maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 viimeinen ratsastus

Maanantaina oli joulun jälkeen paluu satulaan. Taas opeton päivä Assilla. Piti kysellä vielä yhtä mahdollista opea mutta unohdin lopulta. Aikataulun näytti maneesin varauskalenteri, joka suositteli olemaan kahdeksalta valmis. Lämpötila oli muutaman asteen plussalla mutta autotiet olivat silti liukkaat.

Hoitaessa Assi oli ihan tavallinen itsensä. Eilen oli kuulemma ollut kiimassa mutten huomannut taaskaan mitään. Vaikka oltiin muka primetime-aikaan liikkeellä niin sytytin maneesin valot kun mentiin sinne. Satulavyön lisäkiristys onnistui tänään hyvin. Assin hiippailut torpattiin ja kehuin riittävästi. Ei luimintaa eikä louskautuksia. Selkään hyppäsin pitkästä aikaa oikealta puolelta ja sujui ihan näppärästi. Assi on ruvennut seisomaan paremmin aloillaan selkäännousuissa.

Alkukäynnit oltiin maneesissa keskenämme eikä Assi tuijotellut mitään pahasti. Eilen oli kuulemma taas kirjainten opiskelupäivä, joten osasin ratsastaa sillä mielellä. Vetämään tai puristamaan ei sovi jäädä. Jos kulmassa tekee mieli oikoa niin kuskin pyynnöstä kuitenkin mennään uralle. Ja uralla saa taas olla rauhassa.

Maneesiin tuli muita kun ruvettiin ravaamaan. Enimmillään oli 4 vai 5 hevosta mutta tänään mahduttiin hienosti. Vaikka jokaisella oli omat kuviot niin kukaan ei ollut missään vaiheessa yhtään edessä.

Ravissa Assi oli alkuun hidas. Kartteli päätyjä ja yritin vähän kompromisseja tehden houkutella päätyihin ja seinille. En pakottanut eikä Assi jännittynyt minusta. Välillä eteni jonkun sivun paremmin mutta pääsääntöisesti oli unelias. Vähän myös luikero. Enkä antanut kovin tasaista tukea, koska yritti nojailla pitkänä ohjiin. Laukat menivät aika samoin eikä oikein syttynyt. Muutaman kerran yritti pudottaa raviin muttei onnistunut. Eikä tarvinnut raipata eikä komentaa. Nätisti pyytäminen riitti. Kannuksia en taas jaksanut laittaa. Peileistä yritin tuijotella omaa istuntaani. Varpaat sojottivat liikaa ulos ja pohkeet näyttivät lepattavan irti. Yritin korjata parhaani mukaan. Reisien puristuksen helpottaminen paransi vähän Assin vauhtia. Kaikkea syytä en kuitenkaan ota omaan niskaani.

Tänään meni sangen pitkään että Assi rupesi tuntumaan vertyneeltä. Heräsi lopulta liikkeelle, joka tarkoitti tänään taas suoraan siirtymistä altajuoksuvaiheeseen. Totesin kyllä että tykkään enemmän ratsastaa juoksevalla kuin liikkumattomalla Assilla. Asetuksia piti taas kaivella esiin ihan kunnolla, silti niissä olisi ollut vielä parannettavaa. Ei tehty mitään ihmeitä. Kevyttä ravia ja laukkaa. Suoria, kaaria ja ympyröitä.

Parhaat hidastukset tulivat taas ajatuksella alassiirtymistä (käyntiin). Välillä nekään eivät auttaneet ja piti/yritin ottaa kovemmin ohjalla. Vatsalihasten kiristelylle Assi lähinnä nauroi. Muutaman kerran juoksi kaikesta huolimatta pidätteistä läpi ja viipotti menemään. Yritin suitsia pahinta kiirehtimistä väistöillä mutta ne jäivät vähän puolitiehen. Enemmän tuntui auttavan se, että pyysi vielä vähän lisää eteen ja sitten rauhoitti menoa siitä.

Loppua kohti Assi rupesi taas ryhdistymään hyvin. Peileistä vilkuilemalla rupesi näyttämään asiallisen ryhdikkäältä. Omaan silmääni enemmän helppo A kuin B -ryhdikkäältä. Ei mitään täydellistä huippumenoa mutta sangen symmetrinen molempiin suuntiin. Vähätkin tuijotteluhalut katosivat lopuksi. En tiedä oliko sillä vaikutusta ettei oltu yksin maneesissa.

Ravissa annoin lopuksi pidempää kaulaa ja tänään lyhyehkö alasvenyttely toimi aiempaa paremmin. Pysyi ravissa eikä nykinyt ohjia pitkiksi ja tuntumaa pois.

Kävelin hetken selästä. Tänään Assille taisi riittää nopeammin, sillä teki nelipistejarrutuksen kun otin jalustimet pois jaloista. Hassua. Talutin sitten vielä hyvän pätkän kun oven edessä oli juoksutus menossa. Mutta enpä oikeastaan olisi halunnutkaan aiemmin pois. Enkä taas kaikesta huolimatta ollut kovin aikaisin lähdössä tallilta pois.

Ongelmia:
alkukäynneissä tuntui uudella tavalla töksähtelevältä ja kankealta
alkuverkassa oli hidas
vertyi tavallista hitaammin
lopuksi juoksi alta eikä halunnut kuunnella pidätteitä
selkäni oli taas aavistuksen jumissa illalla

Parannusta:
ei tuijotellut pahasti
heräsi loppua kohti
ryhdistyi hyvin
mahduttiin hienosti maneesiin

***

Joulukuun hevosmenot:

 Assi 100 e
 Hemppa
 286 e
 Heponiitty
 76 e
 (kaikki) opet 155 e
 aluevalm.
 103 e
 trailerivuokrat  50 e
 huopa
 33,95 e
 yht.
 803,95 e

Joulukuussa satanen ei riittänyt bensoihin. Muuten oli näemmä poikkeuksellisen halpaa. Toki oli viikko hepatontakin. Omiin ratsastuskamppeisiin meni rahaa mutta niitä ei lasketa tähän.

Koko vuoden hevosmenot ovat melko tarkkaan 14 000 euroa. Kääk!
Yhdelle ratsastuskerralle tulee tämän mukaan n. 42,5 euroa hintaa. Ei kuulosta enää niin pahalta.

maanantai 23. joulukuuta 2019

Hämärästä aamunkoittoon

Maanantaina olin vapaalla ja olin juoninut menoni niin että ehdin käydä aamulla tallilla. Koska Hempan maastoilu on jäänyt viime aikoina vähiin niin tänään oli maastopäivä. Sopivasti löytyi seuraakin samalla aikataululla.

Kuvittelin että aamupäivän tallittelu riittäisi mutta eihän se ihan niin mennytkään. Oltiin 09 aikoihin tallilla ja oli vielä hämärää. Puoli kymmenen jälkeen lähdettiin liikkeelle ja onneksi oli jo kirkastunut selvästi. Ei ollut läheskään noin pimeää kuin miltä kuvassa näyttää.

Loistavaa porukkaa ja DIY -heijastinsetti.
Jalkaheijastimet ja kuskin liivi on valmista tuotantoa mutta nekin tuunattu.
©Pauliina

Tihutti hieman, +3°C. Autotiet olivat liukkaan näköiset mutta hokit purivat hyvin eikä lipsuttu yhtään. Kuskilla oli sen verran kevyesti vaatetta että pidemmillä käyntipätkillä tuli äkkiä vilu.

Lähdettiin Tiitonsaaren suuntaan suunnitelmana tutkia kuinka pahasti reitit ovat poikki. Aika perinteisesti käyntiä, ravia ja laukkaa. Talon kohta mentiin käynnissä, ei säikkyjä. Tiitonsaarentiellä ravattiin talojen ohi, ei säikkyjä. Ensimmäinen suora mentiin ravissa kunnes suokki ravasi edeltä niin lujaa että katsoin helpommaksi nostaa laukan. Hemppa nyki ohjia mutta oli muuten asiallisesti. Jossain vaiheessa laukattiin molemmat. Hempan imu riitti kaverin rinnalle muttei lähtenytkään omasta halusta ohi. En halunnut erikoistilanteita kiihdyttämällä ohi, joten laukattiin rinnakkain ja lopuksi taidettiin taas jäädä takaviistoon.

Metsäreittiä ei oltu aurattu, joten sinne ei lähdetty rämpimään. Jatkettiin suoraan. Lunta oli riittävästi eikä isoja kiviä näkynyt tiellä lumen alta. Tie kävi vähän kapeammaksi mutta otettiin vielä ravipätkä. Sitten reunustat oli vuorattu tukkikasoilla mutta ravattiin vielä siitä ohi. Olin yllättynyt ettei Hemppa tuijotellut tukkejakaan.

Pian tukkien jälkeen tie oli poikki. Pikkuoja näytti kaikkea muuta kuin pieneltä. Leveyttä taas ainakin metri ja virtasi. Tästähän ollaan kertaalleen talvella ja keväällä tultu yli. Hempan mielestä hyvä turvaetäisyys oli parikymmentä metriä. Ehdotin että mennään vähän lähemmäs ja peruutteli pois. Toisella yrityksellä mentiin ehkä 8 metrin päähän ja se riitti kuskille. Suokki oli jo päättänyt että nyt riitti ja hiippaili kotia kohti.

Oja oli leveä ja virtaava. Ei mitään intoa lähteä kokeilemaan ylitystä
©Pauliina

Paluumatkalla aloitettiin ravissa. Pohdin että ravataanko liian hitaasti ja pienen kiihdyttelyn kautta mentiin laukkaan. Suokki seurasi yhä ravissa. Vaikka mentiin ihan reipastakin laukkaa. Tuollaiset ravivaihteet Hempalta puuttuu. Mutkaan hidastin mutta sen jälkeen laukkavauhti oli taas reilu 30 km/h ja yhä suokin ravissa riitti vauhti. Lopulta seurakin päätyi laukkaan. Välissä käveltiin hetki.

Viimeisellä laukkapätkällä pyysin vasenta laukkaa. Nousi oikea. Himmasin takaisin raviin mutta tilanne kärjistyi nopeasti. Hempalta irtosi pukki ja kaveriheppakin taisi vähän harmistua kun tukittiin tie. Pyysin siitä eteen ja löytyi se vasenkin laukka. Nyt Hempalla oli enemmän vauhtia. Eikä tarvinnut paljoa pyytää kun karautti kunnon vauhtineliin. Huiput 42,2 km/h mittarin mukaan. Jarrutusmatka oli pitkähkö mutta malttoi kuitenkin siirtyä raviin. Pieni hölkkä, käyntiä ja lopuksi tiellä taas ravia.

Suokiltakin löytyi rauhallisempi vaihde ja pysyttiin Hempan kanssa ravilla perässä. Nyt muistin taas suoristella ja Hemppa rupesi kivasti rentoutumaan. Käveltiin vielä pellon kautta takaisin.

Reissuun meni pari minuuttia päälle tunti, 9,39 km keskinopeudella 9,0 km/h. Hempalle tuli kuuma.

Seuraavaksi luvassa on hepaton joululoma. Paluu tallille vasta seuraavana maanantaina. Katsotaan kuinka pahat vieroitusoireet tulee.

Ongelmia:
nyki vähän ohjia
yksi mielipide-eropukki
oja oli ylittämättömässä kunnossa
oja oli vähän jännä ja peruuttikin

Parannusta:
ei tuijotellut (paitsi ojaa vähän) eikä loikkinut
selässä oli sangen turvallinen olo

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Tasaista menoa estetunnin kavaleteilla

Hemppa ehti huilata hiihtoratsastustreenien jälkeen noin kolme varttia ennen estetuntia. Sitten vermeet niskaan ja takaisin hommiin.

