torstai 31. maaliskuuta 2016

Väsynyttä ja hyytynyttä

Torstain iltasuunnitelmat menivät uusiksi, joten ehdin vielä Mallulle. Sain jatkaa Limozalla. Vai jouduin jatkamaan? Tänään imppasi taas holtittomasti harjatessa. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja lämmintä +7°C. Olin hurja ja menin ilman sukkahousuja. Kylmä ei silti tullut.

Kentälle mennessä sain tamman hätisteltyä kävelemään muutaman askeleen asiallisesti. Muuten oli sitä tavallista perässä vedettävää mallia. Pitkin ohjin ratsailla ei siitä parantunut. Tamma oli haluttoman oloinen ja minuakin väsytti. Käynti ja ravi oli vähän pitkulana raahustamista. Joitain ilmavampia askelia jaksoin patistella mutta nopeasti energiat taas katosi.

Tunnilla ei tehty ihmeitä. Ravissa pääty-ympyröitä. Limoza yritti makoilla taas oikeassa ohjassa. Laukassa keskiympyrää. Laukattiin pitkät pätkät molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa tuli huutia kun en osannut kääntää yläkroppaa liikkeen suuntaan. Mutkauduin ja sitten meni jo yli. Painokin oli väärällä puolella. Itseäni häiritsi laukassa eniten huono etenevyys sekä omat nousevat jalat, joita en saanut taltutettua vaikka kuinka yritin keskittyä.

Loppuravit hölköteltiin vähän päämäärättömästi melko pitkän kaavan mukaan. Olin vain onnellinen kun tunti loppui. Limoza oli siitä kumma tapaus ettei askel kiihtynyt edes siinä vaiheessa kun käveltiin kohti omaa karsinaa, jossa odotteli heinät.

Ongelmia:
hevonen mateli ja kuskia väsytti
molempien vinous
takakenttä tuntui tänään viidellä ahtaalta

Parannusta:
reippaampia askelia välissä

Tekniikkaa kenttäsijaisen pitämänä

Torstaina huomasi heti listalla että joku muu on ollut asialla. Selvisi sitten että meillä on sijainen. Kuulemma kenttäratsastaja. Sain mennä Lidalla mutta lisäyksenä oli martingaalit. Ihmettelin kovasti. Yleensähän sillä hypätessä pidetään muttei se mulla koskaan nosta päätä. Laitoin silti kun kerran käskettiin. Hoitaessa oli muuten kiltisti mutta martingaalin värkkäys mahan alle aiheutti luimut. Ratsukoita tänään normaalit 4 ja pihalla +9°C. Haaveilin ulkoratsastuksesta, kenttäkin oli jo osin kuivalla hiekalla. Mentiin silti maneesissa. Olin kuitenkin kesävaatteissa, riisuin fleecen ja sukkiksetkin oli vaihtuneet polvisukkiin.

Heti alkuverkka oli ohjattua. Tultiin ravissa kevyessä istunnassa puomeja. Meni ihan ok. Vähän kättä edemmäs puomeilla. Nyrkit pystyyn. Toisella pitkällä sivulla piti tehdä avoa. Aika haaveeksi jäi. Vasen pohje ei ainakaan ollut läpi. Sitten puomilinjalle lisääntyi kavaletti, esteistunta ennen sitä. Ihan ok edelleen. Molemmista suunnista. Pitkään ja hartaasti.

Sitten laukassa ensin pelkät puomit. Pari kertaa kompasteltiin ihan huolella. Tuli vääriä laukkojakin. Kun kavaletit nousi niin rupesin soutamaan liikaa. Innarivälissä kävin liikaa satulassa. Alkuun Lida oli löysä, sitten venähti. Keilattiin joka kierroksella vähintään joku kolmesta. Laskin jo tässä vaiheessa 3 askelta esteiden väliin. Oikeassa kierroksessa varsinkin oli lähes joka kerta väärä laukka. Pohkeet kiinni hypyissä kävi käsky.

Ennen itse hyppelöitä tultiin vielä okseri pari kertaa. Ohjeena istua kevyessä istunnassa vielä reilusti esteen jälkeenkin. Korkeus jotain turvallista, ehkä 70 cm. Linjasin huonosti eikä päästy pystyn ja seinän välistä vaan hypättiin sitten vahingossa pystykin. Keilattiin toki alas. Hupsista! Toisella kerralla osasin jo ohjata.

Tultiin s-mutkaa. Pysty-okseri-pysty. Oikeassa kierroksessa aina sisään. Ovipäädystä 3 ja 4 askelta, takapäädystä toisinpäin. Nyt unohdettiin aiemmat kevyet istunnat ja okserin jälkeen piti istua pystympään ja kohottaa etupainuiseksi kaatuvaa Lidaa. Kaaret oli yllättävän kelvot. Jotain välillä keilailtiin. Tultiinkohan kahdesti molemmista suunnista.

Välissä tultiin suora linja. Kolmella tosi ahdas. Jotenkin en osannut korjata tätä kunnolla lopputunnistakaan vaan tultiin joka kerta lähelle jälkimmäistä vaikka yritin himmailla. Nyt laukka ei onneksi enää tuntunut siltä että pudottaa raville ensimmäisestä puolipidätteestä.

Rata hypättiin kahdesti vähän eri järjestyksessä. Toisella lävistäjällä olleelle keltaiselle oli meillä vaikein saada hyvä hyppy. Kummallakin radalla piti sen jälkeen korjata ravin kautta laukka oikeaksi. Linja jäi ahtaaksi, okseri meni jotenkuten ja s-kiemuralle tuli hyviä hetkiä. Yhä pitäisi nopeammin palautua pystyyn hypyn jälkeen.

Lopuksi hypättiin vielä korotettu okseri. Ope väitti että nousi 5 cm. Muuttui kyllä tässä välissä isoksi. Ekalla keilattiin alas, sakkokierroksella usvatin kohti (paha asia, menee etupainoiseksi), ylitettiin puhtaasti mutta itse en laskeutunut ihan tasapainossa hypyn jälkeen alas vaan piti ottaa harjasta tukea. Olisin mieluusti ottanut vielä kertaalleen mutta olihan se ok näinkin. Korkeutta kuulemma vähän reilu metri.

Loppuraveissa Lida otti vielä kierroksia ovelta kuuluneista rapinoista, muuten meni kivasti.

Tosi kiva tunti. Sopivasti pikkuhiljaa vaikeutuen mutta kuitenkin luottamus säilyttäen edettiin. Mieluusti lähden mukaan jos tämä ope tulee useamminkin pitämään tunteja.

Ongelmia:
loppasteltiin puomeja

Parannusta:
tykkäsin tehtävistä kovasti

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Sattumalta yksäripienryhmässä

Keskiviikkona ehdin töistä vasta vikalle tunnille. Meitä olikin siinä vain 3 ja olin ainoana asiakkaana yksäreiden joukossa. Sovin silti hyvin joukkoon sillä kaikilla oli puokit alla, mulla Limoza. En ollut tammasta kovin innoissani mutta ihan ok se kulki.

Harjatessa hepo imppasi ja kentälle taas raahusti vaikka yritin hoputtaa. Alkukäynneissä yritin jo herätellä. Pohkeeseen ei niin reagoinut mutta kutittelin sitten raipalla. Löytyi vauhtia. Viriteltiin taas kumpparit enkä pannut pahakseni. Kenttä oli takaosasta oikein mainio, lämmintäkin oli +7°C.

Alkutunti tultiin suoruutta. Keskilinjalle käynnissä (loivaa kiemurtelua), ravissa (paremmin suoraan), ravissa 8 askeleen käyntisiirtymällä ja lopuksi ravi-seis-ravi. Parani. Parhaiten päästiin suoraan kun rallittelin kunnon reipasta ravia. Yllättävän hyvin eteni ja napakasti pysähtyi. Takaisin raville ei ollut yhtä napakka. Vaikka meitä oli vain 3 niin en jaksanut volttailla vaan odoteltiin käynnissä tai pysähdyksissä omaa vuoroa.

Tehtiin myös raviväistöjä. Puolierot oli valtavat. Vasenta pohjetta väisti kuin tanssien, oikeaa hankalammin. Muttei tainnut olla ihan niin huono miltä tuntui. Vauhtikin vähän hyytyi väistöihin. Suunnanmuutosten yhteydessä tehtiin parit takaosakäännökset. Aloitettiin napaosalla mutta kai se vähän parani.

Laukkoja otettiin useampaan otteeseen ja siinäkin liikkui nahkeasti. Yritin olla puristamatta mutta jalat nousi. Raipasta ainakin häntä pyöri. Keskiympyrät ei auttaneet. Loppulaukkoihin tehtiin vähän temponmuutoksia. Vasta siinä heräsi liikkeelle. Laukasta käyntiin tuli kerta toisensa jälkeen vähän töksähtäen. Ekalla kerralla töksähti seis.

Loppuun pyöriteltiin vielä käynnissä volttia. Vasta siinä hellitti oikeassa ohjassa roikkumisen. Koko muun tunnin olin yrittänyt kaikenlaista laihalla tuloksella.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Limoza ei halunnut kääntyä ekana parkkiksella väärään suuntaan. En kovin kepittänyt vaan päästettiin kaveri suosiolla kärkeen. Laavullakin vähän keskusteltiin siitä että missä käännytään ympäri ja mihin suuntaan. Pakki hirtti kiinni mutta sain haluamani täyskaarron tehtyä. Ei tuijotellut mitään. Kentälläkin sangen maltilla.

Ongelmia:
oli kiinni oikeassa ohjassa
väistöissä oli suuret puolierot
hidas pohkeelle
omat jalat nousi

Parannusta:
uudet pehmeämmät jalustinhihnat
sain kuitenkin liikkeelle
vasenta jalkaa väisti helposti
ravissa päästiin aika hyvin suoraan
ei juuri tuijotellut
ei nykinyt ohjia (Hemppa, Roze, Ressu)
ihanan lämmintä, fleecellä tarkeni hyvin

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen oikea estevalkka Hempalla

Tiistaina kävin hammaslääkärissä eli olin poikkeuksellisesti Oulussa. Lupa herui Hempalla Pian valmennukseen ja lähdin tietysti riemulla mukaan. Pelkona tosin että ruuna on ep. Vaikka sai etukengät jalkaan ja teki jo menestyksekkäästi tunteja.

Harjatessa huomasin että oikea etukavio oli selvästi toista lämpimämpi. Ei odoteltu tunnin alkuun vaan kävin juoksemassa maneesissa Hempan kanssa. Ihan puhtaastihan se liikkui. Aikamoisella vauhdilla vieläpä. Toiseen suuntaan ehdotti laukkaakin. Siinä sai kuski pinkoa.

Ratsailla ruuna oli edelleen vähän pinkeä. Ei pukitellut mutta vähän omia loikkia tuli. Auki oleva päätyovi olisi houkuttanut ulos. Ratsukoita valkassa oli 3. Pihalla oli ihana aurinkoinen +12°C.

Alkuverkka mentiin semi-itsenäisesti. Hemppa oli sangen erilainen ratsastaa kuin yleensä koska oli niin vauhdinhuumassa. Eipä siinä auttanut kuin opetella. Ope kaipasi taivutteluja molempiin suuntiin ja rentoa ratsua. Hemppa olisi halunnut paahtaa lujaa pää ylhäällä ja pidätteistäni nyki ohjia. Siitä en kyllä tykkää yhtään. Lopulta ravi tasoittui eikä aikaakaan mennyt ihan kohtuuttomasti. Oikea laukka tuntui edelleen perjantain tapaan ruunalle kovin työläältä. Lisää jalkaa ja vähemmän kättä toivoi ope.

Laukassa tultiin kolmea puomia ympyrällä. Vähän oli haparointia. Oikea kierros vielä jotenkin kelpoa mutta vasemmassa hukkasin paikat kokonaan. Kun ei ollut osumassa niin jäädyin täysin ja sitten ei osuttu. Tapahtui vielä ties kuinka monesti. Hemppa sitten sotki yli miten parhaaksi näki, välillä ravissa.

Itse tehtävät aloitettiin oikeassa laukassa. Samat puomit oli nyt aseteltu siten että niiden yli tultiin suoraan radan poikki. Siinä piti saada myös vaihto vasempaan. Päädyn kautta mentiin lävistäjäkavaleteille, väliin 1 laukka, siitä 4 laukan päässä kaarevalla linjalla oli okseri. Yhä menomme oli vähän epätasaista. Tiiviimmin ja tasaisemmin hevosen ympäri ja vahvempaa pohjetta kaipasi ope. Pari ensimmäistä kierrosta menin ilman turvaliiviä, sitten hain sen päälle.

Ratapiirroksesta kiitos Kaisalle.


Tehtävärata piteni pikkuhiljaa. Okserin perään lisättiin toisella lävistäjällä hainhammas ja siitä 5 laukkaa pystylle sekä pidempi lähestyminen ruotsalaiselle ranskaokserille oven vieressä. Siihen paistoi aurinko mutta yli päästiin silti. Hainhampaalle oli haastavaa päästä suoraan. Samoin kaarevalla linjalla sen jälkeen oli väärää laukkaa. Kun ope kaipasi väliin pidätteitä niin erehdyin sakkokierroksella lyhentämään liikaa ja tulikin 6 askelta. Hyvin ilmeni taas haluni hyppyyttää juuresta. Vaan hyvin se 6 mahtui.

Lopuksi ranskaokserin perään tultiin kavaletit vielä toisesta suunnasta, päädyn kautta lyhyehkö kaarre laatikko-okserille ja tästä kaareva tie uudestaan ranskalle. Estekorkeus oli Kaisan arvion mukaan osin 90 cm pinnassa. Ope kehui hyvästä ratsastuksesta mutta itse en ollut ihan vakuuttunut. Ei se ihan selviytymistä ollut muttei kaikista tyylikkäintäkään. Vähän oli sellainen olo etten saanut ratsuun tänään kunnolla otetta. Jospa pääsisin treeneihin joskus normimoodissakin olevalla Hempalla.

Loppukäynnit käytiin pihalla, kenttä oli sula ja märkä. Hienosti tarkeni ilman takkia. Samalla kevään eka kerta ilman sukkahousuja.

Ongelmia:
oikealle taipui päästä liikaa, vasemmalle huonosti vaikka kuvittelin tämän toisinpäin
oli aika menevänä
olin poikkeuksellisen huonosti mukana hypyissä
vääriä laukkoja
nyki ohjia
en osannut sekä jutella hevoselle että ratsastaa samaan aikaan

Parannusta:
kaikesta yli
n. 90 cm esteet ei näyttäneet pelottavilta (isoilta kyllä)
saatiin laukka vaihdettua välillä puomeilla

Tältä se näytti. En malttanut saksia lyhyemmäksi vaikka lähes vuoden jahkailin.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lähes estetunti


Lauantaina aikataulut antoivat sen verran myöten että ehdin Hempalla kolmen estetunnille. Ratsukoita tuli tunnille 5.

Pitkin ohjin käynnissä ylitti puomeja nätisti ja ohjautui tosi hyvin. Vaan alkukäynneissä tuntumalla Hemppa oli kummallisen haluttoman oloinen. Nyppi ohjia eikä halunnut taipua oikein kumpaankaan suuntaan.

Kun otettiin ravia niin meno tuntui heti alkuun könkältä. Ope vahvisti löydökseni. Mutta koska omistaja oli aiemmin kertonut että Hemppa on välillä jäykistellyt ravissa ja se on mennyt itsestään ohi niin päätettiin jatkaa vielä hetki ja katsoa mitä tapahtuu. Tehtiin ympyröitä ja itse arastelin. Oikeassa kierroksessa kuulemma näytti paremmalta muttei kyllä tuntunut. Kun ei muutamassa minuutissa tasoittunut niin tuomioksi tuli että ep eikä kannata lähteä hyppäämään. Ratsu takaisin pihalle. Oej, josta puuttui kenkä, oli kaviosta vähän lämmin.

Ongelmia:
ratsu ep

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Jatsin laukkaa voi lyhentää!

Perjantain jälkimmäinen tunti tuli heti putkeen. Ulti jatkoi hommia ja Jatsi oli valmiiksi töissä. Olin niin ovela että suojitin molemmat jo ennen koulutuntia. Jatsi tuntui Ultin jälkeen tosi pieneltä. Ratsukoita tälläkin tunnilla oli 6.

Ensin testattiin omatoimisesti käynnistä että pysähtyy ja väistää. Meni ihan ok. Ravissa tultiin puomeja ympyrällä. Tuntui jotenkin ponnettomalta mutta vauhtia oli kuitenkin jopa liikaa. Vaikeaa. Sitten pitkiä sivuja laukassa kevyessä istunnassa ja päädyissä ravia. Toiseen suuntaan 3 sivua laukkaa. Lopulta myös päädyn 3 puomia laukassa. Tässä vaiheessa meni vielä ihan ok. Vaikka ajolinjasta tulikin sanomista.

Hyppyhommia tultiin 3 kerrallaan. Vasemmassa ensin laukkapuomiympyrä alle ja sitten 21 metrin suora linja. Kuutta kaivattiin mutta ekalla kerralla tultiin 5. Toisella kerralla pudotti raville juuri ennen ekaa pikkupystyä ja tehtävä tultiin väärässä laukassa mutta 6 mahtui. Kolmas kierros meni kuudella myötälaukassa.

Oikeassa kierroksessa tehtiin laukkaympyrä alle, sama linja toiseen suuntaan (jälkimmäinen taisi nousta okseriksi) ja laukkapuomiympyrä loppuun. Linja meni nyt siististi kuudella ja Jatsi jäi odottamaan. Vaan puomiympyrälle askel ei meinannut sopia millään ja sohellettiin siihen raville tiputuksia.

Sitten tultiin ilman laukkapuomeja oikealta suora linja kuudella, päädyn kautta uudelle esteelle ja takaisinpäin kaareva tie 7 askeleella. Ohje oli kaarelle että ensin 3 askelta suoraan, neljännellä ajatellaan kääntämistä ja sitten taas suoraan. Kuuden laukan suora linja rupesi menemään niin hyvin että meinasi jäädä okserista jopa vähän kauas. Tultiin kai kahdesti näin päin. Ekalla taisi tulla kaarelle myötälaukka, toisella ehkä ei. 7 askelta kuitenkin. Tultiin vielä toisesta suunnasta. Kaarevalle taisi tulla niin hyvä tie että saatettiin ottaa jopa 8 askelta. En ole ihan varma. Okserille taas loikkasi niin isosti että aika tiukille meni että suoralle mahtui 6 mutta onnistui!

Esteet ei kovin suuriksi nousseet. Sanoisin että alle 70 cm. Ehkä 65 korkeimmillaan? Mutta Jatsi meni hienosti. Upeaa että senkin laukassa rupeaa vihdoin olemaan säätövaraa. Vaikka muuten taas tuntui vähän huonosti rullaavalta. Jospa tämä riitti meille treeniksi, reilu viikon päästä kisat naapurissa, 80 cm.

Ongelmia:
laukkapuomit ympyrällä

Parannusta:
laukan sai lyhennettyä
jäi odottamaan

Asetuksia ja taivutuksia Ultilla

Aaltokankaan listan luona yllätyin kovasti. Perjantain koulutunnille Ulti. Tätä en osannut aavistaa. Toiseksi uusin tulokas, n. 160 cm korkea rautias ruuna, 8 v. Muhkumman puoleinen. Hoitaessa hepo oli tosi rauhallinen. Maneesissakin oli rento. Kuskia jännitti katolta putoilevat lumet enemmän. Hevoset ei sanoneet mitään. Meitä oli tunnilla 6 ratsukkoa.

Hommat aloitettiin käynnissä tekemällä suorille pysähdyksiä. Käyntiä ope käski aktiivisemmaksi. Ihan hyvin eteni eikä missään nimessä ollut laiska. Enempi suokkityyppinen vaikken kyllä vyörymistäkään huomannut. Ravissa tehtiin käyntisiirtymiä. Napakampi ravi käynnin jälkeen ja ennen siirtymää piti kasata ravia paremmin eikä tulla niin suorin jaloin siirtymään. Nopsasti kyllä tuli käyntiin. Kaikki nämä n. metri uran sisäpuolella.

Päivän aiheena oli asetukset ja taivutukset. Yhä pysyttiin uran sisällä. Ensin asetus ulos pitkillä sivuilla. Ulkojalalla piti pitää ratsu pois seinältä. Aika miedosti halusi asettua molempiin suuntiin. Taivutusten kanssa oli vielä vaikeampaa ja valuttiin seinälle. Ohje oli pitää eläväinen ulko-ohja taivuttamassa ja päästää sisältä ihan löysäksi. Ulti ei meinannut millään tajuta homman nimeä eikä tasoittunut taivutukseen. Tässä parhaat hetket tuli päädyissä kun mentiin ns. normaalisti. Molemmat suunnat oli hankalia. Yritin kehua kun teki edes vähän oikeaan suuntaan.

Laukassa ohje oli että aloitetaan sillä että saan Ultin suoraksi. Laukkasihan se mutta aika lennokkaasti. Ope kaipasi paljon hitaampaa menoa. Yllättävän hyvin lopulta sai itseään kasattua. Vasemmassa kierroksessa jopa mallikkaasti.

Loppuun mentiin vielä kierrokset pitäen asetus jatkuvasti sisään. Vasen oli kelpo, vähän painoi kädelle. Oikea meni oikein kivasti. Rupesi tuntumaan siltä että ratsu oli ainakin sen kierroksen verran avuilla.

Hauska ratsu. Paljon raaempi kuin pidempään hommissa olleet hevoset. Muttei yhtään niin paha kuin etukäteen kuvittelin.

Ongelmia:
lievää kiemurtelua
ei tajunnut taivutuksia ulos
raaka laukka
nosti muutaman väärän laukan

Parannusta:
sain laukkaa kasattua
loppuun tasoittui ravissa

Itsenäinen Hemppailu perusteiden parissa

Perjantaina ei ollut valkkuja tarjolla, joten Kaisa houkutteli minut talliseuraksi itsenäiselle. Hemppa oli mennyt tunnin alle, joten sain ratsun valmiiksi lämmiteltynä. Alkuun maneesissa oli jopa 5 ratsukkoa, lopuksi jäätiin kaksin.

Tehtiin hyvin pitkälti samoja juttuja kuin viikko sitten Artsissa. Pidin sisältä tasaisen tuntuman ja yritin pitää ulkoa suorana. Sisäjalasta eteen. Ravi oli alkuun hankalaa, ruuna oli epätasainen edestä ja hidastusyrityksistä nyppi turpaa eteen. Väliin tein pysähdyksiä käynnistä. Hankalaa. Hidastuksista tuli nyppimistä eikä malttanut seistä liikkumatta. Sekä käynnissä että ravissa liirasi ulkopohkeen läpi ulos.

Eka lepopätkä pidettiin vasta n. 40 minuutin hommien jälkeen. Toki tätä ennen oltiin seisty useampaan otteeseen aloillamme ja yritin saada Hempan vain olemaan. Ravikin pikkuhiljaa tasoittui ja antoi jo hidastaa itseään nykimättä vastaan. Tuli jokunen kaunis käyntisiirtymäkin. Sellainen, mihin opetuksessa päästiin 10 minuutissa ilman yhtään huonoa yritystä pohjille.

Laukat aloitettiin oikeassa kierroksessa ja oikea laukka tuntui ruunalle sangen vaivalloiselta. Tuntui siltä että ehtiikö se saada jalkansa ajoissa alle. Väliin tuntui siltä kun yrittäisi vaihtaa laukkaa. Pohdin jopa että onko ep. Pieni ravipätkä väliin oli kyllä ihan puhdas. Laukoissa kulki Hempaksi yllättävän pyöreänä. Kaisa kyllä totesi että takaset näyttää löysiltä. Selkään en sellaista huomannut ollenkaan.

Yritin vaihtaa lennosta vasempaan mutta eihän Hemppa vaihtanut. Vasen laukka rullasi paremmin mutta hyvin siinäkin löytyi säätövaraa ja ruuna pysyi rentona. Siirtymät alaspäin ei tänäänkään olleet ihan priimaa mutta valmennuksesta sain hyviä työkaluja näihin ja muutamassa askeleessa löytyi laukan jälkeen hyvä ravikin.

Loppukäynnit mentiin peltolenkin kautta. Pitkin ohjin lompsi reippaasti menemään. Tasaisella tuntumalla vetämättä sain lopulta hiipimään Vaken vauhtia. Osaa se Hemppakin tarvittaessa.

Ongelmia:
ohjien nyppiminen pysähdyksissä
liiraaminen kaarteissa ulos
oikea laukka tuntui tavallista hankalammalta
toinen etukenkä puuttui

Parannusta:
tasoittui aika kivaksi

torstai 24. maaliskuuta 2016

Lisää Sokerin kokoamista vastalaukoilla

Torstai-iltana sain jatkaa Sokerilla ja olin tästä mielissäni. Tamma oli mennyt toisen tunnin alle. Oli tänään alusta asti aika mutkaton. Ohjautui kivasti myös pitkin ohjin.

Alkuravissa omassa istunnassani oli jotain pahasti vialla. Satula iski keventäessä alapäähän. En muista koska tällaista olisi viimeksi tapahtunut. Ehkä siitä johtuen jännitin selkäni kummalle kaarelle ja siihenkin rupesi sattumaan. Ope käski istua pystympänä (tulkitsin olevani liian etukenossa). Näihin ongelmiin nähden Sokeri kulki yllättävän kivasti. Vasemmassa kierroksessa ohje oli ratsastaa paremmin ulko-ohjan tuelle. Hullua, sillä oikealla ohjalla tuppasi eilen makoilemaan. Oikeassa kierroksessa ope kehui jo hyvän näköiseksi menoksi. Onneksi omat krampit hellitti välikäyntien aikana.

Harjoitusravissa homma oli paljon helpompaa eikä oma istunta harannut enää vastaan. Laukassa tehtiin molemmille sivuille loivat kiemurat. Vaikka ei ne kovin loivia olleet. Ei alkanut kovin vahvasti kun Sokeri kerta toisensa jälkeen pudotti raville. Ei näemmä tasapaino riittänyt. Ohje oli sitten tehdä kiemurat loivempina ja mekin ruvettiin pysymään laukassa. Sokeri tuntui laukkaavan suht kasassa muttei tainnut siltä näyttää. Open ohje oli koota ratsua. Kun kysyin että ai vieläkö niin lähes nauroi vastaukseksi että joo. Piti mennä myös hitaammin. Siinä olikin sitten tekemistä. Vasen kierros taisi mennä helpommin mutta siinäkin piti yrittää hidastaa.

Tunti loppui hieman yllättäen eikä ravattu enää. Kuvittelin välikäynneiksi mutta niin tosiaan oli tunti mennyt ja oltiin jo vähän yliajallakin. Vaikkei erityisesti loistettu päivän tehtävillä niin Sokeri oli kuitenkin oikein symppis tapaus. En oikein tiedä miksi tykkään siitä. Kai se on sopivan haastava ja riittävän luonteikas.

Ongelmia:
satula hakkasi alkuraveissa
alkuun jännitin selkäni kipeäksi
vastalaukkakaaret oli odotettua vaikeampia

Parannusta:
loivemmat kaaret sujui
Sokeri oli sangen tasainen

Ratsujenvaihtopäivä Uotilassakin

Torstaina menin tallille kuvitellen että meillä on taas tavallinen hyppytunti ja menen Lidalla. Arvaus meni pieleen ja tuli tieto että menen Eetulla. Taisin kommentoida jotain mukadramaattista että hyvästi julma maailma. Mutta ruuna on kuulemma ollut kiltisti. Mörön satula, huopa ja panssari, oma karva. Etusuojat, koulusuitset kolmipalalla. Oli varustaessa kiltisti. Minä ilman raippaa ja kannuksia.

Alkutunnista osasin ratsastaa tämänkin pitkäksi löysäksi pötkyläksi. Oikealle kaula taipui liikaa, vasemmalle kaivattiin asetusta läpi. Hankalaa. Käyttäytyi kuitenkin ja askellajit oli toivottuja. Verkkatehtävänä mentiin tehtävärataa ravikavaleteilla, pikku laukkajumpalla, siirtymillä ja ravivolttikahdeksikoilla. Vaikeinta oli siirtyä laukasta käyntiin. Tuli kättä vasten ja nosti turpaa taivaisiin. Mietin vähän martingaaleja. Vika löytyi kuitenkin kuskin kädestä. Laukkajumpalla tuli ehkä kertaalleen sanomista liiallisesta lapamyötäämisestäni.

Tämän jälkeen tultiin pikkupystyjen ja puomien jumppaa laukassa kaarevalla. Elävyyttä käteen toivottiin ekan kierroksen jälkeen ja sainkin juonesta kiinni. Parani. Hyppäsi pikkuhypyt helposti ja sain käännettyäkin. Vikalla kierroksella kun ajattelin esittää superhienoa menoa niin askel ei sopinutkaan, vähän roikaistiin ja vika putosi. Hepo ei onneksi hermostunut pientä päänheiluttelua enempää.

Loppuun hypättiin vielä trippeliä. Ihanan helppoa. Vaan Eetu ei halunnut tulla lähelle ja kun odotin vielä yhtä askelta niin hyppäsikin tosi kaukaa. Mutta koska sillä on niin mukava hyppy niin sain istuttua kyydissä uskomattoman asiallisesti. Tämän kanssa oli helppo pitää kantapäät alhaalla. Este nousi pikkuhiljaa ja aina vaan oli helppoa. Ope vähän auttoi ponnistuspaikan löytämisessä. Itse en tähän tasaisella laukan rytmillä kyennyt. Mutta meni helposti ja metrisenäkin ylittyi sujuvasti. Ihanan helppoa!

Loppuraveissa ratsu oli tasoittunut. Siitä kun pyysin vähän lisää tohinaa niin ope kehui hyvästä ravista. Siltä se tuntuikin. Kuulemma ei pukittele kun tekee tarpeeksi töitä.

Ongelmia:
alkuun oli löysä
puolierot ja niiden huomaaminen

Parannusta:
ei kekkuloinut
tosi miellyttävä hyppy
metri meni helposti

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Sokeria ryhdikkäämmäksi

Keskiviikkona tuntipaikkani oli aiemmalla tunnilla. Ratsukoita oli 4 ja ratsuni oli valmiiksi hommissa. Sain valita Sokerin ja Rozen väliltä ja empimättä päädyin Sokeriin. Piku tai Ressukin olisi sopinut hyvin. Keli oli aavistuksen pakkasella mutta kenttä oli hyvä ja lumeton.

Tämän päivän johdannoksi tuli että Sokeri jolkottelee niin etupainoisena että kipeyttää itsensä. Ohjeeksi siis ratsastaa tammaan ryhtiä.

Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja melko pian otettiin kaverin perään laukkaaminenkin mukaan. Alkutunnista minua myös kidutettiin raipalla selän takana. Olisi nyt ensin vähän uhkailtu ensin. Näytti kuulemma hyvältä mutta tuntui kamalalta. Siihen nähden tamma kulki yllättävän asiallisesti. Vauhtia oli hyvin ja alkuun myös rikkoi itsekseen laukalle. Suunnanmuutoksina tehtiin takaosakäännöksiä.

Sokeri kulki aika tasaisesti. Pientä lisätarkkuutta olisin kaivannut alassiirtymiin. Tein joitain siirtymiä itseksenikin.

Ohjelmassa meillä oli väistöjä. Ravissa meni ihan näpsäkästi, jälkimmäisessä kierroksessa piti tosin improvisoida kun Sokeri rupesi ennakoimaan. Itseäni vähän turhautti että meiltä vaadittiin niin paljon niin nopeasti. Jyrkempää väistöä, lyhyempi hevonen. Meni vähän pakottamiseksi kun mieluummin olisin houkutellut hyvällä.

Laukat meni ihan ok, ympyrällä tuli orastavaa oloa että suunta on oikea mutten ehtinyt työstää tarpeeksi. Loppua kohti välillä rupesi ravissakin painumaan matalaksi ja raskaaksi. Oli oikealta kiinni.

Ope ehdotti että tulisin toisen tunnin Rozella. Kun vaihtoehdoksi tuli jatkaa Sokerilla niin tartuin täkyyn.

Toisella tunnilla Sokeri tuntui heti alkuun aika hyvältä. Käynnissä yritin johtaa sisältä ja päästää ulkoa. Tätä ei Sokeri tuntunut tajuavan ollenkaan vaan koko hevonen kääntyi mukana. Kuitenkin melko pian rupesin käynnissä saamaan asetuksia kulmiin. Ihanan pitkät itsenäiset käyntipyörittelyt. Verkkatehtävänä tultiin siksakväistö ainakin ravissa.

Ravissa tultiin avoja, tosin aloitettiin käynnissä. Jee! Meni ihan ok. Sitten molempiin suuntiin vastalaukkoja, yhdellä pitkällä sivulla. Sokeri nosti kaikki laukat kuten pyysin. Vastalaukkatehtävä onnistui helposti ja ratsu pysyi suorana. Ravipätkillä oli hyvä eikä enää ollut oikeassa ohjassa kiinni. Annoin salaa venyttää tällä tunnilla vähän useammin. Selvästi tuli tarpeeseen.

Lopuksi tehtiin vielä myötälaukkoja ja mentiin yliajalle. Liikkui aika tasaisesti, vähän tuntui ympyröillä kaatuvan sisään. Vasemmassa kierroksessa vielä pahemmin. Ihme ja kumma niin lopulta tamma myötäsi vasemmassa laukassa. Tosin kaula taipuneena väärään suuntaan. Yritin sisäkädellä johtaa ja palauttaa viereen sekä painella sisäpohkeella. Mutta ulko-ohjan höllääminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Näin siis tänään.

Loppukäynneissä viilattiin vielä tamma voltilla oikeaan asentoon kunnes palkitsin pitkillä ohjilla. Myös kaarrossa seisomista piti harjoitella. Karsinaan malttoi lähes kävellä rauhassa. Ei lähtenyt samanlailla jyräilemään kuin moni muu. Silti välillä piti peruuttaa.

Kiva tunti ja tamma kulki asiallisesti.

Ongelmia:
ekalla tunnilla oikealta kiinni
hetkittäin painui turhan matalaksi
kuskin käsiasennoissa oli taas vikaa

Parannusta:
laukat nousi 100 % kuten pyysin
myötäsi laukassa
tosi makeita pätkiä ravissa
kuunteli hyvin

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Takaosan siirtämistä

Tiistaina jatkoin taas Kertulla. Yritin tänään pitää turhat paineet pois ja lähdin asenteella että ihan sama miten menee. Keli painui enemmänkin pakkaselle ja lähtiessä oli -9°C. Talvitakki oli ihan hyvä valinta. Ratsukoita 6.

Tänään vasen kierros oli vaikea jo käynnissä. Kerttu ei tasoittunut kunnolla ohjastuntumalle. Välillä ei halunnut edes myödätä sisään vaikka löysäsin ulkoa. Käynnissä oikea kierros toimi paremmin vaikka tuntui että jäin vähän kiinni sisältä. Myötää, palauta ulko-ohjan tuki, hidasta ulkoa ja lopuksi väistä takaosaa ympyrällä ulos. Ja kehu tekemällä peräänanto ja ratsastamalla jalasta eteen. Toista. Pikkuhiljaa parani.

Sitten lisättiin käynnissä omilla reiteillä etuosakäännökset. Vähän hortoiltiin. Tajusin että meno parani kun sain ratsun suoristettua ulkoa. Käännökset vasemmalle meni helposti, oikea oli huomattavasti vaikeampi jos nyt muistan suunnat oikein.

Tähän lisättiin siirtymät raviin ja välissä käynnissä etuosakäännöksiä. Meillä meni taas vähän hortoiluksi kun en saanut hyvää ravia. Sitten sai tulla pohkeenväistöjä lävistäjällä. Mentiin kerran käynnissä oikealle, meni ihan ok. Sitten unohduin taas hakemaan rentoutta. Eikä kyllä muutkaan väistäneet.

Ravissa hinkuttelin menemään ja yritin ratsastaa tunteella. Katse pois niskasta ja keskittyminen siihen miltä tuntuu. Ope kommentoi että hyvä katse sisäänpäin ja istun hyvin. Selvästi näkee että keskityn siihen miten olen ja miltä tuntuu. Että jos jatkan näin niin on pakko kehittyä. Jes! Vaikka Kerttu ei siinä esittänytkään parastaan.

Laukat nousi suht asiallisesti. Välillä meinattiin taas valua ympyrällä kulmiin. Meinasi olla myös ahdasta. Laukka tuntui löysältä enkä saanut tammaa oikein rentoutumaan. En vääntänyt väkisin laukkaa vaan sitten jatkettiin käyntiä ja ravia. Käynnissä oli sangen hyvä. Vaikka kieli paljon näkyikin. Käynnistä raviin oli vaikeimmat siirtymät. Ravissa kuvittelin että ongelma on läpi menemätön sisäpohje.

Vasta loppuraveissa kun kevensin niin ope pyysi Kertun takasia polkemaan paremmin alle. Piti pyytää useampaan otteeseen ennen kun rupesi tapahtumaan. Reagointi pohkeisiin ei vieläkään ollut kovin innokasta. Tunnin mittaan käytin raippaakin jokusen kerran. Eteni kyllä mutta jännittyi siitä samalla. Kun sain takasia aktivoitua niin ravi lähti samalla paranemaan. Miksi oi miksi en tajunnut tätä itse? Tästä oli taas hyvä soimata itseään.

Tähän väliin lohduttaisi yksi ns. open ratsastama tunti. Täsmäohjeet eikä omaa arvailua. Pikkusen isompi vaatimustaso. Jotenkin en vielä tajua että mitä parempaan lopputulokseen pääseminen vaatii.

Ongelmia:
ei ollut kovin herkkä jalalle
en tajunnut ratsastaa eteen

Parannusta:
muistin pitää kädet paremmin ylhäällä
en saanut protestipukkeja
en stressannut pahiten

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kipakkaa loppastelua kisoissa

Uotilassa ei ole enää maanantaisin tunteja, joten tämä oli hyvä kisapäivä. Eiliset koulukisat jäi välistä ja Lida sai huilia. Tänään tammalle ei ollut muita kuskeja. Kisakutsusta poiketen oli lähtölistaan merkattu meille 80 ja 85 cm. Kuvittelin ilmottautuneeni luokkiin 70 - 80 ja 80 - 90. Vaan eipä tuolla tainnut juuri käytännön eroa olla. Mutulla sanoisin että kaikki esteet oli kisakorkeudessa. En käynyt kävelemässä rataa. Kivan simppeli vähän torstain tehtävien tapaan.

Ratapiirros.

Hoitaessa Lida oli kiltisti. Käytiin ensin hetki kävelemässä taluttaen pihalla. "Käveltiin", Lida siis pysähteli tuijottamaan jotain jatkuvasti. Maneesissa oli paljon tavallista virtaisampi. Reagoi jalasta hienosti eteen. Tuli kyllä takaisinkin. Laukassa otti spurtteja. Pysyi näpeissä eikä pukitellut tai sinkoillut sivuille. Ihan sallitun rajoissa siis.

Verkkahyppyjä hypättiin ykköselle ja vitoselle. En hirveästi säästellyt vaan tultiin ristikko kai kolmesti, pysty muutaman kerran ja okserikin jokusen. Alle 10 kuitenkin.

Meidän vuoro oli toisena, joten odoteltiin yhden suorituksen ajan kulmassa. Lida lähti innolla liikkeelle ja vähän voltattiin alle. Ykkönen puhtaasti. Verkassa tamma oli oppinut että kakkosesta mennään ohi ja nytkin tuli kiemuraa. Yli puhtaasti. Kaarre kolmoselle meni kauniisti väärässä laukassa. Kolmonen kolahti kunnolla mutta pysyi onneksi pystyssä. Nelonen oli kapea ja sekin selvittiin puhtaasti. Kolme laukkaa vitoselle ja puhtaasti yli. Kutosen kaarre oltiin sentään myötälaukassa. Tämä oli se helpompi suunta eli vasen. Kaarteessa seiskalle mentiin vähän seinän kautta. Puhtaasti yli ja myötälaukka. Kasikin nätisti joten jatkettiin toiseen vaiheeseen.

Ysille sujuttiin ja sekin yli. Kympille eli kapealle en saanut ihan suoristettua ja hypättiin kunnolla etusilla läpi. Väli meni kolmella ja 11 kaukaa. Kaarre ei ollut ihan siisti mutta myös 12 puhtaasti. Ei tehty oikoreittejä vaan kierrettiin kaikki ja lähestyttiin uralta. Siinä sama juttu eli etusilla läpi. Esteen jälkeen Lida oli jatkamassa vielä väärään suuntaan. Lopulta löydettiin vikakin este ja se puhtaasti.

Ei tullut haaveilemaani nollaa mutta toiseen vaiheeseen pääsy oli huippujuttu!

80 cm rata:


Käveltiin pihalla loppuverkkaryhmän ajan. Ulos meneminen oli Lidalle aika jännää ja lopulta meidät talutettiin ovesta. Pihalla kävelykin oli vähän jännää vaikkei tamma mitään tehnytkään.

Sitten päästiin uuteen verkkaan. Edelleenkään en säästellyt vaan ravailin, taivuttelin, volttailin ja laukkasin. Nyt hypättiin säästeliäästi. 4 vai 5 verkkahyppyä, joista eka oli ristikko. Oikeassa laukassa Lida tuntui hetken tosi hyvältä. Oli kuulolla. Liikkui eteen ja tuli helposti ja ripeästi takaisin. Vasemmassa ote taas vähän katosi. Testasin yhä laukkavoltit ja ne sujui ekaa verkkaa paremmin. Okseri pudotettiin ekalla yrityksellä. Tokalla pysyi ylhäällä.

Nyt oma hyppyvuoro oli tokavikana eli taas pihalle. Ei tullut kylmä ilman lisävaatteita vaikka olin fleecellä ja pakkanen kiri kahdesta kohti kahdeksaa. Takaisin maneesissa odoteltiin taas yksi suoritus.

Aloitettiin samaan tapaan kuin viimeksi. Nyt päästiin eka linja kiemurtamatta eikä 4 askelta mahtunut. Kakkonen alas. Kaarre kolmoselle taas väärässä laukassa, kolmonen alas. Askel tuli neloselle liian juureen ja nelonen alas. Vitonen puhtaasti ja keilattiin vielä kutonenkin. Seiskasta Lida nosti jalkansa yli ja vaihtoi laukan. Kasikin ylittyi isolla hypyllä vaikkei lähestyminen ollut ihan optimi. Tällä kertaa rata loppui siis kasiin.

85 cm rata:


Loppuraveissa Lida keräsi vielä kierroksia jostain ja meinasi poukkoilla vähän omiaan. Ehkä esteiden katoaminen ahdisti jos jäi hyppyhimoja?

Mikä oli kummallista niin molemmilla kerroilla kopioitiin edellinen suoritus ja pudotettiin päälle vielä omavalintainen bonuseste. Mutta kivaa oli! Jatketaan vielä niitä nollien metsästyksiä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Vauhtihyppyjä ja jalkoja alas

Leirin vika tunti oli esteitä. Ei pidetty leirikisoja vaan vähän rataharkan tapainen estetunti. 7 estettä ja kaikenlaisia erikoisuuksia mukana. Ratsukseni sain Lassin (Osku), jolla kuulemma sukat lähtee pyörimään jaloissa. Olenkohan hypännyt sillä kahdesti aiemmin.

Alkuverkassa olin ihan unessa ja ruunakin rauhallinen. Ravi meni rennosti ja puomit laukkaympyröillä samaten. Hyppyjen kanssa ei nössöilty vaan aloitettiin heti ekana vesimatosta. Sitä ja muurilaatikkoestettä kahdeksikolla. Alkuun nyin ruunan liian lyhyeksi ja laukattiin turhan paikallamme. Hetki meni että rupesin luottamaan siihen että päästään esteistä yli eikä tule äkkipysäyksiä. Kevyempää istuntaa ja jalkoja alas kaipasi ope. Tässä ei vielä tullut hyväksi. Kaarteissakin oli pomppuisaa. Tiukat kaarteet ei irronneet.

Sitten hypättiin tippakuviota: sokeripalat ja trippeli kaarevalla, laatikkopeloke ja sokeripalat suoralla linjalla. Ekalla kierroksella 8 ja 6 laukkaa. Siitä sain karsittua vielä yhdet pois. Jos mentiin reippaammin niin sitten tuntui kiihtyvän enemmänkin. Pysyi se hanskassa mutta vähän holtittomalta tuntui yhä.

Sarja taidettiin tulla yksittäin. Meni 1 laukalla kuten pitikin.

Radan sai valita itse. Olin vähän tylsä ja päätin aloittaa helpoimmasta eli sokeripalasta ja mennä harjoitellut linjat enkä kurvailla ylimääräisiä. 11 hyppyä sai tulla. Alkuun tippakuvio, sitten sarja, muuri-vesi - linja suoraan (4 askelta), trippelillä suunnan vaihto ja vesi ja muuri toiseen suuntaan. Ekalla kierroksella korkeus oli jotain 70 cm pintaan. Yhä pompin niin että jalkani nousivat. Sarjalle tultiin huonosti sisään enkä lähtenyt usuttamaan vaan tultiin kahdella. Kehuin ruunaa että meni ja nosti jalkansa. Koska leikittiin kisoja niin ope ei sanonut mitään. Kaarteessa taisi kyllä kommentoida ulko-ohjasta.

Toivoin että seuraavan kierroksen saisin kommentoituna, sillä yksin en saanut jalkojani ja kevyttä istuntaani korjattua. Toisella kierroksella hypättiin muuten tuo ratani mutta lopetettiin veteen. Korkeus n. 80 cm. Heti alkuun huhuilin että onko jalat, istunta ja laukka hyvät. Kuulemma oli ja käski pitää tuon. Ponnistuspaikat tuli paremmin ja hypyt olivat kuulemma pyöreämpiä. Jalat taisi yllättäen pysyä alhaalla. Meni kuulemma paljon paremmin. Trippeli oli tämän radan heikoin lenkki. Myötälaukkoja en ehtinyt ajatella koko tunnin aikana. Ei riittänyt aivokapasiteetti.

Lassi tosiaan heräsi hyppyhommissa. Holtittomuus ei oikein lohduttanut. Selvittiin toki mutta ei se ollut ihan sitä tyylilaatua kuin olisin halunnut. Astetta rauhallisempi esteratsu tai enemmän treeniä samalla lohduttaisi.

Loppuverkassa hepat vielä säikähti loimen pöläytystä. Lassi kavereiden mukana hypähti laukalle. Sain homman haltuun mutta useamman minuutin sen jälkeen tuntui aika lentoon lähtevältä. Rauhoittui se sitten siitä mutta heti alkuun haaveilemani pitkä ja löysä ravi ei yllättäen irronnut.

Ongelmia:
kuskin jalat nousee yhä vaan
tuntui aika holtittomalta
alkuun toin ihan juureen
pari pudotusta

Parannusta:
täsmäohjauksessa sain korjattua

FilmMe tallensi nämäkin hypyt:

Sulkuja ja vastalaukkaa ympyrällä

Sunnuntain ensimmäinen tunti oli koulua. Kovin innokkaasti en varannut itselleni kouluratsua mutta lopulta päädyin Valmaan. En odottanut huikeaa menestystä koulutunnilla mutta lähdin odottavaisin mielin matkaan.

Menossa tunnille innokkaina.
©Jenni

Alkuverkassa tamma kulki suht asiallisesti. Melko pyöreänä, vähän jätti sisäpohkeet ja kääntöavut huomiotta ja taisi roikkua oikeassa ohjassa. Kaikki askellajit meni kuitenkin aika siististi.

Tehtäville kokoonnuttiin keskiympyrälle ja nostettiin jalustimet kaulalle. Tehtiin ensin käynnissä sulkua vuoroin sisään, vuoroin ulos. Ulospäin meni paljon helpommin. Liekö yhtenä syynä ulos kippaava painoni? Ravissa ope kaipasi vähän huolellisempia taivutuksia. Samoin oikea jalkani rupesi ikävästi nousemaan. Satulan polvituki muistutti tästä hyvin.

Sulkujen jälkeen tehtiin ympyrällä vastalaukannostoja käynnistä. Vastalaukat nousi käsittämättömän helposti. Haastavinta oli päästä laukasta takaisin käyntiin. Väliin tuli ravia. Kun sain keskivartaloa jämäköitettyä tarpeeksi niin parani. Päästiin lopulta ehkä enää 3 raviaskeleeseen. Ope totesi että pienellä lisätreenillä tämän saisi paranemaan hyväksi.

Päivän parhaat hetket tuli suunnanvaihdon jälkeen. Vasemmassa kierroksessa tehtiin taas alkuun hetki käynnissä. Kun otettiin raviin niin tamma oli pari kierrosta oikein kevyt ja pyöreä.

Ongelmia:
omat polvet nousee
paino karkaili muistaakseni ulos

Parannusta:
oli hetken ravissa tosi hyvä
nosti vastalaukat helposti

FilmMe:n kuvaamaa todistusaineistoa:

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Väistöjä ja tarkkaa ratsastusta hyvällä mielellä

Lauantain koulutunnille sain Lassin eli Oskun. Ruunalla en olekaan mennyt sitten Aaltokankaan aikojen. Hoitaessa oli vähän hapan mutta ratsain käyttäytyi. Tätä ennen käytiin höykkyyttymässä/höykkyyttämässä ratsastussimulaattoria. Vapaaohjelmasta ei tullut hyvää. Sen jälkeen oikea hevonen oli superhelppo! (Ei poistuttu lisätyssä ravissa maneesista kuten simulaattorilla kävi.)

Yllättävän helposti ratsu lopulta tasoittui käynnissä ainakin hetkittäin hyväksi. Ihan rehellisesti ja tasaisesti ei ollut läpi. Myös raviin ja laukkaan löytyi hetkittäinen pyöreys jo alkuverkassa.

Tehtävänä käännettiin keskilinjalle ja väistettiin kahdessa portaassa kohti uraa. Uralle asti ei saanut mennä. Käynnissä meni kivasti ja sain ratsun houkuteltua lopulta pysymään pyöreänä. Opelta tuli kehuja täsmällisistä teistä keskilinjalle ja hyvistä väistöistä.

Ravissa sama juttu. Keskilinjalla ruuna kulki open sanojen mukaan kuin strutsi. Mutten ottanut siitä paineita. Volteilla rentoutui muttei suoralla. Yllättäen vaikka turpa oli huolella kohti kattoa niin väistöt onnistui silti siististi. Myöhemmin väistettiin vain yksi pätkä ja sen jälkeen nostettiin laukka. Kehuja tuli myös hienoista nostoista sekä hyvästä suoraan ratsastuksesta laukassa. Nämä onnistui läpi tunnin hyvin. Toisella pitkällä sivulla hepo myös pyöristyi laukassa.

Loppuverkassa oli yhä suht hyvä. Suorille ei tainnut tasoittua mutta ympyröillä kulki kivasti. Tämä oli kaikille kiva hyvän mielen tunti.

Ongelmia:
strutseilu keskilinjalla
kuskin jalat nousee yhä

Parannusta:
ratsastin huolellisesti
hyvät suoristukset, väistöt, laukannostot ja laukkalinjat
istuin kuulemma hyvin suorassa

FilmMe tallensi pätkiä tunnista:

Nousevia jalkoja

Lauantain ensimmäinen tunti oli esteitä. Ratsukseni sain ison Ruttu-ruunan. Etukäteen olin vähän skeptinen ratsuni suhteen mutta eipä se niin paha ollutkaan. Korkeutta aavistus enemmän kuin Hempalla. Sekä riimun että suitsien kanssa oli vähän hankaluuksia kun heppa halusi pitää päätä taivaissa. Hieman yllättäen loimi sujahti tunnin jälkeen helposti pään yli.

Aiemmat kuulemani ohjeet Rutun ratsastukseen olivat että alkutunnista ei saa prässätä liikaa. Sen saa vetämään vastaan jos itse vetää. Humputtelin siis vaan menemään. Ajattelin pitkää ja löysää hevosta ja sellaisen myös sain kun jätin raipan pois.

Laukassa tultiin puomeja pääty-ympyröillä. Pääosin ihan ok mutta jos paikka tuli lähelle niin saattoi vaihtaa laukan. Näppärästi vaihtoi pyynnöstä myös takaisin.

Ope sanoi että hyppyhommiin herää kyllä. Toisen kierroksen jälkeen tuntui yhä vähän löysältä. Ravissa jumppa oli ensimmäinen tehtävä. Ristikkokorkeuksista aloitettiin ja korkeimmillaan oli max 90 jos sitäkään. Helposti yli. Linjan jälkeen suoraan oli hankalin osuus. Joitain vääriä laukkojakin.

Sitten tultiin kaarevaa linjaa ristikolta vesimatto-okserille. 4 tai 5 askelta. Alkutunti tultiin viidellä. Ihan jees. Kuskin jalat vaan nousi. Sitten lisättiin perään toinen kaareva linja okserilta sokeripalapystylle, sama pituus. Ei kummempia siinäkään. Ei tuijotellut mitään. Paitsi ovipäätyä vähän.

Rata hypättiin kahdesti. Sama alku, suunnanvaihtolävistäjä ja sama loppu. 8 hyppyä? Ekalla kierroksella max 80 cm. Pelkäsin jo että isompia ei tulla. Nämä oli ihan pikkurisuja. Yhä omat jalat nousi. Heppa vähän innostui ja välit tultiin nyt neljällä. Hieman lentäen.

Vikalle kierrokselle onneksi nousi ja tämä olisi ollut hyvä aloituskorkeus. Korkeimmat ehkä 85 tai 90? Sama uudestaan. Nyt sain jälkimmäiselle välille viidennenkin askeleen kun tahdoin. Ihan ok. Yhä tuli nousevista jaloista sanomista vaikka lyhensin jalustimia.

Loppuravissa ruuna olisi halunnut ensin pinkoa mutta parissa kierroksessa sain rauhoittumaan. Kohdalla avautunutta ovea säikähti sen verran että oma tasapaino horjahti. Pysyin kuitenkin hyvin kyydissä.

Ongelmia:
kuskin jalat nousivat
joitain vääriä laukkoja
aika pieniä esteitä

Parannusta:
tosi perushelppoa
vaihtoi laukat helposti
sain säädeltyä askelmäärän loppuun

FilmMe kuvasi:

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Valma!

Pudiksen perjantai oli tehopäivä kun mentiin koulutunnin lisäksi vielä esteitä. Meinasi mennä vähän yöpuuhiksi, ainakin jälkimmäisellä ryhmällä. Meitä oli taas 3 ja ratsukseni sain pitkään ikävöimäni Valman. Tallissa tamma oli yhtä symppis kuin aiemminkin.

Alkuverkassa tamma vähän pällisteli ovelle ja meni kulmat oikoen kylkimyyryä. Laukassa oli sangen reipas. Eikä oikein pidätteistä hidastanut.

Tultiin kaarevalla olleita kavaletteja ensin ravissa. En osannut istua siististi. Sitten laukassa. Muutamia ponnistuspaikkasuhruja ja jälkimmäisen jälkeen kiihdytyksiä lukuunottamatta siististi neljällä.

Sitten tehtiin tiukka kääntötehtävä. Puolikkaan kavaletin yli ja käännös seinän kautta. Ravissa jo Valma pomppi hypyistä laukalle. Laukassa kiihdytteli vielä lisää. Kääntyi kyllä mutta vaihdot muistaakseni vasempaan oli tiukemmassa. Keskityin vauhtiin ja teihin niin unohdin ajatella vaihdot. Meinasi vähän oikoa kavaleteista ohikin. FilmMe:lle tämä tehtävä oli vähän liikaa.

Sitten tultiin laukassa kaksi kavalettia kaarevalla, 5 m väli, 1 laukka. Siitä 4 askelta puomille, pysty ja puomi. Alkuun oli vähän haparointia ja tamma kiihtyi. Istuntani kuulemma heijasi liikaa taakse välillä. Vasemmassa kierroksessa eli pystyllä aloittaen sain tilannetta korjattua ja Valmakin rupesi kierros kierrokselta kuuntelemaan paremmin eikä lopuksi enää kiihdytellyt pahasti. Lopuksi säilyi jopa myötälaukka.

Tunti lopetettiin keskilinjan jumppasarjalla. Olikohan esteitä 4? Maapuomi ekana. Sama juttu että Valmalla olisi ollut menohaluja ja yritin himmailla. Onnistui kelvosti. Innolla hyppi kaiken. Linjan jälkeen suoraan meno oli hankalaa. Laukat löytyi kuitenkin myötäisiksi ja mentiin samaan suuntaan. Okseri oli max n. 80 cm. Olisin voinut mennä suurempaakin.

Loppuraveissa Valma paahtoi menemään eikä meinannut kuunnella. En muistanut että se olisi ollut näin innokas. Ope kertoi että nyt on ollut paiseen takia pari viikkoa kevyemmällä eli voi olla kerääntynyttä energiaa.

Tunnin jälkeen kylmennyksessä.
©Jenni

Ongelmia:
pidätteiden läpimeno

Parannusta:
hypättiin kaikki helposti
sain korjattua istuntaani

FilmMe yritti osua meihin:

Vihdoin Pudis!

OSAO Pudasjärvi järjesti viikonloppuvalmennuksen ja toki lähdin innosta kiljuen mukaan. Hevosvalikoima oli hyvin pitkälti sama tuttu kuin aiemminkin. Perjantain ensimmäisenä tuntina oli koulua ja alle osui Annen suosikki Alma. Ratsukoita tunnilla oli alkuun 4, lopulta 3.

Aluksi ratsastettiin itsenäisesti. Yritin vähän taivutella mutta Almaa ei huvittanut. Open ensimmäinen kommentti taisi olla että pitäisi ratsastaa vähän rohkeammin. Ymmärsin hyvin ja yritin jämäköityä vaan silti jäi vähän puolitehoille. En saanut Almaa rentoutumaan. Laukassa piti saada lisää ilmaa askeliin, ravissa sama juttu. Vatsalihaksia käyttöön.

Väliin pidettiin venyttelysessio. Kaikkia liikkeitä en kyennyt tekemään kun takareidet kramppasi. Nostettiin samalla jalustimet ylös.

Sitten pyörittiin ympyrällä ja tehtiin siirtymiä. Oma yläkroppa osoitti väärään suuntaan, jalat nousi ja olin sivusuunnassakin mutkalla. Almalla oli tosi tasaiset askeleet, joten pääsin helpommalla kuin muut.

Alma kiiruhti menemään enkä muistanut sitä himmailla. Istunnalla tuli kuitenkin yllättävän hyvin käyntiin ihan vetämättä. Tehtiin käynnistä myös laukannostoja. Kun sisätakajalka on nousemassa niin annettiin nostoapu. En ole ihan varma menikö ajoitus oikein, menin ihan tunteella. Sangen nätisti laukat nousi, jopa lähes ilman jalkaa. Takaisin oli vähän työläämpää. Vatsalihaksia muistutteli ope, meinasin jäädä vetämään liikaa. Otettiin vielä pätkä isompaa ravia. Tosin meille tämä ei tarkoittanut mitään kun tamma meinasi jo valmiiksi kipittää.

Loppuun kun kevennettiin niin Alma rupesi vihdoin rentoutumaan. Ei tullut tasaiseksi mutta pilkki pyöreänä ja rupesi kuuntelemaan. Tästä olisi ollut hyvä aloittaa.

Ihan hyvä tunti ja asiallisia kommentteja. Olin vähän surullinen siitä että hukkasin vasta löytämäni suoruuden. Pikkuisen meni myös humputtelun puolelle enkä antanut ihan kaikkeani.

Ongelmia:
jalat nousi
yläkroppa ei kääntynyt liikkeen suuntaan
kuskin sivusuuntainen vinous
välillä unohduin vetämään

Parannusta:
tasaiset askeleet
teki siirtymiä hyvin istunnalla
loppuun tasoittui ravissa

FilmMe kuvasi meitä:

Kouluvalkka pohjille

Perjantaina puolen päivän aikaan tarjoutui mahdollisuus päästä Hempalla Artsin kouluvalkkaan Annen ja Kaisan kanssa. Mainiota! En tajunnut itse edes ajatella että ehdittäisiin moista.

Aikatauluhäslingin takia ehdittiin ottaa puolen tunnin omatoimiset alkuverkat. Menin askellajit läpi rauhassa ja taivuttelin molempiin suuntiin. Hemppaa välillä hieman harmitti. Suurin osa ajasta käveltiin pitkin ohjin.

Open tultua aloitettiin tehtävät harjoitusravissa. Uraa pitkin suoraan ja joka sivun keskellä hidastus. Tänään pidettiin tuntuma sisältä ja päästettiin ulkoa. Sisäjalalla eteen. Hemppa alkuun vähän jännittyi näistä mutta parani. Kun vaihdettiin lyhyiden sivujen keskelle käyntisiirtymät niin ne suoritettiin käsittämättömän hienosti. Joka kerta rentona ja pyöreällä kaulalla. Ravillekin päästiin asiallisesti ja eteni kivasti. Päivän haasteena oli pitää kaula suorana kun unohdin ulko-ohjan sitten liiankin hyvin.

Välikäyntien jälkeen mentiin puoli kierrosta ravia, toinen puoli laukkaa. Hemppa rupesi ennakoimaan nostoja ja oikeassa kierroksessa tarjosi vasentakin. Opea ei ennakointi haitannut vaan laukattiin sitten eteen. Alassiirtymissä sain jalustinhihnanpään avuksi ettei ruuna vedä sisäohjaani. Ulkoa piti tehdä tahdissa pidätteitä kunnes lakkaa vetämästä nenää alas ravissa. Parani toistojen myötä. Tehtiin muutamat siirtymät vielä B:3:n tapaan lävistäjän keskellä.

Loppuun Hemppa ravasi tasaisesti ja letkeästi kivaa pyöreää ravia. Muotoon ei kovin suuresti kiinnitetty tänään huomiota, se tuli aika itsestään hyväksi.

Ongelmia:
kaulan pitäminen suorana
ennakointi nostoissa
kuonolointi laukasta raville siirryttäessä

Parannusta:
oli kivan tasainen
käyntisiirtymät oli briljantteja
suoritettiin oikein asiallisesti

torstai 17. maaliskuuta 2016

Hieman hätäinen

Torstaina olisin mieluusti ottanut alleni taas Ressun mutta yllättäen sain jatkaa viime torstain linjalla eli Listra. Poikkeuksellisesti tamma oli jo hommissa. Kumpparit päässä. Meidän tunnilla ratsukoita taisi olla 5. +3°C ja hyvin pimeää.

Alkuraveissa kulki muistaakseni ihan tasaisesti. Ei ollut edestä kovin raskas mutta taivutuksien kanssa sai olla tarkkana. Tehtiin loivia kiemuroita kummallekin sivulle. Tamma otti alkuun vähän väistöaskelia joukkoon. Parani kuitenkin. Eikä kiirehtinyt. Porttikulmaa välillä vähän katseli.

Laukkaa otettiin molempiin kierroksiin pitkät pätkät. Toinen oli mittarin mukaan 10 minuuttia. Siinä tamma meni ihan omilla kierroksillaan. Päätyihin tehtiin ympyrät ja aika pitkään meni että porttipäädyn ympyrällä sain tasoittumaan ja lakkasi tuijottelemasta. Ehkä autoja, ehkä metsänpeikkoja? Aiheutti pientä säntäilyä ja sisään kaatumista. Kulman jälkeenkin spurttaili, ehkä siksi että kulma tuntui turhan tiukalta ja tasapaino häiriintyi. Ei siitä lopuksikaan hidas tullut mutta pahin pöhinä tasottui.

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviavot, taisi mennä ihan ok. En muista tuliko kommentteja.

Ongelmia:
rentous laukassa

Parannusta:
avot
pysyi näpeissä

Esteen jälkeen suoraan

Torstaina sain jatkaa hyppyjä Lidalla. Inhimillisen erehdyksen takia ratsukoita oli tänään 6 (pienryhmä, max 5 ratsukkoa). Vaan tehtävät oli niin hyvin mietitty ettei tungos haitannut.

Hoitaessa tamma oli tänään kiltisti. On yleensä edelleen henkilökunnan varustettavana mutta saan laittaa poikkeusluvalla itse kuntoon. Lämmintä oli +7°C ja tunnin aikana pihalla oli äänestä päätellen hetkellinen kaatosadekuuro. Mitään muita jälkiä siitä ei jäänyt.

Alkuverkassa tamma eteni ihan ok. Ei tuijotellut. Eikä tainnut pudotella laukasta raville. Oli kyllä tosi jäykkä ja vino. Tultiin kaamean vaikeaa ravipujottelutehtävää. Puomit oli päistään ehkä metrin päässä. Puomi, 135° käännös, puomi, 90° käännös, puomi, 135° käännös ja puomi. Omat laskut sanoo että kaaret tuli siis yhtä jyrkkinä kuin noin 4 metrin voltit. Ei ihme että oli hankaluuksia. Jotenkuten kuitenkin selvittiin ravissa.

Hypyt aloitettiin heti linjoilla. Parin viikon hyppytauko aiheutti sen että vedin turvaliivin heti n. 70 cm esteille päälle. Tosin aiemmin oli hypätty keskellä oleva suunnanvaihtopysty ja taidettiin jopa saada vaihdot.

Lyhyempi linja loikittiin Lidan kanssa kolmella. Muut meni pääosin neljää. Kertaalleen pelkästään suoraan oikeassa kierroksessa. Sitten päädyssä ns. täyskaarto, okseri ja ensimmäinen este uudestaan. Tippakuvio. Askeleet piti laskea ääneen. Meillä ei ihan rytmi säilynyt mutta suurin ongelma oli sisään kaatuminen linjan jälkeen kun olisi pitänyt päästä hyvin suorana päätyyn asti että okserille olisi saanut kunnon tien. Siksi tiputettiin okseri pari kertaa kun tultiin ihan mutkalla. Suoraan pääsi vain sillä kun ajatteli kääntävänsä seinälle. Mikä johtaminen ja ajatus menosuuntaan?

Toisella sivulla oli samanlainen mutta askeleen pidempi tehtävä vasemmassa laukassa. Se tultiin neljällä siinä missä muut alkuun viittä. Lopulta muutkin isot hevoset päätyivät neljään. Tämä meni paremmin ja kaarre okserille onnistui kauniimmin. Myötälaukkoja en kyllä ehtinyt juuri miettiä.

Muutaman kierroksen jälkeen nämä tultiin putkeen. Me vähän keilattiin ja häslättiin ja otettiin uudestaan alusta. Laskut päälle ja eteen niin sujui ihan ok. Toki tunnin aikana kiemurrettiin pari kertaa väleihin ylimääräisiä askelia. Korkeus oli yhä sitä n. 70 - 80 cm. Ei liian pieniä muttei turhan isojakaan.

Loppuun tultiin vielä oksereita ja suunnanvaihtoestettä. Vika okseri nousi pelottavan ison näköiseksi. Eka hyppy kapealle suunnanvaihtoesteelle putosi. Toisella tultiin vähän juureen mutta Lida nosti jalkansa. Vikalle okserille tuuppasin ehkä vähän tarpeettomasti mutta maltoin sitten odottaa. Tultiin sillekin tosi juureen mutta suureksi yllätykseksi päästiin se puhtaasti yli. Hienosti nosti jalat! Jälkimittaus sanoi että jäätävä koko oli vain 90 cm. Näin se hyppytauko heti haittaa.

Tämän päivän positiivisuus oli ettei kertaakaan tullut sanomista lavoista tai etukenosta. Tiedä sitten oliko asiat paremmin vai keskityttiinkö tänään muihin asioihin. Tamma myös myötäsi tuntumalle ja rentoutui pyöreälle kaulalle noin puoli minuuttia ennen loppukäyntejä. Vähän oli tiukassa tänään mutta onneksi tuli.

Ma kisoissa hypätään 70/80 ja 80/90.

Ongelmia:
vino ja jäykkä ratsu

Parannusta:
lavoista tai etukenosta ei tullut sanomista
hyppäsin vain kerran ennen tammaa

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Apuohjat helpottamassa

Keskiviikkona tarjottiin vain jälkimmäistä tuntia ja hyvä niin sillä töistä meinasi tulla tähänkin kiire. Ratsun sain valita Sokerin ja Ressun väliltä. Sokeri oli juossut jo 2 tuntia alle, Ressu ei ollut mennyt vielä mitään. Päädyin jekkuponiin. Ensimmäinen jekku oli hyvin ennakoitavissa ja yritti taas kaikin voimin karsinan edestä heinäkasalle. Kaikki voimat piti munkin käyttää mutta sain estettyä. Joku hellempi ratkaisu olisi kyllä kivempi.

Ratsukoita tunnilla oli 5. Vaikka tänään oli ollut ihan ehta kevätkeli (reilu +8°C päivällä) niin kenttä ei ollut niin kuiva kuin haaveilin. Tallille mennessä mittari näytti +5°C. Tänään laitettiin Ressullekin kumpparit. Taisi olla eka kerta kun menin sillä apuohjattuna.

Meitä ei päästetty helpolla, sillä tuntumalla mentiin vain hetki käyntiä ja ravissa aloitettiin heti pohkeenväistöt. Povasin ongelmia. Ressu ei kuunnellut pidätteitä eikä siten oikein mennyt suoraan. Lopulta poni keksi että tämä on se tehtävä, jossa heittäydytään uralle. Sitten keskityin pitämään ponin suorana linjalla kunnes minä päätän mitä tehdään. Tarjosi venkulointia. Toistojen myötä väistöt onneksi vähän paranivat.

Laukkaa otettiin alkuun yhdellä pitkällä sivulla. Nosto kulmasta ja keskelle ympyrä. Olisikohan oikea kierros ollut tänään orastavasti pyöreämpi. Muualla piti kai ravata mutta ruuhkautui sen verran että käytännössä käyntiä. Nosti laukat reippaasti, eteni hyvin ja ope kehui täsmällisestä ratsastuksesta. Uralla mentiin suoraan.

Kumpparit auttoivat ainakin ravissa ja poni oli alun jälkeen tasaisempi edestä. Muistin viimeviikosta olla etukenottelematta. Alkuun maastoreissu vähän kummitteli takaraivossa mutta koska poni ei pöljäillyt omiaan niin rentouduin.

Päivän aiheena piti olla avot. Riemuitsin jo että Ressulla en ole niitä koskaan mennytkään. Vaan lopulta äänestettiin ja vastalaukka vei voiton. Alkuun tultiin sangen haastava kuvio. Kulmasta laukka, loiva kiemura ja keskelle iso ympyrä vastalaukassa. Uralle vielä takaisin laukassa. Mentiinköhän kerran vai kahdesti ja Ressu suoritti hienosti. Vaihtoherkillä Li-tammoilla oli vähän turhan haastavaa ja vaihdettiin kuviota. Nyt nostettiin uralta vastalaukka ja laukattiin seuraavaan kulmaan loiva kaarre. Lyhyen sivun keskellä käyntiin.

Kerran nousi oikeassa kierroksessa väärä, muuten se, mikä pitikin. Vasemmassa kierroksessa poni rupesi jännittymään nostoista. Kun komensin pysymään reitillä niin hermostui vain lisää. Jollain kierroksella nakkasi pukinkin mutta se oli niitä poniprotestipukkeja, joille voi vain nauraa. Yksi hassu nosto tuli kun poni laukkasi pari askelta paikallaan ennen kuin lähti etenemään. Vasemmassa kierroksessa tuli loppuun myös yksi vahinkovaihto. Yllättävää. Ope puhui vaihtoharjoituksista juuri tätä ennen. Niihin ei kuitenkaan tänään ehditty.

Omaa laukkavuoroa odotellessa tein vähän avoja käynnissä. Oikea kierros oli paljon helpompi.

Loppuraveissa poni tasoittui kumppareiden kanssa semihyväksi. Ei kulkenut ihan luotiviivalla enkä saanut isompaa ravia letkeästi irti. Eteni kyllä mutta turpakin nousi. Ope totesi että menee niin kivasti löysällä kumpparilla että pärjätään ilmankin. Niin loppuraveihin piti yhtäkkiä opetella ratsastamaan uusiksi. Käteni lähtivät ensin seilailemaan ja palautin ne ylös oikealle paikalleen ties kuinka monesti. Ulko-ohjan tukikin lörppyi. Lopulta vasempaan kierrokseen ympyrällä sain ponin ravaamaan rennosti ja tasaisesti pyöreällä kaulalla. Suoralla uralla piparoitui. Pysyttiin siis ympyrällä. Tajusin myös että näin monta rentoa askelta ei olla koskaan ennen saatu putkeen. Käyntiin tuli kivasti istunnalla.

Oikein hauska tunti. Kyllä apupyörät taas lohdutti ja oli paljon helpompaa. Loppuun meinasin jännittyä ja hieman hermostua kun ilman kumppareita tuntuikin vaikealta. Vaikka tiedostin turhat paineeni niin en osaa silti heittää niitä pois. Pyysin taas open kertomaan vitsejä kuskia rentouttamaan.

Ongelmia:
alkuun Ressu ei ollut avuilla
ponilla oli paljon omia mielipiteitä
pukittikin

Parannusta:
laukat meni helposti
oli suht tasainen
loppuun tasoittui ympyrälle ilman apuohjia

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Pohkeenkäyttöä vai sittenkin onnistumispaineita

Tiistaina haaveilin taas jostain uudesta ratsusta mutta jatkoin Kertulla. Tänään tamma tuli kauniisti avuille ja myötäsi niskasta lähes samantien kun otin ohjat käteen. Puolen kierroksen jälkeen homma oli aika nätisti hallussa. Jälkimmäinen eli oikea kierros tuntui vaikeammalta. Makoili sisäohjassa eikä toimenpiteeni oikein auttaneet asiaa.

