torstai 30. kesäkuuta 2016

Ponimatamista melko rentona

Torstai-illalle sovin vielä heppailun Mallulle. En ole ihan varma että olisinko jaksanut. Ratsukseni osui haaveilemani Ressu, ratsukoita tunnilla oli 6. Hoitaessa poni oli kiltisti. Kentällä aika laama. Piuhat apuna.

Vauhtia ei erityisemmin ollut missään askellajissa. Ope käski antaa ohjia pidemmäksi. Kannuksia ei ollut ja raippaakin käytin kuulemma turhan hyökkäävästi. Enkä silläkään meinannut saada ruunasta edes korvan heilautusta reaktioksi. Ei nyt ihan sammuttu ja välillä oli puolikas sivu ok menoa mutta löysältä tuntui. En olisi kaivannut vauhtia(kaan) vaan sitä että jalat nousee vähän innokkaammin.

Verkkatehtävänä tultiin kolmikaarista molemmissa kierroksissa. Välillä poni tasoittui edestä ihan ok. Toki tuntumakin oli aika vähissä ja meno tuntui löysän lisäksi etupainoiselta. Open mielestä näytti rennolta ja hyvältä. Nyt pitäisi olla ne videotodisteet.

Tehtävänä tultiin radan poikki ravissa. Ensin tehtiin käyntisiirtymiä, ok-. Alaspäin ok mikäli ei venynyt pitkäksi. Takaisin raville välillä ok, välillä superlöysästi raipan auttamana.

Sitten käyntisiirtymien tilalle vaihdettiin laukannostot. Näissä sama juttu. Välillä ok, välillä tosi löysää. Muutama väärä. Kulmiin piti yhä muistaa taivuttaa. Siihen olisi pitänyt keskittyä läpi tunnin paremmin.

Loppuraveissa tuli kunnon houkuttelulla hetki parempaa menoa, muuten taas hiipattiin hyydyksissä.

Ongelmia:
eteenpäinpyrkimys
kuski unohti ratsastaa kulmat huolella

Parannusta:
oli aika rento ja tasainen

Helppo ja mukava derbypäivä

Torstaina pelkäsin taas koko päivän että sataa. Vähän satoikin mutta jatkettiin silti maastoesteiden parissa. Keli oli puolipilvinen +22°C. Alku ei luvannut kovin hyvää kun Lida ei meinannut ohjautua pitkin ohjin ollenkaan. Vietti vain portille ja luikersi.

Verkassa oli vähän hidas. Verkkaesteet oli pikkuisia ja hypättiin ne laukan lomassa. Muutamia vinohyppyjä ristikoille. Kertaalleen hyppäsin ennen hevosta kun raippakäsky ei auttanutkaan.

©Jenna

Maasto-osuus aloitettiin menemällä yksi kerrallaan 4 hyppyä kentän ympäri. Ennen ekaa pysähtyi hetkeksi tuijottamaan puskien ihmisiä mutta meni siitä sitten suorilta yli. Muut ok.

©Jenna
©Jenna
Sitten tultiin koko rata vuorotellen. 2 kierrosta. Ekalla kerralla oli pientä epäröintiä mutta tuli kaiken aika nätisti. Toisella kierroksella esteet meni varmemmin mutta ponnistuspaikat hukkui. Kapea tuli alas. Osasin kuitenkin eilisten videoiden avulla korjata oman mukautumiseni laavulle ja pidettiin se ylhäällä.

©Jenna
©Jenna
Oli kivaa ja helppoa. Eikä edes jännittänyt! Nyt Lida tarjosi sitä menoa, jota odotin eiliseltä.

©Jenna

Loppukäynnit käytiin poikkeuksellisesti pellolla. Muut hätäilivät kovasti voiko Lida olla ekana tai vikana mutta halusin harjoitella. Hienosti meni edeltä pellolle. Siellä sattui vähän säikähtämään käynnistynyttä moottorisahaa mutta se oli ihan luonnollista. Eikä edes osuttu Eetun kankkuun vaikka vähän lähellä saattoi käydä. Takaisin tuli rauhassa letkan vikana. Vaikka sitäkin muut kyseenalaistivat kovin.

Ongelmia:
pari pudotusta
vikan kierroksen paikat oli huonompia

Parannusta:
Lida pääsi vauhtiin
ihanan helppoa

Meidän menoamme:

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Maastoesteitä Lidalla!

Haaveilin Uotilassa pitkään ja hartaasti että hypättäisiin takapihan renkaita. Aina oli liian märkää tai liian huono pohja. Vaan maanantaina ope lupaili että voitaisiin hypellä aitojen ulkopuolella jos kuivuu tarpeeksi. Tuijottelin sääkarttoja innon ja pelon sekaisin tuntein. Eikä satanut! Keskiviikkona muut tuntilaiset kasasivat esteitä sitten pitkin pihoja. Minä sain töiden takia vapautuksen.

Mennessä olin ihan täpinöissäni. Eikä esteitä ollut kaksi tai kolme vaan 13! 14 jos oja lasketaan mukaan. Nyt Lida odotteli sisällä. Oli kiltisti hoitaessa. Keli oli aurinkoinen +24°C (tänään laitoin aurinkorasvaa, eilen olin punainen) ja alkuverkat menin ilman turvaliiviä.

Lida oli taas suht tasainen. Hieman löysä mutta sain tilannetta korjattua. Temponmuutoksiin herääminen tapahtui vähän hitaasti mutta tuli ne sieltä. Laukan lomaan loikittiin vinohyppyjä jumpan keskimmäisille ristikoille. Raippa ponnistuksessa auttoi alkuun. Kertaalleen ei tullutkaan reaktiota ja hyppäsin ennen tammaa. Ihan muutamat hypyt vain ja esteetkin oli minejä.

Sitten lähdettiin tutustumismatkalle. Käveltiin kentän ympäri ja näytettiin 6 vai 7 ekaa estettä. Eipä se Lida niistä esteistä välittänyt. Enempi oli kummissaan että mitä tässä oikein puuhataan. Hyppykierrokselle mentiin porukassa. Ykkösestä mentiin yli mutta odottelu aiheutti voimakasta hyörimistä ja peruuttelua. Eikä esteiden ylityskään ollut kovin tasaista. Kentän ympärillä olevat mentiin kahden porukoissa. Me Eetun takana. Pienimmät esteet meni ravissa, vähän sain laukkaakin irti. Eikä Lida edelleenkään niin välittänyt esteistä.

Ravillakin pääsee yli. Kolmonen.
©Jenna H.


Kolme seuraavaa estettä oli maneesin edessä tarhapolulla eli hiekalla. Nämä oli Lidan mielestä sitten niin kamalia ettei oikein olisi voinut mennä yli. Otettiin useampi kielto. Ekalla kierroksella vikalle lähes kielsi mutta hyppäsi kuitenkin. Keikahdin kaulalle ja jalat taakse ja potkaisin jalustimen hihnoineen irti. Lopputulos oli kuitenkin se, että jalustinhihnan takaisinsullominen oli työläs prosessi. Lida seisoi hetkittäin aloillaan, välillä pyöri.

Täällä oli Lidan mielestä väärin laukata, ainakaan lujaa. Vitonen.
©Jenna H.

Kiellän. Enpäs kielläkään. Ja kuski potkii jalustimen irti.
©Jenna H.

Vasen jalustin roikkuu jossain väärässä paikassa.
©Jenna H.

Toinen kierros ei parantanut tilannetta ja kahdesti kiellettiin okseri nurin. Taas oli vauhtisilmä hukassa. Tamma piti heti alkuun laittaa kunnolla liikkeelle. Lohdullista että pysyin kuitenkin hyvin kyydissä kielloissakin. Lopulta päästiin kaikista yli muttei putkeen.

Monta kieltoa otettiin laineelle. Yli sitten ilmavaralla. Kutonen.
©Jenna H.


Välillä myös yli.
©Jenna H.


Sitten mentiin takamaille. Tukillekin otettiin tyhmä kielto kun tamma tuijotti viereistä puukasaa ja vauhti kuoli. Uudella yrityksellä yli. Renkaat ja ristikko oli lastenleikkiä. Toinen kierros mentiin paremmalla lähtövauhdilla, ei ongelmia. Ruohikkokaarteet mentiin rauhallista ravia.

Kuski ei ole ihan mukana hypyssä. Kasi.
©Jenna H.

Lida ja renkaat, tätä on odotettu! Ysi.
©Jenna H.

Leikkimökin vieressä oli heinäpaalit, ne mentiin helposti. Tarhassa oli sokeripalat. Kuoppien takia piti tähdätä tolppien väleistä. Pohjan liukkauden takia alkumatka piti ravata. Eikä sitä laukkaa sitten löytynytkään ennen estettä. Ravissa pääsi yli.

Onneksi välissä oli meille myös helppoja esteitä. Yksitoista.
©Jenna H.

Sokeripalat tarhassa. Ravilla yli. Kaksitoista.
©Jenna H.


Kulmassa oli muiden kammoksuma oja. Kaikki hepat meni helposti käynnissä yli. Toki Lidakin vähän astui ojaan.

Viimeisenä oli kentälle puomeista rakennettu laavu. Ei korkea mutta pitkä. Oikein hieno. Nyt Lidakin laukkasi kunnolla eteen. Ihanan helppoa. Ensin tyylillä yli ja tokalla kerralla vaikka mielestäni tultiin tosi hyvin niin takapuomi putosi. Paikat tuli hyvin juureen, tokalla kerralla vähän liiankin hyvin kun toinen takanen oli etupuomin sisäpuolella. Video kavaltaa että takapuoleni oli takaisin satulassa kauan ennen kuin takaset oli esteestä yli. Siinä yksi todennäköinen syy pudotukseen. Myödätäkin olisi voinut vähän pidemmin.

Levitointia laavulla. Neljätoista.
©Jenna H.

Ihanan helppoa ja turvallista aidoissa.
©Jenna H.

Rataa ei ehditty mennä. Suunnitelma alunperin oli että huomenna olisi ollut esteistuntaa ja perjantaina ratatreeni kentällä. Nyt ope sanoi että huomenna jatketaan tästä ja toivottavasti päästään hyppäämään se ratakin. Jihuu! Tämä tekee hepoillekin niin hyvää. Vähän mukavuuskuplan ulkopuolelle. Peukut pystyyn ettei sada!

Iloiset hyppääjät.
©Jenna H.


Loppuraveissa sain hetkellisesti hyvää menoa. Vaan vähän ponnetonta tamman oma tarjonta taas oli.

Tänäänkin käyttäytyi oikein kivasti tunnin jälkeen. Huuhtelu, pikaruohostus ja tarhaan.

Ongelmia:
aika monta kieltoa
välillä Lida oli huolestunut

Parannusta:
kaikesta lopulta yli
kaikki pysyivät kyydissä
renkaat meni helposti

Tiia videoi menoamme:

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Tehokurssin toinen päivä monipuolista estetreeniä

Tiistaina sain hypätä Lidalla. Tänäänkin tamma oli valmiiksi hommissa ja puuhat aloitettiin satulavärkkäyksellä. Martingaali taas mukaan. Ratsukoita samat 6 kuin eilenkin. Kelinä aurinkoinen +23°C.

Alkuverkassa Lida oli yllättävän tasainen. Hyvästä ravista tuli kehuja ja käsky saada takasia nopeammaksi. Huomasin tämän itsekin. Liekö eilinen ressuilu auttanut ja tänään tuntui että omat jalat toimi paremmin. Laukatkin oli alkuun yllättävän pyöreitä. Pyöreys vähän kärsi kun ope käski meitä paremmin eteen ja töihin ja ratsastamaan nopeita temponvaihteluita. Laukan lomassa loikittiin pystyä ja okseria verkkaesteinä. Aika hyvin tuli, joskin aavistuksen löysänä. Myötälaukat säilyi molempiin kierroksiin.

Ensimmäinen hyppytehtävä oli kahdeksikko vaihdoilla pinkin pystyn yli. Eka hyppy oli löysä eikä vaihtoa tullut mutta sen jälkeen sain Lidan hereille ja loput vaihdot tuli. Nyt oli itselläni jopa hyvä ajatus suoristamisesta ja ulkoavuille saamisesta aina lähestymisissä.

Seuraavaksi tultiin sarjaa. Voltit kulmiin ennen ja jälkeen sarjan. Lida nosteli a-osalla jalkojaan vähän laiskasti ja open neuvosta käytetty raippa auttoi tähän. Muuten ihan ok. Välillä b-osan jälkeen väärässä laukassa. Oikea olisi pitänyt olla ja vietti kummasti yleensä karttelemaansa kulmaa kohti vasemmalle. Pari kertaa pelkkä sarja.

Sitten tultiin viimeviikkoista myötäilevä radanpätkä kahdesti. Ekalla kerralla mukavan pienenä, sitten hyppykorkeudessa. 10 [senttiä] ylös oli ohje mutta korkein taisi olla jo metrissä. Sarja voltteineen, 4 laukan väli siniseltä okserilta vedelle, muurilaatikkolinja ja loppuun vielä talo. Eli vihreät, siniset, punaiset ja punainen. 4 laukan linjalle sai yhä ottaa ihan kunnolla kiinni. Ne selvitettiin puhtaasti. Sarjalla taisi kerran tulla a-osa alas. Punaisen linjan eka putosi joka kerta. Jotenkin energia ei säilynyt takakaarteessa eikä Lida noussut hyppyyn kunnolla. Olisi pitänyt käyttää raippa vielä ponnistaessa mutta se meni jälkiviisauden puolelle. Mökki ok vaikka oli korkea.

Eikä hypyt loppuneet vielä tähänkään. Lopuksi tultiin uusintarata, nyt korkeudet putosivat 70 - 80 sentin nurkille. Valkoinen kohti metsää, trippeli, tiukka oikea sateenkaariokserille (mentiin sinisen okserin sisäpuolelta), okserin jälkeen pitkä tiukka oikea laineelle. Me hypättiin laine vinoon, jottei tarvinnut kiertää sateenkaariokseria. Sekä vielä sininen okseri toiseen suuntaan.

Lida oli vähän väsähtänyt mutta ohjautui hyvin. Laukka olisi voinut olla ponnekkaampaa. Sateenkaariokserille toin vähän huonosti enkä tainnut suoristaa kunnolla. Kaikille tultiin silti asialliseen paikkaan. Vinoon hypätty laine oli vähän hasardi ajatus mutta käytännössä onnistui helposti. Eikä Lida epäröinyt mitään. Ja mikä hienointa, ei pudottanut mitään! Nollauusinta!

Kyselin jo opelta että kai jätetään tähän ennen kuin tulee ongelmia. Joo, se riitti ja aikakin oli täynnä. Loppuverkassa tamma oli löysähkö mutta suht tasainen.

Tunnin jälkeen Lidakin sai letkupesun, vähän hyöri eikä pään/niskan kastelusta suuremmin välittänyt. Sitten hetki haukattiin vihreitä ja tamma pihalle nauttimaan auringosta. Ensi töikseen tietysti paarmoilta suojaava hiekkakerros päälle. Näytti onnelliselta.

Kuvia pitäisi olla jossain jemmassa, lisään jos löydän.

Ongelmia:
hieman ponneton välillä
joitain pudotuksia
ainakin kerran hyppäsin ennen hevosta

Parannusta:
myötälaukat löytyi aika hyvin
osasin ennakoida (esim. raville pudotuksen)
sellainen olo että hallitsin menoa
ei tuijotellut pelottavaa kulmaa eikä mitään muutakaan
liiallisesta kaulan mutkaisuudesta ei tullut sanomista

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pikkuponin pyörittelyä ja pinkomista

Maanantai-iltana ehdin pitkästä aikaa Mallulle hyppäämään. Ei hirmuisesti yllättänyt että ratsukseni oli jaettu Ressu. Kiva että pääsin vielä tämänkin viikarin kyytiin ennen kuin se myydään. Poni oli saanut violetit ohjat kun puri aiemmat poikki. Hoitaessa oli asiallisesti.

Pihalla satoi edelleen vettä enkä jaksanut laittaa sadevaatteita. Lämmintä +14°C. 4 ratsukkoa.

Alkuverkassa hiillostettiin poikkeuksellisen paljon. Eteen, ulkotuki, taivuta. Olin ihan puhki mutta poni kyllä paransi menoaan ja myötäsi hetkittäin. Alkuun hölkötteli vain nenä pitkällä. Saatiin oikein erikoisrääkki kun muut päästettiin käyntiin ja me vain voltattiin ravissa. Laukkaverkka ei onneksi ollut yhtä pitkä. Kaikista innokkain oma eteneminen ponilta puuttui. Tälläkin pärjättiin. Kevyempää istuntaa kaipasi ope. Ressu yllätti ja vaihtoi laukan helposti kun vaihdettiin suuntaa.

Kaipasin hetken hengähdystä mutta lähes samantien ruvettiin tulemaan ristikolle. Tallille oli tullut kaksi uutta oikein pitkää puomia, kai 4 m. Paikat ei alkuun olleet kovin hyviä mutta yli mentiin. Sitten pystynä ja toisesta suunnasta myös.

Rata tultiin ekalla kerralla kolmella esteellä eli viidellä hypyllä. Vasemmassa leveä pysty, siitä jumppasarjalle (3 metriä, pysty, okseri, pysty) ja lopuksi tynnyrit. Selvitettiin siististi ja helposti. Myötälaukatkin löytyi aika hyvin. Patistelin aika paljon eteen ja ope kommentoi poikkeuksellisesti että vähempikin välttäisi.

Toiselle kierrokselle lisättiin perään vielä jumppa toisesta suunnasta ja eka uudestaan. Ekan edessä oli yhä askeleen päässä maapuomi. Esteet nousi vähän. Nyt mentiin vähän veltommin. Ekalla jumpalla taidettiin pudottaa okseri. Toiseen suuntaan poni loikkasi tasaokserin hienosti yli. Puomille ei oikein meinattu osua. Muuten ok.

Sitten hypättiin pitkää pystyä yksittäisenä molemmista suunnista. Yhä apupuomin kanssa. Sangen monella kierroksella este näytti isolta ja nousi aina vaan. Oli se vähintään metriä lopuksi oikeasta kierroksesta. Vasemmasta loikattiin sitä ensin jättiristikkona, ei ongelmia. Paitsi puomille osumisessa edelleen. Mutta poni meni yli. Jos ei askel sopinut tai laukka riittänyt niin ravista sitten. Pystynä nousi taas metrin pintaan. Kerran pudotettiin mutta muuten puhtaasti yli. Oma mukautuminen hypyissä ei ollut ihan sitä mitä olisin halunnut. Kertaalleen satulan takakaari iski takalistoon kun en ollut hypyssä mukana.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Eipä Ressu oikein meinannut pysyä muiden vauhdissa. Alkumatkan oli siivosti, lopussa puskat rupesivat houkuttamaan evästykseen.

Kaarrossa poni yritti vähän hyöriä, samoin jalkojen kylmäyksessä. Mutta sama auttoi kuin Sokerille. Tiukasti kertoi että tässä seisot ja näin on hyvä. Sitten oli ihan rauhassa aloillaan. Hieno poni!

Ongelmia:
tuntui vähän löysältä
oma mukautuminen hypyissä ja ohjien anto

Parannusta:
kaikesta yli vaikka ravissa

Tehokurssin ensimäinen päivä kokovartalojumppaa

Kevätkauden päätyttyä Uotilassa oli vielä lasten päiväleiriviikko. Isoille hevosille oli sen verran vähän hommia luvassa, joten meille kasattiin iltapäiviin teholeiri. Kaksi istuntatuntia tunnin kappale sekä kolme 1,5 tunnin estetuntia.

Ekana päivänä keli oli sateinen +15°C. Pienestä ropinasta huolimatta mentiin pihalle. 6 ratsukkoa. Vaikken uskonutkaan niin sain Lidan. Tamma oli hommissa, satulan vaihto koulupenkiksi ja piuhat pidin.

Heti alkuun nostettiin jalustimet kaulalle. Polvien nostoa satulan edessä yhteen. Sitten jalkoja ylös satulasiipien päälle, potkimista alas sekä käsien pyörittelyä ympäri ja erisuuntiin sekä yläkropan kiertoja sivuille. Sekä melko sama ravissa. Väliin käynnistä seis ja käynti-ravi -siirtymiä. Ravissa polvien nosto oli juukelin vaikeaa. Vaan silti ope sanoi että minusta voi katsoa mallia! Jopas! Välillä valuin oikeassa kierroksessa vasempaan mutta muuten taisin olla suorahko. Lida oli hidas, löysä ja kankea enkä alun käyntipätkän jälkeen muistanut olla kovin herkkä ja eläväinen. Läpi tunnin käsky mulle oli että jalat alas.

Laukassa osin samat jutut. Polvien nosto oli taas vaikeaa. Samoin jalkojen kääntely satulasiipien eteen. Tulipahan pakosta pidettyä keskikroppa töissä. Ensimmäinen laukannosto oli tosi löysä ja lopulta Lida pukitti raipasta. Mutta raipasta nosto oli sitten hyvä ja eteni. Oikeaan pyöristyi hetkittäin, vasemmassa kierroksessa halusi kaatua sisään ja pitää turvan ulos. Työlästä yrittää saada asetusta sisään. Tehtiin vielä siirtymiä ravin ja laukan välillä.

Loppuravit mentiin ilman jalustimia keventäen. Pylly irtosi penkistä mutta muuten oli turhan heiluvainen olo. Ja siihen se sitten loppui. Lonkkiin jäi sellainen olo että joku olisi käännellyt ne irti.

Ongelmia:
kuskin jalat nousi
kuskin lonkat
tamma hieman löysä ja jäykkä
polvien nosto oli vaikeaa

Parannusta:
kaikki pysyi kyydissä
ei ollut ihan kuolemaksi

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Korvaava kisaratsu yksityistreenissä

Kävi niin kurjasti että kun en ole ehtinyt käydä Hempan luona tarpeeksi tiiviisti niin väliin kiilasi toinen kuski eikä mulle ollut luvassa enää yhtään kisastarttia ruunalla seuraaviin kotikisoihin (vaikka oltiin niin sovittu). Eipä auttanut muu kuin keksiä korvaava kisaratsu tilalle. Ehdokkaaksi tuli yksi uusista tulokkaista, kimo Masa-ruuna.

Masa käyttäytyi ihan asiallisesti eikä hoitamisessa ollut mitään ihmeitä. Rento kaveri.

Mennessä mittari näytti +17°C mutta tallille päästyä lämpeni parinkympin pintaan. T-paita tuntui vähän liialta. Turvaliivin jätin pois.

Alkuverkassa ruuna oli vähän rauhallinen, ravissakin piti patistella liikkeelle. Eteni kyllä muttei ollut omaa imua. Kulki aika tasaisesti tuntumalla. Toki olisin saanut taivutella vielä huolellisemmin. Laukassa tämä rupesikin tulemaan ilmi ja pyöreys katosi. Mutta eipä se estetunnilla niin pyöreyden päälle ole. Alkuverkat menin itsenäisesti. Hieman yllätti kun selvisi lopulta että saan yksityistunnin.

Tehtävät aloitettiin laukkapuomeilla. Taivuta huolellisemmin, käännä laukkapiruettia ajatellen. Muutaman kerran Masa loikkasi vähän kauempaa mutta sain sen tuotua myös lähelle. Aika hyvin katsoi jalkansa itse. Sangen vaivatonta. Molempiin kierroksiin. Suurin haaste taisi olla taivuttaminen.

Verkkahyppynä hypättiin nousevaa pystyä. Alku superhelposti. Kasikympin pintaan jäätiin muutaman kerran kauas ja ruuna päätti roikaista. Lopulta sain tämänkin korjattua ja ponnistuspaikka löytyi paremmin kohdilleen. Pysty taisi käydä ysikympissä, helposti yli. Eikä turvaliiviäkään ollut ikävä.

Sen jälkeen tultiin kaarevaa linjaa. Masa kuulemma vaihtaa laukan helposti mutta itse taisin hutiloida sen osuuden. Välillä tultiin kaari väärässä. 7 askelta oli mielestäni hyvä, kuudella jäi aika kauas. Ope mittasi välin 25 metriksi. Varsinkin tällaisella, joka mieluusti itse loikkaa kaukaa, mieluummin en itse enää yllytä moiseen enempää. Joitain taidettiin pudottaa.

Tultiinkohan väliin vielä jotain pätkiä? Sarja taidettiin hypätä kertaalleen toisestakin suunnasta. Lopuksi rata kahdesti. Okseri, 17 metrin linja verkkapystyltä muurille, aiemmin hypätty kaareva linja takaisin verkkapystylle ja sarja toiseen suuntaan. Aloituksessa piti vähän herätellä mutta sen jälkeen Masa sujui hyvin itse eteen. 17 metrin väli jäi auttamattoman ahtaaksi ja kolisteltiin muurin päältä puomi alas. Kaareva linja jäi kuudella kauas mutta usutin siitä hyppyyn ja lähti. Sarja oli vähän ahdas mutta taidettiin selvitä. Toiselle kierrokselle tajusin ottaa linjalle ihan kunnolla kiinni ja 4 mahtui. Kaareva tultiin seitsemällä ja oli mielestäni paljon parempi. Tosin askelmäärä taisi olla ruunan oma valinta, ei halunnut singota kaukaa. Nyt sarjallekin tultiin pienemmin ja hallitummin sisään. Korkeus oli 80 cm pintaan. Olin tyytyväinen ja kisalupa herui 70 ja 80 cm luokkiin.

Kehuipa ope vielä että huomaa selvästi että olen tottunut menemään erilaisilla ratsuilla kun sain niin nopeasti otteen Masasta. Laukassa taivuttamisesta tuli kommenttia radallakin ja huomiona se oli oikein hyvä. Paransi menoa kun muistin keskittyä pyörittämään ruunaa sisäjalan ympäri.

Tunnin jälkeen ruuna sai tallissa pesun ennen kuin pääsi takaisin pihalle. Koska oli niin rennosti niin kokeilin suihkuttaa päätä myöten. Eikä sanonut siitäkään mitään. Hyvin sai korvantauksetkin huuhdeltua.

Ongelmia:
väärät laukat
unohdin taivuttaa
joitain putosi
lähti välillä kaukaa hyppyyn

Parannusta:
ei tuijotellut mitään ja hyppäsi kaiken empimättä
helppo hyppy olla mukana
yllättävän venyvä laukka
sain säädeltyä

Tältä se näytti:

torstai 23. kesäkuuta 2016

Hyvästä vaikuttamisesta keskittymisen rakoiluun

Torstaina oli kevätkauden viimeinen estetunti. Vakiväkeä oli paikalla vain 2 ratsukkoa mutta yhteensä meitä olikin sitten jopa 6. Tänään sitten laitoin kesävaatteet tallille niin mennessä rupesi satamaan ja lämpötila putosi alle kahdenkymmenen. T-paita ja turvaliivi oli sateeseen silti ihan hyvä vaatetus. Ratsuksi Lida eikä meiltä edes kyselty toiveita tunnin suhteen.

Alkuverkassa Lida oli aika samanlainen kuin eilen. Melko hyvä mutta vähän piti patistella lisää liikettä. Keskityin taas pitämään suorana. Yllättäen laukkakin pyöristyi molempiin suuntiin hyväksi. Vasen ei kyllä tullut ilmaiseksi.

Hypyt aloitettiin samoin pitkillä lähestymisillä pikkuesteille. Vasen kierros ensin. Eka hyppy oli niin täydellinen sekä sitä seurannut suoraan ratsastus että teki melkein mieli lopettaa siihen. Kaksi seuraavaakin oli hyviä. Tosin aavistuksen löysiä. Este pysyi ylhäällä vaikka ponnistettiin ihan juuresta. Oikeassa kierroksessa ekalla hypyllä laukka vaihtui vääräksi. Toinen oli hyvä ja se riitti meille. Osaa höykytettiin enemmän.

Kaareva linja pinkiltä aallolle mentiin eiliseen tapaan väärässä laukassa. Ope lähes kehui kun ihmetteli kuinka tasapainoisesti Lida sen hoiti. Toisella kerralla ope ei tainnut katsoa. Saatettiin pudottaakin jotain. Kuitenkin oli sellainen olo että meno on hallinnassani ja voin vaikuttaa. Yritin yhä keskittyä pitämään jalat kiinni kohti esteitä.

Sitten jatkettiin yhä eiliseen tapaan okseri, trippeli ja linja okserilta vedelle. Ihan ok, tosin kaarteissa oli aika kenossa. Jotain saattoi taas pudota. Seuraavalle kierrokselle lisättiin muurit perään. Nyt mentiin epärytmissä ja kolisteltiin useampi alas. Muutamia hyviä hyppyjä kuitenkin. Ei oikein edennyt jalasta ja oli aavistuksen löysä. Takakaarteessa jopa pukitti kun komensin. Pysyin kuitenkin kyydissä. Vikat muurit suht ok.

Onneksi ei lopetettu tähän. Estekorkeus nousi meille ysikymppiin ja jatkettiin perään vielä mökki ja valkoinen pysty. Nyt aloitettiin paremmin ja 4 ekaa estettä pysyikin ylhäällä. Linjavälissä tajusin jopa ottaa ihan reippaasti kiinni kun rupesi jäämään ahtaaksi. Sitten ope supatteli jotain lapsensa kanssa enkä millään tajunnut että onko ne ohjeita mulle. Yritin pinnistellä tajutakseni. Kuvittelin että puhuttiin ulkotuesta. Keskittyminen herpaantui täysin, kolisteltiin esteet alas eikä tästä jäänyt muistikuviakaan. Vikalle ei askel osunut yhtään ja saatiin tulla se sakkona uudestaan. Yhä jäätiin vähän kauas mutta nyt tajusin ratkaista tilanteen ja pyysin hyppyyn kaukaa. Lida lähti ja selvittiin puhtaasti yli.

Olin sangen harmissani kun keskittymiseni herpaantuminen aiheutti näin pahoja virheitä. Olisi pitänyt vain tehdä omat päätökset ja keskittyä ratsastamaan. Ainoa lohtu tästä oli että tulipa harjoiteltua tätäkin. Olen myös onnellinen ettei Lidan kanssa jääty tähän ennen kesätaukoa vaan ensi viikolla on vielä tehokurssi luvassa.

Loppuravit taas ok. Aavistuksen ponneton mutta suht tasainen. Eteni kun komensi. Taisi reagoida istuntaan paremmin kuin raippaan. Mutta tänään ei ollut niin kuuro jalalle kuin pahimmillaan.

Lida jatkoi maastoon ja pääsi sinne illalla vielä toisenkin kerran. Hyvää vaihtelua.

Ongelmia:
keskittymiskykyni katosi täysin
lopuksi keilattiin
välillä aavistuksen löysä
pukitti kun komensin

Parannusta:
pysyin pukissa kyydissä
päästiin esteen jälkeen myötälaukassa suoraan kun keskityin
alkutunnista oli sellainen olo että saan vaikutettua
muistin pitää pohkeet paremmin kiinni

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Myötälaukkoja ja lantio paremmin mukana

Keskiviikosta uhkasi tulla hepaton. Onneksi Uotilaan mahtui. Tarjolle tuli iltapäivän estetunti. Kernaasti menin ja salaa haaveilin Lidasta. Tamma osui ja ratsukoita oli vain 4. Kelinä aurinkoinen +22°C. Turvaliivin jätin kentän laidalle.

Hoitaessa Lida oli taas täysin kiltti. Muutaman kerran vähän tuijotteli muttei luiminut.

Vaikka olin alkuun itse hyydyksissä niin ratsailla jaksoin toimia. Alkuverkassa keskityin siihen että tamma liikkuu enkä jää itse punkemaan. Ei mitään superlennokasta mutta asiallinen pyöreä muoto. Pyrin pitämään suorana molempiin suuntiin. Open eka kommentti meille oli että hyvä ravi. Oikea laukka oli ihan ok ja osasin pitää suht nipussa vaikka pyysin isomminkin eteen. Vasemmassa laukassa tuli enemmän vastaanhangoittelua. Ei ollut vasen pohje läpi eikä tamma suorana. Ei pudotellut raviin.

Hypyt aloitettiin pikkuesteille pitkillä lähestymisillä. Ensin vasen kierros ja taisi jopa pysyä myötälaukka joka hypyssä. Odotin hyppyä ja muistin jatkaa suoraan. Oikeassa kierroksessa riitti kaksi hyppyä. Molemmilla säilyi myötälaukka! Jälkimmäisellä tuntui että myötäsin ehkä jopa aavistuksen vähän. Ehkä vain estin tamman venymistä superpitkäksi?

Sitten tultiin kaarevalla linjalla vaaleanpunainen pysty ja laine. Tähän väliin taisi laukka jäädä vaihtumatta. Saatettiin ekalla kerralla keilata eka alas, ainakin tulin vähän huolimattomasti vinoon. Yhä yritin muistaa pitää pohkeet kiinni esteille.

Seuraavaksi hypättiin sama laine toisesta suunnasta, siitä 270° kaarre vasemmalle trippelille, kaarre oikealle ja sininen okseri ja 4 laukan päässä vesi. Ok hyppyjä mutta vähän hidas kaarteessa. Ope kehui että lantioni on nyt hypyissä paljon paremmin mukana kuin talvella. Seuraavalla kierroksella lisättiin perään vielä porttipysty ja uusi muurilaatikko. Paikkoja pikkusen juureen, myötälaukka ennen trippeliä. Siniselle okserille ei osunut paikka, keilattiin alas ja paniikkiratkaisulla pyysin välissä eteen. Sitten lennettiinkin vedestä kaukaa yli. Sain palikat takaisin haltuun ja vika linja meni siististi.

Enempiä ei hypätty ja loppuraveissa Lida oli taas aika kiva. Hyvä tunti ja korkeudet pysyi turvallisina. Suurimmaksi osaksi varmaan 70 - 80 cm. Eikä pudoteltu kovin paljoa.

Ongelmia:
muutama pudotus
vasemman pohkeen läpimeno
paarmat kiusasi Lidaa ja ravisteli käynnissä päätä

Parannusta:
lantio oli paremmin hypyissä mukana
suorilla pysyi myötälaukka
paikat oli suht ok

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Maastoestekurssin toinen päivä mukavuusrajojen kolkuttelua

Tiistaina jatkettiin samoilla hepoilla ja laitoin käskystä kannukset. Sain onneksi tuntikaverilta lainaan. Hokkien pyöritys onnistui tänään huomattavasti eilistä helpommin. Ja nyt kun kiristin ne omin voimin niin sain ne omilla lihaksilla myös irti. Sanoisin että momentti oli juuri hyvä. Yksikään ei ollut edes löystynyt.

Keli oli pilvinen hieman reilu parikymmentä. Ötököitä oli mutta enimmäkseen kärpäsiä.

Alkuverkat tehtiin itse kun opea ei näkynyt. Aika laiskasti sain mitään tehtyä, vähän ravihölkkää ja pienet löysähköt laukkapätkät. Sitten käveltiin ja odotettiin.

Verkkahypyt aloitettiin samalta esteeltä kuin eilenkin. Nyt tultiin parissa erässä ympyrällä useampi hyppy putkeen. Ariane tuntui tosi löysältä mutta ope käski olla kiiruhtamatta. Harmi että tänäänkin "odota"-käsky ennen estettä aiheutti täydellisen lamaantumisen. Jalka irti ja tuntuma pois. Tulihan siihen sitten tosi hassu ja epävarma hyppy. Ei kuulemma kannata hyppyyttää kaukaa. Loput meni paremmin mutta esteen jälkeen oltiin lähes joka kerta väärässä laukassa.

Sitten hypättiin 5 esteen pätkä osin eilistä spurttikujaa mukaillen. Valkoinen "portti", ensimmäinen tukkikasa, kujalla isompi tukki (ehkä 80 cm), risueste ja talo. Suurimmaksi osaksi nämä oli harrasteen esteitä. Aloitettiin löysästi ja nyt opekin huomasi sen. Vähän lisää hanaa ja parani. Kaikesta yli.

Heti seuraavaksi otettiin jännittävä alashyppy käsittelyyn. Ensin kahdesti ravissa, sitten laukassa tukki alle ja alashyppy. Jalkoja hypyssä edemmäs ja istu keskellä. Ihan hyvinhän siitä selvittiin. Välissä käytiin vaaleansinisellä haudalla, josta eilen jo kertaalleen mentiin yli. Aiheutti tökkimistä. Onneksi pienen arpomisen jälkeen mentiin mekin yli kun ohikaan ei päästetty. Useampi ylitys muttei siitä tullut kovin varmaa. Kertaalleen lähti jalustimetkin kun olin vähän vinossa.

Tultiin pari kierrosta 7 hypyn rataa. Tukki vinosti, hauta, koivurisu, 5 askelta, risu, 5 askelta, tukki, n. 9 askelta, aiempi tukki ja n. 6 askelta ja alashyppy. Lähinnä laskin muiden laukat, en omia. Omat oli ainakin vääriä. Ekalla kierroksella haudalle tyssäsi. Muista yli mutta noottia tuli kiemurtelusta ja liian hitaasta vauhdista. Omaan käteen kun tuntui menevän holtittomasti (lujaa). Toiselle kierrokselle sitten yritin muistaa jalat kiinni. Paremmin meni mutta yhä kiemursi. Loppua kohti tikkasi pikkuaskeleita juureen. Open mielestä paljon paremmin, itse en juuri huomannut parannusta.

Sitten loikittiin vielä toinen hauta, sekin pienellä jahkailulla yli. Sitä tultiin onneksi lopulta laukassa ympyrällä 3 hyppyä putkeen. Ariane venytti hypyissä turpaa alas ja itse taisin etukenoutua perässä. Kenottamisesta ei tullut sanomista vaikka varmasti syytä olisi ollut. Enkä edelleenkään istunut hypyissä kovin hyvin mukana.

Lopuksi mentiin vielä vedelle. Ensin kävely läpi, sitten yksi hyppykierros. Tukki, askel, veteen, pois, mäki ylös ja tukki, toista kautta veteen, saaren ympäri ja kuivalla tukki poispäin. Sitten u-käännös ja sama toisinpäin. Tammalla oli taas hetkensä kun eteni mutta suurimman osan ajasta oli kovin tahmea enkä saanut sitä liikkumaan kunnolla. Yritin jalalla ja raipallakin mutta mateli. Mentiin kuitenkin kaikesta yli.

Enempiä ei hypätty. Ihan ok päivä, vaikkei tamma tainnutkaan missään vaiheessa olla oikeasti apujen välissä. Keulaa enemmän ylös oli open loppukommentti. Ja että heilahdin välillä hypyissä vinoon koska tamma on niin mato. Oma vauhtinäön katoaminen jäi vähän harmittamaan. Muutenkin oli semmonen olo että ratsastin huonosti. Ei vaadittu kunnolla, joten en antanut ihan kaikkeani. Välillä toki sain tsempattua. Mutta pinnistelin niin paljon että unohdin nauttia menosta.

Tänäänkin pitkät loppukäynnit, heppojen hoito ja tammat laitumelle. Vuosi on vähän harmillisen pitkä aika näiden kurssien välissä.

Ongelmia:
liian hidasta menoa
vääriä laukkoja
hautojen tuijotus

Parannusta:
alashyppy ei enää pelottanut pahasti
kaikki pysyi kyydissä

Kakkospäivän menoa kypärästä käsin:

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Keravan kenttäkurssin alku sijaisopella

Maanantaina oli taas vuotuisen kenttäkurssin vuoro. Kerava kutsui taas. Tällä kertaa heppajako toi alleni Arianen (s. 2000), kovasti Shannonin oloinen tamma. Vaikka olin ajoissa paikalla niin 50 min ei riittänyt tänäänkään. Hokkireiät olivat tukossa, itselläni liian hellä ote ja yhdessä kolossa taas kivi. Lopulta ope laittoi 3 vikaa hokkia kiinni ja niin tiukkaan väänsikin etten omin voimin saanut niitä irti.

Ratsukoita tunnille tuli 5 ja keli oli aurinkoinen n. +17°C. Vähän yllätyin kun Simo ei saapunutkaan paikalle vaan Essi piti tunnin. Ensin verkkailtiin vasemman puolen pellolla pikaisesti askellajit läpi. Heti selkään noustessa huomasin kuinka kammottavan vino Ariane on. Vaikka satulan vasemmalle puolelle laitettiin korokepala niin silti tunsin istuvani vinossa. Ratsu oli kuin mato mutkalla ylhäällä, alhaalla ja kallellaan ja pää heilui puolelta toiselle. Ihan uudenlainen kokemus. Ravissa oli alkuun vähän hidas, samoin laukassa. Ohjautui kuitenkin ja herättelyllä eteni.

Aloitettiin tänään laukkavedoilla. Kevyt istunta. Ensin harjottelukierros, sitten 400 m/min, 450 ja lopuksi 500. Tamman omat menohalut lisääntyi samalla kierrosten edetessä. Alkuun oli ihan lunki, myöhemmin vähän hyöri odotellessa. Mutta tosi maltillista.

Ensimmäinen kierros mentiin ihanneaikaan 400 vaikka aloitettiin ihan summassa. Hain tavallisesti etenevän maastolaukan ja vähän piti hoputella. Toisella kierroksella vähän pidätin kun imi itse enemmän eteen. Yritin pitää vauhdin samana mutta tultiin 5 sek liian hitaasti. Kolmas kierros mentiin suht reipasta maastolaukkaa, Ariane eteni itse eteen. Hauskan spurtin otti aina loppuun. Ihanneaikaan. Vikalla kierroksella päätin usvatella kunnolla. Ei nyt ihan täysiä menty mutta reippaasti. Eikä enää irronnut mäkispurttia loppuun. Vaan ope kommentoi silti että lopussa kirittiin niin että tultiin 5 sek liian nopeasti. Siinä oli hyvää vauhtia. Eikä yhtään holtitonta.

Verkkahypyt otettiin viikonlopun kisojen verkkaesteille. Pienempää tukkikasaa, ns. porttia ja isompaa tukkia. Eka kierros tasaisesti, sitten ponnistuspaikat meni hukkaan ja loikittiin kaukaa tai läheltä. Tamma meinasi vähän turhan innokkaasti leijua kohti esteitä ja pidättelin ehkä tarpeettoman paljon. Enemmän liikkeen mukaan ja kädet alas oli kommentit. Sekä käsky laittaa huomiseksi kannukset jalkaan. Helppoa ja mukavaa, kaikesta yli. Molemmat laukatkin nousi. Esteiden jälkeen oli välillä vääriä.

Sitten käytiin loikkimassa hautoja. Ei Ariane niin haudoista välittänyt vaan otti kipinää jos jäi joukkion viimeiseksi ja yksin. Ravissa ja laukassa. Sekä haudan perään 10 metrin päässä tukki. Ratsasta välissä eteen oli ohje. Toisella kierroksella käytin löysästi raippaa kaulalle ja opelta tuli tästä kehuja. Isompi hauta meni sekin mukisematta yli.

Haudasta yli.

Lopuksi mentiin vedelle. Vaan käveltiin siitä läpi. Ja sitten laukattiin yksitellen. Muttei hypätty mitään. Ariane ei tuijotellutkaan vettä vaikka aiemmin väisteli vesilätäköt. Edelleen mukavaa ja helppoa, ehkä vähän liiankin. Aavistuksen nössöä Irlantiin verrattuna. Vaan jospa meitä huomenna pelotellaan kammoksumallani alashypyllä.

Yleisö nappasi meistäkin pari kuvaa.


Ratsastus oli kevyttä mutta päivän suurin urheiluosuus tuli hokkien kanssa. Pahin hiki tuli pintaan kun niitä taisteli irti. Toivon hartaasti huomiselle helpompaa hokkeilua!

Ongelmia:
vino ratsu
heräsi vähän hitaasti
hienosäätöpulmia
hokkien kiinnitys ja irrotus

Parannusta:
kaikesta helposti yhdessä yli
ei jännittänyt rahtuakaan
laukansäätely vedoissa sujui yllättävän hyvin

GoPro-näkökulma päivän menoon:


Yleisö otti meistä pari haudanylityspätkää:

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Lidan ensimmäiset vieraskoulukisat

Lida pääsi sunnuntaina myös koulukisareissulle Nurmijärven ratsastuskoululle. Innokkaita kuskeja oli lisäkseni toinenkin eli mentiin kummatkin helppo B:3. Kisaajia luokkaan oli ilmottautunut hurjat 39. Oma starttivuoro oli kolmantenatoista. Lidan ekana kuskina. Onneksi tämä kuitenkin venyi iltapäivän puolelle eikä tarvinnut herätä kuin vasta puoli kympin pintaan. Kelinä puolipilvinen n. +17°C.

Lidan toinen kuski oli puunannut hepan kisakuntoon. Omaksi hommaksi jäi vain kavuta kyytiin. Tällä kertaa koulupenkkiin. Verkassa tamma liikkui ihan ok ja oli kivan tasainen. Maneesissa oli vähän lämmin ja pelkäsin t-paidasta huolimatta hyytyväni. Käskin myös komentaa meihin lisää vauhtia verkassa. Yritin virittää tammaa vielä ennen pihalle lähtöä.

Edeltävän ratsukon suorituksen ajan pyörittiin kentällä kisa-aitojen ulkopuolella ilman raippaa. Siinä Lida alkuun tuijotteli vähän kulmia mutta rauhoittui parin kierroksen jälkeen. Ehkä annoin liikaa siimaa tuijotella. Eteni kuitenkin vielä ihan hyvin.

Kun päästiin radalle niin kävin kävelemässä tuomaripäädyn ohi molemmista kierroksista. Se jännitti tammaa kovin ja mentiin vähän sivuliirrolla ohi. Liekö siihen kadonnut meidän vauhdin terä?

Itse rata tehtiin rikkeittä mutta hieman löysästi. Verkan energia ja tasaisuus katosi. Tiet oli kuitenkin ihan ok. Nelikaarisellakin oli suht rentona. Ensimmäinen laukannosto tuli ehkä kolmannesta pyynnöstä, pudotti raviin ja sitten päästiin takaisin laukkaan. Kaikki tämä tapahtui lähellä kulmaa. Laukassa päästiin jopa suht hyvin äksään asti mutta tuttua ravijuoksemista ei esiintynyt vaan heti piti ratsastaa eteen. Jälkimmäinen laukka nousi noin kahdeksannesta pyynnöstä. Sitten jo vähän hätäännyin ja Lida jännittyi. Keskikäynti ei oikein edennyt. Pidin tuntuman kuten joskus muinoin sanottiin, nyt olisi pitänyt heittää ihan pyykkinaruiksi. Takaisin raviin oli hyvin työlästä päästä, pelkäsin jo että madellaan loppurata käyntiä. Jossain ennen kulmaa ravi kuitenkin tuli. Suht suorana muttei ihan tasan lopputervehdykseen.

Ei mikään priimasuoritus mutta silti vähän harmitti kun prosentit jäi vain 57,273:een. Tasaisuus katosi mutta mielestäni suurin ongelma oli eteenpäinpyrkimyksen puute. Se luultavasti aiheutti sitten tasaisuudenkin puutteen. Huonoin numero oli ekan laukannoston 4,5. Parhaat alun tervehdyksen jälkeinen ravi ja volttikahdeksikko, 6,5.

Tuomarin kommenteissa mainittiin että taipui mukavasti mutta jäi pohkeen taakse läpi ohjelman. Ratsasta eteen, istu syvemmälle satulaan ja hevosen ympäri. Kiva hevonen kunhan saat pysymään hereillä.

Senna videoi ratamme:


Toisella kuskillaan Lida paukutteli uuden ennätystuloksen, vähän päälle 62 %. Vaikka kommentit oli aika samankaltaisia kuin mullakin että pohkeen takana ja jännittynyt. Tasaiselta näytti. Ehkä pitää itse vaihtaa radalle ponikannukset pois ja malliin laiska hevonen. Tiedä sitten minkä verran vaikutti että allani oli tamman ensimmäinen vieraskisakoulustartti. Ehkä pitäisi vain opetella ratsastamaan.

Paluumatkankin Lida oli nätisti, tosin iski mua päällään päähän ensin kärryyn kiinnittäessä ja myöhemmin vielä tallissa. Jääkiekkokypärä tulisi selvästi tarpeeseen.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kiintiökoulutunti märkyyttä paossa

Sääennuste lupasi juhlapäiväksi ukkosta. Suurin pelkoni oli että tunti perutaan. Ei peruttu mutta vettä tuli sen verran että aiemmin pölissyt kenttä oli muuttunut uima-altaaksi. Ihan hetki ehdittiin kävellä sateessa pihalla kunnes ope käski meidät maneesiin. Koulutuntihan siitä tuli. Mutta ei se mitään, sillä sunnuntaina luvassa on ensimmäiset ulkopuoliset koulukisat.

Ratsuna Lida ja tänäänkin oli varustaessa kiltisti. Ratsukoita tunnilla oli 3. Maneesi ei yllättäen pölissytkään, näemmä riittävä ilmankosteus pihalla hillitsi pölinät.

Alkuverkassa Lida oli oikein yllättävän tasainen. Pyöristyi kun otin ohjat ja ravikin oli etenevää ja tasaista. Heti alusta asti sai taivuteltua molemmat suunnat. Laukassa vasen kierros oli alkuun selvästi hankalampi ja jäätiin tappeluasteelle. Oikeassa kierroksessa muistin höllätä ja aavistuksen pidentää ohjia (luultavasti liian pitkiksi). Se auttoi ja tamma rentoutui ja tasoittui tuntumalle.

Johonkin väliin tehtiin ravista laukannostoja. En jotenkin saanut keskityttyä kunnolla ja rentous puuttui. Vaikka mietin valmistelua niin aina olin silti myöhässä. Pidemmistä laukkapätkistä ei tullut hyviä. Jossain vaiheessa nostettiin jalustimet kaulalle ja mentiin loppuraveihin asti ilman. Oikeastaan vaan helpotti ja hetkessä koko asian unohti.

Tehtäviä tehtiin sangen monipuolisesti. Aikamoista viilausta mutta hyvä vaan. Käynnissä ensin keskihalkaisijalle voltteja molemmin puolin, vain suoristus välissä. Piti ruveta suoristamaan jo aiemmin eikä vasta keskilinjalla. Yhä jos rupesin vain komentamaan niin tamma jännittyi ja poikitteli pää ylhäällä. Paljon sanomista tuli oman yläkopan kiertämisestä. En vain osannut kääntyä oikealle. Kun yritin niin menin vain väärällä tavalla mutkalle.

Ravissa tehtiin B:3:n tyyliin radan poikki ja volttikahdeksikko. Siinäkin monta sinnepäin-suoritusta. Ope kaipasi aina vaan energisempää ravia. Yksi kierros meni ihan pieleen kun tamma hermostui komentelusta ja juoksi voltit suorin vartaloin pää ylhäällä. Mutta kun tähän sai rentouden mukaan niin viimeisestä kierroksesta tuli hyvä. Eteni, taipui, suoristui ja oli tasainen. Opekin kehui ja sanoi että kisoissa tästä voisi tulla 6,5 ja kiltiltä tuomarilta 7. Omasta mielestäni kiltti tuomari voisi antaa jopa 7,5.

Tultiin myös laukkaohjelma kahteen kertaan. Ravista nosto, 15 metrin voltti, lävistäjä puoleen väliin, kulmassa uusi nosto, toinen voltti sekä lävistäjä. Laukannostot oli vähän turhan löysiä. Ravisiirtymissä otin ravia liikaa pois. Valmistelusta jo meinasi tipauttaa raville. Ekalla kierroksella tein toisen noston väärään kulmaan. Eikä lävistäjän laukka säilynyt ihan ovelle asti koska siellä oli jotain tuijoteltavaa. Jälkimmäinen voltti oli myös aavistuksen turhan iso. 15 metrin volteilla ei tullut ihan samaa laukan rullausta kuin yleensä ympyröillä.

Lopuksi tultiin pituushalkaisijalle ravista pysähdyksiä ja sen jälkeen vielä pyöriteltiin ravista useammat nelikaariset. Siinäkin piti pitää aktiivinen ravi. Taivutuksen vaihdot ei olleet niin pahat kuin pelkäsin vaan suoritettiin suht tasaisesti.

Loppuraveihin otettiin jalustimet takaisin ja kevennettiin. Pientä komentelua yhä kaipasi mutta taas Lida ravasi oikein letkeästi ja lennokkaasti. Harjoitusravissa en saa siitä samanlaista liikettä irti. Tuollaisen ravin kun saisi sinne kouluaitoihin.

Ihan mukava tunti ja kaikesta painostuksesta ja vaatimisesta huolimatta sain pidettyä oman pääni aika hyvin kasassa. Ilman kuskin rentoutta ei ratsukaan voi olla rento. Vaikka oli huonompia hetkiä niin aina se parempi meno sieltä taas löytyi.

Eipä kisoja varten ole kovin suuria ennakko-odotuksia. Toivottavasti Lida keskittyy eikä säiky tai jännity.

Ongelmia:
kunnon paineistuksesta jännittyi
molempiin suuntiin kaula oli liikaa kenossa sisälle
oman kropan kääntäminen oikealle
siirtymät ylös vähän löysiä, alas valuvia

Parannusta:
loppuraveissa liikkui hyvin
löytyi tasaisiakin pätkiä

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kahden hengen koulutunti ja kammottavan huonoa ratsastusta

Tiistaina oli omalle kohdalleni viimeinen Riitan tunti. Hieman yllätti että tänään siellä oli vain 2 ratsukkoa eikä samaan aikaan ollutta estetuntia ollut ollenkaan. Kumma väkikato. Keli oli vielä t-paitalämmin ja jäätiin pihalle. Ötököitä oli vähän muttei liian suureksi häiriöksi. Ekaa kertaa täällä annettiin korvanapit takaamaan opetuksen kuuluvuus. Ahdistun moisista laitteista mutta helpottihan se. Eikä edes pudonnut vaikka ravissa pitikin teipata. Tahtoisin mieluummin jättiluurit kypärän yli.

Tänäänkin aloitettiin pääty-ympyrältä. Muttei tehtykään sisäohjan perässä taivuttamista vaan pienennettiin ja suurennettiin ympyrää pohkeilla. Ratsu piti pitää suht suorana mutta asettuneena. Vasen kierros oli helppo nakki. Oikea sen sijaan osoittautui hankalaksi. En saanut asetusta löytymään, sisäpohkeella naputtelusta hepo karkasikin ulos vaikka tarkoitus oli pienentää ympyrää. Tuntui että ulkolapa ja kaula pullahteli mutta unohdin kysyä siitä.

Saku ei ollut kovin menossa sillä en meinannut saada sitä edes raviin. Ope taas puhui perusjuttuja hevosten herkkyydestä. Ei mitään uutta. Ehkä olisi pitänyt sisuutua ja vaatia Sakulta vielä enemmän. Läpi tunnin oli olo että pohjepyyntöni eteenmenoksi ei tarkoittaneet mitään. Ei reaktioita. Ja kun jotain piti saada oikeasti aikaan niin paukuttelu ei ollut enää mitään pientä ja sievää. Raippaa Sakulla ei pidetä.

Ravi oli aika tasaista. Mutta ponnetonta. Samat ongelmat siinäkin. Eikä Saku tänään myödännyt ihan kunnolla. Vähän sinnepäin. Uraa pitkin ratsastus oli oikeastaan helpompaa kun siinä edettiin paremmin. Kulmat piti tehdä huolellisesti. Muutamat ohjatut voltit.

Sitten ope yritti saada keskivartalooni oikeanlaista joustoa. Piti ajatella trampoliinilla pomppimista. Vähän kai parani mutten edelleenkään saanut ihan juonesta kiinni. Jousto alemmas selkään ja yläkroppaa pitkäksi. Meinasin taas olla vasemmalta lysyssä.

Laukannostot ei tänään sujuneet nekään. Viimeksi Rubyn kanssa meni huonosti kun laukka nousi vasta kierroksen jälkeen. Nyt meni kummassakin laukannostossa kolmisen kierrosta ympyrällä. Vaikka yritin olla hätäilemättä niin ei Sakua huvittanut. Ajoitukseen keskityin ihan alusta asti. Yksi hyvä (väärän) nosto saatiin kun kaveri laukkasi ohi. Muuten laukkakin oli vähän löysää. Into eteen oli tänään hukassa. Vaikka laukassa yritin vain pitää käteni aloillaan niin Saku viskoi päätään. Siihen ope ei tainnut puuttua. En osaa sanoa mikä ruunaa haittasi. Raippaa oli ikävä.

Tänään myös tyyppivirheeni eli liian pitkät ohjat ja alas painuvat kädet olivat taas esillä. Molemmat useasti. En ollut ihan rennoimmalla mielellä liikkeellä.

Omalla skaalallani tämän päivän menomme oli kamalaa. Aika kauas jäätiin parhaimmasta osaamisestamme. Jospa Saku on kesäisin vähän veltompi tai sitten sillä on vielä jotain vastustelua aiheuttavaa? Tai sitten se on oppinut ettei mua tarvitse kuunnella. Lohduttaudun sillä että muualla ei ole laukannosto-ongelmia tässä mittakaavassa.

Ongelmia:
laukannostot
eteenpäin meno
reagointi pohkeista
roikkui vasemmassa ohjassa

Parannusta:
suht tasainen
vasemmassa kierroksessa oli paremmin hallittavissa apujen välissä

Yllätysmaasto koulukisakvaaleina

Tiistaina tuppauduin Uotilaan koulutunnille Lidalla. Tai niin ainakin luulin. Vähän kouluratsastusta että kvaalataanko sunnuntain NuRin koulukisoihin. Ratsu osui oikein mutta lähdettiinkin maastoon. Turvaliivi jäi autoon, sitä oli vähän ikävä. Kouluraipan jätin matkasta ja otin lyhyemmän kepin mukaan.

Hoitaessa Lida oli kiltisti, oli taas niin keskittynyt heinänkorsiin että annoin olla irti. Keli oli mennessä aurinkoinen mutta sitten kuuropilvi ilmestyi satamaan niskaan. T-paita oli kuitenkin hyvä valinta kun lämmintä oli parikymmentä. Ratsukoita 8 oppilasta ja ope.

Käveltiin ensin ihan pitkään kentällä. Maastojärjestyksessä jouduttiin Eetun perään letkan neljänsiksi. Lida ei tälle keväälle ole kuulemma vielä maastoillut. Jännittihän se. Varsinkin kun tiedän että halutessaan linkoaa minut kevyesti kenttään.

Lähdettiin samaa reittiä pellon poikki kuin viimeksikin. Toisella puolella ravipätkä soratiellä meni hyvin. Puskissa Lida ei olisi halunnut ravata vaan vaihtoehdot oli käynti tai laukka. Laukkaa en suvainnut ja lopulta ravikin löytyi. Vähän pomppi ja ravisteli päätään muttei pukitellut. Laukkapätkät mentiin ihan hallitusti, ei kiihdytellyt. Eikä kyllä kovin lujaa menty. Pariakymppiä.

Autoista Lida ei piitannut. Jatkettiin sitten uusille reiteille takaisin 132:n (iso autotie) omalle puolelle. Kaikki askellajit, pikkuhiljaa rupesin rentoutumaan. Muutamia pikkusätkyjä tamma säi, mm. palloilevista lapsista. Vähän nuohottiin Eetun hännässä muttei ruunaa haitannut.

Pellolla oli miniojan ylitys, se meni helposti. Laukat kotiinpäinkin meni hallitusti. Ja tupsahdettiin lähes omaan pihaan ennen kuin keksin missä ollaan.

Ihan hauska reissu. Ei mitään usvattelua. Yllättävän rauhassa kaikki olivat, olen tottunut paljon kekkuloivempiin ratsuihin. Tämän perusteella sitten heltisi kisalupa. Samalla kuulin että Lida on jo lähdössä kisoihin toisen kuskin kanssa.

Ongelmia:
pientä jännittyneisyyttä
pään viskomista

Parannusta:
kivan tolkku

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Perussettiä jamboreessa

Maanantai-iltapäivänä oli Uotilan perinteisten kevätjamboreiden vuoro. Helppo B:0 ja 90 cm Lidalla. Tammalla ei tänään muita kuskeja. Keli oli aurinkoinen +20°C ja itse olin vähän hyytynyt. Esteradan opettelu oli aika summittaista. Hirmuinen määrä esteitä mutta onneksi paljon linjoja. Rataa en käynyt kävelemässä.

Ratapiirros.

Kouluverkka oli maneesissa. Pölysi. Ratsukoita oli 2, joten hyvin mahtui. Tein aika pikaverkan ja sitten mentiin ulos muistelemaan esterataa. Oli sileällä suht tasainen muttei ihan parhaimmasta päästä lennokas. Pysähdykset ok, peruutukset aika vastahakoisesti mutta kuitenkin peruutti. Laukannostot paranivat parilla toistolla.

Pihalla kävin vähän kävelemässä esterataa selästä. Yhtä pyöräilijää Lida säikähti ja teki pyörähdyksen ja kihdytyksen. Pysyin hyvin selässä eikä onneksi tullut vammoja vaikka vähän retkahdin. Kouluradan ulkopuolella pikkupäädyssä sitten ravailin ja taisin nostaa parit laukat. Aidoissa oli tarkotus spurttailla mutta olinkin hyytynyt. Ravailin ja laukkailin kuitenkin pätkiä ohjelmasta. Pidin raipan mukana lähes aloitukseen asti.

Itse rata meni rikoitta. Kulki vähän aiempaa paremmin ylämäkeen mutta paras lennokkuus uupui. Oli suht pyöreä muttei ihan tasainen. Letkeyttä olisi voinut olla lisää. Tämä ei kyllä ollut mikään täsmäohjelma meille. Laukkaosuus ei ollut kovin hyvä kun ei ollut ympyröitä. Keskiravit ei irronneet ja peruutus tuli kättä vasten. Arvostelu oli tänään mielestäni kilttiä, sillä itse olisin antanut 58 %. Saatiin 58,500 %. Numeroita 5,5 -7. "Melko rento suoritus, kaipaa lisää terävyyttä ja energiaa siirtymisiin."

Koulurata:


Sitten vetäisin turvaliivin päälle ja nappasin esteraipan mukaan. Lida liikkui estepuolella vähän säpäkämmin. Eteenratsastuksissa yritin muistaa pitää lyhyenä. Verkkahyppyjä tultiin ykköselle ja neloselle. Noin 3 hyppyä pikkuesteille ja ysikymppinä ehdittiin ottaa molemmat kerran. Pysty putosi ja olisin hypännyt sen uudestaan mutta saatiinkin jo lähtömerkki ja jäätiin aloituspäätyyn nalkkiin.

Ei siis auttanut kuin alottaa rata. Vasta jälkikäteen selvisi että ykkönen oli 10 cm ylikorkea mutta ei me sitä hypätty vaan mentiin läpi. Enpäs odottanut hyppyä. Rytmi oli ihan hukassa ja laukka yhä väärä (myös verkkahypyissä jäi vaihtumatta). Keilattiin taas lähes koko alkurata matkaan. Nyt yritin muistaa sitä raipankäyttöäkin. Tänään onneksi sai hypätä myös kakkosvaiheen, se oli kiva juttu. Meidän meno rupesi tasaantumaan loppua kohti ja ties kuinka monta viimeistä loppupäästä pysyi ylhäällä. Oltaisiin siis tarvittu joku treenirata alle. Tuomioksi tuli 20 vp, 5 puomia siis. Ei enää harmita kun ollaan tehty tämä ennenkin. Parannus loppua kohti lohdutti.

Esterata:


Näillä tuloksilla ei kisassa loistanut mutta oli tosi kiva että kaikki osallistuneet sai karkkipussin sekä ratsastustuntilahjakortin! Parhaat sitten palkittiin paremmin. Edelleen vaan odotan että joku kerta valaistun ja saan ratsastettua sen nollan.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Vastalaukkayrityksiä vaihtoratsulla

Sunnuntain koulutunnille mulle oli jaettu Aksu. En ollut yhtään mielissäni. Huono asiakas. Kyselin tahtoisiko joku vaihtaa ja Heron kuski otti Aksun ilomielin. Opellekin tämä oli ok ja minä menin mieluusti pitkästä aikaa (viimeksi heinäkuussa 2014) Heron kyytiin. Ratsukoita oli 9 ja keli yhä t-paitalämmin.

Alkuverkassa Hero tasoittui aika kivaksi. Ohje oli pitää vasen puoli hallussa ja lopulta kun ruuna oli rento niin vaatia hellästi lisää aktiivisuutta raviin. Laukkoja ei otettu alle vaan aloitettiin suoraan tehtävästä. Selittäminen ei ollut ihan yksinkertaista, joten lopulta ope laukkasi tehtävän läpi. Aloitettiin oikeassa laukassa, vasemmassa kierroksessa ravissa sisään tehtävälle. Käännettiin radan poikki hyvissä ajoin ennen lyhyttä sivua, äksien välissä oikea laukka ja voltti oikealle ulos aidalle. Äksien välistä loiva kiemura kohti pitkän sivun uraa ja toiseen päätyyn samoin voltti oikealle. Meille Heron kanssa tämä ei ollut mikään läpihuutojuttu, sillä ruuna oli päättänyt tämän vaihtotehtäväksi. Pahimmillaan vaihto tuli heti voltin jälkeen vaikka kuinka yritin ajatella samaan suuntaan jatkamista. Pisimmillään päästiin hieman kääntöpisteen yli. Vaihdot oli puhtaita tai ristiin. Kolmesti kumpaankin suuntaan.

Onneksi lopulta saatiin oma kuvio ja tehtiin toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Se sujui vaihtamatta. Jes! Omaa vuoroa odotellessa menin käyntiä ja ravia sekä yritin saada Heron pidettyä rentona.

Loppuraveissa venytti hyvin kaulaa pidemmäksi. Saavutus kuulemma sekin Heron kanssa. Ei jääneet vaihdot suuremmin harmittamaan. Kiva oli saada edes oma helpotettu tehtävä onnistumaan.

Ongelmia:
vastalaukat
askellus tuntui aika jäykältä

Parannusta:
oli aika rentona
oma helpotettu kuvio onnistui vastalaukassa

Actionia estetunnilla

Sunnuntaina menin iltapäivästä Aaltokankaalle tuplatunnille. Ekalla luvassa oli esteitä ja salaa haaveilin uudesta esteratsu Julkasta. Listalla odotti yllätys ja sain Risto-junnun, joka on ruvennut tekemään tunteja. On se jo 6 v mutta puolisen vuotta sitten oli vielä nelivuotiaan tasolla.

Kiltisti tuli tarhasta ja hoitaessakin oli asiallisesti. Jalkojen nostelu sisälsi vähän heilutteluakin. Ohje oli ettei varusteissa saa jättää hetkeksikään vahtimatta, joten varustin vasta radan rakennuksen jälkeen. Keli oli aurinkoinen ja lämmintä n. +16°C.

Kentälle kasattiin kaksi kavalettijumppaa, joista toiselta 21 metrin päähän pystyt sekä suoralla että kaarevalla linjalla. Toisen jumpan perään 13 metrin päähän okseri. Sekä yksittäinen pysty, jota ei ehditty hyppäämään.

Alkuverkassa Risto tuijotteli kentän viereen poikkeuksellisesti parkkeerattuja autoja. Käynnissä ja ravissa selvittiin vielä jotenkin kaverin perässä mutta laukassa ei päästy uraa pitkin ohi vaan meinattiin osua esteelle. Ei tullut hyvää. Mitään ravipuomeja ei tultu vaan heti laukassa tehtävälle. Pelottava auto vieressä veti meidän linjan vinoon ja hurautettiin esteestä kahdesti oikealta ohi kunnes päästiin ravissa tolppien väliin. Tässä vaiheessa opekin taisi seistä vieressä.

Kun autot lähti niin osuttiin esteelle. Risto kyllä vähän meinasi ehdottaa oikealta ohitusta mutta nyt komensin napakasti.

Vasemmassa kierroksessa toiselle linjalle tulin yhtä lailla autopilotilla ja siksi yllättikin kun Risto taas vilahti esteestä oikealta ohi. Jopas. Uudella lähestymisellä yli. Tässä välissä yksi tunnin kuudesta kuskista tipahti pahasti ja ratsukoiden määrä putosi viiteen. Sakkokierroksemme pikkujumpalle meni siististi.

Sitten hypättiin pidemmän jumpan kaareva tie. Pystylle mentiin kamalalla kiemuralla mutta osuttiin. Ope kaipasi tarmokkaampaa laukkaa. Semmosta ei tehnyt mieli pyytää.

Hypeltiin tehtävät vielä ratana. Tässä vaiheessa kentän laidalle tuli ambulanssi, joten jätettiin lähestyminen aidan vierestä tekemättä. Kun esteet nousi niin Risto hyppäsi paremmin ja tasoittui. Kavaletit pudoteltiin välillä. Lopuksi tultiin vielä pikkujumppaa, 75 cm taisi olla korkeimmillaan. Kahteen vikaan kierrokseen olin kavalettipudotuksista huolimatta oikein tyytyväinen. Hepan askel venyi niin että 3 askelta meinasi käydä jo ahtaaksi.

Loppuraveissa ruuna tasoittui vihdoin tuntumalle pyöreäksi. Aikamoinen parannus alkutunnin tasapainottomaan lapa edellä haahuiluun.

Ongelmia:
tuijotteli autoja
3 ohimenoa
pari pudotusta
vasemmalle kääntyminen meinasi mennä pitkäksi

Parannusta:
isommat loikki hienosti

Ansku videoi menoamme:

Aamumaasto kankailla

Sunnuntaiaamulle löytyi onneksi maastoseuraa ja päästiin Hempan kanssa ulos aidoista. Kahden ratsukon voimin suunnattiin aika perinteiselle lenkille kuntoradan kautta takaisin. Hemppa oli virkeä mutta kuuliainen.

Laukkapätkä otettiin jo mennessä tiellä, kaveri ei pysynyt perässä. Välissä käytiin pienet mäkikävelyt pikkuisella hiekkakuopalla ja kuntoradalla spurtattiin kunnolla. Arvasin ihan oikein että vesilätäköstä tulee sivuliikkeitä. Tukkipinoistakin tuli. Laukka vaihtui vasemmasta oikeaan ja myöhemmin vielä takaisinkin. Jarrut toimi hienosti mutta himmailun jälkeen menohaluja oli vielä, joten posotettiin vielä vähän lisää. Huiput 48,2 km/h. Kuumahan hepalle tuli.

Tänäänkin radanylitykset tuottivat päänvaivaa. Kumpikaan hevosista ei halunnut mennä edeltä. Lopulta päästiin talutetun kaverin perässä yli. Helpompi ylityspaikka ei sekään sujunut sen paremmin ja siinä lopulta hinkutettiin eestaas yli kunnes päästiin talutetun kaverin vierellä rennosti yli.

Paluumatkalla ravailtiin kankailla ja käytiin pieni pisto alareitin lätäkössä. Hieman Hemppa empi mutta asteli kuitenkin veteen. Ravi kotiinpäin oli kivan maltillista ja jarrut toimi yhä.

Hyvä lenkki vaikka junarata on edelleen vähän hampaankolossa. Auringonpaisteessa oli lämmintä eikä ötököitä ollut sietämättömästi.

Ongelmia:
junaradan ylitys
pienet sivuliikkeet laukassa

Parannusta:
tosi hyvät jarrut

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Sadepilvien lomassa Hemppa ja aurinkoa

Lauantai-iltana kävin itsenäisen Hemppailun lähes muun tallinväen ollessa Hailuodossa. Sain houkuteltua kuvaajankin matkaan. Mennessä satoi vettä ja tarhasta mukaan lähti märkä ruuna. Varustamisen aikana sade onneksi taukosi ja menin sittenkin kentälle. Yksi pieni vanha lätäkkö, muuten pohja vaikutti oikein hyvältä. Suurimman osan ajasta sain olla kentällä yksin. Lämmintä reilu +10°C.

Käynnissä aloitettiin sillä että kuljetaan kahdella ohjalla suorana suoraan. Välillä tarjosi kiemuraa. Oikea kierros oli hankalampi. Jos en saanut käsiä pidettyä elävinä tai Hempan mielestä vedin liikaa niin nyppi ohjia. Ravi oli yllättävän tasaista. Oikeassa kierroksessa toki yhä omat haasteensa. Tein muutaman käynti- ja raviväistön, lähti ihan hyvin. Ravissa myös parit avot sekä temponmuutoksia. Päädyissä ympyröillä kiinni ja lävistäjillä eteen. Lähti hyvin mutta varmasti enemmänkin olisi irronnut. Tahti saattoi kiihtyä. Takaisin tuli ihan ok.

Välikäyntien jälkeen otettiin laukkapätkät molempiin suuntiin. Ensin oikea. Laukka kuntoon ympyrällä ja sitten taas päädyissä lyhentäen, pitkillä sivuilla eteen. Kun tämä sujui ihan ok niin yksi loiva kiemura, perään täyskaarto ja 1,5 kierrosta kenttää ympäri vastalaukassa kulmat pyöristäen. Lopuksi puoli rata leikkaa ja takaisin myötälaukkaan ja volttia pienentämällä valmistelu käyntisiirtymään. Hetken huili ja sama toiseen suuntaan. Vasemmassa pudotti ympyrän lyhennyksessä pari kertaa raville, muuten ok sekin suunta.

Loppuraveissa tein ympyröitä ja kaaria radan poikki. Hankalinta oli yhä vasemmasta oikeaan suunnanmuutos. Lisäksi tuntui että hepan parhaat tehot rupesivat putoamaan eikä takaosa antanut ihan parastaan. Keli kuitenkin suosi ja lopuksi oli aurinkoista. Sade iski taas automatkalla takaisin päälle eli oikein hyvässä raossa tuli ratsastettua.

Ongelmia:
oikea kierros oli jäykempi
vähän nyki ohjia

Parannusta:
suoritti pyydetyt tehtävät aika kivasti

Ihanneaika-arvostelussa 9 sekunnin hutisäätö

Lauantaina oli Aaltokankaalla kentsujen estekisat. Arvosteluna ekaa kertaa elämässäni ihanneaika-arvostelu. Jatsilla loikkimaan 70 ja 80 cm. Haastetta luvassa siis.

Aikatauluni levähti taas pahasti. Olin 70 cm luokassa viimeisenä, tosin myöhemmin vaihdettiin tokavikaksi. Kun edellinen luokka loppui niin kävin ilmoittautumassa. Palkintojenjaon aikaan hain hain Jatsin sisään ja radan korotuksen aikana harjasin sen. Välissä radan kävely, onneksi se oli helppo muistaa. 8 estettä ja lähinnä linjoja.



Sitten hepalle varusteet päälle ja verkkaan. Luokka alkoi kun oltiin pihalla menossa. Verkkaan päästiin samantien sisään ja aikaa olikin ihan hyvin. Suurimmat vaikeudet oli ratsastaa sisään naapurihalliin. Päästiin kuitenkin hetken pohtimisen jälkeen ihan itse. Ravailin, pyysin Jatsia odottamaan ja yritin ratsastaa sitä vähemmän roikkuvaksi vasempaan ohjaan. Käynti ja ravi ihan ok. Laukassa halusi mennä reippaasti ja kun hidastin niin laukka ei enää rullannut hyvin.

©Ronja

Verkkahypyt ristikolle ei olleet kovin hyviä. Jatsi tarkkasi ponnistuspaikat ravin kautta. Toinen yritys samoin. Päätin antaa olla ja pystylle tulikin paremmin. Okserikin ok. Vielä lopuksi vähän laukkaa toiseen suuntaan ja pari hyppyä, sitten kohti kisa-aluetta. Kuvittelin että oltaisiin hyvissä ajoin ja ehtisin nähdä muutaman suorituksen. Ei ainakaan kukaan ollut hätistellyt liikkeelle.

©Ronja

Pihalla sanottiin että meitä odotetaan jo. Tosiaan, kenttä oli tyhjä ja portti auki. Suoraan sisään siis eikä mitään ympäriinsä kävelyä vaan tervehdys, lähtömerkki ja laukka päälle. Muutaman kerran Jatsi vähän jotain katseli mutta unohti ne nopeasti ja keskittyi rataan.

©Ronja

Ei siis ollut mitään hajua siitä millaisilla teillä tulisi hyvä tulos. Pelkäsin eniten että kaikesta huolimatta ollaan liian nopeita, joten nuohosin kaikki nurkat ja edettiin muutenkin niin hitaasti kuin pystyttiin. Ykkösen jälkeen oli väärä laukka eikä vaihtunut askeleessa, joten käytin ravissa. Muut laukat löytyi oikein. Jatsi ei tohissut liikaa vaan kuunteli hyvin. Rytmi pysyi tasaisena ja kaikki ponnistuspaikat osui hyvin. Sarjaväli oli vähän ahdas mutta mahduttiin silti. Ei kopinoita eikä edes hipaisuja, nollilla maaliin. Tosin meille kuulutettiin 1 vp n. 4,5 sekuntia ylitetystä ihanneajasta. Mutta tämä ei mielialaa masentanut vaan olin rataan supertyytyväinen!

70 cm: (Ella videoi)


Seuraavassa luokassa oli sama rata ja oma lähtönumero oli 8. En jaksanut kävellä rataa uudestaan vaan käveltiin Jatsin kanssa pihalla. Mieluimmin en olisi verkannut välissä ollenkaan vaan hypännyt toisen radan heti putkeen pienen huilin jälkeen. Kävin kuitenkin verkassa ja yritin pitää homman kevyenä ettei Jatsi uuvahtaisi. Taisin olla liiankin höllä, sillä paras ohjausote saattoi hukkua.

©Ronja

Ravattiin ja laukattiin ja otettiin vain 2 verkkahyppyä. Okserille oli ruuhkaa, ja mekin lopulta kolautettiin siihen. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä yksi hyppy?

©Ronja

Pihalle mentiin hyvissä ajoin valmistautumaan ja nyt näin useamman suorituksen ennen omaani. Osa ratsasti sarjan jälkeen vitoselle kiertämättä kakkosta. Päätin pysyä alkuperäisessä reitissä. Taaskaan en tehnyt volttia alle vaan suoraan menoksi. Nyt Jatsi oli paljon enemmän menossa ja koska piti tehdä nopeampi aika niin en vaatinut ihan tarpeeksi odottamaan.

Keilattiin heti ykkönen alas kun tultiin liian laakana. Kakkonenkin kolahti mutta pysyi aloillaan. Tasainen rytmi katosi. Ennen sarjaa tajusin ottaa kunnolla kiinni mutta silti myös 4b tuli alas vaikka jostain syystä kuvittelin että oltaisiin selvitty siitä. Loput pysyivät aloillaan mutta seiskalle ponnistettiin aika kaukaa eikä ponnistuspaikat muutenkaan olleet yhtä tasaisia kuin aiemmassa luokassa.

©Ronja

Nyt tulokseksi tuli 8 vp puomeista sekä 1 vp alitetusta ihanneajasta. Eli oma "hieman nopeampi" naukkasikin 9 sekuntia vähemmäksi. Eipä tämä ihanneaikaan ratsastus niin helppoa ollutkaan. Jälkimmäinen rata harmitti puolisen tuntia, ei niinkään se keilaus vaan tasaisen rytmin kadottaminen.

Loppukäynnit käytiin Julkan kanssa maastokolmiolla.

80 cm: (Matleena videoi)

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Hyvän tuntuinen rata muutamalla puomilla

Perjantaina oli taas vapaapäivän paikka kun Riders Innillä oli estekisat. Alunperin piti saada mennä 70 ja 80 mutta Lidan toinen kuski pääsi lopulta mukaan ja mentiin molemmat 80. Aamuksi osui kuskinakki ja vedin Lidan ja Nupun kisapaikalle. Lida käyttäytyi hyvin sekä kotona että kisoissa. Pahimmillaan vain pientä hyörimistä. Lastautui kerrasta kuten yleensäkin.

Oltiin kisapaikalla muka hyvissä ajoin vaikka lähdettiinkin oman aikataulun mukaan myöhässä. Silti maksamiseen, radan opetteluun ja kävelyyn, omaan varusteiden vaihtoon, hevosten purkamiseen ja varustamiseen sekä yleiseen haahuiluun meni niin paljon aikaa että lopulta kun päästiin Lidan kanssa kentän nurkalle niin ennen omaa suoritusta oli enää 9 ratsukkoa.

Aika kipinkapin ratsaille ja verkkaan. Käynnissä Lida oli jopa aika hyvä. Ravissa oli taas kiinni vasemmassa ohjassa enkä saanut ihan hyväksi. Ope käski saada nopeaksi jalalle. Energiatasot oli aika hyvät ja liikkui jalasta eteen. Laukassa tein vähän temponmuutoksia ja otin muutamia spurtteja sen mukaan miten mahtui. Porukkaa maneesissa oli aika runsaasti ja kun ratsukoita meni molemmissa kierroksissa kaikissa askellajeissa sekä hyppäsi keskellä niin piti olla skarppina. Yllättävän hyvin meni. Isompi laukka irtosi hyvin ja raippaankin reagoi hyvin. Eikä juuri tuijotellut mitään, hyvin lievästi toista päätyovea.

Hypyt otettiin open valvonnassa. Tasaista rytmiä ja hyvää kaarrelaukkaa kaipasi ope. Sekä ratsua kunnolla vasemman (ulko-)ohjan tuntumalle. Itse olin vähän sukellustuulella mutta Lida hyppäsi ihan ok. Odota estettä oli käsky. Ristikko kolmesti, pysty kahdesti pienempänä. Hetken kävely. Sitten pysty ja okseri. Ei taipunut käännös suoraan okserille. Siihen myös ihan ok. Nimeäni kuuluteltiin jo valmistautuviin ja sekoitin pasmani. Saatiin kaksi sakkohyppyä okserille ja ainakin kopsautettiin molemmilla. Eikä sinne pihalle lopulta ollut mikään kiire.

Kun menin radalle niin kaksi aiempaa oli paikalla, toinen suoritti, toinen valmistautui. Ehdin hyvin kiertää kentän ympäri molempiin suuntiin. Hyvin lievää tuijottelua.

Rata oli onneksi suht helppo muistaa. Eiliset kääntötreenit tuli käyttöön. Alkulaukka tuntui sen verran kallistuneelta että päädyin tekemään vielä voltin alle. Tosiaan ratsastin koko radan. Muutama väärä laukka taisi olla mutta nyt päätin etten välitä niistä. Energia oli yhä hyvä ja vastasi hyvin apuihini. Muistin tehdä puolipidätteet ennen esteitä sekä aktivoida pohkeilla. Nelosen jälkeen Lidalla oli taas ajatus vasemmalle kuten edellisissäkin kisoissa, kaarrettiin silti oikealle. 6 ensimmäistä pysyi ylhäällä. Seiskalle tultiin vähän hutiloivalla tiellä eikä ihan suorana. Vähän löysä hyppy pohjasta ja etujalkapudotus. Enkä muistanut raipata esteen jälkeen. Kasi tuli tosi äkkiä perään eikä tilanne ollut parantunut. Sekin alas etusilla. 8 vp ekalta vaiheelta. "Special"-arvostelun takia saatiin silti hypätä myös toinen vaihe. Kasin jälkeen tajusin aktivoida tammaa. Ysi puhtaasti, tiukka kaarre sarjalle taisi tulla väärässä laukassa mutta kääntyi yllättävän hyvin. Vikalle linjalle taisi päästä vähän pitkäksi ja jäi vähän kädelle, pudotettiin myös este 12. Molemmat sarjat niille kuuluvilla askelmäärillä (1 ja 2).

Tuntui tosi hyvältä ja kolmesta puomista huolimatta olin tyytyväinen. Kerrankin tehtiin sangen tasainen rata, joka näyttää videollakin omaan silmään ihan mukavalta. Toisen kuskinsa kanssa Lida teki sangen samankaltaisen ykkösvaiheen ollen muutamaa sadasosasekuntia nopeampi ja kiilasi tuloksissa juuri meidän eteen. Yhteensä 4 puomia tältä radalta.

Lidalle isot plussat taas loistavasta kisakäyttäytymisestä. Ihanan vaivatonta!

Meidän ratamme:

torstai 9. kesäkuuta 2016

Li_a-tammapäivät

Torstaina jatkoin Mallulla Limozalla. Tamma oli valmiiksi hommissa ja kumpparit oli jätetty muoviklipsin hajoamisen takia pois.

Tänään jatkoin eteen käskemistä. Liikkuihan se. Käynnissä oli suht tasainen. Ravissa meillä oli hetkemme muttei ollut pahimmasta päästä kirahvi. Ope käski tehdä pidätteitä ulkoa ja ratsastaa vasenta lapaa sisään molemmissa kierroksissa. Täsmäohjeet auttoivat taas. Harmi ettei takaosan aktivointiin ollut mitään taikakeinoa. Nopeat pohkeet oli ohje mutta jalkani olivat horroksessa. Yritti makoilla oikeassa ohjassa ja yritin tehdä asialle jotain. Menestys ei ollut mainittavaa ja välikäynneissä oikea käsi tiesi roikkuneensa liikaa.

Pyöriteltiin ravissa pääty-ympyröitä ja aiemman alushousuhiertymän takia lusmusin osan harjoitusraveista. Laukassa ajateltiin avoa pitkille sivuille, aloittavaan kulmaan voltti. Päivän teema oli etuosan siirtäminen. Puolierot oli aikamoiset eikä laukkatyö ollut kovin letkeää. Tuli kuitenkin rennompiakin pätkiä.

Loppuraveihin Limoza tasoittui aika rennoksi molempiin suuntiin. Ope halusi käydä vielä selässä ja totesin vaan etten sitten tahdo enää takaisin. Vähän hiillosti tammaa hommiin ja kyllä se näytti siltä että ei ollut matkustelua. Liikkui ihan ok energialla mutta lohdutti kovasti ettei tamma opellakaan näyttänyt kovin tasaiselta. Vaikea verrata omaan menoon kun totuus ei aina vastaa kuviteltua.

Takaisin talliin kävellessä sain raippaa vihdoin käytettyä oikein ja tamma askelsi reippaasti vierellä. Normaali laahustus on ärsyttävää ja yleensä hätistelystä vain jännittyy ja jähmettyy entisestään. Pienestä hätistelystä ei tule mitään reaktioita. Moni tästä tammasta tykkää mutta itselläni ei varmasti riittäisi kärsivällisyys odotteluaikaan ennen kuin rupeaa liikkumaan itse.

Ongelmia:
makasi oikealla ohjalla
laukka-avot oli pääosin jännittyneitä

Parannusta:
laukka-avoissa poikitus näkyi
ei pahin tahmapäivä
loppuraveihin tasoittui aika kivaksi

Puomeja ja kouluratsastusta estetunnilla

Torstain estetunnilla meitä oli jopa 6 ratsukkoa. Tosin eilen oli vain 3 niin hyvin tasoittui. Tänään päästiin toiveideni mukaan hinkuttamaan takapäätä alle. Ratsuksi sain oikean testikappaleen siihen eli jatkoin Lidalla. Hoitaessa oli alkuun hyörivä, sitten rauhoittui. Ei luimimisia.

Alkuverkassa tamma oli tänään kivan tasainen. Eteni ok ja kulki suht pyöreänä kaikissa askellajeissa. Tänään muistin tunnustella ohjien painoa käsissäni ja tajusin tehdä vasemmalla ohjalla makaamiselle jotain.

Alkuverkkaan sisältyi tänään yllättäen väistöjä. Ensin tehtiin käynnissä siksakia uralta sisään ja takaisin. Alkuun oli vähän hidas mutta sain parannettua ja opelta tuli jopa kehuja! Raviväistöt alkoi jäkittelyllä (pää taivaaseen ja hidastelua) mutta osasin ratsastaa tamman takaisin kuosiin. Yllättäen raviväistöistäkin tuli ihan kelpoja eikä jatkossa enää juuri jännittynyt. Vasemman pohkeen väistössä kaivattiin paremmin asetusta vasemmalle.

Tehtävään lisättiin voltit joka kulmaan (meni ruuhkaksi) sekä laukannostot väistöjen jälkeen. Vasemman pohkeen väistöstä suoristus ja vasen laukka ja oikean kanssa vastaava. Osa siis vastalaukkoina. Laukat nousi yllättävän hyvin eikä edes kovin löysästi. Sekä joka kerta pyytämäni laukka!

Laukassa tultiin kolmen puomin linjaa. Ensin vasen kierros, välit 17 ja 18 metriä. Meille 4. Tarkoitus oli siis tulla molemmat samalla askelmäärällä. Onnistuttiin yllättävän hyvin. Ope kaipasi yhä tehokkaampaa raipankäyttöä. Oikeassa kierroksessa ei meinattu osua ekalle puomille. Tuli myös yksi kunnon söhläkierros kun ei osuttu millekään puomille. Mutta nyt tamma heräsi ja ekaan väliin piti välillä vähän himmailla ja tokaan himmailla paljon enemmän.

Sitten tultiin eilistä keskimpyrää kavaleteilla höystettynä päätyvolteilla puomeilla. Eli mikinpäätä. Ope käski mua käyttämään ponnistuksissa raippaa. Sen lisäksi oli järkyttävän vaikeaa saada tehtyä vaihtoja samalla. Vasempaan vaihtoi kyllä, oikea oli hankalampi. Ei tullut mitään kovin ihanaa. Eikä taidettu edes mennä toiseen kierrokseen.

Lopuksi tultiin vihdoin oikeita pikkuesteitä. Neljän esteen kääntötehtävä silmukoilla. Ensin kaikki vasemmassa laukassa ja meni yllättävän hyvin. Oikean suunnan kierros oli kamalaa hapuilua ja vääriä laukkoja. Taidettiin kolistellakin. Linjat esteille oli ihan mutkalla. Onneksi saatiin sakkokierros, parannettiin huimasti! Edelleen yksi lähestyminen oli ihan vino mutta nätisti yli.

Loppuravissa Lida tuntui taas mainiolta. Ravasi letkeästi isolla askeleella eteen ja oli tasainen. Hienosti oli myös kahden ohjan tuella eikä yhtään makoillut vasemmalla! Rupean hinkumaan koulukisoihin! Maanantaina on jamboreet ja ulkopuolisetkin olisi tulossa, pitää vaan käydä koulutunnilla kvaalautumassa.

Ongelmia:
terävyys oli välillä kadoksissa
yhä vääriä laukkoja ja kolinaa
vaihdot oikeaan

Parannusta:
reagoi eilistä paremmin jalkaan
eilinen pahin löysyys oli pois
väistöt yllättävän hyvin
sileällä kivan tasainen
loppuraveissa taas makea
tasoittui kahdelle ohjalle