Koska porkkananpaloja oli vielä jäljellä niin suunnitelma oli nousta oikealta puolelta kyytiin. Vaihtelevasti se on aiemmin onnistunutkin. Tänäänkin Hemppa aloitti hyörimällä ja pyörimällä penkin ympärillä. Päästettiin lopulta vielä poni ensin. Tuntui että ponin vuorolla sain Hempan tajuamaan että nyt haetaan oikein asemoitumista. Penkin luona malttoi seistä ja pääsin kapuamaan oikealta kyytiin. Oli estejalkkareilla muuten hankalaa. Viimeisen porkkanapalan annoin selästä. Tietysti vasemmalta puolelta.

Tänään ehdin ottaa ohjia vähän itsekseni tuntumalle ennen ravia. Jatkoin eilisellä metodilla eli oikea ohja tuntumalle ja vasemmasta suoristetaan. Käynnissä sain häärätä rauhassa ja tehdä avokkeita. Taas molemmilla oli kiire ja opetukseen verrattuna haahuilimme. Onnistuinpa tänään saamaan Hempasta taas kaksi takapotkuakin irti. Ehkä jäin kaivamaan jalalla liikaa? Vaikka heti alkuun herkistelin pienistä pohkeista eteen.

Ravissa suoristuspuuhistani ei tullut mitään kun ope tarttui kaulan suoruuteen, tai sen puutteeseen. Piti saada suoraksi heti ja näemmä siihen on parempi joku pikainen vippaskonsti kuin avuille ratsastaminen. Joka ei siis minun taidoillani tapahdu hetkessä. Kun samasta asiasta tuli kolmannen kerran sanomista oli pakko ottaa kiellettyä vasentakin ohjaa tasaisemmin tuntumalle ja äkkiä taisi mennä vasemmassa makoiluksi. Tultiin kaarella ravipuomien yli ja taisi onnistua ihan hyvin. Ravissa en oikein hahmota missä takajalat menevät. Vasen kierros oli paljon tasaisempi.

Laukassa taisi samasta kaulan suoruudesta tulla sanomista. Mutta nelitahtisuudesta, liiasta hitaudesta, lapojen valumisesta ulos tai pohkeeseen hitaasta reagoinnista ei tullut. Skarppasin taas etten vedä vasemmasta. Ensin vasen laukka ja siinä ympyröillä pyöristyi jo aika kivasti. Oikeassa oli kulmikkaampaa. Yritin muistaa ratsastaa myös laukkaa eteen. Ja kääntää etuosaa. Ylitettiin puomeja myös laukassa.

Ei taidettu tulla verkkahyppyjä alle vaan heti pari kierrosta tehtävää putkeen. Estekorkeus oli taas miniä. Päädyssä kolme puomia, suoralla 3 esteen jumppa, toisessa päässä puomin yli ympyrällä ja pitkä suora.

Suoritettiin sangen siististi. Myötälaukka säilyi, osuttiin yhtä stiplua lukuunottamatta puomeille ja esteet mentiin keskeltä. Video kavaltaa että suoralla linjalla tuli pieni kaari kohti uraa. Mutta oikein perusnäppärää.

Seuraavaksi vuorossa olisi ollut toinen kierros vasempaan. Ehdotin että skippaan sen ja jatketaan oikealle. Oikein hyvä päätös itseltäni. En kuullut tehtävänantoa oikealle, joten vedin saman kuvion kahdesti putkeen toiseenkin suuntaan. Olin ihan oikeassa että tämä oli meille haastavampi kierros. Toki yhä sangen tasaisesti ja keskeltä sekä myötälaukassa. Mutta jumpan jälkeen kiihtyi puomeille eikä askel meinannut osua.

Lopuksi tultiin vielä kaarevat linjat. Ekalle pystylle tulikin erikoinen hyppy. Luulin että hyppäsi korkealle mutta olikin vain jousilla. Enkä osannut myödätä edestä tarpeeksi. Laukka vaihtui. Lumiestettä ei katsonut. Kavaleteilla laukka ei sitten vaihtunutkaan. Olisin mieluusti ottanut sakkokierroksen mutta aika loppui. Pah. Video kertoo että kaarilla kaula oli mutkalla ja lavat karussa.

Ravasin lopuksi vielä vähän omin lupineni. Aika hyvä. Lyhyeksi jäi ravailut kun lähdettiin kävelemään loppukäynnit peltojen ympäri. Siellä oli oikein fiksusti.

Kyllä Hempalla on vaan niin paljon helpompi ja tutumpi mennä kuin vaikka viime sunnuntain Visulla. Mutta tästäkään tunnista ei jäänyt paljoa käteen. Olisin ihan mieluusti voinut mennä tällaisen tunnin ilman satulaa tai ainakin ilman jalustimia.

Ongelmia:
vino ratsu
piti äkkisuoristaa
nyki ohjia
oikea kierros oli hankalampi
yksi hassu hyppy

Parannusta:
suoristui jo paljon
myötälaukat säilyivät
sangen keskeltä puomeja yli
videolla näyttää aika lyhyeltä

Anu ja Milla videoivat tuntiamme:

Edistystä hiihtoratsastuksen kolmannella oppitunnilla

Sunnuntaiaamuna (aamupäivällä) jatkettiin hiihtoratsastusharjoituksia. Keli oli taas asteen plussan puolella. Nyt varustin Hempan satulalla ja aloitettiin siedätyshommat kentältä taluttaen.

Ensin maassa laahaava vetokapula lähestyi kauempaa, sitten liikkui lähempänä ja lopuksi sangen perässä. Ei pahoja jännityksiä vaan kamala porkkanan himo. Sitten minä kyytiin ja sama juttu. Lopuksi otin narut omaan käteen ja käveltiin vielä kierros kapulaa raahaten kentän ympäri. Narut Hempan pyllyn päältä. Hemppa totesi ettei tässä ole mitään ihmeellistä eli jatkettiin pellolle.

Ensin katsottiin etäämpää Hiliman ja lautailijan (joulupukin) menoa. Hemppaa vähän kummastutti muttei jännittänyt. Mentiin seuraavaksi niiden perään. Ensin pari sivua käynnissä. Hemppa rentoutui kivasti. Sitten Hilima lähti ravin kautta laukkaan. Me otettiin vähän välimatkaa ja ravailtiin kauempaa perästä. Yhden sivun otin rauhallista laukkaa. Kun päästiin alkupisteeseen oli Hilima jo valmis ja lauta irti.

Hemppa pukin perässä. Kuvittelin että koko päivän oli pilvistä.
©Anu


Käytiin hetken välihuili heppojen kanssa kävelemässä. Sitten jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Hilima käveli edeltä ja turvasi. Lautailijaa vedettiin perässämme. Ensin kauempana, pikkuhiljaa lähestyen. Kertaalleen piti pyytää palaamaan vähän kauemmas kun Hemppa nosti päänsä ylös. Sama juttu vielä takaisin. Nyt pääsivät jo sangen lähelle. Hemppa sai yhä porkkanaa turpaan. Lopulta lauta meni meistä sivuitse eikä Hemppa sanonut mitään.

Apujoukot valmiudessa.
©Hannakaisa Holmi

Koska oli sen verran rento ratsu niin tuumasin että kokeillaan niin että minä pidän naruja kädessä selästä käsin ja vedän lautailijaa. Sehän sujui hyvin. Hemppa ei sanonut mitään. Mentiin pieni pätkä suoraan, joitakin kymmeniä metrejä. Sitten vapautin lautailijan, Hemppa kehuttiin hyväksi ja lahjottiin porkkanoilla ja kävin kävelemässä pienen lepopätkän. Kaikki palattiin hyvässä järjestyksessä pellolta tallille ja seuraavalla kerralla haaveilen että onnistuisi vetää lautailijaa valjaissa kierros pellon ympäri käynnissä. Tämä oli nyt sangen lupaavaa.

Hemppa hetki ennen vetohommaa.
©Hannakaisa Holmi

Aikaa koko hommaan meni puolisen tuntia.

Ongelmia:
välillä Hemppaa vähän arvelutti

Parannusta:
Hemppa oli vielä rennompi kuin viimeksi
ei kääntyillyt omiaan
saatiin vedettyä lautailijaa selästä käsin

lauantai 21. joulukuuta 2019

Loksahduksia

Lauantaina oli taas koulutunnin aika Hempalla (kuudes kerta). Meni iltahommiksi mutta hyvä että ylipäänsä järjestyi. Eilen satoi lunta, tänään oli +1°C. Kentällä asiallinen lumipohja.

Hemppa oli pihaton perällä eikä hämärässä näkynyt kuin kasa hevosia. Huhuilemalla juuri se oikea sieltä kuitenkin tuli. Ihana!

Yritin olla ajoissa mutta lopulta olin taas vasta 5 minuuttia ennen tunnin alkua kävelemässä kentällä. Hempalla todennäköisesti oli eilen vapaa. Nyt ei haitannut yhtään että ope oli vähän myöhässä. Ehdin ottaa askellajit läpi. Ravissa oli vino ja laukassa ei ihan syttynyt. Vasen laukkakin tuntui kovin vinolta. Sitten hetki ravia, lepokäynnit ja ehdin taas taivutella hetken käynnissä. Epämääräistä haahuilua tänään itsekseni. Varsinkin viimeiset hetket kun odotin opea autosta kentälle.

Tänään alkuun kuskille viriteltiin raippa poikittain peukkujen alle (viimeksi koin tämän marraskuussa). Sain taas tämän ajaksi vaihdettua esteraippaan. Nyt kädet käskettiin noin lantion leveydelle toisistaan. Itse yritin laittaa lähemmäs toisiaan. Pidettiin väistötehtävän ajan näin.

Homma aloitettiin tänäänkin käyntiväistöillä. Keskilinjalta portaittain sivulle. Jalasta heti reaktio. Kunnolla sivulle. Oikeasta ohjasta tuntuma ja vasemmasta ei saanut jäädä pitämään. Jos nyki ohjia niin jalasta eteen, vaikka ravihypähdys. Parin askeleen jälkeen takaisin käyntiin ja hommat jatkuvat. Eikä saanut hiihdellä menemään vaan rauhallista käyntiä. Oli aika paljon ajattelemista. Tehtiin ensin molemmat suunnat ja lopulta vaihdettiin joka kerran jälkeen suuntaa. Parani. Opella oli hyvä silmä siihen koska voi jatkaa tehtävissä eteenpäin. Ei ollut kovin kaunista eikä tasaista mutta tasoittui. Yritin yhä miettiä pohkeen oikeaa vaikutushetkeäkin.

Jossain välissä oli hetken lepokäynti, en muista oliko heti väistöjen jälkeen.

Seuraavaksi jatkettiin käyntiavoilla. Voltti pitkän sivun alkuun ja pitkä sivu avoa. Yhä piti pitää oikea ohja tuntumalla. Alkuun kiemuroitiin ja Hemppa nyki. Eniten tuli huutia siitä ettei reagoi nopeasti pohkeista eteen. Raipalla autetaan jos tarvii mutta pitää tulla reaktio heti. Ja raippa pystympään ja enemmän pohkeen taakse kuin pyllylle.

Yksi pieni takapotkujumi tuli melko alkutunnista. Sen jälkeen ei raipastakaan tullut mitään mutinoita vaikka sitä käytettiin kierroksen mukaisesti kummallekin puolelle. Ope käski tehdä pieniä temponmuutoksia mutta se meni tajuntaani vasta kun sanoi siitä kolmatta kertaa. Toteutukseen asti päätyi vasta tunnin puolenvälin jälkeen.

Avoja tehtiin siis ensin käynnissä. Vasen kierros oli hirmuisesti helpompi ja parempi. Siinä otettiin myös raviin ja tehtiin siirtymiä. Ravisiirtymästä tuli lähemmäs kymmenen sakkokertaa. Ensimmäisestä avusta pitää lähteä raviin. Eikä mitään mummoravia vaan ensimmäisestä askeleesta kunnolla eteen. Jalustimen kuminauhakin loikkasi (taas) omille teilleen. Lopulta siirtymä kelpasi opelle. Ehkä enemmän oli opettamista kuskille, joka on saanut vuosikaudet tehdä löysiä siirtymiä, ilman että niistä on huomautettu.

Saatiin lopulta tehtyä avot ravissakin molempiin suuntiin. Ravi loksahti kohdilleen ja pääty-ympyröillä tuli jo aika hienoa menoa. Hemppa tasoittui ja ryhdistyi ja sain pienillä avuilla siirrettyä sitä avoasentoon. Lavat pysyivät hallussa ja asetus sisälle juuri kuten kuuluikin.

Ympyrältä nostettiin sitten laukka. Siinäkin taisi tulla muutama lisäyritys, jotta tuli tarpeeksi lennokas nosto. Pelkkä laukkaan päätyminen ei riittänyt. Laukkaa piti ainakin ratsastaa roimasti eteen ettei jäänyt nelitahtiseksi. Kommentti oli että laukassa tasapaino ei riitä kunnon asentoon (ja poljenta tms.), joten parannetaan vain ohjaamalla muinaisen (kuukausi sitten olleen) etuosakäännöstunnin tapaisesti etuosaa sisälle ja kääntämällä ulkopohkeella. Eli pidäte, käännös ja pohje ja kaikki hyvin nopeasti peräkkäin. Sitten askel hiljaa. Sekä pitää muistaa edetä. Tuli parempia askelia eikä Hemppa juossut pää pystyssä.

Välissä tehtiin jotain muuta ja sitten otettiin vielä toinen laukka. Vasen taisi olla jälkimmäinen. Tuntui että ennen laukkaa Hemppa rupesi väsähtämään ja lavat karkailivat ympyrällä. Silti tässäkin laukassa tuli hyviä askeleita.

Lopulta sai jäädä raviin ja automaattisesti kevensin heti. Vähän pidempään muotoon ja vapaavalintaiset kuviot. Yhä yritin pitää ajatusta avoista ja tein ympyröitä. Lopulta laskettiin Hemppa käyntiin ja humma vaikutti tyytyväiseltä. Reilu tunti tässä taas meni.

Kuulemma sitten kun Hemppa on hyvänä jo alkutunnista niin sitten voi ruveta tekemään juttuja. Viitaten siis siihen kun Ruukissa rento laukka katosi heti kun mukaan tuli tehtäviä. Kehuja tuli kuitenkin että taas on tapahtunut edistystä. Minä kiittelin opea tästä. Tänään hankalin osuus kesti alkutunnista enää noin vartin.

Lopuksi talutin vielä hetken ja keräsin kasamme. Hempalle tuli hieman kuuma. Kostui, ei kastunut.

Hemppaa purkaessa sain vielä johtajalta kehuja että ratsu on suoristunut, sillä aiemmin vinoon kasvanut vasen etukavio oli nyt kengityksessä ensimmäistä kertaa suora. Painoa on siis tullut tasaisesti. Olipa kiva kuulla!

Ongelmia:
yksi pieni takapotku
kuskin paino meni mutkalle, etenkin oikeassa kierroksessa
siirtymät liian hitaita
jalustimen kuminauha karkasi taas kerran
kuskin selkä jumitti illalla

Parannusta:
ei suuttunut raipasta
vasen kierros oli helpompi
kuski sai kehuja kun reagoi oikein

torstai 19. joulukuuta 2019

Pirouettes

Torstaina päästiin Assin kanssa taas kouluopetukseen. Pihalla oli pakastunut pienesti ja autotiet muuttuneet luistinradoiksi. Huomasin itsessäni selvästi eilisen hyvän päivän jälkeen että tänään menin huomattavasti paremmalla mielellä ja suuremmin odotuksin tallille.

Alkukäynnit lähinnä siivosin muiden läjiä. Hetken kävelin selästäkin. Pääsin raviin asti kun opetus alkoi. Ensimmäinen ohje oli että ratsun asennon kanssa ei ole niin justiinsa kunhan liikkuu. Mutta asetus olisi kiva plussa. Erehdyin miettimään omaa kevennystäni alkumatkasta ja Assi hidasti selvästi. Pohkeilla Assia ei saanut tänäänkään reippaaksi (eikä kannuksilla tai raipalla). Enemmän auttoi aivotyö. Ennen kulmaa lietsonta-ajatusta. Vaihtelin suuntia muttei lähtenyt imemään itse eteen. Istuin kuulemma tänään oikein korrektisti suorassa.

Laukassa meni aika samoin. Eteni mutta vähän haluttomasti. Ihan alkutunnista vähän katseli M-kirjainta mutta kun päästiin hommiin niin unohti sen. Toki edelleen vasemmassa kierroksessa oli hankala päästä metsän puolella ihan uralle asti. Asetukset olisivat voineet olla parempia. Myös kuski keskittyi hommiin sillä alkuun maneesissa oli meidän lisäksemme noin 3 muuta ratsukkoa. Kun lopetettiin niin tajusin että oltiin oltu jo tovi keskenämme.

Tänään luvassa oli takaritreeniä eli piruettiharjoituksia. Kerroin toki pohjustukseksi mitä tänä syksynä on tapahtunut Heponiityssä ja omat salaiset treenini päälle. Tämä ope tuumasi että ei voida odottaa että maailma on täydellinen ja valmis, muuten saa odottaa ikuisesti. Tms. Eli hommiin vain.

Aloitettiin käynnissä. Assi eteni mutta maisemat eivät meinanneet vaihtua. Olisi pitänyt saada tehdä vähän siirtymätreeniä alle virkistykseen. Salaisesti välillä otinkin muutamia raviaskeleita. Reipasta käyntiä ei irronnut mutta ravia irtosi.

Pituushalkaisijalle, väistö uralle. Uralla avoa. Voltti, jossa puolikkaan voltin jälkeen ajateltiin heppa sulkuasentoon. Takaosa sisään, etuosaa ulospäin. Unohdin tuon etuosan. Voltattiin yleensä muutama voltti. Ripeämpiä jalkoja ja kuski ei saa kellauttaa painoaan ulos. Toistettiin noin nelisen kertaa suuntaansa väistöineen kaikkineen ja lopuksi tehtiin treenitakari eli pikkuruinen täyskaarto takaosakäännöksen ajatuksella. Yksi suuntaansa.

Välissä tehtiin ravissa avoja pitkillä sivuilla. Sain ensin käynnistää keventäen. Edelleenkään Assi ei ajatellut itse eteen. Olisin halunnut tehdä lietsontasiirtymisiä mutta niitä ei nyt tehty. Harjoitusravissa ei onneksi ollut kamalaa puskemista. Open mielestä oikea kierros oli paljon sujuvampi. Molemmat tuntuivat selkään vaikeilta ja etuosaa oli vaikea irrottaa uralta. Asetus ulos avuksi ja ajatus vastalaukasta.

Tehtiin avojen lisäksi s-kiemurat eli voltin puolikkaat maneesin keskelle. Keskellä suoristuksessa piti polkaista lisää ravia. Nämä menivät suht ok. Muualla yhä ajatus avosta.

Pääty-ympyrältä lähdettiin laukkaan. Molempiin suuntiin oli vähän ongelmia nostoissa. Assi esitti taas kakkajumitkin. Pysyttiin sentään ravissa. Laukassa kierros pääty-ympyrällä, sitten avoimelle sivulle voltti äskeisellä takari-sulkuajatuksella. Alkeita laukkapirueteista siis.

Ensin oikea kierros. Vähän kulmikkaampaa mutta kasasi laukkaa toistojen myötä hyvin ja ponnisti ylös. Voltin jälkeen piti aina vähän kaasuttaa eteen. Yhä vaikeutti Assin oma hidastelu. Ope sanoi että sitä ei huomaa ulos.

Vasemmassa kierroksessa voltit sujuivat tasaisemmin muttei tullut yhtä hienoa poljentaa takaa. Olikohan tähän suuntaan kun piti asettaa jopa ulos välillä ja myödätä sisältä?

Molempiin suuntiin lopuksi käytettiin voltin keskellä käynnissä, otettiin takariasento käynnissä haltuun ja nostettiin laukka takaisin. Siitä jatkettiin kääntämistä. Aika kaukana piruetista oltiin vielä mutta kuitenkin alle 10 metrin voltilla. Ja Assi tosiaan ryhdistyi laukassa. Vähän lisää omaa aktiivisuutta kun olisi vielä saanut. Otettiinkohan vielä lopuksi laukkaa maneesin ympäri. Vähän uran sisäpuolella ja yhä pidin ajatuksen avosta niin liikkui suht suorana. Rupesi heräämään muttei ihan.

Siitä suoraan loppuraveihin. Nyt pyörittelin vapaita kuvioita. Ympyröitä, kaaria ja lävistäjiä. Kolmikaariset skippasin suosiolla. Taas vähän katseli seiniä. Ihan asiallista menoa. Olisi toki voinut olla vielä pyöreämpi ja tasaisempi.

Loppuun matkustelin taas tovin selässä silmät kiinni. Tuleva joulutauko meinasi ahdistaa mutta onneksi muistin että tässä on vielä viikonloppu sitä ennen. En katsonut kelloa mutta lopulta Assi pysähtyi. Sitten vielä talutin jonkin aikaa loimen kanssa. Haaveilin etten olisi tänään viimeinen lähtijä tallista. Eipä siellä ollut kuin minä ja iltatallin tekijä ja lopulta lähdimme samalla ovenavauksella.

Ongelmia:
ei herännyt tänään liikkumaan itse
käynnissä oli hyvin unelias
laukat nousivat vähän huonosti
yksi kakkajumi
kuskin selkä jumitti illalla pitkästä aikaa

Parannusta:
teki kääntötreenit ihan näppärästi
irtosi helpommin ravia kuin reipasta käyntiä (onko tämä hyvä juttu?)
laukassa tuli hyviä kootumpia askeleita

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Oikeista naruista vetämistä

Tällä viikolla sain alkuperäisesti sovitun mukaan mennä Assilla taas keskiviikkona. Mutta ope olikin reissussa, joten päädyin taas menemään itsenäisesti. Vähän meinaa olla puskailijaolo. Onneksi huomenna tulee ope.

Maneesissa piti olla estetunti illalla. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä ratsastamaan sitä ennen. Mutta kun se peruuntui niin aikatauluni meni taas pöperöksi ja tunti ajasta katosi.

Satoi räntää ja keli oli nollissa.

Tänään menin tallille sillä asenteella että Assi on hieno. Rapsuttelin sitä ennen ratsastusta. Assi aloitti oikeista naruista vetämisen ja vapautti itsensä vetosolmusta. Taidokasta. Toisella kerralla ei enää onnistunut. Satulavyön kiristykselle irvisteli.

Assi aurinkoinen.
©minä

Olin vähän ennen kahdeksaa ratsailla. Maneesissa oli 3 hevosta. Vasta ihan lopuksi jäätiin keskenämme. Päätin kehua Assia paljon ja muistaa olla vetämättä. Eteen houkuttelulla ja lietsonnalla. Alkukäynneissä huomasin taas että välillä ei karvakaan värähtänyt kun käytin pohkeita. Ihan alkuun tuntui taas takaa jäykältä mutta vertyi nopeasti.

Hetken Assi kauhisteli taas takalaidalla ollutta loimea kunnes loimi lähti. Oikea kierros sujui pitkin ohjin hyvin, vasemmassa vietti vähän uralta sisään.

Sain viriteltyä sen verran että raviin päästiin ilman pohkeen tömäytyksiä. Yhä vasemmassa kierroksessa valui vähän sisälle. Nyt tuijotteli takkikulmaa. Yksi talutettava loikki välillä vähän omiaan, Assia ei kiinnostanut pätkääkään. Osasin itse olla vetämättä, joten Assikin oli suht hyvä. Tänään heräsi kivan nopeasti liikkumaan itse. Tein taas alkuverkan ravit ja laukat samaan syssyyn. Oikea laukka ensin. Suoristelin molemmissa.

Assi pussaa.
©minä

Unohdin jo tarkemmin mitä tein. Siirtymiä ja sekalaista ympyröintiä varmaan. Ajatusta avosta. Ulkotuki, vakaa käsi ja takasten väistätystä ulos ehkä. Keskityin eniten käsiini. Päätin ratsastaa tolkuttoman hyvin. Ei ihan toiminut. Assi oli rento ja ryhdikäs muttei täysin tasainen. Kivasti taipui ja kuunteli. En tosin kovasti yrittänyt vaikuttaa jaloilla ja käsillä vaan enemmän istunnalla. Pidätteet ajattelin ylös ja skarppasin kovasti etten vedä.

Pyöritettiin muistaakseni taas ihan hyvät pätkät laukkaakin. Asiallista. En kyllä muista mitä tehtiin. Ei ainakaan vaihtoja eikä vastalaukkoja. Kuski tuli kovin tyytyväiseksi tänään.

Assilla on vähän punaisemmat jouhet kuin minulla.
Jotain siinä kuiskutellaan.
©minä

Loppuverkassa toimi todella kivasti ympyröillä. Päätin tehdä vielä nelikaarisia lopuksi. Idea taisi olla huono sillä Assi kauhisteli seiniä. Joka kerta lähestyvä seinä kadotti rentouden. Pyörittelin kaarille vielä voltit mutta päästiin vain kelvolliseen, ei ihan hyvään. Pahin kirjain oli tänään M. Lopuksi ympyrällä yritin ottaa vielä suoraksi, lavat haltuun ja vähän pidemmälle kaulalle rennoksi. Melko pitkällä kaulalla ei pysynyt enää tuntumalla vaan nyki ohjat pitkiksi ja nosti päätä. Toistettiin jokunen kerta. Lopuksi pitkällä ohjalla käyntiin.

Tänään Assi ei halunnut kävellä kovin kauaa. Vähän yöpuuhiksihan meillä silti meni.

Peiliselfie, Assi taas iholla.
©minä

Ongelmia:
tuijotteli vähän loimea
tuijotteli takkikulmaa
ei mennyt jalasta eteen vaan omiaan

Parannusta:
oli kivan reipas
kivan rento

Tänään oli kamerallinen puhelin kerrankin mukana maneesissa, tuloksena nämä taidokkaat kuvituskuvat.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Kuriton poni

Saavuin pian 13 jälkeen Hempan kanssa Ruukista tallille. Pohdin että taas jäi estetunnit välistä enkä olisi kyllä jaksanutkaan enää hypätä. Olin väärässä.

Olin siivoamassa vinkkaa kun huomasin härdelliä kentällä. Kuski maassa ja Visu juoksi irrallaan. Hetken päästä ope oli taluttamassa hummaa talliin. Tarjouduin avuksi ja luulin esim. ottavani siltä satulan pois. Vastaus olikin tyyliin että laita kypärä päähän. Niin sitten vaihdoin kengät, takin ja kypärän pikavauhtia. Vinkan siivous jäi kesken ja 13.23 hyppäsin ensimmäistä kertaa Visun kyytiin.

Visu lienee tallin uusin tulokas. Rautias eestiläinen tamma. Arvelisin niukasti hevoskokoiseksi. Ponilta kyllä tuntui kaikin puolin.

Muut 2 ratsukkoa laukkasivat ympyrällä puomien yli. Minä otin Visua toisessa päässä avuille. Välillä päästiin käyttämään koko kenttää. Ei ottanut lähtöjä mutta jokusen kerran lähti vyörymään ja jyräämään. Pysäytin heti. Eikä kuunnellut kovin herkkiä otteita. Yksi pukki tuli kun tehostin pohjeapua raipalla. Väistätin takaosaa sivulle ja pyysin pohkeesta nopeita reaktioita.

Lopulta päästiin myös laukkaan. Ei säntäillyt mutta siinäkin lähti jokusen kerran vyörymään kuuntelematta joten pysäytin. Askel pari taakse, kehu ja uudestaan matkaan. Rupesi käyttäytymään tolkusti. Itselläni oli estesilmä aivan hukassa näin pikkulaukkaiseen ja tultiin maapuomit kerta toisensa jälkeen miten sattuu.

Kyselin opelta että joko riittää. Vastaus oli että voin ratsastaa Visulla vaikka koko illan. Kyseli että tahdonko mennä sillä tehtävätkin ja toki halusin. Tein kaarevan linjan kavaletit vain vasempaan kierrokseen. Vähän pullahti ulos ja meinasi lipsua.

Tehtäviä en kuunnellut ehkä ihan kunnolla. Lopulta ohje taisi olla että tulkaa mitä tahdotte. Mentiin ensin vähän lyhyempi kierros pikkuesteitä pitkin kenttää ja lopuksi noin 6 hypyn kierros. Ainakin yksi pudotus. Pääosin laukat eivät vaihtuneet. Puomeille ei osuttu. Mutta perusnäppärää.

Loppukäynteinä käytiin kesän peltolenkki ympäri maastossa. Visun eka kerta kuulemma. Oli ihan tolkusti mutta välillä vähän jännittyi. Pidin rintaremmistä kiinni ja alkumatkasta nyki ohjia. Ojan vieressä rupesi näkemään menninkäisiä takana (oltiin vikoina) ja sakkasi sivuttain. En halunnut ylimääräistä härdelliä, joten vaihdettiin järjestystä ja mentiin keskelle. Siinä selvittiin kommelluksitta takaisin pihalle.

Visu jatkoi myöhemmin vielä hommia, joten sain jatkaa Hempan ja sen tavaroiden puunaamista. Luulin olevani valoisalla kotona mutta lopulta olinkin vasta 16 aikoihin. Aivan poikki ja nälissäni.

Ongelmia:
pukitti edellisen kuskin alas
jokusen kerran lähti vyörymään eikä kuunnellut jarruja
paikkasilmäni oli ihan hukassa
ei osuttu puomeille
jännittyi välillä maastossa

Parannusta:
perusnäppärä poni
oli kiltisti

Kauas on pitkä matka

Sunnuntaina aluevalmennukset jatkuivat Ruukissa. Hemppa jäi Ruukkiin yökylään, itse ajoin yöksi kotiin. 07 jälkeen matkaan ja vähän aiemminkin olisi ollut hyvä olla paikalla. +1°C ja satoi lunta. Yöllä näin unta että mentiin Hempan ja vinkan kanssa ojaan. Viimeksi taisi olla samanlaisia unia ennen treenejä. Ei kovin rentouttavaa.

Hemppa oli viihtynyt hyvin. Hörppäsi vielä ämpärillisen lämmintä vettä ja käytiin pienellä aamukävelyllä. Sitten olikin jo hoppu varustautua treenikuntoon.

Tänään oltiin samalla 3 hengen porukalla kuin eilenkin. Aamun toisessa ryhmässä eli 09.

Taas alkuverkassa Hemppa tuntui hyvin vinolta. Aavistuksen kankea mutta vertyi äkkiä. Vinous lähti sekin paranemaan yllättävän nopeasti. Harmi vaan että heti tuli ongelmia suoruuden ja rentouden kanssa kun ruvettiin tekemään jotain. Alkuun taas vain itsenäisesti askellajit läpi ja ohimennen joitakin puomeja. Tänään alkuverkassa Hempalta tuli yksi protestitakapotku.

Ensimmäinen ohjattu tehtävä oli ylittää kahta kavalettia ympyrällä. Vasen kierros. Rennommalle kaulalle. Lisää laukkaa. Vielä lisää. Me oltiin selvästi ryhmämme hitaimmat. Muille tuli pikemminkin päinvastaisia kommentteja.

Seuraavaksi oikea kierros ja ympyrällä A-maastoesteen yli. Eilen mittasin sen noin 70-senttiseksi. Este jäi kaarella vinoon. Ensimmäisellä lähestymisellä yritin herättää laukan kuntoon ja humman aktiiviseksi. Mutta kun käänsin esteelle (käännä ulkoavuilla) niin este tulikin äkkiä nenille ja Hemppa äimistyi pysähdyksiin. Selvästi ei ollut huomannut mitä ollaan tekemässä ja mitä tulee vastaan. Nappasin raipalla jo tässä eikä tullut protesteja. Toisella yrityksellä päästiin (tietysti) yli. Ei kovin kaunista mutta hepalle kehut ylityksestä.

Tultiin jokunen kerta ympyrällä ja lopuksi vielä pullauttamalla ympyrä vähän pitkäksi ja enemmän kohtisuoraan esteelle. Se oli näppärin hyppy tähän.

Seuraavaksi taidettiin tulla kierros risuesteillä ja kaarevilla teillä. Kuski meinasi unohtaa minne on menossa, hypyt ok. Saattoi tulla osa myötälaukoistakin.

Melko pian tultiin myös yhdistelmätehtävä keskimmäisestä risusta, vesimatosta ja trippelistä. En muista tultiinko kolmoissarja vielä perään. Ohje oli että näin pienillä älä luota siihen että hevonen osaa katsoa paikat itse. Lähdin sitten ehkä säätämään jotain turhaa kohti ruotsalaista okseri-vesimattoa.

Tänäänkään en käynyt piruuttani näyttämässä esteitä etukäteen. Siinähän ne olivat lähistöllä kun verkattiin. Siksi tuli vähän yllätyksenä että Hemppa kauhistui tavallista vesimattoa. Eikä ollut edes vettä! Äkkipysäys esteen eteen ja askel sivulle. Ilman sivuaskelta olisin luultavasti pysynyt kyydissä. Nyt pyllähdin alas, töps. Ei vammoja. Yritin pitää ohjista kiinni mutta irtosi. Hemppa jäi viereen kauhistuneena tuijottamaan että miten minä nyt noin! Antoi ottaa kiinni.

Kipusin A-esteen päältä takaisin kyytiin ja tultiinkohan joku este alle. Vesimatto sujui kuitenkin yli vain pienellä tuijotuksella uudella lähestymisellä. Trippeli meni helposti.

Sitten tultiin muistaakseni pieni radanpätkä A-esteellä, kapealla, risulla, vesimatolla, trippelillä ja sarjalla. Kapealle tuli pudotus. Kolmoissarjalla oli porttia, tötteröä ja täytettä eli paljon tuijotettavaa. Hemppa ei pysähtynyt mutta hidasti niin että joka väliin tuli ylimääräinen askel. Sakkokierros heti perään ja sitten sujuttiin toivotusti 1 + 2. Videointi alkoi tältä kierrokselta.

Esteitä nostettiin noin ysikymppiin. Tultiin pidempi rata A-esteeltä sianselälle, kaarevalla tiellä trippelille, päädyn kautta kolmoissarja ja pitkä suora kapealle. Pitkällä tiellä toisessa päässä pysty ja pitkällä tiellä takaisin vesimatto.

Ensimmäisellä kierroksella alku ok. A-esteellä vaihtui nyt laukkakin. Varmistin raipalla massiiviselle sianselälle (eilinen mittaus 90 cm). Taisin hämmästyä että mentiin yli. Laukka jäi vääräksi. Hemppa taisi jäädä vähän pitkäksi ja yllättäen stoppasi trippelille. Taas taisin käyttää raippaa heti. Paremmin järjestykseen ja uudestaan. Mutta ei lujaa. Ja uusi kielto. Nyt en oikeasti keksinyt miksei mennyt. (Videolta näyttää että askel ei sopinut.) Vähän kipakampi komennus ja uudestaan. Sitten meni yli. Pääty sujuen ja sarja ok. Himmasin kohti kapeaa. Vähän kiemursi mutta yli. Spurttasin ehkä vähän tarpeettomasti pitkät välit mutta esteet puhtaasti.

Tuntui todellakin siltä että eilen meni paljon paremmin. Kiva oli että otettiin vielä uusiksi. Nyt sain korjattua virheemme. Olin paremmin menossa itsekin. Myötälaukat. Yhä varmistin sianselän raipalla. Trippelistä nyt kerralla yli vaikka Hemppa paikkoikin väärän laukan aika sekavasti. Kolmoissarja sujuen ja sen jälkeen suht suorana pysyen kapealle. Sarjan vikalta okserilta otettiin kyllä puomi (kuten kaikki muutkin). Viimeisetkin esteet näppärästi. Vaikka yhä spurttasin väleihin.

Hemppa oli treenin jälkeen ihan hikimärkä ja paikoin vaahdossa. Ehkä sitten oli aika rankkaa. Ainakin lämmintä pihapuuhiin verrattuna. Loppuravissa oli kivan tasainen. Kulki ryhdikkäästi ja pysyi tuntumalla vaikka annoin pidempääkin ohjaa. Sitten satula pois, loimi päälle ja käytiin kävelemässä pihalla.

Itselläni oli vähän ristiriitainen olo. Ei suurta lannistusta eikä voittajaoloa. Kiva oli tietysti taas että parannettiin alun ongelmista huimasti ja lopetettiin onnistumiseen. Kommentit oli että pyllähdykset kannattaa tehdä nyt niin ei sitten kisakaudella tarvitse. Minä kun ihmettelin putoamissesongin (heinä-syys) ulkopuolista suistumista. Fyysisiä vammoja tuli taas 0. Ei mustelmia eikä mitään kolotuksia.

En muista saatiinko mitään kummempia loppukommentteja tänään. En ollut itsekään kovin puheliaalla tuulella heti treenien jälkeen.

Hemppa sai mehunsa ja päiväheinät ja sai jäädä syömään siksi aikaa kun seurasin vielä muiden treenejä. Viimeinen ryhmä jäi näkemättä kun hepan, tavaroiden ja siivouksen kanssa meni yllättävän paljon aikaa. Hemppa käyttäytyi fiksusti ja puolen päivän jälkeen lähdettiin kotia kohti. Lunta oli tullut taas lisää ja matkaan meni melko tarkkaan tunti.

Onneksi oli omat eväät mukana. Tallireissulla venähti tosiaan vähän pidempään (ks. seuraava postaus) ja vinkan palautuksen jälkeen olin vasta 16 aikoihin kotona ja ihan puhki.

Ongelmia:
4 kieltoa
kuski ei pysynyt sivuliikkeessä kyydissä
yksi takapotku alkutunnista
kuski väsyi autoilusta

Parannusta:
90-senttinen sianselkä joka kerta empimättä yli (varmistelin raipalla)
viimeinen rata oli hyvä
ei vammoja tippumisesta
Hemppa käyttäytyi oikein fiksusti (paitsi kieltäessä)

Silja videoi lopputreenimme:

lauantai 14. joulukuuta 2019

Huomattavaa parannusta

Lauantaina oli taas aluevalmennuspäivä. Tällä kertaa treenit olivat Ruukissa. Koska aiemmin painotettiin sitä että pitäisi katsoa muidenkin treenit niin hommasin Hempalle yökarsinan. Näin sain humman lepäilemään ja saatoin itse katsoa muiden treenejä.

Lainakärry oli onneksi valmiiksi Tallinmäellä, ei tarvinnut käydä noukkimassa. Nyt pakkauslistaan tuli lisäksi Hempalle kamala kasa heiniä, iltaruoat sekä mash-aineet. 4 ämpäriä, joka oli minimimäärä, jolla pärjäsin.

Matkaan meni tallilta tunteroinen. Luulin olevani hyvissä ajoin mutta tavaroiden purkuun ja paikkojen etsimiseen kului aikaa. Hepat majoittuivat ulkokarsinoissa ja vesi piti kantaa tallista.

Elämää ulkokarsinoissa. Hemppa vasemmalla.
©Pauliina


Laitoin lopulta Hempalle varusteet niskaan ja otin hepan matkaan esteiden rakentamiseen. Me siis ekassa ryhmässä kello 17. 3 hengen porukat tänään.

Maastoesteitä oli siroteltu halliin jo valmiiksi. Me kasattiin lisäksi 5 minipystyn jumppa, jossa alussa, lopussa ja joka välissä oli lisäksi maapuomit. Lisäksi muutamia pikkupystyjä ja kavaletteja.

Alkuun kävelin hallin (ihanan iso, 30 x 100 m) ratsain vielä molempiin suuntiin pitkin ohjin ympäri. Ei pahaa tuijottelua. Saattoi olla Hempan ensimmäinen kerta täällä, en ainakaan tiedä että olisi käynyt aiemmin. Eniten katseli keskioven etuaitoja ja kottareita. Ravissa yritin painaa kaasua ja ihan hyvin Hemppa liikkuikin. Silti meni hetki että ajatteli itsekin eteen. Huomasin taas välillä hierovani pohkeilla ylimääräistä. Jokaisesta jalankäytöstä pitäisi tulla reaktio ja muuten jalat hiljaa.

Tultiin ravissa puomilinjan yli molempiin suuntiin. Oikein asiallista. Lisäksi yliteltiin muita puomeja. Meille riitti ekana. Sai joko kävellä tai ottaa laukat putkeen ja kävellä sitten. Ajattelin laukata putkeen. Laukkapätkä olikin sitten pidempi kuin arvasin.

Alkuun saatiin olla vähän ominemme ja suoristelin. Kun ope katsoi niin vaatimus oli nopeat reaktiot jalasta. Pitkille sivuille sitten vähän spurttailtiin ja parani. Tultiin taas myös ohimennen puomien yli. Vaihtelevaa. Vaihtoja ei tullut vaikka yritin.

Lopulta käveltiin hetki. Hemppa rupesi olemaan jo tässä vaiheessa hikinen. Käynnit kulki kivan rennosti omaan tapaansa pää matalalla.

Ensimmäisenä hommana tultiin vuorotellen puomi, kavaletti ja puomi kaarevalla tiellä. Ensin taisi olla vasen, sitten oikea kierros. Meillä aiemmin ollut rento laukka meni hukkaan. Hevonen suoraksi, enemmän tuntumaa vasempaan ohjaan. Vasen kierros meni hyvin, oikeaan tuli pari sakkoylitystä loppuun. Mutta ihan ok sekin.

Sitten tultiin maneesissa olleita tehtäviä pienissä pätkissä. Nyt olivat muistettavissa aina sen hetken mutta kaikki eivät jääneet mieleen. Laukassa tultiin jumppaa molempiin suuntiin. Tämän Hemppa suoritti hyvin. Vähän kiihtyi loppua kohti enkä itse ollut ihan varma miten kuuluisi istua kyydissä. Ekalla kerralla en huomannut kiihtymistä, huonompi juttu. Ekan kerran jälkeen tuli kommenttia että hevoseen voi myös vaikuttaa tehtävällä ja se sytytti lampun. Kuvittelen että mentiin aika keskeltä yli.

Pitkän sivun viereisiä kavaletteja ylitettiin aika vinosti. Vaihdot jäivät osin puuttumaan mutta jokunen tuli. Nopeasti Hemppa vaihtoi ravin kautta. Kädet alas, tuli kommenttia kuskille.

Hypättiin myös pienet "risulaatikot" eli maastoesteet. Risuja ei ollut. Korkeutta open mukaan 40 cm, mittaamalla n. 60 tai vähän alle. Yli ja voltti perään. Volttimme olivat vähän kulmikkaita muttei saatu sakkoja. Ope oli tyytyväinen. Muut tekivät uudestaan.

Viimeisellä kierroksella tultiin kavaletilta maastikselle sujuen neljällä. Edellisellä kerralla tuli 5 kun Hemppa hidasti estettä kohti. Lopuksi vielä esteet suoralla linjalla vinosti yli. Polkaisin sen verran kaasua että tultiin toivotut 3 + 3 laukkaa. Pientä kiemuraa (en huomaa videolta) mutta taas ope oli tyytyväinen ja meille riitti. Muut tulivat sakkona uudestaan.

Otettiin pari puomia sekä kielto lumiselle maastikselle. Hemppa kauhistui jo kaukaa ja vauhti nyypähti. Käytiin katsomassa ja toisella kerralla meni hyvin. Ihan kaikki hypyt eivät olleet sujuvia mutta pasmat pysyivät sen verran kasassa että sain aina jatkettua. Hemppa oli kiltisti eikä jumitellut tai takapotkinut. Loppukäynneissä pitkin ohjin säikähti takaovea ja vähän loikki. Onneksi pidin huovasta kiinni.

Tämän päivän hankaluus oli taas kesken tunnin iskenyt migreeniaura. Onneksi nämä tulevat aina itselleni ilman särkyä. Ensin ihmettelin kun treenikaverilla ei ollut nenää. Seuraavaksi tajusin että näkökentässäni on aukko keskellä. Tavalliseen tapaan se siitä vähän laajeni, levisi reunoille ja lopulta katosi. Kaikki tämä tunnin aikana. Välillä en siis nähnyt kunnolla mitä hyppään. Eipähän tullut tuijoteltua esteitä. Tunnin jälkeen oli vähän höntti olo.

Ope oli menoomme oikein tyytyväinen. Kommentoi että uusi kouluopemme on palkkansa ansainnut. Jotain ollaan kuulemma tehty oikein ja hieno parannus edellisen kerran jälkeen. Olipa kiva kuulla! Suoristusvinkiksi tuli vastalaukka vasta-asetuksella.

Muut ryhmät tekivät vähän eri juttuja. Oma tulkintani oli että meillä oli helpompaa. Se ei enää yllättänyt kuinka haastavia juttuja pikkukorkeuksilla saa aikaan. Mutta tänään ei oltu pahoissa ongelmissa.

Ongelmia:
rento laukka meni tehtävillä hukkaan
ei tullut kaikkia vaihtoja
yksi kielto
lähes kielto vinokavaletillekin
migreeniaura haittasi kuskin näköä
säikähti loppukäynneissä takaovea ja loikki

Parannusta:
ei sakkokierroksia
sangen siistiä, suoraa ja täsmällistä
yllättävän paljon vaihtoja
sain lopuksi polkaistua vauhtiin
ope oli tyytyväinen

Silja ja Maritta kuvasivat hyppyjämme:

perjantai 13. joulukuuta 2019

Suorempi ja ryhdikkäämpi

Perjantaina menin Hempalla itsenäisesti iltasella. Tunnilla oli samaan aikaan yksäri mutta hyvin mahduttiin. Keli oli pari astetta plussalla mutta kenttä yhä kelpo lumipohjalla. Säkkipimeää eikä onneksi satanut mitään.

