sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toinen itsenäinen Kafeterialla

Sunnuntaina sain jatkaa Kafeterian kanssa. Hetken näytti jo pahalta että pitäisikin ottaa Pena mutta lopulta pääsin tamman kyytiin. Keli oli tuulinen muttei onneksi kovin pahasti kyttäilty.

Meni aikalailla samoin kuin eilenkin. Ohjauksessa yhä puutteita. Tänään tammasta irtosi muutama pieni pukkikin kun en päästänyt menemään niin lujaa (ravia kun oltiin käynnissä tai ravista laukalle) kuin olisi halunnut.

Yksi tilannekuva näyttää hyvältäkin.
Välillä viskoi päätä tai painui kuolaimen taakse.
©Ida


Ei tehty mitään kovin erikoista. Peruspyörittelyä. Siirtymiä ja temponmuutoksia. Alkuhätäilyn jälkeen välikäynnit meni paremmin. Yhä oli vaikeuksia kääntää oikealle.

Ongelmia:
yhä ohjaus
väärät laukat
pienet pukit
alkukäyntien hätäily

Parannusta:
tasottui hetkittäin aika hyväksi

Ida videoi:

lauantai 30. toukokuuta 2015

Huima parannus edelliskertaan

Lauantaina menin itsenäisen Kafeterialla. Hoitaessa oli yhä kiltisti paitsi kavioiden noston kanssa oli ongelmia. Keli oli ihana aurinkoinen +17°C. Olisin halunnut mennä kuolaimettomilla mutta ne oli väärissä säädöissä, joten kuolaimet tuli. Samat full cheek -kolmipalat kuin viimeksi.

Aloittaessa kentällä oli meidän lisäksi 4 ratsukkoa. Oli vähän ahdasta kun pitkin ohjin ohjaus ei toiminut kovin tarkasti ja Kafeteria rikkoi itsekseen raville. Ennen kuin alotettiin hommat jäätiin kuitenkin kentälle toisen ratsukon kanssa kaksin. Omalle puoliskolle.

Alkuun menin tämänkin kimon kanssa hartaasti käyntiä. Pääsin pikkuhiljaa jyvälle siitä mihin tamma reagoi. Päänviskely tuli liian paikallaan olevista käsistäni. Käynnissä käsien piti oikeasti seurata pään liikettä että tamma oli tyytyväinen.

Ravi oli alkuun taas tasapainotonta kaahotusta mutta kummasti siihenkin rupesi löytymään säätövaraa kun tamma rentoutui. Tehtiin aika paljon siirtymiä ja temponvaihteluita. Yritin keskittyä tekemään näitä mahdollisimman vähällä käsien käytöllä ja ilman protestinykimisiä. Nyt huomasin että takaosan liiraamiset johtuivat enimmäkseen tamman kuumumisesta.

Laukka pyöristyi helpommin kuin Penalla. Alkuun siinäkin mentiin tosi lujaa. Nyt laukka nousi edelliskertaa helpommin pyynnöstäni. Tosin yhä tuli kumpaankin kierrokseen aika paljon vääriä. Yllättävän hyvin ja helposti laukkaankin löytyi säätövaraa. Sekä eteen että takaisin. Laukan suurimmat haasteet oli nostot ja aavistuksen heikko ohjaus. Tässä vaiheessa käytössä oli jo koko kenttä yksin ja se oli ihan sopivasti. Pariin kulmaan ei oikein meinattu päästä eikä ympyräkään ollut aina ihan pyöreä.

Kun oltiin lopettelemassa sain huhuiltua kuvaajan. Laukka menee videossa kivasti mutta sen jälkeen huomaa että ravissa on aika paljon vauhtia eikä tamma oikein malttaisi kävellä. Tämän jälkeen loppuraveissa tuntui sitten jo tosi makealta.



Talutin sitten loppuun sen verran että siivosin kentän. Yritin myös saada ravia ja sitä joutuikin sitten patistelemaan useamman kierroksen verran. Vaan luonto ei antanut periksi luovuttaa ja lopulta tamma tajusi ravata. Palkinnoksi tunnista käytiin sitten syömässä pihalla, minä kyydissä, tammalla riimu ja kaksi narua. Omalla vastuulla sanoi tallinpitäjä. Vähän jännitystä tähän tulikin kun tamma säikähti haukkuvaa koiraa ja loikkasi laukalla pihalla olleiden tilanjakaja"tukkien" yli. Pysyin onneksi helposti kyydissä, kannatti pitää varmuuden vuoksi harjasta kiinni. Tammakin rauhottui muutaman askeleen jälkeen.

Koska oli sen verran lupaavaa parannusta niin piti kysellä sama huomiselle uusiksi.

Ongelmia:
kavioiden nosto
laukannostot
ohjauksen hienosäätö
takaosan liiraus innostuessa

Parannusta:
rupesin pääsemään ohjausnappuloista perille
eilen kipeä vasen sisäreisi oli ok


©Ida

©Ida

perjantai 29. toukokuuta 2015

Itsenäinen iltaratsastus

Perjantaina käytin innokkaat työkaverit ratsailla. Sen jälkeen hinguin tietysti itsekin selkään. Tunnit oli loppuneet ajat sitten, joten itsenäiselle. Ope ehdotti Penaa ja tämä kävi mulle hyvin.

Vasen sisäreisi oli yhä sangen kipeä alkuun. Tuntui jotenkin revähtäneeltä vaikka en tiedä sitä satuttaneeni. Huomasin sen eilen kun kipusin ratsaille. Itselläni ei ollut oikein intoa ruveta ravaamaan, joten työstettiin alkuun käyntiä oikein pitkän kaavan mukaan. Pena liikkui ihan mukavasti patistelematta eteen. Tehtiin taivutuksia, väistöjä (vasemman jalan väistäminen oli paljon vaikeampaa, oikeaa jalkaa väisti aika helposti) ja pysähdyksiä. Tavoite oli saada ratsu menemään suoraan kahdella ohjalla. Tasottui aika hyväksi tuntumalle. Yritin kovasti keskittyä myös omaan istuntaani. Tänään oli taas vino olo selässä. Kummatkin istuinluut tuntumalle, reidet rennoiksi, varpaat eteen, kädet hieman ylemmäs ja vierekkäin, kyljet pitkiksi.

Ravipätkän pidin lopulta aika lyhyenä eikä siihen ollut hirveää motivaatiota. Liikkui eteen eikä tahmaillut juurikaan. Keventäminen tuntui turhan paljon hytkymiseltä, harjoitusravi sujui paremmin.

Ennen laukkoja pidettiin lepotauko käynnissä. Laukassa ajattelin siirtymiä mutta alkuun tarvittiinkin kumpaankin kierrokseen vähän spurttailua kentän ympäri että ruuna heräsi. Ihan parhaita laukkavauhteja ei irronnut mutta voisi sitä sanoa jo reippaaksi. Teki tehtävänsä ja nostot tulivat sen jälkeen sujuvasti. Nousi jopa myötälaukka. Tosin laukat olivat vielä aika pitkänä menemistä vaikka yritin tehdä puolipidätteitä. Itsekin pompin laukassa. Tuntuu olevan ominaisuus Penan selässä.

Tähän väliin tehtiin siirtymiä. Ravista seis. Pysähdyksissä turpa alas. Siihen oppi aika nopeasti. Peruutuksissa tuli kättä vasten enkä saanut korjattua vaikka kuinka yritin. Mutta sinnikäs perustyö tuotti tulosta ja lopulta laukat rupesivat rullaamaan pyöreinä kumpaankin suuntaan. Tein keskeltä laukkaympyröitä oikealle ja vasemmalle. Välissä käyntiin tai seis. Toisinaan nostin ravipätkän kautta. Vasemmalle oli hankalampi kääntää ja yritti puskea lapa edellä ulos. Oikealla ohjalla oli vaikeampi pitää tuntumaa. Kun sain asetuksen vasempaan rupesi reittikin löytymään.

Loppuravitkin oli suht lyhyt hölkyttelypätkä. Mutta niin tasottui ruuna ravissakin hyväksi. Loppuraveissa oli kivan kevyt edestä ja taisi työskennellä takaakin. Vähän piti pyytää eteen mutta ei ollut löysä.

Loppukäynnit käytiin kävelemässä iltametsässä. Poni oli hieman epäluuloinen välillä mutta ihanan tolkusti meni. Metsäily oli kunnon sielun lepoa. Seuraavalle itsenäiselle maastoreissulleni tahdon Penan!

Ongelmia:
kuskin kipeä vasen sisäreisi
oikealle ohjalle vaikeampi saada tuntuma
vasemmalle kääntäminen välillä
vasemman pohkeen väistäminen

Parannusta:
käynti ja ravi tulivat aika hyviksi
laukka pyöristyi ja lyheni huomattavasti
maastossa ihanan tolkku
ei tahmaillut

torstai 28. toukokuuta 2015

Säätelyä, kääntelyä ja jännityksiä

Torstaina sain taas Lidan. Edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus sillä olin unohtanut miltä tamman satula näyttää. Nyt sille laitettiin Fossin entinen estepenkki ja tämän kokeilun jälkeen ei luultavasti jää vakikäyttöön. Vähän tuntui olevan takaa irti eikä tamma ollut parhaimmillaan. Kelinä aurinkoinen mutta vähän tuulinen reilu +15°C, tarkeni t-paidalla ja turvaliivillä vaikka vähän arveluttikin. Lopulta kaikki 5 kuskia olivat käsivarret paljaina.

Alkuverkassa käynti sujui pyöreänä, ravissa meni vähän pitkänä. Laukka parani loppua kohti. Vaihdot tuli ravin kautta. Sitten tultiin laukkaympyrää ja puomilinjaa. Ensin oikeassa, jossa ympyrällä alotettiin vahvasti puomille osuen. Linjalla tuli vikalla kerralla kelpo siirtymät mutta laukka nousi kuskin kenotuksesta väärin. Vasemmassa kierroksessa ei meinattu millään päästä kulmaan kun se oli niin kamala. Ympyrällä askel ei osunut puomille vaikka vaihtelin lähestymisreittiäkin. Ei ponnistanut pyynnöstä kaukaa vaan tuli ravisohellusta.

Sitten tultiin kavalettilinjaa. Ensin oikea, sitten vasen kierros. Alkuun kiemurtelua, vääriä laukkoja kavaletin jälkeen, epätäsmällisiä siirtymiä ja lopussa kulman oikomista. Pikkuhiljaa parannettiin näitä yksi kerrallaan ja lopuksi vasempaan kierrokseen pari viimeistä kertaa tuli jo sangen hyvää. Suoraan, tarkka nosto, pysyi myötälaukassa, merkillä raville ja vielä lähes kulmaan.

Tämän jälkeen hypättiin alun puomilinja ensin n. 50 cm esteillä (kavaleteilla) kummastakin suunnasta. Kolmea tai neljää laukkaa kaivattiin väleihin. Meillä mahtui niukasti 3. Taas laukat vilahti linjalla vääriksi kun en tsempannut keskittymistä niihin. Sitten lisättiin tehtävään suoran linjan jälkeen kaarevat linjat: okseri - samat kavaletit - okseri, 4 askeleen kaarilla. Tultiin kertaalleen kummastakin suunnasta. Ekalla kerralla jälkimmäinen 3 askelta suoraan oli taas ekaa ahtaampi. Ensimmäinen kaari kaatui vähän sisään ja 4 oli tosi ahdas, jälkimmäinen 4 taas jäi kauas. Toiseen suuntaan osasin nyt huijata ekaan kaareen vähän enemmän tilaa ja meni aika kivasti.

Lida hyppäsi vähän löysästi ja laukassa se oli jännittynyt. Jossain vaiheessa tuntia nostin laukan kun moottoripyörä ajoi ohi ja tamma yritti vähän hepuloida pää ylhäällä. Minä kun ajattelin ettei tarvita martingaalia. Kertaalleen veti omat pömelit myös meidän tehtävää edeltävällä valmisteluvoltilla. Nosti pään ylös, jännittyi ja lähti kiihdyttämään laukkaa. Tyynesti ohjasin ympyrälle ja ratsastin eteen. Puolessa kierroksessa selvittiin takaisin raiteille.

Lopuksi tultiin vielä okserit kiertäen innarikavalettien takaa. Lida yritti ohjautua kavaleteille. Ihan kelpo suoritus tästäkin tuli. Estekorkeus oli tänään maltillinen. Korkeimmat oli okserit ja nekin taisi olla max 70 cm. En tutkinut. Muutama pudotus meille tuli mutta aika maltillisesti. Loppuraveissa Lida oli hetkittäin hyvä.

Ongelmia:
kulma pelotti
laukassa jännittyi ja otti pömelit
hyppäsi vähän löysästi
muutama pudotus
kuskin vasen sisäreisi oli kipeä

Parannusta:
keskittymällä sain myötälaukan säilymään
laukkaa sai säädeltyä

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kimoputkea

Keskiviikon toiselle tunnille sain Penan. Ei haitannut yhtään vaan olin ihan tyytyväinen että pönäilyyni tuli vaihtelua. Hoitaja laittoi hepan valmiiksi ja pääsi kävelemään Kafeterian kanssa loppukäyntejä kuin minut hieman vastentahtoisesti pakotettiin vaihtamaan ratsua.

Muistin vasta selässä että kannukset puuttuvat. En jaksanut lähteä hakemaan, joten ajattelin pärjätä ilman. Keli oli yhä tarpeeksi lämmin t-paitaan. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Laitoin Penan heti alkuun liikkeelle. Seurauksena ettei meinattu pysyä ravissa vaan rikkoi mieluummin laukalle kuin skarppasi ravissa. Oikea ohja uhkasi olla välillä tyhjänä mutta lopputuntia kohti sain asetukset läpi. Toki silloinkin poni helposti venähti pitkäksi.

Laukoissa samaten pyysin kunnolla eteen. Ope totesi että mennään jo vähän turhan lujaa. Tehtävänä piti ensin olla loivat kiemurat laukassa mutta päädyttiinkin tekemään laukan kokoamista. Alusta asti yritin pitää Penan jotenkuten lyhyenä laukassa. Muistelin että se oli juuri Pena, joka salakavalasti muuttui laukatessa pitkäksi. Temponmuutokset menivät yllättävän kivasti. Eikä tarvinnut vetää. Laukkakin pysyi aika hyvin yllä. Vasempaan kierrokseen valmistelin ratsun oikean ohjan tuelle ennen nostoja ja olikohan yhtä kierrosta lukuunottamatta kuin vasen laukka nousi myötäisenä.

Ennen loppuverkkoja tehtiin samaa vielä ravissa. Poni tuntui jo vähän uuvahtaneelta ja sain tehdä aika paljon hommia että ruuna eteni ja kulki suht suorana. Sitten vielä vähän ravista pysähdyksiä ja takaisin raviin. Ei pahinta hyytymistä vaan tässä vaiheessa tuntia jopa melko hyvä.

Loppuravit jolkoteltiin sitten pidentyvällä ohjalla eikä meno hyytynyt pahasti tässäkään vaiheessa. Positiivista.

Ongelmia:
aavistuksen löysä poni

Parannusta:
asetukset meni lopulta läpi kumpaankin suuntaan
temponvaihteluista tuli ihan kelpoja
laukat nousi pääosin oikein
eteni kyllä kun pyysi, ei pahoja hyytymisiä

Vihdoin uusi kimotamma - kiemurtelua koulutunnilla

Keskiviikkona olin taas heppahöperyyden vallassa ja luvassa oli tuplaheppailu illalle. Ensimmäiselle tunnille toiveeni vihdoin toteutui ja sain alleni yhden uusimmista tulokkaista, 8 v kimotamma Kafeterian. Tästä sanoi etukäteen sekä omistaja että tytär että minä luultavasti tykkäisin.

Hoitaessa oli kiltisti, tosin keskittyi lähinnä syömiseen. Takasia nosti vähän nihkeästi. Satuloinnista ei sanonut mitään. Selässä oli kotoisa olo. Aika innokas menijä, sillä alkukäynneissä otti jatkuvasti omin luvin raville. Kelinä oli aurinkoinen +17°C, ratsukoita tunnilla 5 tai 6. En ehtinyt juuri muita katsella kun piti keskittyä omiin tekemisiin.

Kafeterian kanssa oli hyvin pitkälti samanlaiset ongelmat kuin Prestonkin kanssa. Ei päästy suoraan, tahti heijasi, eikä laukat oikein nousseet. Tämän kanssa myös takaosa liiraili ja oli edestä tosi levoton. Ei tehnyt kuitenkaan mitään tyhmää, joten ei huolestuttanut. Itse olisin halunnut pitää ohjat vähän pidempinä, sillä silloin ei heilutellut päätä niin pahasti. Käteni eivät vain osanneet olla niin vakaat kuin tamma olisi halunnut. Lyhyemmillä ohjilla tuntui jatkuvalta vetämiseltä kun hepo ei tahtonut lyhentyä. Eihän se minustakaan kivalta tuntunut.

Laukat mitä lopulta saatiin, tuppasivat olemaan kumpaankin kierrokseen vääriä. Istunnan vinoudet jälleen kerran, voih. Yhä oli hankalampaa kääntääkin oikealle. Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja käteni kuulemma nousivat tamman pään mukana. Itse en sitä huomannut. Käsiä käskettiin alemmas ja lopputulos oli sama kuin muinoin Easylla että tökin kynsiäni satulan etukaareen. Ei hyvä. Olisin halunnut pitää kädet vähän ylempänä. Myös käsien palauttaminen vierekkäin oli tänään hyvin haastavaa muistaa. Kivempi olisi ollut ensin keskittyä saamaan hepo jotenkin rennoksi ja tasaiseksi vaikka vähän väärin istuen ja vasta sen jälkeen keskittyä muihin osiin. Taisi reagoida istuntaan herkästi, harmi vaan että omassa istunnassani on ainakin se 30 % tahatonta heilumista, jonka vaikutusta menoon en muistanut/osannut arvioida.

Vasta loppuraveissa rupesin komentamaan tammaa vähän tiukemmin. Päänheiluttelusta eteen. Annoin ohjan vähän pidemmäksi ja tasottui kyllä paremmaksi. Vauhtia meillä oli muutenkin aika hyvin. Pohkeiden käyttöni on yhä aika vajaata eikä niin täsmällistä kuin pitäisi. Sanoin että neljäs kerta tämän kanssa rupeaisi luultavasti menemään hyvin. Tuskin päästään siihen asti ennen kuin tamma löytää uuden kodin.

Ongelmia:
aika paljon
oma vaatimustasoni menosta oli paljon alhaisempi kuin opella

Parannusta:
ei pöljäillyt
hyviäkin hetkiä tuli että pääsin kehumaan

maanantai 25. toukokuuta 2015

Estetunnilla vähän kaikkea

Maanantain hyppyhommiin tuli Piku. Ennen ekaa tuntia muistin hetken että pitääpä pyytää joku laittamaan ruuna valmiiksi. Unohdin kuitenkin mutta onneksi tallissa oltiin hereillä ja Piku tuli pyytämättä valmiina pihalle ajallaan.

Piku tuntui reippaalta Preston jälkeen vaikka eteneviä ovat kummatkin. Ratsukoita oli 5 ja keli viileni pikkuhiljaa n. viiteentoista ja alle. T-paita ja turvaliivi oli kuitenkin hyvä.

©Krista

Alkuverkassa taas peruspyörittelyt. Eteen ja voltteja. Kulmat mentiin tänäänkin vähän kanttaillen.

©Krista

Esteet oli tänään vähän erikoisempiakin. Vesimattoa ja roikkuvia jättiputkenpaloja. Piku ei niistä välittänyt. Kivaa oli että oli linjoja, niitä olen kaivannut.

©Krista

Alkuun tultiin ristikkoa ja sitten samaa pystynä. Päivän erikoisuus oli kumpaankin suuntaan väärä laukka esteen jälkeen. Loikittiin myös aavistuksen kaukaa. Sitten muutamat hypyt erikoisemmille, ensin ravissa. Ei kummallista.

©Krista

Rata hypättiin kahdesti. Aika maltillisilla korkeuksilla. Jotain 60 cm, jälkimmäisellä kierroksella osa oli ehkä 80 muttei läheskään kaikki. Eka kierros oli ok. Yksi ristilaukka ja lopun kaareville linjoille 3 ja 4 laukkaa. Välissä mainitsin että ns. neljän askeleen laukka ja muu säätöhomma on Pikun kanssa ihan hukassa. Ope ehdotti että tultaisiin linjoille 5 + 5. Tähän ei kyetty mutta muuten saatiin laukat vaihtumaan ja Piku posotti hyvää vauhtia. Tultiin 4 ja 4.

©Krista

Loppuun sain kinuttua vielä sakkokierroksen ja onnistuttiin tulemaan 5 ja 5. Erittäin hyvä, sillä se olisi jäänyt kaivelemaan pahasti. Vähän sillisalaatti oli tämä tunti. Vähän erikoisesteitä, vähän säätelyä, vähän linjoja. Aika vähän hyppyjä. Olisin voinut ottaa enemmän toistoja ja sitä itse säätelyä olisi kiva tehdä joskus enemmän puomeilla tai esteilläkin. Nyt se on enemmän alkuverkan sileän juttuja eikä siinäkään juuri säädellä vaan posotetaan.

©Krista

Loppukäynnit käytiin tietä pitkin maastossa.

©Krista

Ongelmia:
ponnistuspaikat oli vähän kaukana
alkuverkassa esteen jälkeen väärät laukat
ekalla yrityksellä laukka ei säätynyt

Parannusta:
Piku ei välittänyt erikoisesteistä yhtä pitkää katsetta enempää
esteet tosi maltillisen kokoisia
sain 5 ja 5 laukkaa mahtumaan väliin


©Krista

Seilausta junnuruunalla


Maanantain koulutunnille sain toiveeni mukaan jonkun uusista. Vaihtoehtoja oli käytännössä enää kaksi ja olisin kaivannut juuri se toisen eli tamman. Presto 6v ruuna on kyllä makean näkönen. Muutaman viikon se on jo ollut meidän tunneilla.

Ruunan työmotivaatio ei ollut ihan kohdillaan sillä tarhassa tuntui pelkäävän mua eikä meinannut antaa kiinni. Hoitaessa oli asiallisesti. Selkään kuulemma ilman penkkiä ja nopsaan sitten lähdettiinkin liikkeelle. Kuulemma katseohjautuva ja niin olikin. Alkuun tuntui että seilataan minne sattuu. Suoraan oli hankala päästä tai pysyä edes käynnissä.

Ravailut meni ihan ok paitsi toisessa päädyssä kulmatolppa oli joka kierroksella edessä. Kun tajusin siirtää katseeni kulmasta lyhyen sivun keskelle niin reitti parani. Tehtiin keskiravilävistäjiä. Kevensin suosiolla. Harjoitusravissa omat jalat tuntui kippuratönköiltä, jalustimet kaulalla olisi ehkä ollut helpompaa. Toki oman istunnan heilahduksien aiheuttamien sivuliikkeiden varalta jalustimet oli kivat. Keskiravit lähti aika kivasti.

Laukkatehtävä oli aika piparia. En saanut laukkaa ekalla kierroksella nousemaan ollenkaan, juostiin vaan ravia alta jonka takia pidin sitten liikaa kädellä. Ohjaus ympyrällä oikeaan kierrokseen ei ollut kovin priimaa. Pitkälle sivulle piti tehdä loiva kiemura. Ekalla kerralla sain luvan mennä suoraan, sen jälkeen oikeassa kierroksessa kiemura sujui yllättävän hyvin. Vasemmassa kierroksessa yhä vähän liirattiin ympyrällä, tällä kertaa enemmän sisään. Loivasta kiemurasta ei meinannut tulla mitään. Lävistäjä ja ohjaus meni rikki, ravipudotteluja ja usuttamista. Vikalla kierroksella kun pidin enempi näpeissä niin selvittiin laukassa pysyen ja vaihtamatta.

Itse istuin kuulemma oikealla. Vasen hartia taaempana ja oikea lantio jotain. Unohdin jo. Edempänä? Yritin kiertää itseäni suorempaan mutta jäi vähän epäselväksi että paraniko. Ruuna rupesi kuitenkin ohjautumaan hyvin ja pitkin ohjinkin pysyttiin uralla ja selvittiin kulmista. Istunnalla käyntiin ei ollut ihan läpihuutojuttu sekään.

Ratsukoita tunnilla oli tänään 4 ja kelinä aurinkoinen +17°C. Tällaista voisi olla läpi talven! Oikein hyvä t-paitakeli eikä kuitenkaan pölissyt pahasti. Mutta ruunan jätän mielelläni muiden ratsastettavaksi. Cunami on kiva, tämän kanssa ei synkannut ainakaan vielä.

Ongelmia:
ei ollut mun ratsuni
laukannostot
tasainen tahti
kääntyminen
suorassa istuminen
kulki luultavasti koko tunnin luotiviivan takana

Parannusta:
selvittiin tehtävistä kuitenkin jotenkuten
ei pöljäillyt

lauantai 23. toukokuuta 2015

Pönän ensimmäiset koulukisat melko nappiin

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein Mallun tallilta koulukisoihin. Olihan tästä haaveiltu jo yli vuosi. Kisoiksi valikoituivat Ponikoulun kisat Siuntiossa sillä perusteella että sinne löytyi kyyti. Ratsuksi valikoitui Pönä, luokaksi helppo C. Tammalle nämä olivat ekat koulukisat ja ylipäänsä toiset kisat.



Aamu meni sukkelasti. Letitystä alkuun ja poni pakettiin ja kyytiin. Lastautui ja kuskautui asiallisesti. Peruutti erittäin mallikkaasti pois kärrystä. Kisapaikallakin oli alkuun asiallisesti ja sain letitettyä loppuun. Vaan kun kaveri katosi näköpiiristä, tuli hätä ja sitten huutamista jatkuikin pitkään ja hartaasti vaikka mentiinkin muiden näköpiiriin. Lopulta päädyttiin nakkaamaan ponille satula selkään (jota varten pää puskaan että pysyi hetken aloillaan). Tarhassa hetken kävelyn jälkeen rauhottui sen verran että sain letit pyöräytettyä sykeröiksi. Sitten hyppäsin kyytiin kävelemään.

Onneksi aamun vesisade kaikkosi ja tuli puolipilvinen +15°C. Vähän tuuli muttei ollut kylmä. Odotteluaikaa meille tuli runsaasti mutta löydettiin kisoista kimokaveri ja juttuseuraa. Lopulta kun Pönä tasottui niin paljon että uskalsin hypätä alas kyydistä ja sain evästä käteen niin kuulutettiinkin että helppo C:1, joka oli siis kisojen vikana luokkana, verkkaakin yhdessä ryhmässä. Eli takaisin kyytiin.

Verkka mentiin itse kisa-aidoissa. Olikohan meitä 3 vai 4 ratsukkoa siinä kerralla. Silti osuttiin kaikki useampaan kertaan samaan sumppuun. Pönä oli lopettanut tuijottelun ja pahimman huutelun ja verkassa sain ratsastaa eteen. Tiesin että poni on tässä vaiheessa pakko saada liikkumaan. Onnistui ihan ok ja loppuverkasta tuntui aika hyvältä. Toki raipan suotuisalla avustuksella. Isot plussat ponille ettei juuri lepattavista mainoksista tai tuomareista välittänyt.

Verkka oli tiiviihkö, ehkä vartti. Sitten jatkettiin aitojen ulkopuolelle pikkukaistaleelle. Suurin osa ajasta mentiin käyntiä pitkin ohjin. Välillä vähän tehtiin jotain. Yritin pitää energiatason hyvänä. Meidän vuoro oli luokan ja samalla kisojen vikana. Hioin vielä laukannostoja täsmällisemmiksi ja laukkaa eteen. Raipan pudotin pois vasta juuri ennen radalle menoa. Eikä sielläkään himmailtu vaan ravattiin ja laukattiin.

Lähtömerkki tuli aika pian. Sisääntulossa ravi tuntui vielä hyvältä. Oltiin jopa aika suoria. Tuomareita oli tosiaan kaksi ja parhaat numerot tuli aloituksesta, 6,5 kummaltakin. Vaikka Pönä alkutervehdyksessä hirnuikin. Ravilävistäjät keventäen ei oikein irronneet kuten pelkäsinkin. Vaan onneksi ei hyydytty. Kolmikaarisen teihin en ollut tyytyväinen mutta kai kuvio oli tunnistettava. Alhaalla istuen tehty askeleenpidennys oli näistä kolmesta paras mutta yhä olisi siinäkin ollut varaa irrotella enemmän. Pysähdys ennen peruutusta jäi vinoon. Hätäilin enkä korjannut. Siispä peruutettiinkin vinoon (ja aika hitaasti) ja siitä liikkeellelähtö oli kaikkea muuta kuin suora.

Kumpikin laukka nousi löysästi. Onneksi kuitenkin nousi. Olikohan oikeassa kierroksessa kun ympyrän jälkimmäinen puolisko vähän levähti ulos. Lävistäjillä laukka säilyi aika hyvin loppuun asti ja minä kehuin niin että kuului kuulemma katsomoon asti. Ennen ravivolttia ravi tuntui tosi hyvältä mutta kääntäessä tahti vähän hyytyi eikä volttikaan ollut täydellisen pyöreä. Lopputervehdykseen ei pysähdytty ihan tasan.

Pönä teki kuitenkin tosi tasaisen suorituksen ilman rikkoja. Eniten pelkäsin hyytymistä. Toki oltaisiin voitu tehdä paljon energisempikin rata mutta tämä ei ollut yhtään paha. Tamma oli jopa yllättävän tasaisessa muodossa läpi radan.



Loppuun vielä hölkättiin vähän sekä käveltiin kentällä. Yksin en tahtonut Pönän kanssa jäädä. Palkintojenjako yllätti, sillä meidät määrättiin oikeaan laitaan. Voitettiin! Prosentit ei mitään huimia olleet mutta 57,5 ja 58,25 eli tulokseksi 57,875 %. Ihan sopivasti tällä suorituksella. Arvostelu oli ehkä pikemminkin tiukahkoa kuin armeliasta. Koska nämä olivat Hippo Memorial -kisat niin saatiin ruusukkeen lisäksi vielä pokaali ja tavarapalkintokin (satulahuopa). Jee! Hieno Pönä! Kannatti lähteä kisoihin ja tämä helppo C oli meille ihan oikea luokka.



Kisojen jälkeen rentoudutaan.


Kolme kimoa: Pönä, Kafeteria ja Pena.

Meidän ratasuorituksemme:

perjantai 22. toukokuuta 2015

Tuleva yksärikisatamma testissä

Helmikuun alussa käymäni Esran koulutus kisajärjestelmän uudistuksesta poiki lounaspöydässä kutsun Myrskylään kisoihin. Kuulemma ratsukin löytyy. Eihän sitä enempää tarvinnut houkutella ja perjantaina huristelin tunnin suuntaansa testaamaan tulevaa kisaratsuani. Kisojen piti olla tulevalla viikolla mutta lopulta kisat peruttiin osallistujapulan takia. Meninpä kuitenkin tutustumaan ratsuun.

Lorda oli ihan minun tyyppiseni ratsu. Vähän vajaa 170 cm korkea ruunikko. Vähän epäluuloinen minua kohtaan, sillä viime aikoina uudet ihmiset ovat olleet lähinnä eläinlääkäreitä tai kengittäjiä. Kiltti kuitenkin.

Ratsastus mentiin kevyehkösti, sillä rokotus oli muutamaa päivää aiemmin. Tosi pitkät alkukäynnit. Ohjastuntumalla alku oli tutustumista. Tamma ei juuri ole tottunut vaihtuviin ratsastajiin, joten varmasti oli aika kummallista. Meni tovi että löydettiin kumpaakin miellyttävä ohjastuntuma. Omistaja katseli muttei kommentoinut menoa. Pöllövirtaa ei ollut yhtään useamman päivän levosta huolimatta.

Laukassa tamma rupesi heräämään. Saatiin myös hypätä pikkupysty pari kertaa kummastakin suunnasta. Helposti meni ja esteen jälkeen vauhtia oli vähän liikaakin. Vikalla kerralla esteen alla oli tynnyri. Ei haitannut.

Loppuraveissa vauhtia oli runsaasti kuten arvelinkin. Sain tamman kuitenkin tasoittumaan ja rauhoittumaan ennen kuin juoksi itsensä hikeen. Hyvästä ja rauhallisesta hetkestä palkitsin loppukäynneillä. Nekin tehtiin pitkän kaavan mukaan.

Keli oli oikein ihana. Fleecen kanssa hihat ylhäällä oli oikein sopiva. Meille heltisi kisalupa, alunperin tarkoitus oli mennä he C ja 60 sekä 80 cm. Kahdet seuraavat estekisat jää välistä, joten seuraavaksi sitten koulua. Sitä ennen vielä uusi tutustumiskäynti kunnolla hyppäämään ja kouluratsastamaan.

Ongelmia:
alkuun epäluuloinen ratsu
innostuessa jarrut ei toimineet kovin pitkävaikutteisesti
en tykännyt kun tarpeille piti pysähtyä

Parannusta:
hyppäsi innokkaasti
ei mitään omia vinkeitä

Omistaja kuvasi meitä:

torstai 21. toukokuuta 2015

Pikkupeikkopommilla kuskirääkkiä ilman jalustimia (ja käsiäkin)

Torstain estetunnille ei tullutkaan Lidaa. Hauska yllätys oli saada vihdoin uusi pikkusuokki Jere. 20v vauhtiruuna, kokoa n. 142 cm. Kiva laittaa kuntoon.

Mentiin kentälle, 5 ratsukkoa tunnilla. Keli vähän kympin alle. Ei satanut vaikka mennen tullen tallimatkalla tuli vettä. Laitoin turvaliivin koska luvassa oli puomi/este. Yritin kysellä että kuinka isoja hypätään että otanko liivin pois mutten saanut tarpeeksi yksiselitteistä vastausta.

Alkuverkassa Jereä piti taivuttaa varsinkin oikeaan huolellisesti. Eikä se mennyt yhtään niin lujaa kuin kuvittelin. Vähän yritti välillä kiihdyttää mutta tosi maltillisesti.

Alkuverkkojen jälkeen oli aika sanoa jalustimille vaiheittain hyvästit. Mentiin ympyrällä kumpaankin suuntaan ravia ja laukkaa, vuorotellen yhdellä jalustimella ja välillä kokonaan ilman. Keventäen, kevyessä istunnassa, keventäen 2 alas 1 ylös, 1-2, 2-2 ja 1-3. Vähän meinasi hartiat valua etukumaraan. Jalkoihin otti yllättävän paljon. Jere onneksi hoiti hommansa ja jolkotteli suht tasaisesti. Vaikeinta mulle oli laukassa seisoa jalustimilla suorin jaloin, keikkasin aina eteen.

Välillä siirrettiin satulakin lavoilta takaisin paikoilleen.

Sileän hommien jälkeen siirryttiin estepuolelle. Jalustimet yhä pois. Ensin puomilinjaa laukassa, nyt jalustimien puute ei haitannut mitään. Vasta vikalla kerralla laskin askeleet ja osuttiin kaikille. Sitten yksittäistä pystyä ilman jalustimia ja ohjia. Poni ei tuntunut tykkäävän ohjien päästämisestä.

Sitten tultiin kavalettikorkuista rataa ohjat hypyissä yhdessä kädessä. Toinen kierros oli vähän pidempi. Lopuksi vielä sama toiseen suuntaan. Joitain vääriä laukkoja ja vähän välikiihtymisiä. Oli aika rankkaa. Jere onneksi hoiti oman osuutensa hienosti ja oikein tähtäsi puomeille jos meinattiin mennä ohi. Vesimatto ja muuri ylittyivät helposti nekin.

Yhä loppuravitkin mentiin ilman jalustimia. Kiva hissutteluravi onneksi löytyi helposti. Tunnin jälkeen sisäreidet olivat ihan tuuskana ja kävely alkuun kankeaa. Vaan onneksi eilen erittäin kipeäksi saamani selkä ei tykännyt tästä pahaa!

Ongelmia:
puomeille osuminen
joitain vääriä laukkoja

Parannusta:
laukassa jalustimien puute ei tehtävillä haitannut
jarrutkin löytyi
kivan kevyt edestä

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pettymyksiä kenraalissa, hyytynyttä kouluratsastusta ja kaahotusta puomeilla ilman satulaa

Keskiviikon iltasuunnitelmat muuttuivat heppailusta heppailuun. Päädyin lopulta Mallulle, tuntien jälkeen itsenäiselle. Ihan mieluusti olisin jo voinut mennä jollain muulla kuin Pönällä mutta Pönde sieltä tuli. Kouluratsastus ajatuksena tuntui tylsältä. Aina sitä samaa! Suunnittelin että treenaan letitystä, jätän satulan pois, ratsastan kouluradan ja menen laukansäätelyä puomeilla. Näin myös tein.

Tällainen tuli kampauksesta. Pysyi noin puoli tuntia.
Kun aloitettiin niin vika tunti lopetteli. Sitten saatiin koko kenttä omaan käyttöön. Pönä oli yhden tunnin mennyt alle, joten en ihmetellyt että menohalut olivat taas hukassa. Alkuun en kovin komentanutkaan. Verkassa vähän hiippailtiin (Annen termi) ja yritin saada avomaisesti turpaa sisään mutta jalkoja menemään suoraan. Hankalaa. Hetkittäin löytyi ihan reipastakin ravia. Peruutukset olivat aika normeja. Muutama hieno siirtyminen ravista alas saatiin.
©Anni

©Anni
Kuskin jalka nousee paremmin kuin ponin.
©Anni

Lopulta usutin ponin vauhtiin kumpaankin suuntaan ja sitten tultiin meidän koulurata ekaa kertaa. Ei raippaa, kannuksia eikä satulaa. Ensimmäisen kierroksen verran sujui ihan ok mutta kolmikaarisella vauhti hyytyi. Kevennetyt askeleenpidennykset oli pikemminkin extramatelua. Peruutuksen vika askel meni vinoon kuten yleensäkin. Laukat nousi löysästi. Ympyrät oli ok mutta meinasi pudotella raville. Eka vielä jotenkin paikaten, vain hitusen aikasin putosi raville. Jälkimmäinen laukka ei meinannut noustakaan ja ravia tuli väliin useammin. Puolessa välin lävistäjää meno vain lopahti. Pohkeiden käyttöni ei todellakaan ollut mitään kaunista mutta olinpa maiskuttamatta. Ei siitä juuri apua ollut. Loppurata madeltiin jogissa. Ravivoltti ja pituushalkaisijalle.

Vähän kun kallistaa kameraa niin laukataan ylämäkeen.
©Anni

Tämä on toki riskinä kisoissakin. Yksi skenaarioista. Rataa seurannut ope kommentoi että ratsastin ainakin kulmat huolellisesti. Minä yritin keksiä jotain positiivista ja sanoin että eiköhän tuollaisella matelullakin oltaisi yli 50 % saatu.

Välihuilin jälkeen otettiin taas vähän ravi- ja laukkaspurtteja. Ravissa liikkui parhaimmillaan makeasti eteen. Laukassa viimeinen silaus jäi puuttumaan.

Sitten heivattiin tylsä kouluratsastus ja tultiin 17 metrin puomilinjaa. Ensin pari kertaa ravissa, sitten laukassa askelmääriä ja suuntaa vaihdellen. Ekalla kerralla 6, sitten 5 ja kun yritin 4 niin ei venynyt. Myöhemmin 4 tuli vähän vahingossa. Suunnan kanssa oli vähän tulkintaongelmia ja alkuun tuli kiemurtelua ja joitain vääriä laukkoja. Kertaalleen sen verran mutkaa että vähän retkahdin selässä ja kipeytin oikean kylkeni.

Osuma!
©Anni

Jälkimmäinen lähestymissuunta oli parempi. Otin suunta kerrallaan ja nyt tekemisessä oli enemmän ideaa. 5, 4, 5 ja 6. 6 oli hankala ja pudotteli raville. Toiseen suuntaan sama juttu. Nyt meni vielä sulavammin alku mutta kuutta sai taas yrittää useammin että mahduttiin ja pysyttiin laukassa. Tuli ihan ajat Easyn kanssa mieleen.

Ja toinen osuma.
©Anni

Loppuverkat oli lähinnä käyntiä. Sitten poni pääsi taas koekaniiniksi maastakäsittelyyn. Motivaatiota ei ollut läheskään yhtä paljon kuin Hoolla. Silti parhaimmillaan tuli helposti raviin ja malttoi pysähtyäkin. Väistöaskeleet ei lähteneet kovin helposti. Mielenkiinto karkaili muualle. Loppukäynnit tuli kuitenkin asiallisesti vierellä irti.

Kuvittelen että Pönä tahtoo venyttää mutta se taitaakin etsiä ruokaa.
©Anni

Kello tuli niin paljon että ponin ja varusteiden puunaus jäi tältä päivältä tekemättä.

Ongelmia:
laukkalävistäjät oli tosi onnettomat toissapäivään verrattuna
sain kyljen kipeäksi suuntaepäselvyyden takia

Parannusta:
liikkui kun käski
laukassa oli säätövaraa
imi puomeille

Videoinnista kiitos Annille.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Helppoa hyppimistä

Maanantain estetunnille sain valita ratsuni jopa kolmesta vaihtoehdosta. Tarjolla oli Piku, Pena ja Roze. Pelkäsin että Pena on hyytynyt (vaikkei nyt ollutkaan edellisellä tunnilla) ja Rozen kanssa en näe yhteistä estetulevaisuutta, joten valitsin Pikun. Onneksi löytyi taas reippaita apulaisia ratsun varustukseen.

Turvaliivi päälle, raipan vaihto ja menoksi. Olin sangen märkä jo tässä vaiheessa. Yhä tihutti välillä lisää vettä mutta ratsailla sitä ei huomannut. Ratsukoita oli esteilläkin vain 3.

Pikulla oli taas vauhtipäivä. Pitkin ohjin ravaillessa irtosi välillä montemenoa. Volteilla pyöristely ei ollut tänään yhtä letkeää. Laukassa taas onneksi aavistuksen aiempaa helpompaa. Jopa laukassa tuli pieni pyöreyden pilkahdus. Aika pieni.

Hypyt aloitettiin kahdeksikolla. Ihan muutaman kerran laukka jäi vaihtumatta mutta oli aika sujuvaa. Vähän meinattiin kanttailla sisään mutta ohjaus kuitenkin toimi. Sitten taidettiin tulla sarja kertaalleen ja tynnyrit kerran. Me päästiin aika vähällä kun tunnin uudet ratsutulokkaat vaativat vähän enemmän totuttelua.

5 esteen rata tultiin kertaalleen. Estekorkeus oli aika maltillinen, mutulla max 70 cm. Ope antoi meille luvan ratsastaa aikaa ja niin sitten vedettiin mutkat suoriksi ja suorilla baanattiin. Ekalle ponnistuspaikka ei ihan osunut ja siinä tärvääntyi ehkä puolisen sekuntia kun ruuna ei arvannut ajatuksistani että minne mennään. Muuten homma hoitui helposti.

Saatiin sitten yksittäisenä hypätä vähän isompaa. Ihan hypättävän kokoinen. Päälle 80 luulisin mutta max metriä. En tuijotellut kovin tarkkaan. Askeleen päässä edessä oli apupuomi. Välillä ei kyllä meinattu osua. Oikealle kääntäminen oli vaikeampaa. Mutta joka kerta Piku nosti jalkansa yli.

Lopuksi tultiin mekin vielä muistaakseni sarjaa vähän tuunattuna. Sangen hyvä, joten yksi kerta taisi riittää. Meidän tän päivän hyppelyt tuntui vähän humputtelulta. Punainen lanka puuttui. Ei suuria ongelmia eikä suuria ratkaisuja. Vähän tasapaksua. Tunnin jälkeen pohdin että olisi sittenkin pitänyt ottaa joku muu ratsu. Toivoin myös että pääsisin kokeilemaan näitä uudempia ennen kuin ne myydään.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Sen vielä tarkeni mutta tallissa en malttanut riisua turvaliiviä pois.

Ongelmia:
ponnistuspaikat ei aina kunnossa
kaarteet laukassa voisi olla tasapainoisempia

Parannusta:
aikaratsastus oli helppoa

Kouluviilausta


Maanantaina sain koulutunnille Pönän kuten arvelin. Suunnitelmieni mukaan vaihdoin nyt myös kuolaimet koulukisoissa sallittuihin. Tämä ei ratsastettavuuteen onneksi juuri vaikuttanut. En olisi huomannut selkään jos en olisi tiennyt. Hoitaessa tamma oli pääosin asiallinen itsensä. Ei tainnut juuri edes luimia satulalle tai kiristyvälle vyölle.

Ratsukoita tunnilla oli 3, kelinä sateinen +7°C. En tiedä mitä ajattelin kun pukeuduin vähän kesäisemmin. Toki koulutunnilla oli kuuma, joten tässä vaiheessa ei vielä ollut ongelmia.

