torstai 30. lokakuuta 2014

Metrikymppi!

Torstaina olin taas epäilyttävän vastentahtoisella tuulella tallille lähtiessä. Arvelin kuitenkin että saisin Fossin, joten en ihan ymmärrä mistä olo kumpusi. Lämmintä oli +2°C ja sysipimeää.

Arvaus meni oikein, Fossi. Kaikilla 5 kuskilla oli samat hepat kuin viikko sitten. Tällä kertaa Fossi odotti tallissa ja jatkoi sitten seuraavalle tunnille. Esteitä kasattiin toiselle sivulle 3 ristikkoa, toiselle maapuomi, ristikko, pysty ja okseri.

Tänään lähdin Fossin kanssa liikkeelle rauhallisesta menosta. Käynnissä jo yritettiin hiipiä. Tehtiin pohkeenväistöä uralla sekä käynnissä että ravissa. Tuli myös hyviä ja rauhallisia pätkiä. Peilistä oli hyvä tarkkailla kun takaosa ei meinannut aluksi mennä sivulle. Yritin myös taivutella huolellisesti. Ravissa Fossi olikin jopa suht rauhallinen. Laukassa kulki rauhassa ja kauniisti mutta oli tosi raskas edestä. Tehtiin alkuverkassa onnistuneesti laukanvaihto lävistäjällä ilman puomia oikeasta vasempaan!

Ekana verkkatehtävänä tultiin puomilinjaa ravissa. Linjalla ennen ja jälkeen oli tötsät, joiden välissä piti tehdä siirtymät ravista laukkaan ja takaisin. Muualla laukka, puomit ravissa siis. Fossi oli aika lennokas. Laukat nousi ok ja tuli raviinkin. Vaan puomeilla pomppasi takaisin laukkaan. Pidätteistä tipahti linjan jälkeen käyntiin eikä meinannut pohkeista mennä eteen. Ruvettiin olemaan tilanteessa jossa Fossin mielestä vaihtoehdot olivat vain käynti tai laukka. Pikkuhiljaa kuitenkin selvittiin puomilinjaa myös ensin osittain ja sitten myös kokonaan ravissa. Kumpaankin suuntaan.

Välikäyntien aikana tein kontrollisiirtymiä. Käynnistä seis tuli parhaimmillaan tosi nätisti. Ravista seis tuli kamelikatseen kautta kun ruuna innostui. Eli tuijotteli yläkautta silmiin. Toistoilla niistäkin tuli asiallisia. Nyt ruvettiin hyppäämään kolmen pikkupystyn jumppaa. Kumpaankin kierrokseen taisi eka yritys olla ainoa kun puomit pysyi paikoillaan. Taidettiin valua vähän oikeaan laitaan. Jos ei osuttu ekalle niin tultiin isolla loikalla ja vika putosi ahtauden ja kiihdytyksen takia. Jos pidin edestä liikaa niin pudotettiin eka. Jos myötäsin kunnolla niin meno löysistyi ja keskimmäinen tipahti. Yleensä vauhtia oli ennen tehtävää hieman liian vähän ja esteiden jälkeen aavistus liikaa. Ylävartalon liiasta myötäämisestä tuli sanomista.

Lopuksi tultiin vielä jumppasarjaa (puomi, ristikko, pysty, okseri, 1 laukka väleihin). Alkuun korkeus oli maltillisesti ehkä 70 cm. Toiselle kierrokselle maapuomi poistettiin alusta meidän jälkeen. Osasin joka kerta kuitenkin toimia välissä. Kun jäätiin kauas niin ratsastaa eteen. Raippaa ei ollut mutta patistella tarvittavasti. Luulin että tultaisiin vain pari kertaa. Lopulta kierroksia tuli ehkä 5. Jo kolmas oli makea. Neljännellä okseri oli ehkä metrin. Silti ope nosti koska kaikilla meni niin hyvin. Joku kerta meillä kolahti mutta este pysyi silti pystyssä. Valuttiin vähän oikeaan reunaan. Vikalla kierroksella okseri näytti juu isolta ja hurjalta mutta innokkaasti ja mukisematta Fossi sen ylitti. Puhtaasti. Ja oli niin huippua! Kuski esitteli hangonkeksinaamaa loppuillan. Tämä on niin oikea laji mulle! Tarkistusmittaus paljasti että okseri oli 110. Etupuomi metrissä. Hurjaa! Mutta nyt se tuntui ihan asialliselta. Osasin olla hypyssä ja nyt ylävartalokin oli kuulemma sopivasti menossa.

Loppuraveissa sain Fossin yli-innokkuuden melko äkkiä aisoihin ja ravattiin sangen asiallisesti. Suht lyhyt loppuverkka ja hepalle uusi kuski kyytiin kävelemään. Esteiden purku. Ope mainitsi että marraskuussa on tulossa sekä tallin este- että koulumestaruuskisat. Koulukisat näyttävät menevän O-Rin koulukisojen kanssa päällekkäin. Ryhmäpaine vie sinne kisaamaan JKH-tiimin kanssa helppoa A:ta mikäli luokka on kaikille avoin. (Siellä on myös hypoteettisesti paremmat menestymismahdollisuudet kuin Uotilan supertuuppareiden joukossa.). Estemestaruuskisat sen sijaan meinaan olla paikalla. En niinkään tavoittelemassa mestaruutta vaan riemuitsemassa Fossin kanssa hyppäämisestä. Todennäköisesti pudotetaan jotain.

Ongelmia:
pieniä vauhdinsäätelypulmia alkutunnista

Parannusta:
laukanvaihto sileällä onnistui
esteiden noustessa meno parani
NIIN SIISTIÄ!!!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Rennompaa menoa

Koulutunnille ratsukseni osui Ekku. En ollut kovin riemuissani mutta eipä tuo haitannutkaan. Onneksi ahkerat apulaiset laittoivat ratsun kuntoon.

Koulutunnille meitä jäi vain 3. Ihanan luksusta. Alkuun käyntiä, vähän lisää pohkeita ja Ekku kulki pääosin aika kivasti oikeinpäin ja rentona. Hetkittäin tuntui aavistuksen löysältä muttei kuulemma näyttänyt. Pohkeita kuunteli tänään huonommin eikä käynnistä raviin onnistunut ihan pikku kosketuksella.

Ravissa pyöriteltiin alkuun kai voltteja. Sitten oli superpitkä pätkä väistöjä. Harjotusravissa tietty. Yritin heti alusta asti pitää kädet matalalla ja ottaa tukea romaanista että kädet pysyisi paremmin aloillaan. Hepo kulki sangen tasaisena. Eteni kyllä kolmen porukasta rauhallisimmin. Oikealle väistöt meni tosi helposti (eli vasemman pohkeen väistö). Toinen suunta oli haastavampi. Eteenpäinpyrkimys ei ollut samanlaista leijailua vaan sain patistella enemmän. Istunnan kanssa piti olla myös tarkkana ettei takaosa karannut vasemmalle. Myös pelkkä suoraan meno oli välillä vaikeaa kun hepo yritti ennakoida. Vatsalihaksille kunnon vatkaus.

Kello oli jo lähemmäs tasaa kun aloteltiin tunnin toinen aihe eli vastalaukat. Tämän päivän loiva kiemura oli sangen jyrkkä. Selvittiin silti hyvin. Paitsi liian läheltä ohi laukannut suokkitamma kiihdytti Ekun välillä poukkoilemaan pää ylhäällä. Tehtävää vaikeutettiin lisää ja nostettiin myötälaukka, vaihdettiin suuntaa lävistäjällä ja jatkettiin vastalaukkaa uraa pitkin. Varmistelin ehkä vähän tarpeettomasti. Estetunnillahan vaihtoa ei tullut vaikka yritin. Mutta kumpaankin kierrokseen päästiin sujuvasti vastalaukkaa uraa ympäri. Kulmat toki pyöristäen. Kun kaverit pysyi tarpeeksi kaukana niin saatoin keskittyä laukan ratsastamiseenkin ja hepokin keskittyi. Ihan jees.

Tunnin aikana tuli vain yksi säikky. Ravissa parkkikselta kuului rahinaa, Ekku laski takaosansa ja kiihdytti ravia suoraan eteenpäin. Tuntui ihan hullulta! Mutta pidätteillä hiljensi.

Ravissa tuli taas kommenttia siitä että hepo aukoo suutaan. En todellakaan tuntenut selkään yhtään mitään eroa. Enkä huomannut tekeväni itse mitään erilaista kun hetkittäin harjotusravissa suu oli kiinni ja välillä taas aukoi. En vaan osaa!

Loppuraveissa kulki kivan ilmavasti. Vaan piti vähän patistella eteen. Taisin koko tunnin tehdä taivutukset vähän puolivillaisesti. Edelleen pikkurillin liikuttelu tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta ja käsistä meinasi loppua samantien voima. Vaikkei Ekku missään vaiheessa mielestäni painanut kädelle. Helpointa oli silti pitää kädet vain aloillaan.

Ekun kanssa meni ehkä rennoiten tähän asti. Silti tästäkin tunnista jäi vain olo etten osaa. Suun aukominen kalvaa mieltäni. Varsinkin kun en edes huomaa sitä. Ehkä pitäisi enemmän taputella ja kehua. Itselläni kun valitettavasti kelvollisen rima on välillä siellä aika lähellä täydellisyyttä. Eikä mikään riitä. Siirtymät pitäisi edelleen tehdä huolellisemmin ja voisi vaatia laadukkaampaa menoa.

Ongelmia:
käsistä lähti voimat (vaikkei mielestäni ollut edestä kovin pahasti raskas)
taisin olla vähän hartiat lysyssä
kertaalleen säikkyi ja kiihdytti

Parannusta:
kyynärkulma pysyi paremmin
väistö oikealle oli helppoa
vastalaukat meni tosi helposti

Jatkoa suokkiruunalla

Maanantain estetunnille tuli Piku. Ruuna oli valmiiksi hommissa, joten sain keskittyä esteiden kasaamiseen. Okseri parkkiksen puolen sivulle, siitä vähän keskemmäs 7 metrin pysty-pysty -linja ja vielä kauemmas 18 metrin kaareva kahdesta pystystä. Lämmintä oli jopa +11°C, kosteaa ja hyvin pimeää. Ratsukoita hyppäämässä tällä kertaa 4. Saatoin leikkiä että sain jatkaa eilisen teemalla kun haaveilin esteistä Ransulla.

Piku ei ollut ihan reippaimmillaan. Suorilla liikkui, tosin vähän patistettuna. Kannuksista taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Alkuverkassa sekä ravailtiin melko löysällä ohjalla eteen että tehtiin 10 metrin voltteja. Volteilla ruunaa piti kääntää paremmin, käyttää sisäpohjetta, johtaa, liikutella sisäohjaa jne. En tainnut olla tarpeeksi koulumoodissa, sillä kelvolliseen volttiin vaadittiin aika monta yritystä. Kun muu rupesi toimimaan niin edelleen vauhti hyytyi volteilla. Käynnissä ja ravissakin tuli pyöreyden pilkahduksia mutta aina eteenpäinpyrkimyksen kustannuksella. Ensisijaisesti mennään eteen.

Verkkahypyt tultiin parkkipaikkaa lähimmälle esteelle. Ensin ristikkona, sitten pystynä ja lopulta okserina. Tämä kesti tosi pitkään ja tuntui että sekä hepalta että kuskilta rupesi olemaan mehut pois. Käsiä ylemmäs, säilytä myötälaukka, puolipidätteet ennen estettä (keilattiin kertaalleen pieni ristikko). Sain omasta mielestäni parannettua. Kun lopulta riitti niin eihän Piku olisi malttanut kävellä vaan ravasi menemään. Taisi olla väärin luultu että hepo hyytyi.

Tämän päivän rata sisälsi kaikki esteet eli 5 hyppyä. Tultiin kolmesti. Huusin lähtönumeroksi kolmosen. Taidan keskimäärin suoriutua paremmin kun näen jonkun suorituksen alle. Eka kierros oli kelpo. Vähän oikomista, jota en edes huomannut. Sarjallekin tultiin aika mutkalla sisään. Toisella kierroksella parannettiin vähän. Kolmannelle tsemppasin kavereiden mallikelpoisesta esimerkistä motivoituneena. Muistin puolipidätteet, pohdin asetuksia, ulkojalkaa, hyviä teitä. Sangen jees. Vähän tuli edelleen mutkaa ennen sarjaa ja vikan kaaren ekalle tuli paikka vähän kauas. Neljällä mentiin kaareva joka kerralla. Muut otti pääosin viittä.

Loppuraveissa ruuna eteni mutta meinasi välillä unohtua hitaampaan menoon. Kelpo tunti mutta viimeksi Piku eteni itse paremmin ennen kuin vaihdettiin ratsuja. Tänään innostui viilettämään vain hetkittäin.

Ongelmia:
irtosi joko eteenpäinpyrkimys tai pyöreys
keilattiin kertaalleen pikkueste
pientä oikomista sisäpohjetta vasten

Parannusta:
hyppäsi kivasti
eteni pääosin hyvin

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pikkusuokki testiin

Sunnuntaina arvelin että saattaisin saada uusintakierroksen Lillin kanssa. Vaan pieleen meni ja listassa luki Ransu. Kesällä tullut suokki, joka ei juuri ole tunteja tehnyt. Tai ainakaan en ole nähnyt. Viikko sitten näin hepan ekaa kertaa tunnilla ja takajalkojen kummalliset liikeradat pistivät silmään.

Karsinassa ruuna oli aavistuksen omapäinen. Väisti kyllä kauniisti kun pyysin eikä jyrännyt. Tosin kädessäni ollut pipo kävi sen hampaissa ja yritti hienovaraisesti poistua paikalta (ei kuten Eemeli jyräämällä). Kynitty harja on kasvanut jo siiliksi. Merin jälkeen tuntui tosi pieneltä, myös selästä. Jopa Lilliä pienemmältä vaikka väitetään n. 160-senttiseksi. Mutulla sanoisin että hieman päälle 150 ja kaponen. Maneesiin taluttaessa nyrkkini kävi hepan suussa. Ei kyllä yrittänytkään purra.

Lilliin verrattuna oli ihanan tasainen. Ei kyttäilyitä eikä turhia kierroksia. Mutta niin suokit monesti. Ope kaipasi jopa vähän reippaampaa menoa mutta saihan sitä kun vain pyysi. Hetkittäin oli pieniä ohjausongelmia ja kiemurreltiin. Pohkeet kiinni, tasainen tuntuma ja eteen. Meiltä kaivattiin myös pyöreämpää menoa vaan minkäs teet jos et osaa. Vaan paranihan se pyöreyskin pikkuhiljaa.

Tänään mentiin pitkästä aikaa mikinpäätä. Jota viimeisimmäksi olen mennyt ainakin Lillin ja Aksun kanssa. Vasen pohje on kuulemma vaikeampi saada Ransulla läpi. Tuntui että itselläni oli ongelmia kummankin sisäpohkeen kanssa. Enkä edes tajua että jotain on vikana. Se on huonompi homma.

Ratsukoita tunnilla oli vain 6 mutta silti meillä oli aikamoisia ongelmia mahtua tehtävälle. Jos ei käännytty edellä menevän perään voltille niin puolen ympyräkierroksen aikana saatiin yleensä taas jo sitä seuraava ratsukko kiinni. Osa meni aika hitaasti, me aavistuksen reippaasti. Jalustimet heivasin heti alkuun kun piti istua harjoitusraviin. Sain jalat paljon paremmin rennoiksi ja sitä myötä myös ratsu rupesi rentoutumaan. Joka kierroksella oli yksi hankala kohta kääntyä, muuten meni sangen kivasti. Toisella puolella tehtävää vastaavaa ongelmaa ei ollut.

Laukat mentiin kahden porukoissa pääty-ympyröillä. Ransu laukkasi kivan vauhdikkaasti. Menin edelleen jalustimet kaulalla. Ensin menoa piti vähän rauhoittaa ja lopulta pyytää vähän lisää eteen että laukka pysyy kolmitahtisena. Laukasta tuli tosi kivasti ravin kautta takaisin käyntiin ilman että ohjasta piti ottaa. Laukan jälkeen rupesin olemaan hangonkeksinä. Mainio tapaus! Kyselin jo opelta että hyppääkö se. Kahdesti on kuulemma kokeiltu ja ekalla kerralla ei oikein tajunnut puomien päälle.

Loppuverkassa piti antaa pidempää ohjaa ja Ransu hetkittäin venyttikin. Huomio saattoi vaan herpaantua muualle, jolloin pääkin nousi. Ehdittiin kävellä hyvät loppukäynnit. Takaisin talliin mennessä treenattiin vielä taluttautumista. Tuntui että hepo ei oikein tiennyt mitä tahdon siltä. Pysähtyi kyllä mutta ajautui monesti turhan lähelle. Sitten peruututin ja kehuin. Ei tainnut tulla vaadittua 8 toistoa että olisi mennyt jakeluun. Mutta ei jyräillyt.

Tallissa harjaus ja loimi niskaan, hepo edelleen kiinni sidottuna.

Ongelmia:
hamuaa tavaroita suuhunsa
riski että saattaa purra
sisäpohkeiden käyttö

Parannusta:
kiva ratsastaa
ihanan vauhdikas laukka

Yksi tyylikkäimmistä kisaradoista Merin kanssa

Sunnuntaiaamuna oli O-Rin estekisat. Vikan luokan estekorkeus oli valinnainen 70/80/90 ja Merin kanssa oltiin menossa hyppäämään 80 cm. Radan kävelin yhdessä JKH-tiimin kanssa. Vähän erilaista tällä kertaa. Ykköseltä heti kakkoselle hankalahko kaareva tie. Kolmoselle yli 180 asteen käännös. Neloselta vitoselle suhteutettu ja vitosena sarja. Kutonen yksittäin ja seiska ja kasi aika pitkällä välillä. Kasi oli kakkosvaiheen eka, ysille sama tiukka käännös kuin ekassa vaiheessa, kymppi oli taas takaisinpäin ja lopuksi vielä sarja toiseen suuntaan.

Ratapiirros, taisin kuvata itse.

Etukäteen olin huolissani että pudotetaan jotain.

Hoitaessa Meri oli lähes unessa. Paikalle mennessä virkistyi mutta ei ruvennut pömelöimään. Piha oli pelkkää jäätikköä, onneksi tammalla oli etuhokit. Mentiin taluttaen paikalle ja odoteltiin pihalla sateessa 70-hyppäjien suorittaessa. Kun Kaisalla ja Annella oli hevosen vaihto niin minutkin avustettiin kyytiin. Maneesiin päästiin jo samalla kun rataa korotettiin. Meri oli kivan tolkkuna. Eikä katollakaan ollut enää lumia, joita kuski olisi voinut säikkyä. Hepo ei kiikutellut eikä ollut ihan pahimmasta päästä etupainoinen. Verkkahypyt meni ok. Tosin ekalle tultiin liian hiljaa ja Meri laittoi vielä miniaskeleen ennen estettä. Loput osasin hypätä paremmasta ratatemposta. Pari kertaa pystyä, toiseen suuntaan laine ja lopuksi vielä okseri. Noin 6 verkkahyppyä. Eikä kolisteltu.

Me saatiin aloittaa eli radan kertaus, tervehdys, laukka, voltti alle ja menoksi. Tänään meno tuntui hyvältä. Eli kolisuteltu esteisiin, laukat tuntui olevan joka välissä oikein (Meri vaihtoi jos ei vaihtunut heti hypyssä). Ponnistuspaikat oli aika kohdillaan ja hypättiin hevosen kanssa samaan aikaan. En tainnut edes pahasti pinkoa suorille jaloille kuten yleensä. Edettiin reippaasti mutta ratti toimi hyvin. Osasin jopa reagoida. Huolehtia kaarteissa että laukka säilyy ja tehdä puolipidätteitä. Kympille tultiin vähän turhan hutiloiden ja ahnehtien pienellä tiellä. Yritin keventää edestä ja antaa pohkeita mutta hyppy jäi silti vajaaksi ja takaa kuului kolinaa. Ajattelin että se oli sitten siinä ja unohdin tehdä viimeisen tiukan tien ennen sarjaa. Sarjakin ylittyi kummallakin kerralla hienosti yhdellä askeleella kuten pitikin. Olin pudotuksesta huolimatta hyvin tyytyväinen rataamme.

Keliolosuhteiden takia odottavat ratsukot saivat olla maneesissa, joten mekin sitten nurkasta seurattiin vielä kisojen loput kaksi rataa. Hepat ei olleet kovin yhteistyöhaluisia ja lopulta oltiin Merin kanssa ainoita 80 cm korkeudella hyväksytysti maaliin päässeitä. Mutisin jo jotain että hyppytreenit toi huonoa karmaa mutta lopetin lyhyeen kun meidätkin kutsuttiin palkintojenjakoon. Sitä ennen ehdittiin ravata ehkä kierroksen verran.

Luokassa tuli lopulta vain kaksi tuplanollaa, joten kisojen reilusti nopeimmalla ajalla päästiin kolmanneksi ja saatiin ruusuke. Jopas jotakin! Tämä tuntui bonukselta pudotuksesta huolimatta hyvälle radalle. Kunniakierrokselle päästiin laukkaamaan Kaisan ja Loren perässä. Onnea Kaisalle voitosta!

Luimukorvakuvien joukossa yksi asiallinenkin ilme.
©Anne


Takaisin tallille mentiin taluttaen. Meri oli edelleen ihanan fiksusti. Ei mitään edelliskisojen virtapiikkien tapaista. Nyt takana siis kahdeksat kisat, joista kaikista ruusuke. Näemmä ne treenit auttoi vähän tuossa tyylissä. Ratamestari kommentoi että perse penkkiin ja kaarre paremmin ulkoavuilla niin ens kerralla pysyy puomikin ylhäällä. Itselläni rupeaa nousemaan himo kokeilla Merin kanssa ysikymppiä vaikka niin moni onkin sitä mieltä että 85 on tamman mukavuusraja eikä helpolla hyppää sitä isompia. Treeneihin testaamaan! Vaikka oli ne kevään AM5:n esteet jo aika korkeita ja hyvin meni.

Kaisa mahtoi videoida ratamme:

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kevätkelin pörheyttä

Lauantaina menin taas Aaltokankaalle tunnille. Arvasin ihan oikein että Meriä en ainakaan saa. Koulutunti luvassa ja ratsukseni osui Lilli. Meinasi tulla aika kiire kun hepo oli vielä tarhassa, olin kuitenkin ripeä. Ope varotteli että tamma on ollut aika virtaisa viime aikoina.

Ratsukoita tunnilla oli aika monta. Ehkä 8? Päivän aiheena oli vastalaukat. Taas. Mutta eipä tuo haitannut. Ennen kuin pääsin kyytiinkään niin ihmettelin Lillin levottomuutta. Vasta vähän myöhemmin tajusin että syy oli keväinen. Vesisade pudotteli eilisiä lumia maneesin katolta. Hepat säikkyivät ääniä. Onneksi suht maltillisesti ja kaikki kuskit pysyivät kyydissä. Parhaimmillaan Lillikin oli ihan välittämättä niistä.

Tammalla oli reippaasti vauhtia mutta pääosin meno oli hallittua. Toki olisi voinut mennä paljon rennompanakin. Heti alkutunnista tehtiin laukassa kumpaankin suuntaan loivia kiemuroita. Kun pidin asetuksen laukan suuntaan ja olin itse hyvin tarkasti aloillani sekä tein tarpeeksi loivan kuvion niin selvittiin. Mutta pienikin ahneus tuotti hyvin rivakan puhtaan vaihdon. Näitä esitettiin tunnin aikana useampia. Alkulaukoissa 2- 3 kumpaankin suuntaan. Onneksi enemmän tuli niitä onnistumisia.

Myöhemmin tehtiin pitkän sivun puolen välin jälkeen käynnistä vastalaukan nosto. Vastalaukassa puolikas ympyrä päätyyn. Aika haastava tehtävä mielestäni. (Tunti oli he C). Yllättävän hyvin siitä silti selviydyttiin. Edelleen tuli Lillin kanssa vähintään yksi vaihto kumpaankin suuntaan. Onnistumisia tuli kuitenkin enemmän. Hepo oli myös aika lennokas varsinkin omaa laukannostovuoroa odotellessa.

Käynnissä tein voltteja ja muutenkin heti alkutunnista tein pysähdyksiä ja peruutuksia että saisin etuosaa kevyemmäksi. Välillä tulikin kevyempää menoa ja niitä rentoudenkin pilkahduksia. Ihan ok tunti.

Ongelmia:
hepo levoton tippuvien lumien takia
vastalaukat vipsahti herkästi myötäisiksi

Parannusta:
kuskit pysyi kyydissä
vastalaukatkin onnistui
teki puhtaita vaihtoja

torstai 23. lokakuuta 2014

Hyppytunti tummilla

Torstain estetunnille haaveilin Fossista tai Jadesta. Sen arvasin ihan oikein etten ole listan kärjessä uusien tammojen kyytiin. Tallille tuli siis kaksi ruunikkoa tammaa, kummatkin tuli meidän tunnille hyppäämään. Tunnilla oli siis 4 tummanruunikkoa ja yksi musta ratsu. Viitisen astetta pakkasta.

Fossi oli hommissa jo edellisellä tunnilla. Nyt aiempikin tunti oli maneesissa, samoin me alusta loppuun. Hepo oli viimekertaa reippaampi. Vielä enemmän pitäisi keskittyä vain nostamaan turpa ylös ja kevyeksi. Kuskilla vähän asennevammoja tähän. Onhan se paljon hienomman näköistä kun menee pyöreänä ja makaa käsillä. Noup. Alkuverkassa tein käyntiväistöjä. Ravi- ja laukkapätkissä saattoi itsellänikin olla vähän turhan kiire. Mentiin puomeja ja laukassa tuli hävettävän paljon askelvirheitä. Tehtiin myös vaihdot puomin yli. Oikeasta vasempaan vaihtui, vasemmasta oikeaan ei. Hyvin eteni väärässäkin laukassa ympyrällä. Välillä kiihtyi vähän tarpeettoman paljon.

Verkkahypyt tultiin ristikolle ravissa. Taisi tulla myös vääriä laukkoja. Sitten hypättiin kaikki samaan aikaan laukaten ensin ristikkoa, sitten okseria. Meni ihan ok. Taas joitain vääriä laukkoja. Ristikolle ajauduttiin ainakin kerran tosi reunaan ja tuli iso hyppy. Muutenkin Fossi tuntui hyppäävän ristikon tosi isosti.

Päivän esterata oli 3 hyppyä pitkä. Oikeassa laukassa pysty, päädyn kautta ja radan poikki suunnanvaihtopysty, toisen päädyn kautta vielä okserille. Eli ekassa ja vikassa hypyssä ei laukan pitäisi vaihtua. Eka kierros meni ok. Vikalle tuli väärä laukka ja este taisi myös pudota. Sakkona taidettiin tulla okseri uusiksi. Kakkoskierros oli meidän huonoin. Etupainoista ja vääriä laukkoja. Taisi pudota enemmänkin? Vika kierros alotettiin läpihypyllä. Fossi kuunteli ja odotti enkä sitten nähnyt paikkaa vaan himmailin ihan juureen. Oma moka. Ope käski ottaa uusiksi. Vähän enemmän laukkaa ja pidätteet ylöspäin. Hieno kierros. Kaikki esteet pysyi ylhäällä ja joka välissä myötälaukka! Jes! Okseri oli taas aika iso, arvelen että vähintään 90. Vähän lujaa mentiin siitä mutta tyylillä yli. Oli kivaa!

Loppuverkassa sain istuttua kevyttä ravia kuulolle. Herkästi Fossi kyllä pudotti käyntiin eikä niinkään lyhentänyt ravia. Piti saada oma kiire heivattua.

Ongelmia:
jokunen pudotus
jarrut on toimineet paremminkin
hetkittäin matalaa ja etupainoista
kuski oli välillä hieman liikaa ylävartalolla menossa

Parannusta:
hyviä hyppyjä väliin
vika rata hienosti

maanantai 20. lokakuuta 2014

Virtaisa Roze ja hankalat avoväistöt

Maanantain koulutunnin ratsukseni oli merkattu Roze. Mieluummin olisin hypännyt Rozella ja mennyt koulua blondilla. Olin sen verran häslänä että unohdin jopa pyytää jotain laittamaan tamman valmiiksi. Onneksi sain kuitenkin muistutuksen. Rozen kyytiin oli kiva hypätä, sillä liikkui pohkeista eteen. Ope varotteli että saattaa olla hankala, sillä on aiemmin päässyt vähän hääräilemään oman mielensä mukaan. Näemmä sain pidettyä tarpeeksi hyvän kurin, sillä ei edes yrittänyt mitään.

Tehtiin ravivoltteja kulmiin ja laukassa keskiympyröitä. Roze oli epäilyttävän pomppuisa. Laukassa vaihtoi kertaalleen laukkaa ympyrällä. Useamminkin tuntui että lähes pukittaa. Satula oli kuitenkin ihan ok kohdalla. Varusteiden tarkistus on hyvä juttu jos esiintyy kummallista käytöstä. Laukassa ratsastin eteen. Tuli kuulemma nästisti raville mutta mielestäni vähän valui. Siirtymä ei tullut tarkkaan pisteeseen. Eipä ainakaan töksähtänyt. Muutama väärä laukka taisi nousta. Roze vähän kuumui laukoista ja oli kovasti menossa jo vähän ennen.

Lopputunnista tultiin väistöjä ratsu avon asennossa. En meinannut millään tajuta että miten. Takaosan ratsastus jäi sitten kokonaan. Siellä se tulee itsekseen perässä. Juupajuu. Haettiin rentoa hevosta. Onnistui aina välillä mutta aika paljon taisi olla vielä parannettavaa. Katsojakommenttien mukaan tamma kyllä lyheni. Omasta mielestäni viimeksi kun tehtiin täsmävoltteja taisi mennä paremmin.

Ongelmia:
ei ihan rento ja myödännyt ratsu
ns. avoväistöt ei millään meinanneet aueta kuskille

Parannusta:
ei puuhaillut omiaan

Uusintayritys esteillä blondilla

Maanantaina oli näemmä taas estetunti ensin. En ihan tajunnut että tämä oli jatkuva järjestely mutta parempi näin. Esteille ratsukseni oli merkattu Rosu eli ehkä viimeksi mainitsemani että saan kaikki muut liikkeelle paitsi blondin joutui nyt koetukselle. Tallille mennessä iski omituinen puolikuntoisuus ja olin huolissani minkä verran jaksan ponia komentaa.

Tamma löytyi pihalta. Odotteli portilla. Tallissa oli kiltisti. Ihan ajoissa ei ehditty kentälle. Ratsukoita oli 5. Kelinä hämärtyvä +5°C ja tihutti pienesti.

Alkuverkassa oli sekä kaasu- että ohjausongelmia. Pitkillä ohjilla oli hankala päästä jopa kulmiin, saati kääntyä muuten. Hetkittäin löytyi vähän parempaakin etenemistä. Muutamat oikein säpäkät raville siirtymät saatiin. Laukka oli pääosin reipasta. Onneksi sitten verkattiin myös tuntumalla. Sain ohjaukseen vähän otetta.

Verkkahypyt tultiin oikeassa kierroksessa ristikolle, joka nousi okseriksi. Poni eteni ihan hyvin ja hyppäsi empimättä.

Tänään hyppyohjelma olikin täysin erilainen. Kentälle oli kasattu kaksi samanlaista rataa. Okseri ja sarja. Mentiin viestiä. Ei todellakaan meidän juttu. Kyllä me niistä kömmittiin yli (paitsi yhdellä kierroksella kun tein superhuonot tiet ja vedettiin ensin ohi ja lopulta ylitettiin käynnissä). Tynnyrin kierto laukassa oli jo saavutus. Yritin saada ponia syttymään ja ampailemaan mutta meillä oli pahoja käynnistysvaikeuksia. Voitettiin kuitenkin lopulta yksi kierros kun vastapuolelle tuli jotain ongelmia matkalle. Samalla meidän ainoa kerta kun pysyttiin alusta loppuun asti laukassa!

Lopuksi pompittiin vielä samaa verkkaestettä. Tultiin 2 vai 3 kertaa. Hienosti hyppi. Ja kun sai mennä vain kenttää ympäri niin myös edettiin. Tiukat käännökset oli Rosun kanssa kamalinta. Käytin kyllä jalkaa, kannusta ja raippaa. Liikkui, mutta nopeasti myös hyytyi. Myös loppukäynneissä.

Ongelmia:
meille väärä tehtävä
poni ei ole luontaisesti lennokas
hankaluuksia pysyä omalla vuorolla laukassa

Parannusta:
ei ponijekkuja

lauantai 18. lokakuuta 2014

Leiripaikkapohdintaa Ruovedellä

Lauantaina ajeltiin Tampereen kavereiden kanssa Ruovedelle testaamaan Ruoveden ratsutallia. Taka-ajatuksena löytää poppoollemme hyvä kesäleiripaikka tulevalle kesälle. Mukaan saatiin Mallun tallilta tuttu paikallisopas. Mentiin siis kolmen hengen 1,5 tunnin koulutunnille. Ratsutoiveena mulle oli säpäkkä tamma, joten sain ruunikon Blancan. Korkeutta mutulla vähän päälle 165 cm. Hoidettaessa kiltti, ei välittänyt musta. Kuulemma entinen 140-luokkien hyppääjä, joka hyppää myös maapuomit 80-senttisinä esteinä.

Minä ja Blanca loppukäynneillä ulkona.
©Emilia

Pakkasta oli mennessä -7,5°C, mentiin maneesiin. Opena oli Tuukka. Mentiin alkuun ihan perusratsastusta. Kolmen vartin alkuverkat, joiden aikana meinasi jo kunto loppua. Alotettiin toki ihan rauhassa käynnissä. Ensin suoraan ja voltteja. Ravissa voltteja ja pääty-ympyröitä. Alkuun sai mennä ihan rauhallisesti. Vähän meinasi häiritä hepan lähes veltto olemus. Olisi kaivannut paljon enemmän pohkeita kuin mitä oli antaa. Raippaa ei suositeltu mukaan eikä kannuksia. Alkuun open ohjeet oli aika yleisiä ja kertoili paikasta, hevosista ja itsestään. Oli niin paljon äänessä etten saanut puheenvuoroa jos en jotain tehtävästä tajunnut. Verkkalaukat mentiin ympyröillä useampi minuutti suuntaansa. Laukka oli ehdottomasti Blancan helpoin askellaji. Korjaukset onnistui pienillä liikkeillä ja löytyi kivasti säätelyvaraa. Ravissa oli pidempi ja vähän raskas edestä, käynnissä hyytyi lopputuntia kohti. Alkuun löytyi onneksi energistä käyntiäkin.

Alkuverkan raveissa rupesi tulemaan vähän ohjausta että pitää asettaa ja taivuttaa huolellisemmin että tamma tulisi pyöreämpään muotoon. Elävä sisäkäsi taisi myös olla vinkkinä. Itse olisin lähtenyt työstämään tätä lisäpohkeilla. Mutta sisuunnuin kuitenkin ratsastamaan vähän enemmän eteen. Parani hetkittäin.

Välikäyntien jälkeen ravi oli keveämpää ja energisempää. Edelleen sai käyttää jalkoja että pysyi hyvänä. Pitkät pätkät harjotusravia. Suoristuksia ja siirtymiä. Toiselle sivulle voltteja. Ravista käyntiin tuli istunnalla hyvin mutta takaisin raville ei meinannut joka kerta siirtyä. Pahimmillaan sai komentaa ihan tomerasti. Pysyttiin kuitenkin hyvin suoralla linjalla. Tahdikkaasta ravista tuli myös kehuja. Itse rupesin hyytymään loppua kohti ja väsymys huononsi omia suorituksia. Välillä otin sitten muutaman käyntiaskeleen väliin hengähtääkseni (muka tasottamaan välimatkoja muihin).

Toiseen suuntaan tehtiin linjalla laukannostoja. Laukat nousi ihanan helposti ja oikein. Vaan tässä meinasi valahtaa kohti uraa. Heti kakkosyrityksestä osasin olla valmiina estämään uralle luisumista. Päädyssä meinasi heittäytyä sitten jo toiseen suuntaan. Sain hyvin korjattua näitä. Käskettiin laukkaamaan myös vähän paremmin eteen. Tokavikalla kierroksella tuli kommenttia vielä
ratsun suoruudesta. Mikäköhän jalka se olikaan, joka livisti omalle uralleen. Vikalla kierroksella osasin korjata myös tämän. Sain hyvät kehut tästäkin.

Toinen pihakuva tunnin jälkeen.
©Emilia

Loppuverkassa ratsastettiin ravia vielä vähän eteen. Olisin kaivannut helpommin irtoavampaa ja letkeämpää menoa mutta saatiin eroja aikaan ja ratsu pysyi edestä tasaisena. Oma istunta rupesi kellahtelemaan takaviistoon. Jotenkin tuntui että tamma eteni paremmin kun takakenotin. Senkin osasin mielestäni korjata ainakin hetkellisesti pois kun huomautettiin.

Tunti oli kivan rankahko. Opelta tuli myös hyvää palutetta. Istun kuulemma tasapainoisesti. Silti jäi vähän sellainen olo että olisin voinut antaa paljon enemmänkin jos olisi vaadittu. Istunnasta ei tainnut tulla takakenotuksen lisäksi muuta palautetta. Blanca oli mulle sopiva ratsu. Esteillä kuulemma kuumuu. Tunnin jälkeen ope paljasti että tätä ennen oli ollut 5 päivää vain laitumella. Eipä todellakaan ollut kerännyt pöllövirtaa. Mielestäni oli hieman turhan löysä. Pari senttiä matalampi ja hieman sirompi niin sitten olisi mulle sopivampi. Toki olisi kiva että hepo olisi edes vähän kiinnostunut minustakin. Oli kyllä 37,50 euron arvoinen tunti. Lähden mukaan jos mennään toistekin.

Leiripaikaksi olisi vähän haastava rajallisen leirivalikoiman takia. Hintakin hieman suolainen 500e. Plussaa maastoesteistä ja uittomahdollisuuksista.

Ongelmia:
tamma olisi voinut olla reippaampi
lopputunnista kuski rupesi valumaan takakenoon
vaikka oli rankahkoa niin multa olisi silti voinut vaatia vielä enemmän
käynti hyytyi loppua kohti
käynnistä raville ei päästy aina kovin helposti
Blanca ei erityisemmin ollut kiinnostunut kuskistaan

Parannusta:
luontaisesti tahdikas hevonen
helposti säädeltävä laukka
laukat nousi helposti
idyllinen ympäristö

Emilia myös videoi meitä:

torstai 16. lokakuuta 2014

Takaisin Fossin kyytiin

Torstaina kasattiin esteet maneesiin, kaksi okseria ja kaksi pystyä. Pitkille sivuille ja lävistäjille. Listassa luki nimeni perässä ensin yli vedetty Jade, sitten Fossi. Jadellakin olisi ollut hauska mennä. Fossista olin toki hyvin mielissäni. Hepo oli jo valmiiksi hommissa ja edellisen kuskin haastattelu paljasti että aika virtaisana mutta silti huonosti kuulolla pohkeille. Opekin varotteli että saattaa olla energinen kun pakastuu. Mittarissa oli -0,5°C. Ratsukoita tunnilla 5.

Alkuverkat mentiin kentällä. Ravissa en päästänyt yhtään juoksemaan alta vaan aika alleviivaten pidätin vauhdin maltilliseksi. Laukassa tuntui lähes löysältä. Kuono ylös mutta muuten jolkotteli ihan rauhassa menemään. Yritin pitää tuntuman niin eläväisenä ettei Fossi ehtisi makoilla käsilläni. Tätä tuli jopa vähän ylikorostettua. Vähän puomien ylityksiä, ihan ok. Ainoat pienet protestit tuli kun vaihdettiin suuntaa ja halusin Fossin raviin. Hepan vaihtoehdot oli käynti tai laukka tai sitten paikallaan pomppiminen. Pohkeita vaan ja yllättävän pienellä neuvottelulla saatiin rauhallinen ravi tähän väliin. Kummastakin laukasta päästiin myös tavallista helpommin käyntiin. Vaikka oli pimeää niin ei tuijotellut mitään.

Hyppyhommiin mentiin maneesiin. Ensin laukassa voltteja kulmiin kumpaankin suuntaan. Vasen meni rauhallisemmin, oikeassa meni reippaammin. Kääntyi ja oli silti kuulolla. Hypättiin alkuun pitkien sivujen esteitä, kaikki samaan aikaan laukassa. Näissä tuli vääriä laukkoja alastuloissa, muuten meni tosi rauhallisesti. Sitten tultiin pari kierrosta kulmavoltteja ja lävistäjäesteet. Meidän ponnistuspaikat oli vähän mitä sattuu mutta yli mentiin joka kerta. Pari pudotusta tuli. Lähinnä sen takia kun en nähnyt paikkaa ja tultiin tosi juureen. Tai en osannut myödätä tarpeeksi ajoissa ennen estettä. Esteet tässä vaiheessa ehkä 80 cm, 6 hyppyä. Plussat meille myötälaukoista.

Tämän jälkeen tultiin 4 hypyn rata. Estekorkeus n. 95 cm. Eli hui. Fossi kapusi esteistä hienosti yli vaikka taas taidettiin hypätä vähän juuresta. Vikalle tultiin taas laakana, jonka takia putosi ja hypättiin se sakkona uudestaan. Itsellä meinasi iskeä epäusko. Mutta kun maltoin odottaa hyppyjä niin eihän Fossi edes epäröinyt.

Lopuksi hypättiin vähän maanantain estetuntien tapaan kaikki vielä okseria. Korkeutta taisi olla se 95. Fossin kanssa otettiin puomi aika monesti mukaan. Hyppäsi vähän laakana. Parempi laukka kaarteeseen, pidätteet ja keula ylös. Taidettiin päästä lopulta puhtaastikin yli. Tietä eli suoraan menemistä esteen jälkeen piti vielä parantaa. Taisin paikata oikealle kaartamisella puutteellista johtamista. Vääriä laukkoja tuli silti paljon. Vikalla yrityksellä päästiin jo alustavasti suoraankin. Tuntui kyllä että samalla laukka vaihtui vasemmaksi. Ope totesi että Fossi on viime aikoina vaihtanut jopa puomeilla. Sekä hypännyt paljon aiempaa paremmin. Kehitystä on tapahtunut.

Fossin kanssa on vaan niin kiva hypätä! Tämän päivän saavutus oli koko tunnin kontrollissa ollut vauhti. Välillä olisi pitänyt hyppyyttää kauempaa mutta niissä vähän epäröin. Loppuraveissa päästin tarkotuksella tuntumaa pois ja halusin että Fossi ravaa silti rauhallisesti. Onnistui yllättävän hyvin. Sitten esteet pois ja hepo pois. Kaksi loimea niskaan. Lopuksi vielä maapuomien kasaus kentältä.

Ongelmia:
väärät laukat
pudotukset

Parannusta:
ei kiihdytellyt
ei kyttäillyt
kaikesta helposti yli
oli kivaa!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ekat onnistuneet laukanvaihdot Hoolla

Keskiviikkonakin tuppauduin tallille. Maanantaina vähän kyseltiin että koska tulisin ratsastamaan taas Harmonialla, joten pakkohan se oli moiseen täkyyn tarttua. Ja Hoolla sain myös mennä. Tamma löytyi tallista ja oli tänään taas luihuna. Alku meni ihan hyvin mutta lopulta tamma veti korvat luimuun joka kerta kun vain koskin siihen. Seinäpotkuja ei tänään tullut mutta luimunaamaa tarjosi. Uhkailin takaisin ja väisti kyllä.

Ratsukoita tunnilla oli 5, lämmintä +2°C. Alkuraveissa laitoin tamman liikkeelle ja sen jälkeen tuntuikin sangen virtaisalta ja lähes pomppuisalta koko tunnin. Alkutunnista tehtiin voltteja, siirtymiä ja täyskaartoja. Ei ihan pyöreää mutta melko kuuliaista. Käynnissä ja pysähdyksissä pyöristyi.

Melko pian otettiin myös laukat mukaan. Kerrankin laukattiin pidempi pätkä. Heti samaan syssyyn yritettiin myös vaihtoja. Hoo meni aika säpäkästi. Alotti myös vaihdot ihan omatoimisesti suoralla uralla. Kuviona oli tehdä täyskaarto ja uralle palatessa vaihtaa. Meidän käännökset vähän levähti kun vauhtia oli hieman paljon. Vaihtoi edestä ristiin, takaisin vääräksi ja lopulta myötälaukkaan. Pahimmillaan mentiin varmaan puolisen kierrosta ristilaukkaa. Ihan kovin hyviä ei tässä vaiheessa tullut mutta jo se lohdutti että jotain tapahtui. Hienoimpana se, että pysyttiin laukassa eikä tullut (kuin korkeintaan yksi hyvin pieni) ravirikkoja.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin laukkaa. Yksi vaihto kumpaankin suuntaan ja jahuu, kummatkin onnistui ilman että tunsin ristilaukkaa! Ajoituskin oli niin täsmällinen että voin ainakin kuvitella vaihtaneeni itse. Jee! Ensimmäistä kertaa vaihdoista Hoon kanssa tuli jotain.

Lopuksi tultiin vielä pohkeenväistöjä harjotusravissa uralle. Hepo tuntui aavistuksen lötköltä vaikka herkästi tänään jännittyikin. Ehkä omat kädet oli liian tönköt? Ravattiin melko pystypäin, varsinkin väistöissä kun piti hidastaa että saatiin sivuaskelia. Takaosa lähti herkästi johtamaan, jolloin minä sain ohjeeksi johtaa ulkokädellä menosuuntaan. Tuntui hankalalta. Samoin perisyntini kyynärpäät leijaili taas irti kyljistä vaikka yritinkin keskittyä.

Loppuverkoissa tasottui 98 % hyväksi. Asettui ja rentoutui mutta silti piti olla tarkka omissa tekemisissä ettei jännittynyt ja kadonnut tuntumalta. Ehkä olisi pitänyt ratsastaa takaosaa vielä paremmin mukaan. Venytti melko pitkälle ohjalle ja siirtyi kivan helposti pelkällä istunnalla ravista käyntiin.

Pikkuhiljaa rupean oppimaan miten Hoota kannattaa ratsastaa. Alkuverkoissa tehdä temponmuutoksia eli hidastaa istunnalla ja päästää eteen. Asettaa ja taivuttaa (tai ainakin yrittää) huolella. Yrittää pitää suorana ja huolehtia takaosa kunnolla hommiin.

Ongelmia:
äkäili tallissa
en saanut kättä tasaiseksi vaan joka kerta pidättäessa kaula lyheni ja turpa nousi

Parannusta:
energinen tamma
vaihdot onnistui lopulta kumpaankin suuntaan
istunnalla helposti ravista käyntiin

maanantai 13. lokakuuta 2014

Poniputki jatkui

Maanantain koulutunnin sain jatkaa Wanesalla. Varusteiden vaihto eli turvaliivi takkiin ja esteraippa pidempään koulumalliin. Poni liikkui heti alusta asti kivasti eteen. Suurempi ongelma oli saada asetukset läpi. Rupesi vain puremaan kuolaimeen. Taidettiin viipottaa myös aika etupainoisina. Muistelin että ei voi painaa ohjalle jos en nojaa vastaan. Eli en antanut vastavetoa.

Alkutunnista tehtiin täyskaartoja ja siirtymiä mm. ravista seis. Pääosin ihan ok mutta silti oli sellainen olo ettei poni ihan kuunnellut. Open edessä voltteja jouduttiin tekemään useampi. Miksiköhän nokkaeläimeksi meidän menoa arvioi. Kyynärpäiden pitäminen kyljissä kiinni oli taas kammottavan vaikeaa. Onneksi lopputuntia kohti rupesin saamaan juonesta kiinni miten Wanesalla saa asiallisia voltteja. Kummatkin pohkeet kiinni, kädet rauhassa, johda sisään, älä anna nojata.

Puoliväliin asti mentiin vain käyntiä ja ravia. Ravissa tehtiin etusivulle loiva kiemura ja voltti uralle. Muualla tein välillä itsenäisiä temponmuutoksia. Yritin myös asettaa sekä sisään että ulos.

Laukkaa mentiin puoli kentällistä kerrallaan. Nostoissa ohjat vähän lerppui vaikka yritin keskittyä. Laukattiin aika reippaasti. Loiva kiemura tehtiin edelleen eli vähän vastalaukkaa. Wanesalta onnistui tosi helposti. Olisin voinut vaikeuttaa vaihtamalla asetusta mutta keskityin vain tekemään sitten vähän täsmällisempää tietä ja kiertämään merkkitolpat hieman kauempaa. En halunnut riskeerata että tulee vaihtoja. Eikä niitä sitten yhtään tullutkaan. Laukka itsessään olisi voinut olla hallitumpaa ja siirtymät alas tyylikkäämpiä. Nyt tuli monesti töksähdys ja vyörymä raviin jo siinä vaiheessa kun yritin lyhentää laukkaa.

Lopputunnista rupesin saamaan asetuksia hetkittäin läpi. Paremmin toimi itsekseni kuin open silmän alla. Mutta ongelma oli edelleen se, etten tiennyt koska on hyvä. Poni kuitenkin eteni. Loppukäynneissä sain sen vihdoin ohjautumaan myös pitkin ohjin. Estetunnin alussa siitä ei tullut yhtään mitään.

Ongelmia:
asetukset ja taivutukset
kyynärpäiden pitäminen kyljissä
en tiennyt koska on hyvä
pelkällä istunnalla pitkin ohjin ravista käyntiin kesti edelleen puolisen kierrosta

Parannusta:
vastalaukat meni helposti
eteni
asetukset parani loppua kohti
ei tuntunut liian pieneltä

Pikkuponilla hyppyjä

Tällä kertaa vaihdettiin tuntien järjestys toisinpäin. Esteet ensin ja koulutunti vasta sen jälkeen.
Arvelin että jatkuu taas hevostenvaihtoviikot. Veikkasin että olisin saanut mennä toisen tunnin Ekulla. Pieleen meni ja listan luona rupesi naurattamaan kovasti. Wanesa, kipan mukaan pikkuponiksi menevä norjanvuonohevonen. Veikkaisin itse kyllä isoksi poniksi. Maailman somin poni. Tamma oli jo tunnilla, joten ehdin sosialisoida ja jutustella muiden kanssa ennen kuin kasattiin rata. Okseri keskelle, toiseen kulmaan 18 metrin välillä pysty-pysty. Ja kolmeen muuhun kulmaan pystyt/ristikot. Ratsukoita tunnilla oli 5, kelinä pilvinen +7°C. Rupesi hämärtämään.

Ihan alkuun poni oli rauhallinen. Mutta löytyi sitä vauhtia kun usutti. Wanesan kanssa lisävauhti löytyi myös parhaiten satulassa istuen kuten Pikunkin kanssa vaikka aluksi yritin kevyessä istunnassa. Verkkahyppyinä hypättiin taaimmaista estettä. Ensin ristikkona, sitten nousi pystyksi. Lopulta sain ponin pomppaamaan vähän kauempaakin. Kovin valtavana ei sitä hypätty, olisikohan ollut n. 70 cm. Hassusti ponilla oli noin pari metriä vähemmän kaulaa kuin vaikkapa eilisellä Merillä.

Sitten tultiin ns. kahdeksikkoa keskimmäisen okserin yli. Kaikki laukassa ja vuorotellen ope huuteli että kuka vaihtaa suuntaa. Meillä hypyt meni suht ok ja vaihdot tuli. Vaikeinta oli pysyä ympyrällä reippaassa laukassa ja ohjata. Jo tässä ponin tuuhea harja ja sinne joukkoon hukkuvat ohjat ja kiinni jäävät sormet aiheuttivat ongelmia.

Lopuksi tultiin 6 hypyn rata kertaalleen. Esteet hyvin maltillisen korkuisia, max 60 cm. Meidän vuoro oli tokana. Kun lähdin laukkaan niin poni oikein ampaisi. Kunnon rakettivauhti. Siitä vähän himmailua ja loppua kohti jopa meinasi vähän hyytyä. Tehtiin hyvin pitkät tiet uria pitkin. Vähempikin olisi ehkä välttänyt. Yksi laukka jäi ehkä vaihtumatta. Tiukka 18 metrin väli meni helposti. Vikaan väliin sain linjattua hyvin. Sitten jäädyin puskemaan ja ohjat oli taas harjan joukossa. Poni näki tilaisuutensa ja vilahti vikasta ohi. Kuski saa syyttää tästä hyvin pitkälle itseään. Ei tultu suorana ja laukkakin hyytyi. Uusi lähestyminen edelleen kummallisella puskemisella ja kiemuralla mutta nyt päästiin yli.

Enempää ei hypätty kun aika tuli täyteen. Loppuverkoissa ponista lähti ihanaa kiitoravia. Olisi tehnyt mieli ottaa ravikisoja.

Open kommentit oli vikasta ohimenosta huolimatta ihanan kannustavia. Saan hepat liikkeelle ja osaan mennä herkemmilläkin, mukautua kullekin ratsulle sopivaan tyyliin. Taisi tykätä näkemästään. Mutta kivaahan se oli. Eikä viimeisen esteen moka jäänyt harmittamaan.

Ongelmia:
ohjaus
tuuhea harja
yksi ohimeno

Parannusta:
vauhti löytyi
rohkeasti pomppi

Ponihyppyjä:

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ihkaensimmäinen estetreeni Merillä ikinä

Sunnuntaina kyselin sekä tuntipaikkaa itselleni että lupaa lähteä osallistumaan naapuritallin estekisoihin 2 viikon päästä. Kumpikin onnistui. Yllättäen mahduin estetunnille. Etukäteen harmittelin millaista turhautumista 9 ratsukon ryhmässä hyppääminen tuottaa muttei meitä ollutkaan kuin 6! Samalla tajusin että jos nyt saan Merin niin taikausko voi katkaista meidän ruusukeputken. Laitoin perään vielä viestiä että hyppään ihan mielelläni myös Jatsilla.

Viestillä ei ollut toivottua vaikutusta vaan nyt ihan ensimmäistä kertaa olin menossa Merillä hyppäämään esteitä muualle kuin kisoihin! Kasattiin maneesiin kaksi pystyä, kaksi kavalettia ja okseri. Meri liikkui reippaasti eikä pöllöillyt omiaan. Oli kyllä aika pitkä ja etupainoinen. Sisäpohjetta läpi huuteli ope. Kovasti yritin. Välillä vähän jopa väistää takaosaa.

Verkat alotettiin puomeilla ympyrällä kaksi kerrallaan. Merin kanssa lompsittiin kolmella laukalla. Lopulta kun käskettiin tulla neljällä niin povasin ongelmia. Mutta sainkin laukkaa lyhennettyä hitusen, enemmän auttoi hyvä ohjattavuus ja kun otettiin ympyrän ulkoreunasta niin vaaditut 4 mahtui väliin. Muutamaa söhellystä, kolinointia ja ristilaukkaa lukuunottamatta selvittiin tästä aika kivasti. Alkuun saatiin kyllä sakkokierroksia kun piti saada ponnistuspaikkaa vähän kauemmas. Kovin hyvää ei tullut kun keskittyminen rakoili juuri silloin kaverin takapuolen lähestyessä meidän kovemman vauhdin takia.

Sitten tultiin pikkukierroksia. Kavalettiympyrä ja kaareva linja. Kavaleteille tuli vaadittu askelmäärä jatkossa aina paitsi kertaalleen kun Meri putosi välillä raville. Neljällä oltaisiin kuitenkin päästy. Kaareva tultiin ekalla kerralla kuudella. 24 metriin jotain sellaista ajattelinkin meidän jättiaskelilla. Jatkossa en laskenut tai unohdin samantien. Veikkaan että tuli myös seitsemää. Tultiin siis myös toiseen suuntaan. Ihan ok meni. Alkuun esteet oli turvallista n. 60 senttiä.

Vikalle kierrokselle ope nosti meille kasikymppiin. Okseria ei ehkä pienempänä hypättykään. Nyt se näytti pelottavan suurelta. Alkuun kavalettien väliin 3 laukkaa, okseri, kaareva linja ja kavaletit 4 laukalla. Hypättiin okseri ja pystyt vähän hassusti. En kuitenkaan sukeltanut kaulalle. Saatiin heti perään tulla sakkona okseri vielä uudestaan ja nyt menikin paljon paremmin. Jes! Pitää vaan laukata vähän energisemmin takaa ylös menemättä lujempaa tai valumatta pitkäksi. Liian pienessä laukassa menee esteetkin huonommin.

Kiva olisi joskus mennä Merillä ihan kunnon estetreeni ja kokeilla tulisiko siitä ysikympistä mitään. Siinä vaiheessa kun saattaa ruveta kovin kieltoherkäksi. Nyt mennään kisoissa edelleen turvallinen 80 vaikka myös 90 olisi kisajärjestäjän puolesta mahdollinen. Mutta ei tällä treenimäärällä. Totean silti että tämä oli ehdottoman hyödyllistä!

Ongelmia:
ei hypätty aina ihan samaan aikaan
etupainoista menoa
kasikymppiset näytti isoilta

Parannusta:
kaikesta yli
sain laukkaa säädeltyä
laukat vaihtui aika hyvin
käynnissä keveni edestä
ei poukkoillut omiaan

Hyppyjä:

lauantai 11. lokakuuta 2014

Päivän toinen ruusuke

Lillillä olin luokassa seitsemäntenä kuskina. Niilon kanssa hommat oli siis hoideltu pois alta ja Lilli oli ehtinyt huilia sen aikaa kun kävin Nipsun kanssa radalla, kävelin hetken ja purin ponin. Lämmintä oli pihalla n. +2°C ja maneesissa +7°C.



Lillin kanssa käveltiin ensin tovi. Sitten ihan perus volttien ja ympyröiden pyörittelyä sekä siirtymiä. Ravissa meni aika reippaasti. Painui helposti vähän raskaaksi ja etupainoiseksi. Jotenkin ajattelin ettei se ole kovin paha kun kulki kuitenkin oikeinpäin. Radalla sitten huomasin ongelmat jarrutusmatkojen venyessä.





Lillinkin kanssa laukkaverkka jäi aika myöhäiseksi. Rullasi kivasti eikä kaahotellut. Mikäpä siinä. Lopuksi tehtiin vähän käyntiväistöjäkin. Lillinkin kanssa verkka tuntui ehkä hieman lyhyeltä. Käytin käyntityöskentelyyn aika paljon aikaa.



Radalla ei Lillikään mitään katsellut. Saatiin lähtömerkki mutta alotin aika haparoiden kun tuomari katseli muualle. Saatiin sitten tulla uusiksi. Eikä yhtään paremmin kun valuttiin pisteestä ohi. Tässä vaiheessa ois ovelampi tajunnut valmistella loput pysähdykset paremmin mutta vedeltiin varmuuden vuoksi nekin aavistuksen pitkiksi. Lilli ravasi reippaasti ja näennäisesti suoritettiin taas ohjelma kuten pitääkin. Nyt kyllä unohdin hymyillä radalla. Hepo tuntui etupainoiselta mutta laukat nousi ja ohjautui. Laukasta käyntiin oli taas kamalahko. Ja myötäsin kun hepo vielä ravasi. Eli pari ylimääräistä raviaskelta. Käyntiin päästiin vasta lyhyen sivun koittaessa. Siitä ihan ansaitusti 4,5.





Mainitsin tuomarille että Niilon kanssa oli semmonen olo että poni oli paremmin hanskassa. Lilli kuulemma oli nyt rauhallisempi kuin ensimmäisellä radallaan mutta nyt vähän jopa väsähtänyt ja etupainoinen. Vähän altavyörymistä tms. Mutta esitin vaadittavat asiat. Vähän se ratsukon treenin puute tässä nyt näkyi.





Tästä radasta saatiin mielestäni myös epäilyttävän kiltit pisteet. Aika paljon kutosia, viispuolosia ja kuuspuolosia. Kaksi seiskaa (ravivoltit). Pysähdyksestä tuli yllättäen jopa 6,5, seisoo hiljaa. Tervehdyksistä tuli nyt ihan ansaitusti 5,5 kummastakin. Tarkemmin pisteeseen ja säilytä peräänanto. Prosentteja tästä tuli silti jopa 60,8 ja sillä yllättäen neljänneksi. Lähtijöitä luokassa oli 11, eli oikeastaan vain 3 olisi kuulunut palkita mutta kiva oli saada myös punainen ruusuke. Palkintojenjaossa oltiin ilman hevosia.





Kaikki kuvat © Ilpo.

Kisasuoritus:

Ensimmäinen helpon B:n voitto!

Lauantaina oli Aaltokankaalla harkkakoulukisat. Sai taas mennä kaksi rataa, joten pähkäilin tovin ennen päätöstä. Ykkösvaihtoehdoksi Niilo ja KN mutta toiseksi Lilli samaan ohjelmaan vai Niilolla he A:2. A vaikutti sen verran haastavalta, joten päädyin menemään KN:n myös Lillillä. Mikäli tamma on vielä valikoimissa. Päivän eka ratsuni oli Niilo, sille olin kisojen ainoa kuski. Lilli taas meni KN:n jo kertaalleen alle ennen minua. Laitoin kummallekin kisakampaukset. Niilolle 2-kerroksisen ristikon ja Lillille perinteiset sykeröt.



Verkkailuaikaa Niilon kanssa taisi jäädä aika tarkkaan ohjeissa määritelty 20 minuuttia. Tovi meni ennen kuin sain ponin avuille. Takaosa olisi voinut olla vielä aktiivisempi mutta pikkuhiljaa meno parani. Laukkaverkat otettiin vasta edellisen mentyä radalle. Nyt keskityin siihen että ympyröillä ja lävistäjillä reitti on asiallinen. Ei lapaliirtoa ulos eikä kiemurtelua minne sattuu. Poni eteni kuitenkin ihan ok. Samoin pysähdykset meni nyt selvästi aavistuksen paremmin kuin aiemmin. Poni taisi muistaa viimekerran opetukseni pysähdyksen jälkeisestä myötäyksestä. Keskityin myös pysähtymään suoraan.



Ehdin ravailla aidoissa ympäri kumpaankin suuntaan, vähän volttailla ja tehdä jokusen siirtymän ennen aloitusta. Niilo ei tuijotellut eikä haaveillut paikalta poistumisesta.



Itse rata sujui päällisin puolin siististi. Yritin asettaa ja taivuttaa huolellisesti. Silti muoto vähän karkasi suoristusten vaihdossa. Keskiravi ei irronnut tällä kertaa kovin hyvin. Laukka rullasi aika huonosti, ohjautui kuitenkin ja pysyi laukassa. Jälkimmäinen nosto tuli aavistuksen myöhässä mutta nyt valmistelin ja laukka kuitenkin nousi (6). Huonointa oli siirtymä laukasta käyntiin. Kumpikin laukkalävistäjä putosi raville hieman liian aikaisin. Pysähdyksessä ei malttanut päänsä kanssa vaan heilutteli sitä (6).



Tuomarin kommentit oli kuitenkin kannustavia. Laukasta oltiin samaa mieltä. Sanoi kuitenkin että huolellista ja tarkkaa työtä sekä hyvät tiet kuten minulla yleensä aina. Piti näkemästään.



Paperin sain käteeni vasta jälkimmäisen suorituksen jälkeen. Aikamoinen hämmästys oli nähdä pisteet. 62,8 %! Vielä suurempi hämmästys oli kuulla että siinä vaiheessa olin luokan johdossa! Vielä muutama ratsukko oli jäljellä mutta kukaan ei mennyt meistä ohi. Huh! Elämäni eka voitto tällä tasolla ja ylipäänsä vasta toinen voitto koulukisoissa! Huippua hasardiponi!



Itse olin tyytyväisin siihen, miten edelliskisojen huonot kohdat meni nyt paremmin. Alku- ja lopputervehdyksistä tuli seiskat (suora, seisoo tasan). Ravivolteista myös seiskat (mutta niissä ollaan yleensäkin hyviä). Käynnistäkin tuli seiska. Kuudes seiska on alakerrassa oikeiden teiden seuraamisesta. Huonoin numero on kiltisti pisteytetty laukasta käyntiin, josta tuli vitonen (valmistele). Keskiravista 5,5 ja laukoista kutosta paitsi eka pääty-ympyrä 6,5.



Nämä alku- ja lopputervehdyksen, käynnin sekä laukkaosuuden pisteet kun saisi yhdistettyä edelliskisojen huonojen kohtien tilalle niin tulisi jo sangen huippua! Sillä pääsisi jo yli 64 prosentin. Toki ponikin oli tänään erilaisella tuulella mutta lohduttavaa tietää että meistä irtoaisi vielä enemmänkin vaikkei Nipsu mikään liikeihme olekaan.







Kaikki kuvat © Ilpo.

Videosta kiitos Ellalle ja Ennille.

torstai 9. lokakuuta 2014

En osaa eikä oikein kiinnostakaan

Otsikko kuvailee alkutunnin tuntemuksiani. Torstaina pelkäsin saavani Samin mutta ratsuksi osui kisakorvikkeeni Mörkö. Fossista tietysti haaveilin. Esteet käytiin kasaamassa maneesiin, joten ajattelin että oltaisiin koko tunti sisällä. Jätin takinkin pois vaikka tihutti vähän, lämmintä oli kuitenkin kymmenkunta. Alkuverkat mentiinkin tekemään pihalle. Onneksi tarkenin poolossani. Turvaliivi sen sijaan teutaroi vastaan ja vetoketju ei pysynyt useista yrityksistä huolimatta kiinni. Kunnon susilaatua, heinäkuussa ostettu!

Alkuverkassa hepo eteni mutta oli pitkä ja etupainoinen. En osannut vaatia kunnon reaktioita ja kaikki tekeminen tuntui jotenkin hitaalta. Tehtiin verkkatehtävänä väistöjä käynnissä ja ravissa. Tai siis yritettiin. Tuntuu etten saanut kumpaankaan suuntaan väistöaskelia. Turpa viipotti vasempaan melko sinnikkäästi. Ihan tosissaan sai yrittää että sai asetuksen oikealle. Sekä myödätä vasemmasta, jonka seurauksena meinasi mennä koko ratsu mutkalle.

Tultiin myös puomeja ravissa ja laukassa. Liian pitkää ja löysää. Kolisteltiin. Liian laakana ja vyöryen. Mutta ohjautuvuus oli aika hyvä. Laukassa päästiin parhaimmillaan osa kolistelemattakin.

Sitten mentiin sisään hyppelemään. Ensin välikäynnit. Sen jälkeen okseria vasemmassa kierroksessa. Suoraan ja pidä laukka. Tämä onnistui kumpaankin suuntaan kivasti. Edelleen tosin mentiin pitkänä ja velttona. Mutta Mörkö nosti jalat esteestä yli (tuskin hyppäsi) ja korkeintaan kertaalleen vaihtui laukka vääräksi jos sitäkään. Itse taas ylihyppäsin kyydissä. Ylävartaloa pystympään kaipasi ope. Lopulta tuli ohjeita että pidätä, pohkeet, pidätä, pohkeet ja rupesin pikkuhiljaa motivoitumaan hommiin. Edelleen oli yläkropan ja myötäilyn kanssa vähän säätöä. Oikeassa kierroksessa okseri nousi jo lähelle kasikymppiä. Ison näköinen.

Lopuksi tultiin kolmen hypyn rata kahdesti. Ekalla kierroksella esteet oli minulle jo hypättävän korkuisia. Vähintään 80. Edelleen pitkää ja löysää. Nyt hukkui myös aiemmin onnistuneet myötälaukat. Huoh. Ja itse edelleen heiluin pääosin liikaa. Esteitä vielä nostettiin ja tultiin toinen kierros. Vihdoin sain oman tsemppivaihteeni päälle ja meno ei ollut enää niin valuvaa. Sangen jees. Laukatkin taisi pysyä myötäisinä. Ope puhui yli metrin esteistä mutta tarkistusmittaus sanoi 90, 90 ja 95. Vaikka muinoin kyllä mainitsi että maneesin pohjamateriaalilla vastaavat isompia.

Loppuverkassakaan en saanut ratsua kunnolla läpi tai tasaisen pyöreäksi. Muutama hyvä pilkahdus. Kaipaisin valmiiksi ruutijalkaisen ja keulasta keveän ratsun, tällaisiin on välillä vähän motivaatio-ongelmia. Omakseni en ikimaailmassa hankkisi isoa ja rauhallista. Mieluummin vähän huonomman ja hankalamman, jonka kanssa olisi kivaa. Onneksi en ole hankkimassa omaa.

Mörkö jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
kuskin motivaatio
pitkää ja löysää
väistöt

Parannusta:
Mörkö meni esteistä helposti yli
kun keskityin niin myötälaukat ja reitti säilyi
tsemppasin kun esteet nousi

maanantai 6. lokakuuta 2014

Hyppyjä kisahepalla

Harmonian jälkeen Ekku ei tuntunut isolta eikä pieneltä. En juuri kiinnittänyt asiaan huomiota. Vähän kapeampi se on. Estetunnille ratsukoita tuli 5. Hämärä iski jo ennen alkua. Alkuverkat mentiin taas pitkin ohjin. Ravissa meni reippaasti mutta uskalsin mennä pitkällä/puolipitkällä ohjalla. Tosin pitkin ohjin siirtymät käyntiin oli aika toivottomia. Tuntumalla tämä tapahtui 60 metriä ripeämmin. Laukat mentiin tavallista hillitymmin. Vaan melko lujaa mentiin silti. Onneksi hepo käyttäytyi eikä pukitellut. Yhtään ei tarvinnut pyytää eteen.

Alotettiin hypyt omin lupinemme. Ope käski vaihtaa suuntaa mutta meninkin jo esteen yli. Ajatuskatkos. En näemmä kuunnellut kovin tarkkaan. Ope seisoi siinä niin kutsuvasti esteen vieressä. Tultiin sitten luvan kanssa kyseistä estettä toisesta suunnasta ravissa. Ihan ok. Ja sitten laukassa useampi kierros esteen noustessa. Lähes joka hiivatin kerta meillä vaihtui esteellä laukka vasemmaksi vaikkei pitänyt. Enkä saanut korjattua askeleessa. Tultiin välillä liian pienesti, välillä liian lujaa, liian lähelle jne. Mutta yli mentiin. Nousikohan johonkin kasikymppiin?

Sitten tultiin 5 hypyn radanpätkä. Meidät laitettiin ekaksi. Taisin ymmärtää homman päin honkia tai vaihtoehtoisesti unohdin matkalla mitä olen tekemässä. Ekan jälkeen käännyin väärään suuntaan (semmonen kaarre, jossa osa kuskeista tipahtaa, ei tullut videolle). Hypättiin suhteutettu väärästä suunnasta. Ope käski ottaa uudelleen alusta. Edelleen mentiin väli kolmella laukalla. Muille tuli jopa viittä. Kaarteissa mentiin väärää laukkaa. Yritin korjata askeleessa mutta ei vaan onnistunut. Tiet oli sellaiset mitkä ajattelin meneväni, kommenttien perusteella ei kovin hyvät. Ja vielä vähän ristilaukkaa. En ollut tyytyväinen. Rataa ei tultu enempää.

Odotellessa Ekku heilutteli päätään ja vähän liikehti. Kuskikin saattoi olla vähän levoton.

Lopuksi hypättiin vielä okseria. Muutaman kerran hepo kiihdytti vikat askeleet. Niillä kerroilla en ollut kovin kauniisti joustamassa jaloilla. Ei kuitenkaan edelleenkään pukitellut ja antoi esteen jälkeen kiinni. Askel sopi yllättävän hyvin joka kerta, myös kiihdytellessä. Nyt vääriä laukkoja oli vähemmän. Ehkä heilumiseni aiheuttaa enemmän vasenta laukkaa tai se on ratsulle mieluisampi. Ope kaipasi ponnuja vähän kauempaa ja ratsua vähän paremmin koholle edestä. Esteen noustessa meidän meno parani. Kolme vikaa hyppyä oli päivän parhaat. Vikalla kierroksella korkeus oli kuulemma metrin. Näyttihän se vähän hurjalta joo, varsinkin hämärässä. Itse olisin mutulla selästä veikannut 105. Oma tarkistusmittaus jäi tekemättä.

Loppuraveissa Ekku venytti jonkin verran. Ihan tasaiselle tuntumalle alas en sitä saanut. Ja pitkät käynnit päälle. Saatiin kaikki omat palautteet opelta. Siinä pyöriessä oli huikeaa huomata miten ratsu ohjautui pitkin ohjin myös pohkeet irti!

Kivahan Ekulla oli hypätä. Harmi että tässäkin vaivaa samat ongelmat kuin sileällä. Heppa säätyy kyllä mutta kuski ei tiedä koska on hyvä. Opekin sanoi että korjaan kyllä kun mulle huomauttaa. Bonuksena harmittelin etten osaa vaihtaa laukkoja. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kerta! Isompi este toi vielä kaivattua lisäpuhtia kuskille. Metrin radoista haaveillessa.

Ongelmia:
en tiedä koska on hyvä
en osannut vaihtaa laukkoja

Parannusta:
kaikesta yli, isommat paremmin
kuunteli
ei pukitellut tai sinkoillut
metri meni helposti

Tunnin antia:

Perusratsastusta mussukallani

Maanantaina olin jo luopunut toivosta Harmonian suhteen. Haaveilin koulutunnista Ressulla. Vaan listassa lukikin Pena/Harmonia. Valitsin tietysti ihanaisen Hoon. Hepo löytyi tallista ja oli harjatessa taas luihulla tuulella. Monotteli seinää ihan kunnolla. Minä sitten komensin ihan kunnolla. Ratsukoita tunnilla taisi olla 6. +7°C.

Ratsailla huomasin heti alkuun miten luikeroa meidän meno on. Enkä saanut tammaan kunnolla otetta. Käynnissä pyöristyi hetkittäin, pysähdyksissä helposti. Mutta ravit oli epämääräistä jolkottelua. Siihen asti että ope käski ottaa takaosan kunnolla töihin. Aiemmin yritin ajatella vaikka mitä rennosta istunnasta ja "ole yhtä hevosen kanssa". Mutta vasta kunnon patistus takasille toi hommaan jotain järkeä.

Mentiin väistöjä käynnissä ja ravissa siksakkina. Nyt oikeaa pohjetta väistäessä takaosa tahtoi jäädä. Eli ihan poikkeuksellinen suunta. Saatiin juonesta kiinni ja väistöt rupesi tulemaan aika helposti loppua kohti. Suoristuksen kanssa sai olla tarkkana ettei lähtenyt väistämään takaisin toiseen suuntaan.

Väistön jälkeen nostettiin laukka suoralla ja laukattiin kaksi sivua. Kuten yleensäkin. Laukat nousi oikein niin kauan kun en ajatellut. Liika miettiminen kostautui heti. Samoin open katsellessa muualle meni rennommin. Vasen laukka ei rullannut ihan yhtä hyvin kuin oikea mutta pyöreitä pilkahduksia tuli siinäkin. Oikeassa laukassa tuli enemmänkin hyviä hetkiä. Tosin välillä tamma tuntui purevan kuolaimeen ja painuvan turhan matalaksi. Pohkeilla ylös. Raville siirtymät oli hankalia. Päivän erikoisuuteni oli töksäytykset. Olisi varmasti helposti tullut käyntiin asti. Ja kun yritin siirtää pehmeämmin niin pudotti itsekseen raville. Laukkaa olisi pitänyt osata lyhentää ja sen jälkeen siirtyä hallitusti raviin ja eteen. Ope arveli lonkkakulmani tekevän jarrutuksen. Tällaisiin asioihin tarvitsisin hirmuisen määrän nopeita toistoja valvonnassa.

Loppuraveissa Hoo oli 99 % hyvä. Pyöreys säilyi kun vaihdoin asetusta tai pyysin eteen. Mutta välillä painui matalaksi, puri kuolaimeen tai nousi. Enemmän kuitenkin niitä hyviä hetkiä. Ehdittiin kävellä ihan hyvät loppukäynnitkin ennen kuin oli aika vaihtaa hevosia.

Ongelmia:
meni harmittavan pitkään ennen kuin tajusin takaset
siirtymät laukasta raville

Parannusta:
väisti helposti
oikea laukka oli kiva

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Eka kerta saikun jälkeen Tytsyllä

Sillä se lähtee millä on tullutkin. Estekisojen jälkikeljutuksia lähdin hoitamaan Mallulle. Klo 16 jälkeen ja sain valita Sokerin ja Tytsyn väliltä. Tytsy ilman satulaa oli toive ja näin myös luvattiin. Kelinä oli pilvinen +5°C. Ekaa kertaa Tytsyn kyytiin sitten sen saikun. Tunteja se on tehnyt jo jonkin verran. Sekä etsii uutta kotia.

Tytsy tuli kutsumalla tarhasta. Taluttaessa oli kiltisti. Hoitaessa imuroi maasta kaiken syötävän, johon ylettyi. Alkuun tuntui vähän hämmentyvän satulattomuudesta. Mutta kulki tasaisesti eikä kiihdytellyt. Suurempia suunnitelmia ei ollut. Menin ihan perusratsastusta. Oikealle tuntui tosi jäykältä ja meni pitkään ennen kun sain turpaa yhtään oikealle. Kokonaisuutena on mennyt joskus paremminkin. Mutta heppa oli rauhallinen ja kuuliainen.

Alkuun tein voltti- ja ympyräkahdeksikkoja käynnissä ja ravissa. Harjoteltiin myös Tytsyn kanssa pysähdyksessä myötäämistä. Alkuun meni tovi ennen kuin tajusi mutta tuntui saavan juonesta kiinni. Malttoi sitten myös seistä jotenkin eikä koko ajan joku jalka ollut menossa johonkin.

Laukat tuntui alkuun vähän huterilta itselleni, varsinkin laukan jälkeinen ravi. Kivasti hepo kuitenkin kuunteli hidastuksetkin eikä tarvinnut vetää. Tehtiin jokunen ravista pysähyds. Eikä ollut laukan jälkeen sinkoilemassa vauhdilla. Suurimmat kiihdyttelyt tuli siinä vaiheessa kun keräsin ohjia käynnissä tuntumalle.

Yritin pitää tunnin suht kevyenä. Otettiin useammat välikäynnit eikä laukattu pitkiä pätkiä kerrallaan. Loppuun tein vielä temponmuutoksia kaikissa askellajeissa. Ravissa hidasti kivasti pelkällä istunnan tiivistämisellä. Reagointi olisi hetkittäin voinut olla nopeampaa. Eteenratsastus ei venyttänyt askelta kunnolla vaan meni kiireiseksi. Sokerilta saa hienomman tuntuista ravia helpommin irti. Tosin ei ollut raippaa eikä kannuksia.

Käynnissä lyhentäminen jännitti herkästi koko ratsun pystypäiseksi. Eteenratsastuksessa taas venytti kivasti. Laukassakin sain ainakin itselleni tuntuvia eroja esiin. Yksi sivu eteen, toinen kiinni. Sama kumpaankin suuntaan. Nostot ei kyllä olleet nostoja vaan laukkaan ajautumista. Tässä vaiheessa kun säätelin laukkaa niin osasin jo istua kyydissä pitämättä harjasta kiinni. Yritin lopuksi ottaa vielä hyvän noston mutta lopetin aika äkkiä. Ei tullut hyvää, ja oma tasapaino ei kestänyt. Mutta tulipahan laukka.

Loppukäynnit saatiin käydä laavulla. Alkumatka meni oikein kivasti. Ehkä kolmannessa polkujen risteyksessä Tytsy ehdotti ensin että mentäisiin vasemmalle. En suostunut. Sitten oli menossa oikealle. Ei kelvannut sekään kuskille vaan halusin suunnitelmien mukaan laavulle. Vähän matkan päästä Tytsy pisti täysstopin päälle ja liikkui vain taaksepäin. Mutta koska olin päättänyt että laavulle mennään niin sinnehän mentiin. Eli ratsu ympäri ja pakki päälle. Kivan vaivattomasti Tytsy peruutti. Välillä kokeilin että joko meno maistuisi makoisammalta eteenpäin. Saatoin saada 5 askelta eteen ja sitten meni taas pakki päälle. Eli tamma taas ympäri ja pakittelua kohti laavua. Tässä menikin sitten ihan tovi. Ja laavulla hepo oli selvästi jännissään. Sieltä lähdettiin sitten pikkupolulle ja hyvin varmajalkaisesti sekä reippaassa käynnissä palattiin tallille. Tytsy keksi jopa omia oikoreittejä. Mutta mikäs siinä, minulle riitti että päästiin laavulle ja pysyttiin käynnissä.

Hetken tamma sai pihalla vielä maistella vihreitä ennen kuin pääsi karsinaan välipalalle. Nyt vähän jo yritti havitella omiin suuntiinsa talutellessa mutta muisti sitten taas että tätä kuskia pitää totella myös narun päässä.

Ongelmia:
laukannostot oli ravista juoksuja
laavulle meno

Parannusta:
ei sivuliikkeitä

Todistusaineistoa:

Pikkuluokassa väärällä ratsulla

Sunnuntaina Uotilassa oli harkkaestekisat. Aiempien lupausten perusteella merkkasin itseni listaan Fossilla 60 - 70 cm ja 80 - 90 cm. Haaveilin että vihdoinkin vähän yli kasikymppiä. Vaan pieleen meni jälleen kerran. Fossi sai kaverin kaviosta eikä ollut sunnuntaina vielä kisakunnossa. Lupasivat ilmotella tilanteesta mutta vararatsu selvisi vasta kun lähtölistat tulivat. Mörkö, 60 - 70 cm. Tuli aika painokelvotonta tekstiä. Parin tunnin harmittelun jälkeen rupesin näkemään tilanteessa myös hyviä puolia. Kerrankin ratsu, jonka kanssa olisi vähän paremmat edellytykset pärjätä kuin Fossilla. Ja pikkurisut tuskin tuottaisivat suuria ongelmia. Olin hepalle eka sen kolmesta kuskista.

Ratapiirros tuli nettiin näkyville jo edellisenä iltana. Aamulla vielä kävelin sen. Perusradalla varman päälle ja uusintaan suunnittelin tekeväni tiukat tiet. Kisat oli vähän myöhässä mutta niin olin minäkin. Käveltiin hyvin ja kun verkkahypyt alkoivat niin ruvettiin ravailemaan. Liikkui eteen mutta hidastukset oli vähän vyörymistä. Oikeaan kierrokseen ei ehditty hypätä. Vasemmassa tultiin pysty kahdesti ja okseri kerran. Kopsautteli joka kerta. Sitten käveltiin pitkin ohjin ja välillä virittelin lisää. Pari heppaa ennen omaa vuoroa otin pystyn vielä kerran. Taisi kopista edelleen. Pelkäsin että radalla pudottaa. Ratsukoita luokassa oli kai 8.

Ratapiirros.


Oman vuoron koittaessa ravattiin kisapuolelle. Tuomarikulma oli pelottava, eikä Mörkö halunnut mennä sinne. Pyörittiin siinä jokunen voltti kumpaankin suuntaan ja ravasin kenttää ympäri ettei tule yllätyksiä. Tuomari muistutti jo tervehdyksestä. Kysyin että onko kiirettä. Ei kuulemma. Meniköhän meillä joku 1,5 minuuttia siinä tutustuessa paikkaan. Sitten tervehdin ja saatiin lähtömerkki. Vielä vähän laukkaa alle.

Ykkösestä selvittiin puhtaasti, samoin sarjasta. Kaarre kolmoselle meni kivasti. Kolmosen jälkeen laukka oli väärin mutta lennossa korjaus onnistui joko kuskin tai ratsun toiveesta. Tie neloselle oli kohtuullinen vaikka mentiin pelottavan kulman ohi. Ja nelonenkin pysyi ylhäällä, se oli ykkösen lisäksi toinen riskieste. Taas laukka korjaantui lennosta ja vitosellekin kelpo tie. Jonka jälkeen taas taisi olla hetken väärä laukka. Kutoselle tultiin vähän vinosti mutta silti puhtaasti yli. Kaareva tie seiskalle ja ajatukset oli jo kakkosvaiheen käännöksistä kun takaa kuului kops. Voi ei! Perusradan vika putosi eli hypyt jäi siihen. Olisin niin halunnut ratsastaa sen kakkosvaiheen! Ei ois niin haitannut vaikka siellä ois tullut puomi tai pari matkaan. Väitän että ajassa oltaisiin hyvinkin pärjätty vaikkei ratsu tänään ihan ketterimmillään ollut. Muut teki nimittäin sangen rauhalliset maakuntakierrokset.

Sekä ratsutta jäänyt Fossin toinen kuski että Mörön seuraava kuski kehuivat meidän rataa. Itse en ollut yhtään tyytyväinen. Annoin hepan mennä pitkänä ja matkustelin. Harmitti aivan julmetusti. Vaan kyllä se harmitus siitä hälveni. Tajusin että näissä kisoissa ei edes jaettu ruusukkeita niin en edes menettänyt sitä.

Lohduttavaa oli myös omistajan vihjailu että tälle vuodelle on mahdollisesti vielä sekä koulu- että estekisat suunnitteilla. Jospa sitten pääsisin Fossilla kisaamaan. Tämä kokemus oli kuitenkin käymisen arvoinen. Eipä ainakaan estekorkeus tuonut paineita. Mörkökin käyttäytyi tuijottelusta huolimatta tolkusti. Kuten omistajansa totesi niin kyllä Mörkö maaliin vie.

Kisasuoritus:

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kolmannella kerralla jo yhteistä säveltä

Perjantaina sain sullottua itseni taas tunnille kuudenneksi. Haaveilin jostain pienestä ja tasaisesta, jolla voisin mennä ilman satulaa. Pieleen meni ja listassa luki taas Ekku. Sillä en ainakaan tässä tutustumisen vaiheessa lähde testaamaan ilman satulaa. Tarhasta tuli hirnuen vastaan. Vähän ihmettelin moista intoa. Kuntoonlaittoon löytyi innokkaita apureita. Satula piti silti nostaa itse selkään ja suitsetkin (kimblewick) päädyin laittamaan itse.

Tänään en enää kauhistellut hepan metkuja. Ratsastin huomattavasti tomerammin. Raipatirai-meiningillä. Enemmän jalkaa ja rohkeammin eteen. Silti taisi tulla sanomista että näyttää löysähköltä. Sain kuitenkin Ekun huomion pidettyä itsessäni eikä kiihdytellyt yhtään omiaan koko tunnin aikana.

Alku tuntui taas tuskaiselta. Kaikki oma hutilointi näkyi heti hevosen toiminnassa. Autopilotilla ei päässyt edes suoraan koska sellaista ei ollut. Kulmassa kääntäminenkin tuntui turhan vaikealta. Lisäahdistusta toi se että heti kun otettiin ohjat tuntumalle niin alotettiin ravissa. Monta kierrosta tuntui että ratsu ei ole lapasessa. Vaikkei se siis mitään kummallista tehnyt. Hallintalaitteet eivät vain tuoneet ihan tahtomiani reaktioita. Pyysin open lopulta vähän piiskaamaan minua. Sitten sain vähän tsempattua.

Yhteen kulmaan ratsastettiin kunnon 90 asteen kulma, väylä oli merkattu puomeilla. Meinattiin joka kerta vähän kaatua suorin vartaloin sisään. Ongelmat oli aiemmilta kerroilta tuttuja. Nyt yritin taivutella heti alkuun paremmin. Taisi hepokin pyöristyä vähän helpommin. Silti tuli oikea käsi kipeäksi kun jäin ohjaan kiinni.

Laukat nousi helposti myötäisinä. Vasempaan kierrokseen sain keskittymällä jopa muutaman noston, joissa turpa ei noussut. Oikeaan en kyennyt samaan vaan videon (alla) klipeillä nostot näyttää vähän holtittomilta. Laukattiin taas vain kaksi sivua kerrallaan, joten laukkaa ei erityisemmin ehtinyt työstää. Yhä kuljettiin perä vasemmalla. Ratsastin välillä vähän eteen. Alassiirtymät olisi voinut valmistella vielä paremmin.

Välissä tehtiin väistöjäkin. Vasemmassa kierroksessa istuntani vinous vei takaosan helposti liikkeen edelle. Menosuuntaan johtaminen tuntui vaikealta. Väisti kuitenkin ihanan helposti.

Lopputunnista palikat loksahti kohdilleen ja ratsu rentoutui. Ravissa rupesi olemaan ihan erilailla letkeyttä. Tuntui sangen kivalta. Ja edelleen reippaalta. Videolta näytti hassun löysältä edelleen. Jopas!

Ekun kanssa kivoimpia juttuja on pitkin ohjin ohjautuvuus. Käynnissä voisi pujotella vaikka minkälaista rataa.

Ongelmia:
aukoi edelleen suuta
meno näyttää löysältä vaikka selkään tuntuisi menevän lujaa

Parannusta:
lopputunnista löytyi rento ja etenevä ravi

Koulutunnin menoa kentän laidalta:

torstai 2. lokakuuta 2014

Ohi on! Luovutusaikeita

Torstaina aiempi tunti oli kentällä, ajattelin että mekin siis ollaan. Listassa odotteli Sami ja harmittelin. Olisin paljon mieluummin testannut jomman kumman tunnille tulleen ponitamman. Ratsukoita oli vain 3. Sami oli perus hapannaama varustessa (nettisivuilla lukee että on luonteeltaan täysi 10).

Kentällä yritin patistella tamman heti käynnissä kunnolla liikkeelle. Njaah. Ravissa menin pitkin ohjin ja oli aikamoista tallustelua, välillä ohjauskin meni rikki. Laukasta pudotteli raville, jonka jälkeen heiluin ja huhkin ja yritin raipata takaisin laukkaan. Kammottavaa! Enkä saanut laukkaa vaihtumaan askeleessa, vastalaukkakaarre (väärässä) meni helposti.

Tultiin jumppaa ensin vasemmassa kavaleteilla. Hieman löysää mutta yli. Oikean kierroksen ristikot aiheutti muille tuijottelua ehkä varjojen takia. Sämpyläkin hidasti ja katsoi aika pitkään mutta kömpi niistä kuitenkin yli. Seuraavalla kierroksella ei hyydytty ihan yhtä pahasti. Linjan jälkeen oli joka kerta väärä laukka.

Hypättiin vielä okseri ja pysty (vähän tuijotellen yli) ennen kuin tultiin radanpätkä. Ekalle okserille tuli kielto. Lyhyt tie esteelle niin hepo ei ehtinyt katsella sitä tarpeeksi. Toisella yrityksellä yli. Perään samat okseri ja pysty kuin hetkeä aiemmin, nyt paljon vähemmillä tuijotuksilla sekä ristikkojumppa vielä lopuksi. Taidettiin tulla kaksi kierrosta. Toisella kerralla päästiin kielloitta mutta yksi kaarre otettiin niin haparoiden että puomi tuli mukaan. Menin puolipitkin ohjin eikä ratsu laukannut kuin hetkittäin kunnolla eteen. Blaah! Odotin vain kiihkeästi että koska tämä loppuu. Vikan esteen jälkeen vastalaukkakaarteessa meinasin vielä heilauttaa itseni alas kyydistä. Hupsis.

Tunnin b-osa ei ollut yhtään ihanampi. Lähdettiin maneesiin harrastamaan kouluratsastusta. Mulla edelleen ponikannukset ja esteraippa. Käynnissä takaosan väistämistä (täydellistä hyytymistä kilometrin mittaisella ratsulla), sitten laukassa neljän puomin yli ympyrällä. Ei pudoteltu niin pahasti raville kuin pelkäsin. Välit oli vähän mitä sattuu, joten muka tasaisella laukalla tiestä tuli aika eksoottinen. Tokalla yrityksellä päästiin kuitenkin aika kivasti kaikkiin väleihin 4 laukalla. Toinen suunta oli paluu puomien tallomiseen ja kolisteluun. Välillä yritin ratsastaa eteen mutten kiivastunut tarpeeksi. Enemmän oli semmonen olo ettei huvita yhtään.

Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtotehtävää. Pitkän sivun sisällä vastalaukka ja ennen päätyä puomin päällä vaihto. Onnistumisprosentti oli n. 20 jos sitäkään. Vasemmasta laukasta oikeaan vaihtoi edestä lähes joka kerta. Puhtaita vaihtoja tuli onneksi niitäkin jokunen. Oikeasta vasempaan oli selvästi hankalampi suunta. Lisäksi itse olin vähän kädetön. Semmonen olo etten edes osaa tätä. Yritäpä esteraipalla käyttää raippaa, asettaa sisään ja myödätä juuri ennen puomia. Ei kykene. Ei ainakaan meikäläisen reaktiokyvyllä. Ilman raippaa oli löysä eikä vaihtanut. Raipan ajotuksen kanssakin oli ongelmia. Ohjat yhdessä kädessä raippaus aiheutti että Sami oli turpa oikealla eikä ainakaan vaihtanut. Lopulta taisi tulla jopa 2 puhdasta vaihtoa. Kuski taisi jo siinä vaiheessa heilua aikamoisesti ja esitti tiukkoja käännöksiä puomilta sisään.

Loppuraveissa vihdoin suutuin ratsulle ja raippasin sen reippaaseen raviin. Olipa helppoa sen jälkeen. Vaan kun se on niin kurja tehdä aiemmin. Laukassa ope laittoi mut välillä raippaamaan lisää, tyydyin liian vähään. Vaan eipä haittaisi jos en menisi Samilla enää ikinä.

Päivän huonot uutiset ja syy etten saanut mennä Fossilla oli se, että Fossi otti tarhakaverin kanssa yhteen ja sai kaviosta. On aika jäykkänä ja sunnuntain kisakunto on toistaiseksi kyseenalainen. Voih!

Ongelmia:
matelu
yksi kielto ja pudotus
kouluratsastus
vaihdot

Parannusta:
loppuraveissa eteni
hyppäsi lähes kaiken vaikka empi

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Toinen kerta Ekulla - hutiloinnin paljastusta

Keskiviikkona mahduin mukaan tunnille. Näemmä seitsemänneksi eli rupesi olemaan jo vähän ahdasta. Haaveilin Hoosta ja myös Ressu olisi hauska joskus kokeilla. Listassa luki kuitenkin Ekku. Heppa tuli taas kiltisti tarhasta. Harjat oli alkuun hukassa, samoin kuolaimina oli pelhamit eikä normaali koulutunneilla käytössä oleva "helmikuolain" (en edes tiedä sen oikeaa nimeä, viisipala?). Kuulakuolain lukee Horzella.

Tänään uskalsin vaatia Ekulta paljon enemmän. Kannuksia en edelleenkään laittanut. Muuten käytin pohkeita varmaan 5x enemmän kuin viimeksi. Eipähän ainakaan tuijotellut ympäristöä ja ottanut kierroksia turhista. Alkutunnista menin open mielestä aika varovaisen näköisesti. Mutta eipä hepokaan sitten kiihdytellyt ravissa. Mentiin kuulemma pikemminkin liian hitaan ja löysän näköisesti. Tehtiin temponlisäyksiä. En ollut omaan ratsastukseeni ihan tyytyväinen. Tiet oli haahuilua, ravia olisi varmasti irronnut enemmänkin, muoto ei säilynyt lisäyksissä enkä saanut taipumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Tuli kuitenkin ihan ok takaisin. Mutta edelleen aukoi suuta jos käytin kättä.

Laukat nostettiin pituushalkaisijalla siihen suuntaan kumpaan oli kääntymässä päädystä. Ekku nosti 100 % oikein. Ratsastin laukkaa pitkillä sivuilla eteen mutta raville siirtymät olisin saanut tehdä vielä huolellisemmin. Koota laukkaa paremmin alle. Siirtymät oli turhan etupainoisia ja ravi alkuun vähän vyörymistä. Taivutukset oli laukassa yhtä hukassa kuin muutenkin. Oikea käsi kipeytyi hevosen nojatessa siihen. Enkä ollut tarpeeksi hereillä tehdäkseni oikeita korjausliikkeitä. Varsinkin vasemmassa kierroksessa turpa viipotti helposti oikealla. Omasta mielestäni meni parhaiten kun sain tuntuman pidettyä tasaisesti kummallakin ohjalla. Tosin siinä vaiheessa asetus oli mitä oli.

Välikäynneissä oli ihana huomata miten hienosti Ekku ohjautuu pelkällä painolla ja jaloilla.

Tehtiin loppuverkat pitkän kaavan mukaan. Vähän kalvoi kun Ekku ei myödännyt kuin hetkittäin volteilla. Taivutukset oli edelleen hukassa ihan liian monesti ja kun pyysin niin ratsu aukoi suutaan. Sain täsmäohjeita mutta menon paranemiseen meni useampi kierros. Eikä tullut ihan priimaa.

Hoitaessa Ekku on täydellisen kiltti.

Ongelmia:
asetukset ja taivutukset
oli oikeassa ohjassa kiinni
vasemmassa laukassa perä oli vasemmalla
en saanut rehellisesti läpi

Parannusta:
ei tuijotellut eikä kiihdytellyt omiaan
ihana tallissa