maanantai 30. marraskuuta 2020

Senjan suoristamista

 Sain maanantain tuntini vaihdettua taas aiempaan. Hyvä niin ettei mene ihan joka ilta myöhään tallilla. Nyt uusien koronaukaasien takia meno tallilla oli entistä säntillisempää. Lista löytyi klubin ovesta ja olin mielissäni kun sain jatkaa kouluratsastusta Senjalla. Nyt jo neljättä kertaa.

Humma löytyi tarhastaan. Tuli portille. Pihalla oli pikkupakkanen eli noin asteen verran kylmää. Aiemmin iltapäivällä oikea lapani jumahti itsestään ja harjaaminen oli aavistuksen kivuliasta. Onneksi ei haitannut ratsailla.

Ratsukoita tunnilla oli 7 ja tänään suoristeltiin hevosia. Senja tuntui pinkeähköltä kun nousin kyytiin mutta sen jälkeen oli oma itsensä.

Alkuverkassa mentiin askellajit läpi. Ravissa piti alkuun taas vähän himmailla enimpiä juoksuvauhteja pois. Senjan kieli pysyi sisällä enkä muista nähneeni sitä tunnin aikana kuin ehkä kerran jos silloinkaan. Toki myöhemmin sen tuijottelulle ei ollut aikaa. Senja kulki suht tasaisesti ja yritin taivutella huolellisesti, varsinkin oikealle. Yritin muistaa tänään myös kantaa käteni sekä pitää oikean nyrkin pystyssä.

Tämän päivän tehtävä sisälsi taas vierekkäiset kaistat keskilinjalle. Siinä tehtiin avoa. Keskelle voltti kohti uraa, palikan sisäpuolelta. Sai mennä uralta asti jos oli tilaa. Loppupätkälle myös avoa. Ope puhui jotakin lapojen hallinnasta ja siitä että jos avo ei onnistu niin helpotetaan ja palataan portaita takaisinpäin.

Pitkille sivuille tehtiin väistöjä perä uralta sisälle. Se on ensimmäinen väistö, joka nuorelle hevoselle opetetaan. Käynnissä käsky oli pysähtyä väistöön. Käytännössä siis käänsin Senjan väistöasentoon ja pysäytin. Olisi voinut reagoida vielä vähän nopeammin.

Käyntiosuudella muut veivät open huomion eikä ehtinyt antaa meille kokonaisia ohjeita. Oikeassa kierroksessa meillä oli enemmän vikoja mutten osannut niitä itsekseni puolikkailla ohjeilla korjata. Lopulta ope meni linjan päähän ja käski minun pitää hartiani samansuuntaisesti kuin ope itse. Kuulemma käännyin liikaa oikealle. Aikamoista. Yleensä kun yläkroppani on liikaa vasemmalle. Avossa taas kuulemma riitti pelkkä taivutus oikealle. Senja taisi lähteä poikittamaan herkästi ja sitä ei haluttu. En ole ihan varma tajusinko kaiken oikein.

Sitten sama harjoitusravissa. Heti alkumetreillä vatsaani pisti ikävästi. Samoin kuin joskus juostessa. En tiedä yhtään mistä se tuli. Saati muista että tällaista olisi ollut aiemmin. Onneksi sekin helpotti melko pian tai vähintään lakkasin kiinnittämästä asiaan huomiota. Ei haitannut kauaa.

Väistöissä otettiin nyt 3 askelta käyntiä. Tein näitä ainakin kahdesti pitkän sivun aikana. Vasempaan sai tehdä avon ihan reilusti. Oikea oli yhä hankalampi suunta ja tehtiin sitä paljon useammin.

Lopulta otettiin laukat mukaan. Keskilinjalle laukka nostettiin heti voltin jälkeen ja jatkettiin avolla. Pitkällä sivulla nostettiin suoraan ensimmäisestä väistöstä ja laukassa piti pitää sama väistöasento. Se meillä valahti pois kun ope ei katsonut. Volttien jälkeen ensimmäiset kierrokset menivät hienosti. Parin kierroksen jälkeen oikea laukka rupesi nousemaan keskilinjalle väärin. Huomasin kyllä että jotakin meni pieleen eikä yllättänyt että tuli vasen. En saanut linjalla korjattua. Muutaman kierroksen jälkeen rupesin "huijaamaan" eli helpotin sen verran että nostin laukan jo kahta askelta liian aikaisin eli voltin lopulla. Se auttoi ja tuli joka kerta oikea. Open mielestä oli ihan sallittua tehdä noin.

Yhä tehtiin enemmän oikeaa kierrosta. Loppua kohti Senja rupesi suoristumaan ja tuli kivoja pätkiä molempiin suuntiin. Ope kehui. Eikä Senja yhtään kiihdytellyt tai vyörynyt laukassa vaan malttoi hyvin ja teki asialliset siirtymät suoralla raviin.

Loppuravissa tuntui että Senja oli allani. Tasapainossa ja kuulolla. Eikä enää mennyt lujempaa kuin halusin vaan malttoi mielensä. Tästä olisi päässyt kivasti ratsastamaan myös eteen. Muoto oli tasainen ja seurasi asetuksia.

Seuraavien tullessa maneesiin kävi käsky edellisten poistua paikalta. Selästä laskeutuessa vatsaan pistäminen palasi ja lapakin taas jumitteli. Oli aika raihnainen olo eikä tehnyt mieli jäädä vatuloimaan.

Senjalla oli tunnin huili ja sitten vielä toinen koulutunti. Tänään olin tunnin jälkeen käsittämättömän nopea. Purin ratsun, pesin kuolaimet. Harjasin Senjan ja suojat ja olin 14 yli valmis lähtemään kotiin. Vau! Sitten kun joskus oppisi vielä ottamaan takasuojat pois ennen Senjan tallipissaa.

Ongelmia:
kuskin oikea lapa oli jumissa
koulusatulassa ei ollut yhtä vakaa ja mukava olo kuin estepenkissä
harjoitusravi pisti vatsasta
en ensin tajunnut oikean kierroksen tehtäviä
hartiani olivat kuulemma liikaa oikealle(!)
oikean sijasta tuli monesti vasenta laukkaa

Parannusta:
ei painanut käsille
kieltä ei näkynyt
ensimmäinen oikea laukka nousi oikein
suoristui
loppuraveissa oli tasapainossa allani
olin tunnin jälkeen nopea

lauantai 28. marraskuuta 2020

Hallintaa linjoilla

 Lauantaiaamuna oli taas estetunti. Kaunis, selkeä -8°C. Aurinko nousi vasta kun olin jo tallilla. Arvasin oikein eli jatkoin Senjalla. Humma löytyi karsinastaan ja jatkoi tämän jälkeen koulutunnille. Ratsukoita meidän tunnillemme tuli 6 ja maneesissa oli estetunti menossa jo ennen meidän tuntiamme. Esteitä piti silti siirrellä.


Nappasin kuvan ratapiirroksestamme.

Kymmenisen minuuttia tunnin alusta meni tehtävän kasailuun. Useampaa estettä piti siirtää vielä uudestaan kun tulivat toistensa eteen.

Alkuverkassa ope taas patisteli taivuttamaan Senjaa huolellisemmin. Kerta toisensa jälkeen luulin tekeväni jo riittävästi. Vaan ei. Ravia ja laukkaa. Taas vaihdoin näppärästi lennossa. Aika paljon pyörittiin ympyröitä Senjan kanssa. Enemmän takajaloille. Vielä taipuisammaksi. Kuskin oikea jalka rennoksi alas.

Hypyt taidettiin aloittaa heti jumppakavaleteille ja siitä suoralla linjalla pystylle. Senja säätyi oikein kivasti. Väliin otettiin ensin 4 askelta, sitten 3. Oikea kierros tehtävällä oli helpompi, vasemmassa Senja painui seinälle. Tultiin siis molempien puolien kavalettitehtävät ensin erikseen, useamman kerran.

En muista tultiinko pelkkä 15 metrin linjakin ensin erikseen. Ensin 4 askelta väliin, myöhemmin 3.

Siitä sitten ruvettiin pidentämään tehtävää. Samoin loppua kohti jätettiin laukan lyhentämiset pois. Vasemmassa laukassa sisään kavaleteille, 3 askelta väliin. 15 metrin suora kolmella laukalla. Toisen sivun kavalettitehtävä 3 laukalla ja vikalla kierroksella vielä 20,5 metrin linja perään, viidellä. Estekorkeus oli maltillisen pientä. Alle 70 cm luultavasti. En katsonut kovin tarkkaan.

Senja oli kivasti kuulolla ja säätyi hyvin. Jotakin pikkuvikoja tuli matkan varrelle, kuten esim. vasemmassa kierroksessa laukka monesti vaihtui hypyssä vääräksi. Korjasin heti seuraavassa askeleessa takaisin. Hypyissä taisin taas väännellä yläkroppaani välillä mutkalle. Mutta kädet sain rauhoitettua käskystä paremmin aloilleen. Oikea jalka yritti olla alhaalla mutta varmasti nousi.

Open palaute radan jälkeen oli oikein mukavaa kuultavaa. Sanoi jotakin sen suuntaista että olin hyvin kartalla siitä mitä tapahtuu ja osasin tehdä tarvittavat korjaukset ajallaan. Sekä että Senja oli kivasti menossa ja kuulolla. Puhuikohan hallitusta menostakin? En osannut vastata tähän kuin että kiitos, kiva kuulla.

Loppuverkat mentiin osin muiden vielä suorittaessa. Oikeassa kierroksessa oli ahtaampaa mutta sain molemmat suunnat lopulta pyöriteltyä. Taas vasta tässä rupesi olemaan letkeämpää taipumista.

Seuraava kuski ei halunnut vaihtaa satulaa, joten olin nopeasti valmis. Kinusin vielä opelta kotiläksyt. Käski kokeilla sivukierrot ja -taivutukset ja tutkia löytyykö puolieroja. Testasin illalla enkä löytänyt eroja. Yllättävää.

Ongelmia:
vasemmassa laukassa valui seinälle
laukka vaihtui välillä hypyssä vääräksi
saattoi vaihtua muuallakin mutten huomannut
taisin kiertää yläkroppaani
oikea jalkani halusi olla kippuralla

Parannusta:
Senja oli kivasti kuulolla ja säätyi hyvin
kotiläksyissä ei löytynyt mainittavia puolieroja

perjantai 27. marraskuuta 2020

Hevostenvaihtopäivä koulutunnilla

 Perjantaina oli luminen pakkaspäivä. Jo etukäteen selvisi tallilta (Turkka) että meillä on koulua, heppalista, sekä se, että luvassa on hevosten vaihtoa ristiin, ainakin kerran. Minulle oli jaettu uudemman kerran Lilli.

Auton mittari näytti -6°C. Olin puolisen tuntia ennen tuntia paikalla ja nyt tajusin heti ruveta etsimään apuvoimia Lillin pihalta noutoon. Onneksi löytyi helposti yhdet apukädet. Otettiin kaurakippo mukaan ja lähdettiin pyydystämään hevosta. Pyydystämistä siinä olikin, sillä ei antanut kiinni. Sen verran vilkkaasti poistui paikalta että lopulta yllätyin kuinka nopeasti saatiin se kiinni. Varsan rapsuttelu auttoi.

Saatiin oikeat hepat aidoista ulos. Tosin hetken päästä ylimääräinen varsa tuli langan ali perässä. Onneksi palasi hetken päästä samaa reittiä takaisin.

Matkan varrella tasamaalla yhtäkkiä jalat lähtivät altani ja kaaduin polvilleni. Otin myös vasemmalla kädelläni vastaan. Auts! Molemmat polvet sekä vasen ranne jomottivat hetken. Olin autuaasti unohtanut kuinka liukkaat kesäkengät ovatkaan lumella. Onneksi ei tullut ratsastusta haittaavia vammoja. Selästä tippuessa en onneksi ehdi tunkea käsiäni väliin. Lilli ihmetteli kuskin muuveja narun päässä.

Ratsun varustukseen oli lopulta 13 minuuttia. Onneksi tehokas apulainen hoiti osan ja olin lähes ajoissa valmiina. Toinen pikkuapuri toi vielä aikuisten freejumpit. Raipan muistin tänään itse.

Nyt yritin käyttää jalkojani aktiivisesti alusta asti ja pyytää Lilliä etenemään. Sekä muistaa samalla sen taivuttelun. Taipui vähän vaihtelevasti ja samalla käteni lähtivät taas leijailemaan omiin suuntiinsa. Tunnustan että sisäkäsi lähti johtamaan sivulle. Open mukaan kohti reittä. Sitä en huomannut. Vastasin että hevosesta riippuen käteni karkaavat milloin minnekin. Oli muka kumman hankalaa pitää kädet vierekkäin ja taivuttaa silti.

Kuviona tultiin pituushalkaisijaa suoraan ja tehtiin keskelle ympyräkahdeksikko. Suora osuus oli kerta toisensa jälkeen luikurointia. Ympyröillä Lilli rupesi onneksi lopulta vähän tasoittumaan. En kyllä keksi mitä tein toisin. Ei tuntunut edelleenkään olevan apujen välissä. Ope taisi sanoa että näyttäisi olevan.

Laukkaa nostettiin ensin vain tyhjille pitkille sivuille. Sitten tultiin koko tehtävä laukassa, ensimmäinen ympyrä siihen suuntaan kummassa laukassa tuli linjalle. Välissä suoristus ja vaihto. Lillin laukka tuntui löysältä mutta open mukaan se oli hyvää. Vaihdot tulivat vähän jotenkuten. Hetken kaaostelun jälkeen tultiin tämä yksitellen. Nyt Lilli heräsi liikkeelle ja löysyys katosi. Vaihdotkin tulivat paremmin. Open mukaan ratsastin paremmin, minun tulkintani oli ettei ollut enää löysä. Mutta yhtä helposti vaihtoja ei tullut kuin Senjalla.

Tehtävän jälkeen sai vaihtaa hevosia. Himoitsin suokkien estemestari-kolmosen 2019 eli Ändin kyytiin ja se onnistui. Se tuntui Lillin jälkeen pieneltä. Mutta onkin ponikokoinen. Kaulaa tuntui olevan 1,5 metriä vähemmän kuin Lillillä.

Ändi tuli pyöreälle niskalle kun otin ohjat käteen. Kuulemma painuu helposti kuolaimen alle. Minun kanssani ei ollut sitä ongelmaa enkä saanut pidettyä sitä ihan tasaisessa muodossakaan. Jotenkin en osaa ratsastaa näillä hevosilla.

Yritin käyttää jalkaa muttei saanut hoputtaa kiireiseksi. Jatkettiin samalla kuviolla ja suoraan meno oli vihdoin helpompaa. Ympyröillä piti yhä taivuttaa huolella. Istuin harjoitusravissa koska se tuntui helpommalta. Eipä siis juuri sen ihmeempiä tehty. Kaipasin laukkaa mutta sitä ei kuulemma ollut nyt luvassa vaan seuraava ratsunvaihto. Eih! En voinut hyväksyä ajatusta ja otin omin lupineni puolikkaan ympyrän verran laukkaa. Todella tuhmaa! Halusin tietää onko Ändillä jotenkin erikoinen laukka. Ei ollut, vaan ihan normaali.

Sitten vaihdettiin ratsuja uudestaan. Meinasi tulla juniori-Luke mutta olin uteliaampi pv-tamma Quun suhteen. Se onnistui. Odotin todella luikeroa ja vastustelevaa hevosta mutta käänteli vain vähän päätään. Suussaan Quulla taisi olla olympiat tai jotakin samantyyppistä. Jotakin vähän "varrellisempaa" kuin normikuolain kuitenkin.

Eipä viimeiselläkään ratsulla tehty muuta kuin kevenneltiin ympyröitä. Pyysin vähän varovasti mutta humma eteni ihan mukavasti ja oli jopa suht tasainen edestä. Ei ihan kunnolla kuolaimella niska pyöreänä muttei jännittyneenäkään. Eikä mitään jumitteluja. Tosin tämän kanssa ei erityisemmin tehnyt mieli kokeilla laukkaa. Taisin sanoa että ihan hauska. Ope uhosi laittavansa tämän minulle joskus koko tunniksi niin kokisin myös alkutunnin kankeuden ja hitauden. Mikäs siinä.

Loppukäynnitkin mentiin siis vaihdokkiratsuilla. Sen jälkeen vaihdettiin takaisin alkuperäisiin ja hoidettiin omamme pois. Lilli ei ollut tänään juuri hikinen, joten loppuhoitojen jälkeen loimi niskaan ja varsan kanssa takaisin pihalle. Sain taas apukädet mukaan mutta olivat niin kiltisti että tämä olisi luultavasti onnistunut yksinkin.

Ongelmia:
Lilli ei meinannut antaa tarhasta kiinni
liukastuin pihalla nurin
käteni vaeltelivat ympyröillä taas omiaan
Lilli kiemurteli
mutisin opelle vastaan
laukkasin pätkän Ändillä ilman lupaa
Quu oli kaarteissa alkuun vähän kankea
varsa karkasi karsinasta aina Lillin mukana ulos

Parannusta:
Lillin muoto tasoittui
sain tehtyä Lillillä molemmat vaihdot
Ändi oli hauska tapaus
Quu oli paljon tolkumpi kuin odotin

torstai 26. marraskuuta 2020

Puomi-kavaleteilla onnelliseksi

 Torstaina olisin kovasti halunnut vikalle tunnille mutta sillä ei ollut tilaa kun tiistaina katsoin. Listalla huomasin että nyt olisi ollut. Harmitti. Minulle oli kuitenkin jaettu Senja ja lähdin mieluusti sen kanssa hommiin. Tänään luvassa puomeja.

Senja löytyi tarhasta. Pihalla oli jo ihan kunnon lumet ja muutama aste pakkasta. Tänäänkin Senja nosti kaviot oikein kivasti putsattaviksi. Vähän tuli kiire tunnille mutta ehdittiin. 8 ratsukkoa. Puomit olivat valmiina. Nyt rupean lämpenemään Senjaan ja jo alkukäynneissä olin onnellinen että sain olla sen kyydissä.

Ei aloitettukaan ravihölkällä vaan alkukäyntien jälkeen otettiin ohjat tuntumalle ja ruvettiin ylittämään puomeja ja kavaletteja käynnissä. Vähän aivoja nyrjäyttävää. Taivuta enemmän, jalat pitkiksi alas. Niissä oli jo tekemistä. Mitään ei tänään pudotettu. Eniten kopisi käynnissä. Melko pitkään pyörittiin näitä molempiin suuntiin.

Sitten kevyttä ravia ja sama juttu eli kaikista omaa tahtia yli. Ympyrät päätyihin ja keskellä kaksi kuviota radan poikki. Taivuta yhä enemmän. Käytännössähän Senja ei juuri halunnut taipua ja pyysin todella kiltisti. Ulko-ohjani karkasi omille teilleen ja vinkiksi tuli ottaa jalustinremmin häntä vakauttamaan ulkonyrkkiin. Yritin vauhdissa ja taitoin pikkurillin kynteni vahingossa satulaan. Au! Tietysti linksahti keskeltä. Mutta ulkokäden stabilointi taisi auttaa. Melko pian unohdin koko remmin.

Vähän tuli venkulointia kun rupesin pyytämään enemmän taivutusta. Käytä sisäjalkaa. Kevennä pystympään. Paino jaloille ja ratsastetaan kohti tuntumaa. Jotenkin noin. Ulkojalalla piti tukea että ravi pysyy samanlaisena puomien yli. Välillä vähän hypähti. Pyöreämmälle niskalle.

Sitten istuttiin ravi alas ja pudotettiin sisäjalustin pois. Ensin oikea kierros. Samat kuviot mutta pitkät sivut laukkaa. Hetken päästä myös katsomopään ympyrä kavaletteineen laukassa. Puuttuva jalustin ei itseäni haitannut. Senjakin oli kivasti kuulolla eikä vyörynyt yhtään. Kommenttia tuli ympyrällä ulos liiraamisesta, jota en toki huomannut. Hassut paikat kavaleteille olivat enemmän kuskin säätöä kuin Senjan. Päästiin pikkuviilaukseen.

Toiseen suuntaan sama juttu ravilla ja laukalla ilman sisäjalkkaria. Otin tähänkin suuntaan jalustinremmin hännän avuksi. Kohota ravissa hevosen niskaa ylemmäs. Tuli kivoja pätkiä aika koottua ravia mutta samalla Senja tuntui vähän nostavan kierroksia. Laukassakin rupesi pysymään kivasti allani ja lyhensi. Lopulta opekin oli oikein tyytyväinen.

Loppuraveihin jalustimet sai poimia normaalisti jalkoihin. Senja vihdoin taipui oikeallekin! Ei vielä ihan priima, sillä hidastusyrityksistä nousi turpa. Mutta sangen hyvä. Kuskille iski taas hangonkeksinaama. Tällä elää taas jokusen viikon! Eikä haitannut enää yhtään etten päässyt vikalle tunnille. Tämä oli oikein hyvä!

Tämä taisi olla myös viimeinen kertani tällä tunnilla vakipaikkalaisena, sillä lupasin luopua tästä tunnista kun keskiviikon estevalkut taas jatkuvat. Haaveilen käyväni torstaisin taas yksityistunteja.

Senja pääsi tunniksi huilimaan ja jatkoi sitten vielä toiselle puomitunnille. Maltoin lähteä sitä ennen kotiin.

Ongelmia:
taitoin kynteni
oikea jalkani halusi olla kippuralla
taivuttelu oli alkuun aika työlästä
en taas huomannut kaikkia ongelmiamme

Parannusta:
ei pudotuksia
yhdellä jalustimella meno ei juuri vaikuttanut
loppuverkassa taipui kivasti molempiin suuntiin
tuli sangen kivasti kuulolle ja istunnan alle
oikein kiva tunti
tulin onnelliseksi

tiistai 24. marraskuuta 2020

Taas salainen toiveratsu

 Tiistaina oli estetunnin vuoro Äimiskällä. Pohdin että olisi kiva jos Senja saisi kevyempää tekemistä ja minä vaikkapa Helenan. Näin tosiaan kävi! Senjalla oli vapaa ja minulle oli jaettu Helena. Ajatustenluku on toiminut viime päivinä pelottavan hyvin.

Humma löytyi sisältä ja oli huomattavasti edelliskertaa helpompi varustaa. Ei pakoillut eikä arastellut. Toki laitoin sen kiinni. Listan mukaan oli mennyt (ainakin) yhden tunnin alle. Oli silti ihan puruissa. Tänään tajusin aloittaa varustamisen martingaalista.

Pihalla oli muutama aste pakkasta. Meitä oli tunnillamme maksimimäärä eli 6. Tuntikaveri oli ehtinyt käydä kasaamassa esteet ja kun päästiin maneesiin niin oli valmista. Matka maneesille oli vähän hutera, koska Helenalla oli etusissa reiättömät (eli myös hokittomat) kesäkengät. Kengättömät takaset eivät lipsuneet.

Selkäännousu sujui muuten hyvin mutta satula keikahti vähän. Vaikka olin kiskonut sen mielestäni tiukalle ennen selkäännousua. Kiskoin lisää ja silti tuntui alkuverkassa yhä pyörivän. Lopulta open avustuksella saatiin se vikaan reikään ja keikkuminen lakkasi. Viimeksi oli siis liian lyhyt, nyt liian pitkä vyö.

Alkuverkka oli tiivis ja muut laukkasivat jo puomien yli kun vasta otin tuntumaa käynnissä. Helena oli vähän pinkeä ja pystypäinen enkä saanut tilannetta paranemaan. Otin sitten melko pian raville ja laukkaan itsekin. Oikea laukka nousi muutaman kerran tunnin aikana vääränä. Parhaiten nousi kulmasta. Ei onneksi pudottanut kovin herkästi pois. Laukassa oli selvästi rennoimpana. Ovea katseli vähän alkuun.

Puomien ylityksessä meillä oli kaksi ääripäätä. Joko tultiin hyvin tai sitten ihan miten sattuu. Onneksi yleensä vaan tultiin eikä Helena katsonut tai arponut mitään. Alkuverkassakin taidettiin vain laukkailla molempien päätyjen puomeja omaan tahtiimme. Laukkaa tuli tänään aika paljon.

Tänään luvassa oli kisojen jäljiltä pienempien esteiden päivä. Tämä sopi itselleni oikein hyvin. Mentiin siis kavalettitasoa. Estetunniksi tätä ei voi oikein kutsua.

Katsomopäädyssä oli neljä puomia (myöhemmin kavalettia) neljännesympyrän välein. Toisessa päädyssä kolme puomia (minipystyä) ympyrällä innarivälein. Lisäksi pitkällä sivulla oli 20 metrin suora linja kahdesta puomista (miniesteestä).

Ohje oli kaikkien laukata kerralla ja tulla ympyrätehtäviä kavalettikorkeudella omaan tahtiin. Neljän puomin ympyrälle kaivattiin neljää laukkaa väleihin. Varoitin etukäteen että saatetaan keilata ja näin myös tehtiin. Kuitenkin vähemmän kuin pelkäsin. Neljä askelta ei mahtunut ympyrälle kunnolla, joten tultiin pääosin kolmella. Useampi hyvä kierros putkeen. Välillä lipsahti neljäs askel. Toiseen päätyyn yhä vähän vaihtelevasti innareilla. Onneksi Helena tosiaan pääsääntöisesti vain meni. Eikä pudotettu kuin ehkä noin joka 12. puomi. Ope ei ehtinyt tietenkään seurata kaikkia eikä taidettu saada juuri kommentteja. Mieluusti olisin ottanut vinkkejä sekä perusratsastukseen että tehtäville.

Lopulta useamman kierroksen jälkeen otin omin lupineni keskelle käyntiin. Yritin vähän taivutella ja notkistella.

Toiseen suuntaan sama juttu ympyröillä. Ei juuri eroa. Hyviä kierroksia ja välillä puomien lanausta. Lopulta otin tähänkin suuntaan itsekseni käyntiin kun laukkaamista rupesi olemaan kierrostolkulla.

Käveltiin taas hetki ja sitten tultiin suora linja ensin puomeina. Ope kaipasi kuutta askelta. Meillä lipsahti ensin muutaman kerran viiteen kunnes löytyi kuudeskin. Kaarteessa tuli hyvin takaisin mutta suoralla vähän venähti. En tiedä yritinkö pidättää tarpeeksi kunnolla. Yritin olla Helenalle kiltti. Enkä osannut sanoa minkä verran siltä voi vaatia.

Puomit nousivat minipystyiksi ja piti tulla kuutta, seitsemää ja kahdeksaakin askelta. Me siis saatiin enimmillään 6. Sitten sai tulla niin isosti kuin onnistuu ja päästiin neljään. Toiseen suuntaan sama juttu. Viittä ja kuutta. Neljään piti jo pidättää että mahduttiin. Pari pudotusta ja jokunen väärä laukka. Lopuksi piti tulla vielä normaali 6. Tultiinkin 5, myös toisella kerralla. Pidätin vähän lepsusti mutta Helena ei jännittynyt. Selitykseksi ope sai sitten että 6 on meille se lyhennetty malli. Haisi omaankin korvaani vähän selitykseltä.

Loppuravissa taisi olla vähän parempia ja rennompia pätkiä jo joukossa. Korjattiin esteet ja opekin katosi huomaamatta.

Loppuhoidoissa Helena oli nätisti. Hikosi kaulasta ja satulan alta, joten sai osapesun. Yöksi omaan ulkokarsinaansa.

Ongelmia:
lipsui matkalla maneesiin ja takaisin
satulavyö oli nyt turhan pitkä
katseli välillä ovikulmaa
olisin kaivannut enemmän palautetta
keilattiin aika paljon (kuten arvelinkin)
laukkaa ei saanut juuri lyhennettyä
chapsieni vetoketjut eivät pysyneet tänäänkään kiinni

Parannusta:
paljon vähemmän säikky hoitaa kuin viimeksi
oli kiva mennä Helenalla
pääosin aika tasaista menoa
laukka säätyi hieman

Miia tallensi yhden ympyräinnariylityksemme:

maanantai 23. marraskuuta 2020

Salainen toiveratsu koulutunnille

 Maanantaina oli taas kouluratsastuspäivä Äimiskällä. Mennessä oli sellainen olo etten jaksa tänään Kaapoa. Listalla odottikin mukava yllätys: Senja! Kolmas koulutuntini siis sen kanssa. Ratsukoita tunnille tuli 7 ja keli pihalla oli nollissa.

Senja oli selvästi mennyt jotakin tätä ennen (unohdin katsoa listasta), sillä karvaromaani oli siirtynyt koulusatulaan ja suitset eivät olleet yhtä puhtaat kuin eilen kisojen jälkeen. En ole tajunnut olevani tällainen varustenillittäjä mutta vähän turhautti kun suojatkin olivat harjaamatta. Jo yhdellä harjanpyyhkäisyllä pintalika lähti etusuojien ulkopinnasta irti.

Varustin Senjan rauhassa. Seurustelu hummalta onnistui mutta oli halunnut mieluummin etten koske siihen. Valitettavasti harjaus piti silti tehdä. Tänään nosti ensimmäistä kertaa jalat valmiiksi kavioiden putsausta varten. Martingaalin jätin pois ja laitoin koulusatulan.

Alkuverkassa mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Ravissa Senjalla oli vähän kiire ja oli altajuoksun rajamailla. Laukassa oli maltillisempi. Tein taas ohimennen vaihdon kun vaihdettiin suuntaa ja se sujui näppärästi. Jos olisin tiennyt päivän tehtävät etukäteen niin olisin jättänyt vaihdon tekemättä. Ope kommentoi että hepoista huomaa hyvin kun edellisenä päivänä on ollut estekisat. Vauhdikkaita pökkelöitä tai jotakin siihen suuntaan oli kuvaus. Tänään lähdettiin siis taivuttelemaan ja notkistelemaan. Senjan kanssa saatiin himmailla.

Koko alkutunnin kieli oli yllättäen sisällä. Kun tajusin asian ja hämmästelin sitä hetken käynnissä niin kieli tuli hetkeksi esiin. Onneksi pian sen jälkeen katosi taas suuhun enkä muista nähneeni sitä enää lopputunnin aikana.

Toiselle pitkälle sivulle tehtiin kiemuraura muutamalla kiemuralla, vähän kuin 5 voltinpuolikasta. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura KN:n tapaan. Ensin käynnissä, oikea kierros. Taivuta enemmän. Hetki meni että sain Senjan pikkuhiljaa taipumaan niskastaan. Meni paljon pidempään että tajusin pitää elävän käden suunnanvaihdoissa. Pohkeita olisi ylipäänsä pitänyt käyttää enemmän. Lapoja piti siirtää ulos, tai ainakin siirsin niitä. Harjoitusravissa tuntui yhä että vauhtia oli rahtunen liikaa. Tai ei vauhtia niinkään vaan pidätteet eivät ihan menneet läpi. Ylimääräinen voltti per kierros piti meidät suunnilleen muiden mukana.

Laukka olikin hankala. Ei kiihtynyt tai vyörynyt mutta oli niin vino että automaattivaihdot tulivat helposti, varsinkin tähän suuntaan eli vaihtoi mieluusti vasempaan laukkaan. Perää piti siirtää vastalaukassa oikealle eikä oikeaan ohjaan saanut jäädä roikkumaan. Ympyrällä piti taivuttaa jopa ulos. Mentiin pari kierrosta ja sitten pysähdyin pyytämään opelta täsmäohjeet. Pohkeet olisi pitänyt malttaa pitää paremmin omilla paikoillaan mutta helposti lähtivät liirailemaan. Onneksi vaihdot vasemmasta pohkeesta loppuivat ja jokusen kerran vastalaukka onnistuikin. Hankalaa oli saada perä tarpeeksi oikealle vastalaukassa.

Toiseen suuntaan käynti ja ravi menivät jo aika letkeästi. Laukassa ope sanoi ettei Senja vaihda. Sainpa silti helposti vaihtoja tähänkin suuntaan. Pidä paino aloillaan (unohdin jo missä), taivuta (kaarteen suuntaan). Tuli onneksi jokunen onnistuminenkin. Taisi olla hitusen helpompi kierros mutta yllättävän paljon vaihtoja tuli silti. Enkä tiedä oliko kovin fiksua kun vaihdon jälkeen en suinkaan ottanut raville vaan vaihdoin takaisin. Välillä tuntui että jäin muutenkin liikaa pusertamaan ja pitämään. Vasta ihan loppua kohti loivemmalle kaarelle rupesi löytymään rentoutta. Kuvittelin myötääväni oikealta mutta en ehkä myödännyt ihan tarpeeksi.

Loppuraveihin Senjaa piti muistaakseni taas ensin vähän rauhoittaa. Oli kuitenkin kivan notkea Senjaksi.

Haastavaa, mutta todella hyödyllistä. Kaapon kanssa tästä ei olisi tullut mitään!

Ongelmia:
vastalaukat
vino ratsu

Parannusta:
kieli oli lähes koko tunnin suussa
vastalaukatkin onnistuivat jokusen kerran
Senja letkistyi ja notkistui loppua kohti

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Kaksi kakkossijaa estekisoissa

 Sunnuntaina Äimiskällä oli seuraestekisapäivä. Luvassa Senjan kanssa 80 ja 90 cm. Toinen kuski perui, joten pääsin kuitenkin hyppäämään kaksi luokkaa.


