keskiviikko 31. elokuuta 2016

Ohjausongelmia

Keskiviikkona päädyin taas vikalle tunnille. Tänään ratsukoita siinä oli mukavasti vain 3. Lisänä yksi puoli-itsenäinen poni. Mulle oli ensin jaettu Limoza mutta puolikuntoinen tuntikaveri halusi jonkun muun kuin Kropekin ja vaihdettiin. Ei haitannut. Hepo oli jo valmiiksi hommissa.

Lämmintä oli n. +18°C. Kenttä oli kyllä jo varjossa. Silti melko pian piti ottaa fleece pois ja lyhythihaisella pärjäsi loistavasti.

Kropek ei halunnut seistä paikallaan vaan vietti portille kavereiden perään. Tunti aloitettiin onneksi käynnissä. Alkuun kiemurreltiin. Kovin herkkänä ei ollut pohkeille vaan piti käyttää alkeiskurssitapaa eli käyttää jalat kunnolla irti kyljistä ja pamauttaa. Raippaa tai kannuksia ei ollut. Ensin ihan suoraa uraa ja taivutukset kulmissa. Tällä päästiin kahteen ensimmäiseen ongelmaamme kiinni: ei kuuntele pohkeita eikä taivu.

Ei onneksi otettukaan kevyttä ravia vaan hölkötettiin pätkiä harjoitusravissa. Hevosesta ei tullut kommenttia vaan minä olin liian takakenossa ja kädetkin nousi. Näemmä tämän hepan kanssa on erityyppiset ongelmat. Jalustimet käskettiin hetken päästä ylös ja se pikemminkin helpotti kuin haittasi vaikka ravi olikin isoa ja pompottavaa. Varsinkin jos ja kun ratsu ei ollut rentona.

Laukkoihin sain ottaa jalustimet takaisin. Alkuun mentiin lyhyempiä pätkiä, sitten kenttää ympäri. Nostossa ohjaus katosi ja heppa vietti kohti kavereita. Tämä piti oppia ennakoimaan ja nostaa kulmassa tai kääntää ulos ennen nostoa. Laukassa ohjaus toimi paremmin. Kropek pudotteli raville mutta sain uuden laukan sangen näppärästi aina takaisin. Ei se kovin lyhyttä tai laadukasta ollut.

Peruutusta oli hyvin vaikea saada menemään suoraan. Ohjia lyhemmäksi ja käsiä alemmas. Tiukka keskivartalon tuki. Ratsu meni mutkalle ja vinoon. Minua jo epäilytti että osaako se edes peruuttaa suoraan. Ehkä lopulta syy oli vinossa istunnassani mutta siihen asti ei päästy.

Oikea laukka putoili vielä vasenta pahemmin. Välillä nousikin väärin. Saatiin kuitenkin suht nopeasti aina oikea laukka päälle. Lopulta tuskastuin ja pyysin raipan. Voltit olivat hankalia ja ruuna liirasi lapa edellä ulos. Paitsi jos paikalla oli kaveri niin sitten kääntyi hyvin. Yritettiin tehdä vaihtoja täyskaartojen kautta. Meille aika katastrofitehtävä. Seilattiin missä sattuu miten sattuu ja huutelin mistä mennään. Ei taidettu päästä edes vastalaukkaan vaan pudotti aina raville. Kääntöongelmat paistoi tässäkin läpi.

Loppuraveissa tuskastuin omaan löysäilyyni ja lähdin ratsastamaan ruunaa nippuun. Painoi vähän kädelle mutta liikkui suht aktiivisesti. Ope sanoi että näyttää ihan hyvältä. Lopulta sai antaa ohjaa pidemmäksi ja pysyi yhä tuntumalla vaikka menikin pidempään ja matalampaan muotoon. Päivän paras alaspäin siirtyminen tuli lähes löysällä ohjalla istunnan avulla.

Loppukäynnit käyntiin maastossa. Ötökkävaaran takia tietä pitkin. Siinä Kropek ei meinannut pysyä muiden vauhdissa ja annoin sen olla pitkällä ohjalla. Ei yrittänytkään rikkoa raville mutta takaset katosivat välillä hassusti alta. Eikä kahta kertaa vaan ehkä 8. Jaloista ei kuitenkaan omalla tutkimisellani löytynyt mitään ja pihalla käveli taas ihan normaalisti.

Ongelmia:
ohjaus laukannostoissa
laukan ylläpito
laukassa kääntäminen ympyröille ja volteille

Parannusta:
pääosin pysyttiin laukassa ja mentiin minne piti
loppuraveissa näytti kuulemma hyvältä

tiistai 30. elokuuta 2016

Maaston sijaan itsenäistä hyytyilyä

Tiistaina minulta meni perumisviesti ihan ohi ja haaveilin maastosta. Vaan eipä sinne sitten ollut muita lähtijöitä kuin minä itse. Pohdin itsenäistä maastoa mutta lopulta päädyin hinkuttelemaan kentälle. Eipä siellä maastossa olisi oikein nähnytkään enää. Ratsua pohdin pitkään Ressun ja Sokerin väliltä. Molemmat olivat menneet 2 tuntia alle. Jussia ei enää herunut. Lopulta Ressun helpompi purku tunnin jälkeen ratkaisi asian.

Poni ei ollut erityisen reipas. Alkutunnista liikkui vielä jotenkin. Päätin taas että nyt ratsastan jalasta eteen ja tasaiselle tuntumalle ja sainkin ruunan vain hitaaksi. Alkuun taivuttelin käynnissä. Kyllä Ressu aina nyökkäsi pyöreäksi mutta seuraavassa askeleessa ylös. Yritin taas yhtä sun toista. Tasaista ulkotukea, vakaita käsiä, johtavaa sisäohjaa, paljon jalkaa, ylitaivuttamista ja ulkoa myötäämistä, asetuksia ulos. Vaan ei oikein mikään tuottanut tulosta. Vasta ihan lopputunnista tein lyhyitä suoria pätkiä ja kulmia taivuttaen kunnolla ja pitäen ulko-ohjan kädessä. Se tuntui lohduttavan eniten. Ei poni kyllä mitenkään päin ollut apujen välissä.

Kaikissa askellajeissa meno oli vähän hyytymistä. Pahimmillaan ravissa. Sitten tuli raja vastaan etten kehtaa enää komentaa enempää. Yritin tarkistaa etten jää jaloilla hinkkaamaan tai puristamaan, edestä yritin olla tasainen. Eipä juuri auttanut.

Laukkoja otettiin molempiin suuntiin muistaakseni vain yksi pidempi pätkä. Kun asetin ulos niin ohjaus vähän huonontui ja koko poni valui ulos. Oikeassa kierroksessa sain ulko-ohjan pidettyä paremmin kädessä. Mutta ei poni voi kovin letkeänä liikkua jos se ei etene aktiivisesti.

Tein myös siirtymiä mutta pahimmillaan raviin piti komentaa oikein kovasti. Jotain meni pieleen. Alaspäin siirtyi kyllä. Kovin epätoivoiseksi en heittäytynyt vaan hämärän laskiessa yritin ratsastaa enemmän tunnustellen. Eipä siitäkään kyllä hyvää tullut. Lohduttauduin sitten sillä että opetuksessa meillä menee paremmin. Ehkä ponikin oli väsy.

Loppukäynnit poni kulki perässäni vapaana kun keräsin meidän kasat pois. Seuraamistaidoista 8.

Tallissa pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan tossukoihin. Ressulla ei ole etukenkiä ja nyt arkoo paljaita varpaita, joten sai tossut. Vaikka sain ne (opastettuna) löysättyä niin silti oli aikamoinen vääntely että sain ne pois jaloista. Onneksi Ressu oli avulias ja piti jalkaa ylhäällä.

Ongelmia:
eteenpäinpyrkimys
epätasaisuus edestä

Parannusta:
hidasti helposti
ei mitään ponivinkeitä

maanantai 29. elokuuta 2016

Ratsastajien rohkeuttamista

Maanantaina ratsuvalinta yllätti. Limoza. Tällä kertaa tämä ei herättänyt mitään negatiivisia tunteita. Hepan etsimiseen ja tunnistamiseen meni tovi ja lopulta olin muutaman minuutin myöhässä tunnilta. Koulutunnilla meitä oli 5. Keli oli tihkuinen +11°C. Kenttä päivän sateista huolimatta tosi hyvässä kunnossa.

Limoza oli kivasti vain normihidas eikä tavalliseen tapaansa puoliunessa. Siitä sen sai pyytämällä ja kehottamalla liikkeelle. Komentamiseen ei tarvinnut mennä. Alkutunnista tehtiin siirtymiä ja olin pääty-ympyröillä johtamisen kanssa hukassa kun rupesin miettimään liikaa.

Laukat otettiin yksi kerrallaan. Kulmassa nosto, 3 sivua laukkaa ja päätyyn ympyrä. Nosti ilmavasti ja pysyi laukassa. Vähän lisää letkeyttä olisin kaivannut. Sama molempiin suuntiin. Odotellessa käveltiin toisessa päädyssä ympyrällä.

Laukkojen jälkeen Limoza heräsi ja raviin löytyi hyvää lennokkuutta. Vähän saattoi auttaa myös se, että aina välillä himmailin ja sitten pyysin eteen. Piuhat roikkuivat löysällä ja tamma kulki letkeästi pyöreänä tuntumalla.

Enempiä ei tehty vaan loppukäynnit jotka meille oli välikäynnit. Jalustimien säätö (toiseen kierteitä).

Estetunnille meitä tuli vain 2 eli toinen kuskiraukka joutui kasaamaan kaikki esteet yksin. Keskelle kenttää ristikko ja takasivulle pystyn ja okserin kuja. Esteiden lisäksi siis vähän isommat johteet.

Verkka tehtiin taas epätyypillisesti taivuttelemalla ensin käynnissä, sitten ravissa ja tekemällä paljon siirtymiä. Käynnissä olin ihan hukassa koska vauhti on sopivaa. Tuntui löysältä mutta välillä kuulemma patistin liikaa. Välillä oli oikeasti löysä. Olisin tarvinnut paljon enemmän tukea tähän. Siirtymät ok. Laukat nousi ja muihinkin askellajeihin päästiin. Ei koululaadukasta mutta tarpeeksi täsmällistä.

Hypyt aloitettiin ravissa ristikolle. Limoza tuntui yhä tosi hitaalta mutta vauhti kuulemma riitti ja yli päästiin. Eikä heppa jaksanut ottaa hypystäkään laukkaa. Tätä molemmista suunnista ravissa ja laukassa. Ei noussut kovin isoksi. Max 70 cm? Joka kerta yli. Jäin kuulemma hypyissä vähän jälkeen. Itse en huomannut muuta kuin että ylös suuntautuvissa hypyissä oli hankala istua. Lopulta meiltä kaivattiin vähän enemmän sitä laukkaakin.

Välissä tultiin vielä ravissa kerran tynnyreiden yli. Vähän hitaasti kohti mutta yli mentiin. Harjasta kiinni.

Sitten taidettiin tulla sarja kertaalleen, korkeutta ehkä 60 cm. Olin hyvin yllättynyt ettei Limoza tuijotellut tätäkään vaan mentiin yli. Tynnyrit siirtyivät johteiksi väliin. Seuraavaksi vuorossa oli yllätys. Ohjat kiinni satulaan tms. Minä pyöritin satulassa olevaan paukkuliivin remmiin. Sitten loikittiin lopputunti sarjaa ilman käsiä. Esteet nousi ja Limoza rupesi imemään sisään. Vaikka kertaalleen hypättiin pysty juuresta niin silti venyi välin yhdellä askeleella. Kun sain luottoni kuntoon että tamma menee kyllä niin rupesin huolehtimaan eniten siitä miten pysyn kyydissä laskeutumisissa. Katse piti pitää edessä ja jalat alhaalla. Ihan aina en muistanut. Kertaalleen Limoza loikkasi jättiloikan ylös ja alastulossa retkahdin. Silti kyydissä oli helppoa olla. Selkäni ei kyllä tästä taas tykännyt. Ehkä keskivartalon lihaksistoa pitäisi kehittää.

Korkeimmillaan okseri oli 105 ja empimättä mentiin aina yli. En olisi halunnutkaan ottaa ohjia sillä arvelen että omalla säätämiselläni olisin vain haitannut tammaa.

Oikein mainio tunti. Tasapainotreeni tuli itselleni oikein tarpeeseen. Lisäksi oli taas sopivan jännää että tästä sai hyviä kiksejä. Eikä yhtään huolettanut että onnistuuko.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Ravailut jäi tekemättä.

Ongelmia:
en tunnistanut koska kävelee sopivasti
selkä tykkäsi taas huonoa ohjattomista hypyistä
en muistanut aina katsoa eteen

Parannusta:
ei kieltoja
ei pukkeja
imi linjalle
pysyin kyydissä
isot esteet ei pelottaneet

Henni videoi loppupään hyppyjämme.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Vaihdokkiratsulla kisoissa ruusukejahdissa

Pelkoni kävi toteen eikä Piku toipunut kisakuntoon. Ehdin murehtia koko kisojen väliinjäämistä ties kuinka monesti. Alunperin kisaratsuksi suunniteltu Wanesakin oli buukattu jo muihin töihin. Lopulta ratsuksi herui Listra. Kisoina siis 1-tason estekisat Riihimäen raviradalla.


©Amanda
©Amanda
©Amanda
©Amanda
©Amanda
©Krista
©Krista
Kisa-aamu oli onneksi myöhäinen iltapäiväkisojen takia. Klo 13 oman luokan alku. Kaikesta huolimatta tuli kiire. Onneksi Listra oli ihanan tolkku. Lastautui helposti ja kisapaikalla seisoi rauhassa valjastuskatoksessa puunattavana.

75 cm ratapiirros.
©Amanda
©Amanda
©Amanda
©Amanda
75:n rata oli onneksi suht helppo oppia. Suoria ja kaarevia linjoja, yksi sarja. Ei mitään kovin pelottavaa esteiden alla. Kaksi kaarta ja pari porttia. Silti ekassa luokassa tuli hirmuisesti hylsyjä. Verkassa Listra oli ihan supertasainen ja ihanan rauhallinen. Tosin kommentit oli että aivan liian etupainoinen. Minä kun rupesin jo haaveilemaan koulukisoistakin. Hypyt meni ihan ok, vääriä laukkoja oli kyllä esteiden jälkeen. Myötää kunnolla, jalat kiinni. Verkan jälkeen sain vielä kommenteiksi että käytä keskivartaloa käännöksissä ja ei saa itse olla etupainoinen.

©Amanda
©Amanda
©Amanda
Radalle pääsi edellisen suorituksen aikana. Vähän käveltiin jännempien esteiden ohi mutten erikseen käynyt näyttämässä. Laukattiin vielä kentän ympäri ennen aloitusta. Listra lähti vähän huonosti jalasta eteen mutta heräsi onneksi suoritukseen. Ykkönen ja kakkonen ok. Kolmoselle hypättiin eri aikaan ja kävin aika korkealla. 5 askeleen päässä oli nelonen, johon moni oli kieltänyt. Minä keräilin vielä ohjia kun lähestyttiin. Yli silti. Porttilaatikkovitonen myös yli ja sarjalla muistin pidättää välissä. Seiskaportti myös yli sekä kasiokseri. Saatiin jatkaa toiseen vaiheeseen. Vaikka suunnittelin etten mitään suhausta lähde tekemään niin tein suht napakat kaarteet. Kasilta ysille ilman maakuntamatkailua. Sarjan jälkeen samoin reipas käännös ja vielä suhteutetun perään vikalle eli jo aiemmin hypätylle ykköselle. Nollilla maalissa.

©Amanda



Kuulutettiin että toiseksi. Taisi olla heti seuraava ratsukko, joka meni meistä ohi. Lopulta oltiin kolmansia ja vain 0,64 sekuntia voittoajasta. Mainio saavutus tällä treenillä ja sillä etten edes yrittänyt kunnolla usvattaa.

©Krista
Seuraavassa luokassa oltiin lopulta viidensinä lähtövuorossa. Verkka tehtiin siis ennen rataan tutustumista. Aika jättimäisiä esteitä meidän verkkaesteet näytti olevan. Ensin laukka ei rullannut kunnolla ja kiivettiin yli. Kolautti muttei pudonnut. Sitten pari kertaa kunnon laukasta yli. Okserin hypystä tuli jopa kehuja.

©Amanda
©Amanda
©Amanda
Nyt ei radalle ollut tullut mitään lisäsälää. Samat esteet ja vähän isompina. Ehkä johtui aukeasta paikasta mutta olivat ison näköisiä, 85 cm. Rata oli lähes sama kuin edellinen mutta linjat hypättiin eri järjestyksessä. Pelkäsin että sekoilen mutta muistin lopulta. Kakkosvaihe oli vähän erilainen ja pohdin että kuinka tiukasti kannattaisi kääntää.

85 cm ratapiirros.
©Amanda
Kävin vähän ravailemassa vielä ennen radalle menoa. Kiire siinä silti meinasi tulla. Radalla ei katseltu esteitä vaan mentiin taas reunoja pitkin ohi. Nyt aloitin eri suunnasta. Ykkönen ok. Väärä laukka. Kakkonen yli ja taas väärä laukka. Tiedostin kyllä mutta päätin sitten jättää korjaamatta. Ei ehkä edennyt tarpeeksi ja lopuksi saatoin vähän tuupatakin. Listra pisti jarrut päälle ja jätti portin hyppäämättä. En tästä hätkähtänyt. Laukka (myötäinen) päälle, voltti ja uusi lähestyminen vähän tarmokkaammin. Nyt mukisematta yli. Loppuradasta olin itse paremmin hereillä ja mielestäni paremmin hypyissä pystyssä. Enkä luottanut turhia. Myötälaukat taisivat löytyä ja kaikista päästiin yli. Kasiin sitten katkesi meidän rata ja toisen vaiheen reitit jäi käyttämättä. Luokassa tuli lopulta vain 3 tuplanollaa eli kaikki sijoittuneet. 4 vp ykkösvaiheelta oli luokan suosituin tulos (6 kpl) ja näistä oltiin kiellolla hitaimmat.

©Amanda
©Amanda
©Amanda



Olin suorituksiimme kuitenkin oikein tyytyväinen. Kiva että kaikesta stressistä huolimatta kisoihin asti lopulta päästiin. Tottakai ruusukekin oli oikein kiva tuliainen. Tavarapalkinnon unohdin tuohduksissani käydä kansliasta hakemassa mutta perään soittaessa se järjestyi myöhemmin jälkinoutona. Ihanaa!

©Krista

lauantai 27. elokuuta 2016

Poni-Haassa Uotilan porukalla superopetusmestarilla

Lauantai-iltapäivänä Uotilan porukalle oli oma "pienryhmätunti" Poni-Haassa. 7 ratsukkoa. Ratsukseni sain 22-vuotiaan Peten, jonka ikä ei kyllä näkynyt mistään. Pieni hevonen, joka tekee nykyään kuulemma lähinnä ponitunteja. Kiltti hoitaa ja käsitellä. Ratsastaessa teki juuri mitä pyysinkin.

Tunnilla tehtiin monipuolisesti suoristuksia, voltteja ja väistöjä. Alkuun tuli sanomista että vähän aktiivisemmin takaa ja omaa yläkroppaa piti aina muistaa kääntää menosuuntaan. Yleensä en muistanut. Varsinkaan oikealle. Pete oli jo alkuverkassa kivan tasainen. Lohdutti myös pitkät peilirivistöt, joista saattoi tarkkailla. Alkulaukassa hepo oli pyöreä ja tahdikas. Ihanan helppoa. Mutta oma ylävartalo piti vakauttaa. Peilistä oli hyvä tarkistaa mitä häärään.

Vaihdot yritettiin tehdä molempiin suuntiin. Ekaan suuntaan hepo venähti pitkäksi enkä huomannut yhtään. Pudotti raville. Toinen ei vaihtunut sekään. Ei ollut tietoa että vaihtaako Pete. Minä pääosin en vaihda.

Tultiin myös keväältä (kesäkuu) tuttua pituushalkaisijaa volteilla. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Omaan yläkroppaan piti keskittyä.

Samalla reitillä tultiin myöhemmin väistöjä. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Jos rupesi tuntumaan hankalalta piti tehdä voltti. Pete oli ihan superopetusratsu tässä. Teki mitä pyysin ja paljasti hutilointini. Vaan saatiinpa sitten tosi nättejä ja vaivattomia väistöjäkin kun tajusin hoitaa oman osuuteni kunnolla. Pitkille sivuille voltteja tai siirtymiä. Lopulta pääsin siihen pisteeseen että oikeasti saatoin keskittyä ratsastamaan jalasta kohti tuntumaa. Sitä harvemmin muistaa tunneilla tehdä. Jälkimmäiseen suuntaan eli vasemmassa kierroksessa väistöä oikealle, meinasi heppa ennakoida vähän turhan innokkasti. Toisella kerralla kun tajusin tehdä voltin jo alkuun ja ratsastaa ensin suoraan, parani meno taas hyväksi.

Loppuraveissa alla oli taipuisa, letkeä ja kuuliainen ratsu. Tuntui siltä että tällä treenillä olisi hepalla voinut lähteä tallikisoissa starttaamaan he A. Yksi parhaista ratsuista, jonka kyydissä olen tänä vuonna ollut. Tämän kanssa oppisin kyllä ratsastamaan.

Oikein kiva tunti, toivottavasti tullaan joskus uudestaan. Puitteet on hyvät ja tätä tarkkaa opetusta on ollut ikävä.

Ongelmia:
en osannut vaihtaa laukkaa
unohdin kääntää yläkroppaa menosuuntaan

Parannusta:
ratsu teki juuri mitä pyysin

Kouluratsastusta Lidalla syysauringossa

Lauantaiaamuna menin Uotilaan rästimään. Seitsemänneksi koulutunnille. Keli oli kaunis ja lämmin aurinkoinen ja ratsuksikin tuli Lida. Muuten oli nätisti mutta satulalle luimi aika julmasti.

Mentiin aika perusratsastusta. Lida oli löysä ja sitä piti hoputella liikkeelle. Alkutunnin kommentit oli että hyvä ravin tahti ja muu olikin istuntaani. Jalat nousi, kädet laski ja karkasi etäälle toisistaan. Tehtiin temponmuutoksia ja meille se olikin oikein hyvä juttu. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Tuli hyviä eroja (varsinkin hyytymisessä) mutta takaosa meinasi unohtua eikä Lida lähtenyt niin lennokkaasti ravissa eteen kuin osaa. Taidettiin tehdä samaa myös laukassa. Laukat nousi ihan näppärästi mutta meno oli aika kankeaa. Ylitaivutus pääty-ympyrällä vähän auttoi asiaa. Olisi pitänyt tehdä jo aiemmin ja useammin.

Jotain volttailua ja suunnanvaihtojakin tuntiin taisi sisältyä. Lopuksi jäätiin pääty-ympyröille asettamaan. Lida oli edelleen ihan toispuoleinen eikä halunnut tukeutua toiseen ohjaan. Kun kovasti yritin niin tiekin luisui reitiltä. Vauhtikin rupesi hyytymään. Hetkittäin aina sisuunnuin ja komensin tamman eteen. Auttoi ehkä puoli kierrosta ja sitten taas nyypähti.

Ihan ok tunti. Enemmän sain tästä irti kuin estetunneista tähän asti. Kaikesta huolimatta oli kiva mennä Lidalla. Oli se sentään suht rento ja pyöreä ilman piuhojakin. Laukassa huonoiten.

Tunnin jälkeen letkutuksessa oli asiallisesti.

Ongelmia:
luimi satulalle ihan äkäisesti
kuskin jalat nousi
kädet laski
Lida oli laiska

Parannusta:
pääosin aika tasainen ratsu
temponmuutokset ihan selviä

perjantai 26. elokuuta 2016

Ei vieläkään Pikun ratsastusta

Perjantaina tallille mennessä oli vahvasti semmonen olo että saan mennä Pikulla. Piku mulle olikin merkattu. Ruuna oli jo valmiiksi hommissa ilman satulaa. Oman vuoron koittaessa jo parin kierroksen jälkeen huomasin kulmassa että oikea etunen astuu lyhyempää askelta. Opekin näki sen. Satula pois jos vika olisi siinä. Takaisin kyytiin. Ei vaikutusta. Meno oli sen verran epäsymmetristä että Piku talliin ja korvaava ratsu tilalle.

Kropek löytyi tarhasta ja se piti käydä metsästämässä mudan keskeltä. Vaikka sain liudan apulaisia niin silti olin vasta puolen aikoihin takaisin selässä. Käynnit ja ravihölkät itsenäisesti toisessa päädyssä. Käännöksissä valahti lapa edellä ulos.

Kun päästiin mukaan tehtäviin oli muilla raviympyrä jalustimet kaulalla. Minä onneksi sain pitää jalkkarit. Yksitellen nostettiin laukka, laukattiin pitkä sivu toiseen päätyyn, tehtiin sinne pääty-ympyrä ja toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura takaisinpäin. Meidän ei tarvinnut tehdä kiemuraa.

Kropek ei nostanut laukkaa aina pyynnöstä. Nostossa välillä ohjauskin meni ihan rikki ja pudotteli itsekseen raville. Laukassa liirasi vahvasti sekä portille että kavereita kohti. Ulkoapuni olivat melko ilmaa ja tästä hätääntyneenä käänsin sisäohjalla. Siitä käänsi kaulan mutkalle ja pudotti raviin. Pahimmalla kierroksella laukka piti nostaa ehkä neljästi. Selviydyttiin kuitenkin tunnistettavasti. Ensimmäiseen eli vasempaan kierrokseen taidettiin ehtiä tulla vain kertaalleen. Oikeaan ehkä neljästi. Lohduttavaa oli että meno kuitenkin parani toistojen myötä.

Odotellessa yritin saada taipumaan ympyrällä. Käänsi kyllä kaulaa mutta nenä osoitti ulos. Käytin muutaman kerran käynnissä ja törkin lapoja ulos. Ope kommentoi että jalkaa pitää käyttää ihan kunnolla eikä tarvi olla niin kiltti. Jalkani olivat koomassa ja annoin hepan luikerrella ehkä tarpeettoman paljon.

Sitten olikin jo loppuverkan vuoro. Kun sain kommentin että lavat karkaa välillä ulos niin tajusin mihin pitää kiinnittää huomiota. Tämä auttoi ihan konkreettisesti. Meno lähti paranemaan ja jopa vähän harmitti että meillä jäi puolitiehen. Kyselin että saisinko jatkaa vielä itsenäiset puoli tuntia. Mutta eihän tämä ollutkaan vika tunti vaan Kropek jatkoi hommia. Korvaavaksi ratsuksi sain satulattoman Wanesan enkä osannut olla yhtään pahoillani.

Wanesa oli näyttänyt jo edellisellä tunnilla kivalta. Pyöristyi kun otin ohjat tuntumalle. Nyt tajusin tehdä vasemmassa kierroksessa loivia kiemuroita että pääsin taivuttamaan oikealle. Ohjatusti tehtiin siirtymiä ja piti ajatella mahdollisimman vähän kättä. Käyttää istuntaa. Tänään ei oikein onnistunut.

Alkutunnista poni toimi hetken ihan hyvin molempiin suuntiin. Sitten tuli taas enemmän vastustelua. Lopulta selvittiin siitä yli kun vaan pidin kädet paikallaan hankalan kohdan yli. Wanesa myötäsi ja oli sen jälkeen paremmin kahdella ohjalla.

Kevennykset jätin sikseen. Ravia mentiin aika paljon mutta se oli tasaista poniravia ja kyydissä mukava olla. Vain etenemisen energiasta piti huolehtia, kaikki muu sujui hienovaraisilla vihjeillä. Ihanat kulmat ja suoristukset.

Laukat otettiin vuorotellen käynnistä. Ratsastin käynnin hyväksi ja ihmeiden kumma, vasemmassa kierroksessa poni myötäsi laukassa ja pyöristyi. Tällaista ei ole ennen sattunut. Makeaa! Oikea oli vaivalloisempi jo käynnissä ja Wanesakin tuijotteli herkästi ulos kun myötäsin sisältä. Laukassa päästiin hyviin pilkahduksiin.

Välikäyntejä ei ollutkaan joten mentiin yliajalle. Jäin kävelemään kun muut otti loppuravit. Sitten loikkasin alas kyydistä ja talutin loput. Siinä hyytyi herkemmin kuin selästä. Onneksi oli raippa. Kannukset jätin pois ennen Kropekia.

Ongelmia:
Piku ei ollut kunnossa
Kropekin kääntäminen
Wanesan hidastaminen istunnalla
Wanesan kanssa jalkojen noustessa vikellysvyön remmin painoivat reisiin

Parannusta:
Kropekin kanssa tehtiin tunnistettavia pääty-ympyröitä
Kropek rupesi paranemaan loppua kohti
Wanesa pyöristyi ekaa kertaa laukassa

Tytöt videoi pari pätkää Wanesasta.

torstai 25. elokuuta 2016

Yön pimeydessä Lida

Torstaina tallille lähtiessä löysin toisen hanskani parkkipaikalta auton takaa. Näemmä olin sen eilen huitonut ulos. Hyvä että löytyi.

Olin henkisesti valmistautunut Sinttiin mutta sainkin Lidan! Kaupan päälle siis ratsun varustus. Satulalle luimi, muuten oli asiallisesti. Ratsukoita tunnilla 5. Kelinä pilvinen +18°C. Aloittaessa oli valoisaa mutta nopeasti hämärä rupesi painamaan päälle.

Alkuverkka mentiin taas itsenäisesti. Taisi olla n. 20 minuuttia tunnista kulunut ennen kun sain opelta ensimmäisen kommentin. Lida oli aika tahmea. Kannuskielto jatkui yhä eikä raippaan oikein reagoinut. Luotin että kyllä se siitä herää. Verkassa taivuttelin ja olikin suht notkea eikä puolierot olleet pahat. Yritin tehdä säpäköitä nostoja ja spurttailla laukassa kevyessä istunnassa pitkiä sivuja.

Hypyt aloitettiin 20 metrin kaarevalla linjalla. 5 askelta meille. Kolmesti se. Sitten tultiin pelkkää keskellä kenttää olevaa okseria. Vaikka tulin suoraan niin Lida painoi hypyssä oikealle eikä vaihtanut laukkaa oikeaksi. Tultiinkohan pelkkä okseri kahdesti. Sitten radan 3 ensimmäistä estettä. Pysty, okseri ja pysty. Kun linjasin okserille tahallaan ohi niin löytyi vaihto oikeaankin. Pudotus tuli mutta viis siitä. Sillä kierroksella tuli kaikki 3 vaihtoa, jee! Olin niin täpinöissäni että unohdin kuunnella mitä ope kommentoi. Oma moka. Tultiin tämä vielä toiste ja pikkuhiljaa lisättiin radan muita esteitä perään. Sitten sarjalle asti ja lopuksi koko rata.

Lida vähän tuijotteli normikulmaansa kun hämärtyi. Pari minispurttia tunnin aikana. Parhaiten meni kun keskityin tasaiseen tahtiin. Kehitystä, sillä huomasin estettä kohti kiihtymisen. Sekä tuon oikealle heittäytymisen hypyissä. Pudotettiin alkutunnista ihan supervähän. 1 tai 2. Estekorkeuskaan ei kyllä toisaalta ollut kuin max 70 cm. Vääriä laukkoja kyllä oli senkin edestä.

Oma suuntaa antava versio ratapiirroksesta. Kakkosella sokeripaloja,
nelosena laine, vitosena vesimatto, kasina pieni muuripalikka.


Viimeisen kierroksen koittaessa oltiin yhä viimeisinä hyppyvuorossa ja rupesi olemaan enemmän pimeää kuin hämärää. Aurinko oli laskenut n. 40 minuuttia aiemmin (laskuaika 20.43, hämärän kesto 48 minuuttia). Kentän valoja ei saanut päälle. Esteet nousi ja korkeimmat oli ehkä 80 cm Alkurata meni ihan hyvin. Mutten nähnyt kunnolla mihin sihtasin. Varsinkin laine oli tummana hankala. Lida kuitenkin meni kaikista yli. Pudoteltiin aika paljon mutta otan niistä osan syystä omaan epämääräiseen ohjaukseeni ja osin arvelen että ei ehkä Lidakaan niitä erityisen hyvin nähnyt. Ope syytti tammaa loppakoiveksi. Vikan esteen jälkeen Lida otti pienet spurtit. Saatiin kaareva vielä sakkona ja nyt se meni vähän sujuvammin vaikka laine yhä putosi.

Ope kommentoi että perusratsastuksessa on puutteita. Kaarteissa kaatuu sisään ja pitäisi myödätä vielä paremmin. Kuulemma voin matkustella enemmän kuin Sintin kanssa. Tottahan se onkin mutta miksi ratsastuksen pitäisi ollakaan erityisen työlästä? Ehdotin että lauantaina voidaan koulutunnilla parantaa sitä sileän hallintaa. Kuulemma harkitsee että saanko hypätä Lidalla toistekin. Sintin kanssa harjoittelusta on minulle kuulemma enemmän hyötyä.

Tunnin jälkeen nakkasin hanskani Lidan karsinan ulkopuolelle kun avasin suitset. Lopulta maasta ei löytynytkään kuin toinen hanska. Pilkkopimeydessä oli aika turha yrittää etsiäkään. Meni nämä löytämiset ja hukkaamiset siis väärin päin.

Ongelmia:
väärät laukat
alkuverkassa oli aika löysä
parit kiihdyttelyt
lopuksi reunat mörköytyi
vikalla kierroksella oli pimeää ja tuli paljon pudotuksia

Parannusta:
alkutunnista pudotettiin supervähän
yksi kierros kaikilla vaihdoilla
ei harmittanut

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Taipuisa ja kepeä poni

Keskiviikolle myytiin ensin eioota mutta lopulta vikalle tunnille tuli peruutuspaikka. Odotin jotain vähän erikoisempaa ratsua ja pohdin Limozaa. Yllätys oli mieluinen kun listassa luki Piku. Hepo oli karsinassaan hyvin rauhallinen ja kummallisen hikinen. Kun lähdettiin tunnille niin huomasin heti taluttaessa että Piku ei ole kunnossa. Könkkäsi hyvin hitaasti ja jäykän näköisesti. Arvelin eilisiksi maastojumeiksi mutta omistaja luokitteli lieväksi ähkyksi. Piku pääsi siis talutukseen ja minä Wanesan kyytiin. Parin tunnin päästä Piku vihdoin sonti ja olo tuntui helpottavan. Helpotus minullekin.

Wanesa oli ollut edellisellä tunnilla. Tänään oli yllättävän notkea ja pyöristyi tuntumalle heti kun otin ohjat käteen. Käynnissä oli aika tasainen ja etenikin. Ravissa piti pyöreyttä hetki hakea. Tasoittuessaan oli ihanan kevyt. Melko pian otettiin laukkapätkätkin. Nosti kyllä ja parhaimmillaan suoraan käynnistä tai pysähdyksestä. Laukassa en osannut pyöreää muotoa säilyttää.

Välillä vasemmassa kierroksessa poni vähän venkuloi. Painoi oikealle ohjalle eikä ollut apujen välissä. Yritin asettaa ulos mutta harasi vastaan. Omin lupineni pyöräytin muutamat ravivoltit oikealle että sain käytettyä taivutuksen oikealla. Tämä auttoi huomattavasti ja meno parani.

Tehtiin vastalaukkoja. Nosti kuten pyysin mutta kulmassa pudotti raviin ja vaihtoi. Tänään en tuijotellut lapoja vaan menin takapuolituntuman mukaan ja luotin siihen että ope sanoo jos laukka on väärin. Kun pyöristin kulman pysyi vastalaukkakin. Oikeassa kierroksessa oli ohjausongelmia. Poni vietti portille ja jos estin niin pudotti raviin. Lopulta annoin valua portille ja tein kaarteen siitä. Vastalaukka säilyi. Yllättävää. Tiehen ja laukan säilymiseen meni kaikki keskittyminen, joten unohdin tarkkailla ponin niskaa.

Ravissa Wanesa tuntui oikein kivalta. Kevyt, pyöreä ja tasainen. Etenikin hyvin. Kovin suuria kommentteja ei saatu. Volteilla piti muistaa ulkotuki. Joka kyllä aina karkailikin. Lopuksi päästettiin ohjia pidemmäksi ja käyntiin piti ottaa istunnalla. Olin valmiiksi tappiomielialalla ja niin poni vain hiippailikin pitkin kenttää. Puolen kierroksen jälkeen tajusin että pakarani ovat ihan jännittyneet ja kun rentoutin ne niin samalla sekunnilla siirtyi poni käyntiin. Jes, tajusinpa jotain ihan itse!

Loppukäynnit käytiin maastossa. Wane tuli letkan perässä täysin hätkymättä ja vailla kiirettä. Väliin vähän hölköttelin muita kiinni ja istuin itse kevyessä istunnassa. 5 ratsukkoa, +17°C (ainakin alussa).

Oikein kiva tunti ja tästä tuli hyvälle mielelle. Houkuttaisi sekä mennä ponilla itsenäinen että kaivaa videokamera takakontista kentän laidalle. Vaan taas se unohtui.

Ongelmia:
asettaminen oikealle
muoto laukassa
ohjaus ja kulmat vastalaukassa

Parannusta:
oli letkeää ja mukavaa
ihanan tasainen ja hötkyilemätön
kenttä oli käsittämättömän hyvässä kunnossa eiliseen velliin verrattuna

tiistai 23. elokuuta 2016

Ostamassa onnellisuutta

Rahalla ei voi ostaa onnea mutta sillä voi ostaa vauhtimaaston, jossa tulee onnelliseksi. Tänään suunnattiin taas tuntien jälkeen maastoon. Tällä kertaa 6 ratsukon voimin. Lämmintä oli +15°C eikä satanut tallireissun aikana. Aiemmin kyllä, joten oli märkää.

Ratsukseni sain Jussin koska vetäjä otti itse Harmonian. Jussi oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Tohisi menemään mutta oli rento ja pysyi käsissä. Ei pukkeja eikä tuijottelua.

Alkumatkasta oltiin letkan viimeisinä. Vähän ärsytti autopilotointi kun koko letka pölähti aina kerrallaan pieneen ravipätkään. Jussikin olisi halunnut mennä, minä en. Ihan hyvin pysyttiin käynnissäkin perässä. Martingaalit olisi auttaneet kun pidätteistä Jussi nosti päätä taivaisiin.

Nyt mentiin eri reittiä. Kuopille kuitenkin päädyttiin. Ravipätkillä Jussi rikkoi jo itsekseen laukalle. Vaihdettiin paikkaa pikkuhiljaa ensin tokavikaksi ja sitten vielä pykälää edemmäs. Vauhtiahan meillä kyllä riitti. Laukassa mentiin tiiviisti kaverin hännässä. Välillä hirvitti turvavälin puute mutta hyvin Jussi sitten tarvittaessa hidastikin kun letka otti ravin kautta käyntiin.

Ensimmäinen laukkapätkä mentiin vähän rauhallisemmin, toinen reippaammin. Jussi olisi varmasti mennyt vieläkin lujempaa. Tällä tohotuksella hikosi itsensä kaulasta ihan vaahtoon. Puolet johtui varmaan muusta häsellyksestä. Käyntipätkilläkään ei malttanut kävellä rauhassa vaan kiire kaverin häntään pysyi. Oli kuitenkin kivan levollinen eikä hermostunut.

Lopuksi laukattiin vielä mäki ylös. Nyt oltiin heti Hoon takana. Alkumatkasta piti pidätellä mutta mäkeen Jussi vähän hyytyi ja saatiin jopa turvaväli. Lenteleviin kiviin se ei auttanut joten en juuri eteeni nähnyt. Hyvin kuitenkin meni. Huippunopeus 48,3 km/h.

Loppumatka mentiin taas osin eri reittiä. Jussi tamppasi yhä vauhdilla menemään ja vaikka oltiin välillä letkan keulilla niin silti hepo yritti ottaa omatoimisesti raville. Sain kuitenkin mentyä löysin ohjin.

Jännimmät paikat Jussin mielestä oli moottoritien ylitys, alikulun ohi kävely sekä vieressä yksin seissyt polkupyörä. Autoja ei tullut vastaan, sivusta jarruttaneita autoja hepo ei katsellut.

Oikein hyvä lenkki. Taas rupesi hämärä iskemään loppumatkasta päälle. Puoli kymmenen aikoihin oltiin takaisin tallilla ja kylmäyksineen ja loimituksineen jälkitoimituksissa meni vielä tunteroinen. Taas puhuttiin että näille maastoreissuille pitäisi keksiä toinen ajankohta.

Ongelmia:
kenkään meni kiviä enkä ymmärrä miten
turvaväli olisi voinut olla välillä parempikin

Parannusta:
reipas ja tasainen ratsu
ei satanut

maanantai 22. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa Piku ja metrisiä esteitä

Estetunnille ratsut oli taas jaettu ihan uusiksi. Mulla oli pitkästä aikaa Piku. Viimeksi helmikuussa olen sen selässä istunut. Yli puolen vuoden tauko siis. Ratsukoita oli tunnilla vain 3 ja koska olin edellisellä tunnilla niin lusmusin samalla sekä ratsun varustamisen että esteiden laittamisen.

Piku oli ihan innokkaalla mielellä. Erityisen lujaa se ei alkutunnista mennyt muttei tullut hidastelusta sanomista. Taivuteltiin käynnissä ja ravissa voltteja, hyvin orastavasti lähti pyöristymään. Laukassa enemmän taas kanttailtiin käännöksissä. Vauhtia kaivattiin nyt lisää. Märkä pohja vähän huoletti. Alkuverkat ei olleet tänään erityisen pitkät.

Hypyt taidettiin aloittaa ravissa. Yli mentiin eikä laukkakaan aina noussut. Kahdella muulla oli hidastamisen kanssa ongelmia, me saatiin mennä ihan reippaasti. Loikattiin myös kenossa olleet tynnyrit alle. Meidän "täysiä" oli kuulemma vasta ihan ok etenemistä.

Tänään estekorkeus pysyi oikeasti hyvin pitkään ihan minissä. Poikkeuksellista. Verkkaesteet ei nousseet ja ensimmäinen ratakin hypättiin n. 50 cm korkeudessa. Ekana vaalea pysty, sitten päädyn kautta marimekko ja siitä kaareva 5 - 6 askeleen linja okserille. Sitten tynnyrit kohti tarhojen takakulmaa. En muista oliko kentällä vielä sarjakin.

Toiselle kierrokselle esteet nousi vähäsen, yhä hutiloin päätykaarteen kanssa. Lisää vauhtiakin kaivattiin. Jotenkin ajattelin että se oli sitten siinä. Tultiin kuitenkin vielä suht iso kierros ja tynnyritkin nousi pystyyn. Kaikesta yli. Taas kuvittelin että homma loppui mutta esteet nousikin vielä metriin. Meiltä kysyttiin että tullaanko. Tottakai tultiin. Nyt lyhennetty versio, 3 ekaa vain. Kunnon laukka päälle ja varmistelin hypyt raipalla. Hieman Piku empi, varsinkin vikalle okserille. Kaikista silti yli ja vieläpä puhtaasti. Ope oli oikein tyytyväinen varsinkin meidän viimeiseen hyppyyn. Niin kyllä olin minäkin. Pystytynnyreitä ei hypätty enää perään, tähän oli hyvä lopettaa.

Loppuverkassa Piku toimi aika kivasti. Loppukäynnit käytiin maastossa.

Ongelmia:
himmailin alkuun liukastumisen pelossa
kaarteiden ratsastus oli välillä turhan huoletonta

Parannusta:
pyöristyi helpommin kuin Kropek
heräsi liikkumaan
ei kieltoja eikä pudotuksia
metrin pikkurata ylittyi

Maanantaimotivaatio

Maanantaina päivällä satoi ihan reippaasti vettä ja pelkäsin ettei kenttä ole kovin kummoisessa kunnossa. Töiden jälkeen iski vielä poikkeuksellinen iltapäiväkooma. Tallilla listassa luki tietysti Kropek. En ollut kovin motivoitunut. Ratsukoita tunnilla oli 5. Kelinä pilvinen +16°C. Kenttä oli märkä mutta ihan käyttökunnossa.

Alkuun mentiin tovi käyntiä ja siinä jaksoin ratsastaa ihan asiallisesti. Mutta ravipätkillä homma levisi käsiin ja annoin ratsun jolkotella. Eikä edelleenkään ollut mitään tuntumaa siihen koska menee liian hitaasti/löysästi/pitkänä/lujaa. Tuntui juoksevan alta mutta se oli viimeksi se kelvannut vauhti joten annoin mennä. Siirtymät käyntiin oli aika kamalia. Käynnissä onneksi rupesi tasoittumaan. 10 metrin ravivolteissa oli aika paljon haastetta mutta onnistuin kääntämään ja muotokin oli lähempänä pyöreää kuin kulmikkoa.

Laukat otettiin toiselle pitkälle sivulle. Nosti helposti, jarrutuksesta päädyttiin vauhtiraviin ja kuumahti sen verran että ravissa rupesi olemaan muuallakin reippaasti vauhtia. Pysyi kuitenkin käsissä ja esitettiin laukat ja ravit missä pitikin. Tein ravissa voltteja (ympyröitä) välimatkojen ja himmailun avuksi. Oikeaa laukkaa otettiin vain kolmesti. Sekin irtosi.

Loppuraveissa kun sain pölhöjuoksennan kanavoitua oikein niin Kropek rupesi vihdoin tasoittumaan tuntumalle ravissakin. Ei ollut kyllä mikään höyhenenkevyt tuntuma. Silloin vasta muistin että pohkeiden käytön lisäksi myös taivutukset piti saada läpi. Siirtymä ravista käyntiin oikeassa kierroksessa oli kuitenkin nätti ja pyöreä. Toiseen suuntaan ei enää onnistunut.

Koska oma vaatimustasoni oli tänään nolla niin yhdestä hyvästä siirtymästä ja hyvin nousseista laukoista tulin ihan tyytyväiseksi. Ravianalyysia ei tullut vaikka yritin kysellä.

Ongelmia:
jolkotteli ravissa
jarrutusmatkat
kuskin istunta siirtymissä
siirtymät

Parannusta:
laukat nousi hyvin
kääntäminen toimi aiempaa paremmin
yksi kaunis siirtymä ravista käyntiin

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Toiset 2-tason estekisat Hempan kanssa

Lauantaille ei kvaalattu omistajalle 1-tason kisoihin mutta sunnuntaina meidät päästettiin LidRidiin 2-tason esteille. 2-tason kisassa oli paremmat pärjäämismahdollisuudet mutta olisi kuitenkin ollut kiva hypätä 80 cm alle. Nyt lähdettiin yhden luokan taktiikalla eli 90 cm. Arvosteluna 367.1.

©Ella


Hemppa käyttäytyi taas asiallisesti. Vaan yksin ei malttanut kuormuriin jäädä, joten pidin hetken narun päässä ja laitoin sitten ponilta vapautuneeseen päiväkarsinaan rataan tutustumisen ajaksi. Kentän pohja oli sateiden takia aika epätasainen. Paikoin upotti. Rata ei onneksi ollut erityisen kinkkinen enkä esteiden korkeuksiin kiinnittänyt mitään huomiota. Kävelin valkun vanavedessä, 6 ja 7 askelta linjoille. Sarjan jälkeen ei lähdetä tekemään supertiukkaa tietä. Muut oikoreitit ajattelin käyttää.

Ratapiirros.


Aikaa oli ihan hyvin ja ehdin kävellä Hempan kanssa aika pitkään ennen kuin meidät päästettiin maneesiin verkkaamaan (8 ratsukkoa). Pihalla olin yrittänyt taivutella käynnissä. Maneesissa Hemppa tuijotteli päätyä ja ylhäällä katsomossa kävelevät ihmiset oli pelottavia. Meni ehkä 8 kierrosta ravatessa että ruuna rupesi rentoutumaan. Tein vähän temponmuutoksia ja vastasi ainakin jotenkuten.

©Ella


Odottelin aika pitkään ennen kuin lähdin hyppäämään. Ristikko kahdesti. Ekalla laukka vaihtui vääräksi. Pystylle tulin valkun vanavedessä pari kertaa ja lopulta taisin hypätä sen neljästi. Askel ei sopinut kertaakaan kunnolla. Lähdettiin joko kaukaa tai läheltä. Laukkaa vähän paremmin eteen oli ohje. Okserille ehdittiin tulla vain kerran kun piti olla jo pihalla valmistautumassa. Onneksi siihen tuli hyvä hyppy.

©Ella

©Ella

Ohjeiden mukaan ravasin kentän ympäri. Harmi että edellinen ratsukko suoriutui supernopeasti enkä ehtinyt tehdä valmistelujani kunnolla. Lähtömerkkikin annettiin. Päätin kuitenkin käyttää ajan ja kiertää yleisön edestä toiseenkin suuntaan. Sitten laukka päälle eikä ollut enää aikaa tehdä ympyrää. Meni jopa vähän yli 45 sekunnin ja aika lähti rullaamaan joitain sekunteja ennen kuin ylitin lähtölinjan.

©Ella


Hemppa yllättäen hidasti ykköselle ja ehdin jo ajatella kieltoa. Töpöaskeleella kuitenkin hyppäsi siitä yli. Väärässä laukassa kakkoselle ja siitä yli. Kakkosen jälkeen yhä väärä laukka mutta se korjaantui kaarteessa. Kolmoselle turhan juureen hidastaen ja puomi mukaan. Taas väärä laukka. Yritin vaihtaa ravin kautta mutta Hemppa vain hidasti ja hidasti. Lopulta oli pakko jatkaa. Nelonen puhtaasti, 6 askelta ja vitonen puhtaasti. Sen jälkeen olin hetken unohduksissa että minne olinkaan menossa. Nyt kaarre toi meille myötälaukan. Kutonen yli ja taas väärä laukka. 7 askelta kaarteeseen ja seiska yli. Sarja tuli tosiaan aika nopeasti. Melkein menin suoristuslinjasta pitkäksi. Siihen osuttiin ihan hyvin ja päästiin yli. Sitten vihellettiin homman loppumisen merkiksi. Kiersin kuitenkin kakkosen takaa kohti ysiä. Kuulutettiinpa että saatiin vielä viides virhepiste ylitetystä enimmäisajasta.

©Ella

©Ella

En ollut suoritukseen kovin tyytyväinen. Kummallista jarruttelua ja hirmuinen määrä vääriä laukkoja. Plussaa että maltoin kuitenkin odottaa hyppyjä eikä tullut kieltoja. Maaliin hyväksytyllä suorituksella. Tuloksena lopulta 31/39. Mutta kokemusta tämäkin.

Annu videoi ratamme.

lauantai 20. elokuuta 2016

Koulutunnilla kielen hallintaa ja pitkän ratsun lyhentämistä

Lauantaina päädyin Aaltikselle omistajan pitämän koulukurssin toiselle päivälle. Aikatauluni oli aika tiivis, onneksi ratsu oli valmiina edellisellä tunnilla. Alleni tuli Aksu, josta en suuremmin edelleenkään välitä. En kehdannut nurista, koska muu palvelu oli niin hyvää.

Keli oli pilvinen +21°C mutta koska kenttä oli märähkö ja kouluaidat kasattu maneesiin niin mentiin sisälle. Maneesissa olikin aika lämmintä. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Hommat aloitettiin tekemällä käynnissä voltteja. Aksu oli alkuun aika hyvä. Ohje oli olla tuuppimatta sitä käynnissä liian reippaaseen menoon. Ravissa sen sijaan sai pyytää etenemään ihan energisesti. Yritin taas päästä juonesta kiinni koska lerpattaa kieltään ja miten sen saa sisään. Aivan supertasainen ja myötäilevä tuntuma oli hepan toivoma. Mutta kun piti tehdä korjausliikkeitä ohjilla niin kieli rupesi pilkottamaan. Oikeassa kierroksessa sen näki huonommin mutta rupesin tuntemaan ohjissa mitä suussa tapahtuu. Ainakin kielen siirto sisään tuntui.

Laukassa taas ei sopinut posottaa vaan lyhentää ja koota. Sekä ravissa että laukassa piti lyhentää ohjia ja hevosta. Myös pyöreämpää muotoa kaipaili ope eikä siihenkään ollut taikakeinoa. Eipä ollut siis hepo kunnolla läpi kun muoto vähän avautui kerta toisensa jälkeen. Eikä edes liikkunut erityisen rentona. Sainpa pari pukkiakin kun pyysin raipalla takasia hommiin.

Aidoissa tehtiin ensin voltteja molempiin suuntiin. Tarpeeksi eteen. Mutta tämä olikin yllättävän kevyttä. Liekö osasyynä ollut se, että ohjeistettiin tekemään pysähdyksiä ravista jos meinaa käydä ahtaaksi. Edettiin ihan hyvin, joten seistiin tovi molemmilla puolikkailla. Tasaisempi pyöreä muoto, ravia eteen sekä kuskin jalat alas oli yleisimmät kommentit. Parhaasta voltista tuli kehuja että siitä olisi voinut saada 8.

Sitten tehtiin vuorotellen K.N. Specialin laukkaohjelma. En ollut aiheesta kovin innostunut mutta tottakai tehtiin. Turpa nousi laukannostoissa. Ekalla kerralla jälkimmäinen laukka nousi vähän myöhässä kun yritin ajottaa noston juuri keskelle. Laukasta käyntiin ei ollut läheskään niin hyvä kuin aiemmin tunnilla. Tultiin se samantien uudestaan ja nyt pudotti ihan roimasti ennen raville. Kolmannella kerralla päästiin vähän paremmin mutta pari raviaskelta tuli väliin.

Välissä yritin ravissa saada kieltä pysymään sisällä heikoin tuloksin ja tein siirtymiä laukkaan ja alas. Yhä unohdin valmistella kunnolla ja molempiin suuntiin jäi viilattavaa.

Toisella kierroksella taisin keskittyä nostojen laatuun vielä vähemmän. Opekin tuntui katselevan muualle. Aloituksemme ravissa oli päivän paras osuus aidoissa. Kieli pysyi ehkä puoli kierrosta suussa ja ravi oli tasaista ja hyvin alle polkevaa. Nyt jälkimmäinen laukka nousi liian aikaisin kun lähdin sitä pyytämään askelta ennen. Voi voi. Lävistäjällä siirtyminen käyntiin oli asiallisempi mutta tuli sekin ennen aikojaan. Edelleen pääni päällä oli synkkä pilvi alisuorittamisesta. Vaan eihän se lopulta ihan kamalaa ollut.

Loppuraveissa Aksu tuntui paremmalta. Välillä kieli pysyi suussa ja kun se tuli esiin sain sen kuitenkin pitkän sivun aikana takaisin sisään. Kovin onnelliseksi en tästä silti tullut. Näemmä nyt on pitkien hevosten lyhentämisjakso meneillään. Yhä ote siihen on hukassa.

Kerrankin Aksullekin tuli kuuma. Heppa hikosi sekä kaulasta, ryntäistä että takajaloista.

Ongelmia:
kieli oli turhan paljon esillä
muoto nousi enkä osannut vippaskonsteilla pyöräyttää heti takaisin
siirtymissä pää nousi
oma motivaatio radan pätkien ratsastukseen oli aika hukassa

Parannusta:
työskenteli ihan aktiivisesti
parhaimmillaan laukasta käyntiin nätisti suoraan
hepalle tuli enemmän hiki kuin kuskille

Saara videoi menoamme.

Siirtymiä ja kääntämistä - lauantaituplat

Lauantaina päädyin taas tuplatunnille Hempan kyytiin. Ensin 7 hengen ryhmässä koulua kentällä, sitten 4 hengen porukassa esteitä maneesissa. Opena uusi kakkosope. Pihalla oli kivan lämmintä. Kenttä oli sateiden jäljiltä mutta aika hyvin kuivunut.

Päivän aiheena oli siirtymät eli aivan loistojuttu meille. Alkuverkassa Hemppa eteni aika reippaasti eikä pahasti vastustellut. Muutamat pikkujumit oli. Esteraipan pudotin aika alkutunnista pois.

Kuviona tultiin kolmikaarista. Suoristuskohtiin tehtiin siirtymät. Ensin käynnistä seis, myöhemmin ravista muutama askel käyntiä. Kaikesta huolimatta meillä meinasi olla vähän ahdasta, joten tein siirtymät myös kolmikaarisen alkuun ja loppuun. Toisella pitkällä sivulla pyysin enemmän eteen.

Aluksi siirtymät tulivat nenä pitkällä kättä vasten. Tajusin tehdä pidätteet vain ulkoa niin Hemppa hyväksyi paremmin vastustelematta ja siirtymistä tuli tasaisempia ja tasapainoisempia. Pysähdyksissä korjasin taas pyöreälle kaulalle ja heti siitä pyysin eteen. Ei tullut askelia taakse mutta pysähdykset jäivät hyvin lyhyiksi. Ravista käyntiin sama juttu että alkuun hidastettiin nenä pitkällä. Kun hidastin vain ulkoa niin heppa pysyi paremmin pyöreänä ja takaosallaan.

Laukat tehtiin ympyröillä. Meidän ympyrälle 3 ratsukkoa ja homman nimi oli tehdä hidastuksia ja eteenratsastuksia. Ensin vasen kierros ja sujui aika kivasti. Alkuun toki molemmat piti tehdä selkeästi että Hemppa tajusi juonen. Oikea laukka oli kulmikkaampaa ja rullasi huonommin. Opekin sen huomasi. Mutta hyvin säätyi tähänkin kierrokseen. Ulko-ohjalla hidastus (jalat taisi silti värkkäillä jotain omiaan samalla varmistelemassa laukan säilymistä). Eteenratsastus sisäjalalla.

Hemppahan joutui tunnilla ihan kunnolla hommiin ja alkutunnin jälkeen myös suoritti oikein kivasti. Hikosi itsensä ihan märäksi.

Estetunti mentiin maneesiin. Muut kasasivat esteet ja me käveltiin. T-paidassa meinasi olla jopa vähän viileä. Lyhensin jalustimia 3 reikää, otin kannukset pois ja hain esteraipan takaisin matkaan.

Alkuverkassa tein ympyröitä ja laukassa ratsastin vähän eteen. Hieman piti taas herätellä. Pitkillä sivuilla oli pehmopuomit ja vaikka kuvittelin että tultiin hyvään paikkaan niin monesti takasista kuului kahahdus. Tähän olisi ollut kiva saada jotain kommentteja.

Ensimmäinen hyppytehtävä tultiin päädyssä kahdella pikkuesteellä ja puomilla neliönä. Tarkoitus oli pitää tahti tasaisena ja tehdä suorat sivut ja kulmat. Molempiin suuntiin alkoi ihan hyvin, puolivälissä tuli joku herpaannus ja lopuksi sain taas skarpattua samat askelmäärät kaikkiin väleihin. Pääosin taisi olla kuutta. Väliin joku 5 ja 7.

Seuraava este oli ylhäältä katsottuna x. Hypättiin ensin lävistäjällä keskeltä yli. Sitten kapeasta kohdasta ympyrällä. Lopuksi tehtiin hannunvaakuna ympärille eli hypättiin kaikki kapeat. Myötälaukat ja tasaisuus oli meidän suurimmat haasteet. Ensin tuli sakkokierros heti perään. Hemppa kiemursi ja himmaili kohti esteitä. Toisessa kierroksessa oli vähän samoja ongelmia.

Tunti taisikin sitten jo loppua siihen. Sain kuitenkin kinuttua itselleni muutaman 90-hypyn huomisia kisoja ajatellen ettei sitten radan kävelyssä iske korkeuskauhu. Ope nostikin niitä useamman ja loikittiin jonkinlaista rataa. Reittiohjeet tulivat lennosta. Ehkä 7 hyppyä? Alussa oli pientä keskittymisen puutetta ja Hemppa tuntui laskeutumisissa vähän ilmavalta vaikkei mitään tehnytkään. Kaikesta yli empimättä eikä korkeus tuntunut alkujärkytyksen jälkeen pahalta. Pitää vain muistaa laukata kunnolla heti alkuun.

Loppuhölkkäsin muiden hypätessä omia korotettuja ratojaan ja käyntien jälkeen heppa pikasuihkuun ja pihalle.

Ongelmia:
alas siirtymät aluksi kättä vasten
esteillä en vieläkään muista laukata tarpeeksi
kapeille esteille hidasti ja kiemursi

Parannusta:
siirtymien laatu parani kun muistin tehdä pidätteet vain ulkoa
kaikista esteistä yli
ei pukkeja

torstai 18. elokuuta 2016

Etsimässä tasaista tahtia

Torstaina alleni tuli taas Sintti. Ei yllättänyt. Kannuksettomuus jatkui yhä, mikäs siinä. Ratsukoita tunnilla oli tänään vain 3. Päivällä satoi mutta tunnin ajan oli kuivaa. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa, vain päädyistä märkänä. Lämmintä loppuun asti +15°C.

Alkuverkka oli taas itsenäinen 20 minuuttia. Mieluummin olisin tehnyt jotain vähän ohjatumpaa. Onneksi tuli kuitenkin vähän ohjeita ja vinkkejä. Tänään aloitin itse sillä että heppa kunnolla eteen ja lyhyeksi. Ei riittänyt vaan vaadittiin yhä enemmän eteenpyrkimystä. Sen jälkeen vasta kannattaa ruveta lyhentämään. Ihan hyvää ravia ruunasta irtosi. Lyhentäminen oli vaikeampaa. Tein ohjeesta temponmuutoksia. Lyhentämiseen ei itselläni ollut mitään kovin hyviä tai nättejä tapoja, edestä kiinni vaan ja jaloilla yritystä pitää takaosa liikkeessä. Jotenkin tuntui väärältä.

Laukkaa en ottanut kovin pitkiä pätkiä. Vaihtoa ei tullut sitten millään. Lopulta ope ei edes katsonut mitä tein vaan keskittyi vain yhteen ratsukkoon. Vasen laukka jäi aika lyhyeksi kun hyydyin itse. Sykemittari paljasti että alkuverkassa 9 minuutin ajan sykkeeni oli päälle 165. Huiput 175. Jotain tuli siis ährättyä.

Hypyt aloitettiin (kuulemma) 20 metrin linjalta (en tarkistusmitannut). Vesimatto ja pysty. Sangen pieniä. Vähän arvoin että meneeköhän Sintti vettä muttei edes katsonut. Arvelin että pikkuesteillä väliin tulisi 6 askelta. Viidellä mentiin, joka kerta. Muut luikahteli välillä neljällä. Silti juuri minulle tuli edelleen sanomista että pitää harjoitella lyhentämistä. Myötäämisestäkin tuli jollain kierroksella sanomista. Sillon jäin vedelle hieman jälkeen enkä päässyt myötäämään kunnolla. Seuraavan kierroksen ylimyötäsin oikein reilusti ja lopputunnin myötäsin tavallisesti mutta annoin kuitenkin aina hyppyyn löysät.

Esteet oli aika matalia, pääosin sitä 60 cm kuten aiemminkin. Pikkuhiljaa perään lisättiin muutakin hypättävää, aloitettiin kuitenkin aina vesimatosta. Kolmanneksi suunnanvaihtopysty keskellä kenttää, sitten aiemmilta kerroilta tuttu 3 esteen linja, sitten päädyn kautta semitiukalla kaarteella laine ja lopuksi vielä lenkillä toisesta päädystä okseri. 3 esteen linjan vika oli n. 80 cm ja vika okseri ehkä 70 cm.

Kierroksia tuli lopulta aika monta. Meidän haasteena oli pitää kaarrelaukka aktiivisena ja tarpeeksi lyhyenä. Välillä meno löystyi ihan suorallakin. Ihan kaikkia vaihtoja ei tullut mutta parani lopputuntia kohti.

Ekalla kerralla sohittiin 3 esteen linjalle taas se luontainen 3,5 askelta. Huomasi hyvin että jälkimmäinen väli kävi ahtaaksi jos ei mitään tehnyt. Tämän jälkeen tsemppasin ja suoriuduttiin siitä parhaimmillaan superhyvin. Jopa open mielestä. Kertaalleen tikattiin ekaan väliin 4 laukkaa ja open kommentti oli että Sintti oli liian pitkä. En tajunnut. Ponnistuspaikoista tuli radan jälkeen kommenttia mutta siinä vaiheessa olin aina jo unohtanut alkuradan.

Hyviä kommentteja oli muistutukset takasten energiasta, tarpeeksi lyhyestä ratsusta (tätä en oikeasti tajua itse) ja myötäyksestä esteille. Välillä pidätteet ei menneet kunnolla läpi ja pidätin vielä vikalla askeleella ennen estettä. Tunnin aikana muutama este putosi mutta pääosin mentiin puhtaasti.

Loppukommentit oli että tasaista tahtia pitää vielä harjoitella mutta lopputunnista onnistui jo paljon paremmin. Sekä ratsun lyhentämistä pitää vielä treenata että mahdutaan pitkällä Sintillä samoihin väleihin kuin muut. Tätä en ihan ymmärtänyt koska tästä porukasta otettiin väleihin eniten askelia. Kuulemma tahdin löydyttyä rupeamme kiinnittämään huomiota myötäämiseen. Tämä olisi pitänyt muotoilla vähän mukavammin, nyt jäi kurja olo kommentista että ehkä Sinttiä ei haittaa näillä korkeuksilla että vedän sitä suusta. Mielestäni vielä myötäsin ihan ok. Enkä kuulemma vieläkään saa Lidaa. Voih!

Ongelmia:
en saanut tänään laukkaa vaihdettua sileällä kertaakaan
en aina ymmärtänyt opea tai käsittänyt miksi jostain tuli sanomista
Sintti oli välillä pitkä ja löysä
muutama pudotus

Parannusta:
sain laukkaa lyhennettyä ja mahduttiin väleihin oikein hyvin
korkein este oli jopa n. 80 cm
ei tuijotellut erikoisesteitä (vesimatto, laine)

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Poni paremmin nipussa

Ehdotin että jos tilaa on niin voin mennä tuplat. Viikko sitten kärsin ns. annoskateudesta eli jälkimmäisellä tunnilla oli paljon kivemman näköisiä tehtäviä (temponsäätelyä laukassa ja pitkät laukkapätkät). Lopulta peruutuspaikka tuli ja pääsin kuudenneksi mukaan. Ratsukseni oli merkattu Ressu mutta poni taisi arkoa puuttuvaa kenkäänsä ja oli ep. Korvaavaksi poniksi tuli Wanesa. Sille tuli siis kolmas tunti putkeen hommia.

Alkuun poni oli taas kankea. Oikealle asettuminenkin oli vastentahtoista ja puri kuolaimeen. Vasemmassa kierroksessa asetin suorilla ulos. Yritin pitää apuni selkeinä ja määrätietoisina. Eteen, pidätteet ulkoa ja kunnon taivutukset kulmiin. Rupesihan se tamma sieltä lopulta nyökkäämään tuntumalle pyöreällä kaulalla.

Tehtiin taas joitain takaosakäännöksiä sekä 8 metrin volttia. Paljon helpompi kääntää voltilla kuin Jussia. Siirtymiäkin taisi olla. Alkuun laukattiin kaikki kerrallaan 20 askeleen pätkä, sitten pari 10 askeleen pätkää. Näissä vielä laukka nousi ok. Kun ruvettiin menemään 10 askeleen pätkiä vuorotellen niin nostot löysistyivät vaikka käynti pohjille olikin rentoa ja pyöreää.

Itse laukkatehtävänä myöhemmin tultiin vähän edellistunnin tapaan vastalaukkaa pitkälle sivulle. Laukassa kyllä tunsin kumpi tuli mutta laukan jälkeen ravissa kevensin muutaman kerran väärin. Hupsis! Nytkään laukkaa ei päässyt juuri työstämään mutta oli sekin paremmin avuilla kuin maanantaina.

Loppuraveissa oikea kierros oli lopulta helpompi. Kauniit taivutukset kulmiin ja poni rento ja etenevä. Ihan ilmaiseksi ei tämä vieläkään tullut vaan vaati keskittymistä. Vasen kierros oli vaikeampi kun pyöräytin väliin voltin. Käynnissä Wane oli lyhyt ja edestä kevyt. Open loppukommentti oli että paljon paremman näköinen kuin maanantaina.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Tarhaan viedessä Wanesakin esitti ponimetkujaan ja ajatteli lounastaa. Onneksi sain käsivoimin ponin kuulolle ja keskittymään olennaiseen (minuun).

Ongelmia:
muutamat väärät laukat
ohjasotteet meinaa edelleen välillä suuntautua alas

Parannusta:
pystyin istumaan laukassa
ratsu lyheni ja rentoutui tuntumalle
oikealle asettuminen oli kankeaa
ei satanut

Keskittyminen harhateillä

Keskiviikkona tuppauduin taas tunnille. Ratsukseni oli merkattu Jussi ja hepo oli taas tarhassa. Koska Topias oli myös tunnilla niin meille kaiveltiin eri satula jostain jemmoista. Piuhat mukaan. Keli oli tihkuinen +15°C ja ratsukoita tunnilla oli 5 kun yksi jäi tulematta. Kenttä oli märkä.

Taas alkuun oltiin hetki käynnissä. Jo alkutunnista huomasin etten oikein keskity. Ajatukset karkailivat ympäristöön ja unohdin ohjeet. Piti siirtyä raviin tai istua voltilla alas. Eipä se hevonenkaan sitten kovin hohdokkaasti mennyt. Käynnissä oli jopa vähän tuupattava. Raippaa tai kannuksia ei ollut. Ravissa voltilla pyöristyi. Muuten vasemmassa kierroksessa valui aidoille ja voltilla taipui alkuun huonosti ja lopussa kaatui sisään. Suoralla turpa kenotti oikealle, kaula vasemmalle ja tuntui mutkaiselta.

Suuntaa vaihdettiin tänäänkin aika usein. Pitkästä aikaa takaosakäännöksiä. Vähän meno hyytyi mutta taisi niistä tunnistaa mitä yritettiin.

Laukkatehtävä otettiin yhdelle pitkälle sivulle. Me nostettiin vastalaukkaa, muut myötäistä. Paitsi lopuksi otettiin mekin yhdet myötäiset. Tulikohan ekalla yrityksellä väärin mutta kaikki loput kuten pyysinkin. Jarrutusmatkatkaan ei olleet ihan tolkuttoman pitkät.

Lopputunnista tehtiin siirtymiä ja koska minäkin taisin keventyä liikaa irti satulasta niin otettiin jalustimet kaulalle. Harjoitusravista Jussi taisi ajatella vain laukkaa ja kiihtyi. Volteilla tasoittui ja kun lopulta sain hepan malttamaan niin tuli sanomista liian pienestä ravista. Pah. Pyysin sitten eteen ja jatkettiin altajuoksua. Pysähtyi ok mutta olisin voinut vielä jatkaa tätä. Vähän jäi hommat kesken. Eikä enää loppuhölkätty vaan luovutin ratsun eteenpäin jalustimet yhä kaulalla.

Ongelmia:
kuskin keskittymiskyky oli kadoksissa
hepo kiihtyi laukkatehtävästä
istuin kuulemma vinossa, enemmän oikealla
etukenotinkin

Parannusta:
laukat nousi hyvin myötäisinä ja vastaisina pyynnöstä
rentojakin pätkiä

tiistai 16. elokuuta 2016

Rellestämässä hiekkakuopilla suosikkitammalla

Eilen oli puhetta että heppojen kuntoa pitäisi kohottaa ja käydä maastossa. Kysyin että koska mennään ja kerrankin päästiin sanoista tekoihin. Seuraavana iltana tuntien jälkeen pienessä tihkussa tallille, +12°C. Listalla yllätyin hirmuisesti. Harmonia! En ole mennyt tammalla yli vuoteen. Mieluusti olisin tehnyt sen kanssa jotain aidoissa, maastoreissuilta letkassa on jäänyt pukit mieleen.

Hoitaessa tamma oli yllättävän asiallinen. Ei luiminut yhtään. Toinen takanen oli hetken kippurassa muttei huitonut. Kovasti hummalla teki mieli karkuun ja tamma kävikin pihan puolella omin luvin. Onneksi oli riimu naruineen, joten pyydystys oli nopeaa. Satulointikin meni sujuvasti. Suitsiksi hackamoret. Siitäkin on aikaa kun olen moisia viimeksi viritellyt. Olisiko jopa Madonalle?

Kentällä kyytiin ja käyntiä jokunen kierros. Letkassa meidät määrättiin vikoiksi. Yhteensä 5 ratsukkoa ja meno oli aika reipasta kaikissa askellajeissa. Alkumatkan käynnissä tamma kompastui ja kävi lähes polvillaan. Minä iskin peukaloni harjaan ja kynsi taittui ympäri. Jälleen kerran muistutus että hevosten kanssa lyhyet kynnet on turvalliset.

Kevyen liikenteen väylältä poistuttiin hyvin jyrkkää mäkeä metsään. Hyvin pääsi hepat ylös. Käynnissä Hoo oli tasainen eikä tepastellut kuten edellisellä hiekkakuoppalenkillä. Metsäpätkiä tuli useampia mennessä ja palatessa. Mentiin myös merkattua 7 veljeksen reittiä. Piti väistellä puita ja heppojen katsella jalkansa isojen kivien ohi.

Matkalla otettiin leveämmillä teillä ravia ja laukkaa. Loikattiinpa yksi kaatunut puunrunkokin. Sekä pienemmällä kuopalla laukattiin vähän eestaas, reilu 33 km/h huiput. Kun päästiin isolle kuopalle niin ravattiin ja laukattiin letkassa. Hoo yritti makoilla ohjilla. Vaikka hepat innostui niin jarrut löytyi. Olin kyllä sen verran epäluuloinen että pidin harjasta kiinni. Ei pukkeja. Käytiin pari lenkkiä ja edellä menneiden kavioista lenteli rapaa kaikkialle. Kun yritin varoa hiekkasadetta niin sain oksan naamalle. Ei onneksi pahasti. Ressu edempänä vähän hidasti pahimpia vauhteja.

Lopuksi laukattiin ylämäkeen, sitä ennen oli lupa ohittaa ja Harmonia painoi letkassa kolmanneksi. Ei tarvinnut pyytää ja vaikka oli ihan roima mäki niin roimasti oli vauhtiakin. Huiput 48,1 km/h. Ylhäälläkin jaksoi vielä laukata.

Paluumatkalla oli vielä tohinavauhtia mutta käynnissä päästiin myös pitkin ohjin ihan asiallisesti. Kevyen liikenteen väyliä takaisin ja ilta rupesi hämärtämään.

Tallin pihalla pimeni äkkiä ja tuli vielä sadekin niskaan. Harmonia otti taas ritolat mutta tällä kertaa en ollut itse vastuussa huonosta lukitsemisesta. Antoi onneksi kiinni kun oli hetken jolkotellut pitkin pihaa. Loimi päälle, jalkojen letkutus ja tamma pihalle. 1 h 20 min meni lenkissä. Reilu 10,5 km. T-paita, vihertävä takki ja turvaliivi oli ihan sopiva vaatetus. Mitä nyt päästi ravat iholle.

Ongelmia:
tamma painoi kädelle
kynsi taittui

Parannusta:
ei pukkeja
ei luiminut
jarrut löytyi
vauhtiakin löytyi

maanantai 15. elokuuta 2016

Vuonoponi kisaratsutyrkyksi

Maanantain estelista olikin sitten vähän yllättävämpi. Juuri viikko sitten pääsin ihanien ja kepeiden puoliveriheppojen makuun. Tänään oli sitten jaettu Wanesa. Tosin muillakin oli ns. ponipäivä. 3 ratsukkoa tunnilla.

©Krista

Alkuverkka oli tänään erilainen. Otettiin ohjat tuntumalle ja taivuteltiin jo käynnissä. Aika huonosti Wanesa halusi taipua saati myödätä. Eteni kuitenkin. Ravissa aika samanlaista. Siinä mentiin puolet sivuista kevyessä istunnassa. Vielä korkeammalle ylös satulasta oli ohje. Ensin pidin harjasta, sitten puristin itseni polvilla penkkiin. Tässä tasapainoni ei ole kovin hyvä.

©Krista
©Krista

Laukassa mentiin 3 askelta satulassa, 3 askelta kevyessä istunnassa. Koska kyseessä oli Wanesa niin kevyessä istunnassa oli helpompi olla. Eteni ok, ohjautui ok-.

©Krista

Verkkahypyt tultiin ristikolle. Ensimmäinen ravissa. Tänään ei pompittu ponin kanssa kovin pahasti eri aikaan. Taisin kyllä pitää harjasta kiinni. Este nousi pystyksi muttei jättimäiseksi. 85 cm ylittyi vielä kyselemättä. Mulle tuli sanomista että pidä ylävartalo hypyssä pystympänä. Vau! Helmasyntini. Seuraavalla kierroksella muistin keskittyä tähän ja tuli parempi hyppy. Sitten asia taas unohtui.

Aina ei ylävartalo muistanut pysyä pystyssä.
©Krista
©Krista

Hypättiin vielä tynnyrit ravista poikittain ennen kuin otettiin rata. Kaksi kierrosta. Ekalla kerralla 4 hyppyä, toisella 6. Korkeus heti sukkana n. 85 senttiin. Ykkösenä aiemmin hypätty pysty alatötsillä koristeltuna, kakkosena tynnyrit pystyssä, kolmosena tavallinen pysty maapuomi edessään ja sen jälkeen kuulemma 18 metrin päässä okseri vesimatolla. Toisella kierroksella hypättiin loppuun vielä tynnyrit ja eka pysty toiseen suuntaan. Meidän hyppyvuoro oli viimeisenä.

©Krista

Mitään hirmuvauhtia ei menty. Wanesa kuitenkin yllätti ja täysin empimättä loikki kaikesta yli. Ei katsellut mitään. Vähän kolisteli molemmilla kierroksilla muttei tainnut tulla pudotuksia.

©Krista

Ongelmia:
kolisteli muttei pudonnut
kerran kuski kävi vähän ponin sivulla ja jalustinkin lähti
otti ratsun kunnon päälle

Parannusta:
kaikesta kerralla yli
ei katsellut erikoisesteitä
85 cm ylittyi


©Krista