Uudenvuodenaattona tunnit olivat jo aamupäivästä. Sain puhuttua itselleni Tuiskun pitämään koulutuntia ennen tunteja. Ajattelin että Hemppa olisi omien maastojumppailujeni jäljiltä mutta kävikin eilen vielä illalla maneesilla estetunnilla. Siellä oli kiltti mutta löysä.
Maanantaina oli kuutisen astetta pakkasta ja aloitettiin kävelemällä alkukäynnit pellon ympäri. Yllättäen kentällä tuuli enemmän kuin pellolla.
Hommat tehtiin pääty-ympyrällä kuten arvelinkin ja siinä myös pysyttiin koko tunti. Käynnissä asiat kuntoon. Ensin taivuttelin vähän pidemmällä ohjalla nenän alas. Siitä sitten melko pian kevyeen raviin. Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni ja alkutunnista tämä aiheutti vasempaan käteeni näppien jäätymistä. Muutaman kerran vaihdettiin suuntaa. Ainakin kerran tuli käsky lyhentää ohjia. Vinkiksi tuli ajatella takaosaan vähän väistöä ulos. Hemppa oli suht tasainen. Alkuun oli enemmän epätasaisia hetkiä mutta ne vähenivät. Ravista tuli aika letkeää. En muista tehtiinkö voltteja jo tässä.
Sitten sain lämmitellä näppejäni. Open vinkki oli tunkea kylmenneet sormet satulan alle. Kuulemma auttaa parhaiten ja kaikki mahdolliset niksit on kokeiltu. Toimii myös hanskan kanssa. Itse pistin ensin paljaaltaan. Meni kyllä tovi että lämpeni ja sitten pisteli hetken.
Kun käsi oli lämmennyt takaisin toimintakuntoon niin jatkettiin. Suunnitelmassa laukka. Ensin tällä hetkellä parempi eli oikea kierros. Ensin muotti käynnissä kuntoon. Pienen nykimisen kautta hyväksi, ei mennyt puolta kierrosta. Sitten pätkä kevyttä ravia ja siinäkin oli nopeasti asiallinen. Harjoitusravin kautta nosto. Päivän kammotus läpi linjan oli kaikki siirtymät (paitsi käynnin ja ravin välillä).
Oikea laukka kaipasi alkuun vähän lisää tehoja. Kovin suuria muutoksia ei muistaakseni tarvinnut tehdä. Laukkasi raiteillaan ja nokkakin taisi olla suht alhaalla. Vähän taisi painaa käsille eikä polkenut ihan niin hyvin takaa alle kuin olisin halunnut. Muutaman kerran piti vähän hipaista kouluraipalla lavoille kun ei jalasta reagoinut tarpeeksi eteen. Siitä vähän nosteli päätään. Jossain vaiheessa tuijotteli myös sinistä autoa eikä malttanut keskittyä hommiin parin kierroksen ajan.
Vasemman laukan kanssa olikin sitten ihan eri juttu. Humma tuntui olevan ihan banaanina oikealle. Painoi vasempaan ohjaan eikä halunnut taipua sisään. Niska jäykkänä eikä laukka rullannut. Pelkkä ympyröinti ja sisäjalan ympäri taivuttaminen ei auttanut. Mutta kun lähdettiin tekemään muutamia voltteja niin parani nopeasti. Parin voltin jälkeen keveni sisältä ja antoi taivuttaa vasemmalle. Siitä laukkakin sitten lähti letkistymään. Muutos oli aika hieno. Jatkoin volttien ratsastusta ja tuntui ihan asialliselta.
Eipä siitä sitten enää ihmeitä tehty. Kevenneltiin pois. Ope kehui että näyttää hyvältä ja kulkee hyvin raiteillaan. Sain houkuteltua vielä kuvaamaan meistä pätkät ja todistusaineistoksi tuli siis loppumetrit ennen kuin päästettiin käyntiin pitkille ohjille. Kiva verrata omia tuntemuksia siihen miltä näyttää. Tasaisuuteen olin itse hyvin tyytyväinen. Hyvällä motivaatiolla teki hommia ja tulos oli kivan letkeä.
Tuisku kuvasi loput ravimme:
Loppukäynnit käytiin pellolla. Annoin Hempan päättää suunnan ja halusikin kiertää taaemman pellon ympäri. Siitä jatkoi tielle ja toiselle puolelle tavallista kesälenkkiä. Mutta ei lompsinutkaan mäkeä ylös tallille vaan jatkoi tarhaan. Käytiin sitten taaemmassa tarhassa lenkki. Hetki tönönettiin aloillamme ja sitten u-käännöksellä pihalle. Onneksi oli sekä lisätakki että hummalla viltti. Viltillä oli hyvä lämmitellä myös omat reidet. Silti tuli aika kylmä. Vaikkei tunnilla kumpikaan hiottu hiiteen.
Ongelmia:
kentällä tuuli
oli alkuun vasemmassa ohjassa kiinni
alkuverkassa vasen käteni jäätyi
vasen laukka oli aluksi huonoa
siirtymät olivat aika kammottavia
Parannusta:
sormeni lämpenivät
ravi parani kivaksi
vasen laukka parani täsmäohjeilla tasaiselle kahden ohjan tuntumalle ja paremmin rullaavaksi
kuskia ei kiusattu harjoitusravilla yhtään
maanantai 31. joulukuuta 2018
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
Jumppamaasto
Sunnuntaille kyselin ohjelmaa ja suositteluksi tuli maasto. Lopulta aikataulut menivät niin että päädyin tallille jo auringon noustessa (eli kuitenkin omasta mielestäni ihan liian aikaisin). Tausta oli hieno kun hain Hemppaa pihalta. Kyykistynyt kuvausasento toi uteliaat hummat kuitenkin iholle eikä kuvaamisesta tullut sen jälkeen enää mitään.
Tykästyin Tiitonsaaren lenkkiin ja lähdettiin sinne uudestaan. Pakkasta oli -10°C pintaan.
Alkumatkan Hemppa käveli hyvin, sitten vähän kiemursi. Hangaksentien alussa rupesi peruuttelemaan kotia kohti. Piti pitää hetken tuumaustauko että saatiin auto meistä ohi. Eikä tarvinnut pahemmin edes kovistella kun kerroin että peruuttelu ei ole ok ja että mennään, halusit tai et.
Isolan pihassa oli hevonen, sitä piti vähän tuijotella. Samoin sivutiellä pyörinyttä traktoria. Hemppa oli sangen vino ja vasemmassa ohjassa kiinni. Nyt pidettiinkin siis jumppamaasto. Ravissa ei jolkoteltu miten sattuu vaan käytin tarpeen mukaan käynnissä ja taivuttelin paremmaksi. Ensimmäinen laukkapätkä otettiin vasta autiotalon ohi. Meinasin kävellä metsän kautta mutta totesin ettei aika riitä. Laukkasin siis vielä takaisin. Siinä reissun ainoa pukki/takapotku. Saatoin provosoida itse kun nostin laukan suoraan käynnistä kotiinpäin. Kerroin kyllä että poukkoilu ei ole ok. Eikä tässä kiihdytelty vaan nätisti ja hallitusti.
Metsän läpi käveltiin nyt pysähtelemättä. Vähän meinasi paleltaa reisiä.
Laukkasuoralla aloitin taivuttelun ensin käynnissä, sitten ravissa. Vasta sitten laukkaa ja sekin ensimmäisellä pätkällä taas vain hallitusti. Mutkat ravitaivuttelua ja nyt rupesi olemaan jo aika hyvä. Jälkimmäisellä pätkällä annoin mennä vähän reippaammin. Ei kiihdytellyt hirmuisesti vaan huiput olivat n. 33 km/h. Eikä juuri hääräillyt omiaan. Peltokin oli peittynyt taas valkoiseksi.
Loppupätkästä pysähdyttiin taas ottamaan pari kuvaa. Tiepätkät mentiin ravissa. Vähän yllättäen alamäenkin kohdalla oli koiria ja Hemppa hätkähti yhden askeleen verran sivulle. Onneksi hokit pitivät jäisellä tiellä. Viimeinen pätkä ravissa meni jo sangen taipuisasti kahden ohjan tuella venkuloimatta ja nykimättä kaula kaarella. Loppupätkä pellolla mentiin käyntiä pitkin ohjin. Pohdin että pitäisikö tulla taluttamaan mutta olin kuitenkin ratsailla pihaan asti. Aurinko rupesi paistamaan.
Ratsastettavuus parani reissun aikana hyvin. Osasin myös käydä Hempan kanssa maaston ilman että ratsu hikosi käytännössä yhtään. Sanoisin että 30 % johtui kylmemmästä kelistä ja loput 70 % siitä että mentiin maltillisemmin.
Ongelmia:
peruuttelu alkumatkasta
yksi takapotku/pukki
sivusäikky koirista
reisille tuli vähän kylmä
Parannusta:
hieno keli
kulki lopuksi aika nättiä ravia
 |
| Lähelle tulevista kavereista ei tule kovin hyviä kuvia. |
Tykästyin Tiitonsaaren lenkkiin ja lähdettiin sinne uudestaan. Pakkasta oli -10°C pintaan.
Alkumatkan Hemppa käveli hyvin, sitten vähän kiemursi. Hangaksentien alussa rupesi peruuttelemaan kotia kohti. Piti pitää hetken tuumaustauko että saatiin auto meistä ohi. Eikä tarvinnut pahemmin edes kovistella kun kerroin että peruuttelu ei ole ok ja että mennään, halusit tai et.
Isolan pihassa oli hevonen, sitä piti vähän tuijotella. Samoin sivutiellä pyörinyttä traktoria. Hemppa oli sangen vino ja vasemmassa ohjassa kiinni. Nyt pidettiinkin siis jumppamaasto. Ravissa ei jolkoteltu miten sattuu vaan käytin tarpeen mukaan käynnissä ja taivuttelin paremmaksi. Ensimmäinen laukkapätkä otettiin vasta autiotalon ohi. Meinasin kävellä metsän kautta mutta totesin ettei aika riitä. Laukkasin siis vielä takaisin. Siinä reissun ainoa pukki/takapotku. Saatoin provosoida itse kun nostin laukan suoraan käynnistä kotiinpäin. Kerroin kyllä että poukkoilu ei ole ok. Eikä tässä kiihdytelty vaan nätisti ja hallitusti.
Metsän läpi käveltiin nyt pysähtelemättä. Vähän meinasi paleltaa reisiä.
 |
| Metsäräpsy. |
Laukkasuoralla aloitin taivuttelun ensin käynnissä, sitten ravissa. Vasta sitten laukkaa ja sekin ensimmäisellä pätkällä taas vain hallitusti. Mutkat ravitaivuttelua ja nyt rupesi olemaan jo aika hyvä. Jälkimmäisellä pätkällä annoin mennä vähän reippaammin. Ei kiihdytellyt hirmuisesti vaan huiput olivat n. 33 km/h. Eikä juuri hääräillyt omiaan. Peltokin oli peittynyt taas valkoiseksi.
 |
| Kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla. |
Loppupätkästä pysähdyttiin taas ottamaan pari kuvaa. Tiepätkät mentiin ravissa. Vähän yllättäen alamäenkin kohdalla oli koiria ja Hemppa hätkähti yhden askeleen verran sivulle. Onneksi hokit pitivät jäisellä tiellä. Viimeinen pätkä ravissa meni jo sangen taipuisasti kahden ohjan tuella venkuloimatta ja nykimättä kaula kaarella. Loppupätkä pellolla mentiin käyntiä pitkin ohjin. Pohdin että pitäisikö tulla taluttamaan mutta olin kuitenkin ratsailla pihaan asti. Aurinko rupesi paistamaan.
Ratsastettavuus parani reissun aikana hyvin. Osasin myös käydä Hempan kanssa maaston ilman että ratsu hikosi käytännössä yhtään. Sanoisin että 30 % johtui kylmemmästä kelistä ja loput 70 % siitä että mentiin maltillisemmin.
Ongelmia:
peruuttelu alkumatkasta
yksi takapotku/pukki
sivusäikky koirista
reisille tuli vähän kylmä
Parannusta:
hieno keli
kulki lopuksi aika nättiä ravia
lauantai 29. joulukuuta 2018
Rentoutta ja sujuvuutta esteillä
Lauantaina päästiin taas Kiiminkiin Pian silmien alle. Nyt sattui niin näppärästi että Tallinmäen junnu oli menossa myös ja päästiin siis samalla kyydillä ja samalle tunnille. Keli lämpeni parista pakkasesta vähän plussan puolelle. Välillä satoi räntää. Tallille mennessä rupesi valoistumaan.
Taas Hemppa piti käydä noukkimassa pihatosta. Pari porkkananpalaa lohduttivat kovasi siinä miten innokkasti lähti mukaani. Muut hepat malttoivat mielensä yllättävän hyvin eivätkä lähteneet apajille. Tänään laitettiin hummat jo menomatkaksi varusteisiin. Sinisellä autolla kaikki sujui ihanan sukkelasti ja nautin tietysti myös siitä ettei tarvinnut ajaa (pysyä matkaa skarppina).
Alkuverkassa Hemppa tuntui takaa kankealta eikä kovin hyvältä ravissa. Onneksi vertyi siitä ja vähän tasoittuikin. Laukassa samat ohjeet kuin viimeksi eli reilusti uran sisälle ja aseta jopa ulos. Siinä tuli jo ihan hyvä tovi hommia. Haitaria piti tehdä. Lyhennyksistä pudotti pari kertaa raville ja nosti vasemmassa kierroksessa oikeaa laukkaa. Ja mieluummin nyt kaarteet eteen ja suorilla kiinni.
Tehtävät aloitettiin 3x2 ravipuomeilta. Kaksi puomia olivat peräkkäin mutta tultiin ne aina vinolinjalla yli. Kuviona vähän kolmikaarisen tapainen. Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni ja laukassa se vain paheni. Vaihtoja ei puomeilla löytynyt paria etuvaihtoa lukuun ottamatta. Vasemmasta oikeaan vaihtoi edestä. Rauhallisemmin ja rennommin. Vähän jopa kismitti kun ei pystytty parempaan. Ei niinkään vaihdot vaan yleinen laatu ja sen puute.
Hypyt aloitettiin suoralla linjalla. Portti ja ristikko, 6 askelta ensin väliin. Arvelin että portti on vähän riski enkä lähtenyt yhtään himmailemaan sitä kohti vaan omasta mielestäni ratsastin ihan pontevasti. Silti se tuli Hempalle jotenkin yllätyksenä ja kielsi. En raipannut mutta vähän kopistelin pohkeilla. Toisella yrityksellä yli. Vähän katsoi pari seuraavaa kertaa muttei enää suunnitellut kieltoja. Yhtä stiplua lukuunottamatta saatiin vaaditut laukkamäärät. Vasemmassa kierroksessa tultiin monesti väärässä alas. Onneksi myös 3 - 4 myötälaukkaakin alastuloissa. Sen lisäksi Hemppa jälkimmäisen esteen jälkeen lähti kaatumaan sisälle. Tämä kalvoi itseäni ehkä tänään eniten. Kun sain tipautettua raville niin Hemppa nosti myötälaukan heti itsestään perään.
Tultiin myös 5 laukalla. Ei vaan yhtään niin tasaisesti kuin mihin parhaimmillaan pystytään. Onneksi joukossa oli parempiakin kierroksia. Oikeassa laukassa sujui helpommin ja rullasi paremmin eteen. Tätä en ole jotenkin aiemmin sisäistänyt vaikka omistaja on niin sanonutkin. 6 ja 5. Aseta ulos, suju rennosti. Ei saa päästää pitkällä sivulla pitkäksi (enkä taaskaan huomannut!). Mutta nyt myötälaukalla aina alas.
Vasempaan saatiin vielä pari sakkokierrosta putkeen, nyt meni ehkä aavistuksen paremmin.
Sitten tultiin kahdeksikkoa. Pysty ja okseri. Kummankin edessä useamman metrin päässä puomi. Nyt Hemppa sujui ja löytyi vaihdot mutta tuli sanomista siitä että pitää jatkaa paremmin kohti kulmia eikä saa oikoa. Kuskin kulmiin tuijottelu auttoi reitin kanssa mutta sitten laukat jäivät välillä vaihtumatta. Kertaalleen Hemppa loikkasi puomille jo hienon kaukaa.
Lopuksi tultiin vielä tehtävät putkeen. Aloitettiin kolmella pienellä jumppapystyllä. Aloitettiin sen verran hitaasti (vai pitkänä ja ponnettomana) että tultiin se heti perään sakkona uudestaan. Sitten lävistäjien pysty ja okseri. Omistaja seisoi taas tolppana, joka pitää kiertää. Laukan korjaus ravin kautta ja linja viidellä. Vähän taisin jahdata mutta venyi helposti. Ihan siisti.
Ravipätkät väleissä ennen pitkiä ohjia olivat suht asiallisia ja Hemppa ei niissä ollut pahasti pitkä ja tuntui jopa suht taipuisalta. Loppukäyntien aikaan humman poski oli vaahdossa, samoin leuan alla valui vaahtonoro. Taisi olla vähän rankkaa. Käytiin vielä ponin seurana pieni lenkki tiellä kävelemässä. Taluttaen.
Meni huomattavasti paremmin kuin 3 viikkoa sitten. Silti kaipaisin meiltä paljon tasokkaampaa ja laadukkaampaa suorittamista. Ihan perusjutuissa on vieläkin ongelmia. Suora hevonen jne. Mutta huippua että tämä onnistui näin pian uudestaan.
Ongelmia:
kiintiökielto portille
vääriä laukkoja
välillä jäin varmistelemaan etenemistä turhaan vaikka liikkui jo
Parannusta:
niukat yöunet eivät vaivanneet juuri yhtään
laukat rullasivat paremmin kuin viimeksi
tajusin herätellä ja työstää ratsun valmiimmaksi ennen kuin menin tehtäville
Taas Hemppa piti käydä noukkimassa pihatosta. Pari porkkananpalaa lohduttivat kovasi siinä miten innokkasti lähti mukaani. Muut hepat malttoivat mielensä yllättävän hyvin eivätkä lähteneet apajille. Tänään laitettiin hummat jo menomatkaksi varusteisiin. Sinisellä autolla kaikki sujui ihanan sukkelasti ja nautin tietysti myös siitä ettei tarvinnut ajaa (pysyä matkaa skarppina).
Alkuverkassa Hemppa tuntui takaa kankealta eikä kovin hyvältä ravissa. Onneksi vertyi siitä ja vähän tasoittuikin. Laukassa samat ohjeet kuin viimeksi eli reilusti uran sisälle ja aseta jopa ulos. Siinä tuli jo ihan hyvä tovi hommia. Haitaria piti tehdä. Lyhennyksistä pudotti pari kertaa raville ja nosti vasemmassa kierroksessa oikeaa laukkaa. Ja mieluummin nyt kaarteet eteen ja suorilla kiinni.
Tehtävät aloitettiin 3x2 ravipuomeilta. Kaksi puomia olivat peräkkäin mutta tultiin ne aina vinolinjalla yli. Kuviona vähän kolmikaarisen tapainen. Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni ja laukassa se vain paheni. Vaihtoja ei puomeilla löytynyt paria etuvaihtoa lukuun ottamatta. Vasemmasta oikeaan vaihtoi edestä. Rauhallisemmin ja rennommin. Vähän jopa kismitti kun ei pystytty parempaan. Ei niinkään vaihdot vaan yleinen laatu ja sen puute.
Hypyt aloitettiin suoralla linjalla. Portti ja ristikko, 6 askelta ensin väliin. Arvelin että portti on vähän riski enkä lähtenyt yhtään himmailemaan sitä kohti vaan omasta mielestäni ratsastin ihan pontevasti. Silti se tuli Hempalle jotenkin yllätyksenä ja kielsi. En raipannut mutta vähän kopistelin pohkeilla. Toisella yrityksellä yli. Vähän katsoi pari seuraavaa kertaa muttei enää suunnitellut kieltoja. Yhtä stiplua lukuunottamatta saatiin vaaditut laukkamäärät. Vasemmassa kierroksessa tultiin monesti väärässä alas. Onneksi myös 3 - 4 myötälaukkaakin alastuloissa. Sen lisäksi Hemppa jälkimmäisen esteen jälkeen lähti kaatumaan sisälle. Tämä kalvoi itseäni ehkä tänään eniten. Kun sain tipautettua raville niin Hemppa nosti myötälaukan heti itsestään perään.
Tultiin myös 5 laukalla. Ei vaan yhtään niin tasaisesti kuin mihin parhaimmillaan pystytään. Onneksi joukossa oli parempiakin kierroksia. Oikeassa laukassa sujui helpommin ja rullasi paremmin eteen. Tätä en ole jotenkin aiemmin sisäistänyt vaikka omistaja on niin sanonutkin. 6 ja 5. Aseta ulos, suju rennosti. Ei saa päästää pitkällä sivulla pitkäksi (enkä taaskaan huomannut!). Mutta nyt myötälaukalla aina alas.
Vasempaan saatiin vielä pari sakkokierrosta putkeen, nyt meni ehkä aavistuksen paremmin.
Sitten tultiin kahdeksikkoa. Pysty ja okseri. Kummankin edessä useamman metrin päässä puomi. Nyt Hemppa sujui ja löytyi vaihdot mutta tuli sanomista siitä että pitää jatkaa paremmin kohti kulmia eikä saa oikoa. Kuskin kulmiin tuijottelu auttoi reitin kanssa mutta sitten laukat jäivät välillä vaihtumatta. Kertaalleen Hemppa loikkasi puomille jo hienon kaukaa.
Lopuksi tultiin vielä tehtävät putkeen. Aloitettiin kolmella pienellä jumppapystyllä. Aloitettiin sen verran hitaasti (vai pitkänä ja ponnettomana) että tultiin se heti perään sakkona uudestaan. Sitten lävistäjien pysty ja okseri. Omistaja seisoi taas tolppana, joka pitää kiertää. Laukan korjaus ravin kautta ja linja viidellä. Vähän taisin jahdata mutta venyi helposti. Ihan siisti.
Ravipätkät väleissä ennen pitkiä ohjia olivat suht asiallisia ja Hemppa ei niissä ollut pahasti pitkä ja tuntui jopa suht taipuisalta. Loppukäyntien aikaan humman poski oli vaahdossa, samoin leuan alla valui vaahtonoro. Taisi olla vähän rankkaa. Käytiin vielä ponin seurana pieni lenkki tiellä kävelemässä. Taluttaen.
Meni huomattavasti paremmin kuin 3 viikkoa sitten. Silti kaipaisin meiltä paljon tasokkaampaa ja laadukkaampaa suorittamista. Ihan perusjutuissa on vieläkin ongelmia. Suora hevonen jne. Mutta huippua että tämä onnistui näin pian uudestaan.
Ongelmia:
kiintiökielto portille
vääriä laukkoja
välillä jäin varmistelemaan etenemistä turhaan vaikka liikkui jo
Parannusta:
niukat yöunet eivät vaivanneet juuri yhtään
laukat rullasivat paremmin kuin viimeksi
tajusin herätellä ja työstää ratsun valmiimmaksi ennen kuin menin tehtäville
perjantai 28. joulukuuta 2018
Käyntipiruetteja ja hyvä Hemppa
Perjantaille järjestyi Artsin valkka. Taas toiselle puolelle isoa tietä maneesille. Nyt lähdin ihan suosiolla kärryn kanssa liikkeelle. Taaskaan Hemppa ei tullut kovin innolla pihatosta. Päätin että nyt pitää ruveta treenaamaan luoksetuloa. Keli oli pari astetta pakkasella ja välillä satoi vähän lunta.
Hemppa ei tänään lastautunut sukkana edes taikasauvan avulla. Hidas eteneminen oli menossa kun saatiin apukädet paikalle ja humma hujauksessa koppiin.
Maneesissa oli pari muuta hevosta kun mentiin mutta melko pian jäätiin keskenämme. Aloitin melko pitkillä ohjilla ja kehumalla paljon. Ensin taivuttelin käynnissä niin että pysyy rentona. Ravissakin hölköttelin ensisijaisesti rennolla hevosella suht pitkällä ohjalla. Sen pidemmälle ei ehditty ennen open tuloa.
En muista ravattiinko hetki kunnon tuntumalla ennen kuin aloitettiin tehtävillä. Pitkän sivun alusta käynnissä väistöä lävistäjälle ja asetus menosuuntaan. Hallin keskellä käännös takaosan ympäri siten, että väistö jatkui sen jälkeen lävistäjää eteenpäin. Lävistäjän lopussa asetuksen vaihto. Ensin tehtiin keventäen raviympyröitä, myöhemmin nostettiin ennen kulmaa laukka ja tehtiin laukassa ympyrä. Myöhemmin laukkaympyrän perään myös laukkavoltti. Nostot eivät olleet kovin kauniita. Ja laukasta tultiin mahdollisimman suoraan käyntiin. Ei kovin ihanaa mutta parani hyvin. Tuli kättä vasten mutta raviaskeleet jäivät lopulta vain pariin. Ope oli tyytyväinen.
Myös lävistäjät ja takarit parantuivat toistojen myötä. Keskityin kovasti etten vedä ja ajattelin sisäkäden ohjasotteita kohottavasti ylös. Käännöksissä kuskin piti nojata taakse ja oliko sisätakasen päälle. En muista varmaksi. (Pitäisi jo tässä vaiheessa tietää kumman päälle.) Riittävien toistojen jälkeen Hemppa sai välikäynnit ja nyt höpisin tällekin opelle suokkikenttätavoitteistani.
Hommia jatkettiin keskiympyrällä. Hetken sain keventää että saatiin Hemppa vauhtiin mutta sitten harjoitusraviin. S-kiemuroilla vaihdeltiin suuntaa ja mentiin pari ympyrällistä ja vaihdettiin taas suuntaa. Ripeitä jalkoja Hempalle, lisää töhinää. Oli kuskille aika raskasta ja vähän meinasi pomputtaa. Hemppa sen sijaan suoritti aika kivasti. Sitten tultiin pitkää sivua vähän pidempään suoraan ja puolivoltilla keskilinjalle. Siinä avoa päätyyn ja suunnan vaihto. Avot lisättiin myös pitkille sivuille ja tehtiin tätä kuviota tovi. Keskilinjalla meni paremmin. Pitkillä sivuilla yritti imeytyä uralle ja vähän vänkäili.
Lopulta tehtiin joitakin lävistäjiä ja muutamat kolmikaariset. Piti ajatella keskiravia. Lopulta taas vähän väistöajatusta lävistäjien loppuun. Hemppa oli sangen hieno! Tuntuma tasoittui, niska pysyi pyöreänä ja polki ravia hyvin. Vaahtosi vähän suusta. En muista olenko ennen huomannut. Kuski sai onneksi taas keventää.
Väitin etukäteen että tämä on hepalle raskaampaa kuin kuskille. Jälkikäteen en ole ihan niin varma. Kuumahan Hempalle toki tuli muttei ollut niin läpimäräksi uitettu kuin aiemmin. Kuskilla onneksi kesti kunto. Niukasti. Viikon lomamakoilu ei varmasti auttanut. Tunti tuntui pitkältä mutta noin kolmeen varttiin oli hommat hoidettu. Turha olisi ollut enempää hinkuttaakaan.
Ope oli menoomme tyytyväinen ja niin olin itsekin. Ei vastusteluja ja laukka rullasi hirmuisesti paremmin kuin viimeksi. Väitän että eilinen maastolaukkailu auttoi tässä paljon. Loppuun ravikin oli kivan lennokasta.
Kotimatka sujui sukkelasti ja Hemppa ehti kuivua loimen alla sillä aikaa kun purin tavarat. Tunnissa selvisin maneesilta kotiinlähtövalmiiksi. Sisältäen vinkan peruutuksen kapeaan koloon. Jihuu, mikä reissu taas!
Ongelmia:
jännittyi kevyestäkin raipan käytöstä
laukannostot eivät olleet erityisen kauniita
Parannusta:
teki sangen siivosti pyydetyt asiat
laukat rullasivat huimasti edelliskertaa paremmin
paransi toistojen myötä
ei vikuroinut vastaan
lopuksi oli ravissa aika makea
ohjat eivät valuneet käsistä (vaikka samat hanskat joilla viimeksi valui)
ei tehnyt kuin yhden löysän kasan, sen jälkeen normaaleja
kotiinpäin lastautui suht ripeästi
Hemppa ei tänään lastautunut sukkana edes taikasauvan avulla. Hidas eteneminen oli menossa kun saatiin apukädet paikalle ja humma hujauksessa koppiin.
Maneesissa oli pari muuta hevosta kun mentiin mutta melko pian jäätiin keskenämme. Aloitin melko pitkillä ohjilla ja kehumalla paljon. Ensin taivuttelin käynnissä niin että pysyy rentona. Ravissakin hölköttelin ensisijaisesti rennolla hevosella suht pitkällä ohjalla. Sen pidemmälle ei ehditty ennen open tuloa.
En muista ravattiinko hetki kunnon tuntumalla ennen kuin aloitettiin tehtävillä. Pitkän sivun alusta käynnissä väistöä lävistäjälle ja asetus menosuuntaan. Hallin keskellä käännös takaosan ympäri siten, että väistö jatkui sen jälkeen lävistäjää eteenpäin. Lävistäjän lopussa asetuksen vaihto. Ensin tehtiin keventäen raviympyröitä, myöhemmin nostettiin ennen kulmaa laukka ja tehtiin laukassa ympyrä. Myöhemmin laukkaympyrän perään myös laukkavoltti. Nostot eivät olleet kovin kauniita. Ja laukasta tultiin mahdollisimman suoraan käyntiin. Ei kovin ihanaa mutta parani hyvin. Tuli kättä vasten mutta raviaskeleet jäivät lopulta vain pariin. Ope oli tyytyväinen.
Myös lävistäjät ja takarit parantuivat toistojen myötä. Keskityin kovasti etten vedä ja ajattelin sisäkäden ohjasotteita kohottavasti ylös. Käännöksissä kuskin piti nojata taakse ja oliko sisätakasen päälle. En muista varmaksi. (Pitäisi jo tässä vaiheessa tietää kumman päälle.) Riittävien toistojen jälkeen Hemppa sai välikäynnit ja nyt höpisin tällekin opelle suokkikenttätavoitteistani.
Hommia jatkettiin keskiympyrällä. Hetken sain keventää että saatiin Hemppa vauhtiin mutta sitten harjoitusraviin. S-kiemuroilla vaihdeltiin suuntaa ja mentiin pari ympyrällistä ja vaihdettiin taas suuntaa. Ripeitä jalkoja Hempalle, lisää töhinää. Oli kuskille aika raskasta ja vähän meinasi pomputtaa. Hemppa sen sijaan suoritti aika kivasti. Sitten tultiin pitkää sivua vähän pidempään suoraan ja puolivoltilla keskilinjalle. Siinä avoa päätyyn ja suunnan vaihto. Avot lisättiin myös pitkille sivuille ja tehtiin tätä kuviota tovi. Keskilinjalla meni paremmin. Pitkillä sivuilla yritti imeytyä uralle ja vähän vänkäili.
Lopulta tehtiin joitakin lävistäjiä ja muutamat kolmikaariset. Piti ajatella keskiravia. Lopulta taas vähän väistöajatusta lävistäjien loppuun. Hemppa oli sangen hieno! Tuntuma tasoittui, niska pysyi pyöreänä ja polki ravia hyvin. Vaahtosi vähän suusta. En muista olenko ennen huomannut. Kuski sai onneksi taas keventää.
Väitin etukäteen että tämä on hepalle raskaampaa kuin kuskille. Jälkikäteen en ole ihan niin varma. Kuumahan Hempalle toki tuli muttei ollut niin läpimäräksi uitettu kuin aiemmin. Kuskilla onneksi kesti kunto. Niukasti. Viikon lomamakoilu ei varmasti auttanut. Tunti tuntui pitkältä mutta noin kolmeen varttiin oli hommat hoidettu. Turha olisi ollut enempää hinkuttaakaan.
Ope oli menoomme tyytyväinen ja niin olin itsekin. Ei vastusteluja ja laukka rullasi hirmuisesti paremmin kuin viimeksi. Väitän että eilinen maastolaukkailu auttoi tässä paljon. Loppuun ravikin oli kivan lennokasta.
Kotimatka sujui sukkelasti ja Hemppa ehti kuivua loimen alla sillä aikaa kun purin tavarat. Tunnissa selvisin maneesilta kotiinlähtövalmiiksi. Sisältäen vinkan peruutuksen kapeaan koloon. Jihuu, mikä reissu taas!
Ongelmia:
jännittyi kevyestäkin raipan käytöstä
laukannostot eivät olleet erityisen kauniita
Parannusta:
teki sangen siivosti pyydetyt asiat
laukat rullasivat huimasti edelliskertaa paremmin
paransi toistojen myötä
ei vikuroinut vastaan
lopuksi oli ravissa aika makea
ohjat eivät valuneet käsistä (vaikka samat hanskat joilla viimeksi valui)
ei tehnyt kuin yhden löysän kasan, sen jälkeen normaaleja
kotiinpäin lastautui suht ripeästi
torstai 27. joulukuuta 2018
Loman hevososuus käyntiin maastolla
Joulun jälkeen arjen koittaessa olin vihdoin taas kotona ja lomalla! Eli hepattomuus katkolle ja Hempan luo. Tälle päivälle ei ollut opetusta, joten päädyin lähtemään maastoon. Pohdin että katsotaan miltä Hemppa tuntuu. Jääkö maasto alkuverkaksi vai pitääkö perään taivutella vielä kentällä.
Keli oli pari astetta pakkasella ja Hemppa lähti vähän nihkeästi pihatosta kavereiden luota. Hoitaessa heilutteli päätään ylös alas. Etusissa tilsakumit, joka jalassa 4 hokkia. Sama kattaus taisi olla jo viimeksi alla. Omistaja tuunasi meille heijastinloimen ja Hemppa lähti oransseissa. Lähtöni viivästyi iltapäivän puolelle ja lähdettiin n. 25 minuuttia ennen Auringon laskua matkaan.
Annoin Hempan mennä käynnissä pitkin ohjin eikä tänään vastustellut maastoon lähtöä pahasti. Tuijotteli kyllä vastaantulevia ihmisiä niin kovasti että olin huolissani tajuaako ohittavia autoja. Tiitonsaaren lenkki oli kuulemma kunnossa, joten lähdettiin Isolan ohi siihen suuntaan. Ennen raveja taivuttelin ja myötäilin hummalta pään alas. Käynnissä sujui hyvin mutta alkumatkan ravasi aika pystypäin. Sunnuntaina maneesilla oli kuulemma loppuraveissa vetänyt yllätysjättipukin ilman selvää syytä. Siksi olin vähän varuillani ja viritin taas satulaan kauhukahvankin. Tänään Hemppa onneksi oli oikein nätisti.
Hempan laukkahammasta selvästi kolotti, sillä suorilla nätisti vihjaili että tässä ollaan yleensä laukattu. Laukattiinkin sitten. Tänään en laukassa säätänyt nopeutta (paitsi kun ennakoin tulevia ohituksia), muuten Hemppa sai mennä omaa vauhtiaan. Ekan pätkän huiput olivat n. 28 km/h. Koko reissun huippunopeus vähän reilu 38 km/h.
Metsä oli aurattu hyväksi. Silti mielestäni parempi käyntiin kuin raviin. Yhtä jäätynyttä lätäkköä Hemppa empi mutta käveli sitten nästisti yli. Myöhemmin pysähteli kuuntelemaan. Ehdotti pari kertaa penkan kautta paluuta. En suostunut. Mutta annoin seistä kuuntelemassa. Harvemmin pysähtelee niin parempi suhtautua näihin vakavasti. Enkä ole tajunnut kuinka hiljainen talvinen metsä voi olla. Ei kuulunut mitään. Ei lintuja eikä tuulen huminaa. Pysähtyi 3 vai 4 kertaa kuuntelemaan vähän ennen metsän loppumista. Eikä tarvinnut pahemmin patistella jatkamaan.
Loppumatkan laukkapätkillä Hempalle tuli hiki. Tien laidassa oli pakettiauto, joka ohitettiin vähän hitaammassa vauhdissa. Sekä peltoa oli myllätty, joten valkoisessa maisemassa oli Hempalle mustia kauhisteltavia kohtia. Vähän tielläkin, joten jalkoja piti tarkkoa valkoisiin kohtiin.
Takaisin tallille hölköteltiin ravissa ja otettiin tilanteiden vaatiessa pari käyntipätkääkin. Autot menivät tänään siivosti ohi. Lopuksi mentiin vielä omalle pellolle auratulle lenkille. Siinä Hemppa yritti vähän kiihdytellä. Loppumatkan raveissa löytyi asiallinen pyöreä kaula.
Halusin käydä vielä kentällä kokeilemassa mikä ratsun taipumisen aste oikeasti on. Mentiin ravissa ympyrät molempiin suuntiin. Yllättävän tasainen ja lyhyt ratsu. Sekä laukkaympyrät molempiin suuntiin. Nostot olivat aika kaameat eivätkä laukat tietenkään rullanneet yhtä hyvin kuin maastossa. Mutta nokka oli enemmän alas kuin kenoon yläviistoon, joten totesin että pärjätään tällä huomiseen. Sitten asiallinen pysähdys ja peruutus ja kun se sujui kerrasta vastustelematta niin heitin ohjat pois, taputin ja hyppäsin taluttamaan loppukäynnit. Toki tänäänkin piti kokeilla miten Hemppa seuraa ja taluttaessa pari raviaskelta irtosivat oikein nätisti ja helposti. Eikä ehtinyt tulla pimeää.
Ongelmia:
pysähtely metsään
pikkujännityksiä perusjutuista jotka arvasin
peltoväri tiellä aiheutti askelten tarkkomista
Parannusta:
ei pukkeja
oli oikein siivosti
Keli oli pari astetta pakkasella ja Hemppa lähti vähän nihkeästi pihatosta kavereiden luota. Hoitaessa heilutteli päätään ylös alas. Etusissa tilsakumit, joka jalassa 4 hokkia. Sama kattaus taisi olla jo viimeksi alla. Omistaja tuunasi meille heijastinloimen ja Hemppa lähti oransseissa. Lähtöni viivästyi iltapäivän puolelle ja lähdettiin n. 25 minuuttia ennen Auringon laskua matkaan.
Annoin Hempan mennä käynnissä pitkin ohjin eikä tänään vastustellut maastoon lähtöä pahasti. Tuijotteli kyllä vastaantulevia ihmisiä niin kovasti että olin huolissani tajuaako ohittavia autoja. Tiitonsaaren lenkki oli kuulemma kunnossa, joten lähdettiin Isolan ohi siihen suuntaan. Ennen raveja taivuttelin ja myötäilin hummalta pään alas. Käynnissä sujui hyvin mutta alkumatkan ravasi aika pystypäin. Sunnuntaina maneesilla oli kuulemma loppuraveissa vetänyt yllätysjättipukin ilman selvää syytä. Siksi olin vähän varuillani ja viritin taas satulaan kauhukahvankin. Tänään Hemppa onneksi oli oikein nätisti.
Hempan laukkahammasta selvästi kolotti, sillä suorilla nätisti vihjaili että tässä ollaan yleensä laukattu. Laukattiinkin sitten. Tänään en laukassa säätänyt nopeutta (paitsi kun ennakoin tulevia ohituksia), muuten Hemppa sai mennä omaa vauhtiaan. Ekan pätkän huiput olivat n. 28 km/h. Koko reissun huippunopeus vähän reilu 38 km/h.
Metsä oli aurattu hyväksi. Silti mielestäni parempi käyntiin kuin raviin. Yhtä jäätynyttä lätäkköä Hemppa empi mutta käveli sitten nästisti yli. Myöhemmin pysähteli kuuntelemaan. Ehdotti pari kertaa penkan kautta paluuta. En suostunut. Mutta annoin seistä kuuntelemassa. Harvemmin pysähtelee niin parempi suhtautua näihin vakavasti. Enkä ole tajunnut kuinka hiljainen talvinen metsä voi olla. Ei kuulunut mitään. Ei lintuja eikä tuulen huminaa. Pysähtyi 3 vai 4 kertaa kuuntelemaan vähän ennen metsän loppumista. Eikä tarvinnut pahemmin patistella jatkamaan.
Loppumatkan laukkapätkillä Hempalle tuli hiki. Tien laidassa oli pakettiauto, joka ohitettiin vähän hitaammassa vauhdissa. Sekä peltoa oli myllätty, joten valkoisessa maisemassa oli Hempalle mustia kauhisteltavia kohtia. Vähän tielläkin, joten jalkoja piti tarkkoa valkoisiin kohtiin.
Takaisin tallille hölköteltiin ravissa ja otettiin tilanteiden vaatiessa pari käyntipätkääkin. Autot menivät tänään siivosti ohi. Lopuksi mentiin vielä omalle pellolle auratulle lenkille. Siinä Hemppa yritti vähän kiihdytellä. Loppumatkan raveissa löytyi asiallinen pyöreä kaula.
Halusin käydä vielä kentällä kokeilemassa mikä ratsun taipumisen aste oikeasti on. Mentiin ravissa ympyrät molempiin suuntiin. Yllättävän tasainen ja lyhyt ratsu. Sekä laukkaympyrät molempiin suuntiin. Nostot olivat aika kaameat eivätkä laukat tietenkään rullanneet yhtä hyvin kuin maastossa. Mutta nokka oli enemmän alas kuin kenoon yläviistoon, joten totesin että pärjätään tällä huomiseen. Sitten asiallinen pysähdys ja peruutus ja kun se sujui kerrasta vastustelematta niin heitin ohjat pois, taputin ja hyppäsin taluttamaan loppukäynnit. Toki tänäänkin piti kokeilla miten Hemppa seuraa ja taluttaessa pari raviaskelta irtosivat oikein nätisti ja helposti. Eikä ehtinyt tulla pimeää.
Ongelmia:
pysähtely metsään
pikkujännityksiä perusjutuista jotka arvasin
peltoväri tiellä aiheutti askelten tarkkomista
Parannusta:
ei pukkeja
oli oikein siivosti
perjantai 14. joulukuuta 2018
Bareback viimeiselle tunnille ennen joulua
Perjantaina oli -7°C kun ajelin tallille. Uhosin jo aiemmin meneväni ilman satulaa ja nyt laitoin uhkaukset toteen. Saku ratsuksi ja hepo oli aiemmin tehnyt yhden tunnin. Ratsukoita oli taas vain 3. Tälle tunnille olisi otettu 6.
Kapusin oikein näppärästi itse penkiltä kyytiin. Alkuun heppa tuntui vähän tavallista pinkeämmältä ja kartteli seiniä. Ympärillä oli tässä vaiheessa vielä edelliset tuntilaiset sekä ponit omassa päässään. Hetken päästä Saku rauhoittui.
Tänäänkin aloitettiin muistaakseni keskiympyrällä. Käynnissä. Alkuun ihan ok. Open kommentit olivat lähinnä että pitää tehdä vielä enemmän ja rohkeammin. Samaa pohdin aiemmin kun editoin menneen kesän leirivideoita. Yrittämistä on muttei aina ihan tarpeeksi. Ja kun siitä sanoo niin välillä mielessäni tuhahtelen että yritän jo. Mutta ei se riitä! Lisää kunnes on hyvä!
Ravissa tehtiin samaa pikkuravia ympyrällä ja isompaa uraa pitkin. Sain luvan istua alas. Vasemmassa kierroksessa rupesi taas painamaan vasemmalle ohjalle isommassa ravissa. Ympyrällä oli ihan ok. Ja vain sen verran eteen kun pystyn istumaan, vinkkasi ope. Saku tuntui pistävän ravivaihteen päälle ja lähti kanttailemaan kulmia sisään. Ope ohjeisti että pitää käyttää ristikkäistä pohjetta kuin mille ohjalle on raskas. Menin taas ihan solmuun. Yritin, mutta toteutus ei ollut vielä kovin hyvä. Enemmän oli sellainen olo ettei vasen pohje mene läpi. Oikea kierros oli taas paljon helpompi.
Ympyrällä takajalkojen väistätys ulos auttoi. Kivasti keveni pikkuravissa. Ehkä ristikkäisen pohkeen käyttö vihjasi siihen että kun hepan sai oikeassa kierroksessa hyväksi (ja oikean pohkeen läpi) niin siksi vasenkin helpottui.
Näiden jälkeen tultiin ravissa taas voltteja. Päivän huterin hetki oli e nsimmäisellä ravivoltilla. Sen jälkeen sain ajateltua jalkani alas (vaikka tuntuikin tuoli-istunnalta) ja painoa taakse. Ihan ok. Vähän meinasi oikoa loppuvoltteja. Varsinkin vasemmassa kierroksessa.
Volttien jälkeen tultiin väistöjä mutta tänään taidettiin tehdä ne vain käynnissä. Keskilinjalle ja siitä uralle. Ensimmäinen kierros tuntui helpommalta (oikean pohkeen väistö). Vasenta väistäessä asetus oli vaikeampi saada mukaan. Pidäte ulkoa jos kaipaa parempaa ristiastuntaa.
Molempiin suuntiin viimeisestä väistöstä nostettiin suoraan laukka. Ensimmäisestä tuli kommenttia että ihan säpäkkä nosto mutta hevonen ei ollut suora. Jälkimmäisessä taas muoto vähän karkasi nostossa.
Sitten laukkailtiin tovi kaikki pääty-ympyrällä. Lisää vasenta jalkaa ja takajalkojen aktivointia. Ope vähän etäkutitti Sakua kyljestä ja toimi melkein turhankin tehokkaasti. Ihan näppärät molemmat laukat. Vasemmassa olin yllättynyt että Saku ei ollut vasemmassa ohjassa kiinni. Väistöt pohjille auttoivat näemmä oikein hyvin.
Loppuverkan kevensin. Onnistui ihan yllättävän hyvin. Saku meinasi olla laukkojen jälkeen vähän omilla kierroksillaan ja sitä piti rauhoitella.
Kiva tunti eikä satulattomuus haitannut. Eipä tullut vilu! Loppukäynneissä kyselin että minkä verran hevosella voi mennä ilman satulaa ennen kuin ns. "selkä tuhoutuu" kuten netissä puhutaan. Ope vastasi että hevoselle lienee jopa parempi ilman satulaa, kunhan sillä on kunnon selkälihakset ja satulanpaikka.
Ongelmia:
isommassa vasemmassa ravissa tuli painavaksi vasemmalle ohjalle
en osannut siinä keventää tuntumaa ristikkäisellä pohkeella
ensimmäisellä ravivoltilla oli vähän kiikkerää kyydissä
yhä eniten tuli sanomista että pyöreämpään muotoon
loppuraveissa meinasi olla kiireinen
Parannusta:
satulattomuus ei haitannut yhtään
käyntiväistöt auttoivat laukkoihin paljon
vasen laukka oli kivan tasapainoista ja kahdella ohjalla
Kapusin oikein näppärästi itse penkiltä kyytiin. Alkuun heppa tuntui vähän tavallista pinkeämmältä ja kartteli seiniä. Ympärillä oli tässä vaiheessa vielä edelliset tuntilaiset sekä ponit omassa päässään. Hetken päästä Saku rauhoittui.
Tänäänkin aloitettiin muistaakseni keskiympyrällä. Käynnissä. Alkuun ihan ok. Open kommentit olivat lähinnä että pitää tehdä vielä enemmän ja rohkeammin. Samaa pohdin aiemmin kun editoin menneen kesän leirivideoita. Yrittämistä on muttei aina ihan tarpeeksi. Ja kun siitä sanoo niin välillä mielessäni tuhahtelen että yritän jo. Mutta ei se riitä! Lisää kunnes on hyvä!
Ravissa tehtiin samaa pikkuravia ympyrällä ja isompaa uraa pitkin. Sain luvan istua alas. Vasemmassa kierroksessa rupesi taas painamaan vasemmalle ohjalle isommassa ravissa. Ympyrällä oli ihan ok. Ja vain sen verran eteen kun pystyn istumaan, vinkkasi ope. Saku tuntui pistävän ravivaihteen päälle ja lähti kanttailemaan kulmia sisään. Ope ohjeisti että pitää käyttää ristikkäistä pohjetta kuin mille ohjalle on raskas. Menin taas ihan solmuun. Yritin, mutta toteutus ei ollut vielä kovin hyvä. Enemmän oli sellainen olo ettei vasen pohje mene läpi. Oikea kierros oli taas paljon helpompi.
Ympyrällä takajalkojen väistätys ulos auttoi. Kivasti keveni pikkuravissa. Ehkä ristikkäisen pohkeen käyttö vihjasi siihen että kun hepan sai oikeassa kierroksessa hyväksi (ja oikean pohkeen läpi) niin siksi vasenkin helpottui.
Näiden jälkeen tultiin ravissa taas voltteja. Päivän huterin hetki oli e nsimmäisellä ravivoltilla. Sen jälkeen sain ajateltua jalkani alas (vaikka tuntuikin tuoli-istunnalta) ja painoa taakse. Ihan ok. Vähän meinasi oikoa loppuvoltteja. Varsinkin vasemmassa kierroksessa.
Volttien jälkeen tultiin väistöjä mutta tänään taidettiin tehdä ne vain käynnissä. Keskilinjalle ja siitä uralle. Ensimmäinen kierros tuntui helpommalta (oikean pohkeen väistö). Vasenta väistäessä asetus oli vaikeampi saada mukaan. Pidäte ulkoa jos kaipaa parempaa ristiastuntaa.
Molempiin suuntiin viimeisestä väistöstä nostettiin suoraan laukka. Ensimmäisestä tuli kommenttia että ihan säpäkkä nosto mutta hevonen ei ollut suora. Jälkimmäisessä taas muoto vähän karkasi nostossa.
Sitten laukkailtiin tovi kaikki pääty-ympyrällä. Lisää vasenta jalkaa ja takajalkojen aktivointia. Ope vähän etäkutitti Sakua kyljestä ja toimi melkein turhankin tehokkaasti. Ihan näppärät molemmat laukat. Vasemmassa olin yllättynyt että Saku ei ollut vasemmassa ohjassa kiinni. Väistöt pohjille auttoivat näemmä oikein hyvin.
Loppuverkan kevensin. Onnistui ihan yllättävän hyvin. Saku meinasi olla laukkojen jälkeen vähän omilla kierroksillaan ja sitä piti rauhoitella.
Kiva tunti eikä satulattomuus haitannut. Eipä tullut vilu! Loppukäynneissä kyselin että minkä verran hevosella voi mennä ilman satulaa ennen kuin ns. "selkä tuhoutuu" kuten netissä puhutaan. Ope vastasi että hevoselle lienee jopa parempi ilman satulaa, kunhan sillä on kunnon selkälihakset ja satulanpaikka.
Ongelmia:
isommassa vasemmassa ravissa tuli painavaksi vasemmalle ohjalle
en osannut siinä keventää tuntumaa ristikkäisellä pohkeella
ensimmäisellä ravivoltilla oli vähän kiikkerää kyydissä
yhä eniten tuli sanomista että pyöreämpään muotoon
loppuraveissa meinasi olla kiireinen
Parannusta:
satulattomuus ei haitannut yhtään
käyntiväistöt auttoivat laukkoihin paljon
vasen laukka oli kivan tasapainoista ja kahdella ohjalla
torstai 13. joulukuuta 2018
Kuski solmussa kaksarilla
Torstaina jatkettiin Assin kanssa opetuksessa. Tällä kertaa paritunnilla. Viimeinen kerta Assin kanssa ennen lomiani. Keli oli muutaman asteteen pakkasella. Kuskille tuli taas kiire mutta tänään osasin olla alkutoimissa ripeä.
Ehdin kävellä 10 min ennen kuin kello oli tapissa. Sen jälkeen hölköttelin toiset 10 min (hyvin hidasta) sekä laukkasin kierroksen molempiin suuntiin. Kun opetus alkoi niin maneesissa oli meidän kahden opetuksessa olevan ratsukon lisäksi muutama muukin hevonen. Jo tässä oli itselleni sangen paljon liikkuvia osia. Alkuun oli vaikea hahmottaa kummalle ope puhui. Käyntiä taidettiin tehdä nyt sangen vähän ja kun ope ei ollut ns. pitämässä kädestä niin ensimmäiset voltit olivat aikamoista haahuilua. Unohdin että piti höllätä rohkeammin ulkoavuista.
Melko pian ruvettiin tekemään voltteja ravissakin, välillä istuttiin alas. Sitten tultiin keskilinjalle ja siitä väistettiin uralle. Ope oli yllättävän tyytyväinen, omasta mielestäni tuntui tahmealta ja hankalalta. Enkä saanut suunvuoroa. Käskettiin ravata paremmin eteen ja siihen kokeiltiin keventämistä ja sulkuajatusta. Parhaiten toimi samoin kuin Artsin kanssa eli ensin vain ns. linjaus lävistäjälle suorana ja väistö ihan loppuun. Oikean pohkeen väistö sujui heikommin. Tehtiin myös ohjastapäästöharjoitteita että saataisiin Assi tukeutumaan oikeaan ohjaan paremmin. Rupesin sitten miettimään että kai se Assillakin oli oikea. Kovin suurta eroa ei ollut.
Jossain noin puolessa välin tuntia kun istuin harjoitusravissa uraa pitkin niin Assi kavahti yhtäkkiä sivulle. Keikuin hetken aika kiikkerästi kyydissä mutta pysyin. En keksinyt sivuloikalle syytä. Omistaja veikkasi myöhemmin uusia valkoisia kouluaitoja (varastoitu seinän viereen). Oltiin tosiaan samasta kohtaa menty onnistuneesti samaan suuntaan jo monta kertaa aiemminkin ohi.
Välillä mentiin uraa pitkin ja tehtiin kulmiin salmiakin kulmia. Kuskia piti tänään suoristella molemmissa kierroksissa. Vastalaukat Assi nosti näppärästi. Myöhemmin pudotti kertaalleen pois (tosin vain raville) tyhjennyksen takia mutta sain komennettua takaisin laukkaan. Sekä myötä- että vastalaukassa pidettiin taas kerrallaan vain ns. yksi ohja kädessä. Kaarteissa taivutettiin sisään ja höllättiin tarpeeksi ulkoa, pitkillä sivuilla pidettiin ulko-ohja ja höllättiin enemmän sisältä. Lopputulemaksi haluttiin molempia ohjia käsiin mutta tarpeeksi kepeästi. Jotenkin noin. Ja kivasti Assi suorittikin. Pitkäksi ja matalaksi ei saanut päästää vaan muistaa myös pidätteet.
Loppuverkkaus aloitettiin taas kolmikaarisilla. Meidän piti ajatella tänään kaikki kaaret avoa menosuuntaan. Suoristus ja suunnanvaihto tulivat itselleni aika äkkiä. Ope oli kuitenkin tyytyväinen. Assi ravasi kivan lennokkaasti muttei tänään juossut missään vaiheessa alta.
Ongelmia:
alkuraveissa oli taas tuskaisen hidas
kesken tuntia loikkasi ravissa sivulle ja kuski horjui
alkuun tuli niin paljon ohjeita että olin ihan mutkalla
en aina tiennyt kummalle ope puhui
pudotti laukan raville kakkojen takia
Parannusta:
lähti liikkumaan kivasti
ei juossut alta
ei suurempaa kakkajumia
Ehdin kävellä 10 min ennen kuin kello oli tapissa. Sen jälkeen hölköttelin toiset 10 min (hyvin hidasta) sekä laukkasin kierroksen molempiin suuntiin. Kun opetus alkoi niin maneesissa oli meidän kahden opetuksessa olevan ratsukon lisäksi muutama muukin hevonen. Jo tässä oli itselleni sangen paljon liikkuvia osia. Alkuun oli vaikea hahmottaa kummalle ope puhui. Käyntiä taidettiin tehdä nyt sangen vähän ja kun ope ei ollut ns. pitämässä kädestä niin ensimmäiset voltit olivat aikamoista haahuilua. Unohdin että piti höllätä rohkeammin ulkoavuista.
Melko pian ruvettiin tekemään voltteja ravissakin, välillä istuttiin alas. Sitten tultiin keskilinjalle ja siitä väistettiin uralle. Ope oli yllättävän tyytyväinen, omasta mielestäni tuntui tahmealta ja hankalalta. Enkä saanut suunvuoroa. Käskettiin ravata paremmin eteen ja siihen kokeiltiin keventämistä ja sulkuajatusta. Parhaiten toimi samoin kuin Artsin kanssa eli ensin vain ns. linjaus lävistäjälle suorana ja väistö ihan loppuun. Oikean pohkeen väistö sujui heikommin. Tehtiin myös ohjastapäästöharjoitteita että saataisiin Assi tukeutumaan oikeaan ohjaan paremmin. Rupesin sitten miettimään että kai se Assillakin oli oikea. Kovin suurta eroa ei ollut.
Jossain noin puolessa välin tuntia kun istuin harjoitusravissa uraa pitkin niin Assi kavahti yhtäkkiä sivulle. Keikuin hetken aika kiikkerästi kyydissä mutta pysyin. En keksinyt sivuloikalle syytä. Omistaja veikkasi myöhemmin uusia valkoisia kouluaitoja (varastoitu seinän viereen). Oltiin tosiaan samasta kohtaa menty onnistuneesti samaan suuntaan jo monta kertaa aiemminkin ohi.
Välillä mentiin uraa pitkin ja tehtiin kulmiin salmiakin kulmia. Kuskia piti tänään suoristella molemmissa kierroksissa. Vastalaukat Assi nosti näppärästi. Myöhemmin pudotti kertaalleen pois (tosin vain raville) tyhjennyksen takia mutta sain komennettua takaisin laukkaan. Sekä myötä- että vastalaukassa pidettiin taas kerrallaan vain ns. yksi ohja kädessä. Kaarteissa taivutettiin sisään ja höllättiin tarpeeksi ulkoa, pitkillä sivuilla pidettiin ulko-ohja ja höllättiin enemmän sisältä. Lopputulemaksi haluttiin molempia ohjia käsiin mutta tarpeeksi kepeästi. Jotenkin noin. Ja kivasti Assi suorittikin. Pitkäksi ja matalaksi ei saanut päästää vaan muistaa myös pidätteet.
Loppuverkkaus aloitettiin taas kolmikaarisilla. Meidän piti ajatella tänään kaikki kaaret avoa menosuuntaan. Suoristus ja suunnanvaihto tulivat itselleni aika äkkiä. Ope oli kuitenkin tyytyväinen. Assi ravasi kivan lennokkaasti muttei tänään juossut missään vaiheessa alta.
Ongelmia:
alkuraveissa oli taas tuskaisen hidas
kesken tuntia loikkasi ravissa sivulle ja kuski horjui
alkuun tuli niin paljon ohjeita että olin ihan mutkalla
en aina tiennyt kummalle ope puhui
pudotti laukan raville kakkojen takia
Parannusta:
lähti liikkumaan kivasti
ei juossut alta
ei suurempaa kakkajumia
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Pyöreämmälle kaulalle
Joulun alla Riitan tunteja oli enemmän tarjolla ja nyt luvassa oli heti keskiviikkona iltapäivästä jatkoa. Keli oli asteen verran pakkasella. Taas tuli Saku ja humma oli eiliseltä itseni jäljiltä. Jotain se oli käynyt yöllä telomassa, sillä vasemmassa kankussa oli turvotusta. Silmänkin vieressä pieni vekki. Sekä oli sangen märkä mutta se oli kuulemma rauhoituksen ja raspauksen jälkiperuja.
Poniope ravautti Sakun pihalla ja se liikkui puhtaasti. Eikä aristanut mistään. Tunnille siis. Tämä oli neljän hengen tunti, josta yksi jäi tulematta. Luksusta siis 3 hengen porukassa. Tosin poneille rajattiin jo valmiiksi pätkä maneesin toisesta päädystä, joten ihan koko maneesia ei saatu käyttöön.
Tänään tuntuman jälkeen aloitettiinkin ravissa. Vain hetken ehdin saada Sakua otteeseen kun jo komennettiin keventämään. Hetki mentiin ensin vapaasti ympäriinsä. Yllättävän taipuisasti avuilla ja kahdella ohjalla. Haettiin taas matalaa muotoa. Ope puhui että alku- ja loppuverkkaa ei pitäisi ratsastaa samoin. Tänään alkuverkassa aktivoitiin liikettä eteen parin askeleen ajaksi. Loppuverkasta taisi sanoa että se on enemmän jäähdyttelyä. Ehkä.
Sitten samat tehtävät kuin eilenkin. Eli ympyrällä pienempää ravia ja uraa pitkin isompaa. Ympyrällä Saku tuli kivasti kuulolle ja sain eilistä paremmin tunnusteltua. Mutta kun vasemmassa kierroksessa mentiin pidempään isompaa ravia uraa pitkin niin lähti huononemaan ja rupesi painamaan vasemmalle ohjalle. Hidastusyrityksestä taisi jännittää kaulansa ylös. En oikein ehtinyt edes huomata mitä tapahtui. Ohje taisi taas olla eteenratsastus. Meni vyöryväksi ja helpottui vasta kun palattiin ympyrälle pikkuraviin.
Jossain välissä tehtiin ravilävistäjiäkin.
Myöhemmin jatkettiin ravivolteilla. Oikea kierros oli paljon vasenta helpompi. Vaikka meitä oli vain 3 niin silti onnistuttiin ruuhkautumaan. Pitkille sivuille ei mahtunut volttaamaan kun päätyvolttaaja tukki reitin. Minulle tuli kommenttia että syvempään muotoon ja yhä piti työskennellä taivutusten kanssa. Melko hyvä ei riittänyt vaan kommenttia tuli heti jos Saku nousi muodostaan ylemmäs. Jota tapahtui mm. kulmissa. Hetken taas turhautti mutta totesin että hyvä vaan että nostetaan vaatimustasoa. Tosin jos tuli enemmän kommenttia putkeen niin meinasin mennä vähän puihin, joka heijastui heti Sakuun. Oma paineistuksensietoni ei ollut kovin hyvä.
Laukassa vaikeutettiin lisää ja nostojen jälkeen tehtiin 10 - 12 metrin laukkavoltteja. Suht ok mutten kouluradalla antaisi silti juuri 5,5 parempia numeroita. Aina oli vähän jotain pielessä. Jos ei muuta niin tuli vähän pullahtaneita muotopuolia. Oikea sujui paremmin. Kerran vai pari nousi väärä laukka, huomasin heti ekasta askeleesta ja sain melko nopsaa korjattua.
Loppuraveissa sama juttu kuin eilen. Kulki suht rentona ja matalana mutta vähän meinasi lähteä kiirehtimään, jos en vahtinut tarkasti. Pidätteistä meinasi hidastaa liikaakin ja menosta tuli vähän epätasaista. Tässä vaiheessa ope puuttui vinouteeni. Käski painaa vasenta jalkaa paremmin alas. Loppukäynneissä tarvitsin vielä lisäselitystä tähän. Ongelma tunnistettiin samaksi (vasen hartia alempana, oikea jalka menee edemmäs, vasen taaemmas, paino ei pysy keskellä) mutta korjausehdotus oli taas vähän erilainen kuin muilla opeilla.
Tänään olikin hassua jättää Saku sisälle odottelemaan hommien jatkumista myöhemmin.
Ongelmia:
pyöreä muoto ei säilynyt jatkuvasti
reippaammassa ravissa rupesi painamaan vasemmalle ohjalle
laukka nousi kerran vai pari väärin
kolmellakin ratsastajalla tuli ruuhkaa volteille
toimin huonosti paineistettuna
kuski oli mutkalla
Parannusta:
Saku oli alkuun sangen hyvä
muistin kehua paljon
sain säädeltyä menoa
suht tasaista
Poniope ravautti Sakun pihalla ja se liikkui puhtaasti. Eikä aristanut mistään. Tunnille siis. Tämä oli neljän hengen tunti, josta yksi jäi tulematta. Luksusta siis 3 hengen porukassa. Tosin poneille rajattiin jo valmiiksi pätkä maneesin toisesta päädystä, joten ihan koko maneesia ei saatu käyttöön.
Tänään tuntuman jälkeen aloitettiinkin ravissa. Vain hetken ehdin saada Sakua otteeseen kun jo komennettiin keventämään. Hetki mentiin ensin vapaasti ympäriinsä. Yllättävän taipuisasti avuilla ja kahdella ohjalla. Haettiin taas matalaa muotoa. Ope puhui että alku- ja loppuverkkaa ei pitäisi ratsastaa samoin. Tänään alkuverkassa aktivoitiin liikettä eteen parin askeleen ajaksi. Loppuverkasta taisi sanoa että se on enemmän jäähdyttelyä. Ehkä.
Sitten samat tehtävät kuin eilenkin. Eli ympyrällä pienempää ravia ja uraa pitkin isompaa. Ympyrällä Saku tuli kivasti kuulolle ja sain eilistä paremmin tunnusteltua. Mutta kun vasemmassa kierroksessa mentiin pidempään isompaa ravia uraa pitkin niin lähti huononemaan ja rupesi painamaan vasemmalle ohjalle. Hidastusyrityksestä taisi jännittää kaulansa ylös. En oikein ehtinyt edes huomata mitä tapahtui. Ohje taisi taas olla eteenratsastus. Meni vyöryväksi ja helpottui vasta kun palattiin ympyrälle pikkuraviin.
Jossain välissä tehtiin ravilävistäjiäkin.
Myöhemmin jatkettiin ravivolteilla. Oikea kierros oli paljon vasenta helpompi. Vaikka meitä oli vain 3 niin silti onnistuttiin ruuhkautumaan. Pitkille sivuille ei mahtunut volttaamaan kun päätyvolttaaja tukki reitin. Minulle tuli kommenttia että syvempään muotoon ja yhä piti työskennellä taivutusten kanssa. Melko hyvä ei riittänyt vaan kommenttia tuli heti jos Saku nousi muodostaan ylemmäs. Jota tapahtui mm. kulmissa. Hetken taas turhautti mutta totesin että hyvä vaan että nostetaan vaatimustasoa. Tosin jos tuli enemmän kommenttia putkeen niin meinasin mennä vähän puihin, joka heijastui heti Sakuun. Oma paineistuksensietoni ei ollut kovin hyvä.
Laukassa vaikeutettiin lisää ja nostojen jälkeen tehtiin 10 - 12 metrin laukkavoltteja. Suht ok mutten kouluradalla antaisi silti juuri 5,5 parempia numeroita. Aina oli vähän jotain pielessä. Jos ei muuta niin tuli vähän pullahtaneita muotopuolia. Oikea sujui paremmin. Kerran vai pari nousi väärä laukka, huomasin heti ekasta askeleesta ja sain melko nopsaa korjattua.
Loppuraveissa sama juttu kuin eilen. Kulki suht rentona ja matalana mutta vähän meinasi lähteä kiirehtimään, jos en vahtinut tarkasti. Pidätteistä meinasi hidastaa liikaakin ja menosta tuli vähän epätasaista. Tässä vaiheessa ope puuttui vinouteeni. Käski painaa vasenta jalkaa paremmin alas. Loppukäynneissä tarvitsin vielä lisäselitystä tähän. Ongelma tunnistettiin samaksi (vasen hartia alempana, oikea jalka menee edemmäs, vasen taaemmas, paino ei pysy keskellä) mutta korjausehdotus oli taas vähän erilainen kuin muilla opeilla.
Tänään olikin hassua jättää Saku sisälle odottelemaan hommien jatkumista myöhemmin.
Ongelmia:
pyöreä muoto ei säilynyt jatkuvasti
reippaammassa ravissa rupesi painamaan vasemmalle ohjalle
laukka nousi kerran vai pari väärin
kolmellakin ratsastajalla tuli ruuhkaa volteille
toimin huonosti paineistettuna
kuski oli mutkalla
Parannusta:
Saku oli alkuun sangen hyvä
muistin kehua paljon
sain säädeltyä menoa
suht tasaista
tiistai 11. joulukuuta 2018
Uskalla muuttaa ratsastustasi
Tiistaina oli taas Heponiitty-ilta. Ratsuksi aiemmin hommissa ollut Saku. Keli nollan tuntumassa. Ratsailla tuli kuuma.
Tänään oltiin taas alkutunti keskiympyrällä. Ensimmäinen tehtävä oli käynnissä ratsastaa hevoset rennolle kaulalle ja päätä alas. Enkä meinannut tajuta että tässä nyt kuuluukin antaa pidempää ohjaa. Ope puhui myös siitä että pitää uskaltaa toimia ja muuttaa jotain. Jos tahtoo vain istua ja näyttää kauniilta niin se on mallin hommia eikä ratsastajan.
Alkutunnista tehtiin kivasti temponmuutoksia ravissa. Ympyrällä pikkuravia, sitten uraa pitkin isosti. Ajattelin ravuriravia ja yllättäen tulos ei ollut koulutunnille paras mahdollinen. Taivuta ja hae rentoutta. Vähän pääsi välillä jännittymään mutta kivasti tuli takaisin kuulolle. Vikalla kerralla kun pyysin maltillisemmin eteen niin meni paremmin.
Tänään molemmissa kierroksissa pysyi aika hyvin ajatus ulkokyljen suoruudesta ja kannosta. Myöhemmin tehtiin ravissa voltteja (ope kehui juuri silloin kun tuntui työläältä ja jouduin tekemään paljon) ja väistöjä keskilinjalta uralle. Oikeaa pohjetta väisti oikein näppärästi. Vasemmassa kierroksessa ope halusi paremman etenemisen, itse kaipasin ensisijaisesti lisää rentoutta ja pysymisen suorana ulkokyljestä.
Laukat tehtiin tänään vapaasti nostoina. Ensin ulkopohkeella ravia eteen ja hereille, sitten nosto. Piti ajatella eteen. Itselleni ihan hyvä muistutus. Laukkaan ope kaipasi meille kevyempää keulaa. Ajatus piti olla kuin joka askeleella ylitettäisiin kavaletti. Laukat olivat suht pyöreitä eivätkä alassiirtymät vyöryneet pahasti.
Loppuverkassa piti taas ratsastaa päätä alas. Annoin pidempää ohjaa. Ei kiihtynyt pahasti ja kulki aika matalana. Olisin silti halunnut että olisi pysynyt vielä tasaisemmin avuilla eikä tahtia olisi tarvinnut vahtia niin tarkasti.
Tämän päivän kysymykseni oli että pitääkö hevonen myös maastossa ratsastaa oikein päin tai ylipäänsä puuttua sen muotoon. Pohkeen eteen tullessaan on melko itsestään oikein päin ja ohjalla ei saa sinne pakottaa. Eikä saa mennä niin lujaa että tahti ja tasapaino menee, sillä silloinkin jännittyy. Aina kun kulkee pää ylhäällä niin on jännittynyt. Eli ratsasta pohkeen eteen. Jotenkin noin.
Ongelmia:
kaivattiin vielä lisää rentoutta taivutusten kautta
isommassa ravissa meni kiireiseksi
teki muutamat väistöliikkeet opesta ja kulmasta vähän Hempan tyyliin mutta paljon maltillisemmin
Parannusta:
ei ollut tänään pahasti kiinni vasemmassa ohjassa
kulki suht tasaisesti läpi tunnin
Tänään oltiin taas alkutunti keskiympyrällä. Ensimmäinen tehtävä oli käynnissä ratsastaa hevoset rennolle kaulalle ja päätä alas. Enkä meinannut tajuta että tässä nyt kuuluukin antaa pidempää ohjaa. Ope puhui myös siitä että pitää uskaltaa toimia ja muuttaa jotain. Jos tahtoo vain istua ja näyttää kauniilta niin se on mallin hommia eikä ratsastajan.
Alkutunnista tehtiin kivasti temponmuutoksia ravissa. Ympyrällä pikkuravia, sitten uraa pitkin isosti. Ajattelin ravuriravia ja yllättäen tulos ei ollut koulutunnille paras mahdollinen. Taivuta ja hae rentoutta. Vähän pääsi välillä jännittymään mutta kivasti tuli takaisin kuulolle. Vikalla kerralla kun pyysin maltillisemmin eteen niin meni paremmin.
Tänään molemmissa kierroksissa pysyi aika hyvin ajatus ulkokyljen suoruudesta ja kannosta. Myöhemmin tehtiin ravissa voltteja (ope kehui juuri silloin kun tuntui työläältä ja jouduin tekemään paljon) ja väistöjä keskilinjalta uralle. Oikeaa pohjetta väisti oikein näppärästi. Vasemmassa kierroksessa ope halusi paremman etenemisen, itse kaipasin ensisijaisesti lisää rentoutta ja pysymisen suorana ulkokyljestä.
Laukat tehtiin tänään vapaasti nostoina. Ensin ulkopohkeella ravia eteen ja hereille, sitten nosto. Piti ajatella eteen. Itselleni ihan hyvä muistutus. Laukkaan ope kaipasi meille kevyempää keulaa. Ajatus piti olla kuin joka askeleella ylitettäisiin kavaletti. Laukat olivat suht pyöreitä eivätkä alassiirtymät vyöryneet pahasti.
Loppuverkassa piti taas ratsastaa päätä alas. Annoin pidempää ohjaa. Ei kiihtynyt pahasti ja kulki aika matalana. Olisin silti halunnut että olisi pysynyt vielä tasaisemmin avuilla eikä tahtia olisi tarvinnut vahtia niin tarkasti.
Tämän päivän kysymykseni oli että pitääkö hevonen myös maastossa ratsastaa oikein päin tai ylipäänsä puuttua sen muotoon. Pohkeen eteen tullessaan on melko itsestään oikein päin ja ohjalla ei saa sinne pakottaa. Eikä saa mennä niin lujaa että tahti ja tasapaino menee, sillä silloinkin jännittyy. Aina kun kulkee pää ylhäällä niin on jännittynyt. Eli ratsasta pohkeen eteen. Jotenkin noin.
Ongelmia:
kaivattiin vielä lisää rentoutta taivutusten kautta
isommassa ravissa meni kiireiseksi
teki muutamat väistöliikkeet opesta ja kulmasta vähän Hempan tyyliin mutta paljon maltillisemmin
Parannusta:
ei ollut tänään pahasti kiinni vasemmassa ohjassa
kulki suht tasaisesti läpi tunnin
maanantai 10. joulukuuta 2018
Yllättävän hyvää menoa Assilta itsenäisellä
Maanantaina oli taas tallipäivä Assin luona. Iltapäivällä oli vielä ns. kesäkeli mutta tallireissun aikana tuli taas talvi ja valkeaa. Keli nollan ympärillä. Itselläni maanantaiväsymys.
Tänään skarppasin taas sen kanssa että Assin pitää seistä selkäännousussa paikallaan. Vähän yritti hiippailla ja sitten oli taas penkkiä jalkojen vieressä niin etten päässyt pakittamaan. Ei kuitenkaan monta askelta ehtinyt siirtyä.
Kävelin taas kellon kanssa 10 minuuttia pitkin ohjin. Sitten pikkuhiljaa ohjia vähän lyhemmiksi ja hommia käynnissä. Oli sangen nukkuvaa menoa. Tämän päivän suurimmat patistelut piti tehdä siinä kun pyysin ensimmäistä kertaa raviin. Ravissa ei ollut hirveästi vauhtia. Raippa ei juuri auttanut. Hieman yllättäen laukat nousivat kuitenkin näppärästi. Siinäkin sai usutella eikä päästy lennokkaaseen asti. Lähinnä uraa pitkin eteen.
Välikäyntien jälkeen yllätyin kovasti kun ohjat tuntumalla Assi kävelikin ryhdikkäästi. Ja nosti ravin helposti. Sekä oli ravissa taipuisa ja tasainen molempiin suuntiin. Parani vielä kun sain skarpattua itseäni vielä pystymmäksi ja käsiä tasaisemmiksi. Suun aukominen väheni olemattomiin. En sitten jaksanut tehdä kovin ihmeitä. Keventelin jotain kolmikaarisia ja ympyröitä. Oikeassa kierroksessa alkuverkassa esiintynyt ulosliirailu väheni sekin. Sama ongelma kuin Hempalla.
Laukat olivat nekin käsittämättömän tasaisia. Assi kantoi itsensä ja rullasi rennosti eteen. Vasen laukka oli ihanasti helpompaa kuin eilen Hempalla. Ja vaikeampi oikeakin tasoittui pienen alkunykimisen jälkeen helpoksi. Enpä sitten tässäkään oikein kummempia tehnyt kuin nautin menosta.
Assi teki tarpeensa välikäyntien jälkeen. Ehdotti pysähtymistä mutta sain kopisteltua käyntiin. Eikä tarvinnut edes pyytää kovin kovasti. Eikä jumitellut kierrostolkulla ennen.
Loppuraveihin lähti juoksentelemaan. Yritin muistella mitä tässä kannattaa tehdä. En lähtenyt hidastamaan ohjalla vaan taivutin ja pyysin lisää vauhtia. Kivan lennokkaat lävistäjät tuli. Tosin ei ne jalat kovin korkealle nousseet. Pikkuhiljaa malttoi ravata rauhallisemminkin. Vasta tämän jälkeen lähdin antamaan pidempää ohjaa. Ei lähtenyt kiihdyttämään mutta pari kertaa karkasi muodosta ja tuntumalta. Olisin toki voinut tehdä tämän vielä huolellisemminkin. Mutta sitten vain korjattiin. Lopulta päästin siitä käyntiin.
Assin mielestä loppukäynnit eivät tainneet olla tarpeeksi pitkät, sillä ei halunnut pysähtyä pyynnöstäni. Nappasin sitten takin päälle ja jäin matkustelemaan kyytiin. Käveli vielä 5 minuuttia ympäriinsä (vasen kierros, soikio). Sitten riitti Assillekin.
Tuhmailin vielä sen verran että siivousreissulla annoin hepan olla vierellä irti. Ei tehnyt mitään liikkeitä omiin suuntiinsa vaan seurasi nätisti. Siivousvälineiden kanssa oli helpompaa kun Assi ei ollut välissä hyörimässä vaan seisoi kauniisti aloillaan. Lopuksi vielä "talutin" pari kierrosta ympäri ja piti ottaa pari raviaskelta. Aika tiukassa oli taas mutta irtosi.
Ongelmia:
alkuverkassa oli hidas
meinasi pysähtyä tarpeilleen
lopuksi yritti juosta alta
Parannusta:
työskentelypätkän oli poikkeuksellisen hyvä ja tasainen
siivoaminen oli helpompaa kun ratsu oli irti
lumisadetta oli kivempi katsoa maneesin ikkunoista
Tänään skarppasin taas sen kanssa että Assin pitää seistä selkäännousussa paikallaan. Vähän yritti hiippailla ja sitten oli taas penkkiä jalkojen vieressä niin etten päässyt pakittamaan. Ei kuitenkaan monta askelta ehtinyt siirtyä.
Kävelin taas kellon kanssa 10 minuuttia pitkin ohjin. Sitten pikkuhiljaa ohjia vähän lyhemmiksi ja hommia käynnissä. Oli sangen nukkuvaa menoa. Tämän päivän suurimmat patistelut piti tehdä siinä kun pyysin ensimmäistä kertaa raviin. Ravissa ei ollut hirveästi vauhtia. Raippa ei juuri auttanut. Hieman yllättäen laukat nousivat kuitenkin näppärästi. Siinäkin sai usutella eikä päästy lennokkaaseen asti. Lähinnä uraa pitkin eteen.
Välikäyntien jälkeen yllätyin kovasti kun ohjat tuntumalla Assi kävelikin ryhdikkäästi. Ja nosti ravin helposti. Sekä oli ravissa taipuisa ja tasainen molempiin suuntiin. Parani vielä kun sain skarpattua itseäni vielä pystymmäksi ja käsiä tasaisemmiksi. Suun aukominen väheni olemattomiin. En sitten jaksanut tehdä kovin ihmeitä. Keventelin jotain kolmikaarisia ja ympyröitä. Oikeassa kierroksessa alkuverkassa esiintynyt ulosliirailu väheni sekin. Sama ongelma kuin Hempalla.
Laukat olivat nekin käsittämättömän tasaisia. Assi kantoi itsensä ja rullasi rennosti eteen. Vasen laukka oli ihanasti helpompaa kuin eilen Hempalla. Ja vaikeampi oikeakin tasoittui pienen alkunykimisen jälkeen helpoksi. Enpä sitten tässäkään oikein kummempia tehnyt kuin nautin menosta.
Assi teki tarpeensa välikäyntien jälkeen. Ehdotti pysähtymistä mutta sain kopisteltua käyntiin. Eikä tarvinnut edes pyytää kovin kovasti. Eikä jumitellut kierrostolkulla ennen.
Loppuraveihin lähti juoksentelemaan. Yritin muistella mitä tässä kannattaa tehdä. En lähtenyt hidastamaan ohjalla vaan taivutin ja pyysin lisää vauhtia. Kivan lennokkaat lävistäjät tuli. Tosin ei ne jalat kovin korkealle nousseet. Pikkuhiljaa malttoi ravata rauhallisemminkin. Vasta tämän jälkeen lähdin antamaan pidempää ohjaa. Ei lähtenyt kiihdyttämään mutta pari kertaa karkasi muodosta ja tuntumalta. Olisin toki voinut tehdä tämän vielä huolellisemminkin. Mutta sitten vain korjattiin. Lopulta päästin siitä käyntiin.
Assin mielestä loppukäynnit eivät tainneet olla tarpeeksi pitkät, sillä ei halunnut pysähtyä pyynnöstäni. Nappasin sitten takin päälle ja jäin matkustelemaan kyytiin. Käveli vielä 5 minuuttia ympäriinsä (vasen kierros, soikio). Sitten riitti Assillekin.