©Hanna Moisanen

Olin taas ensin liputtamassa pikkuluokkia. Helppo ja mieluisa puuha, jossa oli helppo pitää turvavälit. Eikä sinne ollut muutenkaan juuri tunkua. Toista liputtajaa ei ollut, ratamestari paikkasi.

Keli oli pari astetta plussalla ja maneesin reunalla kumisaappaat olisivat olleet Kuomia paremmat. Aikamoinen loska. Onneksi pysyin kuivana.

Senja löytyi sisältä 60-luokan aikana (oli kuulemma tarhannut aamusta). Harjasin sen kaikessa rauhassa ja selvitin jouhet. Laitoin numerolapun valmiiksi (martingaaliin) ja etsin jännesuojat etujalkoihin. Katsoin muutamat suoritukset 60- ja 70-luokista ja kävin vähän siivoamassa verkkaa (kun kukaan muu ei näyttänyt sitä tekevän). Lopulta vaihdoin omat kamppeeni ja varustin Senjan. Kuvittelin olevani todella hyvissä ajoin ja päätin lopulta mennä maneesiin. Toki unohdin aikataulustani rataan tutustumisen.


Kapea lankku kolmosesteellä.
©Hanna Moisanen

Mietin ensin taluttamista mutta koska muutkin jo verkkailivat niin ajattelin kävellä selästä. Ope ehdotti verkkaamisen aloittamista ja niinhän se kannatti. Tässä vaiheessa Senja otti hepulit lentävästä paperikasasta ja oli sen jälkeen vähän säikkynä. Pysyin kuitenkin kyydissä. Nopeasti myös päästiin tilanteesta yli ja ope kommentoi että näyttääpä Senja rennolta. Oma lähtövuoro oli siis alunperin viidentenä mutta koska yksi puuttui välistä niin neljäntenä.

Tänään minäkin sain ohjatun verkan, ihanaa! Hyppyjä tuli huimasti enemmän kuin mitä olisin itsekseni ottanut. Säilytä sama laukka esteelle. Suorista. Molemmat jalat kiinni. Ylävartalo mahdollisimman eleettömästi. Sitten käytiin kävelemässä rata.


Ratapiirros equipe onlinesta. Arv. 367.1.


Kävelin sen tallin muiden kisaajien vanavedessä. Hirveää kiitoa vetivät, en oikein ehtinyt sisäistää esteitä. Onneksi toki olin nähnyt tämän jo eilen rakentamisen yhteydessä. Mitään ihmeempiä pelokkeita (täytteitä) radalla ei onneksi ollut. Kakkosen alla valkoinen laatikko. Viimeisen esteen alla pienet "karnevaalijohteet". Kolmosessa oli kapea lankku. Ei lainelankkua!

Oma missioni tänään oli pitää Senja mahdollisimman rentona. Mietin että tilanteen mukaan käännän kakkosvaiheessa pienemmät tiet. Yhdelletoista olisi voinut kääntää seiskan sisäpuolelta. Totesin että koska okserissa on laatikko alla niin parempi jättää tuo tekemättä ja tulla suoralla tiellä esteelle. Samoin 11 jälkeen olisi voinut kääntää ysin ja kutosen sisäpuolelta. Mutta rataa kävellessä totesin että vaikka esteet kiertäisi niin matka ei juuri pitene.

Ope ohjeisti että yleisön edestä kannattaa kiertää vasemmassa kierroksessa ohi. Omiin suunnitelmiini kuului yleisöpäädyn ohittaminen molemmissa kierroksissa. Sekä tietysti täyte-esteiden esittely. Tänään onneksi valmistautuva sai olla radalla!


Ei ihan suorana ja keskellä.
Vasemmassa laidassa näkyy vikan esteen täyte.
©Hanna Moisanen


Verkassa Senja oli rentona ja kuulolla eikä esteiden kanssa ollut mitään isompia ongelmia. Ei katsonut mitään ja hyppäsi empimättä. Kuskilla oli taas vain kova kiire olla valmistautumassa radalla ajoissa.

Tänään etukäteiskatselukohteisiimme ei enää kuulunut väliovi. Eikä Senja siitä onneksi välittänytkään. Olin oikeassa siitä että katsoi eniten yleisöä. Esteistä ei välittänyt. Näytin kakkosen ja vikan. Olisin odottanut edes pientä jännittymistä. Valmistautumisaika oli sangen passeli. Lähtömerkki tuli. Sitten laukka päälle. Ympyrä vielä katsomopäätyyn. Senja meni kierroksille ja rupesi pomppimaan laukassa enemmän ylös. Otin käyntiin ja tehtiin ympyrä käynnissä, Senja rentoutui. Sitten uudestaan laukassa ja nyt hermot pysyivät kasassa. Siitä sitten aloittamaan.


©Hanna Moisanen


Senja eteni reippaasti. Jopa niin reippaasti ettei kuunnellut pidätteitä. En muista heilautinko raippaa pari kertaa radan aikana. Ekalla radalla se oli oikeassa kädessä. Ilmavat hypyt kaikista yli ja vauhti vain kiihtyi. Muistin minne ollaan menossa, myötälaukkoja en ehtinyt ajatella. Kakkosvaiheessa yritin tehdä tiukahkot käännökset. Vaan ei olisi ollut mitään jakoja yrittää mennä esteiden sisäpuolelta. Senja olisi luultavasti hypännyt pari väärää matkan varrella. Ei kaikista tasapainoisinta mutta ei tuijotellut mitään pahemmin ja nollilla maalissa. Tässä vaiheessa luokan johtoon!

Pekka videoi 80-ratamme:


Lopulta Lissu tasapainoisine kaarteineen meni meistä reilulla kolmella sekunnilla ohi. Saatiin kuitenkin kakkossija, mainiota!

Hyppäsin alas selästä ja rupesin opettelemaan seuraavaa rataa. Meni ihan tovi että sain sen mieleeni. Samalla korjasin Senjan satuloinnin, huopa meinasi karata takakautta kun siinä ei ollut etutarroja. Kovaa vauhtia olin unohtamassa verkan, odottelin vain koska pääsee kävelemään rataa. Mutta koska seuraavassa luokassa oltiin starttaamassa jo kolmansina niin verkkahan piti hoitaa taas ennen kävelyä.


Rahtua paremmin suorana ja keskellä.
©Hanna Moisanen


Ope oli onneksi läsnä tässäkin. Keventelin ensin tovin ja Senja oli kivasti kuulolla. Tässä vaiheessa sai säädeltyä tempoakin. Sitten hypättiin taas jokunen kerta ristikkoa ja pystyä. Enemmän laukkaa kaarteeseen. Eka pystyhyppy taidettiin tulla vähän alitempossa.

Sitten pikana kävelemään rataa. Siihen oli sangen vähän aikaa.

Ratapiirros equipe onlinesta. Arv. 367.1.

Tässä luokassa erikoisesteitä oli vielä vähemmän. Okserin alla oleva laatikko oli käännetty ja se oli nyt värikäs puoli eteenpäin. Edellisen luokan vika este ei kuulunut rataan. Olisin mieluusti viettänyt rataan tutustumisessa vähän pidempäänkin mutta aika loppui.

Oma lähtövuoroni oli tosiaan kolmas, joten radalle ei tarvinnut onneksi mennä heti. Ehdittiin hypätä vielä hetki verkassa. Okserille lähdettiin ensin vähän kaukaa. Itse olisin luultavasti jättänyt hypyt siihen. Toinen hyppy oli jotenkin vähän kaoottinen ja tultiin hieman juureen. Lähestyminen oli ruuhkainen ja vähän herpaannuin. Tultiin sitten vielä kolmas kerta, se oli parempi muttei ihan priima sekään. Senja rupesi vähän vyörymään jo verkassakin.


©Hanna Moisanen

Sitten päästiinkin jo radalle. Näytin laatikon ysiesteen alta ja käytiin taas kiertämässä päätyä yleisön edestä molempiin suuntiin. Nyt lähtömerkin jälkeen laukkasin ensin väärään suuntaan ympäri, sitten tehtiin suunnan- ja laukanvaihto ja aloitettiin. Vasta vähän ennen aloitusta tajusin että ohjat ovat huonosti ja nostin ohjanperät vauhdissa varmuudeksi ohjien yläpuolelle. Senja jännittyi tästä sen verran että meinasi imeytyä väärälle esteelle. Sain onneksi estettyä.

Suunnilleen lähtölinjalta Senja lähti taas kiihdyttelemään. Oli menossa innolla esteistä yli. Tällä kertaa sain radalla ehkä jo pari puolipidätettä läpi. Mieluusti vähän useammankin. Linjat mentiin lentämällä, sarjalle onneksi mahduttiin (20 cm lisää väliä, 7,2 m siis). Olin suht asiallisesti hypyissä mukana ja sain kerrottua Senjalle mihin ollaan menossa.


Kovaa ja korkealta.
©Hanna Moisanen

Kutosen ja seiskan välisessä kaarteessa kompuroi (pehmeää hiekkaa) ja pelkäsin hetken että pysytäänkö pystyssä. Onneksi pysyi ja meni innolla myös seiskan, joka oli siinä vaiheessa jo melko lähellä. Kovin pieniä kaarteita en saanut ratsastettua tässäkään luokassa. Kummasti se tasapaino auttaisi niissä. Mutta taas Senja nosti jalkansa kaikista yli, ei tuijotellut ja päästiin nollilla maaliin. Huh! Ehkä hetkittäin enemmän hirvitti kuin oli kivaa. Mutta olin todella riemuissani että päästiin molemmista luokista maaliin!

Pekka videoi myös 90-ratamme:


Lopulta kävi kuten haaveilinkin ja saatiin tästäkin luokasta ruusuke. Oltiin puolisentoista sekuntia tallikaveria hitaampia. Kaksi palkittiin. Tässä näkyy se kaarteiden tasapaino, joka meiltä uupui. Mutta eipä oltu ainakaan kovin väärissä paikoissa kun molemmista luokista tuli sijoitus.


Tänään muistettiin posekuvat. Senja oli
kyllä aika epäkiitollinen kuvattava hyörimisineen ja laamailmeineen.
©Marja-Liisa

Hölkkäsin hetken kevyttä ravia ja sitten käveltiin pitkään. Tällä kertaa muistin ruusukeposet ja saatiin ne otettua tallikaverin erittäin suurella avustuksella. Eikä yllättänyt että Senja meinasi ensin saada hepulit ruusukkeestakin. Onneksi toipui nopeasti. Kuvaus ei ollut mikään nopea juttu kun humma hyöri ja näytti laamanaamaa. Mutta jotakin sentään saatiin.


Lujaa on menty!
©Marja-Liisa

Sitten Senjan huolellinen hoito pois, radan purku ja 9-tuntisen kisapäivän päätteeksi kotia kohti. Onneksi kisoista sai ruokaa!

lauantai 21. marraskuuta 2020

Salainen toivepuomitehtävä toivomatta

 Lauantaiaamuna oli taas puomitunti. Nyt olin ekaa kertaa tässä omalla tunnillani, sain siis tällekin tunnille vakipaikan. Ratsukseni oli jaettu Senja eikä tämä juuri yllättänyt. Kiva! Humma jatkoi vielä seuraavalle estetunnille eikä mennyt sitten enää enempää.

Varusteet olivat tallessa ja hoitaessa oli kiltisti. Paitsi vatsan, pään ja kaulan harjaamisesta ei tykännyt tavalliseen tapaan.