Pönä oli tänään tasainen itsensä. En komentanut erityisesti liikkeelle, eteni silti lähes ok ja oli pyöreähkö. Välillä painui vähän matalaksi ja painoi kädelle. Pitäisi nämäkin kuluneet hanskat heivata pois. Jatkuvasti pidemmiksi luisuvat ohjat ovat ärsyttävät. Ihan alkutunnista poni otti itsekseen käynnistä raville muutaman kerran. Virkistävää.

Tunnin tehtävät oli aika täsmää helppoa C:tä ajatellen. Tulevaa kisarataa (C:1) en ole opiskellut mutta tehtiin peruutuksia, pysähdyksiä ravista, pituushalkaisijaa suoraan, laukkalävistäjiä, keskiympyröitä laukassa ja askeleenpidennyksiä ravissa. Vähän napakammin saisi edetä, pysähtyä tasan (yritän ratsastaa pysähdykseen), peruuttaa suoraan ja nostaa laukat vielä täsmällisemmin. Riskinä oli tulla vasenta myös silloin kun pyysin oikeaa. Pieni painonheilautus auttoi.

Hetkittäin sain kulmatkin ratsastettua asiallisesti. Kevyessä ravissa taas poni hyytyi ja minä uuvahdin. Lopulta ope kysyi että miten meidän meno muuttuu ilman raippaa. Vastasin että ei juuri mitenkään ja jätin raipan lopputunniksi pois. Yhä nousi laukat ja ympyrät rullasi. Siirtymisiin alaspäin en ollut tänäänkään ihan tyytyväinen. Turhan paljon kättä vasten. Pitkää velttoilua ei testattu. Omat jalat pitäisi saada rennoiksi alas ja kädet kannettua vähän paremmin ja lähempänä toisiaan. Lopputunnin askeleenpidennykset meni melko viimeisillä voimilla. Ruvettiin ponin kanssa kummatkin olemaan aika hyydyksissä. Onneksi saatiin sitten lupa lopettaa hyvään hetkeen. Eikä kisoissa onneksi tarvitse tiristää tuntia vaan voi verkan välissä huilia aina tarvittaessa.

Muiden lähtiessä loppukäynneille maastoon minä hyppäsin alas ja lähdin hakemaan seuraavaa ratsua tallista.

Ongelmia:
voisi liikkua vielä innokkaammin itse eteen
oikea laukka nousi välillä vääränä
ponin keskittyminen herpaantui välillä muiden hevosten tuijotteluun

Parannusta:
sangen tasainen
suht täsmällistä

lauantai 16. toukokuuta 2015

Itsenäistä kouluratsastusta

Lauantaiaamuna kävin ratsastamassa Pönällä itsenäisesti. Luvassa kouluratsastusta ja humputeltiin myös KN läpi. Laukannostot oli vähän löysiä, muuten meni ihan ok.

Lopuksi käytiin vähänä maastosiedättymässä ja meni hyvin. Moottoritien ali ja eteni kyllä vaikka hieman välillä empi.

Kisalupa lopulta herui eikä lähdetäkään lähikisoihin vaan viikon päästä Siuntioon. Helpolla C:llä aloitetaan.

Ongelmia:
vähän löysä laukannostoissa

Parannusta:
maastossa meni ok

perjantai 15. toukokuuta 2015

Pitkästä aikaa Jatsi

Perjantaina ehdin neljäksi pienryhmätunnille ja pääsin samalla pitkästä aikaa tallinpitäjän oppiin. Ratsuvalinta vähän yllätti, olin jo unohtanut aiemman Jatsiputkeni. Suokki siis tarhasta sisään ja tunnille maneesiin sadetta pakoon. Oma virallinen pihakauden korkkaus jäi siis yhä tekemättä.

Jatsi oli vauhdiltaan vähän epätasainen. Välillä juostiin lujaa, välillä meinasi hyytyä. Apuohjat oli ja niistä huolimatta oli ohje ratsastaa vähän matalampaan muotoon. Osasin, jee! Taas sain sanomista siitä, että volteilla ja ympyröillä enemmän sisäpohjetta. Nyt vasta tajusin tulkata sen että pitää taivuttaa paremmin. Juuri näin ja rupesin saamaan juonesta ihan erilailla kiinni verrattuna siihen että yritin vain tyrkkiä ruunaa pois sisäpohkeen päältä ulommas. Tunnin teemana oli ratsujen jumppaaminen.

Tehtävänä tultiin raviväistöjä. Lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle vähän samaan tapaan kuin eilenkin. Nyt suoristettiin hyvissä ajoin ennen uraa ja nostettiin linjalla myötälaukka. Päätyyn voltti ja oikeassa kierroksessa jatkettiin vielä kohti peilejä suoraan laukaten. Jatsi pysyi yllättävän hyvin suorana mutta suorille vauhti kiihtyi. Itselläni oli vähän ongelmia soljua liikennevirtaan ja vaikka ratsukoita oli vain 5 ja koko maneesi käytössä niin silti olin jatkuvasti volttipäädyssä käynnissä väistelemässä.

Välihuili ei ollut kovin pitkä. Toiseen kierrokseen tehtävä oli vähän erilainen ja otettiin laukkaa vain yhdelle sivulle. Olisin voinut aavistaa jo aiemmin että vasemman laukan nostaminen voi tuottaa ongelmia kun oikea nousi niin hyvin. Suoralla päädyttiin kerta toisensa jälkeen oikeaan. Korjailin sitten ravin kautta. Ei välttämättä noussut kertaakaan ekalla yrityksellä oikein. Olisin voinut lopettaa parempaankin suoritukseen mutta myötälaukkaan kuitenkin.

Aika tiivis tunti. Onneksi ei ollut ihan niin kuolemaksi kuin miltä kuulosti. Pieniä välitaukoja lukuunottamatta pelkkää ravia ja laukkaa. Väistöistä olisin voinut ottaa vähän enemmänkin kommenttia. Ei päästy viilaamaan kohti täydellisyyttä.

Ongelmia:
vasemman laukan nosto
tasainen tahti ravissa
aina ei pysytty laukassa reitillä
laukassa kiihtyi suorilla

Parannusta:
väisti kai suht hyvin
ravissa päästiin ihan ok suoraan

torstai 14. toukokuuta 2015

Kouluponilla hyppimässä

Torstaina illan vikana tuntina oli estepienryhmä. Tuppauduinpa sinnekin vielä neljänneksi mukaan. Pienen arpomisen jälkeen ratsukseni osui Niilo. Mikäs siinä. Onneksi ponille löytyi kuntoonlaittaja sillä aikaa kun olin Vaniljan kyydissä. Samoin esteille kasaajat.

Verkassa Nipsu liikkui ihan mukavasti. Eteni mutta kuunteli. Hetken kun yritin humputella niin tuli opelta sanomista että paremmin pohkeen ja ohjan väliin.

Hypyt alotettiin heti omaan silmään ison näköisiltä esteiltä. Ei ne kyllä tainneet olla kuin n. 60 cm. Poni eteni ihan hyvin mutta joku tuntuma itseltä hommaan puuttui, sillä ponnistuspaikat oli epäsynkassa eikä tasainen tahti ihan säilynyt. Vähän vietettiin reunallekin. Yhdessä mentiin silti yli.

Keskeltä hyppääminen oli vaikeaa.


Ensin tultiin muutamia yhden esteen kierroksia kumpaankin suuntaan. Kertaalleen otettiin laineelle kielto kun poni todellakin lähti jalasta eteen. Vauhti olikin sitten jo niin kiitoa ettei siitä voinut Niilon mielestä hypätä. Uudella lähestymisellä hallitusti yli.

Laine. Tolppasensuroitu jalka.

Sitten hypättiin useampi este peräkkäin. Väliin pienet huilit ja sitten tultiin ensin vähän matalampi rata, sitten vähän korkeampi ja lopuksi vielä 3 n. 80 - 85 cm estettä. Jo pienemmilläkään en jotenkin osannut istua Niilon hypyissä. Estekorkeuden noustessa ongelmat lisääntyivät. Vaan vaikka tultiin miten, niin yli mentiin silti. Itse keikuin mutta pysyin kyydissä. Ohjatkin pääsi pitkiksi.

Missä jalat? Tolppasensuuri ei kykene peittämään tällaista.

Olihan se aika mainiota, lisää treeniä vaan. Yllättävän sukkela Nipsu tosiaan oli hyppyhommissa. Kun sen vielä saisi etenemään kunnolla.


Tämä ei ole kielto vaikka siltä saattaa näyttää. Kuski tahtoisi jo mennä.

Yritäpä näissä sitten olla mukana.

Ohjat lähes tuntumalla. Hyvä poni!


Jotain aavistuksen asiallisemmankin näköistä.


Hieno poni!


Viuh kun kuski sukeltaa.

Oliko ne ohjat joskus aiemminkin vähän pitkinä?

Jee jee!
Kuvista ja videosta kiitos Evelle ja Ellalle.

Ongelmia:
yksi kielto
tasaisuuden puute
välillä vauhdin puute
pientä epäsynkkaa kuskin kanssa
hypyissä oli vaikea olla

Parannusta:
loikki ison okserinkin

Vihdoin Vanilja

Torstaina jatkoin illalla tunnille. Yllätti aika kovasti kun listassa luki että menen Vaniljalla! Vihdoinkin! Vaikka tamma on yli ponirajan korkea niin tuntui tosi pieneltä. Hyvin kapea luikero. Satulavyötä kiristäessä pullisteli ja ope vielä tarkisti myöhemmin lisää tiukkuutta.

Tamma oli vähän jäykkä enkä osannut ratsastaa sitä pyöreäksi. Väisti kuitenkin ihan ok ja vastalaukat meni helposti. Ei yrittänyt mitään ponijekkuja. Joskus sillä on ollut tapana spurttailla laukassa.

Lopputuntia kohti rupesi rentoutumaan. Muistelen silti ettei tullut ihan hyvää.

Ongelmia:
ratsu tuntui turhan pieneltä
aikamoinen jäykkis

Parannusta:
väistöt ja vastalaukat ok
ei jekkuja
rentoutui loppua kohti


Uusinta vuoden takaisesta

Helatorstaina oli taas Kevätmalja-estekisat Saaran tallilla. Lupa herui Merin kanssa hyppäämään 80 cm. Vika luokka oli taas 80/90/100. Arvosteluna 367.1. Ratsukoita oli luokassa 9, me tokana vuorossa. Meri käyttäytyi ihan tolkusti vaikka oli kuulemma jotain poukkoillut kun olin tutustumassa rataan. Verkassa oli aavistuksen hidas ja tuttuun tapaansa etupainoinen. Miniaskeleita ei kuitenkaan tullut. Laine hypättiin kerran matalana ja kolmesti kisakorkeudessa, okseri kahdesti. Okserille tuli niin hyvät hypyt että siihen oli hyvä lopettaa.

Ratapiirros.


Ekan ratsukon ajan oltiin eteisessä. Kun päästiin radalle kertasin vielä reitin. Eipä ollut juuri oikoreittejä tarjolla, yksi välistäveto. Meri eteni ja hyppäsi. Kolmoselle puskin ja Meri otti vielä yhden askeleen. Taisi kopsahtaa mutta onneksi pysyi ylhäällä. Sarja mentiin yhdellä laukalla kuten pitikin. Vitoselta kutoselle lähes unohdin että pitää kääntää mutta hyvin kääntyi. Perusrata loppui kasiin ja saatiin jatkaa kakkosvaiheeseen.  Kasille tuli toinen ennen hevosta -hyppy. Nyt 9-10 -linja meni sujuvammin. Sarja yhä yhdellä. Yritin oikein mennä esteitä nuollen. Hetken päässä vilahti ajatus että enää kaksi. Sitten pyyhin sen pois ja vaihdoin tilalle että me osataan tämä. Este numero 12 hypättiin suht asiallisesti suoraan mutta Meri teki seuraavaan väliin supertiukan käännöksen. Meinasi jo huolettaa kun vauhtikin hyytyi. Maiskutin ja kannustin ja niin vain tamma nosti itsensä vikasta puhtaasti yli. Pikkuspurtti vielä maalilinjan yli. Tehtiin siis mitä pystyttiin, nopea nolla.

Luokassa tuli muille harmittavan paljon virheitä jo ykkösvaiheessa. Tuplanollia oli lopulta vain kolme, kaikki palkitut. Me ainoina tehtiin oikoreitti ja oltiin lopulta reilu 5 sekuntia nopeampia kuin toiseksi tullut. Tästä siis sinivalkoinen ruusuke. Jee! Meidän kolmas sinivalkoinen. Ja yhä edelleen vaan joka kisoista on ruusuke. Tämä jo kolmastoista.

Taina videoi meidän radan:

maanantai 11. toukokuuta 2015

Vuorenpeikko leijumassa

Estetunnille sain vihdoin ja viimein suureksi yllätyksekseni Rozen. Luvassa oli kuulemma pienempiä esteitä, joten muhku ratsu ei haittaa. Roze oli hommissa jo koulutunnilla, joten sain valmiiksi lämmitellyn ratsun. Mäkäräiset pyörivät yhä ympärillä, lämmintä vähän päälle +10°C. 4 ratsukkoa.

Alkuverkassa tamma liikkui ihan iloisesti. Sitä virkeintä spurttivirtaa ei löytynyt muttei onneksi mennyt jännittyneeksi kipitykseksikään. Volteilla kun pyörittiin niin sain tamman jopa pyöristymään kun muistin miten se tehdään. Ihan pienenpientä liikettä ja kädet melko rauhassa. Jalalla eteen. Luonnostani meinasin veivata vähän liikaa edestä. Ravissakin kulki aika kivasti. Nopeatempoisissa siirtymissä laukat nousi näppärästi ja kivasti jopa vähän ylöspäin mutta takaisin käyntiin meni hetki saada. Ei onneksi tarvinnut pahasti ottaa edestä, reaktio olisi vain voinut olla nopeampi.

Hyppelyt aloitettiin puomi-ristikko -tehtävällä. Loivasti kaarevalla reitillä 3 puomia innarivälein, 1 laukka, hyppy, 1 laukka ja taas 3 puomia innarivälein. Keskellä mentiin hetki suoraan. Omasta mielestäni humputeltiin aika kivasti. Vähän meinasi venyä hypyn jälkeen pitkäksi eikä ihan aina osuttu puomeille mutta tasaista menoa. Lopuksi kun ope kaipasi enemmän menoa ylämäkeen niin sain kasattua tammaa ja saatiin vähän parannettua.

Välissä huilattiin hyvä tovi ja Roze puuskutti aika pitkään. Sitten hypättiin 1 laukan sarjaa. Yllättävän hyvin siitäkin selvittiin ekan haparointikierroksen jälkeen. Vähän oli ongelmia osua okserille keskelle mutta pikkuvikoja. Lopulta eka este katosi ja jälkimmäinen nousi. Roze liikkui iloisesti ja loikki sen empimättä. Kuvittelin että oltaisiin jätetty 70 senttiin mutta lopulta okseri oli 93 cm ja yhä vaan mentiin yli. Välillä vähän kolisi mutta puomit ei pudonneet saati katkenneet. Huippua, Roze!

Loppukäynnit käytiin maastossa.

Linimenttipullo oli tamman mielestä aika kauhea. Onneksi neljännen jalan kohdalla oli jo siedättynyt siihen ja söi rauhassa pullosta lähtevistä äänistä huolimatta.

Ongelmia:
vähän painoi sisäpohjetta vasten

Parannusta:
hyppäsi kaiken arpomatta
ei katkottu puomeja

KouluPönä ja mäkäräislaumat

Maanantaina sain jatkaa koulutunnilla Pönällä. Ihan mukavaa. Hoitaessa oli taas muuten kiltisti mutta satulaa selkään nostaessa luimi nilkoissa. Hyvin arveluttavaa. Kelinä oli aurinkoinen +12°C, fleecen kanssa oli aika kuuma mutten lähtenyt riisumaan. Kenttä oli täynnä mäkäräisiä.

Pönä ei ollut tänäänkään reippaimmillaan. Tosin näin ohjatusti saan näemmä oltua topakampi patistelemaan. Mitään kovin ihmeellistä ei tehty. Ravivoltteja ja pari sivua laukkaa tai muualla ravia ja keskiympyrä laukassa. Vasempaan kierrokseen nousi tänään kumma kyllä väärää laukkaa. Ope kommentoi että istun vinossa oikealle. Kaipasin tarkennuksen että yläkroppa vai pylly oikealla. Kuulemma pylly ja arveli tätä syyksi että Hoo kulki (muinoin) perä vasemmalla. Laukassa lantiota olisi pitänyt rentouttaa ja kääntää paremmin alle.

Peruutukset lähti ihan ok. Asetuksetkin löytyi kun muistin pyytää. Vaan yhä piti mielestäni käskeä turhan paljon eteen. Liikkui kyllä kun komensin ja näistä kehuin. Mutta käskemättä meno tuppasi hyytymään.

Ongelmia:
joutui patistelemaan liikkeelle
kuski istui vinossa
kädet seilasi yhä vaan erilleen
sain kuolaa silmiin tamman heiluttaessa päätä
ötökät kiusasi

Parannusta:
oli aika tasainen
eteni kun käski

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Lähes Tuhkimomaasto

Sunnuntaina himoitsin taas ratsaille mutten jaksanut vääntöä tai mitään rankkaa, joten kyselin maastoratsua. Toiveeksi laitoin että tolkku. Sokerista ja Topiaksesta valitsin Sokerin.

Tarhasta olisin helposti saanut pyydystettyä sekä Rozen, joka odotteli portin lähellä että Sokerin ja Pikun, jotka tulivat moikkaamaan kun huomasivat minut. Rozekin väisti asiallisesti pois edestä.

Sokeri oli ihanan kiltisti harjatessa. Karvaa irtosi yhä paljon. Toinen takakenkä paljastui vähän löysäksi muttei ollut kykyjä tehdä sille mitään. Maastoon lähdin iltapäivästä ja yritin kellottaa reissun ennen uhkaavia sateita. Mennessä oli oikein kiva puolipilvinen +14°C.

Pitkin ohjin Sokeri käveli nätisti. Ravissa ja laukassa piti vähän tuijotella, samoin käynnissä jos ohjat oli tuntumalla. Mm. isot kivet oli aika pelottavia. Välillä otettiin sivuliirtoa tien toiseen laitaan. Autoista sekä ohittaneesta traktoristakaan Sokeri ei onneksi sanonut mitään. Yksi nelijalkasäikky sekä yksi aika rivakka laukasta hidastus muista syistä. Pysyin hyvin kyydissä. Tammalla oli ihan hyvin imua ja ravissa paineltiin päälle pariakymppiä. Laukkaspurtissa irtosi 35,7 km/h.

Käveltiin aika pitkät pätkät. Lopulta huomasin että takakenkä puuttuu ja oli aika hyvät arvaukset että minne se jäi. Ilman kenkää en uskaltanut enää mennä käyntiä lujempaa kun en muistanut että kuka näistä olikaan se herkkäjalka. Tunnustelin kovasti että pysyykö käynti puhtaana ja pohdin että pitäisikö jopa taluttaa. Kenkä löytyi ja palattiin tallille. Loppumatkasta kaunis kelikin vähän viileni ja saatiin muutama tippa vettä niskaan. Keskinopeus 6,8 km/h.

Ongelmia:
säikyt
kenkä putosi

Parannusta:
jarrut toimivat hyvin
en ollut tippumassa

lauantai 9. toukokuuta 2015

Itsenäisesti Pöndellä

Pönä oli taas ihanan kiltti hoitaa. Tänään menin itsekseni. Kelinä oli puolipilvinen +10°C ja puolet ajasta sain olla ponin kanssa kaksin kentällä.

Tehtiin siirtymiä ja vähän väistöjä. Poni vähän kompasteli. Liekö ollut salakavalasti etupainoinen ja löysä ilman kunnon tukea ohjilta? Piti patistella eilistä enemmän. Pysyi kuitenkin pyöreänä kun keräsin ohjat tuntumalle välikäyntien jälkeen. Otettiin aika monta huilipätkää.

Laukat nousi joka kerta oikein. Loppuun yritin vaihtaa, ei onnistunut vaikka opetin tehtävän ponille. Laukkaympyrä, käynti, toinen laukka.

Loppukäynnit käytiin maastossa matelemassa.

Ongelmia:
veltompi kuin eilen

Parannusta:
laukat nousi oikein

Sofi videoi pätkän:

perjantai 8. toukokuuta 2015

Pönäilemässä hyvällä otteella

Taas oli Pönäpäivä. 4 ratsukkoa, +10°C. Alkuherättelyn jälkeen liikkui kivasti.

Tehtiin ainakin pääty-ympyröitä laukassa.

Ope oli aivan maireana että meillä meni niin hyvin. Tamma liikkui kivasti ja siitä sai jopa vähän isompaakin ravia irti. Toki omasta mielestäni käyntisiirtymät oli turhan jännittyneitä eikä asettunut eikä taipunut tarpeeksi.

Huomenna jatkan sillä itsenäisesti.

Tein jalustinhihnoihin lisää reikiä jottei tarvitse enää laittaa kierteitä.

Ongelmia:
siirtymät käyntiin turhan jännittyneitä
olisi voinut asettua ja taipua paremmin

Parannusta:
oli aika tasainen

torstai 7. toukokuuta 2015

Pystympää istuntaa ja erikoisesteitä

Torstain estevalkkaan sain taas Lidan kuten haaveilinkin. Osallistujissa kävi kato ja vakiväkeä on enää 2 jäljellä. Tänään oli onneksi kaksi muuta hyppääjää mukana. Keli oli pääosin pilvinen +12°C. Vielä tunnin jälkeen illalla kympin aikoihin näytti +10°C. Opena oli sijainen.

Tänään Lida ei juuri jännitellyt. Potki kyllä ötököitä mahan alta. Alkuun piti herätellä ja oli vino.

©Aava

Tultiin muutaman esteen tehtäviä (1 - 4) ja ylävartalo oli pääosin open mielestä erittäin hyvä. Kertaalleen hypättiin esteestä läpi, muuten oli aika siistiä. Joitain tietysti putosi mutta poikkeuksellisen vähän. Saatiin jopa useampi nollakierros. Erikoisesteistä Lida ei välittänyt pätkääkään. Yhdellä kierroksella tamman takaset lähti useammaksi askeleeksi alta. Pysyttiin kuitenkin pystyssä.

©Aava

Sopiva laukka oli yhä hukassa. 16 metrin väli oli kolmella ahdas, aika pitkänä ollaan siis välillä tultu. Hyppykorkeus oli tänään alusta asti n. 80 cm.

©Aava

Edellisen käyntikertani jälkeen Fossi lähti yhdelle vakikuskilleen omaksi. Muutti siis muualle ja poistui valikoimista. Kaikkea hyvää Fossille jatkoon ja kiitos hyvistä hyppyopeista!

©Aava

Ongelmia:
jokunen pudotus
voisi olla vielä rennompi

Parannusta:
aika tasaista
lopuksi rupesi imemään itse eteen
ei yrittänytkään kieltää
poikkeuksellisen vähän pudotuksia

156° esteistunta. Meillä kun naureskellaan vaakaselkäisestä
160-asennosta (korkeuteen viitaten) niin tämä menee aika lähelle.
©Aava ja omat muokkaukset päällä

maanantai 4. toukokuuta 2015

Rataa erikoisesteillä ja kääntelyä

Maanantain hyppytunnille sain taas Pikun arveluideni mukaan. Jossain vaiheessa tosin iski dementia enkä muistanut pyytää ketään varustamaan ruunaa valmiiksi. Oltiin sitten muutama minuutti myöhässä kun kävin ensin purkamassa Rozen ja etsin vielä Pikulle etusuojat.

©Iida

Piku oli taas reippaana. Volteilla meno meinasi vähän hidastua. Vaan yhä ruuna pyöristyi ihan alkuraveista asti hetkittäin. Laukassa kanttailtiin vähän vähemmän. Haastavaa oli pitää tempoa samana. Päädyin sitten vähän himmailemaan suorilla ettei voltille hyytyminen olisi niin selvää.

©Iida

Verkkaesteenä tultiin ristikkoa/pystyä. Pidin homman paremmin näpeissä ja ponnistettiin joka kerta sieltä mistä minä halusin. Aika hyvin tuli myötälaukkoja, jokunen väärä oikeaan kierroksen. Este nousi ehkä kasikymppiin ja rupesi näyttämään pelottavan isolta. Kummaa.

©Iida
©Iida

Muita esteitä ei taidettu tulla alle. Rataa sitten. Saatiin kunnia aloittaa (3 ratsukkoa) ja kun kertasin rataa kolmatta kertaa niin ope meinasi jo muuttaa järjestystä. Eihän se käy. Paikalle oli viritelty erikoisesteitä mutta ei Piku niistä välittänyt. Oikeassa kierroksessa pysty, tiukka vasen, oksereista tehty sarja (1 laukka), vasemmalle, tötsäpysty, tiukka vasen, tynnyripysty, oikea ja lopuksi vielä tynnyrit ja vasemmalle.

©Iida
©Iida

Ekalla kierroksella esteet oli maltillisia, n. 60 - 80 cm. Mentiin kunnon haipakkaa ja tiukoilla teillä. Vähän uusintamenoa. Laukat vaihtui ja oli sujuvaa. Toiselle kierrokselle esteet nousi vähän. Nyt lopussa vauhti vähän hyytyi ja pari kertaa piti maiskuttaa ponnistuksessa. Ehkä vähän ristilaukkaa mutta muuten yhä sangen sujuva. Ope sanoi että ollaan vähän turhankin innolla kääntymässä heti esteeltä. Olipahan ainakin fokus aina seuraavassa.

©Iida
©Iida

Sitten kysyttiin että hypätäänkö jotain yksittäistä vai samaa. Toivoin rataa. Vikalle kierrokselle esteitä nostettiin yhä. Näyttivät mokomat pelottavan suurilta vaikka tarkistusmittaus sanoi että suurin osa kasikympissä, yksi 85 ja sarja vähemmän. Nyt lähdin itse asenteella että edetään ja tehdään kunnon suorat jätöt. Näin tehtiin vaikka Piku vähän yrittikin puskea kaarteissa sisään. Myötälaukat, hyvä eteneminen eikä mitään empimistä. Ei sakkoja. Kaikki olivat oikein tyytyväisiä.

©Iida
©Iida

Piku on aikamoinen automaattiratsu tällaiseen. Innokas ja katsoo jalkansa itse. Tänään minä määräsin ponnistuspaikat. Yhä voisi olla vähän parempi näppituntuma laukkaan että ponnistuspaikat saisi paremmin kohdilleen. Ei tule ihan niin hyvin takaisin kuin tahtoisin. Mutta hyvin parannettu edelliskertaan verrattuna. Loppukäynnit käytiin maastossa.

©Iida
©Iida

Ongelmia:
muutama väärä laukka alussa
ponnistuspaikat voisi olla vielä paremmat
vähän kanttailee ja puskee kaarteissa sisään

Parannusta:
kääntyi ja eteni
ei välittänyt erikoisesteistä
ei ehkä pudotettu mitään

©Iida