Tuhmailin vielä sen verran että siivousreissulla annoin hepan olla vierellä irti. Ei tehnyt mitään liikkeitä omiin suuntiinsa vaan seurasi nätisti. Siivousvälineiden kanssa oli helpompaa kun Assi ei ollut välissä hyörimässä vaan seisoi kauniisti aloillaan. Lopuksi vielä "talutin" pari kierrosta ympäri ja piti ottaa pari raviaskelta. Aika tiukassa oli taas mutta irtosi.
Ongelmia:
alkuverkassa oli hidas
meinasi pysähtyä tarpeilleen
lopuksi yritti juosta alta
Parannusta:
työskentelypätkän oli poikkeuksellisen hyvä ja tasainen
siivoaminen oli helpompaa kun ratsu oli irti
lumisadetta oli kivempi katsoa maneesin ikkunoista
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
Yhä kankeaa laukkaa
Sunnuntaina kävin ratsastamassa Hempan itsenäisesti. Meni melko myöhään mutta selvisipä samalla mistä kentälle saa valot. Keli oli pari astetta plussalla ja kenttä yllättävän hyvässä kunnossa. Hemppa löytyi pihatosta ja sinne sen myös palautin. Osasin ratsastaa nyt ilman että hepalle tuli juuri hiki.
Tämän päivän missio oli tehdä kevyemmät jumpat. Jos olisin ehtinyt valoisalla niin oltaisiin menty maastoon. Käynnissä ensin lähdin taivuttelemaan. Ympyröitä ja pitkillä sivuilla avoja. Ohjia kerin pikkuhiljaa. Oli aika hankalaa jo tässä mutta lähti vetreytymään. Yritti olla vasemmassa ohjassa kiinni mutta osasin ratsastaa sieltä kevyemmäksi ja kahden ohjan tuntumalle.
Pyörittelin kaikessa rauhassa käynnissä. Kulmissa väistin takaosaa ulos ja yhä tehtiin avoja. Ravissa melko samat kuviot. Siinä yritti olla vielä pahemmin vasemmassa ohjassa ja koko hevonen tuntui kallistuvan. Tuolla pohjalla teki kuitenkin mieli tehdä tasapainoisia kuviota. Pyörittelin myös samaa kuin viimeksi Elviiralla eli avoa, voltti ja sulkua. Sekä joitakin lävistäjiä. Alkuun oli kiemurampaa enkä vain muistanut enää Artsin perjantaisia vinkkejä. Yritin vähän usutella Hemppaa eteen muttei päästy nelosvaihdetta pidemmälle.
Välikäyntien jälkeen otettiin laukat, ensin oikea. Ennakko-odotuksista huolimatta myös oikea oli vaikea. Hemppa meni nenä pitkällä ja käänsi vain kaulaa sisään eikä taipunut kunnolla. Samalla liiraili reitiltä ulos. Tein päätyihin ympyröitä ja pitkät sivut ratsastin reilusti uran sisällä. Hemppa meni kyllä lyhyttä laukkaa mutta taisi töpistä nelitahtiseksi. Enkä saanut nokkaa alas, vähän vähemmän ylös vain. Laukkapätkästä tuli paljon pidempi kuin ajattelin. Käveltiin sitten hetki välissä.
Vasen laukka oli valitettavasti niin kaameaa kuin pelkäsinkin. Vinoa, jännittynyttä ja tasapainotonta. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin tämänkin teki sangen rauhallisesti eikä ollut rikkomassa raville. Yritin tässäkin oman aikani kaikenlaista muttei tullut hyvää. Nojaa taakse, pidä elävät kädet. Älä purista. Voimakkaat jalat. Höllää ohjista, höllää toisesta ohjasta. Höllää toisesta. Mutta ei. Lopulta käytin takaisin käynnissä ja yritin nostaa uudestaan. Vaati toisenkin yrityksen ja ravipätkän. Eikä mennyt ehkä ihan tyylipuhtaasti vaan melko vahvalla tuntumalla ja enemmän sisäohjasta. Mutta tuli muutama asiallinen askel ja se riitti vasenta. Sitten piti ottaa sama vielä oikealle. Välisäädöissä meinasi painaa käsille ja laukkaa odotellessa lähti taas liirailemaan omiaan. Kuitenkin oikeastakin irtosi lopulta muutama parempi askel ja siitä oli hyvä jatkaa loppuverkkoihin.
Loppuraveissa tein ympyröitä ja kaaria sekä lopuksi taas lävistäjiä. Paljon parempi ja tasaisempi mutta yhä piti ratsastaa aktiivisesti eteen. Välillä lähti vyörymään eikä aina antanut pidätteistä kovin nätisti takaisin. Pari käynnissä käyttämistä auttoi.
Kuvittelin tekeväni lyhyemmän treenin mutta tässä meni lopulta vähän yli tunti. Osasin kuitenkin tauottaa niin että vaikka ensimmäinen laukkapätkä oli pidempi niin ei juuri hionnut. Vain hieman kaulasta. Satulan alta oli kuiva.
Ongelmia:
laukat olivat melko kamalia
oikeassa kierroksessa liiraili ulos
vasemmassa tuntui tasapainottomalta
Parannusta:
nosti laukat helposti käynnistä
käynnistä ja ravista tuli ihan asiallista
osasin olla ratsastamatta hikeen
Tämän päivän missio oli tehdä kevyemmät jumpat. Jos olisin ehtinyt valoisalla niin oltaisiin menty maastoon. Käynnissä ensin lähdin taivuttelemaan. Ympyröitä ja pitkillä sivuilla avoja. Ohjia kerin pikkuhiljaa. Oli aika hankalaa jo tässä mutta lähti vetreytymään. Yritti olla vasemmassa ohjassa kiinni mutta osasin ratsastaa sieltä kevyemmäksi ja kahden ohjan tuntumalle.
Pyörittelin kaikessa rauhassa käynnissä. Kulmissa väistin takaosaa ulos ja yhä tehtiin avoja. Ravissa melko samat kuviot. Siinä yritti olla vielä pahemmin vasemmassa ohjassa ja koko hevonen tuntui kallistuvan. Tuolla pohjalla teki kuitenkin mieli tehdä tasapainoisia kuviota. Pyörittelin myös samaa kuin viimeksi Elviiralla eli avoa, voltti ja sulkua. Sekä joitakin lävistäjiä. Alkuun oli kiemurampaa enkä vain muistanut enää Artsin perjantaisia vinkkejä. Yritin vähän usutella Hemppaa eteen muttei päästy nelosvaihdetta pidemmälle.
Välikäyntien jälkeen otettiin laukat, ensin oikea. Ennakko-odotuksista huolimatta myös oikea oli vaikea. Hemppa meni nenä pitkällä ja käänsi vain kaulaa sisään eikä taipunut kunnolla. Samalla liiraili reitiltä ulos. Tein päätyihin ympyröitä ja pitkät sivut ratsastin reilusti uran sisällä. Hemppa meni kyllä lyhyttä laukkaa mutta taisi töpistä nelitahtiseksi. Enkä saanut nokkaa alas, vähän vähemmän ylös vain. Laukkapätkästä tuli paljon pidempi kuin ajattelin. Käveltiin sitten hetki välissä.
Vasen laukka oli valitettavasti niin kaameaa kuin pelkäsinkin. Vinoa, jännittynyttä ja tasapainotonta. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin tämänkin teki sangen rauhallisesti eikä ollut rikkomassa raville. Yritin tässäkin oman aikani kaikenlaista muttei tullut hyvää. Nojaa taakse, pidä elävät kädet. Älä purista. Voimakkaat jalat. Höllää ohjista, höllää toisesta ohjasta. Höllää toisesta. Mutta ei. Lopulta käytin takaisin käynnissä ja yritin nostaa uudestaan. Vaati toisenkin yrityksen ja ravipätkän. Eikä mennyt ehkä ihan tyylipuhtaasti vaan melko vahvalla tuntumalla ja enemmän sisäohjasta. Mutta tuli muutama asiallinen askel ja se riitti vasenta. Sitten piti ottaa sama vielä oikealle. Välisäädöissä meinasi painaa käsille ja laukkaa odotellessa lähti taas liirailemaan omiaan. Kuitenkin oikeastakin irtosi lopulta muutama parempi askel ja siitä oli hyvä jatkaa loppuverkkoihin.
Loppuraveissa tein ympyröitä ja kaaria sekä lopuksi taas lävistäjiä. Paljon parempi ja tasaisempi mutta yhä piti ratsastaa aktiivisesti eteen. Välillä lähti vyörymään eikä aina antanut pidätteistä kovin nätisti takaisin. Pari käynnissä käyttämistä auttoi.
Kuvittelin tekeväni lyhyemmän treenin mutta tässä meni lopulta vähän yli tunti. Osasin kuitenkin tauottaa niin että vaikka ensimmäinen laukkapätkä oli pidempi niin ei juuri hionnut. Vain hieman kaulasta. Satulan alta oli kuiva.
Ongelmia:
laukat olivat melko kamalia
oikeassa kierroksessa liiraili ulos
vasemmassa tuntui tasapainottomalta
Parannusta:
nosti laukat helposti käynnistä
käynnistä ja ravista tuli ihan asiallista
osasin olla ratsastamatta hikeen
lauantai 8. joulukuuta 2018
Päivänvalon kestävä estetreenireissu
Lauantaille sain sovittua pitkästä aikaa estetreenit Kiiminkiin Pian luo. Omien toiveiden mukaan aamusella ja tarjottu aika oli klo 11. Tarkoitti siis herätystä 7.30 ja lähtöä pimeällä kotoa. Nyt pakkaaminen tallilla meni jo aika rutiinilla. Neljäs reissu 8 päivän sisään. Lastasin Hempan taas yksin ja kun rupesi empimään niin eilinen Ponnyakutenin keino auttoi sukkana. Kouluraipalla pieni hipsutus kankulle ja Hemppa tuli nätisti koppiin.
Oltiin melko täsmällisesti perillä. Hyppäsin tasalta maneesissa kyytiin. Oltiin ensimmäisinä paikalla. Hemppa käveli ok mutta tuntui kankealta. Tehtiin itsenäiset alkuhölkät. Ravissa nousi turpa ja palautin useamman kerran käytiin. Laukka rullasi eilistä paremmin (oli myös ihanasti isompi maneesi) muttei vieläkään tavalliseen tapaan.
Opetuksessa homma alkoi sillä että tultiin reilusti uran sisäpuolelle laukkaamaan. Piti pysyä suorana, asettaa jopa ulos. Sekä mennä tietysti suoraan eikä valua uralle. Sitten tultiin ohimennen suunnanvaihtoja kavaleteilla. Vähän oli kiemurointia ja pullahtelua. Osasyynä ehkä vielä puutteellinen ajatus eteen. Vaihtoja ei tainnut tunnin aikana tulla näillä kertaakaan. Hemppa oli jo tässä vaiheessa hikimärkä.
Sitten hypättiin vasemmassa kierroksessa jumppaa. Maapuomi, oliko 2 vai 3 ristikkoa, puomi ja ristikko. Vähän vaihtelevaa. Ei aina osuttu erityisen hyvin sisään. Mutta Hemppa kampesi niistä joka kerta yli. Kerran päästiin jopa myötälaukassa alas.
Tämän jälkeen tultiin tehtäväpätkiä vuorotellen kaverin kanssa. Jumppa, kavaletit, suora linja, portti ja kavaletti. Myöhemmin jumppa, kavaletti, linja, kavaletti ja portti. Tultiinkohan 3 vai 4 kierrosta. Alkuun tuli taas ohje ettei ole mikään kiire aloittaa. Omalla vuorollani otinkin yleensä 1,5 kierrosta maneesia ympäri ennen kuin lähdettiin tehtäville. Silti tuli välillä sakkokierroksia heti perään kesken tehtävää. Vasta loppua kohti Hemppa rupesi heräämään kunnolla. Vaikka näennäisesti meni aluksikin eteen niin kunnon villitsemisen puuttuessa unohti nopeasti oman imunsa. Silloin oli vähän pitkä ja kuitenkin venyi huonosti. Samalla hypyissä oli hankalampi olla mukana.
Viimeisellä kerralla päästiin 4 laukan linja jo suht keskeltä. Vähän vietti okserille sivuun. Portti tuli ihan näppärästi joka kerta vaikka ekalla kerralla pelkäsin kieltoa. Viimeisten kierrosten tiukka käännös kavaletilta portille sujui kivan näppärästi joka kerta. Ja taisi tulla matkalle joku muukin myötälaukka. Pääsääntöisesti kuitenkin väärää.
Estekorkeus oli oikein maltillinen. Hyvin pieniä. En katsellut tarkemmin mutta reilusti alle 80. Olisikohan korkein ollut 70 cm.
Loppuun vielä itsenäiset loppuhölkät. Nyt oli jo suht tasaista ja ryhdikästä sekä taipui vihdoin helposti molempiin suuntiin eikä ollut pahasti vasemmassa ohjassa kiinni. Sitten satula pois, loimi niskaan ja vielä hyvät talutukset loppuun. Lastaus kotiin päin sujui raippa-avun kanssa taas sukkana yksin.
Koko reissuun meni noin 6,5 tuntia kotoa takaisin kotiin. Palatessa aurinko oli taas jo laskenut ja hämärsi.
Ongelmia:
Hemppa oli vähän hidas ja kankea
hirmuisesti vääriä laukkoja
4 laukan linjalla valui esteiden reunaan
Parannusta:
ei ollut niin pahasti kiinni vasemmassa ohjassa
ei menty harjoitusravia
ei kieltoja eikä taidettu pudottaakaan mitään
tuli hyviä pätkiä väliin
tehtävät olivat taas oikein passeleita tämän hetken tilaamme
ihanan myönteinen ja kannustava ilmapiiri
Oltiin melko täsmällisesti perillä. Hyppäsin tasalta maneesissa kyytiin. Oltiin ensimmäisinä paikalla. Hemppa käveli ok mutta tuntui kankealta. Tehtiin itsenäiset alkuhölkät. Ravissa nousi turpa ja palautin useamman kerran käytiin. Laukka rullasi eilistä paremmin (oli myös ihanasti isompi maneesi) muttei vieläkään tavalliseen tapaan.
Opetuksessa homma alkoi sillä että tultiin reilusti uran sisäpuolelle laukkaamaan. Piti pysyä suorana, asettaa jopa ulos. Sekä mennä tietysti suoraan eikä valua uralle. Sitten tultiin ohimennen suunnanvaihtoja kavaleteilla. Vähän oli kiemurointia ja pullahtelua. Osasyynä ehkä vielä puutteellinen ajatus eteen. Vaihtoja ei tainnut tunnin aikana tulla näillä kertaakaan. Hemppa oli jo tässä vaiheessa hikimärkä.
Sitten hypättiin vasemmassa kierroksessa jumppaa. Maapuomi, oliko 2 vai 3 ristikkoa, puomi ja ristikko. Vähän vaihtelevaa. Ei aina osuttu erityisen hyvin sisään. Mutta Hemppa kampesi niistä joka kerta yli. Kerran päästiin jopa myötälaukassa alas.
Tämän jälkeen tultiin tehtäväpätkiä vuorotellen kaverin kanssa. Jumppa, kavaletit, suora linja, portti ja kavaletti. Myöhemmin jumppa, kavaletti, linja, kavaletti ja portti. Tultiinkohan 3 vai 4 kierrosta. Alkuun tuli taas ohje ettei ole mikään kiire aloittaa. Omalla vuorollani otinkin yleensä 1,5 kierrosta maneesia ympäri ennen kuin lähdettiin tehtäville. Silti tuli välillä sakkokierroksia heti perään kesken tehtävää. Vasta loppua kohti Hemppa rupesi heräämään kunnolla. Vaikka näennäisesti meni aluksikin eteen niin kunnon villitsemisen puuttuessa unohti nopeasti oman imunsa. Silloin oli vähän pitkä ja kuitenkin venyi huonosti. Samalla hypyissä oli hankalampi olla mukana.
Viimeisellä kerralla päästiin 4 laukan linja jo suht keskeltä. Vähän vietti okserille sivuun. Portti tuli ihan näppärästi joka kerta vaikka ekalla kerralla pelkäsin kieltoa. Viimeisten kierrosten tiukka käännös kavaletilta portille sujui kivan näppärästi joka kerta. Ja taisi tulla matkalle joku muukin myötälaukka. Pääsääntöisesti kuitenkin väärää.
Estekorkeus oli oikein maltillinen. Hyvin pieniä. En katsellut tarkemmin mutta reilusti alle 80. Olisikohan korkein ollut 70 cm.
Loppuun vielä itsenäiset loppuhölkät. Nyt oli jo suht tasaista ja ryhdikästä sekä taipui vihdoin helposti molempiin suuntiin eikä ollut pahasti vasemmassa ohjassa kiinni. Sitten satula pois, loimi niskaan ja vielä hyvät talutukset loppuun. Lastaus kotiin päin sujui raippa-avun kanssa taas sukkana yksin.
Koko reissuun meni noin 6,5 tuntia kotoa takaisin kotiin. Palatessa aurinko oli taas jo laskenut ja hämärsi.
Ongelmia:
Hemppa oli vähän hidas ja kankea
hirmuisesti vääriä laukkoja
4 laukan linjalla valui esteiden reunaan
Parannusta:
ei ollut niin pahasti kiinni vasemmassa ohjassa
ei menty harjoitusravia
ei kieltoja eikä taidettu pudottaakaan mitään
tuli hyviä pätkiä väliin
tehtävät olivat taas oikein passeleita tämän hetken tilaamme
ihanan myönteinen ja kannustava ilmapiiri
perjantai 7. joulukuuta 2018
Kouluvalkassa yhä huono vasen laukka
Perjantaille järjestyi Artsin tunti. Paikaksi valikoitui yksi lähimaneeseista. Itselleni toinen kerta tässä hallissa Hempalla. Suunnittelin hieman hölkkäilyä paikan päällä mutta aikataulu meni auton menojen takia vähän naftiksi. Ulkona oli pimeää ja arveltiin että Hemppa on treenin jälkeen läpimärkä. Kärryllä siis. Kiinnitys meni kahteen pekkaan jo sangen sukkelasti.
Hemppa ei tänäänkään ollut intopinkeänä menossa kyytiin, joten piti ottaa muutama yritys. Ei siinä lopulta kaksin kovin kauaa onneksi mennyt. Olin ihan ajallani liikkeellä enkä lumista huolimatta onneksi jäänyt mihinkään kiinni. Pakkasta oli pari astetta. Paluumatkalla satoi lunta.
Maneesissa oli 3 ratsukkoa kun mentiin. Ehdin vain vähän taivutella käynnissä ja kauhistella ravin kankeutta. Liikkui puhtaasti muttei taipunut mihinkään. Nokka oli enemmän ylös.
Open kanssa aloitettiin käyntityöllä. Vikkelät jalat mutta koottua käyntiä. Eikä Hemppa saa nykiä ohjia. Lyhyillä sivuilla sai sujua paremmin eteen. Ohje oli ajatella väistöä seinälle. Aiheutettiin oikeassa kierroksessa vähän hämminkiä muissa käyttäjissä kun ei menty väistämissääntöjen mukaan sisäpuolelta ohi. Ei kuitenkaan törmäilty eikä tullut edes tilanteita. Parani vähän. Hemppa kyllä alkuun yritti poikitella hidastamisen sijaan. Se ei kuulemma haitannut aluksi mikäli kuitenkin lyhensi.
Ravissa tehtiin sama juttu. Pitkille sivuille lyhyttä ravia ja lyhyillä sujuttiin eteen. Nyt ei ollut yhtä kankeaa eikä yhtä pahasti vasemmassa ohjassa kiinni kuin eilen. Tai niin ainakin luulin tässä vaiheessa. Välillä taidettiin tehdä myös ympyröitä. Tuli hyviäkin pätkiä ja keveni. Mutta taisi olla hepan mielestä aika hankalaa eikä kovin mielellään tehnyt mitään itselleen raskasta.
Välissä tehtiin lävistäjiä kunnes kiemurtelu lakkasi. Vasemmasta oikeaan kierrokseen oli mutkaisempaa. Unohdin jo täsmäohjeet, joilla päästiin paremmin suoraan. Jompi kumpi pohje.
Laukka aloitettiin oikeassa kierroksessa. Tässä vaiheessa jäätiin maneesin ainoaksi ratsukoksi. Ensin vähän ympyrällä. Pitkillä sivuilla väistettiin uralta vähän sisään, suoristettiin ja sujuttiin eteen. Päätyihin ympyrät. Väistöissä nosti päätä mutta alun ihmettelyn jälkeen rupesi tekemään väistöt aika sujuvasti. Ympyröillä pyöristyi paremmaksi. Suunnanvaihtolävistäjäkin meni ihan asiallisesti. Jossain välissä lyhennettiin ravia niin pieneksi kuin irtoaa. Pienen ämpyilyn jälkeen teki tämän ihan yllättävän hyvin. Siitä oli hyvä palkata välikäynneillä.
Vasen laukka ei sitten ollutkaan hyvä. Ympyrällä vain jäkitti. Eikä auttanut pitäminen, johtaminen eikä ulos asetus. Ei parempi sujuminen eikä raipalla (lavalle) naputtelu. Raippaan (vieläpä kouluraippaan) suhtautui tänään yllättävän rauhallisesti. Mutta silti kertaallen kävi niin että laukasta päädyttiinkin peruuttamaan. Eikä saanut löysätä mutten ole varma mitä automaattirefleksini lopulta tekivät.
Johda ja taputa sisältä oli lopulta paras metodi ja sillä vähän kohennettiin menoa jokunen kierros. Sitten taidettiin todeta että jatketaan vaikka muoto oli mitä sattui. Väistöt menivät yllättävän hyvin tähänkin suuntaan. Lopulta tehtiin siksak-väistö eli uralta sisään, suoraan ja takaisin uralle. Tehtävä itsessään ihan ok mutta muoto kohti taivasta. Kovasti samantyylisiä kirjoitti tänään myös Ståhl.
Lopulta Hemppa pudotti laukan pois ja rupesi näyttämään siltä ettei enää jaksa. Tehtiin laukan jälkeen vielä ravissa parit lävistäjät siten, että loppulävistäjä tehtiin pohkeenväistöä kohti uraa. Nämä Hemppa tsemppasi hyvin ja lopulta palkattiin loppukäynneillä. Humma oli niin märkä etten enää hölkötellyt vaan loimitin ja talutin pitkät loppukäynnit maneesissa.
Kotiinpäinkään Hemppa ei halunnut lastautua sukkana. Pysähtyi sillalle ihmettelemään. Mietin ettei itselläni ole mitään kiirettä, joten tönötetään siinä. Melko pitkään seisoikin aloillaan kunnes pakitti pois. Totesin ettei tämä näin voi mennä ja muistelin mitä Ponnyakutenissa tehtiin. Tobbe kontrolloi raipalla ponien jokaista askelta. Hain kouluraippani ja kokeilin ensin kärryn vieressä miten Hemppa siihen reagoi. Oikein näppärästi lähti kankun päälle tulevasta paineesta eteen. Sitten peruutin lastaussillalle (nenä kohti koppia) ja samoin pikkuhipauksella Hemppa muisti että ai niin, tässä pitikin mennä koppiin. Eikä siinä monta hetkeä mennyt kun oli sisällä. Halleluja! Tämän olisi voinut tajuta jo sunnuntaina Äimiskällä mutta onneksi tajusin nyt ja toimi näin hienosti.
Ongelmia:
oli alkuun kankea
vasen laukka oli huonoa eikä juuri parantunut
vastusteli jokusen kerran, laukasta peruutukseen
ei halunnut lastautua heti
kuskin alaselkä oli jumissa
Parannusta:
oikea laukka oli ihan hyvä
ei menty monta askelta harjoitusravia
ei saanut hepuleita kouluraipasta
teki tehtävät asiallisesti
Ponnyakuten auttoi lastauksessa
Hemppa ei tänäänkään ollut intopinkeänä menossa kyytiin, joten piti ottaa muutama yritys. Ei siinä lopulta kaksin kovin kauaa onneksi mennyt. Olin ihan ajallani liikkeellä enkä lumista huolimatta onneksi jäänyt mihinkään kiinni. Pakkasta oli pari astetta. Paluumatkalla satoi lunta.
Maneesissa oli 3 ratsukkoa kun mentiin. Ehdin vain vähän taivutella käynnissä ja kauhistella ravin kankeutta. Liikkui puhtaasti muttei taipunut mihinkään. Nokka oli enemmän ylös.
Open kanssa aloitettiin käyntityöllä. Vikkelät jalat mutta koottua käyntiä. Eikä Hemppa saa nykiä ohjia. Lyhyillä sivuilla sai sujua paremmin eteen. Ohje oli ajatella väistöä seinälle. Aiheutettiin oikeassa kierroksessa vähän hämminkiä muissa käyttäjissä kun ei menty väistämissääntöjen mukaan sisäpuolelta ohi. Ei kuitenkaan törmäilty eikä tullut edes tilanteita. Parani vähän. Hemppa kyllä alkuun yritti poikitella hidastamisen sijaan. Se ei kuulemma haitannut aluksi mikäli kuitenkin lyhensi.
Ravissa tehtiin sama juttu. Pitkille sivuille lyhyttä ravia ja lyhyillä sujuttiin eteen. Nyt ei ollut yhtä kankeaa eikä yhtä pahasti vasemmassa ohjassa kiinni kuin eilen. Tai niin ainakin luulin tässä vaiheessa. Välillä taidettiin tehdä myös ympyröitä. Tuli hyviäkin pätkiä ja keveni. Mutta taisi olla hepan mielestä aika hankalaa eikä kovin mielellään tehnyt mitään itselleen raskasta.
Välissä tehtiin lävistäjiä kunnes kiemurtelu lakkasi. Vasemmasta oikeaan kierrokseen oli mutkaisempaa. Unohdin jo täsmäohjeet, joilla päästiin paremmin suoraan. Jompi kumpi pohje.
Laukka aloitettiin oikeassa kierroksessa. Tässä vaiheessa jäätiin maneesin ainoaksi ratsukoksi. Ensin vähän ympyrällä. Pitkillä sivuilla väistettiin uralta vähän sisään, suoristettiin ja sujuttiin eteen. Päätyihin ympyrät. Väistöissä nosti päätä mutta alun ihmettelyn jälkeen rupesi tekemään väistöt aika sujuvasti. Ympyröillä pyöristyi paremmaksi. Suunnanvaihtolävistäjäkin meni ihan asiallisesti. Jossain välissä lyhennettiin ravia niin pieneksi kuin irtoaa. Pienen ämpyilyn jälkeen teki tämän ihan yllättävän hyvin. Siitä oli hyvä palkata välikäynneillä.
Vasen laukka ei sitten ollutkaan hyvä. Ympyrällä vain jäkitti. Eikä auttanut pitäminen, johtaminen eikä ulos asetus. Ei parempi sujuminen eikä raipalla (lavalle) naputtelu. Raippaan (vieläpä kouluraippaan) suhtautui tänään yllättävän rauhallisesti. Mutta silti kertaallen kävi niin että laukasta päädyttiinkin peruuttamaan. Eikä saanut löysätä mutten ole varma mitä automaattirefleksini lopulta tekivät.
Johda ja taputa sisältä oli lopulta paras metodi ja sillä vähän kohennettiin menoa jokunen kierros. Sitten taidettiin todeta että jatketaan vaikka muoto oli mitä sattui. Väistöt menivät yllättävän hyvin tähänkin suuntaan. Lopulta tehtiin siksak-väistö eli uralta sisään, suoraan ja takaisin uralle. Tehtävä itsessään ihan ok mutta muoto kohti taivasta. Kovasti samantyylisiä kirjoitti tänään myös Ståhl.
Lopulta Hemppa pudotti laukan pois ja rupesi näyttämään siltä ettei enää jaksa. Tehtiin laukan jälkeen vielä ravissa parit lävistäjät siten, että loppulävistäjä tehtiin pohkeenväistöä kohti uraa. Nämä Hemppa tsemppasi hyvin ja lopulta palkattiin loppukäynneillä. Humma oli niin märkä etten enää hölkötellyt vaan loimitin ja talutin pitkät loppukäynnit maneesissa.
Kotiinpäinkään Hemppa ei halunnut lastautua sukkana. Pysähtyi sillalle ihmettelemään. Mietin ettei itselläni ole mitään kiirettä, joten tönötetään siinä. Melko pitkään seisoikin aloillaan kunnes pakitti pois. Totesin ettei tämä näin voi mennä ja muistelin mitä Ponnyakutenissa tehtiin. Tobbe kontrolloi raipalla ponien jokaista askelta. Hain kouluraippani ja kokeilin ensin kärryn vieressä miten Hemppa siihen reagoi. Oikein näppärästi lähti kankun päälle tulevasta paineesta eteen. Sitten peruutin lastaussillalle (nenä kohti koppia) ja samoin pikkuhipauksella Hemppa muisti että ai niin, tässä pitikin mennä koppiin. Eikä siinä monta hetkeä mennyt kun oli sisällä. Halleluja! Tämän olisi voinut tajuta jo sunnuntaina Äimiskällä mutta onneksi tajusin nyt ja toimi näin hienosti.
Ongelmia:
oli alkuun kankea
vasen laukka oli huonoa eikä juuri parantunut
vastusteli jokusen kerran, laukasta peruutukseen
ei halunnut lastautua heti
kuskin alaselkä oli jumissa
Parannusta:
oikea laukka oli ihan hyvä
ei menty monta askelta harjoitusravia
ei saanut hepuleita kouluraipasta
teki tehtävät asiallisesti
Ponnyakuten auttoi lastauksessa
torstai 6. joulukuuta 2018
Ratsastustunti Hempan hikitreeniksi
Itsenäisyyspäivänä olin vapaalla. Päivä meni reissussa, joten en ehtinyt maastoilemaan valoisalla. Ratsastustunti oli siinä vaiheessa hyvä vaihtoehto. Pääsin seiskan tunnille mukaan ja oli iloinen yllätys että ratsukoita oli tunnilla vain 3. Keli oli jokusen asteen pakkasella ja kentällä lumipohja. Hempalla 4 hokkia joka jalassa.
Humma löytyi pihatosta ja tuli huhuilusta portille (kuten kaikki muutkin).
Alkuverkat tehtiin sangen pitkälle juuri kuten olisin itsekin lähtenyt työstämään. Pidemmällä ohjalla reilusti jopa ylitaivuttaen molempiin suuntiin. Ympyrää ja volttia. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Pitkille sivuille sai myöhemmin tehdä loivia kiemuroita. Hemppa oli hetkittäin hyvä, sitten nosti nokkaa. En saanut kovin helposti pohkeen eteen. Välikäyntejä tehtiin hyvin maltillisesti.
Seuraava homma oli harjoitusravissa väistättää välillä takasia ulos. Kovin samaan tapaan kuin Assilla ollaan viime aikoina tehty. Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni ja oikeassa kierroksessa halusi mutkaantua liikaa. Vasen käteni ei meinannut kestää ja kyynärvartta rupesi kivistämään. Ihan uudenlaista, yleensä kun vain oikea käsi on hiiren käytöstä sökö. Välillä usvattelin pitkät sivut suoraan ja tein samalla muutamat temponvaihtelut. Lähti ok mutta taisi mennä kiireiseksi. Väistöissä tuli välillä kommenttia että pitäisi edetä paremmin. Alkutunnista jos yhtään löysäsin vasemmasta ohjasta niin turpa kääntyi heti oikealle. Koko humma tuntui painuvan vasempaan. Tuli hyviäkin hetkiä muttei tasoittunut hyväksi. Mukana oli kouluraippa ja sillä kesti hipaista pohkeen taakse. Pieni hätkähdys tuli mutta myös toivottu reaktio. Eikä jäänyt jännittyneeksi.
Laukat otettiin vasta melko lopputunnista. Toisessa päässä toiseen suuntaan ja toisessa toiseen, ympyröillä. Ope käski ensin edetä kunnolla. Itse en halunnut päästää Hemppaa juoksemaan epämääräisen pitkänä vaan vaadin itse ensin asiallisen raamin ja sitten vasta lähdin kasvattamaan laukkaa. Meni jalasta eteen muttei erityisen reippaasti. Sitten vähän säädeltiin ja ajateltiin tässäkin takasten väistätystä ulos (astumista alle). Suunta vaihdettiin ravisiirtymän kautta. Ensin vähän hutiloin ja Hemppa vyöryi pää ylhäällä. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa, toivoi ope.
Loppuravissa annettiin taas venyttää tuntumalla pidemmälle kaulalle. Vähän tuntui kiireiseltä eikä vastannut pidätteisiini niin hyvin kuin olisin halunnut. Ihan ok kuitenkin. Liikkui kuulemma paljon paremmin kuin alkuviikosta, silloin laukka oli ollut todella köpöä. Nyt teki myös hommia sillä hikosi läpimäräksi. Sai jäädä yöksi talliin kuivumaan ja lepäilemään.
Ongelmia:
oli alkuun aika kankea
oli vasemmassa ohjassa kiinni
oikeassa kierroksessa meinasi olla aika mutkalla
yksi pikkusäikky ohikulkijoista
Parannusta:
ei loikkinut omiaan
pystyi koskettamaan raipalla pohkeen taakse ilman suurempaa hätkyä
Humma löytyi pihatosta ja tuli huhuilusta portille (kuten kaikki muutkin).
Alkuverkat tehtiin sangen pitkälle juuri kuten olisin itsekin lähtenyt työstämään. Pidemmällä ohjalla reilusti jopa ylitaivuttaen molempiin suuntiin. Ympyrää ja volttia. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Pitkille sivuille sai myöhemmin tehdä loivia kiemuroita. Hemppa oli hetkittäin hyvä, sitten nosti nokkaa. En saanut kovin helposti pohkeen eteen. Välikäyntejä tehtiin hyvin maltillisesti.
Seuraava homma oli harjoitusravissa väistättää välillä takasia ulos. Kovin samaan tapaan kuin Assilla ollaan viime aikoina tehty. Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni ja oikeassa kierroksessa halusi mutkaantua liikaa. Vasen käteni ei meinannut kestää ja kyynärvartta rupesi kivistämään. Ihan uudenlaista, yleensä kun vain oikea käsi on hiiren käytöstä sökö. Välillä usvattelin pitkät sivut suoraan ja tein samalla muutamat temponvaihtelut. Lähti ok mutta taisi mennä kiireiseksi. Väistöissä tuli välillä kommenttia että pitäisi edetä paremmin. Alkutunnista jos yhtään löysäsin vasemmasta ohjasta niin turpa kääntyi heti oikealle. Koko humma tuntui painuvan vasempaan. Tuli hyviäkin hetkiä muttei tasoittunut hyväksi. Mukana oli kouluraippa ja sillä kesti hipaista pohkeen taakse. Pieni hätkähdys tuli mutta myös toivottu reaktio. Eikä jäänyt jännittyneeksi.
Laukat otettiin vasta melko lopputunnista. Toisessa päässä toiseen suuntaan ja toisessa toiseen, ympyröillä. Ope käski ensin edetä kunnolla. Itse en halunnut päästää Hemppaa juoksemaan epämääräisen pitkänä vaan vaadin itse ensin asiallisen raamin ja sitten vasta lähdin kasvattamaan laukkaa. Meni jalasta eteen muttei erityisen reippaasti. Sitten vähän säädeltiin ja ajateltiin tässäkin takasten väistätystä ulos (astumista alle). Suunta vaihdettiin ravisiirtymän kautta. Ensin vähän hutiloin ja Hemppa vyöryi pää ylhäällä. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa, toivoi ope.
Loppuravissa annettiin taas venyttää tuntumalla pidemmälle kaulalle. Vähän tuntui kiireiseltä eikä vastannut pidätteisiini niin hyvin kuin olisin halunnut. Ihan ok kuitenkin. Liikkui kuulemma paljon paremmin kuin alkuviikosta, silloin laukka oli ollut todella köpöä. Nyt teki myös hommia sillä hikosi läpimäräksi. Sai jäädä yöksi talliin kuivumaan ja lepäilemään.
Ongelmia:
oli alkuun aika kankea
oli vasemmassa ohjassa kiinni
oikeassa kierroksessa meinasi olla aika mutkalla
yksi pikkusäikky ohikulkijoista
Parannusta:
ei loikkinut omiaan
pystyi koskettamaan raipalla pohkeen taakse ilman suurempaa hätkyä
maanantai 3. joulukuuta 2018
Itsenäisiä siirtymiä
Maanantai jäi jahkailun tasolle ja lopulta päädyin menemään Assilla itsenäisesti. Unohduin taas töihin ja tallireissu jäi iltaan. Maneesiin mennessä Assi oli kuudes hevonen siellä. Lopulta jäimme kuitenkin keskenämme. Pihalla oli pari astetta pakkasta ja viimoi vähän lunta. Onni on valoisa ja lämpimähkö maneesi!
Alkukäynnit menin kerrankin kelloon katsoen ajan kanssa. Assi kulki hetkittäin kivan reippaasti. Nyt tein alkuverkan vähän yhdistelmää viime aikojen hommista. Pidemmällä ohjalla taivuttelua ja salmiakin kulmia sisään taivuttaen ja takasia ulos väistäen. Suorilla pohkeista eteen. Ei pahoja tahmailuja. Ensimmäinen laukkakin taisi nousta ihan näppärästi. Vähän oli pitkä ja etupainoinen alkuun mutta eteni ihan hyvin. Vaikka yritin pitää käteni vakaana niin aukoi suuta. Alkulaukoissa huomasin peileistä oman istuntani kamalan heijauksen. Enkä osannut vakauttaa sitä pois. Myöhemmin arvelin että Assin itsensä kantamisella on jotain tekemistä sen kanssa miten vakaasti laukassa saa istuttua. Otin myös pätkät vastalaukkaa uraa pitkin ja jokusen ympyrän.
En tehnyt mitään kovin ihmeitä tehtäviä. Kolmikaarisia ja ympyröitä. Siirtymiä. Ravissa vauhtia oli pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Jossain vaiheessa vähän juoksi alta. Käynnistä rikkoi kolmesti raviin kun pyysin aktiivisempaa käyntiä.
Lopuksi innostuin hinkuttelemaan siirtymiä ympyrällä tiuhaan. Assi skarppasi ja keskittyi hienosti. Laukat nousivat näppärästi ja aina oikein. Tosin turpa nousi nostoissa. Alassiirtymissä yritin miettiä käsiäni open viime kerran oppien mukaan. Hyvin Assi tiesi tahdonko käynnistä raviin vai laukkaan. Tehtiin pari peruutustakin, lähinnä halusin painoa takasille. Pysähdyksissä jäi edestä avoimeksi jos en keskittynyt kunnolla. Vähän taas kuumahti. Ravipätkillä meinasi lähteä kauhomaan. Helpommin sai ravista käyntiin kuin oikeasti malttamaan ravissa. Ja näitä molempiin suuntiin. Laukat paranivat melko itsestään paljon ryhdikkäämmiksi.
Loppuun tein samoin kuin viimeksi eli pyörittelin voltteja ravissa ja asetin sisään ja ulos. Yritin malttaa höllätä toisesta ohjasta kunnolla. Kelvollista, muttei niin siististi kuin open kanssa. Tuntui juoksevan lapa ulkona. Oikeassa kierroksessa kääntyi paljon huonommin. Veikkaan että osasyy oli oikea jalkani, joka jostain syystä halusi olla turhan tiiviisti kiinni.
Loppukäynneissä Assi ei enää hiihtänyt. Tulin alas selästä taluttamaan kun tallityöntekijä huikkasi lähtevänsä. Ja nyt halusin kokeilla miten hereillä Assi on ja tehtiin temponmuutoksia taluttaen. Sain Assin lopulta raviinkin mutta vaati useamman toiston että helpottui.
Ongelmia:
en saanut ihan niin hyvin pois lavoiltaan kuin olisin halunnut
asetusten vaihtaminen aiheutti vähän vänkäilyä
lopuksi oli turhan kiireinen
Parannusta:
ei jumeja
teki siirtymät ihanan tarkasti ja täsmällisesti
Alkukäynnit menin kerrankin kelloon katsoen ajan kanssa. Assi kulki hetkittäin kivan reippaasti. Nyt tein alkuverkan vähän yhdistelmää viime aikojen hommista. Pidemmällä ohjalla taivuttelua ja salmiakin kulmia sisään taivuttaen ja takasia ulos väistäen. Suorilla pohkeista eteen. Ei pahoja tahmailuja. Ensimmäinen laukkakin taisi nousta ihan näppärästi. Vähän oli pitkä ja etupainoinen alkuun mutta eteni ihan hyvin. Vaikka yritin pitää käteni vakaana niin aukoi suuta. Alkulaukoissa huomasin peileistä oman istuntani kamalan heijauksen. Enkä osannut vakauttaa sitä pois. Myöhemmin arvelin että Assin itsensä kantamisella on jotain tekemistä sen kanssa miten vakaasti laukassa saa istuttua. Otin myös pätkät vastalaukkaa uraa pitkin ja jokusen ympyrän.
En tehnyt mitään kovin ihmeitä tehtäviä. Kolmikaarisia ja ympyröitä. Siirtymiä. Ravissa vauhtia oli pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Jossain vaiheessa vähän juoksi alta. Käynnistä rikkoi kolmesti raviin kun pyysin aktiivisempaa käyntiä.
Lopuksi innostuin hinkuttelemaan siirtymiä ympyrällä tiuhaan. Assi skarppasi ja keskittyi hienosti. Laukat nousivat näppärästi ja aina oikein. Tosin turpa nousi nostoissa. Alassiirtymissä yritin miettiä käsiäni open viime kerran oppien mukaan. Hyvin Assi tiesi tahdonko käynnistä raviin vai laukkaan. Tehtiin pari peruutustakin, lähinnä halusin painoa takasille. Pysähdyksissä jäi edestä avoimeksi jos en keskittynyt kunnolla. Vähän taas kuumahti. Ravipätkillä meinasi lähteä kauhomaan. Helpommin sai ravista käyntiin kuin oikeasti malttamaan ravissa. Ja näitä molempiin suuntiin. Laukat paranivat melko itsestään paljon ryhdikkäämmiksi.
Loppuun tein samoin kuin viimeksi eli pyörittelin voltteja ravissa ja asetin sisään ja ulos. Yritin malttaa höllätä toisesta ohjasta kunnolla. Kelvollista, muttei niin siististi kuin open kanssa. Tuntui juoksevan lapa ulkona. Oikeassa kierroksessa kääntyi paljon huonommin. Veikkaan että osasyy oli oikea jalkani, joka jostain syystä halusi olla turhan tiiviisti kiinni.
Loppukäynneissä Assi ei enää hiihtänyt. Tulin alas selästä taluttamaan kun tallityöntekijä huikkasi lähtevänsä. Ja nyt halusin kokeilla miten hereillä Assi on ja tehtiin temponmuutoksia taluttaen. Sain Assin lopulta raviinkin mutta vaati useamman toiston että helpottui.
Ongelmia:
en saanut ihan niin hyvin pois lavoiltaan kuin olisin halunnut
asetusten vaihtaminen aiheutti vähän vänkäilyä
lopuksi oli turhan kiireinen
Parannusta:
ei jumeja
teki siirtymät ihanan tarkasti ja täsmällisesti
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
Toinen päivä vaikeita kavalettikulmia
Sunnuntaina jatkettiin Siltakorven treenejä aamuvuorossa. Oma herätys oli ennen viittä. Tallilla olin pian kuuden jälkeen. Hepat vetelivät aamuheiniään ja minä pakkasin kamppeet kasaan ja harjasin Hempan. Lunta oli tullut lisää ja keli oli pari astetta pakkasella mutta tiet oli suolattu, joten ei ollut liukasta.
Ei saatu tänäänkään apukäsiä paikalle. Lastaus ei sujunutkaan nyt niin sukkelasti. Hemppa meni nätisti koppiin mutta kun poikkeuksellisesti annoin sille porkkananpalan niin pakittikin ulos. Hetken yrittämisen jälkeen sain apua ja kahteen pekkaan lastaus sujui sukkelasti. Perillä varustaminen meni jopa eilistä nopeammin. Kuvittelin olevani vähän viime tipassa liikkeellä mutta odottamassa oli vain pimeä maneesi. En löytänyt katkaisijaa (olikin ulkopuolella) ja puhelimen jätin autoon. Talutin siis hämärässä siihen asti että tuli seuraa ja valot.
Opekin oli lopulta myöhässä muttei haitannut yhtään. Hemppa tuntui eilisen jäljiltä sangen kankealta eikä ehtinyt juuri vertyä. Onneksi ravi lähti pikkuhiljaa paranemaan. Laukkakin oli alkuun nelitahtista köpöä.
Maneesiin oli kasattu puomeista ja kavaleteista iso neliö. Molemmilta sivuilta mahtui ohi. Keskimmäiset puomit (kuvassa mustat) olivat maapuomeina. Lähimpinä kulmaa olevat (kuvassa punaiset) olivat pieniä kavaletteja, sokeripaloilla kohotettuja.
Ensin vain ravattiin puomien ulkopuolella. Taivuta kulmat, suorista. Ei saa jäädä vetämään sisäohjasta. Lähempää puomeja. En muista tultiinko jo tässä kulmien yli ravissa (nuolet kuvassa). Ravissa 2 askelta väliin. Alkuun Hemppa kiemursi. Tunnustan että itselläni oli niin paljon keskittymistä kaikessa muussa etten päässyt askeleiden laskemiseen asti.
Tultiin myös osin vuorotellen kaverin kanssa laukkaa ensin ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Meiltä kaivattiin kolmitahtista laukkaa ja kunnon taipumista. Pidätteistä tuli välillä turhankin hyvin takaisin. Sitä ope sanoi että siihen tähdätään että pidätteet voi tehdä pelkällä istunnalla. Puolipidäte ennen kulmaa ja pohkeilla eteen. Nyrkit kiinni, pystyyn ja vierekkäin oli myös ohjeita.
Sitten tultiin kulmien yli laukassa. Taidettiin ensin tulla vain joka toinen, sitten kaikki. Tässäkin aloitettiin kiemurtelulla mutta kun Hemppa sai juonesta kiinni niin homma helpottui. Sangen alkuvaiheessa tuntia ratsu oli jo läpimärkä. Onneksi kuskilla ei ollut ihan yhtä rankkaa. Jäi itselleni vähän epäselväksi että oliko puomien ulkopuolella tarkoitus mennä suoraan vai tehdä pienet kaaret ulos. Ulkopuolelle tuli vähän tilanteesta vaihdellen 3 tai 4 askelta. Vaikka vähän kopisi niin ei pudotettu mitään. Sitten hetki laukkaa ulkopuolella kuntoon ja välihuilit. Sekä koko homma toiseen suuntaan.
Oikea kierros oli jälkimmäisenä ja siinä Hemppa rupesi kulkemaan paremmin kaula kaarella. Opekin painotti että pitäisi ratsastaa oikein päin, sillä muuten kehittyy väärät lihakset tms. Tehtävän tekeminen sekoitti taas pasmoja ja kaikki keskittyminen meni reittiin ja aktiiviseen laukkaan. Ulkopohje!
Lopuksi vielä taas laukottiin tehtävän ulkopuolella hyväksi ja kevennettiin pois. Hemppa oli läpimärkä ja vaahtosi leuan alta ja jalastakin löytyi vaahtonoro. Ehkä maneesissa oli sen verran lämpimämpääkin kuin mihin on turkkinsa kanssa tottunut. Ei nimittäin omasta mielestäni ollut mitenkään kuolemanrankkaa. Kestikin vain sen kolme varttia.
Kotiläksyksi tuli yleisesti ratsastaa paremmin apujen väliin. Harmillisesti tämä osuus jäi vähän huonosti muistiin. Saatoin kyllä myös miettiä samalla jotain omiani. Mutta mainitsemani ongelmat eli epätasaisuus ja toisinaan huonosti jalan edessä oleminen sekä vinoudet löytyivät hienosti.
Vasta treenin jälkeen rupesi pikkuhiljaa valoistumaan. Eikä Hemppa valitettavasti halunnut kotiinkaan. Käveli joko lastaussillalle tai etuset sisään ja juurtui kaikessa rauhassa siihen. Yritin kaikenlaista ja käytiin pihalla peruuttelemassa pitkät pätkät. Silti ei edennyt paremmin sisään vaikka heinätkin odottivat. Totesin että eihän tässä ole mitään kiirettä ja jatkoin sinnikkäästi. Lopulta saatiin tuntikaverin avustajasta apukädet paikalle ja kun Hemppaa vähän työnsi pyllystä niin olikin hujauksessa kopissa. Matkusti taas rauhassa.
Tämä oli itselleni eilistä antoisampi päivä. Turhaan olin huolissani että ollaan samassa ryhmässä nelivuotiaan hevosen kanssa. Paremmin se veti kuin me! Kokonaisuutena jäi kuitenkin sellainen olo että pärjätään vähän matalamman tason opetuksellakin. Odotukseni olivat aika korkealla ja hinta-laatusuhde ja kaikki vaiva ei mielestäni ollut ihan tämän arvoisia. Valmennus, maneesi-, kärry- ja heppavuokrat yhteensä 135 e/45 min. Kertaa kaksi. Kaikkineen kotoa n. 6 tunnin reissuja. Sekä sunnuntain herätys ennen viittä aamulla. Mutta tulipahan käytyä ja hienoa että tällainen mahdollisuus järjestyi! Tammikuussa jatkuisi ja silloin olisi luvassa hyppyhommiakin. Toki ollaan siellä myös tunareina paljon taitavampien joukossa, joten voi olla ettei meitä edes kaivattaisi.
Ongelmia:
tänään Hemppa ei lastautunutkaan ilman apukäsiä
alkuun oli sangen kankea (eilisestä)
oli taas enemmän vasemmassa ohjassa kiinni
ei kovin taipuisa
en ehtinyt ravissa laskea askelia
teki muutamat löysät kasat reissussa
Parannusta:
muoto laukassa parani
ope kehui Hemppaa ketteräksi
selvittiin vaikeasta tehtävästä yllättävän asiallisesti
ei säikkynyt eikä loikkinut omiaan
Ei saatu tänäänkään apukäsiä paikalle. Lastaus ei sujunutkaan nyt niin sukkelasti. Hemppa meni nätisti koppiin mutta kun poikkeuksellisesti annoin sille porkkananpalan niin pakittikin ulos. Hetken yrittämisen jälkeen sain apua ja kahteen pekkaan lastaus sujui sukkelasti. Perillä varustaminen meni jopa eilistä nopeammin. Kuvittelin olevani vähän viime tipassa liikkeellä mutta odottamassa oli vain pimeä maneesi. En löytänyt katkaisijaa (olikin ulkopuolella) ja puhelimen jätin autoon. Talutin siis hämärässä siihen asti että tuli seuraa ja valot.
Opekin oli lopulta myöhässä muttei haitannut yhtään. Hemppa tuntui eilisen jäljiltä sangen kankealta eikä ehtinyt juuri vertyä. Onneksi ravi lähti pikkuhiljaa paranemaan. Laukkakin oli alkuun nelitahtista köpöä.
Maneesiin oli kasattu puomeista ja kavaleteista iso neliö. Molemmilta sivuilta mahtui ohi. Keskimmäiset puomit (kuvassa mustat) olivat maapuomeina. Lähimpinä kulmaa olevat (kuvassa punaiset) olivat pieniä kavaletteja, sokeripaloilla kohotettuja.
 | ||
| Oma tulkinta tehtävästä. Mustat olivat maapuomeja, punaiset vähän irti maasta. |
Ensin vain ravattiin puomien ulkopuolella. Taivuta kulmat, suorista. Ei saa jäädä vetämään sisäohjasta. Lähempää puomeja. En muista tultiinko jo tässä kulmien yli ravissa (nuolet kuvassa). Ravissa 2 askelta väliin. Alkuun Hemppa kiemursi. Tunnustan että itselläni oli niin paljon keskittymistä kaikessa muussa etten päässyt askeleiden laskemiseen asti.
Tultiin myös osin vuorotellen kaverin kanssa laukkaa ensin ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Meiltä kaivattiin kolmitahtista laukkaa ja kunnon taipumista. Pidätteistä tuli välillä turhankin hyvin takaisin. Sitä ope sanoi että siihen tähdätään että pidätteet voi tehdä pelkällä istunnalla. Puolipidäte ennen kulmaa ja pohkeilla eteen. Nyrkit kiinni, pystyyn ja vierekkäin oli myös ohjeita.
Sitten tultiin kulmien yli laukassa. Taidettiin ensin tulla vain joka toinen, sitten kaikki. Tässäkin aloitettiin kiemurtelulla mutta kun Hemppa sai juonesta kiinni niin homma helpottui. Sangen alkuvaiheessa tuntia ratsu oli jo läpimärkä. Onneksi kuskilla ei ollut ihan yhtä rankkaa. Jäi itselleni vähän epäselväksi että oliko puomien ulkopuolella tarkoitus mennä suoraan vai tehdä pienet kaaret ulos. Ulkopuolelle tuli vähän tilanteesta vaihdellen 3 tai 4 askelta. Vaikka vähän kopisi niin ei pudotettu mitään. Sitten hetki laukkaa ulkopuolella kuntoon ja välihuilit. Sekä koko homma toiseen suuntaan.
Oikea kierros oli jälkimmäisenä ja siinä Hemppa rupesi kulkemaan paremmin kaula kaarella. Opekin painotti että pitäisi ratsastaa oikein päin, sillä muuten kehittyy väärät lihakset tms. Tehtävän tekeminen sekoitti taas pasmoja ja kaikki keskittyminen meni reittiin ja aktiiviseen laukkaan. Ulkopohje!
Lopuksi vielä taas laukottiin tehtävän ulkopuolella hyväksi ja kevennettiin pois. Hemppa oli läpimärkä ja vaahtosi leuan alta ja jalastakin löytyi vaahtonoro. Ehkä maneesissa oli sen verran lämpimämpääkin kuin mihin on turkkinsa kanssa tottunut. Ei nimittäin omasta mielestäni ollut mitenkään kuolemanrankkaa. Kestikin vain sen kolme varttia.
Kotiläksyksi tuli yleisesti ratsastaa paremmin apujen väliin. Harmillisesti tämä osuus jäi vähän huonosti muistiin. Saatoin kyllä myös miettiä samalla jotain omiani. Mutta mainitsemani ongelmat eli epätasaisuus ja toisinaan huonosti jalan edessä oleminen sekä vinoudet löytyivät hienosti.
 |
| Treenin jälkeen ennen lastausta pihalla. Vielä hämärää. |
Vasta treenin jälkeen rupesi pikkuhiljaa valoistumaan. Eikä Hemppa valitettavasti halunnut kotiinkaan. Käveli joko lastaussillalle tai etuset sisään ja juurtui kaikessa rauhassa siihen. Yritin kaikenlaista ja käytiin pihalla peruuttelemassa pitkät pätkät. Silti ei edennyt paremmin sisään vaikka heinätkin odottivat. Totesin että eihän tässä ole mitään kiirettä ja jatkoin sinnikkäästi. Lopulta saatiin tuntikaverin avustajasta apukädet paikalle ja kun Hemppaa vähän työnsi pyllystä niin olikin hujauksessa kopissa. Matkusti taas rauhassa.
Tämä oli itselleni eilistä antoisampi päivä. Turhaan olin huolissani että ollaan samassa ryhmässä nelivuotiaan hevosen kanssa. Paremmin se veti kuin me! Kokonaisuutena jäi kuitenkin sellainen olo että pärjätään vähän matalamman tason opetuksellakin. Odotukseni olivat aika korkealla ja hinta-laatusuhde ja kaikki vaiva ei mielestäni ollut ihan tämän arvoisia. Valmennus, maneesi-, kärry- ja heppavuokrat yhteensä 135 e/45 min. Kertaa kaksi. Kaikkineen kotoa n. 6 tunnin reissuja. Sekä sunnuntain herätys ennen viittä aamulla. Mutta tulipahan käytyä ja hienoa että tällainen mahdollisuus järjestyi! Tammikuussa jatkuisi ja silloin olisi luvassa hyppyhommiakin. Toki ollaan siellä myös tunareina paljon taitavampien joukossa, joten voi olla ettei meitä edes kaivattaisi.
Ongelmia:
tänään Hemppa ei lastautunutkaan ilman apukäsiä
alkuun oli sangen kankea (eilisestä)
oli taas enemmän vasemmassa ohjassa kiinni
ei kovin taipuisa
en ehtinyt ravissa laskea askelia
teki muutamat löysät kasat reissussa
Parannusta:
muoto laukassa parani
ope kehui Hemppaa ketteräksi
selvittiin vaikeasta tehtävästä yllättävän asiallisesti
ei säikkynyt eikä loikkinut omiaan
lauantai 1. joulukuuta 2018
Hempalla Siltakorven opissa
MM-tason kenttäratsastaja S. Siltakorpi tuli viikonlopuksi valmentamaan Ouluun. Sain luvan lähteä Hempalla mukaan. Luvassa lauantaina koulua ja sunnuntaina puomeja/kavaletteja/jumppaa. Treenit Äimärautiolla klinikan hallissa eli taas yksi uusi maneesi, jossa en ollut koskaan ennen ratsastanut (kahdesti käynyt). Hintaahan tällaiselle tuli aika julmasti mutta maksoin kiitollisena että pääsin ylipäänsä osallistumaan.
Lauantaina oma treenivuoro oli alkuillasta. Keli nollan ympärillä ja lumi satoi maan täälläkin nyt valkoiseksi. Hemppa meni nätisti koppiin ja matkusti rauhassa. Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin. Laitoin hummalle varusteet niskaan. Pienellä kekseliäisyydellä onnistui ihan hyvin yksinkin. Ohje oli taluttaa parkkipaikalla mutta lähdettiinkin maastoreiteille. Ratsain olisi varmasti tullut kylmä. Heijastinloimi olisi ollut hyvä lisä mutta olipa minulla sentään heijastimet. Valojakin oli vähän ikävä mutta hyvin siellä lopulta näki. Hemppa oli oikein fiksusti. Lopulta sitten pyörittiin vielä hetki taluttaen parkkiksella.
Maneesissa päästiin kyytiin ja verkattiin itsenäisesti toisten lopetellessa. Lähellä olevat seinät (pieni maneesi) eivät parantaneet hepan liikkumisintoa. Oli kankeaa ja hidasta. Verkkailin askellajit läpi mutta laukka ei oikein lähtenyt rullaamaan. Poikkeuksellisen kankea laukassa.
Ope kysyi alkuhaastattelut enkä osannut kertoa kovin laajasti. Vastasin vähän töks eikä jatkokysymyksiä tullut. Hetken päästä taas tajusin mitä kaikkea muutakin olisi voinut kertoa. Sain kuitenkin kerrottua meidän tyypilliset ongelmamme. Vinous, epätasaisuus ja se, ettei Hemppa ole aina pohkeen edessä. Esittelimme nämä hetken päästä käytännössä.
Tunti oli siis kaksari ja oman aikamme koittaessa aloitettiin heti harjoitusravissa. Kolmikaarista ja kaarille voltit. Ei kovin hyvä tehtävä meidän alkutuntiimme kun Hemppa ei ollut vielä liikkeellä. Suoristuskohtiin tehtiin käyntisiirtymät. Hemppa oli hidas ja siirtymissä nyki. Saatiin näitä kuitenkin parannettua. Ohjeita tuli että nyrkit kiinni ja kädet lähelle toisiaan. Ope löysi muutenkin perusvrheeni, samoja ohjeita mitä muiltakin tulee. Osa korjauksista tuli tosin vain kerran ja meni vähän ohi kun olin keskittymässä tekemisiini. Rennot jalat, paino keskelle satulaa. Istu rennosti taakse, kanna ulkokäsi. Älä päästä ulkokättä siirtymissä.
Laukassa tehtiin muuten samaa mutta keskimmäinen kaari tultiin ravissa ja sen voltin sai halutessaan jättää tekemättä. Tein sitä kuitenkin alkuun kun ravin ensimetrit olivat aika tasapainottomia. Parani onneksi niin hyväksi että voltit saattoi jättää pois. Laukkavolteilla hyytyi nelitahtiseksi ja korjaamisessa olikin tekemistä. Pitkällä sivulla tultiin suoraan ja Hemppa kuulemma laukkasi perä sisällä. Tämän sentään osasin korjata. Tosin sitten piti vielä skarpata kulmaan asti. Vähän hirvitti kulmassa istuva ope kun piti ratsastaa siitä niin läheltä. Hemppa kuitenkin joskus latoo niitä sivupotkujaan. Meinasin sanoa asiasta mutten saanut suunvuoroa. Mentiin aina puhe-etäisyydestä niin sukkelasti ohi. Ratsastajilla oli korvanapit, joten opetuksen kyllä kuuli. Tämä sitten molempiin suuntiin.
Muutaman kerran nousi väärä laukka. Asetuksiin piti kiinnittää huomiota paremmin. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa. Radan poikki kaartamisessa ei ollut liikaa aikaa säätää asioita kuntoon. Nostotkin paranivat kun ajatteli paremmin eteen noston läpi. Ope ei arvostanut turvan ylös nakkaamista nostossa.
Välillä pyörittiin joitakin hetkiä pääty-ympyrällä. Hemppa oli yhä enemmän vasemmassa ohjassa kiinni eikä kovin taipuisana. Parhaiten auttoi kaasuttelu. Onneksi vertymisen myötä päästiin asiallisempaan.
Kovin pitkällisiä loppuraveja ei tehty. Vähän ympäriinsä samalla kun seuraavat verkkasivat. Hemppa hikosi läpimäräksi ja tuntui olevan aika uuvuksissa. Leuan alla oli vaahtoa. Ei tämä minun mielestäni ihan niin rankkaa ollut. Tosin olihan maneesissa lämpimämpää ja Hempalla ihan tuuhea turkki.
Paluumatka sujui ongelmitta. Käveli yhtä nätisti koppiin nyt kuin lähtiessäkin. Kotona karsinassa ehdin juuri saada loimen pois ennen kuin meni pyörimään. Kuiva loimi tilalle ja humma yöksi sisälle lepäämään ja kuivumaan. Huomenna jatkuu sietämättömän aikaisin aamusta.
Ongelmia:
ei ollut meille ihan parhaat tehtävät
kuski meni ohjeista välillä vähän puihin
en aina tiennyt kummalle ope puhuu
Hemppa oli vähän pohkeen takana
siirtymissä nosti turpaa
laukka meni volteilla nelitahtiseksi
säikkyi pari kertaa ihmisiä sivuloikalla
olisin kaivannut välillä vähän enemmän huomiota
korvanappi meinasi putoilla
Parannusta:
reissu onnistui hienosti ilman apukäsiä
meno parani loppua kohti
ope löysi perusvirheeni
sain ratsua suoristettua ja aktivoitua
Lauantaina oma treenivuoro oli alkuillasta. Keli nollan ympärillä ja lumi satoi maan täälläkin nyt valkoiseksi. Hemppa meni nätisti koppiin ja matkusti rauhassa. Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin. Laitoin hummalle varusteet niskaan. Pienellä kekseliäisyydellä onnistui ihan hyvin yksinkin. Ohje oli taluttaa parkkipaikalla mutta lähdettiinkin maastoreiteille. Ratsain olisi varmasti tullut kylmä. Heijastinloimi olisi ollut hyvä lisä mutta olipa minulla sentään heijastimet. Valojakin oli vähän ikävä mutta hyvin siellä lopulta näki. Hemppa oli oikein fiksusti. Lopulta sitten pyörittiin vielä hetki taluttaen parkkiksella.
Maneesissa päästiin kyytiin ja verkattiin itsenäisesti toisten lopetellessa. Lähellä olevat seinät (pieni maneesi) eivät parantaneet hepan liikkumisintoa. Oli kankeaa ja hidasta. Verkkailin askellajit läpi mutta laukka ei oikein lähtenyt rullaamaan. Poikkeuksellisen kankea laukassa.
Ope kysyi alkuhaastattelut enkä osannut kertoa kovin laajasti. Vastasin vähän töks eikä jatkokysymyksiä tullut. Hetken päästä taas tajusin mitä kaikkea muutakin olisi voinut kertoa. Sain kuitenkin kerrottua meidän tyypilliset ongelmamme. Vinous, epätasaisuus ja se, ettei Hemppa ole aina pohkeen edessä. Esittelimme nämä hetken päästä käytännössä.
Tunti oli siis kaksari ja oman aikamme koittaessa aloitettiin heti harjoitusravissa. Kolmikaarista ja kaarille voltit. Ei kovin hyvä tehtävä meidän alkutuntiimme kun Hemppa ei ollut vielä liikkeellä. Suoristuskohtiin tehtiin käyntisiirtymät. Hemppa oli hidas ja siirtymissä nyki. Saatiin näitä kuitenkin parannettua. Ohjeita tuli että nyrkit kiinni ja kädet lähelle toisiaan. Ope löysi muutenkin perusvrheeni, samoja ohjeita mitä muiltakin tulee. Osa korjauksista tuli tosin vain kerran ja meni vähän ohi kun olin keskittymässä tekemisiini. Rennot jalat, paino keskelle satulaa. Istu rennosti taakse, kanna ulkokäsi. Älä päästä ulkokättä siirtymissä.
Laukassa tehtiin muuten samaa mutta keskimmäinen kaari tultiin ravissa ja sen voltin sai halutessaan jättää tekemättä. Tein sitä kuitenkin alkuun kun ravin ensimetrit olivat aika tasapainottomia. Parani onneksi niin hyväksi että voltit saattoi jättää pois. Laukkavolteilla hyytyi nelitahtiseksi ja korjaamisessa olikin tekemistä. Pitkällä sivulla tultiin suoraan ja Hemppa kuulemma laukkasi perä sisällä. Tämän sentään osasin korjata. Tosin sitten piti vielä skarpata kulmaan asti. Vähän hirvitti kulmassa istuva ope kun piti ratsastaa siitä niin läheltä. Hemppa kuitenkin joskus latoo niitä sivupotkujaan. Meinasin sanoa asiasta mutten saanut suunvuoroa. Mentiin aina puhe-etäisyydestä niin sukkelasti ohi. Ratsastajilla oli korvanapit, joten opetuksen kyllä kuuli. Tämä sitten molempiin suuntiin.
Muutaman kerran nousi väärä laukka. Asetuksiin piti kiinnittää huomiota paremmin. Asetus uuteen suuntaan ennen nostoa. Radan poikki kaartamisessa ei ollut liikaa aikaa säätää asioita kuntoon. Nostotkin paranivat kun ajatteli paremmin eteen noston läpi. Ope ei arvostanut turvan ylös nakkaamista nostossa.
Välillä pyörittiin joitakin hetkiä pääty-ympyrällä. Hemppa oli yhä enemmän vasemmassa ohjassa kiinni eikä kovin taipuisana. Parhaiten auttoi kaasuttelu. Onneksi vertymisen myötä päästiin asiallisempaan.
Kovin pitkällisiä loppuraveja ei tehty. Vähän ympäriinsä samalla kun seuraavat verkkasivat. Hemppa hikosi läpimäräksi ja tuntui olevan aika uuvuksissa. Leuan alla oli vaahtoa. Ei tämä minun mielestäni ihan niin rankkaa ollut. Tosin olihan maneesissa lämpimämpää ja Hempalla ihan tuuhea turkki.
Paluumatka sujui ongelmitta. Käveli yhtä nätisti koppiin nyt kuin lähtiessäkin. Kotona karsinassa ehdin juuri saada loimen pois ennen kuin meni pyörimään. Kuiva loimi tilalle ja humma yöksi sisälle lepäämään ja kuivumaan. Huomenna jatkuu sietämättömän aikaisin aamusta.
 |
| Kotimatkalle kohta lähdössä. Ilman apukäsiä ei tämän kummempia kuvia tullut. |
Ongelmia:
ei ollut meille ihan parhaat tehtävät
kuski meni ohjeista välillä vähän puihin
en aina tiennyt kummalle ope puhuu
Hemppa oli vähän pohkeen takana
siirtymissä nosti turpaa
laukka meni volteilla nelitahtiseksi
säikkyi pari kertaa ihmisiä sivuloikalla
olisin kaivannut välillä vähän enemmän huomiota
korvanappi meinasi putoilla
Parannusta:
reissu onnistui hienosti ilman apukäsiä
meno parani loppua kohti
ope löysi perusvirheeni
sain ratsua suoristettua ja aktivoitua
torstai 29. marraskuuta 2018
Yhä lennokas ja iloinen Assi ja kuski
Tällä viikolla sekä itselläni että Assilla oli muita suunnitelmia siten, että pääsin vain torstaina ratsaille Assilla. Keli oli pudonnut pikkupakkaselle. Kuulin alkuverkoissa että alkuviikosta Assilla oli ollut pöllövirtaa. Nyt alkuverkassa liikkui yllättävän hyvin. Ei yhtään tuskaista. Vain ensimmäinen laukannosto oli jumitteluyritys ja Assi piti pakottaa eteen. Sen jälkeen ei ongelmia.
Jatkettiin viime viikosta saman open kanssa. Yhä ensin vaikeampi oikea kierros ja käynnissä salmiakkia ja kulmia. Käynti ei edelleenkään ollut reipasta. Tekemistä oli jatkuvasti niin paljon ettei ehtinyt miettiä yhtään omiaan. Hyvä kun pysyi ohjeissa mukana. Oman tekemisen lisäksi piti seurata hepan reaktioita ja kuunnella reitti- ja askellajiohjeet. Oikeassa kierroksessa piti kurkkia häntää, vasemmassa olin kuulemma suorana. Taidettiin tulla ravivolttejakin.
Tänään aloitettiin myötälaukoilla. Yksi suunta kerrallaan. Jossain vaiheessa tehtiin ravissa pääty-ympyrä keventäen, siitä harjoitusraviin, avoa pitkän sivun alusta, keskelle käyntisiirtymä yhä avossa ja siitä takaisin raviin. Siirtymät paranivat open kyynärpäänkäyttöohjeella. Ei saa antaa ohjia pois siirtymissä. Harjoitusravissa istuskelu meinasi välillä pompottaa.
Alkuverkassa Assi vähän hätkyi ja sitten juuri ennen avoa myöhemmin. Äkkiliike ei ollut suuri mutta taas tuntui oikealla alaselässäni haljulta. Ei onneksi jäänyt mitään ratsastusta haittaavaa.
Laukkoja nosteltiin päädyn salmiakilta vuorotellen myötäistä ja vastaista. Nosti kaikki pyydetysti. Eteneminen oli aika lennokasta sekä laukassa että ravissa. Ja oikea laukka oli tänään yllättävän hyvä. Erot laukkojen välillä sangen pieniä. Ja kun vaihdettiin oikeasta vasempaan kierrokseen niin tuntui että kaikki meni uusiksi. Ihan erilaista.
Lopuksi tehtiin vielä jokunen kolmikaarinen, kuskia välillä harjoitusraviin istuttaen. Samanlaisia avoajatuksia kuin Defellä muinoin. Pää kääntyy viimeisenä. Ja kun luulin että hölkätään loppuravit (niin taisi Assikin luulla ja nyt lähti juoksentelemaan) niin tehtiinkin vielä pitkien sivujen keskelle volttiharjoituksia ja vaihdettiin asetusta/taivutusta (hitaasti) sisään ja ulos. Assin työmotivaatio meinasi olla loppu mutta lopulta sangen löysällä ulko-ohjalla mutkauttaen sai vielä rentoutumaan tuntumalle.
Ope oli taas oikein tyytyväisen oloinen ja kehui että meni paljon paremmin kuin viimeksi. Assi oli hyväntuulinen ja lennokas. Sekä kuski. Kyllä tästä kannatti maksaa!
Ongelmia:
yritti pudottaa laukan jokusen kerran pois (sain estettyä)
ensimmäisessä laukannostossa piti komentaa liikkeelle
kuskin piti ajatella käsiään käsirautoihin, taisivat siis taas karkailla
pari pikkusäpsyä, yhdessä nitkahti kuskin selkä
Parannusta:
ei kakkajumeja
ope kehui että meni paremmin kuin viimeksi
kaikki olivat oikein hyväntuulisia läpi tunnin
Jatkettiin viime viikosta saman open kanssa. Yhä ensin vaikeampi oikea kierros ja käynnissä salmiakkia ja kulmia. Käynti ei edelleenkään ollut reipasta. Tekemistä oli jatkuvasti niin paljon ettei ehtinyt miettiä yhtään omiaan. Hyvä kun pysyi ohjeissa mukana. Oman tekemisen lisäksi piti seurata hepan reaktioita ja kuunnella reitti- ja askellajiohjeet. Oikeassa kierroksessa piti kurkkia häntää, vasemmassa olin kuulemma suorana. Taidettiin tulla ravivolttejakin.
Tänään aloitettiin myötälaukoilla. Yksi suunta kerrallaan. Jossain vaiheessa tehtiin ravissa pääty-ympyrä keventäen, siitä harjoitusraviin, avoa pitkän sivun alusta, keskelle käyntisiirtymä yhä avossa ja siitä takaisin raviin. Siirtymät paranivat open kyynärpäänkäyttöohjeella. Ei saa antaa ohjia pois siirtymissä. Harjoitusravissa istuskelu meinasi välillä pompottaa.
Alkuverkassa Assi vähän hätkyi ja sitten juuri ennen avoa myöhemmin. Äkkiliike ei ollut suuri mutta taas tuntui oikealla alaselässäni haljulta. Ei onneksi jäänyt mitään ratsastusta haittaavaa.
Laukkoja nosteltiin päädyn salmiakilta vuorotellen myötäistä ja vastaista. Nosti kaikki pyydetysti. Eteneminen oli aika lennokasta sekä laukassa että ravissa. Ja oikea laukka oli tänään yllättävän hyvä. Erot laukkojen välillä sangen pieniä. Ja kun vaihdettiin oikeasta vasempaan kierrokseen niin tuntui että kaikki meni uusiksi. Ihan erilaista.
Lopuksi tehtiin vielä jokunen kolmikaarinen, kuskia välillä harjoitusraviin istuttaen. Samanlaisia avoajatuksia kuin Defellä muinoin. Pää kääntyy viimeisenä. Ja kun luulin että hölkätään loppuravit (niin taisi Assikin luulla ja nyt lähti juoksentelemaan) niin tehtiinkin vielä pitkien sivujen keskelle volttiharjoituksia ja vaihdettiin asetusta/taivutusta (hitaasti) sisään ja ulos. Assin työmotivaatio meinasi olla loppu mutta lopulta sangen löysällä ulko-ohjalla mutkauttaen sai vielä rentoutumaan tuntumalle.
Ope oli taas oikein tyytyväisen oloinen ja kehui että meni paljon paremmin kuin viimeksi. Assi oli hyväntuulinen ja lennokas. Sekä kuski. Kyllä tästä kannatti maksaa!
Ongelmia:
yritti pudottaa laukan jokusen kerran pois (sain estettyä)
ensimmäisessä laukannostossa piti komentaa liikkeelle
kuskin piti ajatella käsiään käsirautoihin, taisivat siis taas karkailla
pari pikkusäpsyä, yhdessä nitkahti kuskin selkä
Parannusta:
ei kakkajumeja
ope kehui että meni paremmin kuin viimeksi
kaikki olivat oikein hyväntuulisia läpi tunnin
tiistai 27. marraskuuta 2018
Rentous, tahti ja tasapaino jälleen kerran
Tiistaina jatkettiin kouluratsastusharjoituksia Heponiityssä. Minä taas Sakulla ja ryhmän kokona 6 ratsukkoa. Pihalla oli nyt -6°C (me maneesissa) ja tajusin laittaa paksummat hanskat ja ensimmäistä kertaa tälle syksylle villasukat. Kannatti. Sormia meinasi silti vähän paleltaa.
Ope kysyi heti alkuun että mikä on tärkeintä. Vastasin että rentous. Tuntikaveri osasi vastata kaksi seuraavaa eli tahdin ja tasapainon. Pitäisi varmaan itse vihdoin opetella koulutusportaat. Näistä lähdettiin taas liikkeelle. Nyt entistä tarkemmin pidin ajatuksen suorassa hevosessa ja kevyessä etuosassa. Tänään oli alusta vähän helpompaa mutta puolierot olivat aikamoiset. Oikea kierros oli helppo. Vasemmassa vasen käteni oli tarpeettoman kovilla vaikka yritin mitä. Saku ei halunnut seurata asetuksia.
Pyörittiin uraa pitkin ja keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa. Sai tehdä vapaamuotoisesti lävistäjiä ja niillä käyntisiirtymiä. Jossain välissä volttejakin. Muistin ratsastaa eteen. Välillä tein jokusen oman käyntisiirtymän kun tuntui että humma lakkasi kuuntelemasta. Yritin myös tunnustella menoa ja alkutunnin jälkeen osasin pitää katseen aika hyvin pois Sakun niskasta.
Volteista tuli aika hyviä. Peukalot päällimmäisiksi, vinkkasi ope. Itse skarppasin käsieni kantamisen ja lähekkäin pitämisen kanssa. Sekä yritin käännellä nyrkkejä pystyyn jo valmiiksi. Ope käski kysyä itseltään että mikä on se syy, miksi käsiä tekee mieli levitellä ympäriinsä. Pitää puuttua siihen syyhyn ja tehdä jotain sille. Vain omaa ratsastusta muuttamalla voi tulla paremmaksi. Jotenkin noin.
Laukkoja nosteltiin pääty-ympyröille. Tänään tehtiin tämä aika pikaisesti eikä tullut kovin monta nostoa. Oikea laukka oli parempi mutta vasenkin ihan asiallinen. Vasemmasta raviin oli vähän vyöryilyä. Yritin olla vetämättä ja väistättää muttei päästy ihan tahtomaani lopputulokseen. Alkutunnista osasin kyllä kopistella pohkeilla kovemmin jos ei heti reagoinut.
Ope puhui pohkeenkäytöstä (kantapäiden nostamisesta), varpaiden suunnasta ja käsien levittelystä. Mitäköhän kuvittelin kun ajattelin että nämä eivät koske itseäni. Hah! Vasta kun lopputunnista tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan niin tajusin etten ollut edes katsellut missä varpaani tänään menevät.
Oli taas kivaa ja hyödyllistä. Mutta näemmä mietin viikon aikana liian vähän asioita kun joka kerralle en keksi enää kysyttävää.
Ongelmia:
vasen ohja oli yhä kovemmassa käytössä
sormia meinasi vähän paleltaa
käynti oli turhan kiireistä
ratsun keskittyminen rakoili herkästi jos jossain tapahtui jotain
lopuksi tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan
Parannusta:
tasaisia pätkiä
oikea kierros oli sangen hyvä läpi tunnin
en tuijotellut niskaa pahasti
sain istuttua rennosti
hoitaessa Saku oli oikein kiva rapsuttelukaveri
Ope kysyi heti alkuun että mikä on tärkeintä. Vastasin että rentous. Tuntikaveri osasi vastata kaksi seuraavaa eli tahdin ja tasapainon. Pitäisi varmaan itse vihdoin opetella koulutusportaat. Näistä lähdettiin taas liikkeelle. Nyt entistä tarkemmin pidin ajatuksen suorassa hevosessa ja kevyessä etuosassa. Tänään oli alusta vähän helpompaa mutta puolierot olivat aikamoiset. Oikea kierros oli helppo. Vasemmassa vasen käteni oli tarpeettoman kovilla vaikka yritin mitä. Saku ei halunnut seurata asetuksia.
Pyörittiin uraa pitkin ja keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa. Sai tehdä vapaamuotoisesti lävistäjiä ja niillä käyntisiirtymiä. Jossain välissä volttejakin. Muistin ratsastaa eteen. Välillä tein jokusen oman käyntisiirtymän kun tuntui että humma lakkasi kuuntelemasta. Yritin myös tunnustella menoa ja alkutunnin jälkeen osasin pitää katseen aika hyvin pois Sakun niskasta.
Volteista tuli aika hyviä. Peukalot päällimmäisiksi, vinkkasi ope. Itse skarppasin käsieni kantamisen ja lähekkäin pitämisen kanssa. Sekä yritin käännellä nyrkkejä pystyyn jo valmiiksi. Ope käski kysyä itseltään että mikä on se syy, miksi käsiä tekee mieli levitellä ympäriinsä. Pitää puuttua siihen syyhyn ja tehdä jotain sille. Vain omaa ratsastusta muuttamalla voi tulla paremmaksi. Jotenkin noin.
Laukkoja nosteltiin pääty-ympyröille. Tänään tehtiin tämä aika pikaisesti eikä tullut kovin monta nostoa. Oikea laukka oli parempi mutta vasenkin ihan asiallinen. Vasemmasta raviin oli vähän vyöryilyä. Yritin olla vetämättä ja väistättää muttei päästy ihan tahtomaani lopputulokseen. Alkutunnista osasin kyllä kopistella pohkeilla kovemmin jos ei heti reagoinut.
Ope puhui pohkeenkäytöstä (kantapäiden nostamisesta), varpaiden suunnasta ja käsien levittelystä. Mitäköhän kuvittelin kun ajattelin että nämä eivät koske itseäni. Hah! Vasta kun lopputunnista tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan niin tajusin etten ollut edes katsellut missä varpaani tänään menevät.
Oli taas kivaa ja hyödyllistä. Mutta näemmä mietin viikon aikana liian vähän asioita kun joka kerralle en keksi enää kysyttävää.
Ongelmia:
vasen ohja oli yhä kovemmassa käytössä
sormia meinasi vähän paleltaa
käynti oli turhan kiireistä
ratsun keskittyminen rakoili herkästi jos jossain tapahtui jotain
lopuksi tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan
Parannusta:
tasaisia pätkiä
oikea kierros oli sangen hyvä läpi tunnin
en tuijotellut niskaa pahasti
sain istuttua rennosti
hoitaessa Saku oli oikein kiva rapsuttelukaveri
torstai 22. marraskuuta 2018
Valmentajan vaihto ja iloisesti liikkuva Assi
Torstaina saatiin Assille uusi kouluope paikalle. Tosin ope oli itselleni tuttu Defen ajoilta ja muinoin on Assiakin kuulemma opettanut jonkun junnun kanssa. Nyt ehdin hieman hätäisesti hölkötellä askellajit pohjille läpi. Kovin oli hidasta. Assi yritti pari kertaa jumahtaa laukannostossa mutta sain humautettua liikkeelle. Eikä tämä tullut yllätyksenä kun en saanut ravissa viritettyä hyväksi.
Sitten vielä laukattiin ympyrällä open edessä molempiin kierroksiin. Vasen on helpompi, tuumasi ope. Oikealle taipunee huonommin. Lähdettiin ihan perusasioista liikkeelle mutta kuskille tulikin pään täydeltä mietittävää heti käynnissä. Ei kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja mutta salmiakilla kulmissa perän väistätystä ulos ja taivutusta sisään. Suorilla sisäavut piti höllätä pois. Ja muistaa kulmissa tiivistää myös oma oikea kylki. Lompakko kainalon alle. Eli vähän samoja ajatuksia kuin Airalta tuli. Käynti oli aluksi hidasta ja ope auttoi maasta vähän lisää aktiivisuutta takasiin. Helpotti.
Ravissa taidettiin ensin tulla samaa salmiakkia. Sitten uraa pitkin. Yhä jokainen kulma huolella ja suorille lähetetään eteen. Eikä haittaa jos alkuun juoksee pää ylhäällä kunhan liikkuu. Pohkeiden käyttöön opetettiin niitä vanhoja jippoja. Ensin jalat irti. Sitten yksi kopautus, heti irti ja jos ei lähde niin raippa heti perään kun jalat on irti. Välillä kuskilla oli vähän ajoitusongelmia mutta toistot auttoivat.
En nyt muista enää varmaksi mutta taidettiin aloittaa vastalaukalla. Siinä vertyy vähemmillä kilometreillä. Nostossa yritti taas juntturoida mutta sain liikkeelle. Yhä kulmat piti ratsastaa samoin. Sitten pyöräytettiin myötälaukkaan ja tosiaan itselläni rupesi hämärtymään taas että onko myötä- vai vastalaukka menossa. Vasemmalla taidettiin aloittaa. Yhä samaa ajatusta että etuosakäännös kulmaan ja takaosa väistää ulos.
Vasempaan suuntaan sama juttu. Käynnissä salmiakilla oli hidas mutta ope ihasteli miten mutkattomasti lähti kääntymään. Assi heräsi pikkuhiljaa liikkeelle ja ravissa tehtiin tähänkin suuntaan lyhyen sivun alkuun voltteja ja myöhemmin pääty-ympyröitä harjoitusravissa. Pitkät sivut sai keventää. Loppua kohti kun Assi virkistyi entisestään niin kuskilla meinasi mennä pomppimiseksi. Yritin vain availla jalkoja paremmin irti etten vahingossa puristaisi.
Laukkojen kanssa samat kuviot tähänkin suuntaan. Pitkillä sivuilla sai paahtaa inkkarilaukkaa ja iloisesti Assi viipotti menemään. Ja kulmiin takaosan väistätys ja kuskin ulkokylki haltuun. Ohjasotteiden suunnistakin tuli jotain kommentteja. Alkutunnista ainakin oli niin paljon mietittävää että pää sauhusi ja osa meni ohi.
Laukkojen jälkeen ravissa oli oikein lennokasta menoa. Eikä tarvinnut patistaa. Vähän istutettiin harjoitusravia ympyrällä. Välikäyntien jälkeen saatiin vielä ohjattu loppuverkka. Kolmikaarisia. Ja yllättäen Assi ei lähtenyt juoksemaan alta vaan energia oli kanavoitavissa oikein.
Takaosan siirtely ja kulmat toimivat näemmä Assille oikein hyvin. Ope oli tyytyväinen ja niin olin minä sekä Assikin. Eikä lähdetty prässäilemään vaan nautittiin tänään iloisesti eteen liikkuvasta hevosesta. Pienen jahkailun jälkeen päädyin siihen että jatkamme harjoituksia viikon päästä samalla kokoonpanolla.
Ongelmia:
alkuverkassa oli käynnissä ja ravissa hidas
yritti jumitella pari kertaa laukannostoissa
kuski oli hankalammin mutkalla vain oikeassa kierroksessa
Parannusta:
Assi heräsi liikkumaan iloisesti
ope sanoi että kippuroituva oikea jalkani ei ollut yhtä paha kuin aiemmin
Sitten vielä laukattiin ympyrällä open edessä molempiin kierroksiin. Vasen on helpompi, tuumasi ope. Oikealle taipunee huonommin. Lähdettiin ihan perusasioista liikkeelle mutta kuskille tulikin pään täydeltä mietittävää heti käynnissä. Ei kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja mutta salmiakilla kulmissa perän väistätystä ulos ja taivutusta sisään. Suorilla sisäavut piti höllätä pois. Ja muistaa kulmissa tiivistää myös oma oikea kylki. Lompakko kainalon alle. Eli vähän samoja ajatuksia kuin Airalta tuli. Käynti oli aluksi hidasta ja ope auttoi maasta vähän lisää aktiivisuutta takasiin. Helpotti.
Ravissa taidettiin ensin tulla samaa salmiakkia. Sitten uraa pitkin. Yhä jokainen kulma huolella ja suorille lähetetään eteen. Eikä haittaa jos alkuun juoksee pää ylhäällä kunhan liikkuu. Pohkeiden käyttöön opetettiin niitä vanhoja jippoja. Ensin jalat irti. Sitten yksi kopautus, heti irti ja jos ei lähde niin raippa heti perään kun jalat on irti. Välillä kuskilla oli vähän ajoitusongelmia mutta toistot auttoivat.
En nyt muista enää varmaksi mutta taidettiin aloittaa vastalaukalla. Siinä vertyy vähemmillä kilometreillä. Nostossa yritti taas juntturoida mutta sain liikkeelle. Yhä kulmat piti ratsastaa samoin. Sitten pyöräytettiin myötälaukkaan ja tosiaan itselläni rupesi hämärtymään taas että onko myötä- vai vastalaukka menossa. Vasemmalla taidettiin aloittaa. Yhä samaa ajatusta että etuosakäännös kulmaan ja takaosa väistää ulos.
Vasempaan suuntaan sama juttu. Käynnissä salmiakilla oli hidas mutta ope ihasteli miten mutkattomasti lähti kääntymään. Assi heräsi pikkuhiljaa liikkeelle ja ravissa tehtiin tähänkin suuntaan lyhyen sivun alkuun voltteja ja myöhemmin pääty-ympyröitä harjoitusravissa. Pitkät sivut sai keventää. Loppua kohti kun Assi virkistyi entisestään niin kuskilla meinasi mennä pomppimiseksi. Yritin vain availla jalkoja paremmin irti etten vahingossa puristaisi.
Laukkojen kanssa samat kuviot tähänkin suuntaan. Pitkillä sivuilla sai paahtaa inkkarilaukkaa ja iloisesti Assi viipotti menemään. Ja kulmiin takaosan väistätys ja kuskin ulkokylki haltuun. Ohjasotteiden suunnistakin tuli jotain kommentteja. Alkutunnista ainakin oli niin paljon mietittävää että pää sauhusi ja osa meni ohi.
Laukkojen jälkeen ravissa oli oikein lennokasta menoa. Eikä tarvinnut patistaa. Vähän istutettiin harjoitusravia ympyrällä. Välikäyntien jälkeen saatiin vielä ohjattu loppuverkka. Kolmikaarisia. Ja yllättäen Assi ei lähtenyt juoksemaan alta vaan energia oli kanavoitavissa oikein.
Takaosan siirtely ja kulmat toimivat näemmä Assille oikein hyvin. Ope oli tyytyväinen ja niin olin minä sekä Assikin. Eikä lähdetty prässäilemään vaan nautittiin tänään iloisesti eteen liikkuvasta hevosesta. Pienen jahkailun jälkeen päädyin siihen että jatkamme harjoituksia viikon päästä samalla kokoonpanolla.
Ongelmia:
alkuverkassa oli käynnissä ja ravissa hidas
yritti jumitella pari kertaa laukannostoissa
kuski oli hankalammin mutkalla vain oikeassa kierroksessa
Parannusta:
Assi heräsi liikkumaan iloisesti
ope sanoi että kippuroituva oikea jalkani ei ollut yhtä paha kuin aiemmin
tiistai 20. marraskuuta 2018
Yhä rentoa hevosta, vähän enemmän hommia ja excel päässä
Tiistaina oli tämän viiden kerran setin viimeinen Riitan tunti. Onneksi jatkoa seuraa heti ensi viikolla. Menin tavalliseen tapaan Sakulla. Ennen tuntia pohdin satulan pois jättämistä mutta laitoin sen kuitenkin. Jälkikäteen totesin että tänään olisi ollut huono päivä mennä ilman. Pari pykälää tavallista haastavampia tehtäviä.
Tänään aloitettiin käynnissä taas keskiympyrällä. 6 ratsukkoa. Yhä ajateltiin lähtötilanteeksi rentoa hevosta. Saku oli vähän enemmän kiinni vasemmassa ohjassa. Taas edelliskerrasta viisastuneena toimin entistä aktiivisemmin ja päämäärätietoisemmin asian takia. Ja kun yritin opelle sanoa että ratsastan kohti ulko-ohjaa (vasemmassa kierroksessa) niin sainkin vain liudan ohjeita mitä kaikkea kannattaa vielä tehdä. Minä kun kuvittelin että tekemiseni oli hyvällä mallilla. Ehkä sitten pitäisi olla vielä nopeampi ja tehokkaampi? Sisätakajalkaa alle, suorana ulko-ohjasta, pidätteet oikeasti läpi ja humma odottamaan. Noilla lähdin liikkeelle. Sekä tietysti taivuttamisella, myötäämisellä ja kehumisella. Tänään muistin ratsastaa myös eteen. Hienoa isompaakin ravia irtosi. Sitten lähti takomaan ja tajusin itsekin että siinä vaiheessa pitää hidastaa.
Ravissa saatiin haahuilla omiamme. Tein tarpeen mukaan käyntisiirtymiä ja Saku tuli paremmin kuulolle. Tunnin aikana oli hyviä pätkiä, joista päädyttiin vähemmän hyviin. Pääty-ympyröillä tehtiin ravisäätelyä. Odottamaan ja lähetys eteen. Hyvin lähti jalasta eteen (tosin en aina huomannut itse kovin suurta eroa). Hidastamista piti yrittää tehdä enemmän istunnalla kuin ohjalla. Ohjasta kuulemma jäykistyi kaulasta. Välillä en saanut hidastamaan kuin ohjalla. Pari kertaa kierroksen aikana.
Tänään otettiin laukatkin pääty-ympyröillä koko porukka kerrallaan. Siitä onkin aikaa kun ollaan kaikki laukattu kerralla. Silloin ainakin kun menin Rubylla. Samanlaista työstämistä piti tehdä laukassakin. Vasemmassa meinasi pudotella raviin kun lyhensin. Pyöreämpää kaulaa, kaipasi ope. Laukoissa päädyin vauhtiveikkojen kanssa samalle ympyrälle ja välillä tuntui että sain kaasutella tosissani ja pyöriä pikkuympyrää ettei jääty jalkoihin.
Loppuraveissa oikea kierros oli hyvä mutta vasemmassa kierroksessa oli yhä vähän kiinni vasemmassa ohjassa. Heti kun päästettiin pitkät ohjat niin työjutut palasivat mieleen. En ollut ihan parhaimmillani ja ihan asiallisesta tunnista jäi kuitenkin vähän pettynyt olo kun en saanut Sakua tasaisesti kahdelle ohjalle.
Tänään oli kiva kun tehtiin vähän aktiivisemmin hommia. Pelkäsin että jäädyn kun keli oli pudonnut nolliin ja olin yhä samoissa vaatteissa ja kesähanskoissa kuin aiemmin. Pelko oli aiheeton ja tuli lämmin. Saku oli tunnin jälkeen kerrankin selvästi märempi kuin ennen.
Ongelmia:
vihdoin tuli sanomista nousevista jaloistani
vasen kierros ei tullut yhtä hyväksi
jännittyi jos hidastin ohjalla (ja muuta ei aina kuunnellut)
säikähti pari kertaa "siivoojaa"
löysin itseni useasti tuijottelemasta Sakun niskaa (ope ei sanonut)
Parannusta:
ratsastin vähän aktiivisemmin eteen
ei tuijotellut nurkkia
oli hetkittäin aika hyvä
tajusin tehdä siirtymiä ja temponmuutoksia tarpeen mukaan
Tänään aloitettiin käynnissä taas keskiympyrällä. 6 ratsukkoa. Yhä ajateltiin lähtötilanteeksi rentoa hevosta. Saku oli vähän enemmän kiinni vasemmassa ohjassa. Taas edelliskerrasta viisastuneena toimin entistä aktiivisemmin ja päämäärätietoisemmin asian takia. Ja kun yritin opelle sanoa että ratsastan kohti ulko-ohjaa (vasemmassa kierroksessa) niin sainkin vain liudan ohjeita mitä kaikkea kannattaa vielä tehdä. Minä kun kuvittelin että tekemiseni oli hyvällä mallilla. Ehkä sitten pitäisi olla vielä nopeampi ja tehokkaampi? Sisätakajalkaa alle, suorana ulko-ohjasta, pidätteet oikeasti läpi ja humma odottamaan. Noilla lähdin liikkeelle. Sekä tietysti taivuttamisella, myötäämisellä ja kehumisella. Tänään muistin ratsastaa myös eteen. Hienoa isompaakin ravia irtosi. Sitten lähti takomaan ja tajusin itsekin että siinä vaiheessa pitää hidastaa.
Ravissa saatiin haahuilla omiamme. Tein tarpeen mukaan käyntisiirtymiä ja Saku tuli paremmin kuulolle. Tunnin aikana oli hyviä pätkiä, joista päädyttiin vähemmän hyviin. Pääty-ympyröillä tehtiin ravisäätelyä. Odottamaan ja lähetys eteen. Hyvin lähti jalasta eteen (tosin en aina huomannut itse kovin suurta eroa). Hidastamista piti yrittää tehdä enemmän istunnalla kuin ohjalla. Ohjasta kuulemma jäykistyi kaulasta. Välillä en saanut hidastamaan kuin ohjalla. Pari kertaa kierroksen aikana.
Tänään otettiin laukatkin pääty-ympyröillä koko porukka kerrallaan. Siitä onkin aikaa kun ollaan kaikki laukattu kerralla. Silloin ainakin kun menin Rubylla. Samanlaista työstämistä piti tehdä laukassakin. Vasemmassa meinasi pudotella raviin kun lyhensin. Pyöreämpää kaulaa, kaipasi ope. Laukoissa päädyin vauhtiveikkojen kanssa samalle ympyrälle ja välillä tuntui että sain kaasutella tosissani ja pyöriä pikkuympyrää ettei jääty jalkoihin.
Loppuraveissa oikea kierros oli hyvä mutta vasemmassa kierroksessa oli yhä vähän kiinni vasemmassa ohjassa. Heti kun päästettiin pitkät ohjat niin työjutut palasivat mieleen. En ollut ihan parhaimmillani ja ihan asiallisesta tunnista jäi kuitenkin vähän pettynyt olo kun en saanut Sakua tasaisesti kahdelle ohjalle.
Tänään oli kiva kun tehtiin vähän aktiivisemmin hommia. Pelkäsin että jäädyn kun keli oli pudonnut nolliin ja olin yhä samoissa vaatteissa ja kesähanskoissa kuin aiemmin. Pelko oli aiheeton ja tuli lämmin. Saku oli tunnin jälkeen kerrankin selvästi märempi kuin ennen.
Ongelmia:
vihdoin tuli sanomista nousevista jaloistani
vasen kierros ei tullut yhtä hyväksi
jännittyi jos hidastin ohjalla (ja muuta ei aina kuunnellut)
säikähti pari kertaa "siivoojaa"
löysin itseni useasti tuijottelemasta Sakun niskaa (ope ei sanonut)
Parannusta:
ratsastin vähän aktiivisemmin eteen
ei tuijotellut nurkkia
oli hetkittäin aika hyvä
tajusin tehdä siirtymiä ja temponmuutoksia tarpeen mukaan
maanantai 19. marraskuuta 2018
Etsimässä tasaisuutta kaarille
Maanantaina oli viikottaisen hyppypäivän aika Assilla. En taas lähtenyt innosta puhkuen tallille. Pakkanenkin iski: -6°C. Onneksi maneesissa oli yhä sopiva poololla ja fleecellä. Ratsauduin sattumoisin niin että hevosen turpa oli kohti seinää. Assi yritti tavalliseen tapaansa liikkeelle kun olin päässyt selkään. Seinä hidasti. Ja sitten pölhö hevonen päätti lähteä sivulle ja asteli selkäännousujakkaran mukkelis. Ei onneksi eskaloitunut eikä käynyt mitään. Mutta pitäisi näemmä ruveta tässäkin asiassa pitämään parempaa jöötä.
Käynnissä Assi eteni ok. Ravissa oli hidas. Hyvin hidas. Eikä oikein pyynnöistä herännyt. Ohjattu verkka alkoi tästä. Ensin tultiin volttikahdeksikkoa puomin yli radan poikki ja siinä yritin hoputella Assia eteen. Tajusin että jos ei meinaa kääntyä oikealle niin olen itse liian vähän vasemmalla. Auttoi. Open mielestä kääntyi huonommin vasemmalle. En ehtinyt keskittyä. Enkä huomannut askeleiden tarkkomista puomille. Liikaa ajattelemista oli reitissä, lavoissa ja etenemisessä.
Sitten laukkaa maneesia ympäri. Ohje oli ottaa laukat ilman mitään vaatimuksia. Sen verran vaadin että laukassa piti pysyä ja vaikka ovipäätyä teki mieli kartella niin piti mennä esteiden takaa eli lähes uraa pitkin. Molemmat laukat nousivat nätisti mutta herättelin kyllä ensin. Pari kertaa taisi yrittää pudottaa pois. Matkan varrella onnistui tänään lannoituskin. Ope kehui että laukkaa hyvin. Tuntui siltä että jos teen mitään niin pudottaa laukan pois.
Laukkojen jälkeen ravi eteni ihan erilailla. Tultiin maapuomia päädyssä ympyrällä. Kerrankin kivan simppeli tehtävä. Ensin kerran ravissa, sitten laukassa. Käytännössä ensin käynnissä, sitten pari kertaa ravissa kun käynnistelin ratsun.
Laukassa tämä ei ollutkaan helppo homma. Huikkailin aina ääneen että jäätiinkö lähelle vai kauas. Rupesin säätämään hevosta liikaa. Vasta kun keskityin tasaiseen rytmiin ja säädin kaarta niin ruvettiin osumaan. Mutta se vaati aika monta yritystä. Open ohje samasta askelmäärästä pitkän sivun kääntöpisteestä ei auttanut. Sama molempiin suuntiin.
Sitten ruvettiin tulemaan ensimmäistä kiemuraa. Puomilta noin 8 askelta ristikolle ja siitä noin 5 pystylle. Ensin puomeina, sitten pikkuesteitä paitsi ensimmäinen puomi. Kaikki tiet olivat tänään kaarevia, ylityssuunta vaihtui joka kerta 90°. Tässä sama juttu että säätyi vähän liiankin hyvin. 7 - 10 ja 5 - 6 askelta. Päästiin kuitenkin kahdeksaan ja viiteen. Tämäkin molemmista suunnista.
Toisessa päädyssä oli innarivälein ihan aavistuksen nostetut puomit kaarella. Ja sitten samanlainen kaari suoraan ja viitisen laukkaa keskipystylle. Tätäkin tultiin molemmista suunnista. Vähän haparointia tässäkin mutta Assi eteni ihan hyvin. Vaikeinta oli kääntää viimeinen kaari. Ajattelin esteen jälkeen liikaa suoraan kun piti olla kääntämässä jo hypyssä. Enkä saanut kaipaamaani sakkokierrosta radan viimeisillä esteillä kuin lopuksi. Ope välissä seisomassa auttoi kovasti.
Tultiin näitä noin 6 esteen ratoina molemmista suunnista jokusen kerran. Ensimmäinen pikkukorkeuksilla sangen siististi. Vika laukka jäi vaihtumatta. Isommilla taisi tulla sakkolähestyminen heti ykköselle. Suorana kohti estettä että voi vaihtaa. Tässä katosi Assin vauhti ja oli aika löysä. Kampesi kuitenkin kaikista yli. Viimeiselle kierrokselle skarpattiin taas vähän paremmin ja se oli ihan ok. Toinen kaareva meni neljällä, ennen kavaletteja sain kuudennen sullottua vaikka meinasi jäädä ahtaaksi.
Loppuraveissa Assi meinasi taas alkuun juosta alta. Tasoittui siitä. Nyt en kevenellyt ihan parhaalla ajatuksella vaan höpistiin open kanssa omiamme. Assille tuli kuuma.
Ongelmia:
alkuverkassa oli hidas
toiseksi viimeiselle kierrokselle hyytyi
pari väärää laukkaa
kaarteiden ratsastus oli välillä vaikeaa
Parannusta:
ei kakkajumeja
ei kieltoja
säätyi välillä vähän liiankin hyvin
Käynnissä Assi eteni ok. Ravissa oli hidas. Hyvin hidas. Eikä oikein pyynnöistä herännyt. Ohjattu verkka alkoi tästä. Ensin tultiin volttikahdeksikkoa puomin yli radan poikki ja siinä yritin hoputella Assia eteen. Tajusin että jos ei meinaa kääntyä oikealle niin olen itse liian vähän vasemmalla. Auttoi. Open mielestä kääntyi huonommin vasemmalle. En ehtinyt keskittyä. Enkä huomannut askeleiden tarkkomista puomille. Liikaa ajattelemista oli reitissä, lavoissa ja etenemisessä.
Sitten laukkaa maneesia ympäri. Ohje oli ottaa laukat ilman mitään vaatimuksia. Sen verran vaadin että laukassa piti pysyä ja vaikka ovipäätyä teki mieli kartella niin piti mennä esteiden takaa eli lähes uraa pitkin. Molemmat laukat nousivat nätisti mutta herättelin kyllä ensin. Pari kertaa taisi yrittää pudottaa pois. Matkan varrella onnistui tänään lannoituskin. Ope kehui että laukkaa hyvin. Tuntui siltä että jos teen mitään niin pudottaa laukan pois.
Laukkojen jälkeen ravi eteni ihan erilailla. Tultiin maapuomia päädyssä ympyrällä. Kerrankin kivan simppeli tehtävä. Ensin kerran ravissa, sitten laukassa. Käytännössä ensin käynnissä, sitten pari kertaa ravissa kun käynnistelin ratsun.
Laukassa tämä ei ollutkaan helppo homma. Huikkailin aina ääneen että jäätiinkö lähelle vai kauas. Rupesin säätämään hevosta liikaa. Vasta kun keskityin tasaiseen rytmiin ja säädin kaarta niin ruvettiin osumaan. Mutta se vaati aika monta yritystä. Open ohje samasta askelmäärästä pitkän sivun kääntöpisteestä ei auttanut. Sama molempiin suuntiin.
Sitten ruvettiin tulemaan ensimmäistä kiemuraa. Puomilta noin 8 askelta ristikolle ja siitä noin 5 pystylle. Ensin puomeina, sitten pikkuesteitä paitsi ensimmäinen puomi. Kaikki tiet olivat tänään kaarevia, ylityssuunta vaihtui joka kerta 90°. Tässä sama juttu että säätyi vähän liiankin hyvin. 7 - 10 ja 5 - 6 askelta. Päästiin kuitenkin kahdeksaan ja viiteen. Tämäkin molemmista suunnista.
Toisessa päädyssä oli innarivälein ihan aavistuksen nostetut puomit kaarella. Ja sitten samanlainen kaari suoraan ja viitisen laukkaa keskipystylle. Tätäkin tultiin molemmista suunnista. Vähän haparointia tässäkin mutta Assi eteni ihan hyvin. Vaikeinta oli kääntää viimeinen kaari. Ajattelin esteen jälkeen liikaa suoraan kun piti olla kääntämässä jo hypyssä. Enkä saanut kaipaamaani sakkokierrosta radan viimeisillä esteillä kuin lopuksi. Ope välissä seisomassa auttoi kovasti.
Tultiin näitä noin 6 esteen ratoina molemmista suunnista jokusen kerran. Ensimmäinen pikkukorkeuksilla sangen siististi. Vika laukka jäi vaihtumatta. Isommilla taisi tulla sakkolähestyminen heti ykköselle. Suorana kohti estettä että voi vaihtaa. Tässä katosi Assin vauhti ja oli aika löysä. Kampesi kuitenkin kaikista yli. Viimeiselle kierrokselle skarpattiin taas vähän paremmin ja se oli ihan ok. Toinen kaareva meni neljällä, ennen kavaletteja sain kuudennen sullottua vaikka meinasi jäädä ahtaaksi.
Loppuraveissa Assi meinasi taas alkuun juosta alta. Tasoittui siitä. Nyt en kevenellyt ihan parhaalla ajatuksella vaan höpistiin open kanssa omiamme. Assille tuli kuuma.
Ongelmia:
alkuverkassa oli hidas
toiseksi viimeiselle kierrokselle hyytyi
pari väärää laukkaa
kaarteiden ratsastus oli välillä vaikeaa
Parannusta:
ei kakkajumeja
ei kieltoja
säätyi välillä vähän liiankin hyvin
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Äimiskän kisoista ruusuke ja kieltoja
Sunnuntaina oli 1-tason kisapäivä Äimärautiolla. Tällä kertaa tallin porukasta kukaan ei mennyt pikkuluokkiin, joten tallilta oli lähtö vasta puolen päivän alla. Toki tämä silti tarkoitti itselleni melko aikaista aamua. Ja koska keltaisen kyytiin ei mahtunut enempää väkeä niin piti mennä omalla autolla kisapaikalle. Sainpa sitten samalla katsella hetken ratapiirrosta ilman hevosta. Hempan kanssa luvassa 80 ja 90 cm. Molemmissa onneksi sama rata ja A.2.0 eli vain 8 estettä. Sangen simppeli oppia.
Keli oli pitkästä aikaa aavistuksen pakkasella. Ulkokenttä oli rouhittu mutta sellaisessa kunnossa ettei tehnyt mieli edes ravata. Verkassa sai olla 8 ja oma lähtövuoro oli 13. Ehdittiin kävelläkin ihan hyvä tovi ennen rataan tutustumista. Tuisku taas koutsasi meille kisareitit. Viirien sisäpuolelta ja nelonen vinosti. Seiskan alle tuli portti ja kasin alla oli laatikko. Teija onneksi talutti Hemppaa pihalla tämän ajan. Sitten vessan kautta ratsaille eikä luokkaa aloitettu ennen arvioitua alkamisaikaa 13.30. Menin tyrkylle verkkaan. Jostain kumman syystä siellä oli vain 7 ratsukkoa. Sovittiin että saan mennä sisään ja jos tulee muita niin menen ulos. Oikein mielelläni lähdin ravailemaan Hemppaa hereille.
Käynti ohjat tuntumalla jäi nyt sitten lähes tekemättä. Ravissa yritti juosta pää ylhäällä ja käytin pari kertaa takaisin käynnissä. Pikkuhiljaa meno vähän tasoittui ja otin vähän laukkaakin. Ehdoton plussa oli että ope oli paikalla ratamestarina ja ns. otti täyden vastuun verkastamme. Helpotti kovasti kun ei tarvinnut pohtia että mitä ja milloin. Riitti kun hoidin ratsun liikkeelle ja avuille ja tein mitä käskettiin.
Liikkeelle saaminen ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Verkkapäädyssä oli hetkittäin aika ahdasta ja kunnolla usvatteluun vähän tiivis tunnelma. Siksi kun lähdettiin tulemaan pystyä mininä niin kerta toisensa jälkeen Hemppa hidasti kohti estettä. Korkeus nousi pikkuhiljaa. Tultiin ehkä viidesti. Ristikko kerran vai kahdesti alle. Okseri taisi mennä paremmin. Kerran vai kahdesti. Sitten vielä juuri ennen omaa vuoroa pysty ja okseri. Tosin okserin takana oli yksi hevonen kekkuloimassa, joten otettiin välissä kierroksen verran vauhtia.
Radalle pääsi edellisen suorittaessa. Kävin näyttämässä kasin (jostain syystä teki mieli sanoa sitä esteeksi numero 12) ja seiskan. Sekä menin molemmista suunnista yleisön ja oven editse. Ope rupesi jo huutelemaan että tervehdi vaikka valmistautumiseni oli kesken. Luuli ehkä että olen aloittamassa. Sitten tervehdin ja kiersin lähtölinjan taakse. Laukka päälle ja päätyyn ympyrä. Pitkällä sivulla kunnon herätys eteen ja vähän laukkaa kasaan ennen aloitusta.
80-radalla meno tuntui vähän epätasaiselta. Hemppa meni minne pyysin ja ponnistuspaikat olivat ihan ok. Sekä matkalla kakkoselle että vitoselle valmistautuva ratsukko oli lähes edessä ja huutelin pois alta. Tehtiin suunnitelman mukaan pienet tiet eikä pahemmin edes kiemurreltu. Myötälaukatkin tulivat maalilinjan ylitystä lukuunottamatta. Seiskaa katsoi yllättävän vähän. Vikalle taas hidasti ja hidasti. Tuntui siltä että suunnittelee pysähtymistä. Napautin raipalla ja sain kammettua siitä yli. Nollilla maalissa. Tämä riitti lopulta toiseen sijaan. Jäätiin Tuutille noin 6 sekuntia ja kolmonen oli meistä taas pari sekuntia hitaampi ja nelonen siitä taas 3 sek. Eli ei hirveästi arpomista järjestyksen kanssa. Kunniakierrokselle lähdössä Hemppa esitteli taas sotahuutonsa eli vähän kiljumista ja loikkimista. Ja väärä laukka.
80-ratamme:
Käytiin välissä pyörähtämässä hetki pihalla ennen ja jälkeen palkintojenjaon. Sen jälkeen saatiinkin jäädä jo 90-verkkaan. Aloitin rauhallisella ravihölkällä ja yritin saada tasaisemmaksi. Parani. Vähän nopeammaksi avuille ja jalasta oikeasti eteen. Yhä piti välillä napauttaa raipalla.
Taas ope hoiti verkkamme. Sain toiveestani ensin yhden ristikon alle. Yhä oli vähän hidas. Pienemmät pystyt kelvollisesti mutta n. 80 cm kohdalla kun ei mennyt jalasta eteen niin estettä kohti usutus aiheutti tyssäyksen. Eihän se ihan yllätyksenä kenellekään tullut. Pitäisi vain opetella kampeamaan se näistä tilanteista yli. Kuten radalla äsken onnistuneesti tein vaikka sanoin ettei sitä pääse ikinä harjoittelemaan. Paremmalla alkuvauhdilla sitten yli. Ensimmäinen hyppy okserille oli sangen kaamea juuresta. Meni kuitenkin yli. Toinen paremmin. Verkkahyppyjä tuli tähänkin nyt enemmän kuin olisin itsekseni ottanut. Loppuun suhasin vielä vauhtikierrokset ja sitten taisikin olla jo aika mennä valmistautumaan radalle.
Näytin samat kasin ja seiskan sekä yleisön. Muutenkin tein täsmälleen samat kuviot lähtiessä. Pitkän sivun usvatuksessa taisin miettiä jotain omiani enkä ihan keskittynyt. Ehkä olisi voinut olla vielä puoli pykälää aktiivisempi.
Ykkönen meni ihan ok. Kakkoselle tein tiukan tien kuten viimeksikin mutta nyt Hemppa ei ollutkaan jalan edessä eikä hypännyt. Videolta katselin niin 2,5 askelta ennen estettä oli jo suora. Enkä törttöillyt mitään erityistä. Ihan hyvin olisi voinut mennä. Napautin raipalla heti kieltäessä. Sitten ympyrä päätyyn ja uusi lähestyminen. Nyt päästiin yli. Ehkä ratsastin paremmalla asenteella, sillä loppurata oli oikein mainio. Sen verran kyllä jäi epäilyttämään että tein aavistuksen isommat tiukat kaarteet. Samat oikoreitit silti. Ennen nelosta taisi tulla askel enemmän kuin 80-radalla ja ennen vitosta kaksi. Tosin kaarevat linjat loppuun menivät sitten yhtä vähemmillä askelmäärillä eikä nyt epäröity vikalle enää yhtään. Loppuradasta Hemppa oli hyvä ratsastaa. Tosin nyt maalilinjan lisäksi myös yhdellä kaarella oli väärä laukka. Muttei aikomuksiakaan kopistella esteisiin.
90-ratamme. Anne kuvasi molemmat videot.
Tästä luokasta ei nyt sitten tullut ruusuketta. Jos olisin heti alkuun tehnyt ne pari askelta pidemmät kaaret niin se olisi luultavasti riittänyt sijoituksiin. Mieluusti olisin ottanut sen kakkospalkinnon tästäkin luokasta. Nyt piti tyytyä yhteen. Kuitenkin olin hyvin tyytyväinen. Jälkimmäinen rata oli mielestäni parempi. Ja Hemppa käyttäytyi tänään kisoissa taas niin fiksusti. Kisapaikalle taluttaessa otti muutaman hätkysäikähdyksen mutta kahvion portaista ei tänään sanonut mitään. Itse olin koko päivän hyvällä tuulella enkä osannut enää edes jännittää. Lähdimme näyttämään mitä osaamme ja pitämään hauskaa. Ja kiva oli käydä!
 |
| Ratapiirros. |
Keli oli pitkästä aikaa aavistuksen pakkasella. Ulkokenttä oli rouhittu mutta sellaisessa kunnossa ettei tehnyt mieli edes ravata. Verkassa sai olla 8 ja oma lähtövuoro oli 13. Ehdittiin kävelläkin ihan hyvä tovi ennen rataan tutustumista. Tuisku taas koutsasi meille kisareitit. Viirien sisäpuolelta ja nelonen vinosti. Seiskan alle tuli portti ja kasin alla oli laatikko. Teija onneksi talutti Hemppaa pihalla tämän ajan. Sitten vessan kautta ratsaille eikä luokkaa aloitettu ennen arvioitua alkamisaikaa 13.30. Menin tyrkylle verkkaan. Jostain kumman syystä siellä oli vain 7 ratsukkoa. Sovittiin että saan mennä sisään ja jos tulee muita niin menen ulos. Oikein mielelläni lähdin ravailemaan Hemppaa hereille.
Käynti ohjat tuntumalla jäi nyt sitten lähes tekemättä. Ravissa yritti juosta pää ylhäällä ja käytin pari kertaa takaisin käynnissä. Pikkuhiljaa meno vähän tasoittui ja otin vähän laukkaakin. Ehdoton plussa oli että ope oli paikalla ratamestarina ja ns. otti täyden vastuun verkastamme. Helpotti kovasti kun ei tarvinnut pohtia että mitä ja milloin. Riitti kun hoidin ratsun liikkeelle ja avuille ja tein mitä käskettiin.
Liikkeelle saaminen ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Verkkapäädyssä oli hetkittäin aika ahdasta ja kunnolla usvatteluun vähän tiivis tunnelma. Siksi kun lähdettiin tulemaan pystyä mininä niin kerta toisensa jälkeen Hemppa hidasti kohti estettä. Korkeus nousi pikkuhiljaa. Tultiin ehkä viidesti. Ristikko kerran vai kahdesti alle. Okseri taisi mennä paremmin. Kerran vai kahdesti. Sitten vielä juuri ennen omaa vuoroa pysty ja okseri. Tosin okserin takana oli yksi hevonen kekkuloimassa, joten otettiin välissä kierroksen verran vauhtia.
Radalle pääsi edellisen suorittaessa. Kävin näyttämässä kasin (jostain syystä teki mieli sanoa sitä esteeksi numero 12) ja seiskan. Sekä menin molemmista suunnista yleisön ja oven editse. Ope rupesi jo huutelemaan että tervehdi vaikka valmistautumiseni oli kesken. Luuli ehkä että olen aloittamassa. Sitten tervehdin ja kiersin lähtölinjan taakse. Laukka päälle ja päätyyn ympyrä. Pitkällä sivulla kunnon herätys eteen ja vähän laukkaa kasaan ennen aloitusta.
80-radalla meno tuntui vähän epätasaiselta. Hemppa meni minne pyysin ja ponnistuspaikat olivat ihan ok. Sekä matkalla kakkoselle että vitoselle valmistautuva ratsukko oli lähes edessä ja huutelin pois alta. Tehtiin suunnitelman mukaan pienet tiet eikä pahemmin edes kiemurreltu. Myötälaukatkin tulivat maalilinjan ylitystä lukuunottamatta. Seiskaa katsoi yllättävän vähän. Vikalle taas hidasti ja hidasti. Tuntui siltä että suunnittelee pysähtymistä. Napautin raipalla ja sain kammettua siitä yli. Nollilla maalissa. Tämä riitti lopulta toiseen sijaan. Jäätiin Tuutille noin 6 sekuntia ja kolmonen oli meistä taas pari sekuntia hitaampi ja nelonen siitä taas 3 sek. Eli ei hirveästi arpomista järjestyksen kanssa. Kunniakierrokselle lähdössä Hemppa esitteli taas sotahuutonsa eli vähän kiljumista ja loikkimista. Ja väärä laukka.
80-ratamme:
Käytiin välissä pyörähtämässä hetki pihalla ennen ja jälkeen palkintojenjaon. Sen jälkeen saatiinkin jäädä jo 90-verkkaan. Aloitin rauhallisella ravihölkällä ja yritin saada tasaisemmaksi. Parani. Vähän nopeammaksi avuille ja jalasta oikeasti eteen. Yhä piti välillä napauttaa raipalla.
Taas ope hoiti verkkamme. Sain toiveestani ensin yhden ristikon alle. Yhä oli vähän hidas. Pienemmät pystyt kelvollisesti mutta n. 80 cm kohdalla kun ei mennyt jalasta eteen niin estettä kohti usutus aiheutti tyssäyksen. Eihän se ihan yllätyksenä kenellekään tullut. Pitäisi vain opetella kampeamaan se näistä tilanteista yli. Kuten radalla äsken onnistuneesti tein vaikka sanoin ettei sitä pääse ikinä harjoittelemaan. Paremmalla alkuvauhdilla sitten yli. Ensimmäinen hyppy okserille oli sangen kaamea juuresta. Meni kuitenkin yli. Toinen paremmin. Verkkahyppyjä tuli tähänkin nyt enemmän kuin olisin itsekseni ottanut. Loppuun suhasin vielä vauhtikierrokset ja sitten taisikin olla jo aika mennä valmistautumaan radalle.
Näytin samat kasin ja seiskan sekä yleisön. Muutenkin tein täsmälleen samat kuviot lähtiessä. Pitkän sivun usvatuksessa taisin miettiä jotain omiani enkä ihan keskittynyt. Ehkä olisi voinut olla vielä puoli pykälää aktiivisempi.
Ykkönen meni ihan ok. Kakkoselle tein tiukan tien kuten viimeksikin mutta nyt Hemppa ei ollutkaan jalan edessä eikä hypännyt. Videolta katselin niin 2,5 askelta ennen estettä oli jo suora. Enkä törttöillyt mitään erityistä. Ihan hyvin olisi voinut mennä. Napautin raipalla heti kieltäessä. Sitten ympyrä päätyyn ja uusi lähestyminen. Nyt päästiin yli. Ehkä ratsastin paremmalla asenteella, sillä loppurata oli oikein mainio. Sen verran kyllä jäi epäilyttämään että tein aavistuksen isommat tiukat kaarteet. Samat oikoreitit silti. Ennen nelosta taisi tulla askel enemmän kuin 80-radalla ja ennen vitosta kaksi. Tosin kaarevat linjat loppuun menivät sitten yhtä vähemmillä askelmäärillä eikä nyt epäröity vikalle enää yhtään. Loppuradasta Hemppa oli hyvä ratsastaa. Tosin nyt maalilinjan lisäksi myös yhdellä kaarella oli väärä laukka. Muttei aikomuksiakaan kopistella esteisiin.
90-ratamme. Anne kuvasi molemmat videot.
Tästä luokasta ei nyt sitten tullut ruusuketta. Jos olisin heti alkuun tehnyt ne pari askelta pidemmät kaaret niin se olisi luultavasti riittänyt sijoituksiin. Mieluusti olisin ottanut sen kakkospalkinnon tästäkin luokasta. Nyt piti tyytyä yhteen. Kuitenkin olin hyvin tyytyväinen. Jälkimmäinen rata oli mielestäni parempi. Ja Hemppa käyttäytyi tänään kisoissa taas niin fiksusti. Kisapaikalle taluttaessa otti muutaman hätkysäikähdyksen mutta kahvion portaista ei tänään sanonut mitään. Itse olin koko päivän hyvällä tuulella enkä osannut enää edes jännittää. Lähdimme näyttämään mitä osaamme ja pitämään hauskaa. Ja kiva oli käydä!
 |
| Ruusukepose. ©Hanski |
lauantai 17. marraskuuta 2018
Kaarevia linjoja auringonpaisteessa
Lauantaina saatiin vielä viimeistelytreenit ennen estekisoja. Koska keli oli hyvä ja kenttä hyvänä niin ei tullut vieläkään maneesireissua. Mutta turha sinne olisi ollut kelin puolesta mennä. +7°C ja aurinkoista. Tunnille tuli 3 ratsukkoa. Minä tietysti Hempalla. Joka kuulemma oli mennyt tänään jo yhden tunnin alle.
Alkuverkassa Hemppaa piti kopistella liikkeelle. Vasen pohje ei mennyt läpi ja ratsu tuntui sangen löysältä. Yritin vähän kiihdytellä ravissa ja laukassa muttei humma vielä syttynyt. Tultiin kavaletteja pääty-ympyrällä ja yksittäisenä toisessa päädyssä. Yhdessä yli mutta alkuun Hemppa hidasti kohti kavalettia. Sitten tehtiin vuorotellen vaihtotehtävä kahdeksikolla. Hemppa oli nukuksissa eikä vaihtoja oikein irronnut. Sakkokierroksella taisi paikata lennossa toisen. Tule suorempaan kohti kavalettia. Ohjasinkin vähän miten sattuu.
Sitten tultiin suora linja muurilta lankulle. Ensin (kohtuudella) mahdollisimman monta laukka-askelta. Ensimmäinen lähestyminen ei mennyt ihan putkeen kun jouduin himmailemaan kohti ensimmäistä estettä. Eihän Hemppa siitä sitten mennyt yli. Napautin raipalla ja kumautin jaloilla. Eikä ollut oikein milläänsäkään. Ympyrä ja uudella yrityksellä yli. Väliin 8 askelta ja Hemppa painui vasempaan laitaan kohti uraa. Toiselle kierrokselle toivottiin yksi vähemmän ja tultiin tasainen 7. Sitten vielä vähemmän. Herätin paremmin liikkeelle ja 6 meinasi käydä ahtaaksi. Olisi siis onnistunut varmaan vielä viidelläkin mutta sitä ei enää kokeiltu.
Välissä tultiin 5 esteen pikkurata pikkukorkeuksilla. Lävistäjällä pysty, toisella lävistäjällä okseri, kaukana uran sisäpuolella suoralla linjalla okseri uran suuntaisesti ja toiselta pitkältä sivulta aiempi muuri + lankku -linja. Hemppa sujui ihan asiallisesti. Pari väärää laukkaa, jotka korjattiin ravin kautta. Vähän kartteli kuvaajaa päädyssä.
Jostain syystä arvelin että oltaisiin lopetettu jo siihen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan tultiin vielä korotettu tippa. Kakkosokseri ja siitä kaareva linja mustalle lankkupystylle eli vitoselle. Kovasti samaan tapaan kuin viimeksi hypätessä. Mutta sitten jatkui päädyn kautta ympäri, ns. lävistäjän alusta ykkönen ja tiukemmalla kaarella kakkosokseri toisesta suunnasta. Muiden esteiden korkeuksia en ehtinyt katsoa mutta pieneltä näyttänyt musta oli 80 cm. Osa saattoi olla siis jopa vähän yli. Ensimmäinen kaari suht siististi kuudella. Jälkimmäiseen taisin ajatella neljää mutta jäätiin kauas. Este muuten samassa kohdassa kuin viimeksi kun oli ongelmia. Tökättiin vielä pieni viides ja ajauduttiin ulkoreunaan. Mutta yli. Heti perään sakkokierros jälkimmäiselle kaarelle. Nyt menin ensimmäisen jälkeen pidempään suoraan. Eihän siitä sitten tullut kaunista kaarta vaan ajauduttiin linjalta ulos ja tultiin ihan vinkkuralla okserille. Joku lohtu että nyt 5 askelta olivat paremmin saman kokoisia keskenään. Huutelin vain että kamalan vaikeaa.
Taas arvelin että oltaisiin lopetettu tähän. Ei olisi haitannut. Mutta menin toivomaan että joskus voitaisiin jatkaa tästä. Tahtoisin oppia hyppäämään suoralla hevosella, suoraan ja keskeltä esteitä. Ope naljaili takaisin että pitäisi käydä useammin treeneissä eikä juosta Ypäjällä ja Purolassa. Touché. Mutta kuitenkin laski esteet ja ehdotti että tultaisiin kaarteet vielä. Nyt välissä oli kavaletti vähän auttamassa linjauksessa. Ensin tehtiin kaari ja kierrettiin kavaletti. Sitten hypättiin esteet suoralla linjalla eli vinohypyillä kavaletin sisäpuolelta. Ensin vasemmassa kierroksessa. Oikein nätti 5 askeleen kaari vaihdoilla. Ja suora linja neljällä. Mainiota!
Oikeassa kierroksessa vasen kaari oli yhä se vaikeampi. Taisi kuitenkin tulla vaihdot ja nyt vähän hitaammassa laukassa 5 askelta mahtui paremmin. Suoraan ei päästy kunnolla. Olisi pitänyt olla vähän enemmän vauhtia sisään. Hemppa rupesi mutkailemaan ja otti reitin ulkopuolelta tilaa vielä viidennelle askeleelle. Meni kuitenkin yli. Sakkokierros heti perään. Nyt sujuvat neljä mutta Hemppa vaihtoi laukan matkalla. Tähän oli silti oikein hyvä lopettaa! Ja tosiaan edellisen kerran kun muistelen tiukempia kaaria ja vinohyppyjä olleen ohjelmassa niin ratsunani oli Pave. Hempalla en muista koska jos koskaan ollaan näitä treenattu.
En kuullut mitä ope sanoi loppuverkasta mutta ravailin tovin. Ensin Hemppa yritti vähän nyhtää ohjia mutta sitten kulki oikein kivasti. Ei tullut vielä pimeää mutta rupesi hämärtämään.
Tallissa Hemppa sai maltillisen harjan saksinnan ja hännän pesun ja trimmauksen. Jospa tällä kertaa ei lähdetä kisoihin harmaaksi liukuvärjätyllä hännällä. Onneksi se ei ollut kovin kakkainen. Kun Hemppa pääsi pihalle oli jo pimeää ja tähtitaivas yllä. Sitten vielä puunasin varusteita huomista varten.
Ongelmia:
ei hypätty keskeltä
yksi tyhmä kielto pikkumuurille
kaarre vasemmassa laukassa oli vaikea
Parannusta:
heräsi paremmin liikkeelle
ei mitään juntturointeja
vinohypyt menivät yllättävän hyvin
loppuravissa oli hyvä
 |
| Selfie ennen tuntia. Aurinko paistaa! |
Alkuverkassa Hemppaa piti kopistella liikkeelle. Vasen pohje ei mennyt läpi ja ratsu tuntui sangen löysältä. Yritin vähän kiihdytellä ravissa ja laukassa muttei humma vielä syttynyt. Tultiin kavaletteja pääty-ympyrällä ja yksittäisenä toisessa päädyssä. Yhdessä yli mutta alkuun Hemppa hidasti kohti kavalettia. Sitten tehtiin vuorotellen vaihtotehtävä kahdeksikolla. Hemppa oli nukuksissa eikä vaihtoja oikein irronnut. Sakkokierroksella taisi paikata lennossa toisen. Tule suorempaan kohti kavalettia. Ohjasinkin vähän miten sattuu.
 |
| Kavaletteja alkuun. ©Karita Kulkula |
Sitten tultiin suora linja muurilta lankulle. Ensin (kohtuudella) mahdollisimman monta laukka-askelta. Ensimmäinen lähestyminen ei mennyt ihan putkeen kun jouduin himmailemaan kohti ensimmäistä estettä. Eihän Hemppa siitä sitten mennyt yli. Napautin raipalla ja kumautin jaloilla. Eikä ollut oikein milläänsäkään. Ympyrä ja uudella yrityksellä yli. Väliin 8 askelta ja Hemppa painui vasempaan laitaan kohti uraa. Toiselle kierrokselle toivottiin yksi vähemmän ja tultiin tasainen 7. Sitten vielä vähemmän. Herätin paremmin liikkeelle ja 6 meinasi käydä ahtaaksi. Olisi siis onnistunut varmaan vielä viidelläkin mutta sitä ei enää kokeiltu.
 |
| ©Karita Kulkula |
Välissä tultiin 5 esteen pikkurata pikkukorkeuksilla. Lävistäjällä pysty, toisella lävistäjällä okseri, kaukana uran sisäpuolella suoralla linjalla okseri uran suuntaisesti ja toiselta pitkältä sivulta aiempi muuri + lankku -linja. Hemppa sujui ihan asiallisesti. Pari väärää laukkaa, jotka korjattiin ravin kautta. Vähän kartteli kuvaajaa päädyssä.
 |
| Kaikissa kuvissa ei edusteta ilmeillä. ©Karita Kulkula |
Jostain syystä arvelin että oltaisiin lopetettu jo siihen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan tultiin vielä korotettu tippa. Kakkosokseri ja siitä kaareva linja mustalle lankkupystylle eli vitoselle. Kovasti samaan tapaan kuin viimeksi hypätessä. Mutta sitten jatkui päädyn kautta ympäri, ns. lävistäjän alusta ykkönen ja tiukemmalla kaarella kakkosokseri toisesta suunnasta. Muiden esteiden korkeuksia en ehtinyt katsoa mutta pieneltä näyttänyt musta oli 80 cm. Osa saattoi olla siis jopa vähän yli. Ensimmäinen kaari suht siististi kuudella. Jälkimmäiseen taisin ajatella neljää mutta jäätiin kauas. Este muuten samassa kohdassa kuin viimeksi kun oli ongelmia. Tökättiin vielä pieni viides ja ajauduttiin ulkoreunaan. Mutta yli. Heti perään sakkokierros jälkimmäiselle kaarelle. Nyt menin ensimmäisen jälkeen pidempään suoraan. Eihän siitä sitten tullut kaunista kaarta vaan ajauduttiin linjalta ulos ja tultiin ihan vinkkuralla okserille. Joku lohtu että nyt 5 askelta olivat paremmin saman kokoisia keskenään. Huutelin vain että kamalan vaikeaa.
Taas arvelin että oltaisiin lopetettu tähän. Ei olisi haitannut. Mutta menin toivomaan että joskus voitaisiin jatkaa tästä. Tahtoisin oppia hyppäämään suoralla hevosella, suoraan ja keskeltä esteitä. Ope naljaili takaisin että pitäisi käydä useammin treeneissä eikä juosta Ypäjällä ja Purolassa. Touché. Mutta kuitenkin laski esteet ja ehdotti että tultaisiin kaarteet vielä. Nyt välissä oli kavaletti vähän auttamassa linjauksessa. Ensin tehtiin kaari ja kierrettiin kavaletti. Sitten hypättiin esteet suoralla linjalla eli vinohypyillä kavaletin sisäpuolelta. Ensin vasemmassa kierroksessa. Oikein nätti 5 askeleen kaari vaihdoilla. Ja suora linja neljällä. Mainiota!
Oikeassa kierroksessa vasen kaari oli yhä se vaikeampi. Taisi kuitenkin tulla vaihdot ja nyt vähän hitaammassa laukassa 5 askelta mahtui paremmin. Suoraan ei päästy kunnolla. Olisi pitänyt olla vähän enemmän vauhtia sisään. Hemppa rupesi mutkailemaan ja otti reitin ulkopuolelta tilaa vielä viidennelle askeleelle. Meni kuitenkin yli. Sakkokierros heti perään. Nyt sujuvat neljä mutta Hemppa vaihtoi laukan matkalla. Tähän oli silti oikein hyvä lopettaa! Ja tosiaan edellisen kerran kun muistelen tiukempia kaaria ja vinohyppyjä olleen ohjelmassa niin ratsunani oli Pave. Hempalla en muista koska jos koskaan ollaan näitä treenattu.
 |
| Vähän iloisempiakin naamoja. ©Karita Kulkula |
En kuullut mitä ope sanoi loppuverkasta mutta ravailin tovin. Ensin Hemppa yritti vähän nyhtää ohjia mutta sitten kulki oikein kivasti. Ei tullut vielä pimeää mutta rupesi hämärtämään.
Tallissa Hemppa sai maltillisen harjan saksinnan ja hännän pesun ja trimmauksen. Jospa tällä kertaa ei lähdetä kisoihin harmaaksi liukuvärjätyllä hännällä. Onneksi se ei ollut kovin kakkainen. Kun Hemppa pääsi pihalle oli jo pimeää ja tähtitaivas yllä. Sitten vielä puunasin varusteita huomista varten.
 |
| Hemppa hommien jälkeen tarhassa. Kamera ei arvosta pimeyttä. |
Ongelmia:
ei hypätty keskeltä
yksi tyhmä kielto pikkumuurille
kaarre vasemmassa laukassa oli vaikea
Parannusta:
heräsi paremmin liikkeelle
ei mitään juntturointeja
vinohypyt menivät yllättävän hyvin
loppuravissa oli hyvä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)