Yritin mennä oikealta puolelta kyytiin mutta Hemppa pyörähti penkin viereen aina vain vasen puoli penkkiä kohti. Luovutin.

Käveltiin melko pitkään alkuun. Alkukäynnit Hemppa meni sangen reippaasti pää lähes maassa. Yritin lyhentää ohjia siten, että humma pysyisi rentona. Ensin tein vähän ympyröitä ja oikeassa kierroksessa avoa. Otin taas oikean ohjan tuntumalle ja suoristelin vasemmalla. Oikealla pohkeella takaosan väistöä ulos ja yritin laskea askeleista oikean vaikutushetken.

Sitten tein jonkin verran väistöjä keskilinjalta uralle. Sama juttu kuin aiemmin eli vasemmalle mennessä meinasi kaatua sivulle omiaan. Vasenta pohjetta taas väisti vähän hitaasti. Muutenkin hiipui kun väistettiin oikealle. Kumauttelin pari kertaa eteen raviin asti ja parani.

Ravissa tein ihan samoin ympyröitä ja oikeassa kierroksessa avoa. Välillä piti skarpata että muistan höllätä vasemmasta ohjasta ja pitää oikean tuntumalla. Hemppa lähti tasoittumaan. Omat rennot kädet auttoivat myös. Kevensin kaikki ravit.

Yritin ensin nostaa laukkaa ravista. Tuli aika kammottava nosto. Otin käynnistä uudestaan ja tuli vähän parempi. Yhä turpa nousi. Vasen laukka ensin. Piti ratsastaa vähän eteen. Ympyröillä tuntui silti yrittävän nelitahtiseksi. Suht tasaista. Tässäkin yritin muistaa pitää tuen oikealla ohjalla ja humman suorana. Lopulta muistin myös tasapainottavat pidätteet ja haitarin.

Mentiin pitkähkö pätkä laukkaa ja sitten huilattiin. Käynnistä pienen ravityön kautta oikeaan laukkaan. Siinä samat kuviot. Tuntilaista piti vähän väistellä, joten ympyröitä tuli nyt vähän enemmän kuin olisin halunnut. Mieluummin olisin soljunut suoraa uraa enemmän. Suorilla yhä ajatus avosta. Ei tainnut nykiä pahasti mutta kaarteissa tuntui vähän nelitahtiselta. Oikeakin laukka oli yksi pitkähkö pätkä.

Laukkojen jälkeen ravi ryhdistyi. Tuntuma keveni ja tuli kahdelle ohjalle. Nykiminen loppui. Suunnanmuutoksissa pysyi paketti kasassa ja tuntui hyvältä. Sain tehtyä askelpituuteen muutoksia. Kaikki tuntui aika helpolta.

Huikkasin ohimennen opelle että Hemppa tuntuu lyhenneen. Vastaus oli että ainakin 70 cm lyhyempi kuin kesällä.

Nyt nautin lyhyemmästä Hempasta, keventelin ja hienosäädin. Ympyröitä ja suunnanmuutoksia. Pidemmällä ohjalla venyttely jäi käyntiin. Lopetettiin melko samoilla askelmerkeillä kuin tuntilainenkin.

Ongelmia:
oli yhä vähän vino
nyki vähän ohjia
pohja oli laukkakaarteisiin vähän huono

Parannusta:
tasoittui ja ryhdistyi
ei takapotkuja, säikkyjä eikä muita loikkia

torstai 12. joulukuuta 2019

Omaa suoristelua

Torstaina pääsin taas Hempan luokse. Humma oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Näytti suoralta ja reippaalta. Meidän tunnille tuli 6 ratsukkoa ja keli oli tihkuinen +1°C. Kenttä kuitenkin ihan hyvän näköisessä kunnossa, lumipohja. Opena kakkosope.

Katselin edellistä tuntia ja tuli aikamoinen vilu. Aloitin siis lisätakki päällä ja paksuilla talvihanskoilla. Takki kävi pian kuumaksi vaikka käveltiin mutta näppejä palelsi pitkään enkä lopulta vaihtanut hanskoja ollenkaan.

Alkuun mentiin melko pitkällä ohjalla ja ohje oli taivutella ja ratsastaa letkeää käyntiä eteen. Hemppa venytti hyvin. Sitten taidettiin tehdä sama suoralla uralla ja ratsastaa vielä enemmän käyntiä eteen. Tämäkin ihan ok. En oikein saanut ratsua pohkeen eteen, sillä käynti venyi lähinnä päästämällä. Ei tarvinnut pahemmin patistella.

Ongelmia tulikin kun lähdettiin raviin. Tänään ei tehty ihmeitä. Pitkillä sivuilla eteen, päätyihin ympyrät ja jossain välissä lyhennettiin vähän. Hemppa ei ollut yhtään avuilla ja vastusteli kovasti kaikkea, mitä tein ohjalla. Jalasta ei mennyt eteen (omasta halustaan kyllä jolkotti) ja nyki ohjia. Yritin pitää taas oikean ohjan tuntumalla ja suoristella. Harmi että siihen ei tuntunut olevan oikein aikaa vaikkei mitään ihmeitä siis tehtykään. Ope ehdotti vasta-asetusta oikeassa kierroksessa. Se auttoi saamaan lavat mukaan. Mutta suora tai avuilla Hemppa ei ollut. Vasen kierros oli paljon tasaisempi. Pitkillä sivuilla tosin pikemminkin vain baanasin kuin keskityin laadukkaaseen tekemiseen ja rytmiin.

Aika pitkään meni että muistin haitarin. Rupesin sitten tekemään pieniä temponmuutoksia itsekseni. Valitettavasti sekään ei tuonut tänään autuutta.

Alkuverkan jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Sen jälkeen jatkettiin ihan samaa. Alku harjoitusravissa oli kunnon hirveilyä. Ympyrä ja pari volttia eivät tuoneet autuutta, pieni käyntipätkä auttoi paljon paremmin. Kaarilla vasemmassa kierroksessa liirasi helposti ulos. Saatoin aiheuttaa sitä myös itse. Yritin sitten olla liirauttelematta. Mutta ravissa istuminen oli ihan ok, myös isommassa ravissa. Vaikkei tänään tullut autuutta niin saatiin ainakin askelpituuteen kunnon erot.

Ei tullut juntturointeja eikä takapotkuja. Pahin oli lävistäjällä ohitettu puomikasa, jota Hemppa omaan tyyliinsä yritti nokka pitkällä tuijottaa. Sain onneksi vähän puututtua eikä karannut sivulle. Ei tullut isommasta ravista istunnalla niin hyvin takaisin kuin olisin halunnut. Nyki ohjia läpi tunnin. Lyheni ja ryhdistyi kyllä ja kulki myös nokka alhaalla. Olisin silti halunnut vielä rennommalle kaulalle. Yritin muistaa myös myödätä mutta taisin tänään olla kädellä liian hidas. Pientä yliyrittämistä. Kokonaisuutena tästä tunnista tuli mieleen istuntatuntimme noin kuukausi sitten.

Loppuravit kevennettiin. Ihan ok muttei siinäkään ollut erityisen super. Olisin mieluusti myös laukannut. Muutamia omia laukka-askeleita tuli kun jymäyttelin Hemppaa välillä jalasta eteen. Raippaan en tänään kajonnut. Mutta toisaalta hepo ei sanonut mitään vaikka raippa oli pitkät pätkät myös oikeassa kädessä.

Ongelmia:
oli paljon vinompi kuin miltä näytti
ei tykännyt suoristusyrityksistäni ja nyki ohjia
ei laukattu
ei ollut pohkeen edessä

Parannusta:
kaikesta huolimatta lyheni ja ryhdistyi
ei säikkynyt, loikkinut eikä juntturoinut
tasoittui vähän loppua kohti
harjoitusravi ei sattunut selkääni

tiistai 10. joulukuuta 2019

Lisää avoja

Tiistaina oma kunto ei ehkä ollut sillä mallilla että kannatti lähteä ratsastamaan, flunssa päällä. Menin silti. Tämän vuoden viimeinen koulutunti Heponiityssä. Eihän sieltä malttanut olla pois. Tallilla -7°C ja ratsukoita tunnilla 5. Minulla yhä Saku. Tänään tämä oli humman ainoa tunti.

Taas meinasi tulla kiire tallille, sillä auton ovet olivat jäätyneet kiinni eilisen sateen jäljiltä. Muutenkin oli raaputtelemista ikkunoissa. Sakukin oli tavallista likaisempi. Olin kuitenkin ajoissa valmis.

Alkukäynneissä Saku vietti kovasti omiin suuntiinsa eikä päästy kovin reunoille tai kulmiin. Paitsi vähän muiden vanavedessä. Hommia ei aloitettukaan keskiympyrällä vaan käynnillä suoraa uraa pitkin. Lyhyiden sivujen keskeltä käännyttiin keskilinjalle ja väistettiin uralle. Käyntiväistöt menivät näppärästi. Oli tunne takaosasta ja kun ope pyysi jyrkemmin sivulle sain toteutettua. Keskityin rentouteen ja olikin aika sujuvaa.

Ravissa taidettiin mennä myös suoraa uraa. Jossain vaiheessa tehtiin ympyröitä päätyihin ja voltteja pitkille sivuille. Laukkoja tehtiin jossain vaiheessa tuntia nostoina pääty-ympyröillä. Vasemman laukan kanssa oli alkuun ongelmia ja pari ensimmäistä nostoa jäivät tulematta. Pohdin samalla että ehkä eiliset nosto-ongelmat Assinkin kanssa johtuivat kuskista eikä ratsusta.

Ravissa Saku hiihteli vähän alta mutta sain pääosin himmailtua. Ope kehui hyvästä tahdista tms. (kuten arvasinkin) mutta lisäsi ettei saa mennä yhtään kovempaa. Oli aika rajamailla oliko hallinnassa vai ei.

Volteilla Saku yritti kovasti kaatua viimeisellä neljänneksellä sisään. Yritin korjata mutta heikolla menestyksellä. Ravivolttailun jälkeen tehtiin taas avoja, ensin käynnissä. Kummasti käynnissä oli hankalampaa kuin ravissa. Käynnissäkin kaatui loppuvoltilla sisään. Katsomon kulmassa liirasi sisään ja kiihdytteli. Kummasti kiihdytti myös kohti opea. Se ehkä johtui kuskin jäätymisestä. Yritin ottaa vauhtia pois ohjilla ja tuli sanomista että teen liian isoja liikkeitä. Pitäisi vain tunnustella. Mutta jos tuntuu siltä että menee kovaa vauhtia pöpelikköön niin kyllä minä paniikkijarrutan kovempaa enkä yritä meditoida vauhtia pois. Ope kävi pitämässä vähän ohjista kiinni ja näytti miten. Kuskin keskittyminen rakoili liikaa. Ei tullut hyvä. Käyntiavot olivat tunnistettavia mutta luikertelua.

Kun otettiin ravipätkiä niin Saku jäikin kuulolle. Sain pyydettyä vähän jo eteenkin. Ei juossut kumpaankaan suuntaan. Voltitkin pyöristyivät loppuun asti. Samalla sain itse rentouduttua. Sakua olisi voinut rentouttaa vielä vähän lisää. Yritin kyllä. Avot olivat ravissa taas parempia.

Lopuksi pyörittiin vielä keskiympyrällä. Ravi ok. Tosin oikea ohja oli yhä aika tyhjä vaikka yritin ratsastaa läpi tunnin vasenta pohjetta läpi. Ongelma iski silmille vasemmassa laukassa kun Saku lähti taas kaatumaan sisälle ja ohjaus meni rikki. Yritin teeskennellä että hyvin menee enkä lähtenyt riuhtomaan mitään pakotekuvioita. Jalat kiinni ja väistö vasemmasta jalasta ulos. Ravissa, sitten laukassa. Ope oli kuin hypnotisoija ja kun kuuntelin ohjeita niin Saku toimi. Kun yritin samaa hetki aiemmin itsekseni niin ei toiminut. En ymmärrä! Ei siitä vielä hyvä tullut mutta vasen laukka nousi ja lähes pysyttiin reitillä. Oikea laukka nousi tänään tavallista löysemmin mutta muuten oli hallitumpi.

Loppuun kevennettiin hetki ja sitten ohjatusti käyntiin ja pitkät ohjat. Loppukäynnit tuntuivat lyhyiltä mutta ehdittiin keskustella asiat kaikkien viiden ratsastajan kanssa läpi. Minä sanoin onnistumiseksemme että tehtävistä kokonaisuutena helpoiten sujuivat alun käyntiväistöt ja raviavot. Itsekseni mietin että todella monessa asiassa oli viilattavaa. Siihen nähden kuinka puolikuntoinen olin niin todella positiivista että sujui näinkin hyvin. Ei kamalaa kaaosta.

Nyt tulee vähän pidempi joulutauko ja treenit jatkuvat vasta loppiaisen jälkeen. Kotiläksyksi tuli tehdä mielikuvaharjoittelua.

Ongelmia:
kuski oli vähän kipeä
Saku oli oikealta tyhjä enkä saanut vasenta pohjetta kunnolla läpi
välillä kiihtyi enkä osannut tehdä pidätteitä tarpeeksi hellästi (lähinnä käynnissä)
vasen laukka nousi Sakullakin vähän huonosti, vika taisi olla siis kuskissa
vasemmassa laukassa kaatui sisään

Parannusta:
alkutunnin käyntiväistöt menivät näppärästi
avot olivat taas paljon helpommat ravissa
sormia ei juurikaan palellut välikausihanskoissa

maanantai 9. joulukuuta 2019

Tunnissa hyväksi

Maanantaina menin taas opettajan puutteen takia itsenäisesti Assilla. Vaikka yritin mennä ajoissa niin taas meni iltapuuhiksi. Olin kuitenkin jo ennen kahdeksaa selässä. Pihalla oli mennessä plussalla ja tihutti vettä. Lähtiessä näytti nollaa ja tuli vähän räntää.

Maneesissa oli mennessä noin viitisen ratsukkoa. Pääosin kuitenkin vain 1 - 2 hommissa ja muut kävelivät. Alkukäyntiemme aikana työskentelevä ratsukko halusi ohittaa sisäkautta, joten käveltiin uralla. Nyt Assi ei tuijottanutkaan mitään.

Kun aloitettiin ravissa niin meno oli sangen hidasta. Yksi hepoista oli kuulemma säpsy, joten ei saanut maiskuttaa tai käyttää raippaa, ainakaan kovaa. Yritin sitten hiljaisesti herätellä Assia. Onnistui aika kehnosti. Laukkaamisestakin piti varoittaa etukäteen. Jossain vaiheessa alkuverkkaa Assi yhtäkkiä vähän rupesi katselemaan kirjaimia. Jos pääsin itse muita miettien niiden ohi niin Assikaan ei piitannut. Uralle pakottaminen aiheutti vain vastareaktion. Avoasento rennolla mielellä oli paras. Yritin muutenkin taivutella. Assia välillä huvitti ja välillä ei. Kuski oli sen verran flunssainen että alkutunnin kevyt ravi meinasi vähän puuskuttaa.

Vasen laukka ei meinannut alkuun nousta. Irtosi kuitenkin. Oikean kanssa ei ollut samanlaisia ongelmia. Tänään en jaksanut taas laittaa kannuksia, joten ei voinut olla siitäkään kiinni että törkin väärin. Laukassa liikkui vähän paremmin. En tehnyt mitään ihmeellisyyksiä. Yritin katsoa että on suora ja ympyröillä asettuu. Vaikkei ollut kovin pitkä pätkä alkuverkkaa niin heppa hikosi korvista.

Käveltiin hetki. Sen jälkeen oli toinen pätkä hommia. Vähän epämääräisesti ravissa ja laukassa ympyröitä ilman sen suurempia suunnitelmia. Suoruutta ja taivuttelua. En muista yritinkö jo tässä tehdä vaihdot. Molemmat vaihtuivat ristilaukan kautta. Vasemmasta oikeaan vasta toisella yrityksellä. Mutta siitä Assi heräsi. Taisi vielä tässäkin tulla vähän jumittelua vasemman laukan nostossa.

Seuraavan lepotauon jälkeen Assi rupesi hypähtelemään raviin kun otin ohjia. Peileistä katselin että ratsu olisi voinut olla vielä vähän pyöreämpi. Tein siirtymiä ja Assi yritti vaihdellen kiihdytellä tai hidastella. Yritin kovasti saada Assipilotin pois päältä ja hallinnan itselleni. Lohdutti kuitenkin kovasti että tänään mentiin uria pitkin eikä tamma jännittynyt. En tiedä oliko sillä vaikutusta että tänään ei oltu yksin maneesissa.

Lopuksi tein ympyrällä ravista laukannostoja ja takaisin raviin. Laukat rupesivat tulemaan vain päästämällä. Ravia piti keventää, muuten hypähti takaisin laukalle. Halusin ravin myös rauhalliseksi ennen uutta nostoa. Siinä oli välillä tekemistä eikä Assi halunnut aina kuunnella pidätteitä. Piti ottaa välillä kovastikin että hidasti. Ei kuitenkaan juossut ympyrätolkulla. Molemmat suunnat aika samoin. Ja kun laukasta otettiin alas niin Assi ehdotti aina lopuksi käyntiin lässähdystä kun tajusi että hommat loppuivat.

Siitä jatkoin keventämään. Aluksi siinäkin oli baanavaihde päällä. Taivutin ja väistin. Lopulta Assi rupesi kuuntelemaan. Siihen vaadittiin lähes tunti ratsailla. Viimeiset 5 minuuttia Assi oli aika hieno. Ryhdikäs, letkeä, taipuisa ja malttoi odottaa. Sain rentoutettua omia käsiäni ja Assi oli kevyt. Silti pyöreällä kaulalla niska ylhäällä. Nautiskelin hetken ja kun suunnanvaihdot ja kaikki toimivat hyvin niin palkitsin loppukäynneillä.

Tänään kävelin hetken selästä mutten antanut Assin haahuilla omiaan koska ei oltu yksin. Aika pahaa luimunaamaa välillä näyttikin kaverille. Sitten satula pois ja talutusta loimen alla. Tässä vaiheessa tuli Assin kasa. Siivosin vielä omat ja muiden jättämät läjät ja sitten talliin. Tänään olin siellä taas hidas.

Ongelmia:
kuski oli vähän kipeä
alkuun Assi oli hidas
alkutunnista yritti vähän katsella kirjaimia
vasen laukka nousi useamman kerran huonosti
Assi halusi päättää asioista ihan liikaa itse, kiihdytteli tai hidasteli
ei aina kuunnellut pidätteitä kovin hyvin

Parannusta:
ei tuijotellut juurikaan
heräsi loppua kohti
viimeiset 5 minuuttia oli aika hieno

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Tasaisuutta kavalettikorkeuksilla

Sunnuntaina ei ollut muutakaan tolkullista tiedossa, joten mentiin Hempan kanssa estetunnille. Keli oli muutaman asteen pakkasella. Oltiin ekalla tunnilla viidensinä. Tunnin piti tallin nelosope. Virittelin Hempalle panssarin ja itselleni turvaliivin vaikka arvelin että hypätään pieniä.

Alkuverkassa ohjat otettiin taas salamyhkäisesti huomaamatta tuntumalle. Ensimmäinen kommentti oli kehoitus kevyen ravin verryttelyyn. Tein vielä muutaman ympyrän käynnissä ennen kuin lähdin raviin. Ihan samoja suoristusjuttuja pohdin tänään kuin 3 edellistäkin päivää.

Alkuverkan lomassa tultiin ravissa radan poikki kahden lötköpuomin yli. Ohje oli pitää hevonen suorana kahden ohjan tuntumalla. Eihän Hemppa ollut suora tai tasaisesti ohjilla muuallakaan. Puomeilla vietti yleensä vasemmalle ja yritin torpata parhaani mukaan. Tänään olisin laittanut kannukset mutta unohdin ne kiireessä matkasta. Päädyissä Hemppa yritti poikkeuksellisen paljon valua uralta sisään. Ei meillä yleensä ole sellaisia ongelmia.

Tultiin puomien yli myös oikeassa kierroksessa pari kertaa. Taidettiin saada suoruudesta kehuja vaikkei tuntunut kovin suoralta. Taidettiin tulla näitä myös laukassa. Yritin herätellä Hemppaa liikkeelle. Lopulta lähti imemään pitkille sivuille. Päädyissä kaatui yhä sisään, varsinkin vasemmassa kierroksessa.

Ensimmäinen tehtävä oli tulla puomien yli laukassa kahdeksikolla, siten että laukka vaihtuu joka kerta. Hemppa ei ollut läheskään tarpeeksi hereillä moiseen mutta yritin parhaani. Laukka piti pitää kaikkialla samanlaisena. Ensimmäisellä kerralla survoin Hempan ampaisten yli ja laukka vaihtuikin oikeaan. Yritin miettiä paljon suoruutta, kaulan asentoa ja johtamista. Vasemmalle vaihtui huonommin. Nopeasti Hemppa kyllä itsestään korjasi yhden tai puolikkaan raviaskeleen kautta.

Oikealle taisi vaihtua paremmin muttei kaikki. Vasemmallekin tuli vaihtoja. Suoritettiin meiksi yllättävän hyvin ja ehkä puolet kerroista päästiin uuteen laukkaan käymättä ravissa. Poneilla oli vähän enemmän haasteita ja odotellessa pyörittiin käynnissä taivutellen ja suoristellen. Tänään myös ravailin aika paljon omin lupineni odotellessa.

Päivän teemana oli tosiaan tasaisen laukan ylläpitäminen tehtävien läpi. Estekorkeus oli mini eikä siitä noussut. Jotain 40 - 50 cm?

Ensimmäisellä kierroksella tultiin pitkä lähestyminen, sarja, toinen pitkä lähestyminen ja kavaletti. Ihan näppärää. Päätyihin olisin halunnut hieman paremmin ja kavaletilla laukka ei vaihtunut. Hemppa yritti tuijotella omiaan kentän ulkopuolelta mutta sain keskittymisen pidettyä sisällä.

Toisella kierroksella aloitettiin muistaakseni sarjasta ja hypättiin samat esteet vähän eri järjestyksessä. Yhä laukka jäi vaihtumatta kavaletilla.

Viimeisellä kierroksella jatkettiin sarjalta suoraan kaarevalla linjalla pystylle. Näytti muka jotenkin tiukalta mutta meillä tuli kaarelle 4 askelta. En muista miten se jatkui.

Lopuksi sai tulla vielä jonkin korjauskohdan. Halusin tulla kavaletin, jolta ei saatu kertaakaan oikeaa laukkaa alas. Käsky oli ottaa pysty alle. Nyt ratsastin pystyn jälkeen tien syvemmälle kulmaan ja taas vähän ampaistiin kavaletilla hyppyyn (vika este) mutta laukka vaihtui. Hyvä! Ja taas pyörittelin pari ympyrää perään ja työstin laukkaa paremmaksi.

Hyppyjä tuli sangen vähän. Parannusehdotuksia vielä vähemmän. Meidän menoomme oltiin kovin tyytyväisiä. Itse mieluusti viilaisin virheitämme (joita aivan varmasti on) vähemmiksi.

Ravaillessa Hemppa rupesi taas suoristumaan ja loppuraveissa oli kahden ohjan tuntumalla. Rupesi kevenemään edestä muttei nyt tuntunutkaan superhyvältä. Aiemmin oli välissä vähän jähmeä ja venkula mutta tasoittui siitä. Rupesin pohtimaan että onkohan vinous tapa suojella jotain viallista jalkaa ja nyt suoristaessa sekin joutuu hommiin ja rupeaa kremppaamaan. Toivottavasti tämä on vain mielikuvitukseni tuotetta! Lopuksi annoin pidempää ohjaa ja Hemppa pysyi kauniisti tuntumalla pidemmälläkin kaulalla.

Tulin taas sivuhypyllä selästä alas. Toki ehkä enemmänkin liukumalla kuin hyppäämällä. Hemppa on nääs aika korkea eikä sieltä hirveästi tee mieli hypätä alas.

Ongelmia:
en saanut tunnista oikein mitään irti
välillä ratsun keskittyminen meinasi karkailla
ei tullut kaikkia vaihtoja
loppuraveissa ravi ei tuntunutkaan huipulta

Parannusta:
ei yhtään jukurointeja tai pomppuja
puomeilla tuli ehkä puolet vaihdoista
lopulta saatiin kaikki vaihdot tehtävilläkin
sain suoristettua
saatiin kehuja tasaisesta rytmistä

Pekka kuvasi ensimmäisen kierroksemme:

lauantai 7. joulukuuta 2019

Peltolaukkaa ja suoristamista

Kyselin mitä Hempan kanssa olisi lauantaina tarjolla. Vastaus oli ettei ole sopivia tunteja vaan pitää mennä itsekseen. Yritin kysellä monestako moneen tunnit ovat mutten saanut siihen vastausta. Olikin iloinen yllätys etteivät tunnit alkaneet vielä kello 11, jolloin olimme valmiita hiihtoratsastushommista.

©Siiri Salmi

Hemppa siis talliin, varusteet niskaan ja ratsaille. Kuvaaja houkutteli meidät alkuverkkaamaan pellolle. Kävelin ensin kierroksen kentällä ja tunnustelin ettei Hempalle jäänyt mitään mietteitä hiihtoratsastushommista. Vaikutti ihan rauhalliselta itseltään, joten lähdettiin pellolle. Vasen kierros ja hölkättiin ensin kierros ympäri ravissa. Hemppa kulki aika kauniisti ja suorasti. Yhä yritin pitää tuntuman oikeassa ohjassa ja suoristella vasemmalta.

©Siiri Salmi

Vähän katseli heinäpaaleja mutta päästiin sujuvasti ohi. Kaarteisiin hidastin ja tasapainotin.

©Siiri Salmi

Toinen kierros mentiin laukassa. Ensin ihan hillitysti. Lopuksi vähän lujempaa. Sitten vaihdoin suunnan ja laukattiin kuvaajan ohi vielä oikeassa laukassa. Loppukierros takaisin ravilla. Kommentti oli että kun tultiin kohti niin Hemppa oli ravissa piikkisuora. Olipa kiva kuulla!

©Siiri Salmi

Jatkettiin hommia kentällä. Hemppa käveli pitkin ohjin lähes turpa maassa ja kuski pohdiskeli. En pitänyt kiirettä vaan käveltiin ihan rauhassa. Sen verran piti katsoa kelloa että ehditään tuntilaisten alta pois.

©Siiri Salmi

Lopulta tänään tuli taas hyvin samanlaiset pyörittelyt kuin eilen maaston jälkeen. Oikeassa avoa, molempiin suuntiin oikea ohja tuntumalla ja suoristelua. Hetki ensin käynnissä että parani. Sitten sama ravissa ja lopuksi laukassakin. Kenttä oli sangen hyvänä (keli nollissa) mutta kulmissa laukka meni vähän nelitahtiseksi. Rupesin ratsastamaan päädyt loivina kaarina, se helpotti vähän. Laukka ei ollut kaikista hohdokkainta muttei ollut muistaakseni pahoja puolieroja. Molempiin suuntiin piti pyytää eteen. Yritin pitää oikean ohjan tuella. En muista muistinko miettiä koko ratsun suoristamiseen ja avoihin asti.

©Siiri Salmi

Lopuksi oli taas ravissa aika hyvä ja ryhdikäs. Ei ihan niin priima kuin open kanssa mutta kahdella ohjalla ja sangen suora. Aikataulukin oli täydellinen ja aloitettiin loppukäynnit ennen tuntilaisten tuloa kentälle. Kun tuntilaiset rupesivat hommiin poistuimme jaloista.

Kakkahäntä.
©Siiri Salmi

©Siiri Salmi

Vaahtosuu.
©Siiri Salmi

Hemppa sai syödä hetken sisällä ja kun ei ollut hionnut ollenkaan niin pääsi nakuna takaisin pihalle. Sillä matkalla päätyi vielä tonttukuviin.

Söpöliini!
©Anu
Tällaisilla asennoilla voi ihmetellä miksi solvataan hirveksi.
©Anu
Vähän väsyneet tontut ja mestariluokan editointi.
©Anu
Hassusti valoisuutta lisäämällä kuvasta tuli sininen.
©Anu

Ongelmia:
ei ollut edelleenkään automaattisuora
laukka meni kulmissa nelitahtiseksi

Parannusta:
oli pellolla oikein fiksusti
ei kiukkuja eikä potkuja
suoristui ja tasoittui

Hiihtoratsastuksen alkeiskurssi, osa 2

Lauantaiaamuna meillä oli tallilla puuteripirkkotreenit eli hiihtoratsastusta. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että jätän omat hiihtohommat tänään väliin. Turha kiusata kevyemmällä olevaa Hilimaa enää ylimääräistä. Itselleni tärkeämpää on jatkaa Hempan siedättämistä hommaan. Omistajan kommentti oli taas että hommassa ei ole mitään järkeä mutta jos kerran viime talvena on aloitettu niin siitä vaan.

©Siiri Salmi

Näistä kuvista näkyy hyvin että humma voisi olla pulskemmassakin kunnossa.
©Siiri Salmi

Olin omaan tapaani vähän myöhässä. Kävin hakemassa Hempan sisälle, harjasin ja laitoin suitset päähän. Ohjat otin irti ja riimunnarusta talutus (liinaa ei löytynyt). Katseltiin pellolle mennessä hevoslautailua etäämpää ja vähän tuijotutti. Kun päästiin pellolle niin olivat jo valmiita.

©Siiri Salmi

Saatiin kuitenkin sen verran vielä siedätystä että Hempan kanssa katsottiin vierestä kun Hilima veti lautailijan ohi. Työnsin porkkanaa Hempan turpaan. Ei ollut kovin jännää Hempan mielestä.

Sitten käveltiin hiihtoratsukon perässä, sama juttu. Ja sitten me edeltä ja Hilima ja lautailija perässä. Ei ollut jännää.

©Siiri Salmi

Seuraavaksi mentiin kentälle ja vaihdettiin valjaat Hempalle. Vähän ihmetteli muttei huolestunut. Sangen ripeässä tahdissa saatiin tehtyä samat jutut kuin viimeksi. Liinat taakse ja kävelijä perään. Liinojen nykiminen ja läpsyttely oli ihan ok. Mentiin käynnissä kenttä ympäri ja vaihdettiin suuntaa. Kun pyysin reippaampaa käyntiä niin Hemppa meinasi kiihtyä henkisestikin. Yleensä otti porkkanat nätisti mutta nyt haukkasi enemmän tänne se! Jarrut eivät olleet taluttaen kaikista tehokkaimmat mutta sain humman pysähtymään. Ei tilanteita.

Mitäs siellä tapahtuu?
©Siiri Salmi

©Siiri Salmi
©Siiri Salmi
©Siiri Salmi
©Siiri Salmi

Kenttä oli hetki sitten aurattu, joten ei ollut enää laudalle sopiva alusta. Mentiin siis pellolle. Lautailija laudalle ja Hemppa nenä kohti lautaa. Sopiva turvaväli. Pyysin pitämään vähän ääntä ja se oli selvästi jännää Hempalle. Suhina ok, pomppiminen ei. Seuraavaksi lautailijaa hilattiin kohti. Niin kauan kun Hemppa sai katsoa, homma oli ihan ok. Myös nenän edestä ohitus sopi. Vain hitusen arvelutti muttei miettinytkään poistumista.

Lautailija lähietäisyydeltä.
©Siiri Salmi

Edestä sai kyllä suhista.
©Siiri Salmi

Kaikenlaista sitä, tuumaa Hemppa.
©Siiri Salmi

Mutta kun käännettiin heppa niin että ääni tuli takaa ei humma tätä suvainnutkaan vaan pyörähti katsomaan. Yritettiin pari kertaa mutta sama juttu. Lisättiin siis välimatkaa riittävästi. Porkkanat rupesivat olemaan vähissä, joten piti katsoa hyvään kohtaan lopetus. Parisenkymmentä metriä oli Hempan mielestä sopiva välimatka takaa kuuluvaan suhinaan. Sitten seis ja jatketaan seuraavalla kerralla.

Äänet takaa olivat jänniä!
©Siiri Salmi

Hemppa tahtoi nähdä mitä tapahtuu.
©Siiri Salmi

Tänään jännintä tuntuivat olevan äänet. Pohdin korvien tukkimista mutta mietin että treenatessa on parempi siedättää ääniin. Tositilanteessa voi sitten tukkia korvat. Eikä tule vahinkoa vaikka tulpat irtoaisivat vauhdissa.

Ennen hiihtäjän vetoa pitäisi siedättää vielä ainakin irtonaisen vetokapulan ääniin ja liikkeeseen sekä hiihtäjän ääniin lähempää takana.

Haaveilin että tänään oltaisiin saatu hiihtäjä käynnissä perään mutta siihen ei vielä päästykään. Olen toki kouluttajana kokematon mutta annan itselleni plussat siitä ettei vaadittu mitään liian vaikeita ja Hemppa pysyi sangen rentona läpi session.

Sangen rentoa meininkiä oli treenien läpi.
©Siiri Salmi

Jatkoa ajatellen pohdin että saattaisi olla jopa helpompaa jos olisin itse ratsailla. Ainakin niin kauan kun hiihtäjä ei ole vielä perässä. Olisi parempi hallinta ja tunne Hemppaan. Sitten toki tarvitsisi vielä ainakin yhden lisäihmisen apuun.

Löytyykö sieltä jotain syötävää?
©Siiri Salmi

Kuvittelen että tällainen treeni ja ylipäänsä asioihin siedättäminen on Hempallekin vain hyväksi. Vähän aivotyöskentelyä ja vaihtelua elämään. Eikä ainakaan fyysisesti ollut rankkaa! Toivottavasti saadaan nyt jatkettua treenejä vähän tiheämmin. Seuraavaksi rakennetaan hyppyreitä omalle pellolle. Hempan kanssa tuskin nautitaan niistä vielä tälle talvelle. Kohti kautta 2025!