Yritin mennä hyvissä ajoin maneesiin kasaamaan puomeja. Oltiin taas yksäripäädyssä. Muut olivat olleet vielä paremmissa ajoin enkä ehtinyt tehdä juuri mitään.

Alkuverkassa yritin taas taivutella mutta oli aika vaisua. Ravissa Senjalla oli kamala kiire ja yritin toppuutella. Ei kuitenkaan tuijotellut juuri muuta kuin loimea väliaidalla. Sekin lakkasi kiinnostamasta yhden käyntiohituksen jälkeen.

Ope komenteli taivuttamaan enemmän ja yritin. Oikealle Senja ei vain halunnut taipua ja yritin kaikenlaista. Taidettiin ravailla puomien yli ja sitten myös laukata kevyessä istunnassa. Alkutunnin kaikki laukat mentiin irti satulasta.

Puomeja oli molemmissa päissä ympyrän kaarella 3 kpl. Keskempänä 3 metrin välein, katsomopäässä ensin 2,5 metrin välein ja myöhemmin kun tultiin yksitellen niin 2 metrin välein.

Alkuun laukattiin molempiin päihin melko vapaavalintaisesti ympyröitä puomien yli kaikki kerralla. Vaikka ratsukoita oli tänäänkin 5 niin ei ollut yhtään niin kaoottista kuin tiistaina. Senja säätyi kivasti ja kielikin pysyi taas enimmäkseen suussa. Paljon tuli hienosäätökommenttia. Perä karkaa oikealle, tee laukasta pomppuisampi (= lisää liitovaihetta ja työntöä?), jalat alas, taivuta enemmän. Pidä ulko-ohja. Enkä läheskään aina huomannut missä Senjan perä meni. Kuulemma molempiin suuntiin lavat valuivat vasemmalle. Näitä sitten suoristeltiin.

Kevyt istunta oli kuskille helppoa. Senjalle säätyminen puomeille. Noloa tunnustaa mutten huomannut laukassa juuri eroa 2,5 ja 3 metrin väleissä. Oikea laukka sen sijaan tuntui vasenta vauhdikkaammalta.

Lopuksi tultiin vuorotellen vielä tehtävä lyhyemmillä puomiväleillä. Kierros puomien yli, toisella kierroksella vaihto keskellä, spurttaus, kiinni, toiseen suuntaan puomien yli ja vielä toisella kierroksella vaihto keskelle. Tultiin kahteen kertaan. Ensimmäinen kierros kevyessä istunnassa, toinen satulaan istuen.

Senja teki hyvät kierrokset ja säätyi toiveista. Näppärät vaihdot ja osui puomeille. Ensimmäinen spurttaus oli vähän turhan maltillinen. Lopuksi tuli kehuja myös tosi hienosta muodosta (joka tosin taisi säilyä vain pari askelta). Ope arveli että kieli näkyy kun ei työnnä kunnolla takaa.

Tosi kiva tunti ja ihanan paljon huomiota! Juuri tällaisen tunnin olisin varmasti toivonut jos olisin saanut itse valita.

Ongelmia:
en huomannut läheskään kaikkia ongelmiamme
oikealle taivuttaminen oli välillä hankalaa

Parannusta:
tuli oikein kivoja pätkiä
säätyi hyvin
teki näppärät vaihdot
ei tuijotellut lähes mitään

perjantai 20. marraskuuta 2020

Kavalettisäätelyä pakkasessa

 Perjantaina luvassa oli kavalettitunti Turkalla. Lista sekä ratapiirros selvisivät etukäteen wa-ryhmästämme. Sain Lillin, josta olin vähän haaveillutkin. 15-vuotias varsallinen ruunikko pv-tamma.

Keli oli muutaman asteen pakkasella ja tunnillemme tuli 6 ratsukkoa. Tuntikaverin piti tulla avuksi hakemaan Lilliä ulkoa mutten löytänyt kaveria mistään. Menin siis etsimään Lillin varusteita. Niistä ei lukenut mitään, joten päättelin että alatallissa. Sain onneksi koordinaatit (ylärivissä, toinen ovelta päin), sillä mitään nimilappuja ei ollut missään. Ei jalustimia eikä satulavyötä.

Sitten lähdin etsimään kaveria, jota ei vieläkään näkynyt. Päädyin ottamaan lampun ja vinkistä myös kaurakipon ja lähdin etsimään pihalta. Kumisaappaat tulivat taas tarpeeseen, jättimäisiä lätäköitä.

Sieltähän löytyivät sekä kaveri että narun päähän napattu Lilli. Hyvä että menin avuksi, sillä toinenkin varsa olisi halunnut mukaan. Olikohan meitä 4 vai 5 ihmistä ja se oli juuri sopivasti. Oikeat hevoset lähtivät talliin ja oikeat jäivät pihalle.

Varsasta ei ollut onneksi suurempaa haittaa mammaa harjatessa ja hoitaessa. Lillikin oli tosi nätisti. Satulahuovan ja suojat sain vielä toimituksena, kadoksissa oleva satulavyö piti käydä itse etsimässä ylätallista kun alatallissa ei ollut kuin yksäreiden vöitä tarjolla. Kello rupesi toki olemaan vaikka mitä ja ahdisti kun taas oli tavarat hukassa.

Nappasin nipun ylimäärävöitä mukaan ja onneksi ensimmäinen kokeiltu eli Madden vyö oli juuri sopiva. Tajusin sulkea tallin ulko-oven eikä tallissa ollut enää muita ihmisiä. Niinhän se varsa poistui karsinasta kun lähdettiin. Onneksi toinen tuntikaveri tuli paikalle ja keksin ovelan keinon: laitettiin riimunnaru varsan pyllyn takaa ja hilattiin se takaisin karsinaan. Tämä onnistuikin todella helposti ja sukkelasti. Varsa jäi karsinaan möykkäämään mutta Lilli tuntui lähtevän ihan mielellään töihin.

Selkäännousussa muistin että jalkkaritkin puuttuvat yhä. Jätin humman pideltäväksi ja onneksi löysin jalkkarit nopeasti. Sitten oli raippaa vaille kaikki ja sen toi ope penkiltä. Huh!

Yllättäen en ehtinyt osallistua kavalettien kasaamiseen. Pahoittelut. Puomit olivat onneksi valmiina.


Kuva päivän tehtävästä kaapattu wa-ryhmästä.


Kenttä oli kohmeinen muttei kova. Lillille taisi jäädä tilsoja. Ainakin alkuravissa kompasteli. Pelkäsin että mitä käy jos pahenee mutta kompastelu jäi alkutuntiin.

Alkuverkassa ope käski sekä edetä ravissa että taivuttaa kunnolla. Kummasti vain toinen meinasi onnistua kerrallaan. Pienellä kuskin hätistelyllä onneksi vähän parani. Tultiin vasemman reunan kiemuraa puomeilla ja taipuminen oli yhä nihkeää. Voltti väliin auttoi. Kuskin kädet käskettiin pitää aloillaan vierekkäin.

Laukka oli helpompaa. Toki mieli teki olla kevyessä istunnassa ja edetä rennosti. Ohje oli istua alas ja lyhentää. Lyhentää kunnolla! Hetki vain lyhenneltiin kumpaankin suntaan. Hepo tuntui vähän voimattomalta ja laukka meni lyhentäessä löysäksi.

Oikean reunan tehtävää tultiin ensin vasemmassa kierroksessa puomeina. Pidempiin väleihin 4 askelta. Välit olivat siihen niukat, olivatkohan 13 vai 14 metriä? Ympyrän jälkimmäinen puolisko piti tehdä tarpeeksi isoksi jotta ehti suoristaa takaisin tehtävälle.

Ensimmäinen kierros oli vähän suhailu. Taisi tulla 3 askelta. Sen jälkeen vähän parani ja Lilli rupesi imemään tehtävälle paremmin. Sain pysymään laukassa ja tuli neljääkin. Ei ihan priimaa mutta tuli. Sitten haluttiin 3. Se taisi mennä kertalaakista putkeen.

Oikeassa kierroksessa tultiin suoraan 3. En muista olivatko kavaletit ylhäällä jo vasemmassa kierroksessa, ehkä? Nyt livahti ensin neljäs. Sain kuitenkin skarpattua ja parannettua kolmeen.

Oltiin jo yliajalla mutta tehtiin vielä kiemuratehtävä laukassa. Väleihin tuli noin 6 askelta. Odotin sitä vielä vaikeammaksi mutta osuttiin joka kerta esteille. Korkeus oli kavalettitasoa. Mutta joka kerta söhlättiin joku väli. Ensin keskimmäinen, joka heijastui viimeiseen, lopulta myös eka. Saatiin sakkokierros ja pari lisää. Lopulta muut lopettivat ja me vaan tultiin uudestaan ja uudestaan. Rennot kädet. Johda hypyssä. Ei liian lujaa sisään. Välillä laukat vaihtuivat, välillä eivät. En tiedä oliko ope välillä ihan hiljaa vai enkö vain kuullut tai tajunnut. Ehdotin että puhuisi mulle enemmän niin keskittyisin paremmin. Rupesin kuulemma vain suhailemaan vauhdilla läpi. Pari kertaa laukattiin myös merkkitötteröiden yli kaarteista.

En saanut Lilliä pysymään apujen välissä ja jotenkin uinahdin itse. En oikein tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Heppakin oli jo ennen tehtävää ihan hiessä. Lopulta kun eka väli sujui niin aloitettiin vasta toisesta. Sitten tuli tarpeeksi kelpo suoritus ja vihdoin riitti. Olo ei ollut erityisen onnellinen vaan turhautuneen rajamailla.

Keventelin pois muiden purkaessa loput esteet. Käveltiin sitten vielä tovi tyhjällä kentällä. Lopulta lähdettiin lanauksen alta pois. Kello taisi olla n. 25 yli. Ihmettelin ettei tullut kylmä.

Sitten tamma hetkeksi varsan luo, sitten jalkapesulle ja rivin hoitoon. Varsan käsittelykäsky kumottiin. Varusteet putsattuina paikoilleen. Olin yllättävän nopea ja jo tasan aikoihin valmis. Sen jälkeen jäin vielä suustani kiinni ja kotiinlähtö venähti kuitenkin.

Ongelmia:
tavarat olivat hukassa
kompasteli alkuravissa
laukansäätely välillä
kiemuratehtävällä ties kuinka monta sakkokierrosta

Parannusta:
sain hyvin apuja ennen tuntia
kiltti hoitaa
sopivan kokoinen ratsu
kivan tasainen ja simppeli

torstai 19. marraskuuta 2020

Myrskyävää kouluratsastusta rennosti

 Torstaina meillä oli kouluratsastuspäivä Äimiskällä. Tallille mennessä ihmettelin kun en meinannut saada auton ovea auki. Mutta siihen puhalsikin vain kunnon viima. Keli oli pari astetta pakkasella ja oli pitkästä aikaa taas satanut lunta.


©Hanna Moisanen

Ratsukseni oli jaettu Senja kuten vähän toivoinkin. Luvassa siis toinen koulutunti sillä ikinä. 24. kerta Senjalla ylipäänsä. Se oli käynyt yhden estetunnin alle muttei mennyt tämän jälkeen enää muuta. Päätin leikkiä kunnon kouluratsastajaa. Laitoin koulusatulan (vaikka jouduin taas vaihtamaan karvaromaanin). Laitoin ensimmäistä kertaa myös kannukset ja otin pitkän kouluraipan. Sekä jätin martingaalin pois.

Hoitaessa Senja oli yllättävän rauhallinen. Harjaamisesta ja vyön kiristyksestä ei tykännyt mutta ei hyörinyt eikä yrittänytkään pakoilla.


©Hanna Moisanen

Meidän tuntimme oli maneesin yksäripäädyssä. Yllättäen Senja ei tuumannut pihalla vellovasta myrskynpoikasestakaan mitään vaan seurasi minua säyseästi maneesiin. Eikä sielläkään edes jännittynyt. Käveltiin kaikessa rauhassa pitkin ohjin kun muut hepat olivat pinkeinä, säpsyivät, loikkivat ja jumittelivat. Enemmän tuollaista olisi odottanut Senjalta. Tunnilla oli 8 ratsukkoa.

Tänään Senjan kieli pysyi alkukäynneissä suussa. Sen jälkeen sain kerrankin kerättyä ohjat niin rauhassa että se pysyi edelleen suussa käyntitaivuttelussa. Tai lähinnä yritin suoristaa hummaa ja vahtia lapoja. Ratsastaa sisätakasta alle. Kerrankin ehti kaikessa rauhassa työstää hetken itsekseen käynnissä. Peilistä näytti oikein kivalta, rennolta, tasaiselta ja pyöreältä. Kai aktiiviseltakin. Jalkojeni käyttö oli tänäänkin vähän arkaa. Ehkä kannusten takia vielä arempaa kuin yleensä.


©Hanna Moisanen

Raviverkassa kieli tuli näkyviin. Siinä yritin taivutella ympyröillä. Se ilo jäikin lyhyeksi, sillä tänään päivän aiheena oli kulmat. Tehtin isompia neliöitä ja pienempiä vinoneliöitä, ympyröiden tekeminen oli kiellettyä.

Välillä ohjeita tuli taas sellaisella syötöllä etten pysynyt mukana. Suorista selkäranka. Pitkät jalat. Käännä ulkojalalla. Taas oli myös vähän tulkintaongelmia kun ope tahtoi enemmän ravia tms. ja itse tulkitsin että lujempaa. Senja eteni ihan reippaasti ja välillä hitusen turhankin reippaasti.


©Hanna Moisanen

Vinoneliöille istuttiin lopulta harjoitusraviin ja kulmat piti tehdä käynnissä. Ratsasta käyntiä heti eteen. Siirtymät eivät olleet kovin sulavia. Tunsin myös olevani jatkuvasti jäljessä. Välillä menin muutaman sivun käynnissä kun unohdin siirtyä raviin. Käännä ulkojalalla. Mieleni teki pikemminkin taivuttaa sisäjalan ympäri. Alapohje lähellä hevosta. Taivuta paremmin. Hetkittäin tuntui etten saa Senjan turpaa oikealle millään. Yritti myös roikkua oikealla ohjalla ja tein kaikkeni etten myös minä roikkuisi siinä.


Turpa kenottaa ihan väärään suuntaan
ja pää on kallellaan.
©Hanna Moisanen

Kulmia tehtiin pitkään ja hartaasti ravissa molempiin suuntiin. Jälkimmäiseen eli oikeaan kierrokseen Senja säikkyi ovelle tulleita ihmisiä. Saattoi se vasemmassakin kierroksessa vähän kartella ovea mutta noin neljällä ohituksella päästiin ongelmista eroon. Open ohjeet kuulostivat siltä että meillä olisi ollut enemmänkin ongelmia. Samoin rennompina oltiin toisessa päädyssä. Sanoin että jännitämme opea. Kauempana sain keskityttyä rauhassa paremmin istuntaani ja tuntumaani.

Laukassa tehtiin vain isommat neliöt. Vinoneliöllä oli ohje käydä noin kerran kierroksen aikana ja tehdä se ravissa. Tein yleensä kaksi putkeen jotta Senja rentoutui ravissa paremmin. Laukat menivät yllättävän kivasti ja rauhassa. Laukattiin kierrostolkulla putkeen. Oikea kuskin jalka rennoksi alas.

Ennen jälkimmäistä eli oikeaa kierrosta Senja rupesi vihjailemaan että nyt riittää ja nykimään ohjia käsistä. Oikeassa laukassa kuulemma takaosa karkasi sisälle. Yritin ajatella lapoja sisään ja pikemminkin avoa. Onnistui aina hetkittäin. Sitä en ymmärtänyt kun tuli nillitystä siitä mistä kohtaa vinoneliö alkaa (lyhyen sivun keskeltä). Etäisyyksien pitämiseksi ahtaassa maneesissa olisi ollut parempi luovia vähän vapaammin. Käsittämättömän hyvin silti mahduttiin, varsinkin laukassa.


En jaksa, terv. Senja.
©Hanna Moisanen

Loppuraveissa Senja oli yhä sitä mieltä että oli rankkaa ja yritti kiskoa ohjia. Yritin antaa hallitusti vähän pidempää ohjaa. Yhä oli kivan rentona. Jos kiihtyikin niin ei jännittynyt.

Senjalle tuli ihan kunnolla hiki. Ope kehui hyvän näköistä menoamme varsinkin laukassa ja totesi että kieli pysyi suussa lähes koko tunnin. Jes! Alkuverkan jälkeen en ehtinyt taas juuri kiinnittää asiaan huomiota.

Vaikka tunnin jälkeen olin ripeä niin silti loppuhoitoihin meni taas lähes tunti. Tänään huuhtelin jalat vähän lämpimämmällä vedellä ja nyt Senja seisoi nätisti aloillaan. Kylmäsuojista ei sanonut juuri mitään ja lopuksi vähän höpelsi minua. Rapsutuksesta höpelsi takaisin. Olin tosin aika ennakkoluuloinen sen suhteen että tuleeko hampaita.

Tänään maltoin lähteä kotiin kun olin valmis. Kävin vain pikaisesti kurkkaamassa maneesissa vikan tunnin tehtävien rakentamista. Ajattelin että tulee turhaa tehtäväkateutta jos jään katsomaan.

Ongelmia:
raviverkassa kieli näkyi
en ehtinyt sisäistää kaikkia ohjeita
ravissa meinasi painaa oikealle ohjalle
oikealle taivuttaminen oli haastavaa
säikkyi ovelle tulleita ihmisiä
oikeassa laukassa takaosa oli herkästi sisempänä

Parannusta:
kivan rento ratsu jännittävästä ympäristöstä ja pinkeistä kavereista huolimatta
mahduttiin yllättävän hyvin
kieli oli lähes koko tunnin suussa
tavallista kiltimpi hoitaessa
kiva ja hyödyllinen tunti

tiistai 17. marraskuuta 2020

Säätelyä kavalettiympyröillä

 Tiistaina oli luvassa puomeja ja ratsukseni oli jaettu Senja. Kerrankin heppa oli jo edellisellä tunnilla. Edellinen tunti oli koulutunti ja Senjalla oli koulusatula. En jaksanut lähteä vaihtorumbaan, joten päätin vihdoin kokeilla myös Senjan koulusatulan.

Vasta maneesissa selvisi että tunnit ovat taas yksäripäässä ja meillä taas sijainen, sama kuin viikko sitten. Senja ei näyttänyt edellisellä tunnilla kovin rennolta vaan loikki välillä omiaan. Minun kanssani oli vain vähän takapinkeä. Tuijotteli vain aiheesta, jos näin voi sanoa. Pahiten oikeassa kierroksessa avonaista puomiluukkua. Vähän ovea.

Ratsukoita tunnillamme oli 5. Pihalla oli viitisen astetta plussaa ja välillä satoi. Kasattiin kavalettitehtävä piirroksen mukaan (kuva alempana).

Melko alkumetreillä pyysin opea parantelemaan suitsitustamme. Ope huomasi samalla että alaturpis oli superlöysä ja kiristi sitä pari reikää. Ei näyttänyt kukkissilmääni silti pahalta. Saatiin myös läpsyvät remminpäät kiinni. En tiedä haittaavatko ne Senjaa? Vasta tunnin jälkeen tajusin että poskiremmi oli siksi pitkänä häntänä kun osat oli taas kiinnitetty ristiin. En jaksanut korjata kun ne kuitenkin avataan taas suitsiessa.

Senjan koulusatula oli koulusatulaksi yllättävän kiva. Ei ollut yhtään hankalaa olla siinä. Edes kavaleteilla.

Alkuverkassa Senja hiihteli ravissa suorin vartaloin eikä juuri taipunut tai säätynyt. Laukassa säätyi muttei edelleenkään ollut kovin taipuisa tai rento. Ei mikään ihana ratsastettavuus. Yritin vähän taivutella käynnissä mutta ei tullut suurta apua.

Sitten käveltiin hetki ja kuunneltiin ohjeistus tehtävälle. Ensin lähdettiin vain ravailemaan kuviota puomeina. Katsomon päädyssä oikea kierros, toisessa päässä vasen. Ei ihmeitä. Senjalla oli yhä kiire. Sitten nostettiin laukka ja sai säädellä väleihin miten tahtoi, välillä neljää, välillä kolmea askelta. Suunnanvaihdot puomien yli ravissa.


Oma tulkintani päivän tehtävistä.
Siniset ovat kavalettipalikoita.
Kaikki kaarien välit olivat 12 metriä.

Senja säätyi laukassa hyvin. Pyörin molempiin päätyihin useamman kierroksen sekä neljää että kolmea askelta. Vasemmassa kierroksessa oli hankaluuksia kääntää ulkoavuilla, oikeassa taas meno oli epätasaisempaa. Näihin ei tullut apuja. Eikä ope ehtinyt muutenkaan katsoa meitä kun pyörittiin kaikki tehtävillä samaan aikaan. Hetkittäin oli vähän ahdastakin. Kävelin välillä vähän keskellä omin lupineni ja lopulta saatiinkin hetken lepotauko. Rankempaa tämä Senjalle oli kuin minulle.

Sitten tultiin tehtävää yksitellen. Vasemmassa laukassa kaksi kierrosta kavaleteilla, vaihto puomien yli laukassa, oikeassa laukassa kaksi kierrosta kavaleteilla ja vielä vaihto puomien yli laukassa. Hevoskohtaisesti ohjeet kavaleteille vaihtelivat. Me Senjan kanssa saatiin hifistelysäätötehtävä eli joka toiseen väliin 3, joka toiseen 4 laukkaa.

Ensimmäinen vasen kierros meni superisti ja joka väliin tuli vaadittu askelmäärä. Oikeassa kierroksessa tuli muutama stiplu. Pelasin sekä laukan pituudella että aika paljon reitilläkin. Ope ylisti taidokkuuttamme.

Kun kaikki olivat menneet tuli kysymys että tahdotaanko ottaa jotakin vielä uusiksi. Ainoa tullut vastaus oli että koko tehtävä. Itselleni olisi riittänyt pelkkä oikea kierros. Tämä kierros tuli videolle ja näemmä se kangisti kuskin niin että nyt mokailtiin kummassakin päädyssä. Eihän tämä nyt huonohuono ollut mutta paljon ensimmäistä kierrosta huonompi. Neljällä ei meinannut mahtua, jolloin vika askel oli ihan mini. Jotta seuraavaan väliin tuli 3 piti usvattaa eteen, jolloin seuraava 4 oli taas todella hankala. Olisi pitänyt vain lopettaa ekan kierroksen jälkeen.

Olisin ehkä kaivannut jotakin vähän tasaisempaan menoon harjoittavaa tehtävää. Tasaisella laukalla ja tasaisella kääntämisellä. Ne kun meillä ovat niitä haasteita.

Tunti taisi venyä vähän yliajalle ja ope jätti meidät loppuverkkaamaan keskenämme. En saanut Senjaa edelleenkään ravissa rennoksi. Pahin kiirehtiminen sentään väheni.

Loppukäynnit hoidin kasoja siivoten, niitä olikin runsaasti! Vaikken ravannut superpitkään niin ensimmäinen ratsukko oli kadonnut maneesista jo kun pääsin alas selästä. Kolme muuta onneksi purkivat tehtävät ja minä jäin sitten yksin siivoamaan jälkemme. Eihän niitä kasoja voinut levälleenkään jättää. Kello oli 25 yli kun päästiin talliin, eipähän ollut ruuhkaa pesupaikoille kun osa kuskeista oli jo lähtenyt.

Senja heilutteli taas jalkojaan niitä pestessä. Eilen toisen kuskin pestessä seisoi aivan nätisti aloillaan. Pohdin että olikohan sillä lämpimämpää vettä. Laitoin myös kylmäsuojat tänään poikkeuksellisesti pesupaikalla. Yleensä Senja ei ole sanonut niistä juuri mitään, nyt heilutteli jalkojaan jo aika uhkaavasti. Onneksi rauhoittui kun suojat olivat jaloissa.

Ongelmia:
oli kankea ja tavallista jännittyneempi
kääntö- ja tasaisuusongelmia ympyröillä
tehtävät eivät oikein auttaneet ongelmiimme
ainakin yksi pudotus ja muutama väli väärillä askelmäärillä
ei rentoutunut lopuksikaan
muut katosivat tunnin jälkeen talliin

Parannusta:
ympyräpuomit olivat tasaisin välimatkoin
laukka säätyi hyvin
ei tujotellut omiaan
koulusatula oli yllättävän mukava

Miia videoi viimeisen (huonomman) kierroksemme:

maanantai 16. marraskuuta 2020

Vaikeita laukkakiemuroita

 Maanantaina menin taas jo aiemmalle tunnille. Toivoin että saisin Senjan joskus koulutunneillekin. Tänään se oli jo jaettu minulle mutta vaihdettu kuitenkin lopulta Kaapoon. Ei onneksi haitannut mennä Kaapollakaan.

Kaapo löytyi tarhasta ja tuli huhuilemalla portille. Taluttui nätisti talliin. Hoidin Senjan karsinassa. Imuroi karsinasta löytyneitä heiniä eikä sen takia erityisesti hyörinyt. Kavioita putsatessa nykäisi vain ensimmäisen jalan kertaalleen pois vaikka kuinka yritin pitää kiinni. Mutta viimeisin yleensä hankala oikea etunen sujui helposti.

Suitsia Kaapo ei halunnut tänäänkään ja ensin hyöri pää taivaissa hetken karkuun. Lopulta sain napattua kiinni ja pienen taivuttelun jälkeen sain myös hampaita sen verran auki että kuolaimet menivät suuhun. Sen jälkeen loppu oli melko helppoa. Satulan olin laittanut ensin eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia.

Selkäännousuun löytyi apukädet ja Kaapo seisoi aloillaan.

Alkuverkassa mentiin askellajit läpi. Ravissa tuntui tavallista kankeammalta ja käynnissäkin omituisemmalta. Ope sanoi että Kaapolla oli eilen vapaa. Oli vähän hidas liikkumaan, joten ravissa pyysin ensin vain pitkähköllä ohjalla eteen. Lopulta laukassakin vain herättelin liikkeelle. Tämän jälkeen liikkui ravissa kivasti. Ratsukoita oli 7 ja pihalla kevyesti tihkuinen +3°C.

Tänään tehtiin kuviot keskilinjan molemmin puolin. Joko vastataivutuksia kaarille tai väistö keskilinjalta sivuun ja lopulta takaisin. Jotakin siirtymiä matkan varrelle. Pitkille sivuille siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Samat siis peilikuvana molempiin suuntiin.

Ensin käynnissä sen verran että ehdin juuri tehdä molemmat suunnat ja tehtävät käynnissä. Eli kiemurat taivutellen sekä väistöt. Kaapo oli hidas luikura. Välillä meinasi liirata omille teilleen. Kuski taas unohti jatkuvasti mihin suuntaan piti taivuttaa. Ulospäin siis. Skarppaamalla tuli asialliset väistöt mutta yleensä vauhti kuoli. Pitkillä sivuilla yritin herättää heppaa liikkeelle.

Sitten ravissa sama. Tehtävillä Kaapo yhä hyytyi ja asiat tulivat kuskille vähän nopeasti. Väisti pari kertaa ok, enimmäkseen vauhti hukkui väistöihin. Kiemurat luikerreltiin jotenkin ja välillä jyrättiin muutama tötterö. Pitkille sivuille ruvettiin nostamaan laukkaa. Kaapo oli tässä välissä jo unohtanut mikä on laukka, eikä meinannut nostaa. Pitkällinen komentaminen toi laukan lopulta. Vähän suhailin välillä omiani mutta katsoin ettei mennä kenenkään eteen tai alle. Osa laukoista nousi helposti, osa ei edelleenkään oikein millään. Kummaa. Ennen välikäyntejä spurtattiin pari kierrosta uraa laukassa ja lähti etenemään.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin laukassa. Taas osa nostoista oli työläitä. Tehtävä oli meille hankala eikä Kaapo ollut tasapainossa. Jos ylipäänsä päästiin laukkaan niin pian tuli kaverin häntä vastaan ja pudotti raville. C-päädyssä tykkäsi myös pudottaa raville. Sain muutaman kiemuran tehtyä. Väistöjä en edes yrittänyt. Ainakin kertaalleen vaihtoi ristilaukalle. Tuntui aika toivottomalta. Lopulta päästiin kuitenkin koko kierros laukalla vähän loivemmilla kiemuroilla, siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuraveissa kuski lähinnä voivotteli hankalasti mennyttä tuntia. Kaapo taisi edetä suht ok.

Humma sai tunnin lepoa ja sitten toiselle tunnille hommiin. En jaksanut jäädä katsomaan. Sen verran kuitenkin kävin maneesissa kurkkaamassa että ope kommentoi aikovansa myydä Kaapon. Ymmärrän kyllä. Tallikäytös ei ole priimaa kuopimisineen eikä ole hyvä juttu jos 5-vuotiasta pitää komentaa eteen. Veikkaan samaa kuin ope että menee hetkessä kaupaksi. Minun hevoseni Kaapo ei kuitenkaan ole.

Ongelmia:
kuolainten laitto
ei oikein edennyt tehtävillä
laukannostot
laukassa oli ahdasta
laukkatehtävä oli meille vaikea
pudotteli laukkoja pois, varsinkin kohti C-päätyä
yritti pysähtyä tarpeilleen
satula valui tunnin aikana taaksepäin

Parannusta:
alkuverkkalaukkojen jälkeen ravasi kivasti
skarppaamalla tuli parit hyvät väistöt molempiin suuntiin
osa laukannostoista tuli helposti
lopuksi päästiin yksi kierros tehtävällä laukassa pysyen

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Liiankin hyvin herätetty Ponne

 Sunnuntaina oli taas Turkan kisatiimin valkut. Sain jatkaa Ponnella (ja etukäteen varmistettiin onko se minulle ok). Nyt lisäohjeeksi tuli hevosten aamuruokkiminen, mitään sen tarkempia ohjeita tähän ei tullut.

Lempikuvani tältä päivältä!
©Anita

Olin aamulla taas vähän myöhässä. Tallilla meni oma aikansa Ponnen ruokia etsiessä. Ylhäältä sanottiin että ovat alhaalla eikä niitä sieltä löytynyt. Olivat kuitenkin ylhäällä. Vaaleanpunainen astia, onneksi valmiiksi annosteltu. Heiniäkin oli liotettu valmiiksi. Ponne ehti lähes syödä ennen kuin lähdettiin kentälle.

Esteet olivat lähes valmiina kun saavuin paikalle. Kannoinkohan yhden puomin. Sitten hifistelin välit kuntoon. Kaareva linja pidennettiin ja okseria siirrettiin lähemmäs kentän keskustaa. Kavalettipalikoiden välit lyhensin noin kolmesta kahteen ja puoleen metriin. Alareunan kavalettia (minipystyä) siirsin vesi- ja trippelilinjojen keskelle. Trippelilinja jäi vähän pitkäksi ja ope sen sitten tunnin alussa lyhensi. Keskimmäiseen linjaan en koskenut ja se oli muuten hyvä mutta ristikot olivat pystyinä.


Ratapiirros wa-ryhmästä.
Ei menty pisteiden mukaisia reittejä.

Lämmintä oli pari astetta. Kosteaa. En kuitenkaan huomannut tihkua. Kenttä oli todella hyvässä kunnossa.

Ponne oli alusta asti suht virkkuna. Yritin taivutella rennoksi. Ravissa enemmän kipitti. Tehtiin taas temponmuutoksia ja käynnistä laukannostoja. Laukat nousivat hyvin mutta eivät kovin räjähtävästi. Ensin otti pari rauhallisempaa askelta ennen kuin lähti. Mutta sen jälkeen vauhtia oli hyvin. Välillä tuntui jopa vähän pomppuisalta muttei tehnyt mitään. Yritin vähän lyhentää ja pitää keulan kevyenä mutten tiedä onnistuinko.

Hypyt aloitettiin kavalettijumpalle. Oli ongelmia kun Ponne oli turhan innokas. Kaarteessa puski lapa edellä ja linjalle lähti kiihdyttämään pitkänä. Ei kunnellut pidätteitä. Ope käski pitää kädet matalalla. Ei mitään kovin nättejä suorituksia mutta joka kerta yli. Huomattavasti helpompaa oli kun ei tultu tätä heti ensimmäkseksi vaan hypättiin jotakin alle. Lopulta tajusin tehdä linjalle voltin jos lähti kiihtymään. Se auttoi. Samoin sain laskettua käteni eikä siitä tullut enää myöhemmin sanomista. Jalkojen käyttöni saattoi kyllä lamaantua Ponnen kiihtyessä.

©Anita

©Anita

©Anita

©Anita

©Anita

Jumpan perään tultiin kaareva 17,5 metrin linja pystyltä okserille. Ratsastin turhan leveän kaarteen pystylle. Tajusin open ohjeen ihan väärin. Käski mennä paremmin aidalle, minä tulkitsin että tee vielä isompi kaari. Lähes sama asia, juu ei. Alkuun tehtiin väliin useamman kerran viides askel kun kaaresta esteiden väliinkin tuli liian leveä. Kun tajusin ratsastaa pidemmälle aidalle ja kääntää aiemmin pystylle niin homma helpottui kovasti ja neljä tuli helposti. Harmi vaan ettei sitä aina tajua ettei tajua.

Liian vinosti sisään.
©Anita

©Anita

Perään okseri.
©Anita

©Anita

Suorempi sisääntulo.
Kuski mutkalla.
©Anita

©Anita

Tultiin toinenkin 17,5 metrin linja, trippeliltä okserille. Kun aloitettiin sillä niin Ponne ampaisi hyppyihin kauempaa. Tähän ei taidettu kertaakaan ottaa ylimääräistä viidettä vaan sujuttiin aina helposti neljällä. Lopuksi piti jopa pidättää että mahduttiin.

Trippeliltä laskeutumassa.
©Anita

Okserilta laskeutumassa.
Tämä lienee jatko-osa postauksen ekaan hyppykuvaan.
©Anita

Samoin keskilinjan kolmoissarjalle sai sujua hyvin sisään. Ponne hoiti sen puolen hyvin eikä tuijottanut vesimattoakaan. Helppoa.

Alkuun mentiin tehtävät pätkinä ja sitten tultiin pari pidempää radanpätkää lopuksi. Ensin ehkä 70 - 80 cm tasolla, vikalla kierroksella osa taisi olla jo lähempänä ysikymppiä. Ennen omaa vuoroa ei tehnyt mieli miettiä korkeuksia liikaa ja oman vuoron jälkeen unohdin täysin.

Open ohjeista poimin taas vain valitut palat: "tähän tulee pitkä väli, ei sitten täysiä". Minä: "jee, täysiä". Vähän vitsillä kyllä. Silti radan huonoin hyppy tuli yksittäiselle kavaletille kiihdyttelyn jälkeen.

Ponne ei epäröinyt millekään ja vaikka välillä olin vähän unessa niin radalla reagoin hienosti ja ratkaisin tilanteet. Trippelille taisi jälkimmäisellä kerralla tulla vähän pieni hyppy, pyysin eteen ja venyttiin neljään. Muuten oli sangen tasaista. Molemmilla kivaa.

Loppuverkassa Ponne piti ensin rauhoittaa. Edelleenkään ei ollut niin tasainen kuin olisin halunnut. Pätkiä taipui ja myötäsi.

Loppukäynnit käytiin Dannen kanssa tiellä. Loppumatkasta molemmat hepat vähän epäröivät mutta sain Ponnen liikkumaan. Tallia kohti oli tuplavauhti. Ponne ei mennyt tänään muuta.

Tänään Ponnelle ei tullut kovin pahasti kuuma. Loppuhoidoissa meni silti kummasti taas se tunti vaikkei ollut kovin rapaista. Jalkojen pesu ja kylmäys. Loimi niskaan (punainen, siinä luki Madde ja omaan silmääni oli vähän iso). Viime hetkellä tajusin myös vaihtaa kumisaappaat ennen kuin vein Ponnen tarhaan. Ne tulivat tarpeeseen!

Ongelmia:
aikainen herätys ja nukuksissa oleva kuski
epämääräiset ruokintaohjeet
herätin ratsun verkassa vähän liiankin hyvin
hypätessä silmistäni vuosi vesi ja se haittasi näkyvyyttä
kuskin kenkienvaihto, ilman kumisaappaita ei pärjää

Parannusta:
kenttä oli huippukunnossa
trippelihypyt olivat parempia kuin viimeksi
Ponne hyppäsi kaiken empimättä
kuski skarppasi ratapätkät hienosti

Anita tallensi ratapätkätkin:

lauantai 14. marraskuuta 2020

Perusasioita Piiralan silmien alla

 Äimiskällä tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan Mikko Piiralan estevalmennukseen tuntihepalla. Vastasin että jos onnistuu Senjalla niin kiinnostaa. Ja onnistuihan se. Meitä tuli kolmen tuntiratsukon kokoinen ryhmä ja oltiin lauantaina heti aamusta.

Esteitä piti olla kasaamassa 7.45. Senja oli pyöritellyt harjansa ja häntänsä niin puruihin etten ihan ehtinyt tuohon. Esteet oli supernopeasti kasattu enkä ehtinyt tehdä oikein mitään. Päädyttiin sitten aloittamaankin noin vartti etuajassa. Maneesin yksityispäässä. Pihalla oli pari astetta plussaa eikä aurinko ollut vielä noussut.

Heti alkumetreillä Senja säikähti kompastunutta ihmistä ja ehdotti poistumista paluusuuntaan. Iskin käteni tässä harjaan, onneksi käsi oli nyrkissä eikä tullut vammoja.

Ope kyseli meistä taustatiedot enkä taas osannut hirmuisesti kertoa. Pari kuukautta ollaan treenattu yhdessä ja Senja saattaa olla vähän tuijottelija. Yhdet kisat ollaan käyty 80 cm korkeudella eikä päästy lainelankun takia maaliin kun kuski poistui kyydistä. Tavoite on korkeampiin luokkiin. Kuski on wannabe-kenttäratsastaja.

Alkuun ravailtiin itsenäisesti. Senja kankeili hetken mutta tuli yllättävän nopeasti yllättävän kivaksi ja letkeäksi. Ope käski vähän himmata menoa eikä ratsastaa niin lujaa. Enempihän se Senjan päätös oli. Noottia tuli alas olevasta katseesta ja kippuraan menevästä vasemmasta jalastani. En tunnistanut itseäni näistä ollenkaan. Mutta kai sitten tuijottelin humman niskaa kun ei tullut ohjeita. Täsmäopetus alkoi ympyrällä suunnanvaihdoilla. Taivuta pohkeen ympäri. Ei kovin priimaa mutta parani. Suunnittele reitti huolellisemmin. Yksi meni vähän suhaten.

Laukassa verkattiin myös ensin hetki itsenäisesti. Saa sujua vähän enemmän eteen. Senja teki pyynnöstä näppärän vaihdon.

Sitten tultiin vuorotellen kolmea puomia ympyrällä, ensin ravissa molemmat suunnat. Sitten laukassa minikavaletteina molemmat suunnat. Jo tässä vaiheessa rupesi tulemaan vilu omaa vuoroa odotellessa. Odottelua tuli aika paljon.

Ravipuomit tulivat siististi. Oikeassa kierroksessa ei juuri korjattavaa. Vasemmassa Senja tuntui vähän kaatuvan. En muista oliko jo ravissa ohje kääntää ulkopohkeella. Laukassa piti pitää rennot kädet. Sekä istua kavaleteilla lähempänä satulaa. Oma kevyt istuntani karkasi kuulemma liian kauas satulasta ja silloin rupesin ratsastamaan liikaa kädellä. Vasemmassa kierroksessa piti huolehtia hyvä laukka sisälle tehtävään asti ja kääntää ulkoavuilla. Ei mitään kovin suuria ongelmia omasta mielestäni.

Sitten tultiin linja: puomi, 16 metriä, pysty, 17 metriä ja puomi. Kun tuntikaverit eivät tarpeeksi ripeästi vastanneet montako laukkaa väleihin tulee niin ope rupesi selittämään ihan rautalankaperusteista asti. Neljä ja neljä oli vastaus. Ehkä olisi pitänyt vastata vaikkei minulta kysytty.

Me saatiin linjalle joka kerta vaaditut askelmäärät. Eikä Senja onneksi tuijottanut pystyllä olevaa lankkua. Ohje oli laukata kaarre sujuvammin. Kun keskityin kaarteeseen niin tultiin liian pientä laukkaa sisään, jäätiin pystylle vähän kauas ja jälkimmäinen väli oli vielä ahtaampi. Ope laittoi jälkimmäiseen väliin apupuomin muttei se meitä tainnut juuri hidastaa. Kuvittelen että niukasti mahduttiin siti.

Seuraavaksi tultiin (muistaakseni) 21 metrin linja lainelankulta okserille. Okserinkin alla oli täytteitä. Nyt hihkaisin että 5 askelta väliin. Siitä ei tarvinnut onneksi keskustella enempää. Meidän hyppyvuoromme oli vikana ja odottelua tuli taas aika paljon. Jännitin lainelankkua jo valmiiksi (miksi edelleen?) eikä tehnyt päälleni hyvää nähdä stoppeja siihen. Me saatiin sitten lopulta tulla se ensin pikkukorkeudella.

Senja epäröi ekalla lähestymisellä mutta raipan heilautus toi tarvittavan lisäboostin ja päästiin yli. Tosin vähän jännittyneenä. En tiedä mikä laskuhäiriö tuli mutta otin väliin kuudennen askeleen. Heti uudestaan ja nyt päästiin viidellä. Senjakin rentoutui hitusen toistojen myötä.

Sitten odotettiin kaverit uudestaan ja lopulta mekin päästiin hyppäämään nämä estekorkeudessa. Joka tänään oli 80 sentin paikkeilla. Kuskille tuli noottia askelten laskemisesta ennen estettä. Kuulemma edellisellä tehtävällä se oli hyvä mutta tässä ei. Sekottaa enemmän kuin auttaa. Itse olen ehkä eri mieltä. Helpottaa itseäni löytämään ponnistuspaikan. Käsiäkin piti muistaakseni rentouttaa. Selittäessään heilautti käsiään sen verran että Senja säikähti ja kavahti sivulle. En osannut kuin nauraa vaikka eihän hepan säikyttely oikeasti hauskaa ole.

Tultiin tämä linja ja lopulta lisättiin perään vielä lävistäjällä portti. Senja ei juuri empinyt ja päästiin kelvosti yli vaikka paikka taisi jäädä hieman kauas. Siihen riitti tämän päivän hypyt.

Loppupalautteeksi tuli että pitää uskaltaa ratsastaa rohkeammin kaarteiden läpi. Puhuikohan vielä tässäkin käsien rentouttamisesta ja lähempänä satulaa pysymisestä?

Asiallista opetusta ja mielestäni ihan aiheellista palautetta. Hieman jäyhää mutta tämä toki vain oma näkemykseni. Odottelua tuli mielestäni vähän tarpeettoman paljon, ehkä kahden hengen ryhmä olisi ollut parempi. Tehtiin asiat huolellisesti loppuun asti ja meni tosiaan loppupäästäkin yliajalle.

Hölkkäsin hetken ratsastuskoulun päässä ja lopulta vaihdoin oman open kanssa muutaman sanan. Sillä aikaa muut olivat haihtuneet maastoon loppukäynneille. Sain luvan mennä myös. Mentiin sitten Senjan kanssa keskenämme. Pitkin ohjin, pidin toisella kädellä huovasta kiinni. Yksi hötky taisi loppumatkasta tulla. Muuten oli oikein nätisti. Olisi kyllä ollut kiva jos muut olisivat odottaneet meidät mukaan.

Senja meni iltapäivästä vielä koulutunnin. Hoidin jalat ohjeiden mukaan jo tässä välissä. Pesupaikat olivat taas pitkään varattuina, joten lopulta päädyin huuhtelemaan jalat taas pihalla. Ehdin sitten vielä katsomaan muiden valmennuksia. Joka ryhmällä oli näemmä vähän erilaiset tehtävät.

Ongelmia:
Senja oli puruissa ennen tuntia
en tunnistanut itseäni ensimmäisistä kommenteista (vasen jalka pitkäksi, älä katso alas)
omaa vuoroa odotellessa tuli kylmä
pari pikkusäikkyä
kaverit eivät ottaneet mukaan loppumaastoon
pesupaikoilla oltiin hitaita

Parannusta:
ei tuijotellut pahasti
ei kieltoja
säätyi hyvin
sain korjattua tekemisiäni

Katja kuvasi tuntiamme: