Estekaksari iltahelteessä

Perjantai-iltana päästiin vihdoin Annen kanssa hyppäämään Aaltiksen estekaksarille. Tunnin aika oli muuttunut open puolelta jo kahdesti mutta hyvä että lopulta onnistui. Ratsutoiveeni oli "joku vaan" ja sain sitten Aksun. En ollut kovin mielissäni, varsinkin kun näin että hypätään porttia ja renkaatkin olivat esteen alla.

Aksu olikin tänään ihan tolkkuna. Toki itselläni oli ongelmia hahmottaa koska hepo on sopivan aktiivinen ja tarpeeksi lyhyt. Alkuverkassa yritin juoksuttaa vähän liiankin reippaasti. Koska keli oli lämmin niin verkat pidettiin aika maltillisina. Ope tuntui olevan hyvällä tuulella. Odotin enemmän piiskausta mutta vaikuttikin yllättävän tyytyväiseltä.

Portti juuresta.

Ensin tultiin porttia ravissa. Edessä oli pari maapuomia. Ekalla kerralla Aksu kielsi, ei kyllä tullut kovin yllätyksenä. Vaan tämän jälkeen päästiin joka kerta yli. Hypyissä vietti vähän vasemmalle enkä saanut tätä korjattua kunnolla. Tätä tultiin useamman kerran. Sitten perään lisättiin iso ristikko. Aksu tuntui löysältä mutta odotin taas että opettaja sanoo ja korjaa kaiken ja jätin kuuntelematta omia tuntemuksiani. "Ehkä se korjaantuu itsestään" ei ollut hyvä ratkaisu. Kun lopulta tajusin ottaa vastuun omista tekemisistäni ja tehdä päätökset sen mukaan mitä itse koen, parani meno huomattavasti. Vaan silti välillä ponnistuspaikat ei ihan osuneet. Ei lujempaa vaan aktiivisemmin oli ohje. Ratsun pituuden hahmottaminen oli vaikeaa. Joukossa oli myös vääriä laukkoja.

Portin yli.

Sitten tultiin 3 laukan linjaa, jossa ekan esteen edessä oli taas puomi auttamassa ponnistusta oikeaan paikkaan. Paljon jännempi juttu oli kuitenkin toisena olleen pystyn alla olleet renkaat. Ensimmäisellä kerralla päästelin menemään ihan reippaasti ja olin varma että renkaat aiheuttaa tuijotusta ja hidastaa menoa. Mahdollisesti aiheuttaa jopa kiellon. Vaan Aksupa yllätti! Ei katsellut renkaita eikä hidastanut. Väli meinasi jäädä kolmella ahtaaksi. Ihmeiden ihme! Jotain on ruunan kanssa treenauksessa tehty oikein.

Renkaita kohti.

Kun kaikki esteet oli ylitetty tultiin minirata. 3 esteen perusvaihe ja 1 esteen uusinta. Suora linja ja hyvä tie portille. Siitä sitten okserin sisäpuolelta ristikolle ja ristikolta jatkettiin renkaiden sisäpuolelta. Ei yllättänyt hirmuisesti että ekalla kerralla en saanut portilta käännettyä tiukasti oikeaan. Kun jo alkutunnista valuttiin hypyissä vasemmalle. Toisella kerralla kääntyi.

Loppuun hypättiin vielä toinen rata, tyyliarvostelulla ilman tiukkoja teitä. Hyppysuunta vaihdettiin eli ihan uusia esteitä. Korkeus taisi olla yhä sitä n. 80 senttiä. En kiinnittänyt huomiota, pieniä olivat. Aksu yllätti ja loikki kaikki helposti yli. Taisi olla aika hyvin myös myötälaukat. Portille ei ponnistettu samasta paikasta vaan Aksu otti miniaskeleen vaikka pyysin kauempaa. Saatiin tämä sakkona ja lopetin tyytyväisenä. Tyylinumeroksi ope antoi tästä jopa ysin. Kovin oli ylikilttiä.

Vielä mahtuu yksi askel?

Tämä oli hyödyllistä ja antoisaa. Yllätyin piiskuroinnin vähyydestä. Jalkoja alas tietysti. Mutta suurin oivallus oli se, että vaikka opena olisi kuinka guru niin ratsastuksesta pitää huolehtia ihan itse. Lopulta olin myös ihan tyytyväinen siihen että ratsuksi osui Aksu eikä Jatsia. Vaikken Aksusta edelleenkään hirmuisesti pidä niin tänään hepo yllätti positiivisesti.

Ongelmia:
oli välillä vähän löysä
alkuun jätin tottelematta omia tuntemuksiani
ratsun pituuden hahmottaminen oli vaikeaa
vääriä laukkoja
tiukat käännökset alkuun

Parannusta:
ei juuri tuijotellut erikoisesteitä
renkaista mutkitta yli

Kaikki kuvat otti Virpi.

Ankki videoi viimeisimmät hyppymme: