huvittaisi mennä tallille. Kolme pieleen mennyttä estetuntia putkeen näemmä aiheutti tällaisia sivuvaikutuksia. Mennessä pohdin että kuka olisi mulle tänään helpoin ja turvallisin esteratsu. Pönä tai Ressu. Pönä sieltä sitten tulikin ja hyvä niin. Meitä oli tunnilla 3.

Kentälle tuli 2 pystyä ja 2 okseria. 3 pitkien sivujen sisälle ja yksi keskelle lävistäjämäisesti. Yritettiin laittaa niitä vähän kuivempiin kohtiin. Kenttä oli aika märkänä. Kelinä kostea +4°C. En ole ihan varma satoiko hypätessä.

Pönä oli harjatessa kiltisti mutta rupesi äkäilemään kavioiden putsausta. Kumma eläin. Tunnille otin varmuuden vuoksi kouluraipan. Kentällä kiemurteli vähän omiaan pitkin ohjin. Ravissa olin kunnolla takakenossa ja ponista irtosi vauhtia. Rikkoi jopa ravista laukalle. Pimeää tuli tosi nopeasti. Aurinko laski jo ennen tunnin alkua.

Laukassa tehtiin vaihtoja. Kyllä sieltä ainakin yksi irtosi, pienen pukin kautta. Pääosin vaihtoi vaan ristiin.

Ope kiikutti esteiden alle pelokkeita. Onneksi Pönään oli loistava luotto. Sitä ei kiinnosta. Alkutunnin verkkahypyt tultiinkin hyvin. Laukka vaihtui välillä hypyissä vääräksi ja hetkittäin poni spurttaili niin ettei meinannut olla jarruja. Mainiota. Hyvin kaukana silti Iolantan normaalista reippaasta menosta. Pönän kyydissä ei huolettanut.

Rata hypättiin ensin turvakorkeudella, ehkä 70 cm? Muuten ihan hyvin mutta yksi kaarre väärässä laukassa. Sitten muutettiin järjestystä. Meidän hyppyvuoro oli vikana ja koska edellinen ratsukko potkaisi yhden puomin poikki niin toisesta pystystä tuli kapea. Pönä sitä katseli mutta sain sen laukassa siitä yli. Muille esteille tuli vähän räpellystä kun ei liikkunut alussa tarpeeksi eteen. Mutta kaikesta yli. Nyt piti keskittyä entistä paremmin pitämään ponin turpa ylhäällä. Pönä tykkäsi itse muurahaiskarhumoodista.

Kolmannelle kierrokselle esteet nousi vielä. Ensimmäinen heppa kielteli kunnolla eikä toinenkaan päässyt nollilla. Pönän kanssa selvittiin muita hevosia pelottaneesta kapeasta yli (ensin kyllä kertaalleen myös läpi) mutta pimeässä kulmassa ollut okseri ei yllättäen ylittynytkään. Tyssättiin siihen useampi kerta. Ei paikkaa ja itse olin lähdössä etukenottamaan jo aavistusta liian aikaisin. Ope laski takapuomia vähän toisesta reunasta ja se riitti ponin hyppyhalun löytymiseen. Toinen okseri oli sekin jossain ehkä ysikympissä(?) ja siitä mentiin kerralla yli. Hyppy tuntui tosi isolta. Lopuksi poni ehti vielä vilahtaa pystystä ohi. Itse horjahdin samalla ja Pönä ehti juosta jokusen metrin esteen ohi. Palautin toki etupuolelle heti kun sain tasapainoni. Toisella yrityksellä yli. Tämä oli vähän höpökielto. Toki oli pystylläkin kokoa. Ja "vesimatto" alla.

Lopuksi tultiin pysty vielä kertaalleen. Ihan kelpo hyppy ja siihen oli myös mun mielestäni hyvä lopettaa. Kiva tunti ja kerrankin ei jäänyt sellaista oloa että olen surkea. Tänään ei haitannut kavereiden kiellot eikä niihin mennyt aikaakaan. Turvallisempaa oli olla hyppäämättä.

Loppuverkassa Pönää piti taas ratsastaa eteen.

Kävin vielä letkuttamassa jalat ja Pönä teki penat. Ensin horjuin ponin väistöliikkeistä nurin ja seuraavalla yrityksellä Pönä poistui paikalta, minä riimunnarussa roikkuen perässä juosten. Vaan sain sen pysähtymään ennen tallia. Seuraava yritys naru turvan ympärillä meni jo paremmin ja jalat saatiin huuhdottua.

Ongelmia:
kavioiden putsauksen luiminta
laukanvaihdot
lopputunnin kiellot
patisteltavuus loppuraveissa
pesupaikkakäytös

Parannusta:
ei tuijotellut erikoisesteitä
liikkui eteen
kuskia ei jännittänyt ja luotin poniin

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vararatsu kiltti mutta löysä naapurikisoissa

Sunnuntaina oli O-Rin koulukisat Saaran tallilla. Suunnitelma oli mennä A-merkin kouluohjelma Nipsulla. Vihdoin olisi koko tiimi ollut A:ssa. Vaan kohtalo sanoi toisin ja Niilolla oli alkuviikosta ähky. Poni onneksi toipui muttei ollut kisakunnossa. Piti siis taikoa korvaava ratsu. Tilalle löytyi Cunami ja sille A olisi ollut liian vaikea. Saatiin siirtyä KN:n puolelle.

Etukäteen jännitin eniten ruunan käytöstä. Siitä olin ihan turhaan huolissani. Menomatkalla vähän pörisi autoille mutta naapurin maneesista ei sanonut mitään. Koska kenttä oli niin märkä niin verkattiin ryhmissä radalla. Oltiin aavistus myöhässä kun muut jo laukkaili aidoissa mutta hyvin ehdittiin mukaan.

Kävelin ensin kerran päädyssä ympäri. Ei mitään. Aitoihin siis. Ensimmäinen takakulma oli vähän jännä ja siitä pakitettiin pois. Vaan kavereiden vanavedessä päästiin siitä. Toista kulmaa tuijotti enää vähän. Ihan ei sisäpohkeet menneet läpi. Ravailin voltteja ja loivia kiemuroita. Hyvin liikkui eteen ja oli aika rento. Sopivasti tuomari ja sihteerikin saapuivat, joten saatiin tuijotettua nekin samalla. Vähän piti ihmetellä.

Kun luokka alkoi niin me odotettiin ekan ratsukon ajan oviaukossa. Oma lähtövuoro oli viidentenä eli vikana. Pihalla satoi räntää. Päädyssä sai olla 3 ratsukkoa ja sen verran siihen mahtui ihan hyvin. Cunami rupesi vähän hyytymään. Tein siirtymiä ja voltteja. Aika kankeaa ravissa. Käynnissä taipui hyvin. Lopuksi otin laukannostojakin. Laukka olisi voinut rullata paremmin mutta nousi helposti. Siinäkin oli aika rentona.

Kun päästiin aitoihin niin ravattiin tuomaripäädyn ohi ilman suurempia tuijotuksia ja sitten ravailin ja laukkailin kuvioita. Itse radalla kaikki pysähdykset taisi olla vähän vinossa. Malttoi kuitenkin seistä paikallaan. Ravi olisi voinut olla aktiivisempaa, keskiraviin en saanut eroa. Volteilla olisi voinut taipua paremmin. Kulmiin olisin halunnut päästä paremmin, nyt yhä puski vähän sisäpohkeita vasten. Käynnissä eteni pysähdyksen jälkeen vähän nahkeasti. Ensimmäinen laukka nousi askeleen myöhässä. Ympyrällä ei ihan rullannut. Lävistäjä aika asiallisesti. Kulmaan vyöryi ravissa. I:ssä nousi myötälaukka, jee! Vasenkin olisi voinut pyöriä paremmin. Kulmat laukassa ei olleet niin hyviä kuin olisin halunnut. Mutta laukassa pysyttiin lähes uralle asti eikä ravia tullut kohtuuttomasti.

Ihan siisti suoritus ilman rikkoja. Nyt en uskaltanut kuvitella mitään siitä miten meni koska edellisten kisojen jälkeen olin niin väärässä. Tuomari oli siinä kanssani samaa mieltä että meno oli vähän hyytynyttä. Koulukisoissa se ei ole hyvä juttu. Toki tässä vaiheessa kivempi kuin sinkoilu. Numeroita oli vitosesta kuusipuoleen. Lisää suoruutta, energiaa ja tarkkuutta niin pisteetkin nousisi. "Siisti, rauhallinen suoritus. Ratsasta vielä täsmällisemmät tiet, tehtävät pisteissä! Hevonen voisi liikkua tarmokkaammin läpi radan." 57,200 %. Tällä tuloksella luokan keskimmäiseksi eli samalla ensimmäinen ilman ruusuketta. Kaksi muuta oli reilusti parempia, häntäpäähän oli pienempi ero. Keskinkertaista tänään. Mutta ruunalle käytöksestä 10, rentoudesta 8,5 ja energisyydestä 6. Ei yhtään niin paha kuin pelkäsin. Itselleni vähän epätyypillistä menoa tällainen teiden ja pisteiden hutilointi.

Aleksei videoi meidän suorituksemme:

lauantai 14. marraskuuta 2015

Ei tiikerihyppyjä vaan Leijonaloikkia

Lauantain turboheppailu piti sisällään vielä toisen estetunnin Aaltiksella. Olin toivonut Cunamia mutta tämä toive ei toteutunut vaan tuli villi vaihtoehto eli Leijona. Omistajan koulukisaratsu, joka on tällä kaudella kisannut inter I:stä. Kuulemma joskus muinoin on mennyt myös kenttää mutta viime aikoina ei ole juuri hypännyt ja nekin vähät hyvin pieniä.

Tallissa oli ihan fiksusti, mitä nyt satulavyön kiristyksestä yritti peruuttaa kulmaan. Maneesissa oli rauhallinen eikä tuijotellut. Alkuraveissa liikkui ihan asiallisesti. Salakavalan pitkänä tämäkin enkä huomannut. Kalibrointi oli varmasti taas Hempan jäljiltä pielessä. Ope vähän haastoi kokeilemaan laukan lyhentämistä ja niinhän me tuosta vaan pyörähdettiin lähes harjoituspiruettia. Ja kuinka kauniisti siitä siirryttiinkään käyntiin. Toiseen suuntaan en vaatinut ihan tarpeeksi ja käyntikin tuli ravin kautta. Mutta selvisi että ymmärretään toisiamme. Eteenpäin ei lähtenyt yhtä innokkaasti vaan sai käyttää jalkaa.

Esteitä oli maneesissa 4, samoin ratsukoita. Hypyt aloitettiin lävistäjäpystyiltä. Turvallisen pieniltä. Vaan silti ekalla kerralla lähes pysähdyttiin esteen eteen ja kun pyysin niin loikattiin/astuttiin lähes paikaltaan yli. Toinen lävistäjä meni aavistuksen paremmin mutta hypyissä oli aika kamala olla mukana kun hidasti kohti estettä, ponnistuspaikat meni hukkaan ja hypätessä tuijotti turpa puomeissa mistä menee yli. Vaikkei tuntunutkaan kyttäävän. Sakkokierros heti perään ja ope käski ottaa harjasta kiinni. Yritin kyllä mutta oli jotenkin tosi hankalaa ja tuntui että se veti oman käsijarrun päälle. Kaikista mentiin kuitenkin yli. Vaihtoja en hypyissä muistanut ajatella ja vaihdettiin sitten lennosta esteen jälkeen. Se onnistui kivan helposti.

Onneksi meno siitä pikkuhiljaa parani. Okserit eivät saaneet enempää tuijottelua. Esteetkin nousi. Kertaalleen toki hyppäsin jonnekin kolmeen metriin mutta laskeuduin takaisin satulaan ja noin 6 laukan päässä ollut pysty ylitettiin kyllä. Tultiin siis suoria ja kaarevia linjoja. Ratana suora, kaareva, kaareva. Kerran pieninä, kerran vähän isompina ja lopuksi vielä kaksi ekaa linjaa n. 80 cm korkeudessa. Hyvin me niistäkin selvittiin vaikka yhä taidettiin vähän kiemurtaa välissä. Eka linja tuli vielä sakkona ja nyt vihdoin ruuna rupesi vähän imemään esteille. Taidettiin jopa jättää yksi laukka välistä pois.

Aikamoinen alkukankeus tässä kyllä oli. Cunami on niin paljon helpompi! Mutta selvisin ja täällä tällaisesta suorituksesta sai jopa kehuja! Kaikenlaisten loikkijoiden kanssa kyllä nykyään hyppäänkin. Jos olisin etukäteen tiennyt millainen ilmavara-akrobaatti Leijona on niin olisin ehkä jännittänyt enemmän. Nyt olin yllättävän luottavaisin mielin lähes koko tunnin. Kyllähän se avuilla oli. Ja open mukaan niin kiltti että menee kyllä yli kun pyytää. Mutta siltä se tuntui että se piti erikseen ratsastaa jokaisen esteen yli.

Loppuverkassa kulki ihan asiallisesti mutta eteen piti yhä muistuttaa.

Ongelmia:
hyppytyyli
väärät laukat

Parannusta:
lähti sujumaan loppua kohti
laukan säätely
vaihdot sileällä

Kaisa kuvasi meidän menoamme:

Hemppa puomitreeneissä

Lauantai jatkui Hempan kanssa puomitunnilla. Aikataulu oli tiivis mutta Kaisa onneksi auttoi varustuksessa. Keli oli märkä ja mentiin kentälle. Muutto maneesin huomaan on vasta huomenna. Lämmintä oli pari astetta. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa. 4 ratsukkoa.

Alkuverkka tehtiin melko pitkillä ratsuilla. Hemppa eteni ravissa kivasti. Laukat nousi helposti ja säätelyvaraa oli hyvin. Tultiin 3 puomin linjaa ravissa ja laukassa pituushalkaisijalla. Laukkaa piti lyhentää että mahduttiin väleihin. Mutta säätyihän se kun muisti säätää.

Sitten tultiin kahta kavalettia ympyrän kaarella. Viittä ja neljää laukkaa siinä missä muutkin. Vasen kierros meni tosi helposti. Oikeassa sähelsin alkuun ja tuli liian isoa tai pientä kaarta tai liikaa muutosta tempoon. 4,5 kun piti tulla 5 ja 5 kun piti tulla 4. Vaan onneksi vaadittiin kunnes onnistuttiin.

Sitten tultiin vuorotellen rata. Ravipuomit, oikealle ja laukka, kaarevat kavaletit ensin 5, sitten 4 laukalla, pystyllä suunnan- ja laukanvaihto. Toisesta suunnasta 5 ja 4 laukkaa, suunnanvaihto pystylle ja puomit laukassa.

Meillä jäi laukat vaihtumatta eikä osuttu puomeille laukassa ekalla yrityksellä. Onneksi käskytettiin taas sakkokerta heti perään ja kun lyhensin ja askel osui niin siististi yli.

Lopuksi tultiin vielä pystyä (60 cm) kahdeksikolla hakien vaihdot. 4 hyppyä ja jokaisella vaihtui laukka! Vau! Vähän saattoi karata pitkäksi mutta olin tyytyväinen vaihdoista.

Loppuraveissa ohje oli taas ratsastaa pitkälle kaulalle tms. Nyt vasta rupesin vaatimaan kunnolla. Taipumista sisäpohkeen ympäri ja kunnolla astumista takasilla. Oli aika makean tuntunen vaikkei edes yritetty lyhentää ja meni pitkänä mutta tasaisen pyöreänä.

On se Hemppa vaan niin ihana! Ope sanoi että se sopii mulle. Tallissa oli kiltti hoitaa myös tunnin jälkeen.

Ongelmia:
kuski ei aina osannut säätää sopivasti

Parannusta:
laukka säätyi hyvin
kahdeksikolla tuli vaihdot

Leiriporukalla hyppimässä kotitreeneissä

Lauantaiaamuna hypeltiin Aaltiksella pienryhmässä, jonka olin haalinut kasaan leiriporukastamme. Olin siis ainoa, jolla oli kotikenttäetu. Ratsutoiveiksi laitoin Jatsin ja Cunamin. Jatsi osui mutta Cunamikin tuli tunnille.

Tänään ruuna ei tullut tarhasta huhuilemalla vaan piti käydä hakemassa. Esteitä maneesiin tuli okseri, pysty ja kavaletteja.

Alkuverkassa herättelin Jatsin liikkeelle. Ravissa tuntui alkuun jäykältä. Nyt yritin taivuttaa huolellisesti. Laukassa spurttasi hienosti pitkille sivuille eikä jyrännyt, sillä kulmaan sai pysäytettyä juuri vetämättä. Itse tunnuin heiluvani laukassa tarpeettomasti.

Hypyt aloitettiin kahdella kavaletilla, niiden jälkeen voltilla kolmannen kavaletin yli ja linjalla okserille. Me lähdettiin vähän soitellen sotaan. Askel ei osunut kavaleteille, vääriä laukkoja ja epämuodostuneita voltteja. Yrittipä kertaalleen hypätä volttikavaletista ohikin. Kun mentiin pelkkä suora linja ilman volttia niin helpottui vähän. Kunnolla rupesi menemään vasta kun esteet nousi.

Sitten tultiin suoria ja kaarevia linjoja. Jatsi meni vauhdilla eikä aina kuunnellut pidätteitä. Sain hyppyjä lopulta sihdattua vähän keskemmäs esteitä kun alkuun mentiin reunasta yli. Muutama puolikkaan askeleen linja tuli mutta ei taidettu pudottaa mitään. Eikä otettu yhtään kieltoakaan. Toki ratsastin varsinkin portille tänään hyvin huolellisesti kummastakin suunnasta.

Esteet oli pääosin pieniä, lopuksi okseri nousi lähemmäs kasikymppiä. 75 tai 80. Helposti meni, keskeltä. Aika hyvin saatiin hypyissä myötälaukatkin alkukankeuden jälkeen.

Oikein kiva hyppytunti. Toki korkeus jäi vähän pieneksi mutta nyt näin.

Ongelmia:
laukan säätely
kavaletit

Parannusta:
ei kieltoja
sain hypyt keskemmäs esteitä
myötälaukat

Aleksei videoi tuntia:

perjantai 13. marraskuuta 2015

Jälleen kerran vararatsu kisatreenissä

Perjantaina kuulin että Niilolla oli ollut ähky. Sunnuntain kisasuunnitelmat meni siis uusiksi. Arvasin oikein että korvaavaksi ratsuksi suositellaan Cunamia. Sen myös sain ja heti alkuun kommentin että A-merkin kouluohjelma on noin nuorelle liian vaikea. Liikaa piiperrystä.

Oltiin maneesissa 6 ratsukon voimin. Pihalla oli niukasti plussalla, sisällä hieman enemmän.

Heti kun otin ohjat käteen niin ruuna pyöristyi epäilyttävän helposti. Ravi oli letkeää ja tahdikasta. Tosin pitkillä sivuilla kiemurreltiin aavistuksen. Vasta kun ruuna rupesi väsähtämään niin ravi hyytyi ja halusi kulkea pidempänä. Sitten ohjat rupesi valumaan pidemmiksi. Nyt hepalle oli vaihdettu remonttiturpis, ope sanoi että sen mielestä on sillä parempi ratsastaa. Ei niin sitkeä.

Koko tunniksi alkuverkkojen jälkeen jakauduttiin eri päätyihin maneesia. Me takapäätyyn. Tänään koin taas olevani lellikkiasemassa, sillä tehtiin KN:ään pohjautuvia tehtäviä. Se kun meillä olisi sunnuntaina tarkoitus mennä. Ravissa tehtiin toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura, toiselle voltti. Käyntisiirtymät 3 - 5 askelta kun ylitettiin pituushalkaisija.

Alkuun meni kivasti, voltin pyöreyttä piti vähän tarkkailla. Ruuna olisi voinut taipua vieläkin paremmin omasta mielestäni. Samoin kiemuralla en vieläkään osaa viilausta taivutusten kanssa. Ope rupesi pyytämään energisempää ravia. Tätä mentiin tovi kumpaankin suuntaan. Yhä ruuna oli perushelppo ja ihmettelin miten harjoitusravissa istuminen ei ollutkaan superrankkaa.

Vasen laukka nostettiin C:stä. Cunami vähän ennakoi ja tarjosi helposti oikeaa. Kun rupesin nostamaan ennen kuin hepo ehti tarjota mitään niin päästiin vasempaan. Tällaisenaan ongelma ei ainakaan radalla esiinny koska kavereista ei oteta mallia. Pääty-ympyrä ja juuri ennen kulmaa raviin. Kulma ei yllättäen ollut ihan tasapainoinen muttei kovin pahakaan. Oikeaan kierrokseen ei ehditty tehdä kuviota vaan ratsastettiin vaan uraa pitkin. Ope taisi olla hyvällä tuulella, sillä paljon tuli myös hyvä-kommentteja.

Lopuksi sanoi että ratsastin hyvin, kehtaa kyllä lähteä kisoihin. Jee! Tykkäsi siitä että olin ratsastanut eteen.

Ongelmia:
jalat nousee
oikea käsi lepattaa sivulla
ravi ei pysynyt ihan tarpeeksi energisenä
tarjosi oikeaa laukkaa vasemman sijasta

Parannusta:
liikkui aika kivasti
ei vyörynyt

torstai 12. marraskuuta 2015

Lisää ponihyppyjä

Torstaina odotin saavani vihdoin Lidan. Pieleen meni ja jatkoin Jadella. Taas ponitunti. Keli oli muutaman asteen plussalla ja kenttä oli aavistuksen märkä. Ei onneksi koppura vaikka yöllä oli taas käynyt pakkasella. Tamma piti käydä hakemassa tarhasta eikä tullut huhuilemalla portille. En ollut ihan ajoissa selässä.

Alkuverkassa poni oli tänään vähän hidas. Itselläni oli ongelmia pitää ohjastuntuma vakaana. Vaan laukassa Jade sitten säikkyi ja spurttaili. Useampaan otteeseen. Ainakin liikkui eteen.

Kun aurinko laski vähän ennen neljää ei oltu otettu vielä yhtään hyppyä. Esteet oli aika lailla viime viikon paikoilla. Alkuun hypättiin keskilinjan okseri kahdesti kummastakin suunnasta ja vaihdot hakien. Linja saatiin lopulta tosi hyväksi myös esteen jälkeen. Välillä oikea laukka vaihtui vasta myöhemmin.

Sitten hypättiin suhteutetut linjat, meille 6 ja 7 laukkaa. Kivan tasaista. Esteetkin turvallisen pieniä. Ehkä 60+ cm. Osasin odottaa hyppyjä ja olla pystyssä.

Radassa oli 7 hyppyä eli kaikki esteet kertaalleen. Pidempi linja, yksittäinen pysty, lyhyempi linja, trippeli ja keskellä oleva okseri. Ekalla kierroksella kaikki muu meni tosi hyvin paitsi vikalle tultiin ihan juureen ja kolahti. Pysyi kuitenkin pystyssä ja saatiin se sakkona heti uudestaan. Sitten meni siististi. Ajattelin että tähän olisi hyvä lopettaa hypyt.

Toisella kierroksella vauhti vähän hyytyi. Poni rupesi hidastamaan kohti esteitä. Liekö hämäryys tai uupumus vaikuttaneet? Sain ratsastettua eteen ja korjattua. Yhä selvittiin muttei niin siististi ja tasaisesti kuin eka kierros. Ei huono tämäkään.

Rupesi satamaan vettä ja oli sangen hämärää. Tultiin vielä trippeliä. Alkuun 6 laukan linja. Nyt en saanut ponia kunnolla hereille ja ekalle tultiin vähän hitaasti. Välissä ei lähtenyt kunnolla liikkeelle ja tyssättiin kakkoselle. Ei muuta kuin alusta ja paremmalla energialla. Nyt päästiin linja yli. Trippeli oli noussut 85 senttiin ja otettiin sillekin yksi vauhdin hiipuma esteen eteen. Taas poni liikkeelle ja yli. Hypättiin se kolmesti putkeen ennen kuin tamman moottori syttyi ja imi itse eteen. Mutta kiellot ei jännittäneet yhtään. Pysyin selässä tattina.

Ope kysyi halutaanko jäädä pihalle vai mennä sisään. Tuntia oli vielä kolmannes jäljellä. Minäkin kaipasin sisään, joten sinne mentiin. Haaveilin kouluratsastuksesta mutta tultiinkin puomeja lävistäjillä. Kaksi lävistäjää ja lähtökulmiin voltit. 2 puomia keskellä kummallakin lävistäjällä.

Jaden moottori hyytyi täysin. Raippaamalla vain pukitti. Ravi oli aikamoista hyytymistä mutta saatiin esitettyä keskellä käyntisiirtymät ja lähdettyä takaisin raviin. Laukka ei sitten meinannut nousta millään. Käytin pohjetta, kannusta ja raippasin ja poni pukitteli ihan isosti. Vauhtia ei silti löytynyt.  Kertaalleen jopa vähän horjahdin pukista.

Keskelle tuli pystyt. Kiellettiin kerran vai kaksi ihan vain siksi ettei liikuttu eteen. Jos mentiin yli, väliin tuli ylimääräinen askel. Vasta kun ope sanoi että käytä raippa kaulalle niin tuli haluttu reaktio ja kaasu löytyi. Sitten olikin taas kivaa ja helppoa. Olisipa tuon tajunnut aiemmin. Loppuraveissa viipotti hyvin menemään.

Ongelmia:
muutamat kiellot
vauhti kuoli maneesiin

Parannusta:
85 cm trippeli yli
ei jännittänyt missään vaiheessa

maanantai 9. marraskuuta 2015

Vastalaukkoja ja vaihtoyrityksiä

Maanantain koulutunnille tuli yllätysratsuna Roze. Tamma oli jo valmiiksi hommissa ja hyvä niin sillä Iolantan hoidossa meni aika pitkään.

Alkutunnista tamma oli kivan reipas. Vauhtia sai hyvin säädeltyä. Tehtiin vastalaukkoja loivalla kiemuralla ja onnistui tosi helposti. Kommentteja tuli että ainakin ravissa pitäisi saada tamma lyhyemmäksi. Kun lyhensin ohjia, tuntui että ratsu rupesi makaamaan käsilläni enemmän enkä saanut sitä pohkeilla siitä pois. Taisin tosissani lyhentää ohjia vasta lopputunnista.

Tultiin myös väistöjä. Ensin käynnissä uralle, sitten ravissa. Alkuun oli nahkeaa eikä tullut juuri ristiastuntaa. Loppua kohti parani. Jossain tehtävässä piti nostaa laukka lyhyen sivun puolesta välistä. Vasemmassa kierroksessa nosti väärää.

Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtoja lävistäjällä. Yrityksiä siis. Kun yritin vaihtaa lennosta, jatkettiin vastalaukkaa hamaan tulevaisuuteen. Seuraavalla kerralla yritin vaihtaa ravin kautta mutta ravin jälkeen nousi yhä vanhan suunnan laukka. Taidettiin esittää tätä kumpaankin suuntaan. Useampi kerta ainakin.

Lopputuntia kohti Roze vähän hidastui. Piti ratsastaa enemmän jalalla myös eteen. Sain sen kyllä vähän lyhenemäänkin. Ja kädetkin oli tänään paremmin. Roze oli tänään oikein kiva. Ei nyt ihan super mutta vahvasti plussalla.

Ongelmia:
laukanvaihdot
kädet tuli kipeiksi

Parannusta:
vastalaukat
lyheni
ei tahmaillut

Iolanta esteille

Maanantaina yllätyin listan luona. Nyt pääsin valitsemaan Limozan kanssa samaan aikaan tulleen Iolantan ja Ressun väliltä. Iolantaa eli Lolaa eli Sukkista en ollut nähnyt liikkeessä kuin kerran aiemmin. Houkutti kovasti mutta samalla itseluottamus ei taas viime maanantain jäljiltä ollut huipussaan. Pohdin myös että oikeasti olen Ressulle liian iso hyppyhommiin. Uteliaisuus voitti. Muotoilin asian päässäni niin että jos ei olisi mitään onnistumisen edellytyksiä niin ei tätä tammaa mulle edes annettaisi. Toki olin sanonut että olisi kiva päästä se kokeilemaan ennen kuin se myydään mutta ajattelin koulutuntia.

Tamma tuli tarhasta kutsumalla luo ja hoitaessa oli kiltisti. Pintelit etusiin. Ei raippaa eikä kannuksia. On kuulemma reipas ja niin tosiaan olikin. Heti alkutunnista oli suuria vaikeuksia saada pidätteitä läpi tai tammaa odottamaan yhtään. Tajusin kyllä että vetäminen ei luultavasti auta mutta ei tuntunut auttavan mikään muukaan. Ravissa mentiin tosi lujaa, laukassa vielä lujempaa ja nosti kumpaankin kierrokseen vääriä. Käyntiin himmailu ei ollut mikään muutaman askeleen juttu vaan vaati pidempää pyörimistä ympyrällä. Ajattelin että hypyistä ei tule yhtään mitään kun hallintaa ei ollut sileälläkään. En saanut rauhallista laukkaa nousemaan ja vauhtilaukan hidastaminen oli vaikeaa.

Aloitettiin ravissa ristikolla ja yllättäen se menikin ihan hyvin eikä sännätty minnekään. Varmistelin jopa vähän liikaa. Samoin toinen ja kolmaskin hyppy sujuivat hyvin. Jopas. Laukassakin tuntui hyppääminen sujuvan paremmin kuin pelkkä sileällä ratsastus. Sain vielä alkutunnista käännettyä laukassa ristikon jälkeen mutta myöhemmin kääntöongelmat lisääntyivät.

Hypättiin myös okseria. Siinä suurin ongelma oli esteelle pääsy. Käännöksessä tamma hermostui, nosti päänsä ja ravisteli sitä. Taisin jäädä liikaa kiinni ohjiin. Enkä osannut korjata. Vaikka sain linjattua esteelle niin silti saatettiin seilata reunaan. Joka kerta tamma kuitenkin hyppäsi vaikka meinattiin mennä tolpistakin yli. Eikä pysytty missään maltillisissa korkeuksissa vaan okseri nousi heti alkutunnista ainakin ysikymppiin. Vaikka välillä ponkaisinkin hypyissä korkealle niin aina laskeutuessa tamma oli hyvin alla.

Tultiin myös linjaa ristikolta sarjalle. Mahduttiin väliin vaikka pidätteet ei välillä menneetkään läpi. Hankaluuksia oli kentän takalaidalla olleelle pystylle. Laukkaa nostaessa tulikin vauhtilaukkaa enkä saanut hidastettua. Mentiin useamman kerran ohi, joko siksi että käänsin ohi tai siksi että valuttiin lapa edellä aidalle. Liian lujasta vauhdista ei huvittanut hypätä. Vedettiin siis holtittomasti ympäri kenttää, opekin turhautui. Lopulta osuttiin esteelle mutta hyppy oli aika laaka. Saattoi jopa pudota. Jotain ainakin pudotettiin tunnin aikana.

Päivän ensimmäinen rata jäi meiltä välistä. Ei ihan selvinnyt miksei meitä päästetty hyppäämään sitä. Oliko se meille liian haastava vai tarvitsiko hepo levähdystaukoa? Vähän pelkäsin jo että meidät rankattiin niin toivottomiksi ettemme saa enempää hyppyjä. Tämä pelko oli onneksi väärä.

Hypättiin seuraava radanpätkä. Paikoin vähän lujaa muttei kuitenkaan ihan holtittomasti. Vaikein kohta oli tiukka käännös kulmasta lävistäjän linjalle, jossa oli sarja ja pysty. Ekalla kerralla kääntyminen meni lapa edellä pitkäksi ja juostiin ohi. Jotenkin sain kuitenkin seuraavalla yrityksellä korjattua ja päästiin jatkamaan. Jotain saatettiin taas pudottaa mutta selvittiin loppuun asti. Tähän olin itse aika tyytyväinen. Joukossa oli pari oikein kivaa hyppyä.

Lopuksi tultiin vielä okseria yksittäin. Kääntymisessä oli edelleen ongelmia ja ne paheni kun seuraavan tunnin ratsukot tuli lähistölle. Jännityin niistä lisää ja kertaalleen meinattiinkin juosta Rozesta yli kun ratti meni rikki. Taidettiin kyllä välissä saada muutama onnistunutkin ylitys. Kerta toisensa jälkeen kaaduttiin linjalta lapa edellä ulos pää taivaissa ravistellen. Lopulta en keksinyt muuta keinoa kuin tulla kaarre ravissa vaikka ope taisi olla asiasta eri mieltä. Ei voi noin isoille esteille (90+ cm?) kuulemma enää lähestyä ravissa. Ehdittiin me toki pari laukka-askeltakin ottaa ennen hyppyä. Ei tyylipuhdasta mutta eräänlainen ratkaisu ongelmaan.

Loppuraveissa ei keljuttanut yhtään. Vähän ihmettelin sitä kun jäin kokonaan ilman loppupalautetta ja tuntikaverille kommentoitiin munkin ratsuni ominaisuudet (selkään voi laittaa mitä tahansa ja silti hyppää). Keljutukset tuli myöhemmin kun sain kommentteja miten meidän kaatumista pelättiin koska vein taas kättä harjan yli väärälle puolelle. Kovin mieluusti kuulisin kaikki tuollaiset kommentit jo silloin kun olen ratsailla. Ja tosiaan niin monesti jankutettuina että menee tajuntaan asti.

Tunnin keskisyke oli 145 mutta eipä se kovin kevyeltä tuntunutkaan. Koulutunti Iolantalla pohjille olisi lohduttanut ihan hirveästi. Olisi ollut jotain hajua säätimistä.

Aurinko laski tänään jo neljältä, joten hämärä laski sangen pian.

Tamman myyntivideo (myyty tammikuussa 2016): https://www.youtube.com/watch?v=jsTaJI3v6ws&feature=youtu.be

Ongelmia:
jarrut hukassa
kääntäminen
oikean laukan nosto

Parannusta:
ei kieltoja
pysyin kyydissä
ei pelottanut
ei tuijotellut mitään

lauantai 7. marraskuuta 2015

Käyntiä eteen ja vaihtoja

Lauantaina kävin ratsastamassa Limozalla itsenäisesti. Listraa ei ollut vieläkään tarjolla. Muut vaihtoehtoni olisivat olleet Ressu ja Piku mutta päädyin tänään tammaan. Kelinä oli pilvinen +6°C.

Limozaa ei olisi huvittanut lähteä tarhasta. Hetken jo pelkäsin suostuuko se ollenkaan mukaani. Loimesta huolimatta oli päästä ja jaloista ihan kurassa.

Kentällä sain olla suurimman osan ajasta yksin. Päätin treenata itselleni ja tammalle vaikeita asioita eli reipasta käyntiä, laukanvaihtoja ja siistejä siirtymiä. Kentälle oli tullut lisää hiekkaa, joten opekulma oli aika pehmeä. Työskentelyalue rajautui siis toiselle puolelle. Aika paljon tultiin ympyräkahdeksikolla.

Käyntiä sai patistella aika lailla että eteni hyvin. Mutta löytyihän se. Limoza oli tänään helposti pyöreänä ja taipui yllättävän hyvin myös oikealle. Ei tuntunut erityisen pitkältäkään. Tosin laukkaa en saanut rullaamaan niin kuin olisin halunnut ja alaspäin siirtymät tuli aina etupainoisina eikä kauniisti laskeutuen. Vasemmasta oikeaan vaihtoi huonommin, oikeasta vasempaan taas niin ilmavasti ettei voinut olla huomaamatta. Ei-toivottuja vaihtoja ei tullut kovin monta. Vastalaukatkin onnistui puolen ympyrän verran.

Ensimmäiset nostot ravista laukkaan oli hankalia. Myöhemmin nosti helposti kun vähän innostui. Kun yritin vaihtaa suoralla niin pudotti raville. Irtosi sieltä kyllä vastalaukka sitten nostamalla. Vain pari kertaa tarjosi vasenta kun pyysin oikeaa. Vasemman nosti aina oikein. Kun ajattelin oikein reipasta ja energistä laukkaa niin laukkasikin pyöreänä ja ihan asiallisesti. Nätisti ehdottamalla tuli hidasta laamalaukkaa. Hidastaessa taas pudotti raville.

Ravikin lähti kunnolla rullaamaan vasta ihan lopputunnista. Siirtymät ei edelleenkään olleet kovin kauniita. Oikeastaan lähes kaikki siirtymät pääsi valahtamaan pitkiksi ja nyt nyki vielä turpaa eteen.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Hankalinta oli päästä pihasta pois uusien vaaleampien sorakohtien ohi. Yritti tarjota 180°, onneksi aika maltillisesti. Eipä sinne pitkin ohjin sitten menty. Muualla ei säpsynyt mutta eipä kyllä vauhtiakaan ollut. Edes kotiinpäin.

Ongelmia:
siirtymät
vaihdot suoralla
taisin heilua laukassa tarpeettoman paljon

Parannusta:
oli aika pyöreä
taipui myös oikealle
laukat vaihtui
eteni kun komensi

torstai 5. marraskuuta 2015

Welsh-esteitä

Torstaina pelkäsin etukäteen kentän kuntoa. Yöllä oli taas pakkasta. Onneksi ehti sulaa tarpeeksi että päästiin ulos. Kelinä oli aurinkoinen +6°C.

Ratsuvalinnat oli tänään astetta eksoottisempia. Kolmella neljästä oli ponipäivä ja mulle osui Jade. Hoitaessa oli tosi kiltisti.

Ratsailla alku meni hyvin mutta poni rupesi jäkittämään jo käynnissä. Ravissa joko juoksi alta tai hidasteli. Laukassa tuntui säikyltä ja otti spurtteja. Ainakin eteni.

Päivän tehtävänä oli siirtymiä. Pysähdyksiä ja peruutuksia. Niistä ensin muistaakseni raville, sitten laukkaan. Välillä peruutti hyvin, toisinaan meinasi juurtua aloilleen. Peruutukset ei olleet kovin rentoja eikä oma mielentilakaan saanut ponia rentoutumaan. Laukat taisi nousta aina myötäisinä. Välillä poni jumitti nostoissa. Jade on helppo vaihtamaan laukkoja mutta silti ensimmäisellä yrityksellä sain sen pudottamaan raville. Toisella vaihtoi.

Esteitäkin tultiin siirtymien avittamana. Linjalle, peruutus, hyppy ja peruutus vielä esteen jälkeenkin. Esteet oli 60 cm tuntumassa mutten silti luottanut yhtään että Jade hyppää. Huonoina päivinä ei mene edes pikkuesteitä. Enpähän etukenottanut. Vain yksi ennen ponia hyppy koko tunnin aikana. Mulle hyvä saavutus.

Vähitellen vähennettiin pysähdyksiä ja peruutuksia ja tultiin muutamat kääntötehtävät. Laukat taisi vaihtua ihan hyvin ja vauhtiakin riitti. Kaarteissa piti säilyttää sama laukka. Jossain välissä pudotettiin kertaalleen.

Lopputuntia kohti hämärtyi ja Jade rupesi hakemaan ponnistuspaikkoja juuresta. Vähän sain puututtua asiaan ja parannettua.

Loppuverkoissa yritti kipittää mutta otin ensin takaisin käyntiin, sitten malttoi ravata asiallisesti. Ei venyttänyt kovin alas.

Lähtiessä oli pimeää ja painui pakkaselle. Aurinko laski klo 16.12.

Ongelmia:
peruutukset ei kovin rentoja
yksi pudotus
yksi ennen ponia hyppy
ponnistuspaikat lopussa juureen

Parannusta:
ei kieltoja
myötälaukat löytyi hyvin

tiistai 3. marraskuuta 2015

Taipumista ja valmistelua Kertulla

Tiistain hartain toiveeni oli etten saisi Elmoa. Tämä onneksi toteutui. Ratsukseni sain pikkutamma Kertun, jolla olen mennyt kertaalleen aiemminkin. Tamma oli sisällä ja oli onneksi puhdas. Kuntoonlaittoon oli taas n. 10 minuuttia. Vaikka pihalla olisi ollut hyvä keli (+6°C, kuivaa ja pilkkopimeää) niin mentiin silti maneesiin. Ratsukoita oli 6.

Tämän päivän ohjelmassa piti olla radan ratsastusta. Oltiin kuitenkin yksimielisiä siitä että pysytään vielä radan osissa. Aloitettiin käynnissä ympyrällä ja ope kertoi "uudenlaisesta" ohjasotteesta taivutukseen. Kumpaakin kättä ajateltiin ulospäin. Sisäkäsi tuli lähes harjaan ja nousi vähän tarvittaessa. Ulkokäsi avautui aavistuksen ulos. Kerttu kulki aika asiallisesti kaula pyöreänä. Vaan tämänkin kanssa sain monesti kuulla liian pitkistä ohjista. On se vaikeaa!

Aika pitkään mentiin käyntiä. Riitta kyseli mikä on taivutuksen, tasapainotuksen ja aktivoinnin jälkeen seuraava muistettava asia radalla. Vasta kun vinkiksi tuli että se, josta tuomarit aina naputtaa niin keksin että valmistelu. Kalikka kalahti. Tätähän tässä on viime aikoina tullut mietittyä.

Pyörittiin vielä tovi käyntiä ympyrällä ja tehtiin täyskaartoja. Ihan ei muoto säilynyt joka kerta. Alkuun tuntui että jopa huonommin kun ensin valmistelin. Taisin samalla jäykistyä itse. Käynti kyllä parani pikkuhiljaa ja yliastuntaakin rupesi tulemaan alkutunnin töpötyksen sijaan. Saatiin kommenttia kauniista kaulasta.

Ravissa Kerttu ensin jolkotteli vähän pitkänä. Etenemisessä oli kyllä kiva energia. Ruvettiin tulemaan koko uraa ja päädystä pituushalkaisijalle. Se on kuulemma niitä ainoita kohtia kun hevonen pidetään oikeasti suorana kahdella ohjalla. Sekä peruutus ja lisäykset. Pitkillä sivuilla voi ajatella taivutusta. Pitkille sivuille tehtiin n. 9 metrin voltit. Kerttu kulki paremmin kun sain ohjat pidettyä lyhyempinä. Alkuun sain kulmat valmisteltua paremmin. Loppua kohti Kerttu rupesi juoksemaan sisäpohjetta vasten. Volteillakin taipui aluksi paremmin.

Sitten jatkettiin taas hetki ympyrällä. Käynnissä tasoittui tosi helposti. Tosin lopputuntia kohti rupesi viskelemään päätä. Pohdin että mitään välikäyntejähän me ei otettu eli olisiko voinut johtua siitä. Ope käski porukkaa istumaan suorassa ja käski ottaa musta mallia. Mitä ihmettä? Yleensä kun kuulen liian notkosta alaselästä.

Otettiin ympyrällä vielä myös ravia. Oli hyviäkin hetkiä mutta Kerttua rupesi selvästi jo turhauttamaan. Laukattiin noin kierros suuntaansa. Siinä piti aktivoida eteen. Sitten vielä vähän ravia ja käyntiä. Siitä pitkät ohjat. Tunnilla ei kevennetty askeltakaan.

Mainitsin opelle että tykkäsin Kertusta paljon enemmän kuin Elmosta. Sanoin Elmoa hapannaamaksi. Ope puolusteli että se on sen tapa selviytyä. Ymmärrän kyllä mutta kun ei toisistamme tykätä niin toivottavasti meitä ei toisillamme enää kiusata. Paljon mieluummin Kerttu.

Ongelmia:
liian pitkät ohjat
lopputunnista viskoi päätä
lurpatti kieltä ulkona
välillä tuntui että jännitti leukojaan vaikka kaula oli näennäisesti kaarella

Parannusta:
kehuja tuli kaulasta, käynnistä ja istunnastani
Kerttu oli tänään kiva treenikaveri
eteenpäinpyrkimys oli aika passeli
yliastunta parantui
kivoin tunti Heponiityssä tähän asti

maanantai 2. marraskuuta 2015

Rannesuojat ei tuoneet autuutta

Maanantain koulutunnille sain Ressun. Ei hirveä yllätys. Poni oli mennyt yhden tunnin jo aiemmin. Pikun puunauksessa meni aikaa, joten tytöt onneksi varustivat Ressun valmiiksi. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä +7. Pilkkopimeää.

Tänään varustauduin vihdoin rannesuojilla, niistä kun on ollut niin paljon puhetta. Vaan osasin niistä huolimatta taivuttaa ranteitani. Siihen eivät siis auttaneet.

Poni oli tänään jäykähkö ja jännittynyt. Samaan tapaan patistelin kuin aiemminkin. Tänään vaan tuntui tuottavan vielä huonommin tulosta. Poni jäkitti lisää ja minä turhauduin.

Taisi olla tänään kun mentiin etäisesti KN:n tehtäviä. Pysähdyksiä ja käyntisiirtymiä ravista. En näemmä edelleenkään osaa laskea käyntiaskelia. Laukat tehtiin yksitellen. Nosto lyhyeltä sivulta, lävistäjä. Laukkaympyrä päätyyn. Laukassa Ressu kyllä eteni muttei se kovin sulavaa ollut. Itse taas heiluin tarpeettomasti kyydissä enkä edes huomannut moista. Alaspäin siirtymissä piti varoa töksähtelyä. Sitä saatoin vahingossa opettaa Ressulle viimeksi.

Tunnin jälkeen en ollut kovin tyytyväinen. Edelliset pari kertaa tuntuivat paremmilta. Vaikka tänään poni liikkuikin reippaammin kuin viikonloppuna.

Ongelmia:
ei tullut tänään kovin rentoa
ranteet meni suojista huolimatta mutkalle

Parannusta:
Ressu suoritti tehtävät ihan asiallisesti

Hankala jumppa ja isoja esteitä

Maanantaina ehdin kerrankin kasaamaan esteitä kun ratsuni oli jo hommissa. Vähän hämmästyin. Sokeriko? Ei vaan tosi pitkästä aikaa Piku. Esteitä tuli etulinjalle 18 metrin päähän toisistaan kaksi pystyä. Samansuuntaisesti keskemmälle kolmen pystyn innari. Välit n. 3 metriä. Takakulmiin pysty ja okseri. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa. Lämmintä puolipilvinen +12°C. Lopputunnista tuli hämärää. Ratsukoita oli tänään vain 2 tunnilla.

Piku oli pitkin ohjin hyvin reipas. Alkuverkassa tehtiin tavallista enemmän siirtymiä ja herkisteltiin ratsuja avuille. Ope kaipasi säpäkämpä reagointia pohkeeseen. Mielestäni suurempi ongelma oli hidastuksissa vyöryminen. Piku olisi halunnut vain viipotella. Tosin ei se erityisen lujaa mennyt. Käynnissä pyöristyi suht helposti. Oikealle oli hankala kääntää. Tuntui että meidän meno ei ihan riittänyt opelle. Liian hitaat reaktiot, liikaa siimaa ratsulle ja kun kiitin niin se jo makasi kädellä tms. Kyllä meno ainakin tuntui paranevan.

Hypyt aloitettiin opekulman lähimmältä pystyltä. Ensin ravilähestymisiä. Piku tuli ehkä aavistuksen ponnettomasti mutta päästiin aina laukalle. Sitten saatiin tulla laukassa. Hypättiin kummastakin suunnasta ja este nousi ja nousi. Kertaalleen Piku kiemursi lähestymisessä mutta sain patisteltua sen yli. Seuraavalla kerralla päätti vain juosta oikealta ohi ja vaikka näin mitä tapahtuu niin en saanut estettyä. Seuraavalla yrityksellä yli. Tämänkin jälkeen este vielä nousi mutta ylitettiin joka kerta varmasti. Meni aika isoksi, oli yli metrin. Veikkaisin 110 cm.

Rata tultiin ekan kerran erittäin turvallisella korkeudella. Aiemmin hypätty pysty oli ehkä 80 mutta muut n. 60 cm ja jumppa 55. Tällä korkeudella esteet ylittyi helposti, myös jumppa. Jumpan jälkeen ei päästy vasempaan laukkaan eikä uralle asti vaan tehtiin aika napakäännös väärässä laukassa vikalle linjalle. Saattoi se laukka jossain välissä vaihtua.

Tänään ei nostettu maltilla vaan heti tokalle kierrokselle esteistä tuli jännän isoja. Jotain 90 pintaan. Samalla esteille lisättiin pelokkeet, pressu ja törppöjä. Jumppa nousi onneksi vähän hillitymmin, jonnekin 60 cm kieppeille. Tosin välejä lyhennettiin entisestään. Muuten meni yhä ihan ok mutta jumpalla en oikein ollut mukana hypyissä. Piku suihki niin vauhdilla ja taloudellisesti että sinkoilin kyydissä omiani. Eikä siksi ollut kovin luottavainen olo kun esteitä yhä nostettiin.

Olikohan kolmas kierros kun otettiin okseri lennosta mukaan. Matala hyppy ja koko este kaatui. Ei tehty välivoltteja, joten mentiin jumpallekin ehkä vähän holtittomasti. Tässä vaiheessa Piku vielä kääntyi sinne oikein hyvin ja tultiin suoraan sisään. Vaan meni räpöstykseksi ja hypättiin vikasta (70 cm?) lähes läpi. Hyvin hankala pysyä mukana. Loppuun asti ei taidettu mennä vaan otettiin sakkona uudestaan alusta. Okseri meni nyt paremmin ja jumpalle ohje oli pitää harjasta kiinni. Tuntui yhä kamalalta mutta nyt opelta tuli kommenttia että paljon paremmin.

Seuraavalla kierroksella jumppa taisi yhä nousta (60-70-80?) ja rupesin jännittämään korkealta näyttävää jumppaa aika paljon. Isoksi noussut okseri ylitettiin helposti. Jumpalle päästiin sisään ja olin taas pahasti epätasapainossa. Ekan jälkeen Piku suihkaisi b:stä vasemmalta ohi ja minä hyppäsin esteen päälle. Tulin käytännössä jaloilleni alas mutta ensin istahdin kuitenkin puomin päälle.

Tämän jälkeen ei Pikun kanssa kummatkaan tahdottu jumppaan sisään. Yritin kyllä. Ope pudotti keskimmäisen puolikkaaksi. Kiellettiin. Ja kiellettiin. Halusin vikan pois ja sekin pudotettiin puolikkaaksi. Kiellettiin yhä. Lopulta oli pakko vain sisuuntua ja käskeä Piku siitä yli. Nyt hypyt oli niin pieniä että selvittiin. Enempiä toistoja ei tähän saatu. Mieluusti olisin lopettanut jumpankin kanssa jonkinlaiseen onnistumiseen.

Lopuksi hypättiin vielä 18 metrin linja. Jälkimmäinen pysty oli 105 ja ekakin taisi olla n. 90 cm. Yhä tultiin viidellä. Ei ongelmia.

Eipä taas tainnut olla ope kovin tyytyväinen menooni. Jälkiviisaana pohdin että tultiin varmaan jumpalle jotenkin huonosti sisään, liian pitkänä tai liian lujaa? Vähintään olisi pitänyt pudottaa jalustimet pois etten olisi voinut ylihypätä siinä itse.

Ongelmia:
mukautuminen jumpalla
kuski ei pysynyt kyydissä
kiellot pikkuesteelle
tie jumpalta linjalle ja myötälaukat siihen

Parannusta:
isot esteet ei pelottaneet