keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ensin satula ja kärsivällisyys hukassa, lopuksi ajatusten kasassa pitämistä

Keskiviikko meinasi hetken näyttää hepattomalta. Turvauduin viimeiseen vaihtoehtoon ja laitoin Uotilaan viestiä että mahtuisinko rästille. Ne pitäisi joka tapauksessa hoitaa joskus alta. Mahduin vikalle tunnille viidenneksi. Luvassa koulua ja ratsukseni sain taas Leiran. Lämmintä oli +10°C, huomattavasti parempi kuin eilen.

Homma alkoi samoin kuin viimeksi eli satula oli hukassa. Nyt myös suitset. Satula löytyi lopulta ihan eri nimellä kuin kerrottiin. Suitset olivat ainoat kasassa olevat lavuaarin vieressä. Kai ne olivat oikeat? Onneksi sain apua kuntoonlaittoon.

Ratsailla olin selvästi alkutunnista hukannut kärsivällisyyteni. Yritin muistella mitä Leiran kanssa piti tehdä mutten muistanut. Ope onneksi muistutti. Ulko-ohja kunnolla käteen. Pidä hevonen suorana. Pidemmät ohjat. Omaa painoa taaemmas. Alkuverkka oli aikamoista huojuntaa. Piti tehdä kiemuroita uralle mutta myös pitää hevonen suorana. Häh? Pyysin vähän liian kovasti ja tamma oli epätasainen. Laukassa tuli jopa pieni spurtti. Vauhti ei hirvittänyt. Huomasin että huomaamattani jännitän ja puristan.

Välikäyntien jälkeen jäätiin ympyrälle käyntiin. Siinä sain ajatukseni kasaan ja yhteistyö rupesi toimimaan. Ensin väistätettiin takaosaa ulos jonkin aikaa. Sitten tehtiin avoa ulospäin. Nämä aika kivasti. Sitten sama ravissa. Väistö meni aika tasaisesti mutta vauhti hyytyi. Ope pyysi isompaa ravia muttei meillä ollutkaan vaihteita. Mentiin joko hitaasti tai vauhdilla alta juosten. Leira jo rupesi tyssäilemään että mitä ihmettä. Siitä sentään tajusin pyytää vain rauhallisesti takaisin raviin. Lopulta tuli kehotus keventää eikä pomppia. Laukat meni asiallisesti. Kauniit nostot. Paitsi se kun pudotti raville, komensin takaisin laukkaan ja oikein ampaistiin. Tuli sanomista. Ei voi Leiralla tehdä samoin kuin Lidalla.

Suunnanvaihdon jälkeen taas sama käynnissä ja tamma tasoittui taas. Mikäli tuli epätasaisuutta niin suoristus ja eteen. Kädet piti pitää tosi hiljaa. Pidätteet istunnalla. Ja muistaa kallistaa istuntaa taakse. Ravissakin saatiin asiallista menoa tähän suuntaan. Eikä meno mennyt hyytymiseksi. Vaan julmasti ajatusten kasaamista tämä vaati. Omaa ravin rytmittämistä.

Ei laukattu vaan jatkettiin suoraan loppukevennyksiin. Samoja kiemuroita kuin alussa. Useampi kierros. Meni tosi tasaisesti mutta pelkäsin jatkuvasti että koska pakka leviää. Mitään kun ei tarvinnut tehdä, ajatella vain. Ja ajatukset meinasivat lähteä lepattamaan lisää vauhtia. Loppua kohti tuli muutamia tahtirikkoja mutta pahaksi ei päässyt ennen loppukäyntejä.

Aika vaihtelevaa menoa taas tällä tunnilla. Leira kyllä opettaa ratsastamaan. Lohduttavaa että senkin kanssa päästään ihan hyvään yhteisymmärrykseen. Toki nuo alun taistelut voisi jättää pois.

Ongelmia:
oma alkupingotus

Parannusta:
loppua kohti toimi ajatuksen voimalla
kiltti hoitaa

tiistai 29. syyskuuta 2015

Tasapainoa ja taivutuksia Riitta Holopaisen opissa

Tiistaina oli seuraavan Heponiityn kurssin vuoro. Tällä kertaa kouluratsastusta ja opena Emma Kanervankin huipulle nostattanut Riitta Holopainen. Vihdoinkin. Odotukset oli korkealla. Aiheena kouluradan osien harjoittelu eri askellajeissa. Ratsukseni osui edelliskerran hyppypuuhista tuttu Elmo. Hyvin olin ratsun unohtanut kun muistin vain että se oli iso ja ruskea. Valmiiksi hommissa.

Olin hieman yllättynyt että jäätiin kentälle. Tunnin alkaessa mittari näytti +6°C ja lopuksi +4°C. Raikasta oli. T-paita, fleece ja toppaliivi oli oikein sopiva varustus. Innokas tallikaveri värjötteli vapaaehtoisesti kameran kanssa.

Aluksi kuunneltiin vähän johdantoa. Aika pitkään meitä (6 ratsukkoa) sai johdatella että tajusin että kyse on tasapainosta. Puhuttiin hevosen luontaisesta tasapainosta ja siitä kuinka sitä horjutetaan. Etuosaa ulos pukkaamalla ratsu korjaa tasapainoaan kääntämällä kaulaa sisälle eli taipuu. Ilman että ohjista tarvii värkätä. Tätä harjoiteltiin ympyrällä käynnissä kumpaankin suuntaan. Hetki ravissakin.

Ratsastus on kuulemma reaktioiden hakemista. Jos ei tule reaktioita niin silloin kysymys on matkustamisesta. Itselleni vaikeinta oli sopivan ulko-ohjan tuen löytäminen. Ohjia piti muutamaan otteeseen myös lyhentää. Kovin yksityiskohtaisia neuvoja ei saatu vaan meidät laitettiin ajattelemaan itse. Kyllä Elmo myötäsi sisään kun päästin ulko-ohjan löysälle. Alkuun tuntui että opin vain jäämään kiinni sisältä mutta kyllä se siitä parani.

Tultiin myös huolellisia kulmia asettaen ja taivuttaen sekä pituushalkaisijaa suoraan. Käynnissä ja ravissa. Aika paljon myös volttailin. Linjalle osuin ihan ok mutta muutamien hyvin ravihetkien jälkeen taisin ruveta värkkäämään liikaa ja hommasta katosi rentous. Samalla myös ratti meni rikki. Ei auttanut kuin varmistaa istuvansa tarpeeksi keskellä ja takana ja rentoutua.

Lopussa jatkettiin ympyrällä. Välillä tuntui hyvältä, välillä taas kangistui. Vaan epäselväksi jäi että joko hyvä oli riittävän hyvä vai pitäisikö osata vaatia vielä enemmän. Kovin lyhyeksi en ruunaa ainakaan osannut ratsastaa.

Laukkaa otettiin tunnin aikana vain muutama ympyrällinen. Vaikeaa oli. Vaikka meno oli kovin käyntipainotteista ja keli viileä, oli ratsuni tunnin jälkeen hikimärkä. Jotain hommia sitä kai on joutunut tekemään.

Ope oli oikein hyvä. Viihdyin hyvin enkä pingottanut. Oikein avartavia ajatuksia. Onneksi ensi viikolla jatkuu. Lopputunneille lisäsin itseni jonoon.

Ongelmia:
pitkä ratsu
ulko-ohjan tuki
laukka

Parannusta:
myötäsi
sain vähän juonesta kiinni
tosi mielenkiintoinen tunti

Sanna videoi meidän menoa:

maanantai 28. syyskuuta 2015

Pimeä hyppytunti

Maanantain hyppytunnille sain taas Ressun. Tänään vaihdoin esteraippaan. Liekö siitä johtunut mutta poni ei ollut ihan virtaisimmalla päällään. Pääosin eteni kyllä mutta salakavalasti välillä hyytyi. Ratsukoita tunnilla oli 5. Taas alotus vähän venähti ja hämärä putosi päälle.

Alkutunnista näki vielä jotain. Hypättiin pikkuestettä ensin ravissa. Ristikkona, sitten pystynä. Poni ei noin kuudella ensimmäisellä ylityksellä ottanut itse laukkaa vaan aina spurtattiin sitten minun käskystäni esteen jälkeen. Suuntaa esteen jälkeen vaihdettiin. Myötälaukat oli hukassa. Alkuverkassa huomasin että lopulta vaihdot tulee mutta enemmän ponin omasta halusta kuin pyynnöistäni. Sitten taisi vaihtua hyppysuuntakin ja este nousi aika isoksi. Ei ehkä ihan metriä mutta yli 80 ainakin. Meillä ei ihan paikat osuneet ja pompittiin mistä sattuu. Yli mentiin silti. Syytin hämäryyttä etten nähnyt askelia yhtään.

Päivän rata oli vasemmalle kääntämistä. Erikoisempina esteinä oli marimekkomuuri ja lieriöpysty. Joukossa myös sarja 1 askeleen välillä. Käskettiin mennä suora linja pystyltä toiselle vaikka mielestäni se oli selvästi kaareva. Tästä ei päästy yhteisymmärrykseen. Päivän ratsut oli sen verran erikokoisia että tehtäviä mentiin hyvin monilla eri askelmäärillä. Me pudotettiin linjan jälkimmäinen. Sitten piti voltata että este ehdittiin nostaa. Vaan lopulta poni ei jostain syystä kääntynytkään esteelle vaikkei tie ollut edes paha. Ohijuoksu. Ja meidän kun piti mennä tänään kielloitta! Tosin marimekolle kun poni empi niin sain sen motivoitua yli.

Toinen kierros meillä meni paremmin. Yhä toki taisi olla vääriä laukkoja välissä. Ja vaikka hyppäsin viidentenä niin silti käänsin ekan esteen jälkeen väärään suuntaan. Hups. Kovin oli jo pimeää. Muuten ihan ok. Sarjastakin selvittiin joka kerta yhdellä askeleella. Korkeus oli yhä maltillinen, ehkä suurin osa n. 70 cm.

Lopuksi tultiin vielä marimekolla höystettyä okseria. Edessä apupuomi askelta ennen. Vaikea oli tähdätä puomille sillä se vaati puomin tuijottamista. Estettä lähestyessä kun ei ole hyvä tuijotella maahan sen eteen. Pikkukorkeuksilla meni ok. Isommilla mekin kiellettiin. Takapuomi oli n. 95 tai metrin. Etupuomin piti olla alempana että hypättiin. Pysyin kuitenkin kielloissa kyydissä. Häntäremmi ei pysynyt vaan sen kiinnitys katkesi. Otettiin ehkä 6 kieltoa. Ponin terävin särmä katosi ja välillä nuutui estettä kohti. Äkkiä siinä omatkin voimat katosi. Itse hypyissäkään en ollut kovin kauniisti. Yritin ajatella pystyä ylävartaloa mutta jalat sitten teki omia voltteja takakautta.

Loppukäynnit saatiin oikein pitkän kaavan kautta kun muillakin oli ongelmia. Eipä se poni ihanan tasaiseksi tuntumalle tullut. Vähän parani. Lopuksi oli todettava että ei voida jatkaa näin. Ehdotettiin että ens maanantaina hypättäisiin jo klo 16. Aamuvuoro töissä kutsuu.

Ongelmia:
vaihteleva eteenpäinpyrkimys
pudotus, ohijuoksu ja kiellot
pimeys

Parannusta:
pysyin kyydissä vaikka kerran poistuinkin satulasta

Raviväistöjä ja laukanvaihtoja

Maanantaina sain taas hieman yllättäen Sokerin koulutunnille. Mikäs siinä. Houkuttelin tamman heinätupoilla kiltiksi eikä meinannutkaan haukkoa minua. Toki satulavyön kiristyksessä olin erityisen varuillani.

Tunnilla ratsukoita oli 4. Koko kenttä käytössä ja kelinä pilvinen +10°C. Aiheena tänään kuulemma raviväistöjä ja laukanvaihtoja. Alkuverkassa pääsin vähän hinkuttelemaan. Kun open silmä vältti niin volttailin, hain taivutuksia kumpaankin suuntaan ja tein siirtymiä. Varsinkin oikeaan oli aluksi hyvin kankeaa.

Raviväistöt oli aluksi huonoja. Ei väistänyt tai oli työlästä. Väistettiin myös käynnissä. Kun muualla ratsasti kontrollia niin väistöistä sai parempia. Hyvin Sokeri rupesi herkistymään.

Laukassa Sokeria piti saada lyhyemmäksi. Laukanvaihdot tuli ravin kautta. Laukassa tamma ei myödännyt.

Lopuksi ratsastettiin voltilla hyväksi ja sitten Sokerille kerralla kaikki ohjat pois.

Ongelmia:
jäykkyys

Parannusta:
laukat vaihtui

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Käyntiväistöjä ja laukkatyötä ympyrällä

Sunnuntaina päädyin vielä Aaltikselle tunnille. Ihanaa että oli keliä mennä pihalla. Aurinkoinen +12°C. Pohjastakin olin suotta huolissani. Ei ollut lälly vaan oikein hyvä. Ratsuni oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Pitkästä aikaa Niilo. Kiva!

Poni oli tänään kivan tasainen. Heti alusta asti huolehdin ettei sillä ole vasemmassa ohjassa tilaa roikkua. Open kommentit oli kivaa viilausta. Piti kohottaa, ratsastaa takasia aktiivisemmiksi sekä huolehtia ettei poni mene liian matalaksi ja etupainoiseksi. Alkuverkassa tein muutaman siirtymän, volttailin, hieman väistätin sekä pitkille sivuille tein avoja käynnissä ja ravissa. Olisin voinut siirtyä itse asiaan jo nopeamminkin. Kuuma tuli jo alkuverkan aikana ja nakkasin fleecen pois suunnan vaihdon yhteydessä. Poolostakin piti kääriä hihat.

Välikäyntien jälkeen järjestäydyttiin ympyröille. Me tien päätyyn muiden hitaiden kanssa.

Alkuun asetettiin käynnissä ulos ja pyydettiin takaosaa väistämään ulos sekä samalla etuosaa sisälle. Niilo oli alkuun vähän nahkea mutta lopulta sai juonesta kiinni ja rupesi suorittamaan hyvin. Piti muistaa huolehtia myös etenemisestä sekä pitää kummatkin jalat kiinni. Toinen jalka lähti hyvin herkästi lepattamaan irti. Piti myös antaa ponin ulkoetuselle tilaa liikkua. Oltiin väistöissä porukan hitaimmasta päästä. Välillä tein muutaman ravipätkän ja parhaimmillaan sain ponin takaisin käyntiin ilman että turpa nousi! Tapahtuu ehkä kerran vuodessa. Nyt jopa kolmesti!

Laukat mentiin myös ympyrällä. Laukattiin pitkät pätkät kerrallaan kuten pelkäsinkin. Siinä tuli samanlaisia kommentteja. Aseta ulos jos tuntuu jäävän vasempaan ohjaan kiinni. Huolehdi ettei jää etupainoiseksi. Lisää energiaa. Kiva laukassa ei edelleenkään ollut istua. Mutta nyt selviydyin asiallisesti, poni kulki pääosin nätisti ja oli yllättävän pyöreä. Jos muoto karkasi ylös niin ulko-ohjaan tasainen tuki ja sisäpohkeella ohjalle.

Loppuverkassa yritin saada energistä ravia vähän hitaammassa tahdissa huolehtien yhä siitä ettei tukeudu liikaa vasempaan ohjaan. Tahti ei juuri hidastunut mutta muuten ihan jees.

Ongelmia:
omat jalat ihan jumissa
ponin tukka edessä
painui herkästi etupainoiseksi enkä huomannut

Parannusta:
helposti pyöreä
liikkui jalasta eteen
väisti parhaimmillaan kivasti
ei ollut niin vasemmalla ohjalla kuin yleensä
muutama tasainen siirtymä ravista käyntiin

Hemppa on super myös maastossa

Sunnuntainakin pääsin Hempan kyytiin. Vaihtoehtoina oli maasto jos löytyy seuraa tai itsenäinen pyörittely kentällä. Maastoseura löytyi, joten se oli suunnitelma.

Tarhasta Hemppa ei tullut ihan kutsumalla. Vaan lähemmäs päästyäni seurasi perässä vaikka tajusin että riimu puuttuu. Nätisti tuli portille asti. Oli jopa helpompaa kuin taluttaen kun kumpikin sai katsoa rauhassa omat jalkansa. Hoitaessa oli kiltisti. Vaan toinen takakenkä puuttui. Soitin tilannekatsauksen ja vastaus oli että voi mennä maastoon jos kovat tiet menee vain käyntiä. Kangasmaastossa voi mennä lujempaakin. Näin tehtiin.

Maastoseurana oli aiemmin minunkin testaamani Ellu. Vähän vaihdellen mentiin edessä ja takana. Heti alkumatkasta Hemppa sai juuren jumiin etukenkään, joten piti käydä pois selästä irroittamassa se. Tiukassa oli mutta irtosi.

Ruuna oli sopivan innokas mutta täysin kuuliainen. Ei tuijotellut mitään ja oli totaalisen hallittavissa. Autoja taisin aluksi jännittää enemmän itse. Täydellistä! Laukassa mentiin reippaastikin mutta viimeiset omat menohalut jäi syttymättä. Liekö pehmeällä pohjalla ollut tekemistä asian kanssa? Spurtissa irtosi 43,3 km/h. Ei siis hurjasti mutta sen verran että Ellu jäi. Vaan herkästi myös hiljensi kun jäätiin odottamaan kaveria.

Ravissa menointoa oli enemmän Ellun takana. Nopein sai mennä aina edeltä. Paluumatkan ravissa se oli Ellu. Laukassa me. Käynnissä vähän vaihdellen. Aika samoja reittejä mentiin taas. Yksi uusi pätkä.

Maastossa meni reilu tunti. Lopuksi kävin vielä pyörähtämässä kentällä, sillä tämä oli samalla kenraaliharjoitukseni tuleviin koulukisoihin. Osasin istua harjoitusravissa. Ruuna tuntui jopa aavistuksen lyhyemmältä. Ihan tasainen se ei edelleenkään ollut vaan hetkittäin nosti turpaa. Laukat nousi, takaisin siirtyi myös ja sekä keskiravi että keskilaukka lähtivät jo ihan orastavasti. Pienellä treenillä tulisi varmaan tosi kiva. Nyt se treeni jäikin superpieneksi. Vaan ei sijoituspaineita.

Tallissa huomasin että toinenkin takakenkä puuttuu. Ei onneksi arkonut jalkojaan eikä niissä edelleenkään tuntunut kuumotusta tms.

Ongelmia:
irtoavat kengät

Parannusta:
tosi tolkku maastoratsu

lauantai 26. syyskuuta 2015

Jatsi ykköskisaratsuna luokan viimeisenä

Lauantain ykkösratsuni oli Jatsi. Sillä olin vuorossa 75-luokan jälkimmäisessä verkkaryhmässä. En tiedä mistä ruunalle oli tullut huono elämä mutta näin pahantuulisena ei ole koskaan aiemmin ottanut vastaan. Kun menin karsinaan niin korvat pysyivät luimussa. Rapsuttelustakaan ei mieli kohentunut.

©Anne


Kun pääsin ratsaille niin Cunamin jälkeen tuntui tosi matalalta ja lyhytkaulaiselta. Cunamin reippaan ravin jäljiltä ei Jatsillekaan jäänyt tilaa lusmuilla vaan herättelin ruunan reippaaseen menoon. Laukassa se irtosi aika itsestään. Varmuuden vuoksi kävin Jatsillekin esittelemässä erikoisesteet. Katseli vähän muttei erikoisemmin. Verkkahypyt meni ihan ok.

©Venla

©Miili

Odotellessa ei edelleenkään muistanut jännittää. Oman vuoron koittaessa taas normivalmistelut alle ja menoksi. Ykkönen ok. Tarpeeksi pitkä tie kakkoselle ja yli siitäkin. Kolmosestakin päästiin. Vauhti kiihtyi vähän liiaksi eikä tie ollut ihan priima, joten nelosesta juostiin vasemmalta(!) ohi. Ihan tavallinen okseri. Uusi lähestyminen keskelle estettä ja vähän hitaammin ja yli. Vitosena oli lankut. Taas huolella keskelle ja pohkeet kiinni. Yli. Kolmannen kerran tänään päässä löi vitosen jälkeen tyhjää että mikä on seuraava este. Okserihan se. Nyt ei ollut enää niin ajasta kiinni, joten asiallinen tie ja yli. Seiskalle mentiin taas pohkeet kiinni mutta niin lähti lainelankku Jatsinkin matkaan. 8 vp ja luokan jumbosijalle. Eikä vieläkään nollarataa. Kielloton suoritus olisi oikein kiva. Pitäisi muistaa Jatsilla ratsastaa ihan joka ikinen este huolellisesti. Lisää treeniä siis vaan.


©Anne

©Anne

Meidän rata:

Bonusluokka kisoissa

Ensimmäisen radan jälkeen sain puhuttua itseni hyppäämään Cunamilla vielä 75 cm. Tosin olin jo vähän pohjustellut lupaa aiemmin. Välissä oli sen verran aikaa että Cunami kävi kamppeet päällä huilimassa karsinassaan ja harjasin sillä aikaa Jatsin.

Ekasta luokasta.
©Miili

Rataa en kävellyt enää uudestaan. Verkkaan vaan uudestaan. Tällä kertaa ruuna ei jaksanut enää tuijotella takakulmaa. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä vesimaton. Pientä pöhinää taisi tulla mutta ihan asiallisesti päästiin esteen eteen.

©Miili

Verkkahypyt meni ihan ok. Pari pystylle, pari okserille. Yritin saada myötälaukkoja ja se taisi onnistua. Kovastihan tuota piti ratsastaa eteen ettei oltu ihan vetelyksiä. Spurtteja ei tullut.

Koska oltiin ns. jälki-ilmottauduttu niin aloitettiin luokan ekana. Taas voltti alle ja menoksi. Nyt päätin pitää alusta asti paremman vauhdin päällä. Eipä se silti kovin reipasta ollut. Myötälaukat löytyi nyt kivasti. Ponnistuspaikoistakin oltiin aika samaa mieltä. Kaarre seiskalle vaan levähti vähän ulkoapuja vasten ja pudotettiin lainelankku. Vihellystä ei heti kuulunut, joten hyppäsin vielä kasinkin ja olisin toki jatkanut radan loppuun. Ysille asti en ehtinyt.

©Miili

Mutta korkeus ei tuntunut yhtään pahalta. Seuraavissa kisoissa voisin hyvinkin himoita isompiin luokkiin.

Cunamin ekat estekisat Oulussa ja ruusuke

Lauantaina oli Aaltiksen kotikisat. Olin jo pitkään nähnyt itseni sieluni silmin hyppäämässä siellä Cunamilla. Nyt se päivä koitti.

Ratapiirros.

Olin ykkösluokassa hommissa, joten sain ratsuni varustettuna ja talutettuna. Ehdin kyllä itse sen harjata ja suojittaa. Ruuna oli kivan rauhallinen. Maneesin takakulmaa tuijotteli alkuun aika voimakkaasti mutta neljällä ohituksella tasaantui. Verkassa oli pikemminkin vähän löysä enkä uskaltanut kovasti ratsastaa eteen kun ajattelin että radalla kuitenkin kiihtyy ja on pitelemistä. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä erikoisemmat esteet. Ei kiinnostanut. Verkkahypyt meni kivasti. Kolmesti pysty ja kahdesti okseri.

©Anne


Yhden radan verran käytiin huilimassa ulkopuolella. Sitten aitoihin, tervehdys, voltti alle ja menoksi. Jokusta kolautettiin, joten mukana oli tuuriakin. Vääriä- ja vastalaukkoja oli hirmuisesti. Mutta niin vaan selvittiin ykkösvaihe puhtaasti ja jatkettiin uusintaan. Siellä päädyin lopulta kääntämään vähän tiukemmat tiet ja sain aikaan kiemurteluakin. Yhä tuuria mukana ja nollat tuli. Jes. Eikä heppa paria pientä kiihdytystä lukuunottamatta säntäillyt yhtään tai ollutkaan lähtemässä käsistä. Tosi iloinen yllätys!

©Anne


Radan jälkeen moni kommentoi että mentiin ihan superhitaasti. Ratsukoita luokassa oli kolme verkkaryhmällistä eli 14, joten lopulta oli jäätävä ihme että meidät kutsuttiin kolmansina palkintojenjakoon! Kahteen ekaan oli n. 7 sekuntia mutta toisaalta neljäs oli meitä vain n. 0,2 sekuntia hitaampi. Kunniakierrokselle ei päästy kun rataa nostettiin. Mutta ei hullumpi estepuolen avaus.

Meidän rata:

Green team ja ensimmäiset hyppytreenit

Lauantaiaamuna sovin meneväni Hempan kanssa hyppäämään. Ei niin yllättäen loput JKH-tiimistä tuppautuivat mukaan. Tällä kertaa vakioratsuillaan. Hemppa tuli tarhasta vastaan ja oli hoitaessa oikein kiltisti. Vasta kentällä tajusin kun Kaisa kommentoi että ollaan Hempan kanssa sävyissä. Tumma khakinvihreä satulahuopa, sattumoisin valitsin vihreät suojat yhtään ajattelematta ja minulla muinainen vihreä pooloni. Hauskaa.

Tämä oli siis vasta toinen kertani Hempan kyydissä ja samalla meidän ensimmäiset treenit. Heti alkuun huomasin että ruuna sieti perusratsastustani paljon paremmin kuin viimeksi. Sain jalustimen jalkaan ilman että päädyttiin raviin. Verkassa ja muutenkin ruuna halusi kulkea aika pitkänä. Lyhennysyrityksiin tarvittiin oikeasti paljon jalkaa. Kuulemma koulukisoihinkin Hemppa olisi vapaana. Tottakai lähden!

Alkuverkassa hepo oli ihanan mutkaton. Kuunteli pidätteet ja lähti kevyestä pyynnöstä eteen. Laukka oli alkuun vähän turhankin lyhyttä mutta venyi sekin. Yritin tehdä muutamat vaihdot mutta ei onnistunut. Vaihdettiin ravin kautta.

Päivän tehtävät noudattelivat taas eilisten Pian valkkujen linjoja. Tultiin vähän säätelyä laukkapuomeilta pystylle suoraan ja kaarevaa linjaa takaisin. 6 laukan välit, joissa ekaan piti lyhentää, jälkimmäinen ratsastaa vähän reippaammin. Kaarevalla meillä taisi olla joka kerta väärä laukka.

Yhden laukan sarjaväli meni metriä lyhyempänäkin. Väli okserille mentiin viidellä ja siinäkin sai oikeasti hidastaa että askeleet oli suunnilleen samanmittaisia. Alkuun meinasi jäädä tosi ahtaaksi. Siltäkään ei saatu vaihtoja.

Lopuksi tultiin rata. Sarjaväli laitettiin meille normaaliksi eli metri lisää. Väli okserille saatiin sujua neljällä. Lopuksi vielä kaareva linja vihreältä toiselle. 7 laukkaa ope mainitsi. Tunnustan etten laskenut yhtään enkä taaskaan huomannut kuinka kiihdyttiin loppua kohti. Esteet nostettiin meille ja osa oli ehkä 80 tuntumassa. Puomit meni huonohkosti lähes joka kerta. Loppuun saatiin vielä linja sakkona sekä erikseen kääntötehtävä, jossa haettiin vaihtoja. Kovin olivat hukassa.

Loppukäynnit käytiin taas maaston kautta takas. Selästä laskeuduttua piti taas ihmetellä kuinka korkea ruuna onkaan. Selästä tuntuu hyvän kokoiselta. Tykkään tästä!

Ongelmia:
väärät laukat
vaihdot

Parannusta:
säätyi hyvin
hyppäsi tosi helposti
esteet tuntui pieniltä

Anne ja Kaisa videoivat ratsailta:

torstai 24. syyskuuta 2015

Erilainen puomitunti

Syksyn pimeyksien tultua vaihdettiin torstain tunti iltapäivään. Nyt tallille mennessä olikin huippukeli: lähes +19 ja aurinkoista. Aurinko tosin ehti pilveen ennen tunnin alkua. Eilisten estekisojen jäljiltä rata oli jäänyt 40 senttiin. Meillä oli puomitunti ja näillä lähdettiin liikkeelle. Ratsukoita tunnilla oli 4 + yksi yksäri ja mulla yllätysratsuna Flika.

Hoitaessa tamma oli kiltisti. Tosin taas oli hirmuinen värkkäily varusteiden kanssa. Pehmustetta ja piuhaa. Itseltäni riisuin ylimääräiset kannustimet enkä raippaakaan ottanut. Enkä tarvinnut.

Alkutunnista tamma tuntui superjäykältä. Ravissa toiseen suuntaan oli lähes ep. Ope sanoi että tarkkaillaan että lähteekö vertymään. Kulki yhä omaan tapaansa mutkalla eli vasen takanen kai taaempana. Ohje oli siirtää etuosaa vasemmalle eli runkoa samalle linjalle ja vahtia että kaula pysyy keskellä. Siinä olikin tekemistä, varsinkin kun en tuntenut vinoutta selkään. Tamma tuntui lähinnä hyvin kankealta eikä taipunut.

Muut tekivät temponmuutoksia ravissa, me treenattiin tappavan tasaista menoa. Kovin kiire Flikalla aina välillä meinasi olla. Ei tosiaan olisi eteenratsastuksella ainakaan parantunut. Laukassa samoin yritettiin saada pidemmälle kaulalle rennosti alas. Siinä olikin tekemistä kun tamma lähinnä yritti kipittää pää ylhäällä jännittyneenä.

Välikäyntien jälkeen ruvettiin tulemaan miniesteitä. Vaan yllättäen käynnissä. Helpostihan ne niistä astui yli. Flikaa ei vaan kiinnostanut nostella jalkojaan vaan keilattiin alkuun kaikki. Lopulta päästiin kaksi miniristikkoa puhtaasti.

Sitten tehtiin laukannostoja käynnistä. Haettiin edelleen lyhyttä laukkaa rennolla ja matalalla ratsulla. Laukat nousi hyvin mutta nopeasti tamma vähän kiihdytteli. Puomilinjan ylitystä näin. Taas pieni ääni päässäni halusi mennä lujaa kohti puomeja. Tästä ei tullut kelvollista parempaa.

Lopuksi haettiin vielä hidasta ravia jogityyliin. Flikalta irtosi yllättävänkin hyvin. Ope kehui ja sanoi että älä tyydy tähän. Itse meinasin ruveta istumaan turhan kasassa. Alkutunnista oli kehotettu siirtämään omaa painopistettä alemmas. Puomit jätin suosiolla pois kun niistä kiidyttiin. Yllättävän matalaksi ja tasaiseksi kuitenkin päästiin.

Käynnissä taas halusi mennä reippaasti.

Ongelmia:
jäykkyys
kiirehtiminen
jännittyneisyys

Parannusta:
rentoutui, rauhoittui ja madaltui

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Uudenlaista väärinratsastusta rataharkoissa

Keskiviikkona päästiin pitämään rataharkat Uotilan kentällä alkuviikon sateista huolimatta. Itselläni luvassa Lidalla A-merkki ja 90 cm.

Aloitettiin jo viiden aikoihin että ehdittiin valoisalla. Keli onneksi helli ja aurinko paistoi. Lämmintä lähes +15°C. Lidalla oli kunnon sessiot luvassa. Yksi kuski sillä meni koulua alle. Sitten minä lyhyehkön verkan maneesissa (en saanut oikein avuille) ja kentällä ensin A-merkin kouluohjelman.

Radalla Lida oli jopa vähän löysä niin jätin varmuudeksi raipan mukaan (harkkakisoissa sallittua). Meno oli todella epätasaista. Voltit yritti venähtää vähän suuriksi mutta taipui kai ihan ok. Väistöt tein varmuuden vuoksi hellästi ettei tamma jännittyisi. Eipä sieltä juuri ristiastuntaa tullut. Peruutuksessa tamma juurtui aloilleen. 3 askelta irtosi jotenkuten mutta neljäs tuli vasta kunnon taistelun jälkeen. Kättä vasten joo. Vastalaukat nousi kummatkin oikein. Tosin jälkimmäisessä tuntui myötäiseltä ja korjasin. Tosin korjaus tuli ravin kautta ja sitten nosti myötälaukan. Ei näin. Numeroksi 2. Ihan uudenlainen moka itseltäni.

Laukkavoltit venähti, varsinkin ensimmäinen. Keskilaukat lähti vähän hitaasti mutta jälkimmäisen loppu oli ok. Keskiravit olisivat voineet olla lennokkaampia. Tulipa yksi ravirikkokin laukassa. Enempi tosiaan veltto kuin tuijotteleva. Vähän kyllä jännittyikin.

Onneksi oli matalan kynnyksen kisat eikä mitään menestymispaineita. Viimeksi meillä meni paljon paremmin. Tänään hyvä luokka olisi ollut C. Toisaalta mitään palkintoja ei jaettu niin nyt oli hyvä hetki käydä kokeilemassa tätä. Prosentteja olisin itse antanut 52 mutta kiltisti arvostellen saatiin 53,889.

Meidän koulurata:


Välissä käytiin maneesissa. Siellä yritin kaivella hukassa olevia peruutuksia. Tuntui että paheni vain. Lopulta vähän ravia ja pihalle katselemaan muiden hyppyjä. Taka-ajatuksena myös radan näkeminen. Ratapiirrosta ei ollut vielä näkynyt enkä kävellyt tutustumassa. Vähän meinasi olla hataralla pohjalla.


Ratapiirros löytyi lopulta.

Verkkahyppyinä hypättiin 1 ja 3. Ekalla putosi. Lida pikkusen tuijotteli kulmaa mutta tuntui olevan ihan avuilla. Loput verkkahypyt meni paremmin. Toki okserille taas vähän ylimukauduin. Ajattelin että radalla keskityn tasaiseen rytmiin ja odotan hyppyjä. Muistin ehkä vikalla esteellä.

Kuvat 10 päivän takaa edellisistä harkkakisoista.
©Lotta

©Lotta
Pudotettiin heti eka. Rytmi oli hukassa eikä paikkoja löytynyt. Joka kerta päädyssä oltiin väärässä laukassa. Muutamia lisäksi kolisteltiin mutta vain kaksi putosi. 8 vp siis taas tänään. Lohduttavaa että nyt en jännittänyt korkeutta. Lopussa rupesin tajuamaan että voin vaikuttaakin jotain. Nyt saatiin jopa ihan kelpo aika. Tosin yhä oltiin siellä hitaassa päässä. Pitäisi kai sitä aikaakin opetella Lidalla ratsastamaan. Tosin nollia tuli yhä niin vähän (2/11 väh. 70 cm hyppääjissä) että jo pelkällä puhtaalla pärjäisi pitkälle.

©Lotta

90 cm rata:

maanantai 21. syyskuuta 2015

Tuplat Ressulla, siirtymiä ja vauhtimaasto

Maanantaina tuli päivällä viesti että estetuntia ei voida pitää märän kentän takia. Tilalla maasto jos tahtoo osallistua. Tottakai tahdoin. Koulutunti pidettiin normaalisti.

Kouluun sain valita ratsuni pienen Wanesan ja tosi pienen Ressun väliltä. Vaikka Ressua kävi yhä vähän sääliksi niin silti valitsin sen. Niin pitkään olen haaveillut koulutunnista sen kanssa opetuksella. Maastoon mulle olikin merkattu Ressu. Tuplat kääpiöllä siis.

Poni oli taas oma ovela itsensä ja vaikka olin varuillani niin silti se livahti karsinan ovesta karkuun syömään naapurin heiniä. Onneksi suht asiallisesti myös palautui takaisin omalle puolelleen. Muuten hoitaessa oli nätisti. En muista sitä aiemmin varustaneeni. Häntäremmi kunnon ponityyliin.

Koulutunti tehtiin siirtymiä. Kenttä todella oli märkä mutta hyvin siinä silti mentiin. Ei tainnut sataa enempää, korkeintaan vähän tihutti. Ratsukoita oli n. 4 - 5. Paljon suunnanmuutoksia, jonkin verran voltteja. Alkuun temponmuutoksia. Käynnissä toimi aika hyvin. Mutta rennoksi en ponia saanut. Sanoin samaa kuin Ekun kanssa että ratsu tahtoisi tasaisemman tuntuman kuin mitä minulla on tarjota. Jälleen kerran volteilla ope puhui kerta toisensa jälkeen elävästä sisäkädestä. Ehkä eniten kuulemani kommentti.

Ravissa poni eteni ihan ok. Tasaista tuntumaa ei löytynyt. Laukat nousi helposti ja laukassa meno oli pikemminkin esteviipotusta. Ope kaipasi enemmän kouluratsastuslaukkaa. Yritin mutta en ehkä tarpeeksi. Laukassa mentiin tasaisemmin mutta siinä ei edes välillä nyökkinyt pyöreäksi mitä käynnissä ja ravissa teki.

Lopuksi pyöriteltiin vielä volteilla ja siinä tasottui suht hyväksi käynnissä.

Sitten huilittiin hetki, vetäisin turvaliivin päälle ja lähdettiin maastoon neljän ratsukon voimin. Meidän paikka vaihteli letkassa kakkosesta neloseen. Käynnissäkin eteni ihan hyvin eikä tarvinnut Rozen tapaan ravailla muita alkumatkasta kiinni.

Ravissa kulki ihan reippaasti. Alkumatkasta taisi muutaman pienen pukinkin nakata mutta nämä ei huolettaneet yhtään. Vähän tuijotti jotain mutta tosi maltillisesti. Tosi mainio maastoponi.

Reitti ei taas ollut kovin erikoinen. Hiekkateiden laitoja. Ihan kunnon laukkaspurtitkin päästiin ottamaan. Ekalla kierroksella poni totteli tosi hyvin ja sain sen jopa raviin vaikka kaverit laukkasi edessä. Tokalla kierroksella kaipasin vähän lisää vauhtia ja taas meni rajoitin päälle. 46,5 km/h. Nyt ei enää yhtä kevyesti kuunnellut pidätteitäkään. Olisin voinut mennä mutkat ravissa mutta Ressu päätti laukata kun kerran kaveri edessäkin laukkasi.

Lopuksi käytiin vielä pidempi käyntilenkki ihan ihmisten ilmoilla ja kierrettiin lenkki kevyen liikenteen väylää. Kohdalta lähtenyt bussi sekä kumiseva alikulku vähän jännittivät Ressua. Loppumatkasta tuli pimeääkin. Ajoitus oli loistava sillä kun päästiin tallille rupesi satamaan ihan reippaasti. Hyvä reissu, tällaisia pääni tarvitsee.

Ongelmia:
tasaisuuden puute

Parannusta:
tasottui koulutunnilla käynnissä
ihanasti vauhtia
kivan tolkku maastokaveri

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ei karhuja eikä hirvikärpäsiä - muistiksen lopetusmaasto

Heti koulutunnin perään oli vielä meidän maasto. Sama juttu kuin kesällä eli koulutunti oli myöhässä ja samalla maastoon lähtö venyi pahasti yliajalle. Lola oli onneksi jo valmiina. Koulusatulalla vaan menoksi sillä en jaksanut/ehtinyt ruveta vaihtamaan.

Ratsukoita mukana oli 3. Vetäjällekin oli mainittu että voidaan Lolan kanssa mennä välillä edeltä. Reissulla järjestys vähän vaihteli. Alkumatkasta oltiin takana. Osa matkasta mentiin edellä ja sit taas tokana. Ravissa Lolalla oli hyvin vauhtia. Ekalla laukkapätkällä oltiin tokana. Suokki edessä meni vähän lujempaa kuin kuskinsa halusi mutta päästiin käyntiin siellä missä pitikin.

Maasto oli aika erinäköistä kuin kesällä. Paljon oli metsää laitettu nurin. Seuraavalla laukkapätkällä halusin mennä ekana. Lolasta löytyikin hyvin vauhtia. Jarrut tosin vaativat päättäväisempää käyttöä että hidastettiin. Päästiin taas käyntiin missä pitikin. Harmi että mittarista loppui paristo eikä huippunopeuksia tullut talteen.

Loppumatkasta vähän satoi muttei haitannut. Ei kastunut pahasti. Sainpa matkalla myös ötökän silmääni ja yritin vetistellä sen pois.

Ongelmia:
jarrut ei aina ihan priimat
ei suostunut menemään puukasan ohi ekana

Parannusta:
oikein tolkku maastokaveri
ei näkynyt karhuja eikä hirvikärpäsiä vaikka molemmilla peloteltiin.

Toiveratsuna hapannaama-Lisa

Sunnuntain koulutunnille toivoin Lisan. Ei tullut tappelua kun muut halukkaat olivat saaneet sillä jo mennä. Hoitaessa oli kunnon hapannaama. Ensin käänsi perää ovelle ja satuloidessa louskutti hampaitaan. Ratsukoita tunnille tuli muistaakseni 7.



Ope kyseli meiltä toiveaiheita. Vastasin yhden ikuisuussuosikeistani: siirtymiä ja temponvaihteluita. Tätä lähdettiin toteuttamaan heti alkuverkassa. Käynnistä tehtiin pysähdyksiä (minä halusin Lisan myös myötäämään pysähdyksissä) ja joka kerta piti tehdä herkemmillä avuilla. Eteen lähti ihan hyvin mutta hidastukset tuli kättä vasten. Sitten samaa ravissakin. Myöhemmin ravissa vain koottiin menoa. Tällä valmisteltiin laukannostot.

Ravissa Lisa oli alkuun vähän hidas. Piti herätellä liikkeelle. Mutta tämäkin eteni paremmin kun istuin harjotusravissa.

Laukannostoja Lisa ennakoi ja jännittyi. Nosti kuitenkin ihan näppärästi. Opelta tuli tunnin aikana lähinnä kehuja.

Loppuverkka oli vapaata omaa pyörimistä. Siinä Lisa lähes juoksi jo alta mutta liikkuipahan.



Ongelmia:
alaspäin siirtymät kättä vasten
laukassa luimi
kiukkusi kavereille jos tulivat liian lähelle
en saanut ihan tasaiseksi
en tullut tästä tunnista niin tyytyväiseksi kuin olisin halunnut

Parannusta:
nosti laukat hyvin
yksi hieno siirtymä ravista käyntiin ja takaisin

Pari pätkää tunnista:

Tiukkaa kääntämistä

Ensimmäistä kertaa tänä viikonloppuna ratsuni oli valmiiksi hommissa edellisellä tunnilla. Samalla Rosa sai ensimmäistä kertaa selkäänsä jonkun muun kuin minut. Meillä luvassa oli pikkuesteitä. Ratsukoita tunnilla 6 ja kelinä kivasti lämpenevä auringonpaiste. Tällä kertaa pidin raipan mukana alkuverkoissa eikä Rosa tuntunutkaan ihan niin löysältä.

Alkuverkassa laukattiin kavalettien yli pääty-ympyröillä. Pientä kiihdyttelyä oli havaittavissa. Kovin monesti ei tultu.

Itse tehtävät oli tänään kunnon turbokääntämistä. Esteitä hypättiin ensin 2, sitten 3 ja lopuksi 4. Keskimmäinen oli pituushalkaisijalla aika keskellä kenttää, kaksi muuta pitkän sivun sisäpuolella lähempänä päätyä. Reitti oli vähän kuin kolmikaarinen pituussuuntaan eikä uralla asti käyden. Käännökset oli siis tosi tiukkoja.

Ekalla kierroksella Rosa vähän kiihdytti ja kaarre (oikealle) mentiin leveäksi kuten moni muukin. Aika nopeasti sain kuitenkin juonesta kiinni ja rupesin ajattelemaan laukkapiruetteja. Rosa kääntyi noin muhkuksi ja kiireiseksi hevoseksi käsittämättömän hyvin. Ensin pelkäsin että se onnistui tuurilla. Myöhemmin oli pakko todeta että kääntyminen kyllä onnistuu. Myötälaukat oli vaikeampi juttu. Alkutunnista löytyi niitäkin mutta loppua kohti tuli enemmän vääriä.

Keskimmäinen pysty oli n. 70 cm, muut paljon pienempiä. Vikalla kierroksella hypättiin vähän lävistäjämäisesti vielä yksi ristikko alle. Ei tullut kovin hääppöistä kierrosta, joten mekin saatiin uusia. Vaan eipä uusimalla juuri parantunut. Epätasaista menoa ja vääriä laukkoja. Toki positiivisena käännyttiin yhä hyvin ja vaikka tamma kiihdytteli ja vähän kiemursi niin silti sain sen puhtaasti kaikista esteistä yli.

Tunnin loputtua meidän satula vietiin muuhun käyttöön mutta halusin kävellä vielä hetken selästä. Sain mennä ilman satulaa eikä edes tuntunut hirmuisen hurjalta.

Ongelmia:
väärät laukat alastuloissa
tasaisuuden puute

Parannusta:
ei kieltoja tai pudotuksia

Pätkiä meidän menosta:

lauantai 19. syyskuuta 2015

Taivuttelua ja istunnan parantamista

Lauantaina hinguin vielä illalla ratsaille. Ratsuvauhtoehdot oli Halle, Taffi ja Rosa. Rosa oli jo esteillä sen verran rauhallinen että päädyin mieluummin Taffiin. Taffeli piti käydä hakemassa tarhasta.

Aiheena itsenäinen ratsastus toisen leiriläisen kanssa. Taivuttelua kummallakin ohjelmassa mutta pyörittiin ihan itseksemme. Käynnissä tasottui aika helpostikin pyöreäksi. Kesällä oli paljon kankeampi. En kyllä itse istunut ihan nätisti vaan kädet seilaili omiaan. Ravissa vasen kierros oli hankalampi. Tehtiin joitain siirtymiä ja vähän takaosan väistätyksiä. Oikeassa pyöristyi helpommin. Lopulta kumpaankin suuntaan. Ja kehuin kovasti kun laski päätä ja rentoutui.

Laukassa vasen oli yllättäen rennompi suunta. Pidin ulko-ohjan kädessä. Taivutus olisi toki voinut olla parempi. Oikea oli semi-ok sekin.

Välikäyntien jälkeen taivuttelin vielä käynnissä mutkia. Sitten pyörin hetken ympyrällä kuvattavana. Lopputunnista leirikaveri tuli opeilemaan ja korjasi alkuun istuntaani. Siinä olikin työsarkaa. Lopulta mentiin vähän yliajalle mutta nyt tamma tuli vähän rehellisemmin avuille eikä niin vängännyt vastaan. Toki homma oli itselleni paljon vaikeampaa kun istunta tuntui vieraalta. Vähän ravia mutta suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä ja harjoiteltiin tuntumaa ja pidätteiden suuntaamista ylös.

Ongelmia:
jäykkä tamma
oma istunta

Parannusta:
rentoutui hetkittäin kaikissa askellajeissa
sain omaan istuntaan hyviä korjauksia

Pätkä lopputunnista:

Onnellisuutta hypätessä

Lauantain kolmas tunti oli oman porukan estetunti. Meitä oli kivasti vain 4. Opekin vaihtui tässä estetuntien välissä. Rosa tuli tallista mutta ihanasti oli laitettu valmiiksi vatsapanssaria, martingaalia ja alaturpista myöten. Jätin raipan heti alkuun pois mutta rupesin katumaan tätä kun tamma oli alkuverkassa niin löysä. Virkistyi kyllä hetkittäin mutta pääosin oli aika ponneton kaikenlaisesta herättelystä huolimatta.

Ope kaipasi energisempää menoa ja multa paremmin kannettuja käsiä. Tulihan se vaikka omistaja sanoikin että Rosalla pitää pitää matalat kädet. Tykkään enemmän sellaisesta asiallisen hyvästä asennosta. Alkuverkassa laukattiin myös minikavaletin yli. Siinä tamma meinasi vähän kiihdytellä ja sain hyvää palautetta rauhallisesta mutta jämptistä olemisestani. Nopeasti tasoittuikin.

Itse tehtävätkin aloitettiin aina tulemalla kaksi kierrosta ympyrällä kavaletin yli. Ensin tultiin jumppaa ravilähestymisellä. Rosa esitti alkuun maltillisia kiihdytyksiä vikalle pystylle. Tultiinpa se kertaalleen jopa koomaten eli meinasi hyytyä väliin. Aikamoista Rosalta! Paljon vääriä laukkoja oli myös. Pääsääntöisesti aika maltillisia kiihdytyksiä.

Tultiin myös muuri. En antanut vaihtoehtoja vaan kummastakin suunnasta päästiin ekalla yli.

Lopuksi tultiin pelkkää jumppaa ja laukassa sisään. Okseri nousi ja lopulta se oli 105 cm. Yhä mainioita hyppyjä. Itselleni hankalinta oli saada askel sopimaan ekalle maapuomille. Mutta mainio tunti. Tästä tuli onnelliseksi!

Ongelmia:
hypättiin okseri vasemmasta laidasta
vääriä laukkoja okserin jälkeen

Parannusta:
ei kieltoja tai pudotuksia

Videokooste tunnista:

Esteitä ilman hallinnan tunnetta

Lauantain ensimmäinen ylimääräinen hevosteluni oli lauantain päivätuntilaisten estetunnille tuppautuminen. Ratsuksi tuli Bisse. Meitä oli 5 ja päivän aiheena oli lähestymiset. Sain alkuverkkaan vähän erilaiset ohjeet kuin muut. Aloitettiin kevyellä ravilla pitkin ohjin. Sitten laukattiin ohjat tuntumalla. Mutta tämä toimi ja laukan jälkeen ruuna oli vihdoin hereillä. Toki vauhdin hän halusi päättää itse. Maneesin puolen pitkä sivu mentiin vauhtiravia, muualla hyydyttiin. En ollut kovin onnellinen.

Alkuun hypättiin ympyrällä kavaletin yli. Ei ihan tasapainoista mutta yli päästiin. Piti ajatella eteen. Myöhemmin piti laskea askelia ympyrällä. Ensin puolikas ympyrä (10,5 ja 9) ja sitten 3 ennen hyppyä (3, 2,5 ja 3). Puolikkaista askelista pitäisi päästä eroon.

Sitten tultiin suhteutettua linjaa molemmista suunnista. 3 tasaista askelta. En muista hypättiinkö jotain muutakin. Estekorkeus oli korkeimmillaan noin 80 cm tienoilla.

Ongelmia:
alkuverkassa ruuna sääti vauhdin

Parannusta:
vika kierros oli aika tasainen ja helppo
tunnin aikana paistoi aurinko

Pätkiä alkutunnista:

Rosaleiri

Lauantain aamutunnin ratsutoiveeni oli Lisa, Viire tai Rosa. Vastaus oli että koska kerran tykkään mennä Rosalla niin sitten menen sillä. Mieluusti olisin sen Lisankin ottanut. Ratsukot oli jaettu uusiksi ryhmiin ja nyt meitä oli 6. Keli oli +15°C ja tihutti. Olin taas hurja ja menin t-paidassa.

Taas meillä oli uusi ope. Alkuverkassa ei juuri tullut kommenttia. Nosta käsiä vähän ylemmäs. Myöhemmin tuli toive saada Rosaa kantamaan niskansa korkeammalla.

Alkuverkkoihin käytettiin aika paljon aikaa. Voltteja ja nyt yritin vähän paremmin taivuttaa. Tänään oikea kierros oli jopa helpompi? Pyöriteltiin aika vapaasti omia reittejä. Tultiin vielä laukat pääty-ympyrällä. Meidän ympyrällä isot hepat: Felix, Lisa ja Rosa. Rullasi ihan ok.

Sitten ruvettiin tulemaan vasemmassa kierroksessa avoa. Tötsien välissä reitti reilusti uran sisäpuolella. Voltti ekan tötsän ympäri. Avoa seuraaville asti. Muualla vapaata työskentelyä. Ravissa kai piti olla mutta tein myös käyntiä ja siirtymiä. Vaikkei painanut kädelle niin välillä tuntui vähän vyöryvältä. Avot meni aika vaihtelevasti. Ensin poikitti liikaa, sitten liian vähän ja välillä oli huojuntaa. Ulkopohkeeni karkaili liian taakse. Lopulta tuli aika tasaisia suorituksia.

Suunnan vaihdon jälkeen sai tulla avoa heti ravissa. Ensimmäinen yritys oli aika katastrofi ja tulin muutaman kerran käynnissä ennen kuin yritin ravia uudestaan. Alkuun käynnissäkin oli ongelmia mutta kyllä meno siitä tasoittui. Avon jälkeen lyhyeltä sivulta nostettiin laukka. Niitäkin Rosa rupesi ennakoimaan. Yllättävän vähän kyllä kuumui avoihin.

Ihan hauska tunti tämäkin ja hyvä opetus.

Ongelmia:
yhä oli vaikeuksia saada niska ylös

Parannusta:
avot tasottui

Pätkiä ihan lopusta:

perjantai 18. syyskuuta 2015

Varaslähtö seuraavaan kesään

Perjantaina suuntasin takaisin Imatralle Einolaan kesäleirin muisteluviikonloppuun. Eka tunti oli koulua. Suunnittelin että toivelistani koostuu ruunikkotammoista (Lisa, Rosa, Viire). Rosa sieltä sitten tuli. Ekaa kertaa koulutunnille. Aiemmin oli mennyt yhden alle.

Ratsukoita oli tunnilla poikkeuksellisesti 8 eli kaikki sennut. Seiskalta vielä näki mutta kyllä se yön pimeys hiipi taas niskaan. Oli kuitenkin kivan lämmintä, ehkä +16°C. Päätin hurjana mennä t-paidalla enkä ollut edes kevyiten pukeutunut. Tarkenin vaikka sadekuurokin tuli päälle ja kasteli alusvaatteita myöten.

Alku- ja loppuverkoissa ratsastettiin pitkäksi ja matalaksi tuntumalle. Se meni ihan ok mutta lyhentäminen oli haastavampaa. Rosa oli kuitenkin kivan rento ja tasainen.

Tehtiin sekä raviväistöjä ympyrän avoimelta sivulta perää ulos, että pitkällä sivulla käynnissä. Yritin keskittyä väistön aloituksiin. Piti pidättää varsinkin käyntiä hitaammaksi että tuli paremmin poikitusta. Parhaimmillaan Rosa kuunteli istuntaa hienosti mutta välillä vähän innostui eikä malttanut. Vasempaan kierrokseen jopa pidättäminen oli helpompaa. Tätä kumpaankin suuntaan ihan hartaudella.

Kun kuvittelin tunnin loppuvan aloitettiinkin vielä laukkatyö. Kumpaankin suuntaan tosin vain tarkka nosto suoralla, oikeassa ympyrä alapäätyyn, vasemmassa voltti katsomokulmaan. Taivutukset oli vähän kateissa ja niitä yritin sitten ravissakin parantaa. Välillä taipui mutta välillä karkasi koko hevonen väärään suuntaan.

Tämä oli oikein mukava tunti. Yllättävän hyvin lopulta mahduttiin vaikka oli vähän ahdasta. Kenttä oli vähän märkä aiempien sateiden takia mutta sekään ei haitannut. Parasta antia oli hetkellinen onnellisuuden välkähdys kun tehtiin väistöjä pimeässä ja satoi vettä. Edellisestä kerrasta onkin jo valitettavan pitkä aika.

Ongelmia:
taivutukset olisivat voineet olla huolellisempia
alkuun annoin mennä turhan pitkänä

Parannusta:
kivan perustoimiva tamma
onnellisia hetkiä

torstai 17. syyskuuta 2015

Vaihtoja ja keilaamista yön pimeydessä

Torstaina aloitettiin estetunti taas puoli tuntia aiemmin itsenäisellä alkuverkalla. Juuri ennen kentälle menemistä satoi mutta sade onneksi taukosi kun päästiin selkään. Ratsuna tietysti ihanainen Lida. Ehti juuri käydä karsinassaan kääntymässä kun sai varusteet takaisin. Ratsukoita tunnilla oli tänään kivasti vain 3. Lämmintä n. +15. Jopa.

Alkuverkassa pyörittelin ensin käynnissä. Väisti ihan ok ja asettui kumpaankin suuntaan. Oli jopa aika helppoa. Ravikin kulki kauniisti. Tosin aavistuksen löysästi. Tein vähän eteenratsastuksia. Mutta mitään tamma ei tuijotellut. Yritin tehdä myös raviväistöjä. Ne oli aika kamalia. Tamma hidasteli ja juoksi selättömänä pää ylhäällä vastustellen. Sen jälkeen ravista katosi muutenkin pyöreys enkä osannut konstia miten olisin sen suoralla uralla saanut takaisin. Onnistui vain volteilla.

Laukassa tein A-merkin tapaan voltin ja sitten hain vähän keskilaukkaa keskiympyrällä. Lähti suht ok eteen (vielä voisi mennä innokkaammin) mutta kumpaankin kierrokseen kun yritin hidastaa takaisin harjoituslaukkaan niin pudotti raville. Ei hyvä.

Itse tehtäviin päästiin kun ope tuli. Hämärä laskeutui hyvää vauhtia. Ekat 5 minuuttia opetuksesta näki vielä kelvollisesti, sitten laskeutui sysipimeys.

Alkuun tehtiin vaihtoja puomilla. Ensimmäinen yritys ei tietenkään onnistunut. Älä hyökkää kaulalle. Toisellakaan ei tainnut laukata tarpeeksi. Sitten sisuunnuin ja laitoin tammaan liikettä. Samalla säikkyi jotain ja spurttasi vielä vähän lisää. Niin tuli vaihto. Ja perään toiseenkin suuntaan. En voi sanoa että taidolla mutta se riitti.

Sitten tultiin vaihtoja kavaleteilla. Siinäkin taidettiin ensin tulla vaihdotta mutta yhtään ei pudotettu. Vaihdotkin tuli sangen nopeasti ja sitten riitti. Onnistumisprosentti oli ainakin 50.

Sitten tultiin pari ratakierrosta. Sarja, pysty, kaarre, toinen pysty ja siitä n. 7 laukkaa kavaletille, jonka alla oli vesimatto. Eka kierros oli max 80 cm ja muuten meni hienosti paitsi jälkimmäinen pysty tuli alas ja taidettiin lopettaa väärässä laukassa. Toiselle kierrokselle esteet vähän nousi. Yhä se samainen pysty tippui kun tultiin liian juureen. Tie oli ainakin paljon parempi. Saatettiin taas myös lopettaa väärässä laukassa.

Vika este oli tien vieressä oleva okseri. Hypättiin ensin 90 cm pystynä. Ekalla kerralla paikka ei osunut ja tuuppasin. Esteestä läpi. Heti uusiksi. Yhä juureen ja pudotus. Kolmas yritys ja taas tultiin lähelle eikä jalat ihan nousseet yli. Sellainen olo että olisi pitänyt päästä myötäämään vielä vähän enemmän. Ope arveli että Lida ei ehkä näe estettä kunnolla. Ei nostettu okseriksi vaan meille riitti. Lopuksi kyllä kinusin vielä hyvän mielen hypyn. Saatiin tulla eka kavaletti. Tosin laukka jäi nyt vaihtumatta mutta eipä lopetettu pudotukseen.

Lopputunnin ohjelmaksi oli kaavailtu uusintateitä mutta eihän tuossa pimeydessä enää voinut hypätä. Ryhmäpaineesta päätettiin että loppu pihakausi hypätään torstaisin ennen tunteja. Onpahan ainakin valoisaa. Pitää siis yrittää venyttää työpäivää aamusta.

Kävelin vielä hyvät loppukäynnit ja tunnustelin samalla Lidan askellusta ja omaa istuntaani. Keli oli pimeyttä lukuunottamatta oikein mainio ja olisin voinut kävellä paljon pidempäänkin.

Ongelmia:
pudotukset yli 80 cm esteillä
pimeys

Parannusta:
laukanvaihdot

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Herkkä ja mutkaton

Keskiviikkona ehdin vihdoin käyttämään jamboreessa voittamani ratsastustunnin. Ratsutoiveeksi laitoin Lidan ja haaveilin koulutreenistä ennen tulevan keskiviikon rataharjoituksia. Varatoiveiksi listasin Jaden ja Leiran. Olin pikemminkin ällistynyt että sain vihdoin ja viimein Leiran. Senkin kyytiin pääsemisestä olen haaveillut siitä asti kun se tuli tallille. Mitäs siitä on, vuosi?

Tallikäytöksestä tamma sai täyden kympin. Oikein hyvä. Satula oli hukassa koska Leirallakaan ei ollut omaa satulaa. Sintin kanssa käyttivät samaa mutta Sinttikin tuli tunnille. Varasatulana oli Flikan penkki mutta myös Flika tuli tunnille. Meille tuli lopulta Sämpylän vanha koulupenkki ja fyllingit väliin.

Ratsukoita tunnilla oli 6. Keli oli lievästi tihkuinen mutta kenttä oli yhtä kulmalätäkköä lukuunottamatta hyvä.

Alkuun meni hetki tunnustella tamman ohjaimiin. Kun en tehnyt mitään niin rentoutui tuntumalle. Aloitettiin käyntiväistöillä. Vasemmassa kierroksessa takaosa uran sisäpuolelle. Väisti kyllä mutta toimi niin herkällä ohjauksella ettei tullut tasaista vaan oli hirveää seilaamista. Toinen kierros oli paljon parempi. Piti kääntää asetusta väistön aikana ulos ja takaisin. Siihen asti ei oikein päästy.

Sitten väistettiin yhä pitkillä sivuilla kevyessä ravissa. Olipa kamalaa. Kevennykseni on tuhoutunut ja etukenotin taas. Oikea kierros oli helpompi, vasemmassa vastusteli ja juoksi pää ylhäällä.

Laukat meni aika kivasti. Nosti nätisti. Ope ohjeisti päästämään pidemmälle ohjalle. Ja huolehtimaan ulko-ohjan tuesta. Hetkittäin meni tosi tasaisesti. Välillä taas nousi ja meni aina hetki tasoittua takaisin. Mutta osasin ratsastaa myös pidemmälle ohjalle. Toki tuntuma oli silloin hyvin kevyt. Kertaalleen kesken laukan huomasin olevani alakropasta ihan liian jännittynyt. Yritin rentouttaa itseäni tahdonvoimalla vaan eihän se niin onnistu. Turvauduin sitten parhaaseen osaamaani huijaukseen ja kokeilin tekonaurua. Se jopa vähän auttoi.

Lopuksi tehtiin vielä siirtymiä harjoitusravista käyntiin ja takaisin. Yhä ulko-ohjaa ja rentoa, matalaa niskaa. Tuli tosi kivoja pätkiä mutta ei ollut vieläkään ihan avuilla kun aina välillä nousi. Ihanan herkkä tosiaan oli. Siirtymät tuli parhaimmillaan pelkällä istunnalla. Ravissakin oman istunnan tahattomat kallistelut vaikuttivat etenemisnopeuteen. Pari tuntia lisää treeniä niin olisi varmasti supermakea!

Sanoisin Leirasta että palkitseva ratsastettava. Toimi kun tein oikein. Eikä pöljäillyt omiaan vaikka aavistuksen välillä tuijottikin. Yhden tunnin perusteella Lida on kuitenkin ihanampi. Tasaisempi.

Ongelmia:
kuskin etukenotus
epätasaisuus

Parannusta:
väisti ok
kivat laukannostot
osasin ratsastaa pidemmälle kaulalle
ihanan herkkä
saatoin saada pitkin ohjin käynnissä ristiaskelia kun pyysin

tiistai 15. syyskuuta 2015

Esteitä ratsastuskoulutyyliin

Tiistaina oli toinen hyppyiltani Heponiityssä. Satoi vettä ja hämärsikin, joten arvasin oikein että maneesi kutsuu. Olin mielissäni myös uudesta ratsusta. Kohdalle osui Elmo, joka ei ollut kimo vaan sukkajalkainen korkeahko ruunikko. Humma oli hommissa ja sille vaihdettiin estesatula. Kovin lämpimiä ajatuksia en ratsuani kohtaan löytänyt, sillä selkään noustessa uhkaili hampaillaan kohti takalistoani. Ankea tyyppi.

Päivän aiheena oli kaarevat tiet. Maneesiin tuli 4 pystyä. Ratsukoita oli taas 6. Melko sopiva määrä tähän maneesiin (20 x 60).

Ratapiirros
Ruuna liikkui ihan ok. Eteni ja kääntyi. Asetuksia piti pyytää vähän reilummin, sillä kulki mieluusti suorana. Ope käski useampaan otteeseen lyhentää ohjia ja koko hevosta. Etukäteen kun kuvittelin että laiskojen kanssa olen huonoimmillani. Olin kokonaan unohtanut nämä pitkät ja etupainoiset. Vielä pahempaa. Toki edellisellä tunnilla tämäkin kulki nätisti ja niska ylhäällä.

Laukassa yritin aluksi istua kevyessä istunnassa. Ope kaipasi esteistuntaa. Pyllyä lähemmäs satulaa ja ylävartaloa taaemmas. Yhä lyhyempää ja energisempää hevosta. Lopputunti meni sitten aika pitkälti satulassa istuen. Käsien nostamisesta taisi tulla sanomista vain kerran-pari. Yritin keskittyä kovasti pitämään ne ylhäällä. Nyt oli apuna myös peilit. Aika korkealla kädet oikeasti saikin olla.

Hypyt aloitettiin ravissa laukkaa vaihtaen täyskaartomaisesti. Eka kierros ok. Lyhennä hevosta, niska ylös. Tokalla kierroksella keikahdin hevosen mukana etupainoiseksi lähelle kaulaa. Minä vaan hihittelin ja kasailin itseäni kun ope huusi että istu pystyssä. Hypyt ok. Herkästi hepo valui pitkäksi myös ennen estettä. Sitten hypättiin vähän kahdeksikkomaisesti kaksi täyskaartoestettä putkeen. Kai ne laukat vaihtui, ei ainakaan tullut sanomista.

Sitten hypättiin radan poikki pysty suuntaa vaihtaen. Heti tämän jälkeen tiukka kaarre vasempaan ja toiselle pystylle, joka oli pituushalkaisijalla. Me käännettiin vähän turhankin tiukasti eikä käyty uralla asti. Ainoa vika oli sammuva laukka. Jälkimmäisen jälkeen tiukasti oikeaan. Oltaisiin osuttu vielä täyskaartoesteellekin jos olisi tarvinnut.

Seuraavalla kierroksella tultiin tunnin ainoa pidempi rata (numeroitu ratapiirrokseen). Sama alku kuin äsken, sitten hetki suoraan ja kierrettiin jälkimmäinen täyskaartopysty. Hypättiin sen jälkeen kahdeksikolla molemmat täyskaartopystyt ja lopuksi alku vielä uudestaan.

Lopuksi hypättiin vielä keskimmäiset kaksi estettä toisesta suunnasta. Ongelmat taisi olla samat kuin aiemmin.

Loppuravit oli hyvin lyhyet. Ravissa sain ratsun helpommin vähän lyhyemmäksi. Vaikenta oli käynti. Esteet kasattiin pois hyvissä ajoin ennen tasaa.

Tämä oli kunnon ratsastuskouluestetunti. Vaikkei ollut mitään suurempia ongelmia niin tunnin aikana ehdittiin tulla n. 13 - 14 hyppyä korkeuden ollessa n. 60 cm. En saanut tästä mitään kummempia irti. Tajusin vain etten ole kovin hyvä lyhentämään pitkää hevosta.

Ongelmia:
pitkä hevonen
hetkittäin edestä raskas
uhkasi haukata kun menin kyytiin
hypättiin melko vähän ja pieniä
en saanut erityisemmin kommentteja
en ihastunut ratsuuni

Parannusta:
sain vähän lyhennettyä
laukat vaihtui hypyissä aika helposti
kääntyi hyvin

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kahden pisteen istuntaa

Estetunnille piti tosiaan tulla Ressu. Sillä aloitinkin. Vaan heti ravissa huomasin että poni on könkkä. Katsottiin kaviot ja siirrettiin satulaa vaan ei auttanut. Yhä tahditti ravia. Poni sisään ja loppukäynneille maastoon lähtenyt Wanesa takaisin hommiin kunhan palasi. Hyppytunnin piti hyvin poikkeuksellisesti omistaja itse.

Alkuverkassa treenattin kevyttä istuntaa pitkällä sivulla. Jalustimet tuntui pitkähköiltä mutta kevyessä istunnassa pysyin vielä suht hyvin. Tosin olihan se satula aika lähellä pyllyä. Kun aloitettiin hypyt laukassa niin laitoin jalustinhihnoihin kierteet. Myöhemmin vielä toiset. Jälkimmäisten kierteiden kanssa jalustimet rupesi oikeasti olemaan tosi lyhyet. Tasapainoista asentoa pylly takana, reilusti irti satulasta sekä hartiat takana en vain löytänyt. Se oli joko tai. Peppu takana ja etukeno tai peppu edessä ja pystympänä. Onneksi ponilla oli tukkaa, josta sai vähän huijattua lisätasapainoa.

Mitään kovin ihmeellisyyksiä ei hypätty. Lenkkitehtävää useampaan otteeseen. Piti saada poni herätettyä ja yrittää itse istua siten, ettei takapuoli hipaisekaan satulaa. Etukenotuksesta oli vaikea päästä pois. Itse hypyt meni ihan ok mutta myötälaukat oli hukassa. Okseri oli ehkä max 75 cm. Lopputunnista tuli myös aika pimeää.

Ongelmia:
tasapainoisen istunnan löytäminen
myötälaukat
kun keskityin kaikkeen muuhun niin ohjat pääsi löysälle

Parannusta:
peppu rupesi pysymään paremmin irti satulasta
poni toimi löysemmälläkin ohjalla

Anni videoi lopputuntia.
Video on säädetty YouTuben editorilla valoisammaksi, siksi se on rakeinen.

Ponipäivän alku

Maanantaina arvasin päivän ratsut oikein. Koulutunnille oli merkattu Wanesa, esteille Ressu. Kummatkin tallissa.

Wane oli poikkeuksellisen likainen. Vaan nopeasti puhdistui. Ratsukoita oli kivasti vain 3. Ope kysyi että tehdäänkö raviväistöjä vai laukanvaihtoja. Päädyttiin tekemään (yrittämään) kumpaakin.

Ihan alkuun ponia piti virkistää ravaamaan vähän reippaammin. Se tuli pyytämällä. Taas jotenkin haaveilin käyntiosuuden ja ravissa sitten havahduin siihen ettei ratsu ole avuilla. Kulmat kaatui sisään eikä asettunut. Puri kuolaimeen ja vastusteli.

Jalustimien kanssa laukassa oli ihan kamala istua. Ei se laukka muutenkaan mikään istuntanautinto ole. Sain nostaa jalustimet ylös. Tehtiin laukkalävistäjiä. Ensin piti vaihtaa ravin kautta. Poni pudotti itsekseen raville. Uusi laukka nousi kuitenkin näppärästi. Myöhemmin meiltä kaivattiin vaihtoa suoraan. Olin tappiomielialalla jo ennen ensimmäistä yritystä. Enhän minä osaa vaihtaa. Ravin kautta poni yhä järjesteli jalkansa ja kun en päästänyt raviin niin sitten mentiin vastalaukkaa. Ei tullut kovin hyvä.

Lopuksi tultiin vielä raviväistöjä. Olisin halunnut aloittaa käynnissä. Ravissa oli vähän vänkäilyä. Tarpeeksi monen hankalan kierroksen jälkeen sain luvan tulla käynnissä. Siinä vaiheessa tultiin jo siksakkia uralta sisään ja takaisin. Käynnissä onnistui oikein kivasti. Määrätietoisen päättäväisesti en jättänyt venkuloinnille tilaa. Vaan ravissa poni puri kuolaimeen, vastusti, käänsi päätä vinoon ja yritti jättää pidätteet kuuntelematta. Vasemman pohkeen väistö onnistui kuulemma helpommin, itse en meinannut huomata juuri puolieroja.

Ongelmia:
en osannut istua laukassa jalustinten kanssa
aika paljon vänkäilyä
raviväistöt oli turhan haastava aloitus

Parannusta:
väisti käynnissä nätisti

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

90 rytmiä etsien

Pienen huilin jälkeen jatkettiin Lidan kanssa takaisin verkkaan. Ajattelin verkata säästeliäästi. Ravia lämmittelyyn. Laukka sujui edelleen kivasti. Verkkailuaikaa oli merkattu meille vartti mutta vähempikin olisi välttänyt. Toki verkkaesteiden kääntelyn ja nostelun kanssa meni oma aikansa. Samoin ratahenkilökunta oli tauolla.

Taaskaan Lida ei tainnut aidoissa pahemmin tuijotella. Voltti alle ja menoksi. Ykkösestä selvittiin rauhallisesti ja puhtaasti mutta kakkonen tuli taas äkkiä eteen ja nyt otettiin puomi jo siitä. Tamma ei ollut yhtään niin ponnekas. Kakkosen jälkeen laukka oli väärä ja vähän kompasteltiinkin. Kolmosen ja nelosen linja meni sujuvasti ja aika paljon sai pidättää. Vitonen tultiin vähän löysästi vähän lähelle ja puomi alas. Laukan korjaus ravin kautta. Kapealle vähän lähelle mutta kaareva linja sujuvasti. Vikakin siististi yli koskematta.

Screenshot videolta vikasta hypystä.


Alkurata oli harmillisen epätasaista ja rytmi rupesi löytymään vasta loppua kohti. Mutta eihän tuo nyt kovin pahalta näytä.

Aava videoi 90-radan:

Perhonen radalla

Sunnuntaina oli aikainen kisa-aamu. Onneksi ei tavallista arkiaamua aikaisempi. Keli oli ihanan aurinkoinen. Kotikisat Uotilassa Lidalla

Tallilla kävelin ensin radasta uusinnan. Tykkäsin radan perusvaiheen kaksoissymmetrisyydestä. Helppo muistaa. Uusinnassa sitten vähän kääntelyä. Vaikka vähän skeptisesti mietin että päästäänkö sinne asti. Sitten tamma kuntoon ja muutama minuutti myöhässä verkkaan. Vaan eipä meillä lopulta mikään kiire ollut. Ekassa porukassa oli kai 8 ratsukkoa ja oma lähtövuoro oli seitsemäntenä. Kävin kävelemässä radan kokonaan kunhan esteet oli saatu paikalleen. Sitten verkkailua kumpaankin suuntaan.

Ratapiirros kaapattu netistä. Oikeasti kisapäivä oli 13.9.

Lida oli tosi hyvällä päällä. Ei tuijotellut juurikaan vaikka kentän laidalla oli kaikkea jännää. Teltta ja ihmisiä. Lähti jalasta eteen, tuli takaisin. Ei tarvinnut patistella. Kääntyi ja oli aika tasainenkin. Oikein mukavaa.

Verkkahyppyjä otin säästellen muistaakseni 4. Hyvin meni. Tosin olisin aina voinut jatkaa vähän pidempään esteen jälkeen.

Radalle päästiin vasta oman vuoron koittaessa. Kävin heti ekana pyörimässä pelottavassa kulmassa. Romut sieltä oli aika vähissä ja tilalla pari ihmistä, joten ei Lida juuri kammoksunut mitään. Lähtömerkki, tervehdys, voltti alle ja menoksi.

Heti ykköstä vähän kolautettiin. Lida hermostui ja spurttasi. Kakkonen tuli tosi äkkiä eteen ja lähestyttiin kamalalla kiemuralla. Jotenkin sain tamman kuitenkin siitä yli. Puhtaasti vielä. Kaartessa korjasin laukan. Suora linja meni lennokkaasti ja puhtaasti sekin. Seuraavassa kaarteessa piti ottaa vähän kiinni. Myös lävistäjällä ollut vitosokseri ylitettiin puhtaasti. Sen jälkeen olin ajatellut kääntää kolmosen sisältä mutta löysin itseni uralta. Aika pitkät piuhat oli taas laukan korjaamisessa. Myös kapea este päästiin puhtaasti ja sen jälkeen rupesin haaveilemaan uusinnasta. Tämä kostautui heti seuraavalla esteellä, joka putosi. Viimeinen kaarre oli ihan hyvä, joten perusradalta 4 vp.

Rata tuntui kuitenkin tosi hyvältä. Lida on vaan niin mainio. Opekin kommentoi että se meni kuin perhonen. En harmitellut pudotusta vaan odottelin innolla että pääsen hyppäämään vielä toisenkin radan. Välissä oli lopulta niin paljon aikaa että Lida ehti käydä karsinassa vähän huilimassa ja juomassa.

80 cm suoritus, Tuuli kuvasi:

lauantai 12. syyskuuta 2015

Liikutus riimulla

Kisojen jälkeen illalla kävelytin Pönää vielä selästä riimulla ilman satulaa ja toppahousuissa. Yhä oli aika hyytynyt. Kun lapset sitten rupesivat temppuilemaan niin toki minäkin. Ravi ilman käsiä ei ollut mikään ongelma. Mutta kun vaihtoi istumaan selkä menosuuntaan ja yllytettynä testasi ravia niin hyvin äkkiä sieltä keikahti alas.

Tallinpitäjältä jäi tämä näkemättä, joten yllytettynä suostuin kokeilemaan uudestaan. Halusin tosin taluttajan ja ohjeistin että vain pari askelta ravia. Pari riitti taas siihen että keikahdin alas. Ehkä tämä olisi parempi harjoitella jollain vähemmän liukkailla housuilla kuin toppiksilla.

Lopuksi vielä syötin hetken selästä. Oli jo pimeää.

Jalkojen letkutus meinasi alkuun olla taistelua mutta lopulta hoitui.

Ongelmia:
ponin eteenpäinpyrkimys
kuski ei pysy pelleillessä selässä
jalkojen letkutus

Parannusta:
kyydissä pysyi hyvin ilman satulaa oikeinpäin ravissa ilman käsiäkin
ohjautui hyvin riimulla

Juurtumista kisoissa

Lauantaina pääsin Pönän kanssa Jokelaan kisoihin. Luokat turvallisesti 60 ja 70 cm. Oma ensimmäinen luokka alkoi vasta klo 12 niin ei tullut edes kammottavan aikaista aamua ja ponin jalat ehti pestä ennen lähtöä.

Aikataulu mennessä oli oikein passeli. Rata kivan looginen lopulta eikä pelokkeita esteissä. Arvosteluna 367.1, 8 + 5 estettä.

Ratapiirros.

Poni matkusti kiltisti mutta kisapaikalla aavistuksen hyöri. Vaan verkassa hyytyi eikä liikkunut jalasta eteen. Alkuun maneesissa tuijottelikin vähän sitä sun tätä. Onneksi oli ope mukana sanomassa että nojaa taakse. Oma tahtotila rupesi olemaan vähän väärä eikä poni väkisin liikkunut. Verkkahypyt oli hyytymistä kohti esteitä, tuijottelua ja mönkimistä. Yli mentiin kuitenkin.

Kun päästiin radalle, sai hypätä yhden esteen alle. Poni tuntui juurtuneen paikalleen eikä meinannut liikkua mihinkään. Lopulta selvittiin liikkeelle mutta mitään vauhtia hidastavia voltteja en ajatellutkaan. Perusrata päästiin puhtaasti vaikka osin väärässä laukassa ja ravissa. Raippaa piti käyttää lähes joka välissä. Huoh! Kakkosvaiheessa putosi yksi ja saatiin yksi aikavirhe liian hitaasta menosta. Vaikkei tehty edes isoja teitä. Sijoitukseen virheet ei vaikuttaneet vaan oltiin hitain kakkosvaiheeseen selvinnyt ratsukko. Seitsemäs kahdestatoista eli ei edes hännillä.

Meidän 60 cm suoritus:


Luokkien välissä poni juotettiin ja tankattiin sokerilla lisävauhdin saamiseksi. Jano sillä taisi ainakin olla, sillä hörppi pari ämpäriä. Keli olikin aurinkoinen ja lämmin, n. +18. Välissä poni sai syödä ja istuin selässä idlaten. Motivaatio tämän jälkeen lähteä hommiin oli ratsulla sangen vähäinen ja verkkaan madeltiin ohjia nykien ja vihreitä kohti kiemurrellen.

Toisen luokan verkan pidin lyhyenä. Vähän ravia ja laukkaspurtteja herättelyyn. Pari kolme hyppyä. Nyt saatiin ainakin yksi kelvollinenkin hyppy.

Taas radalle pääsy ja siellä liikkeelle pääseminen oli oma operaationsa. Yhä piti käyttää raippaa ja silti meno olisi voinut olla reippaampaa. Nyt edettiin kuitenkin ekaa rataa paremmin. Tällä kertaa otettiin este alas jo perusvaiheella. Eipä juuri harmittanut, sillä meno oli sen verran tukalaa. Tähän päälle vielä itselleni kumma olo päähän ja mikä lie migreeniaura haittaamaan näkökenttää niin olin vain tyytyväinen että pääsin pian alas selästä. Yritin hetken kävellä selästä mutta kun edelleenkään poni ei liikkunut jalasta eteen vaan piti raipata niin luovutin ajatuksen ravaamisesta ja kisahoitaja pääsi taluttamaan.

Jälkimmäisen luokan sijoitus oli 12/18 eli ei ihan hännillä tässäkään. Ei loisteliasta mutta tulipahan käytyä. Hyppyope sanoi että treenin puutetta. Minä taas kaipaisin valmiiksi eteenpäin liikkuvaa ratsua.

70 cm rata:

perjantai 11. syyskuuta 2015

Minihyppyjä ja yhä hyytymistä

Perjantaina pääsin kuudenneksi tunnille Pönällä. Tamma oli jo valmiiksi hommissa. Ope lupaili että voidaan jotain loikkiakin kun estetreeni jäi muuten välistä aiemmin puuttuvan kengän takia. Tästä tuli siis puomi/kavalettitunti.

Ihan alkuun Pönä taisi edetä. Vaan nopeasti päästiin taas siihen että hyytyy jos en raippaa. Ei hyvä. Alkuun tultiin kahden maapuomin yli. Aloitettiin käynnissä eikä saanut kolistella. Hyvin Pönä jalkansa nostikin. Ravissa sama juttu. Keskeltä yli. Pönää piti lyhentää ja kohottaa. Puomien väliin tehtiin myös volttia, elävä sisäohja. Kääntämisessä alkuun pääseminen meinasi olla hankalaa. Varsinkin laukassa. Laukassa paikat ei aina osuneet mutta yli päästiin.

Lopulta puomien paikalle tuli ensin ristikko ja sitten toisesta pysty. Korkeutta maltilliset n. 40 cm. Odotellessa väki ravasi voltteja. Meillä vaan volteilla meinasi hiipua loppukin vauhti. Alkutunnista poni lähti vielä kivan pienillä avuilla raviin, nyt sai tosissaan komentaa.

Itse hypyt meni pääosin hyvin. Vääriä laukkoja ei juuri tullut. Ponnistuspaikat oli suurimmaksi osaksi kohdillaan. Lopputunnista kun otettiin kunnon lähtökiihdytykset alle niin poni heräsi liikkumaan. Sitten vasta sai vähän pidättääkin. Meno oli huomattavasti parempaa. Loppuravit otettiin lyhyinä jotta ponille jäisi mieleen liikkumisen riemusta seurannut lepokäyntipalkinto.

Tuntikaverit kommentoi että oli liikkunut kivan näköisesti. Omasta mielestäni oli suurimmaksi osaksi ihan kamalaa hyytymistä. Toivottavasti huomenna jalka nousee kepeämmin.

Ongelmia:
menohalujen puute
kääntämisen tarkkuus esteiden välissä

Parannusta:
lopulta heräsi liikkeelle
esteistä aika vaivattomasti yli

torstai 10. syyskuuta 2015

Takaisin Lidalla, sinkoilupäivä

Torstaina pääsin vihdoin takaisin Lidan kyytiin. Hyvä niin sillä sunnuntaina oli kisat tulossa. Ratsukoita tänään tunnilla oli 5. Mennessä +15°C, lähtiessä n. +10°C. Ennen tuntia muutettiin vähän esteitä. Tiistaina Lida oli kuulemma hypännyt oikein hienosti.

Alkuverkka oli taas itsenäinen. Lida eteni mutta tuijotteli kulmaa poikkeuksellisen pahasti. Kovin lähelle ei päästy ennen kuin loppuverkassa.

Hypyt aloitettiin taas ympyrällä, tällä kertaa kahdella kavaletilla. Vasemmassa kierroksessa puomit putoili ja rytmi oli hukassa. Odota hyppyä. Oikeassa kierroksessa tajusin että voin laskea laukkaa, rupesin näkemään paikat, odotin hyppyjä ja meni superisti. Jee!

Hämärä tuli aika pian ja lopulta oli todella pimeää. Tehtäviä en suuremmin muista. Jumpalla jo pudoteltiin, ilman selvää syytä. Kaarre oli meille hankala. Korkeimmat esteet oli metrissä. Eikä metri edes näyttänyt pahalta kun ennen omaa vuoroa korkeus oli 110. Suurin osa pudotettiin mutta empimättä mentiin yli. Talo onnistui tänään asiallisesti. Epätyypillisesti Lida pukitteli pudotuksista ja otti lähtöjä. Eteni hyvin ja reagoi pyyntöihin. Kivaa oli!

Ongelmia:
pudotuksia
kaarre-este oli paha
tuijotteli kulmaa
pukitti ja sinkoili

Parannusta:
ei epäröinyt esteillä
metri ei ollut paha
eteni
osasin säätää laukkaa

Ilman satulaa Prestolla

Torstaina päädyin liikuttamaan Prestoa. Toiveena oli mennä ilman satulaa ja niin meninkin. Kivan lämmin keli.

Kentällä oli ahdasta, toisella puolella tunti ja yksäreiden puolella yksityisvalkku toisessa päädyssä. Meille jäi siis lähinnä ympyrän verran tilaa takakulmaan. Käynnissä kaikki meni hyvin mutta ravissa oli niin paljon vauhtia että pidin harjasta alkuun kiinni. Eikä Prestolla ole mikään ihan tasaisin ravi. Ohjaus taisi toimia sen verran hyvin että pysyttiin omalla puolellamme. Välillä taisi olla jotain pullahduksia.

Lopulta uskaltauduin kokeilemaan laukkaakin. Nousi muistaakseni ihan napakasti ja laukassa taisi olla ravia helpompi olla kyydissä. Yhä pidin varmuuden vuoksi harjasta kiinni.

Mitään kovin ihmeellisiä ei tehty. Liikutus kaikissa askellajeissa.

Ongelmia:
kentällä oli aika ahdasta

Parannusta:
pysyin kyydissä

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ei vieläkään villi

Keskiviikkona päädyin Pönällä koulutunnille. Samalla testiin pääsi upouusi kypärä. Kuvittelin että luvassa olisi kevyehkö tunti mutta olin väärässä. Ratsukoita oli 6. Keli +15°C kieppeillä.

Alkuverkassa tehtiin taas sammakkoliikettä eli jumpattiin polvia ylös ja lonkkia auki. Tuntui kyllä siltä että sillä sain itseni vain pahemmin kippuraan. Pönä oli ollut erittäin virkku maanantaina ja eilen. Minun kanssani esitti ihan normihyytymistä. Ei pahimmasta päästä muttei ollut reipaskaan. Muuten alkuverkan vain matkustelin, koska kommentteja ei juuri tullut. Reipasta menoa suoraa uraa pitkin ja kulmia yritin. Mutta kaikki tämän ratsun vaatima hienosäätö jäi tekemättä. Tänään hyvin poikkeuksellisesti aloitettiin koulutunnin ravailut pitkällä ohjalla. Meille taas se volttien pyörittely käynnissä tuntumalla olisi ollut hyvä.

Tänään tehtiin taas jonkin verran vastakaartoja. Myöhemmin taas myös askelten laskemista ja siirtymiä. Raviin päästiin aika hyvin. Käyntiin kättä vasten ohjalle painaen. Laukkoja yritettiin nostaa ylämäkeen. Jotain ravia sinne yritti kovasti tulla väliin. Kunnon lentäviä lähtöjä ei saatu vaikka yritin usuttaa laukkaakin kunnolla eteen. Irtosihan sitä sitten hetken päästä.

Lopuksi tultiin vielä väistöjä. Ope sanoi että näytetään bambilta jäillä. Vastasin että auttaisi enemmän jos kerrottaisiin mitä halutaan lisää. Alkuun tuntui ettei tullut yhtään väistöä. Muutenkin poni oli tosi matomainen. Oikea ohja oli lähes tyhjä, painoi kädelle ja päätä alas enkä saanut sisäpohjetta oikein kumpaankaan suuntaan läpi. Kulki lähes mutkalla. Pidätteitä ei kuunnellut vaan vyöryi eikä astunut sivuun. Eikä edennytkään. Onneksi toistojen myötä vähän parani. Lennokasta ei silti tullut.

Loppuverkassa piti vielä herättää eteen kun rupesi hyytymään. Ei tullut yhtään pukkeja missään vaiheessa. Eikä ollut yhtään niin kevyt tunti kuin odotin. Ei onneksi ihan pahimmastakaan päästä.

Ongelmia:
ei edelleenkään lennokas
vino
väistöt oli alkuun hankalia

Parannusta:
alkutunnista ei painanut käsille

tiistai 8. syyskuuta 2015

Suhteutettuja Heponiityssä

Tiistaina oli teholiikuntapäivä kun sählyn jälkeen lähdin vielä estetunnille Heponiittyyn. Arvasin ratsuni oikein ja Di luki listassa. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja mentiin pihalle vaikka siellä tuli pimeää. Kentän pohja oli oikein hyvä eikä märkä vaikka oli satanut. Nyt lämmintä oli +12°C.

Esteitä kentälle kasattiin 4, kaksi erimittaista suoraa linjaa pitkien sivujen sisälle. Esteet pysyivät sangen pieninä koko tunnin.

Di oli enemmän eteenratsastettava. Päästiin esteistä kyllä yli mutta alas tultiin lähes aina väärässä laukassa, vasemmassa. Itseäni jäi häiritsemään etten saanut tätä korjattua. Ope totesi että se ei ole tänään oleellista tms. Käsien kantamisesta ei tainnut tulla sanomista kuin kertaalleen.

Vähän tuijotteli esteitä mutta ei häiritsevästi. Suht siistiä kaikesta huolimatta. Saatiin väleihin halutut askelmäärät mutta en saanut tunnista ihan hirmuisesti irti.

Ongelmia:
ei laskeuduttu kertaakaan hypystä oikeassa laukassa
tuijotteli
en saanut sisäpohkeen ympäri

Parannusta:
ei pudotuksia
laukka oli säädeltävissä

maanantai 7. syyskuuta 2015

Paluu maan pinnalle jälleen kerran

Maanantain esteheppa oli Bond. Ruunalla oli ostajaehdokkaat paikalla ja sain sen valmiina. Muistelin että tällä en ole hypännyt. Jätin kannukset pois mutta ope käskytti ne takaisin. Turvaliivin laitoin. Sain avustetun selkäännousun ja nyt ruuna ei sanonut penkistä mitään. Sitä ei kuulemma tarvi laittaa niin lähelle.

Alkuverkassa vähän tuijotteli reunoja. Käynnissä ei juurikaan mutta ravissa. Ihmiset taisi olla pelottavimpia. Laukka nousi vähän huonosti. Mahtoiko olla jo eka laukka kun ihan puskista tuli hätäinen pukkisarja. Semmonen olo että nyt mut tahdotaan alas. Sieltä äkkiä keikahdinkin ja samalla heppakin kompuroi. Löysin itseni sen jaloista. Onneksi jarrut toimi. Kenttäliejusta jäi jälki kypärän vasempaan sivuun, turvaliivin vasempaan olkapäähän sekä oikeaan sääreen. Housut ja takki kuivina. Jopas! Tunnin jälkeen löysin hepan naamasta hiekkaa.

Vähän oli semmonen olo että kumautin pääni. Kävin tämän jälkeen hitaammalla enkä ihan tajunnut kaikkea mitä mulle puhuttiin. Ehkä vähän säikähdinkin vaikka lopputunnin olin aika laama. Laukat ei nousseet kauniisti mutta jatkossa selvittiin ilman rodeota.

Esteitä ruuna tuijotteli yllättävän vähän. Muu oli alkuun pelottavampaa. Paikkoja ei katsonut itse ja jos koomasin niin pompittiin vähän mistä sattuu. Kaarevalle linjalle tuli paljon vääriä laukkoja. Varmasti kuskista johtuen. Piti ratsastaa eteen. Liikkui kyllä muttei ihan tarpeeksi.

Esteitä oli okseri, n. 7 laukan kaareva linja sekä yksittäinen pysty. Hypättiin 4 hypyn rata pari kertaa. Me aika maltillisilla korkeuksilla. Tsemppasin kyllä paremmin kun esteet nousi. Ehkä 80 cm jälkimmäisellä kierroksella. Sitten vielä jokunen kerta kaarevaa linjaa. Olisin halunnut itseni harjauksen alle mahdollista todistusaineistoa varten. Nyt päästiin ainakin kerran jopa myötälaukassakin.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Siellä kulki ihan ok. Pihalla taas säikähti tallinpitäjää kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla tuli ihan kunnon kavahdus vaikka välimatkaa oli useita kymmeniä metrejä. En onneksi enempää maastoutunut.

Ongelmia:
kuski sinkoutui alas
säikkyi
jokunen pudotus kun loikittiin huonoista paikoista

Parannusta:
päästiin aiempaa paremmin laukkaan
hypyt ihan ok ainakin omasta mielestä
odotin esteitä kun en luottanut ruunan hyppyintoon

Peruskoulutunti vuonoponilla

Maanantaina tuli ratsuvalinta vähän puskista. Kiva oli mennä taas Wanesalla. Varsinkin kun poni oli jo valmiiksi hommissa. Keli oli syksyinen. Tihutuksen uhka oli muttei satanut. Kenttä oli jo valmiiksi märkä, lämmintä n. +11°C. Ratsukoita taisi olla 5.

Taas aika perushommia. Pysäytyksiä, ravivoltteja. Kyynärpäät kiinni kylkiin, palauta kädet vierekkäin. Kovin taipuvaiseksi en ponia saanut. Jokunen täyskaarto ja suunnan muutos.

Sitten tehtiin taas askelten laskua. 10 käyntiä, 20 ravia. Parhaimmillaan sain istuttua ravista käyntiin. Harmittavan monesti meni vetämiseksi. Sitten 10 käyntiä ja 20 laukkaa. Yhä tuli ylimääräisiä laukka-askelia. Eikä laukassa voltattu niin työskentely jäi vähän vajaaksi. Eteni kuitenkin reippaasti.

Lopputunnista tehtiin vielä raviväistöt uralta sisään ja takaisin. Alku oli suoraan vyöryvä. Kolmannella yrityksellä rupesi tunnistamaan väistöksi ja lopulta pääsin vähän hellittämäänkin.

Kiva perustunti. Poni oli välillä rento mutta ei erityisen super.

Ongelmia:
hienosäätö
taivutukset

Parannusta:
laukat nousi oikein

lauantai 5. syyskuuta 2015

Autopilotti ja puksutin

Lauantaina päädyin vielä Tallinmäellekin hyppäämään. Ratsukseni sain yhden mahdollisesti kisavapaan ruunan. Tallin yhdeksi varmimmista mainostetun Akun. Tällä en ole tainnut ennen mennä.

Ruuna piti käydä hakemassa laitumen mudista. Vaikka mulle käyttäytyi asiallisesti ja antoi kiinni niin silti meinasin jäädä väliin kun rupesi komentamaan lähelle tullutta kaveria. Eipä ollut mulla mitään sanottavaa kun hepat häipyi ympäriltä.

Tallissa laitoin ruunan kiinni kun saattaa kuulemma olla häslä. Ihan asiallisesti oli. Pihalla meinasi vähän juurtua ja jouduin hetken houkuttelemaan penkille. Alkuverkat käytiin maastossa. Käyntiä puskan läpi ja sitten ravipätkä tiellä. Sitten verkattiin kentällä. Perusongelmat. Ei ollut ihan sisäpohkeen ympäri, meinasi kaarteissa kaatua sisään ja oikoi kulmia. Ehkä pikemminkin vähän laiska kuin reipas mutta liikkui kyllä kun pyysin.

Tehtävät oli Pian valkan jäljiltä. Aavistuksen teknisempää. Heti alkupään tehtävissä oli kaarevat laukkapuomit ja vaihtoja. Vaihdot oli alkuun hukassa mutta tsemppaamisella löytyi.

Sitten hankalahkoa s-kiemuraa. Innari, 4 laukkaa kaarevalla, perään 3 laukkaa toiseen suuntaan kaarevalla. Ekalla kierroksella kaarteet pullahti isoiksi. Sen osasin korjata. Vaan jälkimmäinen väli rupesi käymään ahtaaksi ja otettiin puomi useamman kerran mukaan. Tultiin toisestakin suunnasta. Autopilotti ei toiminut, sillä kun tuudittauduin siihen ettei Akun selässä tarvi tehdä mitään niin mentiin esteestä ohi. Kielloksi tätä ei voi laskea. Ohjauksen puutetta. Oli vähän turhan helppoa ja olisi pitänyt skarpata paljon enemmän. Ehdotin että multa pitäisi ottaa satula pois.

Sitten tultiin innarilta trippelille. 5 laukkaa väliin. Usutin ja meinasi jäädä jopa vähän ahtaaksi. Lopuksi tultiin vielä lävistäjä ja sarja. Sitten olikin kaikki radan osat treenattu ja oli aika yhdistää. Kimo näytti ensin esimerkkiä. Sitten tultiin me. Vähän oli kulmissa sisään puskemista eikä kaikki laukat vaihtuneet. Yksi pudotus eikä askeleet osuneet maapuomeille. Taidettiin 4 laukan väliin ottaa 5. Saatiin toinenkin kierros koska Akulla ei ollut kisoja luvassa. Yhä kolmonen putosi mutta muuten sain pahimmat virheet korjattua pois vaikkei vieläkään tullut ihan hyvää.

Ongelmia:
kuski ei keskittynyt kunnolla
yksi ohimeno

Parannusta:
tosi mutkaton heppa, jopa vähän liian tasanen

Kaisa videoi:

Liitävä mammutti

Tykkään tästä kuvasta hirmuisesti!
©Kaisa-Riikka

Lauantaille kyselin seuraa hyppyhommiin kentälle tai maastoon. Maastossa hyppiminen veti väkeä lisäkseni kaksi muuta ja vielä yksi olisi tullut jos olisin muistanut kysyä erikseen. Ratsutoiveeksi laitoin Jatsin. Eihän se taas ihan niin mennyt vaan sain Eemelin. Olen näemmä tottunut kääpiöihin, sillä lihonut ja talvikarvan kasvattanut Eemeli näytti valtavalta. Mammutti.

Korkeus ei ponia jännittänyt kun tässä on lähes kaikki jalat maassa.
©Kaisa-Riikka
Eipähän ainakaan ylihypätä.
©Kaisa-Riikka
Osaisinpa olla silmät auki kaikissa kuvissa.
©Kaisa-Riikka
Mennessä oltiin letkan vikana ja hädin tuskin pysyttiin käynnissä perässä. Ravissa poni liikkui tomerammin ja letkan laukkavauhti oli niin rauhallinen että lähes turhankin hyvin pysyttiin kivisateessa. Hämmästyin kun ei tullut yhtään pukkia. Irtosihan niitä sitten myöhemmin.

©Kaisa-Riikka
Ponilla innokkaampi ilme hypyn jälkeen.
©Kaisa-Riikka

Alkuun tultiin taas mäkilenkkiä ja rengasta. Sitten tukkia perään ja välillä toiseenkin suuntaan. Pari kertaa tultiin myös ruskea este polulta keskelle. Pisimmillään taisi olla 3 hyppyä kerralla. Lopuksi vielä kertaalleen laavu sekä koivupöytä. Vikan tiesin linjan takia hankalaksi. Vaan melko hitaasta vauhdista silti poni pomppasi siitä yli. Kaikesta siis kerralla yli. Ja vauhtia hypyissä meillä oli porukasta eniten. Yksi mutka meni pitkäksi kun en uskaltanut kääntää niin kovasta vauhdista. Toinen mutka meinasi mennä pipariksi kun poni olisi halunnut kaverin perään.

©Kaisa-Riikka
©Kaisa-Riikka

Mutta kivaa oli ja keli suosi. Loppuravipätkällä käytiin samalla myös lammessa kahlaamassa. Kovin oli vesi mennyt pieneksi. Aiemmasta vedenpaisumuksesta oli vedenpinta laskenut varmaan puoli metriä.

Arpomista ilmassa.
©Kaisa-Riikka
Vauhti ei tässä päätä huimaa.
©Kaisa-Riikka
Yli voi kuitenkin ponnistaa. Ei liian korkealta (kuski taitaa ponnistaa enemmän).
©Kaisa-Riikka
Helposti yli.
©Kaisa-Riikka
Takasetkin vielä matkaan.
©Kaisa-Riikka

Tällä kertaa en osannut enää edes jännittää. Ehtisipä vielä tälle syksylle uudestaan!

Ongelmia:
kuski ei malta odottaa hyppyjä
joitain pukkeja

Parannusta:
ei kieltoja
liikkui