Hemppa merihevonen

Perjantaina päästiin vihdoin Tallinmäen ratsujen kanssa Äimiskälle uittopuuhiin. Pelko oli kova että reissu jää heinäkiireiden takia välistä. Nyt onneksi löytyi varakuski, joten uintipuuhat onnistuivat. Ratsukseni halusin tietysti Hempan. Kelikin suosi ja lämmintä oli yli hellerajan.

Hepat lastautuivat asiallisesti ja Äimiskällä suitset päähän, kuskit uimavaatteisilleen ja kyytiin. Naru ratsun kaulan ympäri. Käveltiin asiallisesti letkassa uittopaikalle ja Hemppa meni mukisematta mereen.



Alkuun kahlailtiin ja käytiin vähän syvemmällä. Eka ravipätkä mentiin Hiliman perässä ja oli vähän holtiton olo. Heppa ei ihan käsissä. Laukatakin tohti ja olihan meillä ratti ja jarrut. Ei innostunut suihkimaan vaan kuunteli.



Hemppa oli siitä hassu että välillä ravasi ihan omasta halustaan yksin kohti ulappaa ja syvempiä vesiä. Siitä koukkaus vasemmalle ja taidettiin uidakin useampi pätkä. Kaikki tosin rantaa kohti. Uintipätkien jälkeen Hemppa olisi tohottanut ravissa tai laukassa pidemmällekin rannalle mutta sain estettyä.



Välillä oli pieniä erimielisyyksiä suunnasta ja komentaessa Hemppa vähän kevensi etupäätään. Ei pahasti keulinut muttei ole koskaan ennen tehnyt sitä noin monesti. Sen verran laimeaa oli hepan uhkailut ettei kuski säikkynyt yhtään ja sai aina tahtonsa läpi.

Tästä kuvasta tykkään erityisesti!

Lopuksi laukattiin vielä matalassa vedessä rinnakkain. Siinäkään ei Hemppa innostunut vaan kuunteli asiallisesti. Enkä lähtenyt spurttailemaan. Lopuksi rantaveteen ilmestyi ravikärryt. Niitä Hemppa vähän katseli mutta uskalsi ohi kun kaveri meni kärryjen puolella suojelemassa.



Oikein ihana reissu ja Hempalle plussat hyvästä ja tolkusta käytöksestä. Takapuoli ei tykännyt tästäkään mutta välttämätön paha kannatti kärsiä. Voisi käydä vaikka useamminkin kuin kerran kesässä.



Ongelmia:
epäergonominen ratsun selkä
pienet keulimiset

Parannusta:
ui
kuunteli ja ohjautui

Kuvat © Sirpa ja Iita.