maanantai 31. elokuuta 2015

Tuplat liikkuvalla Penalla

Maanantain hevoslistaan ratsukseni oli merkattu Pena niin koulu- kuin estetunnillekin. Olin jo unohtanut kimoriskin. Erityisen mielissäni en ollut mutta eipä tuo kamalasti haitannutkaan. Kummallakin tunnilla oli vain 3 ratsukkoa. Mennessä lämpömittari näytti +19°C.

Pena odotti sisällä ja oli maasta käsiteltäessä ihan ok. Ratsailla keskityttiin tänään niin paljon ajatteluun että muu meinasi unohtua. Pena kuitenkin liikkui ja pikkuhiljaa rentoutui tuntumalle vaikka kaikki oma aivokapasiteetti meni laskemiseen. Tehtävänä oli mennä esim. 10 askelta käyntiä ja 20 ravia. Välillä askelmäärät muuttuivat ja tehtiin pysähdyksiäkin. Aiemman tunnin tekemänä tämä näytti kivalta. Taas jotain ihan uutta ja erilaista.

Käytännössä oma aivokapasiteetin välimuistini loppui kesken. Laskin kymppiin ja tajusin että pitäisi olla jo jotain. Piti vaihtaa siihen että lasken kahdeksaan ja rupean valmistelemaan. Toimi vähän paremmin. Vaan yhä alaspäin siirtymät tuli mielestäni liikaa kädellä kun olisin halunnut vain istua askellajista toiseen. Alkuun myös siirtymiin tuli noin 3 askeleen harmaa alue kun ei oltu vaaditussa askellajissa enkä laskenut lainkaan. Myöhemmin pääsin tästä eroon. Mutta huomattavasti helpompaa on tehdä siirtymät jossain paikassa kuin tietyn askelmäärän jälkeen.

Laukat tehtiin laskematta. Taisi nousta aika hyvin myötäisiä paitsi ehkä jonkun kerran tuli vasenta kun piti nousta oikea. Nostot tehtiin muistaakseni käynnistä ja laukasta piti ottaa takaisin käyntiin. Väliin tuli ehkä 6 raviaskelta. Ei ihan pahimmasta päästä vyörymistä. Laukassa eteni jopa aika reippaasti. Pieni takakeno auttoi. Vauhdissa rupesi vähän tuijottamaan takakulmaa.

Tuntien välissä ehdin käydä ensimmäisen porukan kärjessä pätkän laavulle päin.

Estetunnin alkuun taas ratsut liikkeelle. Pyörittiin ympyrällä ja lopulta Penaltakin irtosi vaihto laukassa pysyen. Ristilaukkaa tuli toki jokunen kierros väliin. Pidäte ulkoa ja eteen niin osasi poni korjata jalkansa.

Esteet oli kasattu vähän itsenäistä hyppäämistä ajatellen. Että pärjää vaikkei kukaan ole nostamassa. Alkuun hypättiin sarjan b-osaa ristikkona. Ensin ravissa. Pena tuntui hitusen kiemuralta, joten poni piti oikeasti ratsastaa joka kerta esteen yli ettei miettinyt muuta. Tässä olisi pitänyt olla esteen jälkeen vasemmassa laukassa mutta valitettavan usein meillä oli oikea. Kertaalleen taidettiin penatyyliin loikata tosi kaukaa.

Sitten hypättiin yksittäinen pysty, okseri ja tultiinkohan vielä makaavat tynnyritkin. Yhä ratsastin kaikista yli.

Rata hypättiin vain kertaalleen. Pysty, pitkä kierto sarjalle, pysty uudestaan, tynnyri ja suht pian perään okseri. Ehkä yksi väärä laukka mutta etenevä ja suht siisti kierros.

Sitten hypättiin okseria korotettuna. Kertaalleen hypättiin takapuomin päälle ja se meni poikki. Yhä Pena liikkui ihan asiallisesti. Meille nousi taas niin paljon että piti vetäistä turvaliivi päälle. Enkä varmasti muistanut odottaa hyppyjä! Ope veikkasi että hypättiin rahtusen päälle 95 cm. Isoltahan se näytti. Vaan ei Pena yhtään arponut.

Tänään lopetettiin ihan ajallaan. Lopuksi vielä maastolenkki päälle ja taas sain vetää letkaa. Ratsailla Pena oli tänään oikein kiva. Harmi että siihen se loppui ja jalkojen letkutuksessa tuli ensin kinaa, jossa juoksin narun perässä ponin vauhdissa pitkin pihaa. Lopulta käämi paloi ruunan hyörimiseen niin, että laitoin sen takaisin talliin ja rauhotuin itse. Lopulta tuntikaveri sai tiukalla kurilla ja kärsivällisyydellä suostuteltua ruunan siihen että sen jalkaan osuu vettä. Mutta meni siinä aikaa.

Sitten purettiin vielä esteet ja turistiin, kotiin lähtiessä oli myöhä ja pimeä, +12°C.

Ongelmia:
ötökkä kirveli silmässä
katkaistiin yksi puomi

Parannusta:
liikkui asiallisesti sekä koulussa että esteillä
ei kieltoja
ratsastin kaikista esteistä yli

lauantai 29. elokuuta 2015

Viisiottelun hengessä tyyliestekisoihin

Lauantaina oli estekisat Tallinmäellä, joihin oli tarkotus lähteä Repellä. Omistaja kuitenkin sattui myymään Repen, joten meinasin jäädä kisaratsutta. Olin erittäin yllättynyt kun korvaavaksi vaihtoehdoksi tarjottiin paria viikkoa aiemmin saapunutta Hemppaa. Entinen kenttäratsu mutta puutteellisen kokoamiskyvyn takia ei vaativampiin luokkiin soveltuva. 9 v (8 v). Oli mukana hyppäämässä viikkoa aiemmin kun hyppäsin Repellä ja oli ihan tosi kivan näkönen.

Rata oli asiallinen. Kaarevia linjoja, sarja lävistäjällä ja yksi suorakin linja. Ei tarvetta ratsastaa aikaa koska oli tyyliarvostelu. Repen kanssa olisi voinut olla ongelmia näiden teiden kanssa kun piti käydä uralla ja sitten poistua sieltä. Ensimmäisenä luokkana siis 70 cm ja siihen vielä 80 perään.

Ratapiirros.


Tallissa ratsu käyttäytyi asiallisesti. Aikamoisen mutakerroksen alta ruuna piti kaivaa. Jalustimia säätäessä ei olisi malttanut seistä aloillaan. Käveli kuitenkin eikä tuijotellut. Heiluva jalustin pyysi hepan mielestä ravia.

Verkassa ratsu tuntui vähän lentoon lähtevältä. Ei kuitenkaan tehnyt mitään. Yhä tolkku. Itse taisin tuijottaa enemmän. Hypyt puhtaasti. Pysty ehkä kolmesti ja okseri pari kertaa. Varmuuden vuoksi kävin näyttämässä erikoisempia esteitä mutta ei heppaa kiinnostanut. Hypättiin luokan viimeisinä. Omaa vuoroa odoteltiin kulmassa ihan rauhassa. Itseäni jännitti poikkeuksellisen paljon.

Radalla ratsu eteni reippaasti, askeleet sopi pääosin hyvin. Seiska tultiin vähän juureen. Yhteen kaarteeseen tuli ristilaukkaa. Tempo olisi voinut säilyä tasaisempana. Ei missään nimessä kamalaa vaan ihan perussiisti suoritus. Olisin kuitenkin pystynyt parempaankin. Tällä treenimäärällä oikein huipusti. Katsojien kommentitkin oli erittäin kannustavia.

Aikamoinen yllätys oli kun meidät kutsuttiin viimeisinä palkintojenjakoon. 35 pistettä toi viidennen sijan. Nelosena olleelle Annelle ja Hilimalle jäätiin 2,5 pistettä, eli ei oltu lähelläkään. Kunniakierrokselle kuitenkin päästiin.

70 cm rata, Anne kuvasi.


Oltiin seuraavassa luokassa (80 cm) heti ekassa verkkaryhmässä. Rata oli sama, joten en lähtenyt kävelemään uudestaan. Onneksi esteiden alle ei laitettu mitään pelottavaa. Hainhammas saattoi lisääntyä mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Muuripalikoita en halunnut, koska niitä tuijotettiin ohi mennessä.

Esteiden korotuksen aikana sain kuulla mitä meidän menostamme sanottiin ekassa luokassa. ”Kanna kädet, lyhyempi ohja. Hyvä + rauhallinen ratsastus, hieman kiireiseksi radan edetessä.” Ja risti/vastalaukasta oli myös maininta. Näitä siis parantamaan.

Verkka otettiin säästeliäästi. Alkuun yritin säädellä laukkaa kevyessä istunnassa. Esteistuntani taisi kuitenkin unohtua johonkin. Hyppäsin pystyn muistaakseni vain kerran. Okseri tultiin kahdesti kun ekalla kerralla ajauduttiin muistaakseni vähän lähelle. Ruuna rupesi lämpenemään ja perä keveni muutaman kerran. Selvästi protestointia siitä kun muut saavat laukata ja hypätä ja me käveltiin.

Ennen lähtövuoroa pukitti taas. Halusin tilanteen haltuun ennen aloitusta ja sainkin ruunan ajatukset laukkaamalla nollattua. Radalla ei pomppinut omiaan. Nyt alkurata oli epätasaisempi ja kolmoselle jäin hypystä jälkeen. Loppu sujui tasaisemmin. Nyt saatiin suoralle linjalle tasainen määrä askelia. Taaskaan en huomannut tahdin kiihtymistä loppua kohti. Ja taas mentiin väärää ja ristilaukkaa. Minä kun olisin niin halunnut saada tästä paremman suorituksen. Ainakin helpotti kun luotin ratsuuni paljon enemmän.

Toinen nollarata ja lopulta yhtä paljon pisteitä (35) kuin edellisestäkin. Nyt vaan muut olivat parempia ja jäätiin ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi taas useamman pisteen päähän. Yllättävän hyvin silti. Ihan identtiset paperit eivät olleet. Kummassakin istunnasta esteiden välissä tuli 7,5. Istunta esteillä oli ekassa luokassa 7, jälkimmäisessä 7,5. Taisin saada ohjia lyhennettyä. Oikeista teistä tuli ekassa luokassa 7, jälkimmäisessä 6,5. Sarjalle ei kummallakaan radalla tultu ihan suoraan, muuten ei mielestäni eroa. Temposta, tasapainosta ja rytmistä tuli kummassakin 6,5. Yleisvaikutelmaksi samoin kummassakin 7.

Pikemminkin siis kuskin kuin hevosen korjauksia. Aika vaikea tällä aikataululla parantaa.

Kisojen jälkeen Hemppa jatkoi hurmaamistani. Letkuttaessa seisoi ihan asiallisesti täysin aloillaan. Juuri tällaisen hevosen tahtoisin itselleni! Sopivan kokoinen (aavistuksen ehkä iso), ikäinen, plussaa kivasta väristä (tummanruunikko). Tosin ruuna. Eikä veny edes helppoon A:han mutta esteille 110 asti ja tuttariin. Niillä pääsisin jo pitkälle. Tallinpitäjä totesi että halvalla lähtisi. Ruunalle vaihtoehtona on monttu jos ei sovellu tunneille.

Tykkäsin kovasti myös tallinpitäjän kommentista kisojen jälkeen että ”tarvitaan sut takaisin Ouluun” :)

80 cm rata, Anne videoi tämänkin.

Aikuisten ponirälläystunti ilman satulaa

Lauantaille kasattiin isompien ihmisten leikkitunti. En tiedä menikö ratsutoiveet läpi mutta toivoin Pylleröä tai Jatsia ja Jatsi osui. Onneksi olin sillä jo kesällä mennyt yhden tunnin ilman satulaa alle, joten oli vähän hajua mitä on luvassa. Ratsukoita tunnilla oli 7 ja mulla taisi olla porukan korkein ratsu.

Kaikissa kuvissa, joissa oli kiva aurinko ja innokkaan näkönen Jatsi, kuskilla tyhmä ilme.
Vain toisen ilme oli kerrallaan ok.
Ennen tunnin alkua tuli tallilla kuulemma kunnon rankkasade. Itse en siitä nähnyt vilaustakaan. Seuraukset oli märät hevoset sekä todellakin pölisemätön liejuinen kenttä. Mentiin siis maneesiin vaikka keli olisi ollut ulkona aivan huippu. Maneesissa oli +20°C eli hyvin tarkeni.

Näppärästi penkiltä kyytiin osamakoilun kautta. Käynnissä tuntui ihan hyvältä ja ravissakin oli tasainen. Vaan vasemmassa laukassa ohjaus oli rikki ja Jatsi pukitti. Mitä ihmettä! Eihän se pukita ikinä! Kysyin opelta että tökkiikö kannukseni sitä suotta vai mikä on. Ope vastasi että ei ole ehkä Jatsi vain tottunut tämmöseen. Oikea laukka oli onneksi jo ihan asiallista.

Pahimmat ilmeet oli pakko rajata pois.

Alkuun tultiin viestiä. Ensin harjoittelukierros päähän ja takas. Myöhemmin ravipujottelu mennessä, alas selästä, esteen yli ja ali, takas kyytiin, laukalla takas ja kavaletin yli. Ei se Jatsi mennytkään ihan tuhatta ja sataa. Eteni kuitenkin. Pudotin esteen kertaalleen kun ei jalka noussutkaan. Samalla tuli taktisesti vahingossa hidastettua toista porukkaa.

Lentävästi alas kyydistä. Taktisesti oikealta puolelta.
Vauhdilla takaisin.

Sitten oltiin maa-meri-taivasta. Siinä pärjättiin toiseksi parhaiten kunnes Jatsilla meni vinkuvaihde päälle ja laukka pomppi enemmän ylös kuin eteen.

Välissä oltiin hippaa ja ratsut vaihtui samalla. Eihän sillä Jatsilla päässyt juoksijaa karkuun. Halusin testata loputkin ilman satulaa eli seuraavaksi uhriksi tuli Ransu. Sain hyvin ahdistettua seinän väliin ja helposti juosten kiinni kuskin jalasta. Ransu oli ihan erilailla tasainen kuin Jatsi. Loistoselkä. Muutamat laukkapätkät varmuuden vuoksi.

Ransun kyydissä, askellajina x?

Sitten jatkettiin vielä yksi viestikierros päähän ja takaisin. Voitettiin tämäkin. Loppuravit piti keventää. Sekin oli Ransulla helppoa.

Rento hetki hevoselta ja kuskikin nukkuu.

Hauska tunti, lisää! Isompia hyppyjä!

Pikkusen vino kuski.
Ongelmia:
vasen laukka Jatsilla
pukitti ja vinkui
takapuoli hiertyi

Parannusta:
helppo pysyä kyydissä

Vilma ja kumppanit käytti kameroita.

torstai 27. elokuuta 2015

Lisää estekääpiöitä, tasaista suorittamista

Torstaina Anne oli vihdoin maisemissa eikä ollut kovin suuri homma houkutella mukaan meidän estetunnille. Ratsujako meni sitten niin että jäin ilman Lidaa koska se meni Annelle. Korvikeratsu yllätti ja sain Jeren. Ruuna oli ollut jo hommissa, vetohevosena maastossa. Ratsukoita meidän tunnilla oli 5. Kelinä pilvinen +18°C ja rupesi hämärtämään aika pian. Valot laitettiin jo puolessa välin tuntia päälle.

Ressun jälkeen Jere ei tuntunut edes pieneltä. Alkuverkassa oli tosi vino ja jäykkä. Oikealle en saanut asettumaan sitten millään. Ope sanoi useamman kerran että pitää varoa etteivät jalat mene liian eteen. Ravissa ja laukassa tultiin volttipuomeja. Ohjaus toimi mutta jarrun kanssa oli vähän niin ja näin. Oikea laukka oli vinoa kaahaamista sisään kaatuen ja turpa vasemmalle osoittaen. Vasen oli jo hallitumpaa.

Verkkahypyt tultiin ympyrällä ristikolle kummastakin suunnasta. Alkuun hypin taas itse liikaa mutta muutaman hypyn jälkeen osasin korjata. Istu rauhassa pystyssä ja odota hyppyä. Jere hoiti oman hommansa. Reippaasti mutta tasaisesti. Myötälaukat ja hallittua menoa.

Sitten hypättiin kolmen ristikon jumppaa. 4 laukan päässä oli ensin puomipino ja lopuksi siihen tuli okseri. Jere hoiti homman helposti ja tasaisesti. Kertaalleen sanoi ope että pitää pitää takapuoli irti satulasta välissä. Sen jälkeen osasin korjata. Toistojen myötä Jere kiihtyi ja 4 laukan väli meinasi käydä ahtaaksi. Tajusin kuitenkin pidättää. Siinäkin tuli kommentti että pitäisi päästä myötäämään vähän aiemmin ennen hyppyä.

Lopuksi hypättiin jumpan perässä okseri. En huomannut muuttiko ope välejä mutta nyt okserille hypättiin ehkä jopa aavistus kaukaa. Sitten jatkettiin vielä pysty lävistäjällä ja lenkin jälkeen päädystä toinen pysty. Tehtiin tosi siisti kierros vaikka päädyssä meinasinkin unohtaa minne olen menossa. Jere imi esteille vähän turhankin hyvin ja oli hyppäämässä okseria vielä uudestaankin kun mentiin sen ohi. Esteet oli max n. 70 cm.

Itse pohdin että myötäänkö liian vähän. Kuvaajia ei löytynyt ja kanssahyppääjät unohtivat katsoa. Olisin todella halunnut tietää missä käteni menevät kun sain yläkropan olemaan aloillaan. Tuntui että olisin voinut antaa enemmänkin siimaa. Ope sanoi että tämä oli oikein hyvä, Jere ei venytä hypyissä vaan hyppää kuin sukkula ja enempi myötääminen olisi vain häirinnyt sitä.

Viidellä ratsukolla tuntui että ehdittiin hypätä aika vähän. Kivaa oli kuitenkin enkä harmitellut Lidan menetystä kun Jeren kanssa meni näin mukavasti. Loppuverkassa poni (hyi, haukun suokkia poniksi) asettui oikeallekin. Jes!

Ongelmia:
jarrut ei aina toimineet kovin hyvin
oikealle asettaminen

Parannusta:
osasin istua asiallisesti
Jere hoiti hommat ja oli tosi tasainen
ponnistuspaikat osui kohdilleen
ei taidettu pudottaa
ei ehkä vääriä laukkojakaan

tiistai 25. elokuuta 2015

Ilman jalustimia rennommin

Tiistaina oli lähes hellepäivä, joten päädyin taas ulkoliikunnan pariin. Koulua ja ratsuksi parin viikon takaa tuttu Asteriks. Ruuna oli päiväunilla tarhassa pitkin pituuttaan eikä pitänyt kiirettä nousemisen kanssa.

Tunnilla ei tehty mitään kovin ihmeellistä. Ratsukoita taisi olla jotain 4 ja 6 väliltä. Taas oli sellainen olo että istuin vinossa mutta tänään ratsu kulki paremmin suoraan. Nyt vaadin vähän enemmän ja ratsastin rohkeammin. Kuulemma olin taas lantiosta jäykän näköinen.

Taas taidettiin tehdä samaa siirtymätehtävää kuin viimeksi eilen Bondilla. Pysähdyksissä myödättiin ensin tuntuma kokonaan pois. Sitten otettiin tuntuma takaisin ja ratsastettiin pohkeella eteen kohti tuntumaa. Ratsun olisi pitänyt lyhentyä. Ei tainnut. Ravissakin tehtiin siirtymiä.

Laukkaan päästiin huomattavasti helpommin kuin Bondin kanssa. Vaan nostoiksi en näitä silti sanoisi. Vasen taisi tulla joka kerta myötäisenä. Oikean sijasta tuli pari kertaa kiitoravia ja vasenta laukkaa. Kulmassa nostaminen tehtävänannon mukaan oli helpointa. Laukassa meni aika lujaa. Ope ohjeisti tekemään puolipidätteitä mutta ei juuri rauhoittanut menoa. Ekan laukkapätkän jälkeen tuli kommentti olla ylävartalolla rauhallisemmin. Jatkossa jotenkin sitten kai osasin vähän rauhoittaa istuntaa. Mutta päätä ruuna ei tänään viskellyt. Käännyttiinkin laukkaympyröille kumpaankin kierrokseen. Laukasta raville siirtymät oli kyllä aikamoista vauhtivyöryntää.

Ravista aika iso osa mentiin harjoitusistunnassa. Jotenkin oli parempi ote hevoseen. Loppuraveissa käskettiin jalustimet ylös. Ope kehui että meno parani huomattavasti. Karua. Mutta niin vain jalkani häiriintyvät jalustimista.

Ongelmia:
jalat jännittyivät ylös
en osannut lyhentää laukkaa
vähän kiiruhti välillä

Parannusta:
päädyttiin laukkaan missä pitikin
ilman jalustimia meni paljon paremmin

maanantai 24. elokuuta 2015

Keltaisen pienellä veljellä esteitä

Maanantain estetunnille sain taas Ressun. Enää en osannut tätä harmitella sillä olen ruvennut tykkäämään kääpiöllä hyppäämisestä. Poni oli jo edellisellä tunnilla hommissa, joten sain valmiiksi lämmitellyn ratsun. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä oli ihanasti +25°C.

Alkuverkat mentiin taas pitkähköillä ohjilla eteen. Tänään Ressu ei säntäillyt eikä pukitellut vaan tyytyi tasaiseen menoon. Liikkui kyllä. Laukassa paremmin kuin ravissa. Kääntyi jopa yllättävän hyvin.

Kentällä oli 6 estettä (yksi sarja), joista osasta oli tehty erikoisempia tynnyreillä, kukkamuurilla ja putken paloilla. Alkuun hypättiin yksittäistä ristikkoa, joka sitten nousi pystyksi. Ensin ravissa, sitten laukassa. Tänään poni oli innokkaampana menossa eikä taidettu esteen jälkeen olla kertaakaan ravissa. Joitain vääriä laukkoja tuli ja ponnistuspaikat ei olleet ihan yhtä hyvät kuin viikko sitten. Johonkin 70 - 80 cm korkeuksiin tämä taisi nousta.

Sitten hypättiin vielä muutamia muutaman esteen kierroksia kääntäen. Väärää laukkaa tuli ja vaihtoi lennossa vain ristiin. Mutta kääntyi yhä hurjan hyvin.

Taisi olla tämän jälkeen kun ope kysyi että osaahan kaikki radan. Vastasin että en ole nähnytkään. Sain ratapiirroksen ja opettelin radan pikaisesti. Meinasin taas lopettaa vitoseen kun vika olikin kutonen eli ykkönen uudestaan.

Ekalla kierroksella tökättiin kakkoselle eli okserille, jonka alla oli tynnyrit poikittain. Vähän nolo kielto kun en ollut itse tarpeeksi menossa ja esteetkin vain n. 60 cm. Uudella vauhdilla päästiin yli. Tiukat kaarteet vedettiin aika tiukkoina, ei tullut sanomista. Ehkä ope olisi kaivannut reilumpia teitä. Kukkaesteelle poni myös vähän empi ja sen jälkeen tiukka kaarre meni väärässä laukassa vikalle.

Toiselle kierrokselle esteet nousi ehkä lähelle 80 senttiä. Tuskin ainakaan yli sen. Nyt päästiin kakkosesta yli. Mutta kun halusin vitoselta myötälaukan ja ratsastin reitin vähän ohi niin poni ei enää hypännytkään niin vinosti. Taas olisi pitänyt vain olla huolellisempi ja painostaa vähän enemmän. Ei olisi ollut mikään mahdoton paikka. Kentän reunoja hipoen ei menty tämänkään kierroksen teitä. Jotenkin ajattelin että poni uupuu vähemmän jos tarvii viipottaa lyhyempi matka. Ope ei ollut kovin tyytyväinen siihen että otettiin taas kielto.

Lopuksi hypättiin tynnyriokseria vielä pikkuhiljaa nousevana. Kaarevalle linjalle sen eteen tuli ristikko, joten hypättiin sarjana ja ns. poniratsukkona saatiin sujua hyvin eteen. Joka kerta selvitettiin väli (kuten aiemmin radallakin) oikealla askelmäärällä. Okseri taisi olla meille korkeimmillaan n. 95 cm. Yli mentiin. Turvaliivi oli kentän laidalla.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Siellä meni oikein kivasti. Tallista sen sijaan taas karkuutin ponin kun mokoma mahtuikin karkuremmistä ali. Onneksi käveli vain pihalle syömään ja antoi heti kiinni.

Kotiinlähdön koittaessa lämpötila oli tippunut jo viiteentoista.

Ongelmia:
2 kieltoa
ponnistuspaikat ei olleet yhtä priimaa kuin viimeksi
muutama väärä laukka

Parannusta:
sarjaväliin joka kerta vaadittu askelmäärä
95 cm yli
ei taidettu pudottaa mitään

Anni videoi meidän hyppyjä:

Uusinta viimeviikkoisesta

Taas koulutunnille oli merkattu Bond. Nyt ei ollut edes vaihtoehtoja tyrkyllä. Entistä hankalammaksi meni ratsun metsästys kun samassa tarhassa on 3 ruunikkoa ruunaa. Löysin kuitenkin oikean.

Penkkiä kavahteli sen verran että piti nousta ponnistamalla kyytiin. Oli tänäänkin ihan liikkuva. Itse vähän rennommalla mielellä kuin viimeksi. Tunti oli hyvin samankaltainen kuin meidän viimeviikkoinen. Edeltävälläkin tunnilla tehtiin samoja asioita. Käynnistä seis ja myödättiin tuntuma pois, kun seisoi aloillaan otettiin tuntuma takaisin ja ratsastettiin pohkeella tuntumaa kohti. Kun olin katsonut edellisen tunnin menoa niin tajusin paljon paremmin mitä tällä haettiin. Tässä vaiheessa ruuna ei kyllä vielä lyhentynyt. Ratsukoita nyt oli menossa mukana 5.

Sitten otettiin ravista käyntisiirtymiä. Tuli vähän kättä vasten käyntiin mutta ylössiirtymät oli pehmeitä. Myöhemmin vielä ravista seis ja takaisin raviin. Myötäsin vähän liikaakin, nyt tarkoitus oli myödätä enää tuntuman sisällä. Ravissa ei tuntunut niin könkältä kuin viimeksi. Nyt taisi olla alusta asti parempi tuntuma.

Laukkojen tullessa mukaan ajattelin jo etukäteen ettei tästä tule mitään. Osasin kuitenkin olla rentona enkä jännittänyt ruunan säntäilyjä. Nyt en himmaillut niin paljoa vaan päätin että laukka tulee. Vasempaan kierrokseen nosti aina muutaman kerran väärää alle. Lopulta väärässä päässä kenttää sain pyöräytettyä myötälaukan ympyrälle. Kehuin toki kovasti. Ravi meinasi vähän kiihtyä laukkapätkien välissä.

Oikea laukka tuli lopulta helpommin. Vikalla kerralla päästiin jopa myötälaukkaan heti siinä missä pitikin. Muuten laukkatehtävän lisähaasteena oli esteitä kantavat ihmiset. Bond oli tänään erityisen säikkynä ihmisten suhteen. Liiraili karkuun ja tuijotti naama pitkänä. Yritäpä siinä ratsastaa asiallisia voltteja kun itselläkin tekee mieli toljottaa.

Loppuravissa sain päästettyä pidemmälle ohjalle. Pysyi hetkittäin kivasti rentona mutta nopeasti myös nousikin aina välillä.

Loppukäynneiksi ei päästy maastoon kun luvassa oli ratsun vaihto.

Ongelmia:
säikkyi ihmisiä
laukat ei nousseet kunnolla

Parannusta:
päästiin kumpaankin laukkaan alle kierroksen taistelulla
kulki aika rennohkona
päästiin suorempaan
meni paremmin kuin viimeksi

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Ajattele eteen eli kvaalaus keltaisella eestiläisellä

Alunperin iltapäivästä kuvittelin päätyväni Repen kanssa Annen ja/tai Kaisan hyppyytettäväksi. Meiltä vaadittiin vielä yksi treeni pohjille ennen kisalupaa. Lopulta ope hyppyytti tyttönsä ja me mentiin siinä samalla. Keli oli ihanan lämmin aurinkoinen. Menin ilman turvaliiviä. Aluksi ajattelin meneväni alkuverkat ilman mutta esteet ei nousseet ja koko liivi unohtui.

Alkuverkkana yritin taivutella ponia ravissa mutta ope kehotti tekemään temponmuutoksia. Repe ei ollut kovin innokas vaan jouduin raippaamaan sitä liikkeelle. Taas oma istunta meni huojumiseksi kun yritin liikuttaa ponin jalkoja rivakammin. Tultiin puomeja ympyrällä ravissa ja laukassa. Tien kanssa oli vähän ongelmia kun pelkäsin että mennään sisältä ohi. Laukassa askel ei monesti osunut ja saatiin sakkokierroksia. Hetkittäin poni eteni mutta nopeasti hyytyikin. Jälkimmäiseen kierrokseen laukassa kehtasi kieltää ekalle maapuomille. Rivakasti ohitti ja itse huojuin kyydissä. Yli kuitenkin joutui lopulta.

Sitten hypättiin ristikkolinjaa. Meiltä toivottiin 7 laukkaa väliin. Ekalla kerralla mentiin 9. Lisää vauhtia. Aika haipakkaa sai seitsemään mennä mutta venyttiin siihen sitten kumpaankin suuntaan. Ope paheksui ponin tapaa himmailla kohti esteitä ja käski ajatella enemmän eteen.

Seuraavaksi tultiin hainhammasta. Ensimmäisellä kerralla madeltiin yli. Lujemmalla vauhdilla poni juoksi ohi vaikka kääntö onnistuikin ja linja oli hyvä. Myös suoraan jatkaminen esteen jälkeen oli hankalaa ja poni vaihteli laukkoja. Lopulta loikattiin siitä innolla yli, jopa aavistus kaukaa ja päästiin suoraan kulmaan asti. Toki myös tehtävän aloituksissa toiseen päätyyn oli hankala päästä ja välillä päästä raville saati laukkaan.

Lopuksi hypättiin vielä rata. Pysty, kaarre okserille, kaareva linja vesipystylle, kavaletilla suunnan vaihto ja renkaat ja kaareva hainhampaalle. Repe kääntyi jopa yllättävän hyvin. Tehtiin pienehköt tiet ja vauhti hyytyi. Kaarre neloselta vitoselle mentiin ristilaukassa. Kaikista kuitenkin yli. Korkeus jossain 60 cm tienoilla. Ope kehui menoa, omasta mielestäni meni kelvollisesti. Parempi laukka omasta takaa olisi kiva.

Saatiin kuitenkin kisalupa seuraavan lauantain kotikisoihin. Jahkasin 60 ja 70 cm välillä ja päädyttiin siihen että menen kummatkin ja pidän verkat kevyenä niin jaksaa. 70 sentissä on haaveilemani tyyliarvostelu. Jossa ei kyllä tällaisella matelulla haalita kunniaa.

Kisailmon laittamisen yhteydessä huomasin että Repe on Ressun veli! Niillä on sama emä. Ressu on vuoden nuorempi eli nyt 6 ja Repe 7. Pieni on hevosmaailmakin!

Ongelmia:
matelu
kaksi kieltoa
päätyihin ratsastaminen
asettaminen laukassa sisään

Parannusta:
ohjaus toimi paremmin

Videoimassa oli Anne/Kaisa.

Jatsi re 80

Sunnuntaiaamuna oli estekisat Saaran tallilla. Meriä ei kisaratsuksi herunut vaan piti vaihtaa kuulemma nuorempaan. Seuraava vaihtoehto oli Jatsi. Pohdin että pitäisikö mennä hyppäämään 60 - 70 cm kun nämä kuitenkin ovat ruunan ensimmäiset ulkopuoliset estekisat (jos ei ikinä niin ainakin tosi pitkään aikaan). Mutta lähdettiin kuitenkin hyppäämään 80 cm. Meidän lähtövuoro oli heti tokana. Otettiin verkkahypyt pihalla siis ennen radan kävelyä. Jatsi ihan alkuun oli vähän jännittynyt mutta rentoutui nopeasti. Verkkahypyt meni ihan ok. Esteet oli sen verran leveitä että ohimeno ei onnistunutkaan hujauksessa vaikka okserilla vähän mietti sellaista. Ristikko kahdesti, pysty kerran ja okseri kahdesti. Ihan ok. Välillä aikamoisella ilmavaralla.

Ratapiirros

Rata oli helposti muistettava. Maneesissa siis. Lävistäjiä ja pitkien sivujen linjoja. Ei sarjaa. Ihanan pitkät puomit täälläkin. Kakkosessa lainelankku ja vitosessa lankku puomien välissä. Joitakin johteita. En näihin rataa kävellessä kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Lopulta kävelyn jälkeen oli vielä aikaa verkkailla pihalla. Jatsi oli innoissaan menossa. Tein muutamia siirtymiä ja hypättiin ristikko vielä kerran.

Ekan ratsukon suorituksen ajaksi päästiin eteiseen. Radalla ei siis ollut aikaa pyöriä kuin hetki. Alle sai hypätä ykkösen ja se myös tehtiin. Mennessä varmistelin että Jatsi menee kulmiin. Ei tuijottanut yleisöä ja ykkönen ylittyi hyvin. Aloitettiin siis. Sen verran reipasta oli meno että tehtiin voltti alle. Ykkösestä yli kamalan kolauksen kera. Kaarteessa katsoin taakse mutta pystyssä pysyi. Siinä oli maassa myös auringonläikkä, jonka yli Jatsi loikkasi. Radalla luulin pukiksi ja ihmettelin moista. Vaan kakkosella vaani kamala lainelankku ja Jatsi pysähtyi tuijottamaan. Hyvin poikkeuksellista että pysähtyi esteen eteen. Kävin sitten näyttämässä kakkosen ja koska olin kovin ovela niin samalla näytin sen takana olleen vitosenkin. Toisella lähestymisellä Jatsi yhä empi mutta patistelullani päästiin yli. Loppurata loikittiin puhtaasti ja Jatsi hoiti myötälaukat. Kolmosen ja nelosen linja meni hyvin ahtaasti viidellä. Vitosesta päästiin yli. Kovin tiukkoja kaarteita en tehnyt. Jatsi kavahteli myös johteina olleita taloja. Seuraavalle kerralle siis lisää tuijoteltavaa alle.

Ykkösvaiheen jälkeen meidän hypyt oli siis loikittu. Ei erityisen tasaista muttei kamalaa sohlaustakaan. Kielto ei osannut oikein harmittaakaan. Lähdettiin kisoihin pitämään hauskaa ja hauskaa myös oli. Saatiin kuitenkin hyväksytty tulos. Eikä juostu yhdestäkään esteestä ohi. Eikä edes menty linjoja kohtuuttoman vähillä askelilla. Ens kerralla meillä tulee menemään superisti!

Tuplanollia 8 ratsukon luokassa tuli lopulta 4. Me saatiin vielä viides virhepiste ylitetystä enimmäisajasta. Mutta vitosen näyttäminen oli tarpeellista, muuten olisi ollut suuri riski kieltää ulos. Yllätyin kovasti kun kutsu palkintojenjakoon tuli. Totesin jo aiemmin että ei ne voi meitä sinne joka kerta ottaa. Saatiin kuitenkin tsemppi ja oli semmonen olo että oltiin ihan ansiottomasti palkinnoilla. Tuomari kommentoi että päästiin maaliin vaikka välillä näytti siltä ettei ehkä päästäisi. Ehkä oltiin sitten paikkamme taisteltu. Näin pääsin laukkaamaan toisenkin kunniakierroksen tänä viikonloppuna. Palkinnoksi sain minikumisuka-avaimenperän.

Videon kuvasi Aleksei.

lauantai 22. elokuuta 2015

Tuntipuksuttimella ruusuke kovatasoisissa 1-tason koulukisoissa

Lauantaina oli kentsujen 1-tason koulukisat. Kisaajia oli julmasti, joten kisat alkoivat jo iltapäivästä. Oma lähtövuoro oli kakkosluokan loppupäässä eli vasta kasin alla illalla. Ratsuksi tietysti taas turboponi Niilo. Teki päivällä ainakin yhden tunnin alle.

©Ilpo


Kisoihin mennessä aikaa oli ensin roimasti. Sitten taas unohduin katselemaan muiden suorituksia ja juttelemaan ennen kuin poni oli valmis. Satulahuovan vaihto ja harjaan kampaus. Kun mentiin maneesiin niin meitä edeltävä ratsukko lähti jo valmistautumaan pihalle. Mutta ei me oikeasti niin myöhässä oltu.

©Ilpo

Maneesiverkka jäi kuitenkin aika ripeäksi. Vaan eipä siinä ihmeitä tarvinnut tehdä. Poni oli avuilla, kuuliainen, pyöreä ja eteni. Käynnissä vähän väistätin takaosaa, ravissa keventelin muutaman voltin ja vähän kaaria. Laukassa tehtiin 15 metrin volttiyritelmiä. Siinä vähän jäykisteli. Mutta laukat nousi ja rullasi. Kulki jopa suht suorana. Eipä siinä ihmeitä, lähdettiin pihalle.

©Ilpo

Niilo ei juuri kummastellut pihan lisäliikennettä. Tai minä en ainakaan välittänyt. Kentälläkin oli ihan lunki. Olin kerrankin varustautunut kisatakkia myöten virallisesti mutta pihallakin oli liian kuuma pitää takkia. Tehtiin siirtymiä, taivuttelin ja ratsastin kulmia. Ei mitään kovin ihmeellistä. Seurasin edellisen ratsukon suorituksen ja rata tuntui olevan mielessä. Ohjelmana siis FEI lasten esiohjelma A 2015 eli ensimmäistä kertaa menin tätä.

Kuskin asento näyttää harvinaisen urpolta. Liekö jopa alkuverkan kevennyskuva?
©Ilpo

Aidoissa Niilo oli yhä rauhallinen. Rata oli rakennettu salmiakiksi, joten kirjaimet eivät olleet linjassa. Aiheutti vähän hankaluuksia paikkojen löytämiseen. Mutta kuten tuomari sanoi niin sama kaikille. Tehtiin siisti ja tasainen suoritus. Ainoa stiplu oli Niilon kakkaus kesken ekan laukkapätkän. Sinne tuli ravia joukkoon. Muistin kuitenkin hymyillä niin tuomari ei huomannut nousevia jalkojani ja vinoa istuntaani. Ravipätkästäkin rankaisi antamalla 5,5. Huonoimmat numerot oli tuota 5,5, joista toinen tuli jälkimmäisestä laukasta raville siirtymästä. Parhaat oli seiskoja nelikaarisesta ja alkutervehdyksen jälkeisestä ravista.

©Ilpo
©Ilpo

Alakerta oli muuten 6,5 paitsi lennokkuudesta oli 6. "Erittäin tasapainoinen suoritus. Pyri säilyttämään liikkeen aktiivisuus kaarteissa ja pehmeyttä taivutuksiin." Prosentteja tällä suorituksella saatiin 62,692 eli reippaasti yli haaveilemani 60 prosentin. Rupesin sitten haaveilemaan ruusukkeestakin. Tässä vaiheessa oltiin kolmansina, 18 ratsukon luokassa 5 palkitaan ja oma lähtövuoro oli 12. Kaksi ratsukkoa meni vielä ohi ja lopulta oltiin viimeisiä sijottuneita. Voittaja sai 68 % mutta tokasta viidenteen kaikilla oli vain 0,5 pisteen erot. Kuudennella sitten useampi piste vähemmän. Eli selvästi oltiin kärkikahinoissa. Pienellä viilaamisella olisi ruusukkeen väriäkin saanut kirkastettua.

Onko se kissa vai poni?
©Ilpo

Mutta olen tähän oikein tyytyväinen. Poni oli aktiivinen ja harjoituksen puute ei painanut.

Palkintojenjaossa. 

Kuski piti rajata tästä kuvasta pois.

Loput kuvat otti ehkä Ella.

Videon taisi kuvata Elina.

Erikoisesteitä ja sarjaa

Lauantaiaamulle sain lopulta kenraalihyppytreenin Jatsin kanssa. Kovasta houkuttelusta huolimatta kukaan omista tallikavereista ei tullut mukaan mutta onneksi leirikaveri pelasti. Hypättiin sitten kaksin. Erikoisesteet oli maneesissa, joten kannettiin ne sieltä kentälle ja takaisin sisään. 3 sinistä lainelankkua, 2 valkoista lankkua ja vihreävalkoinen portti. Niiden lisäksi kentälle tuli pari okseria ja kavalettia. Keli oli pilvinen mutta lämpenevä, päälle +15 aloittaessa ja loppua kohti lähempänä pariakymppiä. Kenttä oli kasteltu, joten ei pölissyt yhtään.

Koska esteiden kasaamisessa meni niin kauan niin aloitettiin reilu vartti myöhässä. Hyvin topakat alkuverkat. Käynnissä Jatsi oli aika kivasti kuulolla ja ravissakin pyöristyi. Kuunteli pidätteet ja pohkeet. Hitaasta ravista meinasi tulla herkästi myös löysää. Oikeaan oli vaikeampi saada asetusta läpi. Laukassa Jatsi oli reipas. Vasempaan kierrokseen sain orastavasti pyöristymään kun taivutin sisään ja annoin vähän enemmän ohjaa. Oikea oli vaikeampi. Hypättiin kavalettia jokusen kerran. Itse meinasin taas vähän ennakoida ja sukeltaa. Sitten tultiin myös ristikkoa ja lopulta lankku-ristikko -linjaa. Kivan tasaista menoa eikä pahaa kaahailua. Eikä katsonut valkoisia lankkuja.

Ensimmäinen ratapätkä tultiin vähän eri järjestyksessä. Sen jälkeen tultiin linja, portti, kaareva linja, 2 laukan sarja ja portti uudestaan. Taisi olla eka yritys sarjalle kun Jatsi juoksi B-osasta oikealta ohi. Enkä ehtinyt estää. Mutta kiltti kielto, sillä kyydissä oli helppo pysyä. Raippa oli jo valmiiksi oikeassa kädessä. Enempiä ohimenoja ei tullut. Kaksi pudotusta. Toinen kun kertaalleen mietin lähestymistä ekalle liikaa. Toinen kun kantattiin kaareva linja vähän turhan suoraan.

Muuten hypyt meni kivasti ja sujuvasti. Laukat Jatsi hoiteli myötäisiksi. Myös tiukemmilla teillä päästiin esteistä yli. Otettiin pari 80 cm kierrosta. Jälkimmäisellä ratsu tuntui jo vähän hyytyvän ja piti vähän varmistella ylimenoja. Loppua kohti välillä vähän yritti kiihtyä mutta aika maltillista.

Lopuksi hypättiin toiveestani vielä 1 laukan sarjaa kun semmosen esiintyminen huomenna kisoissa on ihan mahdollista. Hyvin Jatsi siihenkin väliin mahtui. Jäi ensin jopa vähän kauas. Mutta ei siis pelkoa että yrittäisikään loikata innarina. Samat laukkamäärät tuli muihinkin väleihin kuin Remulla.

Oikein kiva treeni. Jospa Jatsi huomenna olisi reipas ja tolkku ja saataisiin ripeä nolla.

Ongelmia:
yksi ohimeno ja pari pudotusta

Parannusta:
innokasta menoa
ei paahtanut täysiä

torstai 20. elokuuta 2015

Odota hyppyä!

Torstaina toivoin hartaasti saavani hypätä Lidalla. Toive toteutuikin. Tunnille meitä tuli vain 3, Lida, Eetu ja Sintti. Lida oli jo edellisellä tunnilla hommissa enkä tänään jaksanut laittaa martingaalia kun mielestäni sitä ei tarvita. Koulusatula oli edelleen korjauksessa, joten ratsulta piti ottaa vain piuhat pois.

Keli oli ihanan lämmin. Miinuksena kenttä pölisi kammottavasti. Lida oli taas suht tasainen ja kivasti kuulolla. Ohjeet oli perinteiset. Etukenotan liikaa ja pitää vahtia ettei vasemmassa kierroksessa tamman kaula mene mutkalle. Oikeaan oli hankalampi saada asetusta läpi. Laukat nousi nätisti eikä tänään tuijoteltu pelottavaa kulmaa tai sokeripaloja.

Hypyt aloitettiin kahden pystyn linjalla, väliin tehtiin voltti. Tätä useampi kerta kumpaankin suuntaan. Lida kulki kivan tasaisesti ja ponnistuspaikat osui hyvin. Oikeaan kierrokseen olin taas turhaan mutkalla. Oikea hartia haluaa valua eteen. Suoritettiin kuitenkin siististi. Ope muistutti kerta toisensa jälkeen odottamaan hyppyä ja käski viedä lapoja yhteen ettei hartiat pyöristyisi. Vasempaan kierrokseen tuli käsky ratsastaa voltilla vähän paremmin painetta ettei hyydy kohti jälkimmäistä estettä.

Sitten tultiin toisen sivun linja ehkä kerran-pari jumppana. Sitten siitäkin tuli suhteutettu. Lopuksi hypättiin 6 hypyn rata ensin n. 80 cm korkeudessa, sitten nostettuna. 80-kierros mentiin tosi hienosti. Olikohan yksi hassumpi ponnistuspaikka mutta kaikki pysyi ylhäällä! Jee! Taidettiin tosin juosta kapeasta talosta ohi oman ohjaushuolimattomuuden takia mutta uudella yrityksellä meni ongelmitta. Esteiden noustessa oma ratsastus taas jotenkin jäätyi. Aiemmin niin hyvin toiminut paikkoihin osuminen katosi. Ekalla kierroksella keilattiin ainakin 3. Toki tämän jälkeen rupesin luottamaan että päästään niistä yli vaikka ovatkin vähän ison näköisiä. Turvaliivikin kun oli tänään kentän laidalla.

Pyysin sakkokierroksen ja se myös saatiin. Vieläkin putosi muutama mutta meni paremmin. Jotenkin se tasaisuus katoaa. Enkä tiedä mitä teen toisin, jotenkin alitajuisesti jäykistyn? Talolle tuli hyvä hyppy ja linjat mentiin neljällä. Vika okseri oli kuulemma 95 cm. Ei ihme että näytti isolta.

Loppuverkat oli lyhyehköt. Vähän mentiin yliajalle. Vaan vieläkään ei ollut topissa kylmä vaikka aurinko ehti laskea. Onneksi ei heti pimennytkään mutta vähiin käy valoisat hyppykerrat. Kentältä pois kävellessä Lida otti vielä sätkyt, liekö säikkynyt kahvion ovea. Vähän poukkoili paikallaan. Mutta nyt kärsi jäädä letkan viimeiseksi ilman pömeleitä. On se vaan ihana!

Ongelmia:
vino kuski
etukenottava kuski
ei malttaisi odottaa hyppyjä
hartiat pyöristyy myödätessä
esteiden noustessa keilaus alkoi
yksi ohimeno huolimattomasta ratsastuksesta
yksi säikkyspurtti eteen (en tiedä mitä säikähti)

Parannusta:
melko vähän pudotuksia tänään
alkutunnista ponnistuspaikat osui ja rytmi säilyi
ei tuijottelua
en jännittänyt enää taloestettä
laukat säilyi hyvin myötäisinä

maanantai 17. elokuuta 2015

Lisää ponipöhinöitä

Maanantain estetunnille sain Ressun. Lähes valmiiksi laitettuna, kiitos! Bondin jälkeen poni tuntui tosi kääpiöltä. Kuin olisi jalat laahanneet maassa. Ratsukoita oli tälläkin tunnilla 5.

Alkuverkassa hölköteltiin taas puolipitkillä ohjilla reippaasti eteen. Kovin hyvää otetta ei ollut ja pyöristymisestä ei tietoakaan. Kääntämisetkin tuotti ongelmia. Liikkui kuitenkin eteen. Laukassa poni rupesi oikein spurttailemaan, veti päätä alas ja pukitti. Vaan ihanan pyöreitä ja helposti istuttavia ponipukkeja. Pyysin vain lisää eteen. Vauhti ei oikein hiipunutkaan ja helppohan siellä oli olla kyydissä kun ei tarvinnut pyytää eteen, pikemminkin vain päästää.

Tänään ponnistuspaikatkin osuivat aika kivasti. Alkuun hypittiin ristikkoa ravissa, sitten laukassa. Ravihypyt tuli vielä turhan rennosti ravissa pysyen. Laukassa innokkaammin. Sitten hypättiin marimekkoeste sekä putkenpaloilla varustettu okseri. Ei tuijottelua. Oikea laukka jäi hypyssä vaihtumatta. Yritin vaihtaa kaarteessa ja yllättävän pienellä tiellä poni kääntyi. Seuraavaksi vaakatynnyrit. Meni kaikilla niin hyvin ja helposti että ope innostui nostamaan ne pystyyn. Mitäköhän lie korkeutta moisilla? 85 cm? Ekalla kerralla emmittiin ohi. Sen jälkeen päästiin yli. Muutaman kerran tuli kosketuksia ja pudotuksia mutta helposti silti.

Tässä välissä Pena rupesi stoppailemaan. Päädyin stunttikuskiksi vaikka mielestäni olisi ollut ainakin kaksi parempaakin tarjolla. Pena tuntui Ressun jälkeen taas valtavalta. Hassua! Säkä kuitenkin vain n. 150 cm.

Muutamat kiellot otettiin. Sitten peruuteltiin esteen edessä. Lopulta Pena sitten loikkasikin yli. Se oli se pelottavin osuus. Tiesin että hyppy tulisi yllättäen ja kävisin itse korkealla. Onneksi laskeuduin takaisin Penan kyytiin. Taputukset ja takaisin turvallisen Ressun selkään.

Sitten hypättiin sarjaa, ei ongelmia siinäkään. Taas poni spurttaili vähän omiaan. Lopuksi tultiin vielä rata. Pysty, sarja, kukat, tynnyri, okseri, sarja, kukat ja tynnyri. Kukkaesteellä (marimekko) en saanut laukkaa vaihtumaan oikeaksi. Muutaman kerran vauhti vähän hyytyi matkalla mutta silti tyylillä maaliin.

Tämä tunti lohdutti ihan hirveästi kehnommin menneen kisaviikonlopun jälkeen. En osaa mitään -pohjamutiin pilkotti hiekkapilven seasta aurinko.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Poni eteni eikä syönyt. Tunnin jälkeen oli myös Ressuksi yllättävän asiallinen hoitaa. Pihalla yritti vähän riepotella mutta voimat riitti kääpiön pitelemiseen. Lopulta oltiin suht yhteisymmärryksessä ja jalkojen letkutus sujui pääosin hyvin.

Ongelmia:
yksi kielto
pukkeja

Parannusta:
käyttäytyi hoitaessa paremmin kuin aiemmin
sain Penan pystytynnyreistä yli
tästä tunnista tuli onnelliseksi

Anni videoi hyppyjä:

Koulutunnilla uusi ruuna

Maanantaina toiveeni toteutui eikä listalla lukenut Penaa eikä Pönää! Kummatkin vaihtehdot olivat houkuttavia. Miniponi Ressu, jonka kanssa olen haaveillut koulutunnista sekä 1,5 viikkoa sitten saapunut ruunikko ruuna Bond. Valitsin jälkimmäisen siitä uteliaisuudesta että kiva päästä menemään jollain uudella ennen kuin se myydään. Keli oli aurinkoinen parikymmentä. Ratsukoita tunnilla 5 ja kenttä pölisi kammottavasti kasteluyrityksistä huolimatta.

Ruuna oli oikein mukava käsitellä. Selästä tuntui kivan herkältä. Vähän liiankin. Perä meni mutkalle vasemmalle ja koko hepo valui oikealle. Syynä tietysti vino istuntani. Yritin tätä korjata mutta aika laihoin tuloksin.

Mitään kovin ihmeitä ei tehty. Vastakaartoja ja siirtymiä. Kevyttä tuntumaa ja myötäämistä sekä tuntumalle ratsastamista. Kaipasin vinouteeni apua ja ope kommentoi että olen lonkasta kovin jäykkä. Lopulta meni siihen että ratsastin n. 10 % ja 90 % yritin olla rento. Vaan rennoksi pakottautuminen on hyvin hankalaa. Bond kyllä jolkotteli menemään ja ravissakin pyöristyi tuntumalle vaikken tehnyt juuri mitään. Tosin varjo paljasti että eipä ne takaset juuri mitään tehneet. En osannut myödätä käyntisiirtymissä tarpeeksi enkä saanut tehtävän juonesta kiinni. Yritin liikaa, tunnustelin ja tein liian vähän. Jo välikäyntien aikaan keljutti paljon. Olisin kaivannut vähän positiivista palautetta. En muistanut saaneeni sitä vielä yhtään. Ravipätkät menin ilman jalustimia.

Lopputunti tunnusteltiin koska sisätakanen on ilmassa. Käynnissä tunsin sen. Ravissa oli helpompi tuntea koska sisäetunen on maassa. Silloin piti nostaa laukka. Ekan yrityksen jälkeen otin jalustimet takaisin. Oikea laukka nousi huonosti ja lopulta vasen nousi vielä huonommin. Jokunen väärä ja tuurilla pari kertaa myötäinen. Lopulta en saanut ruunaa laukkaan sitten millään. En viitsinyt raipata kun tuntui että kyse oli pikemminkin ymmärrysongelmasta. Kiihdytti kyllä ravia. Lopulta ajoin sen laukkaan että saatiin tilanne ratkaistua. Ope sanoi että jännityn nostoissa. Enemmän olisi auttanut jos olisi kertonut kuinka saan itseni rentoutumaan. Kädet ainakin nousi liikaa.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Harmitti ihan hirmuisesti vaikkei tunti edes mennyt erityisen huonosti. Positiivinen palaute jäi meiltä tänään uupumaan. Tykkäsin kyllä ruunasta. Liekö olisi laukat nousseet käynnistä paremmin? Laiska tämä ei ollut vaan sai kyllä pohkeista eteen vaikka istuntani kuulemma välillä jarruttikin.

Ongelmia:
jännittynyt ja vino kuski
laukannostot
positiivisen palautteen puute
kamala pölinä
heppa oli vähän tuijottelija

Parannusta:
kiva heppa

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Pörinää koulukisoissa

Sunnuntaina oli koulukisojen vuoro ja vielä aikaisempi aamu koska kisojen alkamisaika siirtyi yhdeksään. Herätys puoli kuuden aikoihin. Tallilla puoli kahdeksalta. Harjaus ja varustaminen. Ihan yksin siirtyminen Lordan kanssa kisapaikalle. Vaan hyvinhän se sujui.

Verkassa oltiin hyvissä ajoin muttei suinkaan ekana. Alkuun vähän käyntiä, sitten ravia ja siirtymiä. Nyt en arastellut laukkaakaan eikä tamma kovin pitkiä pöhinöitä siitä ottanutkaan. Ei ihan rennointa menoa muttei pahinta jäkittelyä. Tasottui hetkittäin kivaksi mutta nopeasti huomio myös herpaantui muualle.

Verkka-aika oli sangen sopiva. Rauhassa pitkän kaavan mukaan. Oltiin tokan luokan eka ratsukko, hitusen aikataulusta jäljessä. Tällä kertaa tamma ei jännittynyt aidoissa yhtä paljon kuin viimeksi. Olisin silti voinut pyöriä siinä vielä kauemmin. Sanoin kyllä että ollaan valmiita.

Alkutervehdykseen kiemurreltiin. Kaikki pysähdykset tuli kättä vasten. Tiet oli ihan asialliset. Askeleenpidennyksessä huomasin ainakin itse eroa. Peruutus tuli suoraan mutta kuulemma 5 askelta. Laukat nousi vähän turhankin pongahtaen omasta mielestäni. Lävistäjien jälkeen tarjoili lisää laukkaa. Ravivoltilla tuli taas muutama laukka-askel.

Tänään arvostelu oli tiukempaa. Huonoin numero oli 4,5, joita oli paperissa peräti 3. Paras oli 6,5, niitäkin jokunen. Alakerta oli kutosta. Tällä tuli 57,500 %. Itse olisin antanut ehkä 59. Muistelen että hyvin samanlainen suoritus kuin viimeksikin. Silloin sama tuomari antoi 61,5 %. Palkintojenjakoon ei päästy ja vasta myöhemmin netistä huomasin että olin seitsemästä kisaajasta kolmas. Ensimmäinen ei-sijoittunut siis! Ei se sitten niin huonosti mennytkään.



Ennen seuraavaa luokkaa oli taas hyvin aikaa. Verkkaillessa tamma parani pikkuhiljaa. Treenattiin edellisen luokan vaikeita asioita eli vastalaukkaa auttamaan laukkalävistäjissä ilman vaihtoja (tosi vaikeaa!), siirtymien valmistelua ja rentoa menoa. Oltiin myös kisojen vika ratsukko.

Radalla tamma oli mielestäni ekaa luokkaa parempi. Ei vieläkään täydellisen rento tai tasainen. Mutta kivoja pyöreitä pätkiä tuli. Toki lähes jokaiseen kuvioon tuli myös jännittyneitä hetkiä mukaan. Tehtävät saatiin suoritettua. Toki taas laukan jälkeen ravipätkällä tuli laukkaa. Aiempi askellajistiplu taisi tuomarilta jäädä näkemättä.

Olin suoritukseen tyytyväinen. Ruusukkeita ei ollut tiedossa kun kisaajia oli vain kaksi. Tulos aiheutti lopulta tyrmistystä kun saatiin vain 52,400 %. Ihan heittämällä jäätiin siis hännälle. Nyt oli sitten arvosteltu vähän tiukemmalla otteella. Numeroita oli taas neljäpuolesta (2 kpl) kuuteen puoleen (2 kpl). Alakerran 5 ja 5,5 -linja ei tilannetta parantanut. Liian jännittynyttä.




Jälkikirjoitus:
Vasta reilua vuotta myöhemmin kun rupesin ihmettelemään matalia prosentteja, huomasin että oikeiden teiden seuraamisesta ei olla saatu numeroa ollenkaan. Jos kohdan jättäisi pois laskuista tulisi tulokseksi 54,583 %. Jos optimistisesti arvelisi siitä kutosen niin tulokseksi tulisi jopa 54,800 %, vitosellakin 54,400 %. Ei tämä niin yltiökamalaa sitten ollutkaan. Onneksi!


lauantai 15. elokuuta 2015

Turhan lentävä kisaviikonloppu

Lauantaina oli seuraavien kisojen vuoro. Estekisat Myrskylässä. Lordalle oli toinenkin kuski, joten hyppäsin vain 80 cm. Kisat oli hyvin pienet, meidän luokassa vain 2 kisaajaa. AM5, joten kummaltakin kisaajalta vaadittiin puhtaat radat että päästään uusintaan. Keli oli aurinkoinen ja lämmin, päälle +20°C.

Rata oli hieman muunneltu versio SRL:n perusradasta. Ei sarjaa ja muutenkin kiltit esteet. Tässä tosin haasteena oli kaarrokset ja sangen nopeasti toisiaan seuranneet esteet.


Ratapiirros

Meidän lähtövuoro oli kisojen vikana. Kisakumppani teki perusvaiheessa nopean nollan, joten päätin tehdä samoin. Lorda oli innoissaan eikä epäröinyt. Laukatkin taisi pysyä myötäisinä. Ei tehty mitään supertiukkoja teitä. Annoin edetä. Kolmoselle tuli epäsynkkaa ponnistuspaikasta ja kävin aika korkealla. Siinä olisi ollut edellytykset pudota mutta ratsu sattui onneksi olemaan alla kun laskeuduin. Nollat tuli ja oltiinpa vielä reilu sekunti nopeampia kuin nopea kisakumppani.

Uusintaan ei esteitä nostettu. Kilpakumppani meni ensin ja teki todella tiukat tiet. En olisi halunnut moiseen lähteä ja pitkään arvoin mitä teen. Edettiin kuitenkin nopeammin, joten pidemmillä teilläkin olisi ehkä ollut mahdollisuus pärjätä. Voitonjano kuitenkin vei ja päätin tehdä saman. Uusinnassa hypättiin siis esteet 1, 2, 4, 6 ja 3.

Alku meni paremmin kuin perusradalla. Eniten jännitin kurvia neloselle kolmosen sisäpuolelta. Lorda vaihteli laukkoja mutta selvisi siitä kunnialla. Seuraava kaarre oli jo treeneissä harjoteltu. Eikä niin paha kuin tuo edellinen. Jostain syystä Lorda kuitenkin kompastui ja kävi polvillaan, maan vetovoima kutsui minuakin ja minäkin kävin hiekassa polvillani. Vaikka kummatkin noustiin hyvin nopeasti niin ei auttanut. Haaveilin loppuradan hyppäämisestä mutta Lorda vähän könkkäsi. Eli hyvä vaan että putosin niin ei hypätty enempää. Ajan puolesta oltaisiin luultavasti voitettu. Kaksi estettä jäi hyppäämättä. Lordakin siitä onneksi sitten toipui ja kotiinpäin lähtiessä oli jo ihan ok.

Ruusuketta en tässä menettänyt, sillä sellaisia ei ollut jaossa. Jos kisakumppani ei olisi ilmaantunut niin en olisi edes päässyt hyppäämään uusintaa. Eikä se meno holtittomalta näyttänyt vaikka sitä pelkäsinkin. Ehkä tamma oli liian pitkä, epätasapainossa tai pohjassa oli jotain. Tuttu kenttä tammalle kuitenkin. Onneksi ei sattunut kummallekaan pahemmin. Itselleni tuli pieni mustelma polveen. Kovin onnelliseksi hevosen kompastuttamisesta en tietenkään tullut. Pudotessa vedin suustakin raasua.

Meidän radan taisi kuvata Minna.

perjantai 14. elokuuta 2015

Kädet ylös!

Perjantain estekisoissa vähän latistuneita tiloja lähdin korjaamaan testitunnille Heponiittyyn nykyisten tallikavereiden vanavedessä. Soitin tallille n. 1,5 tuntia ennen tunnin alkua ja sain vikan paikan. 8 ratsukkoa tunnilla siis. Ratsuni oli parin vuoden takaa tuttu Di ja tamma oli jo edellisellä tunnilla. Nyt pääsin vihdoin testaamaan uutta kenttää. Keli oli aurinkoinen parikymmentä.

Tunti keskityttiin tuntumaan ja myötäämiseen. Asetettiin sisään ja myödättiin ulkoa. Kahdella pääty-ympyrällä vapaasti suuntaa vaihtaen kaikissa askellajeissa ihan koko tunti. Ohjeet oli että askellajin sisällä lisää potkua tulee nopeilla pohkeilla. Seuraavaan askellajiin pääsee vähän pidempään puristamalla.

Sain tamman hitaaksi. Piti istua paremmin takataskuille. Käsiä piti nostaa ylös ja vielä ylemmäs. Ja heti jos herpaannuin niin niistä tuli taas sanomista. Mutta nyt ei kelvannut normaalit kannetut kädet vaan niitä piti ajatella eteen ja ylös. Enkä sitten tietenkään osannut pitää käsiä siinä asennossa rentoina ja mukautuvina. Vasta lopputunnista sain open täsmäohjeilla tamman liikkeelle. Istuinkin kuulemma sitten paremmin. Omasta mielestäni tuntui että kaatui vähän sisäpohjetta vasten. Ulkopohkeella olisi pitänyt ratsastaa ulko-ohjalle. Ei tullut hyvää. Semivänkäsi vastaan koko tunnin. Kun myötäsin ulkoa niin kaaduttiin sisään. Jotain en tässä osannut tehdä oikein.

Ihan lopuksi Di oli ehkä ihan hitusen parempi. Sitten päädyttiin vielä paikallislehteen. Tosin omaa naamaa ei siellä julkaistu. Gallupiin ei ollut tänään oikea päivä vastata kun pinkit hattaralasit olivat hukassa.

Ongelmia:
kädet
selkä liian notkolla
ratsu ei rentoutunut

Parannusta:
selän notko vähän tasottui
täsmäohjeilla ratsun kaasu löytyi

Voittajan elkein vesiesteeseen - ei näin

Perjantaina Riders Innillä oli iltapäiväkisat. Pikun kanssa sinne piti alunperin lähteä mutta koska Piku oli hommissa niin vararatsuksi valikoitui Pönä. Eipä oikein muitakaan sopivia ollut tarjolla. Lopulta myös kyytiongelmat ratkesi, vaikka aika paljon murhetta oli niissäkin. Pönä tuli siis puunattua ja perjantaina puolen päivän aikaan lastattiin poni koppiin ja suunnattiin kisoihin. Lastautui ja kuljettui hyvin ja kisapaikalla oli tolkku.

Pesty ja puunattu poni kisoihin lähdössä.

Ratapiirrosta ei ollut vielä esillä kun yritin käydä ilmottautumassa (ei tarvinnut). Kävelin radan etsien sopivia numeroita esteiden vierestä. Kertakävely riitti mutta kovin vahvasti ei jäänyt muistiin. Pohja oli tosiaan hohtavan vaalea. Mutta ei se kenttä mikään maailman suurin ollut, kuulemma 80 x 60 m. Kivan iso. Esteitä oli 12. Arvosteluna 367.1 special eli vaikka ekassa vaiheessa tuli virheitä niin sai ratsastaa tokan vaiheen loppuun tai kolmanteen kieltoon. Mitään oikoreittejä en suunnitellut. Linjat jäi vähän epäselviksi enkä muistanut tarkastaa niitä.

Ratapiirros löytyi myöhemmin kuvattavaksi.

Verkka oli lämpöeristetyssä maneesissa 65 x 40 m. Näin 20°+ kesäpäivänä maneesi oli kivan viileä. Pönän mielestä maneesissa kamalinta oli maassa olevat auringon läiskät. Ekalla kerralla ei meinannut mennä yli ja sitten hypähti. Niitä piti tuijotella pitkään. Poni ei ollut kovin energisellä tuulella enkä herättänyt tarpeeksi. Esteistä möngittiin kyllä yli. Verkassa olivat ihan tavalliset puomiesteet. Radalla vähän kirkkaammat johteilla varustettuna. Mutta aika kiltit. Verkkahyppyjä tultiin ennen ekaa luokkaa muistaakseni 5.

Aika paljon oli odotteluaikaa. Ratsu ei ollut avuilla vaan pihalla kävellessä hyytyi. Paikallaan ollessa nyki ohjia ja pitkin ohjin ei malttanut seistä vaan lähti kävelemään minne huvittaa eikä kuunnellut pidätteitä.

Radalla en kehdannut kovin potkia tai raipata. Niinpä möngittiin. Jo kolmoselle otettiin kielto. Olikohan tämä, jota oltiin käyty katsomassa odotellessa? Toisella yrityksellä kuitenkin yli. Radalle mahtui myös hirmuisesti vääriä ja ristilaukkoja. Hypättiinpä yksi okseri ravissakin kun meno hyytyi. Ohjaus sentään toimi riittävästi että osuttiin esteille vaikka joka kerta suoristus tuntui puutteelliselta. Vika este oli valinnaisena vesimatto. Vesimattoeste oli ihanan pikkuruinen. Jotenkin kuvittelin että Pönä ei tuijottaisi. Olin tietenkin väärässä ja poni teki ihan uuden tempun eli pikakiellon ja itse hyppäsin veteen. Eli taluttaen pois radalta. Pöh. Tuloksena silti ekalta vaiheelta 4 vp.

70 cm rata, Jasu kuvasi.


Kovin pahasti ei harmittanut vaikken toki ollut onnellinenkaan. Tyytyväinen vaan että oli vielä toinen rata tulossa. Päätin laittaa ponin liikkeelle. Verkassa ei ihmeitä tehty. Ravattiin ja laukattiin pätkät eteen. Lopulta hyppäsin pystyn ja okserin kerran. Pihalla yritin taivutella, varsinkin oikea oli tosi nihkeä ja vauhti hyytyi. Onneksi oli niin lämmintä että märissä vaatteissa tarkeni loistavasti.

Radalla olisi ehkä pitänyt käydä uudestaan kiertämässä paikat. Näytin kolmosta ja se oli ponin mielestä tosi kamala. Ei meinattu päästä lähellekään. Vaikka mikään muu ei ollut muuttunut, puomi vain noussut. Valoja ja varjoja en muistanut ajatella.

Nyt poni liikkui innokkaammin. Heti ykköstä vähän epäröi mutta sain tuupattua yli. Kakkonen oli hohtavan valkoisena jotain liian kamalaa ja kiellettiin. Kävin näyttämässä estettä mutten saanut pysäytettyä vaan poni tönäisi esteen kumoon. Siitä tulikin jo toinen kielto ja ihmettelin kovasti kun meidät kuulutettiin hylätyiksi. Jälkiviisaana voin todeta että olisi pitänyt vain kävellä läpi ja jatkaa kolmoselle. Nyt tultiin kakkoselle vielä kolmas kielto ja leikki loppui siihen. Otin sille vielä yhden hyppy-yrityksen ja nyt päästiin yli. Toisaalta tuskin oltaisiin sitä kolmostakaan ylitetty.

Taaskaan ei päästy maalilinjan yli. Sen verran sieppasi että kävin verkassa hyppäämässä vielä pystyn ja okserin. Laukkasi eteen eikä mitään ongelmia. Okserille tosin vähän hidastava hyppy ja yhä väärä laukka esteen jälkeen. Ehkä poni ei vaan ollut nähnyt tarpeeksi uusia asioita tätä ennen? Jälkiviisaana voi todeta että pienemmät luokat olisi olleet paremmat. Mutta halusin näihin kisoihin ja sinne myös pääsin. Ei harmita että käytiin. Ja saipahan Pönäkin vähän lisää näkemystä ulkomaailmasta. Mutta nyt rupean hautaamaan haaveeni Pönästä kisaratsuna. Pikua oli ikävä.

80 cm rata, Jasu kuvasi.


Kaikkineen tallireissuun meni 5 tuntia.

torstai 13. elokuuta 2015

Tasaista suorittamista ja kauhistelua

Torstaina sain esteille haaveilemani Lidan. Tamma oli jo valmiiksi hommissa. Laitettiin martingaali vaikka hyvin olisi pärjännyt ilmankin. Ratsukoita tunnilla oli 4, lämmintä +18°C ja siitä viileni.

Aloitettiin käynnissä ja tamma oli kivasti kuulolla. Vähän sai jarrutella. Kun mentiin estepuolelle niin kauhistui uran viereen pinottuja sokeripaloja. Kun pyysin eteen sainkin pakoreaktion sivulle. Toinen jalustin lähti mutta pysyin hyvin kyydissä. Hetken kierrettiin sitten kauempaa. Ravissa oli rennonletkeä ja tasainen. Oikea laukka rullasi kivasti, vasemmassa rupesi ote vähän herpaantumaan.

Sitten tehtiin laukannostoja käynnistä. Nosti kivan helposti ja myötäisenä. Välillä vähän sinkosi. Ope sanoi että liikaa raviröpöstystä tulee väliin. Tosiaan tuli kun tajusin keskittyä. Hypittiin samalla ristikkoa kummastakin suunnasta. Parhaimmillaan tosi nätisti ja tasaisesti. Välillä toki ylihyppäsin ylävartalolla ja kertaalleen yritin tuupata kaukaa. Ei lähtenyt ja tiputettiin este. Malta odottaa!

Sitten tultiin jumppaa. Alkuun oli vähän ahdas mutta hyvin selvittiin. Tosin kulmissa kaatui sisään ja välillä keskittyi esteitä enemmän kauhistelemaan ohi käveleviä ihmisiä. Tästä tehtävästä selvittiin yllättävän hyvin. Jopa vasen laukka säilyi. Lopulta taisi olla 2 vai 3 ristikkoa ja okseri. 1 ja 2 laukkaa väleihin.

Lopuksi tultiin vielä linja ekalta ristikolta muuriokserille. Meille 4 tasaista askelta ja kolisematta yli. Tässä laukka vaihtui oikeaksi. Mutta oli niin nättiä että meille riitti. Okseri oli ehkä max 80 cm.

Loppuraveissa tamma vähän hyytyi enkä saanut sitä niin helposti eteen ja rennoksi kuin olisin halunnut. Kivaa oli silti.

Ongelmia:
kuski ei malta
sokeripalojen ja ihmisten tuijottelu

Parannusta:
esteet meni helposti
tosi monta tasaista ja hyvää kierrosta
nosti myötälaukat

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Haparoiva kenraaliharjoitus, pohkeesta ei liiku eteen ja kieltää

Keskiviikolle irtosi hyppytunti illaksi. Ratsukoita oli paikalla lopulta 3. Ajattelin että joku pieni rataharjoitus riittäisi mutta tästä tuli ihan hyppytunti. Pönä oli tehnyt jo koulutunnin alle. Lämmintä oli n. 20°C, pilvessä tänään. Ei satanut vaikka tiedotukset uhkasi.

Esteitä kasattiin kentälle 5. Laitoin pelokkeet mukaan.

Alkuverkasta ei jäänyt kummempia muistikuvia. Itse hyppelyt sen sijaan menivät poikkeuksellisen kehnosti. En saanut tammaa kunnolla eteen ja meno oli mönkimistä. Pieniä parempia pilkahduksia tuli mutten osannut sanoa koska liikkuu riittävästi. Erikoisuutena myös kiellot pystylle, josta roikkui lieriö. Juoksi 3 kertaa ohi. Keikuin mukana mutta kertaalleen aika huterasti.

Esteet kuitenkin nousi ja okseri oli n. 90 - 95 cm. Kertaalleen hypättiin siitä läpi kun tuuppasin. Ongelma ei ollut korkeus vaan eteneminen. Onneksi ei videolla näytä ihan niin kamalalta kuin tuntui.  Vaikka eihän se hyvältäkään näytä. En erityisen luottavaisin mielin ole tämän jälkeen lähdössä kisoihin.

Loppukäynnit käytiin maastossa.

Ongelmia:
en tiennyt koska on hyvä
ei liikkunut pohkeesta eteen
kieltoja
tuuppasin kerran ja hypättiin esteen läpi

Parannusta:
mönki pääosin yli

Tino videoi

tiistai 11. elokuuta 2015

Tuplaväistöpäivä Pönällä

Tiistaina skippasin sisäliikunnat kelin takia ja lähdin tallille nauttimaan lähes hellelukemista. Koska tilaa oli niin kaksi tuntia putkeen. Kummallekin oli merkattu Pönä. Ratsukoita kummallakin oli 4. Hyvin poikkeuksellisesti tamma hörisi kun menin hakemaan sitä tarhasta.

Ekalla tunnilla aloitettiin tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Tuli meille tosi tarpeeseen! Sitten jatkettiin ravissa väistämällä takaosaa pääty-ympyröillä ulos. Oli muuten hankalaa. Alkuun meno oli muutenkin taas löysää ja kankeaa. Ei kuitenkaan ihan niin pahasti kuin eilen. Oikealle asettaminen oli tuskaa ja oikean kierroksen kulmat rumia.

Tehtiin myös ravivoltteja pitkien sivujen alkuun ja laukannostoja pitkille sivuille. Oikean sijasta tuli vasenta laukkaa. Sitten ope korjasi istuntani suoremmaksi (jee!) ja sen jälkeen nousi myös oikea laukka. Tosin toiseenkin kierrokseen tuli alkuun väärä. Siirtymistä tuli jopa lähes kehuja. Välillä poni etenikin. Laukat nousi kelvosti, suht pienillä avuilla, nopeasti ja vain vähän löysästi.

Saatettiin tehdä jotain muutakin, en muista.

Jatkettiin toinen tunti putkeen. Aluksi Pönää ei napannut enää yhtään ja lakkasi kuuntelemasta pidätteitä. Käynnissä vyöryi. Tultiin lähes koko tunti käyntiväistöjä pituushalkaisijalta uralle. Oikean pohkeen väistäminen oli hankalampaa. Vyöryi löysästi lapa edellä enkä meinannut huomata hyviä hetkiä. Toiseen suuntaan väisti helpommin mutta tunsin itse olevani mutkalla enkä tuntenut missä takaosa meni.

Lopuksi laukattiin kumpaankin suuntaan. Oikeassa oli hankaluuksia asettaa ja kummassakin kierroksessa painui pikkuhiljaa matalammaksi vaikka aloitti ihan asiallisesti. Laukka ei meinannut pysyä käskemättä yllä. Ope armahti meidät vähän muita aiemmin käyntiin.

Eipä tämä itselle erityisen rankkaa ollut. Vatsalihaksissa vähän tuntui.

Ongelmia:
asetus oikealle
takasten astuminen alle ja ristiin
vino kuski

Parannusta:
vähemmän löysä ja kankea kuin eilen
lopputunnista sain ratsastettua kulmia kumpaankin kierrokseen

maanantai 10. elokuuta 2015

Preston loppuravit

Maanantaina tuntien jälkeen jäin vielä kentän laidalle katsomaan muiden hevosten liikuttamista. Kahden oman tunnin jälkeen jaksoin vielä huokailla että olisipa kiva päästä ratsaille. Taisin huokailla tarpeeksi kovaa, sillä ratsailta tuli kysymys että tahtoisinko Preston selkään. Tottakai tahdoin jos vain päästettiin!

Junnu oli tosiaan mennyt yksityiseksi sitten edellisen ratsastukseni. Nyt ei ihmeitä tehty, sillä ratsu oli jo liikutettu. Ravailtiin vähän ympyröitä kumpaankin suuntaan. Ohjaus toimi huomattavasti edelliskertaa paremmin. Oikealle oli hankalampi asettaa. Vähän meinasi paukut loppua, sillä pudotti muutaman kerran käynnille eikä olisi halunnut siirtyä takaisin raviin.

Hankalin askellaji oli käynti, jossa meno hyytyi, turpa meni linkkuun ja ruuna pureskeli kuolainta. Enpä sitä juuri saanut kohotettua tai ratsastettua eteen. Raippa olisi voinut olla hyvä. Vähän yritin taivutella ja saada venyttämään ohjan perässä. Aika laihaa. Ratsailla olin reilun vartin.

Ongelmia:
käynti

Parannusta:
ohjattavuus
tasaisuus

Pauliina ja Anni videoivat:

Ponista junnuun

Maanantain estetunnille ratsukseni oli merkattu Ressu. Minä niin haaveilin Pikusta kun tarkoitus oli lähteä sillä kisoihin. Selvisi kuitenkin että Piku on perjantaina hommissa eikä ehdi kisaratsuksi. Lennossa tehtiin ratsun vaihto ennen kuin sain Ressua alle ja varustinkin perjantaina tallille tulleen 5 v Asteriksin.

Kovin paljon en ehtinyt ottaa ratsuun tuntumaa kun lähdettiin jo ravaamaan. Tosin käynnissä jo huomasi kumman askelluksen. Kukkopatti tai jotain sellaista. Ravi tuntui todella eksoottiselta. Olisin sanonut että ep mutta kuvattu on eikä ole löytynyt vikaa. Viskoi herkästi päätään. Eteni mukavasti.

Laukat mentiin aluksi yksi kerrallaan. Ensin ei meinannut vasen nousta. Lopulta päästiin laukkaan. Oikea nousi vielä huonommin ja oli jo suuria ongelmia. Lopulta oikeakin irtosi.

Hypyt aloitettiin ristikolle oikeassa kierroksessa. Kääntämisen kanssa oli vähän ongelmia. Vika johtui kuskin karkaavasta painosta. Hyppäsi aika hitaasti enkä millään tajunnut ratsun löysyyttä kun muualla tuntui niin innokkaalta. Hyvin epätasaista menoa.

Este nousi pikkuhiljaa. Tultiinkohan myös vasemmalta? Kunnon kieltoja ei otettu mutta ohjauksessa oli puutteita eikä aina osuttu. Ravissa paremmin ja oikea laukka ei oikein vieläkään noussut. Hyppäsi vähän kouluratsun tyyliin. Oli pitkään hypyssä. Eikä ollut jaloistaan erityisen tarkka.

Tultiin vasemmassa suhteutettua. Meille 4 laukkaa. Siihenkin muka löystyi väliin. Ihan asiallinen omasta mielestäni eikä vasemmassa kierroksessa ollut yhtään samanlaisia ohjausongelmia.

Tultiin myös nuolenpääokseria oikealta. Taas juostiin välillä lapa edellä ohi kun ei kääntynyt. Esteen eteen onnistui kyllä kääntää ympyrä. Esteestä päästiin aina yli jos sinne asti päästiin. Hetken sain oikean laukan nousemaan mutta tässä se taas katosi.

Lopuksi tultiin okseria vielä toisesta suunnasta. Edessä oli ponnistuspuomi ja välillä osuttiin ihan miten sattuu. Ei kovin ihanaa. Johonkin 70 senttiin meille tänään nousi. Omasta mielestäni meillä olisi pitänyt mennä paremmin. Ope pisti kääntymisongelmat ratsun syyksi vaikka vika löytyi satulasta.

Pään viskelyn sain vähenemään keskittymällä käsiini. Koulutunti pohjille olisi varmasti tehnyt ihmeitä. Näin en tullut onnelliseksi. Eikä tällä ainakaan voi lähteä kisoihin!

Ongelmia:
säpäkkä mutta pitkä ja salalöysä
viskoi päätä
en osannut kääntää oikealle
en tullut onnelliseksi

Parannusta:
hyppäsi jos osuttiin esteelle

Meidän tunnista ei tullut videoita mutta netistä löytyy hepan aiempi myyntivideo: https://www.youtube.com/watch?v=c-q4aU3U3K0

PerusPönä ja vastalaukkoja

Maanantain koulutunnille sain taas Pönän. Tällä kertaa tamma oli lomaillut alle vain 2 päivää, joten ei ollut ihan yhtä jäykkä ja veltto kuin viikoa aiemmin. Patistelemalla sai liikkeelle mutten tänään patistellut ihan täydellä tarmolla.

Alkutunnista tehtiin käynnissä vastakaartoja. Ope kyseli treenitoiveaiheita. Hiljaa mielessäni ajattelin käyntityöskentelyä ja temponmuutoksia. Mitään en sanonut. Tämä kuitenkin toteutui. Hankala oli saada Pönää hidastamaan kun poni oli niin etujaloilla. Pidätteisiin veti vain vastaan. Eteenratsastukseen reagoi paremmin. Tätä olisi pitänyt tehdä vähän pidempään, jotta olisi auttanut meitä.

Laukassa tehtiin vastalaukkaa vaihtaen suuntaa myötälaukasta täyskaarrolla. Ekalla yrityksellä yritin liian vaikeasti kääntäen pitkän sivun keskeltä. Kulma tuli vastaan aivan liian nopeasti ja Pönä vaihtoi. Jatkossa kun käänsin vasta pitkän sivun lopusta täyskaarron niin ehdittiin ottaa uralla hetki vastalaukkaa ennen kuin piti ottaa raville kulman lähestyessä. Ei siis yritettykään enää liian hankalasti. Näin onnistuikin kivasti. Laukat nousi ihan hyvin.

Muuten ihan perustunti.

Ongelmia:
tosi etumatala
hidastaminen hankalaa
hidas

Parannusta:
ei ollut kovin raskas edestä
laukat nousi hyvin
pysyi aika hyvin vastalaukoissa

lauantai 8. elokuuta 2015

Kisatreenit ihanassa lämmössä

Lauantaina ajoin Myrskylään kisatreeneihin. Melko aikainen herätys kun klo 11 olin paikalla. Keli oli aivan ihana, aurinkoinen ja lämmin, +25°C. Lorda odotteli jo valmiina. Hyppäsin kentällä kyytiin ja lähdettiin kisapaikalle. Sinne piti tulla pari muutakin ratsukkoa treeneihin mutta niitä ei lopulta koskaan näkynyt.

Aluksi verkkailin koulupuolella. Lorda vähän puhisi ja tuhisi. Paarmoja oli jonkin verran mutta onneksi myös tuuli. Ei kaikista rennointa menoa mutta superjäykistelystä kelvolliseen päästiin suht nopsaa. Treenattiin taas myös pyöreyttä pysähdyksiin. Laukkoja vähän pihtailin mutta lopulta ei kovin suuria kouluratsastuskuvioita tehty ja laukkasinkin sitten. Enemmän tassutteli paikallaan ja piti pyytää eteen. Ympyröitä ja suoraa uraa. Vähän jopa rentoutuikin hetkittäin. Laukassa oli hankala istua.

Estepuolella aloitettiin kiertämällä kenttä ympäri. Turvaliivin laitoin vasta tässä päälle. Esteet oli n. 50 cm korkeudessa. Verkkaesteenä tultiin kulmapystyä. Ei ongelmia. Sitten hypättiin sarjaa. Vähän kiihtyi esteiden jälkeen. Tuli ainakin 1 kopsautus mutta ei pudonnut. Sarjan perään lisättiin vielä pysty. Ensin isommalla, myöhemmin tiukalla tiellä. Yhä selvittiin. Sitten tultiin okseria yksittäin. Ensin pienempänä ja se pikkuhiljaa nousi. Ei ongelmia. Jotain hassuja ponnistuspaikkoja tuli johonkin mutta hyvin tamma nosti itsensä ja jalkansa yli. Mieluummin hyppäsi läheltä kuin kaukaa.

Sitten hypättiin n. 80 cm rata. Ekalle ei askel osunut mutta taas hyvin kasasin itseni ja loppurata meni paremmin. Toki en vieläkään osannut istua laukassa ja hankalammaksi meni kun tamma innostui. Hyvin tuli kyllä pidätteistä takaisin. Vikaan kaarteeseen tuli väärä laukka mutta esteet meni puhtaasti.

Uusintana otettiin kaksi ekaa ja toinen okseri. Alku siististi mutta vikalle lähtikin vähän kauempaa. Olin lähes mukana.

Oikein kivat treenit. Lorda hyppäsi empimättä mutta meinasi innostua. Muutama kolina mutta mitään ei pudonnut eikä kielletty. Ei edes epäröinyt, pikemminkin päinvastoin ja meinasi lukittua väärillekin esteille. Kisalupa 80 senttiin irtosi.

Tulipa tälle reissulle heitettyä myös talviturkki lähijärveen. Loistava treenireissu!

Ongelmia:
tohinointi
muutamat hassut ponnistuspaikat
joitain paarmoja
pääsi välillä vähän pitkäksi

Parannusta:
rentoutui hetkittäin
hyppi empimättä
tosi kivat treenit!

Omistaja kuvasi meidän hyppyjä:

perjantai 7. elokuuta 2015

Aikataulukämmistä itsenäiseen Pikuiluun

Perjantainakin menin tallille. Kerran kesässä pyörällä ja tänään oli siihen loistava keli (mennessä +25°C). Aikaakin oli hyvin kun tunti alkoi vasta kello 19. Tai ainakin piti alkaa. Kun pääsin tallille niin selvisi että alkamisaika olisikin ollut jo 18 ja mulle oli vahingossa kerrottu väärä aika. Tunnille en enää ehtinyt mukaan. Ratsuna olisi ollut Pena eikä sen kyytiin ollut juuri hinkuja keskiviikon hankaluuksien jälkeen. Ainakaan vielä.

Sain sitten puhuttua ratsun vaihtoon. Neljästä antamastani vaihtoehdosta sain Pikun. Siitä olikin ikuisuus kun olen mennyt sillä viimeksi koulua. Käsky oli laittaa hepo kunnolla liikkeelle kun pienempien kanssa on niin supertahmea. Lapset auttoivat ruunan kuntoon. Aluksi sain koko kentän käyttööni, myöhemmin puolikkaan.

Alkuverkat mentiin ensin tehokkaasti käynnissä. Puolisen tuntia taivuttelua, volttailua, väistöjä ja vauhdin säätelyä käynnissä ennen kuin otettiin raville. Ravi tuntui hankalahkolta, joten kovin pitkiä ravipätkiä ei tehty vaan täsmensin taas käynnissä. Esim. kulmien ratsastusta. Välihuilit taidettiin pitää ennen laukkoja.

Jos ravissa ruuna vähän pyöristyikin niin laukka oli alkuun aikamoista koheltamista ja kaatumista. Sinnikkäästi kuitenkin taivutin ja kehuin kun myötäsi yhtään. Tiedä sitten opetinko ruunan laukkaamaan etupainoisena mutta lopulta pyöreitä hetkiä tuli enemmän ja enemmän. Itselleni ongelmia tuotti silmiin lentäneet pikkuötökät. Olisi pitänyt olla suojalasit. Kertaalleen piti pysähtyä kun ötökkä kirveli silmässä hirmuisesti. Vasta kunnon vetistelyllä helpotti.

Lopputunnista laukkailin ympyröitä. Olin hyvin ihmeissäni kun yleensä kiireinen Piku tarjosi kumpaankin suuntaan pyöreää laukkaa. Ei tietenkään täydellistä mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun näin tämän tapahtuvan. Nosti myötälaukat mutta vaihtoja en saanut kun kokeilin.

Ravissa loppuun vielä venytytin pidemmälle ohjalle. Taas meni viilailussa tovi ja ruuna meinasi vähän hiipua. Ei se pahasti madellut muttei ollut kovin energinenkään omasta takaa. Mitään kovin ihmeellistä tänään ei siis tehty. Loppukäynnit käytiin maastossa. Kaatunut ruohonleikkuri jännitti mutta päästiin siitä silti ohi. Lopuksi käytiin vielä meluvallin päällä kävelemässä. Tämä maastopätkä oli lähellä täydellistä. Olisin voinut kävellä Pikun kanssa vaikka koko yön. Näin rupean pikkuhiljaa lämpenemään kun useampi laji rupeaa sujumaan.

Vielä kympin alla kun poljin pois tallilta niin mittari näytti +20°C. Ihanaa!

Ongelmia:
alkuun meinasi juosta alta
ötökät silmissä
hepan omaa energiaa voisi olla enemmän

Parannusta:
pyöristyi jopa laukassa (en muista ennen nähneeni!)
ihanan lämmintä!

torstai 6. elokuuta 2015

Ruuna uudessa kodissa

Torstaina alkoi syyskausi meidän osaltamme Uotilassa. Haaveilin Lidasta mutta tulikin Ekku. Tai siis Eetu. Ruuna muutti siis Mallulta Uotilaan jokunen viikko sitten. Ope sanoi että rauhoittui samantien ja pakkohan se oli uskoa. Ei olisi uskonut samaksi hevoseksi. Hoitaessa oli kiltisti kuten aina mutta ratsastaessa oli eteenratsastettava! Ratsukoita tunnilla oli 3 ja lämmintä pilvinen parikymmentä. Tunti lyheni takaisin yhden tunnin mittaiseksi.

Alkuverkassa ruunaa piti ratsastaa eteen. Suussa sillä tosiaan oli gagit. Pikkujäykkäilyn jälkeen kulki aika kivasti. Toki piti yhä ratsastaa eteen ja muistaa taivuttaa. Itsestään meni aika suorana. Laukat nousi, ei tuijotellut mitään eikä yrittänytkään kiihdytellä. Ope ohjeisti ratsastamaan vähän pidemmälle kaulalle ja matalammaksi. Alkuun selässä vähän jännitti kun muistin millaista oli viimeksi. Liikkui kuitenkin rentona.

Tehtävänä tultiin ravipuomilinjaa ja puomikasalla nostettiin laukka. Sitten linjalle tehtiin vielä voltti. Aluksi vähän hätäiltiin nostojen kanssa ja tuli oikea eli väärä. Kun tajusin rauhoittua niin laukka rupesi nousemaan kauniimmin ja myötäisenä. Kun puomikasan tilalle laitettiin ristikko niin tilanne helpottui. Ohjeita tuli että ei etukenotusta (tasaisella) ja voltilla elävämmät, rennommat tms. kädet ja kyynärkulma. Hypyt meni omasta mielestäni aika kivasti.

Ristikko nousi ja lopulta tultiin perään vielä lävistäjällä pysty. Vähän ehkä valuttiin pidemmiksi tehtävän edetessä ja vauhti vähän kiihtyi. Lopuksi sama homma toiseen suuntaan ja ristikostakin tuli pysty. Ekalla ei laukka vaihtunut. Yksi pudotus ja heti uusiksi. Omasta mielestäni tuli hyvin mutta open mielestä liian pitkänä. Kivasti lyheni istunnalla. Eikä pukitellut mitään. Sakkokierros meni sekin siististi. Loppua kohti rupesin vähän luottamaan ruunaan enkä enää pelännyt jippoja. Tosin niinhän se viimeksikin meni alun kivasti ja sai tuudittautumaan. Tänään ei mitään semmoisia tullut.

Loppuraveissa haaveilin että tulisi opelta viilaamista. Kommentti olikin vain että näyttää oikein hyvältä. Tahdikas, rento ja pyöreä se kyllä olikin. Vähän piti ratsastaa takasia yhä alle.

Ongelmia:
vähän pidentyi
joitain vääriä laukkoja
1 pudotus

Parannusta:
oli kivan helppoa
ei pukkeja
oli tosi tasainen
jos jatkaa tätä menoa niin tästä tulee tosi suosittu
tunnin jälkeen ei enää niin harmittanut etten saanut Lidaa

Videopätkiä tunnilta:

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Tuplatunti Penalla: voltteja ja vänkäämistä sekä suoristamista ja vyörymistä

Keskiviikkona päädyin tuplatunnille. Kummatkin koulua. Ekalla piti olla Pena ja toiselle sain valita Penan ja Rozen väliltä, kummatkin oli valmiina. Päätin taas että katsotaan ekan jälkeen että miltä tuntuu. Keli pyöri parissakymmenessä. Ihan lopuksi rupesi taas vastoin ennustuksia satamaan.

Ekalla tunnilla ratsukoita oli n. 5. Hoitaessa Pena oli lähes ok. Samoin taluttui asiallisesti. Mutta tänään ratsastus ei mennyt ihan niin helposti kuin viime viikolla. Pitkin ohjin vähän harhaili eikä asettunut avuille.

Ensimmäinen tunti tehtiin siirtymiä ja volttailtiin aika paljon. Olin sangen harmissani ettei Pena meinannut asettua. Kulmat oli huonoja eikä voltitkaan kovin ihania. Oikea oli vielä huonompi kierros. Koska mielestäni olisi pitänyt mennä paremmin kuin meni niin sorruin yliyrittämiseen. Vaikka tiedostin tämän niin en saanut sitä pois. Olisi jonkun pitänyt käskeä puhaltelemaan ja rauhoittumaan.

Vasen laukka nousi aluksi toisella sivulla oikein ja toisella väärin. Oikea laukka taisi tulla paremmin. Kovin ihmeellisiä elämyksiä ei laukassakaan saatu. Meni vähän pitkänä ja otteettomana. Vielä loppukäyntejä ennen käyntivolteilla saatiin ratsun kanssa kinaa aikaiseksi. Jäi sen verran hampaankoloon että jatkoin mieluusti toisenkin tunnin Penalla.

Toisella tunnilla ratsukoita oli 4 ja nyt meille jäi enää puolikas kenttä. Tämä tunti aloitettiin suoristamisilla pituushalkaisijalla kohti opea. Kovin hyvää arvosanaa ei tästä minulta herunut. Kaikki alaspäin siirtymiset tuli kättä vasten ja poni oikein venytti pitkäksi. Vähän meinasin hermostua. Linjalta kiemurreltiin sekä käynnissä että ravissa. Pohkeiden kiinni pitäminen paransi mutta yhä herpaannuin jatkuvasti. Olisin halunnut istuntani kohdilleen mutta se oli nyt vähän oman osaamisen varassa.

Välillä peruutin että saisin painoa takaosalle. Ei silti parantanut siirtymiä. Olisi pitänyt tehdä niitä paljon tiuhempaan. Lopulta pysähdyksistä laukannostot oli aika kamalia. Tunsin pysähdyksissä niukasti onko etuset tasan. En osannut ratsastaa pysähdyksiin ja lopulta hepan jalat oli seistessä missä sattuu. Laukat nousi löysästi eikä aina oikein.

Välikäyntien jälkeen nostettiin raveja ja laukkoja pikaisesti ohjatusti. Tämän piti vähentää vyörymistä. Käteni olivat nimittäin jo aika tuuskana vetämisestä. Yritin olla antamatta tukea, jolle painaa, mutten onnistunut. Laukkavolteilla vähän yritti orastavasti pyöristyä.

Lopputunnista oltiin aika märkiä sateesta mutta puuhaa oli niin paljon ettei sitä ehtinyt huomata. Hyvää tästä ei tullut. Lopulta oma ratsastukseni meni kaikesta yrittämisestä rumaksi ja tein turhan rajuja otteita. Ei siitäkään ollut apua, tuli vaan paha mieli. Oikealle asettaminen takkusi loppuun asti.

Tunnin jälkeen tarhaan viedessä poni vielä kiikutti minut puskan kautta. En antanut periksi vaan roikuin hölkäten mukana. Ei päässyt rontti irti vaan päätyi tarhaan kuten pitikin.

Ongelmia:
pysähdykset
siirtymät alas
ei parantunut
asetus oikealle
kuskin hermostuminen
taluttaessa sikailu
löysät laukannostot
aluksi väärät laukat

Parannusta:
esitettiin tehtävät pääosin tunnistettavasti

tiistai 4. elokuuta 2015

Peruspuksutusta vajaatehoilla

Tiistaina muiden harrastusten kärsittyä osallistujakadosta päädyin taas tallille. Tilaa oli vain ekalla tunnilla, onneksi on liukuvat työajat. Keli helli yhä ja mennessä oli päälle +20°C. Ratsukoita tunnilla oli 5 vai 6.

Lista vähän yllätti ja ratsuksi osui pitkästä aikaa Roze. Harjasin ja puunasin (ja säikytin) tamman niin hyväksi että meni vähän yliaikaa ennen kuin oltiin kentällä. Hoitaessa tamma ehti rikkoa riimunsakin säikähtäessään kädessäni ollutta rasvaputkiloa. Pölijä!

Roze oli sangen laiskalla tuulella. Väriohjat (paksut kumiohjat, joissa on eri väriset raidat) ei olleet yhtään niin kamalat kuin pelkäsin, en kiinnittänyt niihin tunnin aikana huomiota. Aloitettiin heti käynnissä kolmikaarisella. Samaa jatkettiin ravissakin. Tamma ei oikein liikkunut eikä taipunut. Ope käski antaa pidempää ohjaa. Minkä seurauksena ohjasotteissa oli ensin "tyhjä alue" kun ei tullut mitään reaktiota ja lopulta kädet olivat sylissä. En osannut ratsastaa jalalla pidemmälle kaulalle.

Välillä pyörittelin voltteja käynnissä ja ravissa. Hituhitusen parani. Vedin kyllä alimotivaatiolla. Ope oli ehkä säikytellyt myös oma-alotteisuuteni vähemmäksi aiemmin.

Välikäyntien jälkeen tehtiin harjoitusravissa pitkien sivujen keskelle voltit. Nyt meni jo vähän paremmin. Ohjat tuntui yhä pitkiltä. Välillä tamma vähän myötäsikin. Sitten yritettiin samaa laukassa mutta meni liian kaoottiseksi niin nostettiin vain pitkille sivuille laukat. Kumpaankin kierrokseen tuli myös vääriä, vasemmassa kierroksessa ehkä enemmän. Parhaimmillaan nosti helposti, välillä vain kiihdytteli ravia ja piti auttaa raipalla. Joka kerta kuitenkin päästiin pitkän sivun aikana laukkaan. Parhaimmillaan ehdin korjata myötälaukaksikin. Alassiirtymät oli vyöryviä. Ope käski käyttää keskivartalon lihaksia.

Ei mikään kovin ihmeellinen tunti. Pysyin silti itse rauhallisena ja C-tasolla esitettiin tehtävät ihan asiallisesti. Kulmanratsastuksesta ei vielä puhuttu Rozen kanssa. Tamma jatkoi vielä seuraavalle tunnille ja sitä katsoessa totesin että meillähän meni ihan siedettävästi kun päästiin laukkaan eikä jukuroitu paikallaan kentän keskellä.

Ongelmia:
hidas ja kankea ratsu
kuski ei vaatinut tosissaan
vääriäkin laukkoja
pitkällä ohjalla oli hankala ratsastaa

Parannusta:
nosti laukat
ei jäänyt kentän keskelle seisomaan tai pysähdellyt tarpeilleen