Ravissa pakka levisi ja meni jolkotteluksi. Lopulta maltoin muistuttaa itseäni opeista että parempi palata käyntiin hakemaan rentous takaisin. Ei siitä silti kovin hyvää tullut. Ope muistutteli kantamaan kädet. Kovasti tahtoivat aina laskea alas suoriksi. Tulipa yhä sanomista pitkistä ohjistakin.

Laukka ei onneksi ollut juuri ravia pahempi. Vähän epätasaista. Palasin vähän ravin pariin ja yritin väistää takaosaa ulos. Raippaa sai yhä käyttää harkitusti ilman protesteja. Laukassa osuin kahdesti vahingossa. Ekasta tuli pieni nytkähdys, jälkimmäisellä kerralla ihan tunnistettava pukki. Laukassa ohje oli rutistaa alavatsaa jotten seilaisi niin liikkeen mukana.

Kaiken tämän joukossa unohtui päivän teema eli pohkeidenkäyttö ainakin itseltäni oikein lahjakkaasti. Hieman hitaastihan Kerttu jalkaan reagoi.

Lopuksi meidät ohjattiin takaisin keskiympyrälle harjoitusravissa. Ensin siinä, sitten uraa pitkin kun sai keskityttyä vain siihen omaan tekemiseen, niin tuli hyviä pätkiä. Ope kehui semmoisistakin asioista, jotka tein ihan huomaamattani automaattisesti. Kun tamma oli nousemassa niin puristelin vähän nyrkkiä. Näin saatoin tehdä.

Tänäänkin Kerttu kulki pätkiä oikein asiallisesti ja jopa kieli sisällä. Käynti oli ehdottomasti päivän paras askellaji. Alkutunnista yritin ratsastaa tammaa vähän lyhyemmäksikin ja astumaan paremmin alleen. Ainakin edestä kevyitä pätkiä saatiin. Ravi ja laukka oli tänään haastavampia. Tai ehkä vaikeus oli kuskin päässä. En kuitenkaan päässyt tavoitetasolleni.

Seuraavalla kerralla luvassa takaosan siirtämistä. Etuosan siirtämisen aikaan en pääse paikalle.

Ongelmia:
piilojännittynyt kuski
laskevat kädet
epätasainen ravi ja laukka
vahingossa tammaan osuva raippa

Parannusta:
käynti oli siistiä

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Uusinta viimeviikkoisesta

Maanantaina sain molemmille tunneille Rozen. Eka tunti oli aikalailla viimeviikkoisen kopio. Tosin alkuun ei otettu ravista seis ja laukannostot saatiin tehdä kulmista eli nousi aina myötäisenä. Ratsukoita oli 4. Lämmintä jopa +5°C ja kenttä sula ja kuralla.

Alkutunnista tamma ei ollut ihan avuilla. Tien päädyssä tuntui juoksevan alta. Ope käski lyhentää ohjia. Ohjien punaisen kohdan takaosa ei riittänyt. Lyhimmillään lienee ihan punaisen alusta. Tuntui etten saanut takaosaa ratsastettua alle.

Suuntaa vaihdettiin lävistäjillä ja volttailtiin ravissa. Laukat nostettiin käynnistä. Kehuja tuli suoraan laukkaamisesta. Laukkojen jälkeinen ravi oli vähän vaihtelevaa. Varsinkin tien päädyssä tuntui kaahottavan ja oikovan kulmia.

En kuitenkaan sortunut ihan edelliskerran humputteluun vaan yritin ratsastaa tammaa laukassakin avuille. Hyvin pitkään meni ennen kuin tuli tunne että ratsu on tasaisesti kahden ohjan tuella.

Ensimmäinen tunti meni vähän verkatessa. Toiselle Rozen mielenkiinto meinasi loppua. Välikäyntejä pidettiin noin puolen tunnin välein ja tamma olisi selvästi kaivannut lepohetkiä useammin. Jälkimmäinen tunti meni ohjien nykimiseksi enkä saanut sitä estettyä. Omista hyvistä aikeistani huolimatta keikuin kaulalla.

Ravissa rupesi toisella tunnilla olemaan paremmin otetta tammaan. Jo ekan tunnin lopuksi rupesi löytymään taivutukset kulmiin. Suuntaa vaihdettiin pari kertaa takaosakäännöksillä. Roze oli joko päälle tai pois ja käännösten kaipaama hienosäätö puuttui.

Alkutunnista laukattiin ihan pitkät pätkät yhtä sivua ja ympyrää sen keskelle. 3 muuta sivua ravissa. Yritin pitää ulko-ohjan kädessä ja asettaa sisään. Vasemmassa kierroksessa tuntui kaatuvan suorin vartaloin sisään ja sain vähän parannettua tilannetta.

Vasta jälkimmäisen tunnin avoja edeltävillä volteilla keveni edestä. Avot meni aika helposti. Tuntui että vahingossa. Toistoja oli kyllä aika monta. Vasta kun jännityin paineiden alla lähti menemään huonommin.

Loppuravien aikaan rupesi olemaan pimeää. Itselleni tuli kummallinen päikkäriolo. Rozekin tuntui jo uuvahtavan. Yllättävän hyvin tahti silti säilyi vaikka ohjia päästi pidemmiksi. Eikä lähtenyt kyntämään. Istunnalla tuli nätisti käyntiin.

Tunnin jälkeen kaarrossa Roze ei olisi malttanut seistä. Tuli sitten pidettyä puolipakollinen käytöskoulu. En suvaitse hiippailua pois paikalta, saati ohitseni rynnimistä. Kyllä Roze sai juonesta kiinni mutta kun ei olisi millään malttanut. Heinille pääsi kuitenkin vasta kun eteni pyytämääni vauhtia eikä suihkinut omiaan.

Ongelmia:
jälkimmäisellä tunnilla rupesi nykimään ohjia ja kallistelin etukenoon hyvistä yrityksistä huolimatta
kummankin tunnin lopuksi selkäni rupesi jumittamaan oikean lavan alapuolelta
kompasteli

Parannusta:
käyntivolteilla keveni
nosti kaikki laukat myötäisinä
saatiin kehuja suoraan menosta laukassa
avot meni helposti
valoa riitti lähes loppuun asti

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Hiillostamassa kouluponia

Olin supermielissäni kun sain sunnuntain koulutunnille Niilon. Hoitaessa oli tavallista häijympi ja vyön kiristyksessä irvisteli hampaat edellä kohti. En ole ihan varma yrittikö tosissaan purra vai uhkailiko vain. Ratsukoita oli 9 ja aiheena kouluradan (KN) pätkien ratsastus aidoissa.

Alkuverkassa mentiin kaikki askellajit. Pyöreälle kaulalle tuli jo siinä kun otin ohjat käteen. Poni roikkui vasemmassa ohjassa mutta eteni hyvin. Lisää vasenta pohjetta kaipasi ope. Sekä takasia koukistumaan alle eikä suorin jaloin köpöttelyä. Laukassa vauhtia oli tosi reippaasti. Tasapainoista meno ei kyllä ollut.

Ensin vuorossa oli KN:n ravipätkän osia, keskilinjaa sisään, vasemmalle, loiva kiemura, keskiravi, toinen loiva kiemura ja lävistäjä 3 askeleen käynnillä. En pitänyt kiirettä tuppautua aitoihin. Odotellessa sai mennä käyntiä ja ravia. Otin työn alle siirtymät alas. Eteen kyllä meni mutta hidastuksissa jännittyi. Taipuikin oikein kivasti. Hiillostin vähän lisää ja vaadin ponia lyhenemään ja kevenemään edestä. Vähän vastusteli mutta päästiin aina yhteisymmärrykseen.

Rata ei mennyt erityisen nätisti. Kulmissa takajalat olivat kuulemma vähän huonosti töissä. Muutamassa kulmassa poni ei olisi halunnut taipua vaan vänkyröi vastaan. Jälkimmäiselle loivalle käänsin kuulemma liian aikaisin. Yhä prässäilin aika lailla. Lohdutti sentään sen että isompi ravi tuli vain pyytämällä ja päästämällä eikä tarvinnut yhtään usuttaa. Käyntiisirtymä oli kamala, turpa nousi ja takaisin ravillekin tuli poikkeuksellisen huonossa asennossa. Vaikka verkassa siirtyi ihan nätisti ylöspäin.

Ennen laukka-aitoja jatkoin ponin hiillostamista. Nyt otettiin käyntiä ja pysähdyksiä. Käynnin hidastaminen ei olisi huvittanut vaan rupesi mutkittelemaan. Alkuun pysähdyksetkin olivat hiippailua ja unohduin vetämään. Lopulta tämä parani. Poni kunnolla etuosa ylös ja takaset alle. Pohkeella pysähdykseen ja ulko-ohja tuntumalla. Saatiin muutamia pyöreinä pysyneitä pysähdyksiä. Parhaimmillaan jopa menosuuntaan eikä väkkäröintiä ennen pysähdystä.

Laukkaosuus aidoissa alkoi oikeassa kierroksessa pitkän sivun ravista ja päättyi jälkimmäisen lävistäjän jälkeiseen käyntiin. Laukat rullasi vauhdilla eteen ja ope iloitsi siitä että tein oikean kokoiset ympyrät. Nostoissa poni seilasi sivusuuntaan mutta nosti molemmat myötäisinä. Ekan lävistäjän jälkeinen kulma oli kiireinen ja jännittynyt. Tokalla lävistäjällä mokoma seilasi lisää ja kehtasi vaihtaa laukan. Vähän sekoitti pasmoja ja käyntisiirtymän väliin tuli enemmän ravia kuin mihin pystyttäisiin. Laukasta puuttui yhä rentous ja tasapaino. Jos se eteni niin oli viipotusta. Muoto oli välillä ok, välillä nousi.

Loppuun saatiin yrittää vielä laukasta seis kuten tarjolla olevassa A:n ohjelmassa rata päättyy. Molemmista kierroksista kertaalleen ja aika kamalaa. Raviin, turpa taivaaseen ja siitä vasta seis. Jarrutusmatka ei ollut kovin pitkä, ehkä 3 metriä, mutta laadusta ehkä kakkonen. Jo keskilinjalle pääseminen oli oma haasteensa. Vastalaukkakaarteita ei päästy treenaamaan. Ope sanoi että kyllä saisin ratsastettua Niilon sen A-ohjelman suorittavaksi mutta se tarvitsisi ehkä vähän enemmän treeniä. Jotenkin noin.

Loppuraveissa testasin vielä väistöt molempiin suuntiin. Meni käsittämättömän helposti. Vauhti oli yhä reipas mutta poni painui salakavalasti luotiviivan taakse. Yritin sitä sieltä saada eteen mutten omin keinoin osannut ja opella ei ollut sellaiseen viilailuun aikaa. Olisipa kiva päästä joskus Niilolla yksärille. Oikeasti hiillostukseen. Nytkin sain ponin mielestäni hienosti lyhenemään ja töihin. Vaan eipä sille tullut vieläkään edes kuuma. Seuraavaksi missioksi Nipsu hikeen!

Ongelmia:
laukka ei ollut tasapainoista
meno ei ollut aina ihan harmonista
yritti makoilla vasemmalla ohjalla
ravissa painui ainakin lopuksi luotiviivan taakse

Parannusta:
poni lyheni ja keveni
eteni
taipui kivasti (paitsi aidoissa)
asiallisia alaspäin siirtymiä joukossa

Maastossa vetoratsukkona

Sunnuntaina ei ollutkaan tavallista maastoporukkaa tarjolla vaan lähdin tallin muiden naisihmisten kanssa liikkeelle. Meidät Hempan kanssa laitettiin keulille ja hienosti Hemppa vetohomman hanskasi. Perästä tuli 3 kylmäveristä. Keli oli niukasti pakkasella ja luvattua aurinkoa ei näkynyt. Pilvessä koko matkan.

Mentiin sama Reinin lenkki kuin viimeksi, loppuun tosin vähän omilla mausteilla. Alkuun mentiin vähän rauhallisemmin kun pohja oli kengättömälle kanssakulkijalle hieman liukas. Laukat mentiin lyhyemmin ja rauhallisemmin.

Radan ylityksestä Hemppa sai tänään miinukset. Maa oli radan kohdalta väärän värinen eli tosi vaarallinen. Lopulta koko kööri pakitteli ja kauhisteli. Yksi kuski talutti yli ja kaverin perässä Hemppakin uskaltautui menemään. Tosin loikkasi laukassa. Pah! Tämän jälkeen ruuna oli tovin säpsynä. Taisi herkkä sielu järkkyä. Eikä se jälkimmäinen ja helpompi mennyt yhtään paremmin. Nyt tosin suokkikaveri oli rohkeampi ja Hemppakin malttoi kävellä perässä yli. Vaan silti huoh! Lisää treeniä näihin.

Osan matkasta tie oli sen verran jäinen että mentiin vain käyntiä. Mutta pohjan salliessa otettiin ravipätkiäkin. Aiempi peltopätkä ei ollut super, joten siinäkin laukattiin vain hitaasti (n. 30 km/h). Hemppa olisi halunut mennä lujempaakin. Lopulta paras pohja löytyi autiotalon pätkältä. Ehdotin että otettaisiin vähän rivakampikin laukka mutta poispäin tallilta. Ei tullut vastalauseita, joten rauhallisen alun jälkeen vähän karautettiin. Eipä ne Hempankaan jarrut ihan priimaa olleet mutta päästiin käyntiin kuten pitikin. Niin pääsi kaikki muutkin asiallisessa järjestyksessä. 38,6 km/h ja pätkä oli suht lyhyt.

Loppuun vielä vähän metsäiltiin kääntöpaikalle ja paluumatkalla otettiin vielä yksi ravipätkä. Yhä meinasi salakavalasti kiihtyä. Vaikka pahin kiire loppuikin ehkä puolimatkaan lenkkiä.

Tänään ei tullut ketään vastaan. Ei yhtään autoa, ei kärryjä eikä edes jalankulkijoita. Sen puolesta helppo lenkki. Radan ylityksiä lukuunottamatta Hemppa käyttäytyi oikein asiallisesti. Pieniä sivuaskelia postilaatikkojen kohdilla ei lasketa.

Takaisin tallille mentiin pellon kautta ja käytiin vielä kahlaamassa hangessa joitain metrejä. Oikein kiva reissu!

Ongelmia:
radan ylitykset

Parannusta:
kiva oli päästä vähän spurttaamaan

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Liikutusapuna

Hempan jälkeen minut houkuteltiin vielä yksäriheppa-Vekasin (Vekaksen?) kyytiin. Ei kauheasti tarvinnut pyydellä. Varsinkin kun tämän viikon vakiliikuttaja sanoi että selkänsä on eilisen harjoitusravin jäljiltä romuna. Sain apua ja pääsin varustamisessa helpolla. Suitset laitoin itse.

Selkäännousussa hepo meinasi lähteä kävelemään. Ratsastaessa oli aika pallemainen. Pörisi omia ääniään, liekö jännityksestä? Kulki lyhyellä kaulalla, jännittyneenä ja pystyssä.

Aika pitkään pyörittelin käynnissä. Tein taivutuksia ja myötäsin ulkoa. Kyllä ruuna lähti ohjan perässä muttei tasoittunut rentona kahden ohjan tuntumalle. Yritin sitten ratsastaa jalalla eteen mutta hepo ei edelleenkään malttanut vaan meni eteen ylös.

Ravi oli aika hurjan tuntuista. Keventäessä tuntui että nousen ihan kohtuuttoman ylös. Ovipäädyssä hepo pörisi yhä aika paljon vaikka muualla olisi rentoutunutkin.

Laukka oli ravin jälkeen tosi tasaista. Vaan ei alkuun rullannut kunnolla eteen. Spurttailin sitten tovin maneesia ympäri kevyessä istunnassa. Se auttoi ja heppa heräsi liikkumaan. Laukkasi jopa vähän pidemmällä ja matalammalla kaulalla. Sen jälkeen ravikin oli hetken letkeämpää.

Laukasta tein muutamia vaihtoja. Taisi vaihtaa puhtaasti muttei aina ihan heti kun pyysin. Kertaalleen tuli puolikas ympyrä vastalaukkaa. Tein hetken siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin. Hyvin nosti pyydetyn laukan. Harjoitusravissa sai istuttua mutten tahtonut mennä sitä kovin pitkiä pätkiä kerrallaan.

Väliin käveltiin myös ihan pitkät pätkät. Yhä tuntui että käynnissä oli vaikeinta saada ruunaa rentoutumaan. Ravissa rupesi lopuksi tulemaan rennompia pätkiä. Kun rentous rupesi säilymään suunnanmuutoksen yli oli aika palkita ratsu käynnillä ja siinäkin pyytää vielä venyttämään ohjan perässä.

Tosi asiallinen ratsu. Tämän kanssa kaipaisi opetusta että sen saisi kulkemaan rennompana.

Ongelmia:
haastava saada pidemmälle kaulalle ja rentoutumaan
suuri ravi
oma keskittyminen välillä herpaantui

Parannusta:
heräsi etenemään vähän paremmin

Ohjasapuja eri suuntiin ja kääntämistä jumpille

Lauantaina oli taas tuplaHemppapäivä. Ensin koulua, sitten pikkuesteitä. Laitoin suojat, vatsapanssarin ja Gian estepenkin (aiemman Hempan penkin) jo koulutunnille. Koulutunnilla ratsukoita oli 5.

Alkuun kävellessä ope kertoi päivän aiheesta, johtavia ja epäsuoria ohjasotteita. Harjoiteltiin niitä ensin yksitellen. Paikaltaan ratsu piti saada kääntymään ensin pelkällä jalalla. Se onnistui helposti. Vaan kun piti kääntää ristikkäisellä ohjalla etujalkoja niin tämä olikin hankalaa. Hemppa meni enemmän taakse kuin sivulle. Puolierot oli huomattavia.

Alkuun sain käynnissä puuhata vähän omiani, väistöjä ja voltteja. Pujoteltiin tötteröitä johtamalla käynnissä ja ravissa.

Sitten tultiin kulmia kääntämällä etuosaa ristiin vain vastakkaisella ohjalla. Käynnissä ja ravissa ja yhä oli meille pääosin hankalaa. Välillä Hemppa tajusi vähän paremmin. Tosi vaikea oli olla käyttämättä jalkaa niissä.

Loppuun mentiin vielä ravia ja laukkaa ympyröillä. Pienennettiin ja suurennettiin ympyröitä johtamalla ja epäsuoralla ohjasotteella. Opelta tuli hyviä täsmävinkkejä kun Hemppa vastusteli. Silloin piti vaihtaa taktiikkaa. Ratsun suoristus oli yleensä hyvä kikka. Löytyi rentoa ja pyöreää laukkaakin molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa meno oli vähän kulmikkaampaa eikä pyöreys löytynyt taivutuksen vaan suoristuksen kautta. Ruuna oli pitkä pötkylä mutta rauhallinen. Tänään eteni jaloistakin suht hyvin eteen eikä laukka ollut jumittelua.

Ongelmia:
välillä oltiin ruunan kanssa kuutamolla
vaikea oli olla käyttämättä jalkoja
ratsu oli aika pitkä

Parannusta:
kaikesta selvittiin

Estetunnin aluksi oli sellainen olo että taas kaikki ote ruunasta katosi. Ihan alkuun käveltiin pitkin ohjin puomien yli ja ohjautui tosi hyvin. Ravissa Hemppa piti hakea takaisin avuille. Alkuverkka oli aika itsenäinen ja tykkäsin. Vielä kun olisi mahtunut vapaammin vaihtamaan suuntaa. Tein siirtymiä, väistöjä ja temponmuutoksia.

Ohjatussa alkuverkassa ravattiin kaarevien puomien yli. Itse en ihan hahmottanut sopivia paikkoja, joten lompsittiin vain vähän lyhentäen yli. Ope käski ulkoreunaan. Laukassa tultiin samaa yksitellen ja kun ajattelin yhä ulkoreunaa niin hommasta ei tullutkaan mitään. Menikö 3 kierrosta ennen kuin uskoin että tarvitaan lyhyempi reitti. Väleinä siis innari, 2 laukkaa ja innari. Väliin yritin pitkään sulloa 2,5 askelta. Lohduttaudun sillä että niin yritti moni muukin.

Tätä tultiin siis yksi kerrallaan, molemmista suunnista useampi kierros putkeen. Pikkuhiljaa osa puomeista nousi pystyiksi. Ekan huilin aikana ope toivoi multa paremmin liikkeen mukana olevaa istuntaa etten niin seilaisi takaa eteen ja takaisin taakse. Osasin tällä kertaa korjata. Ihan viilaukseen asti ei menty mutta paljon parempi oli seuraavalla kierroksella open mielestä. Oikealle kääntäminen ei ollut ihan yhtä sujuvaa ja välillä loikittiin jälkimmäiset innarit lähempää, välillä kauempaa. Kahta askelta taisi pääosin tulla. Jotain taisi pudotakin. Hemppa ainakin joutui jumppaamaan. Vaikka pystyt oli ehkä polvenkorkuisia.

Väliin tultiin suoralla linjalla olleet puomit ravissa molemmista suunnista. Sitten sama laukassa. Ensin vasen kierros. Innari, 3 askelta, innari. Toinen kierros putkeen ja taas rupesi puomit nousemaan maasta. Ohje oli sama että istunta paremmin mukaan. Nyt sain keskityttyä tähän hyvin ja sekä minä että ope oltiin oikein tyytyväisiä.

Eikä tämä vielä tähän loppunut vaan tultiin vielä toisesta kierroksesta. Nyt keskilinjalle kääntäminen (tai siis se suoristaminen) oli vaikeampaa. Taisin roikkua vähän sisäohjassa. Eikä hypätty ihan keskeltä. Tuli pari sakkokierrosta ja sain käännöksen hoidettua paremmin ulkoavuilla sekä tähdättyä paremmin keskelle. Joku pysty välissä saattoi käydä vähän ylempänäkin muttei niitä ehtinyt juuri miettimään. Kivasti yli.

Tällä tunnilla tuli aika paljon odottelua. Käveltiin pitkin ohjin muiden suorittaessa. Mutta tykkäsin tehtävistä kovasti ja edelliskertaan verrattuna lohdutti hirveästi että tänään jäi tunne siitä että osaan korjata ratsastustani ohjeiden mukaan. Ope sanoi että Hempalle tosi hyvä tehtävä kun joutuu jumppaamaan.

Ongelmia:
ohjaus kaarella ei ollut ihan priimaa
meni aika monta sohelluskierrosta ennen kuin kaareva rupesi sujumaan hyvin
oikealle kääntäminen oli vaikeampaa
jotain taisi pudota
odottelua muiden suorittaessa

Parannusta:
sain asentoani korjattua
meni paljon paremmin kuin viimeksi
kivat tehtävät

torstai 10. maaliskuuta 2016

Pitkästä aikaa avoja

Torstaina ei ollutkaan tuplaheppailua kun Uotilasta tuli viesti että tunnit on peruttu open sairastumisen takia. Onneksi olin kuitenkin varannut iltatunnin Mallulle. Ehkä ihan hyväkin eilisen ilmalennon jälkeen ottaa vähän kevyemmin. Ihme ja kumma kyllä niin olin yllättävän kivuton eikä tullut edes mustelmaa! Ratsailla en edes muistanut että johonkin voisi sattua.

Ratsuksi osui tänään aika yllättäen Listra. Hoitaessa oli rauhallinen, itsekin oikein korostetusti. Mukaan varustukseen tuli myös piuhat. Piuhaviikot menossa Limozalla ja Listralla. Ratsukoita oli 5. Keli oli aavistuksen plussalla ja pahimmat loskat oli lanattu kentältä.

Alkuun vähän kevenneltiin ja Listra tuntui aika jäykältä. Siinä vielä eteni. Sitten kokoonnuttiin kuulemaan teoriaa avoista, jonka jälkeen tehtiin niitä ensin käynnissä pitkään ja hartaasti molempiin suuntiin ja lopuksi vielä vasempaan kierrokseen ravissa. Luulin että pikaisesti mutta kierrostolkulla.

Käynnissä Listra rupesi vähän hitailemaan. Roikkui vasemmassa ohjassa eikä vasemmasta pohkeesta tapahtunut mitään. Lopulta sain raipan avuksi. Itse avot menivät kuulemma ihan ok. Takapuolituntuma oli taas vähän heikko enkä osannut sanoa poikituksen riittävyydestä. Aika pitkään meni ennen kuin tuli kommenttia että ok. Ohjeet oli että pidätteitä ulkoa ja sisätakanen ratsastetaan eteen (vai alle?). Tamma ainakin rentoutui. Vasempaan kierrokseen voltit ei kyllä olleet ihan pyöreitä. Ravissa vasemman jalan kuuntelemattomuus vaivasi vielä enemmän. Olikohan rytmi, jota ope kaipasi tekemiseemme enemmän. Lohdutti kuitenkin kun sanoi että minusta näkee että näitä on tullut tehtyä. Eipä kyllä kovin paljoa ainakaan viime aikoina. Lidan kanssa kötöstelyä ei lasketa!

Listra oli tänään kivan rauhallinen. Alkutunnista vähän jännittyi porttikulmassa mutta yhtään säikkyjä tai loikkia ei tullut. Enempi sanoisin että hidas pohkeelle ja löysä. Harmi ettei päästy laukkaamaan. Toisaalta rentous olisi voinut kadota siinä.

Ongelmia:
vasemmassa ohjassa kiinni
löysä
pohkeisiin reagointi oli heikohkoa

Parannusta:
asialliset avot
eilinen maastoutuminen ei sattunut
rento tamma
ei säikkynyt

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Ponikuski osaa myös kuperkeikan

Keskiviikkona olikin maastopäivä. Kenttä oli samaa sohjoa kuin kaikki muukin. Pyörällä ja autolla kamala ajaa. Onneksi hokkikengillä ihan hyvä. Keli vähän plussalla ja alkuun valoisaa. Ratsuksi tuli Ressu ja päädyttiin 6 ratsukon letkassa pitämään perää.

Alku meni ihan kivasti ja poni lompsi letkeästi viimeisenä puolipitkällä ohjalla. Vaan heti Palstojentiellä otti useampi ratsu maastokipinää. Ressukin jotain yritti mutta aika laimeasti. Siksi tulikin vähän yllätyksenä kun lähdettiin raviin, poni nykäisi pään alas ja kuskin etukenoon ja pukitti perään. Lennähdin kaulalle. Ja poni ravisteli oikein rivakasti itseään pää alhaalla, jottei olisi mitään tarttumapintaa. Eipä siinä kauheasti ollut tehtävissä. Tosin en ihan täysillä yrittänytkään. Loskaiselle tielle kankku edellä jotenkin ponin pään yli. Auts! Oli sentään turvaliivi vaikkei se tässä mitään lohduttanutkaan.

Ohjat pysyi käsissä mutta ilmat meni pihalle. Sain pihistyä ravissa loittonevalle letkalle että odottavat. Hetki piti kasailla ennen kuin sain kammettua takaisin kyytiin. Yrittihän poni toki vielä muutaman kerran mutta nyt pidin pään tiiviisti ylhäällä. Käyntipätkät mentiin Hoon tahdissa eli Ressun kanssa ravailtiin välillä muita kiinni. Mutta askellajin päätin minä. Ponilla ei tuntunut olevan mitään hätää vaikka jäi kauemmaskin.

Laukkapätkiä otettiin kaksi ja ne selvittiin pukeitta. Oli siinä vähän jotain venkoilua mutta malttoi sitten olla. Kovin lujaa ei menty ja huiput oli 24,2 km/h. Ravissa muistin kerta toisensa jälkeen välttää etukenoa kun poni yritti vetää ohjista. Hyvä muistutus oli että sieltähän saattaa horjua alas. Paluumatkalla ensin hämärsi, sitten tuli pimeää. Käytiin loppukäynnit taas opiston ohi kevyen liikenteen väyliä pitkin. Sama reitti kuin kerran aiemminkin ja sama ponikin alla. En silti loppuunkaan päästänyt ponia enää ihan pitkälle ohjalle vaikkei mitään enää yrittänytkään.

Ongelmia:
kuski ei pysynyt kyydissä
ponin nopeat liikkeet ja alkumatkan pomput
lonkka saattaa olla huomenna aika kipeä

Parannusta:
kuski muistaa hetken vältellä etukenotusta
laukat meni tolkusti

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kanna kädet ja ratsasta fiiliksellä

Tiistaina oli taas Heponiityn vuoro. Haaveilin jostain uudesta ratsusta. Ei tullut uutta mutta tauon jälkeen taas Kerttu. Hoitaessa oli kiltisti. Sain kuntoonlaittoon onneksi apukädetkin. Ratsukoita oli 6.

Aloitettiin hommat taas keskiympyrällä käynnissä hakien taivutusta sisäohjan perässä sisään ja ulkoa myötäämistä. Kerttu yllätti ja tasoittui noin puolessa kierroksessa. Taas oli vähän viilailtavaa ohjien lyhentämisessä ja lopuksi myös käsien kantamisessa. Ne kun tahtovat valua reisille, tunnustan. Kun tamma lyheni ja keveni myös kieli oli hyviä aikoja suussa. Ohje oli taas ratsastaa fiiliksellä. Eikä ainakaan tuijottaa ratsun niskaa (siihen en ehkä sortunut kovin pahasti).

Käynnissä myös lyhennettiin askelta ja otettiin pysähdyksiä. Tarkoitus oli lyhentäessä pitää ratsu rentona (ok-) ja pysähdyksissä myödätä oikein kunnolla. Kerttu yritti siitä vähän hiippailla mutta koulutin sitä seisomaan. Pidäte ja myötäys. Pidäte kun lähti ja myötäys. Ei mitään kovin pahaa.

Ravi oli alusta asti suht ok. Pientä jännittymistä muttei turpa kovin paljoa noussut. Yritin samoin taivuttaa sisään mutta oli ravissa vaikeampaa. Yritti vähän makailla ohjilla Kannetuilla käsillä toimi paremmin. Yritin tehdä myös pieniä temponvaihteluita. Hieman hitaasti tuli käynnistä raviin. Raipan kevyt kosketus auttoi. Oikea kierros tuntui mutkaisemmalta. Kulki ok reittiä mutta tuntui ettei sisäjalka ole kunnolla läpi ja makaa oikealla ohjalla. Kohottavat pidätteet auttoivat.

Laukkaakin sai ottaa. Ympyrällä lähinnä. Vähän taas epätasaista. Yritin taivuttaa muttei tullut ihan hyväksi. Hauska elukka kun harkittu raipankäyttö oli ok mutta laukassa kun osui vahingossa niin tuli pieni protestipukki. Hyvin koulutti myös kuskia olemaan tarkempi. Ihan lopuksi myötäsi pyöreälle kaulalle oikeassa laukassa. Jee! Hetken keventely ja loppukäynnit. Annoin pitkät ohjat hitaasti ja tässä pysyi tosi kevyenä edestä vaikka venytti tuntuman perässä. Eikä Kertulle tullut edes hiki vaikka moni muu ratsu oli märkä.

Opelta tuli kehuja kivasti menneestä tunnista. Jihuu!

Ongelmia:
oikea kierros tuntui ravissa kierolta
kuskin kädet laskivat
ohjat saattoi olla vähän pitkät
kieli vilkkui reilu puolet tunnista ulkona

Parannusta:
tamma oli kivan tasainen, parempi kuin koskaan ennen
saatiin opelta kehuja
tulin tyytyväiseksi
nämä tunnit tekevät ratsastukselleni hyvää

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Säikkymättömyyttä

Maanantaina toisen tunnin ratsuksi sain Limozan. Valmiiksi varustettuna. Vaan kumpparit jäi matkasta ja sain ne vasta alkukäyntien jälkeen. Sitä ennen olikin ratsastamista että sain tamman pysymään nyökyssä. Vaihtelevalla menestyksellä. Sinnepäin kelpoa. Ratsukoita tunnilla oli viidestä neljään.

Piuhat helpotti elämää taas kummasti. Vaan nopeasti huomasin etteivät ne tuoneet täyttä autuutta vaan tamma oli tosi vino ja jäykkä. Eikä oikein reagoinut jalkaankaan. Yritin ratsastaa eteen ja tehdä pidätteitä ulkoa. Oikeaan kierrokseen julmetun vaikeaa kun en saanut vasempaan ohjaan tuntumaa. Vasemmalta tyhjä ja oikealta puri kiinni. Kaipasin torstaiopen täsmäneuvoja. Oma volttailu ei auttanut.

Siihen nähden miten vähän tamma tuntui olevan avuilla niin meidän meno näytti kuitenkin ulospäin suht asialliselta. Tehtiin siksakväistöjä ensin käynnissä (jee!), sitten ravissa. Väisti. Vaan kun ruvettiin puhumaan kaikenlaista liikkuvasta lantiosta, johtamisesta ja tarkemmasta suoristamisesta alkuun niin hukkasin omaa rentoutta ja rupesin pusertamaan liikaa kaikenlaista. Limozan kanssa piti yhä olla ajatus johtavasta takaosasta niin meni suoraan.

Sitten tehtiin samaan tapaan kuin edellistunnilla käynnistä laukannostoja. Limoza nosti kaikki myötäisinä. Laukassa tehtiin ensin iso ympyrä, myöhemmin voltti. Kaksi ja puoli muuta sivua ravia ja omaa volttailua. Käyntiä puolikas sivu ennen nostoa. Oikea laukka eteni vähän sitkaasti. Yhä oli kaikkea muuta kuin kahden ohjan tuntumalla. Vasempaan kierrokseen rupesin jo tuskastumaan. Jossain välissä huutelin että ihan kamalaa. Ope ohjeisti asettamaan sisään ja ulos sekä tekemään avoja. Kaikkea tätä oli jo kokeiltu. Mutta vasta kun ratsastin laukassa vähän paremmin eteen niin tamma rupesi tasoittumaan edestä. Nostot tuli ainakin hyvin ylämäkeen.

Loppuun väistettiin vielä lisää. Ensimmäinen yritys alkoi vinokenotuksella mutta sain hienosti korjattua ja ehdin tehdä kuvion. Sitten meinasi turhauttaa kun en saanut esitettyä ihan niin priimaa kuin olisin mielestäni osannut. Vikalla kierroksella tsemppasin ja tein täsmällisen ja siistin suorituksen.

Loppuraveissa oli hyviä pätkiä. Silti yhä hetkittäin tuntui hitaalta. Nyt asettui ja taipui kivasti molempiin suuntiin. Lopuksi vielä annettiin venyttää pitkälle kaulalle. Ravin tahti pysyi hienosti. Istunnalla käyntiin. Siinä sitten ennen siirtymää rupesi kuuntelemaan että joko, eikö, joko ja tahti heijasi. Mutta pysyi ravissa kun pyysin ja pyynnöstäni vasta tuli käyntiin.

Tämän päivän positiivisuus oli että vaikka muut hepat säikkyivät ja ottivat pari joukkolähtöä niin Limoza ei sinkoillut. Pysyttiin ravissa ja jatkettiin hommia. Vähän jännittyi kulmassa mutta selvittiin hienosti. Loppukäynneissä kun Listra pakeni vierestä niin Limoza vain vähän väisti. Ei laukkaa. Eikä parkkiksenkaan läpi kävellessä jännittynyt. Jee! Muuten kyllä tuntui että Rozen kanssa meni iloisemmin. Alkutunti Limozan kanssa oli niin tukalaa ja meni pusertamiseksi.

Ongelmia:
ensimmäisen puolikkaan tunnista oli hidas, vino ja jäykkä

Parannusta:
nosti joka kerta myötälaukan
väistöt yllättävän ok
ei säikkynyt vaikka kaverit ottivat lähtöjä

Myötäisiä ja vääriä laukkoja ja humputtelua

Maanantaina päivän ekaksi ratsuksi osui Roze. Sain apua harjaukseen, joten olin ajoissa tunnilla. Tänään jäätiin kentän takareunaan. Ratsukoita 4 ja keli aavistuksen plussalla. Päivällä satoi räntää. Ei silti tilsaantunut. Kenttä oli aika hyvin tallottu.

Aloitin vähän puolitehoilla. Tein vähän sinnepäin eikä ope oikein vaatinut. Olisin ollut piiskauksen tarpeessa. Alkuverkan jälkeen muut teki ravista käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla, mulle tuli ohjeeksi ottaa ravista seis ja takaisin raville. Nämä tuli kivasti ja kun Roze oppi tehtävän niin pysähtyi hyvin istunnalla. Alkuun ei malttanut seistä mutta se onneksi parani. Pitkät ohjat annoin omin luvin kun tuli idlauskäyntiä. Siitä sitten annettiin muillekin lepohetki. Minä voisin yhä ottaa lepopätkät vähän useammin ja lyhyempinä. Huilin jälkeen kun rupesin keräilemään ohjia tuntumalle tajusin että tein sen väärin kun Rozelta tuli nykäisy. Päästin takaisin pitkiksi ja otin uudestaan. Rupesin ratsastamaan jalalla tuntumalle ja kun sain tamman lyhenemään pohkeella niin riitti kun keri löysät pois ohjista. Paljon parempi!

Laukkoja otettiin yhdelle pitkälle sivulle. Nosto käynnistä. Niin kauan kun nostettiin kulmasta homma oli helppoa. Vaan taas mulle vaikeutettiin ja piti nostaa suoristuksen jälkeen. Vääriä tuli. Vaikka yritin pitää ulko-ohjan kädessä ja ratsastaa vähän väistöäkin. Olin kuitenkin sen verran sukkela että ehdin tehdä pitkälle sivulle 3 nostoa. Yleensä kolmannella tuli myötäinen (oikea). Lohduttauduin että vasempaan kierrokseen ihan sama mitä teen niin tulee vasen laukka.

Vaan olin väärässä! Alkuun nosti vasemman mutta seuraavalla ja sitä seuraavalla kierroksella tuli väärä! Mitä ihmettä! Päättelin että ajoituksessani on ongelmia. Tuli sieltä onneksi välillä myötäistäkin. Molempiin suuntiin laukan jälkeen juoksi hetken ravissa ja yritti oikoa kulmia.

Otettiin vielä oikea kierros uusiksi. Kamalat onnistumispaineet alle. Pidin vasemman ohjan kunnolla kädessä ja kaksi ekaa yritystä nousi oikea laukka. Vaan sitten rupesi taas tulemaan vääriä. Herran haltuun. Taisi reitissäkin olla vähän kiemuraa. Pääsin kuitenkin pahimmasta humputtelusta ja rupesin yrittämään ihan tosissani.

Loppuraveissa annettiin venyttää eteen alas. Yllätyin että toimi Rozellakin. Ei nyhtänyt ohjia kädestä eikä tahti muuttunut suuresti. Vähän kiihtyi lopuksi. Ja istunnalla käyntiin.

Ongelmia:
myötälaukat
yhä nyki vähän ohjia
oikea käsi jännittyi ja vasemmalle ohjalle sai huonommin tuntumaa
yritti välillä oikoa kulmia

Parannusta:
tamma kulki ihan nätisti
pysähtyi herkästi
ei nykinyt ohjia ihan pahiten
tajusin lyhentää hevosen jalalla enkä vaan ohjia

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Reipas tolkkumaasto pienillä ojailuilla

Lauantaina Mallulla ei ollut tunteja tarjolla. Itsenäinen kenttähöystö ei houkuttanut, joten päädyin maastoon. Ratsun sain valita aika vapaasti ja lopulta päädyin Rozeen. Silläkin on kuulemma maastoiltu onnistuneesti yksin.

Päivän suurin haaste oli saada tamma tarhasta mukaan. Juoksi mokoma vain karkuun. Vaikka vähän juoksutinkin niin matkaanlähtömotivaatio ei parantunut. Lopulta kahteen pekkaan saatiin ajettua tamma kiikkiin. Jostain veti liikaa kierroksia, koska vaikutti säikyltä.

Hoitohommat meni ok. Selkään nousin lastaussillalta avustettuna. Pienen empimisen jälkeen sujui hyvin. Tosin menin vähän kaulan kautta paikoituksen oltua vähän sinnepäin. Otin kaviokoukun matkaan koska keli oli nollissa. Sille ei onneksi tullut käyttöä.

Pihasta tamma lähti mukisematta pitkin ohjin. Yksi helpoimmista! Innolla oli menossa myös poispäin tallilta ja pari kertaa kävi niin että kun lyhensin ohjia niin lähti itsekseen raville.

Aloitettiin käymällä tallille vievän tien päässä. Siellä en ole tainnut koskaan käydäkään. Roze vähän käänteli päätään mutta eteni kuitenkin. Välillä vähän mutkitellen muttei hyytynyt. Otettiin laukkapätkäkin ja kulki kivasti. Sitten mentiin normilenkki tien laitoja. Kaikki askellajit. Useampi laukkapätkä muttei kovin pitkiä. Tykkäsi nostaa vasenta mutta sain oikeankin irti. Kuumahan tammalle tuli vaikka käveltiin välissä. Huiput oli 33,3 km/h GPS:n mukaan.

Matkalla vastaan tuli 9 autoa. Aika paljon. 7 ohittui ihan hyvin mutta kahta Roze väisti ojaan. Jälkimmäistä vähän enemmänkin. Toki alkumatkasta käytiin ojassa ilman autoakin. Tamma ei tainnut tajuta ettei kinokseen kannata mennä. Pysyttiin kuitenkin ongelmitta pystyssä.

Loppukäyntejä tuli reilu vartti. Silti talliin palatessa ratsu oli märkä.

Ongelmia:
ojailut
yritti muutaman kerran aika maltillisesti kääntyä takaisin

Parannusta:
ihanan reipas
ei jäätymisiä paikoilleen
paikallaan oleva käynnissä oleva kaivurikin ohitettiin ongelmitta

Pitkästä aikaa Nuppu

Lauantaina ei sitten näemmä huvittanut nukkua pitkään. Kello soi tallireissun takia samaan aikaan heti seiskan jälkeen kuin arkenakin. Luvassa alekoulutunti Uotilassa. Keli oli vähän pakkasella. Ratsukoita 6 ja ratsukseni osui Nuppu. Tämä oli vasta viides kertani pikkutamman selässä ja edellisestä oli lähes vuosi. Nyt ponikauden jälkeen ei tuntunut kääpiöltä. Hoitaessa oli ruvennut vähän uhittelemaan muttei tehnyt mitään.

Alkutunti oli kamalaa vänkäystä. Torstaisin esteillä Nuppu näyttää vakikuskinsa alla niin helpolta ja tasaiselta. Minä taas yritin vaikka mitä ja tamma tappeli vastaan. Ope yritti vinkkailla että vasempaan ohjaan ei saa jäädä kiinni, kaula suoraan ja asetukset pitää muistaa. Eipä se siitä oikein parantunut. Laukat oli melko nelitahtista kötöstystä. Ohje oli että tee ravista nostoja jos jännittyy laukassa. Vasta jälkimmäiseen kierrokseen rupesi vähän pilkahtelemaan parannusta.

Laukkojen jälkeen rupesi ravissakin löytymään otetta. Taidettiin ravailla harjoitusravissa ja ottaa välillä laukkoja. Ei ihan priimaa mutta pilkahduksia. Keventäessä tuli tutut kommentit että taaemmas. Vaikka yritin ajatella taakse jo valmiiksi.

Tunnin loppupuoli tehtiin käynnissä etuosakäännöksiä maneesin keskellä. Uralla käynnistä laukannostoja. Käännöksissä asetus. Välillä tamma ei olisi halunnut. Mutta tässä nyt löytyi se yhteinen sävel. Vasemmasta ei tosiaan saanut vetää. Oikea oli elävämpi. Ulkotuki että pysyi suorana. Oma takapuolituntuma oli etuosakäännösten kanssa vähän hukassa. Mutulla meinasi tulla aina takaosakäännöksiä. Mutta parani hienosti. Laukannostotkin kaunistuivat. Lopulta kun laukattiin molemmissa kierroksissa uraa pitkin niin laukka oli rentoa ja kolmitahtista. Istu keskellä ja lavat taakse oli yhä ohjeet. Vasemman käden kyynärkulma ja muista kantaa molemmat kädet. Paino satulaan alas siirtymissä.

Hauska perustunti. Alkuun vähän hirvitti että mitä tästä tulee mutta hyvin tasoittui. Ei jäänyt kamalaksi. Aika erikoisohjeilla Nuppua piti kyllä ratsastaa. Kouluraippa oli mukana ja alkutunnista vähän ohjailin sillä takasia. Pitkin ohjin ohjautuvuus ei ollut kovin hyvä.

Ongelmia:
alkutunnin jäkitys

Parannusta:
tasoittui hyväksi