maanantai 28. elokuuta 2017

Kimo eri planeetalta kuin suokit

Maanantaina ällistyin hiiteen kun tallilta tuli juonipaljastuksia: esteille Harmonia! Olin jo luopunut toivosta tamman suhteen. Tallillakin pelkäsin vielä että jotain tulee onneni eteen. Ei tullut. Hoo tarhasta ja kuntoon. Satuloidessa meinasi syödä minut mutta muuten oli kiltisti.

Rata oli taas edellisten jäljiltä valmiina. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja keli oli +10 asteen tienoilla. Nyt menin koko tunnin fleece päällä.


Päivän rata.

Alkuverkassa tehtiin taas sammakoita. Sitten hölkättiin ihan hetki pidemmällä ohjalla kunnes ruvettiin taivuttelemaan. Alkuun Hoo tuntui sangen könkältä ja ihmettelin ettei ope sanonut asiasta mitään. Siitä sen sijaan tuli lopulta sanomista että ratsu kulkee hangoitellen. Yritin toki taivutella jo tätä ennen mutta sen jälkeen löytyi lisäintoa ja pian Harmonia myötäsi. Hieman yllättäen kulki sen jälkeen kaikki askellajit suht pyöreänä. Laukassa keskityin suoristamaan sillä muistin muinaisen ongelmamme kulkea perä sisällä.

Verkkahyppyjä tultiin ensin opekulmaa kohti ristikkona ja pystynä. Olipa innokas ratsu! Välillä ok, välillä kiihdytteli kohti estettä. Osasin toki olla vetämättä hypyssä mutta välillä ope olisi kaivannut myötäämistä jo aiemmin. Tultiin toisinaan ponnistukseen asti turpa kohti taivasta (martingaalit saattaisivat auttaa). Sitten hypättiin poikkeuksellisesti vain yhden vaakatynnyrin levyistä (ja kaksi muuta reunoilla pystyssä sekä johdepuomit) tynnyriestettä aidalta kohti kenttää. Ei mennyt mielestäni erityisen hohdokkaasti mutta pysyi lyhyessä laukassa, kääntyi ja hyppäsi. Saatiin näyttää esimerkkiä ja kävellä kun muita hiillostettiin.

Tultiin vielä pelkkä okseri ennen kuin hypättiin rataa. Okserissakin oli ns. johdepuomit taas nuolena keskellä. Tuli oikein makeat hypyt siihen.

Rata tultiin kahdesti, molemmilla kerroilla vähän erilailla. Ekalla kerralla lopetettiin oikealta tulleeseen okseriin (eikä mekään osattu tulla ihan suoraan ja keskelle vaan käänsin kuitenkin liian aikaisin). Toisella kerralla tultiin loppuun tynnyrit kohti aitaa ja vasemmalta okserille. Hyvin se Hoo ohjautui vaikka vikalla kierroksella usuttelinkin vähän liikaa ja matkustin estelinjalle asti. Siinä vaiheessa oli peli menetetty kun siinä lähti kiihdyttelemään. Hyppäsi toki muttei kovin tyylikkäästi.

Loppuun tultiin okseri vielä kertaalleen vasemmasta. Takapuomi oli 90 cm merkissä ja johteet keskellä ehkä metrissä. Helposti yli. Odotin että olisi noussut vielä sillä tuo oli ihan mukavuusalueella. Ei noussut. Olin kuitenkin tyytyväinen.

Onhan Sokerilla ja Pikulla kiva hypätä mutta on Harmonia aika eri skaalalla. Kepeä ja innokas. Erilailla laatupomppu. Ihanan helpon tuntuista. Eikä poikkeuksellisesti taidettu pudottaa mitään! Harmoniakin kun yleensä loppailee kiintiöpuomin tai pari. Kaikki paikat oli ihan asiallisilla ponnistusalueilla kiihdyttelyistä huolimatta.

Lopputunnista oli jo hämärää eikä valoja taidettu tunnin aikana laittaa vielä päälle. Loppukäynnit käytiin metsässä ja näki vielä kulkea.

Jalkojen kylmäyksessä tamma oli kiltisti vaikka laskin sen irti syömään. Kommentit oli että sitten voi vain vapauttaa pihalle. Lopulta lähti kohti alatarhoja kun oltiin valmiita.

Ongelmia:
satuloidessa oli aika luihu
välillä kiihdytteli kohti esteitä
lopputunnista rupesi hämärtämään

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
makeita hyppyjä
laukat vaihtuivat
kapea tynnyrieste oli vinkeä
oli tosi kiltisti letkutuksessa irti

Anni videoi menoamme:

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Leirin lopetusmaasto

Sunnuntaina saatiin lisätunniksi maasto. Sinne lähti eri vetäjä. Ratsuksi minulle oli jaettu 21 v ponitamma Leedi. Kun kuulin että se on maastolaukoissa supervauhdikas niin ilmeeni kirkastui. Meinasin lähteä t-paidassa mutta kun jo selkään noustessa satoi niin sain vielä haetuttua takkini mukaan. Kannatti.

Meidät laitettiin 6 hevosen letkassa heti vetoponin taakse. Vaan kun menomatkalla kaveri takana poukkoili turhan lähellä häntäämme niin vaihdettiin järjestystä hetkeksi. Tämä auttoi eikä hännässä nuohoaminen enää loppumatkasta haitannut Leediä.

Mennessä otettiin pari ravipätkää. Hassusti suhattiin asuinalueen läpi. Sitten vähän metsää ja laukkapätkä oli tosiaan vauhdikas. Ihanasti Leedi pinkoi. Mutta hyvin vetoponi piti vauhtinsa eikä edes yritetty lähteä ohi. Vaikka hajurakoa oli niin silti piti väistellä kivisadetta. Alamäki mentiin aika vauhdilla, jälkimmäiseen ylämäkeen mummotamma hyytyi/rauhoittui sitten niin, että siirtyi itsekseen raville. Ei tarvinnut himmailla. Gps antoi huippunopeudeksi 52,2 km/h. Eipä ollut tässä mallissa ponirajoitinta!

Paluumatka mentiin käynnissä metsäpolkuja ja lopuksi vielä vähän ravia. Laukkaa ei tullut enempää.

Hetkittäin satoi, välillä paistoi aurinkokin. Oli siellä silti paljon rapaisempaa kuin oletin. Kiva lenkki ja näin oli Tavelan hevostelut tältä osaa pulkassa.

Ongelmia:
vesisade
alkumatkasta takana pomppinut kaveri
laukassa satoi kiviä naamaan

Parannusta:
ihanan reipas, rauhallinen ja kuuliainen ratsu

Tavelassa kivaa oli oikein hyvin jaetut hevoset: sain tammaleirin. Hepat oli perusmukavia. Yhtään supersuosikkia yli muiden ei löytynyt. Mutta toisaalta ainakin Viivi ja Venni jäivät testaamatta ja Vinhalla olisi ollut kiva mennä kouluakin. Pitänee siis mennä uudestaan.

Tavelan maastoesteille

Sunnuntaina oltiin aamulla onneksi vasta jälkimmäisessä ryhmässä eli klo 11 ratsailla. Ohjelmassa maastoesteitä. Ratsukseni sain yhden himoitsemistani tammoista, pikkuisen Nikitan. Niukasti hevoskokoinen (n. 152 cm) WPB, ei onneksi kovin kuikelo vaan tuntui ihan sopivan kokoiselta.

Harmaa laavu.
©Oona

Ratsukoita tällekin tunnille tuli 5. Alkuverkat mentiin kentällä. Otin esteraipan mukaan ja alkuverkassa tamma olikin pikemminkin heräteltävä kuin reipas. Aika perus. Mentiin askellajit läpi ja sitten siirryttiin nurmen puolelle ravailemaan.

Alashyppy.
©Oona

Maastoesteet oli hauskasti aidatulla nurmikentällä. Osa näytti aika mineiltä mutta osassa oli säätövaraa ylemmäskin. Nikita oli näitä juuri eilen loikkimassa, joten en jaksanut näyttää esteitä tammalle.

©Oona

Alkuun loikittiin niitä yksitellen sangen minikorkeuksilla. Koivutukkia etureunalla, sinisiä tynnyreitä ja bankettia ylös ja alas. Taidettiin tulla takareunankin tukki.

Vesimattopysty.
©Oona

Ensin loikattiin pikkurata pikkukorkeuksilla. Olikohan siinä jotain kuutisen hyppyä. Meni ihan mukavasti eikä ratsuni juuri herännyt vaan yhä sai ratsastaa eteen. Kaksi jälkimmäistä rataa saatiin vähän isompia esteitä ja nämä tallettuivat videolle. Pari väärää laukkaa ja yksi vähän epämääräinen hyppy laavulle. Korkeimmat olivat ehkä 80 sentissä ja empimättä mentiin kaikista yli.

Portti.
©Oona

Oli mukavaa eikä erityisen jännää. Eikä ratsu ruvennut kunnolla heräämään kuin vasta loppuraveissa. Kivan tasainen ja varma peli. Loppukäynnit käytiin maastolenkillä kohti järveä muttei ehditty sinne asti.

Joanna videoi menoamme:

lauantai 26. elokuuta 2017

Vikellystestaus Kaapolla

Lauantaina tuntien jälkeen oli vikeltäjien treenit ja sinne pääsi vähän myös itse kokeilemaan. Muut leiriläiset eivät jaksaneet jäädä, joten olin sitten ainoa ylimääräinen. Elämäni toinen kerta tätä lajia. Pääsin Kaapon selkään hetkeksi ennen oikeita vikeltäjiä. Puntattiin kyytiin ja sitten käynnissä ensin kuviot läpi. Seisomista (huteraa), mylly (eli maailmanympärysmatka) meni ihan kelvosti, puolivaaka sujui sekin.

Sitten lähdettiin raviin ja siinä hytkyi sen verran että seisomispuuhiin en lähtenyt mutta mylly luonnistui. Takaperin piti vähän nauttia menosta. Vähän isompiliikkeinen ratsu kuin Pönä. Toisaalta paljon tukevampaa kuin toppahousuissa. Laukassa kokeilin puolivaakaa vai mikä sen nimi nyt olikaan. Meinasin horjahtaa alas. En siis saanut irroitettua kerralla sekä kättä että jalkaa. Lisää tasapainotreeniä.

Tämä riitti minulle kun heppaa kaivattiin jo oikeisiin töihin. Toivoin loppuun vielä posea ja sen sain. Olinkohan selässä joku 10 - 15 minuuttia jos sitäkään.

Amatööri korkeuksissa.
©Oona

Lisäkoulutunti open jättiratsulla

Lauantaille järjestyi myös lisäkoulutunti, heti estetuntien perään. Ratsuvalikoimaan tarjolle tuli open oma tamma Alma ja huikkasin sen itselleni. En ollut tallissa tajunnut kuinka iso se on. Korkeutta jotain 175 cm pintaan jos ei ylikin. Leveäkin vielä.

Ohjeeksi tuli että voi olla ettei tee ensin mitään ja lopuksi on oikein huippu. Käynnissä en osannut ratsastaa hummaa avuille enkä saanut sitä taipumaan oikein mihinkään. Ravin aloitti sipsutellen mutta se on kuulemma ominaisuus. Sitten piti ratsastaa ravia eteen. Eikä olla sisältä liikaa kiinni. Tätä en huomannut itse ollenkaan. Yhä vähän seilattiin minne sattuu. Laukassa sama juttu. Heppa oli pitkänä.

Välikäyntejä ei tullut koska oltiin niin myöhässä. Pikkuhiljaa joukkoon tuli parempiakin pätkiä. Ravia koko porukka isolla keskiympyrällä ja sitten porukassa pienennettiin ympyrää keskelle voltiksi, väistettiin takaisin ulos ja nostettiin laukka. Oikeassa kierroksessa tuli noottia että kaula on ihan mutkalla. En huomannut yhtään. Mutta välillä oli lyhyempi, rento ja kevyt. Samoja kuvioita toistettiin jokusen kerran molempiin suuntiin. Välillä tuntui että ope katseli jotain ihan eri ratsukkoa kun antoi meille ohjeita, niin huonosti tunnistin ongelmiamme. Eli lähinnä sisäohjassa roikkumista (sieltähän minä myötäsin ja kiitin) sekä koko kaulan taipumista oikealle.

En tullut tästä onnelliseksi. Eikä kyllä oma tsemppikään ollut enää kovin vahvana. Loppuravit jäi tyngiksi kun tammaa kaivattiin jo vikellyspuuhiin. Ne muutamat kevyen ravin askeleet taisivat olla ihan hyviä.

Ongelmia:
liian iso ratsu
en tunnistanut open mainitsemia ongelmia
en huomannut että hevonen oli mutkalla
meni pitkään ennen kuin rupesin saamaan hevosta yhtään avuille
alkutunnista ohjaus oli vähän sinnepäin
en jaksanut tsempata niin hyvin kuin olisi pitänyt
tunti oli vajaamittainen muttei haitannut yhtään

Parannusta:
ei törmätty keneenkään
suunta ja askellaji oli suunnilleen toivottu
parani ja keveni lopuksi

Toinen estetunti pudottelua ja ylihyppimistä

Estetuntien välissä vaihdoin ratsua lennosta. Jälkimmäinen estetammani oli pv-tamma Iita. Oli jo edellisellä tunnilla hommissa ja näytti mukavan mutkattomalta. Se osa meni pieleen ja heti alkukäynnit olivat aikamoista mutkaa. Muuten oli ihanasti tasaisempi ja rennompi kuin Vinha. Miinuksena että tämäkin tuntui etupainoiselta.

Edellisen kuskin vinkki oli että yritä alkuverkoissa taivutella hyväksi. Yritin kyllä. Taisi tämäkin olla vasemmassa ohjassa kiinni ja taivutusyrityksistä hetkittäin jopa hermostui.

Tunti meni hyvin pitkälle samoin kuin edellinenkin. Ristikkoa ympyrällä, suoraa linjaa ja rata. Ensimmäinen nootti oli että ohjaa keskemmäs esteitä. Tämän sain heti seuraavalle kierrokselle korjattua ja sen jälkeen sanomista tuli taas varvistelustani. Jotain tosiaan tein taas pieleen, sillä loppasteltiin useampi puomi mukaan. Joukossa myös vääriä laukkoja. Jalustimista en saanut luopua.

Tämän kanssa sakkokierrokset tulivat kaarevan tien oikaisemisesta. Sanoisin että se oli hevonen enkä minä, joka siinä niin railakkaasti oikoi. Mutta minunhan se pitäisi osata korjata. Vasta kolmannella kerralla tuli hyvä. Tämä osuus sujui Vinhan kanssa huomattavasti paremmin.

Iita hyppäsi tasaisen varmasti eikä esteillä ollut ihan niin luikero. Esteet nousivat kasikymppiin mutta olisin kaivannut niitä vielä enemmän ylös. Liian pienet esteet niin en tsempannut kunnolla. Surullista.

Tämä tunti jäi oikeastaan vielä edellistä enemmän hampaankoloon. Mielestäni alisuoritin aika pahasti ja olisin pystynyt paljon parempaankin. Turhan monelle esteelle nyhdin paikan taas juureen.

Ongelmia:
etupainoista menoa
pudoteltiin aika paljon
taas kuulemma varvistelin
kaarteen ratsastus onnistui kunnolla vasta sakkokierroksilla
taipui heikohkosti ja hermostui
vääriä laukkoja

Parannusta:
ei tuijotellut
ei kieltoja
laukka oli säädeltävissä
sain ohjattua keskemmäs esteitä

Leirikaverit videoivat tuntiamme:

Mukava suokki pikkuesteillä

Lauantaina iltapäivästä päästiin vihdoin esteille. Koska taas vähän lähti käsistä niin osallistuin molempien ryhmien estetunneille. Molemmissa porukoissa oli 5 ratsukkoa. Ekalle sain ratsukseni suokkitamma Vinhan. Tamma näytti kiinnostavalta kokeilla ja olin mielissäni että pääsin sen selkään. Koulutuntien perusteella leirikaverit sanoivat sitä jäykäksi mutta lähtihän se taipumaan kun taivutteli.

Alkuverkassa piti vähän herätellä liikkeelle. Tuijotteli vähän sekä penkkiä, yhtä kulmaa, että jännittyi autoja. Kertaalleen penkin ohi liiratessaan kompastui ravissa ja kuski meinasi jo heilahtaa alas kyydistä. Pysyi onneksi tolpillaan ja minä selässä. Laukka tuntui hassun lyhyeltä. Meno aika etupainoiselta. Aika itseksemme saatiin alkuverkat pyöritellä.

Ensin hypättiin ristikkoa ympyrällä. Ihan ok, ei erityisen hohdokasta. Noin 3 - 4 hyppyä. Sitten suora linja. Eteen 4 tai odottaen 5. En lähtenyt tykittelemään vaan otin joka kerta viidennen askeleen. Tultiinkohan tuo kerran vai kahdesti?

Sitten loikittiin pieni rata. Suora linja, kavaletti lävistäjällä, toisella lävistäjällä vesimattopysty ja toisen pitkän sivun linja: kapea ja muuriportti. Kaikesta mentiin yli. Vikaa humma vähän katsoi ja hidasti kohti. Muutamia pudotuksia taisi tulla. Itse kuulemma varvistelin liikaa. En kyllä ollut hypyissä niin kauniisti kuin olisin halunnut mutten ihan huomannut mistä jatkuva jalat alas -käskytys aiheutui. Vasen jalkani oli mielestäni ihan asiallisesti ja oikeakin yritti tsempata.

Toisellakin kierroksella esteet olivat 70 cm. Tuntuivat todella mineiltä mutta eipä tällä ratsulla ollut tarve mennä korkeampia. Yhä tamma tuntui etupainoiselta ja yritin sitä keventää edestä. Välillä käteni taisivatt tästä jännittyä. Vauhtia lisäämällä etupainoisuus tuntui pahenevan.

Loppuraveissa tamma vielä säikkyi ohi ajanutta rekkaa. Ihan mielelläni lähdin ottamaan tästä tunnista revanssia puokilla.

Ongelmia:
vähän tuijotteleva ratsu
alkuun hitaahko
kuski meinasi pudota alkuravissa ratsun kompastuessa
pudoteltiin jonkin verran
kuskin jalat kuulemma nousivat liikaa

Parannusta:
ei kieltoja
laukkaa sai säädettyä

Leirikaverit tallensivat hyppyjämme:

Koulutunnilla istuntaa ja taivuttelua

Lauantaina leiripäivän eka tunti oli koulua. Aloitettiin inhasti jo yhdeksältä. Ratsukseni sain Kiddyn, rautias perustamma. Korkeutta n. 165 cm, syntynyt 2004. Ratsukoita tunnilla oli samat 5 kuskia kuin eilenkin.

Aamutunti oli kestoltaan 1,5 tuntia. Aika paljon painottui istuntaan tämäkin. Halutessaan sai laittaa kanget ja näin tein. Alkuverkka mentiin sangen pitkään ja hartaasti kankiohja vapaana kaulalla. Tamma eteni ihan omasta halustaan eteen. Minä taas olin kuulemma tavalliseen tapaani mutkalla. Eilinen suoruus oli kadonnut. Tamma tuntui jäävän vasempaan ohjaan kiinni, liekö sitten aiheutin tätä itse? Kulki sangen rentona ja pääosin pyöreänä pelkän bridongin tuntumalla. Jalustimet nostin open luvalla kaulalle jo melko alkutunnista. Taas oli niin paljon helpompaa ilman.

Tehtävinä tultiin pitkillä sivuilla ratsun pään taivuttamista ulos. Ensin useampi kierros pelkkää päätä, myöhemmin loppusivusta otettiin myös etuosa mukaan. Meille tuli noottia sisään karkaavista takasista. Osasin kuitenkin korjata. Harmi vaan etten huomannut tätä juuri ollenkaan itse. Päätyihin tehtiin ympyrät ravissa tai laukassa.

Lopulta tehtiin taivuttamista ja avoa vähän ravissakin. Ihan lopputunnista tamma vähän kuumahti, ravissa yritti juosta alta ja ehdotteli laukkaa. Loppuravien koittaessa otti vielä lisää kierroksia ja säikkyi pari kertaa. Joku pikkuspurtti tuli. Ei siis enää ihan rennoimmillaan.

Ihan mukava ratsu ja hyvä tunti. Tietysti turhautti että olinkin taas vinossa. Mutta 1,5 tuntia oli hyvä aika pureutua ongelmiin. Eikä tuntunut yhtään liian pitkältä vaan meni sukkelasti. Eikä ollut kuolemaksi. Jalustimet otin takaisin vasta loppuraveihin.

Ongelmia:
maalinkäry maneesin toisessa päässä
lopputunnista rupesi säpsymään
oli enemmän vasemmassa ohjassa kiinni
olin taas itse enemmän vinossa
maneesi tuntui yhä vähän ahtaalta

Parannusta:
eteni omasta halustaan eteen
oli suht pyöreä ja kevyt läpi tunnin

perjantai 25. elokuuta 2017

Kolmas yritys ja vihdoin Tavelassa, aloitus istunnalla

Tämäkin viikonloppu oli leiriviikonloppu. Nyt vihdoin Tavelassa. Kaksi edellistä yritystäni päästä sinne leirille peruuntuivat.

Perjantaina oli ohjelmassa istuntatunti ja sinne toivoin tammaa. Sain ison ja kiltin ruunikon Luccan. Nettisivut sanovat että s. 2002, he A/re 110, säkä n. 172 cm. Mentiin maneesiin (vain osa käytössä) ja ratsukoita meidän tunnilla oli 5.

Näin tammasta lukee esittelyssä: "Erittäin ystävällinen estetamma. Hypännyt Tanskasssa menestyksekkäästi 120-tasolla nuorena, nykyään pääasiassa koulukäytössä. Monesti alkuun hieman heräteltävä ja suht isoliikkeinen, mutta tosi pitkämielinen opetusmestari myös vähemmän ratsastaneille. Erittäin kiltti hoitaa ja varma myös maastossa. Nykyään myös vikellyskäytössä."

Meillä oli sopiva satulavyö hukassa mutta saatiin maneesilta poistuvasta satulasta vaihdossa. Hoitaessa tamma oli oikein kiltti. Ennen tuntia se taidettiin markkinoida vähän hitaana tai rauhallisena mutta sanoisin pikemminkin että pitkä ja löysä. Satuttiin olemaan humman kanssa molemmat punaisissa, harmi ettei tullut yhtään kuvia.

Ihan alkutunti muistutti kovasti Pudiksen CR:ää. Haettiin itse sopivaa asentoa. Tamma käveli ihan ok. Tehtiin päätyihin ympyröitä ja pysäyteltiin. Ravissa heti alkuun tuntui vähän tahdittavan vasemmassa kierroksessa. Ope sanoi että liikkuu puhtaasti. Oikea kierros oli helpompi. Aika paljon patistelin eteen. Verkassa mentiin pitkä pätkä oikeaa laukkaa ja siinä oli vähän pitkä ja vetelä. Hetkittäin kulki pyöreänä mutta loppua kohti meni etupainoisemmaksi. Itse sain istuttua suht rauhassa eikä kommentteja tullut kovin paljon. Reidet rennoiksi, yläkropan menosuuntaa oikealle, nopeat pohkeet.

Välikäynnit oli todella lyhyet ja nostettiin jalustimet kaulalle. Siinä ne itselläni pysyivät loppuun asti.

Seuraavaksi tehtiin siirtymiä käynnistä raviin, oikea kierros. Meni aika kivasti. Enemmän keskityin ratsun taivuttamiseen ja aktivointiin kuin istuntaani. Mutta ravia oli paljon helpompi istua ilman jalustimia. Ratsukin tuntui reippaammalta. Kulki suht rennosti ja tasaisesti. Takasiin olisin kaivannut enemmän aktiivisuutta. Lopulta otettiin myös laukkaa. Yllätyin miten lyhyt ja kevyt Lucca oli oikeassa laukassa. Siellä oli kiva istua.

Loppuravit kevensin ilman jalustimia. Nyt tamma tuntui tahdittavan vasemmassa kierroksessa vielä enemmän ja nyt opekin näki sen. Sanoi että tamma tahtoisi mennä lujempaa kuin mihin sen jalat kykenevät. Saatiin hetki täsmäohjeita ja ratsu muuten parani, pehmeni ja pyöristyi mutta tahditus jäi loppuun asti. Oikeassa kierroksessa oli silti parempi. Vasemmalle ei halunnut kunnolla taipua.

Yleensä on kuulemma oikeaan huonompi ja kankeampi. Minä taas kuulemma näytin nyt paljon suoremmalta kuin kesällä Einolassa. Oli siellä näkemässä turboheppailuani ja näytin kuulemma silloin kenottavan kovasti vasempaan. Jospa se Piuden täsmätunti vähän auttoi. Suurempi todennäköisyys on että Lucan kanssa tasapainotimme toisiamme. Tai pahimmillaan että keno istuntani laittoi sen tahdittamaan.

Ongelmia:
en aina tiennyt kenelle ope puhuu
ratsu oli vähän pitkä ja löysä
vasen ravi oli läpi tunnin huonoa

Parannusta:
aika perushelppo ratsu istua kyydissä
tuli ihan kelvoksi

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Etupainoista menoa uudella tulokkaalla

Keskiviikkona arvasin oikein ja ratsukseni oli merkattu Sokeri. Ratsukoita tunnille tuli 7. Lopulta kuitenkin ehdotettiin että tahtoisinko mennä uudella Horaksella, joka sekin oli jo valmiina edelliseltä tunnilta. Mikäs siinä. En ottanut raippaa enkä kannuksia. Lämmintä oli n. +15°C.

Jotenkin tuntui etten saanut ratsuun kunnolla otetta koko tunnin aikana. Käynnissä kulki ihan aktiivisesti, ravissa hyvin vaihdellen. Pysähdyksissä viskoi päätään vaikka olin itse ihan hiljaa. Kevyessä ravissa kuulemma etukenotin ja kun käskettiin pallea eteen niin mutkaannuin ihan väärin kun en tajunnut.

Laukannostoista innostui ja rupesi ravissa kiihdyttelemään nostokulmaa kohti. Pari kertaa laukka jäi nousematta ja kiihdytti ravia (oikea kierros?). Kerran tuli väärä (nosti vasemman?). Alkutunnista laukassa olin sitten liian takakenossa. Onneksi osasin lopulta näitä korjata ja sekä ravin että laukan asentoni parani.

Suuntaa vaihdettiin takaosakäännöksillä ja oli sellainen olo ettei Horaksella ollut oikein hajua mitä ollaan tekemässä. Lohdullista oli että parani lopputuntia kohti.

Tehtävänä tultiin vastalaukkoja. Onneksi loivalla kiemuralla eli sai nostaa (kulmasta) myötälaukan. Kerran pudotti raville huonon etäisyyden takia, muuten teki vastalaukat molempiin kierroksiin siististi. Ohjautuikin vaikka aluksi tuntui hankalalta.

Lopputunnista rupesi ravissa oikeassa kierroksessa myötäämään volteilla. Samalla lakkasi kuuntelemasta pohkeita eteen. Yhä oli sellainen olo ettei oikeasti ihan kuuntele minua.

Lopuksi tehtiin vielä ohjattuja siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Ihan ok. Olin ehkä itse vähän hidas.

Loppukäynnit käytiin maastossa ja siellä oli oikein tolkku ja rauhallinen. Hoitaessakin oli kiltisti. Myös letkutuksessa ja suihkutuksessa kun takasuojat olivat hiertäneet takasiin ikävän näköiset jäljet.

Ihan mukava hevonen, kehityskelpoinen. Ei missään tapauksessa kovin helppo tai automaatti. Puksuttaja kyllä.

Ongelmia:
liian lyhyet ohjat
ei taipunut vasemmalle
en ymmärtänyt open ohjeita
kenotin vuoroin eteen, vuoroin taakse
nyki ohjia
muutaman kerran laukka ei meinannut nousta
takaset olivat hiertyneet rikki
selkäni sattui nyt laukassa
takaosakäännökset oli hepalle hankalia

Parannusta:
oli sangen tasainen
teki vastalaukat helposti
kipeä nilkkani ei sattunut ratsastuksessa

maanantai 21. elokuuta 2017

Suokkitammailu esteillä jatkui innareilla

Maanantaina tuli taas juonipaljastuksena tuntikaverilta etukäteen että menen Sokerilla. Ratapiirros tuli samassa. Ratsukoita tunnille 4 ja kelinä viilenevä puolipilvinen n. +16°C.

Päivän rata.

Sokeri oli valmiiksi hommissa ja tämä oli sille kolmas tunti putkeen. Edellisellä oli liikkunut ihanan reippaasti. Jätin kannukset matkasta mutta eteni silti ihan hyvin. Vähän lisäsäpäkkyyttä olisin paikoin kaivannut.

Tunti aloitettiin taas kuskijumpalla. Venyttelyjen lisäksi sammakoita, 20 kertaa 3 sekuntia, kädet pään päälle. Yllätyin että omat muuvini kelpasivat hienosti. En osannut laskea kuin kolmeen (sekuntiin) kerrallaan niin toistoja tuli jotain 8 ja 30 väliltä.

Ennen laukkoja tultiin jumppaa ravissa. Vähän kolisteltiin muttei ehkä pudotettu mitään. Kun pressasin enemmän niin hyppi laukassa. Luulin että tulee huutia mutta ope olikin tyytyväinen. Sitten laukassa sama. Lyhyellä hevosella välit meinasivat jäädä pitkiksi. Löytyi ne vaihdotkin muistaakseni lopulta.

Sitten loikittiin okseria kahdeksikolla. Ekan kierroksen jälkeen tuli sanomista että hypätkää keskeltä. Mentiin tyylillä ja löytyi myötälaukatkin. Muita sitten hiillostettiin lisää ja minä taivuttelin hummaa käynnissä. Vasemmalle oli vähän nahkeampi.

Rata hypättiin kahdesti. Vasemmalta jumppa, vasemmalle, okseri valopäädystä poispäin ja kaksi takareunan pystyä. Toisella kierroksella sain ainoana hypätä kolmannenkin pystyn. Ekalla kierroksella Sokeri vähän liiraili, hypyt ok. Toisella kierroksella ohjautui siistimmin mutta pudotettiin sekä jumpan vika että okseri vaikka lähti ihan hyvin. Takaset kopsautti alas. Ekalla kerralla takakaarteeseen tuli 4 askelta vähän epätasaisesti (kaverit oli jättölinjalla ja se hidasti). Toisella kerralla vähän omavaltaisesti suihki kolmeen ja vika väli tuli vähän mutkalla.

Lopuksi hypättiin vielä okseri, ehkä vain kerran? Korkeintaan kahdesti. Näytti pieneltä ja ylittyi helposti, tarkistusmittaus sanoi 87 cm.

Loppuraveissa oli suht tasainen mutta vasemmassa kierroksessa vaati sisäohjan tuen että pysyi pyöreänä. Olisin halunnut vähän korkeampaan muotoon. Loppukäynnit käytiin laavulla.

Ongelmia:
joitakin pudotuksia
vähän yritti kanttailla

Parannusta:
ope oli sangen tyytyväinen menoomme
laukassa taipui ainakin parin askeleen verran
87 cm tuntui pieneltä

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kenttäleirin loppuun kisojen mukainen 60 cm rata

Sunnuntaina iltapäivän maastoesteisiin ei lopulta kuulunut kuin rata. Se käveltiin jo aamulla läpi ja nyt iltapäivällä uudestaan ennen open saapumista. Verkkahyppynä saatiin tulla harrasteen eka tukki molemmista suunnista. Nyt tuli ihan superhyvät hypyt molemmilla kerroilla.

Pose tallin pihalla.
Meidän ratamme oli kuulemma 800 metriä pitkä ja ihanneaika 2 minuuttia. 1 min 40 sek nopeammin ei sopinut tulla maaliin. 9 estettä. Lähtövuoromme oli tokana. Meinasin tuijotella kelloa mennessä mutta lopulta lähtöaika tuli niin pian etten ehtinyt. Käynnistä liikkeelle eikä Tintti edes lähtenyt sinkoilemaan.

©Anne
Valkoinen risu ok, ylöshyppy vähän turhan isossa laukassa. Hanuri ok. Koivun takana oli kuvaaja, joten sinne pohkeet kiinni. Siisti hyppy. Mökki ok, ehkä vähän pohjaan. Taaskaan ei kiihdytellyt pahasti vaan eteni ihan normaalia rauhallista laukkaa. Tykkilaatikot ok. Sitten taisin mennä jostain vähän hassusta välistä mutta hanurille löytyi hyvä lähestyminen. Taas se ok. Pätkä laukkaa ja pätkä ravia, alashyppy ravissa, siististi suoraan ja loppu laukassa, vika hyppy siististi. Ope huuteli että tulee hyvä aika, 5 sek jäljellä kun olin muistaakseni tulossa alashyppyyn. Lopullinen aikamme oli 2 sekuntia alle ihanneajan eli ei juuri paljon paremmin olisi voinut mennä. Mainiota!

©Anne

Päivän kolmesta ratsukosta voitimme tämän karkelon ainoalla virhepisteettömällä suorituksella. Eikä ollut niin nössöä kuin pelkäsin. Vaikken kyllä jännittänyt pätkääkään. Tintti hoiti oman hommansa hienosti.

©Anne

Radan jälkeen haaveilin opelle ääneen yhdestä harmaasta esteestä. Kuulemma tuttarin este ja näin nuorelle hevoselle (6 v) liian haastava. Sanoi ettei ole ennen hypännyt kaikkia harrasteenkaan esteitä mutta muualta kuulin että olisi. Kyselin myös että montako alkeiskenttäkurssia pitää käydä että pääsee kenttäkurssille. Kuulemma itse kenttäkurssilla hypätään näitä ihan samoja esteitä eli tämä oli sellainen.

©Anne

Paluumatkalla yritin taas noukkia suojaa järvestä. Nyt ei onnistunut. Ei onneksi ollut oma. Leppoisasti takaisin vaikka maneesin kulmalla heppa jännittyikin ja muutenkin matkalla otti muutamia peppu alas -spurtteja.

©Anne

Tallissa keskityin huonosti ja tamma sai kipattua melassiveden loput lattialle. Eilen juuri kun sanoin että ämpäreiden kippaaminen taitaa olla suokkien ominaisuus ja siksi niitä pitää vahtia tarkasti.

Ongelmia:
hetkittäin jännittynyt ratsu
tallissa kaadettu ämpäri

Parannusta:
hyppääminen oli helppoa ja kivaa

Hassu paikka tuo Niinisalo oli, sillä kolmessa päivässä tunsin olleeni siellä pari viikkoa. Eikä leirikaverit suinkaan olleet lapsia/teinejä vaan ihan aikuisia kaikki.

Harrasteen rata osissa

Sunnuntai alkoi aurinkoisena mutta tuulisena. T-paidassa silti maastoesteille. Tintin kanssa jatkettiin.

Mennessä humma oli vähän löysä. Ravissa rupesi takomaan vauhdin noustessa. Himmailin sitten perällä niin ettei kopinoita kuulunut.

Ensimmäinen missio oli kävellä aiemmin hyppäämämme minirata läpi. Ajattelin että tämän jälkeen hypätään se. Mutta se olikin iltapäivää varten valmiiksi.

Lähdettiinkin hyppimään harrasteen rataa, nyt useampi este kerrallaan. Eikä mitään verkkahyppyjä pohjille. Ensimmäiset 5 estettä peräkkäin. Tässä vaiheessa hyppyvuoromme oli kolmesta keskimmäinen ja mentiin ihan maltillisesti. Kahdelle ensimmäiselle Tintti jopa vähän empi. Ylöshyppy oli siisti, renkaat ok ja tynnyriin taas vähän kopsahti.

Tämän jälkeen meidät jätettiin taas vikoiksi ja tamman kierrokset nousivat yksin odotellessa. Kolmesta seuraavasta esteestä ensimmäinen taidettiin tulla taas aika reippaasti ja juureen. Kaarteet mentiin poniväleinä eli huomattavasti enemmän kuin puokille ehdotetut 6 ja 5 askelta. Jotain 7 pintaan. Kaksi seuraavaa kuitenkin ylittyi sujuvasti.

Sitten yksittäinen U-risu. Ihan ok.

Lopuksi lankku, tukki ja sianselkä. Lankulle tuli taas muistaakseni hyvä hyppy. Välissä taisi taas kiihdytellä. Vikalle tuli hyvin ja näin paikan jo parin askeleen päästä. Vaan sitten rupesikin epäröimään, himmasi ja otti vielä yhden askeleen. Ratsastin päättäväisesti yli mutta hypystä ei tullut niin sujuvaa.

12 hyppyä neljässä osassa oli siis aamupäivän treeni. Ei hypätty enempiä vaan käytiin vedessä kahlaamassa ja takaisin tallille.

Ongelmia:
epäröi kolmelle esteelle
kiihdytteli parissa välissä
oli aika kierroksilla yksin omaa vuoroa odottaessa
oli vaikeaa muistaa pitää jalat kiinni kun ratsu kiisi liian lujaa

Parannusta:
yksi hieno hyppy

lauantai 19. elokuuta 2017

Harrasteen esteitä melko kiitoa

Lauantain iltapäivätunti siirrettiin sateiden takia iltaan. Loistoratkaisu. Vaikka juuri ennen lähtöä satoi ja näytti pahalta niin päästiin koko reissu kuivina ja lopuksi paistoi aurinko.

Nyt ratsukoita lähti reissuun 4. Menomatkalla Tintti oli hyvä ja ravipätkällä tuntui olevan avuilla. Ei rikkonut laukkaan eikä painanut kädelle.

Alkuun hypättiin aamupäivän pikkuesteet ainakin yhdellä alashypyllä höystettynä. Edettiin melko reippaasti. Ensin taisi olla valkoinen risu + ylös. Sitten portti (haitari) ja valkoinen tukki. Sitten talo ja tykkilaatikot ja lopuksi haitari, alashyppy ja valkoinen risu. Mentiin siis parin esteen pätkissä.

Niin kauan kun saatiin mennä Tintillä tokavikana oli homma ihanan helppoa. Vaan kun kolme muuta kuumahtivat vielä meitä enemmän niin meidät jätettiin vikoiksi. Eipä siinä mutta tehtäville Tintti lähti yleensä kamalaa kiitoa ja sain ihan tosissani tehdä töitä että sain sen yhtään kuulolle ja keulaa ylös. Empimättä onneksi hyppäsi. Mukaan mahtui sekä tököjä läheltä että hienoja hyppyjä vähän kauempaa. Yhä Tintti mieluummin tikkasi juureen kuin lähti kovin kaukaa.

Sitten tultiin harrasteen rata. Samoin että välillä useampi este putkeen. Reitistä menin sekaisin, joku iso lenkura siitä tuli. Aamulla hypätty tukki, toinen etäisesti samanmoinen ja hyppy ylös. Ennen kakkosta oli taas kaasu hirttänyt kiinni, kolmoselle malttoi. Sitten punaiset renkaat. Tämän jälkeen punavalkoiset tynnyrit. Siihenkin tultiin liian lujaa ja takajalkakopsautus.

Sitten käännyttiin polulta oikealle ja hypättiin 3 estettä kaarella. Keskimmäinen oli aika jykevän näköinen laavu. Ekalle tultiin taas liian lujaa mutta esteet jarruttivat ja kaksi jälkimmäistä oli jo ihan ok.

Jossain välissä oli myös U:n muotoinen risu. Lopuksi tultiin ruskea tukki ja sianselkä. Ekalle taas kiihdytteli ensin mutta malttoi sen verran että tuli makea hyppy. Esteiden välissä oli jopa vähän hidas. Säädin liikaa ja jälkimmäinen tultiin lähelle.

Ei hypätty enempää. Vesikävelyn kautta pois. Matkalla noukin vedestä joltain irronneen bootsin. Wanen kanssa pelleilyt auttavat siis tositilanteissa.

Oli kivaa ja paluumatkalla kunnon laskevan auringon idylli. Ötököitä ei edelleenkään haitaksi asti.

Vaikka hetkittäin vauhtia oli ihan liikaa niin empimättä mentiin kaikesta ekalla yli. Samoin joukkoon mahtui kourallinen ihan tosi makeita hyppyjä. Ope sanoi ettei kaikkea tarvitse hypätä jos arveluttaa. Todellakin menin kaiken. Nyt oli kivempaa kun kaikki esteet ei olleet enää nynnypieniä.

Ongelmia:
kädet tulivat kipeiksi
välillä mentiin ilman jarruja
hypättiin välillä juuresta

Parannusta:
ei kieltoja
muutamia tosi makeita hyppyjä

Toisen päivän ensimmäinen tunti maastoesteillä - huolellisia reittejä

Lauantaina jatkettiin aamusta samoilla hevosilla. Nyt tuli kolmaskin ratsukko mukaan. Keli oli pilvinen +18°C ja t-paidalla tarkeni hyvin. Olin ekana valmis ja ehdin kävellä kentällä noin kymmenisen minuuttia ennen muita.

Mukaan tullut suokki oli niin ripeä että nyt menomatka taittui sukkelasti. Otettiinpa loppuun raviakin ja Tintti yritti välillä rikkoa laukalle.

Tänään aloitettiin hypyt kivasti pikkuesteillä kuten olisin jo eilen halunnut. Tultiin ensin pikkuinen risu, perään tukit. Tärkeintä oli hyvä kaarre ja kunnon suoristukset esteiden välissä. Ei kiemurointia. Tintti oli yhä aika kiitäväinen. Ekan kierroksen jälkeen tuli huutia että takapuoli ylös ja kahden pisteen istuntaan. Toiseen suuntaan tuli huutia väärästä laukasta, jonka Tintti kyllä korjasi itse kaarteessa. Omaan makuuni heppa tuntui vähän turhan etumatalalta ja myöhemmin tulikin kommenttia että keula ylös.

Hypättiin eiliset ylös- ja alashypyt banketeilla pikaisesti. Isommalla Tintti vähän empi mutta toisella kierroksella meni sujuvasti. Itselleni alashypyt tuntuivat tänään paljon helpommilta. Ehkä sujuva eteneminenkin auttoi.

Sitten käytiin loikkimassa pieni portti, talo, tukkeja ja laatikoita. Kaikki reippaasti ja sujuvasti. Isommat esteet näyttivät houkuttelevilta mutta mentiin vain minejä. Suuri lohdutus oli että eilen ekana esteenä ollut alashyppy meni nyt ihan ilman kiemuroita oikein sujuvasti ja jatkettiin siitä valkoinen risu uudestaan. Opin nopeasti myös sen että Tinttiä oli turha yrittää jarrutella esteen jälkeen vaan laukkasin vain kavereiden luokse ja sinne hidasti ilman suurempia taisteluita.

Lopuksi käytiin vielä vedellä. Laukalla alamäki, laukassa vesi ja ylämäkeen koivutukki. Tintti lähti alas kamalaa kiitoa, ohjautui veteen ja meni sielläkin aika haipakkaa. Ylöspäin vähän empi ja meinasi mennä tukista eiliseen tapaan ohi. Sain korjattua, päästiin yli ja taas reippaasti mäki ylös.

Siihen loppuivat tämän aamun hyppymme. Nolla kieltoa! Enkä nyt ennakoinut hyppyjä ennen hevosta. Osasin myös mielestäni kivasti korjata kaikki viat, joista huomautettiin. Helppoa ja sujuvaa eikä yhtään jännää. Kuskin pitäisi muistaa pitää vain jalat tiiviimmin kiinni. Ei hepan kiitovauhti tarkoita ilman pohjetta ratsastusta.

Paluumatkalla vihdoin bongasin myös lakat pusikoista. Päivän toinen missio saavutettu. Eikä satanut!

Ongelmia:
lähdettiin välillä väärässä laukassa liikkeelle
Tintti oli välillä aika etupainoinen

Parannusta:
ei kieltoja
sain korjattua eiliset virheet
kivaa ja helppoa

perjantai 18. elokuuta 2017

Niinisalon maastossa erikoisesteitä ja puiden väistelyä

Iltapäivällä Niinisalossa jatkettiin samoilla hevosilla. Nyt itse maastoesteille. Sinne oli noin 40 minuutin kävelymatka (käynnissä) ja lähdettiin leirikaverin kanssa kaksin suunnistamaan. Eikä eksytty. Matkalla maneesia kohti Tintti kulki hassusti ihan banaanina vasemmalle. Paluumatkalla sitten toiseen suuntaan mutkalla.

Ei tehty mitään verkkoja alle vaan heti alkuun hyppelyssä luulot pois. Ravilla banketin päälle ja alashyppy. Aika pieni mutta siihen Tintti jäi arpomaan. Uudella lähestymisellä päästiin alaskin. Sitten ravissa ylös ja alas. Laukassa sama homma. Kun luulin että näistä jo päästiin niin vaihdetiin korkeammalle banketille. Sama juttu. Ja mentiin vielä toisaalle hyppäämään lisää alas. Hankalinta oli keksiä reitit siten ettei törmää puihin. Meidän meno rupesi paranemaan ja alussa esiintynyt tamman pään nykiminen alas hyppyjen jälkeen väheni.

Sitten oli lopultakin hypätty tarpeeksi alas ja lähdettiin haudoille. Nämä eivät olleet Tintille ongelma. Kuskikin osasi olla suht ok. Vika hyppy saatiin tulla reipasta laukkaa eli annoin hepan päättää. Hypyn jälkeen alamäkeen lähti sitten spurttailemaan omiaan ja yritin vain ohjata turvalliseen paikkaan ja jarrutella. Kaverin luo malttoi hidastaa.

Lopuksi tultiin vettä. En tajunnut ohjeista että mistä pitää kiertää niin mentiin kaverin perässä ensin ravilla. Silti mentiin (kaveri myös) väärästä välistä. Seuraavalla kierroksella mentiin kaverin perässä vähän pois lapasesta vedestä ohi. Saatiin mennä edeltä ja nyt menin vedessä ohi risteyksestä. Ylämäen koivutukin olisi saanut hypätä mutta luulin sitä vitsiksi. Mentiin siitä tarkoituksella ohi.

Enempiä ei tänään hypätty. Käveltiin vedessä ja sitten takaisin tallille.

Ongelmia:
pari kieltoa alashypyissä
kuskin mukanaolo alashypyissä
kertaalleen kuski ennakoi ylöshyppyä
kiemurtelu
vauhdinsäätely
pari kertaa humma oli hetken pois lapasesta
kiihdytteli lähdöissä

Parannusta:
eteni hyvin

Niinisalossa ensin kentällä ratsastustaidon toteaminen

Nyt viikonloppuna oli vihdoin aika päästä myös Niinisaloon. Aiheena alkeiskenttäleiri. Ensimmäinen tunti oli kentällä teemalla ratsastustaidon toteaminen. Olin erittäin yllättynyt kun meitä leiriläisiä oli tunnilla vain 2.

Ratsukseni sain 6-vuotiaan pienen suokkitamma Tintin. Vähän hyöriväinen tyyppi. Vaikka varoitettiin poistumistaipumuksista niin jätin sitomatta kiinni. Toista takasta putsatessa avasi sitten karsinan oven ja kun laskin jalan niin humma käppäili vastapäiseen karsinaan. Eikä muutenkaan ihan tuntunut kunnioittavan läsnäoloani.

Ratsailla tuntui pitkin ohjin vähän venkuralta mutta tuntumalla olikin oikein kiva ja tasainen. Tosin pitkien alkukäyntien jälkeen myös ravattiin ohjat löysällä ihan hyvä tovi ja pidettiin lepohetki ennen tuntumaa. Ravissa oli vähän viipottaja.

Tehtävänä tultiin pitkän sivun loppuun käynnissä voltti, lyhyt sivu avoa, seuraavaan kulmaan voltti. Pitkällä sivulla pohkeenväistö sisään, suoraan ja väistö takaisin uralle. Heti väistön jälkeen laukka ja päätyyn ympyrä. Raville ja puomien yli. Suoritettiin yllättävän siististi. Vähän oli ongelmia tietää väistöissä missä ratsun perä menee. Väistö ja avo ohjeistettiin tekemään pienemmissä pätkissä koska hepo on suht kokematon. Tätä kolmisen kertaa molempiin suuntiin. Pääosin puomit menivät siististi kopsumatta.

Sitten puomit lähtivät nousemaan esteiksi. Ensin tultiin ravissa sisään eikä hepo kovin herännyt vielä tässä vaiheessa. 2 laukan väliin tuli 3 ja kuski oli menossa etukäteen. Kun kaikki esteet olivat pystyssä ja tultiin laukalla oli meno oikein siistiä. Ensin vasen kierros ja vikalla kierroksella ope väitti vikan olevan metrissä. Näytti ehkä kasikymppiseltä. Tosin tamma teki aika ison hypyn.

Oikeassa kierroksessa sama juttu. Nyt ratsu rupesi kuumumaan ja sai pidättää ihan kunnolla että tultiin maltillisesti sisään. Joitain kopinoita tuli mutta pääosin oikein siististi. Tosin joka kerta vasemmassa laukassa alas. Tarkistusmittaus sanoi että vika oli korkeimmillaan 95. Näytti pieneltä ja mentiin aivan mukavuusalueella.

Loppuun vielä käyntiä ja vähän hölkkää. Tamma pääsi pesulle koska hikosi märäksi. Kelinä puolipilvinen ehkä +18°C. Kuskillekin tuli t-paidassa ja turvaliivissä kuuma.

Ongelmia:
karkasi karsinasta
joka hypystä vasemmassa laukassa alas

Parannusta:
esteet meni helposti
ihanan innokas

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Jatkoa Pikulla ja temppuja koulutunnilla

Keskiviikkona olin mielissäni kun ratsukseni oli merkattu Piku. Kiva oli jatkaa sillä maanantain jälkeen. Ruuna oli hommissa ja oli mennyt yhden tunnin alle. Itseni varustin kouluraipalla ilman kannuksia.

©Emma

Alkuverkka saatiin tehdä itsenäisesti. Tykkäsin. Sai pyöritellä käynnissä tarpeeksi pitkään, volttailla ja tehdä siirtymiä. Taipuisuudella kesti hetki löytyä mutta sen jälkeen oli ihan kelpo. Ei tosin ihan rehellisesti läpi sillä välillä turpa nousi. Laukkoja mentiin pääty-ympyröinä toisessa päädyssä. Vähän yllätti että jo ekalla ympyrällä oikeassa kierroksessa Piku pyöristyi. Ope kehui kolmitahtisesta laukasta. Vasempaan oli enemmän vauhtia ja ulko-ohja piti ihan tosissaan pitää kädessä. Mutta lopulta pyöristyi ympyrällä siihenkin suuntaan.

©Emma
©Emma
Päivän aiheena oli avot ja sulut. Pitkällisten alkuverkkojen ja hetken huilin jälkeen kerrottiin kuvio. Käynnissä kulmaan voltti, puoleen väliin sivua avoa, voltti ja sivu loppuun sulkua. Ensin vasen kierros ja siinä ehdittiin tulla kerran. Oikeassa sentään kahdesti. Avosta en tainnut juuri kommenttia saada. Sulku meni raipalla avustettuna yllättävän hyvin. Vähän oli sellainen olo että Piku ihmetteli mitä tehdään.

©Emma
©Emma
©Emma
Lopputunnista Piku rupesi vähän hyytymään eikä ollut aiempaa tasaisempi. Loppuraveissa oli enää suht ok ja rupesi tuntumaan etupainoiselta. Ohjien pidentäminen ei tässä auttanut. Otin lopulta vain käyntiin enkä lähtenyt enää vääntämään. Tässä vaiheessa Piku huokaisi että vihdoinkin pidempi ohja. Itse en ollut tajunnut tätä aiemmin, olisi voinut vähän vihjailla. Ehkä jopa vähän turhan rehellinen ratsu.

©Emma

Ongelmia:
ulkoavut vuoti ja vähän liirattiin volteilla ulos

Parannusta:
hetkittäin 3 pyöreää askellajia
teki avot ja sulut niin että ope oli tyytyväinen

maanantai 14. elokuuta 2017

Linjoja ja taivuttelua

Maanantain estetunnille minulle oli jaettu Piku. Hyvä juttu. Toivelistalla olisikin ollut se, Sokeri tai Wane. Harmonian olemassaolon olen taas jo unohtanut kun sitä en koskaan saa. Keli oli mennessä parissakymmenessä mutta putosi siitä. Tallilla oli jo viileä.

Piku oli valmiiksi hommissa ja näytti kivan reippaalta. Alkutunnin menin fleecellä, loput t-paidassa. Hyvä oli. Alkuverkassa humma oli vähän löysä. Minä myös. Sangen pitkään pyörittiin kenttää ympäri ja tehtiin voltteja. Uutena oli kolmesta puomista tehty viuhkat, joita ylitettiin ravivolteilla. Kentän kuudesta puomista yksi aiheutti meillä eniten kolinoita. Lopulta opin erityisherättelemään Pikun siitä yli ja kopsumisista päästiin.

Verkkalaukassa yritin saada heppaa vähän taipumaan ja olemaan oikomatta kulmissa. Ihan kelpoa.

Esteitä oli kaksi 18 metrin linjaa pikkukorkeuksilla. Taidettiin tulla jotain verkkahyppyjä, en muista. Mutta itse tehtävänä tultiin eka linja, ravivoltti päähän puomien yli, toka linja ja taas päätyyn ravivoltti puomien yli. Esteet laukassa.

Meille väleihin tuli 5 laukkaa sujuvasti. Jostain kumman syystä aloitin aina usuttamalla ja loppua kohti tajusin että ahdasta tulee ja himmailin. Puomit ihan ok ja Piku rupesi taipumaan ja myötäämään. Myöhemmin saatiin tehtäväksi tulla ekaan väliin 6 askelta. Ekalla kerralla onnistui yllättävän hyvin eikä Piku päässyt pudottamaan raville. Vasemmassa kierroksessa en saanut ekalle esteelle paikkaa lähemmäs vaikka kuinka yritin ja lopuksi tuli jotain ravinsekaista söhellystä mukaan. Tähän olisin voinut ottaa vielä muutaman sakkokierroksen.

Lopuksi tultiin pelkkä linja ja esteet rahtusen nousi. Eka ehkä 65 ja toinen max 80 cm. Nyt viidellä. Taas ekalla kerralla loikattiin eka kaukaa. Jälkimmäinen taisi kopsahtaa, ei ehkä pudonnut? Sakkokierroksella tsemppasin ja nyt paikka tuli oikeasti lähelle. En tarkoituksella pyytänyt välissä eteen vaan Piku sai venyä itse rennosti. Aavistuksen kauas jäätiin toisesta mutta heppa teki pyydetysti.

Loppuraveissa oli taas aika hyvä. Lyhyt, aktiivinen ja taipuisa. Loppukäynnit käytiin maastossa.

Ongelmia:
paikkojen saaminen lähemmäs estettä
parit kopisuttelut
kuuteen askeleeseen oli työlästä päästä

Parannusta:
laukka säätyi
kuunteli kuskia hyvin
tuli volteilla taipuisaksi
oli aika kivaa ja perushelppoa

Päivän kuvaajana oli Anni:

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tasaisuutta hakemassa, kaksi nollanelosta

Sunnuntaina oli kotikisapäivä Tallinmäellä. Osallistuttiin Hempan kanssa 1-tason 80 ja 90 cm luokkiin, joten oma kisailu meni pitkälle iltapäivään. Keli oli pilvinen ja välillä satoi. Vasta kisojen jälkeen rupesi isommin paistamaan aurinko. Kenttä oli märkä muttei liukas. Lätäkkökin oli vain portin kulmassa. Rapa kyllä lensi.

Ratapiirros.


Otin Hempan hyvissä ajoin sisään ja saksin siistimmän kisatukan. Sen jälkeen heppa otti vielä päikkärit, joten harjasin uudestaan ennen varustamista.

Meidän martingaalimme menivät muualle käyttöön, joten saatiin rintaremmimartsari tilalle. Ihan hyvin sekin toimi.

Edellisen verkan ajan käveltiin pikkutarhassa. Fleece jäi talliin, joten oli aavistuksen viileä. Taivuttelin jo käynnissä melko pitkällä ohjalla ja lyhensin pikkuhiljaa. Ei tappeluita. Pikkutarha oli aika mini mutta laakea kahdeksikko sopi sinne ihan riittävän hyvin.

Verkka oli kentällä ryhmissä. Lähdin heti ravailemaan ja ensimmäinen missio oli saada ratsu taivuteltua hyväksi ja rennoksi. Ja sitten sitä haitaria ja säätöä. Toimi paljon paremmin kuin eilen. Yhä kävin varmuuden vuoksi näyttämässä esteet. Sen verran olin nähnyt kieltoja tänään. Ei Hemppaa kiinnostanut.

©Pauliina

Verkkahyppyjä tultiin 5. Pysty kahdesti mininä ja kerran kisakorkeudessa, okseri kerran pienenä ja kerran kisakorkeudessa. Meni niin hyvin joten en viitsinyt hyppyyttää enempää.

Oman vuoron koittaessa ratsu ei tuntunut lähtevän pohkeesta eteen. Pitkällä sivulla käytin raippaa kaulalle ja kun ei reagoinut kunnolla niin napautin riskillä vielä toisenkin kerran, nyt selvästi napakammin. Odotin hepan hermostumista muttei suuttunutkaan yhtään.

©Pauliina

Itse rata oli todella tasainen. Paikat osui hyvin ja kaikissa väleissä oli myötälaukka. Päivän päätavoite olikin saada tasainen suoritus. Seuraava haave oli myötälaukat. Pelkäsin unohtavani radan. Ensimmäinen oikoreitti ainakin unohtui kun kutosen jälkeen matkustelin suoraan. Suurin pelkoni oli ysiltä kääntää väärään suuntaan. Nyt oikein skarppasin ja käänsin jo hypyssä oikealle. Ja heti perään takajalkapudotus. Arvelin että johtui liian pikaisesta kääntämisestä tai kuskin liian aikaisesta satulaan paluusta. Open mielestä kyseessä oli hevosen huolimattomuus. Loput kuitenkin puhtaasti eli tulokseksi 0-4. Puhtaalla radalla oltaisiin voitettu, nyt oltiin toisia ei-sijottuneita eli viidensiä 12 kisaajan joukossa. Mutta viis ruusukkeesta kun rata oli niin siisti!

Junnut videoivat 80-ratamme:


Ennen ysikymppiä jatkettiin taas tarhassa kävelyä. Välissä oli yksi verkkaryhmä. Nyt verkassa Hemppa ei ollutkaan tavalliseen tapaansa toista rataa varten innostunut. Ajattelin ottaa vain pari hyppyä mutta ope hyppyytti meitä enemmän. Pientä, kasikymppiä ja ysikymppiä. Ei ihan priimaa mutta ok. Empimättä.

Nyt suunnitelma radalle oli olla tekemättä oikoreittejä mutta vähän nipistää kaarteista. Samoin kuin ekallakin radalla niin 17,5 metrin linjalle hypättiin isosti sisään ja himmailin että neljäs askel mahtuu väliin. Laukat taisi olla yhä myötäisiä mutta nyt meno ei ollut ihan niin tasaista ja sujuvaa vaan rupesin säätämään liikaa. Kasikympissä pudotettu ysi ylitettiin puhtaasti ja riemuitsin mielessäni. Heti seuraavalle ei askel sopinut ja tapani mukaan nypin ihan liikaa juureen. Siitä Hemppa ei enää päässyt pelastamaan puhtaasti yli vaan puomi lähti mukaan. Pahus. Vika puhtaasti.

Laura videoi 90-ratamme:


Eli sama 0-4 tulos kuin ekaltakin radalta. Tänään tosin ensimmäinen oli muuten parempi. Paikka tuloslistallakin oli sama toinen ei-sijoittunut. Mutta nyt ei oltu lähelläkään palkintosijoja ajan puolesta vaikka tehtiin puolisen sekuntia nopeampi suoritus. Olin kuitenkin menoon tyytyväinen ja rupesin taas himoitsemaan isommille esteille. Helposti menisi 10 cm lisää.

lauantai 12. elokuuta 2017

Huonoa ratsastettavuutta mutta sujuvia hyppyjä

Lauantaina ehdin koulukisojen ja myöhemmin alkavan talkoovuoron välissä käydä estetunnilla Hempalla. Lopulta tuli kuitenkin kiire ja jätin martingaalin laittamatta. Hemppa oli päässyt karvahuovastaan eroon ja nyt oli taas aiempi normaali huopa + romaani. T-paita ja turvaliivi oli kuskille ihan hyvä varustus.

Ihan alkuun ei tullut vastustelua mutta kovin tasaiseksi humma ei missään välissä tullut. Oli poikkeuksellisen nahkea ratsastaa. Eikä vasen laukkakaan rullannut eteen kuten yleensä. Jotenkin säikytetyn oloinen.

Alkuverkassa tultiin ensin linjaa pystyltä kavaletille. Ihan ok mutta vääriä laukkoja taisi tulla jo tässä. Kaarevalla linjalla niitä ainakin tuli. Tultiin kolmesti ja vain keskimmäisellä tuli myötälaukka. Vikalla kerralla sain vaihdettua kaarella.

Toisella pitkällä sivulla oli 6 - 7 askeleen väli. Ihan ok tultiin sekin. Kun heppa oli hidas pohkeelle niin raippasin välissä. Siinä meni tasaisuus mutta mielestäni kannatti silti. Taidettiin saada sakkokierros tasaisuudesta ja parannettiin.

Lopuksi hypättiin pikkurata. Meille nostettiin noin kasikymppiin. Alku oli vähän epätasaista ja jossain välissä oli väärä laukka. Kaarellakaan ei tainnut olla myötäistä enkä saanut vaihdettua. Mutta alkukankeuden jälkeen sain ratsastettua esteet hyvin. Hypyissä oli helppo olla mukana ja mentiin yli siitä mistä minä pyysin. Tämä oli tunnin parasta antia. Kuunteli hyvin. Eikä tullut pudotuksia.

Eipä sitten tultu enempää. Ravasin pikaisesti pari ympyrää ja käveltiin loppukäynnit pellon kautta. Silti olin reilusti etuajassa pois satulasta.

Ongelmia:
Hemppa oli tänään epätavallisen huono ratsastaa
taas oli vajaamittainen tunti
väärät laukat

Parannusta:
ponnistuspaikat oli kuskin päättämät
hypyissä oli helppo olla mukana
sain pari väärää laukkaa korjattua lennosta

Akvan ehkä ensimmäiset kisat

Niilon jälkeen seuraavana vuorossa Aaltokankaan koulukisoissa oli Akva. Luokkana sama EB. Välissä oli 8 ratsukkoa ja jotenkin ajattelin että ehdin hyvin. Pieleen meni. Vähintään hevosen nouto sisälle olisi pitänyt ulkoistaa. Kun vielä väkersin Akvalle ranskiksen niin oltiin vain 2 ratsukkoa ennen omaa vuoroa verkassa. Hienoin tekemäni lettikin purkaantui heti alkuunsa. Turha vaiva siis.

©Tuuli

Siihen nähden että Akva taisi olla elämänsä ensimmäisissä kisoissa niin tamma käyttäytyi aivan esimerkillisesti. Ei hätkähtänyt mistään ja oli ihan asiallinen ratsastaa. Eikä edes viskonut päätään pahasti. Ohjaus ja vaihteet toimivat eikä tuijotellut. Sangen pikainen verkka mutta ehdin tehdä kaiken tarvittavan.

©Tuuli

Radalla hankalinta oli pysähdykset. Ei pysähtynyt suoraan ja oli muutenkin vähän kiemura. Suoritettiin tehtävät tunnistettavasti mutta olisi ehkä voinut olla vähän energisempi. Ihan Niilon täsmällisyyteen en Akvalla päässyt. Oikeassa kierroksessa varsinkin kulmien ratsastaminen oli hyvin kankeaa. Vasemman laukan nostossa mokasin itse. Nosti myötäisen mutta jäin hetkeksi liian kauan arpomaan että mitä tuli enkä ratsastanut eteen joten pudotti raville. Nostin uuden mutta tulikin väärä. Enkä saanut korjattua ennen keskiympyrää. Siinä meni siis kahdesta kohdasta pisteitä. Nostosta tuli ihan ansaitusti 3 mutta hyvin mennyt loppuympyrä lohdutti, kiltisti siitä 5,5. Parhaat numerot oli seiskoja parista ravipätkästä. Oikeista teistäkin tuli vain 5,5.

©Tuuli

Käyntilävistäjän lopuksi vähän viskoi päätä, juuri muuta viskelyä en radalta muista.

©Tuuli

Olin rataan ihan tyytyväinen mutta tietysti tuo laukkakämmäily vähän harmitti. Prosentit jäivät hieman alle kuudenkymmenen, jaettu 14. tila 21 lähtijän joukossa. Hetkeä myöhemmin toisella kuskillaan Akva pääsi sijoituksille. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Sari videoi suorituksemme:

Pakotettuna helppoon C:hen ja luokkavoitto

Lauantaina oli Aaltokankaan kotikoulukisat. Pitkästä aikaa oli kisakvaalit kunnossa ja pääsin osallistumaan. Olisin halunnut mennä Niilolla he B mutta koska B oli 1-tason luokka olisi sinne pitänyt ilmoittautua kipan kautta. Niiloa ei kipassa ole, joten vaihtoehdoiksi jäi harkkaluokat. Mentiin siis helppo C. Sama luokka myös Akvalla mutta sen kanssa luokkavalinta oli helppo.

Omaksi lähtövuoroksi Niilon kanssa tuli lopulta 21 kisaajan joukossa kolmas. Molemmat hepat menivät vielä toisillakin kuskeilla. Niilolle väkersin uusien ohjeiden mukaan ranskiksen ja tämä ihme ja kumma pysyi suorituksen loppuun asti. Ehkä jopa sen toisenkin radan, en nähnyt.

Vähän epäedustava nyökky.
©Tuuli

Niilo oli verkassa alusta asti epäilyttävän hyvä. Nyt huomasin kyllä että oli enemmän vasemmassa ohjassa kiinni. Mutta oli aktiivinen, pyöreä ja taipuisa. Eikä kovin etupainoinenkaan. Laukatkin rullasivat pyöreinä ilman että tein mitään. Jopas. Nostot oli toki vähän löysiä. Vaikeinta oli pysähdykset kun poni veti turpaa eteen ja hyöri. Värkkäily-yritykset ei auttaneet. Jännintä Niilon mielestä olivat ohi kannetut valkoiset muovituolit.

©Tuuli

Juuri ennen omaa vuoroa meinasin vielä unohtaa radan. Onneksi kisakaveri virkisti muistiani.

Aidoissa kävelin tuomaripäädyn ohi molemmissa kierroksissa. Ei suurta jännitystä. Eikä onneksi hyydytty ilman raippaa. Yhä oltiin saatu kasattua radasta salmiakki eikä kirjaimet olleet kohdikkain. Tuntui että ratsastelin keskiympyrät vähän miten sattuu. Ravilävistäjän alkuun hypähti laukkaan, se jäi vähän harmittamaan. Muuten suht siisti suoritus.


En ole ihan varma että onko tämä edes samoista kisoista.
©Tuuli

En luottanut yleisöön kun veikkasivat varmaa voittoa. Arvelin että rikko olisi haitannut paljon enemmän. Tämä oli kuitenkin omasta mielestäni kiltisti arvosteltu (vaikka muiden mielestä ei ollut) ja paperimme huonoimmat numerot oli neljä kutosta. Seiskoja sen sijaan oli 7. Myös oikeista teistä. Prosentteja tällä tuli 65,952 ja se muiden arvelema luokkavoitto. Ruusukkeen lisäksi sai rasiallisen mansikkasuukkoja. Hieno Nipsu!

Sari kuvasi ratamme. Haljennut videokameran linssi kadottaa välillä koko ratsukon kuvasta.

torstai 10. elokuuta 2017

Kuskin suoristamista

Torstaina ei tullut hirveänä yllätyksenä tieto että estetunti on peruttu. Onneksi olin illalle buukannut tunnin Piudelta. Kuvittelin käyneeni siellä noin 1,5 vuotta sitten mutta siitä olikin jo reilu 3,5 vuotta. Oho! Keli oli ilta-aurinkoinen ja lämmin. T-paidassa tuli yllättävän kuuma.

Ratsukoita ei tullut muita, joten sain yksärin. Ope kysyi kenellä menin viimeksi ja jatkoin siis Sallylla. Yhä iso ja rauhallinen.

Kentällä alkukäynneissä paarmat vähän kiusasivat mutta myöhemmin en enää huomannut niitä. Jalkkarit sai laittaa itselle mukaviksi eli ei tarvinnut mennä pitkillä. Tasapainoinen olo on tärkeintä.

Mitään kovin ihmeitä ei tunnilla tehty. Kaikki askellajit (vihdoin) ja suoristeltiin kuskia. Kevennys jalustimille, ei polville tai reisille. Oikea lonkka ja reisi rennoksi ja koko lonkka suoraan. Olin menossa vasemmalle, myös yläkropasta. Vasenta kankkua piti ajatella vähän ylös. Selkä ja oikea kylki rennoiksi ja rintamasuunta menosuuntaan. Ratsu aktiiviseksi pohkeen eteen ja oikeassa kierroksessa nenä oikealle. Ympyröillä piti vahtia ulkoavuilla ettei valuta ulos. Eli paljon oli miettimistä.

Vasen laukka nousi ravikiihdytyksen kautta ja vasta kolmannella tuli ok. Heppa oli aavistuksen hidas, pyynnöstä välillä kiiruhti eikä aktivoitunut. Kuskin jalkoja alas. Raippa auttoi aktiivisuuden löytämisessä. Itsestään hepo kulki sangen pyöreänä. Vähän pidemmällä ohjalla tuntui vaikeammalta. Laukassa tuli sanomista takakenosta.

Läpi tunnin kroppani oli menossa vasemmalle ja tajusin sitä kovin huonosti itse. Pidettiin useampi pieni välipaussi ja kuski juotettiin hyvin. Sopivan rankkaa fyysisesti. Henkisesti aivot oli kapasiteettinsa ylärajoilla. Oikea reisi rennoksi, rento jalka, asetus, nenä sisään, pahus ulkoavut unohtuivat. Mutta oli hyödyllistä. Enkä kuulemma ollut enää niin pahasti kierossa kuin viimeksi.

Hintakin oli erittäin käyttäjäystävällinen, joten sovittiin aikataulujemme puitteissa seuraava käynti reilu kuukauden päähän. Mainiota!

Ongelmia:
kuskin istunta (menossa vasemmalle)
ratsu ei ollut joka hetki kovin aktiivinen

Parannusta:
lähes kaikkea sai hetkittäin korjattua

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vihdoin puomeja ja laukansäätelyä

Keskiviikon tunnille toivoin etukäteen jotain Dumboa tasaisempaa koska viime keskiviikon harjoitusravista kipeytin taas selkäni. Keli oli aurinkoinen parikymmentä muttei silti ollut erityisen lämmin. T-paita oli juuri sopiva ratsastusvaate.

Ratsukseni sain Wanesan. Poni oli valmiiksi hommissa ja jatkoi jälkeeni vielä kolmannen. Ratsukoita meidän tunnilla oli 5.

Alkutunti pyörittiin käynnissä ja ravissa voltteja 4 per kierros. Poni tasoittui yllättävän helposti mutta oli vähän hidas. Yhdellä pitkällä sivulla oli 3 puomia ehkä 13 metrin välein. Niitä mentiin alusta asti ohimennen yli. Muista puolipidätteet ettei kolise. Vasen kierros oli vaikeampi. Vasen ohja toimi kyllä ulko-ohjana mutta oikealle ohjalle poni ei halunnut tukeutua. Yritti vähän makoilla ohjalla.

Laukat meni ok. Verkkalaukat tehtiin siirtymätehtävässä. Käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Sitten laukka ja takaisin käyntiin. Näitä aina open merkistä. Laukan jälkeen käynnissä poni oli hyvä mutta vasemmassa ravissa olisin tarvinnut tässä välissä vähän pidemmät työstöpätkät. Puomiväleihin tuli tasaisesti 4 ja 4 askelta laukassa.

Sitten ruvettiin tulemaan välikäyntien jälkeen puomeja. Puolet kentästä ravia, toinen puoli laukkaa. Välillä nostelin omin luvin laukkaa jo aiemmin koska oltiin isompien hevosten joukossa vähän tukkeena. Väleihinkin otettiin yhdet laukat enemmän kuin isommat hevoset. Ekaan väliin meillä 5, toiseen 4 askelta. Meni hetki että päästiin vauhtiin ja aloitettiinkin meille vaikeammasta vasemmasta kierroksesta, jossa ensimmäinen puomi tuli vastaan heti kulman jälkeen. Lopulta lähti sujumaan. Oikea kierros oli paljon helpompi, toki väliin tuli parit stiplut mutta muuten kuulemma oikein hyvin.

Loppuravissa poni oli oikeassa kierroksessa hyvä, vasemmassa yhä hankalampi. Molemmissa yritti edelleen vähän makoilla käsillä. Pidätteestä kun myötäsi niin ei jäänyt ryhdikkääksi. Ei kuitenkaan huono.

Kiva tehtävä eikä yhtään niin paha kuin mitä aluksi pelkäsin. Tällaisia on odotettu!

Ongelmia:
vasen kierros oli hankalampi
vähän yritti makoilla ohjilla
alkuverkassa oli vähän hidas
yksi ötökkä lensi silmääni tunnin aikana

Parannusta:
saatiin laukat säätymään väleihin
oli läpi tunnin suht pyöreä

maanantai 7. elokuuta 2017

Ripeää, kevyttä ja lyhyttä

Maanantain estetunnille sain Sokerin. Tämä tuli etukäteen juonipaljastuksina ja samalla selvisi että tamma on jo edellisellä estetunnilla hommissa. En siis pitänyt kiirettä tallille. Keli oli pilvinen +14°C, laitoin pitkähihaisen ja alkutunnista oli myös fleece. Alkuverkan jälkeen piti kuitenkin keventää vaatetusta ja janokin tuli. Tänään oli onneksi satanut aiemmin niin kenttä ei pölissyt yhtään.

Ihan alkuun jumpattiin kuskeja. Normivetristelyt meni ok mutta sammakkoliikkeet kramppasi jalkoja. Enkä minä veny jalat sivuille. Hetki hölköteltiin pidemmällä ohjalla mutta melko pian sai onneksi ottaa ratsut tuntumalle. Käynnissä oli hyvin lyhyt hetki saada apuja läpi mutta taisin olla tarpeeksi napakka ja määrätietoinen sillä sekä ravista että laukasta tuli opelta kehuja. Tehtiin myös kevyen istunnan harjoituksia. Selässäni tuntui vähän ja uudet chapsit puristivat. Yritäpä siinä keskittyä vielä taivuttelemaan.

Verkkahyppyjä tultiin ristikolle ja pystylle ravissa ja laukassa. Kerran piti herätellä liikkeelle hypyn jälkeen mutta sen jälkeen eteni ok. Näppäriä hyppyjä. Ei tultu kovin monta hyppyä ja korkeudetkin pysyivät maltillisina.

Tultiin 5 hypyn rata ensin kahdesti sangen pienenä ja sitten kerran vähän korotettuna. Silti max 80 cm ja osa ristikoita. Takareunan sivulta pysty, sitten lävistäjällä portin kulmasta kahden askeleen sarja ristikko + pysty,  heti seuraavalla pitkällä sivulla ristikko ja seuraavalla pitkällä sivulla okseri. Reunaesteet olivat noin sivujen puolessa välissä ja kiinni aidassa.

Sokeri eteni reippaasti. Yritin muistaa etten jää kantamaan hepan päätä liikaa. Ja kaarteissa mennä tarpeeksi pitkään suoraan ennen kääntymistä. Kovin pahoja kanttailuja ei tullut mutta muutama kaarre meni aika tiukaksi. Paikat oli pääosin hyviä ja huonommistakin selvittiin. Laukat lähinnä myötäisiä. Vikalla kierroksella okserille tuli hieno ilmava hyppy vähän kauempaa.

Ei hypitty enempää. Open kommentti oli että meillä meni esteillä kaikki niin hyvin ettei ole viilattavaa. Ratsu oli lyhyt ja energinen. Säätö pitäisi tehdä pikemminkin sileällä, tätä normaalia eli lisää taipuisuutta. Loppuverkoissa Sokeri oli edelleen sangen hyvä. Lyhyt, Sokeriksi ryhdikäs, kevyt ja takaset töissä. Oikea kierros oli vasenta helpompi.

Loppukäynnit käytiin laavulla ja olin taas erityisen mielissäni siitä että tamma ei nuohonnut puskissa vaan yritti vain pari kertaa syödä ja nekin sain helposti estettyä. Vaikka siis heinät tunkivat välillä suoraan hepan naamaan polulla.

Ongelmia:
taipuisuus laukassa
yhä tuntui välillä että kannattelen ohjilla liikaa

Parannusta:
hyviä hyppyjä
lyhyt ja energinen ratsu

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Maastoesterata Ylirannalla

Sunnuntaina jatkettiin Ylirannan maastoestekurssia aamupäivästä. Luvassa oli yksi pidempi tunti, jossa ensin hypätään lisää yksittäisiä esteitä ja lopuksi rata. Keli oli pilvinen ja viileämpi, mukana samat eilisen 6 ratsukkoa. Jatkoin siis Karrilla.

©Salla Aalto


©Salla Aalto


Alkuverkat mentiin tänään samoin parin kanssa ravaillen ja esteitä haistellen. Eivät olleet enää yhtä jänniä kuin eilen. Lampeen oli saatu ison lätäkön verran vettä ja siitäkin päästiin helposti läpi.

©Salla Aalto


©Salla Aalto

©Salla Aalto


Tänään aloitettiin kukkulan vieressä olleella tukilla. Sitten hypättiin viereinen risu. Hypättiin myös vaaleanpunainen/sininen risulaatikko ja vaaleanpunainen hevosenkenkälaavu. Tässä välissä taidettiin tulla portaita. Ongelmia meille tuotti kapea. Ensin tultiin harmaasta suunnasta, kaksi kieltoa ja kolmannella yli. Sitten 4 esteen letka: risu, kapea ja A-esteet nyt harmaalta puolelta. Taas kaksi kieltoa kapealle ja lopulta yli, harmaitakin kehtasi katsoa. Ekalle tuli isompi hyppy ja homma vähän levähti. Karri sitten juoksi vikastakin ohi. Se oli päivän eniten kaihertamaan jäänyt kielto. Toisella kerralla yli siitäkin.

©Salla Aalto

©Salla Aalto


Kielloissa kurjasti oma refleksi oli lähteä korjaamaan kiemurtelemaan lähtevää Karria ohjalla. Se vain pahensi tilannetta. Tämän kanssa auttoi pitää kädet paikallaan lähellä harjaa ja korjata pohkeella. Onneksi ei tehnyt niin äkkiliikkeitä että olisin ollut tippumassa. Varmuuden vuoksi esittelin kaikki esteet etukäteen.

©Salla Aalto

©Salla Aalto

Hypättiin vielä rengas ja penkki. Ongelmitta. Tosin kuvien perusteella en myötää kovin paljoa.

©Salla Aalto

©Salla Aalto


©Salla Aalto

Lopuksi tultiin 17 esteen rata. Jotenkin näin. Eilinen pikkutukki, rengas, penkki, tukkipino, lätäkkö, portti, mäen yli ja alas, talo, banketti, hauta, mäen ympäri, tukki, kaksi valkoista A-estettä, kapea muurisuunnasta, vaaleanpunainen risu ja vaaleanpunainen hevosenkenkälaavu.

©Salla Aalto


©Salla Aalto

Muut meni ihan hyvin mutta etukäteen vaikeimmaksi arvelemani kapea aiheutti kiellon. En kuitenkaan tajunnut lyhentää ja koota Karria tarpeeksi ennen estettä ja rupesin korjauksissa taas säätämään kädellä. Toisella lähestymisellä yli. Yllättäen radan vaikein kohta oli mäen takana vaaninut iso kivi. Jo verkkakierroksella tullessa sen kiertäminen arvelutti. Päästiin kuitenkin ohi. Suurin osa vedettiin laukassa mutta mäki tultiin ravissa alas ja muutama raviaskel saattoi tulla muuallekin matkalle. Nyt edettiin ihan ok muttei heppa vieläkään innostunut niin että olisi pitänyt ruveta himmailemaan.

©Salla Aalto

©Salla Aalto

Ei ollut kovin rankkaa. Vähän vajaa 4 minuuttia (kielto tietysti hidasti), n. 1200 m matkaa.

©Salla Aalto


Lopuksi käytiin vielä ravaamassa pari kierrosta kentällä. Nyt humma rupesi kulkemaan kivemmin.

©Salla Aalto


Ongelmia:
kiellot
kuskin automaattikorjaus lähti käsistä

Parannusta:
päästiin lopulta kaikista yli
muistin hymyillä muutamaan otteeseen

Tältä menomme näytti: