Maanantai-illaksi sovittiin testitunti Peltokosken tiloissa toimintansa aloittaneeseen Equi-Ouluun. Kesän tarjoushinta, 30 e. Ratsukoita tunnille tuli 5. Mukana myös Anne ja Kaisa. Heppatoiveet meni läpi ja sain säpäkän tamman. Vähän turhankin herkän. Varmuuden vuoksi viriteltiin myös sivuohjat ja myöhemmin käynnissä ne lohduttivatkin kovin.
Kimo 18-vuotias Leena. Karsinassa oli oikein mukava. Ratsailla reipas ja herkkä. Alkuun tuntui etten voi tehdä juuri mitään ja reagoi kaikkeen tarkoituksella ja vahingossa tekemääni. Töppöjalkani saivat jalustinhihnoihin kierteet.
Käynnissä ruvettiin tekemään apilakuviota. Taidettiin samaa tehdä joskus muinoin Ylirannalla. Ope oli sieltä tuttu. En sitten tiedä muistiko meitä. Kääntäminen oli hetkittäin haastavaa. Jalankäytön piti olla todella hellää. Rennot kädet ja hartiat, katse menosuuntaan. Kuten muistelinkin niin opetus oli aika erilaista kuin mihin olen tottunut. Korjattavaa oli taas vaikka kuinka. Samoin juttua riitti jatkuvalla syötöllä. Kaikkea en sisäistänyt saati tajunnut. Sisäolkapääni piti vapauttaa tms. En yhtään tiennyt mitä pitää tehdä enkä saanut suunvuoroa kysyäkseni.
Ravissa meno oli yllättävän tasaista. Käynnin perusteella odotin jo hasardikatastrofia. Mutta jolkoteltiin parhaimmillamme ihan rentoina. Älä purista polvilla oli ohje mutta osasin toteuttaa huonosti. Nousevista jaloista ei tullut noottia. Kädet oli alkutunnista liian alhaalla, myöhemmin liian ylhäällä. Kun kuulosti siltä että kaikessa on vikaa eikä mikään ole hyvin niin hetkittäin tuntui siltä etten osaa mitään, menin puihin, jännityin ja tamma jännittyi. Siitä jännityin lisää. Onneksi osasin välillä olla rentonakin. Tärkeintä oli oma mielentila. Yhden hyvä-kommentin ja yhden erittäin hyvän muistan saaneeni tunnin aikana. Oman tulkintani mukaan loput 95 % ajasta meni siis päin honkia. Minua pitäisi kehua vähän enemmän että pysyisin rennompana ja suorittaisin paremmin. Nyt jäi vähän epäselväksi että sainko korjattua.
Laukkoja nostettiin kiemuralla vain toiseen suuntaan, oikeaa laukkaa. Taas odotin paljon pahempaa mutta laukat nousikin nätisti ja sinkoamatta sekä päästiin myös raviin asiallisesti. Siirtymän jälkeen käskettiin tehdä ravivoltti ja siinä Leena tasoittui hyväksi. Pahimmillaan juoksi ravissa alta, jännityin ja käteni nousivat. Onneksi ei ottanut muiden laukkaamisesta kipinää.
Monesti tuntui myös siltä että rikoin olemassa olevia sääntöjä, joista en tiennyt. Välillä ei saanut tehdä voltteja eikä ympyröitä. Välillä taas ei saanut kääntää radan poikki. Väistämissäännöt jäivät kokonaisuudessaan hämärän peittoon. Enempi taisi tulla siinä toruja kuin selkeää ohjetta kuinka pitäisi tehdä. Raville pyytämisestäkin tuli noottia että Leenaa ei saa potkia. Pari kertaa pyysin selvästi tamman mielestä liian kovasti mutta omassa skaalassani oltiin vielä aika kaukana potkimisesta.
Kaikesta huolimatta selviydyttiin tehtävistä tunnistettavasti ja kun sain itse rentouduttua niin ratsukin toimi. Oli kyllä itseni alle vähän turhankin herkkä. Tuli vähän Iolanta mieleen. Mutta esimerkiksi Leijona on paljon mutkattomampi. En tiedä mikä tässä on että tunnun ottavan ohjeet turhan henkilökohtaisesti. Tuolla varmasti oppisi mutta oma psyykeeni ei taitaisi kestää sitä. Tulipa ainakin taas paluu maan pinnalle.
Ongelmia:
jännityin ajatuksesta että ratsastan huonosti tai väärin
en tajunnut kaikkia ohjeita
ratsu oli alleni turhan herkän tuntuinen
tunnin jälkeen oli aika lannistunut olo
Parannusta:
osasin kuitenkin olla suht rentona
laukat nousi helposti
ravissa oli hyviä pätkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora