Lauantai oli viimeinen hevostelupäiväni etelässä ennen tämän vuoden lomaa. Lämpöä ennusti +26°C asti, joten maastoseuran löydyttyä aikataulutus oli hyvä tehdä vähän viileämpään aamupäivään. Iltapäivällä luvassa oleva pyykkirumbakin kannusti tähän.
Ratsukseni sain Ressun. Hoitaessa oli kiltisti ja taluttaessa laiska. Pihalta lähdettiin hyvin rauhallisessa käynnissä muttei päästy kuin parkkikselle kun hepat säikähti. Ressu pyörähti salamannopeasti ympäri ja oli poistumassa paikalta. Painopisteeni heilahti ikävästi sivulle ja huomasin tukeutuvani poistuvan ponin suuhun. Totesin etten tahdo pudota sepelille ja pidin sen verran kiinni että löysin taas tasapainoni. Eikä se ponikaan kovin monta askelta lopulta ottanut. Tässä hässäkässä sain venäytettyä oikean ojentajani. Onneksi parani nopeasti.
Ratsut ympäri ja nyt tuntumalla pois pihasta. Pientä tuijottelua muttei enempää säikkyjä. Alkumatkan Ressu oli silti pinkeähkö. Käveltiin tosi pitkään alle. Sitten vähän ravailtiin ja otettiin laukat suorille. Eikä tullut pukkeja. Yksi sivuloikka yllättävästä autosta. Tajusin ratsastaa. Muutaman laukkapätkän jälkeen Ressu rentoutui eikä tuntunut niin sinkoilevalta. Autoja tuli tänään todella vähän vastaan. Ihan pari. Muutama näkyi kauempana.
Käytiin teitä pitkin muutamat päätypistot. Lopulta laukkapätkille Ressu venytti askelta ja kiihdytteli ihan itse. En puuttunut vauhtiin vaan nautin kyydistä. Sokeri ei pysynyt perässä. Ei mekään gps:n mukaan menty kuin 43,6 km/h eli varmasti olisi Sokeri halutessaan venynyt. Mutta olipa kivaa kun poni halusi ihan itse juosta. Eikä silti ollut yhtään rikkomassa ravista itsekseen laukalle vaan malttoi odottaa pyyntöjäni. Lähempänä tallia jarrutusmatkat vähän pitenivät mutta ennakoiden ei aiheuttanut ongelmia.
Lopuksi ravattiin vielä Kuuselantien päähän ja tultiin sieltä käynnissä takaisin. Keli helli ja vaikka tuuli niin käsivarret paljaana oli lämmin. Oikein hyvä tuuletusreissu. Uskon että kaikki 4 nauttivat kovasti.
Pihalla poni sai kokovartalopesun koska hikosi märäksi. Tämän oli ihan nätisti mutta sitten päätti taas häipyä. Minä toki roikuin narun päässä mukana ja hölkkäsin puskan läpi perässä. Sokerin luokse kaipasi mutta nyin sen siitä saman tien takaisin kuivaukseen. Siinä seisoi sitten ihan kiltisti paikallaan ilman että pitelin. Hassu poni. Näissä tilanteissa ketjunaru voisi olla ihan paikallaan. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta.
Ongelmia:
kuski lähes tipahti kun poni säikähti
alkumatkan pinkeä poni
yksi sivusäikky yllättävästä autosta
taluttaessa lähti omille teilleen
Parannusta:
eteni laukassa kivan reippaasti
ei pukitellut maastossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora