torstai 28. heinäkuuta 2016

Kurssikisoissa harmillinen unohdus

Torstain viimeinen kurssitunti oli rataharjoituksen muodossa. Ope valitsi suurimmalle osalle kisaajista ohjelmaksi FEI lasten esiohjelma B:n. Itselleni ihan vieras ohjelma. Saatiin lähtöjärjestys ja omat lähtöajat. Itsenäinen verkka maneesissa, koulurata kentällä. Ohje taisi olla että max 15 minuutin verkka sekä kävelyt alle.

Omaan tapaani en ollut liian hyvissä ajoin valmiina. Verkkaankin otin esteraipan mukaan. Nyt vihdoin rupesin sisäistämään sitä ettei verkassa kuulu enää harjoitella mitään uusia asioita vaan ottaa vain ratsu avuille. Kevensin ravia, pyörittelin ympyröitä ja tein siirtymiä. Eteen ja kiinni. Ja koska en ihan tottele niin halusin että Hemppa seisoo asiallisesti. Tästä tuli ratsun kanssa pieniä erimielisyyksiä. Hemppa lähti taakse, minä pyysin että ei taakse ja vähän taas etuset keveni. Siinä vaiheessa kun oli muutama minuutti maneesiaikaa jäljellä. Vaan kinastelun jälkeen ruuna taas seisoi pyynnöistä nätisti. Harjoitusravissa lävistäjälle päästiin nyt ilman kinoja, hieno juttu.

Laukkoja pyörittelin vain muutamat ympyrät molempiin suuntiin. Pihalle olisi saanut mennä jo aiemminkin mutta menin sinne n. 4 minuuttia ennen lähtöäni. Koska maneesissa ei oltu huilattu niin käveltiin pihalla. Pakko oli itsekin vetää henkeä ja vielä kertailla rataa. Ei ollut mitenkään liian vahvasti muistissa mutta oltiinhan jo paloissa menty se läpi. Kun sitten lopulta rupesin vähän ravailemaan niin tulikin jo lähtömerkki. Suunnitelmani ratsastaa tulolinja meni uusiksi ja ratsastettiin se tuomarista poispäin.

©Iita

Alkurata meni ihan ok. Pysähdyksessä jäi nokka ylös mutten korjannut koska se oli kielletty. Ravissa Hemppa tuntui hyytyneeltä ja yritin törkkiä sitä vähän aktiivisemmin liikkeelle. Ei suurta eroa. Voltinpuolikkat menivät ihan ok ja lävistäjällekin päästiin yhä tappeluitta, jee! Askeleenpidennys meni ihan ok. Vaan sen jälkeen tyhjeni muisti enkä yhtään keksinyt mitä tulee seuraavaksi. Päädyin ravailemaan eteenpäin ja odottelemaan rauhassa radan palautumista muistiini. Harmi vaan että ajatus kyllä tuli mutta ihan liian myöhään. H:ssa piti nostaa laukka ja oltiin jo pisteestä ohi! Nosto tuli täysin valmistelematta ja pahasti myöhässä. Puhisinpa vielä jotain ääneenkin. Nousi kuitenkin myötälaukka kuten pitikin.

©Iita

Laukkaohjelman taisin ratsastaa ihan asiallisesti vaikkei esim. 3 askeleen myötäämisestä jäänyt mitään muistikuvia kun vain harmittelin unohdustani. Täyskaartoon kääntyessä laukka meinasi hiipua ja sain korjattua Hempan eteen, ei rikkoja. Vastalaukka säilyi. Ravipätkä ei ollut mikään kovin ihana ja nostossa turpa nousi. Laukassa eteenratsastus meni ihan ok. Unohdin murehtia sitä onko Hemppa suora. Takaisin tuli ilman kovin pahoja protesteja. Lävistäjäkuvio ok kun tajusin kuinka tiukasti pitää kääntää. Vastalaukka pysyi. Sekä raviin että käyntiin oltaisiin voitu tulla kauniimminkin. Käynnissä Hemppa rupesi taas hyytymään ja oli pakko törkkiä eteenpäin vaikka oli kielletty. Yhä murehdin unohtunutta nostoa. Skarppasin kuitenkin sen verran että muistelin että ravi tulee heti lävistäjän jälkeen. Lopputervehdyksessä sama juttu että nenä nousi.

Vähän näyttää olevan nenillään.
©Iita

En ollut rataan kovin tyytyväinen. Unohtunut nosto kalvoi mieltä pahasti. Muita rikkoja ei onneksi tullut mutta Hemppa ei tuntunut erityisen hyvältä vaan pikemminkin hyytyneeltä. Lohdutti kyllä kun kanssaratsastaja totesi ettei ole ehkä koskaan ennen nähnyt Hemppaa noin tasaisena. Ajattelin että yritti vain kohentaa mielialaani.

©Iita

Kun kaikki olivat saaneet radat ratsastettua oli loppupalautteen vuoro. Yllätyin ihan hiiteen kun ope/tuomari kommentoi että olin porukan ainoa, joka osui joka kerta täsmälleen keskilinjalle! Aamulla kun siitä tuli sanomista. Toki olenhan monesti aiemmin niittänyt kehuja tarkasta ratsastuksesta. Vielä enemmän yllätyin kun paljastettiin tulokset ja voitin nämä kisat! Olin ihan varma että jossain on laskuvirhe. Arvostelu oli kilttiä ja paperi oli täynnä seiskoja ja kuusipuolikkaita. Myöhästyneestä nostosta tuli ihan ansaitusti 4. (Eikä -2 koska tuomari ei ehtinyt viheltää.) Toisesta laukannostosta tuli 6, joka olikin kunnolla suoritetun radan huonoin numero. Mitä ihmettä! Prosentteja 65,667.

©Iita

Tuomarin jälkikommentit oli että meidän pitää harjoitella siirtymisiä alaspäin. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mutta se, että Hemppa vastustelee kättä vasten, ei kuulemma ole kovin paha juttu, koska tasoittuu niistä niin nopeasti takaisin. Kysyin että riittäisikö Hempan muoto helppoon A:han. Vastaus oli että ei 2-tasolle. Tai että ei niistä yli 60 % saisi. Mutta treeniä talven yli ja sitten voisi jo riittää. Mutta että 1-tason kisoissa ei mikään estä kokeilemasta jotain helpompia A:n ohjelmia kuten he A:2. Mitä ihmettä jälleen kerran! Jostain 2-tason helpon A:n kouluradoista en ole haaveillutkaan vielä!

Kaisa videoi ratamme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora